Muu päätös 3594/2015

Maa-aineslupaa koskevat valitukset (Joutsa, Suontee)

Antopäivä: 11.12.2015
Taltionumero: 3594
Diaarinumero: 121/1/14, 471/1/14, 504/1/14 ja 511/1/14

Asia Maa-ainesasiaa koskevat valitukset

Valittajat 1) A

2) B ja C

3) Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen D, G, H, I ja J, sekä K ja L

4) K ja L

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.12.2013 nro 13/0757/2

Asian aikaisempi käsittely

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on julkipanon jälkeen 30.11.2012 antamallaan päätöksellä (15.11.2012 § 50) myöntänyt E:lle ja F:lle maa-aineslaissa tarkoitetun luvan kalliokiviaineksen ottamiseen heidän omistamalleen Joutsan kunnan Uimaniemen kylässä sijaitsevalle tilalle Metsä-Holla RN:o 2:51.

Lupaan on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:

1. Ottamisalue

Ottoalueen rajauksessa on noudatettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) rajauspäätöstä KESELY/07.01/2012. Kaivualue ja rajauspäätöksen mukainen alue eivät saa mennä päällekkäin. Rajauspäätöksen mukainen alue on jätettävä koskemattomaksi. Päätös karttaliitteineen liitetään tähän päätökseen. Muilta osin ottamisalueen rajaus on merkitty lupahakemukseen liitetyissä kartoissa. Ottamisalueen avaamisessa tulee huomioida maisemallisia vaikutuksia supistamalla ottamisalueen pohjois-koillislaidetta siten, että jyrkimmät rinneosuudet rajataan ottamisalueen ulkopuolelle.

2. Kaivusyvyys ja kokonaisottomäärä

Alin sallittu ottotaso on N60 +112–117.

Kokonaisottomäärä on enintään 800 000 kuutiometriä.

3. Turvallisuustoimenpiteet

Ottamisalue suojataan riittävän korkealla ja säänkestävällä aidalla.

(= = =)

4. Pohjaveden tarkkailu ja suojelu

Louhoksen pohja muotoillaan siten, että alueelle ei missään olosuhteissa lammikoidu haitallisesti pinta- ja pohjavesiä. Toiminta-alueella syntyvät pinta- ja pohjavedet tulee johtaa hakemuksessa esitetyllä tavalla kahden selkeytysaltaan ja rakentamismääräyskokoelman (D1) mukaisen öljynerotuskaivon kautta maastoon. Öljynerottimesta maastoon johdettavan veden öljyhiilivetypitoisuus on enintään 5 mg/l. Selkeytysaltaiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja ne tulee tarvittaessa tyhjentää niihin kerääntyneestä lietteestä. Öljynerotuskaivon kautta maastoon johdettavasta vedestä sekä toiminta-alueelle sijoitetuista pohjavesiputkista tulee ottaa näytteet kaksi kertaa vuodessa, keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä syys-lokakuussa. Näytteistä on määriteltävä vähintään seuraavat parametrit: väri, sameus, happi, pH, sähkönjohtavuus, hiilidioksidi, CODMn, orgaaninen kokonaishiili (TOC), nitraattityppi, kloridi, sulfaatti, rauta, mangaani, alumiini, arseeni ja öljyhiilivetyjakeet C10-C40. Lisäksi tulee määrittää pohjaveden korkeus. (= = =)

(= = =)

8. Jälkihoito ja seuranta

Alue tulee maisemoida ympäristöön sopivaksi ja turvalliseksi. Alueen jälkitasauksessa, -verhoilussa ja yleisessä siistimisessä ei saa käyttää pohjavettä vaarantavia materiaaleja. (= = =)

(= = =)

10. Maa-aineksen otto ja murskaus

Maa-aineksen otto ja murskaus eivät saa aiheuttaa merkittävää haittaa tai häiriötä alueen asukkaille. Mikäli kiviainesten murskausta harjoitetaan vähintään 50 päivää vuodessa, tulee toiminnalle hakea ympäristölupa. Toiminnassa tulee noudattaa ympäristöluvassa määrättyjä ehtoja.

11. Keskeyttäminen

Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin annettuja määräyksiä tai muutoin laiminlyödään niiden mukaisten velvollisuuksien täyttäminen, voidaan ottaminen keskeyttää.

(= = =)

13. Valvontamaksut ja vakuus

Luvansaajan tulee suorittaa Joutsan kunnalle ottamissuunnitelman tarkastamisesta ja ottamistoiminnan valvonnasta kulloinkin voimassa olevan maa-ainestaksan mukaiset maksut. Lupamääräysten noudattamisen ja jälkihoitotoimenpiteiden suorittamisen varmistamiseksi tulee luvanhaltijan antaa Joutsan kunnalle (= = =) vakuus. (= = =) Vaadittava vakuuden kokonaisarvo on 55 080 euroa (5 100 euroa / hehtaari). (= = =)

(= = =)

16. Päätöksen voimassaolo

Tämä päätös on voimassa 20 vuotta lainvoimaiseksi tulostaan.

(= = =)

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 17.4.2012 (KESELY/3/07.04/2012) päättänyt, ettei nyt kysymyksessä olevaan kallionlouhintahankkeeseen sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely).

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on katselmuksen toimitettuaan valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen maa-aineslupaa koskevasta päätöksestä Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneiden G:n, H:n ja I:n tekemänä.

Muilta osin hallinto-oikeus on tutkinut valitukset ja hylännyt ne kokonaisuudessaan Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valitusta lukuun ottamatta. ELY-keskuksen valituksesta hallinto-oikeus on määrännyt, että lupapäätökseen liitettyä karttaselvitystä tarkennetaan siten, että päätökseen liitetään ottamisaluetta koskeva kartta, jossa ELY-keskuksen tekemä purosuomusammaleen esiintymispaikkarajaus on otettu huomioon. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt myös ELY-keskuksen valituksen.

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.

Hallinto-oikeus on muiltakin osin hylännyt YVA-menettelyn soveltamista koskevat valitukset.

Hallinto-oikeus on hylännyt B:n ja C:n, D:n ja Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksissa esitetyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

Tutkimatta jättämiset

(= = =)

Maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla annettuun ottamislupaa koskevaan lupaviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään.

Kuntalain 92 §:n 1 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Lain 4 §:n mukaan kunnan jäsen on:

1) henkilö, jonka kotikuntalaissa (201/94) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on (kunnan asukas);

- - -

3) se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa.

Asiassa 02880/12/5404 valittajiksi on ilmoitettu muun ohella G, H, I ja J Pertunmaan kunnassa Ruorasmäen kylässä sijaitsevan kiinteistön Rantalahti RN:o 2:111 omistajina. Muuta selvitystä Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneiden G:n, H:n, I :n ja J:n valitusoikeudesta ei ole esitetty. Karttatarkastelun perusteella kiinteistöltä Rantalahti on matkaa ottamisalueelle yli kolme kilometriä. Nämä seikat ja edellä selostetut maa-aineslain ja kuntalain säännökset huomioon ottaen Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneilla G:lla, H:lla, I:lla ei ole asiassa valitusoikeutta eikä hallinto-oikeus tutki valitusta heidän tekemänään. Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppanin J:n kotikunta on Joutsa, joten hänellä on tällä perusteella asiassa valitusoikeus.

(= = =)

Maa-aineslupapäätös

(= = =)

Lupapäätöksestä ilmoittaminen Yhtymä Sorvari, Barclay, Terho -nimiselle yhtymälle

Maa-aineslain 19 §:n 2 momentin mukaan ottamislupaa koskeva päätös on toimitettava luvan hakijalle ja luvan myöntämisestä on viipymättä ilmoitettava niille, jotka asian käsittelyn yhteydessä ovat sitä pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa.

