Muu päätös 965/2016

Tiesuunnitelmaa koskevat valitukset (Seinäjoki)

Antopäivä: 21.3.2016
Taltionumero: 965
Diaarinumero: 2329/1/15 ja 2412/1/15

Asia Tiesuunnitelmaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja B

2. C

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 24.6.2015 nro 15/0304/1

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 24.2.2015 tekemällään päätöksellä nro LIVI/63/04.01.01/2015 hyväksynyt Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lähettämän 4.7.2014 päivätyn ja 23.10.2014 muutetun tiesuunnitelman "Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Mäki-Hakolantie – Nurmo, Seinäjoki".

Tiesuunnitelma perustuu yleissuunnitelmasta "Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä – Nurmo, Ilmajoki ja Seinäjoki" Liikenneviraston 19.6.2013 tekemällä päätöksellä 224/0720/2010 hyväksyttyyn muutokseen paaluvälillä 16 020–18 300. Päätös on lainvoimainen.

Tiesuunnitelma liittyy Liikenneviraston aikaisemmin 19.12.2012 tekemällä päätöksellä 4158/0720/2012 hyväksyttyyn valtatien 19 paaluväliä 0 – 16 020 koskevaan tiesuunnitelmaan "Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä – Nurmo, Ilmajoki ja Seinäjoki". Päätös on lainvoimainen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muun ohella A:n ja B:n sekä C:n valitukset ja täytäntöönpanokieltoa koskevat vaatimukset Liikenneviraston päätökseen liittyen. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Maantielain 20 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa.

Saman lain 22 §:n 1 momentin mukaan maantien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tie voidaan merkitä maastoon. Suunnitelmaan on liitettävä arvotien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi.

Maantielain 107 §:n 1 momentin mukaan tiesuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Maantietoimituksesta säädetään maantielain 5 luvussa.

Yleisperustelut

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty.

Seinäjoen kaupungin hankkeesta Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle antaman 23.9.2014 päivätyn lausunnon mukaan suunnittelualueen osayleiskaavat ja asemakaavat ovat yhteneväiset tiesuunnitelman kanssa ja ne ovat lainvoimaisia. Lisäksi kaupunki on todennut, että tien linjaus on tarkistetussa tiesuunnitelmassa siirretty oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa sille varatulle alueelle.

Tietä koskeva yleissuunnitelma on lainvoimainen. Tässä asiassa on sen vuoksi kysymys siitä, onko valituksenalaisella päätöksellä hyväksyttyä tiesuunnitelmaa laadittaessa noudatettu yleissuunnitelmaa maantielain edellyttämällä tavalla.

B:n ja A:n valitukset

B:n ja A:n kiinteistöjen kohdalla suunnitelmaan on lisätty yksityistie Y 37. B:n ja A:n peltoalueet pirstoutuvat.

Heille näin koituva viljelyshaitta hyvitetään maantietoimituksen yhteydessä tai sopimuksin tilusjärjestelyin.

Liikennevirasto on lausunnossaan esittänyt pätevät syyt suunnitelman muuttamiselle tältä osin.

Kun otetaan huomioon, että tiesuunnitelman mukainen tiejärjestely on yleiseltä kannalta katsottuna edullisempi ratkaisu kuin yleissuunnitelman mukainen, B:n ja A:n valitukset on hylättävä.

C:n valitus

(---)

Suunnitelmakarttojen mukaan (---) C:n (tilat Rintaniitty RN:o 8:1014 ja Puskala RN:o 8:1015) kiinteistöt sijaitsevat tien paalujen 16 700 ja 16 900 välisellä alueella suunnitellun tien välittömässä läheisyydessä. (---) C:n kiinteistöt sijaitsevat tien itäpuolella.

Yleissuunnitelman (15.6.2012) selostuksen mukaan melusuojaus toteutetaan tien länsipuolella 3,0 metriä korkealla meluvallilla muun ohella paaluvälillä 16 020–17 120. Meluvalleja täydennetään tien länsipuolella siltojen ja liito-oravien kulkuaukon kohdalla 1,1 metriä korkeilla meluvalleilla muun ohella paaluväleillä 16 800–16 910.

Tien itäpuolella melusuojaus toteutetaan 3,0 metriä korkealla meluvallilla paaluväleille 16 600–16 700 ja 16 860–17 000. Melukaiteita toteutetaan 3,0 metriä korkeana paaluvälille 16 680–16 880.

Tiesuunnitelman (4.7.2014) selostuksen mukaan meluntorjuntatoimenpiteet toteutetaan, sikäli kuin nyt on kysymys, rakentamalla (---) C:n kiinteistöjen eteen tien länsipuolelle 3 metriä korkea melukaide paaluvälille 16 680–16 880 ja 3 metriä korkea meluvalli paaluvälille 16 860–16 990.

Tien linjaus ja rakenne eivät ole muutoin muuttuneet lainvoimaisessa yleissuunnitelmasta esitetystä.

Yleissuunnitelma on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 30.12.2014 taltionumero 4134. Suunnitelmakarttojen mukaan (yleissuunnitelma 15.6.2012 kartta 2-1 ja tiesuunnitelma 4.7.2014 kartta 3T-13) tielinjaus ja tien tekniset rakenteet ovat sillä tavoin yhteneväiset, että tiesuunnitelmaa on pidettävä olennaisessa määrin yleissuunnitelman mukaisena.

