Muu päätös 3595/2015

Ympäristölupaa koskevat valitukset (Joutsa, Suontee)

Antopäivä: 11.12.2015
Taltionumero: 3595
Diaarinumero: 240/1/15, 252/1/15, 278/1/15 ja 292/1/15

Asia Ympäristölupa-asiaa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskevat valitukset

Valittajat 1) A ja B

2) C

3) Pelastetaan Suontee ry:n asiakumppaneista G, H, I, J, K, L

4) D

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 23.12.2014 nro 14/0505/1

Ympäristölupaa koskeva päätös

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on päätöksellään 15.11.2012 (§ 51) myöntänyt E:lle ja F:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisen ympäristöluvan kallion irtolouhintaan rakennuskiveksi ja sivukiven louhintaan ja murskaukseen.

Päätökseen on sisältynyt seuraavat lupamääräykset:

1. Ympäristölupa myönnetään siten, että alueella hyödynnettävän kallion

kokonaismäärä voi olla enintään 800 000 k-m3­ (2 160 000 t).

Vuotuinen ottomäärä ei saa ylittää 42 000 k-m/a (112 000 t/a) kalliokiviainesta.

Melu, tärinä, pöly ja päästöt ilmaan

2. Toiminta-ajat

Toimintaa saa harjoittaa vain arkisin maanantaista perjantaihin. Juhlapyhinä ja niiden aattoina ei toimintaa saa harjoittaa. Mitään toimintaa ei sallita juhannusaaton ja 31.7. välisenä aikana.

Sivukivi

1) sivukiven rikotusta ja murskausta saa tehdä 1.9.–31.10. välisenä aikana

2) rikotus on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 8.00–18.00 välisenä aikana ja

3) murskaaminen on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00 ja 21.00 välisenä aikana

Tarvekivi

1) tarvekiven käsittely mukaan lukien kaikki kuljetukset kielletään juhannusaatosta mainittu päivä mukaan lukien 31.7. saakka,

2) poraaminen on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00 ja 18.00 välisenä aikana;

3) räjäytykset on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 8.00 ja 18.00 välisenä aikana; ja

4) kuormaaminen ja kuljetus on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 6.00 ja 21.00 välisenä aikana.

3. Laitoksen toiminnasta aiheutuva melu tulee olla mahdollisimman pieni. Käytössä olevien laitteiden äänenvaimennuksen toimivuus tulee tarkistaa säännöllisesti.

Melutaso ei saa ylittää A-painotettua ekvivalenttitasoa 55 dB klo 7.00–22.00 välisenä aikana, eikä 50 dB klo 22.00–7.00 välisenä aikana asuinkiinteistöjen piha-alueilla. Loma-asumiseen käytettävien alueiden piha-alueella melutaso ei saa ylittää A-painotettua ekvivalenttitasoa 45 dB klo 7.00–22.00 eikä yöohjearvoa 40 dB klo 22.00–7.00 välisenä aikana. Porauksessa on käytettävä vaimennettua porausvaunua.

4. Kaikissa toimintavaiheissa tulee suorittaa melumittauksia vähintäänkin melumallinnuksessa esitetyissä melutasojen tarkastelupisteissä.

Louhosalueella ei saa tapahtua kiviaineksen sahausta, tms. työstöä, jota ei ole huomioitu melumallinnuksessa.

Melumittaukset toteutetaan ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ja tulokset raportoidaan lupaviranomaiselle.

5. Mikäli toiminnasta aiheutuu määräyksessä 4 esitettyjen melun raja-arvojen ylittymistä, tulee toiminnanharjoittajan ryhtyä toimenpiteisiin melutason pienentämiseksi. Tehtävistä toimenpiteistä tulee tehdä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojelun viranhaltijalle.

6. Toiminnasta ei saa tärinän muodossa aiheutua haittaa tai vahinkoa ympäristössä asuville. Louhimistoiminnasta aiheutuva tärinä ei saa ylittää räjäytysalan tärinänormeja. Tärinän tulee olla "Sosiaali- ja terveysministeriön teknillisiä turvallisuusohjeita 16:00" sallimissa rajoissa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Noin 500 metrin etäisyydellä ottoalueesta sijaitsevilla rakennetuilla rakennuspaikoilla on suoritettava räjäytysten ja louhinnan alkaessa tärinämittaukset mikäli tärinä havaitaan selvästi aistinvaraisesti.

7. Kiven porauksessa syntyvän pölyn leviämistä on estettävä sijoittamalla porausvaunuihin pölynkeräyslaitteet tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Kuormaus- ja murskauslaitteiston kuljettimelta varastokasaan putoavan kiviaineksen pölyämistä on estettävä säätämällä putoamiskorkeus mahdollisimman pieneksi, kiinnittämällä murskauslaitteiston kuljettimien päähän pölyämistä estävät suojat tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Pölyn joutumista ympäristöön on estettävä kastelemalla tai koteloimalla päästölähteet kattavasti ja tiiviisti taikka käyttämällä muuta pölyn torjumisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Varastokasat ja ajoneuvojen kuormat on tarvittaessa kasteltava ja pölyn leviäminen ajoneuvoista toiminta-alueen ulkopuolelle on estettävä.

Toiminnan pölyntorjuntalaitteita ja –menetelmiä on tarkkailtava päivittäin. Päästöjä olennaisesti lisäävän häiriön sattuessa on päästöjä aiheuttava toiminta keskeytettävä.

Jos pölyn häiritsevästä leviämisestä valitetaan mittaukset tulee tehdä 500 metrin säteellä alueilla, joilla asutaan, on loma-asutusta tai oleskellaan, eivät toiminnasta aiheutuvat hiukkaspäästöt saa ylittää hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta valtioneuvoston asetuksessa (38/2011) annettua raja-arvoa (50 μg/m3­, 24 tunnin keskiarvo) tai valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) annettua ohjearvoa (70 μg/m3­, kuukauden toiseksi suurin keskiarvo). Hiukkasten kokonaisleijuma (TSP) ei saa ylittää valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) annettua ohjearvoa (50 μg/m3­, vuosikeskiarvo ja 120 g/m3­, vuoden vuorokausikeskiarvojen 98. prosenttipiste, 98 % tuloksista alle ko. arvon).

Maaperän ja pohjaveden suojelu

8. Polttoaineet tulee varastoida nesteitä läpäisemättömällä ja reunoiltaan korotetulla alueella. Polttonestesäiliöiden tulee olla kaksoisvaippasäiliöitä tai kiinteästi valuma-altaallisia säiliöitä. Säiliöt on varustettava ylitäytönestimillä ja tankkauslaitteistot lukittavilla sulkuventtiileillä.

1) Huolto- ja tankkausalueen tulee olla rakenteeltaan tiivis ja sen tulee olla HDPE kalvolla eristetty niin, että alueen sade- ja hulevedet voidaan johtaa maastoon rakentamismääräyskokoelman (D1) mukaisen öljynerotuskaivon kautta. Öljynerottimesta johdettavan veden hiilivetypitoisuus saa olla enintään 5 mg/l. Purkuputki on varustettava sulkuventtiilillä. Tankkauspaikan on oltava hakemuksen mukaisesti katettu.

2) Hulevedet tulee johtaa kahden suunnitelman mukaisesti rakennetun selkeytysaltaan ja rakentamismääräyskokoelman (D1) mukaisen öljynerotuskaivon kautta maastoon. Öljynerottimesta maastoon johdettavan veden öljyhiilipitoisuus on enintään 5 mg/l. Selkeytysaltaiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja ne tulee tarvittaessa tyhjentää niihin keräytyneestä lietteestä.

Toiminta-alueelle on asennettava pohjaveden tarkkailua varten hakemuksessa esitetyllä tavalla havaintoputket ottamisalueen pohjois- ja eteläpäähän.

Öljynerotuskaivon kautta maastoon johdettavasta vedestä sekä toiminta-alueelle sijoitetuista pohjavesiputkista tulee ottaa näytteet kaksi kertaa vuodessa, keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä syys-lokakuussa. Näytteistä on määritettävä vähintään seuraavat parametrit: väri, sameus, happi, pH, sähkönjohtavuus, hiilidioksidi, CODMn, orgaaninen kokonaishiili (TOC), nitraatti-typpi, kloridi, sulfaatti, rauta, mangaani, alumiini, arseeni, öljyhiilivetyjakeet C10-C40. Lisäksi tulee määrittää pohjaveden korkeus. Analyysitulokset tulee toimittaa heti niiden valmistuttua valvontaviranomaiselle. Tarkkailua tulee voida tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

Jätteitä koskevat määräykset

9. Toiminnassa tulee pyrkiä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Toiminnassa syntyvät hyödyntämiskelpoiset jätteet tulee lajitella ja toimittaa hyötykäyttöön ensisijaisesti materiaalina ja toissijaisesti energiana. Jätteet tulee toimittaa käsiteltäväksi kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti.

WC-jäte tulee toimittaa käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle tai kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti.

Toiminta-alueella ei saa säilyttää eikä varastoida ylimääräistä kalustoa, romuja tai jätteitä.

10. Ongelmajätteet ja muut ympäristölle vaaralliset kemikaalit ja haitalliset aineet on varastoitava siten, etteivät ulkopuoliset pääse aineisiin käsiksi. Aineet on säilytettävä suljetuissa ja asianmukaisesti merkityissä astioissa katettuina tai muuten vesitiiviisti. Erilaiset ongelmajätteet on pidettävä erillään toisistaan ja ryhmiteltävä ja merkittävä ominaisuuksiensa mukaan.

Öljyjätteeseen ei saa varastoinnin aikana sekoittaa muuta jätettä tai ainetta eikä eri öljyjätelaatuja saa tarpeettomasti sekoittaa keskenään. Nestemäisessä muodossa olevat ongelmajätteet ja kemikaalit on varastoitava tiiviillä ja reunakorokkein varustetulla alustalla siten, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Ongelmajätteiden pääsy maaperään on estettävä.

11. Jätevesijärjestelmästä on oltava ajantasaiset käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka on säilytettävä kiinteistöllä viranomaisten saatavilla. Jätevesijärjestelmää on käytettävä ja huollettava ohjeiden mukaisesti siten, että se toimii suunnitellulla tavalla ja että jätevesien käsittelyvaatimukset täytetään.

12. Luvan hakijan on noudatettava esittämäänsä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Arvioinnista on ilmoitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu tai jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103 a §:n 4 momentissa säädetään.

Kantoja ja hakkuutähteitä saa välivarastoida toiminta-alueella enintään kolme vuotta, minkä jälkeen ne on toimitettava hyödynnettäväksi luvanvaraiseen paikkaan.

Muut määräykset

13. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on laitosalueella oltava riittävä määrä imeytysmateriaalia saatavilla. Vuotoina ympäristöön päässeet polttoaineet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen.

14. Tarkkailu ja kirjanpito

Toiminnasta tulee raportoida valvontaviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

Raportissa tulee esittää valvontaviranomaisen louhinta-, murskausaseman raaka-aine- ja tuotantotiedot, käytettyjen polttoaineiden laatu- ja kulutustiedot, pinta- ja pohjavesien tarkkailutulokset, tiedot tehdyistä melu-, pöly- ja tärinämittauksista, tiedot häiriötilanteista sekä niistä aiheutuneista päästöistä tai jätteistä sekä asemalla syntyneistä, käsitellyistä, varastoiduista tai hyötykäyttöön ja kaatopaikalle toimitetuista jätteistä sekä vaarallisista jätteistä niiden alkuperä, laatu, määrä, varastointi ja edelleen toimittaminen. Lisäksi tulee esittää tiedot suunnitteilla olevista laitoksen toiminnan muutoksista.

Poikkeuksellisista laitoksen toimintaan liittyvistä häiriö- ja vuototilanteista, niiden syistä ja korjaustoimenpiteistä tulee pitää käyttöpäiväkirjaa.

Kirjanpito ja käyttöpäiväkirja tulee olla viranomaisten saatavilla kunakin vuonna 28.2. mennessä.