Yhtymä Sorvari, Barclay, Terho on tehnyt asiassa 27.2.2012 päivätyn muistutuksen, jonka ovat allekirjoittaneet K ja L ja jossa on vaadittu, että kunta toimittaa päätöksen kirjallisena allekirjoittaneille. Muistutuksessa on ilmoitettu sekä K:n että L:n yhteystiedot. Yhtymä on valituksessaan katsonut, että asiassa on tapahtunut menettelyvirhe siltä osin kuin lupajaosto on ilmoittanut ottamisluvan myöntämisestä vain K:lle. Tältä osin kysymys on valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen tehtävistä toimenpiteistä, joilla ei ole vaikutusta valituksenalaisen päätöksen sisällön lainmukaisuutta arvioitaessa. Kun yhtymä on saattanut asian määräajassa muutoksenhakuviranomaisen eli hallinto-oikeuden tutkittavaksi, sille ei ole aiheutunut oikeudenmenetyksiä. Tähän nähden ilmoittamismenettelyn mahdollisella virheellisyydellä ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

(= = =)

Maa-ainesluvan myöntämistä koskevat sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Ottamisalueesta ja -toiminnasta esitettyä selvitystä

Noin 15 kilometrin päässä Joutsan keskustasta sijaitsevalla kiinteistöllä Metsä-Holla RN:o 2:51 olevan ottoalueen pinta-ala on noin 8,5 hehtaaria. Lisäksi on varattu noin 2,3 hehtaarin alue kiviaineksen läjitykseen ja varastointiin. Kiinteistön kokonaispinta-ala on noin 101 hehtaaria. Kiinteistön rajoille jätetään vähintään 50 metriä suoja-aluetta ottamisen ulkopuolelle. Alueella ei ole aikaisempaa maa-ainesten ottotoimintaa, eikä alue sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.

Alueella ei ole asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavassa alue on varattu rakennuskiviaineksen ottamisalueeksi (eo/3). Osa ottamisalueen ja Suonteen välisestä alueesta (järven ranta-alueet) on rantaosayleiskaavan aluetta. Ottamisalue ei ulotu tämän kaavan alueelle eikä rajoitu siihen.

Suunnittelualue on maa- ja metsätalousmaata, harvennettua kivikkoista mäntykangasta ja osittain avokalliota. Etäisyys Pertunmaantielle on noin 1,4 kilometriä.

Kalliokiviaineksen kokonaisottomäärästä noin 10 prosenttia on rakennuskiveä, joka kuljetetaan alueelta blokkeina. Sivukiviaines varastoidaan alueella ja kuljetetaan alueelta menekin mukaan. Kysyntä ei vastanne tuotannossa syntyvää määrää, ja varastointiajat sivukivelle ovat pitkät.

Ottamistoiminta sijoittuu tasolle +118–136 (N60). Viereisen Hankaanvuoren korkeustaso on noin +150 (N60). Ottamisalue on lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä Suonteesta, jonka vedenpinta on noin tasolla +94 (N60). Noin 800 metrin päässä ottamisalueelta etelään oleva Kontionlampi on korkeustasossa +99 (N60). Ottamisalueen koillispuolella vajaan 200 metrin päässä ottamisalueen reunasta on Leväsenlampi, jonka vedenpinnan korkeustasosta ei ole esitetty selvitystä.

Urakoitsija laatii ottamissuunnitelmaa tarkentavan työ- ja louhintasuunnitelman pintamaiden poistamisen jälkeen, kun kallion rakoilu on paremmin havaittavissa. Ottamistoiminnan suunnittelussa käytetään hyväksi Geologian tutkimuskeskuksen alueella suorittamia alustavia poraustutkimuksia.

Maakuntakaava

Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen mukaan kaavan tavoitteena on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti muun muassa yhdyskuntarakentamiseen ja turvata arvokkaiden harju-, kallio- ja moreenialueiden suojelulliset arvot. Tavoitteena on myös hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon. Kaavassa kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman ja luonnonarvojen vaalimiseen.

Maakuntakaavan aluemerkinnöillä ei ole oikeudellista sitovuutta maa-aineslupaharkinnassa. Maa-aineslupa-asiat ratkaistaan aina maa-aineslain säännösten perusteella. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan yhtenä päätarkoituksena on ollut ohjata maa-ainesten ottoa maakunnassa ja kartoittaa sitä varten ottamistoimintaan sopivia alueita, kaavamääräyksillä on merkitystä taustatietona harkittaessa maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksiä. Vaihemaakuntakaavassa Joutsan Kiviahonriutta on osoitettu merkinnällä eo/3, rakennuskiviainesten ottovyöhyke. Merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä rakennuskiviteollisuudelle. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen rakennuskivivarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Ottovyöhykkeet perustuvat Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksiin.

Ottamistoimintaa koskeva ympäristölupa

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on 15.11.2012 § 51 myöntänyt E:lle ja F:lle ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaa kalliokiviaineksen louhintaa ja murskausta varten. Lupapäätöksessä on käsitelty muun muassa toiminnasta ympäristölle aiheutuvia melu-, tärinä- ja pölyhaittoja sekä päästöjä ilmaan ja asetettu näiltä osin lupamääräyksiä. Lisäksi lupaan sisältyy maaperän ja pohjaveden suojelua sekä toiminta-aikoja koskevia määräyksiä.

Ympäristölupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa valituksen käsittely on kesken.

Katselmushavainnot ja ottamisen vaikutus maisemakuvaan

Hallinto-oikeus tutustui katselmuksellaan kiinteistöllä Metsä-Holla RN:o 2:51 sijaitsevaan suunnittelualueeseen ja sen lähiympäristöön. Katselmuksella käveltiin kiinteistön länsireunalla kulkevaa tietä pitkin kiinteistön Niittula RN:o 2:52 alueelle. Tällä kiinteistöllä olevalta vapaa-ajan rakennukselta ei ollut näköyhteyttä ottamisalueelle välissä sijainneen puuston vuoksi. Muutaman kymmenen metrin päässä rakennukselta alkoi jo pitempään raivaamatta ollut sekametsä, jossa kasvoi kuusia ja erilaisia lehtipuita.

Kiinteistöllä Niittula olevalta rakennukselta kuljettiin kiinteistön eteläosan läpi kiinteistön Metsä-Holla puolelle ja ottamisalueen pohjoisosaan, ottamistoiminnan 3. vaiheen alueelle. Maasto oli kosteaa, aluskasvillisuudeltaan suurelta osin sammalpeitteistä harvahkoa sekametsää. Ottamisalueen itäreunan kalliojyrkänteeltä ei ollut näköyhteyttä Suonteelle, jonka rantaan ottamisalueen itäreunalta on matkaa noin 400 metriä. Jossain määrin näkyvyyttä heikensi alueella ollut sumu. Maasto oli tällä kohdin pääasiassa sammaleiden tai jäkälän peittämää kalliota, jolla kasvoi harvahkoa sekametsää.

Ottamisalueen itäreunan kalliojyrkänteeltä kuljettiin itäreunaa etelään päin ottamistoiminnan 1. vaiheen alueen kautta 2. vaiheen alueen pohjoisosaan ja siitä ottamisalueen eteläosan läpi alueen länsireunalle ja edelleen kiinteistön Metsä-Holla länsireunalla kulkevalle tielle. Koko tämä alue oli mäkistä ja sillä kasvoi harvahkoa sekametsää.