Vaatimukset tiesuunnitelman täytäntöönpanon kieltämisestä

Kun otetaan huomioon, että kysymyksessä oleva tiesuunnitelma liittyy saumattomasti lainvoimaiseen Seinäjoen itäistä ohikulkutietä paaluväliltä 0–16 020 koskevaan tiesuunnitelmaan ja mitä valitusten johdosta on edellä lausuttu, asiassa ei ole ilmennyt perusteita määrätä tiesuunnitelmaa täytäntöönpanokieltoon.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että niiden korvaamista vaatineet muutoksenhakijat saavat pitää heillä hallinto-oikeudessa olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkoaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja hallintolainkäyttölain 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Liisa Talvitie, Kari Hauru, joka on myös esitellyt asian, ja Sinikka Kangasmaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Liikenneviraston päätökset kumotaan. Tiesuunnitelman täytäntöönpano on keskeytettävä kiireellisesti. A ja B ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A ja B ovat maanviljelijöitä, joiden maatilat sijaitsevat Seinäjoen itäisen ohikulkutien välittömässä läheisyydessä. Maatilojen lähimmät peltoalueet tulevat jäämään suunnitellun tiealueen alle ja suunnitellun tien taakse, jolloin kulku tien taakse jääville peltolohkoille vaikeutuu ja tilarakenne pirstaloituu huomattavasti.

Valtatietä 19 koskeva tiesuunnitelma välillä Mäki-Hakolantie – Nurmo perustuu yleissuunnitelman muutokseen paaluvälillä 16 020–18 300. Asiassa tulee ottaa huomioon, että yleissuunnitelma ohjaa tiesuunnitelmaa.

Yleissuunnitelmassa on kuvattu tien sijainti kohtuullisella tarkkuudella. Tien sijainti on kuitenkin tiesuunnitelmassa muuttunut huomattavasti yleissuunnitelmassa esitetystä. Tielinjaus, joka yleissuunnitelmassa on kulkenut kiinteistöllä 743-404-8-1896, kulkee tiesuunnitelmassa huomattavilta osin B:n ja A:n omistamilla peltokiinteistöillä, vaikka yleissuunnitelmassa edellä mainitut A:n ja B:n omistamat peltokiinteistöt eivät jääneet tielinjauksen alle. Edellä mainitulle kiinteistölle 743-404-8-1896 on suunniteltu ABC-myymälää ja huoltoasemaa.

Yleissuunnitelma ei ole lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla ohjannut tiesuunnitelmaa, koska tiesuunnitelma ei noudata yleissuunnitelmassa esitettyä tien likimääräistä sijaintia. Tielinjaus on tiesuunnitelmassa muuttunut yli 100 metriä yleissuunnitelman mukaisesta linjauksesta. Yli 100 metrin poikkeama ei täytä likimääräisen sijainnin vaatimusta.

Tielinjauksen huomattava muuttuminen on aiheuttanut sen, että uuden tielinjauksen alle jäävän maa-alueen omistajat A ja B eivät ole voineet vaikuttaa maantielain 27 §:n edellyttämällä tavalla yleissuunnitelman valmisteluun. Asiaa koskevassa katselmuksessa toukokuussa 2012 on tutustuttu maastossa tien tulevaan linjaukseen. Katselmuksessa tien linjaus noudatti yleissuunnitelmassa esitettyä linjausta. Näin ollen A ja B ovat olettaneet tiesuunnitelman noudattavan heille katselmuksessa esitettyä linjausta.

Tielinjauksen muutos aiheuttaa sen, että A:n ja B:n maita jää yleissuunnitelmassa esitettyä huomattavasti enemmän tielinjauksen alle ja heidän tilanrakenteensa pirstoutuu entisestään. Oletuksena ei voi olla, että tiesuunnitelman lainvastaisuudet voitaisiin hyväksyä, koska A ja B eivät ole tehneet näistä seikoista muistutusta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että aiheutuva viljelyshaitta hyvitetään. Tämä on kehäpäätelmä. Lunastuslaki edellyttää täyden korvauksen periaatetta. Olennaista on, onko lunastukselle laissa säädettyä perustetta. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon perustuslain 15 §:n omaisuuden suojaa koskevaa säännöstä. Perusoikeuksia rajoittavaa lainsäädäntöä tulee tulkita suppeasti ja perusoikeusmyönteisesti.

Liikenneviraston toiminnalle on löydyttävä oikeutus voimassa olevasta lainsäädännöstä. Liikennevirasto on todennut, että yksityistiet vahvistuvat vasta tiesuunnitelmassa. Liikennevirasto ei ole kuitenkaan ilmoittanut, mihin lakiin tämä väite perustuu, vaikka perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin.

Hallinto-oikeuden perusteluissa mainittu intressivertailuedellytys liittyy lunastuslain lupaharkinnassa siihen, että yleisen edun on oltava yksityistä etua suurempi. B:n ja A:n omaisuudelle aiheutuu tierakennuksesta haittaa. Näin ollen lunastuksen edellytys on se, että tarve lunastukselle (yleinen etu) on huomattavasti B:n ja A:n kärsimää vahinkoa suurempi.

Liikennevirasto ei kuitenkaan ole ilmoittanut, että tien Y37 linjaus johtaa ohitustien osalle, johon ei ole vielä rahoitusta ja jota ei aiota tässä vaiheessa vielä rakentaa. Näin ollen kiistanalainen tielinjaus palvelee tarkoitusta, jolle ei tosiasiallisesti ole tien valmistuessa käyttöä ja jonka lopullisesta rakentamisesta ei ole mitään varmuutta. Näin ollen tien Y37 rakentaminen ei palvele ohitustien valmistuessa mitään yleistä etua.

