Muu päätös 734/2016

Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristölupaa koskeva valitus (Ämmässuo, Espoo ja Kirkkonummi)

Antopäivä: 9.3.2016
Taltionumero: 734
Diaarinumero: 3990/1/14

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat A, B, C, Kolmperän asukasyhdistys ry, D, E, F, G, H, I, J sekä K

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 17.11.2014 nro 14/0623/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 14.12.2012 päätöksillään nro 212/2012/1 ja nro 213/2012/1 tarkastanut HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevan Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätöksen no YS 553, 26.5.2003 ja kaatopaikan laajennusalueen toimintaa koskevien ympäristölupapäätösten no YS 659, 16.5.2005 ja no YS 1163, 20.9.2007 lupamääräysten tarkistamista ja muuttamista ja toimintojen olennaista muuttamista koskevan lupahakemuksen.

Aluehallintovirasto on antanut käsittelyratkaisun, jonka mukaan se on ratkaissut HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan olennaista muuttamista ja lupamääräysten tarkistamista koskevan lupahakemuksen 1) dnro ESAVI/705/04.08/2010 yhdessä korkeimman hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi palauttaman Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen ympäristöluvan No YS 553, 26.5.2003 lupamääräysten muuttamista koskevan lupahakemuksen 2) dnro ESAVI/ 510/04.08/2010 kanssa.

Aluehallintovirasto ratkaisee erikseen myöhemmin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen biojätteen käsittelylaitoksen uusia toimintoja, vanhojen toimintojen muutosta ja vanhoja toimintoja koskevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista koskevan lupahakemuksen 3) dnro ESAVI/125/04.08/2011.

Aluehallintovirasto on muuttanut ympäristöluvan no YS 553, 26.5.2003 lupamääräykset, lukuun ottamatta kompostointilaitosta koskevia lupamääräyksiä A.23., C.1 - C.10., G.1. ja G.2., sekä ympäristölupien no YS 659, 16.5.2005 ja no YS 1163, 20.9.2007 lupamääräykset. Samalla on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden palauttama asia. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset A.1. - I.2., joista lupamääräykset A.1. - A.3., A.6., A.7., A.10., A.12., A.13., A.16., A.20., A.22., A.24. - A.26., B.2., B.3., B.5. - B.15., D.1., D.3. - D.7., D.15. - D.16., E.1. - E.5., E.7. - E.12., E.16. - E.17., H.7., H.9., H.11. - H.14., H.16., H.18. - H.20., H.27. - H.33., H.35. - H.51., H.52. - H.53. ja H.55. kuuluvat seuraavasti:

A. Jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevat yleiset määräykset

Toiminta-aika

A.1. Toimintaa saa harjoittaa HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa arkipäivisin klo 7.00 - 21.00 ja poikkeustapauksissa myös arkipyhisin ja viikonloppuisin klo 7.00 – 16.00.

Melu

A.2. Jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista aiheutuva melu, liikenne mukaan lukien, ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä klo 7.00 - 22.00 ekvivalenttimelutasoa (LAeq) 55 dB.

Jätteiden vastaanotto

A.3. Jätteenkäsittelykeskus saa vastaanottaa, hyödyntää ja käsitellä tämän päätöksen määräyksissä tarkemmin määriteltyjä yhdyskuntajätteitä ja teollisuuden jätteitä ja onnettomuuksissa ja vastaavissa olosuhteissa syntyneitä jätteitä sekä maa-aineksia. Etusijalle tulee asettaa HSY:n alueelta peräisin olevat ja muut HSY:n sopimusten piiriin kuuluvat jätteet.

(---)

Alueen hoito ja järjestys

A.6. Jätteenkäsittelykeskuksen alue on aidattava ja aita on pidettävä kunnossa. Alueen portit on pidettävä lukittuina muina kuin jätteenkäsittelykeskuksen aukioloaikoina.

Jätteenkäsittelykeskuksen suojavyöhykettä on hoidettava Sito Oy:n laatiman ja 23.6.2009 päivätyn "Ämmäsuon jätteenkäsittelykeskus. Suojavihervyöhykkeen hoitosuunnitelma. YTV Jätehuolto. 2009." -suunnitelman mukaisesti niiltä osin kuin alueet ovat HSY:n hallinnassa. Suojavyöhykkeen hoitosuunnitelma on pidettävä ajan tasalla. Päivitetty suunnitelma on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

A.7. Jätteiden, materiaalien ja tarvikkeiden vastaanotto, varastointi ja käsittely alueella sekä jätteiden sijoittaminen jätetäyttöön on toteutettava siten, ettei toiminnasta aiheudu maiseman rumentumista, epäsiisteyttä, roskaantumista, pilaantumisvaaraa maaperälle, pinta- ja pohjavesille eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Alueesta ei saa muodostua sinne kelpaamattomien jätteiden, maa-ainesten eikä sinne kuulumattomien muiden materiaalien varastoaluetta. Jätteiden toimittamisen edelleen käsiteltäväksi ja hyödynnettäväksi on tapahduttava riittävän usein.

(---)

Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja

(---)

A.10. Jätteet on kuljetettava siten, ettei niistä kuljetuksen aikana pääse leviämään jätteitä ympäristöön. Kuljetuskaluston puhtaudesta on huolehdittava, ettei toiminta aiheuta ympäristön roskaantumista. Mikäli roskaantumista kuitenkin tapahtuu, on roskaantuneet alueet siivottava välittömästi. Jätteenkäsittelykeskuksen jätteiden käsittely-, varasto- ja liikennealueet on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. Alueita on tarvittaessa kasteltava. Työkoneiden tankkaukset on suoritettava tiivis-pohjaisella alustalla.

(---)

Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet

A.12. Määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään aiheuttavista häiriötilanteista ja muista vahinkotilanteista on ilmoitettava viipymättä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

A.13. Poikkeuksellisiin tilanteisiin on varauduttava ennakolta. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalta jätteenkäsittelykeskuksen alueella on aina oltava saatavilla riittävä määrä imeytysmateriaalia ja astioita kerätyille aineille. Käytettävissä on oltava myös riittävästi alkusammutukseen tarvittavaa kalustoa. Jätteiden, materiaalien ja kemikaalien varastointi on suunniteltava, toteutettava ja valvottava siten, että pystytään jo ennalta ehkäisemään tulipalojen syttyminen. Tulipalon sammutusvesien ja rankkasateiden aiheuttamien tulvatilanteiden varalta alueella on oltava riittävästi vesien keräämiseen tarvittavaa allastilavuutta.

Häiriötilanteissa ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä, on ryhdyttävä välittömästi asianmukaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten päästöjen ja niiden leviämisen estämiseksi ja päästöistä aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi ja rajoittamiseksi sekä tapahtuman toistumisen estämiseksi. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen. Laitteet on saatettava normaaliin toimintakuntoon niin pian kuin se on teknisesti mahdollista.

Luvan saajan on varauduttava mahdollisiin poikkeus- ja häiriötilanteisiin ajantasaisella poikkeus- ja häiriötilannesuunnitelmalla ja kouluttamalla henkilökunta tällaisten tilanteiden varalle. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelman mukaiset ohjeet on oltava kaikkien toimipaikalla työskentelevien tiedossa. Päivitetyt poikkeustilannesuunnitelmat on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Alueen vesien hallinta ja käsittely

(---)

A.16. Kaatopaikkavedet, biojätteen jälkikypsytyksessä ja muun orgaanisen jätteen kenttäalueella tapahtuvassa kompostoinnissa sekä pilaantuneiden maiden käsittelyssä muodostuvat likaiset vedet ja vanhan kaatopaikan jätetäyttöalueiden 1 ja 2 kalvon alapuoliset salaojavedet ja muut tarkkailutulosten perusteella likaantuneiksi todetut vedet on johdettava jätteenkäsittelykeskuksen tasausaltaisiin ja edelleen vesihuoltolaitoksen viemäriin. Viemäriin ei saa johtaa epäpuhtauksia sisältäviä nesteitä tai kiinteitä aineita siten, että niistä on haittaa viemärin rakenteelle, puhdistamon toiminnalle tai jätevesilietteen hyötykäytölle. Jätevesien viemäriin johtamisessa on noudatettava HSY Veden antamia ohjeita ja määräyksiä ja jätevesien johtamista koskevaa sopimusta sekä tämän päätöksen määräyksiä. Tarvittaessa jätevedet on esikäsiteltävä öljynerottimilla ja muilla teknisillä menetelmillä ennen viemäriin johtamista.

Sellaiset likaiset vedet, joiden johtaminen viemäriin ei ole luvallista esikäsittelynkään jälkeen ja joita ei käytetä uudelleen prosesseissa, on toimitettava laitokseen, jonka ympäristöluvassa kyseisenlaisen jätteen käsittely on hyväksytty.

(---)

Seuranta ja tarkkailu

A.20. Jätteenkäsittelykeskuksen ja sen toimintojen ja niiden ympäristövaikutusten seurannassa ja tarkkailussa on noudatettava FCG Finnish Consulting Group Oy:n laatimaa 3.11.2010 päivitettyä suunnitelmaa "Toimintojen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma 1282-P11309". Toiminnanharjoittajan on tarkistettava järjestämänsä seuranta ja tarkkailu siten, että se täyttää myös jätelain (646/2011) 120 §:n mukaiset jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelman vaatimukset kaikkien jätteenkäsittelytoimintojen osalta. Tarkistettu suunnitelma on toimitettava tarkastettavaksi Etelä-Suomen aluehallintovirastolle sekä tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään 1.5.2013 mennessä. Jos käsiteltävän jätteen laatu tai määrä taikka käsittelyn järjestelyt muuttuvat, toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava suunnitelmaa ja ilmoitettava tästä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Mittaukset, näytteenotto ja analysointi on suoritettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Tarkkailussa on noudatettava lisäksi tämän päätöksen tarkkailua koskevia muita määräyksiä.

Luvan saajan on tarkkailtava jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista aiheutuvaa melua Uudenmaan ympäristökeskuksen 9.10.2006 päivätyllä kirjeellään No YS 1444 hyväksymän suunnitelman ja siihen Uudenmaan ympäristökeskuksen 5.5.2008 päivätyllä kirjeellään No YS 582 tekemän tarkistuksen mukaisesti.

Kaatopaikka

(---)

A.22. Kaatopaikalla muodostuvan ja talteen kerätyn kaatopaikkakaasun määrä, paine ja kaasun aineosat metaani (CH4), hiilidioksidi (CO2) ja happi (O2) on selvitettävä säännöllisesti. Vuosittain on arvioitava myös kaatopaikan pinnan läpi ilmaan purkautuvan kaasun ja sen sisältämän metaanin määrä sekä selvitettävä mittauksin kaatopaikkakaasun purkautumiskohdat.

Pilaantuneiden maiden käsittely

A.24. Pilaantuneiden maiden käsittelyhallien puhdistuslaitteiston tehokkuutta ja poistokaasun orgaanisten yhdisteiden pitoisuutta ja päästöä on seurattava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta säännöllisesti tehtävin mittauksin.

Ilmaan kohdistuvien päästöjen seurannasta on laadittava suunnitelma. Suunnitelmassa on esitettävä seurattavat kohteet ja haitta-aineet sekä käytettävät mittausmenetelmät ja pisteet. Suunnitelma on toimitettava hyväksyttäväksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille 28.2.2013 mennessä.

Ilmanlaatu

A.25. Jätteenkäsittelykeskuksen aiheuttamat hajuhaitat ja hajujen leviäminen ympäristöön on selvitettävä vähintään kerran vuodessa asukaspaneelitutkimuksella, asiantuntijaraadin tekemin aistihavainnoin, hajumittauksilla tai muilla vastaavilla menetelmillä. Jätteenkäsittelykeskuksen alueen ilman leijuvan pölyn hengitettävien hiukkasten (PM10) ja rikkiyhdisteiden määrää on seurattava jatkuvatoimisesti ilman laadun mittausasemalla.

Vedet

A.26. Jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikkojen sisäisen veden, kaatopaikkavesien ja muiden jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista muodostuvien jätevesien, hulevesien ja salaojavesien laatua sekä niiden mahdollisia vaikutuksia jätteenkäsittelykeskuksen ja sen ympäristön pinta- ja pohjavesiin ja talousvesikaivoihin on tarkkailtava osallistumalla Ämmässuon - Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan.

Kaatopaikoilla muodostuvien kaatopaikkavesien ja pintavesien määrää ja sähkönjohtavuutta on mitattava jatkuvatoimisesti.

Jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikka- ja muissa likaisissa vesissä esiintyvistä ympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista on laadittava erillisselvitys. Selvityksessä on esitettävä vähintään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 4 §:ssä ja liitteessä 1 A) mainittujen aineiden esiintyminen kaatopaikka- ja muissa likaisissa vesissä. Suunnitelma selvityksen laatimiseksi on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.3.2013 mennessä ja selvitys on toimitettava 31.12.2013 mennessä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

(---)

B. Vanhaa kaatopaikkaa koskevat määräykset

(---)

Kaatopaikalla hyödynnettävät jätteet

B.2. Vanhalla kaatopaikalla voidaan vastaanottaa ja hyödyntää kaatopaikkarakenteissa ja kaatopaikan viimeistelyrakentamisessa jätteitä seuraavasti:

- asfaltti-, betoni- ja tiilijätettä (17 01 01, 17 01 02, 17 01 03, 17 01 07, 17 03 02) yhteensä enintään 100 000 t/a

- rakennusjätteen käsittelyrejektiä (17 01 07, 17 03 02, 19 12 12), joka ei sisällä muovia tai muita roskaantumista aiheuttavia jätemateriaaleja, yhteensä enintään 50 000 t/a

- kompostia pintarakenteen kasvukerroksessa ja biosuodattavana materiaalina

- puhtaita maa- ja kiviaineksia (17 05 04) yhteensä enintään 100 000 t/a

- tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia maa- ja kiviainesjätteitä (17 05 04), joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen, yhteensä enintään 300 000 t/a

- tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia maa- ja kiviainesjätteitä (17 05 04), joista on seulonnalla poistettu jätemateriaalit, ja joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen, yhteensä enintään 100 000 t/a

- jätteenkäsittelykeskuksessa käsiteltyjä tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia pilaantuneita maita (17 05 04, 19 13 02), joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen, yhteensä enintään 50 000 t/a

- tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa voimalaitosten ja jätteenpolton kuonaa (10 01 01, 19 01 12) yhteensä enintään 70 000 t/a.

Jätteen hyötykäyttökelpoisuuden arviointi

B.3. Jätettä saa hyödyntää kaatopaikalla vain, jos jäte täyttää jätelajeittain kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) liitteessä 2 kohdassa 3.2. määritellyt kelpoisuusvaatimukset sekä jäte on käyttötarkoitukseensa teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Myös pilaantuneiden maa-ainesten, joiden sisältämien haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyt alemmat ohjearvot, kaatopaikkakelpoisuus on aina erikseen osoitettava.

Tuotaessa jätteitä hyödynnettäväksi kaatopaikalle on niiden mukana oltava jätteiden koostumusta koskevat analyysitulokset ja puolueettoman asiantuntijalaitoksen lausunto jätteiden kaatopaikkakelpoisuudesta. Mikäli kaatopaikalle tuodaan jatkuvasti saman jätteen tuottajan samanlaatuista jätettä, on kyseisen jätteen aiemmin saatujen ominaisuuksien vastaavuus lisäksi varmistettava laadunvalvontatestein vähintään kerran vuodessa.

(---)

Jätteiden hyödyntäminen

B.5. Jätteiden hyödyntämisessä vanhalla kaatopaikalla on noudatettava FCG Finnish Consulting Group Oy:n 13.12.2010 päivätyn Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen vanhan kaatopaikan viimeistelyn täyttösuunnitelmaa ja 1.11.2010 päivättyä "Tilanne noin vuonna 2010" -asemapiirustusta YMP P11309 Liite 1, "Tilanne noin vuonna 2020" -asemapiirustusta YMP P11309 Liite 2 ja poikkileikkausta YMP P11309 Liite 3 ja tämän päätöksen määräyksiä. Kaatopaikan lopullinen lakikorkeus pintarakenteineen saa olla korkeintaan +107 m ja täyttöalueiden luiskakaltevuudet saavat olla jyrkimmillään 1:3. Muotoilun aikana havaitut suunnitelman muutostarpeet on täydennettävä suunnitelmaan. Täydennetty muotoilu- ja viimeistelysuunnitelma on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Vanhan kaatopaikan muotoilua saa jatkaa kaatopaikan lakialueella suunnitelmien mukaisesti vuoden 2020 loppuun asti. Muotoilussa saa hyödyntää yhteensä enintään 650 000 - 780 000 m3 edellä määräyksessä B.2. hyödynnettäväksi hyväksyttyjä jätteitä.

Jätteiden hyödyntäminen vanhalla kaatopaikalla on kokonaisuudessaan suunniteltava ja toteutettava siten, että estetään ja torjutaan haitat ja vaaratilanteet, kuten sortumat ja rakenteita vahingoittavat painumat ja siirtymät, jätepenkereen puutteellinen vakavuus ja veden lammikoituminen täyttöalueelle.

Kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely

B.6. Jätetäytössä muodostuva kaatopaikkakaasu on kerättävä yhteen ja hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan. Jos kerättyä kaasua ei voida hyödyntää, on se käsiteltävä polttamalla. Kaatopaikkakaasun hyödyntämisen häiriö-, poikkeuksellisissa ynnä muissa vastaavissa tilanteissa kerätyn kaatopaikkakaasun saa käsitellä polttamalla soihtupolttimessa.

Kaatopaikan käytön lopettaminen ja sulkeminen

Kaatopaikan pintarakenteet

B.7. Kaatopaikan tai sen osan saavutettua lopullisen täyttökorkeutensa on sen pinta ensin muotoiltava ja tasoitettava ja jätetäyttö on maisemoitava väliaikaisin pintarakentein siten, että kaatopaikalta ilmaan purkautuvan kaatopaikkakaasun ja kaatopaikalla muodostuvan suotoveden määrä on mahdollisimman vähäinen.

B.8. Kaatopaikan väliaikaisten pintarakenteiden päälle on rakentava lopulliset pintarakennekerrokset siten, että ne joko yksin tai yhdessä väliaikaisen pintarakenteen kanssa muodostavat seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuina: pintakerros, kuivatuskerros ≥ 0,5 m, tiivistyskerros ja kaasunkeräyskerros ≥ 0,3 m.

Lopulliset rakennekerrokset on toteutettava kaatopaikalla heti, kun on varmistuttu, että jätetäyttö on painutut riittävästi, jotta rakenteet säilyvät ehjinä. Kaatopaikan pintarakenteet ja sulkemis- ja maisemointityöt on toteutettava suunnitelmallisesti.

B.9. Mineraalinen tiivistyskerros on toteutettava vähintään 0,5 m:n paksuisena kerroksena, jonka vedenläpäisevyyskerroin on k ≤ 1 × 10-9 m/s. Tiivistysrakenteen vaurioituminen, kuten haitallinen jäätyminen tai kuivuminen, on estettävä asianmukaisilla suojaustoimenpiteillä rakentamisen aikana ja sen jälkeen.