Kokonaisuutena arvioiden ottamisalueen voitiin todeta olevan kallioinen ja mäkinen alue, joka on matalampi kuin sen pohjoispuolella oleva Hankaanvuoren kallioalue. Ottamisalue ei eroa kasvillisuudeltaan tai pinnanmuodoiltaan merkittävästi lähiympäristöstään eikä alueelle ole suoraa näköyhteyttä sitä ympäröiviltä alueilta.

Katselmuksella tutustuttiin myös kaukomaisemaan ajamalla veneellä Suonteella etelän suunnasta Leväsenniemen itäpuolelta Leväsenlahden edustalle. Järven ranta-alueet mukaan lukien kiinteistön Metsä-Holla pohjoisosa näyttäytyivät järveltä käsin metsäpeitteisinä ja mäkisinä. Kiinteistön Metsä-Holla pohjoisosa, jota valituksissa on pidetty kiinteistön maisemallisesti arvokkaimpana alueena, ei erottunut kaukomaisemassa ympäröivästä alueesta pinnanmuodoiltaan tai muutoinkaan poikkeavana. Mikäli ottamistoiminnan seurauksena syntyvät maa-aineksen varastointikasat tulevat näkymään järveltä ottamisalueelle päin katsottaessa, kysymys ei ole pysyväksi jäävästä maisemahaitasta.

Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin ottamisalueen ja sen lähiympäristön maisemaa. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa maisemakuvalla ei kuitenkaan tarkoiteta mitä tahansa, yleensä subjektiiviseen arvioon perustuvaa maisemakuvaa, vaan lainkohta edellyttää, että maisemakuvalla on tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia erityisiä kauneusarvoja.

Saadun asiakirjaselvityksen ja katselmuksella tehtyjen havaintojen perusteella voidaan sanoa, että ottamisalue on osa laajempaa, pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa metsäistä maisemakokonaisuutta. Alueen kauneusarvoja ei voida pitää sillä tavoin erityisen merkittävinä, että niitä voitaisiin pitää ottamisen esteenä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien tarkoittamalla tavalla. Ottamisalue on rajattu siten, että ottamisalue avautuu alueen itäpuolelle jäävältä kalliojyrkänteeltä länteen päin. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon, että ottamisalueen ympärille jätetään suojapuustoa, ei ottamisen vaikutusta myöskään kaukomaisemaan voida pitää sillä tavoin merkittävänä, että maa-aineslupa voitaisiin tällä perusteella evätä. Ottamistoiminnasta ei aiheudu maa-aineslaissa tarkoitettua ottamisen estävää kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista. Lisäksi ottamistoiminnan vaikutusta maisemaan voidaan lieventää jälkihoidon ja maisemoinnin myötä.

Purosuomusammaleen esiintyminen alueella

Keski-Suomen ELY-keskus on tehnyt toiminta-aluetta ja sen lähiympäristöä koskevan kasvillisuusselvityksen, jossa on todettu, että Kiviahonriutan kallioalueen itäosan läheisyydessä esiintyy purosuomusammalta. Laji on luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittu erityisesti suojeltava laji. ELY-keskus on pitänyt esiintymispaikkaa lajin kannalta niin merkittävänä, että se on tehnyt luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla päätöksen 5.11.2012 (Dnro KESELY/436/ 07.01/2012), jolla sammaleen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan rajat on määritelty ja esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen kielletty. Päätöksen mukaan rajaus on määritelty siten, että pieni osa rajauksen länsipuolella vireillä olevasta maa-aineslupahakemuksen alueesta jää rajauksen sisälle, mutta muutoin rajauspäätös ei aiheuta maa-ainesluvan käsittelyyn sammaleen suojelusta aiheutuvia rajoituksia.

Valituksenalaisen maa-aineslupapäätöksen ottamisaluetta koskevan lupamääräyksen 1 mukaan ottoalueen rajauksessa on noudatettava ELY-keskuksen edellä mainittua rajauspäätöstä. Lupamääräyksessä on lisäksi todettu, etteivät kaivualue ja rajauspäätöksen mukainen alue saa mennä päällekkäin, että rajauspäätöksen mukainen alue on jätettävä koskemattomaksi ja että muilta osin ottamisalueen rajaus on merkitty lupahakemukseen liitetyissä kartoissa. Lupamääräys 1 on tältä osin siinä määrin selkeä, ettei ELY-keskuksen vaatimia lisäyksiä päätöksen yleiseen osaan ole purosuomusammaleen esiintymispaikan huomioimiseksi tarpeen tehdä. Lupamääräys, jonka mukaan rajauspäätöksen mukainen alue tulee jättää koskemattomaksi, estää myös ottamisaluetta rajaavan aidan rakentamisen rajauspäätöksen mukaiselle alueelle. Kun lupamääräyksen 1 lisäksi otetaan huomioon, ettei ELY-keskus ole sinänsä pitänyt rajausalueen vieressä tapahtuvaa ottamistoimintaa uhkana purosuomusammaleen esiintymiselle alueella, ei maa-aineslupapäätöstä ole syytä kumota ELY-keskuksen vaatimilta osiltaan valituksessa esitetyillä perusteilla. Lupapäätökseen liitetyn karttaselvityksen tarkentamiseksi hallinto-oikeus kuitenkin määrää, että lupapäätökseen liitetään ottamisaluetta koskeva kartta, jossa ELY-keskuksen tekemä purosuomusammaleen esiintymispaikkarajaus on otettu maa-ainesten ottoaluerajauksessa huomioon.

Ottamisen vaikutukset muuhun luontoon

Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus on laatinut ottamisaluetta ja kiviaineksen läjitys- ja varastointialuetta koskevan kasvillisuusselvityksen 20.6.2012 (tutkimusraportti 96/2012), jonka johtopäätösten mukaan alueella ei esiinny uhanalaisia tai silmällä pidettäviä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kasvillisuustyyppejä, luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä eikä vesilain (264/1961) 1 luvun 15a §:n tai 17 a §:n (oikeastaan vesilain 587/2011 2 luvun 11 §:n) mukaisia kohteita. Selvitysalueelta ei ole löytynyt valtakunnallisesti uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia kasvilajeja. Selvitysalueen keskiosasta on tavattu valkolehdokki, joka on rauhoitettu kasvi. Selvityksen mukaan kallioalueella ei ole mainittavia luontoarvoja. Selvitysalueen kaakkoisnurkassa, ottamisalueen rajauksen ulkopuolella on metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit täyttävä kalliojyrkänne, jolla kasvaa tavallisia sammal- ja putkilokasvilajeja. Tehdyn selvityksen perusteella ympäristöntutkimuskeskus on arvioinut, ettei alueen maankäytön muuttumisella ole merkittäviä kasvillisuusvaikutuksia.

Alueella ei ole ympäristöviranomaisten paikkatietoaineistoihin merkittyjä suojelukohteita tai muita erityiskohteita. Ympäristöntutkimuskeskuksen luontoselvityksessäkin mainitut Kiviahonriutan itärinteen kalliojyrkänteet jäävät ottamisen ulkopuolelle, ja lähimmät Natura 2000 -alueet ovat yli 2,5 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta, eikä toiminnalla voida etukäteen arvioiden katsoa olevan vaikutusta näihin alueisiin. Valittajien valituksissaan esiin tuomien EU:n lintudirektiivin liitteen I lintulajien esiintyminen ja mahdollinen pesiminen lähialueella on sinänsä osoitus luontoarvoista. Kun otetaan huomioon ottamisalueen etäisyys Leväsenlahdesta, näiden lintulajien pesiminen järvellä ja muu esiintyminen alueella ei kuitenkaan sinällään ole estänyt maa-ainesluvan myöntämistä. Valitusten liitteenä olleessa professori Hannu Lehtosen ja dosentti Pekka Lehtosen Suonteen luontoarvoista antamassa lausunnossa on kuvattu järvialuetta ja sen luontoa yleisesti.