Mitä pidemmälle tien rakentaminen etenee, sitä suuremmat vahingot tien rakentaminen tulee aiheuttamaan A:lle ja B:lle. Lisäksi vahinkojen ennallistaminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tämän takia asiassa pyydetään täytäntöönpanon kiireellistä keskeyttämistä maantielain 107 §:n nojalla.

Ottaen huomioon viranomaisen toiminta asiassa voidaan pitää kohtuuttomana sitä, että A ja B joutuisivat pitämään asiassa syntyneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

2. C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Liikenneviraston päätökset kumotaan. Tiesuunnitelman täytäntöönpano on keskeytettävä kiireellisesti. C on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

C omistaa puoliksi vaimonsa D:n kanssa suunnitellun valtatien läheisyydessä tilat Rintaniitty ja Puskala. Puskalan tilalle 743-404-8-1015 on rakennettu 7.4.2006 myönnetyn rakennusluvan perusteella asuinrakennus ja talousrakennus.

Ennen rakentamispäätöksen tekemistä C:lle on 30.9.2005 välitetty Nurmon kunnan rakennusinsinööri E:n toimesta sähköposti silloin tiehallinnon palveluksessa toimineelta insinööriltä F:ltä. Sähköpostissa on käsitelty C:n omakotitalon rakennushanketta. F on sähköpostissa todennut, että "Piirustusten mukaan lähin etäisyys suunnitellun tien keskilinjasta on 74,5 metriä ja tiealueen rajasta 44,5 metriä".

Nurmon kunta on pyytänyt edellä mainitun lausunnon käsitellessään C:n rakennuslupahakemusta. Tähän tietoon perustuen Nurmon kunta on käsitellyt ja hyväksynyt C:n rakennuslupahakemuksen.

Nyt hyväksytyn tiesuunnitelman mukaan asuinrakennuksen lähin etäisyys tien keskilinjasta on kuitenkin 30 metriä ja tiealueen reunasta 22 metriä. Toisin sanoen etäisyydet ovat vain puolet kirjallisesti luvatusta. Kyse on siitä, mikä painoarvo asiassa on annettava C:n saamalle ennakkotiedolle tulevasta tielinjauksesta. Mikäli C:llä olisi ollut oikea tieto tielinjauksesta, hän ei olisi rakentanut edellä mainittuja rakennuksia.

Asiassa on kyse virheellisestä tiedosta ja sen vaikutuksesta. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisten on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Professori Olli Mäenpää on todennut luottamuksensuojasta seuraavaa: "Hallintotoimen kohteiden kannalta kysymys on lähinnä siitä, että vilpittömässä mielessä toimineella ja toimivalla yksityisellä henkilöllä, yrityksellä tai muulla oikeussubjektilla tulee tietyin perustelluin edellytyksin olla oikeus luottaa viranomaisten toimintaan. Yksityisen tulee voida luottaa siihen, että viranomaisen toiminta ei yllättäen tai ainakaan takautuvasti muutu siltä osin kuin se vaikuttaa yksityisen oikeuteen tai etuun rajoittavasti tai muuten negatiivisesti."

Keskeinen luottamuksensuojaa koskeva tulkintaratkaisu on vero-oikeutta koskeva KHO 2003:21. Viranomaisen antaman neuvon velvoittavuutta korostaa se, että perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on suojattu.

C on vilpittömässä mielessä ja ilman syytä epäillä annetun tiedon paikkaansa pitävyyttä rakentanut tilalleen omakotitalon ja autotallin. Tyypillisesti omakotitalon rakentaminen on tavalliselle palkansaajalle elämän suurin investointi. Kuten tapauksessa KHO 2003:21 viranomaisen on C:n tapauksessa toimittava antamansa neuvon mukaisesti.

Professori Heikki Kullan mukaan hallintolain 6 §:än pohjautuvaan luottamuksensuojan käsitteelliseen perusmalliin voidaan katsoa kuluvan luottamusvaatimus, siihen perustuva toiminta, toiminnan suojaamisen arvoisuus ja intressipunninta. Edellä mainitulla tavalla luottamusvaatimuksen, siihen perustuvan toiminnan ja toiminnan suojaamisen arvoisuuden voidaan katsoa täyttyvän. Tällöin jäljelle jää ainoastaan intressipunninta. Asiassa tulee arvioida sitä, mitkä ovat ne vastakkaiset intressit, jotka eivät salli tielinjauksen siirtämistä C:lle aiemmin luvatuille etäisyyksille.

Nurmon keskustan osayleiskaavassa 2015 valtatielle ei ole osoitettu varsinaista tiealuetta, vaan kaavaan on merkitty uuden tien pääpiirteistä linjaa osoittava merkintä ja sitä ympäröivä alue. Valtatien linjaus on tiesuunnitelmassa merkitty kaavan tiemerkinnän kattaman alueen itäreunaan. Asiassa ei ole käynyt ilmi syytä, miksi tielinjaus ei voisi kulkea keskellä kaavassa merkittyä tielinjausta tai kauempana C:n kiinteistöstä. Muutos ei aiheuttaisi kustannusvaikutuksia verrattuna nykyiseen tielinjaukseen. Näin ollen myös intressipunninta edellyttää sitä, että tielinjaus olisi viranomaisen kirjallisessa ohjeessa mainitulla etäisyydellä C:n kiinteistöstä.

