Muu päätös 939/2016

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A, Mega-Trailers Oy, Ellan Kala Oy ja JK-Louhinta Oy

2. Kotkan Energia Oy

3. Ala-Pihlajan kalastuskunta, Haililan kalastuskunta, Hanski-Rännäsen kalastuskunta, Ravijoen kalastuskunta, B, C ja D

4. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 21.5.2014 nro 14/0163/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on asiakirjoista ilmenevien aikaisempien vaiheiden jälkeen päätöksellään 22.11.2012 n:o 254/2012/2 myöntänyt Kotkan Energia Oy:lle ympäristöluvan Huosiossuon turvetuotantoon Virolahden kunnassa Pihlajanjoen valuma-alueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 73 hehtaaria.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–16. Lupamääräykset 1–7 ja 12–16 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava 16.3.2012 aluehallintovirastoon toimitetun täydennyksen liitteenä olevan kartan "Maastotieto ja kiinteistöjaotus (KRK)" mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Myllyojaan.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemussuunnitelman liitteenä 1 olevan piirustuksen "Suunnitelmakartta", 16.9.2008, mittakaava 1:5 000, mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla. Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kentän kaltevuuden perusteella.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

Pintavalutuskentän puhdistustehon on vuosikeskiarvona ilmaistuna oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50

Kokonaisfosfori 50

Typpi 20

Mikäli päästötarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho ohijuoksutukset mukaan lukien on kahtena peräkkäisenä vuotena edellä mainittuja lukuarvoja pienempi, luvan saajan on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle suunnitelma toimenpiteistä vesienkäsittelyn tehostamiseksi ja ryhdyttävä suunnitelman toteuttamiseen.

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja saatettava tiedoksi Virolahden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Ojia ei saa kaivaa kivennäismaahan asti.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Pohjavesi

5. Huosiossuon tuotantoalueen kuivatus ja vesienkäsittelyrakenteet on tehtävä siten, ettei suovesiä suotaudu pohjaveteen eikä siitä aiheudu haitallista pohjaveden pinnan alenemista Vaahterikon pohjavedenottamossa.

Päästöt ilmaan

6. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle rakennetuista kiinteistöistä.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

7. Tuotantoalueen koillis- ja itäreunalle päätöksen liitteeseen 2 merkitylle luvan saajan hallussa olevalle noin 6,0 hehtaarin suuruiselle alueelle on jätettävä pölyn leviämistä estävä suojapuusto.

Tarkkailut

12. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

13. Vesistötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaisesti kuitenkin siten täydennettynä, että vedenlaaduntarkkailuvuosina havaintopaikoilla on kerran kesässä otettava piilevänäyte ja vesistönäytteenoton analyysivalikoimaan tulee lisätä veden alkaliniteetin määritys.

Kalataloustarkkailu on tehtävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarkentaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistö- ja kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Virolahden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on lisäksi toimitettava Virolahden kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

14. Luvan saajan on osallistuttava laskuojien kunnossapitoon.

Kalatalousmaksu

15. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 700 euroa kalatalousmaksua Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanon aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan.

Kuntoonpanon aloittamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

16. Tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys alueen tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Korvaukset

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

= = =

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

= = =

Luvan myöntämisen edellytykset

Huosiossuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on ojitettu. Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä. Kaikki kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksella. Vesienkäsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Teollisuusalueen kiinteistöille turvetuotannosta aiheutuvia pölyhaittoja ehkäistään paitsi tuotantoaluetta rajoittamalla myös lupamääräyksen 6 toimenpiderajoituksilla ja lupamääräyksessä 7 edellytetyllä suojapuustolla.

Alueella voimassa olevassa Kymenlaakson maakuntakaavassa, maaseutu ja luonto, Huosiossuon tuotantoalue on merkitty turvetuotantoalueeksi (EOt-alue). Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015 liitetyssä Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 Virolahden edustan sisäsaaristo lahtineen, johon Porolahti kuuluu, on osa Virolahden sisäsaaristo -nimistä rannikkomuodostumaa. Sen ekologinen luokka on välttävä ja hyvä tila saavutetaan lisätoimenpiteillä vuoteen 2027 mennessä. Turvetuotannon osalta on esitetty lisätoimenpiteinä jätevesien kemiallista käsittelyä ja joissain kohteissa ympärivuotisesti käytössä olevaa pintavalutusta. Ravinteiden lisäksi erityisesti kiintoaineen hallintaan on kiinnitettävä huomiota. Myös tuotannon sijainnin ohjaus pois herkiltä vesistöalueilta on tärkeä turvetuotannon ympäristönsuojelukeino.

Kun otetaan huomioon Huosiossuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Oikeudelliset edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa.

Lupamääräysten perusteluja

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–4. Puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että tuotantoalueelta vesiin johdettavat päästöt ovat ennalta arvioidun mukaisia. Alapuolisen vesistön tilan vuoksi on tarpeen varmistaa, että vesienkäsittely täyttää Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 asetetut tavoitteet vesien tilan parantamiseksi.

Pölyhaitan estämiseksi on tarpeen rajoittaa toimintaa liiketoiminnan läheisyydessä. Tämän vuoksi on annettu määräys suojavyöhykkeestä lupamääräyksessä 7. Pölypäästöjen ja niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on annettu lisäksi toimenpidevelvoite lupamääräyksessä 6.

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 12 ja 13 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Lupamääräys 14 on tarpeen kalataloudelle aiheutuvien haittojen estämiseksi. Kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä on otettu huomioon turvetuotannosta aiheutuvien päästöjen suuruus ja vesistössä ilmenevien vaikutusten laajuus sekä vesistön kalataloudellinen arvo.

Turvetuotantoalueelta tulee päästöjä vielä tuotannon päätyttyä ja lupamääräys 16 on tarpeen tuotantoalueen jälkihoidon järjestämiseksi ja päästöjen rajoittamiseksi.

Aluehallintovirasto on vastauksenaan lausuntoihin ja muistutuksiin lausunut muun ohella seuraavaa:

Luvan epäämistä koskevien vaatimusten osalta on viitattu pääasiaratkaisuun ja luvan myöntämisen edellytyksiä koskeviin perusteluihin. Tuotantoalueen supistamisesta ja suojavyöhykettä koskevien vaatimusten osalta aluehallintovirasto on todennut, että hakemus on hylätty 6 hehtaarin suuruisen, aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 7 suojavyöhykkeeksi määrätyn alueen osalta.

Luontoselvitysten puutteellisuutta koskevista vaatimuksista on todettu, että asiassa tehty luontoselvitys on riittävä ottaen myös huomioon Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiassa antama lausunto ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelut. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta noin 200 metrin etäisyydellä sijaitsevaan lähteeseen.

Vaatimuksiin kalatalousvelvoitteista on todettu, että kalatalousviranomainen ei ole esittänyt asiassa vaatimuksia.

Mega-Trailers Oy:n, Ellan Kala Oy:n, A:n ynnä muiden muistutuksista pölyhaitan osalta on todettu, että tuotantoaluetta on supistettu Vaahterikon teollisuusalueen puoleiselta osalta tuotantoalueen koillis- ja itäreunaan jätettäväksi määrätyn 6 hehtaarin suuruisen suojavyöhykkeen osalta, jolloin etäisyys lähimpään rakennettuun kiinteistöön on 330–450 metriä. Pölyhaittoja vähentävät tuotantoalueen ja teollisuusalueen välissä oleva metsä ja maaston korkeuserot. Aluehallintovirasto on myös määrännyt, että varastoaumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle Vaahterikon teollisuusalueesta, että koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia ja että tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

Mikäli turvepölyä aiheutuu, hakija on ilmoittanut olevansa valmis korvaamaan haitasta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Aluehallintovirasto on todennut, että pölyämisestä aiheutuvien korvausten määrääminen kuuluu ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaisesti käräjäoikeudelle. Kiinteistön arvon aleneminen turvetuotannon johdosta ei ole ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista eikä ympäristöluvan myöntämisen este.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimukset muun muassa alueen pinta-alan pienentämisestä on otettu huomioon luparatkaisusta ilmenevällä tavalla sekä vaatimukset tarkkailusta lupamääräyksistä 12 ja 13 ilmenevällä tavalla.

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6, 8, 41, 42, 43, 45, 45 a, 46, 50, 52, 55, 56, 90, 100, 101 ja 103 a §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6 ja 15 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus, joka on hylännyt vaatimukset katselmuksen toimittamisesta, on valituksenalaisella päätöksellään aluehallintoviraston päätöksestä tehdyt valitukset osaksi hyväksyen kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen hallinto-oikeuden päätöksen liitekartasta ilmenevän, noin 10 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen osalta. Luvan mukainen tuotantoalue on noin 63 hehtaaria.

Lisäksi hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 6, 7, 12 ja 13 sekä lupamääräysten tarkistamiseen liittyviä selvitysvelvollisuuksia. Mainitut lupamääräykset ja aluehallintoviraston päätöksen kohta "Lupamääräysten tarkistaminen" kuuluvat muutettuina kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

6. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 500 metrin etäisyydelle rakennetuista kiinteistöistä.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

7. Tuotantoalueen koillis- ja itäreunalle aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2 mukaiselle, hallinto-oikeuden päätöksen liitteessä rasterilla merkitylle luvan saajan hallussa olevalle noin 6,0 ha:n suuruiselle alueelle on jätettävä pölyn leviämistä estävä suojapuusto.

12. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti, siten täydennettynä, että tarkkailussa huomioidaan hakijan aluehallintovirastolle toimittaman 14.3.2012 päivätyn ympäristölupahakemuksen täydennyksen liitteenä 5 oleva täydennetty Huosiossuon turvetuotannon käyttö-, kuormitus- ja vaikutustarkkailuohjelma pölytarkkailun osalta. Lisäksi on esitettävä suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa. Täydennetty tarkkailusuunnitelma on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa ympäristölupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Luvan haltijan on tarkkailtava kiinteistöllä 935-421-1-507 sijaitsevaa kaivoa sekä hankealueesta noin 200 metrin etäisyydellä sijaitsevaa lähdettä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava mainitun viranomaisen hyväksyttäväksi viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta, mutta kuitenkin ennen tuotantotoiminnan valmistelun aloittamista.

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on viimeistään 31.3.2022 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemukseen on liitettävä selvitykset tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämisestä, tuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta, vesien käsittelyn tehosta ja sen parantamisesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistön tilaan, eliöstöön ja käyttöön sekä arvio aiheutuneista ennakoimattomista vahingoista. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset ja Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja asiakumppaneiden oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Katselmuspyyntö

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon muun ohella asiakirjoihin sisältyvät valokuvat suojapuustosta sekä karttaselvitys kuivatusvesien johtamisreitistä ja teollisuusalueen kiinteistöjen sijainnista suhteessa tuotantoalueeseen sekä muu asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen asian selvittämiseksi ei ole tarpeen.

Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 11 §:n 1 momentin mukaan, jos laitos tai toiminta aiheuttaa päästöjä vesistöön, hakemuksessa on oltava sen lisäksi, mitä 9 ja 10 §:ssä säädetään, purkuvesistön yleiskuvaus ja tiedot virtaamista, veden laadusta, kalastosta sekä kalastuksesta, tiedot vesistön käytöstä, selvitys toiminnan vaikutuksesta vesien laatuun, kalastoon ja muihin vesieliöihin, selvitys päästöjen vaikutuksista vesistön käyttöön, selvitys vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä, arvio mahdollisuuksista estää vesistön pilaantumisesta aiheutuva korvattava vahinko, korvauskysymysten ratkaisemiseksi tarpeelliset kiinteistötiedot ja arvio päästöjen aiheuttamista vahingoista sekä ehdotus niiden korvaamisesta kiinteistöjen omistajille, haltijoille tai muille vahingonkärsijöille.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä;

5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 44 §:n mukaan, jos jäteveden tai muun aineen päästämisestä saattaa aiheutua sellaisia vaikutuksia, joita tarkoitetaan vesilain 3 luvun 14 §:ssä, ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset kalatalousvelvoitteista tai kalatalousmaksusta. Määräyksiin sovelletaan vesilain 3 luvun 14, 15 ja 22 §:ää.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Saman pykälän 4 momentin mukaan luvassa voidaan toiminnanharjoittaja velvoittaa esittämään suunnitelma 1 momentissa tarkoitetun seurannan ja tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi niin ajoissa, että seuranta ja tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvien ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia. Vesistön pilaantumista koskevaan korvausasiaan sovelletaan kuitenkin lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 11 luvussa säädetään.

Ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaan myöntäessään ympäristöluvan on lupaviranomaisen samalla, jollei 68 §:stä muuta johdu, viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattavaksi. Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 9 §:ää ei tällöin sovelleta. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon, mitä 55 §:ssä säädetään luvan määräaikaisuudesta ja mahdollisuudesta tarkistaa toistaiseksi myönnetyn luvan määräyksiä.

Selvitysten riittävyys

Aluehallintovirasto on 20.6.2012 pyytänyt Kotkan Energia Oy:tä täydentämään hakemustaan ajantasaisella selvityksellä kalastosta ja hankkeen vaikutuksista siihen. Kotkan Energia Oy:n täydennys on selostettu aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosassa.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemusasiakirjoissa liitteineen on esitetty tavanomaisella tarkkuudella ympäristönsuojelulain 5 §:ssä, 35 §:ssä sekä ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 11 §:ssä edellytetyt tiedot, myös alueen kalaston, kalastuksen ja luontoarvojen osalta. Saadut selvitykset ovat olleet riittävät päätöksentekoon. Näin ollen ei ole syytä myöskään kumota ja palauttaa asiaa aluehallintovirastolle.

Pölyvaikutukset

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksensä 7.7.2011 n:o 11/0192/1 perusteluissa edellyttänyt, että luvan hakijalle tulee varata tilaisuus täydentää lupahakemustaan tarkemmalla selvityksellä Huosiossuon turvetuotantoalueen pölypäästöistä läheiselle teollisuusalueelle ja siellä harjoitettavalle liiketoiminnalle sekä esityksellä toimenpiteiksi tai esimerkiksi tuotantoalueen supistamiseksi pölypäästöjen rajoittamiseksi mainitun alueen osalta.