Esitetyn selvityksen mukaan nyt kysymyksessä olevalla suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole sellaisia maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja erikoisia luonnonesiintymiä tai muita luontoarvoja, jotka estäisivät ottamistoiminnan alueella.

Asutukselle aiheutuva haitta

Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole suojaetäisyyksistä nimenomaisia säännöksiä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty niistä suositukset, joiden mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Alle 300 metrin etäisyydellä ottamisalueen reunasta sijaitsee yksi rakennus eli kiinteistöllä Niittula RN:o 2:52 oleva vapaa-ajanrakennus, joka on esitetyn selvityksen mukaan ollut viime vuosina vähäisessä käytössä. Rakennuksen etäisyys ottamisalueen reunaan on noin 150 metriä. Ottamissuunnitelmassa on todettu, että mikäli rakennus otetaan ottamistoiminnan aikana käyttöön, asia huomioidaan melun- ja pölyntorjuntaa toteutettaessa. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että rakennuksen ja ottamisalueen väliin jää suojapuusto ja ettei rakennukselta ole näköyhteyttä alueelle, ei yksinomaan tämän rakennuksen sijaintia voida pitää esteenä ottamistoiminnalle.

Ottamisalueesta hieman yli 300 metrin etäisyydellä kaakkoon sijaitsee rakennuksia, joille ei kunnan rakennusluparekisterin mukaan ole myönnetty rakennuslupia ja joita ei ole kunnan rakennusvalvonnan rekistereissä. Kohteet on kuitenkin otettu huomioon ottamistoimintaa suunniteltaessa. Alle 500 metrin etäisyydellä ottamisalueelta on neljä kaavoitettua loma-asunnon rakennuspaikkaa ja yksi rakennettu loma-asunto. Lähimmät vakituisesti asutut asuinrakennukset sijaitsevat noin 800 metrin päässä ottamisalueesta.

Ramboll Finland Oy on selvittänyt ottamistoimintaa koskevaan ympäristölupa-asiaan liittyen toiminnan aiheuttamaa ympäristömelua melumallilaskelmien avulla ja laatinut tutkimuksistaan 14.11.2011 päivätyn selvityksen. Syntyvää meluhaittaa on verrattu valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisiin yleisiin ohjearvoihin. Selvityksen yhteenvedon mukaan ohjearvot ylittyvät normaalia porauskalustoa käytettäessä ottamisalueen itäpuolella sijaitsevien kaavaan merkittyjen loma-asutuspaikkojen kohdalla 1. vaiheen puolivälissä ja 2. vaiheen louhinnan aikana. Loma-asunnoksi merkityn lounaispuolen lähimmän kohteen kohdalla melutaso ylittyy louhittaessa 1. ja 2. vaiheita. Kaikissa muissa kohteissa ja tilanteissa ottamistoiminnasta syntyvä melu on ohjearvojen tasalla tai alittaa ne. Vaimennetun poravaunun käyttö pienentää melualueita merkittävästi. Räjäytystöiden melua ei ole mallinnettu, koska se on luonteeltaan hetkittäistä ja harvoin toistuvaa ja koska sen vaikutus keskimääräiseen melutasoon on pieni.

Toimintaa koskevassa ympäristöluvassa on määrätty, että ottamistoimintaa saa harjoittaa vain arkisin maanantaista perjantaihin. Juhlapyhinä ja niiden aattoina toimintaa ei saa harjoittaa, eikä mitään toimintaa sallita juhannusaaton ja 31.7. välisenä aikana. Sivukiven rikotusta ja murskausta saa tehdä ajalla 1.9.–31.10. Rikotus on tehtävä arkisin (ma–pe) kello 8-18 ja murskaaminen arkisin (ma–pe) kello 7–21. Tarvekiven poraaminen on tehtävä arkisin (ma–pe) kello 7–18 ja räjäytykset arkisin (ma–pe) kello 8–18. Kuormaaminen ja kuljetus on tehtävä arkisin (ma–pe) kello 6–21.

Ottamistoiminta on vaiheistettu. Ottaminen aloitetaan alueen keskivaiheilta, josta siirrytään itään päin. Toiminta siirtyy alkuvaiheen jälkeen kallion sisään, jolloin melu- ja pölyhaitat vähenevät. Meluhaittoja pyritään ehkäisemään myös muun muassa murskauslaitoksen sijoittamisella ja suojaamisella, koteloinneilla sekä käyttämällä vaimennettua porausvaunua. Sivukivenä syntyvää kalliomursketta voidaan hyödyntää alueella meluntorjunnassa sijoittamalla varastokasoja melulähteiden viereen ja varastoalueen reunoille. Pölyämistä ehkäistään muun muassa koteloimalla kuljettimia ja kastelemalla. Myös suojapuusto estää pölyn leviämistä.

Kun otetaan huomioon asutuksen etäisyys ottamisalueesta, louhintasuunnat ja ottamisen eteneminen vaiheittain sekä se, että toiminnan aiheuttamat melu-, pöly- ja tärinähaitat on käsitelty ja niiden torjumiseksi on annettu määräykset toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Toiminta-ajoista ei ole maa-ainesluvan yhteydessä tarpeen lausua edellä mainituista ympäristölupapäätöksen mukaisista toiminta-ajoista poikkeavalla tavalla. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin valitusten liitteenä olleen dosentti Erkki Björkin ja projektitutkija Pekka Matilaisen antaman lausunnon johdosta.

Kun ottamistoiminta ei sijoitu rantaosayleiskaava-alueelle, maa-aineslain 3 §:n 2 momenttia ei sovelleta asiassa.

Lähialueen kiinteistöjen arvon mahdollinen aleneminen ottamistoiminnan vuoksi ei sinänsä ole este luvan myöntämiselle, eikä tässä maa-aineslupaa koskevassa valitusasiassa voida ratkaista sitä, aiheutuuko hankkeesta eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Vaikutukset lähialueen vesistöihin ja kalastukseen

Esitetyn selvityksen mukaan suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueella esiinny merkittäviä määriä kalliopohjavettä, mutta sade- ja pintavesiä voi päästä imeytymään maaperään ja pohjaveteen kallion halkeamista. Alueen pintavedet laskevat koilliseen Kiviahonriutan ja Hankaanvuoren välistä soistunutta laaksoa pitkin, jossa on ennestään metsäojitusta. Alue mahdollistaa pintavesien viivästämisen saostusaltaissa ja valumavesien tarkkailun ennen niiden johtamista Leväsenlahteen. Alueelta johtavaan laskuojaan rakennetaan toiminnan alkaessa kaksi selkeytysallasta, joiden kautta ottamisalueen pintavedet johdetaan. Ottamisalueen pohjois- ja eteläpäähän asennetaan pohjaveden havaintoputket, ja veden laatua on tarkkailtava lupamääräysten mukaisesti. Pintavesien tarkkailu laskuojasta ja sen alapuolella sijaitsevasta järvestä aloitetaan vertailuaineiston saamiseksi jo ennen ottamistoiminnan aloittamista.

Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikön selvityksen 19.11.2007 mukaan luonnonkivituotannon sivukivet eivät pääsääntöisesti sisällä niiden ympäristökelpoisuuteen vaikuttavia määriä herkkäliukoista arseenia tai raskasmetalleja, joten niiden ei tältä osin voida katsoa olevan ympäristölle vaarallisia. Sivukivet eivät myöskään yleisesti muodosta happamia valumavesiä, eikä niiden läjittäminen louhimoalueelle aiheuta vesien happamoitumisriskiä ja siihen liittyvää metallipitoisuuksien laskua.

