Muu päätös 1770/2016

Asia Maakuntakaavan vahvistamista koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. Tuusulan kunnanhallitus

3. B ja C

4. Lemminkäinen Oyj

5. Ruokakesko Oy, Helsingin Osuuskauppa Elanto, Kiinteistö Oy Lommilan Kauppakeskus ja Kiinteistö Oy Voisalmen Liiketalo

6. D, Kiinteistö Oy Meripetikko, Kiinteistö Oy Petikontie 1, Kiinteistö Oy Vantaan Porttisuontie 11, Petikko-Varisto kauppiasyhdistys ry ja Unikulma Oy

7. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry – Helsingfors³traktens Ornitologiska Förening Tringa rf

8. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Ympäristöministeriö 30.10.2014 nro YM2/5222/2013

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan maakuntavaltuusto on 20.3.2013 (§ 8) hyväksynyt Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan.

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava käsittää Uudenmaan alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, liikennejärjestelmään, vähittäiskaupan palveluverkkoon ja haja-asutuksen ohjaukseen liittyvät alueidenkäyttöratkaisut. Maakuntakaava kumoaa osittain alueella voimassa olevat maakuntakaavat.

Uudenmaan liitto on saattanut maakuntavaltuuston päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Asian käsittely ympäristöministeriössä siltä osin kuin nyt on kysymys

Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet muiden ohella Finavia Oyj, Lemminkäinen Oyj, Ruokakesko Oy asiakumppaneineen, D asiakumppaneineen, Tuusulan kunnanhallitus, A, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, C ja B asiakumppaneineen.

A on ympäristöministeriölle tekemässään valituksessa vaatinut, että maakuntakaavan Vihdin Huhmarin alueelle merkitty seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön merkintä sekä työpaikka-alueen reservialueen merkintä poistetaan. Vaatimuksensa tueksi A on lausunut muun ohella seuraavaa:

Vähittäiskaupan suuryksikköä ja työpaikka-alueen reservialuetta ei voida sijoittaa alueelle sen luontoarvoista johtuen. Merkinnät on sijoitettu luonnonsuojelualueelle, jolla esiintyy liito-oravia, ja jonne elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on määrännyt hakkuukiellon ja suojaviheryhteyden alueen poikittaissuunnassa. Alueen käyttöönotto vaatisi mittavaa maas³tonmuok³kaus³ta, mikä ei ole luontoarvojen vuoksi mahdollista. Luontoarvojen osalta mainitaan myös alueen vesistöt, joille aiheutuisi vaaraa hulevesien vuoksi. Valituksen mukaan alueella on myös muita luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettuja kohteita.

Huhmariin osoitettu vähittäiskaupan suuryksikkö voi sijoittua vain hyvin rajatulle alueelle. Alue on liian pieni luonnonsuojelualueille, muille arvokkaille luontoalueille ja vähittäiskaupan suuryksikölle. Alueen osittainen käyttöönotto on haasteellista sen maaperä- ja vesistöolosuhteista johtuen. Vähittäiskaupan suuryksikkö on sijoitettu varsin tarkasti valtateiden 1 ja 2 länsipuolelle. Näin on jätetty huomioimatta alueen luontoarvot. Valituksen mukaan maakuntakaavassa täytyy ensin esittää kuntarajat ylittävät ekologiset yhteydet ja vasta sitten voidaan laatia merkittäviä työpaikka-alueita.

Uudenmaan liitto on antanut vastineen lausuntojen ja valitusten johdosta.

Lemminkäinen Oyj, Ruokakesko Oy asiakumppaneineen, D asiakumppaneineen, Tuusulan kunnanhallitus, A, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan píiri ry, C ja B asiakumppaneineen ovat antaneet vastaselitykset.

Ympäristöministeriön ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään Finavia Oyj:n valituksen tältä osin hyväksyen jättänyt Tuusulan Rykmentinpuiston taajamatoimintojen aluevarauksen maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin vastaisena vahvistamatta. Ympäristöministeriö on jättänyt A:n valituksen myöhästyneenä tutkimatta sekä hylännyt Lemminkäinen Oyj:n, Ruokakesko Oy:n ja sen asiakumppanien, D:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Tuusulan kunnan valitukset. Ympäristöministeriö on osittain hylännyt Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n sekä C:n ja B:n ja asiakumppanien valitukset. Ympäristöministeriö on myös hylännyt E:n valituksen, joka kohdistui muun ohella samoihin kaavamerkintöihin kuin A:n tutkimatta jätetty valitus.

Ympäristöministeriö on perustellut päätöstään edellä mainituilta osin seuraavasti:

Vahvistamatta jätetty taajamatoimintojen alue Tuusulan Rykmentinpuistossa

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevien yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytön suunnittelussa olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään. Eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on turvattava olemassa olevien valtakunnallisesti merkittävien lentoasemien kehittämismahdollisuudet. Lentoasemien ympäristön maankäytössä tulee ottaa huomioon lentomelun aiheuttamat rajoitukset. Uusia lentoasemia suunniteltaessa ja olemassa olevia kehitettäessä tulee ottaa huomioon asutus ja muut melulle herkät toiminnot.

Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu taajamatoimintojen alue Tuusulan Rykmentinpuiston alueelle. Merkinnän kuvauksen mukaan sillä osoitetaan yksityiskohtaista suunnittelua edellyttävät asumiseen, palvelu- ja työpaikka- sekä muihin taajamatoimintoihin varattavat rakentamisalueet. Merkintä sisältää taajamien sisäiset liikenneväylät sekä liikenteen tarvitsemat satama-, huolto-, varikko-, terminaali-, ratapiha- ja muut vastaavat alueet, ulkoilureitit, pyöräily- ja jalankulkureitit, paikalliskeskukset, yhdyskuntateknisen huollon alueet, muut erityisalueet, paikalliset suojelualueet sekä virkistys- ja puistoalueet.

Tuusulan Rykmentinpuiston alue on osoitettu voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa puolustusvoimien alueeksi. Merkinnän kuvauksen mukaan sillä osoitetaan sellaiset puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevat varuskunta-, harjoitus- ja vastaavat alueet, joille yleisön pääsy on rajoitettu. Suunnittelumääräyksen mukaan taajamatoimintojen alueisiin kiinteästi liittyvät puolustusvoimien alueet muun muassa Tuusulan Hyrylässä varataan taajamatoimintojen alueiksi, mikäli ne vapautuvat puolustusvoimien käytöstä.

Vaihemaakuntakaavassa ei ole käsitelty Helsinki-Vantaan lentoaseman melualuetta. Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomelualueet, jotka perustuvat Fin³avia Oyj:n vuonna 2002 laatimiin lentomelun verhokäyriin. Nämä verhokäyrät perustuvat koosteeseen vuosien 2003, 2010 ja 2020 meluennusteista, huomioiden kunkin ennustevuoden suurimman melualueen. Uudenmaan maakuntakaavan lentomelualue ei ulotu vaihemaakuntakaavassa Tuusulan Rykmentinpuistoon osoitetulle taajamatoimintojen alueelle.

Rakennus- ja huoneistorekisterin vuoden 2013 tietojen mukaan kyseisellä alueella on vain vähän asutusta.

Samanaikaisesti vaihemaakuntakaavan laadinnan kanssa on ollut vireillä Finavia Oyj:n hakemus Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöluvaksi. Ympäristölupamenettely on käynnistynyt vuonna 2007. Ympäristölupahakemusta varten Finavia Oyj on laskenut melualueen ennustetilanteessa 2025. Ympäristölupahakemuksessa esitetty uusi verhokäyrä perustuu tämän vuoden 2025 ennusteen ja vuonna 2002 laaditun verhokäyrän yhdistelmään. Uuden verhokäyrän määrittelyssä on käytetty uutta kansainvälisesti hyväksyttyä lentomelun laskentamenetelmää, jota muun muassa kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO suosittelee.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Helsinki-Vantaan lentoasemalle ympäristöluvan elokuussa 2011. Ympäristöluvassa ei ole annettu määräyksiä melualueen laajuudesta. Lupamääräyksiä on annettu muun muassa kiitoteiden käytöstä, lentotoiminnasta ja melunhallinnasta. Vaasan hallinto-oikeus on 5.9.2013 antamallaan päätöksellä ratkaissut ympäristölupapäätöksestä tehdyt valitukset. Hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvoimainen.

Ympäristölupahakemuksessa esitetty, edellä mainittuihin selvityksiin perustuva lentomelualue Lden 55 dB sijoittuu osittain vaihemaakuntakaavassa Tuusulan Rykmentinpuistoon osoitetulle taajamatoimintojen alueelle. Maakuntakaavan taajamatoimintojen alueen suunnittelumääräyksessä ei ole mainintaa lentomelun huomioon ottamisesta.

Helsinki-Vantaan lentoasema on valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa tarkoitettu kansainvälisesti merkittävä lentoasema, jonka kehittämismahdollisuudet on turvattava alueidenkäytössä. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on osoitettu taajamatoimintoja Tuusulan Rykmentinpuiston alueelle, jolle uusimpien selvitysten mukainen lentoaseman melualue ulottuisi. Selvitykset ovat olleet käytettävissä maakuntakaavaa laadittaessa.

Ympäristölupahakemuksen melualueen laskentamenetelmien ja laskennassa käytettyjen lähtöarvojen on katsottava antavan nykytilanteesta parhaan käytettävissä olevan tiedon ja arvion meluvyöhykkeiden laajuudesta ja melutasoista. Laskentamenetelmät pohjautuvat kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön ja standardointiin. Laskennan lähtöarvot perustuvat toiminnanharjoittajan päivitettyyn skenaarioon lentokonekannan melupäästöistä, operaatiomääristä sekä käytettävistä lentoreiteistä ja kiitoteistä. Laskentamenetelmän ja lähtöarvojen tarkentumisen voidaan katsoa parantaneen melualueen arvioinnin luotettavuutta suhteessa voimassa olevan Uudenmaan maakuntakaavan yhteydessä tehtyyn lentomelualueen laskentaan.