Huosiossuon turvetuotantoalueen pölypäästöjä on selvitetty 3.11.2011 päivätyn raportin "Huosiossuon turvetuotantoalueen pölyn leviämisselvitys, pölypitoisuuden ja -laskeuman mallinnus" avulla. Tutkimuksessa mallinnettiin hengitettävien hiukkasten pitoisuus ilmassa sekä pölylaskeuma. Pitoisuuden mallinnuksessa ei ole huomioitu taustapitoisuutta. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvoon verrannollinen pölyn pitoisuus mallinnettiin oletuksella, että koko vuorokauden tuulee lounaasta koilliseen.

Mallinnuksen lähtötiedoissa on todettu muun ohella seuraavaa: "Ilmaan vapautuvan pölyn määrän tarkka arviointi on erittäin vaikeaa, koska se riippuu monista eri tekijöistä kuten materiaalin ominaisuuksista (muun muassa raekoosta), käsittelytavasta, laitteistosta (esimerkiksi avoin vai suljettu prosessi) ja sääolosuhteista (sateen määrä, tuulen suunta ja nopeus). Työssä tehdyissä mallinnuksissa käytettiin Turvetuotannon pöly- ja melupäästöt sekä vaikutukset lähialueen ilmanlaatuun raportissa kerrottuja päästökertoimia (Symo 2007). - - Mallinnuksissa ei ole otettu huomioon minkäänlaisia mahdollisia pölyntorjuntakeinoja, jotka voivat pienentää pölypäästöä". Mallinnukset tehtiin tuulennopeuksilla 1 m/s, 3 m/s, 5 m/s ja 7 m/s.

Mallinnustuloksissa on todettu muun ohella seuraavaa: "Jyrsinnän, karheamisen ja mekaanisen kokoojavaunun ollessa käynnissä hiukkaset voivat korkeimmillaan kantautua 500–700 metrin päähän tuotantoalueesta. Näin kaukana laskeuma on kuitenkin hyvin pieni, alle 4 mg/m²/vrk. Todellisuudessa hiukkaset eivät kulkeudu näin kauas, sillä kasvillisuus ja erityisesti riittävän tiheä puusto estää hyvin tehokkaasti hiukkasten kulkeutumista. - - Jyrsinnän karheamisen ja mekaanisen kokoojavaunun ollessa käynnissä hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus ei ylity millään tuulen nopeudella tuotantoalueen ulkopuolella. - - Kuormauksesta aiheutuvan pölypäästön laskeuma ulottuu korkeimmillaan noin 500 metrin päähän. Tässäkin tapauksessa kasvillisuus ja puusto pienentävät laskeuma-aluetta. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo voi ylittyä korkeimmillaan noin 100–200 metrin etäisyydellä, mutta jo 300 metrin etäisyydellä pitoisuus on hyvin alhainen. Mallinnuksen perusteella kuormauspaikalta ei kulkeudu hiukkasia idässä ja koillisessa sijaitsevien kiinteistöjen alueelle". Epävarmuustekijöiden osalta mallinnuksessa on tuotu esiin, että päästöjen leviämisen mallintamiseen liittyy epävarmuutta muun muassa päästölähtötietojen ja päästöjen kulkeutumiseen vaikuttavien seikkojen osalta. Tiheän ja riittävän leveän puuston suojapuolella pitoisuus ja laskeuma ovat kuitenkin raportissa esitettyjä pienempiä, minkä lisäksi tilanne, jolloin koko vuorokauden tuulisi samasta suunnasta, on harvinainen.

Kotkan Energia Oy on 14.3.2012 päivätyssä hakemuksen täydennyksessään ilmoittanut esittävänsä suojapuuston lisäksi lisätoimenpiteinä pölyn rajoittamiseksi seuraavat toimenpiteet: Alueella toimii kerrallaan vain yksi urakoitsija, jolloin eri vaiheiden vaikutukset eivät kumuloidu. Myös lastaus jaksotetaan eri ajankohtiin muun toiminnan kanssa. Varastoauma sijoitetaan tuotantoalueen länsireunaan riittävän kauaksi Vaahterikon teollisuusalueesta ja maantiestä. Kuormausmenetelmästä luovutaan (mallinnus tehtiin kuormauksen pölytasolla). Yhtiön käsityksen mukaan tuotantoaluetta ei olisi tarpeen supistaa, koska pölypäästöt eivät ole liiallisia. Mahdollista tuulirajoitusta voidaan tarkkailla.

Aluehallintovirasto on päätöksellään hylännyt Kotkan Energia Oy:n hakemuksen noin 6 hehtaarin suuruisen alueen osalta. Kyseinen alue on päätöksen lupamääräyksessä 7 määrätty jätettäväksi pölyn leviämistä estäväksi suojapuustoalueeksi. Rajauksen johdosta Vaahterikon teollisuusalueen lähimpien häiriintyvien kohteiden ja tuotantoalueen välinen etäisyys on aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan 330–450 metriä.

Yhteenvetona pölyselvityksestä hallinto-oikeus toteaa, että mallinnukseen liittyvät luvan hakijan lausumat epävarmuustekijät. Kuten mallinnuksen yhteenvedossa on todettu, sekä auma-alueelta kuormauksesta että tuotantoalueelta jyrsinnän, karheamisen ja mekaanisen kokoojavaunun ollessa käynnissä hiukkaset voivat korkeimmillaan kantautua 500–700 metrin päähän tuotantoalueesta, tosin tavanomaisissa ja mallinnetuissa vakiotuuliolosuhteissa pieninä pitoisuuksina. Mallin tulosten epävarmuustekijänä on edellä lausutun ohella todettava, että laskeumamallinnusten tulosten mukaan pölylaskeuma olisi lähes samaa suuruusluokkaa tuulen voimakkuudesta riippumatta.

Pölymallinnuksessa tuotantotilannetta on kuvattu niin, että saman vuorokauden aikana toinen puoli suosta olisi jyrsinnän ja karheamisen kohteena ja toiselta puolelta koottaisiin turvetta mekaanisella kokoojavaunulla. Päästölähteet ns. pistelähteinä oli sijoitettu keskelle suon puolikasta. Kun tuulen suunta mallinnuksessa on ollut lounaasta koilliseen, on pölyn pistelähteiden etäisyys suunnitellun tuotantoalueen koillisreunasta noin 500 metriä ja Vaahterikon teollisuusalueelta noin yksi kilometri. Kun tuotantotilanteesta riippuen pölyäviä toimintoja kuitenkin ainakin lyhytaikaisesti on koko tuotantoalueella, voisi mallinnuksen tulostenkin perusteella hengitettävien hiukkasten laskeuma, muutaman tunnin ajan vuorokaudessa, Vaahterikon alueella ilman tuuliolosuhteista riippuvaisia toimintarajoituksia olla yli 10 mg/m²/vrk. Myös hengitettävien hiukkasten pitoisuudet voivat olla lyhytaikaisesti yli 40 µg/m³. Tämän tasoisen pölyhaitan estämiseksi olisi luvassa määrättävä tuotannosta ja tuuliolosuhteista riippuvat toimintarajoitukset koko lupakaudelle.

Asiakirjoista ilmenevästi Vaahterikon alueella on turvepölyn kannalta altista yritystoimintaa ja teollisuutta. Toimintarajoitusten määräämistä hankkeen koko pitkälle toiminta-ajalle ei voida pitää tarkoituksenmukaisena eikä ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittaman varovaisuusperiaatteen mukaisena. Kun tehokkain keino pölyhaitan estämiseksi on sijoittaa uusi tuotantoalue riittävän etäälle pölylle altistuvista kohteista, hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen noin 10 hehtaarin tuotantoalueen osalta. Kun lisäksi otetaan huomioon lupamääräykset 6 ja 7, näin rajattuna etäisyyttä tuotantoalueesta lähimpiin teollisuuskiinteistöihin on vähintään 500 metriä, ja ympäristölupa hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevästi voidaan myöntää. Lupa on myönnetty edellytyksin, että myös hakemuksessa ja sen täydennyksessä ilmoitettuja toimenpiteitä haittavaikutusten vähentämiseksi noudatetaan lupamääräysten ohella.

Lupamääräyksiä 6 ja 7 koskevat muutokset

Hallinto-oikeuden tekemän tuotantoalueen rajauksen vuoksi ja pölyhaitan ehkäisemiseksi on tarpeen määrätä, että aumoja ei saa sijoittaa alle 500 metrin etäisyydelle rakennetuista kiinteistöistä. Lupamääräystä 6 on tämän vuoksi muutettu.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 7 on muutettu selvyyden vuoksi siten, että velvollisuus jättää pölyn leviämistä estävä suojapuusto koskee ainoastaan aluehallintoviraston päätöksellään tuotantoalueesta rajaamaa aluetta.

Lupamääräystä 12 koskeva muutos

Tuotannon pölyvaikutuksia on tarpeen tarkkailla siten kuin luvan hakija on hakemuksensa 14.3.2012 päivätyn täydennyksen liitteessä olevassa täydennetyssä tarkkailuohjelmassa esittänyt. Selvyyden vuoksi pölytarkkailu on syytä sisällyttää tarkkailua koskeviin lupamääräyksiin siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ympäristönsuojelulain 46 §:n 4 momentin nojalla hyväksyy tarkkailun tarkempaa järjestämistä koskevan suunnitelman.

Turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä merkittävä osa muodostuu ylivirtaamatilanteissa, joita voi kevättulvan lisäksi syntyä rankkasateen vaikutuksesta. Lupamääräyksessä 2 asetettujen pintavalutuskentän puhdistustehovaatimusten sekä kokonaiskuormituksen arvioimiseksi on tärkeää saada luotettavaa tietoa kuormituksesta myös ylivirtaamatilanteissa. Tämän varmistamiseksi lupamääräystä 12 on täydennettävä ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla. Suunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistökuormitus myös tilanteissa, jolloin virtaama on poikkeuksellisen suuri. Kuormituksen luotettavaksi selvittämiseksi voi riittää joitakin kertoja ja määräajoin toistettava näytteenotto, jonka tulosten perusteella voidaan ilmoittaa ylivirtaamatilanteiden kokonaiskuormitus ja verrata sitä asetettuihin puhdistusvaatimuksiin.

Pohjavesi ja lähde

Hallinto-oikeus katsoo, että riittävän etäällä sijaitsevalla Huosiossuon turvetuotannolla ei voida ennalta arvioiden katsoa olevan vaikutusta läheisiin pohjavesialueisiin, vedenottamoihin tai valituskirjelmissä esille tuotuun lähteeseen. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 5 mukaan Huosiossuon tuotantoalueen kuivatus ja vesienkäsittelyrakenteet on tehtävä siten, ettei suovesiä suotaudu pohjaveteen eikä siitä aiheudu haitallista pohjaveden pinnan alenemista Vaahterikon pohjavedenottamossa.

A:n vaatimuksesta Kotkan Energia Oy:n velvoittamisesta varmistamaan talous- ja käyttöveden riittävyys A:n kiinteistöllä hallinto-oikeus toteaa, että ennalta arvioiden Huosiossuon turvetuotannosta ei voida katsoa aiheutuvan pohjaveden pinnan haitallista alenemista A:n kiinteistöllä.

Lupamääräystä 13 on kuitenkin ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan, 5 §:n 1 momentin ja 46 §:n nojalla muutettu tuotannon A:n kiinteistöllä sijaitsevaan kaivoon ja tuotantoalueen lähellä sijaitsevaan lähteeseen mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten tarkkailemiseksi ja ennalta arvioidun vaikutuksettomuuden varmistamiseksi. Lähteen tarkkailun osalta B:n ja C:n vaatimus on otettu huomioon.

Lupamääräysten tarkistamista koskeva muutos

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on Kotkan Energia Oy:n hakemuksen täydennyksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut hankkeesta aiemmin antamaansa, 11.5.2009 päivättyyn lausuntoon (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus). Lausunnon mukaan Pihlajajoen vedenlaadussa näkyvät valuma-alueen nykyisen maankäytön vaikutukset selvästi ja joen vesi on ravinne-, humus- ja kiintoainepitoista sekä hapanta ja sameaa. Veden pH-arvot ovat ajoittain olleet alle 5 ja veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo on laskenut ajoittain lähelle nollaa. Happamuuspiikit voivat ilmentää happamien sulfaattimaakerrostumien esiintymistä joen valuma-alueella ja turvemaiden pohjamaassa ja happamiin sulfaattimaihin liittyy usein vaara raskasmetallien kulkeutumisesta vesistöön.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 13 mukaan vesistötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaisesti kuitenkin siten täydennettynä, että vedenlaaduntarkkailuvuosina havaintopaikoilla on kerran kesässä otettava piilevänäyte ja vesistönäytteenoton analyysivalikoimaan tulee lisätä veden alkaliniteetin määritys.

Hallinto-oikeus katsoo, että happamuusriskin vuoksi on tarpeen lisätä lupamääräysten tarkistamiseen liittyviin selvitysvelvollisuuksiin tuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksien selvittäminen happamoitumisriskin kannalta.

Vesienkäsittely, vesistövaikutuksia koskeva tarkkailu ja kalatalousmaksu

Huosiossuon hankealue sijaitsee Virolahden kunnassa Suomenlahden rannikkoalueella Pihlajajoen valuma-alueella (81.005). Tuotannon kuivatusvedet johdetaan noin 4 km Myllyojaa pitkin Kansanniitynojaan ja edelleen noin 3 km Pihlajajokea pitkin ja lopulta Suomenlahteen kuuluvaan Porolahteen, josta vedet virtaavat Ravijoenlahteen. Kuivatusvesien virtaama on noin 14 % Kansanniitynojan virtaamasta ja noin 3 % Pihlajajoen virtaamasta.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 mukaan kuivatusvedet on johdettava sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla. Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kentän kaltevuuden perusteella. Pintavalutuskenttä täyttää pinta-alan ja turvepaksuuden osalta yleiset mitoitusohjeet. Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia. Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista ja eristysojissa on oltava lietesyvennykset.

Lupamääräysten 12 ja 13 mukaan käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailua on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Suunnitelman mukaisesti käyttöpäiväkirjaan on merkittävä muun muassa rankkasateiden kestot ja seuraukset sekä mahdolliset muut tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta vesistöön tai muihin päästöihin. Virtaama mitataan jatkuvatoimisesti ympäri vuoden, ja ylivirtaamaolosuhteissa kuormituksen arvioimiseksi tarkkailuohjelmaa on määrätty täsmennettäväksi. Vesinäytteet otetaan laskuojaan johdettavista vesistä ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen kuukauden välein. Kevättulvan aikana pääsääntöisesti 15.4.–15.5. näytteet otetaan kerran viikossa. Näytteistä määritetään kiintoaine, COD_Mn, kok P, kok N, pH, NH₄-N, PO₄-P (suod.) ja Fe. Kun tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla, D:n vaatimus tarkkailun täsmentämisestä enemmälti hylätään, samoin kuin Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimus poiketa yleisesti hyväksytyistä analyysimenetelmistä.

