Muu päätös 1546/2016

Turvetuotannon ympäristölupaa koskevat valitukset (Höytiönsuo, Lappeenranta)

Antopäivä: 22.4.2016
Taltionumero: 1546
Diaarinumero: 132/1/15, 208/1/15 ja 224/1/15

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Suokumaan osakaskunta

2. Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta

3. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 18.12.2014 nro 14/0481/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 18.9.2013 tehdyllä päätöksellään nro 187/2013/2 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan Höytiönsuon turvetuotantoon Lappeenrannan kaupungissa Vuoksen vesistön Leppäsjoen valuma-alueella hakemukseen liitetyn ja muutetun suunnitelman mukaisesti. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on 83,7 ha.

Lupamääräykset

Päätös sisältää lupamääräykset 1–17, joista lupamääräykset 1–8 ja 13–17 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen muutoksen 28.8.2012 liitteenä 2 olevan tuotantosuunnitelman mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Leppäsjokeen.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen muutoksen 28.8.2012 liitteenä 2 olevan piirustuksen "Tuotantosuunnitelma", mittakaava 1: 8 000, mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeu­tusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia. Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava. Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin. Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Laskeutusaltaiden ja niiden jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

6. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti. Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa. Laskeutus-altaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

7. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista ja viljelyksistä. Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi. Tarvittaessa voidaan määrätä käytettävästä menetelmästä tai suojavyöhykkeiden metsityksestä.

8. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. Melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 dB (LAeq) klo 7–22 eikä 50 dB (LAeq) klo 22–7.

(---)

Tarkkailut

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava tämän päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

14. Vesistötarkkailu on toteutettava Suokumaan vesistön yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Kalataloustarkkailu on tehtävä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistö- ja kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on lisäksi toimitettava Kaakonkulman kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

15. Luvan saajan on osallistuttava laskuojan kunnossapitoon.

Kalatalousmaksu

16. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 800 euroa kalatalousmaksua Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanon aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan. Kuntoonpanon aloittamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

17. Lupakauden aikana tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Korvaukset

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

Luvan saajan on viimeistään 31.10.2023 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Hakemukseen on liitettävä selvitykset ja yhteenvedot tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämisestä, vesien käsittelyn tehosta ja sen parantamisesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistön tilaan, kalastoon ja käyttöön. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osilta.

Aluehallintoviraston ratkaisun perustelut

Luvan myöntämisen edellytykset

Höytiönsuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, josta suuri osa on ojitettu. Höytiönsuon alueella on jo toisen toiminnanharjoittajan toiminnassa olevaa turvetuotantoa. Höytiönlampi kapeine rantasoineen on Etelä-Karjalan maakuntakaavassa osoitettu luonnonsuojelulailla suojeltavaksi alueeksi (SL). Höytiönlammella esiintyvä viitasammakko kuuluu luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Muutoin ei tuotantoalueella eikä sen päästöjen vaikutusalueella ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä. Hankkeella ei ole sanottavaa vaikutusta Höytiönlammen vedenpinnan korkeuteen. Aluehallintovirasto katsoo, että Höytiönsuon turvetuotanto ei vaikuta heikentävästi Höytiönlammen ja sen lähialueen viitasammakkopopulaation elinolosuhteisiin.

Turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Rajaojan ja Leppäsjoen kautta Suokumaanjokeen, joka laskee noin 10 kilometrin päässä sijaitsevaan Suokumaanjärveen. Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven vesi on ruskeaa, humuksista ja rehevää. Suokumaanjoen vesistön tila on välttävä. Kun kaikki kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksella, vesien käsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset. Kun lisäksi otetaan huomioon tuotantoalueen osuus valuma-alueesta, nyt kyseessä oleva Höytiönsuon turvetuotanto ei estä Vuoksen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

Tuotantoalueen ja asutuksen etäisyys on riittävä, että asutukselle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta tuotannosta aiheutuvan melusta ja pölystä. Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Kun otetaan huomioon Höytiönsuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista tai muuta kohtuutonta rasitusta.

Lupamääräysten 1–8 ja 13–17 perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–6. Pintavalutuskentälle määrätään kiintoaineen, fosforin ja typen puhdistustehovaatimukset. Puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että vesienkäsittely toimii odotetulla tavalla.

Pölypäästöjen ja melun sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi annetaan toimenpidevelvoitteet lupamääräyksissä 7 ja 8. Lähin asutus on noin 500 metrin etäisyydellä. Toiminnasta voi aiheutua asutukselle melu- ja pölyhaittaa. Pölyhaitan estämiseksi on tarpeen rajoittaa toimintaa asutuksen läheisyydessä ja määrätä vähimmäisetäisyydestä auman sijoittamisessa. Asumiseen käytettyjen alueiden melutasolle annetaan enimmäisarvot, jotka vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja.

(---)

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 13 ja 14 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava koko toiminta-ajan niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Lupamääräyksen 15 kunnossapitovelvoite on tarpeen toiminnasta aiheutuvien liettymien poistamiseksi.

Lupamääräys 16 on tarpeen kalataloudelle aiheutuvien haittojen estämiseksi. Kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä on otettu huomioon turvetuotannosta aiheutuvien päästöjen suuruus ja vesistössä ilmenevien vaikutusten laajuus sekä vesistön kalataloudellinen arvo.

Turvetuotantoalueelta tulee päästöjä vielä tuotannon päätyttyä ja lupamääräys 17 on tarpeen tuotantoalueen jälkihoidon järjestämiseksi ja päästöjen rajoittamiseksi.

Aluehallintoviraston vastaukset valittajien muistutuksiin

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevästi.

4) Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin, A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n ja Suokumaan kyläyhdistys ry:n luvan epäämistä koskevien vaatimusten johdosta aluehallintovirasto on viitannut ratkaisuun ja luvan myöntämisen edellytyksiä koskeviin perusteluihin ja todennut, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Asiakirjoista saatava selvitys on riittävä asian ratkaisemiseen. Hankkeen vaikutuksia tarkkaillaan lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Ympäristöluvassa ei voida määrätä liikkumisesta yleisellä tiellä.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6, 41, 42, 43, 44, 45, 45 a, 46, 50, 52, 55, 56, 90, 100, 103 a ja 103 c §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6 ja 15 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, muutoin muun ohella Suokumaan osakaskunnan, Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:n valitukset hyläten lisännyt aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykseen 7 uuden kappaleen, joka jälkeen lupamääräys 7 kuuluu seuraavasti (lisäys kursiivilla):

7. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista ja viljelyksistä.

Lohkon 1 eteläreunalle on jätettävä vähintään 20 m leveä suojavyöhyke, joka on pidettävä puustoisena koko toiminnan ajan.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

Tarvittaessa voidaan määrätä käytettävästä menetelmästä tai suojavyöhykkeiden metsityksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman lainkohdan 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman lainkohdan 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun ohella annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Lainkohdan 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys

Lappeenrannan kaupungissa Vuoksen vesistöalueella sijaitseva Höytiönsuo on uusi turvetuotantoalue. Aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvan 83,7 ha:n suuruiselle tuotantoalueelle. Suurin osa alueesta on ojitettu.

Hankealueen välittömässä läheisyydessä on vuodesta 2000 alkaen turvetuotannossa ollut Ekoneva Oy:n 29 ha kokoinen turvetuotantoalue. Leppäsjoen valuma-alueella ei sijaitse muita turvetuotantoalueita.

Suunniteltua turvetuotantoaluetta lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500–800 metrin etäisyydellä.

Hankealueen kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat eristysojat, päisteputkirakenteet, kaksi laskeutusallasta ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Pintavalutuskenttä on metsäojitettua suoaluetta ja sen pinta-ala on 3,6 ha, (noin 4,3 % tuotantoalasta). Vanhat ojat tukitaan noin 10 metrin välein.

Pintavalutuskentältä vedet johdetaan laskuojaa myöten Rajaojaan ja edelleen reittiä Leppäsjoki–Suokumaanjoki–Suokumaanjärvi. Höytiönsuon suunnitellun turvetuotantoalueen osuus Leppäsjoen valuma-alueesta on alle 1 % ja Suokumaanjärven luusuassa hankeen valuma-alaosuus on alle 0,5 %. Karttatarkastelun perusteella etäisyys Höytiönsuolta Suokumaanjärveen on vesistöjä pitkin noin 12 km.

Rajaojan, Leppäsenjoen ja Suokumaanjoen vesi on runsashumuksista, erittäin rehevää ja lievästi hapanta. Myös Suokumaanjärven vesi on ruskeaa, keskihumuksista, sameaa ja lievästi hapanta. Järven klorofylli- ja ravinnepitoisuudet ovat ilmenneet rehevänä vetenä.

Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa Suokumaanjoen ekologista tilaa ei ole määritelty. Asiantuntija-arvion mukaan Suokumaanjärven tila on välttävä. Järven kemiallinen tila on hyvä. Suokumaanjärven hyvä tavoitetila on tarkoitus saavuttaa tai turvata nykykäytännön lisäksi pääasiassa maatalouteen kohdistuvilla toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä.

Toiminnan sijoituspaikka ja luonnonsuojelu

Hankealueella on voimassa ympäristöministeriön 21.12.2011 vahvistama Etelä-Karjalan maakuntakaava. Hankealueelle ei ole maakuntakaavassa merkitty erityistä käyttötarkoitusta. Hankealueen sijainti luontomatkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueella (ml) ja arvokkaan maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella (ma/mv) tai näihin kaavamerkintöihin liittyvät suunnittelumääräykset eivät ole luvan myöntämisen esteenä.

Saadun selvityksen mukaan turvetuotantoalueen kunnostus ja kuivatus eivät vaikuta oleellisesti hankealueen läheisyydessä olevan Höytiönlammen vesitalouteen tai luonnontilaisuuteen. Hanke ei vaaranna maakuntakaavan luonnonsuojeluvarauksen (SL) toteuttamista.

Hallinto-oikeus katsoo, että suunniteltu turvetuotantotoiminta ei heikennä luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja Höytiönlammessa tai sen lähialueella.

