Muu päätös 3723/2015
Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset
Valittajat 1) A ym.
2) Morenia Oy
Päätös, jota valitukset koskevat
Helsingin hallinto-oikeus 23.9.2014 nro 14/0702/5
Asian aikaisempi käsittely
Vihdin ympäristölautakunta on päätöksellään 21.8.2013 (§ 22) myöntänyt Morenia Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen kiinteistöllä Nummelanportti RN:o 5:160 Vihdin kunnan Härkölän kylässä. Kiinteistöltä saa ottaa kalliokiviainesta 790 000 m3ktr yhteensä 5,9 hehtaarin alueelta. Alueella ei ole aiemmin harjoitettu maa-ainesten ottotoimintaa. Lupa on myönnetty vaiheelle 1. Vaiheen 2 osalta hakemus on hylätty.
Yhtiölle ei ole myönnetty lupaa maa-ainesten ottamiseen ennen kuin lupaa koskeva päätös on lainvoimainen.
Lupapäätökseen ovat sisältyneet muun ohella seuraavat lupamääräykset:
1. Maa-aineksen ottoluvan voimassaoloaika ja laajuus
1.1 Lupa on voimassa 10 vuotta. Kaikki luvassa määrätyt toimenpiteet tulee suorittaa loppuun luvan voimassaoloaikana.
1.2 Lupa myönnetään ottamissuunnitelmassa esitetylle vaiheelle 1. Lupaa ei myönnetä ottamissuunnitelman vaiheelle 2.
1.3 Tämän luvan perusteella alueelta saa ottaa enintään 790 000 m3 (kiintokuutiometriä) maa-aineksia. Ottamisalueen pinta-ala on 5,9 ha.
(= = =)
1.6 Kalliokiviaineksen louhintaa saa harjoittaa seuraavasti:
- poraaminen arkisin klo 8–18, pois lukien arkipyhät
- räjäytykset arkisin klo 8–18, pois lukien arkipyhät
- kuormaaminen ja kuljetus arkisin klo 7–22, pois lukien arkipyhät
- kuormausta ja kuljetusta lukuun ottamatta edellä mainittuja töitä ei saa tehdä heinäkuussa
Alueella ei saa harjoittaa ottotoimintaa lauantaisin.
(= = =)
6. Päästöt vesiin ja maaperään
6.1 Kallionlouhinta-alueen kuivatusvedet on kerättävä ja johdettava pois alueelta hakemuksessa esitetyllä tavalla. Alueelle rakennettava selkeytysallas on tyhjennettävä lietteestä riittävän usein altaan kiintoaineen erotuskyvyn ylläpitämiseksi. Ennen louhintatoiminnan aloittamista tulee esittää yksityiskohtaisempi suunnitelma sellaisten kausien varalle, jolloin alueelle kerääntyy poikkeuksellisen paljon pintavesiä. Suunnitelmassa tulee esittää, miten em. vesiä otetaan talteen pölynsidontaa varten ja miten vesiä käsitellään ennen poisjohtamista alueelta sekä altaan rakenne ja mitoitus.
6.2 Kuivatusvesi ei saa merkittävästi lisätä Risubackajoen veden kokonaistypen pitoisuutta. Tarvittaessa luvan saajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin kuormituksen minimoimiseksi esim. käyttämällä vähän typpeä sisältäviä räjähdysaineita.
6.3 Louhinta tulee suorittaa siten, ettei louhinta aiheuta alla olevaan kallio- tai maaperään sellaisia muutoksia (halkeamia, ruhjeita ym.), joista saattaa olla haittaa alueen pohjavedelle tai ympäristölle.
(= = =)
7. Tarkkailu
Vesien tarkkailu
7.1 Toiminnan vaikutuksia alueen pohjavesiolosuhteisiin ja pohjaveden laatuun on tarkkailtava hakijan hakemuksen liitteenä esittämän tarkkailuohjelman (Päivitetty pohja- ja pintaveden tarkkailuohjelma 12.6.2013, Ramboll Oy) ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti:
Tarkkailusuunnitelma
7.2 Tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa valvontaviranomaiselle vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista. Suunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:
- tarkkailupisteiden sijainnit kartalla ja koordinaattitiedot,
- tarkkailupisteiden kunto ja soveltuvuus näytteenottoon,
- mittausten ja näytteenoton ajankohdat,
- määritettävät parametrit,
- näytteenottomenetelmät ja tarkkailussa käytettävät laitteistot,
- näytteenottaja ja laboratorio, jossa näytteet analysoidaan,
- tietojen raportointi ja toimittaminen.
Tarkkailupisteet
7.3 Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutusta kiinteistön Rytömäki RN:o 5:60 kaivosta, rakennettavan selkeytysaltaan alapuolelta, ottamisalueen länsipuolella sijaitsevasta lähteiköstä (ns. Hankasalon lähteikkö) ja ojasta rakennettavan työmaatien eteläpuolella. Kaivon (Rytömäki RN:o 5:60) tarkkailuun tulee saada kiinteistön omistajan tai haltijan suostumus. Veden laatu on määritettävä ja vedenpinnan taso on mitattava kaikista edellä mainituista tarkkailupisteistä lukuun ottamatta lähdettä, josta tulee määrittää laatu ja tehdä virtaamamittaukset.
(= = =)
Melun ja pölyn tarkkailu
7.15 Toiminnan aiheuttama ekvivalenttimelutaso lähimmissä melulle alttiissa kohteissa asutukseen käytettävillä alueilla on mitattava vähintään neljässä mittauspisteessä. Mittaukset on tehtävä heti toiminnan alkuvaiheessa (viimeistään 2 viikon kuluessa toiminnan aloittamisesta), jolloin mahdollisimman moni melua aiheuttava toiminta on samanaikaisesti käynnissä. Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti.