15 . Urakoitsijat ja asemaa hoitava henkilöstö tulee perehdyttää tämän ympäristöluvan ehtojen sekä poikkeuksellisten vahinkotilanteiden varalle. Henkilökunnan käytössä tulee olla riittävät asemaa koskevat käyttö- ja huolto-ohjeet sekä ohjeet kohteista, jotka on säännöllisesti tarkistettava turvallisen käytön varmistamiseksi.

Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla laitoksen toimintaa ja ympäristövaikutuksia sekä koneiden kuntoa aistinvaraisesti toiminnan aikana. Valvontaviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan päästöjen tai ympäristövaikutusten seurantaan, mikäli käyttötarkkailu antaa aihetta epäillä ympäristöhaittaa.

16 . Mahdollisista onnettomuuksista on tehtävä viipymättä ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaisille.

17. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toiminnan muutoksista ympäristönsuojeluviranomaiselle.

18. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä alansa parhaan mahdollisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon myös melu-, pöly- ja tärinäpäästöjen ehkäisemisessä.

19. Ympäristölupamääräykset tulee esittää tarkistettavaksi viimeistään 30.05.2021 mennessä. Hakemukseen tulee liittää selvitykset melusta, tärinästä, pölystä ja jätemateriaalien käsittelystä.

20. Toiminnan päättyessä tulee alueella olevien louhinta- ja varastointialueiden jäädä sellaiseen kuntoon, ettei siitä aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle. Maisemointi tulee suorittaa maa-ainesten ottoluvan mukaisesti.

Toiminnan lopettamisesta tulee ilmoittaa ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Päätöksen voimassaolo

Päätös on voimassa 20 vuotta lainvoimaiseksi tulostaan.

ELY-keskuksen päätös

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 17.4.2012 KESELY/3/07.04/2012 päättänyt, että E:n ja F:n kallionlouhintahankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 468/1994 mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, valituksenalaisella päätöksellään:

1. jättänyt tutkimatta Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen G:n, H:n, I:n ja J:n valituksena,

2. lisännyt lupamääräykseen 1 uuden kolmannen kappaleen sekä muuttanut valitusten johdosta lupamääräyksiä 2, 8 ja 12 ja viran puolesta lupamääräystä 5 ja lupamääräyksen 7 viidettä kappaletta. Muilta osin valitukset on hylätty ja

3. hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Muutetut lupamääräykset kuuluvat lupamääräysten 1, 2, 5, 8 ja 12 osalta kokonaisuudessaan ja lupamääräys 7 sen viidennen kappaleen osalta seuraavasti (muutokset kursiivilla).

1. Ympäristölupa myönnetään siten, että alueella hyödynnettävän kallion kokonaismäärä voi olla enintään 800 000 k-m­3 (2 160 000 t).

Vuotuinen ottomäärä ei saa ylittää 42 000 k-m3­/a (112 000 t/a) kalliokiviainesta.

Louhinta-alueen rajaus on tarkistettu päätöksen liitteen 1 mukaisesti.

2. Toiminta-ajat

Toimintaa saa harjoittaa vain arkisin maanantaista perjantaihin. Juhlapyhinä ja niiden aattoina ei toimintaa saa harjoittaa. (poistettu tekstiä)

Sivukivi

1) sivukiven rikotusta ja murskausta saa tehdä 1.9.–30.4. välisenä aikana

2) rikotus on tehtävä arkipäivisin (ma-pe) kello 8.00–18.00 välisenä aikana

3) murskaaminen on tehtävä arkipäivisin (ma-pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana

Tarvekivi

1) tarvekiven käsittely eli poraaminen ja räjäytykset (poistettu tekstiä) kielletään kokonaan juhannusaatosta mainittu päivä mukaan lukien 31.7. saakka,

2) poraaminen on tehtävä arkipäivisin (ma-pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana, 1.5.–31.8. poraaminen on tehtävä arkipäivisin (ma-pe) kello 7.00–18.00 välisenä aikana,

3) räjäytykset on tehtävä arkipäivisin (ma-pe) kello 8.00–18.00 välisenä aikana.

Kuormaaminen ja kuljetukset ovat sallittuja 1.9.–31.5. arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–22.00 välisenä aikana ja 1.6.–31.8. arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana.

5. Mikäli toiminnasta aiheutuu määräyksessä 3 esitettyjen melun raja-arvojen ylittymistä, tulee toiminnanharjoittajan ryhtyä toimenpiteisiin melutason pienentämiseksi. Tehtävistä toimenpiteistä tulee tehdä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojelun viranhaltijalle.

7.

- - - - - - - -

Jos pölyn häiritsevästä leviämisestä valitetaan mittaukset tulee tehdä 500 metrin säteellä alueilla, joilla asutaan, on loma-asutusta tai oleskellaan. Toiminnasta aiheutuvat hiukkaspäästöt eivät saa ylittää hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta valtioneuvoston asetuksessa (38/2011) annettua raja-arvoa (50 μg/m3­, 24 tunnin keskiarvo) tai valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) annettua ohjearvoa (70 μg/m, kuukauden toiseksi suurin keskiarvo). Hiukkasten kokonaisleijuma (TSP) ei saa ylittää valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) annettua ohjearvoa (50 μg/m, vuosikeskiarvo ja 120 μg/m, vuoden vuorokausikeskiarvojen 98. prosenttipiste, 98 % tuloksista alle ko. arvon).

8. Polttoaineet tulee varastoida nesteitä läpäisemättömällä ja reunoiltaan korotetulla alueella. Polttonestesäiliöiden tulee olla kaksoisvaippasäiliöitä tai kiinteästi valuma-altaallisia säiliöitä. Säiliöt on varustettava ylitäytönestimillä ja tankkauslaitteistot lukittavilla sulkuventtiileillä.

1) Huolto- ja tankkausalueen tulee olla rakenteeltaan tiivis ja sen tulee olla HDPE kalvolla eristetty niin, että alueen sade- ja hulevedet voidaan johtaa maastoon rakentamismääräyskokoelman (D1) mukaisen öljynerotuskaivon kautta. Öljynerottimesta johdettavan veden hiilivetypitoisuus saa olla enintään 5 mg/l. Purkuputki on varustettava sulkuventtiilillä. Tankkauspaikan on oltava hakemuksen mukaisesti katettu.

2) Louhosalueen hulevedet tulee johtaa vähintään kahden selkeytysaltaan ja rakentamismääräyskokoelman (D1) mukaisen öljynerotuskaivon kautta maastoon ja altaiden oikea mitoitus ja sijoitus tulee tarkistaa toimintavaiheittain. Öljynerottimesta maastoon johdettavan veden öljyhiilipitoisuus on enintään 5 mg/l. Selkeytysaltaiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja ne tulee tarvittaessa tyhjentää niihin keräytyneestä lietteestä. Louhinta-alueen ulkopuolisten sade- ja sulamisvesien pääsy selkeytysaltaisiin tulee estää.

Toiminta-alueelle on asennettava pohjaveden tarkkailua varten hakemuksessa esitetyllä tavalla havaintoputket ottamisalueen pohjois- ja eteläpäähän.

Öljynerotuskaivon kautta maastoon johdettavasta vedestä sekä toiminta-alueelle sijoitetuista pohjavesiputkista tulee ottaa näytteet kaksi kertaa vuodessa, keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä syys-lokakuussa. Näytteistä on määritettävä vähintään seuraavat parametrit: väri, sameus, happi, pH, sähkönjohtavuus, hiilidioksidi, CODMn, orgaaninen kokonaishiili (TOC), nitraattityppi, kloridi, sulfaatti, rauta, mangaani, alumiini, arseeni, öljyhiilivetyjakeet C10-C40. Lisäksi tulee määrittää pohjaveden korkeus. Analyysitulokset tulee toimittaa heti niiden valmistuttua valvontaviranomaiselle. Tarkkailua tulee voida tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

12. Toiminta-alueella varastoitava sivukivi on sijoitettava hakemuksen mukaiselle varastoalueelle. Sivukivikasojen korkeus saa olla enintään tasossa N60 +125 m.

Sivukiven varastoinnista on vuosittain esitettävä lupamääräyksen 14 mukaisen raportoinnin yhteydessä tiedot varastojen sijoittamisesta ja läjitysten korkeustasosta. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Arvioinnista on ilmoitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu tai jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103 a §:n 4 momentissa säädetään.

Kantoja ja hakkuutähteitä saa välivarastoida toiminta-alueella enintään kolme vuotta, minkä jälkeen ne on toimitettava hyödynnettäväksi luvanvaraiseen paikkaan.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

1. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus ympäristönsuojelulain nojalla annettuun päätökseen on sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea.

(= = =) Tila Rantalahti RN:o 2:111 Pertunmaan kunnan Ruorasmäen kylässä, jonka omistajiksi G, H, I ja J on ilmoitettu Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksessa, sijaitsee karttatarkastelun perusteella noin 3 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta louhinta- ja murskausalueesta.

Kun otetaan huomioon valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun toiminnan ympäristövaikutukset sekä M:n, N:n ja O:n omistamien kiinteistöjen ja rakennusten etäisyys suunnitellusta toiminta-alueesta, ei asia koske M:n, N:n ja O:n oikeutta tai etua ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. M:lla, N:lla ja O:lla ei ole ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista valitusoikeutta muillakaan esittämillään perusteilla. Valitusoikeuden puuttumisen vuoksi valitukset on jätettävä tutkimatta. Muilla valituksentekijöillä on katsottava olevan muutoksenhakuoikeus.

2.

Asian käsittely teknisen lautakunnan lupajaostossa

Teknisen lautakunnan lupajaoston menettely asiassa on ollut hallintolain ja ympäristönsuojelulain säännösten mukaista eikä esteellisyyttä ole ilmennyt. Näin ollen teknisen lautakunnan lupajaoston päätöstä ei ole väitettyjen menettelyvirheiden johdosta syytä kumota ja asiaa palauttaa uudelleen tapahtuvaa käsittelyä varten.

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin 2 b) kohdan mukaan arviointimenettelyä sovelletaan kiven, soran tai hiekan ottoon, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on 17.4.2012 antamallaan päätöksellään numero KESELY/3/07.04/2012 päättänyt, että hankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottamisalueen pinta-ala on tässä tapauksessa noin 8,5 hehtaaria ja vuotuinen louhintamäärä on noin 40 000 kiintokuutiometriä. Nämä seikat huomioon ottaen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen ei ole ollut pakollista.

Hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva hanke ei laadultaan tai laajuudeltaan ole rinnastettavissa sellaiseen hankkeeseen, johon ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen on pakollista. Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan syytä edellyttää määräyksenvaraista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Sillä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen liitetty valitusosoitus on mahdollisesti ollut virheellinen, ei ole merkitystä päätöksen sisällön lainmukaisuutta arvioitaessa. Teknisen lautakunnan lupajaoston päätöstä ei siten ole kumottava siitä syystä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ole toimitettu.

Natura

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan jos hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, hankkeen toteuttajan on arvioitava nämä vaikutukset. Luvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että arviointi on tehty.

Lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Natura-alueeseen Suonteen eteläosa (FI 0900076) kuuluvia alueita, jotka sijaitsevat yli 3 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta. Hakemuksen mukainen hanke ei heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alueet on sisällytetty Natura-verkostoon.

Selvitysten riittävyys

Hallinto-oikeus katsoo, että lupahakemuksessa on esitetty ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 3 luvussa edellytetyt riittävät selvitykset lupaharkinnan suorittamiseksi.

Toiminnan kuvaus

E:n ja F:n ympäristölupahakemus koskee kallion irtolouhintaa rakennuskiveksi ja sivukiven louhintaa ja murskausta tilalla Metsä-Holla 2:51 Joutsan kunnan Uimaniemen kylässä. Kiinteistön kokonaispinta-ala on noin 100 hehtaaria. Ottamis- ja varastoalueen pinta-ala on noin 10 hehtaaria.

