Muu päätös 605/2016

Pohjaveden ottamista koskeva vesitalousasia (Salo ja Somero)

Antopäivä: 26.2.2016
Taltionumero: 605
Diaarinumero: 3249/1/14, 3369/1/14, 3371/1/14, 3387/1/14, 3390/1/14 ja 3392/1/14

Asia Vesitalousasiaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Someron ympäristölautakunta

2. Liikelaitos Salon Vesi

3. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

4. A

5. Someron vesiensuojeluyhdistys ry

6. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 25.9.2014 n:o 14/0293/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 30.5.2013 n:o 110/2013/2 myöntänyt Salon Vedelle määräaikaisen luvan pohjaveden ottamiseen Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoista lupamääräysten 1 ja 2 mukaiset määrät Salon ja Someron kaupungeissa.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Salon Vedelle vesilain (264/1961) 1 luvun 15 a §:n mukaisen poikkeuksen, joka koskee Immenjärveä ja Pientä Mulkkulammia.

Hankkeesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista on määrätty kertakaikkiset korvaukset 27.11.2002 annetussa lupapäätöksessä n:o 70/2002/4 toistaiseksi voimassa olevasta pohjaveden ottamisesta. Nyt myönnetyn luvan mukaisesta hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu tämän ylittävää korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä eikä uusia korvauksia määrätä tämän vuoksi maksettavaksi.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Liikelaitos Salon Vedelle luvan aloittaa toimenpiteet ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Toimenpiteisiin liittyviä tarkkailuita on välittömästi jatkettava hyväksyttyjen tarkkailusuunnitelmien mukaisesti, kunnes valvontaviranomaiset hyväksyvät uudet päätöksen mukaiset tarkkailusuunnitelmat.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä:

1. Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 600 m­/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta enintään 400 m3­/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä.

2. Ottamot on varustettava luotettavilla vesimäärän mittauslaitteilla. Vuorokausittain otetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa. Mittaustulokset on toimitettava puolivuosittain Varsinais-Suomen ELY-keskukselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.

3. Luvan saajan on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistösuohon sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan ottaen huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian.

Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Ehdotukset tarkkailusuunnitelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien.

Tarkkailutulokset on toimitettava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.

4. Mikäli tarkkailu tai muu selvitys osoittaa vedenoton vaarantavan jonkin hankkeen vaikutusalueella olevan lähteen luonnontilaa vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei siihen ole saatu sanotussa lainkohdassa tarkoitettua poikkeusta.

5. Luvan saaja on vastuussa hankkeesta aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

6. Jos hanke estää tai huomattavasti vaikeuttaa jonkun vedenottoa, luvan saaja voidaan korvaukseen oikeutetun vaatimuksesta velvoittaa korvauksen sijasta tekemään tarpeelliset toimenpiteet vedensaannin turvaamiseksi.

7. Vedenottamoalueet on aidattava eikä niillä saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon ja veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvää toimintaa.

8. Pohjaveden ottaminen on aloitettava kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi.

9. Vedenoton aloittamisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle sekä Varsinais-Suomen ELY-keskukselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.

10. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.3.2018 saakka.

Mikäli luvan saaja haluaa jatkaa pohjaveden ottamista 31.3.2018 jälkeen, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä aluehallintovirastolle 31.1.2017 mennessä. Hakemukseen on liitettävä muun ohella lupamääräyksessä 3 mainittujen tarkkailuiden tulokset.

Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä. Tätä koskevan asian voi aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella saattaa vireille vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, yhteisö tai viranomainen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Aiempi lupa ja vedenottamoiden käyttö

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 27.11.2002 antamallaan päätöksellä n:o 70/2002/4, jota Vaasan hallinto-oikeus on 30.12.2003 antamallaan päätöksellä n:o 03/0276/3 ja korkein hallinto-oikeus 2.9.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 2170 muuttanut, myöntänyt luvan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden raken­tamiseen. Vedenottolupa oli määräaikainen ja sen voimassaolo päättyi 31.12.2012. Vedenottamot sijaitsevat Salon kaupungin Lasikylän kylässä sijaitsevasta tilasta Joutseno RN:o 1:9 ja Someron kaupungin Kaskiston kylässä sijaitsevasta tilasta Tuulensuu RN:o 2:65 hakijan vuokraamilla määräaloilla. Kummassakin ottamossa on yksi siiviläputkikaivo.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Kalattomannotkon ottamosta saatiin pohjavettä ottaa 1 100 m/d ja Kaskistonnummen ottamosta 850 m/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun Iso-Pitkustan vedenpinta oli tason N60 +93,07 m alapuolella, Kalattomannotkon ottamosta sai ottaa vettä enintään 700 m/d kuukausikeskiarvona laskettuna, ja kun vedenpinta oli tason N60 +93,00 m alapuolella, vettä sai ottaa enintään 600 m­3/d.

Vedenottamot on rakennettu vuonna 2009. Vedenottamoiden koekäyttö on alkanut kesällä 2009 ja jatkuva vedenotto teholla 480 m/d molemmista ottamoista elokuussa 2009. Vedenotto oli keskeytyksissä joulukuun lopusta 2009 marraskuun loppuun 2010, jolloin se alkoi Kaskistonnummelta teholla 850 m/d ja Kalattomannotkosta teholla 600 m3­/d. Vedenotto jatkui vuoden 2012 loppuun.

Hakemus

Kun aiempi lupa on ollut määräaikainen ja kun lupa on jo lakannut olemasta voimassa, asiassa on kysymys uuden luvan hakemisesta. Hakemuksessa on alun perin pyydetty lupaa aiemman luvan mukaisille 1 100–850 m3­/d suuruisille vesimäärille, mutta hakemusta on myöhemmin muutettu siten, että kummastakin ottamosta haetaan nyt lupaa 500–600 m3­/d suuruiselle vesimäärälle. Hakija on esittänyt, että ottomääriä ei sidota Iso-Pitkustan eikä muidenkaan järvien tai lampien vedenkorkeuksiin.

Vedenoton tarkoitus

Otettava pohjavesi johdetaan Salon kaupungin vesijohtoverkostoon käytettäväksi talousvetenä, teollisuuslaitoksissa ja yleisissä käyttökohteissa. Kaupungin vesijohtoverkosto on kuntaliitosten seurauksena epäyhtenäinen ja käsittää neljä erillistä osa-aluetta. Tämä asettaa rajoituksia veden toimittamiselle kaupungin eri osien välillä. Vedenottohankkeen tarkoituksena on turvata vesihuollon toimintavarmuutta Salon seudulla. Ongelmina ovat olleet veden riittävyys osalla toiminta-alueesta kuivina vuosina ja veden huono laatu. Vedenotto Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoista on tärkeää kaupungin vesihuollolle.

Vedenoton vaikutukset

Kun muutetun hakemuksen mukaiset vedenottomäärät ovat hieman pienempiä kuin suoritettu vedenotto, hakemuksen mukaisen vedenoton vaikutuksia voidaan arvioida suoritetun tarkkailun tulosten perusteella. Vaikutusalueen pohjaveden sekä järvien ja lampien vedenpinnan korkeuksia ja vedenlaatua, pohjaeläimiä ja purojen sekä ojien virtaamia on tarkkailtu vuosina 2007–2012. Huhdinojan kalastoa on selvitetty vuonna 2007 tehdyin sähkökoekalastuksin. Kasvillisuusseurantaa on suoritettu vuosina 2010–2012 ja lähteitä on valokuvattu kolme kertaa vuodessa. Tarkkailutulosten tulkintaa vaikeuttaa etenkin kasvillisuusseurannan lyhyt tarkkailujakso. Myös pohjaveden sekä järvien ja lampien vedenpinnan korkeuksien tarkkailujakso on ollut liian lyhyt, jotta vedenkorkeuksien luontainen vaihtelu tunnettaisiin ja vedenoton vaikutukset voitaisiin erottaa. Lisäksi vedenoton aloittamisvaiheeseen osui poikkeuksellisen kuiva jakso.

Pohjavedenkorkeudet

Pohjavedenkorkeudet ovat vuoden 2009 alusta vuoden 2011 loppupuolelle laskeneet huomattavasti. Kaskistonnummen vedenottamon kaakkoispuolella olevassa havaintoputkessa P322 pohjavedenkorkeus laski kyseisellä jaksolla noin 2,5 m, ja myös ottamoalueen pohjoispuolella havaintopisteissä P321 ja P332 alenema oli yli 2 m. Alueen reunaosissa vedenpinta laski noin 1,2 m.

Vedenotto on vaikuttanut ottamoiden lähialueen pohjavedenkorkeuksiin. Vaikutus on ollut suurin Kaskistonnummen vedenottamon alueella. Ottamolla vedenkorkeus on laskenut vedenoton uudelleen aloittamisen jälkeen yli 2,5 m. Vedenotto on alentanut ottamon kaakkoispuolella olevassa havaintoputkessa P322 vedenkorkeutta kesäkuun 2012 loppuun mennessä 0,4–0,6 m. Kalattomannotkon ottamolla vedenpinta on laskenut runsaan metrin. Suoritetun tarkkailun ja mallilaskelman perusteella vedenotto lupamääräyksen 1 mukaisilla vesimäärillä alentaa pohjavedenkorkeutta valuma-alueen latvaosassa ottamoiden ympäristössä noin 0,5 m.

Lampien ja järvien vedenkorkeudet

Sademäärien vaihtelut vaikuttavat merkittävästi alueen lampien ja järvien pinnankorkeuksiin. Ennen vedenoton aloittamista vuonna 2009 pohjavedenkorkeudet olivat Lounais-Suomessa keskimääräistä korkeammalla. Pinnankorkeuksien lasku alkoi jo ennen vedenottoa ja jatkui vuoden 2011 loppuun saakka. Vastaavanlainen lasku tapahtui myös vuosina 2002–2003.

Iso-Pitkustan vedenkorkeus oli vuoden 2011 syksyllä runsaan metrin alempana kuin alkuvuonna 2009. Vedenkorkeus alkoi nousta loppuvuodesta 2011, ja oli marraskuussa 2012 noin N60 +92,7 m. Vedenoton vaikutusta Pitkustojen vedenkorkeuksiin on lyhyen havaintojakson vuoksi vaikea arvioida.

Kaskistonnummen Kalaton-järven vedenpinnan on tarkkailussa todettu käyttäytyneen samoin kuin läheisen pohjaveden tarkkailuputken vedenpinnan. Kalattoman vedenpinta on aika ajoin ollut yli kaksi metriä korkeammalla kuin kolmensadan metrin päässä sijaitsevalla Kalattomannotkon vedenottamolla. Vedenpinta on laskenut alkuvuodesta 2009 loppuvuoteen 2011 runsaat 2 metriä. Tulosten perusteella ei ole vielä pystytty selvittämään mikä osuus Kalattoman vedenpinnan laskusta on vedenoton vaikutusta ja mikä sääoloista johtuvaa. Ennen vedenoton aloittamista on myös tietoa vedenpinnan jyrkästä vaihtelusta vuosina, jolloin sademäärät ovat olleet tavallista pienempiä. Sama koskee myös Isoa Mulkkulammia.

Immenjärvi saattaa tarkkailutietojen mukaan olla orsivesilampi, jonka yhteys pohjaveteen on vähäinen. Immenjärvellä vedenpinta on laskenut alkuvuodesta 2009 loppuvuoteen 2011 noin 1,5 metriä. Pienen Mulkkulammin vedenpinnankorkeus on käyttäytynyt samalla tavoin kuin Immenjärven vedenkorkeus eli ne eivät ole vaihdelleet suoraan pohjavedenpinnankorkeuden mukaan.

Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin, jotka ovat alle 1 hehtaarin suuruisia luonnontilaisia lampia, tilaan vedenotolla on ollut vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan ole ollut niin suuri, ettei vesilain (264/1961) 1 luvun 15 a §:n mukaista poikkeusta voida myöntää. Pidempiaikaisesta seurannasta voidaan saada tarkempaa tietoa lampien vedenkorkeuksien käyttäytymisestä ja niiden syistä.

Vähä-Pitkustan meromiktiaan ei vedenotolla ole tarkkailutietojen mukaan todennäköisesti ollut vaikutusta. Vähä-Pitkustan syvänteessä on havaittu olevan vesikerros, jossa vesi ei vaihdu vuoden aikana lainkaan. Rajakerroksen eli kemokliinin, joka erottaa sekoittuvan vesikerroksen edellä mainitusta vesikerroksesta, sijaintisyvyys on vaihdellut vuosien ja vuodenaikojen mukaan.

Lähdepurojen virtaamat

Tarkkailussa ei ole voitu havaita vedenoton vaikutusta lähdepurojen virtaamiin. Vedenotto Kaskistonnummen ottamosta vähentää lähinnä Pillistösuo-Huhdinnevan suuntaan purkautuvan veden määrää. Kun vedenotto on enintään 400 m3­/d, lähdepurojen virtaaman väheneminen on tätä pienempi, arviolta 250–300 m­3/d. Vedenotto Kalattomannotkon ottamolta vaikuttaa pääosin Halkjärveen purkautuvaan vesimäärään ja jossain määrin myös Yrttikorvesta lähtevien lähdepurojen virtaamiin.

Kalasto

Satakoskenojassa ja Huhdinojassa olevat purotaimenen lisääntymispaikat sijaitsevat Kultalähteeltä tulevan lähdepuron yhtymäkohdan alapuolella, jossa virtaamat ovat 6 000–16 000 m3­/d. Vedenotto vähentää tätä virtaamaa enintään 5 %. Tällä ei ole havaittu vaikutusta purotaimenen lisääntymisoloihin. Vedenotolla ei ole mainittavaa vaikutusta Halkjärven tai Isojoki/Kaskistonjoen kalastoon.

Lähteet

Tarkkailuissa ja seurannoissa saatujen havaintojen perusteella pohjavedenotolla ei ole havaittu mainittavaa vaikutusta lähteiden luonnontilaan. Lähteiden tilaa määrätään edelleen tarkkailtavaksi, ja jos myöhemmin havaitaan, että hanke vaarantaa vaikutusalueen lähteiden luonnontilaa, vedenotto voidaan määrätä keskeytettäväksi, ellei siihen saada hakemuksesta vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaista poikkeusta.

Vesistön, rannan ja pohjavesien käyttö

Hankkeella ei ole sanottavaa vaikutusta Pitkustojen ja niiden rantojen käyttöön. Vedenotto ei myöskään vaikeuta vedensaantia muista pohja­vedenottamoista tai alueen kaivoista.

Natura-vaikutukset

Hyyppärän alue (FI0200010) kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja se on suojeltu luontodirektiivin perusteella. Alueen suojeltavat luontotyypit ovat karut kirkasvetiset järvet, humuspitoiset lammet ja järvet, pikkujoet ja purot, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, silikaattikalliot, lehdot, harjumetsät, boreaaliset luonnonmetsät, keidassuot sekä puustoiset suot. Vedenotto on aloitettu kesällä 2009, se oli keskeytyksissä vuoden 2009 joulukuusta vuoden 2010 marraskuulle, jonka jälkeen vettä on otettu vuoden 2012 loppuun. Otetut vesimäärät ovat vaihdelleet. Mittavasta tarkkailusta huolimatta aika on ollut liian lyhyt vaikutusten luotettavaan selvittämiseen. Erityisesti tämä koskee vaikutusta järvien ja lampien, jokien ja purojen sekä lähteiden ja lähdesoiden luontotyyppeihin. Tietoa vaikutuksista ei voida saada muutoin kuin toiminnan aikana.

Ottaen huomioon tarkkailuista tähän mennessä saadut tiedot, nyt myönnettävät pohjavedenottomäärät, luvan määräaikaisuus ja lupamääräyksistä ilmenevät muut rajoitukset, hanke ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Korvaukset

Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä n:o 70/2002/4 on määrätty maksettavaksi korvauksia pohjaveden ottamisesta aiheutuvista kalataloudellisista vahingoista Iso- ja Vähä-Pitkusta järvien vesialueiden omistajille ja Kalaton- ja Immenjärvien sekä Ison ja Pienen Mulkkulammin vesialueiden arvon alenemisesta ja Ison Mulkkulammin rannalla sijaitsevan rantatontin virkistyskäytön vaikeutumisesta. Satakoskenojan ja Huhdinojan kalataloudellisia vahinkoja koskevat korvaukset on otettu huomioon edellä mainitussa ympäristölupaviraston päätöksessä n:o 70/2002/4 sen perusteluista ilmenevällä tavalla. Korvaukset määrättiin tuolloin toistaiseksi voimassa olevasta yhteensä 1 950 m3­/d:n suuruisesta vedenotosta. Koska nyt myönnetään lupa huomattavasti pienemmälle vesimäärälle ja koska lupa on voimassa ainoastaan 31.3.2018 saakka, ei uusia korvauksia aikaisemmin määrättyjen lisäksi katsota tarpeellisiksi. Aiheutuvan vahingon määrä ei ylitä jo maksettavaksi määrättyjen korvausten kokonaismäärää.

Lupaharkinta

Pohjavedenottamoiden toiminnasta ei lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista eikä muuta vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tai 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta. Vedenotosta saatava hyöty veden saannin varmistamiseksi on hankkeesta aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hanke ei ole ristiriidassa Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitosuunnitelman eikä siihen perustuvan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueen pohja­vesien vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 pohjavesiä koskeviin tavoitteisiin nähden.

Lupa on myönnetty määräaikaisena, koska tehtyjen tarkkailuiden lyhyt­aikaisuuden vuoksi tuloksiin liittyy vielä jonkin verran epävarmuutta varsinkin hankkeen pitkäaikaisvaikutusten osalta ja otettavissa olevien pohjavesimäärien osalta.

Lainkohdat

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 1 luku 15 a §, 2 luku 5 §, 6 § 2 momentti, 11 a § (274/2011), 9 luku 6 §, 8 § (88/2000) ja 11 §

Luonnonsuojelulaki 65 ja 66 §

Aluehallintovirasto on perustellut töidenaloittamislupaa seuraavasti:

Toiminnan aloittamisen lykkääntymisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa vahinkoa ja sen aloittaminen voi tapahtua tuottamatta muille vesien käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa pysyvää haittaa, jos lupa muutoksenhaun johdosta evätään tai sen ehtoja muutetaan. Luvassa tarkoitetut toimenpiteet ovat sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan.