7.16 Melun tarkkailuohjelma on toimitettava vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista ja mittaussuunnitelma viimeistään kaksi viikkoa ennen ensimmäisen mittauksen suorittamista valvontaviranomaiselle. Ohjelmassa ja suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittausten suorittamisessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Mittaustulokset on toimitettava välittömästi mittausten suorittamisesta valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehdyn melumittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista melun vähentämistoimenpiteistä. Tarkkailuohjelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.
7.17 Toiminnanharjoittajan tulee tehdä alueella kokonaisleijumamittaus. Mittaukset on tehtävä vähintään kahdessa mittapisteessä, joista toinen pisteistä on sijoitettava louhinta-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen ja toinen vallitseva tuulensuunta huomioiden lähimpään häiriintyvään kohteeseen. Mittaus on aloitettava heti toiminnan alkuvaiheessa (viimeistään 2 viikon kuluessa toiminnan aloittamisesta), jolloin mahdollisimman moni pölyä aiheuttava toiminta on samanaikaisesti käynnissä. Mittausjakson pituuden tulee olla vähintään 60 vuorokautta.
7.18 Pölyn tarkkailuohjelma on toimitettava vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista ja mittaussuunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen mittausten aloittamista valvontaviranomaiselle. Suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittausten suorittamisessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Mittaukset on tehtävä standardin SFS 3863 mukaisesti. Raportti mittausten tuloksista on toimitettava välittömästi mittausten valmistumistuttua valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehtyjen mittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista pölyn vähentämistoimenpiteistä.
Tärinä
7.19 Ennen louhinnan aloittamista alueella ja sen ympäristössä on tarkastettava vähintään 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta (ottamisalueen reunasta mitattuna) sijaitsevat rakennukset, kaivot sekä tärinälle herkät laitteet tärinää aiheuttavien toimintojen turvallisen suorittamisen varmistamiseksi. Tärinälle herkille kohteille on annettava tärinän raja-arvot, joissa pysymistä seurataan säännöllisin mittauksin louhintatyön ajan erikseen hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti. Louhinnan päätyttyä ja myös sen aikana on järjestettävä tarkastuksia mahdollisten vaurioiden toteamiseksi.
7.20 Tärinäanalyysi ja raja-arvojen antaminen, seurantamittaukset sekä tarkastukset on teetettävä puolueettomalla ulkopuolisella asiantuntijalla. Tarkastusten, analyysin ja seurantamittausten tekemisestä on sovittava kohteen omistajan tai haltijan kanssa.
(= = =)
9. Liikennejärjestelyt ja pölyämisen estäminen
9.0 Poraus on tehtävä tehokkain pölynpoistolaittein varustetuin porakonein ja muutenkin niin, ettei pöly aiheuta haittaa asutukselle ja ympäristölle. Tarvittaessa poraukset on ajoitettava niin, että ne tehdään tuulen suuntautuessa pois häiriintyviltä alueilta.
9.1 Maa-ainesten otosta aiheutuva liikenne ja varastokasat on järjestettävä siten, ettei niistä aiheudu haittaa ympäristölle, muille kiinteistöille eikä asukkaille alueen ympäristössä. Haittaa voi aiheutua esimerkiksi liikenteen aiheuttamasta pölyämisestä, joten pölyämisen estämiseksi ajoväylät tulee tarvittaessa kastella ja ajoneuvojen kuormat kostuttaa riittävästi tai peittää.
9.2 Pölyäminen tulee estää esimerkiksi hienojakoisten varastokasojen sijoittamisella mahdollisimman tuulelta suojaisaan paikkaan sekä ottoalueen muotoilulla ja kasvillisuuden palauttamisella alueelle (kylvöt/istutukset) vaiheittaisesti ottamissuunnitelmassa esitetyn jälkihoitosuunnitelman ja jälkihoidosta annettujen lupamääräysten mukaisesti. Lisäksi ottoalueelle tulee sijoittaa jatkuvasti toimintakuntoinen kastelulaitteisto, jolla tarvittaessa tulee kastella ottoaluetta ja varastokasoja pölyämisen estämiseksi puhtaalla vedellä, jonka pH on vähintään 6,5.
9.3 Mikäli toiminnasta aiheutuu haittaa maa-ainesten kuljetusreitteinä käytettyjen teiden kunnossapidolle, siisteydelle jne. on luvan saajan kustannuksellaan suoritettava tarvittavat kunnossapito-, parannus- ja puhdistustyöt.
9.4 Mikäli valvonnassa havaitaan, että pölyämisestä aiheutuu ympäristölle, muille kiinteistöille tai ympäristön asukkaille olennaista haittaa, on luvan saajan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sanottujen haittojen poistamiseksi ja ilmoitettava asiasta maa-ainesten ottoluvan valvontaviranomaiselle, jona Vihdin kunnassa toimii ympäristölautakunta. Maa-ainesten otto on tällöin keskeytettävä.
(= = =)
Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys
Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään B:n ym. valituksen johdosta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:
Sovellettavat oikeusohjeet
Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on mainitun lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja ainek³sia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:
1) kauniin maisemakuvan turmeltumis³ta;
2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;
3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai
4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltu³van pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottami³nen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maise³makuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyö³dynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa hait³taa.
Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myön³nettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa har³kittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin (553/2004) mukaan luontodirektiivin liitteen IV (a) kohdan eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava (Pteromys volans) on edellä mainitussa liitteessä tarkoitettu eläinlaji.