Lupahakemuksen mukaan alueella on tarkoitus tuottaa vuosittain keskimäärin 10 000 tonnia rakennuskiviainesta ja 98 000 tonnia kalliomursketta. Maksimaaliset tuotantomäärät olisivat 12 000 tonnia rakennuskiviainesta ja 100 000 tonnia kalliomursketta vuodessa. Lupaa on haettu noin 800 000 kiintokuutiometrin kokonaismäärälle 20 vuoden ajaksi.

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Ottamisalue on lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä Suontee-järvestä.

Alle 300 metrin etäisyydellä ottamisalueen reunasta tilalla Niittula 1:52 sijaitsee vanha rakennus. Ottamisalueelta hieman yli 300 metrin etäisyydellä kaakossa sijaitsee rakennuksia, joille ei kunnan rakennusluparekisterin mukaan ole myönnetty rakennuslupia. Alle 600 metrin etäisyydellä ottamisalueelta sijaitsee kaavoitettuja loma-asuntojen rakennuspaikkoja ja olemassa olevia loma-asuntoja.

Toiminnanharjoittaja on hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa ilmoittanut, että kamit tullaan irrottamaan kalliosta pääasiallisesti sahaamalla. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että sahaamisen käyttäminen irrottamiseen ei ole ollut mukana ympäristölupahakemuksessa eikä sahaamisen ympäristövaikutuksia ole arvioitu ympäristölupaprosessissa. Sahaaminen on kielletty valituksenalaisen luvan lupamääräyksessä 4. Näin ollen kiveä ei voida valituksenalaisen luvan nojalla harjoitettavassa toiminnassa irrottaa sahaamalla.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristölupaharkintaa koskevat säännökset

Ympäristönsuojelulain (4.2.2000/86) 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) maaperän, pohjaveden tai meren pilaantumista; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaan ympäristölupaa myönnettäessä on samalla viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattavaksi.

Louhinta- ja murskaustoiminnasta annettu asetus ja sitä koskeva valmisteluaineisto

Ympäristönsuojelulain 12 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa seuraavia toimialoja ja toimintoja koskevia tarkempia säännöksiä ympäristön pilaantumisen vaaran ehkäisemiseksi:

---

10) kivenmurskaamo, kivenlouhimo ja muu kivenlouhinta.

Ympäristönsuojelulain 12 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetut säännökset voivat, sen lisäksi mitä 11 §:ssä säädetään, koskea:

---

2) toimintojen sijoittumiseen liittyviä ympäristönsuojeluvaatimuksia, toiminnan sijoittumisen edellytyksiä eri alueilla ja vähimmäisetäisyyksiä altistuviin kohteisiin.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (louhinta- ja murskausasetus) 1 §:n mukaan asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.

Louhinta- ja murskausasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa alle 400 metrin päähän melulle tai pölylle erityisen alttiista kohteista, kuten sairaalasta, päiväkodista, hoito- tai oppilaitoksesta.

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan kivenmurskaamo voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla toiminta rakennukseen tai muita teknisiä keinoja käyttäen luotettavasti ja ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että toiminta häiriöille alttiissa kohteessa ei ylitä 7 §:ssä tarkoitettuja melutason arvoja. Lisäksi toiminnasta ei saa aiheutua sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka vaarantaa 5 §:ssä tarkoitetun ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen noudattamisen.

Louhinta- ja murskausasetusta koskevan ympäristöministeriön muistion 3.9.2010 mukaan asetuksella säädettäisiin kivenlouhimoiden, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojeluvaatimuksista ympäristönsuojelulain säännöksiä täsmentäen sen lisäksi mitä näistä toiminnoista muutoin ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa säädetään. Ympäristönsuojeluvaatimukset olisivat vähimmäisvaatimuksia. Asetuksella vahvistettaisiin yleisesti lupakäytännössä käytettyjä määräyksiä yleisiksi säännöiksi ja asetettaisiin toimintojen yleisimmille päästöille raja-arvot.

Muistion asetuksen 3 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan toimintojen sijoituspaikkaa valittaessa olisi aina otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset ja pyrittävä niiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Pykälässä säädettäisiin ympäristönsuojelulakia täsmentäen kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskauksen melu- ja pölylähteiden sijoittamisesta suhteessa häiriöille alttiisiin kohteisiin.

Muistion mukaan 3 §:n 2 momentissa säädettäisiin toimintojen yleisestä suojaetäisyydestä asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriöille alttiiseen kohteeseen. Melua ja pölyä aiheuttavia toimintoja ei saisi sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteista. Etäisyys arvioitaisiin häiriölähteestä, ei esimerkiksi toiminta-alueen rajasta. Säännös olisi tarpeen naapuruushaittojen ehkäisemiseksi. Häiriöille alttiilla kohteilla tarkoitettaisiin yleisesti samoja alueita kuin valtioneuvoston päätöksessä melutason ohjearvoista (993/1992). Piha-alueella tarkoitettaisiin yleiskielen käsitettä.

Muistion mukaan 3 §:n 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta yleiseen suojaetäisyyteen, jos toiminnanharjoittaja voisi luotettavasti ja viranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että melutasolle asetuksessa asetetut arvot eivät ylity. Säännöksellä haluttaisiin edistää parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen (BEP) kehittämistä sekä käyttöä toimintojen suunnittelussa ja itse toiminnassa. Poikkeus koskisi ainoastaan kivenmurskaamoja, koska niillä olisi tekniset edellytykset tarvittaviin suojaamistoimenpiteisiin, kuten toiminnan sijoittamiseen rakennukseen tai kotelointeihin. Viranomainen ratkaisisi suojaustoimien riittävyyden ja sijoittamisen mahdollisuudet tapauskohtaisesti lupahakemuksessa esitetyn perusteella. Hakemuksessa suojaetäisyydestä poikkeamisen perusteet olisi osoitettava esimerkiksi melumallinnuksin tai mittaustuloksin tai arviointi voisi perustua yleiseen kokemusperäiseen tietoon.

Luvan myöntämisen edellytykset

Ympäristölupaharkinnassa huomioon otettavat seikat

Ympäristönsuojelulain 41 §:ssä ei ole säädetty, että lupaa myönnettäessä olisi noudatettava, mitä metsälaissa säädetään. Sitä paitsi asiassa ei ole esitetty, että sillä alueella, jolla louhintaa suoritetaan, olisi metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja tärkeitä elinympäristöjä. Metsälain 3 §:n mukaan metsälaki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön. Jos maankäyttömuodon muutos edellyttää viranomaisen lupaa, sovelletaan metsälakia, kunnes viranomaisen lupapäätös on lainvoimainen. Kun metsätalous on kysymyksessä olevalla alueella väistyvä maankäyttömuoto, eivät metsälain säännökset tästäkään syystä ole ympäristöluvan myöntämisen esteenä.

Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan toimenpide, joka vaarantaa muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen säilymisen luonnontilaisena, on kielletty ellei aluehallintovirasto ole myöntänyt kiellosta poikkeusta. Ympäristölupa-asiassa on esikysymyksenä tutkittava, onko vesilain mukaista luontotyyppiä koskeva poikkeus tarpeen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan louhinta-alueen koillispuolella sijaitsee Leväsenlampi, jonka pinta-ala on alle hehtaari. Louhinta-alueen kuivatusvesiä ei ole tarkoitus johtaa lammen kautta vaan louhinta-alueen luoteispuolelta Leväsenlahteen. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu lammen mahdollista luonnontilaa vaarantavia seurauksia kuivatusvesien johtamisen takia tai muullakaan perusteella.

Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan hankkeella on oltava vesilain mukainen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Ympäristönsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan tällainen vesilain mukainen lupa-asia olisi käsiteltävä yhdessä ympäristölupa-asian kanssa.

Kysymyksessä oleva hanke ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilaissa tarkoitettuja muutoksia alueen pohjavesioloissa eikä vesilain mukainen lupa ole tällä perusteella tarpeen. Ympäristölupapäätöksen määräyksessä 8 luvan saaja on velvoitettu tarkkailemaan pohjaveden laatua ja sen pinnan korkeutta.

Niin sanotuilla hiljaisilla alueilla ei ole sellaista oikeudellisesti sitovaa statusta, joka estäisi luvan myöntämisen.

Toiminnan maisemavaikutukset eivät ole sellaista ympäristönsuojelulain 2 ja 3 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista, joka otetaan huomioon ympäristölupakäsittelyssä.

Niittulan tilan käyttö

Niittulan tilalla on rakennus lähellä tilan pohjoisrajaa. Rakennuksen ympärillä on pieni piha-alue, kartan perusteella arvioituna pinta-alaltaan noin 600–700 m2.

Niittulan tilan piha-alueen eteläreunasta on matkaa louhinta- ja murskausalueen ensimmäiseksi toteutettavan vaiheen pohjoisreunaan lyhimmillään noin 300 metriä. Toiseksi toteutettaisiin Niittulaan nähden kauimpana oleva alueen eteläinen osa. Kolmannen vaiheen alue sijaitsee sen kaakkoiskulmaa lukuun ottamatta kokonaan 300 metrin päässä tai lähempänä Niittulan tilan pihapiiristä.

Niittulan tilan pihapiiriin johtaa autolla ajettavalta tieltä noin 100 metrin pituinen kävellen kuljettava kapea polku. Tilalla on loma-asumiseen soveltuva rakennus, mutta ei saunaa, käymälää tai muitakaan talousrakennuksia. Kaikki talousvesi on tuotava muualta.

Louhinta- ja murskausasetuksen mukaista 300 metrin vähimmäisetäisyyttä laskettaessa on ratkaisevaa pihapiirin ja häiriötä aiheuttavan toiminnan etäisyys toisistaan. Asetuksen etäisyysvaatimus on ehdoton, kun kyseessä on kivenlouhimo, eikä merkitystä ole sillä, voitaisiinko melun leviämistä ehkäistä esimerkiksi sivukivestä rakennettavin meluvallein tai suojapuustoa jättämällä.

Niittulan tilalla olevaa rakennusta on mahdollista käyttää asumiseen. Sen pihapiiristä kuitenkin puuttuvat tavanomaiset talousrakennukset ja sen käyttö on tilan omistajien omankin ilmoituksen mukaan vähäistä. Katselmuksella ilmeni, että tilalla olevalle rakennukselle johtava polku ja rakennuksen piha-alue olivat ruohottuneet.

Louhinta- ja murskausasetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan 300 metrin suojaetäisyys koskee etäisyyttä asumiseen tai loma-asumiseen käytet­tävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen. Tämä säännös ei suojaa rakennusta sinänsä, vaan sen tosiasiallista käyttöä pihapiireineen asumiseen tai loma-asumiseen. Mikäli rakennus on pitkään vain satunnaisessa käytössä, ei sen suojaamiseen liittyvä intressi voi vaikuttaa lähialueella tapahtuvan ympäristöhaittoja aiheuttavan toiminnan sallittavuutta arvioitaessa samalla tavalla rajoittavasti kuin vakituinen käyttö, johon loma-asunnon osalta voidaan rinnastaa myös säännöllinen ja loma-aikoina kerralla pidempäänkin jatkuva käyttö. Lyhytaikainen kuten vuoden poissaolo vakituisesta käytöstä ei vielä vaikuta sillä tavoin, että tilan olisi katsottava autioituneen. Esitetyn selvityksen ja paikalla käynnin perusteella on Niittulan tilalla oleva rakennus ollut pitkään vailla vakinaista käyttöä. Näissä oloissa hallinto-oikeus katsoo, että sitä ei tosiasiassa käytetä louhinta- ja murskausasetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asumiseen. Rakennuksen ja sen pihapiirin sijaitseminen alle 300 metrin päässä hakemuksen mukaisesta louhinta- ja murskausalueesta ei siten ole esteenä luvan myöntämiselle.