Humuksen aiheuttama kuormitus voi lisätä hapenkulutusta sekä fosforin ja raudan liukenemista sekä aiheuttaa erityisesti vesistön samentumista ja heikentää kokonaisuutena purkuvesistön tilaa. Huosiossuon turvetuotantoalueen kuormitusta on tarpeen rajoittaa mahdollisimman tehokkaasti. Hallinto-oikeus katsoo, että parhaana käyttökelpoisena tekniikkana voidaan tässä tapauksessa kysymyksessä olevan kokoisessa hankkeessa pitää ympärivuotista pintavalutuskenttää sitä edeltävine vesiensuojelurakenteineen. Pintavalutuskentän toiminnan varmistamiseksi ja alapuolisen vesistön tila huomioon ottaen aluehallintoviraston päätöksessä asetetut pintavalutuskentän vesienkäsittelyn puhdistustehon ympärivuotiset raja-arvot ovat tarpeelliset. Lisäksi aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 mukaan luvan saajan on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle suunnitelma toimenpiteistä vesienkäsittelyn tehostamiseksi ja ryhdyttävä suunnitelman toteuttamiseen, mikäli päästötarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho on kahtena peräkkäisenä vuotena aluehallintoviraston asettamia puhdistustehon raja-arvoja pienempi. Puhdistustehon vähimmäisvaatimukset on asetettu tasolle, joka on yleisesti saavutettavissa eikä valitusten johdosta puhdistustehoprosentteja ole syytä muuttaa tai puhdistustehoparametreja lisätä. COD_Mn-arvon osalta aluehallintoviraston päätöksen mukaiset tarkkailumääräykset ovat riittävät myös kuivatusvesien sisältämän humuksen mittaamiseksi. Kuormituksen arvioinnissa on otettu huomioon kuormitukseen liittyvät epävarmuustekijät. Pintavalutuskenttä sijoittuu ojitetulle suoalueelle, mistä voi aiheutua oikovirtauksia ja kentän puhdistustehon heikkenemistä. Tästä syystä pintavalutuskentän ojat on määrätty aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 2 tukittaviksi tehokkaasti.

Tuotantoalueen alapuolisissa vesistöissä päästöjen lisääntyminen on arvioitavissa vähäiseksi, kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä edellytetyt vesiensuojelutoimet ja vesistöjen tilasta saadut tiedot. Annettujen lupamääräysten mukaisesti turvetuotantoalueen vesistöpäästöjä on mahdollista hallita ja tarkkailla asianmukaisesti poikkeuksellisissakin olosuhteissa ja myös kiintoainekuormituksen osalta.

Vesienhoitosuunnitelma ei estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitoviksi. Luvassa määrätty parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen vesienkäsittely huomioon ottaen toiminnasta aiheutuvan kuormituksen ei ennalta arvioiden voida katsoa vaarantavan vesien hyvän tilatavoitteen saavuttamista tai säilyttämistä vesienhoitosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Aluehallintoviraston päätöksessä on riittävästi huomioitu ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentti.

Kun otetaan huomioon päätöksessä määrätyt vesienkäsittelyä ja tarkkailua koskevat lupamääräykset ja tuotantoalueen sekä sieltä aiheutuvien virtaamien ennalta arvioitu osuus alapuolisten vesistöjen valuma-alueesta, toiminnasta ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa ennalta arvioiden voida katsoa aiheutuvan alapuolisessa vesistössä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. Hallinto-oikeus on pölyvaikutusten vuoksi kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt lupahakemuksen hallinto-oikeuden päätöksen liitekarttaan merkityn alueen osalta, mikä osaltaan vähentää myös vesistövaikutuksia tuotantoalueen pienenemisen kautta. Porolahti, jonne Huosiossuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johtuvat, on osa Suomenlahden merialuetta. Huosiossuon turvetuotantoalueella ei kuitenkaan yksittäisenä toimintona voida katsoa olevan mainittua merialuetta koskevaa huomattavaa kuormitusvaikutusta.

D:n sekä Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja asiakumppaneiden vesistön liettymistä koskevien toimenpidevaatimusten osalta hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainituilla perusteilla ja aluehallintoviraston päätös vesienkäsittelyä koskevine lupamääräyksineen huomioon ottaen Huosiossuon turvetuotannosta ei voida ennalta arvioiden katsoa aiheutuvan haitallista liettymistä alapuolisissa vesistöissä eikä aluehallintoviraston päätöstä näin ollen ole syytä muuttaa vesistöjä koskevia toimenpide- tai kunnostusvelvoitteita asettamalla.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä on otettu huomioon turvetuotannosta aiheutuvien päästöjen suuruus ja vesistössä ilmenevien vaikutusten laajuus sekä vesistön kalataloudellinen arvo. Porolahden alueella ei ELY-keskuksen lausunnon mukaan ole ammattikalastusta. Kalatalousviranomainen ei ole vaatinut kalatalousmaksua. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksen mukainen kalatalousmaksu on riittävä eikä edellä vesistövaikutusten osalta lausuttu huomioon ottaen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 14 ole Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja asiakumppaneiden valituksen johdosta syytä muuttaa eikä lisäselvitys kalastuselinkeinosta tai Porolahden vesitaloudesta ole tarpeen.

Luontoarvoihin ja ilmastovaikutuksiin liittyvät valitusperusteet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Asiassa saadun selvityksen mukaan Huosiossuon hankealueella ei ole luonnonsuojelualueita eikä luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä kysymyksessä olevan ympäristöluvan myöntämiselle. Huosiossuolla ei asiassa saadun selvityksen perusteella ole myöskään sellaisia ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamia erityisiä luonnonolosuhteita, joiden huonontumista hankkeesta voisi aiheutua. Vaatimukset hakemuksen hylkäämisestä hankkeesta suoluonnolle ja vesistöille aiheutuvan ekologisen vahingon johdosta hylätään.

Yksittäisessä ympäristölupa-asiassa huomioon otettavana ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna ympäristön pilaantumisena ei voida pitää turvetuotantotoiminnan vuoksi mahdollisesti aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä yksinomaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tarkasteltuna.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 16 on annettu riittävät määräykset toiminnan lopettamisesta ja jälkihoidosta. Lupamääräyksessä on varmistettu kuivatusvesien johtaminen vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen riittävän pitkän ajan. Lupamääräys 16 toiminnan lopettamisesta ja jälkihoidosta on tässä vaiheessa riittävä ja vastaa tavanomaista käytäntöä.

Pölypäästöistä johtuvat korvausvaatimukset

A on vaatinut, että Kotkan Energia Oy velvoitetaan korvaamaan puu- ja sahatavaran likaantumisesta ja tuotannon hidastumisesta johtuvat taloudelliset vahingot ja mikäli A joutuu lopettamaan toimintansa ja myymään kiinteistönsä turvepölyn vuoksi, että Kotkan Energia Oy on velvoitettava korvaamaan aiheuttamansa kiinteistön arvon aleneminen.

= = =

Hallinto-oikeus toteaa aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin viitaten, että pölypäästöistä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen osalta korvausten määrääminen ei kuulu aluehallintoviraston eikä hallinto-oikeuden toimivaltaan. Kiinteistön arvon alenemista tarkoittavan vaatimuksen osalta hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston päätöksessä vastauksessa lausuntoihin ja muistutuksiin lausuttuun. Kun väitetty kiinteistön arvon alenema ei valittajien osalta voi olla seurausta vesistön pilaantumisesta, vaatimusta ei ympäristönsuojelulain 67 §:n nojalla ratkaista ympäristölupa-asiassa.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu perusteluineen sekä muutoin aluehallintoviraston päätös perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Perustelut oikeudenkäyntikulujen osalta

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä 74 §:ssä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen viranomaiseen.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §, ei ole kohtuutonta, että Ala-Pihlajan kalastuskunta asiakumppaneineen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Janne Marttila, Mauri Kerätär ja Varpu Kujanpää. Esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Lupamääräys 7 koskee edelleen vain kuuden hehtaarin alueelle jätettävää suojapuustoa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen suojavyöhykkeen laajentaminen ei käytännössä muuta pölyongelmaa. Hallinto-oikeus ei ole sisällyttänyt päätöksessään kumotulle 10 hehtaarin alueelle suojapuustovelvoitetta.

Huolimatta lupamääräyksen 6 mukaisesta aumojen varoetäisyyden lisäämisestä sadalla metrillä tulkinnanvaraiseksi jää, milloin tuotantoalueelta leviävä turvepölyä ympäristöön on enemmän kuin "mahdollisimman vähän" ja milloin kuormaus pölyää häiritsevästi.

Lupamääräyksessä 7 jätettäväksi edellytetty suojapuusto, matalakasvuinen harvahko suomäntymetsä, ei laajennettunakaan estä turvepölyn leviämistä muutoksenhakijoiden kiinteistöille. Suojapuusto voi kaatua kovalla tuulella tai myrskyllä. Tuulen vallitseva suunta on avonaisen turvekentän suunnasta lounaasta. Pöly nousee sopivalla tuulella suojapuustoa korkeammalle laskeutumatta parin sadan metrin matkalla suojametsikköön. Pöly laskeutuu vähitellen ja on häiritsevimmillään yleensä alle 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Kaikki muutoksenhakijoiden kiinteistöt ovat tällä alueella.

Kotkan Energia Oy on 14.3.2012 täydennetyssä tarkkailuohjelmassa pölyn tarkkailun osalta esittänyt, että alueella toimii vain yksi urakoitsija kerrallaan ja ettei eri työvaiheista aiheudu kumulatiivisia vaikutuksia. Tätä ei kuitenkaan käytännössä pystytä valvomaan. Lisäksi yhtiön mukaan mahdollisia tuulirajoituksia voidaan tarkkailla. Lupamääräyksen 12 mukainen käyttö- ja päästötarkkailu on käytännössä kuitenkin turvetuotantoalueen omistajan ja urakoitsijan hyväntahtoisuuden varassa.

Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 13 lisäämä A:n kiinteistöllä olevan kaivon tarkkailuvelvoite osoittaa, että hallinto-oikeuskin on katsonut kaivon kuivumisen olevan mahdollista. Epäselvää kuitenkin on, kuka korvaa ja mitä korvataan, jos kaivo turvetuotannon takia kuivuu.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei oteta vastuuta päätöksestä aiheutuvien korvausvaatimusten käsittelyn osalta. Päätöksen mukaan pölyhaitan käsittely ei kuulu ympäristölupamenettelyyn, vaikka pölykysymykseen on päätöksen perusteluissa otettu pitkästi kantaa. Sen vuoksi muutoksenhakijat ovat vaatineet myös tämän kohdan korjaamista ja kannan ottamista.

2. Kotkan Energia Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan 1) siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt hakemuksen noin 10 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen osalta, 2) siltä osin kuin lupamääräystä 6 on muutettu ja 3) siltä osin kuin tarkkailumääräystä 13 on muutettu.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Aluehallintoviraston päätöksessä on jo annettu riittävät lupamääräykset, kuten määräys suojapuustosta hylätyn tuotantoalueen vieressä. Hallinto-oikeus ei perustelujensa mukaan ole pitänyt tarkoituksenmukaisina ja varovaisuusperiaatteen mukaisina lupamääräyksen 6 määräyksiä. Lupamääräykset kuitenkin säilytettiin.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että tiivis ja eri-ikäisiä, -lajisia ja -kokoisia puita sisältävä suojapuusto on tehokkain juuri tuotantoalueen lähellä. Toiminnot on sijoiteltu ja vaiheistettu niin, että pölyn leviäminen teollisuusalueelle on mahdollisimman vähäistä. Muun muassa kuormausmenetelmästä on luovuttu, varastoaumat ja lastaus on täydennetyssä hakemuksessa siirretty länsireunalle ja lastaus on jaksotettu eri ajankohtiin muiden toimintojen kanssa, turvetta nostetaan kerralla vain yhdellä koneella, eri vaiheita ei urakoi samanaikaisesti useampi urakoitsija tai kone ja varastoauma siirretty tuotantoalueen länsipuolelle. Lupamääräysten toimivuus varmistetaan tarkkailulla. Toimintaa ei etäisyydestä riippumatta voida harjoittaa, jos pölyvaikutukset nousevat yli ohje- tai raja-arvojen. Hallinto-oikeuden päätöksessä on varmistettu riittävä pölytarkkailu.

Hakijan turvetuotantotoiminta on teollisuustoimintaa. Myös Vaahterikon asemakaava Virolahden kunnan Pyterlahden kylässä on teollisuusasemakaava. Hallinto-oikeus on käsitellyt aluetta käyttötarkoitukseltaan herkkänä alueena, mikä ei vastaa maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua merkitystä oikeusvaikutteisille kaavamerkinnöille ja -määräyksille. Etäisyyttä määrättäessä on otettava huomioon, että kyse on teollisuusalueesta. Pölyherkkää toimintaa harjoittavan A:n tontilla 935-421-1-507 on merkintä T, Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue. Tontin rakennetusta kerrosalasta saa enintään 20 % käyttää tontin päätarkoitukseen liittyviä myynti- ja esittelytiloja varten. Hallinto-oikeus mittasi etäisyyden niiden takana olevaan teollisuustoimintaa harjoittavaan kiinteistöön 935-421-1-506 (Mega-Trailers Oy), jolla on voimassa asemakaavamääräys KTT-1, Liike-, toimisto- ja teollisuusrakennusten korttelialue. Alueelle saa sijoittaa huoltoasematiloja lh-merkinnällä varustetulle rakennusalalle.

Teollisuusalue ei ole alue, jolla muusta rakenteilla olevasta teollisuudesta ja siihen liittyvästä raskaasta liikenteestä välittämättä varataan oma teollisuustontti herkille toiminnoille. Turvetuotanto on hakijan teettämän pölymallinnuksen tulokset huomioon ottaen järjestelty niin, että se mahdollistaa myös pölylle herkän teollisuustoiminnan Vaahterikon teollisuusalueella. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole annettu pölymallinnukselle objektiivista merkitystä, kun lupapäätös on osittain kumottu.