B.10. Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin vedenläpäisevyyskertoimen on oltava k ≥ 1 × 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen pinnan suojaus on toteutettava pintamaan rakeisuudesta riippuen riittävänä kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi. Tämän päälle on rakennettava maa-aineksista vähintään 1,0 m:n paksuinen pintakerros.

B.11. Pintarakenteiden valmistumisen edetessä tulee viimeistellylle alueelle luoda istuttamalla tai kylvämällä tarkoitukseen sopiva kasvillisuus, jonka juuristo ei vaaranna pintarakenteiden toimivuutta.

Pilaantuneiden maiden käyttö pintarakenteissa

B.12. Kaatopaikan pintarakenteissa voidaan hyödyntää edellä määräyksissä B.2. ja B.3. hyväksyttyjä maa- ja kiviaineksia ja muita jätemateriaaleja. Materiaalien on täytettävä pintarakenteilta edellytetyt laatuvaatimukset.

Kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen yläpuoliset rakennekerrokset on rakennettava maa-aineksista, joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen alempien ohjearvojen.

Pintarakenteissa käytettävät pilaantuneet maat eivät saa pölytä eikä niistä saa huuhtoutua sadeveden mukana haitta-aineita pinta- ja pohjavesiin. Pintarakenteiden rakennustyöt on suunniteltava ja toteutettava siten, että niissä käytettävät pilaantuneet maa-ainekset suojataan rakennusvaiheessa sateen ja tuulen vaikutuksilta.

Rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat ja raportointi

B.13. Suunnitelmat kaatopaikan pintarakenteiden toteuttamisesta on toimitettava riittävän ajoissa ennen rakentamisen aloittamista jatkotoimenpiteiden harkintaa varten Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Mikäli pintarakenteet toteutetaan kaatopaikan eri alueilla toisistaan poikkeavilla rakenteilla, on jokaista rakennetta koskevat suunnitelmat toimitettava erikseen jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

Suunnitelma-asiakirjojen on sisällettävä yksityiskohtaiset suunnitelmat rakenteiden toteuttamisesta ja tiedot käytettävistä materiaaleista, niiden laadusta ja soveltuvuudesta rakenteisiin. Käytettäessä pilaantuneita maita on suunnitelma-asiakirjojen mukana oltava selvitys käytettävien maa-aineksien sisältämien haitta-aineiden pitoisuuksista ja maiden kaatopaikkakelpoisuudesta. Asiakirjojen tulee sisältää myös rakentamista koskeva laadunvalvontasuunnitelma, joka sisältää sekä rakentamisen aikaisen että seurantavaiheen laadunvalvonnan. Laadunvalvontasuunnitelmassa on esitettävä luvan saajan ja urakoitsijan laadunvalvonta sekä laadunvalvontajärjestelmän varmistaminen ulkopuolisella puolueettomalla asiantuntijalla.

B.14. Toteutetusta kaatopaikan sulkemisrakentamisesta on laadittava raportti, jossa on esitettävä pintarakenteiden ja muiden rakenteiden toteuttaminen, rakenteissa käytetyt materiaalit ja yhteenveto työnaikaisesta kirjanpidosta sekä laadunvalvonnan asiakirjat.

Raportti on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään kahden kuukauden kuluessa pintarakenteiden ja muiden rakenteiden valmistumisesta.

Vanhan kaatopaikan vakuus

B.15. Luvan saajan on asetettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle vakuus vanhan kaatopaikan asianmukaisen jätehuollon, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa sekä sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi 30.6.2013 mennessä. Vanhan kaatopaikan vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Vakuudeksi hyväksytään ammattimaisen rahoituslaitoksen takaus, vakuutus tai pantattu talletus ympäristönsuojelulain 43 a - 43 c §:n mukaisesti.

Vakuuden suuruus on seuraava:

- vanhan kaatopaikan viimeistelyrakenteiden (pintarakenteet ja kaasunkeräys) rakentaminen 1 296 000 euroa

- jälkihoidon ja -tarkkailun toteuttaminen 4 829 056,70 euroa.

D. Pilaantuneiden maiden käsittelyä koskevat määräykset

Vastaanotettavat maa-ainekset ja muut jätteet

D.1. Pilaantuneiden maiden käsittelylaitoksessa saa ottaa vastaan, välivarastoida ja käsitellä kompostoimalla ja huokosilmamenetelmällä ympäristölupahakemuksen mukaisia massoja, kuten erilaisilla öljyillä ja polttoaineilla, kreosootilla ja PAH-yhdisteillä, kloorifenoleilla, glykoleilla sekä tributyylitinalla (TBT) ja muilla organotinayhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia (17 05 03*, 17 05 04, 17 05 05*, 17 05 06) ja muita yksilöityjä jätteitä, yhteensä enintään 50 000 t/a. Kerralla laitoksella saa olla varastoituja, käsiteltävänä olevia ja käsiteltyjä massoja yhteensä enintään 50 000 tonnia, joista yhteensä enintään 25 000 tonnia saa olla vaarallisiksi jätteiksi (ongelmajäte) luokiteltavia jätteitä.

(---)

Pilaantuneiden maiden käsittely

D.3. Massat on vastaanotettava vastaanottoalueella ja siltä massat on siirrettävä PIMA-halleihin tai ne on vastaanotettava suoraan PIMA-halleihin. Käsittelyä odottavia massoja voidaan välivarastoida peitettynä pilaantuneiden maiden välivarastointikentällä. Haihtuvilla yhdisteillä pilaantuneet massat ja hajuhaittoja mahdollisesti aiheuttavat massat on vastaanotettava ensisijaisesti PIMA-hallissa 1 olevaan VOC-halliin ja toissijaisesti muihin PIMA-hallitiloihin. Kaikki massat on käsiteltävä PIMA-halleissa.

D.4. Vastaanotettuja massoja saa varastoida yhtäjaksoisesti korkeintaan kuusi kuukautta ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältäviä massoja korkeintaan kolme kuukautta ennen puhdistamistoimien aloittamista. Kompostoitavien tai huokosilmakäsiteltävien massojen käsittely on aloitettava heti, kun se toiminnan järjestämisen kannalta on mahdollista.

D.5. Erilaatuisille massoille on tehtävä erilliset käsittelysuunnitelmat, joista käyvät ilmi massojen yksityiskohtaiset käsittelyohjeet ja käsittelyn käytännön toteutus. Erilailla pilaantuneiden massojen käsittelyssä on käytettävä niiden käsittelyyn soveltuvaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Suunnitelmat on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille ennen käsittelyjen aloittamista.

D.6. Kompostoinnin ja huokosilmakäsittelyn edistymistä on seurattava kenttämittauksilla ja laboratorioanalyyseillä. Analyysien perusteella on suoritettava tarvittavat hoitotoimenpiteet, kuten aumojen kääntö, koneellinen ilmastus tai koneellinen ilmastus täydennettynä huokosilmaimulla, ravinteiden lisäys ja pH:n, kosteuden ja lämpötilan säätö.

D.7. Eri tavoin pilaantuneet massat on pidettävä kaikissa käsittelyn vaiheissa erillään toisistaan.

(---)

Vesien hallinta ja käsittely

(---)

D.15. PIMA-halleissa ja vastaanottoalueella muodostuvat suoto- ja pintavaluntavedet, joita ei käytetä kasteluvetenä, on johdettava hiekan- ja öljyerottimen kautta erilliseen altaaseen. Altaan vesien laatua on seurattava. Seurantaa varten on laadittava suunnitelma, jossa esitetään seurattavat kohteet ja haitta-aineet ja muut ominaisuudet sekä käytettävät mittausmenetelmät ja -pisteet. Suunnitelma on toimitettava hyväksyttäväksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Vedet voidaan johtaa viemäriin HSY Veden luvalla. Mikäli öljynerottimella käsitellyt jätevedet eivät ole viemäröintikelpoisia, on niiden esikäsittelyä tehostettava tarvittaessa muilla menetelmillä, kuten aktiivihiilisuodattimella siten, että tehostetun esikäsittelyn jälkeen veden haitta-aineiden pitoisuudet alittavat HSY Veden asettamat raja-arvot tai vedet on toimitettava laitokseen, jolla on lupa käsitellä näitä jätevesiä.

Viemäriin johdettavien vesien esikäsittelyn tehostamiseen on ryhdyttävä, kun johdettavasta vedestä tarkkailuohjelman mukaan otettujen vesinäytteiden analyysitulosten mukaan jokin haitta-aine on ylittänyt kolme kertaa peräkkäin kyseiselle haitta-aineelle annetun raja-arvon, ellei HSY Vesi anna ankarampia määräyksiä, jolloin niitä on noudatettava.

Vakuus

D.16. Luvan saajan on asetettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle vakuus pilaantuneiden massojen asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi 28.2.2013 mennessä. Vakuus on 1 458 000 euroa. Vakuudeksi hyväksytään ammattimaisen rahoituslaitoksen takaus, vakuutus tai pantattu talletus ympäristönsuojelulain 43 a - 43 c §:n mukaisesti.

E. Muita kompostointi- ja hyötykäyttökentillä tapahtuvia toimintoja koskevat määräykset

Vastaanotettavat ja käsiteltävät jätteet

E.1. Jälkikompostoitua kompostia sekä biologisesti kypsää mädätettä saa jälkikypsyttää kompostointikentillä. Valmista kompostia saa varastoida kentillä aumoissa.

Puutarha- ja puistojätettä (20 02 01), teollisuuden ja maatalouden kasviperäisiä jätteitä (02 01 03, 02 03 04), hevosen lantaa (02 01 06) ja metsäteollisuuden kuitulietteitä (19 08 12) saa kompostoida kompostointikentillä. Metsäteollisuuden kuitulietteitä saa kompostoida yhteensä enintään 15 000 t/a.

Puutarha- ja puistojätettä sekä risuja ja kantoja (20 01 38, 20 02 01), kuori- ja korkkijätettä (03 01 01), muita kuin nimikkeessä 03 01 04 mainittuja sahajauhoa, lastuja, palasia, puuta ja puupohjaisia levyjä (03 01 05), puuta (17 02 01) ja puuta (20 01 07) saa ottaa vastaanottaa ja varastoida kompostointikentällä. Karkeaa kasviperäistä jätettä saa hakettaa kompostointikentällä.

Multatuotekentällä saa valmistaa maa-aineksista (17 05 04) ja biojätekompostista (19 08 05, 19 08 12, 19 13 02, 20 01 08, 20 02 01) multatuotteita yhteensä 300 000 t/a sekä välivarastoida multaa.

E.2. Puujätettä (17 02 01, 20 01 38) saa välivarastoida ja hakettaa hyötykäyttökentillä yhteensä 30 000 t/a.

Hyötykäyttökentillä saa vastaanottaa ja välivarastoida myös kyllästettyä puujätettä 10 000 t/a; (17 02 04*). Kyllästettyä puujätettä saa varastoida siirtolavoilla ja suurempia eriä myös kasoissa. Tarvittaessa pitkää kyllästettyä puutavaraa saa katkoa jatkokuljetusta varten. Muunlainen kyllästetyn puujätteen käsittely ei ole sallittua.

E.3. Kenttäalueilla saa vastaanottaa, murskata ja seuloa tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia, jätettä sisältäviä maa- ja kiviainesjätteitä, joiden sisältämien haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitettyjen ylempien ohjearvojen, 30 000 t/a; (17 05 04) ja syntypaikkalajiteltua rakennusjätettä 50 000 t/a; (17 01 01, 17 01 02, 17 01 07, 17 02 01, 17 03 02, 17 04 07, 17 06 04, 17 08 02, 17 09 04).

Melu

E.4. Murskaus-, haketus-, seulonta- ja paalaustoimintaa saa suorittaa arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00 - 21.00. Murskaimet, hakettimet, seulonta- ja paalauslaitteet on sijoitettava niin, että voimakkain ääni ei lähde melulle alttiiden kohteiden suuntiin.

Haju ja pölyhaitat

E.5. Toiminnasta ei saa aiheutua lähimmissä häiriintyvissä kohteissa kohtuuttomia haju- tai pölyhaittoja jätteen vastaanoton, käsittelyjen tai varastoinnin aikana.

Kompostointi- ja mädätyslaitoksista ulos kentälle siirrettävän jälkikypsytettävän kompostin ja mädätteen laatu on oltava sellainen tai jälkikypsytysaumat on peitettävä hajuyhdisteitä suodattavalla materiaalilla siten, että jälkikypsytyksestä ei aiheudu ympäristölle hajuhaittaa.

Kompostoitavien teollisuuden ja maatalouden kasviperäisten jätteiden ja metsäteollisuuden kuitulietteiden laatu on oltava sellainen tai kompostointiaumat on peitettävä hajuyhdisteitä suodattavalla materiaalilla siten, että kompostoinnista ei aiheudu ympäristölle hajuhaittaa.

(---)

E.7. Murskattavan, haketettavan, seulottavan ja paalattavan materiaalin on oltava kosteaa, mikäli se on pölyävää. Pölyhaittoja on ehkäistävä materiaalien kastelulla ja laitteistojen koteloinneilla. Jos kastelua ei voida pitää päällä esimerkiksi kovan pakkasen tai laiterikon vuoksi, on toiminta keskeytettävä.

Jätteiden varastokasoja sekä alueita, joilla työkoneet liikkuvat, on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. Varastokasojen, toiminta-alueen ja teiden pölyntorjunnassa on ensisijaisesti käytettävä vettä.

Jätteiden käsittely ja varastointi

E.8. Erilaatuisille jätteille on varattava omat erilliset, riittävän suuret alueet jätteiden vastaanottoa, varastointia ja käsittelyä sekä käsitellyn jätteen varastointia varten siten, että eri jätejakeet eivät sekoitu keskenään.

Hevosenlannan käsittelyssä on tarvittavilta osin noudatettava muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 vaatimuksia (sivutuoteasetus). Lisäksi on noudatettava elintarviketurvallisuusvirasto Eviran 22.5.2012 antamaa laitoshyväksyntäpäätöstä lannoitevalmistelain (539/2006) sekä sivutuoteasetuksen (EY) No 1069/2009 mukaista orgaanisten lannoitevalmisteiden valmistuksen hyväksynnästä.

E.9. Syntypaikkalajitellun rakennusjätteen joukosta on poistettava hyötykäyttökelpoiset jätteet, kuten metallit, ja murskaukseen soveltumaton kaatopaikkajäte.

E.10. Vastaanotettavia jätteitä ja rakennusjätepaaleja saa käsitellä ja varastoida kenttäalueella, jolla on tiiviit pohjarakenteet ja jonka valumavedet ohjataan käsiteltäviksi. Seulanylitettä ja -alitetta saa varastoida lyhyitä aikoja kentällä.

Varastointialueilla on oltava järjestetty/järjestettävä vesien hallinta siten, että muodostuvat likaiset vedet saadaan koottua hallitusti ja johdettua asianmukaiseen käsittelyyn.

E.11. Polttoon ohjattavan rakennusjätteen seulanylitteen paalien varastointi on suunniteltava, toteutettava ja valvottava siten, että tulipalojen syttyminen pystytään ehkäisemään ennalta. Tulipalon varalta alueella on oltava alkusammutuskalusto.

Jätteiden hyödyntäminen ja edelleen toimittaminen

E.12. Kutakin jäte-erää saa varastoida korkeintaan kolmen vuoden ajan ennen jätteen toimittamista hyödyntämislaitokseen (R-toiminnot), kuten käytettäväksi polttoaineena, ja korkeintaan vuoden ajan ennen jätteen toimittamista käsittelylaitokseen (D-toiminnot), kuten sijoitettavaksi kaatopaikalle.

(---)

Häiriö- ja poikkeukselliset tilanteet

E.16. Häiriö-, vahinko- ja onnettomuustilanteissa on noudatettava tämän päätöksen määräyksiä A.12. ja A.13.

Vakuus

E.17. Luvan saajan on asetettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle vakuus kyllästetyn puujätteen asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi 28.2.2013 mennessä. Vakuus on 110 000 euroa. Vakuudeksi hyväksytään ammattimaisen rahoituslaitoksen takaus, vakuutus tai pantattu talletus ympäristönsuojelulain 43 a - 43 c §:n mukaisesti.

(---)

H. Kaatopaikan laajennusaluetta (uusi kaatopaikka) koskevat määräykset

(---)

Vesien kerääminen ja johtaminen

H.7. Kaatopaikan laajennusalueen ulkopuolisten puhtaiden vesien pääsy kaatopaikka-alueelle on estettävä niskaojilla ja patopenkereillä. Puhtaat vedet saa johtaa maastoon. Muilta osin vesien hallinnassa on noudatettava edellä annettua määräystä A.14.

Kaatopaikan laajennusalueen puhtaat pintavedet on kerättävä yhteen ja johdettava omaan tasausaltaaseen. Veden laatua on seurattava. Puhtaat pintavedet saa johtaa maastoon. Likaiset pintavedet on käsiteltävä suotovesien tapaan noudattaen edellä annettuja määräyksiä A.15. ja A.16. Likaiset suotovedet saa myös kierrättää takaisin jätetäyttöön.

Likaisten suotovesien kierrättämisestä takaisin jätetäyttöön on laadittava suunnitelma, joka sisältää mm. kierrätyksen teknisen toteutussuunnitelman sekä arvion kierrätettävän suotoveden määrästä. Suotoveden kierrätyksen vaikutuksia on seurattava mm. kaatopaikkakaasun muodostumisen osalta. Seurantatuloksista samoin kuin kierrätetyn suotoveden määrästä on raportoitava vuosittain jäljempänä annetun määräyksen H.26. Mukaisesti.

Puhtaiden pintavesien tasausallas sekä suotovesien tasausaltaat on rakennettava nesteenpitäviksi.

(---)

Jätteiden vastaanotto- ja varastointialueet

H.9. Mahdollisten tuhkien vastaanottosiilojen ja stabilointiaineen varastosiilon on oltava tiiviitä. Liikennöintialueet sekä tuhkien vastaanottoalue on kestopäällystettävä.

(---)

Pintarakenteet

H.11. Loppusijoitusalueiden saavutettua lopullisen täyttökorkeutensa on niiden viimeistelyn ensimmäinen vaihe toteutettava edellä annetun määräyksen B.7. mukaisesti alueilla, joilla jätetäytön painuminen on voimakasta. Väliaikaiset pintarakenteet on saatava valmiiksi vuoden kuluessa kaatopaikan täytön lopettamisesta kyseisellä täyttöalueella. Kaatopaikan laajennusalueen lopulliset pintarakenteet on toteutettava näillä alueilla sitten, kun jätetäyttö on riittävästi painunut.

Loppusijoitusalueilla, joilla painumia ei tapahdu, lopulliset pintarakenteet on saatava valmiiksi kolmen vuoden kuluessa alueen täytön lopettamisesta. Maisemoinnin osalta on noudatettava edellä annettua määräystä B.11.

