Muu päätös 235/2016

Maa-ainesasiaa koskeva valitus (Rautalampi)

Antopäivä: 27.1.2016
Taltionumero: 235
Diaarinumero: 1740/1/15

Asia Maa-ainesasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen 56 asiakumppaniaan

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.5.2015 nro 15/0142/3

Asian aikaisempi käsittely

Rautalammin ympäristölautakunta on 25.2.2014 antamallaan päätöksellä (20.2.2014, 17 §) myöntänyt Euro Granit Oy:lle luvan ottaa 550 000 kuutiometriä kiviainesta Rautalammin kunnan Rautalammin kylässä si­jaitsevien tilojen Mustikkamäki RN:o 12:22 ja Vornankoski RN:o 12:77 alueilta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta luvan lainvoimaiseksi tule­misesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt muun ohella A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä B:n ja C:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja ainek­sia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiinty­mien tu­houtumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolo­suhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesi­lain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja aines­ten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaiku­tus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asu­tukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä ole­vaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ot­tamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Ottamis­suunnitelman sisällöstä ja rakenteesta säädetään tarkemmin valtioneu­voston asetuksella. Saman säännöksen 2 momentin mukaan suunnitel­maa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ot­taminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa saatu selvitys

Ottamisalue sijaitsee noin viisi kilometriä Rautalammin kirkonkylältä Konneveden suuntaan. Alueella ei ole aikaisempaa ottamistoimintaa.

Pohjois-Savon maakuntakaavassa alue on osoitettu maa-ainesten otto­alueeksi soran, moreenin ja hiekan ottoa sekä kallionlouhintaa varten (eo2 690 Mustikkamäki). Maakuntakaavan hyväksymistä koskeva pää­tös on tullut kaikilta osin lainvoimaiseksi 27.3.2013. Ottamisalue sijait­see alueella, joka on osoitettu virkistys- ja matkailuvyöhykkeeksi. Suun­nittelumääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan virkistykseen ja luon­tomatkailuun soveltuvia ja ko. käyttöön vakiintuneita vähintään seudulli­sesti merkittäviä alueita. Vyöhykemerkinnän tarkoitus on korostaa sen kattaman alueen virkistysarvoa ja tuoda tämä näkökulma huomioon otet­tavaksi vyöhykkeen suunnittelussa. Alueeseen liittyvän suunnittelusuosi­tuksen mukaan Etelä-Konneveden virkistys- ja matkailuvyöhykkeen ke­hittämiseksi alueen kuntien tulisi tehdä maakuntarajat ylittävää yhteis­työtä muiden toimijoiden kanssa alueen kestäväksi hyödyntämiseksi matkailussa ja virkistyskäytössä.

Ottamissuunnitelmasta ilmenee, että suunnitelma-alueen pinta-ala on ko­konaisuudessaan 28 hehtaaria, josta ottamisalueen pinta-ala on 3,8 heh­taaria. Suunnitelma-alueelle sijoittuu lisäksi sivukivivarasto, jonka pinta-ala on 4,8 hehtaaria sekä toiminta-alue, jonka pinta-ala on 6,5 hehtaaria. Ottamissuunnitelman mukaan louhimo jää maisemalliseen suojaan.

Ottamissuunnitelmaan liittyvistä karttakuvista ilmenee, että suunnitelma-alue kattaa käytännössä koko Mustikkamäen. Mustikkamäen lakialue on korkeuskäyrällä 174 metriä meren pinnan yläpuolella. Varsinainen otta­misen kohteena oleva alue ulottuu Mustikkamäen laelta pohjoiseen ja luoteeseen. Mustikkamäen lakialueen eteläinen osa ja etelään suuntautu­va rinne jää ottamisen ulkopuolelle. Sivukiven sijoitusalue on karttapiir­roksessa sijoitettu Mustikkamäen pohjoispuolelle ja toiminta-alue mäen länsipuolelle. Ottamissuunnitelmassa olevissa valokuvissa on tarkasteltu Mustikkamäkeä koillisen, idän ja kaakon suunnasta. Suunnitelmassa on arvioitu, ettei Mustikkamäen profiili muutu idän suunnasta, Kilpimäeltä tarkasteltuna eikä koillisen suunnasta, Rautalampi-järven koillisrannalta tarkasteltuna.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan lähin asuttu rakennus on noin 600 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Noin kilometrin etäisyydellä on 10 asuttua rakennusta.

