Muu päätös 582/2016

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Ikkala Trade Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.10.2014 nro 14/0570/3

Asian aikaisempi käsittely

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 4.12.2012 § 101 myöntänyt Ikkala Trade Oy:lle ympäristöluvan Vesilahden kunnan Korpiniemen kylässä sijaitsevalla Peuramäen tilalla 3:84 harjoitettavaan kallion louhintaan ja murskaukseen hankkeen ottosuunnitelmaan merkitylle vaiheelle 1. Rakennus- ja ympäristölautakunta on hylännyt hakemuksen hankkeen ottosuunnitelmaan merkittyjen vaiheiden 2 ja 3 osalta. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–33.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n sekä G:n, H:n ja I:n sekä J:n valitusten johdosta kumonnut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt yhtiön lupahakemuksen myös vaiheen 1 osalta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa terveyshaittaa, haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle taikka muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi muun muassa päästöistä, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta, jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä.

Hankkeen sijainti ja laatu

Ikkala Trade Oy:lle on myönnetty kymmenen vuotta voimassa oleva määräaikainen ympäristölupa kiviaineksen louhintaan, murskaukseen ja varastointiin Peuramäen tilalla 3:84. Yhtiö on hakenut lupaa hankeen toteuttamiseen kolmessa vaiheessa siten, että laitoksen arvioitu kalliomurskeen vuosituotanto on enimmillään 180 000 tonnia ja keskimäärin noin 130 000 tonnia vuodessa. Lisäksi laitoksella on tarkoitus murskata muualta tuotua puhdasta kiviainesta enintään 1 000 tonnia vuodessa. Ympäristölupa on myönnetty vain suunnitelman ensimmäiselle vaiheelle. Tältä osin ottamisalueen pinta-ala olisi noin 1,7 hehtaaria ja alueelta kiviainesta otettaisiin yhteensä 198 000 k-m^³3. Kalliokiviainesten ottamissyvyys olisi enimmillään noin 16–18 metriä ja ottaminen ulottuisi enintään tasoon +108,50 metriä. Murskattava kiviaines irrotettaisiin poraamisen ja panostamisen jälkeen räjäyttämällä. Suunniteltu murskausalue sijaitsee ottamisalueen pohjalla noin tasossa +109,00 metriä. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottamistoiminta aloitettaisiin Mustikkavuorentien puolelta kiinteistön länsinurkasta ja ottaminen etenisi kohti kaakkoa.

Asiakirjojen ja karttaselvitysten mukaan lähimmät häiriintyvät kohteet ovat noin 300 metrin etäisyydellä suunnitellulta 1-vaiheen ottamisalueelta koilliseen ja pohjoiseen sijaitsevat asuinrakennukset. Lähin vapaa-ajan asunto sijaitsee suunnitellun ottamisalueen luoteispuolella noin 350 metrin etäisyydellä. Särkijärvi, Pieni Särkijärvi ja Ahvenjärvi, joiden rannoilla on kesäasutusta, sijaitsevat noin 800–1 000 metrin etäisyydellä suunnitellusta ottamisalueesta. Suunnitellulla sijaintipaikalla ei ole asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Maakuntakaavassa alueelle ei ole osoitettu erityistä käyttötarkoitusta.

Meluhaitta

Toiminnasta aiheutuvaa melua on arvioitu 2.4.2012 päivätyssä meluselvityksessä, jonka mukaan 1-vaiheen aikana päiväajan keskiäänitaso on lähimpien vakituisen asutuksen piha-alueilla noin 45 dB. Ottamisalueen luoteispuolen vapaa-ajan asunto sijoittuu meluvyöhykkeelle 50–55 dB, joskin piha-alueella melutason on arvioitu olevan toisaalta 45–50 dB ja toisaalta 55–60 dB.