Tuusulan Rykmentinpuistoon osoitettu taajamatoimintojen alue mahdollistaisi alueen osoittamisen melulle herkille toiminnoille, kuten asumiselle. Tällä olisi todennäköisesti myös rajoittavia vaikutuksia Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintaan ja kehittämiseen. Rakentaminen melualueelle saattaisi muun muassa vaikuttaa lentoreitteihin ja rajoittaa kiitoteiden käyttöä. Vaikutukset saattaisivat lisäksi johtaa välillisesti melualueen laajenemiseen ja melulle altistuneiden määrän kasvamiseen muualla lentomelun vaikutusalueella. Maakuntakaavassa on myös mahdollistettu melulle herkkien taajamatoimintojen sijoittaminen melualueelle varmistamatta riittävän meluntorjunnan toteuttamista esimerkiksi suunnittelumääräyksellä. Ympäristöministeriö on katsonut, ettei Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaa laadittaessa ole otettu maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita siten, että edistettäisiin niiden toteuttamista.

Vahvistamatta jättäminen ei koske tälle alueelle osoitettua tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkintää.

A:n valitus

Kuntalain (365/1995) 93 §:n mukaan kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kuntalain 95 §:n 2 momentin mukaan tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen kun päätöstä koskeva pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäville. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan hyväksymistä koskeva pöytäkirja on asetettu nähtäville 2.5.2013. Valitusaikaa laskettaessa ei tiedoksisaantipäivää oteta huomioon. Valitusaika on lauantai- ja sunnuntaipäivien vuoksi päättynyt maanantaina 3.6.2013. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 10 §:n mukaan sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä.

Valittaja on lähettänyt valituksensa ympäristöministeriölle sähköpostin liitetiedostona 3.6.2013 kello 23.03 eli virka-ajan päätyttyä. Valitus on siten katsottava saapuneeksi 4.6.2013.

Työpaikka-alueen, pääradan ja merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön merkinnät Vihdin Huhmarissa (E:n valitus)

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavan lähtökohtana on oltava perusteltu väestönkehitysarvio. Maakunnan suunnittelussa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä sekä taajama- että maaseutualueiden kehityksen erilaisia vaihtoehtoja. Maakuntakaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Näistä tavoitteiden voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että alueen käyttöönotto on kestävän kehityksen mukaista.

Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaisesti alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

(---)

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 7 ja 77 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä 32 §:ssä tarkoitettua maisema-aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa.

Vihdin Huhmarin alueelle on vaihemaakuntakaavassa osoitettu työpaikka-alue reservialueena, taajamatoimintojen alue, raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen alue, merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö, päärata sekä viheryhteystarve Huhmarin etelä- ja pohjoispuolisten alueiden välille.

Työpaikka-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot sekä ottaa huomioon alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset ominaispiirteet. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota hulevesien hallintaan ja varauduttava sään ääri-ilmiöihin.

Työpaikka-alueen reservialueen merkinnän kuvauksen mukaan sillä osoitetaan pitkällä aikavälillä toteutettavat taajamatoimintojen alueet ja työpaikka-alueet. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa toteuttaminen on ajoitettava pääsääntöisesti maakuntakaavan suunnittelukauden loppupuolelle. Kunta määrittelee alueen toteuttamisen tarkoituksenmukaisen ajoituksen suhteessa kyseisen taajaman tai kunnan osa-alueen muihin käytettävissä oleviin taajamatoimintojen alueisiin ja työpaikkojen osalta suhteessa kunnan muihin käytettävissä oleviin työpaikkatoimintojen alueisiin.

(---)

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 §:n mukaisten, Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Tällaisia lajeja ovat muun muassa liito-orava, saukko ja viitasammakko. Maakuntakaavan yleispiirteisyyden vuoksi sen toteuttamiselle on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa selvitettävä luonnonsuojelulain asettamien reunaehtojen mukainen ratkaisu. Tämän vuoksi maakuntakaavaa varten ei lähtökohtaisesti ole tarpeen tehdä erityisesti suojeltaviin lajeihin liittyviä selvityksiä.

Alueella mahdollisesti olevat luonnonsuojelulain 10 §:n mukaiset perustetut luonnonsuojelualueet on otettava huomioon yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa maakuntakaavasta riippumatta.

(---)

Huhmariin osoitetun työpaikka-alueen suunnittelumääräykset koskevat myös sille kohdemerkinnällä osoitettua merkitykseltään seudullista vähittäiskaupan suuryksikköä. Vähittäiskaupan suuryksikön sijainti on osoitettu yleispiirteisesti. Sen sijainti tulee täsmentymään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Vähittäiskaupan suuryksikön toteuttaminen on suunnittelumääräyksellä kytketty sitä ympäröivien taajama- ja työpaikka-alueiden toteuttamiseen.

