Muu päätös 447/2016

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Oulu)

Antopäivä: 11.2.2016
Taltionumero: 447
Diaarinumero: 912/1/15

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja Rudus Oy

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.2.2015 nro 15/0067/1

Asian aikaisempi käsittely

Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen johtokunta on päätöksellään 30.10.2013 (§ 156) myöntänyt Rudus Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen Oulun kaupungin Kellon kylässä sijaitsevalta tilalta Matinkallio RN:o 25:154 (kiinteistötunnus 564-401-25-154) ottamissuunnitelman mukaisesti ja päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin. Alue sijaitsee Matinkallion tilan itäosassa Vasikkakallion vanhalla ottamisalueella. Ottoalueen pinta-ala on 4,3 hehtaaria ja suunnitellun oton määrä 700 000 kuutiometriä. Ottamislupa on voimassa kymmenen vuotta. Kiviaineksen otto on tarkoitus ulottaa nykyisestä tasosta +25 (N60) tasoon +10 (N60).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksen johdosta kumonnut Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen johtokunnan päätöksen otettavan maa-aineksen määrän ja luvan voimassaoloajan osalta ja palauttanut asian mainituilta osin johtokunnalle uudelleen käsiteltäväksi ottomäärän pienentämiseksi 200 000 kuutiometriin ja luvan voimassaoloajan lyhentämiseksi kolmeen vuoteen eli 30.10.2016 saakka.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on tämän lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Lain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Luonnonsuojelulain 10 lukuun sisältyvällä lain 65 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohta.

Lain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Asiassa saatu selvitys

Ottamisalue sijaitsee Oulun kaupungissa Kellon kylässä Vasikkasuon ottoalueella noin 15 kilometriä Oulun kaupungin keskustasta koilliseen. Vasikkasuo on merkittävä maa- ja kallioaineksen ottoalue Oulun alueella. Kyseinen alue on vanhaa ottamisaluetta ja siellä toimii useita eri maa-ainesten ottamistoimintaa harjoittavia toimijoita.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ottamisalue on osoitettu seudullisesti merkittäväksi maa-ainesten ottoalueeksi ja kalliokiviainesten ottopaikaksi (eo) ja Oulun seudun yleiskaavassa 2020 maa-ainesten ottoalueeksi (eo). Vasikkasuon maa- ja kallioainesten ottamisen yleissuunnitelman 15.12.2002 mukaan Vasikkasuon alueen kokonaispinta-ala on noin 12,8 neliökilometriä, josta maa- ja kallioainesten hyödyntämiseen aktiivisesti käytettävän kokonaispinta-alan osuus on noin 0,4 neliö­kilometriä. Vuotuinen kalliokiviaineksen hyödyntämismäärä on noin 4–4,5 miljoonaa kiintokuutiometriä ja maa-ainesten ottomäärä noin 100 000 kiintokuutiometriä. Nykyisellä käytöllä maa- ja kiviaineksen on arvioitu riittävän kymmeniksi vuosiksi.

Rudus Oy:lle myönnetyn ottamisluvan mukaisen ottoalueen luoteispuolella noin 900 metrin etäisyydellä ottoalueen reunasta sijaitsee Kummunlammit-Uikulanjärvi -niminen Natura 2000 -verkostoon kuuluva kohde (FI1100404), joka on hyväksytty luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI-alue). Alue on ilmoitettu komissiolle myös lintudirektiivin (2009/147/EY) mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi (SPA-alue). Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueen pinta-ala on 297 hehtaaria. Natura-alueella esiintyvät luonto­direktiivin liitteen I mukaiset luontotyypit ovat humuspitoiset lammet ja järvet, aapasuot sekä puustoiset suot. Aapasuot, joita on 89 prosenttia alueen pinta-alasta, on osoitettu luontodirektiivin liitteessä alueen ensi­sijaiseksi luontotyypiksi. Heinisuo on verraten yhtenäinen ja luonnon­tilainen suoalue, jonka länsiosat ovat rimpipintaisia.