Mallinnuksessa ei ole otettu huomioon melun impulssimaisuutta. Mikäli melu on impulssimaista, ominaisuus vähenee, kun etäisyys melulähteestä kasvaa. Melumallissa on arvioitu impulssimaisen melun leviämisen vähenevän oleellisesti melulähteiden läheisyyteen sijoitettavilla meluesteillä ja valleilla. Meluselvityksessä ei ole esitetty mallin virhemarginaalia. Yleisesti melumallinnuksen virhemarginaaliksi on arvioitu 1–3 dB.

Mahdollinen impulssikorjaus ei todennäköisesti aiheuttaisi meluraja-arvojen ylittymistä vakituisten asuntojen kohdalla, mutta huonontaisi tilannetta vapaa-ajan asunnon kohdalla entisestään.

Meluselvityksessä ei ole arvioitu melutilannetta toiminnan alkuvaiheessa, jossa melulta suojaavaa rintausta tai vallia ei ole. Murskaaminen on mallinnettu alimmalle tasolle, jonne louhinta ulottuu. Näin ollen murskausta tehdään mallin mukaisessa tilanteessa vasta, kun alueella on louhittu riittävästi tilan saamiseksi. Alkuvaiheessa porataan, räjäytetään ja siirrellään louhetta kasoihin.

Alueen yhteismelua koskevassa 16.10.2012 päivätyssä meluselvityksessä on mallinnettu 1-vaiheen toiminta samanaikaisesti läheisen vastaavanlaisen toiminnan kanssa. Tilanteessa, jossa murskaus ja poraus on samanaikaisesti toiminnassa molemmilla toiminta-alueilla, lähimmän vakituisen asutuksen kohdalla melutaso on tasolla 45 dB. Vapaa-ajan asunto sijoittuu 50–55 dB:n melualueelle. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että melutaso on piha-alueella 54,9–57 dB ja talon katveessa 43–47,2 dB.

Mikäli viereisellä alueella harjoitetaan murskausta ja porausta sekä nyt kysymyksessä olevalla alueella porausta, vapaa-ajan asunnon piha-alueella melutaso on 50–55 dB ja talon katveessa 45–50 dB.

Mikäli Ikkala Trade Oy:n alueella murskataan ja viereisellä alueella murskataan ja porataan, vapaa-ajan asunnon piha-alueella melutaso on 45–50 dB ja talon katveessa osin alle 45 dB.

Yhteismeluselvityksessä on esitetty vaiheen 1 luoteisreunalle maavallia, jonka harja on 10 metriä alimman ottotason yläpuolella. Kaiken kaikkiaan mallinnuksessa on arvioitu, että yhteismelu nostaa melutasoja lähimmän vapaa-ajan asunnon piha-alueella 0–2 dB.

Lupamääräyksessä 12 on määrätty, että meluselvityksessä esitetyn meluvallin korkeuden tulee olla vähintään 15 metriä alimmasta ottotasosta, jotta murskaus voi tapahtua meluvallin suojassa. Meluvallien rakenteesta, käytettävästä materiaalista ja sen saatavuudesta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Valitusten johdosta annetun vastineen liitteenä hallinto-oikeudelle on toimitettu 23.1.2013 päivätty meluselvitys, jossa on huomioitu porausaikaan ja maavallin korkeuteen lupapäätöksessä tulleet muutokset. Meluselvityksen mukaan vapaa-ajan asunnon piha-alueella päiväajan keskiäänitaso on 45–50 dB ja osin 40–45 dB ja talon katveessa alle 45 dB. Meluselvityksessä ei ole otettu huomioon samalla alueella olevaa toista toimintaa ja tästä aiheutuvaa meluvaikutusta, joka aikaisemman selvityksen perusteella nostaa melutason vapaa-ajan kiinteistöllä 0–2 dB.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei voida saada varmuutta siitä, että 15 metriä korkea meluvalli estää meluraja-arvojen ylittymisen vapaa-ajan asunnon kohdalla. Kun lisäksi otetaan huomioon nyt ympäristölupaprosessin kohteena olevan toiminnan laatu, samalla toiminta-alueella sijaitsevat vastaavanlaiset toiminnot kokonaisuudessaan ja toiminnoista aiheutuvat yhteisvaikutukset sekä lähialueen muu asutus, suunniteltua sijoituspaikkaa ei voida pitää sopivana hakemuksessa tarkoitetulle toiminnalle. Hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuisi eräistä naapuruussuhteista annetun lain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta melun muodossa. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että lupapäätös on kumottava ja Ikkala Trade Oy:n ympäristölupahakemus on hylättävä.