Ympäristöministeriö on katsonut, että kaavaratkaisulla on turvattu ekologisten yhteyksien jatkuvuus Huhmarissa riittävällä tavalla viheryhteystarvemerkinnöin sekä työpaikka-aluetta, taajamatoimintojen alueita ja päärataa koskevin suunnittelumääräyksin. Alueen ympäristö- ja luontoarvojen kuten luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdysalueiden ja pohjavesialueiden turvaaminen on mahdollista tutkia tarkemmin yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä tarkempien selvitysten perusteella. Perustetut luonnonsuojelualueet tulee ottaa huomioon yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Maakuntakaavan vahvistamisedellytysten harkinta ei ole riippuvainen alueen yksityiskohtaiseen kaavoitukseen liittyvien selvitysten riittävyydestä ja muista kunnan omaan kaavoitukseen liittyvistä mahdollisista epäkohdista kuten ohjaavan tai valvovan viranomaisen ohjeiden ja huomautusten laiminlyönnistä tai alueeseen liittyvän mahdollisen lainvastaiseksi väitetyn menettelyn johdosta tehdyn kantelun tutkinnasta tai muusta selvityksestä.

Ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaava tältä osin perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin, ottaa riittävästi huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Lemminkäinen Oyj:n, Ruokakesko Oyj:n ja sen asiakumppanien, D:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Tuusulan kunnanhallituksen valitukset

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 4 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta koskevien yleistavoitteiden mukaan yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavan lähtökohtana on oltava perusteltu väestönkehitysarvio. Maakunnan suunnittelussa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä sekä taajama- että maaseutualueiden väestömäärän kehityksen erilaisia vaihtoehtoja. Maakuntakaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että alueen käyttöönotto on kestävän kehityksen mukaista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seutua koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 30 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan maakuntakaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa (maakuntakaavamääräykset).

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:n mukaan vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää. Siirtymäsäännöksen mukaisesti tätä säännöstä sovelletaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaan neljän vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 1 momentin mukaisten vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevien erityisten sisältövaatimusten mukaan osoitettaessa maakunta- tai yleiskaavassa vähittäiskaupan suuryksiköitä on sen lisäksi, mitä maakunta- ja yleiskaavasta muutoin säädetään, katsottava, että suunnitellulla maankäytöllä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen; alueelle sijoittuvat palvelut ovat mahdollisuuksien mukaan saavutettavissa joukkoliikenteellä ja kevyellä liikenteellä; sekä suunniteltu maankäyttö edistää sellaisen palveluverkon kehitystä, jossa asiointimatkojen pituudet ovat kohtuulliset ja liikenteestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset mahdollisimman vähäiset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin mukaan maakuntakaavassa tulee esittää merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja. Lisäksi vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n 1 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu.

Vähittäiskaupan suuryksikköä koskeva merkintä ja siihen liittyvä suunnittelumääräys

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa osoitetut keskustatoimintojen alueet ja niiden ulkopuoliset merkitykseltään seudulliset vähittäiskaupan suuryksiköt sekä voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetut keskusta-alueiden ulkopuoliset vähittäiskaupan suuryksiköt muodostavat vähittäiskaupan palveluverkon seudullisen kokonaisuuden. Merkitykseltään seudulliset vähittäiskaupan suuryksiköt on osoitettu kohdemerkinnöin. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajat. Vähittäiskaupan suuryksiköistä 14 on osoitettu voimassa olevissa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavoissa. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu 17 uutta vähittäiskaupan suuryksikköä keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset. Vaihemaakuntakaavassa on myös tarkistettu vähittäiskaupan suuryksikön suunnittelumääräystä.

Vaihemaakuntakaavan valmistelun aikana on suunnittelumääräysten muutosten osalta osallisten riittävän tiedonsaannin tueksi muun muassa vaihemaakuntakaavan merkintöjä ja määräyksiä koskevassa asiakirjassa todettu, että vähittäiskaupan suuryksikköä koskeva kuvaus ja suunnittelumääräys tulevat korvaamaan voimassa olevan Uudenmaan maakuntakaavan suuryksikköä koskevan kuvauksen ja suunnittelumääräyksen.

Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan sen osoittamalle alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa sellaista merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa, joka kaupan laatu huomioon ottaen voi perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueiden ulkopuolelle kuten auto-, rauta-, huonekalu-, puutarha- ja maatalouskauppaa. Uusia merkitykseltään seudullisia päivittäistavarakaupan suuryksiköitä saadaan osoittaa ainoastaan Espoon keskuksen pohjoispuolelle, Kehä III:n ja Turunväylän risteykseen (Espoon Lommila), jonne voidaan osoittaa päivittäistavarakauppaa enintään 10 000 kerrosneliömetriä, joka sisältyy Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitukseen. Merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset on osoitettu kaavan merkintöjä ja määräyksiä koskevassa asiakirjassa. Enimmäismitoitukset on jaettu kahdeksaan luokkaan. Enimmäismitoituksessa on mukana olemassa oleva ja uusi liiketila. Enimmäismitoitukseen sisältyy myös merkitykseltään paikallinen liiketila.