Hanketta ja ottamisaluetta koskeva selvitys
Lupa maa-ainesten ottamiseen on myönnetty kiinteistölle 5:160 Vihdin kunnan Härköilän kylässä Hankasalonmäen alueella. Suunnittelualue sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä Nummelasta ja valtatie 1:n läheisyydessä sen pohjoispuolella. Lupaa oli haettu kahdessa vaiheessa tapahtuvaan ottoon, mutta ympäristölautakunta on myöntänyt luvan vain suunnitelman mukaiselle vaiheelle 1, joka käsittää 790 000 m3 ktr kalliokiviaineksen ottamisen noin 5,9 hehtaarin suuruiselta alueelta, jolla ei ole aiemmin ollut maa-ainesten ottamistoimintaa. Toiminnalle on saatu lupa kymmeneksi vuodeksi. Lähin asutus sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä hyväksytystä ottamisalueesta. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa, mutta alueen yleiskaavoittaminen on Vihdin kunnassa vireillä. Osayleiskaavaehdotuksessa tilan 5:160 eteläinen osa on merkitty teollisuustoimintojen alueeksi (T) ja pohjoinen osa maa- ja metsätalousalueeksi (M). Alue ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle.
Alueelta laaditussa 6.3.2008 päivätyssä luontoselvityksessä on alueen luontoarvoista todettu muun ohella seuraavaa: Suunnittelualue ei sijaitse luonnonsuojelualueella tai sellaisen läheisyydessä. Suunnittelualueen länsipuolella sijaitsee vesilain 17 a §:n mukainen maakunnallisesti arvokas lähteikköalue. Arvokas ja suhteellisen laaja-alainen lähteikköalue sijaitsee noin 200 metrin päässä ottoalueen reunasta sen länsipuolella, metsäisen Hankasalonmäen ja avoimen pellon rajavyöhykkeellä. Pohjoisesta laskeva Risubackanjoen latvapuro kulkee lähteikkö³alueen läpi ojana.
Luontoselvityksessä todetaan edelleen, että lisäksi lähialueella on kaksi paikallisesti erityisen arvokasta metsälain 10 §:n mukaista luonnontilaista noroa. Toinen noroista sijaitsee noin 500 metrin päässä ottoalueen luoteispuolella ja toinen noin 50 metrin päässä ottoalueen kaakkoispuolella. Luoteispuolella sijaitsevan noron uoma on luonnontilainen, kaakkoispuolisen noron uoma on muutettu osittain suoraksi ojaksi.
Luontoselvityksen mukaan kaksi aiemmissa selvityksissä tunnistettua liito-oravien elinympäristöä sijaitsee noin 400–600 metrin päässä ottoalueen länsipuolella. Kyseisillä alueilla on liito-oraville sopivaa elinympäristöä ja kolopuita, mutta maastokäynnillä 19.2.2008 ei havaittu yhtään liito-oravan jätöksiä tai muita jälkiä. Selvityksen mukaiset liito-oravan elinympäristöt ovat varsin pieniä ja eristyneitä ympäröivän maisemarakenteen vuoksi.
Luontoselvityksessä mainitaan lisäksi Kauhussuon ja Kauhumäen muodostama maisemakokonaisuus, joka on maankunnallisesti arvokas luontokohde. Kohde sijaitsee ottoalueesta noin 700 metriä koilliseen.
Alueelta laaditun 2.4.2008 päivätyn pinta- ja pohjavesiselvityksen mukaan 26.6.2008 tehdyssä maastokäynnissä kartoitettiin ja tutkittiin muun muassa noin 200 metriä ottoalueen länsipuolella sijaitsevaa lähteikköaluetta. Lähteikköalueella suunnittelualueen länsipuolella vedenpinta oli lammikoissa tasovälillä noin +44,50...+45,30. Selvityksen mukaan louhinta ulotetaan suunnitelmien mukaan alimmillaan tasoon +59 alueen etelä- ja itäosassa. Alueen pohjaveden korkeuden taso vaihtelee huomattavasti, mutta koillispuoleisessa kaivossa veden pinta on noin 7 m louhimistasoa korkeammalla. Lähteikössä vedenpinta on huomattavasti louhintatasoa alempana. Pohjavedenpinta vaihtelee huomattavasti suunnittelualueella ja sen läheisyydessä suurten topografiavaihteluiden vuoksi. Kalliossa olevan kalliopohjaveden pinnan taso ei ole tiedossa, se riippuu kallion rikkonaisuudesta ja siitä saadaan varmuutta vasta louhinnan edistyttyä. Selvityksen mukaan ottotoiminnalla ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta lähteikön vedenpinnan tasoon tai veden esiintymiselle, sillä lähteikkö sijaitsee huomattavasti ottotasoa alempana. Louhinnan seurauksena tapahtuvaa valuma-alueen pienenemisen vaikutusta lähteen vesitasapainoon voidaan pitää pienenä, sillä lähde kerää vetensä laajalta alueelta.
Hydrogeologisessa lähdeselvityksessä (28.11.2011) on arvioitu toiminnan vaikutuksia lähteikköalueeseen selvittämällä alueen topografiaa, maaperä- ja kallioperäolosuhteita ja valuma-alueen sadantaa sekä lähteikön pohjaveden purkautumisen määrää. Selvityksen mukaan Hankasalonmäen suunnitellun ottoalueen pinta-ala lähteikön valuma-alueesta on noin 2 %. Alueen hydrogeologisen ja valuma-alueen tarkastelun perusteella ottotoiminnan vaikutus lähteikön alueella purkautuvan pohjaveden määrään on pieni, varovaisesti arvioiden suuruusluokkaa < 2–4 %. Tällä ei ole havaittavaa vaikutusta lähteikössä purkautuvan veden määrään. Ottotoiminnalla ei siten arvioida olevan vaikutusta lähteikön säilymiseen luonnontilaisena.