Tiesuunnitelma on laadittu hallintolain 6 §:n sekä viranomaisen antaman tiedon vastaisesti, joten tiesuunnitelman täytäntöönpano tulee keskeyttää ja tiesuunnitelma tulee kumota.

Nurmon kunnanhallitus on päätöksellään 5.12.2005 määrännyt maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n nojalla Nurmon keskustan yleiskaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Yleiskaavamääräyksiin sisältyy rakentamisrajoitus, jonka mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla yleiskaava-alueella ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista. Tilaa Puskala koskevasta rakennuslupapäätöksessä 7.4.2006 Nurmon kunta on kuitenkin antanut luvan rakentaa autotallin kunnanhallituksen hyväksymässä yleiskaavassa uutta tietä varten rajatulle alueelle. Tämä päätös on ollut maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. Päätöksen seurauksena ohikulkutien meluntorjuntaa alueella ei tilan puutteen vuoksi voida toteuttaa meluvallina.

Mikäli tielinjausta muutettaisiin niin, että tielinjaus ei kulkisi kaavan tiemerkintää koskevan alueen itäreunassa, niin asiassa voitaisiin edelleen lieventää Nurmon kunnan maankäyttö- ja rakennuslain vastaisen päätöksen haitallisia vaikutuksia C:n omistamalle kiinteistölle.

Vaasan hallinto-oikeus on 18.11.2010 antamallaan päätöksellä nro 10/0613/2 kumonnut Seinäjoen itäistä ohikulkutietä koskevan yleissuunnitelman Mäki-Hakolantieltä pohjoiseen suunniteltujen tieosuuksien osalta. Perusteluna on ollut se, että kumotun yleissuunnitelman osa, meluvalli, oli sijoitettu C:jen kiinteistölle. Yleissuunnitelma ei näin ollen ole perustunut maantielain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kaavaan. Nyt tiesuunnitelmassa tien linjausta ei ole käytännössä muutettu kumotussa yleissuunnitelmassa esitetystä. Vain meluvalliratkaisua on muutettu. Tämä tarkoittaa sitä, että ratkaisu vaarantaa edelleen maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen toteutumisen.

Liikennevirasto ei ole esittänyt pätevää syytä, miksi tie on linjattu niin lähelle C:n kiinteistöä eikä liikkumavaraa länteen Kertunlaakson suuntaan ole käytetty. Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa tulee ilmoittaa tien likimääräinen sijainti. Näin ollen laki ei olisi estänyt tiesuunnitelmassa tielinjauksen siirtämistä vastaamaan paremmin sitä, mitä C:lle on luvattu, kun otetaan huomioon se, että kyse on ollut pienestä muutoksesta. Tällä linjauksella tie olisi ollut siinä kohdassa, mikä on ollut asukkaiden odotus asiassa, kun otetaan huomioon aiemmin metsään hakattu maastoväylä.

Ottaen huomioon viranomaisen toiminta, niin asiassa voidaan pitää kohtuuttomana sitä, että C joutuisi pitämään asiassa syntyneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

A ja B sekä C ovat täydentäneet valituksiaan yhteisellä kirjelmällä, jossa he ovat vaatineet tiesuunnitelman täytäntöönpanon välitöntä keskeyttämistä ja esittäneet muun ohella seuraavaa:

Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakennustyömaalla on kaadettu puustoa paalulla 17 150. Kyseessä on ollut yleis- ja tiesuunnitelmissa määritelty liito-oravien ylityspaikka. Suoja-alue on merkitty punaisin paaluin ja paaluissa on kirjoitus liito-oravan suoja-alue. Edelleen asiaa koskevassa tiesuunnitelman kartassa on todettu, että puusto on säilytettävä. Puuston kaataminen on aiheuttanut sen, että ohikulkutietä ei ole enää mahdollista rakentaa tiesuunnitelman mukaisesti.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on myöntänyt 26.10.2010 (EPOELY/867/07.01/2010) luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun luvan poiketa saman lainkohdan 1 momentin kiellosta hävittää tai heikentää liito-oravan ja pienlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Seinäjoen Kertunlaaksossa ja Nurmossa Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentamiseksi.

Tästä luvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen ja Vaasan hallinto-oikeuden asiaa koskevassa päätöksessä 31.5.2011 nro 11/0348/2 on todettu, että poikkeuslupapäätös perustuu osaltaan niihin liito-oravalle ja pohjanlepakolle aiheutuvien haittojen lieventämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, jotka ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä Seinäjoen kaupunki ovat esittäneet hakemuksessaan.

Hallintolainkäyttölain 27 §:n mukaan valittaja saa valitusajan jälkeen esittää vireillä olevassa asiassa sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Valittaja saa vaatia myös täytäntöönpanon kieltämistä tai tehdä muun sivuvaatimuksen. Asiassa puiden kaataminen liito-oravan suoja-alueelta on selkeästi edellä mainittu olosuhteiden muutos, joka on tullut valittajan tietoon valitusajan jälkeen.

Liikennevirasto on antanut valitusten ja täydennyksen johdosta lausunnon, jossa se on pyytänyt valitusten hylkäämistä ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen pysyttämistä. Lisäksi Liikennevirasto on todennut lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijat eivät ole esittäneet mitään sellaista, minkä vuoksi tiesuunnitelman hyväksymispäätös olisi aihetta kumota tai sitä muuttaa, joten myöskään tiesuunnitelman täytäntöönpanoa ei tulisi kieltää.