Kyseisen suunnittelumääräyksen mukaan merkitykseltään seudullisella vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan myös useasta myymälästä koostuvaa vähittäiskaupan aluetta, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa merkitykseltään seudulliseen vähittäiskaupan suuryksikköön. Kohdemerkinnällä osoitetun vähittäiskaupan suuryksikön sijainti ja laajuus on määriteltävä yksityiskohtaisessa kaavoituksessa siten, että se muodostaa riittävän laajan toiminnallisen kokonaisuuden. Merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa ei saa toteuttaa ennen ympäröivien taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden toteuttamista. Lisäksi on huolehdittava, että palvelut ovat mahdollisuuksien mukaan saavutettavissa kävellen, pyöräillen tai joukkoliikenteellä sekä edistettävä sellaisen palveluverkon kehitystä, jossa asiointimatkojen pituudet ovat kohtuulliset ja että liikenteestä aiheutuvat haitat ovat mahdollisimman vähäisiä.

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat enimmäismitoitukset ja niitä koskevat selvitykset

Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset perustuvat kaavaa varten laadittuun Kaupan palveluverkon mitoittaminen ja vaikutusten arviointi -selvitykseen (Uudenmaan liiton julkaisuja E 125 - 2013, jäljempänä palveluverkkoselvitys). Palveluverkkoselvityksessä on arvioitu kunnittain ja vähittäiskaupan toimialojen mukaan liiketilan tarvetta vuoteen 2035 mennessä Uudellamaalla. Keskusta-alueiden ja niiden ulkopuolisten alueiden liiketilan tarvetta on selvityksessä tarkasteltu erikseen. Kaavassa osoitettujen keskusta-alueiden ulkopuolisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukseen sisältyvät sekä olemassa olevat liiketilat että arvioidut liiketilojen tarpeet. Olemassa olevien liiketilojen osalta on arvioitu rakennetut liikerakennukset, mutta ei voimassa olevien asemakaavojen mahdollistamaa kerrosalaa eikä tiedossa olevia kaupan hankkeita. Rakennettuja liiketiloja koskevat tiedot ovat vuosilta 2011 ja 2012. Uusien liiketilojen tarvetta on arvioitu kunnittain. Tarpeessa on huomioitu ostovoiman siirtymät yli kuntarajojen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 15.4.2011 voimaan tullutta muutosta (319/2011) koskevan hallituksen esityksen (HE 309/2011 vp) mukaisen 71 c §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että mitoituksen osoittamisen yhteydessä olisi yleensä tarpeen antaa myös muita kaupan laatua koskevia määräyksiä. Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksen osoittamisen tavoitteena on varmistaa keskusverkon ja kaupan palvelurakenteen tasapainoinen kehitys. Lisäksi mitoituksen osoittaminen mahdollistaa sen, että alueelle sijoittuvien kaupallisten palveluiden vaikutukset voidaan arvioida riittävällä tavalla. Perusteluissa on lisäksi todettu, että on olemassa kaupan toimialoja, jotka voivat perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueiden ulkopuolelle. Nämä toimialat eivät tyypillisesti kilpaile keskustaan sijoittuvan kaupan kanssa ja niiden sijoittaminen keskustaan on toiminnan luonteen ja iso tonttitilan tarpeen vuoksi vaikeaa. Myös toimialan tyypillinen asiointitiheys ja sitä kautta liikenteen määrä vaikuttaisi arvioon.

Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu Tuusulaan Focus-alueen ja Hyrylän eteläosan vähittäiskaupan suuryksiköt. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa Focus-alueen suuryksikön enimmäismitoitukseksi on osoitettu 75 000 kerrosneliömetriä ja Hyrylän eteläosan suuryksikön 100 000 kerrosneliömetriä. Tuusulaan osoitettujen merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on siis yhteensä 175 000 kerrosneliömetriä. Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu myös Vantaan Varisto-Petikon, Vantaan Porttipuiston sekä Espoon Lommilan vähittäiskaupan suuryksiköt. Vaihemaakuntakaavassa niille osoitetut enimmäismitoitukset ovat Varisto-Petikon osalta 175 000 kerrosneliömetriä, Porttipuiston osalta 125 000 kerrosneliömetriä ja Lommilan osalta 200 000 kerrosneliömetriä, josta päivittäistavarakaupan osuus saa olla enintään 10 000 kerrosneliömetriä.

