Muu päätös 3413/2015

Maa-ainesasiaa koskeva valitus (Saarijärvi)

Antopäivä: 24.11.2015
Taltionumero: 3413
Diaarinumero: 141/1/14

Asia Maa-ainesasiaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 10.12.2013 nro 13/0751/2

Asian aikaisempi käsittely

Saarijärven ympäristösihteeri on päätöksellään 14.8.2012 (§ 2) myöntänyt B:lle luvan kalliokiviaineksen ottoon Saarijärven kaupungin Saarijärven kylässä sijaitsevalle tilalle Lampinen RN:o 89:7. Lupa on voimassa viisi vuotta ja ottamismäärä on enintään 80 000 kuutiometriä. Ottamistoiminta on toteutettava ottamissuunnitelman 23.3.2012 ja päätöksen lupamääräysten mukaisesti.

Lupaan on sisältynyt seuraavat lupamääräykset:

1. Ottamisalueen rajat tulee merkitä maastoon ennen ottamisen aloit­tamista. Ottamisalueelle tulee sijoittaa selkeä taulu, josta ilmenee mm. maa-ainesluvanhaltijan / urakoitsijan yhteystiedot ja luvan voimassa­oloaika. Alueelle tulee asentaa riittävästi alinta ottotasoa osoittavia, selvästi näkyviä korkeusmerkkejä.

2. Ottamista ei tule tehdä korkeustason N60 +148,00 yläpuolelta. Louhoksen reunat tulee luiskata 1:1,5 tai loivemmaksi.

Ottamisalueen lähiympäristö Lampisen tilalla tulee pitää nykyistä varttunutta kasvatusmetsää vastaavana suojaavana puustoisena metsä­alueena ottamistoiminnan ajan.

Ottamisalueen lounaisreunalle naapuritilan rajalle tulee jättää vähin­tään 20 m leveä puustoinen suojavyöhyke ottamatta.

Ottamisalueen koillispuolella Metsärinteen tilan 729-408-35-58 rajan lähellä tulee pitää Lampisen tilalla oleva puustoinen suojavyöhyke ot­tamistoiminnan ajan.

Ottamisalueen ja varastoalueen rajalle tulee jättää ottamisalueen lounaisrajalta alkava vähintään 30 m pitkä puustoinen suojakaista.

Ottamisalueen koillisreunaan Metsärinteen tilan 729-408-35-58 suun­taan ja varastoalueen luoteisreunaan Rimmin tilan 729-35-254 suuntaan tulee rakentaa melun leviämistä hillitsevä suojavalli ottamistoi­minnan alkaessa.

3. Muodostuvat jyrkät ja vaaralliset reunaluiskat tulee suojata aidalla ja varoitustauluin.

4. Louhoksen ja varastoalueen pohja tulee muotoilla siten, ettei alu­eelle pääse lammikoitumaan vesiä. Alueelta kertyvät vedet tulee käsitellä laskeutusaltaan ja pintavalutuksen tai vastaavan käsittelyn kautta ennen maastoon johtamista.

Ottamis- ja varastoalueelta lähtevän veden laatua sekä valumavesien laskeutusaltaan ja pintavalutuksen toimivuutta tulee tarkkailla ja tark­kailun tulokset tulee merkitä tarkkailupäiväkirjaan. Laskeutusallas tu­lee tyhjentää lietteestä tarpeen vaatiessa.

5. Poltto- ja voiteluaineiden sekä ympäristölle haitallisten kemikaalien varastointi sekä autojen ja koneiden säilytys ja huolto on alueella kiel­letty, ellei ympäristön pilaantumisvaara ole poistettu asianmukaisilla ti­loilla tai suojarakenteilla. Myös koneiden ja autojen tankkaus tulee jär­jestää siten, ettei siitä aiheudu öljy- tai polttoainepäästöjen vaaraa. Li­säksi pohjaveden puhtaana säilymiseksi on huolehdittava siitä, että pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä noudatetaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

Jos öljyä tai muuta pohja- ja pintaveden laatua vaarantavaa ainetta joutuu maaperään, on siitä välittömästi ilmoitettava kunnan öljyvahin­kojen torjuntaviranomaiselle sekä ryhdyttävä heti toimenpiteisiin vahin­gon leviämisen estämiseksi.

Ottamistoiminnan aikana on huolehdittava alueen siisteydestä. Jätteet tulee kerätä ja toimittaa alueelta asianmukaisiin vastaanottopaikkoihin.