Kun otetaan erityisesti huomioon ottamisalueen sijainti luokittelemattomalla pohjavesialueella sekä ottamistasosta ja alueen korkeussuhteista esitetty selvitys, ottamistoiminnasta ei ottamissuunnitelman mukaisesti toimittaessa ja lupamääräyksiä noudatettaessa ennalta arvioiden aiheudu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Etäisyydet lähimpiin vesistöihin huomioon ottaen toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu myöskään pintavesien laatuun liittyvää vahinkoa tai muutoksia, joita ei varotoimenpitein ja lupamääräyksin pystytä torjumaan.

Suonteen ja ottamisalueen välinen etäisyys sekä välissä oleva ottamisalueen itäpuolella sijaitseva kalliojyrkänne huomioon ottaen tärinän, melun ja pölyn ei voida arvioida kulkeutuvan haitallisessa määrin ranta-alueelle eikä ottamistoiminnalla voida arvioida olevan vaikutusta alueen kalakantoihin ja kalastukseen.

Toiminnan vesistövaikutuksia arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että vesistöjä ja pohjavettä koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittaviksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä.

(= = =)

Maa-ainesluvan voimassaoloaika

Maa-aineslain 10 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan lupa ainesten ottamiseen myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään kymmeneksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan lupa voidaan kuitenkin erityisistä syistä myöntää pitemmäksi ajaksi, kuitenkin enintään viideksitoista vuodeksi, ja kalliokiven louhinnan osalta enintään 20 vuodeksi, jos se hankeen laajuuteen, esitetyn suunnitelman laatuun ja muihin ainesten ottamisessa huomioon otettaviin seikkoihin nähden katsotaan sopivaksi. Erityisenä syynä voidaan pitää myös sitä, että ottaminen kohdistuu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa voimassa olevassa maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa maa-ainesten ottamiseen varatulle alueelle.

Suunnittelualue on Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavassa varattu raken­nuskiviaineksen ottamisalueeksi (eo/3). Tähän nähden ja kun lupaviranomai­nen voi maa-aineslain 16 §:n 1 momentin nojalla peruuttaa luvan, jos lupamää­räyksiä rikotaan jatkuvasti tai muutoin törkeästi tai jos ainesten ottaminen vai­kuttaa ennalta arvaamattomalla tavalla haitallisesti ympäristöön, asutukseen tai luonnonolosuhteisiin, on lupa voitu myöntää 20 vuoden ajaksi.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Valituksenalaisella päätöksellä on ratkaistu ainoastaan nyt kysymyksessä ole­van maa-aineslupahakemuksen mukaista ottamistoimintaa koskeva asia. Sillä valittajien esiin tuomalla seikalla, että E:llä ja F:llä mahdollisesti on aikomukse­na harjoittaa ottamistoimintaa myös heidän omistamillaan muilla alueilla, ei ole ratkaisevaa merkitystä tämän lupa-asian ratkaisemisen kannalta. Myöskään sillä seikalla, millaiset hankkeen työllistämisvaikutukset ovat, tai sillä, että geologisesti vastaavia kallioalueita on mahdollisesti muuallakin Keski-Suo­messa, ei ole merkitystä lupaharkinnassa. Tässä asiassa ei ole oikeudellista merkitystä myöskään sillä, onko hanke yhteiskunnallisesti maa-aineshuollon kannalta tärkeä, tai sillä, onko tiedossa konkreettisia hankkeita, joihin nyt ky­symyksessä olevalta alueelta otettavaa kiviainesta tarvittaisiin. Siltä osin kuin valituksissa on viitattu alueelle varastoitavan sivukiven mahdolliseen jäteluonteeseen, asia ei kuulu maa-aineslupapäätöstä koskevan valitusasian yhteydessä ratkaistavaksi.

E ja F ovat esittäneet asianmukaisen ottamissuunnitelman ja Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on selvittänyt riittävästi suunnitellun ottamistoiminnan vaikutuksia. Ottaminen ei edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksissa esi­tetyin tavoin ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa, joten teknisen lautakunnan lupajaoston on tullut myöntää lupa kalliokiven ottamiseen. Kun lisäksi otetaan huomioon myöhemmin tässä päätöksessä YVA-menettelyn soveltamisesta nyt kyseessä olevaan hankkeeseen lausuttu, valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

YVA-menettelyn soveltaminen

Ennakkoratkaisun pyytäminen Euroopan unionin tuomioistuimelta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu perussopimusten ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä mainitun sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava. Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

Sovellettavat keskeiset oikeusohjeet

YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaan YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua mer­kittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. YVA-menettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 mo­mentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momen­tissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laa­dultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ot­taen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia mer­kittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkit­taessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneu­voston asetuksella.

YVA-asetuksen 6 §:n mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin nojalla ovat muun muassa luonnonvarojen otto ja käsittely kuten kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pin­ta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiinto­kuutiometriä vuodessa.

Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on YVA-asetuksen 7 §:n mukaan tarkasteltava erityisesti hankkeen ominaisuuksia kuten hankkeen kokoa ja sen yhteisvaikutusta muiden hankkeiden kanssa sekä hankkeen sijaintia ja vaiku­tusten luonnetta kuten vaikutusaluetta ja vaikutusten kestoa.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Nyt kysymyksessä olevan ottamistoiminnan laatua ja laajuutta sekä ottamis­alueen olosuhteita ja ottamisen vaikutuksia ottamisalueen ympäristöön on sel­vitetty edellä tässä päätöksessä. Kun otetaan huomioon YVA-asetuksen 7 §:n mukaiset harkintakriteerit kuten nyt kysymyksessä olevan ottamishankkeen laatu ja koko, elinkaari sekä sijainti, ei hanketta voida pitää YVA­-lain 4 §:n 1 eikä 2 momentin tarkoittamana hankkeena eikä siten vaikutuksil­taan YVA-asetuksen hankeluettelon mukaisiin hankkeisiin rinnastettavana. Ai­nesten ottamisesta ei aiheudu siinä määrin merkittäviä haitallisia ympäristövai­kutuksia, että hankkeeseen olisi sovellettava YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tar­koitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Saadun selvityksen perusteella alueella ei ole sellaisia muita hankkeita, joiden yhteisvaikutuksia nyt kysymyksessä olevan hankkeen kanssa tulisi tarkastella. Neuvoston di­rektiivin 97/11/EY säännökset eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. ELY-keskus on pe­rustellut päätöksensä hallintolain 45 §:n säännös huomioon ottaen riittävällä tavalla, eikä sillä, että päätökseen liitetty valitusosoitus mahdollisesti on ollut vir­heellinen, ole merkitystä päätöksen sisällön lainmukaisuutta arvioitaessa.

ELY-keskuksen päätöstä ei ole syytä kumota.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Hallintolaki 31 § ja 45 §

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 5 §, 38 §, 41 §, 51 § 2 momentti ja 74 §

Maa-aineslaki 23 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 145 §

Neuvoston direktiivi 97/l1/EY 2, 3 ja 4 artikla ja liite 1 kohta 19

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian, ja Paula Pihlava.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että lupapäätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Myönnetty maa-aineslupa on maa-aineslain 3 §:n vastainen. Maa-aineslupa merkitsee Suonteen järven kauniin maisemakuvan turmeltumista erityisesti siksi, että sivukivi varastoidaan alueella. Sivukiviainesten käyttöennusteet lähivuosille eivät ole kovin hyvät, joten sivukiven varastointiaika muodostuu pitkäksi.