Kaupan palveluverkon suunnittelu on edellyttänyt vähittäiskaupan kokonaismitoituksen arvioimista. Arviointi on tehty vähittäiskaupan toimialojen mukaan. Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset on osoitettu koko maakunnan alueelle laaditun palveluverkkoselvityksen ja siihen liittyvän vaikutusten arvioinnin perusteella. Enimmäismitoituksia koskevalla kaavaratkaisulla on pyritty muun muassa varmistamaan keskusverkon ja kaupan palvelurakenteen tasapainoinen kehitys koko maakunnan alueella.

Maakuntakaavaa varten laadittu väestönkehitysarvio on ollut vähittäiskaupan kokonaismitoituksen, kaavaa varten laaditussa palveluverkkoselvityksessä arvioidun liiketilan lisätarpeen ja kaavassa osoitettujen merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitusten lähtökohtana. Vaihemaakuntakaavassa on varauduttu 430 000 asukkaan lisäykseen vuoteen 2035 mennessä. Arvio on perustunut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vuosina 2009 ja 2010 hyväksyttyihin maakuntasuunnitelmiin. Pohjana ovat olleet Uudenmaan alueelliset väestö- ja työpaikkaprojektiot vuoteen 2035 -selvitys sekä Tilastokeskuksen väestöennusteet.

Keskustojen ulkopuolisten alueiden laskennallinen liiketilan lisätarve on palveluverkkoselvityksen mukaan Tuusulassa 93 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan Hyrylän eteläosan alueella on liiketiloja 72 000 kerrosneliömetriä. Focus-alueella ei selvityksen mukaan ole liiketiloja. Focus-alueen vähittäiskaupan suuryksikön laskennalliseksi mitoitukseksi on arvioitu 62 000 kerrosneliömetriä ja Hyrylän eteläosan 93 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan maakuntakaavassa osoitettu mitoitus on Focus-alueella 21 % ja Hyrylän eteläosassa 8 % laskennallista mitoitusta suurempi. Tuusulassa muille kuin keskusta-alueille suunnatusta laskennallisesta liiketilan lisätarpeesta 111 % on osoitettu merkitykseltään seudullisiin vähittäiskaupan suuryksiköihin eli 11 % yli laskennallisen tarpeen.

Keskustojen ulkopuolisten alueiden laskennallinen liiketilan lisätarve on palveluverkkoselvityksen mukaan Vantaalla 417 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan Varisto-Petikon alueella on liiketiloja 124 000 kerrosneliömetriä ja Porttipuiston alueella 72 000 kerrosneliömetriä. Varisto-Petikon vähittäiskaupan suuryksikön laskennalliseksi mitoitukseksi on arvioitu 157 000 kerrosneliömetriä ja Porttipuiston 114 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan maakuntakaavassa osoitettu mitoitus on Varisto-Petikossa 11 % ja Porttipuistossa 10 % laskennallista mitoitusta suurempi. Vantaalla muille kuin keskusta-alueille suunnatusta laskennallisesta liiketilan lisätarpeesta 71 % on osoitettu merkitykseltään seudullisiin vähittäiskaupan suuryksiköihin.

Keskusta-alueiden ulkopuolisten alueiden laskennallinen liiketilan lisätarve on palveluverkkoselvityksen mukaan Espoossa 471 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan Lommilan alueella on liiketiloja 71 300 kerrosneliömetriä. Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön laskennalliseksi mitoitukseksi on arvioitu 180 000 kerrosneliömetriä. Selvityksen mukaan maakuntakaavassa osoitettu mitoitus on Lommilassa 11 % laskennallista mitoitusta suurempi. Espoossa muille kuin keskusta-alueille suunnatusta laskennallisesta liiketilan lisätarpeesta 73 % on osoitettu merkitykseltään seudullisiin vähittäiskaupan suuryksiköihin.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukseen on laskettu mukaan sekä olemassa oleva että uusi kerrosala. Keskusta-alueiden ulkopuolisilla alueilla enimmäismitoitukseen on laskettu merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden kerrosalan lisäksi myös pienempien ja merkitykseltään paikallisten myymälöiden kerrosalat.

Ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaavassa osoitettujen merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus perustuu riittäviin selvityksiin ja on osoitettu riittävällä tarkkuudella. Enimmäismitoitus on voitu osoittaa vaihemaakuntakaavassa esitetyllä tavalla. Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeva suunnittelumääräys vastaa tältä osin myös ympäristöministeriön syyskuussa 2013 julkaisemassa Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus -oppaassa annettua ohjeistusta. Ympäristöministeriö on todennut, ettei vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksen osoittaminen edellytä yksittäisten kuntien omien väestönkasvuennusteiden ottamista huomioon sellaisenaan.