Valumavesien käsittely ja vesistövaikutukset

Hallinto-oikeus katsoo saadun selvityksen perusteella, että ympärivuotinen pintavalutus täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset Höytiönsuon olosuhteissa. Ennalta arvioiden Höytiönsuon turvetuotantoalueen valumavesillä ei tule olemaan sellaista vaikutusta Leppäsenjoen, Suokumaanjoen tai Suokumaanjärven veden laatuun tai kalastoon, että siitä aiheutuisi ympäristön merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. Aluehallintoviraston pintavalutuskentälle määräämät puhdistustehovaatimukset ovat nykykäytännön mukaiset ja Höytiönsuon olosuhteissa riittävät.

Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen toteuttaminen ei vaaranna Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa asetetun Suokumaanjärveä koskevan tavoitteen toteuttamista. Hallinto-oikeuden arvion mukaan Höytiönsuon turvetuotannon vaikutukset Suokumaanjärven veden laatuun eivät ole merkittäviä eivätkä aiheuta rannan omistajille korvattavaa haittaa. Kalataloudelle aiheutuvien haittojen estämiseksi aluehallintoviraston päätöksessä on annettu määräys kalatalousmaksusta.

Melu ja pöly

Suunniteltua turvetuotantoaluetta lähin asutus Marttilan kylässä sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä lohkon 1 kaakkoispuolella. Turvetuotantoalueen ja asutuksen välinen maasto on suurelta osin peltoa. Hakijan vastineeseen liitetyn suunnitelmamuutoksen mukaan lohkon 1 eteläreunaan jätetään hakijan omistamalle maalle puustoinen 20 metriä leveä suojavyöhyke koko toiminnan keston ajaksi. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä annetut määräykset ja hallinto-oikeudessa tehty lupamääräyksen 7 muutos, toiminnan melu- ja pölyvaikutukset eivät ennalta arvioiden ole lähiasutukselle kohtuuttomia.

Hiilidioksidipäästöt

Yksittäisessä ympäristölupa-asiassa ympäristön pilaantumisena ei voida pitää turvetuotantotoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä yksinomaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tarkasteltuna.

Toiminnan tarkkailu

Aluehallintoviraston päätöksessä toiminnan tarkkailusta annetut määräykset 13 ja 14 ovat vakiintuneen käytännön mukaisia ja myös Höytiönsuon olosuhteissa riittävät.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut sekä hallinto-oikeuden muuttama lupamääräys, hallinto-oikeus katsoo, ettei päätöstä ole valitusten vuoksi syytä kumota ja lupahakemusta hylätä tai lupamääräyksiä enemmälti muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Suokumaan osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oi-keuden päätös kumotaan.

Ympäröivä tehomaatalous, Konnunsuon vankilan entiset pellot ja nykyisen pakolaiskeskuksen ja sen asukastaajaman yhteensä noin 300–400 asukkaan puhdistamattomat jätevedet rasittavat reittiä Rajaoja–Leppäsjoki–Suokumaanjoki–Suokumaanjärvi. Täytyy ensin ratkaista, kuinka nykyiset ravinnekuormat saadaan kuriin, ja sen jälkeen katsoa, voidaanko esitettyjen puhdistustoimien avulla pitää Suokumaanjärven ja siihen johtavien ojien ja jokien ravinnekuormat sillä tasolla, mitä yhteiskunnassa yleisesti odotetaan. Suokumaanjärven valuma-alueella on kymmeniä tiluksia ja kiinteistöjä. Ne kuormittavat järveä runsaine sade- ja kevättulvineen. Koko turvetuotannossa oleva pinta-ala Hyötiönsuolla tulee olemaan Vapon ja nyt siellä olevien toimijoiden toimesta 144,5 hehtaaria, jos luvat toteutuvat. On otettava huomioon myös ehdotus Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosiksi 2016–2021.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2006:44 tulee olla mahdollisen luvan myöntämisen perusteena.

Suokumaanjärven ravinnekuormaa pitää katsoa kokonaisuutena eikä sitä saa lisätä millään tavoin. Mikäli Suokumaanjärven kuormitusta ei vähennetä, järven kalakanta ja virkistysarvo menetetään ja siitä muodostuu lähinnä lieteallas. Näin tapahtuu, jos valumavesien ravinne- ja kiintoainemäärät pysyvät ennallaan tai lisääntyvät.

2. Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätöstä muutetaan siten, että erityisesti vesiensuojelua koskevia lupamääräyksiä kiristetään.

Lupapäätökseen tulee vielä kirjata tarkennuksena seuraavia muutoksia:

2. Tuotantoon tulevien alueiden osalta tulee lupamääräyksissä edellyttää ympärivuotista kemiallista käsittelyä jo kuntoonpanovaiheen aikana.

3. Puhdistustehokkuudelle pitää asettaa lupamääräyksissä raja-arvot, typelle 50 %, kokonaisfosforille 85 %, kiintoaineelle 90 % ja kemialliselle hapen kulutukselle 75 %.

4. Kemiallisen käsittelyn tueksi tulee määrätä pintavalutuskenttä ympärivuotisesti käytettäväksi. Pintavalutuskentiltä voidaan odottaa puhdistustehon osalta typelle 40 %, kokonaisfosforille 50 %, kiintoaineelle 50 % ja kemialliselle hapenkulutukselle 5–20 %. Lisäksi pH tulee säätää vähintään 6:ksi.

5. Lupamääräyksissä tulee edellyttää virtaamien hallintaa niin, etteivät virtaamat kasva Leppäsjoessa.

6. Myös näytetulokset tulee toimittaa Lappeenrannan seudun ympäristötoimelle vuosiraportin lisäksi.

9. Toiminnanharjoittajan tulee jättää puustoinen vähintään 50 metriä leveä vyöhyke omalle maalle kylän suuntaan. Vyöhykkeellä tulee ylläpitää jatkuvasti maisemallisen näkösuojan ja pölyn sidonnan kannalta riittävä puusto.

Ympäristölautakunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tuotantoalue on uutta tuotantoon tulevaa aluetta ja siten siihen tulee soveltaa uuden turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen 2/2013 toimenpiteitä. Turvepölyn leviäminen avoimessa maastossa kauemmaksi on todennäköistä. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa todetaan, että turvetuotantoalueen ja asutuksen välisen suojaetäisyyden tulee olla vähintään 500 metriä ja jos maasto on avoin, vieläkin suurempi. Suojavyöhykkeen hoidon ja säilymisen tulee olla tuottajan hallinnassa. Kasviston tulee olla monikerroksista, korkeaa ja tiheää.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen mukaan alapuolisen vesistön tilasta riippuen voi olla tarpeen edellyttää ohjeen tavoitetasoa korkeampia puhdistustuloksia tai myös humuksen poistoa. Tässä tapauksessa alapuolisen vesistön tilan parantamiseksi on edellytettävä tavoitetasoa parempia puhdistustuloksia ja myös humusta tulee saada poistettua kuivatusvesistä.

Vaikka Vapo Oy:n laskennallinen osuus valuma-alueen kuormituksesta on pieni, kuormitus kuitenkin lisääntyy sekä Suokumaanjoessa että Suokumaanjärvessä.

Samalla alueella olevan turvetuotantoalueen vesiensuojelurakenteena oleva pintavalutuskenttä on toiminut tarkkailutulosten perusteella huonosti ja se purkaa vesistöön fosforia ja rautaa. Kyseessä oleva suoalue on todennäköisesti samalla tavalla metsätalouden tarpeisiin käsiteltyä, joten on perusteltua olettaa Vapo Oy:n vesien suojelurakenteeksi metsäojitetulle suolle esittämän pintavalutuskentän toimivan samoin.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmaehdotuksessa 2016–2021 todetaan, että Suokumaanjärven hyvän tilan saavuttamiseksi pitäisi fosforipitoisuutta saada alenemaan nykyisestä 68,6 μg/l alle 55 μg/l:aan. Suokumaanjoen osalta vähentämistarve on vielä suurempi eli nykyisestä 76,2 μg/l alle 35 μg/l:ssa. Suokumaanjoessa on typen osalta vähentämistarve nykyisestä 1764 μg/l alle 800 μg/l:ssa. Suokumaanjoessa on lisääntyvä harjuskanta, jonka lisääntymis- ja elinolosuhteiden säilyttäminen kannan vahvistumiselle tulee varmistaa. Tämä tarkoittaa, että nykyistä kuormitusta tulee saada alenemaan kaikkien valuma-alueen toimijoiden osalta.

Valvonnan kannalta on tärkeää, että tarkkailutulokset toimitetaan niiden valmistuttua myös Lappeenrannan seudun ympäristötoimeen.

3. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Vapo Oy:n ympäristölupaa koskeva hakemus hylätään.

Luonnonsuojelupiiri on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Höytiönsuon turvetuotantohanke heikentäisi vakavasti luonnonarvoiltaan erityisen arvokasta Höytiönlampea ja sen myötä koko Konnunsuon valtakunnallisesti merkittävää lintujen pesimäaluetta ja muutonaikaista levähdysaluetta. Alueella on uhanalaisia ja direktiivilajeja. Hankkeen toteutuminen heikentäisi EU:n luontodirektiivin IV direktiivilajin viitasammakon elinympäristöä.

Höytiönlammen rantaluhta on silmälläpidettävä luontotyyppi eli avoluhta. Höytiönlammen rannat ovat sara- ja ruoholuhtaa. Kyseessä ovat arvokkaat luontotyypit. Välittömään läheisyyteen suunniteltu turpeenkaivualue vaikuttaa Höytiönlammen rantaluhtiin vesitasapainon muututtua kuivattavasti. Ranta-aluetta tulee sivuamaan eristysoja, joka kuivattaa turvekentän lisäksi myös lammen rantaa.

Höytiönlammessa ja sen ranta-alueella elää voimakas viitasammakoiden populaatio. Viitasammakko, rana arvalis, on luontodirektiivin liitteen IV laji, joka vaatii tiukkaa suojelua. Liitteessä IV lueteltujen eläin- ja kasvilajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen ja kaupallinen käyttö on kielletty. Lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Turvetuotanto vesistövaikutuksineen tulisi heikentämään voimakkaasti lajin elinympäristöä.

Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksessa luontoselvitys ja johtopäätökset ovat erittäin ylimalkaisia ja riittämättömiä. Vaikutukset viitasammakon elinpiirin ja populaation säilymiseen puuttuvat. Sama koskee muun muassa uhanalaisia ja direktiivikorentolajeja. Idänkirsikorento on havaittu lammella vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa. Vapo Oy:n tilaaman korentokartoituksen mukaan idänkirsikorentoja ei lammella esiintynyt. On kuitenkin huomioitava kartoituksen ajankohta, joka ei ollut korentoasiantuntijoiden näkemyksen mukaan optimaalinen. Vapo Oy:n teettämän selvityksen ajankohta ei ollut optimaalinen myöskään toisen alueella mahdollisen ja luontodirektiivin IV a liitteessä mainitun korentolajin, täplälampikorennon esiintymisen selvittämiseksi. Tästä johtuen luonnonsuojelupiiri vaatii uuden tutkimuksen tekemistä idänkirsi- ja täplälampikorentojen mahdollisesta esiintymästä Höytiönlammella.

Turpeenkaivuun pölyn vaikutusalue ulottuu lampeen asti, koska turvepölyn ajautuminen lampeen tulee olemaan erittäin runsasta. Turvepöly voi aiheuttaa lammen vesiekologian muuttumisen viitasammakon elinmahdollisuuksia heikentävään suuntaan.

Suoalueen hydrologisen tilan muuttuminen kuivatustoimenpiteiden seurauksena saattaa alentaa lammen pinnankorkeutta. Viitasammakon lisääntyminen tapahtuu lammen rantaluhta-alueella. Lammen vedenpinnan tason lasku, joko äkillisesti tai pidemmän aikajakson kuluessa, voi muuttaa nykyisen rantaluhdan tilaa lajin lisääntymisen kannalta epäedulliseen suuntaan.

Höytiönsuolla 1960-luvulla tehtyjen kuivatustoimenpiteiden seurauksena lammesta lähtee ojia Vapon suunnitteleman tuotantoalueen suuntaan. Viitasammakko käyttää myös kyseisiä ojia lepäily- ja lisääntymisalueinaan. Ojien kuivuminen yläpuolisen suoalueen kuivatuksen seurauksena heikentää viitasammakon elinolosuhteita.

Tutkimustiedon mukaan viitasammakko voi liikkua jopa 1 000 m etäisyydelle kutualueesta etsiessään suotuisaa talvehtimispaikkaa. On siten mahdollista, että lammen viitasammakkopopulaatio käyttää luvanhakijan toiminnan vaikutuspiirissä olevia ojanuomia talvehtimisalueinaan. Ojien hydrologian ja ekologisen tilan muuntuminen voi merkittävästi vaikeuttaa viitasammakon talvehtimisolosuhteita Höytiönlammen alueella.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on viimeisten kolmen vuoden aikana teettänyt Konnunsuolla laajaa lintujen pesimä- ja muutonaikaisen levähdysalueen kartoitusta. Selvitys palvelee tavoitetta saada Konnunsuo hyväksytyksi IBA-alueeksi. Kartoituksen tulokset ovat jo nyt osin ja kokonaisuudessaan käytettävissä perusteellisen Höytiönlammen ja -suon luontoselvityksen aikaansaamiseksi. Vapon esittämä linnustoselvitys on erittäin puutteellinen.

Vapo Oy:n turvetuotantohanke Höytiönsuon alueella tulisi pilaamaan Höytiönlammen veden laatua pölyvaikutuksen ja vedenpinnan laskun sekä eläimistöön vaikuttavan meluhäirinnän vuoksi. Se myös heikentäisi ranta-alueiden luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä.

Lammet ovat arvokkaita pienvesiä, joiden heikentäminen on kielletty vesilaissa. Kaikki eteläisemmän Suomen lampiluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi lukuun ottamatta kalliolampia.

Kaivualue sijaitsee lähimmillään noin 100 metrin etäisyydellä lammen rannasta. Kaivuun syvyys tuotannon loppuvaiheessa on lammen nykyisen pintatason alapuolella, ja tämä todennäköisesti aiheuttaa lammen veden pinnan tason laskun, jopa kuivumisen. Arvokkaan, maakuntakaavassa suojelumerkinnän saaneen lintuveden tuhoutuminen olisi näin ollen ilmeistä.

Turvetuotantohanke estäisi välttävässä tilassa olevien Vuoksen vesistöalueen Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven vesistön hyvän tilan saavuttamisen EU:n vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitolaissa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Suunnitellut vesiensuojelurakenteet eivät ole riittäviä eikä niiden toimivuus ole ennakoitavissa.

Turvetuotannon jätevedet on tarkoitus johtaa laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Rajaoja–Leppäsjoki–Suokumaanjoki–Suokumaanjärvi. Sieltä ne laskevat edelleen Venäjän puolella Laatokkaan. Höytiönsuon suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueella ja siellä Leppäsjoen valuma-alueella.

Konnunsuon alueen järvet ovat Eväksenjärvi, Höytiönlampi ja Vuokseen laskeva Suokumaanjärvi. Suokumaanjärven länsipäässä on yksityinen luonnonsuojelualue (YSA-alue), joka kuuluu valtakunnallisesti merkittävien lintuvesien suojeluohjelmaan, kuten Eväksenjärvikin.

Leppäsjoen valuma-alueen veden laatu on jo tällä hetkellä hälyttävä. Syynä on voimakas hajakuormitus kuten Konnunsuon vankila-alueen jätevedet, maatalous, haja-asutus ja ojitettujen soiden aiheuttama kuormitus. Rajaoja on runsashumuksista, erittäin rehevää ja lievästi hapanta ja sen kiintoainepitoisuus on melko suuri. Leppäsjoki on humuksen ruskeaksi värjäämää, ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevää, sameaa, lievästi hapanta ja sen veden kiintoainepitoisuus on melko suuri. Happitilanne 1990-luvulla on ollut tyydyttävä.

Suokumaanjoen yläjuoksulla Kupinjoen yhtymäkohdan alapuolella vesi on runsashumuksista, lievästi hapanta ja erittäin rehevää. Happitilanne on joen yläjuoksulla ollut hyvä 1990–2000-luvuilla. Suokumaanjoen alajuoksulla vesi on neutraalia, sameaa ja veden kiintoainepitoisuus on melko suuri. Happitilanne on sama kuten yläjuoksulla.

Suokumaanjärven vesi on 1990–2000-luvuilla ollut ruskeavetistä, keskihumuksista, sameaa, lievästi hapanta ja rehevää. Sen kiintoainepitoisuus on ollut melko suuri. Ajoittain syvänteen happipitoisuus on lämpötilakerrostuneisuuden lopulla ollut hyvin alhainen. Pitkällä aikavälillä orgaanisen aineen pitoisuus on kasvanut ja vesi tummentunut.

Suokumaanjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt, happiongelmallinen ja sisäkuormitteinen, mikä edelleen lisää rehevöitymistä. Järven ekologinen tila on arvioitu välttäväksi. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Vuoksen vesistöalueella vuosille 2010–2015 todetaan, että hyvää tavoitetilaa ei voida saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, vaan se voidaan saavuttaa tai turvata nykykäytännön mukaisesti tehtävillä, pääasiassa maatalouteen kohdistuvilla toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Tämän arvion perusteella ei vesistöalue kestä kuormituksen lisäämistä.

Tukos-projektin tutkimustuloksiin perustuen on Höytiönsuon pintavalutuskentän reduktio kyseenalaistettava.

Pintavalutuskentän ominaisuuksilla on asiassa merkitystä. Ojitetun alueen turvekerroksen tulee olla riittävän paksu, jotta kosteikkoon johdettavat valumavedet eivät pääse ojien tai vesienjakorakenteiden kautta karkaamaan alapuoliseen mineraalimaahan. Myös turpeen laadulla on merkitystä. Vesistöön huuhtoutuvan fosforiravinnekuormituksen vähentämiseksi kosteikon turpeessa tulee olla riittävästi esimerkiksi rautaa. Kosteikkoa ei tule myöskään perustaa lannoitetulle suoalueelle.

Talvisateet ja kevättulvat, joita ilmastonmuutos lisää, heikentävät pintavalutuskenttien tehoa voimakkaasti. Turvepäästöistä 90 prosenttia tapahtuu tulva-aikoina, jolloin vesiä ei saada millään keinoilla puhdistettua. Suurin osa tulvista syntyy hyvin äkillisesti, jopa muutamien vuorokausien sisällä. Vesistöalueen kokonaiskuormitus, kuten tulvakausien valuntahuiput, tulee ottaa huomioon.

Turpeennoston vesistövaikutuksia arvioidaan yleensä niin sanotuilla ominaiskuormitusluvuilla. Ominaiskuormitusta käytetään kertomaan suolta turpeennostoaikana irtoavan ja vesistöön huuhtoutuvan typen, fosforin ja kiintoaineen keskiarvomäärät. Näihin laskelmiin perustuvat lupapäätösten arviot turpeenkaivuun alapuolisissa vesistöissä aiheuttavista haitoista. Nämä kuormitusluvut eivät kuitenkaan vastaa turpeennoston aiheuttamaa todellista suo- ja turvekerroskohtaista ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoumaa, sillä erot soiden ja suokerrosten välillä voivat olla 20-kertaisia. Suoalueen ominaisuudet vaikuttavat veden puhdistumiseen.

Höytiönsuon päästöjä ei voida arvioida keskimääräislukujen perusteella vaan Höytiönsuon päästötaso tulee suhteuttaa alapuolisen vesistön tilaan, alapuolisen vesistön kuormituskyky on erittäin heikko.

Humuspäästöjen mittausta ja tarkkailua toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen aineksen päästöistä 90 prosenttia menee näiden mittausten ohi. Lupakäsittelyssä kiintoaineeksi lasketaan vain karkeammat turvepartikkelit, jotka tarttuvat näytevedestä suodattimeen. Kuitenkin vesiasiantuntijoiden mukaan suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pienempiä partikkeleja ja liukoista humusta.

Virhe arvioissa syntyy myös siitä, että kiintoaineen määrä ilmoitetaan kuiva-aineena. Kuitenkin kilosta kuivaa turveainesta voi sen vettyessä syntyä 50 litraa löyhää turvehöttöä järven pohjaan.