Alle 10 mikrometrin (PM₁₀) hengitettäville ja alle 2,5 mikrometrin pienhiukkasille (PM_2,5) on annettu terveysperusteiset raja-arvot 25.1.2011 voimaan tulleessa valtioneuvoston asetuksessa 38/2011. Hengitettävien hiukkasten pölyn 24 tunnin raja-arvo on 50 PM₁₀ (vuosiraja-arvo 40 PM₁₀). Asetuksen mukaisella raja-arvolla tarkoitetaan tieteellisin perustein terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi vahvistettua ilman epäpuhtauden pitoisuutta, joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää kyseisen määräajan jälkeen. Fraktioltaan raskasjakoista pölyä mittaavalle hiukkasten kokonaisleijumalle (TSP) ei ole terveydellistä raja-arvoa vaan ohjearvo 120 μg/m³ (keskiarvo 50 μg/m³) (VNp 480/1996). Lääkintöhallitus määräsi sittemmin kumotussa yleiskirjeessä (1978) viihtyvyyshaittaa osoittavaksi laskeumaraja-arvoksi 10 g/m²/kk, joka saavutettaisiin turvepölylaskeuman ollessa noin 400 mg/m²/vrk. Hakijan toiminnasta aiheutuva laskeuma on leviämiselle otollisissa olosuhteissa alle taustapölylaskeuman, joka on yleensä noin 1 g/m2/kk (1 000 mg/m²/kk). Hakijan toiminnan laskeuma on alle 300 mg/m²/kk tauottomalla lounaistuulella sateettomana tuotantokuukautena.

Haetun toiminnan päästöt jäävät reilusti alle kaikkien raja-, ohje- ja kumottujen laskeumarajojen. Hallinto-oikeus on antanut turvepölylle lainsäädäntöön nojautumatta painavamman merkityksen kuin muulle pölylle, vaikka naapurustossa pölyvaikutus on todennettavissa vain objektiivisin mittauksin.

Hallinto-oikeus on tulkinnut hakijan käyttävän kiinteistöään turvetuotantoon siten, että lähistön kiinteistöille aiheutuisi kohtuutonta pölyrasitusta. Tämä ei voi pitää paikkaansa, kun kyse on teollisuusalueesta ja vain 120 metrin levyisestä kaistaleesta, joka kuitenkin on hakijalle tärkeä. Hallinto-oikeus ei ole rasituksen kohtuuttomuutta arvioidessaan ottanut huomioon paikallisia olosuhteita ja rasituksen tavanomaisuutta teollisuusalueella, eikä rasituksen voimakkuutta ja kestoa.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen 120 metrin lisäkaistaleen poisto tuotantotoiminnasta siirtää tuotantotoimintaa kauemmaksi suojapuustosta. Aluehallintoviraston päätöksen mukainen lupamääräys suojapuuston säilyttämisestä oli riittävä. Aluehallintoviraston päätöksessä annetut lupamääräykset ovat riittäviä, mutta yhtiö on valmis uusiinkin määräyksiin tarpeettoman aluesupistuksen vaihtoehtona.

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 6 ja pidentänyt aumojen etäisyyttä 400 metristä 500 metriin rakennetuista kiinteistöistä. Mainittua etäisyyttä ei ole laskettu edes rakennuksesta. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisessa lupamääräyksessä 6 on kuitenkin määrätty muun muassa toimintojen sijoittelusta niin, että pölyn leviäminen ehkäistään tehokkaimmin. Koska hallinto-oikeuden päätöksen mukaiselle lupapäätöksen osittaiselle kumoamiselle ja hakemuksen osittaiselle hylkäämiselle ei ole laista johdettavaa perustetta, hallinto-oikeuden päätös on tältä osin kumottava. Päätöksen mukaista vähimmäisetäisyyttä asuinrakennukseen ei muutenkaan tule soveltaa teollisuustoiminnan yhteydessä. Ympäristönsuojelulakia ei ole sovellettu oikein. Keskimäärin ja pääosan toiminta-ajasta muutenkin etäisyys aumoihin on huomattavasti pitempi. Etäisyyttä aumaan on lisäksi pölymallinnusta hyödyntäen kompensoitu toimintojen sijoittelulla ja organisoinnilla. Lisäksi suojapuusto vaikuttaa tehokkaimmin noin 400–500 metrin etäisyydellä olevalla alueella, jonka osalta hallinto-oikeus on kumonnut päätöksen.

Kaivon ja lähteen tarkkailu ei perustu toiminnan vaikutusten tarkkailuun. Kaivoon ja lähteeseen ei voi kohdistua vaikutuksia, koska hydrologinen yhteys tuotantoalueeseen puuttuu. Tällainen lisätarkkailu aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia.

Hakija on teettänyt tarkentavia lisätutkimuksia lisätarkkailumääräysten kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi. Valitukseen on liitetty 18.6.2014 päivätty raportti Huosiossuon turvetuotantoalueen pohjavesivaikutusten arviointi (Ramboll Finland Oy). Tarkentavissa tutkimuksissa mitattiin kaivon pohja- ja vesipinta, tehtiin virtaamahavaintoja suon reunaojasta sekä mitattiin reunaojan pohjaa ja vesipintoja, tehtiin kairauksia turpeen alapuoliseen maaperään, kartoitettiin kairauspisteet, mitattiin lähteen virtaamaa ja pinnankorkeutta sekä tehtiin maaperähavaintoja pintamaasta ja ojaleikkauksesta.

Valituksessa yksilöityjen mittaustulosten perusteella toiminta ei voi vaikuttaa A:n kaivossa olevan pohjaveden laatuun tai antoisuuteen eikä lähteeseen. Niiden tarkkailu ei ole toiminnan vaikutusten tarkkailua.

3. Ala-Pihlajan kalastuskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Tarvittaessa asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi lisäselvitysten saamiseksi.

Lisäksi hakija on velvoitettava hakemaan toiminnalleen vesilain mukainen lupa, koska hanke vaarantaa Huosiossuolla sijaitsevien lähteiden luonnontilaa. Asiassa on hankittava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto Huosiossuon ja sen lähteiden luontoarvoista ja niiden suojelutarpeista. Hakija tulee velvoittaa täydentämään laatimiaan selvityksiä Huosiossuon luontoarvoista. Hakija tulee velvoittaa laatimaan selvitys Huosiossuon pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta ennen toiminnan aloittamista.

Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että hakija

- velvoitetaan huolehtimaan siitä, että kuivatusvesien käsittelyjärjestelmä pysyy jatkuvasti toimintakuntoisena myös ylivirtaamatilanteissa,

- velvoitetaan seuraamaan vedenlaatua Pihlajajoen vesistössä ja Porolahdella Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti erityisesti ylivirtaamatilanteissa,

- velvoitetaan esittämään Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa,

- velvoitetaan huolehtimaan siitä, että rakennettavien vesiensuojeluratkaisujen puhdistusteho kiintoaineen, humuksen ja fosforin osalta on vähintään 75 prosenttia ja typen osalta vähintään 40 prosenttia,

- velvoitetaan istuttamaan vuosittain 10 000 kappaletta kesän vanhaa vaellussiian poikasta (keskipituus vähintään 10 cm) hankkeen vaikutusalueelle Pihlajajoen vesistössä ja sen edustalla tai arvoltaan vastaavasti muita Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä kaloja ja

- velvoitetaan kunnostamaan alapuolista vesistöä vuosittain, mukaan lukien Pihlajajoki ja veneranta, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla, mikäli alueella havaitaan haitallista liettymistä.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Turvetuotantohankkeelle tulee hakea ympäristöluvan lisäksi vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukainen poikkeuslupa, koska hanke vaarantaa Huosiossuolla sijaitsevien lähteiden luonnontilaa. Kotkan Energia Oy ei ole hakenut tällaista poikkeusta, joten lupahakemus on hylättävä. Huosiossuota koskevassa aineistossa ei ole elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntoa Huosiossuon lähteiden luontoarvoista ja niiden suojelutarpeista.

Hanke aiheuttaa myös vesilain 3 luvun 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista sekä vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista, mikä edellyttää vesitalouslupaa. Tällaista lupaa Kotkan Energia Oy ei ole hakenut.

Filosofian tohtori Tapio Rintanen ja professori Ilkka Hanski kävivät Huosiossuon itälaidalla 17.6.2014 tarkistamassa siellä olevat lähteet. Lyhyen käynnin aikana todettiin kaksi lähdettä, joista valui runsaasti vettä länteen. Hallinto-oikeudella on ollut tiedossaan vain yhden lähteen olemassaolo. Lähteet sijaitsevat 150 metrin ja 200 metrin päässä turvetuotantoalueesta. Turvetuotantoalueen reunalla olevat leveät ojat olivat täynnä vettä, joka valui etelään. Suuret vesimäärät viittaavat huomattaviin vesilähteisiin, joiden täytyy olla edellä mainittujen lähteiden pohjoispuolella. On ilmeistä, että Huosiossuon lähteet tunnetaan huonosti. Lähteitä saattaa olla myös sillä alueella, jota hallinto-oikeuden päätöksen mukainen lupapäätös koskee. Huosiossuota on aikaisemmin käytetty armeijan harjoitusalueena ja harjoitusaluekarttoihin on valittajien saamien tietojen mukaan merkitty varoituksia alueen lähteisyydestä.

Lähteet ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalainen luontotyyppi. Lähdeasiantuntija Jari Ilmonen on valituksessa mainitussa artikkelissa todennut, että jo 20 cm:n tilapäinen tai pysyvä pohjaveden pinnan alenema voi olla lähteiden eliöstölle merkittävä. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen geologin 12.6.2014 antaman suullisen tiedon mukaan Huosiossuo ei kuulu varsinaisesti pohjavesialueeseen, mutta turvetuotantoalueella voi olla vaikutusta Vaahterikonkankaan vedenottamoon ja lähialueilla oleviin yksityisiin kaivoihin. Tietoa suolla sijaitsevista lähteistä edellä mainittu geologi ei pitänyt yllättävänä, koska ympärillä on merkittäviä pohjavesialueita.

Lähteet ja alueen sijainti pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä tukevat osaltaan Geologian tutkimuskeskuksen arviota Huosiossuon vain tyydyttävistä kuivatusmahdollisuuksista. Vuonna 1985 tehdyssä selvityksessä esitetyt seikat herättävät kysymyksiä suon kuivatuksen todellisesta kestosta ja sen aikaisista vesistövaikutuksista sekä siitä, mitä turpeennosto aiheuttaisi pohjavesitasolle ja alueen lähteille. Turpeen heikkolaatuisuus tukee luonnonarvojen säilyttämistä.

Huosiossuon alue on muinaista meren pohjaa. Turvekerroksen alapuolella saattaa olla erittäin hapanta sulfaattimaata, josta voi vapautua vahvoja happoja ja raskasmetalleja, jos maata kaivetaan tai pohjaveden pinta laskee. ELY-keskuksen geologi on arvioinut peruskartalta, että sulfaattimaita voi olla etenkin Huosiossuon etelä- ja lounaispuolella sijaitsevilla peltoalueilla. Geologi piti todennäköisenä, että peruskallio on lähellä maan pintaa Huosiossuon kohdalla. Edellä mainittu Geologian tutkimuskeskuksen selvitys vuodelta 1985 osoittaa, että turvemaan alla myös Huosiossuolla on hiekkaa, savea ja liejua. Savi ja lieju merkitsevät samalla sulfaattimaariskiä. Sulfaattimaariski realisoitui 1960-luvulla Koivuniementuran kuivauksen yhteydessä noin viiden kilometrin päässä Huosiossuosta, jolloin turalta tuleva vesi muuttui hyvin happamaksi ja kirkkaan sinivihreäksi.

Hallinto-oikeus on tunnustanut sulfaattiriskin olemassaolon, koska se on edellyttänyt, että Kotkan Energia Oy toimittaa 31.3.2022 aluehallintovirastolle selvityksen tuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta. Selvitys pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta tulee tehdä varovaisuusperiaate huomioon ottaen jo ennen turvetuotannon aloittamista. Myöhemmin vahinko voi olla jo tapahtunut, jolloin selvityksestä ei ole enää hyötyä.

Pihlajajoki on pieni vesistö, jonka valuma-alueella sijaitsee runsaasti peltoja ja ojitettuja soita. Porolahteen valuvan veden laatu on jo nykyisin heikko etenkin ylivirtaamatilanteissa. Tästä on esimerkkinä C:n 19.9.2011 ottama vesinäyte, joka sisälsi kiintoainetta peräti 49 mg/l, rautaa 1 100 μg/l ja jonka väriluku oli noin 240.

Ylivirtaamatilanteet ovat suurin ongelma myös Huosiossuon vesistökuormituksen osalta. Huosiossuon valuma-alueella on kallioita ja ohuita maakerroksia, joten sulamisvedet ja rankkasateet vaikuttavat hyvin nopeasti suon vesitilanteeseen. Kotkan Energia Oy:n toimittamassa aineistossa aliarvioidaan turvetuotantoalueen kuormitusta, koska siinä ei ole otettu huomioon rankkasateiden ja sulamistulvan aiheuttamaa lisäkuormitusta, turvepölyn laskeutumista eristysojiin eikä ojien kaivun ja eroosion aiheuttamaa kuormitusta.

Oikeuskäytännössä turvetuotannon lupia on evätty tilanteissa, joissa on katsottu, että vesistökuormitusta ei enää voida lisätä. Huosiossuon tapauksessa on kysymyksessä tällainen tilanne. On myös otettava huomioon, että Huosiossuon vedet valuvat purojen ja Pihlajajoen kautta suoraan Suomenlahteen kuuluvaan Porolahteen. Matkaa on alle viisi kilometriä, eikä suon ja meren välillä ole yhtään lampea tai järveä kuormitusta pidättämässä. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) korostetaan, että turvetuotannon ympäristövaikutuksia voidaan vähentää oikealla sijoituspaikan valinnalla. Huosiossuo ei sijainniltaan sovellu turvetuotantoalueeksi, kuten edellä on osoitettu.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan turvetuotanto tulee kohdistaa jo ojitetuille soille ja turvepelloille. Huosiossuo ei täytä tätä ehtoa, sillä suo sisältää noin 13 hehtaaria ojittamatonta aluetta. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa Huosiossuon luonnontilaan, mutta supistaessaan turvetuotantoaluetta se on rajannut suuren osan Huosiossuon ojittamattomasta osasta turvetuotannon ulkopuolelle. Turvetuotannon salliminen aivan vieressä muuttaa kuitenkin myös ojittamattoman alueen luonnontilaa.