Lainkohta

Vesilaki (264/1961) 2 luku 26 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt muun ohella Someron ympäristölautakunnan, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen, A:n ja Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n aluehallintoviraston päätöksestä tekemissä valituksissa esitetyt vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä sekä päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeus on vaatimukset lupamääräysten muuttamisesta enemmälti hyläten muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 1, 3 ja 10.

Hallinto-oikeuden tekemien muutosten jälkeen mainitut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

1. Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 600 m­/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta enintään 400 m­/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Vedenoton ollessa käynnissä Kalattomanlammen pinnan korkeuden on oltava vähintään 6,2 m korkeammalla kuin pohjavesi havaintoputkessa P333. Kalattoman vedenpinnan laskiessa määrätyn tason alapuolelle on vedenotto välittömästi keskeytettävä.

Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä.

= = =

3. Luvan saajan on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti siten lisättynä, että Kiikalan lentokentän pohjoispuolelle pohjavesiputkien P325 ja PLL1 väliin Lamminlähteen koillispuolelle on lisättävä pohjaveden tarkkailupiste. Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistösuohon sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan ottaen huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian.

Luvan saajan on tarkkailtava jatkuvatoimisesti Kalattomanlammen vedenpinnan korkeutta ja pohjaveden pinnan korkeutta havaintoputkessa P333.

Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Ehdotukset tarkkailusuunnitelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien.

Tarkkailutulokset on toimitettava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.

10. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.3.2018 saakka.

Mikäli luvan saaja haluaa jatkaa pohjaveden ottamista 31.3.2018 jälkeen, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä aluehallintovirastolle 31.1.2017 mennessä. Hakemukseen on liitettävä muun ohella lupamääräyksessä 3 mainittujen tarkkailuiden tulokset. Lisäksi hakemukseen on liitettävä päivitetty vedenoton vaikutusalueen pohjaveden virtausmalli Kaskiston ja Saarenkylän pohjavesialueilla.

Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä. Tätä koskevan asian voi aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella saattaa vireille vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, yhteisö tai viranomainen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

Sovellettavat oikeusohjeet

Uusi vesilaki on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan asiallisesti vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka

1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle;

2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;

5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka

6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).

Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä, koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.

Saman pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut.

Vanhan vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin maakunnassa enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Vanhan vesilain 1 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan veden vapaata juoksua sellaisessa uomassa, joka tämän luvun 2 §:n mukaan ei ole vesistö, ei saa alapuolella asuvan vahingoksi ilman asianomaisen suostumusta muuttaa tai estää, ellei uoman tai sen yläpuolisen altaan omistajan oma käyttötarve sitä vaadi. Jos alempana oleva käyttää uoman vettä talousvedeksi, ei ylempänä oleva kuitenkaan saa käyttää sitä muuhun tarkoitukseen siinä määrin, että alempana olevan talousveden saanti estyy. Oikeudesta veden ottamiseen on lisäksi voimassa, mitä 9 luvun 17 §:ssä säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettua uomaa tai veden juoksua siinä ei saa niin muuttaa, että siitä aiheutuu vahinkoa toisen maalle. Aluehallintovirasto voi kuitenkin antaa luvan rakentamiseen noudattaen soveltuvin osin, mitä vesistöön rakentamisesta säädetään.

Vanhan vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Vanhan vesilain 9 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamista tarkoittavan luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

Vanhan vesilain 2 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan luvan haltija on tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia (tarkkailuvelvoite).Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä on otettava huomioon vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu seurantaohjelma ja hankkeen vaikutusaluetta koskevat muut seurantavelvoitteet.

Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi luvassa päättää tarkkailusta kokonaan tai osittain taikka siten, että hankkeesta vastaavan on laadittava erillinen suunnitelma tarkkailuvelvoitteen toteuttamiseksi (tarkkailusuunnitelma).Tarkkailusuunnitelman hyväksyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Vanhan vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Hanke

Salon kaupunki on hakenut lupaa ottaa pohjavettä Someron kaupungissa sijaitsevasta Kalattomannotkon vedenottamosta 1 100 m3­/d ja Salon kaupungissa sijaitsevasta Kaskistonnummen vedenottamosta 850 m­3/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Hakemuksen vireilläolon aikana hakija on muuttanut hakemustaan siten, että lupaa on haettu kummastakin ottamosta 500–600 m3­/d suuruiselle vesimäärälle. Valituksenalaisella aluehallintoviraston päätöksellä Salon Vedelle on myönnetty määräaikainen 31.8.2018 saakka voimassa oleva lupa ottaa pohjavettä Kalattomannotkon vedenottamosta 600 m3­/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta 400 m3­/d. Vedenottamot ovat valmistuneet vuonna 2008. Kummallakin vedenottamolla on yksi siiviläputkikaivo. Vedenottamot sijaitsevat vedenhankinnalle tärkeällä I luokan Kaskiston pohjavesialueella (0276152) ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (FI0200010).

Menettely aluehallintovirastossa

Vaatimus hakemuksen tutkimatta jättämisestä

Useissa valituksissa on esitetty, että aluehallintoviraston ei olisi tullut tutkia Salon Veden hakemusta, koska se on virheellisesti ollut jatkolupahakemus ja tarkoittanut aiemman määräaikaisen vedenottoluvan muuttamista pysyväksi. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että Salon Veden hakemus on ollut uusi vedenottolupahakemus ja aluehallintoviraston on tullut käsitellä ja se on käsitellyt asian uutena lupa-asiana hakemuksen vireille tullessa voimassa olevien säädösten mukaisesti. Näin ollen vaatimukset hakemuksen tutkimatta jättämisestä esitetyllä perusteella on hylätty. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin aluehallintoviraston menettelyn olleen sikäli harhaanjohtavaa, että aluehallintoviraston laatimassa hakemuskuulutuksessa on ilmoitettu virheellisesti, että asiassa on kysymys Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden määrä­aikaisen pohjavedenottoluvan muuttamisesta pysyväksi. Päätöstä ei tästä syystä kuitenkaan ole tarpeen kumota.

Hankkeen muutos ja siitä kuuleminen

Someron kaupungin ympäristölautakunnan valituksessa on esitetty, että hakemussuunnitelma on tehty eri hankkeelle kuin mille lupa on myönnetty. Hallinto-oikeus toteaa, että hakija on hakemusprosessin aikana muuttanut hakemustaan siten, että vedenottamoista otettavan veden määrää on vähennetty hankkeen pysyessä muutoin samanlaisena. Koska hakemuksen muutos on tarkoittanut hankkeen supistumista ja siten hankkeesta aiheutuvien haittojen vähentymistä, muutos ei ole edellyttänyt uuden hakemuksen tekemistä eikä hakemuksen muuttamisen jälkeen asianosaisten, yhteisöjen tai viranomaisten uutta kuulemista. Päätöksen kumoamiseen ei siten tällä perusteella ole syytä.

Natura-arvioinnista ja sen täydennyksestä kuuleminen

Someron kaupungin ympäristölautakunta on esittänyt, että Natura-arvioinnin täydennyksen johdosta ei ole kuultu muita kuin ELY-keskusta. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että Natura-arvioinnin 26.10.2011 päivätty täydennys on saapunut aluehallintovirastolle 27.10.2011. Lupahakemus on kuulutettu ja asiakirjat ovat olleet yleisesti nähtävänä Salon kaupunginkansliassa ja Someron kaupunginvirastossa 13.1.–13.2.2012. Asia on siten kuulutettu vasta Natura-arvioinnin täydennyksen jälkeen, joten asianosaisilla on ollut mahdollisuus muistutusten, vaatimusten ja mielipiteiden esittämiseen myös Natura-arvioinnin täydennyksen johdosta. Metsähallitus on antanut asiassa 4.12.2012 päivätyn luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisen lausunnon. Siltä osin kuin ympäristölautakunta on valituksessa vedonnut siihen, ettei siltä ole pyydetty lausuntoa Natura-arvioinnin täydennyksestä, hallinto-oikeus toteaa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan lausunto on pyydettävä alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausuntoa ei siten ole tarvinnut pyytää ympäristölautakunnalta. Asiassa ei siten tältä osin ole tapahtunut sellaisia menettelyvirheitä, joiden vuoksi päätös tulisi kumota.

ELY-keskuksen valituksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että asiassa on epäselvää, onko yksityisten rauhoitusalueiden maanomistajia kuultu luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus toteaa, että hankkeen vaikutusalueella sijaitsee muun ohella Immenjärven alueen käsittävä, 12.11.2011 perustettu Johannislundin yksityinen luonnonsuojelualue, jonka haltijalta ei ole pyydetty luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa edellytettyä lausuntoa Natura-arvioinnista ja sen täydennyksestä. Asian käsittelyssä on siten tältä osin tapahtunut menettelyvirhe. Päätöstä ei kuitenkaan ole syytä tällä perusteella kumota ja asiaa palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Pohjavesialue

Kiikalan-Kaskistonnummen alue on osa koillis-lounaissuuntaista III Salpausselän reunamuodostumaa. Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamot sijaitsevat vedenhankinnalle tärkeällä I luokan Kaskiston pohjavesialueella (0276152). Pohjavesialueen pinta-ala on 10,35 km².

Kiikalan-Kaskistonnummen alue on jaettu kolmeen pohjavesialueeseen. Kaskiston ja sen koillispuolella sijaitseva Herakkaan pohjavesialue ovat selvästi erillisiä hydrogeologisia yksiköitä, jossa maan pintaan asti nousevat kalliokynnykset erottavat alueet toisistaan. Pohjavesialueen raja noudattaa tätä kalliokynnysten muodostamaa vedenjakajaa melko tarkasti. Kaskiston ja sen eteläpuolella sijaitsevan Saarenkylän I luokan pohjavesialueiden välinen rajaus ei sijoitu yhtä selvästi valuma-alueiden rajalle. Kaskiston pohjavesialueen eteläreunasta voi tapahtua pohjaveden virtausta Kiikalan lentokentän kautta Saarenkylän pohjavesialueen pohjoisimmille pohjaveden purkautumisalueille.

Lähimmät pohjavedenottamot ovat Optiroc Oy:n Kiehuvanlähteen vedenottamo, jonka vedenottolupa on 500 m3/d ja Someron Vesihuolto Oy:n Kaskiston vedenottamo, jolla ei ole vedenottolupaa. Ottamot sijaitsevat erillisillä valuma-alueilla, joista ei ole pohjaveden virtausyhteyttä Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamoille.

Alueella tehtyjen selvitysten ja mallilaskelmien mukaan pohjavesien virtaussuunta on pohjoiseen-koilliseen Iso- ja Vähä-Pitkustojen suuntaan ja länteen Pillistösuon ja Huhdinmaan suuntiin. Alueella on useita erillisiä pohjaveden purkautumiskohtia, joista osa on lähteensilmiä ja osassa pohjavesi purkautuu suoraan ojaan tai järveen. Pillistösuo-Huhdinmaa alueelle tulee vettä myös Saarenkylän pohjavesialueen pohjoisosista.

Kaskiston pohjavesialueella muodostuu pohjavettä arviolta noin 6 500 m3­/d ja sen lisäksi vettä tulee Saarenkylän pohjavesialueelta Pillistösuo-Huhdinmaalle noin 500 m/d. Pillistösuo-Huhdinmaa alueelta purkautuu pohjavettä 2 500 m/d. Yrttikorpi-Halkjärvi alueelta koko pohjaveden purkautumismäärää ei ole voitu mitata, mutta muodostumismäärien ja Pillistösuo-Huhdinmaan purkautumismäärän perusteella alueelta purkautuu pohjavettä noin 4 500 m3­/d.

Virtausmalli

Alueelle laaditun virtausmallin mukaan Kalattomannotkon valuma-alueella muodostuu pohjavettä noin 1 500 m3­/d ja Kaskistonnummen valuma-alueella noin 3 000 m/d. Edellä mainittuja vesimääriä ei kuitenkaan ole otettavissa alueen nykyisistä kaivoista ilman merkittäviä muutoksia alueen pohjavedenpinnan korkeudessa. Alueella vuonna 1992 suoritettu koepumppaus oli lyhytaikainen (neljä kuukautta), alue on laaja ja sen geologinen rakenne on monimutkainen ja lisäksi alueen pohjavesipinnat olivat pumppauksen aikana normaalia korkeammalla, joten pumppauksen tuloksista tehdyt johtopäätökset ovat olleet liian optimistisia.

Pohjavesimallin mallinnusalue on laajempi kuin nyt kyseessä oleva vedenoton vaikutusalue. Alueelta on nyt käytettävissä paljon lisätietoa verrattuna mallin aikaiseen tilanteeseen. Virtausmallin avulla on mahdollista saada lisätietoa alueen hydrogeologisten ominaisuuksien tarkentamisessa ja vedenottomäärien määrittämisessä. Hallinto-oikeus katsoo, että alueelle tehty virtausmalli on päivitettävä vastaamaan nykytilannetta. Päivitetty pohjaveden virtausmalli on esitettävä tarkistushakemuksen yhteydessä.

Vedenotto ja tarkkailu

Kaskiston alueella on tehty koepumppaus vuonna 1992 ja vedenottamot ovat valmistuneet vuonna 2008.

Asiakirjojen mukaan määräaikaisen vedenottoluvan aikana vedenottoa on ollut sekä Kalattomannotkon (KAL) että Kaskistonnummen (KAS) vedenottamoista 480 m­3/d ajalla 6.9.2009–22.1.2010, ajalla 25.11.2010–14.9.2011 vedenottamolta KAL 600 m3­/d ja vedenottamolta KAS 850 m3­/d ja ajalla 14.9.2011–31.12.2012 vedenottamolta KAL 600 m/d ja vedenottamolta KAS 400 m3­/d. Salon Veden ilmoituksen mukaan vedenottamoilta on aloitettu uudelleen vedenotto valituksenalaisessa päätöksessä myönnetyn töidenaloittamisluvan nojalla Kaskistonnummen ottamolta 17.6.2013 ja Kalattomannotkon ottamolta 18.6.2013. Vedenottomäärä ottamolta KAL on ollut keskimäärin 480 m3­/d ja ottamolta KAS 420 m3­/d. Viikolla 46 on vedenottoa vedenottamolta KAS pienennetty luvan sallimaan 400 m3­/d.

Vedenoton vaikutuksia on alueella tarkkailtu Lounais-Suomen, oikeastaan Varsinais-Suomen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 15.2.2010 hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaan. Tarkkailuun on sisältynyt hydrologisia havaintoja (muun muassa sademäärä, routa, pohja- ja pintaveden korkeus, lähteiden ja purojen virtaamat), pohja- ja pintavesien laadun tutkimuksia sekä eliöstöseurantoja (kasvillisuus, selkärangattomat ja kalasto).

Hallinto-oikeus toteaa, että vedenottomäärät ovat vedenottamoilla vaihdelleet ja vedenotto on aika ajoin ollut keskeytyneenä, joten yhtenäistä kuvaa vedenoton vaikutuksista on tehtyjen tarkkailujen perusteella vaikea muodostaa.

Vedenoton vaikutukset

Pitkustat

Hakija on hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut 15.11.2013 lisäselvitystä muun muassa vedenoton vaikutuksista alueen lampiin ja järviin. Järvien ja lampien vesitaseen tulovirtaama muodostuu niihin satavasta vedestä, pintavalunnasta ja pohjavesivirtaamasta. Niistä poistuu vettä järvihaihduntana ja suotautumalla ympäröivään maaperään.

Vedenpinnan korkeuden muutosnopeudesta Pitkustoissa on lisäselvityksessä esitetty, että Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeusvaihtelua on seurattu syksystä 2007 lähtien jatkuvatoimisella mittalaitteella, joka tallentaa vedenpinnan korkeuden tunnin välein. Verrattaessa vedenkorkeusaineistoa läheisen sadeaseman mittaustuloksiin on nähtävissä, että järven vedenpinta reagoi nopeasti sateisiin ja että järvihaihdunnan ansiosta järven pinta laskee kesällä heti sateiden tauottua.

Pohjaveden pinta on vedenottamoiden alueella ylempänä kuin Pitkustoissa ja pohjaveden virtaussuunta on järviin päin. Iso-Pitkustan vettä suotautunee ympäröivään harjuun ainakin länteen ja etelään. Suotautuminen pohjoiseen ja Yrttikorven suuntaan on ilmeisesti vähäisempää, johtuen maaperän huonosta vedenjohtavuudesta.

Yhtiö on täydennyksessään muun muassa sadanta- ja haihduntatietojen perusteella esittänyt tarkemman arvion vedenoton vaikutuksista alueen vesistöihin. Tulosten tulkinnan epävarmuutta lisää se että sekä sademäärä- että haihdunta-arvot ovat eri alueelta ja lisäksi haihdunta-arvot on mitattu tavalla, joka ei kuvaa todellista järvihaihduntaa. Lumensulamisvesien vaikutus pohjaveden ja lampien vedenpintoihin voi myös vaihdella huomattavasti vuosittain. Merkittävä osa lumesta voi sopivissa olosuhteissa haihtua suoraan taivaalle jo ennen sulamistaan. Alueella suoritettujen tarkkailujen perusteella on havaittavissa, että Iso-Pitkustan vedenkorkeus on ainakin vuosina 2003 ja alkuvuonna 2004, jolloin vedenotto ei ole ollut käynnissä, laskenut valituksissa vaaditun veden korkeuden +92,80 m alapuolelle. Lisäksi vuoden 2007 loppupuolella vedenpinta on ollut tason +93,00 m alapuolella.

Sademäärät ja haihdunta-arvot sekä niiden vuotuinen ja vuodenaikainen vaihtelu vaikuttavat oleellisesti Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen. Vaikutus tulee todennäköisesti suorana sateena ja haihduntana järven pinnasta sekä myös pohjaveden muodostumisalueen kautta. Vähäisten sateiden aikana myös pohjaveden pinta laskee, jolloin myös järveen tuleva pohjavesivirtaama pienenee, vaikkei järvestä suotautuvan veden määrä välttämättä vähenisikään.

Hallinto-oikeus katsoo, että asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella ei saada varmuutta siitä, mikä on ollut tähänastisen vedenoton mahdollinen vaikutus Pitkustojen vedenpinnan korkeuteen. Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 10 määrännyt muun muassa, että jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintovirastolle uuden vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön (asianosainen), yhteisön tai viranomaisen vireille panemalla hakemuksella.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus ei katso tarpeelliseksi tässä vaiheessa sitoa vedenoton määrää Pitkusta-järvien korkeustasoon vaan katsoo, että lupamääräys 10 on riittävä turvaamaan Pitkusta-järvien luonnontilan.

