Muu päätös 3397/2015

Asia Valtauskirjan antamista koskevat valitukset

Valittajat 1) A, B, C, D ja E

2) Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

Päätös, jota valitukset koskevat

Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.5.2014 nro 14/5055/3

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on päätöksellään 19.3.2013 kaivosrekisterinumero 9192 hyväksynyt FinnAust Mining Southern Oy:n valtaushakemuksen ja antanut yhtiölle valtauskirjat valtausalueille Kuusjärvi 1-24 Outokummun kaupungin Maljasalmen, Viuruniemen ja Sysmän kylissä. Valtausalueiden yhteispinta-ala on 2 148,14 hehtaaria. Valtausoikeudet ovat voimassa viisi vuotta päätöksen antopäivästä. Hakija otaksuu valtausalueilla olevan kobolttia, kuparia ja nikkeliä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä tehdyt valitukset, muiden ohella A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettavat säännökset

Kaivoslaki (621/2011) on tullut voimaan 1.7.2011. Kaivoslain 178 §:n 1 momentin mukaan kumottavan lain (kaivoslaki 503/1965) nojalla työ- ja elinkeinoministeriössä vireillä olevat asiat siirtyvät lain voimaan tullessa kaivosviranomaiseen. Asiat käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Kaivoslain 4 §:n 1 momentin mukaan kaivosviranomaisena toimii turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

Kysymyksessä oleva valtaushakemus on tullut vireille 10.3.2011. Asiassa on näin ollen sovellettava kaivoslain (503/1965) säännöksiä.

Kaivoslain 4 §:n 1 momentin (503/1965) mukaan sen, joka haluaa käyttää tämän lain mukaista oikeutta esiintymään, on haettava joko valtauskirjaa alueeseen tai samanaikaisesti myös kaivospiirin määräämistä esiintymän hyväksi käyttämistä varten. Saman pykälän 2 momentin (589/1997) mukaan valtauskirjan saatuaan hakijalla (valtaajalla) on oikeus (valtausoikeus) valtauskirjalla osoitetulla alueella (valtausalueella) kaivoskivennäisiin kohdistuvaan tutkimustyöhön sen mukaan kuin 3 luvussa säädetään ja niiden hyväksi käyttämiseen tämän pykälän 3 ja 4 momentin mukaan.

Kaivoslain 6 §:ssä säädetään valtauksen esteistä.

Kaivoslain 10 §:n 1 momentin (503/1965) mukaan mikäli valtaushakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön (nykyisin turvallisuus- ja kemikaaliviraston) on annettava hakijalle valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole valtauksen estettä.

Kaivoslain 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Luonnonsuojelualueella ja linnoitusalueella on niin ikään noudatettava, mitä erikseen on säädetty tai määrätty.

Luonnonsuojelulain 9 §:n mukaan valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen.

Luonnonsuojelulain 55 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi enintään kahdeksi vuodeksi kieltää 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen sellaisen käyttämisen, joka voi vaarantaa ne tarkoitusperät, joihin alueen suojelulla pyritään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Viitasammakko (rana arvalis) kuuluu näihin eläinlajeihin.

Luonnonsuojelulain 10 luvussa on Natura 2000 -verkostoa koskevia erityissäännöksiä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä on lueteltu niitä hankkeen ominaisuuksiin, sijaintiin sekä hankkeen vaikutuksiin liittyviä tekijöitä, joita on arvioitava harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Tällaisia tekijöitä ovat lainkohdan mukaan muun muassa hankkeen koko, luonnon sietokyky, vaikutusalueen laajuus sekä vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus.

Asiassa saatu selvitys

Luvanhakija on otaksunut alueella olevan kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Luvanhakijan selvityksen mukaan alueella on jo vuosina 2011–2012 suoritettu muun muassa syväkairausta valtausalueen eteläosassa. Tutkimussuunnitelman mukaan ensimmäisen vaiheen kairaussuunnitelma Viurusuon alueella käsittää noin 10 kairattavaa reikää 500–700 metrin syvyyteen. Seuraavan vaiheen kairauspaikat ja kairattavien reikien määrä määräytyvät muun muassa edellä mainittujen reikämittausten sekä ZTEM lentomittausten tulosten perusteella. Päätös mahdollisista geofysikaalisista maastomittauksista tehdään muiden tutkimustulosten perusteella.