Asian näin päättyessä enempi lausuminen valitusten johdosta raukeaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 3 § 1 momentti 1 kohta, 6 §, 41 § 1 ja 3 momentti, 42 § 1 ja 2 momentti ja 43 § 1 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo-Liisa Saloranta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ikkala Trade Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan ympäristölupapäätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on myöntänyt yhtiölle luvan maa-ainesten ottamiseen Peuramäen tilalta. Tämä lupapäätös on lainvoimainen. Lupamääräysten mukaan avaamattomalta ottoalueelta on poistettava pintamaakerros ja varastoitava se lupa-alueen reunalle. Lupahakemuksessa yhtiö on ilmoittanut, että ottotason ollessa suunnitelman mukainen ottoalueen reunalle jää 2–7 metriä korkea kallioleikkaus ja melun leviämistä ehkäistään lisäksi kuorituista pintamaista muodostetuilla maavalleilla sekä tuotettavan kiviaineksen varastointikasoilla.

Yhtiö on nyt hakenut ympäristölupaa edellä mainitulla tilalla tapahtuvalle kalliokiviaineksen otolle ja käsittelylle. Lupahakemukseen on liitetty kyseisen toiminnan kannalta kaikki tarpeellinen selvitys. Lupahakemukseen liitetystä maa-ainesten ottosuunnitelmasta ilmenee, että ottotoiminta on suunniteltu tehtäväksi siten, että ottoalueen pintamaat kuoritaan ennen toiminnan aloittamista ja kasataan alueen pohjois-koillisreunalle suojaamaan lähiasutusta toiminnan melu- ja pölyvaikutuksilta. Louhintaan liittyvän porauksen osalta ottosuunnitelmassa on todettu, että porauksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota melun leviämiseen kohti läheisiä asutuksia ja että melun leviämistä estetään käyttämällä vaimennettua poravaunua ja tarvittaessa lisätään maa-aineskasoja poran läheisyyteen.

Ympäristölupapäätöksessä on asetettu lupahakemusta tiukemmat määräykset harjoitettavalle toiminnalle. Yhtiö on hyväksynyt tämän.

Hallinto-oikeus on virheellisesti ja perusteettomasti hyväksynyt valitukset ja kumonnut lupapäätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksessä on sivuutettu lupamääräykset ja niiden merkitys asiassa ja epäilty perusteettomasti meluarvojen mahdollista ylitystä. Lupamääräyksissä ja lupahakemuksessa kuvattu 15 metriä korkea meluvalli estää esitettyjen melumallinnusten perusteella meluraja-arvojen ylittymisen päätöksessä todetun vapaa-ajan asunnon kohdalla. Epäily meluraja-arvojen ylittymisestä tämän vapaa-ajan asunnon kohdalla näyttää keskeiseltä perusteelta lupapäätöksen kumoamiselle.