Lopullisten pintarakenteiden on täytettävä kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaiset tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteita koskevat vaatimukset, jotka ovat seuraavat ylhäältä alaspäin lueteltuina: pintakerros ≥ 1 m, kuivatuskerros ≥ 0,5 m, tiivistyskerros 0,5 m ja kaasunkeräyskerros.

Suunnitelmat, tarkastukset ja raportointi

H.12. Kaatopaikan laajennusalueen pohja- ja pintarakenteiden sekä alueen muiden eristysrakenteiden, kuten tasausaltaiden, laskeutus- ja suodatusaltaiden, kenttärakenteiden sekä polttonesteiden varastointi- ja jakelualueen rakenteiden, yksityiskohtaiset toteutussuunnitelmat mitoituksineen ja rakenteineen sekä käytettävine materiaaleineen on toimitettava hyväksyttäviksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille vähintään kolme kuukautta ennen rakenteiden rakentamisen aloittamista.

Kaatopaikkarakenteiden toteutussuunnitelmissa on esitettävä myös rakennusteknisten töiden laadunvalvontasuunnitelma käsittäen sekä luvan saajan oman että urakoitsijan laadunvalvonnan kuin myös laadunvalvontajärjestelmän varmistamisen ulkopuolisella puolueettomalla asiantuntijalla.

H.13. Pohjan mineraaliset tiivistystyöt, tiivistysrakenteen lävistävien vesienkeräysputkistojen läpiviennit sekä pintarakenteen tiivistetyöt on esitettävä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastettaviksi jokaisessa kaatopaikan rakennusvaiheessa erikseen. Polttonesteiden varastointi- ja jakelualueen tiivistysrakenteet, tasausaltaat ja laskeutus- ja suodatusaltaat on myös esitettävä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastettaviksi.

H.14. Toteutuneet kaatopaikkarakenteet ja laskeutus- ja suodatusaltaat on dokumentoitava ja raportoitava rakennusvaiheittain ja rakennuskohteittain kolmen kuukauden kuluessa ko. kohteen valmistumisesta Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

(---)

Vastaanotettavat jätteet ja jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arviointi

H.16. Kaatopaikan laajennusalueella saa vastaanottaa, hyödyntää ja loppusijoittaa ensisijaisesti HSY:n alueelta peräisin olevia jätteitä seuraavasti:

- sekajätteen käsittelylaitosten rejektejä ja muiden vastaavien jätteenkäsittelylaitosten rejektejä 155 000 t/a; (17 01 07, 17 03 02, 19 05 01 - 19 05 03, 19 06 04, 19 06 06, 19 12 12 ja 19 02 99)

- rakennusjätteen käsittelylaitosten rejektejä ja muita vastaavia rejektejä 150 000 t/a; (17 01 07, 17 03 02 ja 19 12 12)

- tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia tuhkia ja kuonia 70 000 t/a; (10 01 01 - 10 01 03, 10 01 05, 10 01 15, 10 01 17, 10 01 19, 10 01 24 - 10 01 26, 19 01 02, 19 01 12, 19 01 14, 19 01 16, 19 01 18 ja 19 01 19)

- tiiviisti pakattua tai muuten pölyämätöntä asbestijätettä ja erityisjätteitä, kuten haudattavaksi määrättyjä jätteitä, 20 000 t/a; (17 06 01*, 17 06 05*, 18 01 01, 18 01 02, 18 01 04, 18 02 01, 18 02 03, 02 01 02, 02 02 02, 19 08 01, 19 08 02, 19 08 09, 20 03 03, 20 03 06 ja 20 03 07)

- asumisessa syntynyttä sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa sekajätettä 430 000 t/a; (20 03 01)

- erilliskerättyä biojätettä käsittelylaitosten seisokkien ja häiriötilanteiden aikana; (20 01 08).

Lisäksi kaatopaikan laajennusalueella saa:

- hyödyntää peittomaina ja muissa rakenteissa sekä sijoittaa jätteenä jätetäyttöön murskattuja asfaltti-, betoni- ja tiilijätteitä (17 01 01, 17 01 02, 17 01 03, 17 01 07, 17 03 02) sekä tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia maa- ja kiviainesjätteitä (17 05 04), joiden sisältämien öljyhiilivetyjakeiden (C10 - C40) pitoisuus enintään 2 500 mg/kg ja muiden orgaanisten haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen sekä joiden sisältämien epäorgaanisten haitta-aineiden liukoisuudet ovat enintään kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (861/1997) liitteen 2 taulukossa 5 säädetyt, yhteensä enintään 190 000 t/a. Lisäksi maa-ainesjäte-erien, jotka sisältävät haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), hyödyntämis- ja sijoituskelpoisuus on arvioitava maa-aineseräkohtaisesti

- hyödyntää kaatopaikka- ja viimeistelyrakentamisessa jätteenkäsittelykeskuksessa käsiteltyjä tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia pilaantuneita maita (17 05 04, 19 13 02), joiden sisältämien öljyhiilivetyjakeiden (C10 - C40) pitoisuus enintään 2 500 mg/kg ja muiden orgaanisten haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen sekä joiden sisältämien epäorgaanisten haitta-aineiden liukoisuudet ovat enintään kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (861/1997) liitteen 2 taulukossa 5 säädetyt, yhteensä enintään 50 000 t/a. Lisäksi maa-ainesjäte-erien, jotka sisältävät haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), hyödyntämis- ja sijoituskelpoisuus on arvioitava maa-aineseräkohtaisesti.

Kaatopaikan laajennusalueella saa lisäksi välivarastoida jätepolttoainetta 120 000 t/a; (19 12 10) sekä hyödyntää käytöstä poistettuja renkaita 5 000 t/a; (16 01 03).

Kaatopaikan laajennusalueella saa lisäksi välivarastoida esilajiteltua, paalaamatonta poltettavaa jätettä (19 12 10, 19 12 12, 20 03 01) kerrallaan enintään 30 000 t. Paalaamaton poltettava jäte on varastoitava erotettuna loppusijoitetusta jätteestä. Paalaamaton poltettava jäte on tiivistettävä ja murskattava jyräämällä ja peitettävä varastoinnin ajaksi siten, että toiminnasta ei aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja. Paalaamaton poltettava jäte on toimitettava edelleen hyödynnettäväksi niin usein, ettei paalaamattoman poltettavan jätteen välivarastoinnista, poiskaivusta tai kuljetuksesta aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja.

Muuta kuin asumisessa syntynyttä tai ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa jätettä saa sijoittaa kaatopaikalle vain, jos jäte täyttää kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) liitteessä 2 kohdassa 3.2. määritellyt kelpoisuusvaatimukset. Tuotaessa jätteitä sijoitettavaksi kaatopaikalle on niiden mukana oltava tiedot jätteen alkuperästä ja luokittelusta sekä jäljennös jätteen perusmäärittelyä koskevista merkityksellisistä asiakirjoista, jollei ole kysymys asumisessa syntyneestä jätteestä tai ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavasta jätteestä. Mikäli kaatopaikalle tuodaan toistuvasti saman jätteen tuottajan samanlaatuista jätettä, on jätteelle tehtävä vastaavuustestaus vähintään kerran vuodessa perusmäärittelyssä määritettyjen parametrien osalta. Toiminnanharjoittajan on toimitettava testausta vaativien jätejakeiden perusmäärittelyä koskevat asiakirjat ja tieto jätejakeittain vastaavuustestaukseen valituista parametreista ja käytettävistä testausmenetelmistä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle muutetun toiminnan ensimmäisenä vuonna. Vastaavuustestausten tulokset on sen jälkeen vuosittain esitettävä tavanomaisen jätteen kaatopaikan vuosiraportissa, jos jätettä tuodaan edelleen kaatopaikalle.

Jätetäyttöön ei saa sijoittaa sellaista jätettä, joka on laimennettu tai sekoitettu muuhun jätteeseen tai aineeseen ainoastaan jätteen kaatopaikkakelpoisuuden täyttämiseksi eikä muuta sellaista jätettä, joka ei täytä kaatopaikkajätteelle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia.

Jätetäyttöön ei saa sijoittaa nestemäistä jätettä eikä sellaista jätettä, joka on kaatopaikkaolosuhteissa räjähtävää, syövyttävää, hapettavaa tai helposti syttyvää, eikä autojen, työkoneiden tai muiden ajoneuvojen renkaita tai niiden silppua.

Nestemäisten erityisjätteiden esikäsittelyssä altaan pohjalle saostunut liete ja patomateriaali voidaan sijoittaa jäteluokituksensa mukaisesti tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.

Kaatopaikalle ei saa sijoittaa jätettä, jota ei ole esikäsitelty, eikä sellaista asumisessa syntynyttä jätettä taikka ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä, jonka biohajoavasta jätteestä suurinta osaa ei ole kerätty talteen erillään muusta jätteestä tai toimitettu muulla tavoin hyödyntämistä tai muuta käsittelyä varten. Mikäli biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle tai sijoittamisen vähentämistä koskevista tavoitteista ja aikatauluista määrätään erillissäännöksin, kuten valtioneuvoston asetuksella, on sitä noudatettava.

Kaatopaikan pohja- ja pintarakenteiden mineraalisten tiivistyskerrosten välisessä tilassa (kaatopaikan sisällä) olevissa kerroksissa saa hyödyntää pilaantuneita maa-ainesjätteitä ja muita tässä määräyksessä hyväksyttyjä jätteitä, jotka täyttävät jätelajeittain kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) liitteessä 2 kohdassa 3.2. määritellyt kelpoisuusvaatimukset, ja jäte on käyttötarkoitukseensa teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Kaatopaikan pintarakenteen mineraalisen tiivistyskerroksen yläpuoliset rakennekerrokset on rakennettava maa-aineksista, joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen alempien ohjearvojen.

Muutoin jätteiden vastaanotossa on noudatettava edellä annettuja määräyksiä A.4. ja A.5.

Jätteiden sijoittaminen

(---)

H.18. Sekajätteen käsittelylaitoksen sekä rakennusjätteen rejekti, kaatopaikalle mahdollisesti läjitettävä sekajäte ja erilliskerätty biojäte on peitettävä ja tiivistettävä mahdollisimman pian, vähintään saman päivän aikana pölyämisen sekä sekajätteestä ja erilliskerätystä biojätteestä aiheutuvien eläin- ja hajuhaittojen vähentämiseksi.

Tuhka- ja kuonakuormien purku, tuhkien mahdollinen stabilointi ja jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle on hoidettava siten, ettei jätteistä aiheudu pölyämistä. Sadevesien pääsy stabiloituun tuhkajätteeseen on tarvittaessa estettävä esim. kattamalla stabiloitujen tuhkien loppusijoitusalue. Kate voidaan poistaa sitten, kun alueella on asianmukaiset pintarakenteet.

Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettava asbestijäte ei saa sisältää muita vaarallisia aineita kuin sidottu asbesti mukaan lukien kuidut, jotka on sidottu sidemateriaaliin tai pakattu muoviin. Asbestijäte on sijoitettava kaatopaikalla muusta jätteestä eristetylle alueelle, jäte on peitettävä päivittäin ja ennen jokaista tiivistyskertaa riittävän paksulla kerroksella maa-ainesta tai muulla tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla. Mikäli asbestijätettä ei ole pakattu, on jätettä kasteltava säännöllisesti sijoittamisen aikana. Alueen käytön jälkeen alue on peitettävä pysyvästi pintakerroksella asbestikuitujen leviämisen estämiseksi. Alueella ei saa porata reikiä tai toteuttaa muita töitä, jotka voivat aiheuttaa kuitujen vapautumista. Kaatopaikan osa, johon sijoitetaan asbestijätettä, on merkittävä muistiin valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) mukaisesti.

Erityisjätteet on haudattava jätetäyttöön ja peitettävä päivittäin. Jäte on peitettävä riittävän paksulla maa- tai jätekerroksella.

Jätepolttoaineen varastointi on järjestettävä siten, että tulipalovaara minimoituu. Tulipalon varalta alueella on oltava alkusammutuskalustoa.

Rejekti- ja sekajätteiden loppusijoitusalueilla jätteet on tiivistettävä. Täyttökerrokset on peitettävä riittävällä maakerroksella tai muulla välipeitoksi soveltuvalla jätemateriaalilla siten, että kulloinkin avoinna oleva täyttöalue on mahdollisimman pieni. Jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle on kokonaisuudessaan suunniteltava ja toteutettava siten, että estetään ja torjutaan haitat ja vaaratilanteet, kuten sortumat, jätepenkereen puutteellinen vakavuus ja veden lammikoituminen täyttöalueelle.

Kaatopaikkakaasu

H.19. Kaatopaikkakaasun kertymistä ja purkautumista on seurattava rejekti- ja sekajätteen sijoitusalueilla. Jätetäytössä muodostuva kaatopaikkakaasu on kerättävä yhteen ja hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan, ainoastaan poikkeustilanteissa kaatopaikkakaasu voidaan käsitellä polttamalla soihtupolttimessa.

Tiedot kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmästä on toimitettava jatkotoimenpiteiden harkintaa varten Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään pintarakenteiden toteutussuunnitelmien yhteydessä.

Alueen hoito

H.20. Kaatopaikan laajennusalueen toiminnoista aiheutuvan melun, alueen yleisen hoidon, jätteiden kuljetuksen, henkilökunnan koulutuksen sekä informaation antamisen ja polttonestesäiliöiden ja niiden hälytys- ja turvalaitteiden kunnon tarkkailun osalta on noudatettava edellä annettuja määräyksiä A.2., A.7., A.10., A.11. ja A.30. Kaatopaikan laajennusalue ja tasausaltaiden alue on liitettävä edellä annetun määräyksen A.6. mukaiseen aidattuun alueeseen. Lintujen ja muiden haittaeläinten torjunta on järjestettävä.

Jätetäytön kaivu ja muotoilu on suoritettava siten, että toiminnasta ei aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja lähimpien asuntojen piha-alueilla. Haisevat jätemateriaalit on varastoitava peitettyinä ja materiaalit on sijoittamisen jälkeen peitettävä viipymättä riittävällä maa-aines- tai muulla materiaalilla. Avoinna oleva ja hajuhaittaa aiheuttava jätetäyttöalue on pidettävä muotoilun aikana mahdollisimman pienenä ja alue on peitettävä viipymättä alueen tasauksen valmistuttua. Lisäksi on tarvittaessa käytettävä muita asianmukaisia kyseiseen toimintaan soveltuvia hajuhaittojen torjuntamenetelmiä.

Esilajitellun, paalaamattoman poltettavan jätteen välivarastointitoiminnasta kaatopaikan laajennusalueella on esitettävä yksityiskohtainen suunnitelma jätteen välivarastoinnista, poiskaivusta ja jatkokäsittelystä sekä haittojen torjunnasta ja niiden seurannasta Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä tiedoksi Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristösuojeluviranomaisille. Hajuhaittojen torjumiseksi välivarastoitava jäte on peitettävä esimerkiksi biosuotimella, hakkeella tai kompostilla.

(---)

Kaatopaikan laajennusalueen ja sekajätteen välivarastoinnin vakuudet

H.27. Luvan saajan on asetettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle vakuus kaatopaikan laajennusalueen (uusi kaatopaikka) asianmukaisen jätehuollon, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi 30.6.2013 mennessä sekä vakuus sekajätteen välivarastonnin asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi ennen sekajätteen välivarastoinnin aloittamista. Kaatopaikan laajennusalueen (uusi kaatopaikka) vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Vakuudeksi hyväksytään ammattimaisen rahoituslaitoksen takaus, vakuutus tai pantattu talletus ympäristönsuojelulain 43 a - 43 c §:n mukaisesti.

Vakuuksien suuruudet ovat seuraavat:

- uuden kaatopaikan viimeistelyrakenteiden (pintarakenteet ja kaasunkeräys) rakentaminen 765 000 euroa

- jälkihoidon ja -tarkkailun toteuttaminen 1 548 942,50 euroa

- sekajätteen välivarastointi 1 200 000 euroa.

Toiminnanharjoittajan on kerrytettävä kaatopaikan vakuutta siten, että vakuuden määrä vastaa koko ajan mahdollisimman hyvin niitä kustannuksia, joita toiminnan lopettaminen arviointihetkellä aiheuttaisi.

Määräykset koskien asfaltti-, betoni- ja tiilijätteen murskausta, pilaantuneen maa-ainesjätteen seulontaa sekä käytöstä poistettujen renkaiden paloittelua

Vastaanotettavat ja käsiteltävät jätteet

H.28. Kaatopaikka-alueella saa vastaanottaa, murskata, paloitella, seuloa ja varastoida asfaltti-, betoni- ja tiilijätettä enintään 80 000 t/a; (17 01 01, 17 01 02, 17 01 07, 17 03 02), maa- ja kiviainesjätteitä, joiden sisältämien haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädettyjen ylempien ohjearvojen, 50 000 t/a; (17 05 04), ja käytöstä poistettuja renkaita 5 000 t/a; (16 01 03).

Melu

H.29. Murskaus-, paloittelu- ja seulontatoimintaa saa suorittaa arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00 - 21.00. Murskaimet, paloittelu- ja seulontalaitteet sekä muut jätteiden käsittelylaitteet on sijoitettava niin, että voimakkain ääni ei lähde melulle alttiiden kohteiden suuntiin.

Pöly

H.30. Murskattavan, paloiteltavan tai seulottavan materiaalin on oltava kosteaa, mikäli se on pölyävää. Pölyhaittoja on ehkäistävä materiaalien kastelulla ja laitteistojen koteloinneilla. Jos kastelua ei voida pitää päällä esimerkiksi kovan pakkasen tai laiterikon vuoksi, on toiminta keskeytettävä.

Jätteiden varastokasoja sekä alueita, joilla työkoneet liikkuvat, on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. Varastokasojen, toiminta-alueen ja teiden pölyntorjunnassa on ensisijaisesti käytettävä vettä.

Jätteiden käsittely ja varastointi

H.31. Käsiteltävistä jätteistä erotetut hyötykäyttökelpoiset jätteet, joita ei voida hyödyntää paikan päällä, kuten metallit, on kerättävä erilleen ja toimitettava hyödynnettäviksi.

H.32. Alue, jolla harjoitetaan renkaiden paloittelua ja varastointia, on kestopäällystettävä.

Hulevedet alueelta on koottava yhteen ja johdettava öljyn- ja hiekanerotuskaivojen kautta tarkkailukaivoon, jossa veden laatua on seurattava vähintään mineraaliöljyjen osalta neljä kertaa vuodessa. Puhtaat hulevedet saa johtaa maastoon. Likaantuneiksi todetut hulevedet on johdettava jätteenkäsittelykeskuksen likaisten vesien tasausaltaaseen. Taikka alueen hulevedet on käsiteltävä muulla tavalla vastaavan tasoisesti.

H.33. Käytöstä poistettujen renkaiden paloittelu ja varastointi on suunniteltava, toteutettava ja valvottava siten, että tulipalojen syttyminen pystytään ehkäisemään ennalta.

(---)

Määräykset koskien sekajätteen ja energiajätteen käsittelyä

Vastaanotettavat ja käsiteltävät jätteet

H.35. Kaatopaikka-alueella saa vastaanottaa, murskata, seuloa ja paalata sekajätettä ja energiajätettä enintään 75 000 t/a; (19 12 10, 19 12 12, 20 03 01) ja varastoida paalattua sekajätettä ja energiajätettä 150 000 t/a.