Suontee on eteläisen Suomen puhtain järvi. Sen järvialue on ainutlaatuinen ja sen luontoarvot ovat korvaamattomia. Alueen maisemakuvalla on todettu eri selvityksissä olevan myös objektiivisesti arvioiden erityisiä kauneusarvoja. Ottamisalueen rajausta ei ole tehty riittävän huolellisesti eikä riittäviä selvityksiä ole hankittu päätöksenteon pohjaksi. Louhoksen perustamisella ja kiven murskaamisella on erittäin haitallisia vaikutuksia Suonteen järven veden laadulle ja kalakannoille. Murskaamoalueelta poisjohtavaan laskuojaan on tarkoitus rakentaa kaksi selkeytysallasta, joiden kautta alueen pintavedet on tarkoitus johtaa pois alueelta. Toiminnanharjoittaja ei ole riittävästi selvittänyt selkeytysaltaiden riittävyyttä räjähdysainejäämien poistoon eikä sateisina aikoina pintavesien varastointiin.

Veden laadun heikkeneminen samoin kuin murskaamotoiminnasta aiheutuva melu, tärinä ja pöly vaikuttavat muiden ohella myös kalojen elinolosuhteisiin Suonteella. A on toiminut 20 vuotta ammattikalastajana Suonteella ja tuntee kalojen elinolosuhteet ja liikkeet alueella. Useat kalalajit kutevat murskaamon vaikutusalueella. Melun ja tärinän vuoksi kalat kaikkoavat kutupaikoiltaan ja nuotta-apajilta.

Melu, tärinä ja pöly vaikuttavat haitallisesti myös alueen vakituisten ja kesäasukkaiden elinolosuhteisiin. Pöly vaikuttaa myös luonnon hyvinvointiin ja uudistumiseen.

2) B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden yllä mainittu päätös ja ELY-keskuksen päätös YVA-menettelyn soveltamisesta kumotaan. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus suorittaa alueella katselmuksen ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkopyynnön viranomaisen velvollisuudesta perustella ratkaisunsa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun harkinnanvaraisen YVA-menettelyn tarpeellisuudesta. Lisäksi valituksessa on pyydetty toimenpide- ja aloituslupakiellon asettamista alueelle, kunnes korkein hallinto-oikeus taikka unionin tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisunsa.

Valittajat ovat perustelleet vaatimuksiaan seuraavasti:

Hankkeen maisemavaikutukset ovat merkittäviä. Esimerkiksi Niittula- nimiseltä vapaa-ajan kiinteistöltä RN:o 2:52 on suora näköyhteys hankealueelle. Kaukomaiseman osalta maisemavaikutus on niin ikään merkittävä. Ottamisalueelta on suora näköyhteys Suontee-järvelle. Hallinto-oikeuden katselmuksessa tätä ei voitu havaita sumun johdosta. Kyse on objektiivisestikin arvioiden kauniin maisemakuvan turmelemisesta. Hankealue sijaitsee aivan ranta-asemakaava-alueen välittömässä läheisyydessä.

Ottamissuunnitelman tietojen perusteella sivukivestä muodostuu ympäristöstään merkittävästi kohoavia rakenteita, jotka eivät ole vaikutuksiltaan ohimeneviä. Kulutusennusteiden mukaan murskeen tarjonta alueella ylittää kysynnän jo ilman Kiviahonriutan hanketta. Murskeen kaupallinen hyödyntäminen on mitä ilmeisimmin lähes mahdotonta. Sivukiveä ja mursketta varastoidaan alueelle hyvinkin pitkäksi aikaa.

Ottamissuunnitelmassa ei ole havainnollistettu sivukivikasojen mittasuhteita. Mikäli kaikki sivukiviaines varastoidaan alueella, muodostuu alueelle valittajien esittämän laskelman mukaan viisi ja puoli 50 metrin korkuista kasaa, joiden vaatima pohjapinta-ala on noin 4,3 hehtaaria ilman kuljetuksen vaatimia reittejä. Sivukiven varastoinnilla tulisi olemaan huomattavia vaikutuksia sekä lähi- että kaukomaisemaan, ja korkeusaseman vuoksi myös pöly- ja vesistövaikutukset olisivat merkittävät.

Hanke muuttaa ottamispaikan ekosysteemiä merkittävästi eikä ELY-keskuksen tekemällä rajauksella voida riittävästi suojata purosuomusammaleen säilymistä. Maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, koska esiintymään mahdollisesti kohdistuvaa pöly- ja muuta haittaa ei ole varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla selvitetty.

Kiinteistöllä Niittula RN:on 2:52 oleva vapaa-ajan rakennus on ollut normaalissa, ympärivuotisessa käytössä. Hallinto-oikeuden mukaan rakennus on viime vuosina ollut vähäisessä käytössä. Tieto on täysin virheellinen. Kiinteistöltä ja rakennukselta on esteetön näköyhteys ottamisalueelle. Ottamisalueen etäisyys Niittulan kiinteistön rajasta on alle 20 metriä ja Niittulan asuinrakennuksesta noin 110 metriä. Etäisyys ei ole valtioneuvoston asetuksen 800/2010 mukainen. Asetuksen 3 §:n mukaisista vähimmäisetäisyyksistä ei voida poiketa edes erikseen sopimalla.

Ottamissuunnitelman mukaan kiinteistö on poistettu kunnassa jätehuoltomaksun suorittamisvelvollisuuden piiristä. Kiinteistönomistajan ilmoituksen mukaan he ovat pyytäneet kunnalta jätehuoltomaksun alentamista, koska he kompostoivat eloperäiset jätteet ja ovat vieneet ne muualle hävitettäväksi. Kunta ei ole tämän jälkeen lähettänyt enää jätehuoltomaksulaskua.

Ottamissuunnitelmassa ja luvassa ei ole otettu huomioon sitä, että louhostoiminnan ollessa täydessä vauhdissa alueen pintamaat puuttuvat täysin eivätkä sido sadevettä. Paljaalla kalliopinnalla kaikki sadevedet kulkeutuvat luontaisesti alaspäin ja suunnitelman mukaisesti edelleen Suontee-järveen. Voimakas sade aiheuttaa tulvan altaissa sekä Niittulan tilan läpi nykyisin viilaavassa pienehkössä metsäojassa. Ottamissuunnitelmassa esitetyt selkeytysaltaat ovat riittämättömät estämään haitallisten aineiden kulkeutumisen Suontee-järveen.

Melutason ohjearvot ylittyvät monen kiinteistön ja rakennuspaikan kohdalla. Järvialueen ja osin paljaan kallioperän aiheuttamien akustisten olosuhteiden vuoksi hakemukseen liitetyn meluselvityksen tulokset ovat kyseenalaisia.

Pölyn sitominen kastelemalla on talvella käytännössä mahdotonta putkien jäätymisen johdosta.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon Suonteen vesistöllisiä erityispiirteitä. Etelä-Suonteen vedenlaatu ja vesieliöstö reagoivat herkästi ihmistoiminnan aiheuttamaan kuormitukseen. Tähän ovat syynä järven poikkeuksellinen niukkaravinteisuus ja kirkkaus sekä pitkä viipymä. Kirkasvetiset ja karut järvet ovat erityisen herkkiä kuormituksen kasvulle. Niiden lajisto on sopeutunut karuihin olosuhteisiin ja eliöstön vaste ihmistoiminnan aiheuttamalle kuormitukselle on voimakkaampi kuin luontaisesti rehevissä järvissä tai humusjärvissä.