Maa-ainesten ottosuunnitelmaan liittyvän 29.4.2008 päivätyn meluselvityksen mukaan suunniteltu maa-ainestenotto ei harvoin tapahtuvia räjäytyksiä lukuun ottamatta aiheuta melutason ohjearvojen ylityksiä ympäristön häiriintyvissä kohteissa kuin tietyissä tilanteissa panostusreikien porauksen aikana. Näissäkin tilanteissa melun leviäminen voidaan estää siirrettävien meluseinien avulla.
Ympäristölautakunta on myöntänyt Morenia Oy:lle ympäristöluvan kysymyksessä olevalle kallion louhinnalle sekä kiviaineksen murskaukselle 21.8.2013 § 23. Lupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa asia on vielä vireillä.
Hakemuksesta saadut ELY-keskuksen lausunnot
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan 21.10.2011 todennut muun ohella seuraavaa: Lähteikön luontoarvojen suojelu perustuu vesilain 1:17 a §:ään ja metsälain 10 §:ään. Esitetyt asiakirjat eivät sisällä sellaisia selvityksiä, joiden perusteella voisi arvioida vaarantuuko kyseisen lähteikkö³alueen säilyminen luonnontilaisena toiminnan seurauksena ja saako lähteikköalue vetensä hakemuksen kohteen olevalla alueella mahdollisesti esiintyvästä kalliopohjavedestä. Asiakirjoista ei myöskään ilmene kyseisen lähteikköalueen luontoarvoja.
Mikäli kalliokiviaineksen ottotoiminta voi vaarantaa luonnontilaisen lähteen säilymisen luonnontilaisena, tulee toiminnalle hakea vesilain 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettu poikkeus saman pykälän 1 momentin kiellosta. Koska tällaista lupaa ei ole esitetty, luvan myöntämisedellytykset eivät täyty.
Maastokäynnillä 19.2.2008 ei ole etsinnöistä huolimatta havaittu liito-oravan jätöksiä tai muita jälkiä. ELY-keskuksen lausunnon mukaan suunnitellulla ottotoiminnalla ei ole maa-aineslaissa kiellettyjä vaikutuksia.
ELY-keskus on antanut uuden lausunnon 16.1.2012, joka on annettu Morenia Oy:n toimitettua edellä selostetun selvityksen (28.11.2011) ottotoiminnan vaikutuksesta lähteen vesitasapainoon. ELY-keskuksen mukaan selvityksessä ei ole tuotu esiin mitään mikä muuttaisi ELY-keskuksen aiempaa kannanottoa.
Oikeudellinen arviointi
Asiassa on selvitetty, että ottamisalueen länsipuolella on liito-oravaesiintymä, mutta sen etäisyys ottoalueeseen huomioon ottaen tästä ei ole aiheutunut luonnonsuojelulakiin perustuvaa estettä luvan myöntämiselle.
Alueen länsipuolella oleva luonnontilainen lähteikkö on selvitysten mukaan metsälain 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu erityisen tärkeä elinympäristö ja uuden vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu vesiluontotyyppi, jonka luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Maa-aineslaissa ei ole kuitenkaan säädetty, että vesilain mukaisen luvan puuttuminen olisi tällaisessa tilanteessa maa-ainesluvan myöntämisen este, vaan tämä asiaa ratkaistaan tarvittaessa vesilain mukaisessa järjestyksessä. Lähteikön olemassaolo on siis otettava maa-ainesluvan edellytyksiä arvioitaessa huomioon maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtien perusteella. Esitetyn selvityksen perusteella lähteikkö ei ole ottotoiminnan vuoksi tuhoutumassa eikä sille ole aiheutumassa huomattavia muutoksia. Näin ollen maa-aineslain edellä mainitut säännökset eivät ole olleet esteenä luvan myöntämiselle.
Maa-ainesluvalla ei ratkaista toiminnalta ympäristönsuojelulain säännösten nojalla mahdollisesti edellytettäviä vaatimuksia. Maa-ainesten ottotoiminnasta aiheutuvaa melua, pölyä ja tärinää koskevat seikat on kuitenkin otettava huomioon maa-aineslain 3 §:n 4 momentin perusteella. Tässä arviossa on oikeuskäytännössä viitattu ympäristöministeriön julkaisuun Ympäristöopas numero 85, Maa-ainesten ottaminen ja jälkihoito. Oppaan mukaan ottamisalueen ympärille tarvittava suoja-alue on asuttuun rakennukseen nähden kalliokiven ottamisalueilla vähintään 300–600 metriä. Tämä suoja-aluetta koskeva ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen perusteella on mahdollista arvioida suoja-alueen riittävyyttä kussakin yksittäisessä tapauksessa.
Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi lupahakemuksen käsittelyssä olisi tullut poiketa kallion ottamisalueella vakiintuneen käytännön mukaisesti edellytetystä vähintään 300 metrin suojaetäisyydestä asuttuun rakennukseen, etenkin, kun otetaan huomioon melumallinnuksiin liittyvä epävarmuus ja se, että arvioidun melun lisäksi naapurustolle aiheuttavat haittaa myös meluselvityksen ulkopuolelle jääneet räjäytystyöt sekä pöly ja tärinä. Asiakirjojen perusteella alueen maaston muodotkaan eivät suojaa lähialuetta siten, että tavanomaista pienemmät suojaetäisyydet olisivat riittävät vaaran ja haitan estämiseksi. Maa-ainesten ottamista ei ottamisalueen sijainti, ottamisen laajuus ja pitkäkestoisuus sekä esitetyt suojaustoimenpiteet huomioon ottaen ole mahdollista järjestää siten, ettei toiminnasta aiheutuisi läheiselle asutukselle mahdolliset lupamääräyksetkään huomioon ottaen maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Maa-aineslain 6 §:n säännökset huomioon ottaen maa-aineslupaa ei ole tullut myöntää. Lautakunnan päätös on tämän vuoksi kumottava.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Marja Viima ja Tuula Pääkkönen, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1) A ym. ovat ottamisaluekiinteistön omistajina tekemässään valituksessa vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:
Vihdin ympäristölautakunnan päätös on hyvin perusteltu ja siinä on otettu huomioon kaikki lain vaatimat ehdot ympäristö- ja muiden vaikutusten kannalta. Lautakunta on vaatinut luvan hakijalta useita seikkaperäisiä tutkimuksia ja selvityksiä toiminnan ympäristövaikutuksista. Ne on teetetty alan parhailla ja luotettavimmilla toimijoilla. Hallinto-oikeus on perustelematta kyseenalaistanut Vihdin ympäristölautakunnan päätöksen ja Ramboll Oy:n ammattitaidon.