Melu

H.36. Murskaus-, seulonta- ja paalaustoimintaa saa suorittaa arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00 - 21.00. Murskaimet, seulonta- ja paalauslaitteet sekä muut jätteiden käsittelylaitteet on sijoitettava kaatopaikalla niin, että voimakkain ääni ei lähde melulle alttiiden kohteiden suuntiin. Meluhaittoja on ehkäistävä koteloinneilla.

Haju- ja pölyhaitat

H.38. Toiminnasta ei saa aiheutua lähimmissä häiriintyvissä kohteissa kohtuuttomia haju- tai pölyhaittoja jätteen vastaanoton, käsittelyjen tai varastoinnin aikana. Tarvittaessa toiminnat on sijoitettava halleihin.

H.39. Käsittelemättömän sekajätteen varasto on pidettävä mahdollisimman pienenä. Käsittelemättömän sekajätteen varastokasat on peitettävä siten, että varastoinnista ei aiheudu hajuhaittoja. Tarvittaessa kasat on peitettävä esimerkiksi biosuotimella, hakkeella tai kompostilla. Vastaanotettu sekajäte on paalattava mahdollisimman pian vastaanoton jälkeen. Paalien rikkoontuneisuutta on valvottava jatkuvalla seurannalla. Hajuhaittoja aiheuttava sekajäte ja rikkoontuneet sekajätepaalit on tarvittaessa toimitettava jäljempänä annetussa määräyksessä H.49. tarkoitettuun laitokseen. Mahdollinen sekajätepaalien purku jätteenkäsittelykeskuksessa on hoidettava siten, että hajuhaitat estetään ja tarvittaessa purku on suoritettava sisätiloissa. Poistoilma on käsiteltävä, jos poistoilmasta aiheutuu hajuhaittoja.

H.40. Murskattavan, seulottavan ja paalattavan materiaalin on oltava kosteaa, mikäli se on pölyävää. Pölyhaittoja on ehkäistävä materiaalien ja varastokasojen kastelulla ja laitteistojen koteloinneilla. Jos kastelua ei voida pitää päällä esimerkiksi kovan pakkasen tai laiterikon vuoksi, on toiminta keskeytettävä.

Jätteiden varastokasoja sekä alueita, joilla työkoneet liikkuvat, on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. Varastokasojen, toiminta-alueen ja teiden pölyntorjunnassa on ensisijaisesti käytettävä vettä.

Roskaantuminen

H.41. Roskaantuminen on estettävä koteloinnein ja tarvittaessa aitaamalla, kuten betonielementein ja verkoin. Puretut sekajätepaalit on peitettävä kuljetuksen ajaksi.

Haittaeläimet

H.42. Haittaeläinten esiintymistä on estettävä pitämällä käsittelemättömän sekajätteen varastot mahdollisimman pieninä ja säilytysaika lyhyenä. Lintujen ja muiden haittaeläinten torjunta on järjestettävä. Tarvittaessa sekajätteen paalivarasto on peitettävä.

Jätteen käsittely ja varastointi

H.43. Erilaatuisille jätteille on varattava omat erilliset, riittävän suuret alueet jätteiden vastaanottoa, varastointia ja käsittelyä sekä käsitellyn jätteen varastointia varten siten, että eri jätejakeet eivät sekoitu keskenään.

Kotitaloussekajätteen vastaanottovarasto on pidettävä mahdollisimman pienenä.

H.44. Vastaanotettavien jätteiden joukosta on poistettava ennen varastointia muu murskaukseen sopimaton tai myöhempää murskeen hyötykäyttöä rajoittava jäte.

H.45. Muovikalvoon käärittyjä sekajätepaaleja saa varastoida kaatopaikan laajennusalueella tasaisella kenttäalueella, jolla on tiiviit pohjarakenteet ja jonka valumavedet ohjataan käsiteltäviksi. Seulanylitettä ja -alitetta saa varastoida lyhyitä aikoja kentällä.

Varastointialueilla on oltava järjestetty/järjestettävä vesien hallinta siten, että mahdollisesti muodostuvat likaiset vedet saadaan kerättyä ja johdettua jätteenkäsittelykeskuksen jätevesien käsittelyyn.

H.46. Paalien varastointi on järjestettävä siten, että tulipalovaara minimoituu. Tulipalon varalta alueella on oltava alkusammutuskalusto.

Jätteiden edelleen toimittaminen

H.47. Kutakin paalattua ja käärittyä jäte-erää saa varastoida korkeintaan kolmen vuoden ajan ennen jätteen toimittamista hyödyntämislaitokseen (R-toiminnot), kuten käytettäväksi polttoaineena, ja korkeintaan vuoden ajan ennen jätteen toimittamista käsittelylaitokseen (D-toiminnot), kuten sijoitettavaksi kaatopaikalle.

H.48. Käsiteltävistä jätteistä erotetut hyötykäyttökelpoiset jätteet, joita ei voida hyödyntää paikanpäällä, kuten metallit, on kerättävä erilleen ja toimitettava hyödynnettäviksi.

H.49. Toiminnassa muodostuvat jätejakeet on toimitettava jatkokäsiteltäviksi tai hyödynnettäviksi laitokseen, jolla on voimassa oleva ympäristölupa kyseisenlaisten jätejakeiden vastaanottamiseen. Jätteet on pyrittävä ensisijaisesti toimittamaan kohteeseen, jossa jäte hyödynnetään. Jätteet, joita ei voida hyödyntää, saa toimittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle loppusijoitettavaksi, jos ne eivät ole vaarallisia jätteitä (ongelmajätteitä).

H.50. Mikäli toiminnasta toimitetaan jätepolttoainetta käytettäväksi polttoaineena, jätepolttoaineen valmistuksessa, laadun tarkkailussa, varastoinnissa ja edelleen toimittamisessa on noudatettava standardia SFS-EN 15359 "Kiinteät kierrätyspolttoaineet. Vaatimukset ja luokat".

Häiriö- ja poikkeukselliset tilanteet

H.51. Häiriö-, vahinko- ja onnettomuustilanteissa on noudatettava tämän päätöksen määräyksiä A.12. ja A.13.

Määräykset koskien tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan jätteenpolton pohjakuonan käsittelyä

Jätteen käsittely

H.52. Edellä määräyksessä H.16. tarkoitettua tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltua jätteenpolton kuonaa (pohjatuhkaa) saa esikäsitellä seulomalla, metallien erottelulla ja ikäännyttämällä kaatopaikan laajennusalueella ja tiivispohjaisilla kenttäalueilla. Kuonaa ei saa kuitenkaan ikäännyttää uuden kaatopaikan pohjoispuoleisella jätteiden käsittelykentällä.

H.53. Kuona on käsiteltävä ja varastoitava tiivispohjaisella kaatopaikan laajennusalueella ja/tai hyötykäyttökentillä, joilta likaiset vedet kerätään ja johdetaan jätteenkäsittelykeskuksen jätevesien käsittelyyn.

(---)

Pölyhaitat

H.55. Kuonakuormien purku, kuonien esikäsittely ja varastointi on hoidettava siten, ettei kuonaa käsiteltäessä aiheudu pölyämistä.

(---)

Luvan voimassaolo

Päätös on voimassa toistaiseksi.

Toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lupa.

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on tehtävä hakemus toimivaltaiselle lupaviranomaiselle tämän päätöksen lupamääräysten tarkistamiseksi 31.10.2020 mennessä. Tarkistamishakemukseen on liitettävä yhteenveto jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta, tarkkailu- ja päästömittaustulokset, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta, tiedot alueen kaavoituksessa ja maankäytössä tapahtuneista muutoksista sekä ympäristönsuojeluasetuksen 8 - 12 §:ssä säädetyt tiedot soveltuvin osin.

Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta

Aluehallintovirasto on myöntänyt HSY:lle luvan aloittaa yhtiön esittämät uudet toiminnat lupapäätöksen mukaisesti muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja B:n vaatimuksen kaasuvoimalan ylijäämäsähkön käyttämisestä käsittelyhallien lämmitykseen sekä vaatimuksen poltettavan jätteen ohjaamisesta muihin jätteenpolttolaitoksiin seisokkien aikana.

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen ympäristölupien yhteiskäsittelystä.

Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt lupahakemuksen siltä osin kuin HSY:lle on myönnetty lupa käsitellä metsäteollisuuden kuitulietteitä kompostoimalla jälkikypsytyskentällä. Tämän johdosta lupamääräyksen E.1. toisesta kappaleesta ja lupamääräyksen E.5. kolmannesta kappaleesta on poistettu tätä tarkoittavat kohdat.

(---)

Hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston päätöstä paalaamattoman sekajätteen välivarastoinnin osalta siten, että toiminnassa on sallittua vain sekajätteen vastaanottoon liittyvä lyhytaikainen välttämätön varastointi ennen käsittelyä. Tämän johdosta lupamääräyksen H.16 neljäs kappale on muutettu kuulumaan seuraavasti:

H.16. (---)

Kaatopaikan laajennusalueella saa lisäksi välivarastoida esilajiteltua, paalaamatonta poltettavaa jätettä (19 12 10, 19 12 12, 20 03 01) kerrallaan enintään määrä, joka mahdollistaa vain sekajätteen vastaanottoon liittyvän lyhytaikaisen välttämättömän varastoinnin ennen käsittelyä. Paalaamaton poltettava jäte on varastoitava erotettuna loppusijoitetusta jätteestä. Paalaamaton poltettava jäte on tiivistettävä ja murskattava jyräämällä ja peitettävä varastoinnin ajaksi siten, että toiminnasta ei aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja. Paalaamaton poltettava jäte on toimitettava edelleen hyödynnettäväksi niin usein, ettei paalaamattoman poltettavan jätteen välivarastoinnista, poiskaivusta tai kuljetuksesta aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja.

(---)

Lisäksi hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä A.1., A.13., A.20. ja A.25. Muutetut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

A.1. Toimintaa, mukaan lukien melua aiheuttavat huoltotoimenpiteet ja koneiden korjaus, saa harjoittaa HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa arkipäivisin klo 7.00 - 21.00 ja poikkeustapauksissa myös arkipyhisin ja viikonloppuisin klo 7.00 – 16.00.

(---)

A.13. Poikkeuksellisiin tilanteisiin on varauduttava ennakolta. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalta jätteenkäsittelykeskuksen alueella on aina oltava saatavilla riittävä määrä imeytysmateriaalia ja astioita kerätyille aineille. Käytettävissä on oltava myös riittävästi alkusammutukseen tarvittavaa kalustoa. Jätteiden, materiaalien ja kemikaalien varastointi on suunniteltava, toteutettava ja valvottava siten, että pystytään jo ennalta ehkäisemään tulipalojen syttyminen. Tulipalon sammutusvesien ja rankkasateiden aiheuttamien tulvatilanteiden varalta alueella on oltava riittävästi vesien keräämiseen tarvittavaa allastilavuutta.

Häiriötilanteissa ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä, on ryhdyttävä välittömästi asianmukaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten päästöjen ja niiden leviämisen estämiseksi ja päästöistä aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi ja rajoittamiseksi sekä tapahtuman toistumisen estämiseksi. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen. Laitteet on saatettava normaaliin toimintakuntoon niin pian kuin se on teknisesti mahdollista.

Luvan saajan on varauduttava mahdollisiin poikkeus- ja häiriötilanteisiin ajantasaisella poikkeus- ja häiriötilannesuunnitelmalla ja kouluttamalla henkilökuntaa tällaisten tilanteiden varalle. Suunnitelmassa on oltava myös ohjeet siitä, miten lähialueen asukkaille tiedotetaan sellaisista poikkeus- ja häiriötilanteista, joista saattaa aiheutua terveyshaittaa tai muuta merkittävää ympäristöhaittaa asukkaille. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelman mukaiset ohjeet on oltava kaikkien toimipaikalla työskentelevien tiedossa. Päivitetyt poikkeustilannesuunnitelmat on toimitettava tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

(---)

A.20. Jätteenkäsittelykeskuksen ja sen toimintojen ja niiden ympäristövaikutusten seurannassa ja tarkkailussa on noudatettava FCG Finnish Consulting Group Oy:n laatimaa 3.11.2010 päivitettyä suunnitelmaa "Toimintojen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma 1282-P11309". Toiminnanharjoittajan on tarkistettava järjestämänsä seuranta ja tarkkailu siten, että se täyttää myös jätelain (646/2011) 120 §:n mukaiset jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelman vaatimukset kaikkien jätteenkäsittelytoimintojen osalta. Tarkistettu suunnitelma on toimitettava tarkastettavaksi Etelä-Suomen aluehallintovirastolle sekä tiedoksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään 1.5.2013 mennessä. Jos käsiteltävän jätteen laatu tai määrä taikka käsittelyn järjestelyt muuttuvat, toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava suunnitelmaa ja ilmoitettava tästä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Mittaukset, näytteenotto ja analysointi on suoritettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Tarkkailussa on noudatettava lisäksi tämän päätöksen tarkkailua koskevia muita määräyksiä.

Luvan saajan on tarkkailtava jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista aiheutuvaa melua Uudenmaan ympäristökeskuksen 9.10.2006 päivätyllä kirjeellään No YS 1444 hyväksymän suunnitelman ja siihen Uudenmaan ympäristökeskuksen 5.5.2008 päivätyllä kirjeellään No YS 582 tekemän tarkistuksen mukaisesti. Melutarkkailussa on otettava huomioon hyötykäyttökentillä tapahtuvat uudet melua aiheuttavat toiminnot. Tarkkailusuunnitelman tarkistus on esitettävä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi 31.12.2014 mennessä.

(---)

A.25. Jätteenkäsittelykeskuksen aiheuttamat hajuhaitat ja hajujen leviäminen ympäristöön on selvitettävä vähintään kerran vuodessa asukaspaneelitutkimuksella, asiantuntijaraadin tekemin aistihavainnoin, hajumittauksilla tai muilla vastaavilla menetelmillä. Sekajätteen varastoinnista, paalaamisesta ja paalien avaamisesta aiheutuva hajuhaitta on selvitettävä ensimmäisen toimintavuoden aikana Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Jätteenkäsittelykeskuksen alueen ilman leijuvan pölyn hengitettävien hiukkasten (PM10 ja PM2,5) sekä rikkiyhdisteiden määrää on seurattava jatkuvatoimisesti ilman laadun mittausasemalla.

Hallinto-oikeus on muilta osin hylännyt sille tehdyt valitukset ja siten muun ohella A:n ja B:n vaatimuksen jätteenkäsittelyalueen sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia koskevan arvioinnin tekemisestä ja melua koskevien lupamääräysten muuttamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei tämän ympäristölupa-asian yhteydessä kuulu kaasuvoimalan ylijäämäsähkön käyttämistä ja poltettavan jätteen ohjaamista koskevien vaatimusten tutkiminen.

Ympäristölupien yhteiskäsittelyn tarpeellisuus

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaan jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa.

Ympäristönsuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaan jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien eri toimintojen yhteisvaikutus on lupaharkinnan kannalta huomattava ja näiden toimintojen ympäristölupa-asiat ovat vireillä samassa lupaviranomaisessa, asiat on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana. Pykälän 2 momentin mukaan jos 35 §:n 4 momentissa tarkoitettuja toimintoja koskeva lupa-asia on pantu vireille eri lupahakemuksilla, hakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti ottaen huomioon toimintojen muodostama kokonaisuus.

Korkeimman hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi palauttama Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista koskeva asia on palautunut aluehallintovirastoon 12.5.2010. Jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan olennaista muuttamista ja lupamääräysten tarkistamista koskeva lupahakemus on tullut vireille 22.12.2010. Asioiden ollessa vireillä aluehallintovirastossa HSY on hakenut 3.5.2011 lupaa jätteenkäsittelykeskuksen biojätteen käsittelykapasiteetin nostamiseen, uuden mädätyslaitoksen toimintaan, muodostuvan biokaasun hyödyntämiseen uudessa sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksessa sekä uuden jätevesien esikäsittelylaitoksen toimintaan. Lisäksi hakemus koskee olemassa olevan kompostointilaitoksen vuonna 2003 myönnetyn ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja toiminnan muutosta mädätteen jälkikompostointiin. Kaikki lupahakemukset on kuulutettu samanaikaisesti 22.6. - 22.8.2011. Kaksi ensiksi mainittua hakemusta on ratkaistu valituksenalaisella päätöksellä. Jälkimmäinen asia on vireillä aluehallintovirastossa.

Kun otetaan huomioon Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen eri toiminnoille tehdyt ympäristövaikutusten arvioinnit sekä se, että vireillä oleva biojätteiden laitosmaista käsittelyä koskeva lupahakemus ja sen käsittelyn yhteydessä kertynyt asiakirja-aineisto oli aluehallintoviraston käytettävissä valituksenalaista päätöstä tehtäessä, hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaista päätöstä ei ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentti ja 40 § huomioon ottaen ole kumottava valituksissa esitetyillä perusteilla, vaikka mainituilla laitoksilla eräiltä osin onkin keskenään toiminnallinen yhteys.

Ympäristölupa

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7 - 9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista tarpeellisista lupamääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Jätelaki (1072/1993) on kumottu uudella samannimisellä lailla (646/2011). Uuden jätelain 148 §:n 1 momentin mukaan uusi jätelaki on tullut voimaan 1.5.2012. Uuden jätelain 149 §:n 1 momentin mukaan uuden jätelain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Hallinto-oikeus on tämän mukaisesti soveltanut asiassa jätelain (1072/1993) säännöksiä.

Jätelain 4 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätelain 6 §:n 4 ja 5 kohdan mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja jätehuolto on järjestettävä siten, että jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää.

Jäteasetuksen (1390/93) 8 §:n mukaan jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikka on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä eikä sen käytöstä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Toiminnan sijainti ja laatu

Valituksen kohteena olevalla aluehallintoviraston päätöksellä on ratkaistu HSY:n lupahakemus, joka koskee Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevien ympäristölupapäätösten lupamääräysten tarkistamista ja muuttamista sekä toiminnan olennaista muuttamista. Asiakirjojen mukaan lähimmät asuinalueet sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä jätteenkäsittelykeskuksesta luoteeseen ja noin 700 metrin etäisyydellä jätteenkäsittelykeskuksesta pohjoiseen. Yksittäisiä asuin- ja lomarakennuksia on lisäksi alueen etelä- ja lounaispuolella lähimmillään noin 600 metrin etäisyydellä. Jätteenkäsittelykeskus sijaitsee alueella, jolle on laadittu maakunta-, asema- ja yleiskaava. Jätteenkäsittelykeskuksen lähiympäristössä ei ole yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Lähimmät talousvesikaivot sijaitsevat uuden kaatopaikka-alueen länsi- ja pohjoispuolella noin 450 - 850 metrin etäisyydellä ja kaatopaikan laajennusalueen eteläpuolella noin 750 metrin etäisyydellä. Pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään.