Suontee on latvajärvi ja sen valuma-alueen pinta-ala suhteessa järven vesipinta-alaan on Suomen suurjärvien pienimpiä. Etelä-Suonteen vesi vaihtuu hitaasti, mikä tekee siitä herkän ihmistoiminnasta aiheutuvalle kuormitukselle ja hidastaa järven toipumista mahdollisesta kuormituksesta. Suonteessa on ollut havaittavissa tilan vähittäistä heikkenemistä. Tämä on ilmennyt voimistuneena perifytontuotantona eli kasvien, pohjan ja kivien sekä verkkojen limoittumisena.

Alueella ei ole tehty kallioperätutkimusta eli Kiviahonriutan kallioperää ja sen vedenjohtavuutta ei ole riittävästi tutkittu. Louhinta-alueen pohjataso sijaitsee Suonteen vedenpintaa korkeammalla. Asiantuntijoiden mukaan kallioperän normaali rakoilu muodostaa "vesijohtoverkostoja", jopa "viemäreitä", joita pitkin kaikki epäpuhtaudet voivat virrata suoraan Suonteeseen taikka läheiseen Leväsenlampeen.

Hanke on maa-aineslain 3 §:n 4 momentin vastainen. Lupahakemuksen mukaisesti järjestettynä toiminnasta aiheutuisi lähimmille häiriintyville kohteille vaaraa ja haittaa, joka ei ole vältettävissä kohtuullisin kustannuksin. Ottamisalueen lähellä, noin 110 metrin päässä, sijaitsee Niittulan asuinrakennus. Kyseisen kiinteistön oleskeluun tarkoitettu piha-alue on vielä lähempänä ottoaluetta. Toiminnan aiheuttama vaara ja haitta kohdistuu erityisesti tähän kiinteistöön ja sen asukkaisiin. Louhinnan ja kiviainesten murskauksen melu- ja pölyhaitat myös muille lähiympäristön asukkaille olisivat vaikeasti hallittavia.

Luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty lupamääräyksienkään avulla. Luvan myöntäminen edellyttäisi ottamisalueen ja ottamistoiminnan rajaamista huomattavasti pienemmäksi.

Maa-ainesten ottamisalueen ympärille tarvitaan suojaetäisyys häiriintyviin kohteisiin. Suojaetäisyyteen vaikuttaa ottamisalueen ympäristön herkkyys sekä ottamisen laatu ja laajuus. Suojaetäisyyttä arvostaessa tulisi ottaa huomioon myös maisemalliset näkökohdat.

Kalliokiviaineksen ottaminen tapahtuisi maisemallisesti ja asutukseen nähden korkealla. Lähimmät häiriintyvät kohteet jäävät ottamisen lopputilanteessakin alhaisemmalle tasolle kuin ottamisen pohjataso. Ottamistoiminnan ja sivukivikasojen aiheuttamat melu-, pöly- ja tärinähaitat leviävät laajalle. Räjäytyslouhinnan, porauksen, rikotuksen, murskaamisen, lastaamisen ja kuljetuksen aiheuttamat haitat ovat jatkuvia ja pitkäkestoisia. Näitä edellä mainittuja haittoja ei voida estää lupapäätöksen määräyksillä. Esimerkiksi esitetyt meluvallit ja louhinnan eteneminen vaiheittain eivät ehkäise tärinä- ja pölyhaittoja.

Lupapäätöksessä ei ole asetettu aikarajoituksia murskeen kuljetukselle. Mursketta voidaan kuljettaa minä vuorokauden aikana tahansa. Siitä aiheutuu melu- ja pölyhaittaa.

Maakuntakaava on vain yksi niistä maa-aineslaissa edellytetyistä erityisistä perusteista, joiden mukaan lupa voidaan myöntää 20 vuodeksi.

Kaavan käyttäminen perusteena ainesten ottamisluvan myöntämiselle 20 vuodeksi edellyttäisi, että ainesten ottamisen ympäristövaikutukset olisi kaavan laatimistyön yhteydessä tutkittu ja selvitetty. Näin ei ole tehty.

Suunniteltu ottoalue sijaitsee voimassa olevan rantayleiskaavan välittömässä läheisyydessä ja vaikutusalueella on runsas vakituinen ja vapaa-ajanasutus. Kun otetaan huomioon ainesten oton määrä ja kesto sekä se, ettei alueeseen tai sen ympäristöön liittyviä luonto- ja ympäristöarvoja eikä kulkuyhteyksiä ja niiden järjestämisen vaikutuksia ole riittävästi selvitetty, ja se, että ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta on toiminnan sijoittumisen, meluntorjunnan ja eri työvaiheiden aikarajojen osalta aivan valtioneuvoston kivilouhimojen ja murskaamojen ympäristönsuojelusta antaman asetuksen äärirajoilla ja osittain siinä mainitut rajat ylittäväkin, suunniteltu hanke edellyttää YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla laatia mainitun lain tarkoittamaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Koska YVA-lainsäädännön sisällön ja YVA-direktiivin tavoitteen turvaaminen on kiistanalaista, tulisi ennakkoratkaisua hakea unionin tuomioistuimesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla.

3) Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen, joihin kuuluvat muiden ohella G, H ja I, on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus suorittaa alueella katselmuksen ja hallinto-oikeuden päätös kumotaan. E on velvoitettava korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Lisäksi valittajat ovat pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön koskien viranomaisen velvollisuutta perustella ratkaisunsa harkinnanvaraisen YVA-menettelyn tarpeellisuudesta, YVA-menettelyn korvaamista muulla lupamenettelyllä sekä varovaisuusperiaatteen ja alueen erityispiirteiden huomioon ottamista YVA-menettelyn soveltamisharkinnassa. Lisäksi alueelle tulee asettaa toimenpidekielto, kunnes korkein hallinto-oikeus tai unionin tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisunsa.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hankkeen vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota sen ympäristön erityispiirteisiin. Hankealueen ympäristö on suurelta osin virkistyskäytössä, mutta säilyttänyt silti luonnonmukaisuutensa ja rauhallisuutensa. Toimenpidealueesta viiden kilometrin säteellä sijaitsee noin 500 kiinteistöä, joista vapaa-ajanasuntoja on noin 400. Lisäksi Joutsan ja Pertunmaan kuntien vahvistamiin rantakaavoihin sisältyvät varaukset yli 100 rakennuspaikalle. Loma-asutus on tiheimmillään hankkeen läheisyydessä.

Etelä-Suonteen rakentamaton saaristo kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja tarjoaa poikkeukselliset olosuhteet retkeilyyn. Järven vesi on Suomen suurjärvistä toiseksi puhtain. Suontee kuuluu niin sanottuihin erityissuojelua vaativiin vesistöihin. Mahdollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon, että Etelä-Suonteen vedenlaatu ja vesieliöstö reagoivat herkästi ihmistoiminnan aiheuttamaan kuormitukseen. Tähän ovat syynä järven poikkeuksellinen niukkaravinteisuus ja kirkkaus sekä pitkä viipymä.

Maa-ainesluvan käsittelyssä tulee varmistua, että purosuosammalkasvustot otetaan huomioon alueen käytössä ja sen suunnittelussa.

Jotta maakuntakaava olisi peruste ainesten ottamisluvan myöntämiselle 20 vuodeksi, ainesten ottamisen ympäristövaikutukset olisi tullut kaavan laatimistyön yhteydessä selvittää riittävästi. Tässä tapauksessa hankkeen vaikutusselvitykset ovat puutteelliset. Esimerkiksi rakennuskiviainesten ottovyöhykkeitä koskevat tiedot pohjautunevat lähinnä Geologian tutkimuskeskuksen ja maa-ainesalalla toimivien tahojen selvityksiin. Myöskään Keski-Suomen maakuntakaavan kaavaselostuksesta ei ilmene, minkälaisia muita ympäristöselvityksiä lupahakemuksen kohteena olevan alueen osalta on mahdollisesti tehty.