Louhinta-alueen luontoarvojen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien huomioon ottaminen

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristölupa-asiassa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristösuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät. Hankealueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle. Samoin perustein ei alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentämistä hankealueella ole pidettävä sellaisena seikkana, joka estäisi ympäristöluvan myöntämisen.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 5.11.2012 antamallaan päätöksellä Dnro KESELY/436/07.01/2012 päättänyt, että luonnonsuojeluasetuksen 22 §:n tarkoittaman erityisesti suojeltavaksi luokitellun purosuomusammalen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan rajat määritellään päätökseen liitettyyn karttaan merkityllä tavalla. Liitekartan mukaisen purosuomusammalen esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Lupahakemusta on muutettu niin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä rajattu alue ei osaksikaan sisälly ottamisalueeseen. Muutos käy ilmi hallinto-oikeudelle katselmuksella jätetystä asemapiirroksesta MK 1:1000.

Hallinto-oikeus katsoo katselmuksella saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon päästöjen rajoittamiseksi annetut määräykset, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä tehty rajaus on riittävä suojaamaan purosuomusammalen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan.

Kaavoitus

Luvan mukaisella ottamisalueella ei ole oikeusvaikutteista kaavaa. Keski-Suomen maakuntavaltuuston 15.11.2010 hyväksymässä ja ympäristöministeriön päätöksellä 11.5.2011, jonka korkein hallinto-oikeus on 20.11.2012 antamallaan päätöksellä taltionumero 3263 pysyttänyt, vahvistetussa Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavassa alue on varattu rakennuskiviaineksen ottamiseen eo/3-merkinnällä. Suonteen ranta-alueella on voimassa oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava.

Maakuntakaavassa oleva merkintä alueen varaamisesta rakennuskiviaineksen ottamiseen ei yksinään oikeuta saamaan ympäristölupaa ottamistoimintaan. Kaavaselostuksen mukaan rakennuskiviainesten ottovyöhykkeiden tarkistus perustuu alan toimijoilta saatuihin tietoihin. Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset

Toiminnan aiheuttamaa melutasoa ja sen leviämistä lähiympäristöön on arvioitu melumallinnusohjelmalla. Hallinto-oikeus pitää meluselvitystä asianmukaisesti tehtynä.

Meluselvityksen mukaan käytettäessä vaimennettua poravaunua melutaso on kaikilla louhinta-alueen lähistöllä sijaitsevilla loma-asutuspaikoilla joko ohjearvon 45 dB LAeq 7–22 tasalla tai sen alapuolella. Melutaso vaihtelee toiminnan eri vaiheissa ja sitä voidaan vähentää sijoittamalla eniten melua aiheuttavat työvaiheet meluvallin tai rintauksen taakse.

Meluselvityksen arvio toiminnan aiheuttamasta melusta perustuu oletukseen, että olosuhteet ovat vähän ääntä vaimentavat. Lisäksi arvio perustuu oletukseen siitä, että louhinnan aikaiset pääasialliset melulähteet poravaunu, ylisuurten lohkareiden rikotus, murskain ja kaksi pyöräkuormaajaa ovat toiminnassa ottamissuunnitelman mukaisina päivittäisinä toiminta-aikoina. Ympäristölupapäätöksen määräyksessä 3 on velvoitettu luvan saaja käyttämään porauksessa vaimennettua porausvaunua. Päätöksen määräyksissä 3 ja 4 on annettu määräykset melutason enimmäismääristä ja mittausten suorittamisesta. Lupamääräyksessä 2 on rajoitettu vuosittaista ja päivittäistä toiminta-aikaa.

Ottaen huomioon melumallissa arvioidut toiminnasta ympäristössä aiheutuvat melutasot ja se seikka, että sivukiven murskaus ja rikotus on kielletty toukokuusta elokuun loppuun ja tarvekiven käsittelyn melua aiheuttavat toiminnot ovat kiellettyjä keskikesällä, ei toiminnasta näissä olosuhteissa ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n tarkoittamaa haittaa tai kiellettyä seurausta.

Tärinän haittavaikutusten estämiseksi ja selvittämiseksi on annettu lupamääräys 6. Hallinto-oikeus pitää lupamääräystä riittävänä tärinästä aiheutuvien haittojen hallitsemiseksi.

Lähimmät asuintalot ja loma-asuinpaikat sijaitsevat yli 300 metrin etäisyydellä luvassa tarkoitetusta toiminta-alueesta. Pölyämisen estämiseksi on annettu lupamääräys 7. Välimatka ja maasto sekä ympäristöluvan määräykset huomioon ottaen ei ole ennalta arvioiden odotettavissa, että pölystä aiheutuisi terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta. Pölyhaitan vähentämisestä tai selvittämisestä ei tämän vuoksi ole tarpeen antaa lisämääräyksiä.

Alueen kuivatusvesien mukana kulkeutuvien haitallisten aineiden pääsemistä vesistöön ehkäistään lupamääräyksen 8 mukaisilla selkeytysaltailla. Lupamääräys, sellaisena kuin hallinto-oikeus on sitä edellä täydentänyt, on yhdessä jätteitä koskevien määräysten 9–12 kanssa riittävä estämään toiminnasta vesistöön aiheutuvia päästöjä.

Korvausvaatimukset

Ympäristöluvassa käsitellään vain vesistön pilaantumisesta aiheutuvia korvauksia. Hakemuksen mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu lupamääräysten mukaisesti toimittaessa vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa haittaa.

Muutetut lupamääräykset

Lupamääräys 2

Toiminnanharjoittaja on vaatinut sekä päivittäisten että vuositason toiminta-aikojen laajentamista. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen siltä osin kuin se on poikennut hakemuksesta. Kivenlouhinnan yhteydessä syntyy suuria määriä sivukiveä, joka on tarkoitus pääasiassa murskata toimintapaikalla ja toimittaa hyötykäyttöön. Ottaen huomioon tarve hyödyntää sivukivi murskeena, meluselvityksessä todettu toiminnasta kokonaisuutena ympäristössä aiheutuvat melutasot ja lähiympäristön loma-asuminen, ei murskauksesta aiheudu ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pilaantumista tai naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta rajoitettaessa toiminta-aikoja siten, kuin muutetusta lupamääräyksestä 2 käy ilmi.

Tarvekiveä käsitellään poraamalla ja räjäyttämällä. Melumallissa ei ole tarkasteltu erikseen porauksesta ympäristössä aiheutuvia melutasoja. Ottaen kuitenkin huomioon tarvekiven irrotukseen ja käsittelyyn liittyvästä porauksesta aiheutuvan melun luonteen sekä toimintaan liittyvät räjäytykset on hallinto-oikeus kysymyksessä olevissa olosuhteissa, joissa ohjearvoja alhaisemmatkin melutasot saattavat aiheuttaa kohtuutonta häiriötä ympäröivälle loma-asutukselle, pysyttänyt kiellon käsitellä tarvekiveä keskikesällä aikana, jolloin loma-asunnot ovat yleisesti ottaen eniten käytössä.

Räjäytyksiä ja porausta koskevat toiminta-ajat on lupamääräyksessä 2 muutoin annettu hakemuksessa ja tehdyssä melumallissa esitetyn mukaisina lukuun ottamatta toimintaa kesäaikana.

Lastien kuormaaminen tapahtuu hakemuksen mukaisella varastoalueella. Ottaen huomioon toiminnan ja kuljetusreitin sijoittuminen, valittajien kiinteistöjen sijainti sekä melumallissa arvioidut melutasot kuljetusreitin varrella ei kuljetuksia ole tarpeen rajoittaa muutoin kuin lupamääräyksessä 2 ilmenee.

Lupamääräykset 5 ja 7

Hallinto-oikeus on viran puolesta korjannut lupamääräyksessä 5 olleen virheellisen viittauksen ja lupamääräyksessä 7 olleen virheellisen mittayksikön kirjoitusvirheinä.

Lupamääräys 8

Hallinto-oikeus on selvyyden vuoksi lisännyt lupamääräyksen 8 kohtaan 2, että louhosalueen vedet on johdettava ennen vesistöä vähintään kahden selkeytysaltaan kautta. Asiakirjoissa olevien asemapiirrosten mukaan tarkoitus on rakentaa kaksi peräkkäistä selkeytysallasta, joiden kautta vedet johdetaan ennen niiden johtamista Suonteen Leväsenlahteen. Louhosvesien riittävä puhdistaminen saattaa edellyttää useammankin selkeytysaltaan rakentamista.

Hallinto-oikeus on lisännyt samaan lupamääräyksen kohtaan määräyksen siitä, että louhinta-alueen ulkopuolisten sade- ja sulamisvesien pääsy selkeytysaltaisiin tulee estää. Selkeytysaltaiden tehokas toiminta edellyttää, että niissä käsitellään vain louhosalueen vesiä. Alueen ulkopuolisten valumavesien johtaminen on järjestettävä niin, että ne eivät päädy selkeytysaltaisiin.

Lupamääräys 12

Hakemusasiakirjojen mukaan sivukiveä varten on varattu varastoalueita. Sivukiven määrästä tai sen sijoittamisesta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Myös kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on tältä osin puutteellinen.

Sivukiven määrä riippuu olennaisesti siitä, paljonko alueella tuotetaan rakennuskiveä ja siitä, paljonko sivukiveä saadaan myytyä, eikä sen määrää siten voida tarkkaan ennakoida. Valvontaa varten on kuitenkin tarpeen, että luvan saaja toimittaa valvontaviranomaiselle tiedot siitä, miten sivukivi on sijoitettu varastoalueelle.

Hallinto-oikeus on määrännyt sivukivikasojen enimmäiskorkeudesta. Korkeus on sama, jonka E ja F ovat esittäneet hallinto-oikeudelle 17.10.2014 toimittamansa lisäselvityksen liitteenä 3 olevassa varastokasojen sijoittamisen esimerkkiä kuvaavassa 13.10.2014 päivätyssä asemapiirroksessa. Hallinto-oikeus katsoo, että tämä enimmäiskorkeuden rajoittaminen on riittävä suhteutettuna niihin ympäristöhaittoihin, joita sivukivikasoista saattaa aiheutua.

Loppupäätelmä

Toimittaessa lupamääräysten ja hallinto-oikeuden niihin tekemien muutosten mukaisesti ei ole odotettavissa, että toiminnasta aiheutuisi terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän, pohjaveden tai vesistön pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa ja lupa on tullut myöntää hallinto-oikeuden tällä päätöksellä muutetun mukaisena.

3. Teknisen lautakunnan lupajaoston päätöstä on Pelastetaan Suontee ry:n ja yhdistyksen asiakumppaneiden, A:n ja B:n sekä D:n valitusten johdosta muutettu vain joidenkin lupamääräysten osalta. Vaatimukset on pääosin hylätty. Tämän vuoksi ei ole kohtuutonta, että Pelastetaan Suontee ry:n ja yhdistyksen asiakumppanit, A ja B sekä D saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 51 §:n 2 momentti ja 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaakko Kellosalo, Sinikka Kangasmaa, Pirjo-Liisa Saloranta ja Merja Manninen (eri mieltä). Asian esittelijä Merja Kivistö.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus suorittaa alueella katselmuksen ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön koskien viranomaisen velvollisuutta perustella ratkaisunsa ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun harkinnanvaraisen YVA-menettelyn tarpeellisuudesta. Lisäksi alueelle on asetettava toimenpidekielto, kunnes korkein hallinto-oikeus tai unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa. Valittajat ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Ympäristölupaa ei tule myöntää, koska toiminnasta seuraa luonnon ja vesistön pilaantumista. Valituksenalainen päätös ei perustu riittäviin tietoihin. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään jättänyt huomioimatta sille toimitetut asiantuntijalausunnot.

Muutetut toiminta-ajat ovat kestämättömät ja aiheuttavat kohtuutonta haittaa ympäröivälle luonnolle sekä asukkaille.

Kaavan käyttäminen perusteena ottamisluvan myöntämiselle 20 vuodeksi edellyttäisi, että ainesten ottamisen ympäristövaikutukset olisi kaavan laatimistyön yhteydessä tutkittu ja selvitetty. Näin ei ole tehty.