6. Louhintaa, kivien rikotusta ja murskaamista ei saa tehdä 15.5.–31.8. välisenä aikana eikä viikonloppuisin tai arkipyhinä.

Louhinta, kivien rikotus ja murskaus on sallittua tehdä 1.9.–14.5. väli­senä aikana arkipäivisin ma–pe, poraaminen klo 7.00–21.00, räjäytyk­set ja kivien rikotus klo 8.00–18.00 ja murskaus klo 7.00–22.00.

Aineksen kuormaus ja kuljetus on sallittua tehdä ympäri vuoden arki­päivisin ma–pe klo 6.00–22.00 ja arkilauantaisin klo 9.00–18.00.

7. Alueella toimivien koneiden ja laitteiden kuntoa tulee tarkkailla ja tarvittaessa tulee ryhtyä toimenpiteisiin ympäristöä haittaavien melu­- ja pölypäästöjen sekä maaperään kohdistuvien päästöjen estämiseksi.

8. Ottamisen päätyttyä alueelta tulee poistaa jätteet ja tarpeettomat rakenteet ja laitteet. Louhoksen reunoille tulee jättää kestävä suoja-ai­ta estämään tahatonta joutumista jyrkille luiskille. Alueen pohja tulee muotoilla ympäristöön sopivaksi ja metsittää. Alueen jälkihoitoja maisemointi tulee tehdä loppuun ottamisalueen osalta luvan voimassaoloaikana ja varastoalueen osalta kahden vuoden kuluessa luvan voi­massaolon päätyttyä.

Luvassa on lisäksi määrätty, että ennen maa-ainesten ottamista hakijan on annettava 5 000 euron vakuus maa-aineslain 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Vakuus tulee olla voimassa, kunnes kaikki luvan ja sen määräysten edellyttämät toimenpiteet on tehty ja lopputarkastuksessa hyväksytty.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalisella päätöksellään hylännyt A:n ja tämän asiakumppaneiden valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

- - -

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Maa-aineslain 4 a §:n 3 momentin mukaan kunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa maa-ainesten ottamista kunnassa. Kunnan valvontaviranomaisesta säädetään 14 §:ssä.

Maa-aineslain 14 §:n 1 momentin mukaan kunnan valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastuksia, suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä ottamispaikalla. Tarkastukset voivat koskea lain 3 §:ssä tarkoitettuja seikkoja ja lupapäätöksessä ottamistoiminnalta edellytettyjä seikkoja sekä muita vastaavia ottamistoiminnan laatua ja vaikutuksia koskevia seikkoja. Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka muutoin laiminlyödään niiden mukaisten velvollisuuksien täyttäminen, valvontaviranomaisen on pykälän 2 momentin mukaan velvoitettava asianomainen noudattamaan säännöksiä, poistamaan tai muuttamaan tehdyn työn vaikutukset taikka palauttamaan vallinnut olotila ja täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla tai sillä uhalla, että tekemättä jätetty suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella.

Maa-ainesten ottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 2 momentin mukaan valvontaviranomaisen tai sen määräämän viranhaltijan on suoritettava tarkastus riittävän usein toiminnan seuraamiseksi ottaen huomioon luvan saajan järjestämä omavalvonta ja asiantuntemus sekä ottamistoiminnan laatu ja laajuus. Tarkastus on suoritettava lisäksi maa-ainesluvan haltijan, asianosaisten tai muiden perusteltujen vaatimusten vuoksi, jollei tarkastusta ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin maa-aineslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka laiminlyödään niiden noudattaminen, valvontaviranomainen tai sen määräämä viranhaltija voi lain 15 §:n 1 momentin nojalla keskeyttää ottamisen sopivaksi katsottavalla tavalla.

Toimintaan myönnetty ympäristölupa

Saarijärven ympäristösihteeri on 14.8.2012 § 3 myöntänyt B:lle ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaa ottamistoimintaa varten. Lupapäätöksessä on käsitelty muun muassa toiminnasta ympäristölle aiheutuvia melu- ja pölyhaittoja ja päästöjä ilmaan sekä pohjaveden ja maaperän suojelua ja asetettu näiltä osin lupamääräyksiä. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa asian käsittely on kesken.