Ojitetutkin alueet olisivat ennallistettavissa ojat tukkimalla, sillä Huosiossuo on metsittynyt varsin huonosti. Heikko metsittyminen voi liittyä alueen lähteisyyteen, mikä voi aiheuttaa ongelmia myös turvetuotannolle. Ekologian akatemiaprofessori B ja C ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle todenneet hakijan teettämät luontoselvitykset riittämättömiksi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alueella tekemien kalanpoikastutkimusten mukaan Porolahti on Virolahden merkittävin hauen poikastuotantoalue ja myös merkittävä särjen poikastuotantoalue. Ravijoenlahden-Porolahden alueelta löydettiin myös enemmän ahvenen pienpoikasia kuin miltään muulta tutkitulta alueelta itäisellä Suomenlahdella. Myös kuhan ja kuoreen poikasia löydettiin. Alueella on merkitystä myös mateen poikastuotannossa. Made ja särkikalat ovat herkkiä happamille vesille, joita valuu turvemailta.

Pihlajajoella on huomattava virkistyksellinen merkitys. Joen suuosaan on kunnostettu 50 venepaikkaa ympäristön asukkaille. Alueelle on nyt tulossa 10 uutta venepaikkaa. Joki on kuitenkin matala, mikä vaikeuttaa veneilyä etenkin alkukesällä, kun vedet ovat alhaalla. Kiintoainekuormituksen lisääntyminen vaikeuttaa veneilyä entisestään.

Aluehallintovirasto määräsi Kotkan Energia Oy:n maksamaan 700 euron suuruisen vuosittaisen kalatalousmaksun. Kalatalousmaksu on selkeästi alimitoitettu. Lisäksi pienet kalatalousmaksut ovat niiden toimeenpanon kannalta ongelmallisia, kun lähialueilla ei ole muita hankkeita, jotka olisi määrätty maksamaan kalatalousmaksuja. Selkeämpää on määrätä, että Kotkan Energia Oy velvoitetaan kompensoimaan aiheuttamaansa kalataloudellista haittaa istuttamalla vuosittain 10 000 kappaletta kesänvanhoja, vähintään 10-senttisiä vaellussiian poikasia (Kymijoen kantaa) Pihlajajoen-Porolahden alueelle tai arvoltaan vastaava määrä muita kalanpoikasia Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Velvoitteen arvo tällä hetkellä on noin 3 000 euroa.

4. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi lisäselvitysten saamiseksi.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset perustuvat puutteelliseen tietoon. Huosiossuon suo- ja suokerroskohtaiset tiedot on selvitettävä, jotta päästöt voidaan arvioida luotettavasti. Päätöksen perusteeksi hyväksytyn hakijan ominaiskuormitukseen ja keskiarvoihin perustuvan päästöjen arvioinnin perusteella ei saada oikeaa käsitystä toiminnan kuormituksesta Pihlajajokeen ja edelleen Porolahteen. Erityisen haitallista Huosiossuon päästöissä on hyvin todennäköinen turvehumuksen ja happaman alkalimaan yhdistelmä. Vaikutukset ulottuvat Suomenlahteen heikentäen siten tutkimattomalla tavalla myös meriluontotyyppien tilaa.

Toiminnan vaikutusta alapuolisen vesistön ekologiseen tilaan ei voida arvioida luotettavasti ilman laskelmaa toiminnan todellisesta kuormituksesta. Huosiossuota kuivatettaessa ja ojitettaessa suon päästöt lisääntyvät, kun suo ei pidätä vettä entiseen tapaan. Sen estämiseksi vesienkäsittelyn ja vesienhallinnan on toimittava kaikissa oloissa valumien pysymiseksi ennallaan. Keinoa siihen hakija ei kuitenkaan ole esittänyt.

Eristysojien eroosion sekä ojiin kulkeutuvan turvepölyn muodostamaa kuormitusta ei ole otettu huomioon Huosiossuon kokonaispäästöissä. Turvepölyä kulkeutuu eristysojien kautta ohi vesienkäsittelyn. Hakijan selvitys turvepölyn kulkeutumisesta on epälooginen. Vaikka hakijan mukaan turvepöly aiheuttaa viihtyisyyshaittaa 300 metrin etäisyydellä, suojavyöhyke eristysojiin on vain 15 metrin levyinen avoin kaistale.

Asia on ollut vireillä jo yli viisi vuotta. Samalla hakemuksessa esitetyt luontoselvitykset ovat vanhentuneet. Ilmastonmuutos huomioon ottaen lajien, kuten perhosten, esiintymisalueet muuttuvat nopeasti. Hallinto-oikeus ja aluehallintovirasto ovat toimineet huolimattomasti hyväksyessään noin seitsemän vuotta vanhoja luontoselvityksiä lupaharkinnan perusteeksi. Perhosselvityksessä on todettu Huosiossuon olevan perhosten potentiaalista elinaluetta, mikä osoittaa tarkemman ja ajantasaisen selvityksen olevan tarpeellista. Suon karuus tai ojitus eivät sulje pois maankäyttöä ohjaavien perhoslajien esiintymistä alueella. Aluehallintovirasto on myös kelpuuttanut ainoastaan yhteen paikalla käyntiin perustuvan linnustoselvityksen lupaharkinnan perusteeksi. Tilanne on korjattava uudella selvityksellä.

Aluehallintoviraston päätöksen mukainen kartta ja lupamääräykset ovat ristiriitaiset ja johtavat turhiin mineraalimaakontakteihin. Tuotantoalueesta tulee rajata pois koko länsilaidan pituudelta mineraalimaahan rajoittuvat kaistat, jotka kuuluvat lohkoihin C, D ja osin E, koska etenkin syvään kaivettuna ne lisäisivät rauta- ja ravinnepitoisuuksia. Niistä kulkeutuisi Pihlajajokeen päästöjä, koska vesienkäsittelymenetelmässä ei ole otettu huomioon mineraalimaan tuomaa lisäkuormaa. Aluehallinto³virasto on eräässä vastaavanlaisessa ojitettua suota koskeneessa asiassa päätynyt hakemuksen hylkäävään päätökseen, koska esitetty pintavalutus ei täyttänyt parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta ja koska kentän ravinnesuhteiden perusteella sen kyky pidättää fosforia voi olla heikko.

Asiakirjojen perusteella mineraalimaasaarekkeiden sijainti on selvitettävissä vain puutteellisesti vertaamalla luvan karttaa tarkempaan karttatietoon. Hakija on esittänyt vain karkean selvityksen. Kun päätöksessä ei ole selvitetty mineraalimaasaarekkeiden sijaintia, lupaharkinnassa on jäänyt arvioimatta, olisiko tuotantoon soveltumattomat mineraalimaaosat mahdollista rajata tuotantoalueen ulkopuolelle. Asiaa ei tule jättää ratkaistavaksi vasta toteutusvaiheessa. Ympäristönsuojelulain vastaista on aiheuttaa vesistöön turhia metalli- ja ravinnepäästöjä. Turvetuotannon päästöissä on muun muassa elohopeaa, joka siirtyy purkuvesistön eliöstöön.

Tuotantoalueen kiintoainekuormitus alapuoliseen vesistöön on arvioitava ja laskettava uudelleen. Valittajat ovat viitanneet valitukseen liitettyyn diplomi-insinööri Jaakko Koppisen laatimaan analyysiin. Huosiossuon turvetuotannon kiintoainekuormitus alapuoliseen vesistöön on arvioitu ja laskettu virheellisesti. Rankkasateiden aiheuttamia hetkellisiä kiintoainekuormituspiikkejä ei ole otettu huomioon näytteenotossa ja kuormituslaskennassa. Lumien sulamisesta johtuvan tulvahuipun aiheuttamaa kuormitusta ei ole otettu huomioon, koska näytteitä ei ole otettu roudan sulettua ja lumien sulamisesta johtuvan valumahuipun aikana. Turvepölyn laskeutumisesta eristysojiin johtuvaa kuormitusta sekä eristysojien seinämistä ja pohjan eroosiosta johtuvaa kuormitusta ei ole otettu huomioon. Sarka-, reuna- ja kokoojaojien ynnä muiden tuotantoalueen sisäisten ojastojen ja altaiden kaivun aiheuttama kunnostusvaiheen kuormitus on arvioitu ennalta suunnitellun ohjelman mukaisten näytteiden oton perusteella ja lasketaan tuotantoaikaisen kuormituksen funktiona. Oikeampi tapa on arvioida kuormitus ottamalla huomioon kaivumäärät ja suolla olevan veden pinnan taso sekä ottaa näytteet kaivutyön aikana havaittujen kiintoainevirtausten tapahtuessa. Eristysojien ja pintavalutuskentän kaivuvaiheen kuormitusta ei ole otettu lainkaan huomioon. Toiminnanharjoittajan tulee korjata virheellinen kiintoainekuormituslaskelma, jonka analysoimiseen valittajille tulee varata tilaisuus ennen päätöksentekoa.

Pintavalutuskentän toimivuus on osoitettava ennen kuin lupa voidaan myöntää. Tutkimuksin on osoitettu, että pintavalutuskenttien reduktiotasot vaihtelevat turvesuokohtaisesti. Osa kentistä toimii päästölähteinä ja ympärivuotinen pintavalutus on haitallista. Hallinto-oikeudella ja aluehallintovirastolla ei ole ollut Huosiossuon pintavalutuskentän toimivuudesta riittävää näyttöä. Koska suon kuivatuksesta aiheutuvista kokonaispäästöistä ei ole tehty realistista arviota, vesienkäsittelyjärjestelmää ei ole voitu mitoittaa oikein.

Pintavalutuskenttä ei tasoita tulvahuippuja. Alueelle tuleva vesi on hallittava muilla keinoin. Suon kuivaaminen ja muuttaminen ojituksin lisää tulva- ja hulevesiriskiä. Tulvavesien johtaminen pintavalutuskentän kautta riittävän hitaasti edellyttää keinoja vesien hallintaan, kuten varastoaltaita sade- ja sulamisvedelle. Vain siten alueelta voidaan poistaa vesiä pintavalutuskentän käsittelykapasiteetin puitteissa.

Turvetuotantoalueen vesistökuormituksessa on otettava huomioon, että pintavalutuskenttä sijaitsee ojitetulla alueella. On kyseenalaista, saadaanko pintavalutuskenttä toimivaksi vanhat ojat tukkimalla. Ojien kunnollinen tukkiminen vaatii järeää kalustoa, joka puolestaan tekee runsaasti painautumia maastoon. Vaarana on oikovirtausten syntyminen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että pintavalutuskentän toimivuuteen vaikuttavat oleellisesti suoalueen ominaisuudet. Huonosti toimiva pintavalutuskenttä ei ole parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Pintavalutuskenttien puhdistustehot alenevat vuosien mittaan. Samaan aikaan päästöt lisääntyvät kaivun edetessä pidemmälle maatuneisiin kerroksiin. Seurauksena on vesienkäsittelyn tehon lasku. Epäsuotuisaan kehityskulkuun voidaan puuttua sisällyttämällä lupaan jatkuva reduktiotason parantamista koskeva määräys. Ilman jatkuvia parantamistoimenpiteitä vesienkäsittely ei saavuta luvassa määritettyä tehoa pidemmällä aikavälillä.

Hakijalta on vaadittava näistä seikoista laskelma. Laskelma on tarpeellinen, jotta Huosiossuon todelliset päästöt huomioon ottaen turvekerrosten laatu, kuivatustarve sekä sadanta rankkasadepiikkeineen voidaan ennakoida ja mitoittaa vesienkäsittelyjärjestelmä sen mukaisesti. Laskelman perusteella voidaan osoittaa myös esitetyn vesienkäsittelyjärjestelmän ja vesistötarkkailun rakenteelliset sekä toiminnalliset puutteet.

Päätöksessä on myös asetettava määrälliset päästörajat. Prosentuaalisia brutto- ja nettolukemia ei pystytä todentamaan, mutta esimerkiksi massaan sidottuja voidaan. Siksi kiintoaine-, humus-, fosfori- ja typpipäästöille tulee asettaa ehdottomat maksimirajat kilogrammoina.

Hakija on esittänyt kuntoonpanovaiheen kuormituksen olevan saman suuruinen kuin varsinaisen tuotantovaiheen kuormitus, jonka hakija on esittänyt aivan liian pieneksi. Muutaman vuoden kestävä Huosiossuon peruskuivatus ja muiden valmisteluvaiheen toimien suorittaminen aiheuttavat merkittävän kuormituksen alapuoliseen vesistöön. Epäselvää on, miten estetään, ettei pintavalutuskenttä menetä puhdistustehoaan jo valmisteluvaiheen vesien käsittelyn seurauksena.

Hakijan esittämän päästötarkkailusuunnitelman perusteella ei ole edellytyksiä muodostaa realistista käsitystä tuotantoalueen valmistelusta aiheutuvista päästöistä ja niiden ehkäisemisestä. Huosiossuon päästöjä on tarkkailtava kattavasti jo valmisteluvaiheessa. Ilman ehkäiseviä toimenpiteitä ja vesienkäsittelyjärjestelmän toiminnassaoloa valmisteluvaiheesta aiheutuu erittäin suuri kuormitus alapuoliseen vesistöön. Hakijan tulee esittää, miten valmisteluvaiheen toimenpiteistä aiheutuvat vesiongelmat ratkaistaan, ennen kuin lupa voidaan myöntää. Valmisteluvaiheen aiheuttamien päästöjen määrälle tulee asettaa lupamääräys.

Hallinto-oikeus on menetellyt oikein edellyttäessään päätöksessään hakijalta suunnitelmaa ylivirtaama-aikaisen vedenlaadun luotettavasta mittaamisesta. Sen sijaan päätöksen perusteluissa mainitun kevättulva-ajankohdan määrittäminen kalenterin mukaan (15.4.–15.5.) on huono ratkaisu. Tulvat tulisi ottaa huomioon vuodenajasta riippumatta tai vastaavasti jakaa vuosi kevät-, kesä-, syksy- ja talvitulvien ajanjaksoihin koko kalenterivuosi kattaen. Myös hallinto-oikeuden määräämä näytteenottotiheys (yksi kerta viikossa) on tulvatilanteissa liian harva. Hallinto-oikeuden ratkaisua tulisi täydentää asettamalla lupamääräys päästöjen jatkuvatoimisesta mittauksesta jo kuntoonpanovaiheessa. Mittarin toimivuus tulisi tarkistaa riittävän usein (vähintään 2–3 kertaa viikossa). Käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmassa ei ole määritetty mittaussyvyyksiä. Mittaukset tulisi tehdä aina pinta- ja välivedestä sekä mahdollisimman läheltä pohjaa.