Höytiönsuon alueella sijaitsevan Ekoneva Oy:n tuotantoalueen pintavalutuskenttä sijaitsee noin puoli kilometriä Vapo Oy:n suunnitteleman pintavalutuskentän eteläpuolella. Kyseisen kentän puhdistusteho on heikko verrattuna keskimääräisiin pintavalutuskenttien puhdistustehoihin, typen osalta kentän reduktio on vain 1,7 % ja COD osalta vahvasti negatiivinen, 88 %. Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi ympäristölupapäätöksellään 11.11.2014 Ekoneva Oy:n 22 hehtaarin turvetuotantoalueen laajennuksen Höytiönsuolla, perustuen pintavalutuskentän heikkoon puhdistustehoon.

Suomi on EU-päätöksin ja kansallisella lainsäädännöllä sitoutunut nostamaan vesistöjensä tilan hyvälle ekologiselle tasolle. Laki vesienhoidosta tarkoittaa, että vesistöissä, joiden tila heikkenisi lisäpäästön myötä, ei minkäänlaisia lisäpäästöjä voida sallia. Samoin tilanteessa, jossa lisäpäästö estäisi vesistön tilan paranemisen hyväksi, ei lisäpäästöä voida hyväksyä.

Turvetuotantoalue uhkaa kalataloushankkeita ja virkistyskalastusta. Vuonna 2004 aloitetun EU-rahoitteisen Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen Suokumaanjärven ja Suokumaanjoen tutkimusprojektin tarkoituksena on vesistöalueen tilan parantaminen, ja kalastus- sekä muun virkistysarvon lisääminen. Tutkimusprojektin aikana suoritetuissa koekalastuksissa on Suokumaanjoen keskijuoksulla saatu saaliiksi myös arvokaloihin kuuluvaa harjusta. Viimeiset koekalastukset on suoritettu vuonna 2011, jolloin harjuksia myös löytyi.

Harjuskannan geneettisen alkuperän määritys on meneillään. Todennäköistä on, että Suokumaanjoessa esiintyvä harjuskanta olisi alkuperäistä Vuoksen vesistön harjusta. Vesiekologisten muutosten johdosta geneettisesti alkuperäisten arvokalakantojen säilyttäminen Suokumaanjoen vesistössä vaarantuisi vakavasti, jos Vapo Oy:n Höytiönsuon turpeenkaivuhanke toteutuisi.

Kalataloushankkeiden toteutumisen edellytyksenä on myös vedenlaadun paraneminen. Vesistökuormitus vaikuttaa kalojen elohopeapitoisuuteen. Kalojen ja veden elohopeapitoisuus tulee määritellä.

Hanke heikentäisi merkittävästi asukkaille ja retkeilijöille tärkeän ulkoilu- ja virkistysalueen arvoa. Vapon ympäristönlupahakemuksessa todetaan, että Höytiönsuon alueella ei ole maisemallisia tai virkistyskäyttöarvoja. Väite on harhaanjohtava ja ristiriidassa kaavamerkintöjen ja käytännön kanssa. Hanke sijaitsee luontomatkailun ja virkistyksen kohdealueella. Kaavamerkintä on ml (maa- ja metsätalousalue, jolla on luontoarvoja).

Alue on ollut marja-, sienestys- ja ulkoilualuetta. Höytiönlammen länsilaidalla on Konnunsuon vankilan toimesta rakennettu laavu ja muita retkeily- ja virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. Virkistysarvojen merkitys korostuu, kun vankilarakennuksiin on perustettu pakolaisten vastaanottokeskus. Turpeenkaivuhankkeen toteutuminen merkitsisi alueen käyttöarvon romahtamista.

Marttilan kyläalue sijaitsee hankealueen eteläpuolella, lähin vakituisesti asuttu talo n. 500 metrin etäisyydellä tuotantolohko 1 reunasta. Keräys- ja aumaustyövaiheen aikana syntyy merkittäviä pölypäästöjä, jotka voivat kulkeutua asumisviihtyvyyshaittaa aiheuttaen jopa 700 metrin etäisyydelle tuotantoalueesta. Meluhaitat ja turvepöly voivat yhdessä aiheuttaa naapuruussuhdelain 17§:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

Hanke on alueen kaavamerkintöjen, suojelumääräysten sekä alueen kehittämistä koskevien suunnitelmien vastainen. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri teki vuonna 2008 aloitteen ympäristöministeriölle laajan suojelualueen perustamiseksi Konnunsuolle arvokkaan luonto-, kulttuuri- ja maisema-alueen säilyttämiseksi. Ympäristöministeriö piti aloitetta tärkeänä ja kartoitti keskeisten tahojen kantoja suojeluesitykseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut, Lappeenrannan kaupunki ja Konnunsuon vankila antoivat aloitteesta puoltavat lausunnot.

Ympäristöministeriö on ottanut kantaa Konnunsuon luonto- ja suoalueisiin 2010. Ministeriö nimesi säilytettäviksi kohteiksi Hyvättilänsuon, Höytiönlammen alueen ja Mantereensaarensuon.

Vapon Höytiönsuon turvetuotantohanke sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella.

Konnunsuon peltoalueet ja Höytiönlampi sisältyvät Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) sekä maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin (MAALI).

Maakuntakaavassa Konnunsuon alue on luontomatkailun kehittämisaluetta, jonka olennaisena osana on Höytiönlampi ja sitä ympäröivä osin paikallisesti erämaisena säilynyt suoalue. Toteutuessaan Vapon turvetuotanto tuhoaisi alueen vallitsevat luontoarvot. Maakuntakaavassa SL-merkinnöillä olevan Hyvättilänsuon ja Höytiönlammen sekä Höytiönsuon ja valtakunnalliseen lintujenvesiohjelmaan kuuluvan Eväksenjärven, kosteikkojen muodostaman kokonaisuuden säilyttäminen ja osin ennallistaminen yhdessä kulttuurimaiseman varjelun kanssa on erittäin tärkeä tavoite Konnunsuon alueella.

Turvesoissa on Suomen suurin hiilivarasto. Siihen on varastoitunut jopa 2/3 Suomen kaikesta hiilestä. Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin. Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Turve aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa, mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomi saa turpeenpoltosta 7 % energiasta, mistä seurauksena syntyy 20 % Suomen energiatuotannon hiilipäästöistä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole valitusten johdosta uutta lausuttavaa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kyseessä olevan hankkeen purkuvesistöt Leppäsjoki, Suokumaanjoki ja Suokumaanjärvi ovat niin voimakkaasti kuormitettuja, että niillä ei juuri ole sietoa lisäkuormitukselle. Kyseisten vesistöjen kuormitettu tila ja ulkoisen kuormituksen vähentämistarve on tunnistettu sekä uudessa vesienhoitosuunnitelmaehdotuksessa että toimenpideohjelmaehdotuksessa.

Syksyllä 2014 valmistuneessa ekologisessa luokitusehdotuksessa Leppäsjoen ja Suokumaanjoen ekologinen tila on arvioitu välttäväksi korkeiden ravinnepitoisuuksien takia ja Suokumaajärven tila tyydyttäväksi rehevyyden ja sisäisen kuormituksen takia.

Leppäsjoki, Suokumaanjoki ja Suokumaanjärvi on nimetty riskivesistöiksi, koska on todennäköistä, ettei niissä saavuteta hyvää ekologista tilaa vuoteen 2021 mennessä. Hyvän tilan saavuttaminen edellyttää jatkoaikaa vuoteen 2027 Leppäsjoessa ja Suokumaanjoessa. Määräajan pidentämistä vuodesta 2015 perustellaan luonnonolosuhteiden ylivoimaisuudella. Kuormituksen vähentäminen edellyttää uusia ohjauskeinojen ja menetelmien käyttämistä. Vaikutukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluessa. Ekosysteemimuutokset ovat hitaita, ja järven sisäinen kuormitus pysyy korkeana vuosia.

Leppäsjoen–Suokumaanjoen–Suokumaanjärven valuma-alueella vesiensuojelutoimenpiteitä on erikseen nimetty maataloudelle ja Konnunsuon vastaanottokeskuksen jätevesille. Alue on maatalouden vesiensuojelun painopistealuetta, jossa tarve toimenpiteille on erittäin suuri. Konnunsuon jätevesien poisjohtaminen toteutetaan, mikäli Nuijamaa–Mustola siirtoviemäri toteutuu. Noin kymmenen vuotta sitten purkuvesistöjen vesiensuojelua on parannettu siten, että Vapo Oy:n Konnunsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien laskeminen Leppäsjokeen lopetettiin. Vesien laskusuuntaa muutettiin niin, että Konnunsuon turvetuotannon kuivatusvedet johdetaan nykyisin toiseen vesistöön, Soskuanjokeen.

Leppäsjoki, Suokumaanjoki ja Suokumaanjärvi eivät rehevyyden takia siedä lisäkuormitusta. Suokumaanjärven ekologinen tilatavoite edellyttää 20 prosentin vähentämistavoitetta sekä fosforipitoisuudessa että a-klorofyllipitoisuudessa. Suokumaanjoen tilatavoite edellyttää yli 50 prosentin vähentämistavoitetta sekä fosfori- että typpipitoisuudessa. Tavoitteena on myöskin vahvistaa Suokumaanjoessa elävää, todennäköisesti geneettisesti alkuperäistä ja lisääntyvää harjuskantaa. Vaikka Leppäsjoelle ei ole erikseen mainittu ravinnepitoisuuksien vähentämistavoitteita, tavoitteet ovat kuitenkin sille samanlaiset, koska joet liittyvät toisiinsa.

Kemiallisesti käsitellyt vedet ovat hyvin happamia (lähtevän veden pH yleensä alle 5), ja happamuusvaikutus näkyy yleensä pitkälle alapuolisessa jokivesistössä. Happamat kuivatusvedet merkitsevät riskiä Suokumaanjoen harjuskannalle yhdessä saostuskemikaalina käytetyn raudan kulkeutumisen kanssa. Leppäsjoen nykyinen pH-minimin vuosikeskiarvo on 6,3 ja Suokumaanjoen 6,5. Harjuskannan turvaaminen edellyttää turvetuotannon kuivatusvesille ehdottomasti etenkin pH-säätöä, kiintoainekuormituksen ja happea kuluttavan kuormituksen tehokasta rajoittamista sekä virtaamien hallintaa.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin valitus luontokartoituksista on asianmukainen.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on todennut seuraavaa:

Valitukset ovat kalataloutta koskevien asioiden osalta aiheellisia ja oikeita. Suokumaanjoen vesistö latvavesineen on kalataloudellisesti merkittävä, ja kalakantojen, etenkin luontaisen harjuskannan, säilyttämisen ja vahvistamisen eteen on tehty määrätietoisesti töitä alueen osakaskuntien ja hankkeiden toimesta. ELY-keskus on seurannut säännöllisesti Suokumaanjoen kalaston tilaa sähkökoekalastuksin. Harjusta tavattiin viimeksi vuoden 2014 koekalastuksissa.