Valituksen täydennykseen liitetyn pohjavesiasiantuntijan lausunnon mukaan maa-aineslupa- ja ympäristölupahakemusten liitteenä esitetyt raportit ja selvitykset eivät sisällä tuloksia, joiden perusteella voitaisiin luotettavasti arvioida toiminnan vaikutuksia pohjavesiin ja läheiseen vesistöön. Hakemuksia on lausunnossa ehdotettu täydennettäviksi muun muassa hulevesien hallintasuunnitelmalla, jossa esitettäisiin selkeytysaltaiden mitoituslaskelmat, sekä tarkemmilla selvityksillä alueen vettä johtavien kallioperän heikkousvyöhykkeiden sijainnista, vedenjohtavuudesta ja hydraulisten yhteyksien laajuudesta.

4) K ja L ovat valituksessaan vaatineet, että päätös kumotaan ja kiviaineksen otto kielletään. Vaatimuksensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kiviaineksen otto aiheuttaisi valittajien omistamilla lainvoimaisen rantakaavan mukaisilla rantatonteilla valtioneuvoston päätöksen 993/1992 ohjearvot ylittävää melua. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon luvanhakijan teettämässä meluselvityksessä olevia puutteita.

Hanke aiheuttaisi huomattavaa maisemahaittaa. Hallinto-oikeuden päätöksessä on käsitelty virheellisesti hankkeen vaikutusta maisemaan. Pitää paikkansa, että kiinteistö ei erotu mainittavasti maisemasta tällä hetkellä, mutta mikäli kiviaineksen otto toteutuu, tilanne muuttuu olennaisesti.

Kuten alkuperäisessä ottosuunnitelmassa todetaan, varsinaisen rakennuskiveksi kelpaavan kiven määrä on noin 10 prosenttia, joten sivukiven määrä koko louhittavasta aineksesta on 90 prosenttia. Samoin ottosuunnitelmassa todetaan, että alueella ei ole sanottavaa tarvetta murskeelle, joten sivukivi varastoidaan alueelle. Kallio kasvaa murskattaessa tilavuudeltaan noin 1,6-kertaiseksi. Vaikka massasta poistuukin 10 prosenttia rakennuskiveksi, jäljelle jäävä sivukivivuori on noin 1,4 kertaa nykyisen kallion kokoinen. Kun vielä otetaan huomioon, että murskeen varastokasan seinämäkaltevuus ei voi ylittää 45 astetta, hankkeesta aiheutuu selvä maisemahaitta, koska kivikasan laki kohoaisi ympäristöä korkeammaksi huipuksi. Haitta olisi lisäksi pysyvä, koska seutukunnan infrastruktuuri on käytännössä valmis, mitään suurempia tiehankkeita ei alueella ole ja normaaliin pienrakentamiseen kuluu mursketta häviävän vähän.

Maa-aineslain 19 §:n 2 momentin mukaan ottamislupaa koskevasta päätöksestä on viipymättä ilmoitettava niille, jotka asian käsittelyn yhteydessä ovat sitä pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. L ja K ovat molemmat olleet valituksen allekirjoittajina ja molempien osoitteet on myös ilmoitettu. Joutsan kunta on kuitenkin toimittanut tiedon vain K:lle ilman tiedottamisvelvoitetta tai -kehotusta. L on saanut tiedon vasta muutamaa päivää ennen valitusajan päättymistä. Asiaa on varsinaisesti hoitanut L. Mikäli tieto päätöksestä olisi tullut ajoissa, olisi valituksen tekoon ehditty käyttää oikeusoppineen apua, jolloin valitus olisi ollut huomattavasti seikkaperäisempi ja vakuuttavampi ja hallinto-oikeuden päätöskin voisi olla toisenlainen. Hallinto-oikeuden päätöksessä oleva toteamus, jonka mukaan ilmoitusmenettelyn virheellisyydellä ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, ei siis pidä paikkaansa. Tämä sinänsä pieneltä tuntuva asia saattaa olla useiden satojen tuhansien eurojen arvoinen. Mainitun muotovirheen vuoksi asia olisi pitänyt palauttaa takaisin Joutsan kunnan käsiteltäväksi.

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitukset tulee hylätä aiheettomina eikä hallinto-oikeuden päätöstä tule muuttaa.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen ylitarkastaja on katselmuksella kertonut, että purosuomusammalesta on olemassa vähän tutkimustietoa. Rajauspäätös on kuitenkin perustunut parhaaseen saatavilla olevaan asiantuntemukseen, ja asiantuntija-arvion mukaan lajin esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on estettävissä toimimalla päätöksen mukaisesti. Rajausalue on noin 2,6 hehtaarin suuruinen ja ELY-keskus on varovaisuusperiaatteen mukaisesti ottanut rajaukseen mukaan ylä­puolisen rinteen alueen, koska purosuomusammal on heikosti havaittava ja siitä on vähän tutkimustietoa.

ELY-keskuksen käsityksen mukaan maa-aineslupahakemuksen liitteenä olevat selvitykset on tehty tavanomaisella tarkkuudella. Hake­muksen mukainen alue ei ole luokiteltu pohjavesialue eikä toiminta-alueella tai sen läheisyydessä ole talousvesikaivoja, joten pohjavesiselvityksille ei ole tarvetta. Vesistövaikutukset läheisiin vesistöihin ovat käytännössä teoreettisia. ELY-keskuksen käsityksen mukaan louhinta-alueelle mahdollisesti muodostuvien vesien vesienkäsittelyn osalta on annettu tarvittavat lupamääräykset.

Kysymys kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäris­tönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen sovellettavuudesta ja ympäris­tönsuojelun vähimmäisvaatimusten noudattamisesta ratkaistaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä, eikä asetuksella ole vä­litöntä oikeudellista merkitystä maa-aineslupa-asiassa.

E:lle ja F:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valitusten ja lausuntojen johdosta.

A on antanut vastaselityksen.

B ja C ovat vastaselityksessään muun ohella esittäneet, että Niittulan tilalla oleva rakennus on omistajiensa jatkuvassa käytössä sekä vaatineet, että purosuomusammalen esiintymispaikan rajausta laajennetaan varovaisuusperiaatteen perusteella.

Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että selvitysten tekeminen tavanomaisella tarkkuudella ei alueen erityiset luonnonolot huomioon ottaen ole riittävää ja että Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen läheisyyden vuoksi hankkeen vaikutukset on arvioitava tavallista tarkemmin.

K:lle ja L:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut B:n ja C:n, A:n, Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden sekä D:n valitukset dnrot 240, 252, 278 ja 292/1/15 Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 23.12.2014 nro 14/0505/1, joka koski nyt kyseessä olevalle hankkeelle myönnettyä ympäristölupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen G:n, H:n ja I:n tekemänä. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla valitus on heidän osaltaan jätetty tutkimatta, ei muuteta.

Korkein hallinto-oikeus on muiden valitusten ja valittajien osalta tutkinut asian.

B:n ja C:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus ennakkoratkaisupyynnön pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

B:n ja C:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Lausuminen Joutsan teknisen lautakunnan lupajaoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneiden G:n, H:n ja I:n valitusoikeus

Hallinto-oikeuden on päätöksestään ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet huomioon ottaen tullut jättää valitus Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneiden G:n, H:n ja I:n tekemänä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osin ei siten ole perusteita.

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevat vaatimukset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

Vaatimus katselmuksen toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B ja C sekä Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

Maa-aineslupaan liittyvät valitusperusteet

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Suontee ry:lle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 11.12.2015