Kalaton

Kalattoman vedenpinnan korkeutta ei ole seurattu yhtä kauan kuin Pitkustojen, eikä seuranta ole perustunut jatkuvatoimiseen mittalaitteeseen. Kalattoman vedenpinta näyttää tarkkailutulosten perusteella vaihtelevan samassa rytmissä kuin sen lähistöllä olevien pohjavesiputkien (P166, P214, P330) pinta. Lammen pinta ei kuitenkaan näyttäisi reagoivan lumensulamisvesiin ja kevään sateisiin samalla tavalla kuin lähialueen pohjavedenpinta. Lämpimänä ja vähäsateisena kesänä haihdunta näyttäisi selvästi alentavan vedenpintaa.

Kalattoman vesi on ollut etenkin talvisin varsin hapanta ja poikennut siltä osin läheisten pohjavesiputkien vedenlaadusta. Tämä voi viitata siihen, että pääosa lampeen tulevasta vedestä on hapanta sadevettä eikä pohjavettä. Mahdollista on myös, että Kalaton on varsin tiivispohjainen ja yhteys pohjaveteen on rantavyöhykkeen kautta suurimmillaan silloin, kun pohjavedenpinta on korkealla.

Immenjärvi

Immenjärven vedenpinta oli ollut tammikuussa 2009 noin 0,2 metriä alempana kuin lähistön pohjavesiputkien vedenpinta. Lokakuussa lammen pinta oli ollut noin 0,7 metriä korkeammalla kuin läheisen pohjavesiputken P322 vedenpinta. Tulosten perusteella Immenjärvi on todennäköisesti ns. orsivesilampi ja sen yhteys pohjaveteen on vähäinen. Immenjärven vesi on myös ollut analyysitulosten mukaan selvästi happamampaa kuin läheisen pohjavesiputken P322 vedenlaatu. Pohjaveden virtausmallin mukaan Immenjärvi sijaitsee kalliokynnyksen takana, joten koepumppaus ei olisi vaikuttanut sen vedenkorkeuteen eikä lähistöllä olevan pohjavesiputken P322 vedenkorkeuteen.

Pikku Mulkkulammi

Pienen Mulkkulammen vedenpinta on seurannut vuosina 2008–2009 varsin tarkasti alueen pohjaveden pintaa. Loppuvuoden 2009 aikana lammen vedenpinta oli eriytynyt pohjaveden rytmistä ja tilanne on pysynyt edelleen samana. Tulosten perusteella lammen on arvioitu olevan ns. orsivesilampi, jonka pohja on tiivis ja yhteys pohjaveteen syntyy rantavyöhykkeen kautta silloin, kun pohjavedenpinta on tietyllä korkeudella. Lammen vesi on ollut analyysitulosten mukaan myös erittäin hapanta.

Iso Mulkkulammi

Yhtiö on esittänyt, että lammen pohjavesiyhteys on tarkkailutulosten mukaan selvä, koska lammen vedenpinta vaihtelee täsmälleen samoin kuin lähistöllä sijaitsevien pohjavesiputkien vedenpinta. Lammen vesi ei myöskään analyysitulosten perusteella ole ollut niin hapanta kuin muissa pienissä lammissa.

Pohjaveden korkeudet ja lähdevirtaamat

Vedenotto alentaa pohjaveden pintaa ja vähentää pohjaveden luontaista purkautumista. Pohjaveden pinnan laskeminen voi vaikuttaa järvien ja lähteiden vedenpintaan, lähteiden ja purojen virtaamaan sekä suoraan kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin. Keväällä ja etenkin kesällä huomattavillakaan sademäärillä ei näyttäisi olevan vaikutusta pohjaveden pinnankorkeuteen ja pohjavesivirtaamaan, sillä sadevettä toisaalta haihtuu suoraan maan ja kasvien pinnalta ja toisaalta kasvillisuus sitoo vettä ja haihduttaa sitä silloinkin, kun maanpinta on jo kuiva, jolloin muodostuvan pohjaveden määrä jää pieneksi. Lumensulamisvesien vaikutus pohjavedenpintoihin voi vaihdella huomattavasti vuosittain. Merkittävä osa lumesta voi sopivissa olosuhteissa haihtua suoraan taivaalle jo ennen sulamistaan.

Asiakirjojen perusteella vedenotto on laskenut pohjaveden pintaa lähellä ottopaikkaa. Hakijan 15.11.2013 päivätyssä lisäselvityksessä esittämän arvion mukaan yhteensä noin 1 000 m3­/d vedenoton vaikutus on enimmillään 1,2 metriä Kaskistonnummella. Alenema -20 cm ulottuu arvion mukaan pohjoisessa Vähä-Pitkustan pohjoispäähän ja Iso-Pitkustan keskipaikkeille ja lännessä Pillistösuon itäreunaan.

Vedenottojaksojen aikana useiden järvien ja lampien vedenpinta on laskenut. Hakijan arvion mukaan noin 1 000 m3­/d vedenotto alentaa pohjaveden pintaa Immenjärven ympäristössä noin 40 cm, Kalattomalla 70 cm ja Pitkustojen ympäristössä 20–30 cm.

Asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella myös vedenoton vaikutusalueen ulkopuolella on pohjaveden pinnan korkeus vaihdellut samansuuntaisesti kuin varsinaisella vaikutusalueella. Tarkkailutulosten ja vedenoton sekä määrän että keston vaihteluiden perusteella ei voida varmuudella päätellä mikä on vedenoton vaikutus alueen pohjavesipintoihin.

Kaskiston pohjavesialueelta purkautuviin lähteisiin ja puroihin veden­otto ei ole tarkkailumittausten perusteella vaikuttanut. Alueen pohjoisreunalla pohjavettä purkautuu sekä Yrttikorven lähteisiin että suoraan Halkjärveen. Pillistösuon-Huhdanmaan soille pohjavesi purkautuu laajalta alueelta ja virtaa ojitettujen soiden ojissa, joten purkautuvan veden määrää on vaikea luotettavasti mitata.

Hallinto-oikeus pitää hakijan arviota vedenoton vaikutuksista alueen pohjavesipintoihin ja lähdevirtaamiin olemassa olevan tiedon perusteella kohtalaisen luotettavana.

Selvitysten riittävyys

Valituksissa on vedottu siihen, että asiassa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä vedenoton vaikutuksista. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetty selvitys on ollut riittävä lupaharkinnan ja lupamääräysten asettamisharkinnan kannalta ja hylkää väitteet lupahakemusasiakirjojen puutteellisuudesta. Hallinto-oikeus toteaa, että vedenoton vaikutuksista saadaan selvitystä vain ottamalla vettä. Näin ollen nyt kysymyksessä oleva määräaikainen vedenottolupa vastaa tosiasiallisesti lupaa koeluonteiseen toimintaan, jonka aikana on mahdollista saada tarkempaa selvitystä vedenoton vaikutuksista.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan muun muassa hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n 10 a) kohdan mukaan arviointimenettelyä tulee soveltaa muun muassa pohjaveden ottamiseen, jonka vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä. Hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa Salon Veden pohjavesihankkeessa otettava veden vuotuinen määrä on noin 365 000 kuutiometriä. Hanke ei siten ole laajuudeltaan sellainen, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen olisi pakollista.

Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutuksen huomioon ottaen, tähän rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Koska mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaisen arviointimenettelyn soveltamisen tarpeellisuus on harkinnanvaraista, lain 6 §:ssä on säädetty, että ELY-keskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta näissä tapauksissa. ELY-keskus ei ole tehnyt päätöstä arviointimenettelyn soveltamisesta eikä myöskään siitä, että soveltaminen ei olisi tarpeen.

Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon nyt myönnetyn vedenottoluvan määräaikaisuus ja otettava veden määrä myös suhteessa muodostuvan pohjaveden määrään, tämän vedenottohankkeen ympäristövaikutuksia ei yhdessä muidenkaan alueen toimintojen kanssa voida pitää niin mittavina, että arviointimenettelyä olisi sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella.

Edellä olevan perusteella Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n valituksessa esitetty vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen on hylätty.

Natura 2000 -suojelusta johtuvat velvoitteet

Useissa valituksissa on esitetty, että valituksenalaisen päätöksen mukainen pohjavedenotto Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista heikentää niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon ja että päätös on luontodirektiivin 92/43/ETY vastainen.

Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin mainitun lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä muun ohella luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin (1587/2009) mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin (371/1999) mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä edellä pykälän 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Unionin tuomioistuin (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuin) on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut direktiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta muun muassa, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee.

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä hankkeen vain varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon tämän toiminnan vaikutusten asianmukaista arviointia koskevat päätelmät. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Päinvastaisessa tapauksessa hanke voidaan tarpeen vaatiessa hyväksyä luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla, jos siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät.

Luontodirektiivin tavoitteista

Euroopan yhteisöjen luontodirektiivin (92/43/ETY) tavoitteena on turvata direktiivissä lueteltujen tärkeiden tai uhanalaisten luontotyyppien ja eliölajien säilyminen EU:n alueella. Riittävän suojelun kriteerinä on suotuisa suojelun taso, joka direktiivin määritelmien mukaan tarkoittaa muun muassa, että luontotyyppien luontainen levinneisyys ja esiintymisalueet ovat vakaita tai laajenemassa ja että luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelun taso on myös suotuisa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita osoittamaan tarpeelliset alueet näiden luontoarvojen suojelemiseksi. Luonto- ja lintudirektiivin (2009/147/EY) perusteella varatut suojelualueet muodostavat Natura 2000 -verkoston.

Luontodirektiivin soveltamisohje

Valituksissa on esitetty, ettei asiassa ole noudatettu luontodirektiivin soveltamista koskevaa ohjeasiakirjaa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että luontodirektiivin soveltamista koskeva ohjeasiakirja ei ole luonteeltaan sitova. Ohjeasiakirja voidaan ottaa lupaharkinnassa huomioon ja se on tässä tapauksessa otettu asianmukaisesti huomioon.

Hyyppärän Natura-alue

Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamot ja niiden vaikutusalueet sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (FI0200010). Hyyppärän harjualue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI) ja se on osa kolmannen Salpausselän reunamuodostumaa. Alue käsittää suuria reunaselänteitä ja -kumpuja, reunamoreeniharjanteita, suurehkoja reunadelttoja, kapeampia reuna­tasanteita ja -terasseja sekä jyrkkiä jäänkontaktirinteitä. Alueella on runsaasti harjukuoppia ja -hautoja. Pääosa alueen kasvillisuudesta edustaa kuivien kangasmetsien ja harjumetsien kasvillisuustyyppejä. Harjualueella on useita edustavia lähteitä ja pienvesistöjä.

Hyyppärän Natura-alueen suojelun perusteena ovat luontodirektiivin luontotyypit: karut kirkasvetiset järvet (3110), humuspitoiset järvet ja lammet (3160), pikkujoet ja purot (3260), keidassuot (7110), vaihettumissuot ja rantasuot (7140), lähteet ja lähdesuot (7160), silikaattikalliot (8220), luonnonmetsät (9010), lehdot (9050), harjumetsät (9060) ja puustoiset suot (91D0). Lisäksi alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen II lajeista korpihohtosammal, kalkkisiemenkotilo ja lettosiemen­kotilo.

Suojeltujen luonnonarvojen lisäksi alueella on muita tärkeitä luonnon­arvoja ja virkistysarvoja, jotka liittyvät pohjavesiin ja järviin. Huhdin­ojassa ja muissa Hitolanjoen haaroissa elää luonnonvarainen taimen.

Natura-arvioinnin puutteellisuutta koskevat väitteet

Hakemukseen on liitetty Ramboll Finland Oy:n laatima 31.12.2010 päivätty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi hankkeen vaikutuksista Hyyppärän Natura 2000 -alueen luontoarvoihin. Lounais-Suomen, oikeastaan Varsinais-Suomen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon Natura-arvioinnista 17.5.2011 todeten johtopäätöksenä muun ohella, ettei arviointia ole tehty lukuisista puutteista johtuen asianmukaisella tavalla ja että laaditun arvion mukaan ei voida todeta, että hankkeen vaikutus Hyyppärän harjualueen Natura-luontoarvoihin ei olisi merkittävä. Hakija on täydentänyt hakemustaan Ramboll Finland Oy:n laatimalla 26.10.2011 päivätyllä Natura-arvioinnin täydennyksellä, josta ELY-keskus on 19.6.2012 antanut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon katsoen, että hanketta on pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi heikentävästi Hyyppärän harjualueen Natura-alueen luontotyyppeihin lähteet ja lähdesuot ja karut kirkasvetiset järvet. Korpihohtosammalen ja luontotyypin pikkujoet ja purot ja puustoiset suot osalta tilannetta on pidettävä epäselvänä.

Lounais-Suomen, oikeastaan Varsinais-Suomen, ELY-keskuksen valituksessa on esitetty, että Natura-arviointi on puutteellinen, koska siinä ei ole käsitelty riittävästi yhteisvaikutuksia Hyyppärän Natura-alueen muiden vedenottamoiden ja muiden luontoarvoja heikentävien tekijöiden kanssa. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että Natura-arvioinnin täydennyksessä 26.10.2011 on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alueella olevien muiden pohjavedenottamoiden kanssa. Arvioinnin mukaan muut alueella sijaitsevat vedenottamot, Kiehuvanlähde ja Kaskisto, sijaitsevat eri valuma-alueilla, joista ei ole pohjaveden virtausyhteyttä Kaskistonnummen ja Kalattoman vedenottamoille. Lisäksi ne ovat vedenottomääriltään ja luviltaan pieniä. = = = A:n valituksessa on esitetty, että Natura-arviointi on puutteellinen, koska siinä ei ole mainittu Vähä-Pitkustan meromiktiaa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että järven meromiktia ei ole Natura-alueen suojeluperuste, vaikka vedenoton mahdollinen vaikutus meromiktiaan on otettava huomioon vanhan vesilain 2 luvun 3 §:n nojalla. Luvan mukainen vedenotto ei ennakolta arvioiden vaikuta Vähä-Pitkustan meromiktiaan. Hallinto-oikeus katsoo, että Natura-arvioinnissa 31.12.2010 ja sen täydennyksessä 26.10.2011 on luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla asianmukaisella tavalla arvioitu hankkeen vaikutukset Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen. Lupahakemus ei ole ollut puutteellinen luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittaman arvioinnin osalta.

Vedenoton vaikutukset luonnonoloihin

Vaikutuksia otetaan lupaharkinnassa huomioon sekä luonnonsuojelulain nojalla että vesilain intressivertailussa. Valituksenalaisessa asiassa arvioidaan kahdesta ottamosta (Kalattomannotko 600 m/d ja Kaskistonnummi 400 m­3/d) tapahtuvan yhteensä 1 000 m­/d pohjavedenoton vuoteen 2018 kestävän määräaikaisen vedenoton vaikutuksia.

Vedenoton vaikutus voi kohdistua haitallisesti Hyyppärän Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin karut kirkasvetiset järvet (3110), pikkujoet ja purot (3260), vaihettumissuot ja rantasuot (7140), lähteet ja lähdesuot (7160) sekä puustoiset suot (91D0). Alueen harjumetsiin (9060) vedenoton aiheuttama pohjaveden alenema tai pohja­vedenpinnan vaihtelun lisääminen ei vaikuta havaittavasti.

Karut kirkasvetiset järvet (3110)

Luontotyyppiin kuuluvat vedenoton vaikutusalueella Immenjärvi, Kalaton sekä Pieni ja Iso Mulkkulammi. Iso- ja Vähä-Pitkusta ovat hydrologialtaan tähän tyyppiin kuuluvia, mutta luontotyypille ominainen vyöhykkeinen runsas pohjakasvillisuus puuttuu.

Vedenoton seurauksena järvien vedenpinta laskee ja luontotyypin pinta-ala pienenee. Vaikutus on suurimmillaan Immenjärvessä, Kalattomassa sekä Iso- ja Vähä-Pitkustassa, joiden lähistöllä pohjaveden pinta alenee 20–40 cm. Vaikutus järvien tasoon on pienempi kuin pohjaveden tasoon. Vaikutus luontotyyppiin vastaa pitkäaikaisen, normaalia vähäsateisemman kauden vaikutusta. Kauempana Natura-alueella sijaitseviin järviin (Salakka ja Karate) vedenotto ei vaikuta. Vedenpinnan lasku on pieni verrattuna muista syistä johtuvaan vedenpinnan vaihteluun eikä järvien vedenpinnan alenemasta aiheudu merkittävää heikennystä luontotyypin edustavuuteen tai levinneisyyteen.

Pikkujoet ja purot (3260)

Luontotyyppiin kuuluu Natura-alueella selvitysten mukaan ainoastaan Karaten laskupuro Salakkajärveen. Vedenoton vaikutus ei ulotu tähän puroon.

Lähteet ja lähdesuot (7160), puustoiset suot (91D0)

Kaskiston pohjavesialueelta purkautuu lähdevettä pohjoiseen Yrttikorven lähteissä ja osittain Halkjärveen sekä länteen Pillistösuon-Huhdinmaan alueelle.

Yrttikorvessa on avopintaisia lähteitä, lähdepintoja ja purkautuvasta pohjavedestä riippuvia puustoisia soita. Tarkkailussa ei ole todettu koepumppausten aiheuttaneen lähteiden pinnan alenemista eikä purkautuvan vesimäärän vähenemistä. Hakijan arvion mukaan purkautuva pohjavesi vähenee 5–15 %. Purkautuvan veden muutos on pieni verrattuna muista syistä johtuvaan luontaiseen vaihteluun. Muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen alueen supistumista, mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden vaikutusta. Muutos on palautuva. Muutos Halkjärveen purkautuvan veden määrässä on pieni suhteessa järven tilavuuteen ja vesitaseeseen eikä aiheuta järvessä havaittavia muutoksia.

Pillistösuon ja Huhdinmaan reunoilla on lähteitä, lähdepintoja ja näiden alapuolella rinteessä puustoisia soita, jotka kaikki ovat riippuvaisia purkautuvasta pohjavedestä. Alueella purkautuu osaksi myös pohjavettä etelästä Saarenkylän pohjavesialueelta, mihin vedenoton vaikutus ei ulotu. Purkautuvan veden määrä on hakijan arvion mukaan noin 1 200 m3­/d. Tarkkailussa ei ole todettu vedenotosta johtuvia vaikutuksia purkautuvan veden määrään tai lähdekasvillisuuteen. Kuten edellä Yrttikorven osalta, purkautuvan veden muutos on pieni verrattuna muista syistä johtuvaan luontaiseen vaihteluun. Muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen alueen supistumista, mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden vaikutusta. Muutos on palautuva.