Höytiönsuon turvetuotannon vaikutukset Suokumaanjoen vesistöön ovat merkittävä uhka vesienhoidon ja kalataloudellisten tavoitteiden toteutumiselle.

Lappeenrannan kaupunginhallitus on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa se on todennut Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan aiheellisesti valittaneen hallinto-oikeuden päätöksestä.

I on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa hän on todennut muun ohella seuraavaa:

Höytiönsuon pinta-alan pienuus ja saatavan turpeen määrä huomioon ottaen hankkeen kannattavuus on kyseenalainen verrattuna aiheutuviin vahinkoihin. Vahingot luonnolle ovat huomattavat.

Vapo Oy olisi saatava päivittämään nykyisten turpeennostoalueiden vesipäästöt 2010-luvulle. Koska alueella sijaitsee lampi, niin sen kuivatus toisi paljon ylimääräistä suovettä suomaineen alapuoliseen vesistöön, muun muassa Suokumaanjärveen, mikä huonontaisi järven tilaa entisestään.

Turpeennostoon huomattavasti paremmin sopivia suoalueita on löydettävissä.

Vapo Oy on antanut valitusten, lausuntojen ja vastineen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin vaatimuksia esitetään ja niitä perustellaan väitettyjen luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuihin eliölajeihin sekä niiden suojeltuihin elinympäristöihin kohdistuvien vaikutusten perusteella, ja valitusten hylkäämistä muilta osin kokonaisuudessaan.

Yhtiö on esittänyt selityksessään muun ohella seuraavaa:

Höytiönsuon turvetuotannon ympäristölupaa koskeva ympäristönsuojelulain ja -asetuksen mukainen menettely on luonnonsuojelulain 63 §:ssä tarkoitettu menettely. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luonnonsuojelulain nojalla puhevaltaa käyttävänä valtion viranomaisena ei ole katsonut tarpeelliseksi hakea aluehallintoviraston ympäristöluvan myöntävään päätökseen valittamalla muutosta miltään osin. Toimivaltainen viranomaisen on katsottava harkinneen, ettei lupaa ole myönnetty vastoin luonnonsuojelulakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:n, joka on yksityisoikeudellinen yhteisö, valitusoikeus perustuu yksinomaan ympäristönsuojelulain 97 §:ään. Säännöksen ja sen perustelujen mukaan valitusoikeus on lähinnä yleisiin ympäristönsuojelulain sääntelyn alaisuuteen kuuluviin seikkoihin liittyvä. Ympäristönsuojelulaissa "luonnonsuojelun edistäminen" ei tarkoita luonnonsuojelulain mukaiseen eliölajien suojeluun liittyvien erilaisten viranomaisvelvoitteiden hoitamista tai hoitamisvastuuta, mikä ei voi olla yksityisoikeudellisen yhdistyksen tarkoituskaan. Termi tarkoittaa yleisempää toimintaa, jota yhdistykset muilla eri tavoilla harjoittavat vapaaehtoisuustyönä. Ympäristönsuojelulain 97 § tarkoittaa muunlaista valitusoikeuden käyttöä kuin luonnonsuojelulain nojalla tapahtuvaa.

Höytiönsuon turvetuotantoalueen perustaminen aiheuttaa kuormitusarvion suuruisen lisäkuormituksen purkuvesistöön. Purkuvesistön kokonaiskuormitus ei kuitenkaan lisääntyisi merkittävästi, eikä seurauksena voisi olla esimerkiksi Suokumaanjärven kalakannan ja virkistyskäyttöarvon menettäminen. Vedenlaadulliset vaikutukset olisivat jokseenkin vähäiset. Merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ei purkuvesistössä aiheutuisi, eikä muutakaan luvan myöntämisen esteenä pidettävää haitallista vaikutusta. Vesienhoidollisten tavoitteiden toteutumisen kannalta Höytiönsuon kuormitusvaikutus ei ole ratkaiseva.

Höytiönsuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet on määrätty käsiteltäväksi niin sanotuin perustason rakentein ja pintavalutukseen perustuvalla puhdistuksella ympärivuotisesti. Kemiallinen puhdistus ja pintavalutus ovat niin sanottuja tehostettuja puhdistusmenetelmiä, ja kumpikin yksin täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen. Höytiönsuon olosuhteissa pintavalutus yhdessä perustason menetelmien kanssa on parasta käyttökelpoista tekniikkaa, ja menetelmillä saavutetaan riittävä puhdistustulos tuotantoalueen koko, alueen olosuhteet ja vaikutukset purkuvesistöön sekä sen tila huomioon ottaen.

Lupamääräyksellä 4 varmistetaan, että kuivatusvesien puhdistus toteutuu käytettäväksi määrätyillä menetelmillä myönnetyn luvan edellyttämällä tavalla. Mikäli näin ei jostain odottamattomasta syystä heti toiminnan alettua tapahtuisi, luvan saajan on tehtävä toimenpiteitä, jotka tehostavat käytössä olevien menetelmien puhdistuskykyä. Vasta jos viimeksi mainituilla toimenpiteillä ei saataisi aikaan riittävää puhdistuksen parantumista, puhdistusmenetelmän vaihtaminen olisi tarpeellista.

Kiintoainetta ja kokonaisfosforia koskeva 50 %:n puhdistustehovaatimus ja 20 %:n tehovaatimus kokonaistypelle ovat paitsi lupakäytännön mukaiset myös riittävät puhdistustarpeen kannalta. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta pintavalutukselle ei ole asetettu puhdistustehoa koskevia määräyksiä, koska ennalta ei voida arvioida menetelmän toimivuutta humuksen kiinniotossa. Käytössä on pintavalutuskenttiä, jotka ottavat kiinni humusta eri määrin tai sitten eivät ollenkaan.

Virtaamat Leppäsjoessa eivät sanottavasti muutu metsäojituksin peruskuivatetun suon kuntoonpanovaiheessa. Pumppaus ja pintavalutus yhdessä muiden rakenteiden (muun muassa virtaamansäätöpadot) kanssa tasaavat tuotantoalueelta lähtevää virtaamaa. Tarkkailun ja raportoinnin osalta lupamääräykset ovat asianmukaiset.

Lähimmät asutut kolme kohdetta sijoittuvat kaakkoispuoliselle Marttilan kylälle sijaiten ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti 522 metrin, 525 metrin ja 593 metrin etäisyydelle lohkon 1 kaakkoisreunasta. Lähimmät turveaumat on sijoitettu lohkon 1 keskiosalle noin 1 100 m etäisyydelle edellä mainituista kohteista. Tuotantoalueen kaakkoisreunaan on luvan saajan omistamalle maalle suunniteltu 20 metrin levyinen puustoinen suojavyöhyke säilytettäväksi koko toiminnan keston ajan. Kulkuyhteyksiin on suunniteltu tarpeelliset muutokset, jotta turvekuljetukset käyttökohteisiin voidaan suorittaa tarvitsematta käyttää Marttilan kylän kautta olevaa kulkuyhteyttä. Nämä ratkaisut on tehty Marttilan kylän asukkaiden aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen luvan saajalle esittämien toiveiden mukaisesti, ja ratkaisut ovat kirjattuina 18.11.2013 päivätyn Vaasan hallinto-oikeudelle osoitetun vastineen liitteessä 3. Turvetuotantoalueen ja edellä mainittujen asuttujen kohteiden välinen alue on noin puoleksi metsäalueita ja noin puoleksi peltoja. Kokonaan suoraa avointa osuutta asutuksen ja tuotantoalueen välillä ei ole. Luvan mukaisesti harjoitetusta toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta pöly- ja meluhaittaa eikä lupamääräyksiä ole tältä osin tarpeen muuttaa.

Suunnitellulla pintavalutuskentällä on kolme pituussuuntaista metsäojaa. Kentästä on tehty hakemusasiakirjoihin oheistettu erityinen tutkimus, joka osoittaa kentän toimivuutta puhdistuksessa muun ohessa turvekerroksen maatumisasteen osalta. Tästä huolimatta luvan saaja on jatkanut maanhankintaa tarkoituksena varautua ja tarvittaessa toteuttaa pintavalutus ojittamattomalle suoalueelle kuivatusvesien hyvän puhdistuksen varmentamiseksi. Osa alueesta on jo entuudestaan yhtiön omistuksessa, mutta alueen omistajatahojen selvittäminen on osoittautunut poikkeuksellisen suuritöiseksi.

Kilpailevan turvetuottajan samalla suoaltaalla jo käytössä olevan pintavalutuskentän toimintakyvyn perusteella ei ole mahdollista arvioida luvan saajan suunnitteleman pintavalutuskentän toimivuutta. Koska luvan saajalla ei ole tietoa kilpailevan tuottajan pintavalutuskentän puhdistuskykyyn vaikuttavista useista eri ominaisuuksista ja tekijöistä, kenttien toimintakyvyn vertaaminen ja johtopäätösten tekeminen ei ole mahdollista.

Kuormitusarvioinnin mukaan turvetuotannon aiheuttama lisäys kokonaisfosfori- ja typpipitoisuuksiin on niin vähäinen, ettei vesienhoidollisten ja kalataloudellisten tavoitteiden toteutuminen voi vaarantua. Vesienhoitoon liittyviä toimenpiteitä ei voida kuormitusta merkittävästi vähentävästi kohdentaa turvetuotantoon, koska turvetuotantoa ei tarkasteltavalla vesistöalueella juuri ole. Alueella on vain Ekoneva Oy:n 29 ha suuruinen Höytiönsuo 1 turvetuotantoalue, joka johtaa vetensä samaan purkuvesistöön kuin valitusta koskeva toteuttamaton hanke. Kuormituksen pienentymistä haetaankin ensisijaisesti maatalouden kuormituksen vähentämiseen kohdennettavien toimenpiteiden avulla.