Kun otetaan huomioon hankkeen ja hankealueen ympäristön ominaisuudet, on selvää, että suunniteltu hanke on sellainen YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu hanke, jonka osalta tulee laatia mainitun lain tarkoittama ympäristövaikutusten arviointi. Maakuntakaavan ottoaluetta koskeva merkintä tai kunnan valvonta ei poista arvioinnin tarvetta. Siten ELY-keskuksen päätös tulisi kumota ja tältä osin hallinto-oikeuden päätöstä myös muuttaa.

Lupahakemuksen ja hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti järjestettynä toiminnasta aiheutuisi lähimmille häiriintyville kohteille vaaraa ja haittaa, joka ei ole vältettävissä kohtuullisin kustannuksin. Ottamisalueen lähellä sijaitsee Niittulan tilan RN:o 2:52 asuinrakennus, johon on 110 metrin etäisyys. Kyseisen kiinteistön oleskeluun tarkoitettu piha-alue on vielä lähempänä ottoaluetta. Toiminnan aiheuttama vaara ja haitta kohdistuu erityisesti tähän kiinteistöön ja sen asukkaisiin. Luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty lupamääräyksienkään avulla. Luvan myöntäminen edellyttäisi ottamisalueen ja ottamistoiminnan rajaamista huomattavasti pienemmäksi.

Edellä mainitulla kiinteistöllä oleva vapaa-ajan rakennus on ollut normaalissa, ympärivuotisessa käytössä toisin kuin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä annetaan ymmärtää. Kiinteistöltä ja rakennukselta on esteetön näköyhteys ottamisalueelle. Ottamisalueen 3 vaiheen etäisyys Niittulan kiinteistön rajasta on alle 20 metriä, Niittulan rakennuksesta noin 110 metriä. Lisäksi Niittulan kiinteistön rajalta ja piha-alueelta 300 metriä mitattuna ulottuu luonnonsuojelualueen rajaan eli noin puoleenväliin louhosaluetta.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon pöly- ja meluhaittoja Niittulan tilan kohdalla. Hanke aiheuttaa jokaisessa toimintavaiheessaan kiinteistölle kohtuutonta haittaa naapuruussuhdelain tarkoittamalla tavalla.

Melun ohjearvot ylittyvät monien kiinteistöjen ja rakennuspaikkojen, erityisesti Niittulan, kohdalla.

Vaasan hallinto-oikeuden käsityksestä poiketen loma-asuntoja käytetään nykyaikana ympärivuotisesti.

Purosuomusammalesiintymään kohdistuvia vaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty. ELY-keskuksen tekemällä rajauksella ei voida riittävästi suojata purosuomusammaleen säilymistä. Vaasan hallinto-oikeus ja ELY-keskus ovat perustelematta esittäneet, ettei ottamistoiminta ole uhkana purosuomusammaleen esiintymiseen. Sivukiven varastoinnin mahdollisiin pölyvaikutuksiin ei ole otettu kantaa hallinto-oikeuden päätöksessä. Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, koska sammalesiintymään mahdollisesti kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ei ole varovaisuusperiaatteen mukaisella tavalla selvitetty.

Ottamissuunnitelman tietojen perusteella sivukivestä muodostuu ympäristöstään merkittävästi kohoavia rakenteita, jotka ovat lähes pysyviä.

Sivukiven pieni kysyntä johtaa sivukiven ja murskeen pitkäkestoiseen varastoimiseen. Ottamissuunnitelman mukaan läjitykseen ja varastointiin varataan noin 2–3 hehtaarin alue. Sivukiven varastoinnilla tulisi olemaan huomattavia vaikutuksia sekä lähi- että kaukomaisemaan ja korkeusasemansa vuoksi myös merkittäviä pöly- ja vesistövaikutuksia. Sivukivien läjitys- ja varastointipaikan koko on käytännössä riittämätön, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden määräämä enimmäiskorkeustaso.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa selkeytysaltaiden tosiasialliseen riittämättömyyteen. Lupahakemuksen mukaan alueelle rakennetaan kaksi perättäistä selkeytysallasta, yhteensä 135 m3. Louhostoiminnan ollessa käynnissä alueen pintamaat puuttuvat täysin eivätkä enää sido sadevettä. Paljaalla kalliopinnalla kaikki sadevedet kulkeutuvat luontaisesti alaspäin ja suunnitelman mukaisesti edelleen Suontee-järveen. Kolmenkymmenen millimetrin sade tarkoittaa, että noin kahdeksan hehtaarin alueelta kertyy 2 400 m3 louhostoiminnan epäpuhtauksia sisältäviä hulevesiä, jotka kahden 67,5 m3:n altaan kautta valuvat puhtaaseen Suontee-järveen. Voimakas sade aiheuttaa tulvan altaissa sekä Niittulan tilan läpi nykyisin virtaavassa pienehkössä metsäojassa. Epäselväksi jää, miten estetään sade- ja valumisvesien pääsy riittämättömiin selkeytysaltaisiin ja mitä ympäristön kannalta haitallisia aineita kulkeutuu alueen ulkopuolisten sade- ja valumisvesien mukana.

Etelä-Suonteen vedenlaatu ja vesieliöstö reagoivat herkästi ihmistoiminnan aiheuttamaan kuormitukseen. Tähän ovat syynä järven poikkeuksellinen niukkaravinteisuus ja kirkkaus sekä pitkä viipymä. Etelä-Suontee on Suomen kirkkaimpia järviä. Järveen tuleva valunta on järven tilavuuteen suhteutettuna vähäistä. Siksi Etelä-Suonteen vesi vaihtuu hitaasti, mikä tekee siitä herkän ihmistoiminnasta aiheutuvalle kuormitukselle ja hidastaa järven toipumista mahdollisesta kuormituksesta.

Kiviahonriutan kallioperää ja sen vedenjohtavuutta ei ole riittävästi tutkittu. Louhinta-alueen pohjataso sijaitsee Suonteen vedenpintaa korkeammalla. Asiantuntijoiden mukaan kallioperän normaali rakoilu muodostaa "vesijohtoverkostoja", jopa "viemäreitä", joita pitkin kaikki epäpuhtaudet virtaavat väistämättä suoraan Suonteeseen taikka läheiseen Leväsenlampeen.

2) C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi C on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja hallinto-oikeustuomarin äänestyslausuntoon sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisia edellytyksiä luvan myöntämiseksi ei ole.

Hankkeen vaikutuspiirissä on runsaasti vakituista ja loma-asutusta. Lupamääräykset ja niiden pohjana olleet melu- ja pölyselvitykset eivät takaa, ettei hankkeesta aiheudu huomattavaa ympäristön pilaantumisen vaaraa ja haittaa ympäröivälle asutukselle. Yksi asuinkiinteistöistä on asetuksella säädetyn 300 metrin suojavyöhykkeen sisäpuolella.

Hankkeen vaikutuksia Suonteen tilaan ei ole selvitetty riittävästi. Louhinta-alueen ulkopuolisten sade- ja sulamisvesien pääsy selkeytysaltaisiin tulee estää.

C on ammatiltaan kalastaja ja hankkeen vaikutusalueella oleva Leväsenselkä on hänen pääasiallinen kalastusalueensa. Louhoksesta ja murskaamisesta aiheutuva melu ja tärinä sekä veden laatu vaikuttavat kalojen elinolosuhteisiin. Suonteen ja louhosalueen välinen etäisyys on noin 400 metriä.

Hankkeen vaikutuksia alueen luonnonarvoihin ei ole selvitetty riittävästi. Esimerkiksi purosuomusammalen esiintymispaikkaa ei ollut alun perin otettu huomioon ympäristölupahakemuksessa ja alueen rajausta muutettiin tämän vuoksi. Alueen rajaaminen ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan sammalesiintymän säilymistä.

Hanke huonontaa alueen maisemakuvaa ja vähentää alueen lomakiinteistöjen kysyntää.

Joutsan kunnan nykyinen tekninen johtaja on toiminut aiemmin luvan hakijoiden louhoshankkeessa ja tehnyt heille maankäyttö- ja toimintasuunnitelmia, joten on kyseenalaista, voiko hän toimia kunnan puolesta valvojana.

3) Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään ja E määrätään korvaamaan valittajille muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Lisäksi valittajat ovat pyytäneet, että korkein hallinto-oikeus suorittaa alueella katselmuksen, tutkii Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen myös Pelastetaan Suontee ry asiakumppanit G:n, H:n, I:n ja J:n valituksena ja asettaa toimenpidekiellon alueelle, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Lisäksi valittajat ovat vaatineet korkeinta hallinto-oikeutta esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön viranomaisen velvollisuudesta perustella ratkaisunsa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun harkinnanvaraisen YVA-menettelyn tarpeellisuudesta. Samalla tulisi selventää, voidaanko muulla kansallisella lupamenettelyllä, esimerkiksi ympäristölupamenettelyllä, joka ei sisällöllisesti vastaa YVA-menettelyä, korvata YVA-direktiivin tarkoittama arviointimenettely, mikäli hankkeella voidaan katsoa olevan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden (hankeluettelo) vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia tai hankkeeseen liittyy riski sellaisten vaikutusten toteutumisesta. Lisäksi tulisi selventää, millä tavoin varovaisuusperiaate ja vaikutusten kohdealueen erityispiirteet on otettava huomioon harkinnanvaraista arviointivelvollisuutta ratkaistaessa.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vaikka Pelastetaan Suontee ry asiakumppanit G:n, H:n, I:n ja J:n omistama tila Rantalahti RN:o 2:111 sijaitsee noin kolmen kilometrin etäisyydellä suunnitellusta louhinta- ja murskausalueesta, ympäristöluvan tarkoittamasta toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat vesistövaikutukset voivat heikentää sen vesistösidonnaista käyttöä.

Tapauskohtaisten olosuhteiden, ympäröivän alueen erityisen herkkyyden, ympäristöarvojen ja alueen vakiintuneen käytön johdosta nyt luvan kohteena olevan hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitava YVA-lain 4 §:n 2 momentin perusteella siitäkin huolimatta, että louhinta- tai kaivualueen pinta-ala tai vuotuinen ainesten ottomäärä eivät määrällisesti täytykään.

Hankekohtaista YVA-menettelyä koskevassa harkintakäytännössä ovat korostuneet maa-ainesten ottamisen osalta erityisesti hankkeen sijainti ja hankkeen vaikutukset luontoon, harjualueen geologiseen edustavuuteen, maisemakuvaan, alueen pohjavesioloihin sekä alueen asukkaiden elinoloihin. Vaikutukset lähialueen vesistöihin muodostavat myös keskeisen arviointiperusteen.

Tässä tapauksessa kaikki edellä mainitut näkökohdat puoltavat YVA-menettelyn tarvetta riittävän tietopohjan turvaamiseksi lupaharkinnalle. YVA-menettelyn soveltamistarvetta korostaa myös se, että hankkeen vaikutusten haitallisuus perustuu olennaisesti sen sopimattomaan sijaintiin. YVA-menettely tarjoaa mahdollisuuden ja edellyttää sijaintivaihtoehtojen huolellista arviointia. Vaihtoehtotarkastelun sivuuttaminen on kohtuutonta tilanteessa, jossa hankkeen vaikutukset kohdistuvat laajalti olemassa olevaan loma-asutukseen. Siksi harkinnanvaraisessa YVA-menettelyssä olisikin selvitettävä, onko hankkeelle löydettävissä haitattomampia vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. YVA-menettelyn tarvetta korostaa myös osallisten laaja piiri.

ELY-keskuksen 17.4.2012 antama päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisen tarpeettomuudesta on virheellinen ja asiallisesti perustelematon. Hankkeen YVA-asetuksen kokorajan alittava koko ei yksinään ole riittävä peruste sille, että hankkeeseen ei ole sovellettava YVA-lain mukaista arviointimenettelyä.

ELY-keskuksen päätöksen perusteluista ei voida päätellä, millä tavoin YVA-lainsäädännön ja YVA-direktiivin tavoitteet ratkaisussa on otettu huomioon. Näin ollen ratkaisu ei noudata Euroopan ihmisoikeussopimuksessa asetettuja vaatimuksia oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille (mukaan lukien hallintolainkäyttö), sillä nyt tehty ratkaisu ulottaa vaikutuksensa laajaan osallispiiriin ja rajoittaa heidän oikeuttaan osallistua tehokkaalla tavalla lupamenettelyyn.