Hallinto-oikeus on sivuuttanut luonnonsuojelupiirin vaatimuksen hienojakoisen ja liuenneen orgaanisen aineen huomioon ottamisesta. Orgaaninen humus rehevöittää vesistöä. Pohjiin kertyvän lietteen hajotessa aiheutuu hapettomuutta ja muun muassa fosforin liukenemista veteen. Lupapäätökseen tulee lisätä määräys päästöjen seurantamittausten tekemisestä myös 0,4–1,2 mikronikoon suotimilla. Mittaaminen tätä suuremmilla suotimilla johtaa virheelliseen käsitykseen toiminnan todellisista kiintoainevaikutuksista, kun pienemmät partikkelit kulkeutuvat mittauksessa ohi.

Huosiossuon turvetuotantoalueen käyttöön ottamisen ekologiset vaikutukset alapuoliseen vesistöön sekä purkuvesistön edustan merenlahteen on selvitettävä ennen kuin lupa voidaan myöntää. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon vesienhoitosuunnitelmaa. Vesistökuormitusta ei voida enää lisätä. Kuormituksen jatkuminen ja Huosiossuon turvetuotantoalueesta aiheutuva lisäkuormitus estää vesistön, kuten Porolahden, hyvän tilatavoitteen saavuttamisen tai säilyttämisen vesienhoitosuunnitelmassa edellytetyllä tavalla. Hakijan väite, ettei toiminnan vaikutuksia purkuvesistössä (Pihlajajoki ja Porolahti) voida mittaamalla havaita, on kestämätön. Tätä ei poissulje sekään, että purkuvesistöön kohdistuu jo nykyisin hajakuormitusta. Kalastajien havaintojen mukaan nykyinen kuormitus näkyy paitsi Porolahdessa, myös kauempana Maringinlahdessa. Porolahden alue on tärkeää hauen kutualuetta. Vedessä on jo nyt ajoittain runsaasti irtoainesta. On todennäköistä, että vähitellen kutupaikat liettyvät piloille.

Lähivesissä on myös tärkeitä mateen kutualueita, joista osa on jo liettynyt ja jäänyt pois kutukäytöstä, kuten esimerkiksi Matikkamatala. Kehityskulku on siten jo nykyisin vastoin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa edellytettyä suuntaa. Turvetuotannon purkuvesien laskeminen Porolahteen heikentää tilannetta entisestään. Hakemuksessa ja päätöksissä ei ole myöskään otettu huomioon toiminnan vaikutuksia luontaisesti lisääntyviin kalakantoihin, kuten taimeniin ja lohiin, sekä lähiseudulla tehtäviin vesistöjen kunnostuksiin luonnonkalakantojen elinolojen parantamiseksi.

Havaintojen perusteella turvepölyn leviäminen vähenee selvästi vasta 1 000 metrin etäisyyden päässä. Lähimmät asutuksen ja liiketoimintojen alueet sijaitsevat reilusti 1 000 metriä lähempänä Huosiossuon suunnitellusta turvetuotantoalueesta. Luvanhakija ei ole osoittanut, ettei pöly kulkeutuisi puustosta muodostuvan suojavyöhykkeen ylitse. Toisessa yhteydessä hakija on myöntänyt, että pöly voi nousta tietyissä olosuhteissa korkeallekin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu, jolla lupahakemus on hylätty koillisosan 10 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen osalta, on riittämätön ehkäisemään pölyongelmaa. Hallinto-oikeuden olisi lisäksi tullut antaa yksilöidympiä määräyksiä turpeen tuotannolle, kuormaukselle ja varastoinnille pölyämisen ehkäisemiseksi.

Hallinto-oikeus ja aluehallintovirasto eivät ole ottaneet huomioon toiminnan riskiä pohjavedelle vesilain 3 luvun 2 §:n mukaisesti. Sen vuoksi suunnitellun turpeenottamisen vaikutus pohjaveteen on selvitettävä. Hakijan arvio ei ole selvitys, eikä osoita, ettei vaikutusta olisi. Viereisellä pohjavesialueella pohjavesi on 1,5 metrin syvyydessä maan pinnasta. Huosiossuon eristysojat on ilmeisesti tarkoitus tehdä neljän metrin syvyisiksi. Osa ojista sijaitsee vain 150 metrin etäisyydellä pohjavesialueesta. Selvitys pohjaveden virtaussuunnista ei ole riittävä vaikutusten arvioinnin kannalta.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle on varattu tilaisuus antaa lausunto valitusten johdosta. Lausuntoa ei ole annettu.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle on varattu tilaisuus antaa lausunto valitusten johdosta. Lausuntoa ei ole annettu.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asian käsittelyn aikana selkeytysaltaita ja pintavalutuskenttiä koskevat mitoitusarvot ovat muuttuneet, mikä tulisi ottaa huomioon lupamääräyksissä. Aluehallintovirasto on todennut, että kiintoainetta ja muita päästöjä koskevat ongelmat ovat kohdistuneet erityisesti vanhoihin tuotantoalueisiin. Suurimpien ylivalumien (300 l/s*km²) aiheuttamat ongelmat on otettu huomioon suurentamalla vesienkäsittelyrakenteiden mitoitusta. Lisäksi Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n valituksessa viitatussa Oulun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, joka koskee turvetuotannon valumavesien ympärivuotista käsittelyä pintavalutuskentillä ja muilla kosteikoilla, on runsaasti esimerkkejä hyvin toimivista pintavalutuskentistä.

Muilta osin valitukset eivät anna aihetta muutoksiin.

Kotkan Energia Oy on antanut selityksen A:n ja hänen asiakumppaniensa, Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja sen asiakumppanien sekä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n valitusten sekä aluehallintoviraston lausunnon johdosta. Yhtiö on esittänyt valitusten hylkäämistä.

Etäisyys A:n kiinteistön (935-421-1-507) pihalta aluehallintoviraston päätöksen mukaiseen lähimpään kulmaan on lähes 400 metriä ja hallinto-oikeuden päätöksen mukaiselle rajalle noin 500 metriä. Kuitenkin muun muassa jatkuvasti samassa paikassa oleva varastoauma ja lastaus sijoitetaan tuotantoalueen länsireunaan noin 1 400 metrin etäisyydellä A:n kiinteistöltä. Keskimäärin etäisyys tuotantoalueelta (jyrsintä, karheaminen, mekaaninen kokoojavaunu) on noin 900 metriä.

Toiminnot on suunniteltu sijoitettavaksi ja harjoitettavaksi niin, että hakemuksen mukainen toiminta ei aiheuta ympäristön pilaantumista. Hakijan toimenpiteet, joihin kuuluu myös pölymallinnukseen sisältymätön toimintojen jaksotus, on otettava harkinnassa huomioon. Toiminta ei aiheuttaisi edes asuinalueella terveys- tai viihtyvyyshaittaa. Ei ole esitetty syytä, että vaikutuksien sallittavuutta tulisi arvioida teollisuusalueella ankarammin. Suoalue ei ole yhteydessä A:n kaivon veteen.

Ellan Kala Oy harjoittaa toimintaansa teollisuusalueella. Hakijan suunnittelema toiminta ei estä mitään toimintaa eikä toiminnan suunnittelua alueella. JK-Louhinta Oy ei ole valittanut aluehallintoviraston päätöksestä hallinto-oikeudelle, joten sen valitusperusteita ei tulisi enempää selvittää.

Hakija on sijoittanut varastointi- ja lastaustoiminnot noin 1,4 kilometrin etäisyydelle, luopunut kuormausmenetelmästä ja jaksottanut muita toimintoja. Ajoittainen tuotanto myös 400–500 metrin etäisyydellä on mallinnusten perusteella mahdollista. Minimoidut ja mallinnetut vaikutukset mahdollistaisivat tuotannon vieläkin lähempänä, mutta sellaista ei varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole haettu. Mallinnuksesta huolimatta lähimmälle kaistaleelle voidaan varovaisuusperiaatetta tulkiten asettaa rajoitus, että siellä saa toimia vain tyynellä säällä tai vastatuulella.

Toiminnalle ei tarvita vesilain mukaista lupaa. Turvetuotanto ei voi vaikuttaa lähteisiin ottaen huomioon tuotantoalueen geologia ja korkeustiedot. Lähde purkautuu tuotantoaluetta ylempänä. Toiminnan vaikutusalueella ei ole ensimmäistä eikä myöskään toista lähdettä. Mahdollisesti Rintanen ja B tarkoittavat samaa lähdettä, joka sukeltaa hetkeksi maan sisään ja tulee taas esiin. Suoalueella ei sijaitse yhtään lähdettä.

Luontoarvoista on tehty riittävät selvitykset. Huosiossuolla ei ole poikkeavaa happamoitumisriskipotentiaalia. Hallinto-oikeuden lisäämä tarkistamismääräys on riittävä.

Veden laatua tarkkaillaan Myllyojasta ja Pihlajajoesta. Laajempi tarkkailu Pihlajajoesta tai Porolahdesta ei ole tarpeen, koska toiminnan vaikutuksia ei voida mittauksin havaita. Toiminnan päästöjen tarkkailu antaa luotettavan tiedon toiminnan kuormituksesta ja tietoja voidaan tarvittaessa hyödyntää vaikutustarkkailun tulosten analysoinnissa.

Puhdistustehoa koskeva lupamääräys 2 on määritelty parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavia pintavalutuskenttiä koskevan yleisen lupakäytännön mukaisesti. Puhdistustehovaatimusten muutoksille ei ole esitetty perustetta. Muutokset asettaisivat hakijan perusteetta eri asemaan kuin muut turvetuotannon harjoittajat.

Alapuoliseen vesistöön ei kohdistu sellaisia vaikutuksia, jotka edellyttäisivät kunnostamista. Nykyisin Huosiossuolta tuskin ulottuu edes Pihlajajokeen saati Porolahteen saakka lainkaan kiintoainetta muun muassa virtaamat huomioon ottaen. Hakijan turvetuotantoalueen pintavalutuskenttä ja laskeutusaltaat vähentävät kiintoainekuormitusta, vaikka niiden tarkoituksena ei ole poistaa turvetuotannosta riippumatonta rankkasateen aiheuttamaa yleistä kiintoainekuormitusongelmaa. Porolahti ja Pihlajajoki eivät ole Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaisia herkkiä alueita, joiden vaikutusalueella turvetuotantoa tulisi välttää. Huosiossuolta ei kuitenkaan kohdistu lisäkuormitusta Pihlajajokeen eikä Porolahteen.

Turvetuotannolla ei ole vaikutusta vesistön laatuun eikä kalojen poikastuotantoon. Kalatalousmaksun lisäksi ei ole oikeudellista perustetta määrätä täydentävästä kalatalousvelvoitteesta eikä tosiseikkoihin nojautuvaa perustetta korottaa kalatalousmaksua.

Kiintoainekuormitus on laskettu käyttöön otettavaksi suunniteltu vesiensuojelutekniikka sekä tuotantoalueen laajuus ja virtaamat huomion ottaen. Suunniteltua vesienkäsittelytekniikkaa pidetään parhaana käyttökelpoisena tekniikkana. Hakija, lupaviranomainen ja hallinto-oikeus ovat jo parantaneet ja täydentäneet käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa. Myös vaikutustarkkailu on suunniteltu riittäväksi.

Toiminnan vaikutuksettomuus vesistön ekologiseen tilaan on selvitetty. Tuotantoalueen kuormitus on tiedossa ja se vastaa nykyistä kuormitusta. Sen osuus Pihlajajoen virtaamasta on vain 3 % ja Porolahden valuma-alueesta merkityksetön. Pihlajajoesta kuormitusta ei voitaisi erottaa mittauksin nykyisillä mittareilla, vaikka kuormitus olisi kaksin- tai kolminkertainen. Koska vedenlaatu ei muutu, toiminta ei vaikuta veden ekologiseen tilaan. Alueen ekologia on sopeutunut sellaiseen kuormitukseen, jota Huosiossuolle suunnitellulta turvetuotannolta on odotettavissa.

Ojitetussa suossa on jo nykyisin turvehumusta. Muutenkin alueen luonnolliseen vesiekosysteemiin kuuluu humus. Virtaama pysyy ennallaan, koska se riippuu sateesta. Turvesuolle muualta tuleva suota kosteana pitävän veden tulo suolle estetään eristämällä se eristysojilla. Tuotantoalueelle satava vesi ohjataan jo kuntoonpanovaiheessa vesienkäsittelyyn, joten se ei aiheuta rankkasateellakaan nykyistä pahempaa pintavaluntaa. Vesimäärä muuttuu vain siltä osin kuin ulkopuolisen vesiyhteyden menettänyt ojitettu suo kuivuu kuntoonpanovaiheen lisäojituksen ja haihdunnan seurauksena. Käsittelykapasiteetti on riittävä ja poistaa etenkin kiintoainesta.

Kivennäismaan ojituksen päästöt ovat turvemaan ojitusta pienemmät. Nykyisin turvesuo on metsäojitettu. Tuotantoalueen sarka-, reuna- ja kokoojaojia ei saa kaivaa kivennäismaahan saakka (lupamääräys 4). Geologian tutkimuskeskus on tehnyt selvityksen tuotantoalueen maaperästä. Tuotantoalueella on yksi turpeeton saareke, johon on suunniteltu pumppaamo. Joissakin kohdissa turvekerros on ohuempaa. Eristysoja ulottuu pohjamaahan (kivennäismaa), jos tuotantosuo eristetään ympäröivästä alueesta. Pohjamaa on joko hiekkaa tai savea, joista kumpikaan ei ole hapanta, vaan lähellä neutraalia. Se ei aiheuta suurempia päästöjä kuin eristysoja turvemaassa. Eristysoja johtaa pois turvealueen ulkopuolista vettä, joka nykyään kosteuttaa suota ja joka johdetaan pois turvealueen metsäojia pitkin. Kivennäismaaojan huuhtouma ei ole suurempi kuin nykyinen turvemaaojan huuhtouma. Tulevaisuudessa tuotantoalueen vesi menee nykyisestä poiketen vedenkäsittelyn kautta. Ulkopuolinen vesi taas poistuu suoraan, ei turvemaan kautta.