Alueiden käytön suunnittelujärjestelmän periaatteena on, että yleispiirteisempi kaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yksityiskohtaisempaa kaavaa. Voimassa olevat yleis- ja asemakaavat sekä toteutunut maankäyttö ja olemassa oleva rakennuskanta ovat myös maakuntakaavan laadinnan lähtökohtia, mutta toteutumattomat asemakaavat, kaupan hankkeet ja niitä koskevat selvitykset eivät sellaisinaan voi olla perusteena maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitusten osoittamiselle eikä laatimismenettelyn laillisuuden edellytys.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden muodostamaa kokonaisuutta koskeva suunnittelumääräys

Suunnittelumääräyksen mukaan merkitykseltään seudullisella vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan myös useasta myymälästä koostuvaa vähittäiskaupan aluetta, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa merkitykseltään seudulliseen vähittäiskaupan suuryksikköön. Kohdemerkinnällä osoitetun vähittäiskaupan suuryksikön sijainti ja laajuus on määriteltävä yksityiskohtaisessa kaavoituksessa siten, että se muodostaa riittävän laajan toiminnallisen kokonaisuuden.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden muodostamaa kokonaisuutta koskevalla suunnittelumääräyksellä on täsmennetty vaihemaakuntakaavoissa osoitettujen merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ja laajuuden tulkintaa. Yksittäiset toisiaan lähellä olevat myymälät voivat muodostaa alueella kokonaisuuden, joilla selvitysten ja vaikutusten arviointien perusteella on seudullista merkitystä, vaikka yksittäiset myymälät olisivat kaavassa määriteltyä seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajaa pienempiä. Tällaiset aluekokonaisuudet on maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n säännökset huomioon ottaen tarpeen osoittaa maakuntakaavassa.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden toteuttamisen ajoitusta koskeva suunnittelumääräys

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa ei saa toteuttaa ennen ympäröivien taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden toteuttamista.

Kaavaselostuksen mukaan merkitykseltään seudulliset vähittäiskaupan suuryksiköt on vaihemaakuntakaavassa sijoitettu pääasiassa olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Kaavan tavoitevuosi on 2035 ja siinä esitetään väestönkasvun edellyttämiä merkittäviä taajama- ja työpaikka-alueiden laajennuksia. Tasapainoisen palveluverkon turvaamiseksi on myös tällaisille alueille osoitettu merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksikköjä. Tällä hetkellä vähittäiskaupan suuryksiköistä Huhmari, Petas ja Mäyränkallio sijaitsevat yhdyskuntarakenteen ulkopuolella, mutta yhdyskuntarakenteen laajentuessa vuoteen 2035 mennessä ne liittyvät kiinteäksi osaksi yhdyskuntarakennetta. Koska yhdysrakenteen laajentuminen ja siihen liittyvä aikataulu voivat olla epävarmoja, suuryksiköiden toteuttaminen on kytketty ympäröivien taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden toteuttamiseen suunnittelumääräyksellä. Kaavassa osoitetut merkittävät uudet taajama- ja työpaikka-alueiden laajennukset edellyttävät yksityiskohtaisempaa kaavoitusta, jossa suuryksikön suhde ympäröivään maankäyttöön määritellään. Kaavaselostuksessa on todettu, että suunnittelumääräystä ei ole tarkoitettu tulkittavaksi siten, että se edellyttäisi alueen rakentamisen toteuttamista kokonaisuudessaan. Ympäröivän alueen voidaan katsoa toteutuneen riittävästi, kun kunta on toteuttanut keskeiset yhdyskuntatekniset ratkaisut esimerkiksi katuverkkoon ja kunnallistekniikkaan ja myös suuryksikköä ympäröivät alueet ovat rakentumassa.

Kaavaselostuksessa on täsmennetty vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamisen edellytyksiä suhteessa suuryksikköä ympäröivän taajamatoimintojen alueen tai työpaikka-alueen toteuttamiseen. Kaavaselostuksella ei ole suoranaisia oikeudellisia vaikutuksia, mutta sillä on kuitenkin huomattava merkitys muun muassa kaavan sisällön ja oikeusvaikutusten tulkinnassa. Kaavaselostus ja vähittäiskaupan suuryksikköä koskeva suunnittelumääräys eivät ole tältä osin ristiriidassa keskenään.

Ympäristöministeriö on katsonut, että kyseinen merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeva suunnittelumääräys ohjaa kaavan toteutumisen ajoitusta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:ää koskeva siirtymäsäännös sekä elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja kilpailun edellytykset

Vähittäiskauppaa koskevia erityisiä säännöksiä koskevaan maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen (319/2011) liittyvän siirtymäsäännöksen mukaan lain 71 a §:n mukaista vähittäiskaupan suuryksikön määritelmää sovelletaan paljon tilaa vaativaan erikoistavaran kauppaan vasta neljän vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Siirtymäkauden aikana kunta voi siten hyväksyä yleis- tai asemakaavan, jossa osoitetaan seudullisesti merkittävä yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruinen paljon tilaa vaativan erikoistavaran vähittäiskaupan myymälä alueelle, jota ei ole maakuntakaavassa osoitettu vähittäiskaupan suuryksikölle. Siirtymäkauden aikana kunta voi myös myöntää rakennusluvan tällaiselle myymälälle, vaikka aluetta ei ole asemakaavassa erityisesti osoitettu vähittäiskaupan suuryksikölle. Siirtymäkauden jälkeen merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön varauksen sisältävän yleis- tai asemakaavan hyväksyminen edellyttää, että maakuntakaavassa on seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön mahdollistama merkintä. Rakennuslupaa paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan suuryksikölle ei voida siirtymäkauden jälkeen myöntää maakunta- tai yleiskaavassa keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei aluetta ole asemakaavassa erityisesti varattu vähittäiskaupan suuryksikköä varten sitä tarkoittavalla merkinnällä. Maakuntakaavoissa voidaan varautua siirtymäkauden jälkeiseen aikaan osoittamalla paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan suuryksikkö omalla merkinnällään.