Oikeudellinen arvio

Viurusuota koskevat valitusperusteet

Päätöstä on vaadittu kumottavaksi sillä perusteella, että Viurusuon alue on hankittu valtion omistukseen siinä tarkoituksessa, että alueelle perustetaan luonnonsuojelualue. Suon luontoarvot vaarantuvat malminetsinnän seurauksena.

Tukes on päätöksessään katsonut, ettei luonnonsuojelutarkoituksiin hankittua Viurusuota koskien ole tarpeen antaa erillistä lupamääräystä, koska aluetta ei ole vielä perustettu luonnonsuojelualueeksi. Tukes on katsonut, että lupamääräykset 11, 12 ja 13 turvaavat suon tulevan suojelun. Lupamääräyksen 11 mukaan valtaajan tulee suorittaa tutkimukset Viurusuon alueella talviaikaan maan ollessa routaantunut. Viurusuon alueella suoritettavista tutkimuksista on esitettävä ELY-keskukselle kirjallinen tarkennettu tutkimussuunnitelma.

Valtioneuvosto ei ole ehdottanut aluetta osaksi Natura 2000 -verkostoa eikä aluetta ole sisällytetty mainittuun verkostoon. Luonnonsuojelulain 10 luvun säännökset eivät näin ollen tule sovellettavaksi. Viurusuon alue ei kuulu luonnonsuojelulain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Kun Viurusuon alue ei vielä ole mukana luonnonsuojeluohjelmassa eikä valtio ole ehdottanut aluetta otettavaksi osaksi Natura 2000 -verkostoa, valtausoikeutta koskevan hakemuksen hyväksymisen esteenä ei ole ollut se, että Viurusuon alue on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin.

Asiaan sovellettavassa kaivoslaissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella alueen luontotyyppiin liittyvät arvot voitaisiin ottaa huomioon valtausoikeutta koskevan päätöksen yhteydessä. Kun luonnonsuojelulain tai soidensuojelualueita koskevat säännökset eivät edellä mainituilla perusteilla tule asiassa sovellettavaksi eikä kysymyksessä ole Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai sellaiseksi ehdotettu alue, alueen luontotyyppiin ja suoluontoon liittyvät luontoarvot eivät ole esteenä valtausoikeuden myöntämiselle.

Valituksissa on lausuttu, että Viurusuon alueelta on havaintoja viitasammakosta.

Viitasammakkoa koskevat Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat säännökset. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Mainittu kielto on voimassa ilman erityistä lisääntymis- tai levähdysalueen rajauspäätöstä.

ELY-keskuksen Tukesille antamassa 21.12.2012 päivätyssä lausunnossa on todettu muun muassa, että Viurusuolta ja sen ympäristöstä on havaintoja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvasta viitasammakosta. Hakijan tulee ennen malminetsintätöihin ryhtymistä selvittää tarkoin muun muassa viitasammakon lisääntymisalueet.

Tukesin päätöksen lupamääräyksen 12 mukaan Viurusuon alueella ja sen ympäristössä tehtävien tutkimustoimenpiteiden osalta valtaajan on ennen tutkimustoimenpiteiden aloittamista laadittava tarkempi tutkimussuunnitelma aiotuista tutkimuksista ja toimitettava se hyvissä ajoin etukäteen ELY-keskukselle sekä tiedoksi kaivosviranomaiselle. Tutkimussuunnitelmassa on kuvattava ne toimenpiteet, joiden avulla valtaaja varmistaa, ettei tutkimuksista aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla.