Valtaosa nyt käsiteltävänä olevan hakemuksen toiminnoista on ollut olemassa jo aikaisemmin. Voimassa olevassa ympäristöluvassa sallittujen jätteiden lisäksi lupaa on haettu sille, että vanhan ja uuden kaatopaikan muotoilussa ja viimeistelyssä saadaan käyttää tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia tuhka- ja kuonajätteitä. Uutena toimintona lupaa on haettu jätevoimalassa poltettavan materiaalin murskaukselle ja paalaukselle sekä erilliskerätyn biojätteen sijoittamiselle uudelle kaatopaikalle käsittelylaitosten seisokkien ja häiriötilanteiden aikana. Lisäksi on esitetty esilajitellun, paalaamattoman poltettavan jätteen varastointia kaatopaikan laajennusalueella.

Hyötykäyttökentillä käsiteltävien ja varastoitavien jätteiden osalta lupaa on haettu pilaantuneiden maiden käsittelyn laajentamiseen sekä uutena toimintona maa- ja kiviainesjätteen käsittelylle, syntypaikkalajitellun rakennusjätteen käsittelylle, puujätteen haketukselle ja välivarastoinnille sekä kyllästetyn puujätteen välivarastoinnille. Biojätteiden käsittelyn osalta tämän lupa-asian yhteydessä käsitellään kompostin jälkikypsytys ja muut kentillä tapahtuvat biojätteiden käsittelytoiminnot. Sen sijaan biojätteiden laitosmainen kompostointi käsitellään biojätteiden käsittelylaitoksen ympäristölupahakemuksen yhteydessä. Kompostointikäsittelyn osalta uutena toimintona lupaa on haettu mullan valmistukseen maa-aineksista ja biojätekompostista sekä puutarha- ja puistojätteen sekä metsäteollisuuden kuitulietteiden kompostointiin.

Hyväksytyt vaatimukset ja osittain muutetut lupamääräykset

Metsäteollisuuden kuitulietteen käsittely kompostoimalla ja sekajätteen välivarastointi

Ämmässuon mittausasemalla on seurattu pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia vuodesta 2002 lähtien. Hajun leviämistä ja esiintymistä jätteenkäsittelykeskuksen ympäristössä on selvitetty kenttähavainnoin vuosina 2000, 2002, 2003, 2007 – 2008 ja viimeksi vuosina 2009 – 2010. Tällöin havaintopäiviä oli syyskaudella 11 ja kevätkaudella 15. Jätteenkäsittelykeskuksen luoteispuolella, jossa asutus on lähimpänä, hajun esiintymistiheys oli 27 %. Vähintään selväksi luokitellun hajun esiintymistiheys lähialueella (0 - 2 km) oli keskimäärin 18 % ja luoteispuolella 14 %. Selvityksen mukaan kokonaishajun ja selvän hajun esiintyminen lähialueilla (0 - 2 km) on selvästi lisääntynyt.

Selvitykset osoittavat, että jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta aiheutuvan hajun esiintymistiheys on ylittänyt haitan arvioinnissa käytettävät ohjearvot. Selvityksen perusteella on arvioitavissa, että jätteenkäsittelykeskus on aiheuttanut hajuhaittaa ja heikentänyt asuinviihtyisyyttä lähimmillä asuinkiinteistöillä.

Hakemuksen mukaan metsäteollisuuden jätevesien käsittelyssä muodostuva kuituliete kompostoitaisiin jälkikypsytyskentällä. Kompostoinnissa käytettäisiin soveltuvien osin samoja menetelmiä kuin biojätekompostin jälkikypsytyksessä ja puutarha- sekä puistojätteen kompostoinnissa.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukainen käsittelytapa ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta kyseisten lietteiden käsittelyssä. Lietteiden käsittely jälkikypsytyskentällä ilman tätä edeltävää riittävän pitkää ja asianmukaista laitosmaista kompostoitumisvaihetta voi aiheuttaa ajoittain merkittävää hajuhaittaa lähiympäristössä. Kun asiassa tehdyn hajuselvityksen mukaan haju alentaa jo muutoinkin viihtyisyyttä lähiympäristössä, lisääntyvä hajukuormitus voisi aiheuttaa merkittävää hajuhaittaa. Haittoja ei voida riittävästi estää lupamääräyksiä asettamalla, minkä johdosta hallinto-oikeus hylkää hakemuksen tältä osin.

Käsiteltävä sekajäte vastaanotetaan laitosalueen kentälle. Sekajätevaraston koko pyritään hakemuksen mukaan pitämään mahdollisimman pienenä ja vastaanotettu sekajäte pyritään paalaamaan mahdollisimman pian vastaanoton jälkeen haju- ja muiden haittojen vähentämiseksi.

Lupamääräyksen H.16. mukaan kaatopaikan laajennusalueella saa välivarastoida esilajiteltua, paalaamatonta poltettavaa jätettä (19 12 10, 19 12 12, 20 03 01) kerrallaan enintään 30 000 tonnia. Paalaamaton poltettava jäte on varastoitava erotettuna loppusijoitetusta jätteestä. Paalaamaton poltettava jäte on tiivistettävä ja murskattava jyräämällä ja peitettävä varastoinnin ajaksi siten, että toiminnasta ei aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja. Paalaamaton poltettava jäte on toimitettava edelleen hyödynnettäväksi niin usein, ettei paalaamattoman poltettavan jätteen välivarastoinnista, poiskaivusta tai kuljetuksesta aiheudu kohtuuttomia hajuhaittoja.

Lupa mahdollistaa arviolta noin 5–6 viikon aikana HSY:n alueelta kertyvän sekajätteen välivarastoinnin paalaamattomana avoimella kentällä. Hajuhaitan estämiseksi suunniteltujen ja lupamääräyksessä edellytettyjen toimenpiteiden riittävyydestä hajuhaittojen estämiseksi ei ole varmuutta. Hajuhaittojen esiintymistä kartoittaneessa selvityksessä hajun luonteen perusteella hajulähteeksi arvioitiin lähinnä kaatopaikkakasa ja tuore jäte. Hallinto-oikeus katsoo, että sekajätteen hakemuksen mukainen välivarastointi ja poiskaivu voivat aiheuttaa vastaavanlaista hajuhaittaa.

Koska haittaa on vaikea hakemuksessa esitetyin toimenpitein riittävästi vähentää, hallinto-oikeus muuttaa päätöstä sekajätteen välivarastoinnille myönnetyn luvan osalta ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Muutoin aluehallintoviraston päätöstä ei ole tarpeen muuttaa paalaamattoman poltettavan jätteen osalta.

Tarkkailun laajentaminen

Hyötykäyttökentillä on uutena toimintana tarkoitus aloittaa tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan maa- ja kiviainesjätteen sekä syntypaikkalajitellun rakennusjätteen käsittely murskaamalla ja seulomalla. Lisäksi on suunniteltu puujätteen hakettamisen aloittamista.

Hakemuksen mukaan jätteenkäsittelykeskuksen alueella on useita kenttäalueita jätteiden esikäsittelyyn ja varastointiin kompostointilaitoksen pohjois- ja eteläpuolella, uudella kaatopaikalla sekä uuden kaatopaikan pohjoispuolella. Lukuun ottamatta pilaantuneiden maiden käsittelyä kompostointilaitoksen eteläpuolisella kentällä, toimintoja ei muutoin ole sidottu tapahtuvaksi tietyllä kentällä. Kun otetaan huomioon, että osa kenttäalueista sijoittuu jätteenkäsittelykeskuksen pohjoispuoliselle alueelle lähimmän asutuksen suuntaan ja ettei melua aiheuttavien toimintojen tarkemmasta sijoittumisesta ole tietoja, hallinto-oikeus on edellyttänyt lupamääräyksen A.20. mukaisen melutarkkailua koskevan suunnitelman tarkistamisesta.

Jatkuvatoimiset ilmanlaadun mittaukset Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella on aloitettu vuonna 2002. Vuodesta 2011 alkaen alueella on ollut kaksi ilmanlaadun mittausasemaa. Uusi mittausasema (asema 2) sijaitsee uuden täyttöalueen läheisyydessä Ämmäsvuoren eli vanhan kaatopaikan rinteellä. Asemalla mitataan muun muassa pienhiukkasten ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia. Ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (38/2011) mukaan terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi pienhiukkasten PM2,5 -pitoisuudet ilmassa eivät saa ylittää keskiarvoa 25 ug/m3 kalenterivuodessa. Ilmanlaatumittausten mukaan asetuksen mukainen raja-arvo on alittunut selkeästi. Vuorokausikeskiarvoissa on mittauksissa kuitenkin havaittu merkittävää vaihtelua. Suurimmat pienhiukkaspitoisuudet ovat esiintyneet itä- ja kaakkoistuulilla. Päätuulensuunnat jätteenkäsittelyalueella ovat lännestä ja luoteesta. Uusina toimintoina jätekeskuksessa on muun muassa tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan jätteenpolton tuhkan ja kuonan hyödyntäminen kaatopaikka- ja viimeistelyrakentamisessa (70 000 t/a), energiajätteen murskaus ja paalaus (70 000 t/a) sekä välivarastointi (150 000 t/a), syntypaikkalajitellun rakennusjätteen käsittely (50 000 t/a), mullan valmistus (300 000 t/a) ja lisääntyvä pilaantuneiden maiden käsittely. Edellä mainituista toiminnoista ja jätekeskuksen toiminnasta muutoinkin aiheutuu hiukkaspäästöjä ympäristöön. Kun otetaan huomioon pölyhaittoja mahdollisesti aiheuttavan toiminnan laajeneminen, pienhiukkasten mittaamisesta ei ole tässä vaiheessa syytä luopua. Näin ollen hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen A.25. tätä tarkoittavan määräyksen.

Sekajätepaalien avaaminen on lupapäätöksessä määrätty tarvittaessa tehtäväksi sisätiloissa ja poistoilma on käsiteltävä, jos siitä aiheutuu hajuhaittoja. Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen A.25 vaatimuksen selvittää sekajätteen varastoinnista, paalaamisesta ja paalien purusta aiheutuva hajuhaitta. Selvityksen johdosta voidaan paremmin arvioida tarvetta toimintojen sijoittamisesta sisätiloihin.

Toiminta-aikojen täsmentäminen

Melutarkkailuohjelman mukaisten melumittausten perusteella jätteenkäsittelykeskuksen alueelta on kuultavissa työkoneiden moottoreiden ääniä, peruutusääniä ja kolinaa, mutta melutason päiväohjearvot ovat kuitenkin alittuneet Kolmperän, Laitamaan ja Råbackan mittauspisteissä. Hakemuksen mukainen toiminnan muutos ei ennalta arvioiden muuta olemassa olevaa melutilannetta siten, että melurasitus muuttuisi luonteeltaan olennaisesti toisenlaiseksi. Arkipyhisin ja viikonloppuisin toiminta on sallittu vain poikkeustapauksissa. Jätteenkäsittelykeskuksen toiminta ei ole myöskään muuttunut siten, että toiminta-aikoja olisi syytä muuttaa. Edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus hylkää päivittäisiin toiminta-aikoihin kohdistuvat vaatimukset.

Hallinto-oikeus toteaa, että jätteenkäsittelykeskuksen toimintaan kuuluu myös melua aiheuttava huolto- ja korjaustoiminta. Näin ollen hallinto-oikeus on selvyyden vuoksi muuttanut lupamääräystä A.1. ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Häiriötilanteista ilmoittaminen

Häiriö- ja muista poikkeuksellisista tilanteista on annettu lupamääräykset A.12., A.13., E.16., H.23. ja H.51. Lupamääräysten mukaan tavanomaisesta poikkeaviin päästöihin on varauduttava. Poikkeustilannesuunnitelman ajantasaisuudesta on myös huolehdittava. Hallinto-oikeus katsoo, että asutuksen läheisyyden vuoksi on perusteltua määrätä toiminnanharjoittaja varautumaan merkittävää haittaa aiheuttaviin häiriötilanteisiin, kuten esimerkiksi tulipaloihin, myös siten, että poikkeus- ja häiriötilannesuunnitelma sisältää ohjeet tiedottamisesta lähialueen asukkaille. Tiedottaminen voi tapahtua esimerkiksi tekstiviestein. Tämän johdosta lupamääräykseen A.13. on lisätty tätä tarkoittava määräys.

Luvan myöntämisen edellytykset

Kun otetaan huomioon asiakirjoista alueen kaavoituksesta, ympäristön maankäytöstä sekä jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista saatava selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei jätteenkäsittelylaitoksen laajentamisesta hakemuksen ja lupamääräysten, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, mukaisesti toimittaessa aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7 - 9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Hakemuksen mukaiselle toiminnan laajentamiselle ei ole myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua estettä.

Hylätyt vaatimukset

Jätteenkäsittelyalueen sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia koskevat arvioinnit

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus on ollut mukana Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ympäristötutkimuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia biologisen jätteenkäsittelyn aiheuttamien mikrobiologisten päästöjen määrää ja koostumusta sekä selvittää, kuinka pitkälle päästölähteestä mikrobit merkittävinä pitoisuuksina voivat levitä. Myös hiukkaspäästöjen biologista aktiivisuutta on selvitetty toksikologisin menetelmin. Selvityksen mukaan jätekeskuksen alueella ilman mikrobipitoisuudet ovat olleet suurempia ja mikrobilajisto erilainen verrattuna kaupunki-ilman ja haja-asutusalueen näytteisiin. Jätekeskuksen alueelta kerättyjen näytteiden biologinen aktiivisuus on myös ollut suurempi verrattuna kaupunkiin ja haja-asutusalueeseen. Tutkimuksessa on kuitenkin edelleen todettu, että mikrobipitoisuudet saavuttavat normaalin taustatason noin 200 metrin etäisyydellä päästölähteestä.

Edellä mainitun lisäksi jätteenkäsittelyalueen toimintojen osalta on sovellettu useasti ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä, jolloin on arvioitu nyt kyseessä olevia jätteenkäsittelykeskuksen toimintojen muutoksia ja niiden vaikutuksia.

Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös terveydensuojeluviranomaisten antamat lausunnot, hallinto-oikeus katsoo, kuten aluehallintovirastokin, että erilliselle terveydellisten vaikutusten arvioinnille ei ole tarvetta. Toiminnan sosiaalisia vaikutuksia ei arvioida ympäristölupamenettelyssä.

Jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevat yleiset määräykset

Melua koskevat määräykset

Espoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Ämmässuon asemakaavan 13.11.2006 ja kaava on saanut lainvoiman 18.6.2008. Kirkkonummen Kauhala, Ämmässuo -asemakaava on hyväksytty Kirkkonummen kunnanhallituksessa 16.1.2006 ja kaava on saanut lainvoiman 21.12.2007. Näissä Ämmässuon alueen asemakaavoissa jätteenkäsittelykeskuksen ympärille on osoitettu suojavihervyöhyke kaavamerkinnällä EV/VR.

Kaavamääräysten mukaan alueelle ei saa sijoittaa jätehuoltoa tai sitä palvelevaa toimintaa, alueelle voidaan kuitenkin rakentaa maisemaan soveltuvia meluvalleja asutuksen suojaksi, alue tulee hoitaa niin, että sen luontainen puu- ja pensaskasvillisuus pidetään elinvoimaisena ja luonnonmukaisena. Alue on jätteenkäsittelyalueen jälkihoidon päätyttyä kunnostettava retkeily- ja ulkoilukäyttöön.

Suojavihervyöhyke muodostaa yhtenäisen alueen jätteenkäsittelykeskuksen etelä-, länsi- ja pohjoispuolelle. Suojavihervyöhykkeen alueet ovat Helsingin kaupungin, Espoon kaupungin, HSY:n ja kolmen yksityisen henkilön omistuksessa. Suojavihervyöhykkeen kokonaispinta-ala on noin 153 hehtaaria ja sille on laadittu hoitosuunnitelma vuonna 2009. Hoitosuunnitelman tarkoituksena on säilyttää suojaviheralueen luontainen puu- ja pensaskasvillisuus luonnontilaisena ja elinvoimaisena.

Kun otetaan huomioon alueen luonne ja annetut kaavamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, että alue ei ole sellainen virkistysalue, jonka osalta olisi tarpeen soveltaa tiukempaa meluraja-arvoa. Edelleen hallinto-oikeus katsoo, että Suonsilmän alue ei ole asiakirjojen mukaan luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Näin ollen lupamääräyksen A.2. muuttamiselle ei ole perusteita.

Siltä osin kuin asiassa on vaadittu, että melutarkkailua on muutoin tarpeen lisätä, hallinto-oikeus viittaa edellä päivittäisiä toiminta-aikoja koskevassa kohdassa esitettyihin seikkoihin sekä lupamääräykseen A.20. tehtyihin muutoksiin ja niiden perusteluihin. Tehdyt melumittaukset eivät muutoin osoita tarvetta lisätä mittauksia. Melumittaussuunnitelman mukaan mittauksia tehdään eri vuodenaikoina. Jätteenkäsittelykeskuksen alueelta aiheutuu taustamelusta poikkeavia ääniä, kuten kolahduksia. Näistä ei kertaluonteisilla lisämittauksilla saada merkittävää lisätietoa, joten kertaluonteisia mittauksia ei ole tarpeen lisätä. Alueella tapahtuvaan louhintaan ja murskaukseen on haettu lupaa erikseen. Tuolloin arvioidaan erikseen myös louhinnasta ja murskauksesta aiheutuvan melun tarkkailua.

Vesitarkkailua koskevat määräykset

Lupamääräyksessä A.26. on annettu vesitarkkailua koskevat määräykset. Ämmässuon ja Kulmakorven alueiden pohjavesiä on tarkkailtu vuodesta 2003 lähtien Ämmässuon ja Kulmakorven alueen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Kolmperän alueella tarkkailuohjelmassa on neljä kaivoa, joiden vesien laatuun jätteenkäsittelyalueen toiminnoilla ei ole havaittu olevan vaikutuksia. Asiakirjojen mukaan käsittelykeskuksen länsipuolella Laitamaan alueella on myös talousvesikaivoja ja lähin eteläpuolella sijaitseva talousvesikaivo on 750 metrin etäisyydellä. Pohjavesivirtaukset jätteenkäsittelyalueelta ovat pääasiassa kohti etelää. Näiden seikkojen johdosta ja kun otetaan huomioon, ettei vaatimusta tarkkailuun vaadittavista lisäkaivoista ole yksilöity, hallinto-oikeus katsoo, ettei talousvesitarkkailun osalta ole tarpeen antaa tarkempia määräyksiä.

Osana vesien yhteistarkkailua seurataan Kolmperänjärven, Nupurinjärven ja Loojärven tilaa vedenlaatu- ja kasviplanktontutkimuksella. Tutkimuksissa ei ole havaittu selviä jätteenkäsittelyalueen toimintojen vaikutuksia mainituissa järvissä. Jätteenkäsittelykeskuksen pintavesien mahdolliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä Loojärveen. Hallinto-oikeus pitää nykyistä vaikutusseurantaa riittävänä. Jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikkojen suoto- ja valumavedet sekä alueen muut likaantuneet vedet johdetaan viemäriverkkoon. Pintavesien tarkkailupisteitä yhteistarkkailuohjelmassa on yhteensä 29 kappaletta. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita arvioida avo-ojiin ja luontoon johdettujen vesien puhtautta eikä selvittää vastaanottavan vesijärjestelmän ja vedenpuhdistamon käsittelykykyä nykyistä laajemmin.