Natura-alueen kaakkoisosassa sijaitsee Natura-alueeseen sisältyvä Heinisuo. Vasikkasuon maa- ja kallioainesten ottamisalueen pohjavesiselvityksen 28.3.2013 mukaan Heinisuon kasvillisuudessa sekä pohjavedenpinnan tasoissa on havaittu muutoksia. Pohjavedenpinta on alentunut Heinisuon ja Vasikkasuon louhosalueen välissä. Pohjaveden alenema ulottuu Heinisuon itä- ja kaakkoisosaan. Merkittävin pohjaveden alenemasuunta on Rudus Oy:n louhoksen koilliskulmalta kallion rakoilun suuntaisesti. Edelleen pohjavesiselvityksessä todetaan, että silmämääräisesti tarkasteltuna Heinisuon pinta on kesällä 2012 ollut kosteampi kuin vuonna 2011. Selvityksen mukaan maa-ainesten otto ja lähinnä louhostoiminta ovat vaikuttaneet Heinisuon itäisen altaan kaakkois- ja eteläosien kuivumiseen. Louhostoiminnan vaikutukset näkyvät Heinisuon kaakkoisosan pohjavesipinnan tasossa. Heinisuon itäisen alueen kaakkoisreunalla pohjavedenpinta on laskenut enimmillään lähes neljä metriä Heinisuon orsivesipintaa alemmas. Ottotasolla +10 (N60) pohjaveden alenema Heinisuolla ei tule ulottumaan merkittävästi nykytilannetta kauemmas. Nykyisellä louhintatasolla louhostoiminnan aiheuttama pohjaveden alenema on arvioitu ulottuvaksi Heinisuon itäisen altaan kaakkois- ja eteläosaan eikä tilanne Heinisuolla tule merkittävästi muuttumaan nykyisestä. Pohjaveden alenemaan Heinisuolla vaikuttaa vain Heinisuota lähimpänä olevien louhinta-alueiden kuivatus. Louhosalueen etelä- ja kaakkoisosissa tapahtuvalla louhinnalla ei ole vaikutuksia Heinisuon pohjavedenpinnan tasoon.

Heinisuon ekologinen tutkimus 103/2011 tutkimusraportin mukaan Heinisuon ekohydrologia on häiriintynyt. Suhteellisesti huomattavimmat muutokset sijoittuvat Heinisuon itäiseen 17 hehtaarin laajuiseen osaan, josta kuivakko- tai muuttumatilassa on kuuden hehtaarin suuruinen alue eli 35 prosenttia pinta-alasta. Ekologiset muutokset näkyvät suon rimpipintojen kuivumisena ja sammaloitumisena sekä puuntaimien ilmaantumisena ja voimistuneena kasvuna. Ekologisten muutosten aiheuttajia ovat metsäojitukset, maa-ainesten otto Nurmeskankaan harjujaksolla, Vasikkasuon kalliolouhos sekä muu ihmistoiminta kuten teiden rakentaminen. Suoekosysteemin palauttaminen luonnontilaan vaatisi sekä pinta- että pohjavesien esteettömän hydrologisen kierron turvaamisen.

Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueen kasvillisuuden seurantatutkimuksen vuosiraportin 2012 mukaan (tutkimusraportti 118/2012) Heinisuolla on tapahtunut ekosysteemin muutoksia. Muun ohella tutkimusnäytealalla 1A rimpineva on muuttunut kalvakkanevaksi ja muuttunee edelleen nevarämeeksi. Näyteala 1B on muuttunut kauttaaltaan mätäspintaiseksi rämeeksi. Raportin mukaan muutoksia ei voida pitää luonnonmukaisina. Tutkimusten johtopäätösten mukaan ekologiset muutokset näytealoilla 1A ja 1B vertailunäytealoihin verrattuna ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Vasikkasuon ottoalueelle laaditaan koko ottoalueen kattava Natura-arvio, joka on ollut päätöksen tekohetkellä valmisteltavana ja jonka on ollut tarkoitus valmistua syksyllä 2014.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on riidatonta, että Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueeseen kuuluvan Heinisuon pohjaveden pinta on alentunut, mikä on vaikuttanut ainakin jossain määrin haitallisesti Heinisuon ekosysteemiin. Edellä mainittujen selvitysten perusteella Vasikkasuon ottoalueella tapahtuva maa-ainesten otto ja kallionlouhinta on yksi Heinisuon pohja­veden pinnan alenemiseen vaikuttavista tekijöistä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n ja luontodirektiivin 6 artiklan mukaan todennäköisesti merkittävästi Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojeluarvoja heikentävän hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Natura-arviointi). Luonnonsuojelulaissa ja luontodirektiivissä säädetyn menettelyn noudattaminen ei edellytä varmuutta vaan todennäköisyyttä merkittävistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat suunnitellusta hankkeesta. Luvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että asianmukainen Natura-arviointi on tehty. Mikäli arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen merkittävästi heikentävän Natura-alueen valintaperusteena olleita luontoarvoja, viranomainen ei saa myöntää hankkeelle lupaa.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointivelvollisuus on hankekohtainen. Yhteisvaikutusperiaatteen mukaisesti arvioinnissa ja lupaharkinnassa on siten ennen luvan myöntämistä otettava huomioon kulloinkin kyseessä olevan hankkeen vaikutukset kokonaisuudessaan. Yhteisvaikutusperiaate edellyttää myös aikaisemmin toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten arvioimista ja tarvittaessa myös Natura-alueelle tai sen läheisyyteen sijoittuvien muiden hankkeiden yhteisvaikutusten selvittämistä.