Höytiönsuon 83,7 hehtaarin suuruinen osa-alue kuormittaa nykyiselläänkin alapuolisia vesistöjä metsäojitetun alueen kuormituksellaan, joka on huomattavasti pienempi kuin peltoviljelyn. Turvetuotantoon ottamisen seurauksena alueen nykyinen kuormitus noin kaksinkertaistuisi. Alapuolisten vesistöjen tilan kannalta vaikutus on kuitenkin hyvin vähäinen, koska kuormitus lisääntyy suhteellisen pienellä osalla valuma-aluetta eikä kokonaiskuormitus siitä johtuen voi merkittävästi suurentua. Purkuvesistöjen vedenlaadullinen tila ei merkittävästi heikenny eikä niiden käyttökelpoisuus eri tarkoituksiin huomattavasti vaikeudu.

Höytiönsuo ja Konnunsuo ovat erillisiä toisiinsa nähden etäisiä suoaltaita. Suoaltaiden välinen etäisyys on keskipisteiden perusteella noin 7,5 kilometriä. Suoaltaat erottavat toisistaan niiden väliin sijoittuvat laaja Hyvättilänsuo, paikallinen tiestö sekä Konnunsuon vankilan ja yksityisten laajat peltoalueet. Lisäksi Konnunsuo on turvetuotantoalue pääosalta suoallastaan. Konnunsuolla turvetuotantoa on ollut enimmillään noin 565 hehtaarin alalla. Tuotannosta poistunutta pääosin jo muussa maankäytössä olevaa alaa on noin 330 hehtaaria ja varsinaista tuotantoalaa noin 235 hehtaaria. Turvetuotanto Konnunsuolla päättyy noin vuonna 2020.

Konnunsuon turvetuotantoalueen ja vankilan ynnä muiden peltojen välissä on edellä mainittu laajahko, noin puoliksi ojitettu ja ojittamaton Hyvättilänsuon suoalue. Konnunsuon vankilan itäpuolisten peltojen ja suunnitellun Höytiönsuon tuotantoalueen väliin jää tehokkaasti metsäojitettu ja metsittynyt Höytiönsuon länsiosa, jonka itäreunaan Höytiönlampi sijoittuu. Tuotantoalueen ja vankilan itä- ja koillispuolisten peltojen välinen lyhin etäisyys on noin 1 200 m. Vankilan kaikille puolille sijoittuvan lähes yhteneväisen ja sivuiltaan noin kolme kilometriä pitkän neliömuotoisen peltoaluekokonaisuuden pinta-ala on varsin huomattava eli noin 1 000 hehtaaria eli 10 km2 .

Konnunsuon turvetuotannolla on 10.9.2003 myönnetty ja 3.2.2012 tarkistettu ympäristölupa. Höytiönsuota huomattavasti suuremman Konnunsuon turvetuotantohankkeen ei ole todettu ympäristölupamenettelyjen yhteydessä aiheuttaneen linnustollisten arvojen tuhoutumista taikka heikentymistä samaisella linnustollisesti merkittävällä alueella, johon Höytiönsuon turvetuotannon vaikutusten väitetään nyt erityisen haitallisina kohdistuvan. Samalla kokonaisuudella on Konnunsuon turvetuotannon lisäksi ollut paljon muutakin erilaisia ympäristövaikutuksia aiheuttavaa toimintaa kuten maataloutta, suurehko jäteasema, ampumarata, asutusta ja vankila (lakkautettu) sekä niihin liittynyttä liikennettä.

Toiminnan linnustolliset vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti turvetuotantoa varten kunnostettavaan 83,7 hehtaarin suuruiseen metsäojitettuun ja metsittyneeseen suoalueeseen. Pesintä toiminta-alueella estyy, mutta toiminta ei kuitenkaan tuhoa lajiyksiöitä eikä niiden esiintyminen alueella ja sen lähiympäristöissä esty. Tuotantoalueen reuna-alueilla linnustoa häiritsevä vaikutus jää käsityksemme mukaan vähäiseksi.

Höytiönlampi ei sijoitu tuotantoalueen sisäpuolelle, vaan sen läntisimmän osa-alueen muodostavan 25,7 ha suuruisen lohkon 2 länsipuolelle. Muut kolme lohkoa sijoittuvat suhteessa lampeen verrattain etäälle. Lohkon 2 länsireuna sijoittuu vain noin 145 metrin matkalta alle 200 metrin etäisyydelle Höytiönlammen itärannasta, etäisyyden ollessa lyhimmillään noin 170 metriä. Lohkon 2 ja lammen välisen alueen ja myös muunkin lampea ympäröivän alueen puustoisuus antaa suojaa toiminnan melu- ja pölyvaikutukselta. Vähäinen osa tuotantoalueesta sijoittuu noin 200–300 m etäisyydellä lammesta, minkä vuoksi toiminnan melu ei häiritsevästi kantaudu lammen alueelle. Pääosa lammen ympäristöstä on erämaista ja suojaista metsittynyttä suoaluetta. Toiminta ei aiheuta Höytiönlammella ja sen ympäristössä luonnonsuojelulain 39 §:n nojalla kiellettyä vaikutusta.

Häiriön mahdollisuutta ja myös merkitystä voidaan tarkastella olemassa olevien linnustollisesti arvokkaiden kohteiden ympäristöön sijoittuvien toimintojen arvioitavissa olevien ympäristövaikutusten perusteella. Vertailukohteena voidaan pitää Helsingin kaupungin alueella sijaitsevaa Vanhankaupunginlahden lintuvesi Natura 2000 -kohdetta (FI0100062), jonka aluetyyppi on SCI ja SPA pinta-alan ollessa 316 ha. Kohde sijaitsee keskellä Helsingin keskustan aluetta siten, että suojelualue on kaikilta puolin rakennettujen kaupunginosien jokseenkin lyhyin etäisyyksin ympäröimä. Edellä tarkoitetunlaisia häiriöitä avonaisessa ja kovia pintoja omaavassa ympäristössä suojelualueen suuntaan ovat jo pitkäkestoisesti aiheuttaneet vilkas ympärivuorokautinen valtaväylien ja katuverkoston liikenne, erilainen rakentaminen, ylitse tai lähitse menevä lentoliikenne, Vanhankaupunginlahden veneliikenne ja suojelualueella sekä sen läheisyydessä tapahtuva erilainen liikkuminen. Nämä pysyvät toiminnot ja harrasteet eivät ole aiheuttaneet sellaisia haitallisia vaikutuksia Vanhankaupunginlahden alueen linnustolle tai muulle lajistolle, että seurauksena olisi ollut alueen suojelullisten arvojen menettäminen tai heikentyminen.

Höytiönsuolla turvetuotantoa olisi Ekoneva Oy:n tuotantoalue mukaan luettuna yhteensä 112,7 hehtaarin suuruisella yhteneväisellä alueella.

Tuotantokauden 20–50 tuotantopäivänä koko alueella työskentelisi kolme tai enintään neljä nykyaikaista maataloustraktoria työkoneineen. Vain osan aikaa toiminta on ympärivuorokautista. Puustoinen ja muutoinkin kasvupeitteinen ympäristö sekä ääniä vaimentavat pehmeät turvekenttäpinnat ovat pöly- ja meluvaikutuksen ympäristöön leviämistä estäviä tai lieventäviä elementtejä. Toiminta ei yksin ja yhdessä siihen rajautuvan jo olemassa olevan turvetuotannon kanssa aiheuta luonnon- ja ympäristönsuojelulain vastaisia vaikutuksia alueen maaympäristöön ja sillä esiintyville eliölajeille.

Hakemusasiakirjoihin sisältyvä linnustoselvitys, joka tarpeellisessa määrin ulottuu suunnittelualueen ulkopuolelle, antaa riittävät tiedot kohde- ja vaikutusalueen linnustosta toiminnan vaikutusten arvioimiseksi.

Koska Höytiönlampi on noin 20 hehtaarin suuruinen soistumistilassa oleva suolampi, se ei pinta-alansa perusteella ole vesilaissa tarkoitettu suojeltu vesiluontotyyppi. Lampeen tehtyjen ojakaivujen ja ojitusjärjestelyjen aiheuttamien vaikutusten vuoksi lampi ei ole luonnontilainen. Toiminta ei aiheuta lammelle muutakaan vesilaissa tarkoitettua lupaa edellyttävää vaikutusta.

Lammen jo tähän mennessä voimakkaasti muuttunut luonnontila ei ole este viitasammakon esiintymiselle, lisääntymiselle ja talvehtimiselle, koska lajin yksilöitä edelleenkin esiintyy runsaasti lammessa. Hankkeen toteuttaminen pienentäisi enintään noin 38 hehtaarilla Höytiönlammen valuma-aluetta. Lampi saa vesiä itä- ja kaakkoispuolisilta suo–kivennäismaa-alueilta tulevilla kanavilla sekä suorana sadantana. Valuma-alueen pienentyminen voi vähäisessä määrin hidastaa veden vaihtuvuutta, mutta se ei aiheuta muita vesitaloudellisia tai vastaavia muutoksia jo entuudestaan rehevässä ja voimakkaassa umpeenkasvuvaiheessa olevassa lammessa. Yksi rehevyyttä yllä pitävä tekijä on lammen runsas linnusto. Kuivatusvesiä ei lampeen ole suunniteltu johdettavaksi.

Aluehallintovirastolle annettuun 28.1.2013 päivättyyn vastineeseen sisältyneen selvityksen "Turvetuotannon ja viitasammakoiden suojelun yhteensovittaminen" mukaan lajin esiintyminen turvetuotantoalueiden rakenteissa ja niiden läheisyydessä on hyvin tyypillistä. Tuotantoalueen ja Höytiönlammen välinen alue on metsittynyttä aluetta ja hyvin vähäiseltä osalta tuotantoalue sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä lammesta. Koska vallitseva tuulensuunta ei ole idästä, turvepölyä ei kulkeudu lammen suuntaan merkittävissä määrin ja laskeuma lammelle on vähäinen. Viitasammakon kutu painuu pohjaan välittömästi kutemisen jälkeen. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikat Höytiönlammessa eivät heikenny.