Ottamisalueesta ja -toiminnasta esitettyä selvitystä

Ottamisalue sijaitsee Saarijärven kaupungissa Saarijärven kylässä noin kymmenen kilometrin päässä Saarijärven keskustasta tilalla Lampinen RN:o 89:7. Alueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. Keski-Suomen maakuntakaavassa alueelle ei ole osoitettu varauksia. Alueen lähellä ei ole luonnonsuojelukohteita, eikä alueelle ole aikaisemmin myönnetty maa-aineslupia.

Suunnitelma-alueen pinta-ala on 1,55 hehtaaria, josta 0,65 hehtaaria on varastointialuetta. Ottamisalue sijoittuu laajan metsäisen Korpimäen mäkiharjanteen luoteisrinteelle. Alueen lähiympäristö on pelto- ja metsäaluetta. Lähin vapaa-ajan asunto sijaitsee noin 340 metrin päässä ottoalueen reunasta. Lisäksi noin 450 metrin päässä ja noin 520 metrin päässä on vapaa-ajan asunnot. Lähin vakituisesti asuttu kiinteistö on B:n oma kiinteistö noin 400 metrin päässä ottamisalueen reunasta. Seuraava vakituinen asuinkiinteistö on noin 650 metrin etäisyydellä.

Lähimmät vesialueet ovat ottamisalueelta 400 metriä koilliseen sijaitsevat kalankasvatuslammikot ja 500 metriä länteen sijaitsevat Rimminlampi ja Murronjoki. Suunnitelma-alue ei ole pohjavesialuetta eikä sen lähellä sijaitse vedenottamoita.

Ottaminen aloitetaan ottoalueen alarinteestä edeten luoteesta kaakkoon. Pintamaat poistetaan vaiheittain ja hyödynnetään muun muassa luiskien rakentamisessa ja suojavallin teossa. Alueen pohjoisosaan tehdään laskeutusallas, jonne ohjataan mahdolliset pintavedet ottoalueelta ja josta vedet ohjataan putkipadon kautta pintavaluntaan. Laskeutusallas tyhjennetään tarpeen mukaan lietteestä.

Koillis- ja luoteisreunan suojavallit

Lupamääräyksen 2 mukaan ottamisalueen koillis- ja luoteisreunalle tulee ottamistoiminnan alkaessa rakentaa suojavallit. Määräyksen perusteena on ollut muun muassa toiminnasta aiheutuvien melu- ja pölyhaittojen rajoittaminen. Suojavallit on määrätty rakennettaviksi heti ottamistoiminnan alkuvaiheessa ja vallien asianmukaista toteuttamista ja lupamääräyksen noudattamista on maa-aineslain säännösten mukaan mahdollista valvoa valvontaviranomaisen toimesta. Tämän vuoksi vaadittujen suojavallien ennakkosuunnittelua ja rakentamisajankohdan täsmentämistä koskevan lupamääräyksen asettaminen ei ole tarpeen.

Ottamistoiminnan valumavedet

Lupamääräys 4 koskee ottamisalueella mahdollisesti kertyvien pintavesien käsittelyä. Suunnittelualueen olosuhteiden perusteella voidaan olettaa, että ottamisalueen valumavedet eroavat alueen muista valumavesistä lähinnä korkeamman kiintoainespitoisuuden suhteen. Alueen pohjoiskulmaan rakennetaan laskeutusallas, jonka kautta pintavedet ohjataan putkipadon kautta pintavaluntaan. Kun valvontaviranomainen voi ottamisen aikana tarvittaessa vaatia vesienkäsittelyn ja tarkkailun tehostamista ja kun lähialueen asukkailla on halutessaan oikeus saada kunnan viranomaiselta tietoja tarkkailun tuloksista, voidaan asetettua lupamääräystä pitää tarkkailun osalta riittävänä. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sen vuoksi, ettei pintavesien virtaussuunnasta alueella ole täsmällistä tietoa, kun otetaan erityisesti huomioon se, ettei suunnittelualue ole pohjavesialuetta ja ettei lähistöllä ole vedenottamoita.

Toiminta-ajat

Maa-ainesluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Syntyvän haitan laatuun voidaan vaikuttaa muun muassa rajoittamalla ottamistoiminnan toiminta-aikoja. Rajoituksia ei kuitenkaan voida asettaa niin tiukoiksi, että ne kohtuuttomasti vaikeuttavat ottamistoiminnan käytännön toteuttamista tai heikentävät sen taloudellista kannattavuutta.