Lupamääräyksen 13 mukaan erityisesti on huolehdittava siitä, että louhinta ja murskaustöiden aloitusvaiheessa melusuojaukset ovat riittävän korkeat suojaamaan myös murskausalueen pohjois- ja luoteissuunnassa olevaa asutusta. Luvassa on annettu yksityiskohtaiset määräykset toimenpiteistä melun vähentämiseksi. Lupamääräyksen 15 mukaan toisella tilalla oleva toiminta tulee ottaa huomioon. Toiminta on järjestettävä siten, ettei toiminnasta aiheutuva melu lisää yhteismelua niin paljon, ettei yhteismelu ylitä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa lupaehdoissa määrättyjä melutasoja. Lupamääräyksessä 26 on asetettu tarkkailu- ja raportointivelvollisuus. Määräyksen mukaan ulkopuolisen asiantuntijan melumittauksilla mitataan syntyvän melun määrä. Nämä määräykset ja niiden noudattaminen takaavat, etteivät melun raja-arvot ylity.

Mahdollisen meluhaitan osalta keskeistä on poraamisen aiheuttama melu, joka selvitysten mukaan aiheuttaisi suurimman melun määrän. Porausmelu ei ole impulssimaista. Tämän vuoksi siitä ei voi aiheutua hallinto-oikeuden päätöksessä mainittua impulssikorjauksesta johtuvaa tilanteen huonontumista vapaa-ajan asunnon kohdalla. Porauksen osalta ei myöskään synny yhteisvaikutusta toisen toiminta-alueen kanssa, koska porausta ei tehdä samanaikaisesti molemmilla toiminta-alueilla.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon toiminnan ensimmäisessä vaiheessa rakennettavaa lupamääräysten edellyttämää meluvallia. Toiminnan alkuvaiheen jälkeen meluvallin lisäksi meluesteen muodostaa kalliorintaus. Rakennettavasta meluvallista on riittävä selvitys. Sen korkeus on määrätty ja se rakennetaan pintamaista.

Hallinto-oikeuden perusteluissa on tehty virheellinen loppupäätelmä toiminnan laadusta, samalla toiminta-alueella sijaitsevien vastaavanlaisten toimintojen kokonaisuudesta ja toiminnasta aiheutuvista yhteisvaikutuksista sekä lähialueen muusta asutuksesta ja katsottu, ettei sijoituspaikkaa voida pitää soveltuvana aiotulle toiminnalle. Toiminnan laatu on tavanomaista kalliokiviaineksen irrottamis- ja jalostamistoimintaa. Ympäristöluvan epäämiselle ei kyseisissä olosuhteissa ja esitetyn lupahakemuksen mukaisesti ole laillisia tai hyväksyttäviä perusteita. Toisen toiminta-alueen toiminta, yhteisvaikutukset ja lähialueen asutus on otettu lupahakemuksessa ja myönnetyssä lupapäätöksessä asianmukaisesti ja hyväksyttävällä tavalla huomioon. Mikäli lupaa ei myönnettäisi, se merkitsisi eriarvoista kohtelua toisella toiminta-alueella harjoitettavan toiminnan kanssa ja poikkeavaa kohtelua tavanomaiseen lupakäytäntöön verrattuna.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on myös virheellisesti katsottu, että hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuisi eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta melun vuoksi. Lupamääräykset estävät kohtuuttoman rasituksen aiheutumisen. Hallinto-oikeus ei myöskään ole ottanut huomioon, että suurinta melua tuottavaa toimintaa eli kallioporausta tehdään vuoden aikana kahdeksana päivänä kahdessa neljän päivän jaksossa 1.10.–14.4. välisenä aikana.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa antamaansa päätökseen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

C, D sekä E ja F ovat

valituksen sekä vastineen ja lausunnon johdosta antamassaan selityksessä vastustaneet luvan myöntämistä toiminnan 1 vaiheelle sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Yhteismelumallinnuksen mukaan melutaso 45 dB ylittyy usealla kriittisellä alueella kuvitellusta meluvallista huolimatta. Meluvalli joudutaan rakentamaan murskaamolle johtavan tien pohjoispuolelle eikä se siten vaimenna melua Punkalaitumen tien suuntaan. Meluvalli ei vaimenna melua lännessä sijaitsevalla vapaa-ajan kiinteistöllä Kesärinne 922-425-6-50. Räjäytysten jälkeen kalliota rikotaan iskuvasaroilla ja murskataan. Tästä aiheutuva melu on kapeakaistaista ja sallitut arvot ylittyvät vielä enemmän.