Kalattomannotkon pohjalla on pienellä alalla pohjavesivaikutteinen puustoinen suo, jonka pinta-ala saattaa supistua tai jonka kasvillisuus saattaa muuttua pohjaveden pinnan alenemisen seurauksena. Muutos ei merkittävästi heikennä luontotyypin esiintymistä tai suojelun tasoa Hyyppärän Natura-alueella.

Yhteenveto Natura-luontoarvojen osalta

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen mukainen määräaikainen vedenotto ei ennalta arvioiden merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Muut luonnonarvot, kalataloudelliset arvot

Hanke ei vaikuta Lamminlähteen alueella mahdollisesti esiintyvään korpihohtosammaleeseen eikä Varesojan varressa todetun kalkkisiemenkotilon esiintymään.

Huhdinojassa ja muissa Hitolanjoen sivuhaaroissa esiintyvän luonnonvaraisen taimenen esiintymä on riippuvainen latvapuroihin purkautuvasta pohjavedestä. Vedenoton vaikutus purkautuvan veden määrään on pieni ja vaikutus purojen virtaamiin tai veden laatuun sen takia vähäinen. Vedenotosta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia vaikutuksia vesistön kalataloudelliseen arvoon, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä tai edellyttäisivät lupamääräysten muuttamista.

Luvan myöntäminen

Salon kaupungin vedenhankinta perustuu kokonaan pohjaveden käyttöön. Hakemuksen mukaan pohjaveden ottamisella Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista on tarkoitus turvata vesihuollon toimintavarmuutta Salon seudulla. Salon Veden mukaan sen hallinnassa on useita pieniä vedenottamoita, joista useat ovat riskialttiita sekä veden määrän että laadun osalta. Kuntaliitosten seurauksena keskus-Salon vedenottamoiden määrä ei lisääntynyt, koska laajalle kunta-alueelle tuli kolme erillistä verkkoa, joita ei ole mahdollista yhdistää. Salon Vesi on pitänyt Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoita tärkeinä saatavan veden määrän sekä erityisesti niiden vedenlaadun johdosta. Hakijalla on siten katsottava olevan tarve veden ottoon.

Hankkeen tarkoituksena on yhdyskunnan vedenhankinnan turvaaminen. Mahdollisuus vedenhankinnan järjestämiseen nyt valittua vaihtoehtoa haitattomammalla tavalla, jos sellainen vaihtoehto todennäköisesti on olemassa, on etujen ja haittojen vertailussa osaltaan otettava huomioon. Valittu vedenhankintavaihtoehto ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole vedenhankinnan järjestämiseksi ainoa mahdollinen. Se seikka, että hakemuksen mukainen hanke kustannuksiltaan ehkä on muita vaihtoehtoja edullisempi, ei hankkeen tärkeyttä arvioitaessa sellaisenaan ottaen huomioon vanhan vesilain (264/1961) 9 luvun 6 §:n 1 momentti merkitse valitun vaihtoehdon etusijaa muihin ratkaisuihin nähden. Hankkeen kustannuksia ei oteta huomioon etujen ja haittojen vertailussa muutoin kuin vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyin osin.

Otettavan veden määrä on päätöksessä rajattu tasolle, joka ennalta arvioiden on alueelta pumpattavissa ilman merkittäviä vaikutuksia ympäristön tilaan.

Varovaisuusperiaatteen noudattamisen osalta hallinto-oikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuvatko Hyyppärän Natura-alueen suojeluarvot, mutta nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että määräaikaisen luvan mukainen vedenotto ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Varovaisuusperiaate ei siten estä luvan myöntämistä.

Pohjaveden ottamisesta ei aiheudu asutus- ja elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista eikä muutakaan vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tai 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta. Vedenotosta saatava hyöty on hankkeesta aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Johtopäätös

Aluehallintovirasto on voinut myöntää Salon Vedelle vuoden 2018 loppuun asti olevan luvan ottaa pohjavettä Kalattomannotkon pohjavedenottamosta enintään 600 m/d ja Kaskistonnummen pohjavedenottamosta enintään 400 m3­/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Muutetut lupamääräykset

Lupamääräys 1

Riittävän vedenkorkeuden turvaamiseksi Kalattoman lammessa ja sen myötä koko ympäröivässä pohjavesimuodostumassa ja sen lammissa, hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 1 rajoituksen sitomalla vedenoton Kalaton-lammen ja tarkkailupisteen P333 vedenpinnan korkeuteen.

Lupamääräys 3

Hallinto-oikeus katsoo, että on tarpeen tarkkailla pohjaveden pinnan korkeutta myös Lamminlähteen lähellä, minkä vuoksi lupamääräykseen 3 on tältä osin lisätty uusi tarkkailupiste.

Reaaliaikaisen tiedon saamiseksi on tarkkailupisteen P333 ja Kalattoman lammen jatkuvatoiminen tarkkailu tarpeen, minkä vuoksi määräys tästä on lisätty lupamääräykseen 3.

Lupamääräys 10

Alueelle on laadittu pohjavesimalli vuonna 2005, jonka jälkeen alueella on tehty lisäselvityksiä. Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 10 velvoitteen liittää mahdolliseen jatkolupahakemukseen päivitetty pohjavesimalli, sen selvittämiseksi onko vedenotto nyt kysymyksessä olevan määräaikaisen luvan päättymisen jälkeen mahdollista. Alunperin pohjavesimalli tehtiin koko Kiikalannummen alueella, nyt riittää tuota suppeampi rajaus vedenoton vaikutusalueelle.

Hylätyt vaatimukset

Vedenoton sitominen Iso-Pitkustan tai muiden vaikutusalueen järvien vedenpinnan korkeuteen

Useissa valituksissa on vaadittu ottamoista otettavan veden määrän sitomista vaikutusalueen järvien erityisesti Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen sekä ehdottoman raja-arvon asettamista järvien vedenpinnan korkeudelle siten, että vedenpinnan alittaessa määrätyn rajan, on vedenotto kokonaan lopetettava. Hallinto-oikeus toteaa, että luvan mukainen vedenotto vaikuttaa erityisesti Kalattoman lammen veden korkeuteen. Kalattoman osalta hallinto-oikeus on edellä pääasiaratkaisusta ilmenevästi asettanut ehdottoman alarajan vedenpinnan korkeudelle. Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen vaikuttavat pääosin muut seikat kuin vedenotto. Asiassa ei ole selvitetty, että lupapäätöksen mukainen vedenotto vaikuttaisi Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeuteen. Iso-Pitkustan vedenpintaa tarkkaillaan jatkuvatoimisella mittalaitteella, joka raportoi vedenkorkeuden kaksi kertaa vuorokaudessa valvontaviranomaisille. Aluehallintoviraston valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksessä 10 on todettu, että jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus katsoo, että vedenoton sitominen Iso-Pitkustan tai muiden vaikutusalueen järvien kuin Kalattoman vedenpinnan korkeuteen ei ole tarpeen.

Otettavan veden määrä

= = = A:n valituksissa on katsottu, että luvan vedenottomäärä Kalattomannotkon ottamosta on liian suuri. Asiakirjoissa on esitetty Kaskistonnummen (putkikaivo 1) ja Kalattomannotkon (putkikaivo 2) rakennettujen Fluxscreen-putkikaivojen ominaisuusantoisuus ja mitat. Näiden perusteella voidaan arvioida, että Kaskistonnummen putkikaivon antoisuus on parempi kuin Kalattomannotkon. Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella ei ole syytä tässä vaiheessa muuttaa otettavia vesimääriä. Hallinto-oikeus pysyttää aluehallintoviraston lupapäätöksen mukaisen vedenoton kokonaismäärän sekä vedenottomäärän jakautumisen ottamoiden kesken lupamääräyksen 1 mukaisesti.

Vaihtoehtoiset vedenottoratkaisut

Valituksissa on esitetty, että päätöksessä olisi tullut tarkastella vaihto­ehtoisia vedenottoratkaisuja. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että tämän lupa-asian yhteydessä voidaan tutkia luvan myöntämisen edellytykset vain sille hankkeelle, jolle lupaa on haettu. Näin ollen mahdollisia muita vedenottoratkaisuja tai vedenottopaikkoja ei voida käsitellä tässä yhteydessä.

Vaatimukset uhkasakon ja sanktioiden asettamisesta sekä ehdollisesta luvasta

Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n vaatimukset uhkasakon ja sanktioiden asettamisesta lupamääräysten noudattamisen tehosteeksi sekä luvan määräämisestä raukeamaan, ellei lupamääräyksiä noudateta, hylätään lakiin perustumattomina. Valvonnasta ja uhkasakosta säädetään uuden vesilain 14 luvussa.

Valvonnan ja tarkkailun toteuttaja

Vanhan vesilain 2 luvun 14 a §:n mukaisesti luvan haltija on tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia (tarkkailuvelvoite). Uuden vesilain 14 luvun 1 §:n mukaan lain voimaantulon 1.1.2012 jälkeen vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta kuuluu ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lupamääräyksissä ei ole tarpeen antaa enemmälti määräyksiä valvontaviranomaisesta. Lupapäätöksessä ei voida määrätä yksittäistä valvojaa. Näin ollen hallinto-oikeus hylkää lakiin perustumattomana Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n vaatimuksen tarkkailuun liittyvän yhteydenpitoelimen perustamisesta. = = =

Töidenaloittamislupa

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut mainitsemillaan perusteilla myöntää vanhan vesilain 2 luvun 26 §:n 1 momentin mukaisen töidenaloittamisluvan. Aloittamislupaa ei ole syytä kumota eikä muuttaa enemmälti kuin hallinto-oikeus on 11.12.2013 antamassaan välipäätöksessä n:o 13/0361/1 sitä muuttanut. Hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että mainittu töidenaloittamislupaa koskeva välipäätös on siinä mainitusti voimassa siihen saakka, kunnes pääasiaa koskevat valitukset on lainvoimaisesti ratkaistu tai kunnes asiasta toisin määrätään.

Lopputoteamus

Huomioon ottaen asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perustelut, asiakirjoista saatu selvitys, aluehallintoviraston päätökseen liitetyt lupamääräykset hallinto-oikeuden niihin nyt tekemine muutoksineen sekä aluehallintoviraston päätöksen perustelut, aluehallintoviraston soveltamat ja lisäksi hallinto-oikeuden perusteluissa mainitut oikeusohjeet, hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole syytä kumota ja lupahakemusta hylätä tai aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä muuttaa enemmälti kuin edellä ratkaisusta ilmenee.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Raija Uusi-Niemi, joka on myös esitellyt asian, Jan Eklund ja Juha Väisänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Someron ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa tulee kumota.

Vaatimustensa tueksi ympäristölautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Korkein hallinto-oikeus päätöksellään 2.9.2005 taltionumero 2170 alensi pohjaveden ottomääriä kokonaisuudessaan ja Pitkustojen vedenkorkeuteen sidotuilta osin, täydensi tarkkailuvelvoitetta koskevaa lupamääräysten 4 kohtaa, lisäsi uuden määräyksen 4 a ja muutti Vaasan hallinto-oikeuden määräaikaisuutta koskevaa lupamääräysten 12 kohtaa. Päätöstään korkein hallinto-oikeus perusteli hankkeen vaikutusten epäselvyydellä ja tästä johtuvalla luvan oikeudellisten edellytysten epävarmuudella. Luvan määräaikaisuuden perusteena oli, että ottamisen aikana on mahdollista hankkia sellaisia selvityksiä hankkeen vaikutuksista, joita voidaan myöhemmin käyttää suurempaa tai pitempiaikaista pohjaveden ottamista koskevan lupahakemuksen pohjana.

Lyhytaikaisella lupiin nähden vähäisellä vedenotolla on ollut merkittäviä vaikutuksia vesiolosuhteisiin ja eri elinympäristöihin. Muun muassa näitä vaikutuksia on selvitetty valituksen liitteenä olevassa ympäristönsuojelusihteerin lausunnossa. Mainitun lausunnon laatimisessa on avustanut limnologi. Lausunnossa on esitetty perusteet myös sille, ettei pohjaveden ottamista voida pitää yleisen tarpeen vaatimana eikä hankkeesta saatava hyöty ole huomattava siitä ympäristölle aiheutuvaan haittaan verrattuna. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei vesilain (264/1961) 9 ja 2 luvun säännösten nojalla ole.

Luvan kohteena oleva alue on luonnoltaan erittäin arvokas. Alueen luonteen määrittää luonnonsuojelulaki. Luvan saaja voi ottaa vedenottamoista kaiken niistä tosiasiallisesti otettavissa olevan pohjaveden. Toimenpiteet, jotka tässä tapauksessa tarkoittavat veden ottamista ja mahdollisesti lisäkaivojen rakentamista, voidaan aloittaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan tietoa toiminnan vaikutuksista ei kuitenkaan voida saada muutoin kuin toiminnan aikana.

Lupa tulee kumota ja hakemus hylätä, koska veden saatavuus on ollut yllättävän vähäistä ja veden ottamisen seuraukset ovat arvaamattomat. Hakemusasiakirjoista puuttuu suunnitelma, jonka perusteella asianosaiset määräytyvät ja hankkeen vaikutuksia on arvioitava. Lupaa ei varovaisuusperiaate huomioon ottaen voida myöntää. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-127/02 osoittaa, että tuomioistuimen oikeuskäytäntö on tiukentunut. Mainittu oikeustapaus tukee vaatimusta hakemuksen hylkäämisestä.

Hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamot ovat valmistuneet vuonna 2008 ja veden­otto on tarkoitus toteuttaa olemassa olevista ottamoista. Lisäksi varaudutaan rakentamaan ottamotonteille toiset kaivot. Töidenaloittamisluvan sisältö on epäselvä. Lupa vaarantaa alueen koskemattomuuden ja on varovaisuusperiaatteen vastainen.

Valitukseen liitetyssä lausunnossa on esitetty muun ohella, että hallinto-oikeuden perustelujen mukaan vedenoton vaikutus on pieni verrattuna esimerkiksi säätiloista aiheutuvaan luontaiseen vaihteluun. Säätilojen ja vedenoton yhteisvaikutusta ei kuitenkaan ole otettu huomioon, vaikka vähäsateisena aikana vedenoton vaikutukset korostuvat. Käytännön kokemuksia vedenotosta kuivina jaksoina ei juurikaan ole. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lähdeympäristöissä ja puroissa pohjavesien alenemisesta aiheutuva muutos on palautuva. Tämä ei kysymyksessä olevissa eliöympäristöissä kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Paikallistuntemusta ei ole otettu huomioon. Esimerkiksi Pitkustojen ranta-alueiden loma-asukkaiden kokemukset on sivuutettu.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Pitkustoille ja muille luonnonoloille aiheutuvat haitat torjuttaisiin lupaehdolla 10. Mainittu lupaehto on epämääräinen ja toimimaton ja on käytännössä vain lupateknistä vastuunpakoilua.

Aikaisemman luvan nojalla veden ottaminen pääsi kunnolla käyntiin vasta vuoden 2010 lopussa. Hakija kuitenkin joutui pienentämään otettavan veden määrää kesällä 2012. Lyhytaikainen veden ottaminen kevään 2013 jälkeen osoitti, ettei myöskään nyt kysymyksessä olevan uuden luvan mukaisia vesimääriä ole otettavissa, kun vedenotto jouduttiin toukokuussa 2014 keskeyttämään. Liikelaitos Salon Vesi ei kevään 2013 jälkeen ottanut edes luvanmukaista yhteensä 1 000 m3/d:n vesimäärää vaan aluksi vain 900 m3/d ja sittemmin enää 840 m3/d. Uudellakaan luvalla ei voida saada selvitystä vedenoton vaikutuksista, kun vedenotto joudutaan jatkuvasti keskeyttämään vedenpinnan alentuessa. Vaikka uuden luvan mukaiset vesimäärät ovat aikaisempaa lupaa pienemmät, johtopäätökset vedenoton vaikutuksista on voitava tehdä ilman uusia kokeiluja. Luvan mukaisella vesimäärällä on erittäin pieni merkitys Salon vedenoton kannalta, varsinkin kun luvan mukaistakaan määrää ei ole otettu ja vedenotto on jouduttu keskeyttämään viimeksi keväällä 2014. Vedenottoon Hyyppärän harjulta ei ole todellista tarvetta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Kaskiston pohjavesialueelta purkautuviin lähteisiin ja puroihin vedenotto ei ole tarkkailumittausten perusteella vaikuttanut. Kuitenkin lähteitten valokuvausta koskevassa tarkkailuraportissa todetaan, että useimmissa lähteissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia veden korkeudessa kesien 2009–2014 välillä. Tämän mukaan siis joissakin lähteissä on tapahtunut muutoksia, kenties jopa merkittäviä. Myös ELY-keskuksen ja Metsähallituksen lausunnoissa on todettu monia muutoksia tapahtuneen useilla lähdealueilla. Hallinto-oikeus ei ole pitänyt muutoksia vedenotosta johtuvina, mutta ei ole kuitenkaan ottanut huomioon vedenoton ja säätilojen yhteisvaikutuksia.

Hallinto-oikeus on vähätellyt Pitkusta-järvien luontoarvoja katsoen muun ohella, ettei Iso-Pitkustan lammella sen jyrkkärantaisuuden vuoksi ole luontotyypille luonteenomaista kasvillisuutta, eivätkä mahdolliset muutokset lammen pinnan korkeudessa siten johda välittömästi merkittäviin muutoksiin. Kuitenkin sekä Iso-Pitkustan että Vähä-Pitkustan rannoilla on myös matalia vesialueita. Lisäksi näissä kirkkaissa järvissä voi syvemmälläkin ja termokliinin alapuolella olla riittävästi valoa ainutlaatuiselle, kylmää vettä vaativalle kasvillisuudelle. Myös kirkasvetisissä järvissä vesipinnan vaihtelun tulisi olla mahdollisimman vähäistä, jotta vedenpinnan vaihtelusta aiheutuva rantavyöhykkeen eroosio ei aiheuta kyseiseen luontotyyppiin kuuluvien järvien rehevöitymistä ja veden samentumista.