Ottamissuunnitelmaan liitetyn luontoselvityksen mukaan Mustikkamäki on osa alueella olevaa mäkimaastoa kohoten noin 170 metriä meren pin­nan yläpuolelle. Selvitysalueen, eli hankealueen, etelä- ja pohjoisosat ovat verrattain laakeaa rinnettä, mäen pohjoisreunassa on kaksi pieni­alaista jyrkännettä. Alueen eteläosa on laajasti uudistushakattua kasva­tusmetsää. Mustikkamäen lakiosat ovat nuorta noin 5–7 metriä korkeita mäntyjä kasvavaa harvennettua jäkäläpeitteistä kalliomaata ja kuivaa kangasta.

Etelä-Konnevedelle sijoittuu kansallispuisto, joka on perustettu 1.9.2014 voimaan tulleella lailla. Kansallispuisto on perustettu lain 1 §:n mukaan Konneveden ranta- ja saaristoluonnon eliöstön, kallioperän ja vesistö­maiseman suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkei­lykäyttöä ja ympäristötutkimusta varten.

Oikeudellinen arviointi

(---)

Maisemaan liittyvät valitusperusteet

Valituksissa on katsottu, että ottamistoiminta tuhoaisi kauniin maiseman. Mustikkamäen maisema-arvot liittyvät valitusten mukaan erityisesti Mustikkamäkeen osana kaukomaisemaa ja Etelä-Konneveden kansallis­puistosta avautuvaa näkymää.

Ympäristölautakunnan päätöksen perusteluissa on todettu, että Mustik­kamäen profiili Etelä-Konnevedelle ja Hankavedelle on alueen merkittä­vin maisemallinen arvo. Lupamääräyksillä ja ottoaluetta rajoittamalla on pyritty siihen, että mäen profiili kaukomaisemassa säilyy Etelä-Konne­veden ja Hankaveden suuntaan. Päätöksessä on katsottu, ettei ottamistoi­minnasta aiheudu maa-aineslain 3 §:ssä mainittuja vaikutuksia kaunii­seen maisemakuvaan. Ympäristölautakunnan lausunnossa on todettu, että ottamisalue ei kuulu kansallispuistoon eikä ottaminen näy sinne. Mustikkamäki ei erotu selvästi muusta mäkimaisemasta.

Hallinto-oikeus on todennut, että maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettu kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan maisemaan on sisällyttävä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan kauniilla maisemakuvalla on tarkoitettu erityisesti kaukomaisemaa. Merkittävää tässä suhteessa voi olla sekä ottamisen kohteena oleva alue että tuolta alueelta, esimerkiksi kalliolta, avautuva laaja näköala ympäristöön. Oikeuskäytännössä lainkohdassa tarkoitetun kauniin maiseman elementtejä on liitetty esimerkiksi sellaisiin kohtei­siin, joissa on voimakkaita korkeuseroja ja jotka hallitsevat maisemaku­vaa. Kohteen liittyminen rantamaisemaan ja sitä kautta sen näkyminen laajalle alueelle on myös tyypillinen oikeuskäytännössä mainittu kaunii­seen maisemaan liittyvä elementti. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon lisäksi kohteen harvinaisuus tai yleisyys alueella.

Maa-aineslain mukaisen ottamisluvan myöntämisen edellytyksiä arvioi­taessa on otettava huomioon, että lupa on myönnettävä, mikäli ottaminen ei esty 3 §:ssä tarkoitetuista syistä. Asiassa on ottamisen vaikutuksia sekä mahdollista maiseman turmeltumista arvioitaessa otettava huo­mioon myös se, miten ottaminen sijoittuu alueelle ja miten se on muu­toin järjestetty.

Mustikkamäen maisemalliset arvot liittyvät, kuten valituksissa on tuotu esille, sen merkitykseen kaukomaisemassa osana alueen mäkimaastoa. Valokuvista on havaittavissa, että Etelä-Konnevedeltä Mäkäräniemense­län suunnasta tarkasteltuna Mustikkamäki on osa horisonttiin piirtyvää loivapiirteistä maastoa. Luontoselvityksen ja karttatarkastelun perusteel­la voidaan todeta, että Mustikkamäki on loivapiirteinen ja metsän peittä­mä mäki. Mustikkamäen etäisyys Haapalahteen, joka on lähin Etelä­-Konneveteen kuuluva osa, on noin 1,5 kilometriä. Mustikkamäen etäi­syys Hankaveteen on lyhimmilläänkin yli 1,5 kilometriä. Mustikkamä­keä lähimmät Etelä-Konneveden kansallispuiston osat ovat yli kolmen kilometrin etäisyydellä Mustikkamäestä.