Elohopeapitoisuudet ovat usein korkeita metsäojitetuilla suoalueilla. Elohopea kulkee kiintoaineksen mukana. Kiintoaineeseen nykyisin sitoutuva (75 %) fosfori ei pintavalutuskäsittelyn jälkeen enää liukene hapettomissa vesistön pohjaolosuhteissa. Myös typpi on osittain kiintoaineksessa. Pintavalutuskenttä sitoo kiintoainesta ja siten myös siihen sitoutuneita haitta-aineita. Kapasiteetti ja tekniikka huomioon ottaen kiintoainespiikit eivät lisäänny.

Sekä tuotanto- että valmisteluvaiheita koskeva reduktioteho on riittävä. Sademäärät vaihtelevat vuosittain. Runsaalla sateella päästöt lisääntyvät turvetuotannosta riippumatta. Sademäärän muutokset on otettu huomioon mitoittamalla vesienkäsittelyn kapasiteetti riittäväksi. Sulamisvedet on otettu huomioon vesienkäsittelyssä ja sen tarkkailussa. Hallinto-oikeus on jo täydentänyt lupamääräystä 12 niin, että hakijan on esitettävä suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa. Mittaukset suoritetaan hakemuksen tarkkailusuunnitelman, tarkkailumääräysten ja ELY-keskuksen tarkennusten mukaisesti yleisiä standardeja noudattaen.

Kuntoonpano- tai tuotantovaiheen kuormitus ei vaikuta Porolahden kutualueeseen. Hakija on luopunut hakemuksessa esitetystä kuormausmenetelmästä. Lastaus ynnä muut toiminnot tapahtuvat yli kilometrin päässä häiriintyvistä kohteista.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (2/2013) on annettu kesäkuussa 2013. Ojittamattoman pintavalutuskentän koon tulisi olla 4,5 % valuma-alueesta ja ojitetun pintavalutuskentän 5 % valuma-alueesta. Laskeutusaltaan kokoa suhteessa valuma-alueeseen vaadittiin kasvatettavaksi aiemman ohjeen mukaisesta 11 m²/ha:sta 18 m²/ha:iin eli alueen supistuminen huomioon ottaen allastilavuutta on kasvatettu useita satoja neliöitä. Laskeutusaltaat on ohjeen mukaan suunniteltava ja sijoitettava niin, että jokaisella enintään 30–50 hehtaarin tuotantoalalla on omat erilliset altaat, joista vedet kootaan edelleen jatkokäsittelyyn.

Hakijalla ei ole huomautettavaa aluehallintoviraston lausunnosta. Lausunto osoittaa, että hakemuksen mukaisissa pintavalutuskentän ja laskeutusaltaiden mitoituksissa on otettu huomioon ylivirtaamat tulvahuippuineen ja ne täyttävät parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset uudistetuillakin mitoitusarvoilla.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet selityksen Kotkan Energia Oy:n valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta. He ovat uudistaneet vaatimuksensa ja lisäksi muun ohella esittäneet, että Huosiossuon paksuimmat turvekerrokset ovat itäreunassa. Länsireunan ohuet polttoturvekerrokset nostetaan muutamassa vuodessa, jolloin tuotannon painopiste siirtyy tuotantoalueen itälaitaan. Hallinto-oikeuden kumoaman noin 10 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen osan ottaminen turvetuotantoon lisäisi entisestään haittoja suon itäreunassa, teollisuusalueen reunassa.

Turvetuotannon painottuminen teollisuusalueen reunaan ei voi olla vaikuttamatta A:n tilalla sijaitsevaan kaivoon. Jos turvetta otetaan kaivon lähialueella neljän metrin syvyyteen saakka, joudutaan tuotannon edetessä suon kuivatusojia syventämään lopulta reilusti neljää metriä syvemmälle, jotta turpeen alimmatkin tuotantokerrokset saataisiin kerättyä. Kun A:n kaivon pohja on nyt noin kahden metrin syvyydessä, suon pinta on vastaavassa kohdassa tuotannon loppuvaiheessa kaksi metriä kaivon pohjaa syvemmällä ja kuivausojanpohjat vielä syvemmällä. On syytä uskoa, että kaivon pohjavesi vuotaa hiekkamaassa alamaata kohti ja kaivo kuivuu.

Ala-Pihlajan kalastuskunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet selityksen Kotkan Energia Oy:n valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta. Yhtiön valitukseen liitetyssä pohjavesiselvityksessä on tutkittu yhtä tiedossa ollutta lähdettä. Mainitun pohjavesiselvityksen mukaan turvetuotantoalueella ja lähteellä ei ole "hydraulista yhteyttä". Selityksen antajien mukaan hydrologinen yhteys niiden välillä epäilemättä kuitenkin on. Selityksen antajien valituksessa tuotiin esiin, että Huosiossuolta (tuotantoalueen ulkopuolelta) on löytynyt toinenkin lähde. Molemmat lähteet virtaavat etelään ja ovat yhteydessä viereiseen pohjavesialueeseen. Siten pohjavettä purkautuu jatkuvasti tuotantoalueen eristysojien kautta. Lisäksi heidän valituksensa tekemisen jälkeen turvetuotantoalueelta, suunnitellun pumppaamon ja altaiden reunustaman kumpareen lounaisnurkasta on löytynyt kolmas lähde. Matkaa altaaseen 1 on 100 metriä ja pumppaamoon 150 metriä. Pohjavetinen lähde, kooltaan 3 x 3 metriä, virtaa kaakkoon, joten turvetuotantoalueella on välitön yhteys pohjaveteen.

Suon koillisosassa, A:n sahalta 300 metrin päässä hyväksytyn turvetuotantoalueen rajalla, hallinto-oikeuden pois rajaamalla 10 hehtaarin alueella, sijaitsee kahdeksan erisuuruista vetistä kosteikkoa, joista suurin on kooltaan 8 x 10 metriä. Runsaasti saraikkoa ja raatetta sisältävä alue indikoi vetistä kasvupaikkaa, mikä näkyy kuvissa jopa kuivan kesän 2014 jälkeen. Lähdevaikutukseen viittaa se, että vesi oli syyskesälläkin kylmää. Saraikot sijaitsevat Virolahden II luokan pohjavesialueen sisäpuolella. Turpeenotolla tulee olemaan välitön vaikutus näidenkin kosteikkojen kautta pohjaveteen.

Luvan mukainen turvetuotantoalue rajoittuu mainittuun Virolahden pohjavesialueeseen. Kotkan Energia Oy:n valituksen kohteena oleva lisäalue sijoittuu pääosin kyseiselle pohjavesialueelle. Turvetuotantoalueen yhteys pohjaveteen ilmenee myös Kotkan Energia Oy:n teettämästä pohjavesiselvityksestä, jossa todetaan, että pitkittäisharjulla ja suota ympäröivillä moreenialueilla muodostuva pohjavesi purkautuu pääasiassa Huosiossuolle.

Hallinto-oikeuden luvasta pois rajaaman suon ojittamattoman itäosan luontoarvot ovat vakavasti uhattuina, jos sen viereen tulisi turvetuotantoalue. Hakija haluaa tuotantoon ojittamattoman itäosan, koska siellä on paksuimmat turvekerrokset (yli 6 m). Jo 30 vuotta sitten ojitettu suo on alkanut palautua ennalleen, mistä merkkinä on ojien reunojen sammaloituminen ja ojien puroutuminen.

Uudella käynnillä elokuussa 2014 suolta löytyi uhanalainen sammallaji purkuojasta välittömästi lähteen 2 jälkeen (havainnon tekijä Tuomo Takala Itä-Suomen yliopistosta). Pikkuliuskasammal (Riccardia palmata) on alueellisesti uhanalainen (RT) ja koko maassa silmälläpidettävä (NT). Mainittu havainto on Etelä-Karjalan eliömaakunnan alueen ensimmäinen havainto. Lähteen 1 palteesta löytyi kasvupaikkansa huomattavia luontoarvoja indikoiva lähdeleväsammal (Rhizomnium magnifolium). Ojissa runsaana kasvava purokinnassammal (Scapania undulata) on vielä lajina suhteellisen yleinen ja luokiteltu elinvoimaiseksi (LC), mutta sen runsas esiintyminen kertoo alueen luontoarvoja kasvattavasta pohjavesivaikutuksesta. Koska näitä lajeja ei havaittu aiemmissa luontokartoituksissa, on ilmeistä, että tehdyt kartoitukset ovat hyvin puutteellisia ja pintapuolisia. Ympäristöministeriön lajiesittelysivuilla todetaan, että pikkuliuskasammalen kasvupaikoilla tulisi pidättäytyä hakkuista ja ojituksista kostean pienilmaston säilyttämiseksi ja että monet pikkuliuskasammalen kasvupaikat soveltuvat METSO-kohteiksi. Asiassa tarvitaan paremmat luontokartoitukset ja alueellisen luonnonsuojeluviranomaisen lausunto Huosiossuon ja sen lähteiden luontoarvoista ja niiden suojelutarpeista.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry on antanut selityksen Kotkan Energia Oy:n valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta. Yhtiön valitus on hylättävä. Piiri on esittänyt muun ohella, että turpeenoton vaikutukset pohjaveden muodostumiseen sekä ottoalueen ulkopuoliseen vesitalouteen, kuten lähteisiin, on arvioitava kattavammin. Vesilain mukaisen luvan tarve on myös arvioitava. Lisäksi tuotantoalueen rajaaminen yhtenä keinona ehkäistä herkkien alueiden vesitalouden häiriintyminen on arvioitava. Huosiossuon turvetuotannosta aiheutuvat mahdolliset pohjavesivaikutukset voidaan nähdä vasta toiminnan käynnistyttyä. Sama on tilanne happamoitumisen kannalta.

Aluehallintoviraston lausunnossa esitetty ei lisää edellytyksiä arvioida Huosiossuon pintavalutuskentän toimintaa ympäristön pilaantumisen kannalta. Pintavalutuskentän toimintavarmuus riippuu useasta seikasta, kuten käsiteltävien vesien laadusta. Lisäksi Huosiossuon pintavalutuskenttä on ojitettua suota. Pintavalutuskentän toiminta happamuudenhallinnan kannalta ja varsinaisessa tuotantovaiheessa, kun kenttä on jo ollut käytössä kuntoonpanovesien käsittelyyn, on avoin kysymys.

Prodigo Oy:n konkurssipesälle on varattu tilaisuus antaa selitys Kotkan Energia Oy:n valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta. Selitystä ei ole annettu.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen Kotkan Energia Oy:n selityksen johdosta. He ovat esittäneet muun ohella, että myös hallinto-oikeuden päätöksessä hylätylle tuotantoalalle tulee jättää suojapuusto, jos lupa pysytetään. Myös Ellan Kala Oy:n tuotantorakennuksessa on asuintilat, joten asumismahdollisuus on olemassa.

Ala-Pihlajan kalastuskunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen Kotkan Energia Oy:n selityksen johdosta. Koska yhtiö selityksessään on kiistänyt lähteiden 2 ja 3 olemassaolon, alueella on suoritettava maastokatselmus, jossa voidaan todeta lähteiden olemassaolo. Porolahdesta syyskuussa 2011 voimakkaan sadejakson aikana otetun vesinäytteen kiintoainepitoisuus oli erittäin korkea, vesi hyvin tummaa ja humuspitoista sekä runsaasti rautaa sisältävää. Porolahteen ei tule vesiä miltään muulta ojitetulta suolta kuin Huosiossuolta. Veden koostumus ei selity sillä, että ne tulevat savimaisilta pelloilta. Turvetuotanto lisäisi nykyistä humusvalumaa matalaan Porolahteen.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry on antanut vastaselityksen Kotkan Energia Oy:n selityksen johdosta. Yhdistys on muun ohella esittänyt, että mikäli hakija tarkoittaa, ettei Huosiossuolta tuleva virtaama kasva, se edellyttää veden varastointia alueella, jotta sitä voidaan poistaa tasaisesti kaikissa oloissa. Hakija ei ole kuitenkaan esittänyt suunnitelmaa vesivarastoaltaista. Laskeutusaltaat ja ojastot eivät riitä alueelle tulevan veden varastointiin tulvatilanteissa. Kuormitusarviossa ei ole otettu huomioon huippukuormitusarvoja. Ylivirtaamatilanteiden tarkkailusuunnitelma ei tarjoa edellytyksiä selvittää kokonaispäästöjä, koska tarkkailua ei tapahdu jatkuvasti. Kuormituspiikkejä valuntahuipuissa ei todennäköisesti pystytä tavoittamaan, koska valumahuiput tulevat ja menevät nopeasti. Huosiossuolle esitetyllä vesienkäsittelymenetelmällä ei voida ehkäistä tehokkaasti metalli- ja humuspäästöjä. Pintavalutuskenttä pidättää oikein toimiessaan kiintoainetta, mutta humusta ja siihen sitoutuvia aineita heikommin. Päästöjä koskeva määräys tulisi antaa raja-arvona. Mikäli tämä ei toimi päästöjen ehkäisemisessä, on mahdollista antaa myös muunlaisia määräyksiä. Näin kilogrammoillakin olisi päästöissä merkitystä, eikä vain prosenteilla. Tällöin myös toimintahäiriöiden aikaiset tilanteet sisältyisivät päästöihin. Tavoitteelliset rajat kuormituksessa ohjaisivat myös tekniikan kehittämistä. Nykyisellään pintavalutuskentän tehon heikentymistä vuosien mittaan ei oteta huomioon lupaharkinnassa, kun päästöjä arvioidaan prosentuaalisesti.

Hakijan selityksestä ei käy ilmi, miten Geologian tutkimuskeskus perustelee Huosiossuon pohjamaalajien neutraaliutta. Sen nettisivulta käy ilmi, että Huosiossuo sijaitsee happamien sulfidimaiden alueella.