Hallinto-oikeuden mukaan hankkeen supistuminen on merkinnyt hankkeesta aiheutuvien haittojen vähentymistä, minkä vuoksi uusi kuuleminen ei ole ollut tarpeen. Tosiasiassa ympäristövaikutukset jälkeenpäin tehdyn hakemuksen mukaisille pienemmille ottomäärille ovat olleet selvittämättä. Käytännön kokemukset keväällä 2013 uudelleen aloitetun vedenoton jälkeen ovat osoittaneet, ettei pieniäkään alle 1 000 m3/d:n vesimääriä ole otettavissa.

2. Liikelaitos Salon Vesi on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että hallinto-oikeuden lupamääräykseen 1 lisäämä rajoitus poistetaan.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt, että hallinto-oikeuden päätöksen mukainen lupamääräys koskien Kalaton-lammen ja havaintoputken P333 vedenkorkeuksien minimieroa 6,2 m pysäyttää vedenoton Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen alueelta kokonaan. Vesilaitoksen toiminnan kannalta tilanne on ylitsepääsemätön. Pohjaveden ja niitä seuraavien lampien vaihtelu on erittäin voimakasta, minkä vuoksi vedenoton rajoittaminen tietyn pisteen korkeustason mukaan johtaa laitoksen kannalta taloudellisesti ja veden jakelun kannalta mahdottomaan tilanteeseen. Maltillisella vedenottomäärällä on pyritty turvaamaan, että vedenoton luontovaikutukset jäävät vähäiseksi.

Vedenotto on ollut keskeytyksissä suuren osan vuotta 2013. Vedenotto keskeytettiin uudelleen 21.5.2014 veden pinnan laskettua havaintoputkessa P333 tason 6,20 m alapuolelle (6,19 m). Vedenotto on siitä lähtien ollut keskeytyksissä. Pumppauksen keskeytyksistä huolimatta veden pinta on jatkanut laskuaan ja pysähtynyt noin tasolle 6,15 m eikä ole sen jälkeen noussut keskeytyksistä huolimatta tasolle 6,20 m. Tästä voidaan päätellä, että havaintoputken P333 taso 6,20 m ei ole se, joka kertoo alueen todellisen vesitilanteen. Näin ollen hallinto-oikeuden lisäämä rajoitus tulee poistaa.

3.Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toimenpiteiden aloittaminen on keskeytettävä välittömästi.

Vaatimustensa tueksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hyyppärän Natura-alueen suojelun perusteena ovat hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut luontodirektiivin luontotyypit. Luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät, keidassuot ja puustoiset suot. Lisäksi alueelta on löydetty vuoden 2013 inventoinneissa luontodirektiivin liitteen I ensisijaisesti suojeltavaa luontotyyppiä huurresammallähteet (7220*).

Hyyppärän harjualueella olevassa Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavesimuodostuma-altaassa sijaitsee ainutlaatuisia lähdekokonaisuuksia. Niiden kohdalla Naturan toteutuskeinona on pääosin luonnonsuojelulaki. Muualla toteutuskeinona ovat joko luonnonsuojelulaki tai maa-aineslaki. Alueen suojelu on pääosin toteutettu. Hyyppärän harjun lähteiköt ja suot kuuluvat soidensuojeluohjelmaan ja Natura-alueen muu osa harjujensuojeluohjelmaan.

Natura-arviointia ei ole tehty luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin edellyttämällä tavalla, ja johtopäätökset hankkeen vaikutuksista alueen luontotyyppeihin ja lajeihin ovat osittain perusteettomia. Kasvillisuusseurannasta ei ollut Natura-arvioinnin aikoihin vielä mitään tuloksia sen liian myöhäisen käynnistämisen vuoksi. Myöskään yhteisvaikutuksia ei ole asianmukaisesti pohdittu.

ELY-keskus totesi 19.6.2012 antamassaan Natura-arviointia koskevassa lausunnossa, että arvioinnissa olisi tullut pohtia huomattavasti laajemmin luonnollisten kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutuksia ja silloisia vuoden 2011 muutoksia pohjavesipinnan tasossa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olleilla kuivilla kausilla ja vedenotolla on ELY-keskuksen käsityksen mukaan yhteisvaikutuksena väistämättä vaikutuksia alueen luontotyyppeihin. Vedenpintojen vaihtelu voi olla Hyyppärän harjualueella jopa kahden metrin luokkaa, mutta ELY-keskus arvioi, että vedenotto lisää merkittävästi vaihtelua. Sillä on ELY-keskuksen käsityksen mukaan vaikutuksiltaan merkittävästi luontotyyppejä "lähteet ja lähdesuot" sekä "karut kirkasvetiset järvet" heikentävä vaikutus. Vuoden 2011 tilannetta, jolloin tarkkailutulosten mukaan vedenpinta Kaskistonnummen ottamolla laski lähes kolme metriä vedenoton uudelleen aloittamisen jälkeen, ja mittaustuloksia olisi tullut pohtia Natura-arvioinnissa.

Suurimmat ongelmat ja epävarmuustekijät arviointiprosessissa koskevat luontotyyppiä "lähteet ja lähdesuot" ja luontodirektiivin liitteen II lajia korpihohtosammal. Purkautuvan pohjaveden jakautumista Pillistösuon ja Huhdinmaan välillä ei tunneta, eikä sitä ole tehdyn arvioinnin mukaan mahdollista luotettavasti mitata. Sama koskee jossain määrin myös purkautuvan pohjaveden jakautumista Halkjärven ja Yrttikorven välillä. Näiden epävarmuustekijöiden vuoksi mahdollisia pohjavedenoton vaikutuksia on epävarmaa arvioida etukäteen ja vaikea todentaa ilman seurantaa. Pohjavedenoton todelliset pysyvät vaikutukset tulevat näkyviin vasta usean vuoden kuluttua pohjavedenoton aloittamisesta. Lähde-eliöstö reagoi viiveellä muuttuneeseen tilanteeseen, minkä vuoksi hankkeen lopulliset vaikutukset lähde-eliöstöön voidaan havaita vasta myöhemmin useiden vuosien kuluttua. Lähdelajisto voi taantua myös purkautuvan pohjaveden lämpötilan nousun vuoksi. Ei tiedetä, voiko vedenotto tasoittaa lämpötilan vaihtelua esimerkiksi niin, että tihkupintojen eliöstölle kriittisenä talviaikana virtaava vesi olisi kylmempää ja toisaalta alentaako vedenotto yhdessä kuivien kausien kanssa pohjavedenpinnan ylätasoja, jolloin eliöstön toipuminen ei onnistuisi niin hyvin kuin luonnontilassa.

Hyyppärän Natura-alueella on jo muita vedenottamoita, jotka heikentävät Natura-alueen luontotyyppien tilaa alueen sisällä. Uudet ottamot lisäävät haitallista vaikutusta alueen luontotyyppeihin ja lajistoon. Tässä yhteydessä olisi tullut arvioida tämänhetkisten heikentävien toimien kumulatiivista vaikutusta sekä myös pitkän aikavälin vaikutuksia muun muassa luontainen vaihtelu, metsänkäyttötoimenpiteet, vedenoton yhteisvaikutukset ja ilmastonmuutos huomioon ottaen.

Lähteet ja lähdesuot -luontotyypin tila on merkittävästi heikentynyt kaikkialla Etelä-Suomessa vedenoton ja ojitustoiminnan vuoksi. Hyyppärän harjualueiden merkitystä korostaa se, että muilla harjualueilla, kuten Säkylänharjulla, lähes kaikki lähdeympäristöt ovat menettäneet luonnontilansa ja lähdealueilla luontotyypin palautuvuus sekä lähdelajiston luontainen uudistumiskyky on lajeille ominaisen dynamiikan mukaan erittäin heikkoa ja muutokset olisivat käytännössä palautumattomia. Myös lähdevirtaaman palautuminen ennalleen voi kestää vedenoton jälkeen erittäin pitkään, eikä siihen voida välttämättä vaikuttaa.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti hankkeen kokonaisarvioinnissa tulee ottaa huomioon myös Hyyppärän harjun muut vedenottamot (Kaskisto ja Kiehuvalähde), koska ne ovat jo todennäköisesti heikentäneet lähteiden ja lähdesoiden tilaa omilla vaikutusalueillaan. Tämä korostaa entisestään Yrttikorven, Pillistösuon ja Lamminlähteen lähteikköjen merkitystä. Ramboll Finland Oy:n tekemä yhteisvaikutusten arviointi jää hyvin puutteelliseksi ja siinä olisi laajemmin tullut ottaa huomioon muun muassa ojitusten, luonnollisten kuivien kausien, rantarakentamisen ja vedenoton yhteisvaikutuksia. Oleellista merkitystä ei ole sillä, ovatko vedenottamot eri pohjaveden muodostumisalueella, vaan asiassa olisi tullut kokonaisuudessaan arvioida, miten Hyyppärän Natura-alueella olevien luontotyyppien ja liitteen II lajien suotuisaan suojelutasoon vaikutetaan eri hankkeilla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Natura-alueen sisällä.

Asiassa tulisi pohtia myös Etelä-Suomen luontotyyppiverkoston tilaa lähteiden ja lähdesoiden osalta. Uhanalaiset luontotyypit -arvioinnissa on todettu, että sekä huurresammallähteiköt (Yrttikorpi) ja lähteiköt (Pillistösuo-Huhdinmaa, Yrttikorpi) on arvioitu molemmat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi luontotyypeiksi ja harjulammet vaarantuneeksi. Uhanalaisista suoluontotyypeistä vedenoton vaikutusalueella olevissa lähdeympäristöissä on lähdelettoa (Yrttikorpi ja Pillistö), joka on koko maassa vaarantunut ja Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Yrttikorvessa ja Huhdinmaalla lähdekorpea (Etelä-Suomi erittäin uhanalainen), Yrttikorvessa pienialaisesti myös lettokorpea (Etelä-Suomi äärimmäisen uhanalainen, koko maa vaarantunut) ja lähteistä tervaleppäluhtaa (vaarantunut). Huurresammallähteiden suotuisa suojelutaso on EU-mittakaavassa riittämätön ja lähteikköjen huono.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on pitkäaikaista vertailutietoa kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutuksista Virttaan ja Oripään Myllylähteen alueilla. Pohjaveden pinta ja lähteiden virtaamat muuttuvat pohjaveden pinnan vaihdellessa luontaisesti sademäärän mukaan. Jos Hyyppärän luontaiseen vaihteluun lisätään vedenoton vaikutus, se voi tarkoittaa alueen lähdeluontotyypin kannalta äärivuodet ja ilmastonmuutos huomioiden erittäin merkittävää heikentymistä ja johtaa lähdevirtaamien ja lähdelajiston taantumiseen. Vedenotto voi toisaalta vaikuttaa myös lähdeympäristöjen lämpötilaan ja sitä kautta luontotyyppien tyypillisen ja harvinaisen lajiston säilymiseen. Ekologiset vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja erittäin vaikeasti palautuvia tai palautumattomia.

Merkittävimmät muutokset viimeisimmän, 26.10.2011 päivätyn Natura-arvioinnin osalta koskivat luontotyyppejä lähteet ja lähdesuot ja karut kirkasvetiset järvet. Tätä edeltäneessä arvioinnissa todettiin, että vaikutusten arviointi lähteet ja lähdesuot -tyypistä on osalla kohteista (Lamminlähde, Pillistösuo) epävarmaa ja vaikeaa, sillä pohjavesipurkaumien pienenemistä eri lähdealtaissa ja tihkupinnoilla on lähes mahdoton ennustaa. Uudessa arvioinnissa todettiinkin yllättäen, että vedenottamoilla onkin vaikutusta lähinnä direktiiviluontotyyppiin karut kirkasvetiset järvet. Vaikutus luontotyyppiin lähteet ja lähdesuot torjuttiin sillä perusteella, että siihenastisella vedenotolla ei ole todettu olleen vaikutusta lähteiden, lähdepurojen tai tihkupintojen vedenpinnan tasoon. Vedenoton ei katsottu uudessa versiossa vaikuttavan myöskään haitallisesti luontotyyppeihin pikkujoet ja purot, puustoiset suot ja harjumetsät. Johtopäätökset ovat perusteettomia. Alueen koskemattomuus on uhattuna. Tehtyä arviointia ei voida pitää asianmukaisena, koska siinä on aukkoja, eikä siinä ole täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voitaisiin hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella erityissuojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista.

Yksityisten rauhoitusalueiden omistajia ei ole kuultu luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla. ELY-keskus on jo aluehallintovirastolle Natura-arviointia koskevassa lausunnossaan 19.6.2012 todennut, että Natura-lausunto tulee pyytää ELY-keskuksen lisäksi myös niiltä tahoilta, joiden hallinnassa alue on eli Hyyppärän yksityisten suojelualueiden omistajilta ja Metsähallitukselta. Muun muassa pohjavesialtaassa sijaitsevat Immenjärvi, Pieni Mulkkulammi, Lamminlähde ja Karaten laskupuro ovat osin yksityisillä suojelualueilla.

Vedenoton vaikutukset ovat jääneet arviointien puutteiden vuoksi joko epäselviksi tai selvittämättä varovaisuusperiaate huomioon ottaen. Asiassa ei tule edetä lähtökohtaisesti suuria riskejä sisältävällä alueella niin, että toiminta aloitetaan ja sitä jatketaan siihen saakka, kunnes merkittäviä haitallisia vaikutuksia havaitaan.

Vedenotto aiheuttaa väistämättä heikentäviä vaikutuksia muun muassa Lamminlähteen ja Pillistösuon alueella, etenkin lähdeallikoiden reuna-alueiden tihkupinnoissa. Monet lähdeympäristöjen lajit ovat erittäin herkkiä ja vaativat jatkuvaa tihkupintaa ja lähdevirtaamaa. Pohjaveden korkeudet ovat vaihdelleet Hyyppärän harjualueella viime aikoina merkittävästi. Lamminlähteen alueella ja Yrttikorven alueella lähdeallikoita korkeammalla olevien harjurinteiden vuotaviin lähdetihkupintoihin pienelläkin alenemalla voi olla merkittävä vaikutus. Muun muassa Lamminlähteen reuna-alueen lähdeallikoita korkeammalla olevalla muutoksille herkällä tihkupinta-alueella ei ole enää löydetty aiemmin havaittua luontodirektiivin lajia korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea). Erittäin todennäköisesti laji saattaa olla hävinnyt vedenoton, kuivan kauden, ojitusten ja mahdollisten muiden tekijöiden yhteisvaikutusten seurauksena.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että hakijan oman arvion mukaan lähteisiin purkautuva pohjavesi vähenee 5–15 %. Hakija itse on arvioinut, että muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen alueen supistumista, mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden vaikutusta. Tämän arvion perusteella yhdessä pitkään jatkuneen pohjaveden luontaisen alhaisen tason kanssa vedenoton vaikutukset lähteet ja lähdesuot luontotyypin lajistoon ovat todennäköisesti haitallisia ja voivat saada aikaan herkkien lähdelajien häviämisiä. Edustavat lähteet ja lähdesuot luontotyypin kohteet, jotka sijaitsevat vedenoton vaikutusalueella, ovat olleet keskeisiä Hyyppärän Natura-alueen perustamiselle. Luontotyypin lajistoa edustavat alueella muun muassa tietyt märästä hetepinnasta ja purkautuvasta pohjavedestä riippuvaiset uhanalaiset sammalet ja vesihyönteiset. Kummatkin eliöryhmät vaativat elinympäristön jatkuvaa kosteutta ja kosteaa pienilmastoa. Hetepintojen kuivahtamisesta johtuvat lajiston häviämiset ja suojeltavan Natura-luontotyypin heikkeneminen eivät ole palautuvia ominaisuuksia, vaikka vedenoton lopettamisen jälkeen lähteiden purkauma palaisi luontaiselle tasolle. Uhanalaisia kuivumiselle herkkiä sammallajeja, jotka osoittavat lähdealueiden merkittävää edustavuutta ovat erityisesti suojeltavat harsosammal (Pillistö ja Yrttikorpi) ja otalimisammal (Yrttikorpi), sekä uhanalainen isonauhasammal (Pillistö ja Yrttikorpi).

Yrttikorpi on hyvin laaja lähdehetteikkö, jossa on monipuolisesti lähdeluontotyyppejä, kuten lähdekorpea, lähdelettoa, tihkupintoja, lähteensilmiä ja lähdepuroja. Monet näiden elinympäristöjen lajeista tarvitsevat purkautuvaa pohjavettä säilyäkseen paikalla. Yrttikorvessa on myös pienialainen huurresammallähde, joka kuuluu luontodirektiivin mukaisesti ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. Huurresammallähteitä on koko eteläisessä Suomessa vain muutama ja luontotyyppi on hyvin herkkä kuivahtamiselle. Sekä Pillistösuo-Huhdinmaan että Yrttikorven alueilla on myös muita valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia lähdelajeja, joihin kuivahtaminen vaikuttaa haitallisesti. Pillistösuon röyhysara oli vuoden 2013 inventointien mukaan heikentynyt merkittävästi ja perustetun Pillistösuon linjan 2 alueelta löytyi runsaasti pintakuivia rahkasammalmättäitä. Myös osa alueiden lähteistä oli vuonna 2013 selkeästi kuivempia kuin vuonna 2010. Seurantaraportissa 2011–2014 näyttää siltä, että kivennäismaan ja tihkupinnan rajalla olevat röyhysarat ovat steriilejä; Pillistösuolla kukkivia mättäitä oli 12 kappaletta vuonna 2011 ja vuonna 2014 enää 3 kappaletta. Yrttikorven vastaavalta herkältä reuna-alueelta linjakepit ovat konsultin mukaan kadonneet, eikä seurantaa ole voitu tehdä tarkkailuohjelman mukaisesti.

Virtaamamuutokset lähdepurkaumien reuna-alueiden tihkurinteillä kuivattavat aluetta ja vaarassa ovat nimenomaan jatkuvasta tihkuvirtaamasta hyötyvät lajit, kuten harsosammal ja röyhysara. Kesän 2014 aikana löytyi harsosammalta aiemmin tuntemattomalta lähdetihkupinta-alueelta Salakkajärven rannan harjurinteen reunalta. Samalla havaittiin muun muassa, että hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu Salakkajärven laskupuro oli kuivillaan ja puron alapuolella harsosammalkasvustot olivat erittäin heikossa kunnossa.