Muut yleisiä määräyksiä koskevat vaatimukset

Lupapäätöksessä on annettu vuotuiset jätteiden enimmäisvastaanottomäärät jätemateriaaleittain ja toiminnanharjoittaja voi niiden rajoissa ottaa vastaan myös muualta tuotua jätettä. Lupamääräyksen A.3. mukaisesti HSY:n alueelta peräisin olevat ja muut HSY:n sopimusten piiriin kuuluvat jätteet ovat kuitenkin etusijalla.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen suojavyöhykkeen alue on Ämmässuon asemakaavassa määrätyn mukainen. Aluetta on hoidettava suojavihervyöhykkeen hoitosuunnitelman mukaisesti eikä lupamääräyksen A.6. muuttamiseen ole tarvetta.

Kun ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa arvioidaan hakemuksen mukaisen toiminnan ympäristövaikutuksia, siinä otetaan huomioon jätteiden käsittelystä aiheutuvat vaikutukset laitoksen toiminta-alueen läheisyydessä oleville alueille. Lupamääräyksen A.10. mukaan jätteet on kuljetettava siten, ettei niistä kuljetuksen aikana pääse leviämään jätteitä ympäristöön. Kuljetuskaluston puhtaudesta on huolehdittava, ettei toiminta aiheuta ympäristön roskaantumista. Lupamääräyksen A.7. mukaan jätteiden, materiaalien ja tarvikkeiden vastaanotto, varastointi ja käsittely alueella sekä jätteiden sijoittaminen jätetäyttöön on toteutettava siten, ettei toiminnasta aiheudu muun muassa roskaantumista. Lupamääräyksiä A.7. ja A.10. on pidettävä riittävinä roskaantumisen estämiseksi. Mikäli roskaantumista lupamääräysten vastaisesti tapahtuu, roskaantunut alue on siivottava asianmukaisesti. Tältä osin kyseessä on valvonta-asia. Määräystä roskaantuneen alueen tai tieosuuden siivoamiseksi ei ole erikseen tarpeen antaa ympäristöluvassa.

Jätteenkäsittelykeskuksen tarkkailua suoritetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) ja jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevien tarkkailusuunnitelmien mukaisesti. Suoritetun tarkkailun perusteella ei ole ilmennyt tarvetta lisätä kaatopaikkakaasun tarkkailua valituksesta ilmenevällä tavalla.

Pilaantuneiden maiden käsittelyä koskevassa lupamääräyksessä A.24. edellytetään ilmaan kohdistuvien päästöjen seurannasta suunnitelmaa, josta tehdään erillinen päätös. Valvontaviranomaisen päätöstä on tässä tapauksessa pidettävä riittävänä eikä asiassa ole ilmennyt perusteita, joiden johdosta lupamääräystä A.24. olisi tältä osin tarpeen täsmentää.

Pilaantuneiden maiden käsittely

Vuonna 2003 myönnetyssä ympäristöluvassa on sallittu pilaantuneiden maiden kompostointi- ja huokosilmakäsittelyt kenttäalueella kompostointilaitosten pohjoispuolella. Voimassa olevan ympäristöluvan mukainen käsittelykapasiteetti on 25 000 tonnia vuodessa ja varastoinnin enimmäiskapasiteetti on 15 000 tonnia. Voimassa olevan luvan mukaan käsiteltävät pilaantuneet maat voivat olla myös ongelmajätteiksi luokiteltuja. Valituksen kohteena olevan päätöksen lupamääräyksen D.1. mukaan kerralla laitoksella saa olla varastoituja, käsiteltävänä olevia ja käsiteltyjä massoja yhteensä enintään 50 000 tonnia, joista yhteensä enintään 25 000 tonnia saa olla vaarallisiksi jätteiksi (ongelmajäte) luokiteltavia jätteitä. Lupamääräyksissä D.1. ja D.3. - D.7. on annettu vastaanotettavia maa-aineksia ja muita jätteitä sekä pilaantuneiden maiden käsittelyä koskevat määräykset. Ne vastaavat sisällöltään pääosin vuonna 2003 myönnetyn ympäristöluvan lupamääräyksiä D.1. ja D.4. - D.8.

Maamassat vastaanotetaan joko vastaanottoalueelle tai suoraan PIMA-halleihin. Haihtuvilla yhdisteillä pilaantuneet massat ja hajuhaittoja mahdollisesti aiheuttavat massat vastaanotetaan aina suoraan halleihin. Käsittelyä odottavat pilaantuneet maat, jotka välivarastoidaan kenttäalueilla, peitetään pressuilla pölyämisen, yhdisteiden haihtumisen ja huuhtoutumisen estämiseksi.

Asiassa on nyt kysymys pilaantuneiden maiden vastaanottamisen ja käsittelyn laajentamisesta. Pilaantuneiden maiden käsittely tapahtuu keskeisiltä osin sisätiloissa ja mahdollinen välivarastointi peitettynä. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys pilaantuneiden maiden käsittelyn toteuttamisesta ja annetut lupamääräykset sekä ne muutokset, joita lupahakemuksessa on esitetty pilaantuneiden maiden käsittelyn osalta, hallinto-oikeus katsoo, että pilaantuneiden maiden käsittelystä ei aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta eikä muutakaan ympäristönsuojelulaissa kiellettyä vaikutusta. Näin ollen aluehallintoviraston päätöksen kumoamiselle ja kuntayhtymän lupahakemuksen hylkäämiselle tältä osin ei ole perusteita eikä toimintoja ole asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella myöskään tarpeen määrätä haju-, pöly- ja meluhaittojen estämiseksi kokonaan sisätiloihin.

Sekajätteen ja energiajätteen käsittely alueella

Lupamääräyksissä H.35. - H.51. on annettu määräykset sekajätteen ja energiajätteen käsittelystä. Kaatopaikka-alueella saa vastaanottaa, murskata, seuloa ja paalata sekajätettä ja energiajätettä enintään 75 000 tonnia vuodessa ja varastoida paalattua sekajätettä ja energiajätettä 150 000 tonnia vuodessa. Jätemateriaaleja käytetään polttoaineena jätteenpolttolaitoksella ja osa siitä loppusijoitetaan kaatopaikalla. Kyseessä on uusi toiminto alueella.

Jätteen murskauksen, paalauksen ja välivarastoinnin osalta on suoritettu ympäristövaikutusten arviointimenettely. Vuonna 2010 valmistuneen arviointiselostuksen mukaan hankkeen ympäristövaikutukset ovat merkittävimmillään ennen jätevoimalan valmistumista. Jätevoimalan valmistumisen jälkeen vaikutukset vähenevät toiminnan supistuessa. Merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat jätteen käsittelyn johdosta lisääntyvän melun ja pölyn muodossa.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on arvioitu sekajätteen murskauksen, paalauksen ja välivarastoinnin sekä mahdollisen rakennusjätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia. Sekajätteen käsittelystä ei aiheudu merkittävää melua nykyisiin melutasoihin nähden. Pölyämisen on arvioitu olevan hyvin vähäistä tilanteissa, joissa käsitellään sekajätettä. Pölyämiselle annetut ohjearvot eivät ole ylittyneet missään vaihtoehdossa, jota ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tarkasteltu.

Sekajätteen kuljetukset jatkuvat aluksi kuten aikaisemmin, jolloin liikenteen määriin ei hankkeen takia tule muutoksia. Jätevoimalan valmistumisen jälkeen pääkaupunkiseudun sekajäte tullaan viemään Ämmässuon sijasta suoraan jätevoimalalle, jolloin vaikutukset Ämmässuon alueella vähenevät. Jätevoimalan toimiessa sekajätettä viedään Ämmässuolle laitoksen huoltoseisokkien aikana, jolloin liikenne alueella lisääntyy. Lisäksi paalauksella ja jätteen varastoinnilla tasataan jätteen synnyn ja jätevoimalan tarvitseman polttoaineen välistä kausivaihtelua.

Ympäristövaikutuksen arvioinnin kohteena olleet toiminnot eivät juurikaan lisää Ämmässuon-Kulmakorven alueen toimintojen yhteisvaikutuksia. Sekajätteiden paalaus ja välivarastointi on laajuudeltaan niin pieniä, ettei sillä ole suoritetun ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan kovinkaan suurta lisävaikutusta Ämmässuon jätteenkäsittelyalueen vaikutuksiin.

Kun otetaan huomioon edellä todettu selvitys seka- ja energiajätteen käsittelyn ympäristövaikutuksista ja se seikka, että hallinto-oikeus on rajoittanut sekajätteen varastointia lupamääräyksestä H.16. ilmenevällä tavalla sekä määrännyt hajuhaitan selvittämisestä lupamääräyksen A.25. mukaisesti, seka- ja energiajätteen käsittelyä ei ennalta arvioiden ole tarpeen sijoittaa halleihin asutukselle aiheutuvien melu-, pöly- tai hajuhaittojen estämiseksi. Lupamääräyksiä ei ole muutoinkaan tarpeen muuttaa seka- ja energiajätteen käsittelyn osalta.

Vaatimukset muiden pölyä, hajua ja melua aiheuttavien toimintojen siirtämisestä halleihin

Puujätteen haketus ja välivarastointi sekä maa- ja kiviainesjätteen ja syntypaikkalajitellun rakennusjätteen käsittely

Lupamääräyksen E.2. mukaan puujätettä saa välivarastoida ja hakettaa hyötykäyttökentillä yhteensä 30 000 tonnia vuodessa. Kyllästettyä puujätettä saa vastaanottaa ja välivarastoida 10 000 tonnia vuodessa.

Käsiteltävä puujäte varastoidaan kenttäalueella. Ennen haketusta puujätteestä erotetaan silmämääräisen tarkastelun perusteella haketukseen ja hyötykäyttöön soveltumaton materiaali. Hake varastoidaan kasoissa kenttäalueella. Hake hyödynnetään joko kompostin tukiaineena tai energiana voimalaitoksessa. Kyllästettyä puujätettä ei haketeta.

Lupamääräyksen E.3. mukaan kenttäalueilla saa vastaanottaa, murskata ja seuloa tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia, jätettä sisältäviä maa- ja kiviainesjätteitä 30 000 tonnia vuodessa ja syntypaikkalajiteltua rakennusjätettä 50 000 tonnia vuodessa.

Maa- ja kiviainesjäte sisältää muun muassa betonikappaleita ja isoja kiviä sekä erilaisia jätemateriaaleja. Maat vastaanotetaan hyötykäyttökentälle ja jätteet erotellaan maasta seulomalla. Betonikappaleet ja isot kivet murskataan, minkä jälkeen betoniraudat erotetaan magneettierottimella. Seulonta ja murskaus suoritetaan siirrettävällä kalustolla. Murskausta tehdään joitakin kertoja vuodessa. Maa- ja kiviaineksen käsittelyssä on varauduttu myös puhtaiden maa- ja kiviainesmassojen seulontaan.

Rakennusjätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia on arvioitu edellä mainitussa vuonna 2010 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä yhdessä sekajätteen murskauksen, paalauksen ja välivarastoinnin kanssa. Rakennusjätteen käsittelyssä käytetään mahdollisesti samaa linjastoa kuin sekajätteen käsittelyssä. Käsiteltävä rakennusjäte vastaanotetaan laitosalueen kentälle. Tällöin suoritetaan jätteen esilajittelu hyötykäyttöön ohjattavien metallien ja murskaukseen soveltumattoman kaatopaikkajätteen erottamiseksi. Rakennusjäte tulee murskata ennen käsittelyyn johtamista. Murskatusta jätteestä erotetaan rautametallit hihnamagneetilla. Murskattu jäte seulotaan seulakokoa säätelemällä. Polttoon ohjattava jäte voidaan myös paalata. Paloturvallisuuden takia paalattu rakennusjäte varastoidaan sekajätepaaleista erillään omalla alueella.

Edellä mainittujen toimintojen melu- ja pölyhaittoja estetään koteloinneilla ja tarvittaessa kastelemalla. Varastokasoja kastellaan myös tarvittaessa. Käsittely- ja varastokenttien pintavaluntavedet ohjataan jätteenkäsittelykeskuksen jätevesien käsittelyyn. Lupamääräyksessä A.2. on asetettu melutasojen ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaiset määräykset melun raja-arvoista. Näin ollen ja kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, edellä mainittuja uusia toimintoja ei ole haju-, pöly- ja meluhaittojen estämiseksi tarpeen määrätä sisätiloihin.

Asfaltti-, betoni- ja tiilijätteen murskaus, pilaantuneen maa-ainesjätteen seulonta sekä käytöstä poistettujen renkaiden paloittelu

Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt hakijalle luvan betoni- ja tiilijätteen käsittelyn lisäksi myös asfalttijätteen käsittelylle. Jätteenkäsittelykeskuksessa käsiteltävän asfaltti-, betoni- ja tiilijätteen määrä on samalla nostettu enintään 80 000 tonniin vuodessa, kun voimassa olevan luvan mukainen määrä on ollut 50 000 tonnia vuodessa. Muutoin kyseistä toimintoa koskevat lupamääräykset H.29. - H.33. vastaavat sisällöltään Uudenmaan ympäristökeskuksen 20.9.2007 antaman ympäristölupapäätöksen nro YS 1163 lupamääräyksiä H.29. - H.33.

Kun otetaan huomioon ne muutokset, joita lupahakemuksessa on tältä osin esitetty, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita lupamääräysten muuttamiselle siten, että kyseiset toiminnot olisi syytä määrätä halleihin.

Tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan jätteenpolton pohjakuonan käsittely

Lupamääräyksen H.16. mukaan kaatopaikan laajennusalueella saa vastaanottaa, hyödyntää ja loppusijoittaa tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia tuhkia ja kuonia 70 000 tonnia vuodessa. Tuhkan ja kuonan tulo Ämmässuolle alkaa, kun jätteenpolttolaitoksen toiminta käynnistyy. Kuonan tyypilliset käsittelyvaiheet ovat seulonta eri raekokoihin, metallien talteenotto ja ikäännyttäminen. Kuonan esikäsittely sisältää yleensä kaatopaikalle toimitettavien karkeiden partikkelien erotuksen. Magneettisten metallien erottelu kuonasta tapahtuu magneettierottimilla ja ei-magneettisten erottelu pyörrevirta- tai ilmaerottimilla. Ikäännyttäminen tapahtuu aumoissa muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen uuden kaatopaikan lisäksi jätteenkäsittelykeskuksen sellaisilla tiivispohjaisilla kenttäalueilla, joiden sade- ja valumavedet voidaan johtaa viemäriin. Lupamääräyksessä H.52. on kielletty kuonan ikäännyttäminen uuden kaatopaikan pohjoispuoleisella jätteiden käsittelykentällä.

Käsitelty kuona pyritään ensisijaisesti hyödyntämään kaatopaikkarakenteissa jätteenkäsittelykeskuksessa tai maanrakennustoiminnassa jätteenkäsittelykeskuksen ulkopuolella tai se loppusijoitetaan uudelle kaatopaikalle. Lupaa on haettu myös tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan jätteenpolton pohjakuonan käyttöön vanhan kaatopaikan lakialueen muotoilussa. Tällöin esikäsittelytarve on vähäinen eikä erillistä ikäännyttämistä tarvita, vaan se tapahtuu sijoituspaikassaan. Lupamääräyksen B.2. mukaan vanhalla kaatopaikalla voidaan vastaanottaa ja hyödyntää kaatopaikkarakenteissa ja kaatopaikan viimeistelyrakentamisessa tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa voimalaitosten ja jätteenpolton kuonaa yhteensä enintään 70 000 tonnia vuodessa.

Ongelmajätteiksi luokiteltavat tuhkat ja kuonat loppusijoitetaan esikäsittelyn jälkeen tuhka-alueelle. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt 18.12.2009 antamallaan päätöksellä erillisen ympäristöluvan ongelmajätteeksi luokiteltujen tuhkien ja kuonien loppusijoitusalueelle.

Kun otetaan huomioon pohjakuonan käsittelyn laajuus ja luonne sekä käsittelytavoista saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on antanut pohjakuonan käsittelystä aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi lupamääräykset, joita hallinto-oikeus pitää riittävinä. Tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan jätteenpolton pohjakuonan vastaanottoa, käsittelyä ja varastointia ei ole asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella tarpeen määrätä sisätiloihin.

Vaatimukset kaatopaikan rakenteissa käytettävistä jätemateriaaleista

Vanhan kaatopaikan muotoilun ja viimeistelyrakentamisen osalta toimintoihin on haettu muutosta siten, että muotoilussa ja viimeistelyssä voidaan käyttää tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa jätteenpolton kuonaa 70 000 tonnia vuodessa. Lisäksi voidaan vastaanottaa ja hyödyntää tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltuja pilaantuneita maita 50 000 tonnia vuodessa, kun voimassa olevan luvan mukainen määrä on ollut 25 000 tonnia vuodessa. Lupamääräyksissä B.7. - B.12. on annettu määräykset kaatopaikan pintarakenteista ja pilaantuneiden maiden käytöstä pintarakenteissa. Ne vastaavat sisällöltään vuonna 2003 myönnetyn ympäristöluvan lupamääräyksiä B.9. - B.14.

Kun otetaan huomioon vanhan kaatopaikan muotoilussa ja viimeistelyrakentamisessa hyödynnettävien pilaantuneiden maiden ja kuonan määrä ja laatu, hallinto-oikeus katsoo, että jätemääriä ei ole syytä muuttaa.

Kyse on tavanomaisiksi luokiteltujen ja kaatopaikkarakenteisiin soveltuvien jätteiden hyötykäytöstä vanhan kaatopaikan ja kaatopaikan laajennusalueen pintarakenteissa. Kun otetaan huomioon jätteiden hyötykäyttökelpoisuuden arvioinnista, jätteiden hyödyntämisestä, kaatopaikan pintarakenteista ja pilaantuneiden maiden käytöstä annetut lupamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt perusteita, joiden johdosta rakenteissa käytettävien jätteiden määrää ja laatua koskevia lupamääräyksiä olisi tarpeen muuttaa.

Muut vaatimukset

Kaatopaikan laajennusalueella vastaanotettavat, sijoitettavat ja käsiteltävät jätteet ja niiden määrät

Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta, nyt kyseessä olevista toiminnoista ja niiden ympäristövaikutuksista, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty perusteita, joiden johdosta seka- ja energiajätteen sekä asfaltti-, betoni- ja tiilijätteen, pilaantuneen maa-ainesjätteen ja käytöstä poistettujen renkaiden tai kaatopaikan laajennusalueella yleensä vastaanotettavien jätteiden määrää tai laatua koskevia lupamääräyksiä olisi tarpeen muuttaa.