Hallinto-oikeuden päätöksessä viitataan 300 metrin etäisyyden ohjeistukseen ikään kuin se olisi lain yksiselitteisesti vaatima edellytys. Metrirajat arvioidaan häiriölähteestä, ei esimerkiksi toiminta-alueen rajasta, johon B ym. on virheellisesti vedonnut. Rajasta voidaan poiketa, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, etteivät melu- ja pölypäästöt ylitä raja-arvoja. Luvan myöntävä viranomainen ratkaisee asian. Toiminnan aikana suoritetaan melu-, pöly- ja tärinämittauksia joiden avulla todetaan, ylittyvätkö melun, pölyn ja tärinän raja-arvot.
Ympäristölautakunta on ottanut huomioon kaikki luvan myöntämisen edellytykset, kuten etäisyyden lähimpään asuinrakennukseen. Otto-aluetta on pienennetty huomattavasti juuri tämän turvaamiseksi.
Melumallinnusten mukaan lähimmän asuinkiinteistön kohdalla melu ei ylitä valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisia melutason ohjearvoja.
Mäenpää asiakumppaneineen on totuudenvastaisesti esittänyt, että usealta rakennukselta ja niiden pihapiiristä on suora näköyhteys luvan kohteena olevalle murskaamolle. Muut alueen asuinrakennukset sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä oletetusta murskaamosta ja näköyhteyden syntyminen vaatisi kyvyn nähdä yli 30 metriä korkean kallion läpi. Alueen läpi kulkee yli 20 metriä korkea pääsähkölinja, joten mistään kulttuurimaisemasta ei voi olla kysymys. Lähimmältä talolta ei ole näköyhteyttä murskaamolle. Murskauslaitos tulee olemaan noin 350–400 metrin päässä lähimmästä talosta.
Hallinto-oikeuden päätös on tehty B:n ym. antamien virheellisten tietojen perusteella.
2) Morenia Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksena tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Nummelan eteläosien osayleiskaavaehdotuksessa ottamisalueen eteläosa on varat³tu teollisuustoimintojen alueeksi (T). Alueen pohjoisosa sijaitsee maa- ja metsäta³lousvaltaiseksi alueeksi varatulla alueella (M). Maa- ja metsätalousvaltaisuus heijastaa aina moninaiskäytön periaatetta eikä muun muassa metsälaki estä alueen ottamista muuhun käyttöön. Alue sijaitsee myös valtaosin liikenteen melualueella. Alueen eteläosan kautta ja edelleen maantielle 110 on osoitettu uusi yhdyskuntateknisen huollon ja liikenneverkon liikenneyhteys.
Teollisuusalueen toteuttaminen edellyttää louhintaa vaiheen 1 alueen lisäksi myös ottosuunnitelman mukaisen vaiheen 2 alueella, johon nyt ei kuitenkaan myönnetty ottolupaa. Kaavassa lähin talo sijaitsee 150 metrin etäisyydellä T-alueesta. Rakennusluvan nojalla louhinta on mahdollista esimerkiksi 5 metrin etäisyydellä. Kyse on aina louhintatöiden mitoituksesta ympäristön mukaan. Maa-ainesluvan nojalla alueen maanrakennus³työt voidaan suorittaa hyvissä ajoin. Vireillä oleva yleiskaavoitus otetaan kääntei³sesti huomioon maa-aineslain 6 §:n 2 momentin nojalla.
Hallinto-oikeus ei ottanut huomioon alueen suunniteltua maankäyttöä. Vihdin kaa³voitustoimi on todennut lausunnossaan vuonna 2011 muun ohella seuraavaa: "Osayleiskaavan aluevaraukset T ja M sallivat kumpikin maa-aineslupahakemuksen mukaisen toi³minnan. Toteutuessaan hakemuksen mukaisesti hanke ei siis olisi kaavan vastai³nen. Kaavaehdotusta laadittaessa on kuitenkin rajattu teollisuusalue Honkasalonmäen etelärinteelle valtatietä vasten, mikä on kaavoittajan kannanotto mahdollisen louhinta-alueen maankäytöllisesti sopivaan laajuuteen. Teollisuus³alueen kehittäminen edellyttää jonkinlaista louhintaa ja maa-aineksia hyödyntä³vä hanke ja siihen liittyvä tien rakentaminen olisivat maankäyttösuunnitelmia tu³kevia ja siksi toivottavia hankkeita."
Hallinto-oikeus on päätöksessään viitannut ympäristöministeriön julkaisuun "Ympäristöopas 85" ja siinä mainittuihin suojaetäisyysvaatimuksiin (300–600 metriä asut³tuun rakennukseen). Maa-ainesopas on jo yli viisi vuotta sitten korvattu ympäristöhallinnon ohjeella 1/2009, jossa suositeltu suojaetäisyys sattuu olemaan sama. Opas ja ohje eivät ole säädöksiä vaan ne käyttävät joustavien säännösten jättämän tulkintatilan ilman lainsäätäjän myötävaikutusta. Oppaissa ja ohjeissa mainitut suojaetäisyydet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Suojaetäisyydet harki³taan tapauskohtaisesti alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella.