A:n ja B:n valitus

Muutoksenhakijoiden kiinteistöt ovat sisältyneet tiesuunnitteluun jo siinä vaiheessa, kun laadittiin ensimmäistä Seinäjoen itäistä ohikulkutietä koskevaa yleissuunnitelmaa, jonka Tiehallinnon keskushallinto hyväksyi 3.12.2009. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 18.11.2010 antamallaan päätöksellä yleissuunnitelman Mäki-Hakolantien pohjoispuolisten tieosuuksien osalta.

Liikennevirasto on päätöksellään 19.6.2013 hyväksynyt valtatietä 19 koskevan yleissuunnitelman muutoksen, joka koskee Seinäjoen itäistä ohikulkutietä paaluvälillä 16 020–18 300 (Valtatie 19, Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Mäki-Hakolantie – Nurmo, Seinäjoki). Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 9.4.2014 hylännyt B:n ja A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus on 30.12.2014 antamallaan päätöksellä taltionumero 4134 hylännyt muutoksenhakijoiden valitukset.

Muutoksenhakijoilla olisi ollut mahdollisuus tehdä muistutus tiesuunnitelman ollessa maantielain 17 §:n mukaisessa hallinnollisessa käsittelyssä. Tiesuunnitelma ja sen perusteena olleet asiakirjat ovat olleet nähtävillä 14.8.–12.9.2014 Seinäjoen kaupungintalolla. Muutoksenhakijat eivät ole tehneet muistutusta, joten heidän vaatimuksensa ovat jääneet tuossa vaiheessa käsittelemättä.

Tiesuunnitelma perustuu maantielain mukaiseen lainvoimaiseen yleissuunnitelmaan, jonka Liikennevirasto on 19.6.2013 tekemällään päätöksellä hyväksynyt. Suunnitelma on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 30.12.2014 taltionumero 4134.

Mainitussa yleissuunnitelmassa ei ole hyväksytty eikä yksityiskohtaisesti esitetty yksityisen tien Y37 sijaintia. Keski-Nurmontiehen liittyvä yhteys on esitetty periaatteellisena kyseessä olevan suunnan yhteytenä. Yhteys on esitetty kahdella erillisellä katkoviivasymbolilla, jotka yleissuunnitelman piirustusten selitetekstien mukaan ovat "Muiden suunnitelmien mukaan rakennettavat tai parannettavat tiet sekä muiden suunnitelmien mukaan rakennettavat tai parannettavat kevyen liikenteen väylät".

Maantielain mukainen yleissuunnitelma on yleispiirteinen suunnitelma, joka toimii ohjeena laadittaessa yksityiskohtaisempaa tiesuunnitelmaa. Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä tien likimääräinen sijainti, kun taas lain 23 §:n mukaan tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan merkitä maastoon. Lain esitöissä on tiesuunnitelman osalta todettu, että tie osoitetaan suunnitelmassa niin yksityiskohtaisesti, että asianosaiset sen perusteella voivat luotettavasti saada selvyyden tien sijainnista sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Näin ollen yksityiset tiet vahvistuvat vasta tiesuunnitelmassa, eikä tiesuunnitelma maantielain mukaan poikkea yleissuunnitelmasta.

Yksityinen tie Y37 on suunniteltu kulkemaan asemakaavoittamattomalla alueella sekä maantien tiealueelle, joka on kaavassa liikennealuetta. Valtatien eteläpuolinen alue on osittain kaavoitettu maatalousalueeksi. Yksityisen tien Y37 linjaus sijoittuu muutoksenhakijoiden kiinteistöjen kohdalla asemakaavoittamattomalle alueelle. Heidän kiinteistöiltään eteenpäin yksityinen tie kulkee asemakaavan mukaisella maantien liikennealueella. Tämä tielinjausratkaisu aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa maankäytölle, eikä yksityisen tien linjausta ole tarvinnut viedä asemakaavassa esitetyn maatalousalueen kautta.

Koska yksityisen tien Y37 täytyy liittyä Keski-Nurmontiehen kiertoliittymän kohdalla, on tämän seurauksena jouduttu pirstomaan olemassa olevia peltokiinteistöjä niiden poikki kulkevalla yksityisellä tiellä. Yksityisen tien toteuttaminen tulee joka tapauksessa pirstomaan kiinteistöjä.

Tiesuunnitelman mukaiseen yksityisen tien linjaukseen on päädytty, koska on haettu liikenteellisesti mahdollisimman hyvää ratkaisua. Muutoksenhakijoiden kiinteistöjen kiertäminen olisi sekä liikenteellisesti että taloudellisesti huonompi ratkaisu.

Yksityisen tien Y37 toteuttaminen on oleellinen osa Nurmon eritasoliittymän rakentamisen mahdollistavia kiertotiejärjestelyjä. Keski-Nurmontien nykyinen liittymä valtatielle 19 joudutaan katkaisemaan eritasoliittymän rakentamisen ajaksi ja liikenen on ohjattava valtatielle korvaavan yhteyden kautta. Yksityisen tien Y37 rakentaminen hyväksytyn tiesuunnitelman mukaiseen kohtaan pienentää hankkeen kustannuksia, koska yksityisen tien Y37 käyttämisellä kiertotienä vältytään tarvittavan kiertotien purkamiselta uuden liikennejärjestelyn valmistuessa. Tiesuunnitelman toteuttaminen on tarkoitus aloittaa Nurmon eritasoliittymän E6 työnaikaisista liikennejärjestelyistä.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) tienpitoviranomaisena esittää kiinteistöjen pirstoutumisongelman ratkaisemista maantietoimituksessa. Tarkoituksena on, että kiinteistöjen Pietilä 743-404-8-200 ja Penttilä 743-404-8-835 osalta tehdään tilusjärjestely, jossa Liikenneviraston omistama viereinen peltokiinteistö 473-404-8-205 on mukana. Tästä kiinteistöstä on tarkoitus antaa vastikemaata muutoksenhakijoiden omistamille kiinteistöille, mikä kompensoi molempien kiinteistöjen menetykset.