Luonnonsuojelulaissa tai luontodirektiivissä ei ole tarkemmin säännelty siitä, millä tavalla säännöksissä tarkoitettujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiskielto on toteutettava. Kuten edellä on todettu, kielto on voimassa ilman erillistä määräystä tai päätöstä. Toiminnanharjoittajien on näin ollen otettava säännös hanketta järjestettäessä huomioon. Euroopan unionin komissio on antanut luontodirektiivin soveltamisesta ohjeen. Mainitusta ohjeesta on pääteltävissä, että luontodirektiivin lajien suojelua koskevan säännöksen on tarkoitettu tähtäävän tehokkaaseen ja ennalta ehkäisevään lajien suojeluun. (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC.) Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan luontodirektiiviä on tulkittava siten, että lähtökohtaisesti luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoista tulee olla selvitystä myönnettäessä lupaa sellaiselle toiminnalle, joka saattaa heikentää tai hävittää niitä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ELY-keskus tai Metsähallitus eivät ole Tukesille antamissaan lausunnoissa tai muistutuksissa tarkemmin yksilöineet viitasammakosta tehtyjä havaintoja. ELY-keskus ei ole Tukesille hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa edellyttänyt Tukesia ottamaan huomioon viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja valtausoikeudesta päätettäessä. Päätökseen sisältyy lupamääräys, joka edellyttää, että valtaajan on ennen tutkimustoimenpiteiden aloittamista laadittava ja esitettävä valvovalle viranomaiselle suunnitelma, josta ilmenee minkälaisilla toimenpiteillä estetään muun muassa viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. ELY-keskuksen tehtävänä on valvoa luonnonsuojelulain nojalla olevan kiellon noudattamista. Malminetsintätoimien laatu ja erityisesti lupamääräyksen sisältö huomioon ottaen luonnonsuojelulain säännösten ja luontodirektiivin edellyttämä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämis- ja hävittämiskielto on tullut riittävästi huomioon otetuksi. Luonnonsuojelulain säännökset eivät ole tässä tapauksessa olleet esteenä valtausoikeuden myöntämiselle. Tukes on voinut hyväksyä valtausoikeutta koskevan hakemuksen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskeva valitusperuste

YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne ja tarkasteltava erityisesti niitä tekijöitä, jotka luetellaan YVA-asetuksen 7 §:ssä.

Tutkimussuunnitelman mukaan hakijayhtiön hankkeessa on kysymys malminetsinnästä, joka käsittää erilaisia mittauksia ja syväkairausta. Päätöksen lupamääräyksen 10 mukaan valtaajan on ilmoitettava kaivosviranomaiselle, mikäli koelouhintaa, kuivattamista, koerikastusta tai muita ympäristö- tai muilta vaikutuksiltaan vastaavia toimenpiteitä aiotaan suorittaa.

Kysymyksessä olevasta hankkeesta ei tutkimusten laatu ja annetut lupamääräykset huomioon ottaen voida katsoa aiheutuvan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Hankkeeseen ei ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Muut valitusperusteet

Valituksissa on katsottu, että malminetsintä ja kaivostoiminta Juojärven ranta-alueilla vaarantaa Juojärven veden laatua ja aiheuttaa asukkaille haittaa.

Tukesin päätöksessä on katsottu, ettei hakijan esittämillä tutkimustoimenpiteillä ole haitallisia vaikutuksia loma-asumiseen, luonto- ja virkistysarvoihin tai vesistöjen tilaan ottaen erityisesti huomioon lupamääräykset 8, 10, 11 ja 13. Lupamääräyksen 11 mukaan, jos kairauksia suoritetaan Juojärven rannan välittömässä läheisyydessä, on käytettävä suljettua kairausvedenkiertoa ja kairauksissa syntyvä hieno kiviaines kuljetettava pois kairauspaikalta. Valtaajan tulee esittää ELY-keskukselle Juojärven rannan välittömässä läheisyydessä suoritettavista tutkimuksista hyvissä ajoin kirjallinen tarkennettu tutkimussuunnitelma.

Asiaan sovellettavassa kaivoslaissa (503/1965) ei ole säännöksiä, jotka suoranaisesti koskisivat malminetsintätoiminnan aiheuttamien viihtyvyyteen tai virkistyskäyttöön liittyvien haittojen huomioon ottamista lupaharkinnassa. Valtausoikeuden myöntämisen edellytykset määräytyvät siten pääasiassa kaivoslain ja siinä viitattujen luonnonsuojelulain säännösten nojalla. Vesilaki, lukuun ottamatta vesiluontotyyppien suojelua koskevia säännöksiä, ei tule välittömästi sovellettavaksi valtausoikeuden myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Päätöksellä ei ole kuitenkaan voitu myöntää oikeutta rikkoa muun muassa vesilain säännöksiä. Mainittuja säännöksiä on noudatettava tutkimustyötä tehtäessä. Vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tarve arvioidaan erikseen. Valvontaviranomaisena mainituissa asioissa toimii muun muassa ELY-keskus. Valtausoikeutta koskevaa hakemusta arvioitaessa veden laatuun, viihtyvyyteen ja virkistyskäyttöön liittyvät seikat eivät ole olleet esteenä valtausoikeuden myöntämiselle.

Asiassa on kysymys malminetsinnästä. Sen vuoksi tässä yhteydessä ei voida tutkia mahdollisen myöhemmän kaivostoiminnan harjoittamisen edellytyksiä tai vaikutuksia nyt kysymyksessä olevalla valtausalueella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Jaana Malinen ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A, B, C, D ja E ovat valituksessaan vaatineet, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökset kumotaan valtausalueiden Kuusjärvi 1-15 osalta.