Lupamääräyksen 6 sisältöä ja toiminnasta aiheutuvia haittoja arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että toiminta-aikaa on lupapäätöksessä rajattu melko laajasti määräämällä, että louhinta, kivien rikotus ja murskaus on kokonaan kielletty ajalla 15.5.–31.8. sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä. Ottamissuunnitelman mukaan kallion räjäytystä, louhintaa ja murskausta on tarkoitus tehdä 2–6 viikon jaksoissa 1–2 kertaa vuodessa. Luvan saaja on tuonut esiin, että päivittäisten toiminta-aikojen supistaminen vaaditulla tavalla vaikeuttaisi selkeästi toiminnan järjestämistä tuomatta merkittävää lisähyötyä haittojen vähentämisen muodossa. Kun näiden seikkojen lisäksi otetaan huomioon, ettei ottamistoimintaa voida kokonaisottomäärä ja luvan voimassaoloaika huomioon ottaen pitää kovin laajana ja että toiminnasta aiheutuvia haittoja on mahdollista vähentää muillakin luvassa mainituilla toimenpiteillä, ei toiminta-aikojen muuttamiseen valituksessa vaaditulla tavalla ole perusteita.

Vakuuden määrä

Maa-aineslain 12 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi määrätä, että hakijan on ennen ainesten ottamista annettava hyväksyttävä vakuus lain 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi tarvittaessa hyväksyä muutoksen annettuun vakuuteen tai erityisestä syystä määrätä lisävakuuden asettamisesta, mikäli vakuuden ei voida katsoa olevan riittävä 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi.

Maa-aineslakiin tai sen nojalla annettuun asetukseen ei sisälly vakuuden määrää koskevia säännöksiä. Vakuuden määrääminen ja suuruus ovat lupaviranomaisen harkinnassa. Maa-ainesten kestävää käyttöä koskevassa Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 on tältä osin todettu, ettei vakuutta tule sitoa pelkästään otettavaan ainesmäärään, vaan vakuus tulee arvioida tapauskohtaisesti maisemoinnin ja muiden lain 11 §:n edellyttämien toimenpiteiden kustannusten perusteella. Mainitun ohjeen mukaan vakuuden määrä on vuonna 2007 voimassa olleissa luvissa ollut keskimäärin 3 000–4 000 euroa/hehtaari.

Valituksenalaisessa päätöksessä vakuuden määräksi on asetettu 5 000 euroa. Nyt kysymyksessä olevan suunnittelualueen pinta-ala ja ottamistoiminnan laatu huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty sellaisia erityisiä seikkoja, joiden perusteella määrättyä vakuutta voitaisiin pitää määrältään riittämättömänä. Lisäksi tulee ottaa huomioon maa-aineslain 12 §:n mukainen mahdollisuus muuttaa vakuutta tai määrätä lisävakuus tarvittaessa ottamistoiminnan jo alettua.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

B on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman, eikä ottaminen edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksessa esitetyin tavoin ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Tältä osin on otettava vielä huomioon, että toiminnan aiheuttamat pöly- ja meluhaitat sekä sen vesistö- ja maaperävaikutukset on tarkemmin käsitelty ja niiden torjumiseksi on annettu määräykset toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 15 § ja 16 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Marjo Koivu ja Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Saarijärven kaupungin ympäristösihteerille uudelleen käsiteltäväksi. Lupamääräyksiä on muutettava seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Lupamääräyksen 2 viimeistä kappaletta on muutettava seuraavasti:

Ottamisalueen koillisreunaan Metsärinteen tilan 729-408-35-58 suuntaan ja varastoalueen luoteisreunaan Rimmin tilan 729-35-254 suuntaan tulee rakentaa melun leviämistä hillitsevä suojavalli. Ennen suojavallin rakentamista sitä koskeva suunnitelma tulee esittää ja hyväksyttää ympäristösihteerillä. Vallin tulee olla kokonaisuudessaan rakennettu ennen toiminnan aloittamista.

Lupamääräyksen 4 toista kappaletta on muutettava seuraavasti:

Ottamis- ja varastoalueelta lähtevän veden laatua tulee sekä valumavesien laskeutusaltaan ja pintavalutuksen toimivuutta tarkkailla erikseen laadittavan tarkkailusuunnitelman mukaan. Tarkkailusuunnitelma tulee laatia ja hyväksyttää ympäristösihteerillä kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista. Tarkkailun tulokset tulee raportoida ympäristösihteerille vuosittain 31.3. mennessä.