Hankkeen kuuluminen myös ympäristönsuojelulain mukaisen lupamenettelyn piiriin ei kuitenkaan ole peruste jättää YVA-menettelyä tekemättä.

Hallinto-oikeus ei ole varsinaisesti perustellut ennakkoratkaisupyynnön tai YVA-menettelyn soveltamisen tarpeettomuutta tai sitä, miten valittajien esittämät hankkeen erityisiin olosuhteisiin liittyvät näkökohdat on otettu huomioon. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut eivät sisällä riittävää informaatiota tehdyn ratkaisun kannalta merkityksellisistä tosiasioista ja selvityksistä. Mikäli hankkeen vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä on epäselvyyttä, tämä tulisi nähdä varovaisuusperiaatteen mukaisesti arviointivelvollisuutta puoltavana seikkana. Epäselvyys arviointikynnyksen ylittymisestä voi olla myös perusteena lisäselvitysten hankkimiseen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut, että harkinnanvaraisen YVA-menettelyn soveltuvuutta ei voida sitoa ainoastaan hankkeiden kokoon, vaan hankkeen laatu ja sijainti täytyy myös ottaa huomioon.

Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää varmistaa, että YVA-lakia sovelletaan YVA-direktiivin tarkoituksen mukaisesti. Vaasan hallinto-oikeus ei kuitenkaan perusteluissaan ilmaise, millä perusteilla se pitää valittajien esittämän ennakkoratkaisupyynnön osittamaa soveltamisongelmaa riidattomana.

Hankealueen ympäristö on suurelta osin virkistyskäytössä ja säilyttänyt luonnonmukaisuutensa ja rauhallisuutensa. Toimenpidealueesta viiden kilometrin säteellä sijaitsee noin 500 kiinteistöä, joista vapaa-ajanasuntoja on noin 400. Lisäksi Joutsan ja Pertunmaan kuntien vahvistamiin rantakaavoihin sisältyy varaukset yli 100 rakennuspaikalle. Loma-asutus on tiheimmillään hankkeen läheisyydessä. Suunniteltu louhosalue sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä Pertunmaan kunnan rajasta.

Etelä-Suonteen rakentamaton saaristo kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja tarjoaa poikkeukselliset olosuhteet virkistyskäyttöön. Järven vesi on Suomen suurjärvistä toiseksi puhtain. Veden näkösyvyys on paikoin jopa yli seitsemän metriä, järven kalat ovat tutkitusti Keski-Suomen puhtaimmat ja kuikkakanta Suomen runsaimpia. Suontee kuuluu niin sanottuihin erityissuojelua vaativiin vesistöihin. Se on hyvin herkkä ihmistoiminnalle poikkeuksellisen karuuden ja veden hitaan vaihtumisen vuoksi.

Hanke aiheuttaisi todennäköisesti ympäristönsuojelulain 42 §:n vastaisesti haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä sekä vahinkoa ja haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle.

Hankkeen vaikutusten haitallisuus ja häiritsevyys johtuvat olennaisesti sen sijainnista. Hanke ei luonteensa vuoksi sopeudu alueen ja sen ympäristön nykyiseen ja tulevaan käyttötarkoitukseen. Lupahakemusten tarkoittamalle toiminnalle ominaiset immissiot, erityisesti melu- ja pölyvaikutukset, korostuisivat luonnonmukaisissa, puhtaissa ja vielä häiriintymättömissä olosuhteissa aiheuttaen samalla naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta ympäristössä ja vaikutusalueen kiinteistöillä.

Hankkeen vaikutuksia pohja- ja pintavesiin ja vesiluontoon yleensäkään ei voida arvioida luotettavasti hakemukseen liittyvien selvitysten puutteellisuudesta johtuen. Hankkeen ominaisuuksia arvioitaessa ei ole myöskään otettu huomioon siihen liittyvän tiejärjestelyn ja liikenteen vaikutuksia, joita ei voida luotettavalla tavalla arvioida hakemusasiakirjojen perusteella.

Hankkeesta aiheutuva melu on luonteeltaan impulssimaista ja kapeakaistaista ja sellaisena myös poikkeuksellisen häiritsevää. Melun impulssimaisuutta tai kapeakaistaisuutta ei voida mallintaa luotettavasti. Siksi valtioneuvoston päätöksessä melutason ohjearvoista (993/1992) edellytetään, että luonteeltaan iskumaisen tai kapeakaistaisen melun mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB(A) ennen sen vertaamista ohjearvoihin niissä kohteissa, joissa impulssimaisuus tai kapeakaistaisuus on havaittavissa 300–500 metrin etäisyydelle.

Hankkeen vaikutusalue ulottuu todennäköisesti laajalti rantaosayleiskaavan mukaisille rakennuspaikoille sekä vähentäisi olennaisesti luonnon- ja virkistysarvoja ympäristön herkkien ominaispiirteiden vuoksi erityisesti melun leviämiselle alttiilla järvialueella. Lupahakemukseen liitetty meluselvitys ei anna luotettavaa kuvaa hankkeen meluvaikutuksista.

Lupahakemukseen sisältyvän selvityksen perusteella yleiset melutason ohjearvot ylittyisivät usean lomarakennuksen ja lomarakennuspaikan kohdalla tavanomaista poravaunua käytettäessä. Vaikka toiminnan aiheuttama melu pysyisikin lähtökohtaisesti ohjearvojen puitteissa, olisi toiminnan ja siitä aiheutuvan melun luonne kuitenkin sellainen, että se aiheuttaisi kokonaisuudessaan kohtuutonta häiriötä oikeusvaikutteisessa rantayleiskaavassa osoitetulle lomakäyttöön tarkoitetulle alueelle. Myöskään raskaan liikenteen aiheuttamaa melua ei ole otettu mallinnuksessa huomioon.

Lupakauden pituuden vuoksi toiminta on katsottava luonteeltaan pysyväksi, mikä lisää sen lähiympäristölle aiheuttaman rasituksen merkitystä. Asetetuista aikarajoista huolimatta meluhaitan häiritsevyys korostuisi muun muassa lintujen pesimäkaudella ja muuna lomakautena varsinkin avovesikaudella varhaiskeväästä syksyyn saakka.

Maa-ainesten ottosuunnitelma on puutteellinen ja teknisesti heikkolaatuinen, mikä vaikuttaa myös ympäristöluvan edellytysten arviointiin. Siinä ei ole käsitelty vaikutuksia pohja- ja pintavesistöön, vaan se sisältää ainoastaan muutaman asiaa koskevan arvion. Ilman asianmukaisia tutkimuksia, riskianalyysejä ja niiden perusteella suunniteltuja riittävän kattavia toimenpiteitä, tarkkailuohjelmaa ja riskienhallintasuunnitelmaa Kiviahonriutan mahdollinen louhos muodostaa riskin ympäristölle ja vesistölle. Hakemuksen puutteiden vuoksi jää epäselväksi, miten ja millä perusteella Kiviahonriutta on tosiasiassa päätynyt niin sanotuksi merkittäväksi luonnonkivikohteeksi.

Maa-aineksen ottosuunnitelmassa todetaan, että toiminnalla ei arvioida olevan vaikutusta Suonteen vesistöön ja sen kalastoon. Väite on puutteellisesti perusteltu.

Maa-ainesten ottoluvan ja ympäristöluvan hakemusten liitteenä esitetyt raportit ja selvitykset eivät sisällä tuloksia, joiden perusteella voitaisiin luotettavasti arvioida toiminnan vaikutuksia pohjavesiin ja läheiseen vesistöön. Puutteellisten hydrogeologisten selvitysten ohella maa-ainesten ottosuunnitelma sisältää ristiriitaista tietoa kallioperän vedenjohtavuudesta ja kalliopohjaveden varastoitumisesta.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole yksityiskohtaisesti tarkasteltu juuri lainkaan hankkeen mahdollisia pinta- ja pohjavesivaikutuksia. Samalla on jäänyt havaitsematta, että mikäli vesistön laatu heikkenee, sillä on ilmeisesti merkittäviä heijastusvaikutuksia myös Suonteen Natura 2000 -alueeseen sekä vesistösidonnaiseen loma-asutukseen mahdollisesti kauempanakin. Päätelmä, jonka mukaan hankkeesta ei aiheudu ennalta arvioiden vesistön pilaantumista on asiallisesti perustelematon erityisesti, kun ympäristönsuojelulain soveltamista ohjaava varovaisuusperiaate otetaan huomioon. Päätöksen perusteluista ei myöskään ilmene, millä näkökohdilla varastokiven pölyämisen vaikutukset purosuomusammalen esiintymiseen on voitu sulkea objektiivisesti pois.

Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on todettu, että louhintaa ja murskausta koskevan valtioneuvoston asetuksen suojavyöhyke ei suojaa rakennusta sinänsä, vaan sen tosiasiallista käyttöä. Ei kuitenkaan ole perusteltua, että hallinto-oikeus voisi harkinnallaan päättää, käyttääkö kiinteistönomistaja riittävästi kiinteistöään. Kuten katselmuksessa todettiin ja myös valituksenalaiseen päätökseen sisältyvästä eriävästä mielipiteestä on todettavissa, kyseisestä lomakiinteistöstä on huolehdittu ja kiinteistön rakennus ja piha palvelevat kiinteistön tarkoituksen mukaista käyttöä. Niittula-tilaan kohdistuvat melu- ja pölyimmissiot ylittävät sietokynnyksen kohtuuttomalla tavalla.

Ympäristölupaan sisältyvän sijoituspaikkaharkinnan ja mainitun asetuksen keskeinen lähtökohta on kiinteistöjen tarkoituksenmukaisen käytön edellytysten turvaaminen. Perustuslain 15 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua omistusoikeutta rikotaan, mikäli omistusoikeuden suojaa voidaan olennaisella tavalla kaventaa tapauskohtaisella käsityksellä kiinteistön kunkin hetkisestä käytöstä ottamatta huomioon kiinteistöjen käytön kausittaista vaihtelua.

4) D on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Mikäli lupapäätöstä ei kumota, sitä tulee muuttaa ja täydentää valittajan esittämillä lupamääräyksillä, jotka jossain määrin lieventävät kohtuutonta haittaa. Lupamääräysten on oltava yksilöidyt ja sanktioidut. Lupamääräyksiä on valvottava aktiivisesti ja toiminta on voitava keskeyttää välittömästi niiden rikkomisen vuoksi. Lisäksi D on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus tutkii, onko teknisen lautakunnan lupajaoston puheenjohtaja P ollut esteellinen osallistumaan lupa-asian käsittelyyn, kun mahdollisina edunsaajina voi olla henkilöitä ja yhtiö P:n lähipiirissä. Mikäli näin on, on päätös mitätöitävä.

Vaatimustensa tueksi D on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittajan vapaa-ajankiinteistö Kuusikkolahti 172-413-2-132 sijaitsee suunnitellun louhosalueen itäpuolella olevan Hankaanlahden rannalla, kartta-aineiston mukaan noin 850 metrin päässä ottamisalueesta. Välimatkasta on 400 metriä hyvin ääntä kantavaa, akustisesti kovaa, tietyissä olosuhteissa jopa vahvistavaa järvialuetta.

Suontee on Suomen toiseksi puhtain suurjärvi Inarinjärven jälkeen. Järvialueen luonnonrauhaa, luontoarvoja ja virkistysarvoa tulee vaalia parhaalla mahdollisella tavalla.

Louhimoalue sijaitsee korkealla harjulla, alimmalta otto tasoltaankin 24 metriä järvenpinnan yläpuolella ja noin 400 metrin etäisyydellä järvestä. Järvialue muodostuu pääosin samasta peruskalliosta, joka pintautuu saariksi ja rannoiksi. Yleisilme on hyvin kallioinen, minkä vuoksi äänet kantautuvat alueella poikkeuksellisen hyvin.