Valokuvista on pääteltävissä, että suurin vaikutus hakemuksen mukaisel­la ottamisella on ottamisalueen luoteispuolelta lähimaisemaa tarkastel­taessa. Ottaminen sijoittuu Mustikkamäen pohjoispuolelle, mikä vähen­tää ottamisen maisemallista vaikutusta Hankavedeltä ja Etelä-Konneve­deltä tarkasteltuna. Mustikkamäki on profiililtaan loivapiirteinen ja met­sän peittämä, mitkä seikat myös vähentävät ottamisen vaikutusta kauko­maisemassa. Huomioon ottaen lisäksi Mustikkamäen etäisyys vesistöis­tä, erityisesti Hankavedestä ja Etelä-Konnevedestä, hallinto-oikeus on arvioinut, että Mustikkamäkeen ei liity sellaisia objektiivisesti arvioita­via kauniin maiseman elementtejä, mitä maa-aineslaissa tarkoitetaan. Se seikka, että ottaminen saattaa jossain määrin näkyä Etelä-Konnevedelle perustetun kansallispuiston alueelta ja vaikuttaa siten maisemaan, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Kun otetaan huomioon ottamisalueen sijainti ja ottamissuunnitelmasta ilmenevä ottamisen toteuttaminen, otta­misen ei voida katsoa aiheuttavan maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitetun kau­niin maiseman tuhoutumista.

Selvitysten riittävyyteen ja toiminnan aiheuttamiin haittoihin liittyvät va­litusperusteet

Valituksissa on katsottu, että hankkeen ympäristövaikutuksia, erityisesti vesistövaikutuksia, ei ole selvitetty riittävästi. Lisäksi on katsottu, että toiminta aiheuttaa melu- ja pölyhaittaa ja että luontoselvitys on riittämä­tön.

Ottamissuunnitelman liitteenä on 23.6.2011 päivätty luontoselvitys, jon­ka on laatinut FM Mika Welling (Pöyry Finland Oy). Selvityksestä ilme­nee, että alueelle on tehty maastokatselmus 20.6.2011. Selvitystä varten on tutustuttu Suomen ympäristökeskuksen tietoihin uhanalaisten kasvi- tai eläinlajien esiintymisestä, pohjavesialueita koskeviin tietokantoihin sekä pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista (POS­KI) koskevaan raporttiin. Selvityksessä on havainnoin ja valokuvin esi­tetty yhdeksään osa-alueeseen jaoteltuna selvitysalueen luontotyypit ja mahdolliset arvokkaat kohteet. Selvitysalueen laajuuteen ja olosuhteisiin nähden luontoselvitystä on pidettävä riittävänä selvityksenä alueen luon­toarvoista.

Hallinto-oikeus on todennut, että louhintatoiminnasta aiheutuvan melun, pölyn sekä muiden mahdollisten ympäristön pilaantumisen piiriin kuulu­vien terveys- tai ympäristöhaittojen osalta asia tutkitaan ja ratkaistaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä. Ympäristöluvan lu­pamääräyksissä määrätään muun ohessa toiminnan aiheuttamasta salli­tusta melutasosta ja päästöistä vesistöön.

Maa-ainesluvan yhteydessä on arvioitava, onko toiminta järjestettävissä siten, ettei siitä aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettä­vissä olevaa haittaa.

Ottamissuunnitelmassa on arvioitu toiminnan ympäristövaikutuksia. Suunnitelma-alue ei ole pohjavesialueella eikä alueelta oteta pohjavettä talouskäyttöön. Geologista yhteyttä ei ole pohjavesialueisiin tai lähim­piin vedenottamoihin. Ottamissuunnitelman mukaan, mikäli louhimoon kertyy vesiä, ne pumpataan selkeytysaltaaseen ennen vesien johtamista pois alueelta. Kertymävesien kivihienoaines saostetaan altaassa ja johde­taan maaimeytykseen tai pintavalutukseen ympäristöluvan ehtojen mu­kaisesti. Toiminta ei sisällä kemiallisia prosesseja. Suunnitelmassa on ar­vioitu, ettei toiminta pilaa alueen pinta- tai pohjavesiä.

Ottamissuunnitelmassa on arvioitu toiminnasta aiheutuvia melu-, pöly- ja tärinävaikutuksia. Ottamissuunnitelmaan liitetty melulaskelma on laa­dittu vuonna 2011 ja se perustuu aikaisempaan louhimissuunnitelmaan. Melulaskelma on siten puutteellinen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että ottamisalueen etäisyys lähimpiin häiriintyviin kohteisiin on yli puoli kilometriä ja kun toiminta edellyttää ympäristölupaa, jossa hakemukses­sa tarkoitetun toiminnan melupäästöt ja mahdolliset melun torjuntatoi­menpiteet arvioidaan tarkemmin, toiminnan aiheuttamat vaikutukset on maa-ainesluvan edellytyksiä harkittaessa arvioitavissa melulaskelman puutteellisuudesta huolimatta.