Vaatimuksen perusteluina on esitetty seuraavaa:

Tutkimushankkeesta voi aiheutua sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä asuvien viihtyvyydelle, että hankkeeseen tulisi soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Alueen välittömässä läheisyydessä on sekä vakinaista asutusta että loma-asutusta eikä kairaustoiminta alueelle tuotavine koneineen voi olla aiheuttamatta muun muassa merkittäviä meluhaittoja ja liikennöinnin olennaista lisääntymistä.

Myös Viurusuolla on merkittävää virkistysarvoa ja riidatonta on, että alue on hankittu valtion omistukseen siinä tarkoituksessa, että sille perustetaan luonnonsuojelualue. Valitusten hylkääminen hallinto-oikeudessa sillä perusteella, että Viurusuo ei vielä ole mukana luonnonsuojeluohjelmassa, on muodollinen.

2) Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin valtausalueeseen kuuluu Viurusuon tilan RN:o 31:4 aluetta.

Vaatimuksen perusteluina on uudistettu hallinto-oikeudessa esitetty ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Viurusuo on ainutlaatuinen erämainen suokokonaisuus. Alue on hankittu valtiolle pitkän prosessin myötä suojelutarkoituksiin ja siitä on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Suunnitelluilla tutkimuksilla vaarannetaan ne tarkoitusperät, joihin suon tulevalla suojelulla pyritään.

Alue on luonteeltaan sellainen, ettei se routaannu kokonaan. Metsähallituksen tekemän inventoinnin mukaan suon keskeiset osat ovat hyvin märkiä ja paksuturpeisia. Tämä vahvistaa aikaisempaa käsitystä siitä, että suon riittävä routaantuminen tutkimusten suorittamiseksi on erittäin epätodennäköistä. Näin ollen tutkimuksista ja tutkimuskaluston siirtämisestä alueelle voi aiheutua peruuttamattomia vaurioita suon luonnontilaiselle rakenteelle, mikä puolestaan aiheuttaa haittaa suon vesien virtauksille ja suon lajistolle. Alueen routaantumisen varmistaminen on hankalaa ja se on jätetty ainoastaan hankkeesta vastaavalle. Routaantumisen selvittämisestä ei ole asetettu ilmoittamisvelvollisuutta lupaviranomaiselle tai ELY-keskukselle.

Alueella havaitun luontodirektiivin liitteen IV (a) lajin levähdys- ja lisääntymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on suoraan lain nojalla kiellettyä. Hävittäminen ja heikentäminen voi tapahtua minkä tahansa toimenpiteen seurauksena. Hävittämisellä ei edellytä alueen tuhoamista, vaan se voi tarkoittaa alueen ekologisten olosuhteiden muuttumista niin, että laji ei voi enää pitkällä aikavälillä esiintyä alueella. Heikentäminen on luonteeltaan vähäisempää tai tilapäisempää. Heikentämisen seurauksena paikan ekologiset olosuhteet lajin kannalta huonontuvat, vaikka laji ei paikasta häviä.

Kaivoslain 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa tulee ottaa huomioon muun ohella, mitä luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetään. Näin ollen jo luvan myöntämisen edellytyksenä olisi tullut olla selvä tieto siitä, ettei toiminta hävitä tai heikennä luontodirektiivin liitteen IV (a) lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on lausunnossaan esittänyt, että valitukset hylätään. Tukes on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kaivoslaissa (503/1965) ei ole säännöksiä, jotka suoranaisesti koskisivat malminetsintätoimien aiheuttamien viihtyvyyteen tai virkistyskäyttöön liittyvien haittojen huomioon ottamista lupaharkinnassa. Valtausoikeuden myöntämisen perusteet määräytyvät kaivoslain ja siinä viitattujen luonnonsuojelulain säännösten nojalla.

Tukes on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 16.5.2008 taltionumero 1176 ja Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksessä 14.9.2012 numero 12/0359/1 riittävästä luontoarvojen selvittämisvelvollisuudesta lausuttuun ja katsonut, että hakemuksessa toimitettu ja kaivosviranomaisen kuulemisessa hankittu selvitys luontoarvoista on ollut riittävä ennen päätöksen antamista.