Jätteiden sijoittaminen kaatopaikan laajennusalueella

Asbestijätteestä ei liukene haitallisia aineita, vaan sen haitallisuus perustuu pölyävyyteen. Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan asbestia sisältävät rakennusmateriaalit voidaan sijoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle tietyin ehdoin. Lupamääräyksen H.18. mukaan asbestijäte on muun muassa peitettävä päivittäin. Mikäli asbestijätettä ei ole pakattu, jätettä on kasteltava säännöllisesti sijoittamisen aikana. Alueen käytön jälkeen alue on peitettävä pysyvästi eikä alueella saa porata reikiä tai toteuttaa muita töitä, jotka voivat aiheuttaa kuitujen vapautumista. Edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että asbestijätteen sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle on pidettävä lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hyväksyttävänä.

Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt 20.9.2007 antamallaan päätöksellä luvan asbestijätteen ja muiden erityisjätteiden määrän nostamiseen 5 000 tonnista 20 000 tonniin. Nyt käsiteltävänä olevassa lupahakemuksessa ei ole haettu muutoksia erityisjätteiden määrään tai vastaanoton piiriin kuuluviin jätteisiin.

Lupamääräyksen H.18. mukaan erityisjätteet on peitettävä riittävän paksulla maa- tai jätekerroksella. Rejekti- ja sekajätteiden loppusijoitusalueilla jätteet on tiivistettävä. Täyttökerrokset on peitettävä riittävällä maakerroksella tai muulla välipeitoksi soveltuvalla jätemateriaalilla siten, että kulloinkin avoinna oleva täyttöalue on mahdollisimman pieni. Kun otetaan huomioon, että peittomassan määrä voi vaihdella jätteenkäsittelykeskuksen eri alueilla, hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräys on tältä osin riittävä.

Tuhkat stabiloidaan sideaineilla haitallisten aineiden liukoisuuden vähentämiseksi. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, ettei mahdollisen stabiloinnin osalta toiminnassa ole tapahtunut muutoksia aikaisempaan verrattuna, luvan muuttamiselle ei ole tältä osin tarvetta.

Kompostointi- ja hyötykäyttökentillä tapahtuva varastointi

Lupamääräyksen E.12. mukaan kutakin jäte-erää saa varastoida korkeintaan kolmen vuoden ajan ennen jätteen toimittamista hyödyntämislaitokseen (R-toiminnot), kuten käytettäväksi polttoaineena, ja korkeintaan vuoden ajan ennen jätteen toimittamista käsittelylaitokseen (D-toiminnot), kuten sijoitettavaksi kaatopaikalle.

Lupamääräys on annettu sen estämiseksi, ettei kaatopaikan laajennusalueelle muodostu sellaisia varastoja, jotka voidaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) 2 §:n mukaan luokitella kaatopaikaksi. Kun otetaan huomioon jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan laatu ja laajuus ja se, että varastointi on välttämätön osa jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa, varastoinnille asetettuja määräaikoja ei ole pidettävä liian pitkinä.

Tasausaltaiden kattaminen

Tasausaltaiden ei tarkkailutulosten perusteella ole arvioitu olevan merkittävä hajun lähde. Hajun leviämistä ei voida havaittavassa määrin estää kattamalla tasausaltaat. Kattaminen ei ole tarpeen myöskään mikrobien leviämisen estämiseksi, kun otetaan huomioon, että jätevedessä olevat mikrobit leviävät alueen ulkopuolelle lähinnä veden välityksellä.

Kaatopaikkakaasun polttaminen soihtupolttimessa

Soihtupoltinta käytetään ainoastaan kaatopaikkakaasun hyötykäytön häiriö- ja poikkeustilanteissa, kun kaatopaikkakaasun hyödyntäminen ei ole mahdollista eikä kaasulle ole muutoin riittäviä varastointimahdollisuuksia. Muutoin kaatopaikkakaasu hyödynnetään kaasuvoimalaitoksella, jolle on myönnetty erillinen ympäristölupa. Soihtupoltto on yleisesti käytössä oleva menetelmä, jolla voidaan välttää metaania sisältävän kaasun poistaminen suoraan ilmakehään. Soihtupolttimen käyttö häiriö- ja poikkeustilanteissa ei ennalta arvioiden aiheuta kohtuutonta meluhaittaa. Soihtupolttimen käytön laajuus ja luonne huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei lupapäätöksessä ole tältä osin muutoinkaan tarpeen antaa tarkempia määräyksiä.

Tuhkan käsittely uuden kaatopaikan pohjoisella kentällä

Tuhkien vastaanotto, esikäsittely ja loppusijoitus on ratkaistu 18.12.2009 annetulla ympäristölupapäätöksellä, joka on tullut lainvoimaiseksi Vaasan hallinto-oikeuden 21.6.2011 antamalla päätöksellä. Nyt käsittelyssä olevalla valituksenalaisella päätöksellä ei ole muutettu edellä mainittua päätöstä siten, että lentotuhkan vastaanotto ja käsittely olisi mahdollista uuden kaatopaikan pohjoispuolisella kentällä.

Haittaeläinten torjunta

Luvassa edellytetään, että alueella järjestetään lintujen ja muiden haittaeläinten torjunta. Kaatopaikalle sijoitettava sekajäte tiivistetään ja peitetään, jotta muun muassa estettäisiin lokkien ravinnonsaanti. Asiakirjojen mukaan työsuojelulliset syyt edellyttävät, että lokkeja karkotetaan ajoittain kaatopaikan työskentelyalueelta paukkupanoksin tai muilla vastaavilla keinoilla. Hallinto-oikeus katsoo, ettei paukkupanosten käyttämisestä lintujen karkottamiseen aiheudu muutoksenhakijoille sellaista haitta, jonka vuoksi niiden käyttö olisi kokonaan kiellettävä.

Kaatopaikan rakentamisen dokumentointi

Luvassa on annettu määräykset vanhan kaatopaikan pintarakenteiden toteuttamista koskevista suunnitelmista ja laadunvalvontasuunnitelmasta sekä sulkemisrakentamisen raportoinnista. Vastaavasti luvassa on annettu määräykset kaatopaikan laajennusalueen pohja- ja pintarakenteita sekä alueen muita eristysrakenteita koskevista suunnitelmista, tarkastuksista ja raportoinnista. Hallinto-oikeus pitää annettuja lupamääräyksiä riittävinä.

Vakuuksien määrät

Ympäristönsuojelulain 43 b §:n 1 momentin mukaan vakuuden on oltava riittävä 43 a §:ssä säädettyjen toimien hoitamiseksi ottaen huomioon toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset.

Vakuuden määrä tulisi arvioida esimerkiksi jonkin määritellyn ajanjakson aikana kertyneen jätemäärän asianmukaisen käsittelyhinnan mukaisesti. Vakuuden määrän on vastattava niitä kustannuksia, joita asianmukaisesta jätehuollosta toiminnan lopettamisen yhteydessä aiheutuu. Vakuudella katetaan ainoastaan sellaiset kustannukset, jotka voidaan lupaharkinnan yhteydessä ennakoida toimintaa koskevien lupamääräysten ja suoraan lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden perusteella. Vakuudella ei sen sijaan kateta sellaisia toimintaan sisältyviä kuluriskejä, joita ei voida lupaharkinnan yhteydessä ennakoida. Esimerkiksi maaperän tai pohjaveden pilaantuminen on yleensä luettava toiminnan ennakoimattomiin kustannuksiin.

Edellä mainitun perusteella ja kun otetaan huomioon toiminnan laatu ja laajuus, hallinto-oikeus katsoo, että asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi toiminnalle määrättyjä vakuuksia ei ole tarpeen korottaa.

Päätöksen täytäntöönpano

Ympäristönsuojelulain 100 §:n 1 momentin mukaan toimintaa ei saa aloittaa ennen kuin siihen oikeuttava lupapäätös on lainvoimainen.

Ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle.

Aluehallintovirasto on katsonut, että perusteet ympäristönsuojelulain 101 §:n mukaiselle päätökselle täyttyvät. Ratkaisun perustelujen mukaan jätteenkäsittelykeskuksen uudet toiminnot täydentävät jätteenkäsittelykeskuksen käsittelytoimintoja. Uudet toiminnot liittyvät vanhan kaatopaikan muotoiluun ja viimeistelyrakentamiseen, uudella kaatopaikan tapahtuviin toimintoihin, hyötykäyttökentillä välivarastoitaviin ja käsiteltäviin jätteisiin sekä biojätteiden käsittelyyn. Aluehallintovirasto on katsonut, että aloittamisluvan myöntäminen ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, koska muutettu toiminta voidaan alueella lopettaa.

Kun otetaan huomioon aloittamislupaa koskevan päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin nojalla määrätä, että aluehallintoviraston 14.12.2012 antamaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Kun otetaan huomioon valituksessa esitetyt vaatimukset ja niiden perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen tai keskeyttämiseen ei ole ollut aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 6 §, 35 § 4 momentti, 40 §, 41 §, 42 §, 43 § 1 momentti,, 43 b § 1 momentti,, 100 § 1 momentti, ja 101 § 1 momentti,

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti,

Jätelaki (1072/1993) 4 § ja 6 § 4 ja 5 kohdat

Jätelaki (646/2011) 148 § 1 momentti, ja 149 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Jäteasetus 8 §

Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997)

Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (38/2011) 4 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Päivi Jokela ja Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian, Pirjo-Liisa Saloranta ja Sauli Viitasaari.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja HSY velvoitetaan yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa osallistumaan Ämmässuon-Kulmakorven-Kauhalan alueen asukkaiden piirissä tehtävään sosiaalisten ja terveydellisten vaikutuksien selvitykseen. Lisäksi melua koskevaa lupamääräystä A.2. tulee täsmentää virkistysalueen rajalla sallittujen meluarvojen osalta. Mikäli toimintoja ei voida sijoittaa niin, ettei valtioneuvoston määräämiä meluarvoja ylitetä, toiminnot on sijoitettava melun vaimentamiseksi halleihin. Melumittaukset on tehtävä säännöllisesti ulkopuolisen riippumattoman tahon toimesta. Uusia toimintoja ei tule aloittaa ennen valituksen käsittelyä.

A ja B ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen pohjoispuolella ja Kolmperän asutusalueen vieressä on virkistysalue merkinnällä V. Virkistysalueen ympäristöministeriö on vahvistanut Espoon pohjoisosien yleiskaavassa 27.6.1996. Lisäksi alueella on voimassa Ämmässuon asemakaava, joka on hyväksytty Espoon kaupunginvaltuustossa 13.11.2006. Virkistysalue on merkitty asemakaavassa merkinnöillä VL (lähivirkistysalue) ja VU (urheilu- ja virkistyspalveluiden alue). Virkistysalueen osa VL on Kolmperän asutusalueen, taajama-alueen välittömässä läheisyydessä. Virkistysalueen osa VU sijoittuu asutustaajaman ulkopuolelle Ämmässuon kaatopaikan ja suojavihervyöhykkeen (EV/VR) pohjoispuolelle.

Lainvoimaisen kaavoituksen ja valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisesti Ämmässuon kaatopaikan melua pitää rajoittaa jo virkistysalueen (VU) itäisellä, läntisellä ja eteläisellä rajalla melutasolle LAeq 45 dB päivällä 40 dB yöllä. Näin jätteenkäsittelylaitoksen melujen pitäisi vaimentua huomattavasti ennen kuin ne edes saavuttavat lähimmän häiriintyvän kohteen eli Kolmperän asuinalueen. Melu ei voi hypätä virkistysalueen yli niin, että melutaso olisi valtioneuvoston päätöksen mukaisesti virkistysalueella 40–45 dB ja sen jälkeen asutusalueella 50–55 dB.

Kolmperän asuinalue on pussitettu kaavoituksessa jätetoimintojen taakse. Ämmässuon jätteenkäsittelytoiminnot rajoittavat oleellisesti ja monelta suunnalta asukkaiden virkistys- ja liikkumismahdollisuuksia. Kolmperän asutusaluetta rajaavat Turun moottoritie ja Ämmässuon jätetoimintojen alueet sekä lännestä Kolmperän järvi, jossa järvenpinta korostaa melujen kiirimistä.

Läntisen Uudenmaan seutukaavan mukaiset Kirkkonummen Kauhalan suuret virkistysalueet ovat jääneet jätetoimintojen alle. Niin Espoon kuin Kirkkonummen puolelta Kolmperän asukkailta on jätetoimintojen myötä viety marjastus-, sienestys-, hiihto- ja muut ulkoilumahdollisuudet yli 500 hehtaarin alueelta. Näin ollen Kolmperän asutusalueen viereinen virkistysalue on asutukselle todella merkityksellinen. Virkistysaluetta ei saa rinnastaa kaatopaikan suoja-alueeksi, vaan sen tulee palvella Kolmperän asukkaita lähivirkistysalueena ja ulkoilualueena. Valtioneuvoston päätöksen mukaisia melurajoja on noudatettava jo alueen etelärajasta asti.

Jotta melurajoja voidaan noudattaa, on jätteenkäsittelykeskuksen toiminnot sijoitettava niin, etteivät ne aiheuta melurajojen ylitystä virkistysalueen länsi-, etelä- tai itärajallakaan. Mikäli tämä ei onnistu, on toiminnot sijoitettava melun vaimentamiseksi halleihin. Tällöin vältyttäisiin myös toimintojen aiheuttamilta pöly- ja hajupäästöiltä.

Melumittauksia on tehtävä säännöllisesti ulkopuolisen riippumattoman tahon toimesta. Mittauspisteet tulee sijoittaa koko toiminta-alueen ja suoja-alueiden rajoille, jotta varmistetaan, että meluohjearvot eivät ylity eri sääoloissakaan.

Jätteenkäsittelyalueen sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset on tutkittava puolueettoman ja alan koulutuksen saaneen tahon toimesta. Asukkaiden sairastumisriskiä ei tule ottaa. Vaatimusta on perusteltu laajasti jo aluehallintovirastolle tehdyissä muistutuksissa ja valituksessa hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa viitannut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ympäristötutkimukseen. Kyseisessä selvityksessä verrattiin Ämmässuon kaatopaikan tilannetta suomalaisiin kaatopaikkoihin, jotka ovat huomattavasti pienempiä ja joiden toiminnot ovat huomattavasti suppeampia. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus on Pohjoismaiden suurin ja yksi koko Euroopan suurimpia. Sosiaali- ja terveysministeriön terveydellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia koskevassa oppaassa (1999:1) kehotetaan tarvittaessa käyttämään myös tietämystä Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämä olisikin ollut tarpeen. Selvitykset eivät olleet kattavia eivätkä ne antaneet tarvittavia tietoja johtopäätösten tekemiseen nimenomaan Ämmässuon jätteenkäsittelykeskusta silmällä pitäen.

THL:n tutkimuksessa väitetään, etteivät mikrobit leviä 200 metriä kauemmaksi päästölähteestä. Väite ei voi pitää paikkaansa. Kun HSY:n uutta kompostointilaitosta käynnistettiin, oli uutisten mukaan Kolmperän alueella tavallista enemmän mikrobeja. Valittajien pihapiiristä on matkaa kaatopaikan kompostointikentille ja uuteen kompostointilaitokseen noin 1,5 kilometriä. Kyseisenä päivänä yhden lähiseudun asukkaan keuhkot tulehtuivat, hän invalidisoitui ja joutui loppuiäkseen happilaitteisiin.

Ämmässuon-Kulmakorven alueelta on tehty yli 30 ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) liittyvää selvitystä. Kuitenkaan ensimmäistäkään sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaista sosiaalisten tai terveydellisten vaikutusten arviointia ei ole alueen lähiasutuksen piirissä tehty. Asukkaiden terveydentilaa ei ole tarkasteltu ja terveydellisiin vaikutuksiin on suhtauduttu piittaamattomasti. Selvityksissä ei ole ollut mukana henkilöitä, jotka olisivat voineet tehdä sosiaalisten tai terveydellisten vaikutusten arviointia. Lääkärit ja terveysalan viranomaiset ovat niistä puuttuneet. Pyynnöistä huolimatta terveysalan viranomaisten yhteydenpito asukkaisiin on ollut hyvin nihkeää.

Vuonna 2000 silloinen YTV tilasi asukaskyselyn nuoren opiskelijan oppilastyönä. Asukaskysely olisi tullut teettää ammattilaisella ja puolueettomalla taholla. Nykytilanteeseen kyseinen asukaskysely on ehdottomasti liian vanha. Vuoden 2000 jälkeen tilanne Ämmässuolla on muuttunut paljon. Alueelle on tullut uusia toimintoja ja entiset toiminnot ovat laajentuneet. Kyselyyn vastanneista jopa 39 prosenttia koki, että kaatopaikan vaikutukset ulottuvat peräti 5 kilometrin päähän. Kuitenkin Ämmässuon-Kulmakorven alueen toimintojen ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnissa vuodelta 2002 todetaan, että vaikutukset ihmisten elinoloihin rajoittuvat lähimpään asutukseen. Asukkailla ja hankkeesta vastaavalla on siis toimintojen vaikutusalueistakin suuresti eroava käsitys. Asiaa tulisi tutkia sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaisesti.

Alueen lähiympäristön asukkaiden kanssa keskusteltaessa on ilmennyt laaja joukko terveydellisiä seurauksia, joilla asukkaiden mielestä on selvä yhteys kaatopaikkaan. Mitään terveydellisistä seurauksista astmaa ja syöpää lukuun ottamatta ei ole kuitenkaan kirjattu YVA-selvitysten ihmisiin kohdistuviin vaikutuksiin.

Pilaantuneet maat siirretään pääkaupunkiseudun asutuksen keskuudesta pois nimenomaan terveydellisistä syistä. Pilaantuneet maat siirretään Ämmässuolle lähiasutuksen terveysriskiksi. Vaikka pilaantuneet maat pitäisi käsitellä halleissa, niitä varastoidaan ja jälkikompostoidaan ulkona. Ympäristöön leviää muun muassa erittäin vahva bensiinin katku, joka polttaa hengitettäessä.

Kaatopaikka sijoittuu vesistöiselle alueelle, jossa pohjavesiä on pilattu. Pohjavesien pilaantumista on havaittavissa jo hyvin lähellä asutusta. Tälläkin voi olla yhteytensä asukkaiden sairastumisiin ja oireiluihin.

Monien oireiden sosiaalista tai terveydellistä vaikutusta ei voi erottaa toisistaan. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetty näkemys siitä, että toiminnan sosiaalisia vaikutuksia ei arvioida ympäristölupamenettelyssä, on käsittämätön ja ristiriidassa sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen kanssa.

Vinyylikloridin kaatopaikkapäästöjä ei ole pyynnöistä huolimatta mitattu. Vinyylikloridia muodostuu kaatopaikoilla mikrobitoimintojen seurauksena. Vinyylikloridi on luokiteltu yhdeksi vaarallisimmista aineista ihmisen terveydelle. Keuhkovaltimoiden ylipainetaudilla ja vanadiinilla on myös todettu olevan yhteyksiä. Vanadiinia on mitattu muun muassa Ämmässuon alueen ympäristön vesistä.