Hallinto-oikeus on arvioinut, että ottamisen vaikutukset ympäristöön ja lähialueille on selvitetty riittävästi, kun otetaan huomioon maa-aineslu­van myöntämisen edellytykset ja se, että toiminnan aloittaminen edellyt­tää ympäristöluvan myöntämistä. Hakemuksessa tarkoitetun ottamis­alueen sijainti ja ottamissuunnitelmasta ilmenevä ottamisen järjestämi­nen huomioon ottaen hallinto-oikeus on arvioinut, että ottaminen on jär­jestetty siten, ettei hakemuksessa tarkoitettu toiminta aiheuta maa-aines­lain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Muut valitusperusteet

Valituksissa on katsottu, että maisemointisuunnitelma (---) ovat riittä­mättömiä.

Ottamissuunnitelmaan liittyy jälkihoitosuunnitelma. Alue on suunnitel­man mukaan tarkoitus saattaa metsätalouskäyttöön ottamisen päätyttyä. Jyrkänteet merkitään varoitustauluin ja suojataan. Jälkihoitosuunnitel­maa on pidettävä riittävänä.

(---)

Täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset

D:n ja A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksissa on vaadittu toimenpidekieltoa ja sitä, ettei luvanhakijayhtiölle tule myöntää oikeutta maa-ainesten ottamiseen ennen luvan lainvoimaiseksi tulemista. Hallinto-oikeus toteaa, ettei valituksenalaisella päätöksellä ole annettu luvanhakijayhtiölle lupaa maa-ainesten ottamiseen ennen kuin päätös on lainvoimainen. Lausunnon antaminen täytäntöönpanoa koske­vista vaatimuksista on rauennut, kun asia on tullut ratkaistuksi.

Lopputulos

Ympäristölautakunnan päätös ei ole lainvastainen valituksessa mainittu­jen valitusperusteiden johdosta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Jaana Malinen ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaati­neet ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätösten kumoamista. Mikäli lupa myönnetään, lupaa toiminnan aloittamiseen ei saa myöntää ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista, ja lisäksi toiminta-ajaksi on määrättävä klo 7.00–18.00 kiviaineksen ottamiselle.

He ovat perustelleet vaatimustaan muun ohessa seuraavasti:

Maa-ainesten ottaminen turmelee kauniin maisemakuvan. Mustikka­mäestä avautuu kaunis kaukomaisema Hankaveden ja Etelä-Konneve­denkin vesistölle sekä pohjoisen suuntaan Rautalampi-vesistöön ja eri­tyisesti Etelä-Konneveden kansallispuiston suuntaan. Mustikkamäki erottuu mäkien ja vuorien muodostamassa ketjussa kansallispuiston suunnasta katsottuna kauniina kaukomaisemana. Louhinnan yhteydessä muodostuva jätekivikasa tulee näkymään kaukomaisemassa.

Ottamisalueella vuonna 2011 tehty luontoselvitys on pintapuolinen, eikä se selvitä ottamisen vaikutuksia ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin riittä­västi hankkeen suuruus ja selvitysalueen laajuus ja muut olosuhteet huo­mioon ottaen.

Toiminta aiheuttaa melua, pölyä ja tärinää. Melu on impulssimaista. Toi­minta aiheuttaa muutoksia myös pinta- ja pohjavesissä, pienilmastossa ja luonnonoloissa sekä jätevesiongelmia. Louhimoalueelta poistettaviin ve­siin kertyy kiintoainesta. Euro Granit Oy:n ottamissuunnitelmaan liittä­mä melulaskelma on puutteellinen ja täysin teoreettinen, koska se perus­tuu erilaiseen louhimissuunnitelmaan. Toiminnasta aiheutuisi ympäris­tölle ja sen asukkaille maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaa­raa ja haittaa. Luvan hakijan puutteellisia ja omiin arvioihin perustuvia selvityksiä muun ohella melusta ei voida pitää perusteena luvan myöntämiselle.

Euro Granit Oy ei ole hakemuksessaan ilmoittanut, mihin ja miten se ai­koo sijoittaa 5 000 kuutiometriä pintamaata, 1 000 kuutiometriä kivipö­lyä ja -tuhkaa sekä 1 000 kuutiometriä vesienseulonta- ja selkeytysaltai­den hienoainesta. Hakija ei ole ilmoittanut, mistä se aikoo ottaa tarvit­semansa veden.