Vasikkasuon maa-ainesten ottamistoiminnan tai Rudus Oy:lle myönnetyn ottamisluvan vaikutuksia Natura-alueeseen ei ole selvitetty ja arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Siten valituksenalaista päätöstä tehtäessä johtokunnalla ei ole ollut käytettävissään asianmukaista Natura-arviointia siitä, millaisia kokonaisvaikutuksia hankkeella on Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueeseen.

Kun otetaan huomioon asiassa Heinisuosta saatu selvitys sekä lupaharkinnassa noudatettavat varovaisuus- ja ennalta varautumisen periaate, ei ole ennalta objektiivisesti arvioiden pois suljettua, että maa-ainesten ottaminen Rudus Oy:lle myönnetyn luvan mukaisesti merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, jotka ovat olleet Natura-alueen valintaperusteina. Hankkeen vaikutukset Natura-alueeseen olisi tullut arvioida siten kuin luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään ennen maa-ainesluvan myöntämistä.

Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeus on kumonnut johtokunnan päätöksen ratkaisuosassa mainituilta osin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 20 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Pirjo Jalonen. Asian esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Rudus Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin päätöksellä on kumottu Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen johtokunnan maa-aineslupapäätös ja saattaa maa-aineslupapäätöksen sellaisenaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vasikkasuon louhinta-alueen toiminnan vaikutuksia on selvitetty eri yhteyksissä varsin laajasti. Käytettävissä olevan selvitysaineiston perusteella nyt käsiteltävänä olevan lupa-asian valmistelussa on arvioitu, ettei ottamissuunnitelman mukainen itään päin tasolle +10 (N60) jatkuva ottotoiminta vaikuta Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueeseen tämän hetkistä ottotoimintaa enempää. Nyt kyseessä oleva ottotoiminta ei tule avaamaan uutta vuotopintaa louhokselle.

Johtopäätöksenä louhintahankkeeseen liittyvistä selvityksistä voidaan todeta, ettei hankkeella ole kuivattavaa vaikutusta Natura-alueeseen kuuluvaan Heinisuohon. Lisäksi voidaan asiantuntijalausunnon perusteella arvioida, ettei tämä johtopäätös muutu valmisteltavana olevan Vasikkasuon louhinta-alueen yleissuunnitelmaa koskevan Natura-arvioinnin myötä.

Se, että Natura-arviointi on tässä vaiheessa keskeneräinen, ei ole näissä olosuhteissa sellainen lakiin perustuva syy, jonka perusteella Rudus Oy:n lupahakemuksen mukaista ottamismäärää ja -aikaa voitaisiin supistaa. Luonnonsuojelulain 65 §:ssä ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitettujen merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutumista voidaan perustellusti pitää louhintahankkeessa poissuljettuina. Lupa maa-ainesten ottamiseen tulisi myöntää lupahakemuksen mukaisena.

Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen johtokunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rudus Oy:n lupahakemus täyttää maa-aineslain edellytykset, joilla lupa on myönnettävä. Kalliokiviaineksen otto tasoon +10 (N60) tilan Matinkallio itäpäässä ei tehtyjen selvitysten perusteella vaikuta haitallisesti jo tapahtunutta enempää Heinisuohon. Sillä, toteutetaanko hakemuksen mukainen otto vai ei, ei ole vaikutusta Heinisuon tilanteeseen. Tämä käy yksiselitteisesti ilmi hakemukseen liitetyistä ja sen käsittelyssä käytetyistä asiakirjoista.