Lisäksi kesällä 2014 tehtyjen inventointien mukaan Suomen vastuuluontotyyppi puustoiset suot on heikentynyt merkittävästi alueella eri toimien yhteisvaikutusten seurauksena. Luontotyyppiä on muun muassa Pillistösuon reuna-alueella ja Yrttikorvessa sekä Kalattoman vedenottamon välittömässä läheisyydessä.

Lamminlähteeltä etsittiin turhaan sieltä aiemmin havaittua korpihohtosammalta vuonna 2011. Esiintymispaikka on ollut Lamminlähteen läheisyyden rinteessä olevassa lähdetihkupintapurkaumassa, joka on todennäköisesti erityisen herkkä muutoksille. Lamminlähteen, Pillistösuon ja Yrttikorven rinnetihkupintojen dynamiikkaa ja lajien suotuisaan suojelutasoon vaikuttavia tekijöitä ei tunneta riittävästi, mutta lyhyenkin seurantajakson osalta näyttäisi siltä, että lajisto heikentyy nopeasti rinnetihkupintojen yläosista ja orsivesialueilta kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutusten seurauksena. Erittäin pienialaista vuonna 2012 havaittua korpihohtosammalen esiintymää Yrttikorvessa ei ole löydetty uudestaan.

Immenjärven vedenpinta oli loppukesällä 2013 vajaan metrin verran alempana kuin kesällä 2008. Immenjärven viime vuosina kasvaneet ravinnepitoisuudet selittynevät veden pinnan alenemisella, kuten Mulkkulammissakin.

Aluehallintoviraston järjestämällä Hyyppärän maastokatselmuskäynnillä vierailtiin hankkeen vaikutusalueella ja arvioitiin Pillistösuolta lähtevän puron osan kuuluvan hieman muuttuneena luonnontilaisen kaltaisena kohteena luontotyyppiin "pikkujoet ja purot". ELY-keskus on kesällä 2014 selvittänyt Natura-alueella erään toisen hankkeen yhteydessä pikkujoet ja purot luontotyyppiin kuuluvia puroja. Alueella on luontotyyppiä muun muassa Lamminlähteeltä ja Pillistösuolta lähtevissä puroissa. Asiaa on myös selvitetty Metsähallituksen aluehallintovirastolle antamassa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa lausunnossa. Hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että luontotyyppiin kuuluu hankkeen välittömällä vaikutusalueella vain Salakkajärven (111,2 m mpy) laskupuro Karateen (103,9 m mpy). Todennäköisesti vedet imeytyvät Karatesta pohjavedeksi ja niitä pulppuaa pintaan muun muassa Uutelan pohjoispuolella Halkjärveen (79,39 m mpy). Tässä suhteessa Salakkajärven pieni valuma-alue on yhteydessä Halkjärven hydrologiaan. Hallinto-oikeuden mainitsema Karaten laskupuro oli 6.6.2014 maastokäynnin yhteydessä täysin kuivillaan. Tilan toistuessa hävinnevät kyseisen puron varren merkittävät harsosammalkasvustot, jotka ovat jo kärsineet tilanteesta.

Ottaen huomioon pohjavedenoton kohtuullisen vähäisen määrän ja Salon kaupungin vesitarpeen, toiminnan aloituksen viivästymisestä ei ELY-keskuksen käsityksen mukaan ole voinut aiheutua hakijalle huomattavaa vahinkoa, joka olisi edellyttänyt vedenoton aloittamista ennen luvan lainvoimaisuutta. Riski luonnonarvojen heikentymiseen on selkeästi olemassa, vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Koska luontoarvojen heikentyminen voi olla palautumatonta, korkeimman hallinto-oikeuden tulee keskeyttää vedenotto.

Hallinto-oikeuden päätöksen lupaehto Kalaton-lammen ja pohjavesiputken P333 vedenkorkeuksien minimierosta on lähdeluontotyyppien tilan kannalta sinänsä hyvä, koska vedenotto keskeytyi vuoden 2014 keväällä. Tässä tapauksessa lupaa ei olisi tullut kuitenkaan myöntää lainkaan. Lupaehto kertoo oikeastaan siitä, että hankkeen vaikutuksista ei ole varmaa tietoa, eikä lupaa olisi tullut myöntää.

Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa vedenottolupaa koskevassa päätöksessään katsonut, että lupa voidaan myöntää vain määräaikaisena, jolloin uutta lupahakemusta käsiteltäessä on tiedossa vedenoton vaikutuksista tehdyn tarkkailun tulokset. Päätöksessä edellytettyä kasvillisuusseurantaa ei ole käynnistetty koetoimintavaiheen aikana asianmukaisella tavalla ja seurannan aloittamisen edellytykset ovat täyttyneet vasta vuosien 2010–2011 aikana. Vedenoton käynnistämisestä täysimääräisesti aiheutui välittömästi huolestuttava kehitys eli pohjaveden pinnan merkittävä lasku vuoden 2011 aikana.

Vedenotolle ei voida myöntää lupaa ilman luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista valtioneuvoston käsittelyä, koska hanke heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

4. A on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa on kumottava.

Vaatimustensa tueksi A on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Edellinen vedenottolupa myönnettiin 27.11.2002 pysyvänä. Vaasan hallinto-oikeus muutti luvan määräaikaiseksi ja korkein hallinto-oikeus poisti mahdollisuuden vedenottoluvan jatkamiseen uudella hakemuksella. Luvan voimassaolo on päättynyt 31.12.2012. Salon Veden olisi tullut hakea täysin uutta pohjavedenottolupaa. Hakemusta ei olisi tullut käsitellä, koska hakemuksen tarkoituksena oli määräaikaisen luvan muuttaminen pysyväksi.

Aluehallintoviraston päätös on luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan vastainen. Natura 2000 -alueella sijaitsee Natura-arvioinnin mukaan ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, kuten puustoiset suot Pillistösuon eteläreunalla, Kalattomannotkossa, Rantasensuolla, Yrttikorvessa sekä pienialaisesti harjumuodostumien väliin jäävissä notkelmissa. Mukana on alueita, jotka ovat Kalattomannotkon ottamon välittömässä läheisyydessä ja näin ollen välittömässä vaikutuspiirissä. Salon Veden hakema vedenottolupa ei miltään kannalta katsottuna voi liittyä ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin. Pelkästään Salon vesilaitoksen toimintavarmuuden parantaminen ei ole edellä mainittu syy. Päätöksestä ei myöskään käy ilmi, mitkä ovat ne korjaavat toimenpiteet, joilla Natura 2000-alueen yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä.

Vedenottolupa on merkityksetön Salon vesihuollon kokonaisuuden kannalta. Aiempi lupa haettiin vähän vesivaroja omaavien Salon kaupungin sekä Perttelin ja Halikon kuntien toimesta. Sittemmin Salon kaupunkiin on liittynyt mainittujen kuntien lisäksi myös huomattavia vesivaroja omaavia, asukasluvultaan pieniä kuntia. Nykyisen Salon kaupungin tilanne on siis hyvin erilainen kuin edellisten hakijoiden, eikä Salon kaupungilla ole tarvetta Kaskistonnummen tai Kalattomannotkon pienille ottamoille. Hankkeesta ei saada huomattavaa yleistä tai yksityistä etua. Hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa sekä vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Lupa on siten vesilain vastainen.

Iso-Pitkustan vedenpinta lähti jyrkkään laskuun heti Salon aloitettua vedenoton Kalattomannotkon ottamosta heinäkuussa 2009. Vedenoton oltua keskeytettynä järven pinnan laskeminen hidastui, mutta jatkoi taas jyrkempää laskua vedenoton uudelleen aloittamisen jälkeen. Joulukuussa 2011 vedenpinta oli laskenut jo 1,02 metriä kesäkuusta 2009. Salon Vesi on siis pumpannut vettä Kalattomannotkon pumppaamosta yhtäjaksoisesti noin puolitoista vuotta ja vedenpinta on laskenut jo metrin tätä edeltäneestä tasosta. Pitkusta-järvien pohjavesiputkien vedenkorkeus noudattaa varsin samaa linjaa kuin Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeus. Siten on selvää, että Iso-Pitkustan vedenpinnan aleneminen johtuu Pitkusta-järvien kohdalla tapahtuneesta pohjaveden pinnan alenemisesta. Se taas johtuu Kalattomannotkon pumppaamosta tehdystä vedenotosta.

Lupamääräyksen 1 mukainen Kalattomannotkon pumppaamon yläraja 600 m3­/d on liian suuri, koska vedenpinta jatkoi tälläkin pumppausmäärällä laskuaan ja vedenpinnan lasku kiihtyi koko ajan. Sekä koepumppauksella että vedenotolla on ollut selkeä ja huomattava haitallinen vaikutus vedenpinnan tasoon. Syynä matalaan vedenpintaan syksyllä 2010 oli se, että vedenpinnan aleneminen tapahtui puoli vuotta kestäneen vedenpumppauksen aikana, eikä vedenkorkeus ehtinyt palautua tästä.

Hyyppärän Natura-arvioinnin mukaan esimerkiksi Kalaton-lampi sekä Iso- ja Vähä-Pitkustat kuuluvat luontotyyppiin karut kirkasvetiset järvet. Natura-arvioinnissa on myös todettu, että Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamot sijoittuvat valuma-alueen latvaosaan, johon pohjavedenotosta aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. Tarkkailun mukaan vedenotosta aiheutuva pohjavedenpinnan aleneminen on ollut voimakkainta Kaskistonnummen vedenottamolla. Näin ollen vedenotto on voinut vaikuttaa alentavasti myös valuma-alueen latvaosassa sijaitsevien Kalaton-lammen ja Immenjärven veden pinnan tasoihin. Pinnankorkeuden seurantatuloksissa on havaittavissa Kalaton-lammen vedenpinnan laskun voimistuneen marraskuussa 2010 käynnistyneen vedenoton jälkeen. Sama vedenpinnan jyrkentynyt lasku koskee myös Iso-Pitkustaa.

Natura-arviointi on puutteellinen. Siinä ei ole otettu huomioon Iso-Pitkustaa ja Vähä-Pitkustaa, jotka ovat pinta-alaltaan huomattavan suuria verrattuna Kalaton-lampeen ja Immenjärveen. Siten luontotyyppiin kohdistuva haitallinen vaikutus on niiden osalta huomattavasti suurempi. Iso-Pitkustassa vedenpinnan aleneminen noin metrillä on johtanut rantaviivan vetäytymiseen noin 3–10 metrillä. Siten Iso-Pitkustan pinta-ala on pienentynyt merkittävästi, kuten myös Vähä-Pitkustan. Kalaton-lammessa vedenpinnan noin kahden metrin lasku on johtanut vielä merkittävämpään rantaviivan vetäytymiseen ja myös lammen pinta-alan pienenemiseen. Vähä-Pitkusta on Suomen oloissa poikkeuksellinen meromiktinen järvi. Natura-arvioinnissa ei mainita järven meromiktiasta, mitä on pidettävä puutteena. Lisäksi ainoastaan Kaskistonnummen ottamon vaikutusta Kalattoman järven vedenpintaan on arvioitu, vaikka Kalattomannotkon ottamo sijaitsee sitä lähempänä, aivan Kalattoman luonnonsuojelualueen rajan tuntumassa. Viimeksi mainittu ottamo sijaitsee myös lähempänä Iso- ja Vähä-Pitkustaa.

Natura-arvioinnista puuttuu luontodirektiivin liitteen II ja lintudirektiivin liitteen I mukaisten alueella esiintyvien lajien populaation koon, eristäytyneisyysasteen, ekotyypin, perintöaineksen, ikärakenteen ja suojelun tason arviointi, mikä mainitaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskevassa ohjeasiakirjassa. Natura-arvioinnissa ei ole myöskään otettu huomioon vaatimusta sisällyttää suunnitelmaan tai hankkeeseen selvitystä lieventävistä toimenpiteistä, joilla voidaan välttää, vähentää tai jopa kumota alueeseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Valituksessa on viitattu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Natura-arvioinnista antamaan lausuntoon.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista ei olisi tullut myöntää.

5. Someron vesiensuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa tulee kumota. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että lupamääräyksiä ja tarkkailuohjelmaa on täsmennettävä ainakin seuraavasti:

Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N60 +92,80 alapuolella, vedenotto Kalattomannotkon ottamosta tulee lopettaa.

Vedenottamon ennenaikainen rakentaminen on keskeytettävä ja keskeyttämistä on tehostettava uhkasakolla.

Asianmukaisten pohjatietojen sisältö on määrättävä nykytietämystä vastaavasti ja niiden hankkiminen alueesta hyvissä ajoin ennen vedenoton alkamista on varmistettava sanktiomenettelyllä.

Tarkkailu on aloitettava määräajassa ja mainittujen määräysten noudattaminen tulee liittää lupapäätöksen valvonnasta annettaviin täsmällisiin ja pakottaviin määräyksiin sanktioineen.

Määräykset vedenoton keskeyttämisestä on annettava vedenoton mahdollistavassa lupapäätöksessä. Määräyksissä on asetettava myös veden ottamisen lopettamista ja veden korkeutta koskevat hälytysrajat ja sanktiot määräysten rikkomisesta.

Asiassa on tarkkailun selkeyttämiseksi ja tehostamiseksi perustettava sanktioiden uhalla yhteydenpitoelin, jossa kaikki osapuolet ovat edustettuna. Lupamääräyksissä on oltava valvontaan liittyvät asiat ja niiden ohjeistus sanktiomääräyksineen. Lupamääräyksiin on sisällytettävä myös uhka luvan raukeamisesta, mikäli hakija ei noudata lupamääräyksiä.

Lisäksi asiassa on tehtävä ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) ennen luvan myöntämistä.

Lisäksi yhdistys on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhdistys on ilmoittanut yhtyvänsä siihen, mitä A ja Someron ympäristölautakunta ovat asiassa esittäneet.

Lähtökohtana nyt kysymyksessä olevan luvan epäämiselle tulee pitää korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2005 tekemässä päätöksessä luvan voimassaolosta otettua kantaa. Siihen nähden aluehallintoviraston päätöksellä 30.5.2013 myönnetty lupa aloittaa työt välittömästi on lainvastainen, eikä edellytyksiä vedenottoluvan myöntämiselle ole.

Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden vedenottolupaa on nykytilanteessa arvioitava erityisesti sen yleisen tarpeen pohjalta. Ympäristönäkökohtien vuoksi hankkeen mitoitusta on jouduttu supistamaan murto-osaan alkuperäisestä. Siitä huolimatta esimerkiksi Iso-Pitkustan veden pinta on laskenut huomattavasti. Haitat alkavat yhä selvemmin olla hyötyjä suuremmat. Sen vuoksi ympäristövaikutusten arviointimenettely on tarpeellinen ennen luvan myöntämistä.

Aiemman luvan perusteena olleet pohjatiedot ovat osoittautuneet niin puutteellisiksi, virheellisiksi ja harhaanjohtaviksi, että koko tilanne on arvioitava perin pohjin uudelleen. Myös Natura-velvoitteet edellyttävät uudet ja tarkentuneet lähtökohdat perin pohjin huomioon ottavaa lupaprosessia rutiininomaisen jatkoluvan sijasta. Uuden luvan myöntäminen Natura-alueelle edellyttää asiaa koskevien unionioikeuden säännösten huomioon ottamista.

Liikelaitos Salon Veden todellinen tarve haetulle vedenotolle Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoista on käytännössä osoittautumassa merkityksettömäksi uudessa tilanteessa, joka syntyi Salon kaupungin muututtua uudeksi kymmenen kunnan suurkunnaksi. Tällä laajalla hallinnollisella alueella on nykyisin 38 vedenottamoa. Huoltovarmuusnäkökohdat voitaisiin turvata myös Someron useaan otteeseen tarjoamalla pohjavedellä. Salon kasvaneet pohjavesireservit on otettava huomioon lupatarkastelussa ja hanke on hylättävä.

Salon Veden vedenotosta on aiheutunut Iso-Pitkustan veden pinnan hälyttävä aleneminen Salon kaupungin reagoimatta siihen asianmukaisesti. Iso-Pitkustaa uhkaava tuhoutuminen osoittaa nykyisten lupaehtojen ja tarkkailujärjestelmän toimimattomuuden. Sen vuoksi Iso-Pitkustan ja Vähä-Pitkustan veden pinnan korkeudelle on luvassa asetettava ehdoton hälytysraja koskien veden ottamisen keskeyttämistä. Hallinto-oikeuden antama määräys Kalaton-lammen pinnan korkeudesta suhteessa havaintoputken P333 pinnan tasoon ei ole onnistunut, koska vedenpinta havaintoputkessa P333 alitti määräyksen tason jo lähtötilanteessa.

6. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry on valituksessaan esittämillään perusteilla hakenut muutosta Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen. Salon kaupunki on velvoitettava kokonaan lopettamaan vedenpumppaus Kiikalan nummelta.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei sillä ole valitusten johdosta asiassa uutta lausuttavaa.

B, C, G, H sekä Ison Pitkustan Kalastusyhdistys ry ovat antaneet Liikelaitos Salon Veden valituksen johdosta selitykset, joissa on esitetty valituksen hylkäämistä.

E:lle, D:lle ja hänen asiakumppaneilleen sekä F:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa selityksensä Liikelaitos Salon Veden valituksen johdosta. Selityksiä ei ole annettu.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Ympäristöministeriö on 13.11.1995 katsonut, että riittäviä perusteluja YVA-menettelyn soveltamiselle ei ole. Vaihtoehtoisten vedenottomahdollisuuksien kokonaistarkastelua ei näin ollen ole tehty.

Someron vesiensuojeluyhdistys ry on viitannut valituksessaan Pitkusta-järville vedenotosta (ja koepumppauksesta) aiheutuneisiin ongelmiin, mitä ELY-keskus pitää asianmukaisena. Vähä-Pitkustalle tehtiin maastokäynti 2.12.2014, koska laituri on jäänyt pysyvästi kuivilleen. ELY-keskus pitää Liikelaitos Salon Veden mainintaa veden jakelun katastrofista liioiteltuna. Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoiden osuus on ollut noin 6–22 % pumpatusta vesimäärästä vuosina 2011–2013. Vuoden 2011 osalta ELY-keskuksessa olevan taulukon tiedot näyttävät puutteelliselta.