Tällä hetkellä yksityistie Y37 ei kuulu meneillään olevaan urakkaan. Tien rakentamisprioriteetti on kuitenkin korkea, koska se on merkittävä yhteys Keski-Nurmontieltä Atrian suuntaan sekä työmatkaliikenteen että karjankuljetusten osalta. Jos nykyisessä urakassa mahdollisesti jää riittävästi resursseja, se rakennetaan tässä urakassa tiesuunnitelman saatua lainvoiman. Jos hankkeen nykyinen rahoitus ei mahdollista yhteyden rakentamista tämän urakan yhteydessä, sille pyritään saamaan rahoitus mahdollisimman pian liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden perusteella.

C:n valitus

Tiehallinto on vastannut 29.9.2005 Nurmon kunnan kyselyyn, jossa kysyttiin rakennuspaikan etäisyyttä tielinjaan nähden. Vastaus on pohjautunut mitä todennäköisimmin vuoden 1996 epäviralliseen Nurmon kunnan ja Seinäjoen kaupungin kanssa yhteistyössä laadittuun suunnitelmaan, joka on tehty ennen alueen kaavoittamista. Tienpitoviranomaisella ei ole ollut mitään muuta suunnitelmaa. Tavanomaisesti tällaisia suunnitelmia tehdään kaavoitustyön pohjaksi, jotta kunnat voivat tehdä toteuttamiskelpoisia yleis- ja asemakaavoja.

Mainitussa sähköpostissa Vaasan tiepiiri ei ole vastustanut C:n rakennushanketta, mutta on katsonut tästä huolimatta olevan syytä kertoa rakentajalle rakennuspaikan lähiympäristössä tulevaisuudessa tapahtuvista muutoksista.

Seuraavan kerran Seinäjoen itäistä ohikulkutietä on ryhdytty suunnittelemaan vasta vuonna 2007, jolloin yleissuunnitelman laatimisesta sekä siihen liittyvien tutkimusten aloittamisesta kuulutettiin 10.2.2007.

Nurmon kunnanvaltuusto on 8.12.2003 hyväksynyt keskustan yleiskaavan, jossa tien sijainti on määräytynyt. Kunta on kaavoituksen yhteydessä päättänyt sijoittaa tien eri paikkaan kuin mihin Tiehallinto oli sen epävirallisesti suunnitellut. Näin ollen yleiskaavan mukainen ohikulkutien sijainti poikkeaa Tiehallinnon vuonna 1996 tekemästä suunnitelmasta.

Nurmon kunnanhallitus on 5.12.2005 määrännyt keskustan yleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n nojalla tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman, lukuun ottamatta itäisen ohikulkutievarauksen ja Nurmonjoen väliselle alueelle osoitettuja ME-1, ME-2, ME-3 ja MT-1 -alueita. Yleiskaavamääräyksiin sisältyy rakentamisrajoitus. Sen mukaan yleiskaava-alueella ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista.

Nurmon kunta on 7.4.2006 myöntänyt C:lle luvan rakentaa omakotitalo Puskalan tilalle. Rakennusluvan sisällöstä on pääteltävissä, että luvan myöntäminen on perustunut rakennusten etäisyyteen tiestä ja mittaamisessa on käytetty perustana Tiehallinnon tekemää epävirallista suunnitelmaa vuodelta 1996. Rakennuslupa-asiaa käsiteltäessä kunnan olisi tullut käyttää perustana kunnanvaltuuston 8.12.2003 hyväksymää yleiskaavaa. Kaavasta poiketen kunta on antanut luvan rakentaa autotallin yleiskaavassa uutta tietä varten rajatulle alueelle. Tästä johtuu myös, että Puskalan tilaa koskevaa meluntorjuntaa ei voi tilan puutteen vuoksi toteuttaa meluvallina.

Virheellisillä perusteilla myönnetyllä rakennusluvalla ei ole vaikutusta hyväksytyn tiesuunnitelman lainmukaisuuteen.

Hyväksytyn tiesuunnitelman mukainen tielinjaus on lainvoimaisen yleiskaavan mukaisella alueella ja 30.12.2014 lainvoiman saaneen yleissuunnitelman muutossuunnitelman mukainen. Yleissuunnitelman muutoksella tielinja siirtyi 20 metriä poispäin Puskalan tilalla sijaitsevista rakennuksista.

Tielinja on sovitettu suunnitteluohjeiden mukaisesti liittäen se edelliseen osuuteen noin paalulla 16 020. Paalulla 17 150 asemakaavan EV-alue tulee lähelle tielinjaa supistaen tielinjalle ja meluesteille käytettävissä olevaa tilaa ja myöhemmin linjaus liittyy Nurmon eritasoliittymään. Valtatien suunnittelu ja mitoitusperusteet sekä niiden perusarvot määräytyvät tien merkityksen, tietyypin, liikennemäärän, liikenteen luonteen ja koostumuksen, paikallisten olosuhteiden sekä suunnittelunopeuden perusteella.