Koko Oulun seudun kiviaineshuollolle tärkeän Vasikkasuon louhosalueen toimintaa käsittävän Natura-arvioinnin eteneminen mahdollisimman pikaisella aikataululla on ensiarvoisen tärkeää. Tekeillä oleva Natura-arviointi koskettaa useita toimijoita, eivätkä Heinisuon olosuhteissa tapahtuneen muutoksen seuraukset ole ratkaistavissa yhden maa-aines­luvan mukaisen alueen toiminnan supistamisella.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on valituksen ja liikelaitoksen johtokunnan lausunnon johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitus tulee hylätä ja hallinto-oikeuden päätös tulee pitää voimassa. Lisäksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskus on saanut Vasikkasuon yleissuunnitelmaa koskevan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin luonnoksen 14.5.2015. Asiakirja ei ole vielä saapunut virallisesti lausunnolle. Natura-arvioinnissa on todettu muun ohella seuraavaa:

Nyt myönnettyjen lupien jälkeen toteutettava yleissuunnitelman mukainen jatkotoiminta ei lisää juurikaan louhittavaa pinta-alaa, vaan louhintasyvyys kasvaa. Syvemmälle tehtävä kiviainesten otto voi lisätä louhosalueelle kallioperästä vuotavan pohjaveden määrää. Tämä nopeuttaisi nyt jo käynnissä olevaa keskeisintä haitallista vaikutusta, Natura-alueen osa-alueen, Heinisuon kuivumista. Heinisuon alueella on havaittavissa selvää kuivumista suoalueen itäisessä osassa. Muutokset viittaavat ulkoisten tekijöiden aiheuttamaan ekologiseen muutokseen. Pohjavesiselvityksessä on todettu, että louhostoiminta on alentanut pohjaveden pintaa useita metrejä. Pohjaveden alenema kallioperässä lisää vajovesikerroksen imuvaikutusta maaperässä, joka saattaa lisätä orsiveden suotautumista turvekerroksesta. Heinisuon itäisen alueen keskellä oleva aapasuoalue näyttää kutistuvan louhostoiminnan aiheuttaman kallioperän pohjaveden alenemisen johdosta. Merkittävin alenemasuunta on Rudus Oy:n louhoksen koilliskulmalta kallion rakoilun suuntaisesti. Ellei pohjaveden painetta kallioperästä maaperään saada nostettua, on todennäköistä, että suotautuminen jatkuu ja Heinisuon itäisen osan aapasuo kutistuu pieneksi rimmikoksi alueen keskelle, missä maaperän silttikerros pidättää orsiveden suotautumista kallioperän pohjaveteen.

Natura-arvioinnin johtopäätöksenä on todettu, että kiviaineksenotto­hankkeen vaikutuksia aapasuot-luontotyyppiin tulee pitää merkittävinä. Suunniteltu jatkotoiminta saattaa nopeuttaa tilannetta, mutta vaikka toiminta päätettäisiin heti, tai nykyisten voimassa olevien lupaehtojen mukaisesti, merkittävää heikennystä tulee jatkossa aiheutumaan edelleen. Arvioinnin yhteenvetona on todettu, että Natura-alueen kokonaisuus tullee jatkossa kärsimään haittaa aapasuot-luontotyypin ja siihen liittyvän lajiston osalta. Lieventävät toimenpiteet eivät voi sisältämiensä riskien ja epävarmuuksien vuoksi varmistaa sitä, että aapasuot-luontotyypin suotuisan suojelun tason säilyminen olisi varmistettu. Varovaisuusperiaate huomioon ottaen ei ainakaan voida sulkea perustellusti pois sitä mahdollisuutta, että nyt jo havaittu aapasuot-luontotyypin heikkeneminen ei jatkuisi ja että kiviaineksen ottotoiminta on yksi olennainen tekijä tämän heikkenemisen aiheuttajana. Aapasuot-luontotyyppi on priorisoitu luontotyyppi ja muutokset sen pinta-alassa on erityisesti huomioitava vaikutus. Kiviaineksen otto on ainakin yhtenä keskeisenä tekijänä merkittävästi heikentänyt ja jatkossa edelleen merkittävästi heikentää Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueen suojeluperusteena olevia tiettyjä arvoja Heinisuon alueella.