Lupamääräystä 6 tulee muuttaa seuraavasti:

Louhintaa, kivien rikotusta ja murskaamista ei saa tehdä 15.5.–31.8. eikä viikonloppuisin tai arkipyhinä. Louhinta ja kivien rikotus ja murskaus on sallittua tehdä 1.9.–14.5. arkipäivisin ma–pe klo 08–18. Aineksen kuormaus ja kuljetus on sallittua tehdä ympäri vuoden arkipäivisin klo 7.00–20.00 ja arkilauantaisin klo 9.00–14.00.

Ennen toiminnan aloittamista hakijan tulee asettaa 20 000 euron vakuus maa-aineslain 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamiseksi.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupapäätöksessä on määrätty, että toiminnanharjoittajan tulee rakentaa meluvalli. Lupamääräyksestä ei ilmene tarkemmin, minkälainen meluvalli tulee olemaan (perustamistapa, koko, materiaali, sijainti jne). Näillä seikoilla on olennainen merkitys rakenteen melua rajoittavan toiminnan kannalta. Tästä syystä lupamääräystä on syytä muuttaa siten, että toiminnanharjoittajan tulee esittää meluvallia koskeva suunnitelma ennen sen rakentamista ja hyväksyttää rakenne kaupungin ympäristönsuojelusihteerillä.

Meluvallin tulee olla kokonaisuudessaan rakennettu ennen toiminnan aloittamista. Mikäli rakentamiselle ei aseteta määräaikaa, rakentamisen ajankohta jää täysin riippumaan toiminnanharjoittajasta. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että asiaa on mahdollista valvoa valvontaviranomaisen toimesta. Valvontaviranomaisen toiminta tapahtuu pääasiassa jälkikäteen ja siitä syystä meluhaittojen vähentämisen kannalta on tarpeen, että vallien toteuttamiselle asetetaan selkeä määräaika ja suunnitelmat hyväksytetään etukäteen valvontaviranomaisella.

Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla toiminnan aiheuttamia vesistöpäästöjä viranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaan. Tarkkailun tulokset tulee raportoida vuosittain. Lupapäätöksessä ei ole riittävällä tavalla ohjelmoitu toteutettavaa tarkkailua ja tarkkailun tuloksia ei ole vaadittu erikseen raportoitavaksi viranomaisille. Raportointi on tarpeellista myös siksi, että alueen kiinteistönomistajat ja asukkaat saavat siten mahdollisuuden tutustua tarkkailun tuloksiin. Hakija ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, minne alueelta virtaavat vedet johtuvat. Tästäkin syystä tarkkailuohjelman laatiminen on tarpeellista.

Toiminta-ajat ovat huomattavan laajat ottaen huomioon toiminta-alueen läheisyydessä ja vaikutuspiirissä sijaitsevan asutuksen määrä. Toiminta-aikoja rajaamalla toiminnan harjoittamisen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää olennaisesti. Asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä toiminnan aiheuttaman melun leviämisestä.

Lupamääräysten toteuttamisen turvaamiseksi asetettu vakuus on riittämätön. Vakuus ei riitä kattamaan lupamääräysten noudattamisesta, muun ohella meluvallin rakentamisesta ja jälkitoimenpiteistä, aiheutuvia kustannuksia. Vakuuden tulee olla vähintään 20 000 euroa.

Saarijärven kaupungin ympäristösihteeri on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus tulee hylätä sekä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.

B on valituksen ja ympäristösihteerin selityksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valituksen hylkäämistä ja viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä ympäristösihteerin selitykseen ja hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä asiassa Dnro 2668/1/14 ratkaissut A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 4.7.2014 nro 14/0262/1, joka koskee nyt kyseessä olevan hankkeen ympäristölupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Hakemussuunnitelman mukainen kallion louhinta ja murskaus edellyttää maa-aineslain mukaisen luvan lisäksi ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Nyt kyseessä olevan hankkeen ympäristölupa on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden tänään antamalla päätöksellä. Ympäristöluvan lupamääräykset, sellaisina kuin ne ovat Vaasan hallinto-oikeuden A:n ja tämän asiakumppaneiden valituksen johdosta muuttamina, rajoittavat myös maa-ainesten ottamisesta asutukselle ja ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen tässä maa-aineslupaa koskevassa asiassa ei valituksessa esitettyjen näkökohtien johdosta ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 24.11.2015