Tien suuntauksen suunnittelun perusarvojen tulee olla sellaisia, että niiden mukainen tien geometria mahdollistaa ajoneuvojen turvallisen liikennöinnin halutulla nopeustasolla.

Seinäjoen itäinen ohikulkutie on suunniteltu yleiskaavan tarkkuudella uudelle tielle osoitetulle alueelle. Maantie on suunniteltu maantielain mukaisesti noudattaen lainvoimaista oikeusvaikutteista osayleiskaavaa ja lainvoimaista tien yleissuunnitelmaa. Muutoksenhakijan kiinteistön kohdalla ohikulkutiellä ei ole asemakaavaa.

Puskalan kiinteistön kohdalla maantien rakentamisesta aiheutuvia haittoja vähennetään rakentamalla kolmen metrin korkuinen melukaide paaluvälille 16 780–16 880, minkä lisäksi paaluvälille 16 600–16 700 ja 16 860–17 000 rakennetaan kolmen metrin korkuinen meluvalli, joka metsitetään. Ennustetilanteessa vuonna 2030, kun meluntorjunta on toteutettu, päiväajan keskiäänitaso LAeq on korkeintaan 50 dB ja yöajan keskiäänitaso LAeq korkeintaan 45 dB.

Muutoksenhakijoiden valitusten täydennys

Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakennustyömaalla on kaadettu puustoa liito-oravan suoja-alueella paalulla 17 150. Kyseessä oleva luonnonsuojelulain mukainen poikkeamislupa on myönnetty 26.10.2010 ja se on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 25.1.2012 antamalla päätöksellä. Luonnonsuojelulain mukainen poikkeamislupa ja sen mukaiset toimenpiteet eivät liity hyväksytyn tiesuunnitelman lainmukaisuuteen. Muutoksenhakijoiden esittämät perusteet liittyvät olennaisilta osin eri asiaan kuin asiassa aikaisemmin esitetyt vaatimukset, ja näin ollen valitusten täydennys tulisi jättää tutkimatta.

Tiesuunnitelmassa on määritelty tiealueen leveys. Koska tiesuunnitteluvaiheessa on ollut jo olemassa tiedot luonnonsuojelulain mukaisesta poikkeamislupapäätöksestä, on tiesuunnitelmaan pyritty rajaamaan tiealueen leveys lupaehdoissa esitettyyn noin 20 metrin rajaan. Maantielain 56 §:n mukainen työnaikainen haltuunottoalue on tavallisesti tätä leveämpi tuotanto-olosuhteiden ja -menetelmien vuoksi.

Työnaikaisessa rakennussuunnittelussa ilmeni, että rakentamisen aikana tarvitaan vähän leveämpi alue muun muassa valtakunnallisen erikoiskuljetusreitin vaatimien tierakenteiden levitysten sekä kuivatusrakenteiden takia. Puustoa poistettiin siten, että työnaikaisen haltuunottoalueen aukko leveni 20 metristä paalutussuuntaan nähden vasemmalle 4,0 metriä ja oikealle 2,5 metriä. Näin liito-oravakavennuksen kohdalla työnaikaisen haltuunottoalueen kokonaisleveydeksi muodostui 26,5 metriä.

Kun kohdan tierakenteet valmistuvat, palautetaan alkuperäinen suunniteltu 20 metrin tiealueen leveys erikseen suunniteltavalla tavalla. Liito-oravan liitoetäisyys on yleensä 40 metriä, mutta myös pidempiä liitoja on mitattu.

Valitusten käsitteleminen kiireellisinä

Maantielain 105 §:n 4 momentin mukaan yhteiskunnallisesti merkittäväksi katsottavaa tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä koskeva valitus on käsiteltävä kiireellisenä. Lain esitöiden mukaan tämä koskee ainakin sellaisia tiehankkeita, joita liikenne- ja viestintäministeriön kulloisessakin toiminta- ja taloussuunnitelmassa ehdotetaan tieverkon kehittämisinvestoinneiksi ja jotka valtion talousarviossa nimetään erikseen joko tieverkon kehittämishankkeiksi tai jotka muuten talousarviossa mainitaan erikseen.

Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutiehanke on edelleen jatkuva hanke, joka on mainittu erikseen valtion talousarviossa vuonna 2011. Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentaminen on jo käynnissä lainvoimaisten tiesuunnitelmien mukaisten tieosuuksien osalta. Nyt kysymyksessä oleva tieosuus on tarkoitus rakentaa niin pian kuin mahdollista.

A ja B sekä C ovat antaneet lausunnon johdosta yhteisen vastaselityksen, jossa he ovat todenneet muun ohella seuraavaa:

Tiesuunnitelmassa tiealueen leveydeksi on karttaan merkitty 20 metriä. Valittajien valituksen täydennyksessä kyse on tiesuunnitelmasta ja sen lainmukaisuudesta. Kyse ei ole luonnonsuojelulain mukaisesta poikkeusluvasta, joka on ollut edellytyksenä myöhemmälle tiesuunnitelmalle. Asiassa on tietoisesti poikettu tiesuunnitelman määräyksistä. Liito-oravakäytävällä on kaadettu arvion mukaan noin 50 kappaletta 10 metriä korkeita mäntyjä, joten liito-oravakäytävän ennallistaminen ei kohtuullisessa aikataulussa ole mahdollista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

3. Lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Maantielain 13 §:n 2 momentin mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Rakentamisessa on otettava erityisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielakia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp) todetaan 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tien rakentaminen aiheuttaa lähes aina jollekin taholle vahinkoa tai haittaa. Näistä määrätään rahakorvaus maantietoimituksessa. Jos tien rakentamiselle asetetut vaatimukset antavat mahdollisuuden erilaisiin teknisiin ratkaisuihin, tulisi valita se toimintatapa, jolla haitat tai vahingot ehkäistään tai niiden määrä olisi vähin mahdollinen.