Hakijan esittämä metsittämiseen perustuva maisemointisuunnitelma ei ole kallioperäisessä maastossa realistinen. Metsän kasvu kalliolla on to­della hidasta, joten siitä ei ole hyötyä maisemoinnissa kymmeniin vuosiin. Hakijan esittämä jälkihoitosuunnitelma on puutteellinen ja käsittää pää­asiassa vain vaarallisiksi katsottavien jyrkänteiden merkitsemisen varoi­tustauluin ja suojaamisen kivilohkareista tehdyllä aidalla.

Rautalammin kunnan ympäristölautakunta on lupahakemusta koskevassa kuulutuksessa ilmoittanut harhaanjohtavasti, että Euro Granit Oy hakee lupaa sivukiven murskaukselle, vaikka alueen maanvuokrasopimuksen mukaan sivukiven murskaustoimintaa harjoittaa vuokranantaja.

A on lähettänyt kaksi valituksen täydennystä liitteineen.

Rautalammin kunnan ympäristölautakunta on antanut vastineen.

Euro Granit Oy on antanut selityksen, jossa se on muun ohella todennut, että Mustikkamäen profiili ei muutu kaukomaisemassa eikä louhimo näy kaukomaisemassa maaston ja puuston vuoksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityk­sen, jossa he ovat muun ohella todenneet, että ympäristölautakunta ei ole ottanut murskaustoimintaa ollenkaan huomioon myöntäessään luvan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta A:n 12 asiakumppanin osalta.

2) Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusperusteita, joiden mukaan hakemuksen kuuluttamisessa olisi virhe ja lupaa ei olisi voitu hakea murskaukseen.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

3) Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muute­ta.

Perustelut

1) A:n 12 asiakumppania eivät ole hallinto-oikeu­dessa hakeneet muutosta ympäristölautakunnan päätökseen. Hallinto-oi­keus ei ole muuttanut ympäristölautakunnan päätöstä heidän vahingok­seen. Heillä ei siten ole jatkovalitusoikeutta hallinto-oikeuden päätökses­tä.

2) Maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan ottamislupaa koskevassa asiassa valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kun­talaissa säädetään.

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen­sa perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Kuulutukseen ja luvan hakemiseen murskaukseen liittyvät valitusperusteet on esitetty ensimmäisen kerran vasta valituksessa korkeimmal­le hallinto-oikeudelle. Sanottuja valitusperusteita ei tämän vuoksi voida tutkia kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen.

3) Maa-ainelain 5 a §:n (347/2008) 1 momentin mukaan luvan hakijan on tehtävä osana ottamissuunnitelmaa kaivannaisjätteen jätehuoltosuun­nitelma, jos ainesten ottamisessa tai niiden varastoinnissa tai jalostami­sessa syntyy ympäristönsuojelulain (527/2014) 112 §:n 1 momentin

2 kohdassa tarkoitettua kaivannaisjätettä. Jos ottamissuunnitelmaa ei tä­män lain 5 §:n 1 momentin mukaan tarvita, luvan hakijan on esitettävä ympäristönsuojelulain 114 §:ssä tarkoitettu kaivannaisjätteen jätehuolto­suunnitelma. (555/2014)

Saman pykälän 2 momentin mukaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunni­telma on laadittava siten, että ehkäistään kaivannaisjätteen syntyä ja vä­hennetään sen haitallisuutta sekä edistetään jätteen hyödyntämistä ja tur­vallista käsittelyä. Jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä tiedot alueen ympäristöstä, kaivannaisjätteestä, kaivannaisjätteen hyödyntämis- ja käsittelypaikasta, vaikutuksista ympäristöön, toimista ympäristön pi­laantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan tarkkailusta ja toiminnan lopetta­miseen liittyvistä toimista. Jätehuoltosuunnitelman tavoitteista ja sisäl­löstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos ainesten ottamiseen on haettava ympäristön­suojelulain mukaista ympäristölupaa.

Nyt puheena olevaan maa-ainesten ottamistoimintaan on haettava ympäristön­suojelulain mukaista ympäristölupaa. Tämän vuoksi kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman riittävyys ratkaistaan maa-aineslain 5 a §:n 3 momentin mukaan toimintaa koskevan ympäristölupa-asian käsittelyn yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että maa-ainesluvan yhteydessä arvioidaan vain itse ottamistoiminnasta aiheutuvia vaikutuksia, kun taas murskauksesta johtuvan melun ja pölyn rajoittamista koskevat tarkemmat määräyk­set annetaan toiminnan ympäristöluvassa.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden pää­töksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeim­massa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perus­teita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 27.1.2016