Lupahakemuksissa ei pystytä osoittamaan, että hanke olisi maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain mukainen. Toteutuessaan hanke aiheuttaa ympäristönsuojelulaissa mainittuja kiistattomia terveyshaittoja, haittaa luonnolle ja ympäristölle, luonnonvarojen käytön estymistä ja vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyvyyden ja erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä sekä vahinkoa ja haittaa omaisuudelle ja sen käytölle. Hanke on myös metsälain ja naapuruussuhdelain vastainen. Hakemukset ovat pääosin varsin yleisluontoisia ja ehdollisia, eikä ympäristöhaittojen vähentämistoimia ole yksilöity.

Hankkeen haitta-alueella on satoja kiinteistöjä ja rakennuspaikkoja. Toteutuessaan hankkeella on vaikutus tuhansien ihmisten arkeen ja nautintaan.

Hanke ei ole yhteiskunnallisesti maa-aineshuollon kannalta tärkeä. Luvan haltijalle koituvan taloudellisen hyödyn vastapainona on satojen kiinteistöjen arvon alentuminen ja mittava taloudellinen vahinko yksityisille kiinteistön omistajille. Mikäli lupaa ei kumota, on taloudellisesta haitasta aiheutuvat vahingot otettava huomioon jo luvan ehtoja tarkennettaessa ja niiden korvaaminen ennakkoon on oltava mahdollisen hankkeen käynnistämisen edellytys.

Maakuntakaavan aluevaraus on otettu kaavaan luvan hakijan toimesta. Ranta-asemakaava on hyväksytty 2005, mutta kunta ei tästä huolimatta ole puuttunut vaihemaakuntakaavan kiviteollisuuden aluevaraukseen rantakaava-alueen vieressä. Muutenkaan kunnan toiminta ei ole ollut luottamusta herättävää. Myönnetty lupa murskaustoiminnalle on myös vastoin Joutsan kunnan strategiaa.

Valittaja on vuodesta 1991 omistanut Kuusikkolahti-tilan matalan ja kapean Leväsenlahden toiselta puolen, aivan hankealuetta vastapäätä. Motiivina paikan hankintaan on ollut upea ja äärimmäisen puhdas Suonteen järvialue, alueen harvinainen luonnonrauha, viihtyisyys, luonnon monimuotoisuus ja mahdollisuus monimuotoiseen virkistykseen. Kiinteistöä käytetään aktiivisesti ja järven puhdasta vettä käytetään talous- ja juomavetenä. Louhoshankkeen toteutuessa tämä ei olisi mahdollista.

Huvila sijaitsee pääosin suoraan kallion päällä, joten mahdolliset tärinähaitat ovat todellisia ja merkittäviä. Toinen puoli huvilasta on hiekkaperuksissa olevien pilarien päälle rakennettu, joten rakennuksen vaurioitumisriski on todellinen mahdollisten räjähdyksistä aiheutuvien heilahdusten eriaikaisuudesta johtuen.

Alueen hiljaisuus ja järven ja vedenpinnan akustinen vaikutus on huomioitava hanketta arvioitaessa. Hankkeessa käytettävien koneiden lähtömelutaso on 110–125 dB. Tutkimuksen mukaan toiminnan äänet kuuluvat selvästi esimerkiksi 41 dB:n arvolla. Alueen äänimaisemassa jopa 2,5 ja 3,5 kilometrin päässä tehdyn puunkorjuun äänet kuuluvat häiritsevästi ja poikkeavat huomattavasti vallitsevasta äänimaisemasta, vaikka välissä on Kiviahonriutan ja Hankaanvuoren vaimentava vaikutus. Myös talviaikaisesta lumen vaimentavasta vaikutuksesta huolimatta kuuluvat seitsemän kilometrin päässä olevan pienen louhoksen murskausäänet erittäin hyvin ja muuttavat alueen äänimaiseman täysin. Meluvaikutusten mallinnukseen perustava arviointi ei vastaa alueen akustisista ominaisuuksista johtuvaa todellista häiriötä eikä esitetty melumallinnus ole luotettava.

Keski-Suomen liiton selvityksen mukaan hankkeen lähistöllä Suonteella on lähes 5 000 hehtaarin hiljainen alue, jolla äänimaisema tulee dramaattisesti muuttumaan, mikäli louhoshanke toteutuu.

Vain lähimpien rakennusten huomioiminen melun suhteen ei ole perusteltua. Valitukseen liitetty Kuopion yliopiston melulaboratorion tutkimus todentaa, että lainsäätäjän asettamaa raja-arvoa ei voi saavuttaa.

Hankeasiakirjojen meluselvitys sisältää epätarkkuuksia. Esimerkiksi impulssimaista melua ja järvialueen akustista vaikutusta ei ole huomioitu, eikä pystytty osoittamaan, että raja-arvot pystyttäisiin alittamaan Niittulan tilalla. Laskentaepävarmuutta ei ole huomioitu. Ohjelmistoilla tehtävillä mallinnuksilla pystytään myös mahdollisia meluesteitä, koneiden ja laitteiden sijoittelua, sekä määrää ohjaamaan tarkoitushakuisesti, jolloin saadaan tilaajan toivomat arvot. Tarkempi meluselvitys on tehtävä ja mikäli hankkeen lupaa ei kumota, on edellytettävä, että melua mitataan puolueettomasti koko toiminnan ajan.

Alueella on tehty luontoselvitys, mutta alueen eläimistöä ei ole selvitetty. Mikäli lupaa ei kumota, on alueen eläimistö selvitettävä.

Kyseiselle paikalle ei ole loppuun asti tieyhteyttä. Lisäksi yksityistie (Vuorelantie) on niin kapea, että edes kaksi henkilöautoa ei mahdu kunnolla ohittamaan toisiaan. Tie on mutkikas, mäkinen ja siksi vaarallinen. Kuorma-autojen kulkeminen tällaisella, etenkin kesäisin vilkkaalla tieosuudella, aiheuttaisi suurta vaaraa ja haittaa ottamissuunnitelmassa esitetyistä ylimalkaisista tiehen kohdistuvista toimenpiteistä huolimatta. Murskeen kuljetus tapahtunee pääosin sulan maan aikaan, joten kapeilla teillä liikkuisi todennäköisesti noin 60-100 kuormaa vuorokaudessa. Tiesuunnitelmat hakemuksissa ovat puutteellisia ja laskelmat suoritteista tarkoitushakuisia.

Suonteen järvi on kuuluisa kuikkaparvistaan. Alueella esiintyy myös laulujoutsen, teeri ja metso, pyy, hirvi ja metsäkauris. Kiviahonriutta ja Hankaanvuori ovat myös kanalintujen pesimäaluetta. Kivilouhimon tulo alueelle tuhoaisi kaikki nämä luontoarvot.

Kalastus on tärkeä osa virkistystoimintaa. Lupahakemuksissa ei ole selvitetty hankkeen vaikutusta kalastoon. Hankkeen poikkeuksellisen sijainnin takia vaikutus kalastoon ja vesistöön pitää tutkia kunnolla ennen luvan käsittelyä. Toteutuessaan hanke vaikuttaa alueen ammattikalastajien ansioon.

Lähin Natura-alue sijaitsee vain 2,6 kilometrin päässä louhimosta ja louhimon aiheuttaa äänisaaste vaikuttaa merkittävästi Natura-alueiden virkistyskäyttöön ja muuttaa niiden luonnetta. Natura-alueiden virkistyskäyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Alueen virkistyskäyttö ja matkailukäyttö, mukaan lukien mökinvuokraus elinkeinona, vaikeutuu huomattavasti, ellei laitoksen toiminta-aikoja rajoiteta huomattavasti.

Metsäluonnon virkistys- ja hyötykäytölle aiheutuisi lähialueilla huomattavasti haittaa melun ja erityisesti pölyn vuoksi. Hakija ei ole esittänyt konkreettisia toimia, joilla pölyhaitta ehkäistään. Esimerkiksi talvella pakkasaikaan lienee kastelu varsin hankalaa. Mikäli lupaa ei kumota, on siinä edellytettävä, että pölyä ei saa levitä. Jos ehtoa ei pystytä noudattamaan, on murskaustoiminta tai muu pölyyntymistä aiheuttava toiminta keskeytettävä välittömästi tilanteissa, joissa kastelujärjestelmää tai muuta tehokasta pölynsitomisjärjestelmää ei voida käyttää. On myös valvottava, että näin tapahtuu. Mikäli lupaa ei evätä, tulisi lupaehtoja täsmentää siten, että melua ja pölyä tuottava toiminta tapahtuisi siirrettävässä kevythallissa, joka hankkeen etenemisen myötä suojaisi kulloistakin vaihetta.

Suunnitellulla kivimurskaamolla olisi melkoisella varmuudella myös vaikutusta Suonteen veden laatuun. Asiantuntijan mukaan laskeutusaltaat eivät riitä räjähdysainejäämien poistoon. Jäämien joutuminen saostusvesien mukana järveen aiheuttaa huomattavia ympäristöhaittoja. Louhoksesta valuvat pintavedet johdetaan olemassa oleviin metsäojiin, jotka laskevat Suonteeseen. Järven läheisyys ja vettä imevän pintamaan puuttuminen vajaan 10 hehtaarin kallioalueelta aiheuttaa epäpuhtauksia sisältävän huleveden valumisen suoraan järveen Suomen kesään kuuluvien runsaiden sateiden sattuessa. Tämä ei ole hyväksyttävää eikä hankeasiakirjoissa ole esitetty toimia tämän estämiseksi. EU:n direktiivin mukaan luonnonvesien tilaa ei saa huonontaa. Myöskään noin 100 metrin päässä olevaa Leväsenlampea ja hankkeen vettä pilaavia vaikutuksia ei ole ottamissuunnitelmassa mitenkään käsitelty. Hallinto-oikeus on tarkentanut lupaehtoja koskien selkeytysaltaita, mutta ei ole ottanut huomioon geologian asiantuntijan lausuntoa rakoisuuden aiheuttamasta riskistä Suonteen järvelle. Ennen mahdollista luvan puoltamista on syytä tarkemmalla kallioperätutkimuksella varmistaa, että riskiä ei ole.

Mikäli lupaa ei kumota, on luvan haltijan varmistettava, että pohjaveden tai Suonteen veden pilaantumisriskiä ei ole. Alueelle on tehtävä kallioperätutkimus.

Suuri osa lähialueen asukkaista ja vapaa-ajanasukkaista on eläköityneitä ja viettävät ison osan ajastaan paikalla luonnonrauhasta nauttien. Varsinkin heille louhoksen aiheuttamat haitat ovat huomattavia. Tutkimuksen mukaan myös vapaa-ajan asukkaiden kunnalle tuottama hyöty on huomattavasti luultua suurempi. Ilman runsasta vapaa-ajanasutusta Joutsan palvelurakenne ja taloudellinen tilanne olisi huomattavasti huonompi.

Louhoksen aiheuttama taloudellinen haitta lähialueen kiinteistöomistajille on miljoonia euroja. Kiinteistökauppa alueella on ollut pysähdyksissä ja tiedossa on louhoshankkeen takia peruuntuneita kauppoja. Kiinteistöjen arvon lasku saattaa vaikuttaa rahoittajien vaatimiin vakuuksiin ja monin paikoin tästä saattaa seurata kiinteistön omistajille vaikeuksia vakuustarpeen kasvaessa. Mikäli lupaa ei kumota, tulee kiinteistönomistajien kärsimien vahinkojen korvaus määritellä luvan ehdoissa. On kohtuutonta, että sadat kiinteistönomistajat joutuisivat kukin yksinään käynnistämään korvauksenhakuprosessin.

Louhoksen mukanaan tuoma pöly, melu ja tärinä aiheuttavat kiinteistönomistajille haittaa ja vahinkoa sekä rajoittavat kiinteistön normaalia käyttöä ja talouden hoitoa. Hankeasiakirjoissa ei ole mitenkään selvitetty, miten tämä haitta otetaan huomioon ja korvataan haitan kärsijöille.