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 20 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa.

Maantielain 22 §:n 1 momentin mukaan maantien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan merkitä maastoon. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi. Suunnitelmassa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon maanomistusolot.

Hallituksen esityksen (HE 17/2004 vp) 22 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että maanomistusolot on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon siten, että tiehankkeen tavoitteita vaarantamatta tilusjärjestelyin ja yksityistiejärjestelyin pyritään turvaamaan kiinteistöjen hyödyllinen käyttö.

Maantielain 24 §:n 1 momentin mukaan maantien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi voidaan tiesuunnitelmassa antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä maantiehen sekä sille johtavien liittymien käyttämisestä.

Maantielain 69 §:n 1 momentin mukaan maantietoimituksessa on tehtävä sellaiset yksityisiä teitä ja tieoikeuksia koskevat järjestelyt, jotka ovat tarpeen maantien rakentamisen taikka 24 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen määräysten ja kieltojen vuoksi. Toimituksessa käsitellään ja ratkaistaan myös muut yksityisistä teistä annetun lain mukaisessa tietoimituksessa käsiteltäviksi säädetyt asiat.

Hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp) todetaan 69 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tiesuunnitelmassa osoitetaan yksityisten teiden liittymien paikat ja näihin liittymiin johtavat yksityistieyhteydet. Tienpitoviranomainen vastaisi liittymien ja yksityisten teiden rakentamisesta ja luovuttaisi ne käyttäjilleen niiden valmistuttua, kun luovuttaminen on tien rakentamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Maantietoimituksessa käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin nämä yksityistiekysymykset ja muutkin yksityisistä teistä annetun lain mukaan tietoimituksessa ratkaistavat asiat, kuten ketkä ovat tien osakkaita ja miten tienpitovelvollisuus jaetaan osakkaiden kesken.

A:n ja B:n valitus

Maantielain mukaisen yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman laatimisen tarkoituksena on maantien rakentamisen ohjaaminen. Maantielain 24 §:n 1 momentin mukaisesti voidaan tiesuunnitelmassa kuitenkin antaa määräyksiä myös yksityisten teiden liittymisestä maantiehen. Tiesuunnitelmassa voidaan myös osoittaa liittymiin johtavat yksityistieyhteydet siltä osin kuin tienpitoviranomainen vastaa niiden rakentamisesta.

Liikennevirasto on tiesuunnitelman hyväksymispäätöksellään 24.2.2015 vahvistanut yksityisen tien Y37 linjauksen, joka kulkee A:n ja B:n omistamien kiinteistöjen poikki. Yksityisen tien Y37 toteuttaminen on osa Nurmon eritasoliittymän rakentamisen mahdollistavia kiertotiejärjestelyjä. Yksityisen tien Y37 linjauksen vahvistaminen tiesuunnitelmassa on siten ollut tarpeen.

Tiesuunnitelman mukaan valtio rakentaa siihen sisältyvät liittymät ja yksityiset tiet kustannuksellaan. Tiesuunnitelman perusteella lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa annetussa laissa lähemmin säädetyn mukaisesti täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Liikennevirasto on lisäksi esittänyt, miten A:n ja B:n kiinteistöille yksityisen tien Y37 linjauksesta aiheutuva pirstoutumishaitta voidaan tilusjärjestelyn avulla poistaa tai sitä voidaan vähentää.

Tiesuunnitelmaa laadittaessa on maantielain 22 §:n edellyttämällä tavalla otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon maanomistusolot. Tiesuunnitelman sisältö täyttää muutoinkin sille maantielain 22 §:ssä säädetyt edellytykset. Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

C:n valitus

Liikennevirasto on 19.6.2013 tekemällään päätöksellä hyväksynyt valtatietä 19 koskevan yleissuunnitelman muutoksen, joka koskee Seinäjoen itäistä ohikulkutietä paaluvälillä 16 020–18 300. Yleissuunnitelma on tullut lainvoimaiseksi 30.12.2014. Yleissuunnitelmassa C:n kiinteistön kohdalle merkitty Puskalan alikulkukäytävä on jätetty tiesuunnitelmasta pois ja kiinteistön kohdalla toteutettavia meluntorjuntatoimenpiteitä on tiesuunnitelmassa täsmennetty, mutta C ei valituksessaan ole näiltä osin vaatinut muutosta tiesuunnitelmaan.

Tien linjaus C:n omistamien kiinteistöjen kohdalla ei ole tiesuunnitelmassa muuttunut lainvoimaisessa yleissuunnitelmassa esitetystä. Hyväksytyn tiesuunnitelman mukainen tielinjaus on lainvoimaisen Nurmon keskustan yleiskaavan mukaisella alueella. Tiesuunnitelman lainmukaisuutta arvioidaan maantielain säännösten perusteella. Arvioinnissa ei voida antaa merkitystä C:lle maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennuslupamenettelyn yhteydessä annetuille tiedoille suunnitellun tien sijainnista.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset

Siltä osin kuin valituksessa on katsottava vaaditun oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, ei A:lle, B:lle ja C:lle ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 21.3.2016