Vuoden 2007 havainto idänkirsikorennosta Höytiönlammella ei tarkoita, että lajia olisi pitänyt havaita myös vuoden 2011 kartoituksessa neljä vuotta myöhemmin ja että lajia esiintyisi säännöllisesti Höytiönlammen alueella. Väite, että Höytiönlammella esiintyisi toista luontodirektiivin liitteen IV lajia täplälampikorentoa, ei ole perusteltu. Höytiönsuon turvetuotantoalue ei muodosta osaakaan lampea ympäröivästä enemmän tai vähemmän avonaisesta rantavyöhykealueesta. Tuotantoalueen lohkon 2 länsireuna muodostaa vain hyvin suppean alueen lampea etäämmällä ympäröivästä puustoisesta suoalueesta. Lammella esiintyviin korentolajeihin toiminnalla ei olisi haitallista vaikutusta.

Enintään metsäojan suuruisena kaivettava turvetuotantoalueen eristysoja käy lähimmillään 155 metrin päässä Höytiönlammen rantaviivasta Lammen itäpuolisella osuudella mainittu oja kulkee puustoisella suoalueella, eikä sivua lammen rantaa ja kuivata rantavyöhykettä. Metsäoja alentaa pohjaveden pinnan tasoa noin 40 metrin etäisyyteen. Eristysojaa ei kaiveta lammen koillisosan paikkeilla lampeen saakka, vaan oja yhdistetään etäämmällä lammesta siihen jo entuudestaan kaivettuun metsäojaan. Koska eristysoja johtaa vetensä lampeen, se ei vie vettä siitä pois ja alenna lammen vedenpintaa. Vesitaloudellista muutosta ei lammessa eikä myöskään siihen kaivetuissa ojissa aiheudu.

Lohkon 2 reunaojana toimivan kokoojaojan lyhin etäisyys lampeen on noin 170–196 metriä. Tuon linjan itäpuolella noin 145 metrin levyisellä lohkon 2 nurkka-alueella ylläpidetään kenttien kuivatustilaa ojitusta tarpeen mukaan syventämällä. Näin leveä suokannas käytännössä vettä läpäisemättömänä riittää pitämään lammen ja tuotantoalueen hydrologisesti toisistaan erillään ja estämään kenttien kuivattavan vaikutuksen ulottumisen lampeen ja sen rantavyöhykkeeseen saakka.

Suhteessa lammen vedenpinnan tasoon kaikki lohkot ovat pinnoiltaan sitä ylempänä. Myös lohkojen pohjat ovat pääosalta aluetta lammen vedenpintaa (+46,2 m) korkeammassa tasossa, koska pääosa tuotantoalueesta sijoittuu +50 metrin korkeuskäyrän läheisyyteen tai sen yläpuoliseen tasoon. Lohkon 2 lammen puoleista reunaa on aluehallintovirastokäsittelyn aikana rajattu sellaiseen etäisyyteen, että reuna sijoittuu jokseenkin kauaksi lammen ja tuotantoalueen väliin sijoittuvaa tasoa +47,5 m osoittavasta korkeuskäyrästä. Lammen vedenpinta on 1,3 metriä alempana lohkon 2 lammen puoleisen osa-alueen pintaa. Noin 170–200 metrin levyinen kannas riittää pitämään lammen ja tuotantoalueen hydrologisesti erillään toisistaan, vaikka kentän pinta laskisi kuivatuksen ja turpeennoston myötä hieman lammen vedenpintaa alemmaksi. Mittausten tarkentumisen vuoksi lammen ja lohkon 2 ojitusratkaisujen väliset etäisyydet ovat tarkentuneet pitemmiksi kuin mitä 28.8.2012 päivätyssä vastineessa on esitetty.

Hankkeen vesistövaikutukset eivät estä Vuoksen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Höytiönsuon 83,7 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen osuus Leppäsjoen 86,09 km2:n valuma-alueesta on alle 1 %. Koska Suokumaanjoen luusua samannimiseen järveen sijaitsee noin kuusi kilometriä alavirtaan Kupinjoen yhtymäkohdasta, valuma-alueosuus pienentyy järveen tultaessa. Leppäsjoen valuma-alueen lisäksi Suokumaanjärveen, pääosin Suokumaanjokea myöten, johtuvat 51,27 km2:n suuruisen Suokumaanjoen valuma-alueen, 41,97 km2:n suuruisen Kupinjoen valuma-alueen ja 9,27 km2:n suuruisen Kesäjärvenojan valuma-alueen vedet. Suokumaanjärven luusuassa Höytiönsuon turvetuotantoalueen valuma-alueosuus on alle 0,5 %. Suokumaanjoen luusuassa altaan yläpäässä osuus on vain vähän suurempi ollen kuitenkin huomattavasti alle 1 %.

Suokumaanjoen yläjuoksun tarkkailupisteessä Höytiönsuon tuotannon aikaiset kuivatusvesien aiheuttamat keskimääräiset nettopitoisuudet keskivirtaamatilanteessa olisivat 0,04 mg/l kiintoainetta, 0,5 μg /l fosforia ja 20 μg /l typpeä. Sen alapuolisella määrityspisteellä vastaavat nettopitoisuudet olisivat 0,03 mg/l kiintoainetta, 0,4 μg /l fosforia ja 18 μg /l typpeä. Alempana Suokumaanjoessa Kesäjärvenojan yhtymäkohdan alapuolella ja erityisesti Suokumaanjärvessä nettopitoisuudet olisivat virtaamien suurentumisesta ja paremmista laimentumisolosuhteista johtuen vieläkin pienemmät.

Suokumaanjoen ylä- ja alajuoksun määrityspaikoilla Höytiönsuon kuivatusvesien aiheuttama nettopitoisuus tuotantovaiheessa muodostaisi noin 1 % sekä fosfori- että typpikuormasta, ja 0,3 % Suokumaanjoen alajuoksun havaintopaikan kiintoainekuormasta. Suokumaanjärvessä osuus jää selvästi pienemmäksi.

Vesienhoidollisen tavoitetilan saavuttamatta jääminen vuonna 2015 ei ole voinut olla seurausta Höytiönsuon turvetuotannon aiheuttamasta kuormituslisästä. Hyvän tilan saavuttamiseksi on tarpeen asettaa uusi tavoiteaika vuoteen 2021. Tarvittaessa tavoiteaikaa voidaan jatkaa vuoteen 2027. Koska hankkeen aiheuttamat pitoisuusvaikutukset purkuvesistössä olisivat hyvin vähäiset ja koska erilaisin toimenpitein tullaan pienentämään vesistöalueen muista lähteistä tulevaa kuormitusta, on perusteetonta väittää, että Höytiönsuon turvetuotanto toteutuessaan estäisi purkuvesistöjen hyvän tilan saavuttamisen.

Koska vedenlaadulliset vaikutukset ovat hyvin lieviä, ovat niin sanotut välilliset vaikutukset kalatalouteen ja virkistyskäyttöön myös vähäisiä.

Hankkeen vedenlaadulliset vaikutukset ovat hyvin lieviä Suokumaanjoen pisteillä, missä on harjuksen esiintymisaluetta. Ennen Suokumaanjokea kuivatusvedet johtuvat noin 2,8 km matkan Rajaojassa ja lähes 3,9 km matkan Leppäsjoessa eli yhteensä noin 6,7 km matkan. Kun Suokumaanjokiosuus on noin 6 km, purkureitin kokonaispituus Suokumaanjärveen on noin 12,7 km. Hankkeesta aiheutuva kaikkinainen kalataloudellinen haitta voidaan estää vuosittain suoritettavaksi määrätyn 800 euron kalatalousmaksun käytöllä.

Höytiönsuon suunniteltu 83,7 hehtaarin tuotantoalue muodostaa vähäisen osan Höytiönsuon suoallaskokonaisuudesta. Aluetta on voitu käyttää jokamiehen oikeuden nojalla, mikä mahdollisuus säilyy pääosalla suoallasta, vaikka turvetuotantohanke toteutetaan. Toiminnan sijoittaminen ei ole maakuntakaavan aluevarausten vastaista, koska alueeseen ei kohdistu toiminnan syrjäyttävää maankäyttövarausta. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:n valituksessaan ilmoittamaa SL-merkintää ei maakunta- eikä muussakaan kaavassa ole Höytiönsuon aluevarauksena. Toiminta ei muutoinkaan sijoitu SL-varausta tarkoittavalle alueelle. Toiminta ei sijoitu Höytiönlampeen nähden siten, että sen suojelullinen merkitys ja käyttö erilaisiin virkistyksellisiin toimintoihin estyisi tai vaikeutuisi. Höytiönlammen suojelun toteuttamiseen toiminnalla ei ole estävää tai haittaavaa vaikutusta.

Ympäristölupahakemuksen johdosta antamassaan 29.5.2012 päivätyssä lausunnossa Kaakkois-Suomen ELY-keskus ei ole katsonut hakemukseen sisällytettyjen luontokartoituksien olevan riittämättömiä. ELY-keskus on katsonut, että hakijan tulee tarkemmin perustella viitasammakoiden kuuntelualueiden kartoitus, melun Höytiönlammen alueelle aiheuttama häiriö ja tuotannon kuivatuksen vaikutus lammen vesitalouteen.

Vapo on ELY-keskuksen lausunnon johdosta täydentänyt hakemustaan 28.8.2012 päivätystä vastineesta sekä sen 28.1.2013 päivätystä täydennyksestä ilmenevillä tavoin. Täydennykseen on Höytiönlammen suojaamistarkoituksessa sisältynyt tuotantosuunnitelman muutos siten, että lohkon 2 länsireunasta eli lampea lähimmältä osuudelta on tuotantokenttää rajattu 5,8 ha (pinta-ala on pienentynyt 31,5 hehtaarista 25,7 hehtaariin). Aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 ei ole sille elokuussa 2012 toimitettu 83,7 hehtaarin tuotantosuunnitelma, vaan alkuperäinen 89,2 hehtaarin suunnitelma, joka antaa lohkon 2 ja Höytiönlammen keskinäisestä sijoittumisesta erheellisen kuvan. Kun suojaamistarve liittyy vain lohkon 2 länsireunan toimintojen vaikutuksiin, on suojavyöhyke riittävä.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on antanut vastaselityksen lausuntojen, vastineiden ja selityksen johdosta. Vastaselityksessä on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Huomioon ottaen purkuvesistön kunto ja vesiensuojelun toimenpideohjelmaehdotuksen tavoitteet on perusteltua edellyttää myös turvetuotannolta päästöjen vähentämistä nykytasosta. Luvan mukainen vesienkäsittely lisää päästöjä purkuvesistöön. Tutkimusten perusteella ojitetuilla pintavalutuskentillä on saatu poistumaan kiintoainetta ja typpeä, mutta sen sijaan niiltä huuhtoutuu humusaineita, rautaa ja fosforia. Nämä aineet ovat kriittisiä purkuvesistön vedenlaadun kannalta ja harjuskannan elinolosuhteiden turvaamisen osalta.