Hankkeen laajojen vaikutusten ja poikkeuksellisen herkän ympäristön vuoksi on edellytettävä harkinnanvaraista YVA-menettelyä, mikäli lupaa ei kumota.

ELY-keskuksen päätöksen virheellinen muutoksenhakuosoitus on rajoittanut tosiasiallisesti muiden kuin hankkeesta vastaavan mahdollisuutta hakea muutosta YVA-menettelyn soveltamispäätökseen.

Kaavoitus- ja lupaprosessi on edennyt ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan, ja asianosaisten kuuleminen on ollut näennäisdemokratiaa.

Valtaosa murskeesta varastoitavaksi alueelle. Alueelle jäävä kiviaines aiheuttaa maisema- ja pölyhaittaa. Mikäli lupapäätöstä ei kumota, tulee edellyttää, että alueella ei saa olla sivukiveä ja mursketta varastoituna enempää kuin 30 % keskimääräisestä vuosituotannosta. Luvassa esitetty varastointialue ei riitä kiviaineksen varastointiin alueella. Mikäli kiviaines varastoidaan ilmoitetulle alueelle, on kyseessä 180 metriä korkea vuori, joka on huomattava maisemallinen haitta. Luvassa on määrättävä, että sivukiviaineksen varastot ovat enintään tasossa 120 metriä hallinto-oikeuden päätöksen mukaisella varastoalueella.

Mikäli lupaa ei kumota, tulee meluselvitys tehdä erikseen murskaustoiminnasta ja rakennuskivitoiminnasta. Lisäksi meluvaikutukset on mallinnettava erilaisilla tuuliolosuhteilla. Alueen pinnanmuodostuksesta ja akustiikasta johtuen on syytä tehdä empiiriset testit myös 500 metriä kauempana olevilla kiinteistöllä.

Luvan voimassaoloaika on kohtuuttoman ja tarpeettoman pitkä. Olisi kohtuullista, että louhinta suoritettaisiin muutaman vuoden aikana, tuotokset varastoitaisiin niihin paremmin sopivilla alueilla ja louhinta-alue maisemoitaisiin. Jos toiminta tapahtuisi siirrettävässä hallissa, työ olisi suoritettavissa talviaikaankin.

Lupa-alueen naapurina sijaitsee Niittulan tila. Kuopion yliopiston melulaboratorion lausunnon mukaan raja-arvo melulle ei alitu Niittulan tilan kohdalla. Tilan kuistilta on myös suora näköyhteys louhittavaan kallioon. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta mökistä on pidetty hyvää huolta.

Mikäli lupa hankkeelle kuitenkin myönnetään, on toiminta rajattava lomakauden ulkopuolelle (14.2.–15.3. ja 1.5.–30.9.) sekä päivittäinen käyttöaika rajattava seuraavasti: ma–pe 7–16. Myös muu louhoksen toimintaan liittyvä ammattiliikenne ja koneiden käyttö tulisi kieltää arki-iltaisin klo 18 jälkeen ja viikonloppuisin. Työtehoa ja tuottavuutta voi parantaa useilla koneyksiköillä haitan ollessa sama, jolloin tavoitellut tuotantomäärät on mahdollista saavuttaa pienemmilläkin käyttöajoilla.

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaosto on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, ettei valituksissa ole tuotu esiin sellaisia oleellisia seikkoja, joita ei olisi jo otettu huomioon asian aiemmassa käsittelyssä ja joiden vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen muuttaminen olisi tarpeen.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valitusten johdosta antamassa lausunnossaan katsonut, ettei valituksissa ole tuotu esiin mitään sellaista uutta, jonka takia hallinto-oikeuden päätöstä pitäisi muuttaa, sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölupaa on mahdollista myöhemmin muuttaa, mikäli olosuhteet muuttuvat. Olosuhteiden muutos voi koskea esimerkiksi alueen käyttötarkoituksen tai häiriintyvän kohteen käyttötarkoituksen olennaista muuttumista.

E:lle ja F:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valitusten ja lausuntojen johdosta.

A:lle ja B:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

C on antanut vastaselityksen.

Pelastetaan Suontee ry ja sen asiakumppanit ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Louhinta- ja murskausasetuksen tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa ympäristönsuojelun vaatimustasoa. Hallinto-oikeuden tilannekohtainen arvio tietyn rakennuksen ja piha-alueen käyttötilanteesta on ristiriidassa tämän yhdenmukaistamistavoitteen kanssa. Mikäli asetus asettaa häiriön kohteena olevat rakennukset, piha-alueet ja kiinteistöt eriarvoiseen asemaan niiden käyttöasteen perusteella, tämän tulisi selkeästi ilmetä itse säännöksestä, jotta se ei johtaisi yllätykselliseen lain soveltamiseen. Kun otetaan huomioon asetuksen miniminormiluonne, sen määrittämästä ympäristönsuojelun vähimmäistasosta ei tulisi poiketa ainakaan silloin, kun ei voida osoittaa, ettei häiriintyvä kiinteistö ole ilman hanketta käytettävissä luvalliseen tarkoitukseensa.

D on antanut vastaselityksen.

Vastaselitykset on annettu tiedoksi E:lle ja F:lle.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä asioissa diaarinumerot 121, 471, 504 ja 511/1/14 ratkaissut C:n, A:n ja B:n, Pelastetaan Suontee ry asiakumppanit K:n ja L:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä 12.12.2013 nro 13/0757/2, joka koskee nyt kyseessä olevan hankkeen maa-aineslain mukaista lupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen G:n, H:n, I:n ja J:n tekemänä. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla valitus on heidän osaltaan jätetty tutkimatta, ei muuteta.

Korkein hallinto-oikeus on muiden valitusten ja valittajien osalta tutkinut asian.

A:n ja B:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

A:n ja B:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

Joutsan teknisen lautakunnan lupajaoston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on myönnetty hankkeen vaiheelle 3. Hakemus hylätään vaiheen 3 osalta.

Lupamääräyksiä 1 ja 2 sekä luvan voimassaoloa muutetaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

1. Ympäristölupa myönnetään siten, että alueella hyödynnettävän kallion kokonaismäärä voi olla enintään 555 000 k-m(n. 1 500 000 t).

Vuotuinen ottomäärä ei saa ylittää 42 000 k-m3­/a (112 000 t/a) kalliokiviainesta.

2. Toiminta-ajat

Toimintaa saa harjoittaa vain arkisin maanantaista perjantaihin. Juhlapyhinä ja niiden aattoina ei toimintaa saa harjoittaa.

Sivukivi

1) sivukiven rikotusta ja murskausta saa tehdä 1.9.–30.4. välisenä aikana

2) rikotus on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 8.00–18.00 välisenä aikana

3) murskaaminen on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana

Tarvekivi

1) tarvekiven käsittelyä eli poraamista ja räjäytyksiä saa tehdä 1.9.–30.4. välisenä aikana,

2) poraaminen on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana (poistettu tekstiä),

3) räjäytykset on tehtävä arkipäivisin (ma–pe) kello 8.00–18.00 välisenä aikana.

Kuormaaminen ja kuljetukset ovat sallittuja 1.9.–31.5. arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–22.00 välisenä aikana ja 1.6.–31.8. arkipäivisin (ma–pe) kello 7.00–20.00 välisenä aikana.

Päätöksen voimassaolo

Päätös on voimassa 15 vuotta lainvoimaiseksi tulostaan.

Muilta osin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Lausuminen teknisen lautakunnan lupajaoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

A:n ja B:n sekä Pelastetaan Suontee ry:n ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

Pelastetaan Suontee ry asiakumppanit G:n, H:n, I:n ja J:n valitusoikeus

Hallinto-oikeuden on päätöksestään ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet huomioon ottaen tullut jättää valitus G:n, H:n, I:n ja J:n tekemänä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osin ei siten ole perusteita.

Ennakkoratkaisupyynnön hylkääminen

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

Katselmuspyynnön hylkääminen

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon se, että hallinto-oikeus on toimittanut asiassa katselmuksen, perusteet, joiden vuoksi A ja B sekä Pelastetaan Suontee ry asiakumppaneineen ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

Päätösten kumoaminen ja hakemuksen hylkääminen vaiheen 3 osalta

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 12 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010) säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa. Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Asetuksen 7 §:n mukaan toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja.

Asiakirjoista käy ilmi, että louhintahankkeen 3 vaihe sijoittuu lähes kokonaan 300 metriä lähemmäs kiinteistöllä Niittula olevaa vapaa-ajan asuntoa. Vaasan hallinto-oikeus on katsonut, että Niittulan tilan rakennusta ei tosiasiassa käytetä louhinta- ja murskausasetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asumiseen. Rakennuksen ja sen pihapiirin sijaitseminen alle 300 metrin päässä hakemuksen mukaisesta louhinta- ja murskausalueesta ei siten ole hallinto-oikeuden mukaan esteenä luvan myöntämiselle. Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun asetuksen 3 §:ssä säädettyä suojaetäisyyttä ei kuitenkaan ole sidottu siihen, miten säännöllisessä käytössä rakennus on. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Niittulan tilalla oleva rakennus loma-asumiseen käytettävä rakennus. Tämän vuoksi siihen tulee soveltaa mainitussa asetuksessa säädettyä etäisyysvaatimusta.

Edellä sanotun perusteella lupaa ei ole tullut myöntää louhintahankkeen 3 vaiheelle. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan lupajaoston päätökset on kumottava tältä osin.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n perusteella toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja. Hakemukseen liitetyn melumallinnuksen mukaan melutason ohjearvot ylittyvät Niittulan asuinrakennuksen kohdalla ainakin vaiheen 1 alussa. Luvan saaja on jo suoraan mainitun asetuksen nojalla velvollinen meluestein tai muilla toimenpiteillä huolehtimaan siitä, että mainitut melun ohjearvot eivät ylity Niittulan loma-asumiseen käytettävän rakennuksen kohdalla.

Lupamääräysten 1 ja 2 sekä luvan voimassaoloajan muuttaminen

Koska hanketta on edellä kuvatulla tavalla rajattu hylkäämällä hakemus vaiheen 3 osalta, on vastaavasti luvassa sallittua ottamismäärää pienennettävä sekä lyhennettävä lupapäätöksen voimassaoloaikaa. Hakijan ilmoituksen mukaan 1 ja 2 vaiheiden yhteenlaskettu ottamismäärä on 555 000 k-m3­. Hakija on ilmoittanut, että vaiheen 3 louhinta tapahtuisi 10–15 vuoden kuluttua. Tämän perusteella lupamääräykseen 1 ja luvan voimassaoloaikaan on tehty ratkaisuosasta ilmenevät muutokset.

Lupamääräyksessä 2 on asetettu aikarajoituksia eri toiminnoille. Hallinto-oikeus on luvan saajien valituksesta muuttanut lupamääräystä siten, että lupamääräys 2 sallii sivukiven rikotuksen ja murskauksen 1.9.–30.4. ja tarvekiven käsittelyn eli poraamisen ja räjäytykset 1.8. alkaen juhannusaattoa edeltävään päivään asti. Lisäksi kuormaaminen ja kuljetukset on sallittu 1.9.–31.5.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ottamisaluetta ympäröivän alueen olosuhteet huomioon ottaen on hankealueen läheisyydessä olevalle vapaa-ajan asutukselle aiheutuvan haitan rajoittamiseksi poraaminen, räjäytykset, rikotus ja murskaus kiellettävä kokonaan 1.5.–31.8. välisenä aikana. Tämän vuoksi lupamääräykseen 2 on tehty ratkaisuosasta ilmenevät muutokset.

Valitusten hylkääminen muilta osin

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset lupamääräyksiin ja luvan voimassaoloaikaan, ei ympäristöluvan myöntämiselle hankkeen 1 ja 2 vaiheille ole ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua estettä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Oikeudenkäyntikulut

Osaksi asian laatuun ja osaksi sen lopputulokseen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle, B:lle sekä Pelastetaan Suontee ry:lle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 11.12.2015