Havaintoputken P333 pohjaveden tason sitominen Kalaton-lammen veden pinnan vähintään 6,20 metriä korkeampaan tasoon turvaa osaltaan Hyyppärän alueen luontotyyppejä ja lajeja, joskaan tosiasiatietoja tämän lupaehdon riittävyydestä lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason turvaamiseksi ei ole.

Someron ympäristölautakunta on antanut Liikelaitos Salon Veden valituksen sekä aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen lausuntojen johdosta selityksen. Lautakunta on muun ohella todennut, että koska pohjavettä koskevat minimitilanteet ovat luonnon kannalta kriittisiä, päätöksessä on oltava selkeästi mitattava vedenoton lopettamista koskeva määräys, mikäli vedenottolupa pysytetään. Luvan mukaisten vedenottomäärien vaikutukset ovat yhä arvailujen varassa.

Vuonna 2012 luvassa tarkoitettujen pumppaamoiden osuus oli 10 % ja vuonna 2013 alle 6 % pumpatusta vesimäärästä. Mikäli vuotuinen ottomäärä näistä pumppaamoista olisi luvan mukainen 1 000 m3/vrk ja kaikkien Salon Veden vedenottamoiden vuotuinen pumppaus yhteensä 3 000 000 m3, pumppaamoiden osuus olisi 12 % Salon alueella pumpatusta vesimäärästä. Ilman Hyyppärän ottamoitakin on aiemmin tultu toimeen ja vastaisuudessakin vaihtoehtoja Salon kaupungilla on riittävästi turvaamaan kaupungin vedensaanti. Hyyppärän ottamoilta vettä on pumpattu Salon keskustan sekä Halikon ja Perttelin verkostoihin. Näillä alueilla kunnallisen vesijohtoverkon piirissä vedenkulutus on nykyisinkin vielä suunnilleen tasolla 7 000 m3/vrk. Ympäristöhallinnon sivuilta tulostetuista pohjavesialueiden luokitustiedoista ja Salon kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman taulukosta ilmenee, että Salon jo käytössä olevilta keskeisiltä pohjavesialueilta on vahvistettujen vedenotto­lupien perusteella otettavissa runsaasti kyseessä olevan alueen kulutustarvetta enemmän pohjavettä. Vedenoton loppuminen kokonaan Hyyppärän Natura-alueelle sijoitetuista ottamoista ei voi olla Salon Vedelle ylipääsemätön tilanne. Sen sijaan vedenoton jatkaminen kokonaisuuden kannalta merkityksettömillä, nykyisen luvan mukaisilla ottomäärillä olisi taloudellisesti järjetöntä ottaen huomioon vedenoton edellyttämä massiivinen tarkkailu. Pienikin ottaminen ja sen edellyttämästä tarkkailusta aiheutuva tallaantuminen voi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia luonnon olosuhteissa ja etenkin aroissa lähdeympäristöissä.

A:lle ja Someron vesiensuojeluyhdistys ry:lle on varattu tilaisuus antaa selityksensä Liikelaitos Salon Veden valituksen sekä aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen lausuntojen johdosta. Selityksiä ei ole annettu.

Liikelaitos Salon Vesi on antanut selityksen Someron ympäristölautakunnan, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen, Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n ja A:n valitusten johdosta sekä aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen lausuntojen johdosta. Liikelaitos Salon Vesi on muun ohella esittänyt, että vedenottolupa Kaskistonnummelle ja Kalattomannotkolle on Salon vedenhankinnalle oleellisen tärkeä. Salon nykyisten käytössä olevien vedenottamoiden ottoluvat on arvioitu aikoinaan liian suuriksi ja näin ollen kulutuksen kasvuun ei juuri jää pelivaraa.

Hankkeesta on tehty asianmukainen ja riittävä Natura-arviointi, jota on täydennetty ELY-keskuksen esittämillä tavoilla sekä alueen seurannasta kertyneillä tiedoilla lupaprosessin aikana. Täydennyksissä on otettu huomioon muun muassa yhteisvaikutukset muiden vedenottamoiden kanssa sekä ilmastonmuutoksen merkitys alueen pohjavesiin. Muut alueen vedenottamot on perustettu ennen Hyyppärän harjualueen sisällyttämistä osaksi Natura-verkostoa. Ne sijaitsevat eri valuma-alueilla kuin nyt kysymyksessä olevat vedenottamot ja lisäksi niiden vedenottomäärät ovat vähäiset suhteessa koko Natura-alueeseen. Virtaamaolosuhteet ja purkautuvat vesimäärät tunnetaan riittävällä tasolla hyvien vaikutusarvioiden tekemiseksi. Alueen pohjavesivaikutusten kokonaislaajuus suhteessa Natura-alueeseen on hyvin tunnettu. Pohjaveden valuma-aluejaosta on vielä Natura-arvioinnin jälkeen tehty tarkennettu 13.8.2012 päivätty selvitys. Otettava pohjavesimäärä, yhteensä 1 000 m3/d, on vähäinen suhteessa valuma-alueen antoisuuteen ja se turvaa alueen kasvillisuuden säilymisen. Kasvillisuusseurantaraportit on toimitettu ELY-keskukselle. Hanke ei ole rinnastettavissa Oripään Myllylähteen tilanteeseen, jossa käyttöön otettu vesimäärä 10 000 m3/vrk on kymmenen kertaa suurempi kuin nyt otettava vesimäärä. Lisäksi käsitys siitä, ettei lähdevirtaamiin vedenoton aikana voitaisi vaikuttaa, on virheellinen. Lähteiden vesitalouteen voidaan haluttaessa vaikuttaa pohjaveden takaisinimeytysjärjestelyillä (tekopohjaveden muodostaminen lähdevirtaamien lisäämiseksi). Tällaisia järjestelyitä on suunniteltu ja toteutettu muissa vedenottohankkeissa, esimerkiksi Turun seudun Veden Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksella ja Hangon kaupungin Isolähteen vedenottamolla.

Mahdollisen vaikutusalueen lähteiköillä on käynnissä kasvillisuusseuranta, jota toteutetaan ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaan. Muutoksia ei ole havaittu tihkupinnoilla. Röyhysaramättäiden muutokset ovat selviä ainoastaan Pillistösuolla. Yrttikorvessa ei kasvillisuusseurannan perusteella ole mitään viitteitä muutoksista. Mikäli Pillistösuolla olevat muutokset ovat jatkuvia ja vedenotosta johtuvia, lähteikköalueita voidaan kunnostaa (veden imeytys, ojien tukkiminen, haihduttavan puuston poisto) ja siten kompensoida vedenoton vaikutuksia.

Merkittävät haittavaikutukset on suljettu pois sillä, että vedenotto on rajoitettu hyvin maltilliseen määrään. Luvan mukainen vedenotto 1 000 m3/vrk on vain noin 5 % Natura-alueen pohjavesistä ja 13 % vedenoton valuma-alueen pohjavesistä. Hanke ei siten aiheuta merkittäviä hydrologisia muutoksia Natura-alueella. Siten myös hydrologisista muutoksista seuraavat kasvillisuusmuutokset jäävät vähäisiksi. Vedenotosta huolimatta kaikilla lähdealueilla tulee säilymään lähdelajistolle suotuisa kostean viileä ilmasto.

Kasvillisuusseurannan näytealoilla ei vuosien 2011–2014 välisenä aikana ole tehty havaintoja kuivumisesta, eikä merkittäviä muutoksia pohja- ja kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyyksissä tai lajikoostumuksessa ole ollut. Sen sijaan Pillistösuon röyhysaramättäiden versomäärät ovat selvästi laskeneet. Lamminlähteellä kolmen mättään versomäärät ovat laskeneet selvästi, mutta seitsemällä muulla mättäällä versomäärät ovat joko pysyneet suunnilleen samalla tasolla kuin aikaisempinakin vuosina tai nousseet. Yrttikorven röyhysaramättäiden yksilömäärissä on tapahtunut seurannan aikana kasvua, mikä yhdessä kasvillisuusnäytealojen tulosten kanssa tukee käsitystä siitä, etteivät vedenoton vaikutukset ulotu Yrttikorpeen. Harsosammalen kasvupaikat ovat kaikilla seurattavilla näytealoilla kaikilla alueilla säilyneet muuttumattomina, eikä niissä ole ollut havaittavissa kuivumista. Myös Yrttikorvessa esiintyvien otalimisammalen ja isonauhasammalen kasvupaikat ovat pysyneet muuttumattomina.

ELY-keskuksen epäily pohjaveden lämpötilan noususta vedenoton vuoksi on perusteeton. Tiedossa ei ole mekanismia eikä myöskään havaintosarjoja, jotka osoittaisivat, että pohjaveden lämpötila nousee vedenotto­tilanteessa. Lähdelajisto voi taantua lähdevirtaaman vähetessä. Nyt kysymyksessä olevassa hankkeessa otettava vesimäärä on niin vähäinen, että on ilmeistä, että merkittäviä virtaamamuutoksia ei tule lähdealueille.

Vedenottohanke ei vaikuta Karateen tai Karateen laskevaan Salakkajärven laskupuroon. Salakkajärvestä Karateen laskevan uoman vesi on pintavaluntaa, joka tulee pääosin Salakkajärvestä sekä Salakkajärven itäpuolen lammista ja kallioalueilta. Uomaan voi myös purkautua vähäisiä määriä paikallista, lyhyen virtausmatkan kulkenutta pohjavettä lampien itä- ja kaakkoispuolen kallioalueilta, joissa on ohut maapeite. Pinnan tasot karttakorkeutena ovat Salakkajärvessä +111,2 m mpy ja Karatessa +103,9 m mpy. Karaten pinta on 14 metriä ylempänä kuin läheisimmät pohjaveden havaintopisteet (P333, noin tasossa +90). Lampien pinnan tason nostaa todennäköisesti itään päin kohoava kalliopinta, joka toimii pohjaveden valuma-alueiden jakajana itään päin mentäessä. Kallio on paljastuneena useassa kohdassa muun muassa Kaitalammin ja Vääräjärven lähellä. Karate, Salakkalampi ja itäpuolen lammet ovat todennäköisesti täysin erillisiä Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoiden aiheuttamasta pohjaveden pinnan painetason vaihtelusta varsinaisessa pohjavesimuodostumassa. Karateen päättyvä pintavalunta kuitenkin imeytyy alas Yrttikorpeen ja Halkjärveen purkautuvaan pohja­vesimuodostumaan, kuten ELY-keskuskin on todennut.

ELY-keskuksen valituksessa mainitun pohjavesimallin tulosten käyttökelpoisuuden ja tarkkuuden arviointiin tarvittavat mallin tyyppi- ja rakennetiedot, kalibrointitiedot ja malliin käytetyn lähdeaineiston tiedot puuttuvat. Mikäli mallinnustulokset on tehty Seppälän (2005) laatimalla pohjavesimallilla, malli on rakenteeltaan yksikerroksinen eikä se todennäköisesti kuvaa Salakkajärveä ja Karatea, jotka ovat mallinnetun pohjavesisysteemin yläpuolella olevia erillisiä lampia. Muutenkin pohjavesimallinnustulokset ovat yleensä yleispiirteisiä, eikä niistä tule tehdä yksittäistä kohdetta koskevia täsmällisiä päätelmiä etenkään mallin reuna-alueilla. Pohjaveden pinnan seurantatietojen ja lampien korkeustasojen perusteella ei ole todennäköistä, että vedenotto vaikuttaisi Karateen tai Salakkajärveen saakka.

Pohjavedenotto aiheuttaa pohjaveden pinnan aleneman ympäristössään. Alenema on suurin vedenottamon lähialueella. Aleneman suuruus ja laajuus riippuvat vedenottomäärästä, maaperäolosuhteista ja vedenottamon sijoittumisesta suhteessa valuma-alueeseen.

Vedenotto alentaa pääpiirteissään lampien vesipintaa samalla määrällä kuin pohjaveden pintaa alenema-alueella, joskin vaikutuksissa on lampikohtaisia pieniä eroja. Vaikutusalueella olevat lammet ovat Kalaton, Pitkustat ja Immenjärvi.

Vedenoton vaikutusalueelle sijoittuvia luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ovat lähteet ja lähdesuot, pikkujoet ja purot, karut kirkasvetiset järvet sekä puustoiset suot Pillistösuolla, Kalattomannotkossa ja osittain Lamminlähteellä. Vedenoton vaikutus ei näy huurresammallähteet-luontotyypissä, jota esiintyy Yrttikorven alueella.

Nyt kysymyksessä oleva lupa-asia ei ole aikaisemman luvan jatkolupahakemus, vaan uusi erillinen lupahakemus. Edellisen määräaikaisen luvan ja nyt vireillä olevan lupaprosessin aikana vedenottamoilta on kertynyt usean vuoden käyttökokemus. Tiedon taso on oleellisesti parempi kuin vuonna 2005 päättyneessä lupaprosessissa, jossa havaintoaineisto vedenoton vaikutuksista perustui neljä kuukautta kestäneeseen koepumppaukseen. Lisääntynyt tieto ei kuitenkaan ole muuttanut perus­kuvaa alueen hydrologiasta.

Alueella on voimassa Vaasan hallinto-oikeuden määräämä lupaehto, joka rajoittaa vedenottoa havaintoputken P333 ja Kalattoman lammen veden korkeustasojen mukaan. Liikelaitos Salon Vesi on noudattanut lupamääräyksiä. Todellisuudessa vedenotto on rajoitusmääräyksen vuoksi ollut pysähdyksissä.

Salosta muodostettiin suurkunta vuonna 2009, kun kymmenen kuntaa liitettiin yhteen. Tuolloin on ollut käytössä 33 vedenottamoa, joista nykyisin on käytössä veden laadun ja ottomäärien huonontuessa 19 ottamoa. Salon kaupungin veden tarve on noin 7 000 m3/vrk. Vesijohtoverkostot on liitetty toisiinsa lukuun ottamatta Kiskoa, joka toimii oman vedenottamon varassa. Vedenottamoilta käyttöön saatavaa vesimäärä jää usealla vedenottamolla huomattavasti luvan mukaisen määrän alle. Todellinen, ottamoilta yhteensä saatava enimmäisottomäärä on noin 9 000 m3/vrk riippuen vuodesta. Kahden vuoden vähäsateinen jakso rajoittaa vedenottoa usealla ottamolla. Salon kaupungin on saatava lisää vedenottokapasiteettia nykyisen vedenjakelun häiriöttömäksi turvaamiseksi. Lisäksi on tarpeen varautua vedentarpeen kasvuun teollisuutta ja muita investointeja varten.

Pitkustojen luontoarvot on kuvattu Natura-arvioinnissa, eikä lampien luonto ole kohtuullisille korkeusvaihteluille herkkää. Vedenotto vaikuttaa pohjaveden ja pintaveden tasoihin vedenottamon ympäristössä. Pitkusta-lampien korkeusvaihtelu on luontaisesti suurta. Vuoden 2009 veden pinnan taso ei ole Pitkustan pitkäaikainen normaali taso, vaan edustaa kaikkien mittaussarjojen huippua.

Vedenoton luvan sitominen suoraan lampien pintojen korkeusvaihteluihin ei ole toimiva lupamääräys, koska veden pintojen luontainen vaihtelu alueella on niin suurta. Siksi "kelluva" lupaehto on nähty paremmaksi lähtökohdaksi, mikäli vedenottoa halutaan rajoittaa otetun vesimäärän mukaan.

Alueella ei tapahdu sellaisia muutoksia, että lupakäsittely tulisi tehdä luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan. Hanke ei siten edellytä valtioneuvoston luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista käsittelyä. Vähäisellä vedenottomäärällä on turvattu, että hanke ei vaikuta merkittävästi Natura-alueen luonnonarvoihin. Vähäisiä kasvillisuusmuutoksia ei voida pitää merkittävinä, eikä esteenä luvan myöntämiselle. Vedenoton vaikutusten seuranta on Hyyppärän harjualueella korkeatasoista. Seuranta on aloitettu vuonna 2008, lukuun ottamatta kasvillisuusseurantaa, joka saatiin viranomaista tyydyttävällä tavalla käyntiin vuonna 2010. Pohjaveden pinta laskee aina vedenoton alussa. Sen jälkeen alenema vakiintuu, eikä alenema enää kasva. Kiikalassa aleneman vakiintuminen kestää havaintojen mukaan 0,5–1 vuotta vedenottomäärästä riippuen. ELY-keskuksen lausunnossa annetuissa vedenpinnan alenematiedoissa ei ole otettu huomioon luonnollista korkeuden vaihtelua, joka on alueella huomattavaa, 1–2 metrin luokkaa.

Kiikalannummen vedentuotanto ja toiminnan vakiinnuttaminen on Salon kaupungin kannalta tärkeää. Vedenoton aiheuttamat hydrologiset muutokset ovat palautuvia. Myös lähdekasvillisuuden vähäiset muutokset ovat palautuvia tai kunnostustoimilla korjattavissa, mikäli muutoksia syntyy. Edellytykset töidenaloittamisluvan myöntämiseksi ovat olemassa.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut Liikelaitos Salon Veden selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on uudistettu ELY-keskuksen valituksessa esitetty ja lisäksi esitetty muun ohella seuraavaa:

Hyyppärän Natura-alueella on vedenottamoita ja hankkeita, jotka heikentävät Natura-alueen luontotyyppien tilaa. Vedenotto lisää haitallista vaikutusta luontotyyppeihin ja lajeihin. Ramboll Finland Oy:n tekemä yhteisvaikutuksen arviointi jää hyvin puutteelliseksi. Oleellista merkitystä ei ole sillä, ovatko vedenottamot eri pohjaveden muodostumisalueella, vaan yhteisvaikutusten arvioinnissa olisi tullut kokonaisuudessaan arvioida, miten Hyyppärän Natura-alueella olevien luontotyyppien ja lajien muun muassa lähteet ja lähdesuot ja karut kirkasvetiset järvet suotuisaan suojelutasoon eri hankkeilla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä vaikutetaan Natura-alueen sisällä. Yhteisvaikutus ei tarkoita vaikutuksia Natura-alueella olevan luontotyypin yhteen kohteeseen, vaan vaikutuksia luontotyyppiin koko Natura-alueella. Mikäli yhteisvaikutuksia ei arvioitaisi tällä tavalla, olisi mahdollista erillisillä hankkeilla vähitellen kohde kerrallaan heikentää luontotyppiä. Lähteet ja lähdesuot -luontotyypin tila on merkittävästi heikentynyt kaikkialla Etelä-Suomessa vedenoton ja ojitustoiminnan vuoksi. EU:n direktiiviraportoinnin 2007–2012 mukaan luontotyypin tila on tämän vuoksi epäsuotuisa.