Särkijärvien alueella olevat loma-asunnot on jätetty melumallinnuksen tulosteen ulkopuolelle, mutta 45 dB:n raja ylittyy myös näillä alueilla.

Lupamääräyksessä 12 edellytetty 15 metrin korkuinen maavalli olisi noin 30 metriä leveä ja vaatisi noin 11 250 m³ pintamaata. Korkean maavallin rakentaminen on haasteellista, ja maavalli rumentaisi maisemaa merkittävästi.

Nykyinen murskaamo sijaitsee noin 200–300 metriä kauempana kuin hakemuksen mukainen 1 vaihe. Nykyisenkin murskaamon äänet kuuluvat sisälle asuntoihin. Murskaamoyritykset kilpailevat keskenään, joten ei ole mahdollista, että töitä tehtäisiin sopien ja vuorotellen.

H ja I ovat valituksen sekä vastineen ja lausunnon johdosta antamassaan selityksessä vaatineet valituksen hylkäämistä sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Melumallinnuksen tulisi kattaa koko se alue, jolle 45 dB:n melualue ulottuu. Mainitun melutason ylittyminen loma-asutusalueilla on hakemuksen hylkäämisen peruste.

Räjähdysaineiden myrkyt kulkeutuvat maaperään, vesistöihin, pohja³vesiin ja kaivoihin.

Huonokuntoinen tie ei kestä toiminnasta aiheutuvaa raskasta liikennettä. Liikenteestä aiheutuu myös meluhaittaa.

Ympäristölupaharkinnassa tulee ottaa huomioon ja tarkistaa katselmuksella melu-, pöly- ja tärinävaikutukset, pinta- ja pohjavesien mittaustulokset, maaperän ja pohjaveden pilaamiskiellot, terveyshaitat, luontoympäristön haitat, vedenhankinnan ja veden käytön haitat, yksityiselle edulle koituvat haitat ja riittävät vakuudet. Mahdollisiin ympäristörikkomuksiin pitää puuttua välittömästi.

A:lle ja B:lle sekä J:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valituksen sekä vastineen ja lausunnon johdosta.

Ikkala Trade Oy on vastaselityksessään muun ohella viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt, että A, B ja J ovat selityksessään ymmärtäneet väärin meluvallin korkeuden. Lupamääräysten mukaan meluvallin korkeuden tulee olla vähintään 15 metriä alimmasta otto³tasosta, ei maanpinnasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. H:n ja I:nn vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Katselmusta koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu, katselmuksen toimittaminen H:n ja I:n vaatimuksesta ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Pääasia

Hakemus koskee ympäristöluvan varaista louhintaa ja murskausta. Tällaiseen toimintaan sovelletaan valtioneuvoston asetusta kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010). Mainitun asetuksen 7 §:n mukaan toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohje³arvoja. Mainitun valtioneuvoston päätöksen 2 §:n 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Hakijan esittämien melumallinnusten mukaan toiminnasta syntyvä melutaso toiminta-alueen luoteispuolella sijaitsevan vapaa-ajan asunnon kohdalla ylittää valtioneuvoston asetuksen 800/2010 7 §:ssä sitovaksi säädetyn 45 dB:n raja-arvon. Kun huomioon otetaan toiminta-alueen eteläpuolella sijaitsevan toisen kallion louhinta- ja murskausalueen toiminnasta syntyvä melu, on melutaso mainitun vapaa-ajan asunnon kohdalla vielä korkeampi. Hakija ei ole esittänyt melumallinnuksia, joiden perusteella melutaso mainitun vapaa-ajan asunnon kohdalla ei ylittäisi melutason raja-arvoja.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.