Kun turpeenalainen hapan sulfaattisavikerros pääsee kosketuksiin ilman kanssa, se hapettuu. Reaktiosta syntyy rikkihappoa, joka aiheuttaa ison happamuuspiikin alapuoliseen vesistöön. Vaikka vain muutama prosentti valuma-alueen pinta-alasta olisi hapanta sulfaattimaata, se riittää pilaamaan pintaveden. Happamuus on erittäin haitallista alapuolisen vesistön eliöstölle, erityisesti kalastolle. Hapan vesi liuottaa maaperästä myös metalleja, kuten alumiinia, jolla on vaikutusta pintavesien ekologiseen tilaan, vesiluonnon monimuotoisuuteen sekä pohjaveteen.

Kotkan Energia Oy on antanut vastaselityksen A:n ja hänen asiakumppaniensa, Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja sen asiakumppanien sekä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n yhtiön valituksesta antamien selitysten johdosta. Yhtiö on esittänyt muun ohella, että sen edustajan paikalla käynnin perusteella lähde 2 on satoja metrejä tuotantoalueen ulkopuolella suon ja kovan maan eli sora-/hiekkamaan vaihettumakohdassa. Kyseiseen koillisesta lounaaseen virtaavan pohjaveden purkautumispaikkaan on kaivettu metsäoja 4 x 4 metrin suuruisessa kuopassa sijaitsevaan lähteeseen asti, jolloin vesi lähteestä purkautuu metsäojaa pitkin etelä-lounaaseen. Oja näkyy muuttamattomassa Ramboll Finland Oy:n kartassa ja päätyy samaan kokoomaojaan kuin lähteestä 1 tuleva vesi.

Tuotantoalueella ei ollut lähdettä. Väitetyllä lähteen 3 paikalla oli 10 x 20 cm:n laajuinen vesialue (ruoppa), joka sateen jäljiltä ei ollut vielä kuivunut. Alueen ojat olivat niin syviä ja leveitä, että niiden yli oli vaikea päästä ilman apuvälineitä. Tuotantoalue ei ennallistu eivätkä ojat puroudu. Tuotantoalueella ei ole vesilaissa suojeltua lähdettä. Se koskee myös valituksenalaista itäosaa, joka on ojitettu. Hakijan konsultti, joka pääsääntöisesti suunnittelee yhdyskuntien vedenhankintaa pohjavesialueilta kaivopaikkasuunnitelmineen ja vaikutuksineen, totesi tarkastuksessaan, ettei tuotantoalueella ole vaikutusta pohjaveteen. Hakija ei siten tarvitse vesilain mukaista lupaa pohjaveden muuttamiseen eikä poikkeuslupaa lähteen luonnontilan vaarantamiseen. Hakijan valituksen kannalta on olennaista, etteivät tarkkailumääräykset ole ristiriitaisia sen kanssa.

Pikkuliuskasammal tai muut mainitut sammaleet eivät ole luonnonsuojelulain 42 §:ssä sekä luonnonsuojeluasetuksen 20 §:ssä ja liitteessä 3 (a) tai muuallakaan asetuksessa mainittuja rauhoitettuja kasvilajeja. Hakijan toiminnalla ei ole vaikutusta mainittuihin sammaleisiin.

Korkein hallinto-oikeus voi tarvittaessa suorittaa alueella katselmuksen tai tarkastuksen, jolloin selityksenantajat voivat lausua asiasta myös suullisesti ja näyttää tuotantoalueelta löytämänsä lähdepaikan, jota luontoasiantuntija ei löytänyt. Samalla voidaan tarkistaa väitteet suon ennallistumisesta, jota luonnontilakartoituksissa ei havaittu.

Turpeenotolla ei ole vaikutusta pohjaveden muodostumiseen, koska tuotantoalue ei ole pohjaveden muodostumisaluetta. Tuotantoalueella on vaikutusta vain tuotantoalueen vesitalouteen, koska ojituksella estetään tuotantoalueen vettyminen. Tuotantoalueelta johdetaan vedet käsiteltyinä samoihin vesiin, joihin ne nykyään metsäojituksen seurauksena johdetaan käsittelemättöminä. Vesilain mukaisen luvan tarvetta ei ole.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet selityksen Kotkan Energia Oy:n vastaselityksen johdosta.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry on antanut selityksen ja selityksen täydennyksen Kotkan Energia Oy:n vastaselityksen johdosta.

Ala-Pihlajan kalastuskunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet selityksen Kotkan Energia Oy:n vastaselityksen johdosta. Kalastuskunnan ja sen asiakumppanien selityksessä mainittu lähde 3 on paikannettu GPS-laitteen avulla ja se on kartalle merkityssä paikassa. Kotkan Energia Oy:n vastaselityksen liitteenä oleva valokuva ei esitä tätä kohdetta. Tämän lähteen 3 luonne on syytä tarkistaa, mikä voidaan tehdä maastokatselmuksessa. Selityksessä mainitut sammallajit eivät ole luonnonsuojelulailla rauhoitettuja, mutta pikkuliuskasammal on silmälläpidettävä laji ja alueellisesti uhanalainen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 13 §:n mukaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien esiintyminen turvetuotantohankkeen sijoituspaikalla ja sen vaikutuspiirissä tulee ottaa huomioon arvioitaessa toiminnan vaikutuksia luontoarvoihin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitusta ei tutkita JK-Louhinta Oy:n osalta.

Korkein hallinto-oikeus on muiden valittajien valituksista tutkinut asian.

2. Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja sen asiakumppanien vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Kotkan Energia Oy:n valituksesta hallinto-oikeuden lisäämä lupamääräyksen 13 toinen kappale ja siihen sisältyvät kaivon ja lähteen tarkkailusuunnitelman esittämis- ja tarkkailuvelvoitteet kumotaan.

4. Ala-Pihlajan kalastuskunnan ja sen asiakumppanien ja Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n valituksista lisätään lupapäätökseen uusi lupamääräys 11 a, joka kuuluu seuraavasti:

"Selvitykset

11 a. Luvan saajan on viimeistään 31.3.2022 jätettävä aluehallintovirastolle selvitys turvetuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä."

5. Muilta osin valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

1. JK-Louhinta Oy ei ole valittanut aluehallintoviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle, eikä hallinto-oikeus ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä yhtiön kannalta vahingolliseen suuntaan. Tämän vuoksi JK-Louhinta Oy:n osalta valitus on jätettävä vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtynä tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen.

3. Kotkan Energia Oy on valitukseensa liittänyt selvityksen "Huosiossuo, Virolahti – Turvetuotantoalueen pohjavesivaikutusten arviointi, Ramboll Finland Oy 18.6.2014". Selvityksen mukaan lähdepurkaumahavaintojen sekä kairaustulosten perusteella Huosiossuon itäpuolella sijaitsevan kaivon K1 ja turvetuotantoalueen välillä ei ole hydraulista yhteyttä. Kaivon käyttöön saatava pohjavesi muodostuu kaivon itä-pohjoispuoleisella harjualueella Vaahterikonkankaalla. Näin ollen Huosiossuon turvetuotantoalueen suunnitellusta ojituksesta ei selvityksen mukaan aiheudu vaikutuksia mainittuun kaivoon K1. Lähdevirtaamahavaintojen sekä tehtyjen kairausten perusteella Huosiossuon turvetuotantoalueen ja sen kaakkoispuolella olevan lähteen välillä ei ole hydraulista yhteyttä. Näin ollen kysymyksessä olevan tuotantoalueen suunnitellusta ojituksesta ei selvityksen mukaan aiheudu vaikutuksia mainittuun lähteeseen.

Edellä mainitun selvityksen perusteella on luotettavasti osoitettu, että kysymyksessä oleva turvetuotantotoiminta ei vaikuta A:n kiinteistöllä 935-421-1-507 sijaitsevan kaivon pohjaveden laatuun tai antoisuuteen eikä lupamääräyksessä 13 tarkoitettuun lähteeseen. Tämän vuoksi saatu uusi selvitys ja ympäristönsuojelulain (86/2000) 46 § huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätös on lupamääräyksen 13 toiseen kappaleeseen tehdyn lisäyksen osalta Kotkan Energia Oy:n valituksen johdosta kumottava.

4. Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukaisesti tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Ennen muutoslain voimaantuloa vireille tullut lupa-asia käsitellään muutoin noudattaen ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, ei kuitenkaan kumottua 71 §:ää.

Aluehallintovirasto on vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 31.3.2022 jättämään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Hallinto-oikeus on lupapäätökseen tekemässään lisäyksessä määrännyt luvan saajan samassa yhteydessä liittämään hakemukseen muun muassa selvityksen tuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksista happamoitumisriskin kannalta. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa.

Asiakirjoissa olevan Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 11.5.2009 päivätyn lausunnon mukaan Pihlajanjoen vedenlaadussa näkyvät valuma-alueen nykyisen maankäytön vaikutukset selvästi ja joen vesi on ravinne-, humus- ja kiintoainepitoista sekä hapanta ja sameaa. Veden pH-arvot ovat ajoittain olleet alle 5 ja veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo on laskenut ajoittain lähelle nollaa.

Happamuuspiikit voivat lausunnon mukaan ilmentää happamien sulfaattimaakerrostumien esiintymistä joen valuma-alueella ja turvemaiden pohjamaassa ja happamiin sulfaattimaihin liittyy usein vaara raskasmetallien kulkeutumisesta vesistöön.

Huosiossuo sijaitsee Geologian tutkimuskeskuksen Internet-sivuilta saatavan selvityksen mukaan Etelä-Suomen rannikkoseudun happamien sulfidimaiden vyöhykkeellä. Happamoitumisriskin vuoksi ja kun asiakirjoista ei ilmene turvetuotantoalueella turpeen alla olevan maaperän laatu, on tarpeen lisätä lupapäätökseen uusi turvetuotantoalueen pohjamaan ominaisuuksien selvittämistä koskeva, edellä ratkaisuosasta ilmenevä lupamääräys 11 a. Luvan saaja on ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 1 momentti huomioon ottaen syytä velvoittaa toimittamaan edellä ratkaisuosassa tarkoitettu selvitys lupaviranomaiselle määräaikaan mennessä. Happamoitumisriski lisääntyy oton edistyessä, jolloin selvitys on syytä tehdä toiminnan oltua käynnissä jonkin aikaa. Asetettu määräaika vastaa kumottua lupamääräysten tarkistamiseksi asetettua määräaikaa. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentti huomioon ottaen muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä. ELY-keskus voi myös muuttaa vesistötarkkailua lisäämällä siihen sulfaattipitoisuuden mittauksen mahdollisen happamoitumisen seuraamiseksi.

Kun otetaan huomioon päätökseen lisätty uusi lupamääräys 11 a ja siinä luvansaajalle asetettu selvitysvelvoite sekä osaltaan myös lupapäätökseen sisältyvä määräys 4, jonka mukaan ojia ei saa kaivaa kivennäismaahan asti, lupapäätöstä ei ole Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen johdosta perusteita osittainkaan kumota tai enemmälti muuttaa.

5. Valitusten hylkääminen

Lähteet

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentista ilmenee, että luvan hakijan vastuulla on esittää tarvittava selvitys, jonka perusteella voidaan arvioida, ovatko luvan myöntämisen edellytykset lain 42 §:n mukaisesti olemassa ja minkälaisia määräyksiä lupaan on tarpeen asettaa. Lupaviranomainen ja muutoksenhakutuomioistuimet voivat pyytää hakijalta lisäselvitystä ja hankkia oma-aloitteisestikin selvitystä luvan edellytysten ja sisällön kannalta merkityksellisistä seikoista. Luvan hakijalla on kuitenkin aina tästä riippumatta ensisijainen vastuu osoittaa luvan edellytysten käsilläolo.

Kotkan Energia Oy on täällä Ala-Pihlajan kalastuskunnan ynnä muiden valituksen johdosta esittänyt yhtiön edustajan suorittamaan paikallakäyntiin viitaten, että valituksessa viitattu lähde (lähde 2) on satoja metrejä tuotantoalueen ulkopuolella suon ja kovan maan eli sora- ja hiekkamaan vaihettumakohdassa. Yhtiö on edelleen edellä mainitun paikallakäynnin perusteella esittänyt, että tuotantoalueella ei ole lähdettä, vaan Ala-Pihlajan kalastuskunnan ynnä muiden selityksessä viitatun lähteen 3 paikalla havaittiin 10 x 20 cm:n laajuinen vesialue (ruoppa).

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti ja se, että uuden vesilain (587/2011) 2 luvun 11 § vesiluontotyyppien suojelua koskevat säännökset oikeusvaikutuksiltaan merkittävässä määrin rinnastuvat luonnonsuojelulain 4 luvun mukaisiin luontotyyppeihin, kysymys luonnontilaisten lähteiden suojelutavoitteiden vaarantumisesta tulee ottaa huomioon käsiteltäessä hanketta koskevaa ympäristölupaa. Vastaava säännös oli vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:ssä.

Asiassa ei kuitenkaan saatu selvitys huomioon ottaen ole ilmennyt, että kysymyksessä olevalla tuotantoalueella olisi sellaista luonnontilaista lähdettä, joka vesilain 2 luvun 11 § huomioon ottaen olisi nyt kysymyksessä olevassa lupaharkinnassa otettava huomioon. Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että luonnontilaisen lähteen 2 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu muuttamiskielto on joka tapauksessa voimassa suoraan vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla.

Kumottu 10 hehtaarin alue ja lupamääräys 6 (aumojen etäisyys)

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys A:n, Mega-Trailers Oy:n ja Ellan Kala Oy:n Vaahterikon alueella harjoittamasta turvepölyn kannalta alttiista yritystoiminnasta, saattaa kysymyksessä olevasta turvetuotantotoiminnasta ainakin ajoittain aiheutua ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa kiellettyä, eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua rasitusta pölyn johdosta. Tämä on mahdollista riippumatta aluetta koskevista kaavavarauksista ja siitä, että alle 10 mikrometrin (PM₁₀) hengitettäville ja alle 2,5 mikrometrin pienhiukkasille (PM_2,5) 25.1.2011 voimaan tulleen ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (38/2011) 4 §:ssä annetut terveysperusteiset raja-arvot eivät hakemuksessa esitetyn pölyn leviämismallinnuksen perusteella ylittyisikään. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen kohdan Pölyvaikutukset sekä lupamääräystä 6 (aumojen sijainti) koskevat perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin ole Kotkan Energia Oy:n valituksesta perusteita muuttaa.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Valituksenalainen asia on ratkaistava vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla, eikä asiassa siten ole sovellettava uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 13 §:ää.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut sekä niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Riku Vahala. Asian esittelijä Irene Mäenpää.