Valtioneuvosto ei ole ehdottanut Viurusuon aluetta osaksi Natura 2000 -verkostoa eikä aluetta ole sisällytetty siihen. Luonnonsuojelulain 10 luvun säännökset eivät näin ollen tule sovellettaviksi. Viurusuon alue ei myöskään kuulu luonnonsuojelulain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Valtaushakemuksen hyväksymisen esteenä ei ole voinut olla se, että Viurusuon alue on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin.

Tukesin päätökseen sisältyvät lupamääräykset 11, 12 ja 13 turvaavat alueen tulevan suojelun. Kairausajankohtaa koskevassa lupamääräyksessä 11 on todettu, että kairauksia saa suorittaa suoalueella talvisaikaan maan ollessa routaantunut. Lisäksi valtaajan tulee esittää alueella suoritettavista tutkimuksista hyvissä ajoin kirjallinen tarkennettu tutkimussuunnitelma ELY-keskukselle ja Tukesille.

Lupamääräyksellä 11 varmistetaan se, että suoalueella ei saa kairata, jos suo ei routaannu. Tutkimussuunnitelman esittämisvelvoitteella varmistetaan se, että ELY-keskus toimivaltaisena luonnonsuojeluviranomaisena voi tarvittaessa todeta, onko routaantuminen riittävää.

FinnAust Mining Southern Oy on selityksessään vaatinut, että valitukset hylätään. Yhtiö on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valtauksen myöntämiselle alueelle ei ole kaivos- tai luonnonsuojelulainsäädännöstä johtuvia esteitä. Viurusuon alueella harjoitettavan malminetsinnän ympäristövaikutukset ovat mitättömiä ja lupamääräysten puitteissa toteutettuna ne eivät aiheuta suolle vaikutuksia, jotka estäisivät valtauksen myöntämisen.

Malminetsintätoimenpiteet eivät heikennä alueen merkitystä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Toimenpiteet suoritetaan talviaikaan viitasammakoiden talvehtiessa. Toimenpiteet eivät aiheuta ympäristössä sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät alueen käytettävyyttä lisääntymiseen tai levähdyspaikkana mahdollisen viitasammakkopopulaation näkökulmasta lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

A:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vastaselityksessään uudistanut valituksessaan esittämänsä.

FinnAust Mining Southern Oy on kirjelmässään ilmoittanut, että se on hakenut Tukesilta valtausten Kuusjärvi 1-4, 7-9, 12-13 ja 20-24 raukeamista kokonaan ja valtausten Kuusjärvi 6 ja 11 raukeamista osittain.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt FinnAust Mining Southern Oy:n kirjelmän tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Tukes on ilmoittanut vastaanottaneensa FinnAust Mining Southern Oy:n tekemän raukeamishakemuksen.

Tukes on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi 26.1.2015 tekemänsä päätöksen, jonka mukaan valtausoikeudet raukeavat valtausalueilla Kuusjärvi 1-4, 7-9, 12-13 ja 20-24 kokonaan ja valtausalueilla Kuusjärvi 6 ja 11 osittain. Raukeavien valtausalueiden pinta-ala on päätöksen mukaan yhteensä 1 333,69 hehtaaria ja voimaan jäävien 815,45 hehtaaria.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt Tukesin päätöksen tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lausuminen asiasta raukeaa siltä osin kuin FinnAust Mining Southern Oy:lle Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksellä 19.3.2013 myönnetyt valtausoikeudet ovat rauenneet.

Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.

2. Valitukset hylätään. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Lausumisen raukeaminen

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston FinnAust Mining Southern Oy:n hakemuksen johdosta 26.1.2015 antaman päätöksen mukaan valtausoikeudet raukeavat valtausalueilla Kuusjärvi 1-4, 7-9, 12-13 ja 20-24 kokonaan ja valtausalueilla Kuusjärvi 6 ja 11 osittain. Lausuminen valituksista ei ole tarpeen siltä osin kuin ne kohdistuvat rauenneisiin valtausalueisiin.

2. Pääasiaratkaisu

Valtausoikeudet ovat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksellä 26.1.2015 rauenneet suurimmalta osin niiden valtausalueiden osalta, joihin A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valitukset kohdistuvat. Valtausoikeudet eivät kohdistu enää esimerkiksi Juojärven ranta-alueisiin eivätkä suurimpaan osaan Viurusuon aluetta.

Tämän vuoksi ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita siltä osin kuin kysymys on valituksissa tarkoitetuista, vielä voimaan jääneistä valtausalueista.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.