Ympäristönsuojelulain nojalla annetun asetuksen 800/2010 3 §:ään jä³tettiin valmisteluvaiheessa elinkeinoelämän huomaamatta vanhoja ohjeita pönkit³tävä määräys, jossa 300 metrin louhintaetäisyydestä ei saa poiketa. Se on vaikut³tanut oppaiden ahtaaseen tulkintaan silloinkin, kun asetusta ei sovelleta.
Mainittua asetusta ei sovelleta maa-aineslupa-asiassa eikä sitä sovelleta edes tämän hankkeen ympäristölupa-asiassa, jonka lupahakemus on tullut vireille jo vuonna 2007.
Hakijan ottamisalueella 300 metrin suojaetäisyys täyttyy kaikkiin asuintaloihin, paitsi yhden talon osalta ottamisalueen itäpuolella (kiinteistö RN:o 5:60). Siihen jää ot³tamisalueen (vaihe 1) rajalta vähimmillään noin 200 metrin suojaetäisyys. Otta³mistoiminta on kuitenkin suunniteltu siten, että kyseiselle asutukselle ei aiheudu kohtuutonta haittaa. Ottotoiminta alkaa alueen eteläosasta, josta taloon on noin 400 metrin etäisyys.
Kuljetusliikenne suuntautuu aloituskohdasta rakennettavaa tietä pitkin länteen eli poispäin mainitusta talosta. Murskauslaitos sijoittuu alueella niin, että 300 metrin etäi³syys taloon täyttyy. Kallion poraus alittaa 300 metrin etäisyyden alle kahden hehtaarin alueella koillisosassa, muuten porauksenkin etäisyys asutukseen on vähintään 300 metriä. Po³raus ei ole jatkuvaa ja sen aiheuttama melu hyvin hallittavissa.
Talon ja murskauslaitoksen välissä on koko toiminnan ajan 15–30 metriä korkea kallio, joka toimii tehokkaana melu- ja pölysuojana. Hallinto-oikeuden johtopäätös siitä, etteivät maaston muodotkaan suojaa lähialuetta vaaran ja haitan estämiseksi, on väärä. Asia on pikemmin päinvastoin: louhosalueen suojaavat kallioseinämät ovat jopa poikkeuksellisen korkeat ja tarjoavat hyvän suojan muun muassa murskausmelun kasautumiselle erityisesti lähimpään itäpuolen taloon.
Helsingin hallinto-oikeus ei ole tehnyt päätöstä ottosuunnitelman, hakemuksen ja sen liiteselvitysten sekä tosiseikkojen vaan ympäristöhallinnon ohjeen metriluvun mielikuvan nojalla.
Hakija on teettänyt melumallinnuksen, jonka mukaan otto- ja myös murskaustoi³minnasta aiheutuva melu on hyvin hallittavissa. Ohjearvot häiriintyvissä kohteissa eivät ylity. Murskauksen ja rikotuksen sijoittuessa louhoksen sisään kallioseinä³mien suojaan siitä ei kantaudu ohjearvoa ylittävää melua mihinkään häiriintyvään kohteeseen.
Melumallinnusselvityksellä on osoitettu, että myös porausmelu on hallittavissa si³ten, etteivät raja-arvot ylity häiriintyvissä kohteissa. Lisäksi on otettava huomi³oon, että myönnetty lupa rajoittuu meluselvityksestä poiketen vain alueen länsipuoliskoon (vaihe 1), jolloin meluvaikutukset alueen itäpuoliskolla ovat mallin³nuksessa esitettyä pienempiä. Kalliomäen poistumisesta louhinnan myötä ei aiheudu tieliikennemelun merkittävää lisääntymistä alueen pohjoispuoli³sella asuinalueella, sillä louhintataso on huomattavasti korkeammalla kuin moot³toritien taso.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään osittain melumallinnuksiin liittyvällä epä³varmuudella. Mallinnukset ovat tietenkin aina ohjeellisia, mutta hakijan käsityk³sen mukaan tehdystä mallinnuksesta saa kuitenkin varsin hyvän yleiskuvan toi³minnan aiheuttamasta melusta. Mallinnukset osoittavat lisäksi pahinta skenaariota eli niiden epävarmuus on aina ollut yksisuuntaista. Melumallinnus ottaa huomioon maaston muodot, mutta ei melua rajoittavaa kasvillisuutta. Mallinnuksella on osoitettu, etteivät raja-arvot ylity ja etteivät meluvaikutukset muodosta luvan myöntämisestettä.