Suokumaan osakaskunnalle ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen lausuntojen, vastineiden ja selityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Valitusoikeus ympäristönsuojelulain mukaisessa asiassa

Vapo Oy on selityksessään vedonnut siihen, että Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:n valitus tulisi jättää osin tutkimatta yhdistyksen puuttuvan valitusoikeuden perusteella. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus lain nojalla annetusta viranomaisen päätöksestä on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät. Yhdistyksen valitusoikeutta ei ole ympäristönsuojelulaissa rajattu muutoin kuin yhdistyksen tarkoituksen ja toiminta-alueen perusteella. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry on siten ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla voinut hakea muutosta Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupaa koskeviin päätöksiin.

Pääasia

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella (2 kohta), että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on saman pykälän 2 momentin mukaan otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta).

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Toiminnan sijoittamisessa on mainitun momentin mukaan lisäksi noudatettava muun muassa, mitä lain 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 52 §:n 1 momentin mukaan lupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi. Luvan voimassaoloa ja tarkistamista koskevan ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentissa on säädetty, että luvan määräaikaisuutta harkittaessa on otettava huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja merenhoitosuunnitelma sekä niiden toimenpideohjelmat.

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukaisesti tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Ennen muutoslain voimaantuloa vireille tullut lupa-asia käsitellään muutoin noudattaen ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, ei kuitenkaan kumottavaa 71 §:ää.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 21 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Saman momentin 3 kohdan mukaan pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015. Lain 25 §:n mukaan vesienhoitosuunnitelmassa voidaan pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan vaiheittain.

Hallituksen esityksen (HE 120/2004 vp) ympäristönsuojelulain 50 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Saatu selvitys

Aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvan Vapo Oy:n hakemuksen mukaisesti 83,7 hehtaarin suuruiselle uudelle tuotantoalueelle Höytiönsuolla Lappeenrannassa. Päätöksen mukaan hakija oli muuttanut hakemustaan siten, että lohkon 2 pinta-alaa on pienennetty 31,5 hehtaarista 25,7 hehtaariin. Aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 2 olevassa kartassa tuotantolohkon 2 pinta-ala on kuitenkin virheellisesti edelleen 31,5 hehtaaria.

Suurin osa alueesta on ojitettu. Tuotantoalue sijoittuu vuodesta 2000 alkaen turvetuotannossa olleen Ekoneva Oy:n 29 hehtaarin suuruisen turvetuotantoalueen itä-, länsi- ja pohjoispuolelle. Höytiönsuon tuotantovaiheen on arvioitu kestävän noin 35 vuotta eli noin vuoteen 2045.

Turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat eristysojat, päisteputkirakenteet, kaksi laskeutusallasta ja ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Metsäojitetulle alueelle tehtävän pintavalutuskentän pinta-ala on 3,6 hehtaaria eli noin 4,3 % tuotantoalasta. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta alapuoliseen vesistöön reittiä Rajaoja–Leppäsjoki–Suokumaanjoki–Suokumaanjärvi.

Leppäsjoki, Suokumaanjoki ja Suokumaanjärvi ovat voimakkaasti kuormitettuja. Kuormitus on peräisin pääosin maataloudesta ja Konnunsuon vastaanottokeskuksen jätevesistä. Vapo Oy:n läheisen Konnunsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien laskeminen Leppäsjokeen on lopetettu noin kymmenen vuotta sitten, ja kuivatusvedet johdetaan nykyisin toiseen vesistöön. Suokumaanjoen vesistö on kalataloudellisesti merkittävä, ja Suokumaanjoessa esiintyy todennäköisesti alkuperäinen ja lisääntyvä harjuskanta.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Suokumaanjärven ekologinen tila on tyydyttävä ja Suokumaanjoen ja Leppäsjoen ekologinen tila välttävä. Vesienhoitosuunnitelmassa Suokumaanjärvi, Suokumaanjoki ja Leppäsjoki on nimetty riskivesistöiksi ja on arvioitu, että Suokumaanjärven hyvä ekologinen tila saavutetaan vuoteen 2021 mennessä ja Suokumaanjoen ja Leppäsjoen hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä.

Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa todetaan turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden osalta, että uusilla tuotantoalueilla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ovat ympärivuotinen pintavalutus tai ympärivuotinen kemikalointi. Parasta käyttökelpoista tekniikka voi olla myös jokin muu edellä mainittujen tehoinen vesienkäsittelymenetelmä, jonka teho on luotettavasti osoitettu. Joissain tapauksissa, esimerkiksi alapuolisen vesistön niin vaatiessa, voidaan edellyttää edellä mainittujen menetelmien yhdistelmää. Kustannustehokkain ja toimivuudeltaan paras vesiensuojelurakenne on ojittamattomalle suoalueelle perustettu pintavalutuskenttä.

Turvetuotantoalueen länsipuolella sijaitseva Höytiönlampi ranta-alueineen on arvokas lintujen levähdys- ja ruokailualue. Höytiönlammen rantaluhta on silmälläpidettävää (NT) avoluhtaa. Höytiönlammella ja sen lähialueilla on luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetun luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Tässä asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta uudesta luvasta turvetuotantoon. Aluehallintovirasto oli mainitun lain nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 31.10.2023 jättämään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite ja siihen liittyvät toiminnan vaikutuksia koskevien selvitysten toimittamista koskevat velvoitteet raukeavat. Muilta osin asiassa sovelletaan kuitenkin edelleen vanhan ympäristönsuojelulain säännöksiä.

Luvan myöntämisen edellytysten osalta tulee tässä tapauksessa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla erityisesti arvioitavaksi aiheutuuko toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä on otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä uudessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa tavoitteena on edelleen Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven hyvä tila, mutta tilatavoitteiden saavuttamisen osalta kyseiset vesistöt on vesienhoitosuunnitelmassa katsottu riskivesistöiksi. Suokumaanjärvessä sisäisen kuormituksen on arvioitu pysyvän korkeana pitkään, ja hyvän tilan saavuttamisen olevan siten hidasta ja epävarmaa. Suokumaanjoen arvokkaan harjuskannan turvaaminen voi vaarantua jo vähäistenkin vesien tilassa tapahtuvien muutosten johdosta.

Luvan hakija on korostanut sitä, että Höytiönsuon ottaminen turvetuotantoon merkitsee alapuolisten vesistöjen kannalta kuormituksen lisääntymistä vain suhteellisen pienellä osalla valuma-aluetta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitetty huomioon ottaen jo varsin vähäinenkin lisäkuormitus voi kuitenkin aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista. Arvioitaessa luvan myöntämisen edellytyksiä on myös otettava huomioon kuivatusvesien johtamisreitin muu kuormitus, mukaan lukien kuormitus, joka aiheutuu tähän tuotantoalueeseen rajoittuvan Ekoneva Oy:n turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamisesta.

Ympäristöluvan lupamääräykset muodostavat kokonaisuuden, jossa myös luvan tarkistamista koskevalla määräyksellä voi olla olennaistakin vaikutusta luvan edellytyksiä ja muuta lupamääräyksiä koskevaan harkintaan. Aluehallintoviraston päätökseen sisältyneellä, ympäristönsuojelulain edellä mainitun muutoksen johdosta rauenneella luvan tarkistamista koskevalla määräyksellä voidaan katsoa olleen tässä tapauksessa merkitystä arvioitaessa luvan myöntämisen edellytyksiä ja turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä koskevien määräysten riittävyyttä.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Turvetuotantoalueilla paras käyttökelpoinen tekniikka määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet ja jäljellä oleva käyttöikä. Tässä tapauksessa turvetuotantoalueen vesienkäsittely on hakemuksen mukaan perustunut ojitetulle alueelle tehtävään ympärivuotiseen pintavalutuskenttään, kahteen laskeutusaltaaseen, päisteputkirakenteisiin ja eristysojiin. Luvanhakija on ilmoittanut käyneensä neuvotteluja maanomistajien kanssa pintavalutuskentän sijoittamisesta ojittamattomalle suoalueelle sopivaan paikkaan, mutta neuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin. Lupahakemuksen mukainen pintavalutuskenttä ei mitoitukseltaan myöskään vastaa oikeudellisesti sitomattomassa, mutta selvitysaineistoa sisältävässä Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) esitettyjä ojitetulle pintavalutuskentälle annettuja mitoitusarvoja.

Ottaen huomioon Höytiönsuon kuivatusvesien purkuvesistöjen Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven tilasta ja muusta kuormituksesta asiassa saatu selvitys, ei hakemuksessa esitettyjen vesiensuojeluratkaisujen voida katsoa täyttävän ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin vaatimusta lupamääräysten perustumisesta parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Edellä esitetty huomioon ottaen lupapäätökseen sisältyneet lupamääräykset eivät ole riittäviä varmistamaan, että turvetuotannosta ei aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää vesistöjen pilaantumista. Kuivatusvesien johtamisesta purkuvesistöihin kohdistuvaa kuormitusta ja kuivatusvesien johtamisesta aiheutuvaa Leppäsjoen, Suokumaanjoen ja Suokumaanjärven pilaantumista olisi mahdollista vähentää muun muassa tuotantoalueen pinta-alaa rajoittamalla tai kuivatusvesien käsittelyä tehostamalla. Koska asiaa ei voida käsittelyn pohjana olevan hakemuksen perusteella ratkaista siten, että lupa olisi myönnettävissä lupamääräyksiä muuttamalla tai uusia lupamääräyksiä asettamalla, asia on palautettava uudelleen käsiteltäväksi. Myös asiaa uudelleen käsiteltäessä tulee ottaa huomioon turvetuotannon vaikutukset viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, Höytiönlammen vesitalouteen ja alueella esiintyvään linnustoon.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 22.4.2016