Hetepintojen kuivahtamisesta johtuvat lajiston häviämiset ja suojeltavan Natura-luontotyypin heikkeneminen eivät ole palautuvia ominaisuuksia, vaikka vedenoton lopettamisen jälkeen lähteiden purkauma palaisi luontaiselle tasolle. Pillistösuolla on jo havaittu merkittävää negatiivista kehitystä röyhysaran osalta, mikä kuvastaa luontotyypin tilan heikentymistä. Luvansaajan ehdottamat lähteikköalueiden kunnostustoimet olisivat riittämättömiä. Pelkkä ojien tukkiminen tuskin auttaa, jos purkautuvan veden määrä on vähentynyt vedenoton vuoksi. Kokemukset lähteiden vesitalouden ennallistamisesta ovat ristiriitaisia. Laajan purkauma-alueen ennallistaminen on erittäin haastavaa ja taantuneen arvokkaan lajiston palautuminen lähes mahdotonta.

ELY-keskus on luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentin nojalla rajannut Salakkajärven rannalle ja Pillistösuolle erityisesti suojellun harsosammalen elinympäristöt luonnonsuojelulain mukaisilla rajauspäätöksillä 4.12.2014 ja 10.12.2014. Salakkajärven rannalla on harjurinteen alapuolella edustava lähteikkötihkupinta-alue, joka löytyi vuonna 2014. Vesitalouden muutokset saattavat hävittää tai heikentää erityisesti suojeltavan lajin, harsosammalen, säilymiselle tärkeät esiintymispaikat. Vedenoton vaikutukset Salakkajärven-Karaten alueeseen ovat epäselvät.

ELY-keskus on arvioinut, että Lounais-Suomen oloissa poikkeuksellisen arvokkaan Hyyppärän harjualueen luonnonympäristön (lähteikköalueet, karut kirkasvetiset järvet, puustoiset suot) haitallinen muuttuminen on vedenoton, kuivien kausien ja muiden tekijöiden yhteisvaikutusten takia alkanut. Veden pinta ei tarkkailutulosten (mittaukset 10.–12.2.2015) mukaan ole vieläkään kääntynyt nousuun, vaikka vedenotto on ollut pitkään pysähdyksissä.

Vedenottohanke on vaikuttanut Hyyppärän Natura-alueen koskemattomuuteen. Luontotyyppiin karut kirkasvetiset järvet kuuluvien lampien pinta on laskenut pysyvän luonteisesti ja lähdealueilla on tapahtunut lyhytaikaisenkin seurannan perusteella jo muutoksia, joiden palautuminen voi olla vaikeaa. Vedenoton jatkuessa suunnitellulla tavalla haitalliset muutokset tulisivat jatkumaan.

Someron vesiensuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen Liikelaitos Salon Veden selityksen johdosta.

Someron ympäristölautakunta on antanut Liikelaitos Salon Veden selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kulutuksen kasvu on perusteeton olettamus otettaessa huomioon Salon kaupungin viimeaikainen kehitys, eikä edes entisen kaltainen vedenkulutus näytä realistiselta. Hakijan konsultin arviot pohjavesistä perustuvat keskiarvoihin. Pohjaveden pinnan ollessa alhaisella tasolla suhteellinen vedenottomäärä kasvaa ja vedenoton haittojen merkittävyys korostuu. Kuivina kausina vedenottomäärän osuus voi nousta mahdollisesti 30–50 % vedenoton valuma-alueen pohjavesistä. Todellisia tieteellisesti kestäviä perusteluja vedenoton vaikutuksista ei ole esitetty. Lisäksi vedenoton pitkäaikaisvaikutukset todennäköisesti korostaisivat haittojen merkitystä. Hakijan selityksen mukaan hankkeella ei ole vaikutusta Yrttikorven hydrologiaan ja kasvillisuuteen. Kuitenkin tarkkailuraporteista, jotka on tehty lähteitä valokuvaamalla, ilmenee tapahtuneen muutoksia vedenoton aloittamisen jälkeen.

Hakijan selityksessä vähätellään Salon vedenottomahdollisuuksia muista yli 30 ottamosta ja muilta pohjavesialueilta. Selityksessä esimerkiksi väitetään ottamoilta yhteensä saatavaksi maksimiottomääräksi noin 9 000 m3/vrk, kun Salon nykyinen vedenkäyttö on 7 000 m3/vrk ja kun Salon kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan esimerkiksi vuonna 2008 pumpattiin vettä keskimäärin lähes 11 000 m3/vrk.

Hakijan selityksessä perustellaan vedenottolupaa muun muassa sillä, että kahden vuoden vähäsateinen jakso rajoittaa vedenottoa usealla ottamolla. Tosiasiassa Hyyppärän Natura-alueen ottamoista vedenotto jouduttaisiin vähäsateisina jaksoina lopettamaan kokonaan eli tässä suhteessa nämä ottamot olisivat Liikelaitos Salon Vedelle hyödyttömiä. Luvansaajan selityksessä todetaan, että Pitkustojen luontoarvot on kuvattu Natura-arvioinnissa ja tämän mukaan lampien luonto ei olisi herkkä kohtuullisille korkeusvaihteluille. Natura-arvioinnissa luontoarvojen kuvaaminen on ilmeisen suurpiirteistä. Kaikissa havaintopisteissä vedenkorkeus on vedenoton alettua jäänyt alle 1990-luvun tason, vaikka 2010-luvulla on ollut runsassateisiakin vuosia. Pitkusta-järvien vedenpinta ei ole noussut aiemmalle normaalitasolle vedenoton keskeytyksestä huolimatta, mikä on huolestuttavaa.

Kokemus on osoittanut, että maltillisiakaan määriä vettä ei ole voitu ottaa, vaan vedenotto on jouduttu useaan otteeseen keskeyttämään runsassateisista jaksoista huolimatta. Vedenoton aiheuttamien hydrologisten muutosten palautuminen tähänastisen vedenoton jälkeen on ollut hidasta. Lähdekasvillisuuden tai lähde-eliöstön palautumisesta muutosten tapahduttua ei ole takeita. Luvansaajan esittämät kunnostustoimet vaikuttavat teoreettisilta ja vedenottohankkeen hyötyyn verrattuna epärealistisilta.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Liikelaitos Salon Veden selityksen johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

Liikelaitos Salon Vesi on antanut G:n, B:n, Ison Pitkustan Kalastusyhdistys ry:n, C:n, H:n ja Someron ympäristölautakunnan vastineiden johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.6.2015 tekemällään välipäätöksellä taltionumero 1757 hylännyt Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeneen hakemuksen lausuen, ettei Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen tässä vaiheessa ollut syytä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry:n valitusta ei tutkita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tehtyjen valitusten johdosta tutkinut asian.

2. Someron Vesiensuojeluyhdistys ry:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry ei ole valittanut Vaasan hallinto-oikeudelle aluehallintoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä tältä osin valittajan kannalta vahingolliseen suuntaan. Näistä syistä yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen.

3.

Natura-arvioinnin riittävyys

Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä muun muassa luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on pykälän 2 momentin (1587/2009) mukaan katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- tai ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos saman lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Euroopan komissio on vuonna 2000 julkaissut tulkintaohjeen "Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö, Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset". Tulkintaohje ei ole oikeudellisesti sitova, vaan ilmaisee komission käsityksen mainittujen säännösten tulkinnasta. Tulkintaohjeen kohdissa 4.4.2. ja 4.4.3. esitetään varovaisuusperiaatteesta ja yhteisvaikutusten huomioon ottamisesta muun ohella, että direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen varotoimien toteuttaminen ei edellytä varmuutta vaan sitä todennäköisyyttä, että vaikutukset ovat merkittäviä. Näin ollen on varovaisuusperiaatteen mukaista, että arviointia ei saa jättää suorittamatta sen vuoksi, että vaikutusten merkittävyydestä ei ole varmuutta. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa ei määritellä yksiselitteisesti, mitkä suunnitelmat ja hankkeet kuuluvat yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltamisalaan. On tärkeä huomata, että tämän yhteisvaikutusta koskevan säännöksen taustalla on pyrkimys ottaa huomioon kumulatiiviset vaikutukset, jotka myös usein tulevat ilmi vasta ajan myötä. Tässä yhteydessä on mahdollista ottaa huomioon suunnitelmat tai hankkeet, jotka ovat jo päättyneet, hyväksyttyjä mutta keskeneräisiä tai joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa. Oikeusvarmuuden vuoksi näyttäisi tarpeelliselta rajoittaa yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen sellaisiin muihin suunnitelmiin tai hankkeisiin, joiden suunnittelu on jo päättynyt.

Tulkintaohjeen kohdan 4.6.3. mukaan direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien kannalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu.

Toisaalta käsite "alueen koskemattomuus" osoittaa, että kysymys on tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien tai lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä.

Valituksenalaisessa asiassa on otettava kantaa muun ohella siihen, voidaanko hankkeen johdosta tehtyä Natura-arviointia sitä koskeva lausuntomenettely mukaan lukien pitää riittävänä selvityksenä siitä, että hanke ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde Hyyppärän harjualue (FI0200010) on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Aluetta ei ole otettu Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena alueena (SPA), joten lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit eivät ole alueen suojelun perusteina.

Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta. Tulkittaessa mainittuja säännöksiä direktiivinmukaisesti on otettava huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Arvioitaessa luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetun heikentymisen merkittävyyttä huomioon tulee ottaa myös mahdollisuudet vähentää hankkeen vaikutuksia lieventävin toimin, kuten päätökseen sisältyvin lupamääräyksin. Lupamääräyksen 1 mukaiset pohjavedenottomäärät on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan asetettu tasolle, joka vedenottamoiden käyttökokemuksen ja tarkkailujen perusteella on arvioitu ottamoista voitavan ottaa ilman, että muun ohella alueen karujen kirkasvetisten järvien luonnonarvot vaarantuvat.

Luonnonsuojelulain perusteluissa (HE 79/1996 vp s. 47) on viitattu mainitun lain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettujen muiden hankkeiden ja suunnitelmien osalta muihin vireillä tai tiedossa oleviin hankkeisiin ja suunnitelmiin. Kysymys on yhteisvaikutuksia arvioitaessa siitä, milloin jokin tuleva hanke tai suunnitelma on niin konkreettinen, että se tulee ottaa arviointivelvollisuuden tarkastelun pohjaksi. Pykälässä tarkoitettu arviointi ei koske olemassa olevia tai jo luvan saaneita tai hyväksyttyjä hankkeita tai suunnitelmia.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys muun ohella muista samanaikaisesti vireillä tai tiedossa olevista hankkeista tai suunnitelmista sekä muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä Natura-arviointia koskevien valitusten johdosta lausutut perustelut, asiakirjoissa olevassa 31.12.2010 päivätyssä Natura-arvioinnissa ja sen 26.10.2011 päivätyssä täydennyksessä ei ole ELY-keskuksen tai muidenkaan valittajien valituksissa esitettyjen perusteiden johdosta sellaisia puutteita, että tehdyn arvioinnin perusteella ei voitaisi lupaharkinnan kannalta myös asetetut lupamääräykset huomioon ottaen riittävän kattavasti arvioida hankkeen vaikutusten merkittävyyttä Natura-alueen suojelun perusteina oleviin luonnonarvoihin. Kun otetaan huomioon lupamääräykseen 3 sisältyvä velvoite tarkkailla laajasti hankkeen vaikutuksia vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksiin sekä vesialueisiin, kysymyksessä olevan luvan mukaiset pohjavedenottomäärät, päätökseen sisältyvistä lupamääräyksistä 1, 4 ja 10 ilmenevät rajoitukset, sellaisina kuin hallinto-oikeus on niistä osittain muuttanut lupamääräystä 1, sekä luvan lyhyt voimassaoloaika, luvan mukainen hanke ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä olevasta hankkeesta ei aiheudu sellaisia seurauksia, että lupakäsittely edellyttäisi luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaista menettelyä.

Kuuleminen Natura-arvioinnista

Vesilain (264/1961) 16 luvun 6 §:n (88/2000) mukaan on hakemuksesta, jos mainitun luvun 9 §:stä ei muuta johdu, annettava tieto niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden varaamiseksi muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta.

Asiassa on kysymys vesilain nojalla annettavasta pohjavedenottoluvasta tilanteessa, jossa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen Natura-alueen luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi saattaa sisältää lupa-asian ratkaisemiseksi olennaista selvitystä. Aluehallintoviraston olisi siten vesilain (264/1961) 16 luvun 6 §:n periaatteen mukaisesti tullut luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisesta lausuntomenettelystä riippumatta kuulla asianosaisia arvioinnista.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe siltä osin kuin yksityisten luonnonsuojelualueiden haltijoilta ei ole pyydetty luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettua lausuntoa Natura-arvioinnista ja sen täydennyksestä. Kun kuitenkin otetaan huomioon valituksenalaisen lupa-asian laatu ja sen käsittelyaika sekä luvan lyhyt määräaika, hallinto-oikeuden päätöksessä lausutut sekä ne perusteet, joilla valitus on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, asiaa ei kuitenkaan ole syytä tässä vaiheessa palauttaa aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheiden vuoksi.

Erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätökset

ELY-keskus on vastaselityksessään katsonut, että valituksenalaisesta vedenottohankkeesta johtuvat vesitalouden muutokset saattavat hävittää tai heikentää päätöksissä tarkoitetun erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeät esiintymispaikat.

ELY-keskus on vastaselitykseensä oheistanut ja siinä viitannut luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentin nojalla 4.12.2014 ja 10.12.2014 antamiinsa lainvoimaisiin päätöksiin, joilla ELY-keskus on rajannut luonnon­suojelulain 47 §:n 1 momentissa, luonnonsuojeluasetuksen 22 §:ssä ja mainitun asetuksen liitteessä 4 säädetyn erityisesti suojeltavan lajin, harsosammalen, säilymiselle tärkeän esiintymispaikan päätöksiin liitetyn kartan mukaisesti. Ensiksi mainitulla päätöksellä on rajattu esiintymispaikka Salakkajärven rannalla olevalle kiinteistölle 761-444-4-55 ja jälkimmäisellä päätöksellä Pillistösuolla olevalle kiinteistölle 761-444-6-95 Someron kaupungissa. Päätöksillä rajattujen erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin nojalla kielletty. Luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentin mukaan mainittu hävittämis- tai heikentämiskielto on tullut voimaan kyseisten päätösten perusteella. Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa saman lain 47 §:n 2 momentin hävittämis- ja heikentämiskiellosta.

Päätöksissä on esimerkinomaisesti todettu, että vesitalouden muuttaminen, rakennusten ja rakennelmien rakentaminen, maa-ainesten ottaminen tai maa- ja kallioperän vahingoittaminen, alueen peittäminen maa-aineksilla tai raivausjätteellä sekä metsänhakkuu ja luontaisen kasvillisuuden poistaminen saattavat hävittää tai heikentää esiintymispaikkaa. Päätöksen mukaan harsosammalen esiintymispaikkaa uhkaavat yleisesti ojitukset, lähdepurojen perkaukset ja metsänkäsittely. Päätöksen mukaan harsosammalen esiintymistä ei vaaranna alueeseen rajoittuvan rantaosayleiskaavassa loma-asunnoille kaavoitetun tontin käyttö kaavan osoittamalla tavalla.

Salakkajärven rannalla olevalla kiinteistöllä 761-444-4-55 rajauksen kohteena oleva lajin esiintymispaikka sijaitsee yli kahden kilometrin päässä Kalattomannotkon pohjavedenottamosta ja noin kolmen kilometrin päässä Kaskistonnummen pohjavedenottamosta. Pillistösuolla kiinteistöllä 761-444-6-95 rajauksen kohteena oleva lajin esiintymispaikka on noin kahdeksansadan metrin päässä mainituista vedenottamoista. Kun otetaan huomioon rajauksen kohteena olevien alueiden etäisyys kysymyksessä olevista vedenottamoista ja asiakirjoista saatava selvitys pohjavedenkorkeudesta ja sen vaihtelusta alueella, hankkeella ei voida arvioida olevan erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaan hävittävää tai heikentävää vaikutusta.

Liikelaitos Salon Veden valitus

Liikelaitos Salon Veden hallinto-oikeudelle 15.11.2013 toimittamassa, muun ohella arviota vedenoton vaikutuksia lampien pintoihin koskevassa lisäselvityksessä on todettu, että vedenoton vaikutukset näkyvät selvimmin likimain ottamoalueen puolivälissä sijaitsevassa Kalaton-lammessa. Luvansaaja on mainitussa selvityksessä esittänyt, että vedenottolupaan voidaan lisätä rajoitus, jolla vedenotto sidotaan Kalaton-lammen vedenpinnan ja havaintoputken P333 pohjaveden korkeuteen. Luvansaajan esitys oli samansisältöinen kuin hallinto-oikeuden lupamääräykseen 1 tekemä lisäys.

Hallinto-oikeuden päätöksellään lupamääräykseen 1 lisäämä rajoitus, jolla luvassa tarkoitettu vedenotto on sidottu Kalaton-lammen ja tarkkailupisteen P333 vedenpinnan korkeuteen lupamääräyksestä ilmenevällä tavalla, on vesilain (264/1961) 9 luvun 15 §:n 1 momentti ja 2 luvun 3 § huomioon ottaen tarpeellinen riittävän vedenkorkeuden turvaamiseksi Kalattoman lammessa ja sen myötä koko ympäröivässä pohjavesimuodostumassa ja sen lammissa. Määräys osaltaan varmistaa, ettei hankkeesta aiheudu luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin vastaisesti Natura-alueen suojelun perusteena olevien luonnonarvojen merkittävää heikentymistä. Tämän vuoksi lupamääräyksen kumoamiseen ei ole Liike­laitos Salon Veden valituksesta perusteita.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Aluehallintoviraston päätöksellä myönnetty lupa koskee vain lupamääräyksestä 1 ilmenevää vedenottamista. Kummallakin vedenottamolla on yksi siiviläputkikaivo. Lupa ei koske ympäristölautakunnan valituksessa viitattujen lisäkaivojen rakentamista. Lupapäätös ei tältä osin siten ole epäselvä.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut sekä niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Taina Nystén. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 26.2.2016