Ämmässuolle tuleva raskas kaatopaikkaliikenne on mittavaa. Liikenteen päästöjen terveydellisistä vaikutuksista löytyy tutkittua tietoa. Kuitenkin kaatopaikkaliikenteen terveydelliset vaikutukset ovat edelleen tutkimatta, vaikka asukkaat ovat pyytäneet selvitystä useiden vuosien ajan.

HSY:n Ämmässuon toimien ilmanlaatua mittaa ja raportoi HSY:n ilmanlaadunseurantayksikkö. Asetelmassa on selvä eturistiriita. Sama eturistiriita on myös YVA-menettelyyn ja THL:n tutkimuksiin liittyvissä selvityksissä, sillä ne ovat HSY:n tilaamia ja maksamia.

Lisäksi Ämmässuon lähiympäristön asukkaiden asumisviihtyvyys ja terveys altistetaan erilaisille kokeiluille esimerkiksi kompostointilaitosten tai pilaantuneiden maiden käsittelyn kanssa. Tutkimukset tulisi suorittaa laboratorio-olosuhteissa ja suljetuissa tiloissa tai riittävän kaukana asutuksesta, jotta ihmisten terveyttä ei vaaranneta. Kokeiluista tai niihin saaduista luvista ei edes informoida asukkaita.

Kokonaisuudessaan ja nykyisilläkin toiminnoillaan Ämmässuon jätteenkäsittelylaitos on aiheuttanut ja aiheuttaa niin paljon häiriötä ja haittaa ympäröivälle asutukselle ja luonnolle, ettei uusien toimintojen aloittamista ja suurempia massakäsittelyjä tule sallia ennen valitusprosessien käsittelyä ja ennen kuin jo aiheutetut haitat on selvitetty ja entisetkin toiminnot saatu kuriin. Lupamääräykset eivät käytännössä toimi, kun valvonta syystä tai toisesta pettää ja sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten arvioinnit jätetään tekemättä. Jätteenkäsittelylaitos on paisunut toimintoihinsa ja laajuuteensa nähden liian lähelle ympäröivää asutusta.

C, Kolmperän asukasyhdistys ry, D, E, F, G, H, I, J sekä K ovat ilmoittaneet yhtyvänsä A:n ja B:n valitukseen.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Ämmässuon alueen asemakaavoissa jätteenkäsittelykeskuksen ympärille on osoitettu suojavihervyöhyke (kaavamerkintä EV/VR). Kaavojen suojavihervyöhyke muodostaa yhtenäisen alueen jätteenkäsittelykeskuksen etelä-, länsi- ja pohjoispuolelle. Itäpuolelle ei ole osoitettu suojaviheraluetta, koska jätteenkäsittelykeskus rajautuu Kulmakorven yhdyskuntateknisiin alueisiin.

Melutasoa koskeva lupamääräys A.2. on annettu ottamalla huomioon melutason ohjearvoista annettu valtioneuvoston päätös (993/1992). Päätöksen mukaan melutaso asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttimelutason (LAeq) päiväajan (klo 7–22) ohjearvoa 55 dB. Päätöstä ei sovelleta teollisuus-, katu- ja liikennealueilla eikä melusuoja-alueeksi tarkoitetuilla alueilla.

Ämmässuon asemakaavan mukaisella lähivirkistysalueella (VL) ja urheilu- ja virkistyspalvelujen alueella (VU) sovelletaan edellä mainittua päiväohjearvoa (55 dB).

Jätteenkäsittelykeskuksen alueen pohjoispuolella, noin 400 metrin etäisyydellä, Kirkkonummen kunnan puolella sijaitsee Suonsilmän metsälampi. Lammen ympäristö on merkitty asemakaavassa ympäröivän luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäväksi alueeksi (luo). Suonsilmän metsälampi ei ole sellainen alue, että sillä sovellettaisiin luonnonsuojelualuetta koskevaa tiukempaa A-painotetun ekvivalenttimelutason (LAeq) päiväajan (klo 7–22) ohjearvoa 45 dB.

Hallinto-oikeuden päätöstä tai erityisesti lupamääräystä A.2. ei ole tarpeen muuttaa tai tarkentaa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen ympäristöterveydenhuoltoyksikkö on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on selvittänyt biologisen jätteenkäsittelyn mikrobiologisten päästöjen määrää ja koostumusta sekä hiukkaspäästöjen biologista aktiivisuutta toksikologisin menetelmien. Selvityksen mukaan mikrobipitoisuudet saavuttavat normaalin taustatason noin 200 metrin etäisyydellä päästölähteestä. Lisäksi asiassa on tehty useita YVA-selvityksiä ja terveydensuojeluviranomaiset ovat antaneet asiassa lausuntoja. On myös todettu, että sosiaalisia vaikutuksia ei arvioida ympäristölupamenettelyssä. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, että jätteenkäsittelykeskuksen terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia on selvitetty riittävästi ympäristölupapäätösten ratkaisemiseksi.

Valituksessa tuodaan esille, että jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta on aiheutunut ja aiheutuu lähialueen asukkaille terveydellistä haittaa. Ympäristöluvissa on annettu useita määräyksiä, joiden tarkoituksena on ehkäistä jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta aiheutuvia haittoja lähiympäristöön. Määräyksiä on annettu myös toiminnan tarkkailua ja raportointia koskien. Lisäksi luvassa on annettu määräyksiä varautumisesta ennakkoon häiriötilanteisiin ja häiriötilanteista ilmoittamisesta valvontaviranomaisille ja tiedottamisesta lähialueen asukkaille. Jätteenkäsittelykeskuksen eri toimintojen toimiessa lupamääräysten mukaisesti sen toiminnasta ei nykytietämyksen mukaan aiheudu terveyshaittaa lähialueen asukkaille. Annetut lupamääräykset ovat riittävät toiminnasta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, kun otetaan huomioon, että valvontaviranomainen voi tarvittaessa vaatia lisätarkkailua tai toimenpiteitä, joilla mahdollisia haittoja torjutaan. Tarkkailua voidaan saatujen tulosten perusteella myös muuttaa.

Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö pitää tarpeellisena, että mahdolliset terveyshaittaepäilyt aina selvitetään, minkä vuoksi on tärkeää, että ympäristöluvan valvontaviranomainen ja vaikutusalueen kuntien terveydensuojeluviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja pyytävät tarvittaessa apua Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Valituksissa on tuotu esiin muun muassa vahva bensiinin katku, jonka voimakkuutta, toistuvuutta ja kulkeutumista asuinalueille on tarpeen selvittää terveyshaittojen estämisen näkökulmasta, mikäli haitta on toistuvaa.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei se anna valituksen johdosta lausuntoa.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä on antanut valituksen ja lausuntojen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut, että D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n ja K:n valitukset jätetään tutkimatta ja muut valitukset hylätään perusteettomina.

Kuntayhtymä on lausunut muun ohella seuraavaa:

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksella on aloitettu jatkuvatoimiset ilmanlaadun mittaukset vuonna 2002. Jätteenkäsittelykeskuksen merkittävimmät ilmapäästöt ovat pölypäästöt sekä kaatopaikkakaasun sisältämien rikkiyhdisteiden aiheuttama haju. Muita toiminnasta ilmaan aiheutuvia päästöjä ovat metaani, hiilidioksidi sekä pienet pitoisuudet erilaisia halogeeniyhdisteitä ja hiilivedyt. Jätteenkäsittelykeskuksen ilmanlaadussa on tapahtunut parantumista viime vuosina.

Vuodesta 2011 alkaen alueella on sijainnut kaksi ilmanlaadun mittausasemaa. Mittausasemat on sijoitettu jätteenkäsittelykeskuksen alueelle vallitsevien tuulten alapuolelle jätteentäyttöalueeseen nähden. Jätteenkäsittelyalueella suoritetaan säännöllisesti hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja pelkistyneiden rikkiyhdisteiden mittauksia, hajun määrittämistä jätteenkäsittelykeskuksen ympäristössä kenttähavainnoilla tai asukaspaneelin avulla, kaatopaikalla kerätyn kaasun määrän ja koostumuksen jatkuvatoimisia mittauksia, kaatopaikka-alueen metaanivuotomittauksia sekä kompostointilaitosten poistoilmojen hajumittauksia.

Jätteenkäsittelykeskuksen aiheuttamaa hajukuormitusta on kartoitettu säännöllisesti ulkopuolisen asiantuntijan tekemillä kenttähavainnoinneilla. Haju aiheutuu kaatopaikkatoiminnasta ja kompostointitoiminnasta. Kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen vähenemisen myötä kaatopaikan merkitys hajulähteenä pienenee.

Ilmanlaatumittausten mukaan ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (38/2011) pienhiukkasille asetetut raja-arvot ovat alittuneet selvästi. Viimeisimmät mittaukset on tehty vuonna 2014, jolloin todettiin, että hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet ohje- ja raja-arvoja jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Myöskään pelkistyneiden rikkiyhdisteiden osalta TSR-ohjearvo ei ylittynyt.

Ilmanlaatu- ja hajuseurannoissa ei ole ilmennyt bensiinin katkua. Bensiinin katkua ei ole havaittu myöskään käsittelykeskuksen virnaomaistarkastuksissa eikä omassa aistinvaraisessa käyttötarkkailussa. Valittaja on tuonut esiin bensiinin katkun ensimmäisen kerran 14.1.2013 päivätyssä valituksessaan.

Pilaantuneiden maiden käsittely tapahtuu hallitiloissa. Maamassat vastaanotetaan joko vastaanottoalueelle tai suoraan PIMA-halleihin. Haihtuvilla yhdisteillä (esimerkiksi bensiinillä) pilaantuneet massat ja hajuhaittoja aiheuttavat massat vastaanotetaan kuitenkin aina suoraan halleihin, ja haihtuvilla yhdisteillä pilaantuneiden maiden käsittelyssä syntyvät ilmanvaihtoilmat puhdistetaan. Ulkokentillä ei jälkikäsitellä pilaantuneita maita, vaan pilaantuneet maat puhdistetaan halleissa valmiiksi asti. Ulkokentillä ainoastaan tarvittaessa välivarastoidaan käsittelyyn ohjattavia pilaantuneita maita. Maat välivarastoidaan pressuilla peitettyinä, muun muassa mahdollisten yhdisteiden haihtumisen ehkäisemiseksi.

Ämmässuon alueella ei sijaitse sellaista toimintoa, josta kuvattu hajupäästö voisi johtua. Jätteenkäsittelykeskuksen toimintoihin liittyvässä polttoaineen varastoinnissa ja työkoneiden tankkauksessa noudatetaan lainsäädännön vaatimuksia. Toiminnanharjoittajan velvoittaminen mahdolliseen bensiinikatkuun liittyvien selvitysten tekemiseen on perusteetonta, eikä tällaista erillisselvitystä tule määrätä tehtäväksi.

Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristöluvassa asetettu virkistysalueen meluhaitan raja-arvo on valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukainen. Jätteenkäsittelykeskuksen aiheuttamaa melua on mitattu säännöllisesti vuodesta 2003 lähtien, minkä lisäksi toimintojen ympäristövaikutusten seurannasta on asetettu lupamääräys A.20. Lupamääräyksen mukaan ympäristövaikutusten seurantaa koskevat mittaukset, näytteenotto ja analysointi on suoritettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardimenetelmien mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla ja viranomaisen hyväksymillä menetelmillä.

Alueella tehtävät melumittaukset perustuvat laadittuun melumittaussuunnitelmaan eikä tarvetta mittausten lisäämiselle nykytiedon valossa ole. Tarkkailuohjelman mukaiset mittaukset HSY tekee osittain itse ja osittain ulkopuolisena mittauksena lupamääräysten mukaisesti. Omatoimisia mittauksia tehdään 3–4 kertaa vuodessa ja ulkopuolisia mittauksia 1–2 kertaa vuodessa.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta on tehty useita YVA-lain mukaisia ympäristövaikutusten arviointeja. Lisäksi on tehty Ämmässuon-Kulmakorven alueen toimintojen ympäristövaikutusten kokonaisarviointi. YVA-menettely on otettu huomioon ympäristölupaa myönnettäessä ja yhteysviranomainen on antanut lausunnon, jossa todetaan, ettei toiminnasta aiheudu terveyshaittaa.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus on ollut mukana THL:n ympäristötutkimuksessa, jonka tavoitteena on ollut tukia biologisen jätteenkäsittelyn aiheuttamien mikrobiologisten päästöjen määrää ja koostumusta sekä selvittää, kuinka pitkälle päästölähteestä mikrobit merkittävinä pitoisuuksina voivat levitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin hiukkaspäästöjen biologista aktiivisuutta toksikologisin menetelmin. Johtopäätösten mukaan jätekeskuksen vaikutus näkyy suurempina mikrobipitoisuuksina ja hiukkasaineksen tulehduspotentiaalina. Päästöt ovat suurimmillaan kesällä ja syksyllä, ja ne ovat tuskin havaittavissa yli 200 metrin etäisyydellä päästölähteestä.

Laitoksen toiminnasta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Lupamääräyksen A.26. mukaisesti HSY tarkkailee kattavasti jätteenkäsittelykeskuksen kaatopaikkojen sisäisen veden, kaatopaikkavesien ja muiden jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista muodostuvien jätevesien ja hulevesien laatua sekä niiden mahdollisia vaikutuksia jätteenkäsittelykeskuksen ja sen ympäristön pinta- ja pohjavesiin ja talousvesikaivoihin osallistumalla Ämmässuon-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuohjelmaan. Pohjaveden havaintopisteissä veden laatua seurataan tarkkailuohjelman mukaisesti neljästi vuodessa.

Vinyylikloridia on käytetty PVC-muovin valmistukseen, mutta sen käyttö Suomessa on loppunut. Vinyylikloridi on helposti haihtuvaa. Ilmaan joutuessaan se hajoaa hydroksyyliradikaalien vaikutuksesta ja sen määrä puolittuu parissa vuorokaudessa. Vinyylikloridin ei ole todettu kertyvän ravintoverkkoon. Työterveyslaitoksen ohjeen mukaan vinyylikloridia ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi. Vinyylikloridin mittaaminen ei ole tarpeellista ja sitä koskevat vaatimukset on hylättävä.

Jätteenkäsittelykeskuksen terveysvaikutukset on arvioitu riittävästi siten, ettei erillistä terveysvaikutusten arviointia ole tarpeen edellyttää. Kun toiminnassa noudatetaan ympäristöluvan lupamääräyksiä, toiminnasta ei aiheudu ympäristönsuojelulaissa kiellettyä terveyshaittaa eikä myöskään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Koska ympäristönsuojelulaissa ei ole säännöksiä sosiaalisten vaikutusten tutkimisesta, kyseiset vaatimukset tulee hylätä lakiin perustumattomina.

Kyseessä on pääkaupunkiseudun ainut toiminnassa oleva jätteenkäsittelypaikka, jonka toiminta ja sen jatkuminen keskeytyksettä on välttämätöntä pääkaupunkiseudun jätehuollon kannalta. Jätteenkäsittelykeskuksen uudet toiminnot, joille on haettu lupaa vireillä olevassa lupa-asiassa, täydentävät jätteenkäsittelykeskuksen toimintoja ja ovat tarpeen toimivan kokonaisuuden varmistamiseksi. Muutoksenhakumenettelyn päättymisen odottaminen ennen lupapäätöksen täytäntöönpanoa aiheuttaisi haittaa pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelylle, jolloin pääkaupunkiseudun jätehuoltoa ei voitaisi järjestää lakien vaatimusten mukaisesti ja tarpeiden edellyttämällä tavalla. Päätöksen täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, koska muutettu toiminta voidaan alueella lopettaa.

D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n ja K:n valitukset on jätettävä tutkimatta puuttuvan muutoksenhakuoikeuden perusteella, koska valittajat eivät ole hakeneet muutosta aluehallintoviraston päätökseen hallinto-oikeuskäsittelyn yhteydessä.

A ja B ovat antaneet lausuntojen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella todenneet seuraavaa:

Etelä-Suomen aluehallintoviraston lausunnossa ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on viitattu asemakaavan mukaisiin suojavihervyöhykkeisiin (EV/VR). Nämä suojaviheralueet ovat eri asia kuin virkistysalue. Kyseessä oleva virkistysalue ja Kolmperän asuinalue sijaitsevat taajaman ulkopuolella. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä. Koska virkistysalue sijaitsee taajaman ulkopuolella, sillä on noudatettava valtioneuvoston päätöksen mukaista meluohjearvoa 45 dB päivällä ja 40 dB yöllä.

L ja M ovat ilmoittaneet yhtyvänsä A:n kirjoittamaan vastaselitykseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n ja K:n sekä L:n ja M:n osalta.

2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 96 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M eivät ole hakeneet muutosta Etelä-Suomen aluehallintoviraston 14.12.2012 tekemiin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen ympäristölupaa koskeviin päätöksiin hallinto-oikeudelta. He ovat sen vuoksi menettäneet oikeutensa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valitus on heidän osaltaan jätettävä tutkimatta.

2. Valittajien vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat koskeneet muun ohella jätteenkäsittelyalueen sosiaalisia ja terveydellisiä vaikutuksia koskevan arvioinnin tekemistä, hajuhaittojen ja erityisesti valittajien havaitseman bensiinikatkun selvittämistä sekä melua koskevia lupamääräyksiä. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajien vaatimuksen sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten arvioinnista. Hallinto-oikeus on hajuhaittojen ehkäisemiseksi tehnyt olennaisia muutoksia aluehallintoviraston ympäristölupaa koskevaan päätökseen ja täsmentänyt toiminta-aikoja koskevaa lupamääräystä.

Nyt käsillä olevassa Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen ympäristöluvan varaisia toimintoja koskevassa asiassa on annettu lupamääräyksiä muun muassa jätteenkäsittelykeskuksen toiminnasta yleisesti, vanhan kaatopaikan ja kaatopaikan laajennusalueen osalta, pilaantuneiden maiden käsittelystä ja muista kompostointi- ja hyötykäyttökentillä tapahtuvista toiminnoista. Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä A.20., joka koskee muun ohella jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista aiheutuvan melun tarkkailua, sekä lupamääräystä A.25., joka koskee hajuhaittojen ja hajun leviämisen selvittämistä sekä ilman laadun jatkuvatoimista seurantaa.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden tekemät muutokset, on Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintoja koskevassa ympäristöluvassa annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:ssä tarkoitetut tarpeelliset lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi. Jätteenkäsittelykeskuksen toiminnoista aiheutuvien melu- ja hajuhaittojen tarkkailua sekä ilman laadun seurantaa koskevat lupamääräykset ovat myös riittävät varmistamaan, että valvontaviranomaisella on käytettävissään tarvittavat tiedot luvanvaraisen toiminnan vaikutuksista ja siten mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, jos toiminnasta aiheutuva pilaantuminen poikkeaa ennalta arvioidusta. Valituksessa vaadittu jätteenkäsittelykeskuksen terveydellisten vaikutusten laajempi arviointi ei ole tarpeen ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseksi. Kuten hallinto-oikeus on todennut, toiminnan sosiaalisia vaikutuksia ei arvioida ympäristölupamenettelyssä.

Kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 9.3.2016