Mallinnuksia ei aikanaan edes vaadittu maa-aineslupa-asiassa, jossa annetaan lupa vain maa-ainesten otolle, mutta ei murskaukselle. Louhinnan ja murskauksen meluvaikutukset käsiteltiin ympäristölupa-asiassa, jossa voidaan käsitellä niiden yhteisvaikutuksia. Ympäristölautakunta on antanut lupapäätöksessä jopa poikkeuksellisen kattavat ja tiukat lupamääräykset muun muassa melu- ja pölytarkkailusta. Tavanomaisesti esimerkiksi melun ja pölyn haittojen lieventämistoimenpiteet sekä tarkkailuvelvoitteet käsitel³lään vain ympäristöluvassa, mutta tässä tapauksessa asiat on käsitelty kattavasti myös maa-ainesluvassa. Lu³pamääräyksillä lautakunta on varmistanut, ettei toiminnasta aiheudu maa-aineslaissa kiellettyä vaaraa asutukselle tai ympäristölle tai koh³tuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
Hallinto-oikeus viittaa siiten, että räjäytykset sekä pöly ja tärinä on jätetty me³luselvityksen ulkopuolelle. Räjäytyksiä ei mallinneta, koska kyseessä on muuta³man sekunnin kestävä tapahtuma ja räjäytyksiä on tavanomaisesti enimmillään muutama viikossa. Räjäytyksillä ei ole vaikutusta ekvivalentti- eli keskimelutasoon. Tärinä on päästö, jonka vaikutuksia käsitellään ympäristölupa-asiassa. Tärinästä ei yleen³sä tehdä selvityksiä lupavaiheessa, vaan selvitykset tehdään ennen toiminnan aloittamista. Räjäytykset mitoitetaan ympäristön rakenteiden mukaan, jolloin täri³nä ei häiritse myöskään naapureita. Talokatselmukset tehdään ennen räjäytyksiä. Muut toiminnot eivät aiheuta tärinää.
Ennen louhinnan aloittamista on alueella ja sen ympäristössä lupamääräyksen 7.19 mukaan tarkastettava vähintään 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta (ot³tamisalueen reunasta mitattuna) sijaitsevat rakennukset, kaivot sekä tärinälle her³kät laitteet tärinää aiheuttavien toimintojen turvallisen suorittamisen varmistami³seksi. Tärinälle herkille kohteille on annettava tärinän raja-arvot, joissa pysymistä seurataan säännöllisin mittauksin louhintatyön ajan erikseen hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti.
Tärinä ei etene kallioalueella yhtä nopeasti kuin moreeni- ja savialueilla eikä ruhjeisella kallioalueella juuri lainkaan. Ankarassa vastuussa oleva toiminnanharjoittaja mitoittaa räjäytykset niin, etteivät ne vaikuta rakennuksiin, voimajohtoihin tms. Räjäytykseen liittyy hetkellinen tärinään sekoitettu ääni- ja ilmanpainevaikutus. Räjäytykset mitoitetaan aina niin, ettei vaaraa taloille ja ihmisille ai³heudu.
Osana ympäristölupa-asiaa käsiteltävän louhemurskaamon pölyleijuma ja -pitoisuudet alittavat ohje- ja raja-arvot. Lähimmän häiriintyvän kohteen suunnassa on puustoa. Silti pölyä torjutaan muun muassa pölynkeräyslaitteistolla sekä kastelulla, jol³loin asutukselle ei aiheudu haittoja. Pölymittauksilla valvotaan pölynehkäisytoimenpiteiden tehokkuutta. Pölyä koskevien ohje- ja raja-arvojen ylittyminen on mahdotonta, vaikka hakija har³joittaa ottotoiminnan lisäksi murskaustoimintaa, jonka vaikutuksia ei käsitellä maa-aineslupa-asiassa.
Hallinto-oikeuden johtopäätös, ettei toimintaa ole mahdollista järjestää siten, ettei toiminnasta aiheutuisi läheiselle asutukselle mahdolliset lupamääräyksetkään huomioon ottaen maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai koh³tuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa, ei perustu faktatietoon. Tiukoil³la lupamääräyksillä on nimenomaan poistettu maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitet³tua vaaraa ja haittaa. Hallinto-oikeus on tulkinnut mallinnuksen tarkoitusta ja siihen sisältyvää epävarmuutta väärin. Asiaa arvioidessaan hallinto-oikeuden olisi pitänyt ottaa huomioon myös se, että koko toimintakokonaisuuden harjoittamisedellytyksiä louhinnan haitan ja vaaran näkökulmasta on arvioitu myös ympäristölupa-asiassa.
Maisema- tai muista maa-aineslain nojalla käsiteltävistä asioista hallinto-oikeudella ei ollut mitään sanottavaa. Ympäristölautakunnan päätöstä ei olisi tullut kumo³ta maa-aineslain vastaisena.
Vihdin ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan selityksessä ilmoittanut yhtyvänsä valit³tajien vaatimukseen Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:
Lautakunta on perustellut päätöstään hakijan esittämäl³lä asianmukaisella ottamissuunnitelmal³la sekä sillä, että ottaminen tai sen järjestely eivät ole ristiriidassa maa-ai³neslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Lauta³kunta on ottanut huomioon myös lupamääräysten vaikutuksen. Siten maa-aineslain 6 §:n mukaan lupa maa-ainesten ottamiseen on tullut myön³tää.
Lautakunta on ollut päätöstä tehdessään tietoinen siitä, että lähin asutus sijaitsee reilun 200 metrin päässä suunnitellun ottoalueen vaiheen 1 reunasta. Lautakunta on ottaen huomioon annetut lupamääräykset ja hake³mus liitteineen katsonut, että ottotoiminta voidaan järjestää siten, ettei siitä aiheudu maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa mainittua vaaraa asutukselle tai ympäristölle tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa ja hanke täyttää maa-aineslain 3 ja 6 §:ssä mainitut luvan myöntämisen edel³lytykset.