Vuonna 2013 valmistuneen pohjavesiselvityksen perusteella Vasikkasuon louhostoiminta on vaikuttanut Natura-alueeseen kuuluvan Heinisuon itäisen osan kaakkois- ja eteläosien kuivumiseen. Selvityksen perusteella pohjavesi purkautuu pääosin lähimpänä ja syvimmällä olevaan Rudus Oy:n louhokseen. Puheena oleva ottoalue sijoittuu Ruduksen louhoksen itäosaan ja syventäisi louhoksen pohjoisseinämää, jonka alueella on todettu pohjaveden alenemaa. Arvioitu pohjaveden alenema sijoittuu laajalle alueelle Vasikkasuon louhosalueen länsi- ja pohjoispuolelle kattaen myös nyt kyseessä olevan ottoalueen pohjoisreunan, jossa kalliota louhittaisiin 15 metriä alaspäin. Kun pohjavesi purkautuu pääasiassa syvimmäksi louhittuun Rudus Oy:n louhokseen ja kun puheena olevalla ottamisella syvennettäisiin Ruduksen louhos samaan syvimpään tasoonsa myös pohjoisreunaltaan, ei olemassa olevan tiedon valossa voida varmistua, ettei merkittävää heikennystä tulisi Natura-alueeseen kuuluvalle Heinisuolle.

Rudus Oy:n alkuperäisiin hakemusasiakirjoihin sisältyneestä selvityksestä ei voitu kiistatta päätellä, ettei myönnetty 700 000 m3:n otto olisi vaikuttanut pohjaveden purkautumiseen Heinisuon suunnalta ja siten olisi heikentänyt Natura-alueen luonnonarvoja entisestään. Kiviainesten oton yleissuunnitelmaa koskevassa Natura-arvioinnissa on todettu, että merkittävästi heikentäviä vaikutuksia on jo syntynyt, ja louhinnan ulottuessa yhä syvemmälle kiviaineksen otto merkittävästi heikentää edelleen Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueen suojeluperusteena olevia tiettyjä arvoja Heinisuon alueella. Puheena olevalla hankkeella on siten yhteisvaikutuksia aiemman louhostoiminnan kanssa. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on tehnyt oikean päätöksen kumotessaan Oulun kaupungin myöntämän ottoluvan. ELY-keskus katsoo, että ei ole ennalta objektiivisesti arvioiden poissuljettua, että 700 000 m3:n louhintalupa merkittävästi heikentää lisää niitä luonnonarvoja, jotka ovat olleet Natura-alueen valintaperusteina. Hanke olisi vaatinut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin ja viranomaisen lausunnon siitä. Kumpaakaan ei ollut käytettävissä lupaharkinnassa.

Oulun kaupungille maa-ainesluvasta antamassaan lausunnossaan ELY-keskus katsoi mahdolliseksi jatkaa ottotoimintaa 3 vuoden ajan ja 200 000 m3:n otolla, minkä aikana luonnonsuojelulain 66 §:n mukainen poikkeuslupamenettely saataisiin vireille ja mahdollisesti ratkaistua. Tämän suuruisen lisäoton ei katsottu heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Heinisuo on sisällytetty Kummunlammit-Uikulanjärvi -nimiseen Natura-alueeseen. Sen sijaan 10 vuoden lupa 700 000 m3:lle olisi selvästi varovaisuusperiaatteen vastainen, eikä voitaisi varmistua merkittävän heikennyksen aiheutumatta jäämisestä – etenkään kun lupahakemusta ratkaistaessa ei ollut käytettävissä luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämää Natura-arviointia ja viranomaisen siitä antamaa lausuntoa.

Rudus Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen vastineessa mainittu Natura-arviointiluonnos ei anna aihetta arvioida tilannetta toisin kuin valituksessa on esitetty. Nyt kysymyksessä olevan ottamishankkeen ei arvioida lisäävän Heinisuohon liittyviä riskejä. ELY-keskus on esittänyt yleisluonteisia arvioita koko Vasikkasuon yleissuunnitelman mukaisen toiminnan vaikutuksista Kummunlammit-Uikulanjärvi -Natura-alueeseen. Yhtiön oikeusturva ja päätöksenteossa noudatettava objektiviteettiperiaate kuitenkin edellyttävät, että asia ratkaistaan nyt kyseessä olevaa ottamishanketta koskevan yksityiskohtaisen selvityksen perusteella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei Rudus Oy:n valituksesta ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 11.2.2016