Hallinto-oikeus on viitannut ympäristöhallinnon oppaaseen (Ympäristöopas 85, julkaistu vuonna 2001) ja todennut, ettei 300–600 metrin suoja-aluetta koskeva ohje ole oikeudellisesti sitova, mutta sen perusteella on mahdollista arvioida suo³ja-alueen riittävyyttä kussakin yksittäisessä tapauksessa. Ympäristöministeriön tätä uudemmassa oppaassa (Maa-ainesten kestävä käyttö, ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009) ohjeistus on samansi³sältöinen ottamisalueen ympärille tarvittavasta suojaetäisyydestä kuin ai³emmassa hallinto-oikeuden mainitsemassa oppaassa. Olennaista kuiten³kin on, että molemmissa oppaissa on mainittujen metrimäärien lisäksi ohjeistettu harkitsemaan suojaetäisyydet tapauskohtaisesti alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Lautakunta on toiminut tämän ohjeistuksen mukaisesti ja tehnyt tapaus³kohtaisessa harkinnassaan päätynyt siihen, että ohjeistusta pie³nempi etäisyys asuttuun rakennukseen on riittävä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään melumallinnukseen liittyvällä epä³varmuudella ja sillä, että arvioidun melun lisäksi naapurustolle aiheuttavat haittaa myös meluselvityksen ulkopuolelle jääneet räjäytystyöt. Lautakunta on päätöstä harkitessaan ottanut huomioon, että 29.4.2008 päivätty meluselvitys on tehty koskien sekä vaihetta 1 että vaihetta 2. Lautakunta on hylännyt hakemuksen vaiheen 2 osalta, koska luvan myöntäminen vain noin 140 metrin päässä lähim³mästä asuinkiinteistöstä sijaitsevalle vaiheelle 2 aiheuttaisi maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tar³koitettua vaaraa asutukselle, jota ei voida lupamääräyksin riittävästi pois³taa. Näin ollen myönnetyn luvan mukainen toiminta rajoittuu meluselvityk³sestä poiketen vain alueen länsipuoliskoon, jolloin meluvaikutukset jäävät mallinnuksessa esitettyä pienemmiksi. Lupamääräysten lisäksi louhinnan ja murskauksen tapah³tuminen koko ajan kalliorintauksen takana varmistaa riittävän melu- ja pölysuojauksen lähiasutukselle.
Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, etteivät asiakirjojen perusteella maaston muodotkaan suojaisi riittävästi lähiasutusta. Oikeus ei ole kuiten³kaan perustellut mitenkään väitettään. Lautakunta on muo³dostanut käsityksensä maaston muotojen riittävästä suojauksesta sekä asiakirjojen perusteella että käymällä tutustumassa alueeseen. Lautakunta on myös katsonut, että 29.4.2008 päivätty meluselvitys on ollut riittävä kuvaamaan melun leviämistä eri vaihtoehdoissa, eikä uutta meluselvitystä ole ollut tarpeen tehdä.
Meluselvityksen mukaan räjäytystöiden synnyttämää melua ei mallinnettu, koska kukin räjäytys on hyvin lyhytaikainen muutaman sekunnin kestävä ja harvoin tapahtuva (tavanomaisesti enimmillään muutama viikossa) tapah³tuma, jota ei voida luotettavasti kuvata mallintamalla. Lautakunta on - toi³sin kuin hallinto-oikeus väittää - ottanut huomioon melumallinnukseen liitty³vät epävarmuustekijät, kuten sen että mallinnukset ovat ohjeellisia, mutta että tehdystä mallinnuksesta saa hyvän yleiskuvan toiminnan aiheuttamas³ta melusta. Mallinnukset osoittavat pahinta skenaariota.
Kun otetaan huomioon lupamääräykset sekä se, että toiminta on rajoitettu vaiheeseen 1, lou³hinta aloitetaan alueen lounaissuunnasta ja toiminta tapahtuu kalliorintauksen takana, ei toiminnasta lautakunnan käsityksen mu³kaan aiheudu ohjearvoja ylittävää melua, pölyä, tärinää tai muutakaan maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa mainittua vaaraa asutuksel³le tai ympäristölle tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
B ym. on valitusten ja selityksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valitusten hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
A ym. on antanut vastaselityksen.
Morenia Oy on antanut vastaselityksen.
Vastaselitykset on annettu tiedoksi B:lle ym.
B ym. ovat antaneet vastineen.
Merkintä
Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut A:n ym. sekä Morenia Oy:n valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 11.12.2014 nro 14/0698/3, joka on koskenut nyt kyseessä olevalle hankkeelle haettua ympäristölupaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja B:n ym. valitus hallinto-oikeudessa hylätään. Vihdin ympäristölautakunnan päätös jää näin ollen voimaan.
2. B:n ym. vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Ympäristölautakunta on myöntänyt luvan kalliokiven ottamiseen. Hakemuksen mukainen ottamismäärä on 790 000 m3ktr. Ottamisalueen pinta-ala on noin 5,9 hehtaaria. Lupa on myönnetty kymmeneksi vuodeksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin viitaten, etteivät maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdat ole olleet esteenä luvan myöntämiselle. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ottamistoiminta ei muutoinkaan ole ristiriidassa 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen rajoitusten kanssa.
Ottamisalueen etäisyys lähimpään asuinrakennukseen on noin 200 metriä. Lisäksi noin 300 metriä ottamisalueesta pohjoiseen sijaitsee asuinrakennuksia. Hakijan toimittaman melumallinnuksen mukaan toiminnasta aiheutuva melutaso ei asuinrakennusten kohdalla ylitä valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 asetettuja ohjearvoja. Toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä, jonka korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellään saattanut voimaan, on määrätty toiminnasta aiheutuvien melu-, tärinä- ja pölyhaittojen ehkäisemisestä. Kun lisäksi otetaan huomioon ottamisalueen sijainti moottoritien vieressä, ympäröivän alueen muu maankäyttö sekä se, että murskaus tapahtuu lähimpään asutukseen nähden suojaavan kallion takana, korkein hallinto-oikeus katsoo, että ottaminen on järjestetty siten, ettei siitä aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.
Edellä sanotun perusteella hakemuksen mukainen ottamistoiminta tai sen järjestely ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Lupa maa-ainesten ottamiseen on siten tullut myöntää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja B:n ym. valitus hallinto-oikeudessa on hylättävä.
2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ym. ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.