Vaihemaakuntakaavassa osoitettu merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus voi joissakin tapauksissa täyttyä maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:ää koskevan siirtymäsäännöksen mukaisen siirtymäkauden aikana. Enimmäismitoituksen täyttyminen ei kuitenkaan estä olemassa olevien myymälöiden muuta kuin merkittävää laajentamista. Kaavassa on osoitettu merkitykseltään seudullisille vähittäiskaupan suuryksiköille merkittävästi uutta liiketilaa, mikä mahdollistaa liiketoiminnan kehittämisen kyseisillä alueilla ja tukee myös kilpailun edellytyksiä.

Merkitykseltään seudullisiin vähittäiskaupan suuryksiköihin voidaan sijoittaa kokonaismitoituksen puitteissa paikallisesti merkittävää päivittäistavaran kauppaa ja muuta erikoiskauppaa, kuten muoti- ja urheilukauppaa, jos kunnan palveluverkkoratkaisu sen mahdollistaa. Kaupan laatua on rajattu suunnittelumääräyksessä, jotta suuryksiköihin sijoittuvalla kaupalla ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen ja jotta liikkumisesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäisiä. Suunnittelumääräystä on tältä osin pidettävä riittävän selkeänä myös niiden vähittäiskaupan suuryksiköiden osalta, jotka on osoitettu jo voimassa olevassa maakuntakaavassa.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksen kohtuullisuus, taloudellisuus ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu

Vaihemaakuntakaavaan liittyvän palveluverkkoselvityksen mukaan uutta liiketilaa on mahdollista sijoittaa Vantaan Varisto-Petikon alueelle 51 000 kerrosneliömetriä, Vantaan Porttipuiston alueelle 53 000 kerrosneliömetriä, Tuusulan Focus-alueelle 75 000 kerrosneliömetriä, Tuusulan Hyrylän eteläosan alueelle 28 000 kerrosneliömetriä ja Espoon Lommilan alueelle 128 700 kerrosneliömetriä. Ympäristöministeriö viittaa selvityksessä arvioidun liiketilan lisätarpeen ja kaavassa osoitetun enimmäismitoituksen suhteesta edellä sanottuun.

Ympäristöministeriö on todennut, että alueiden käytön taloudellisuuden kannalta on erityistä merkitystä, miten vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeva ratkaisu vaikuttaa palvelujen saavutettavuuteen ja asiointimatkojen pituuksiin. Kaavaselostukseen liittyvän vaikutusten arvioinnin mukaan kaavaratkaisu tukee hyvin eri kulkumuodoin saavutettavissa olevan palveluverkon muodostumista. Ratkaisun on katsottu tukevan maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen tasapainoista kehitystä. Palveluverkkoselvitykseen liittyvän liikenteellisen arvioinnin mukaan kaavaratkaisu lyhentää asiointimatkoja ja vähentää ostosmatkoista syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa osoitettuja merkintöjä on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulkittava yleispiirteisesti. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainti ja laajuus sekä niille osoitetut enimmäismitoitukset täsmentyvät yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Maakuntakaava ei ole voimassa yleiskaavan tai asemakaavan alueella. Maakuntakaavassa ei ratkaista alueiden käyttöä kiinteistö- tai maanomistajakohtaisesti, eikä maakuntakaavalla ole suoraan maanomistajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

Ympäristöministeriö on viitannut myös siihen, mitä Espoon Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön osalta jäljempänä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valituksen johdosta on lausuttu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 1 momentin mukaan maakunnan liiton tulee huolehtia tarpeellisesta maakuntakaavan laatimisesta, kaavan pitämisestä ajan tasalla ja sen kehittämisestä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, mitä edellä on sanottu maakuntakaavan yleispiirteisyydestä ja ohjausvaikutuksesta sekä maakuntakaavan voimassaolosta yksityiskohtaisemman kaavan alueella, maakuntakaava vastaa tältä osin myös hallinnolta edellytettävää suhteellisuus-, tarkoitussidonnaisuus- tai objektiviteettiperiaatetta. Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevan vaihemaakuntakaavan ratkaisun ei myöskään voida katsoa olevan perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevien säännösten vastainen.

Johtopäätös

Edellä sanottu huomioon ottaen ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaava tältä osin perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin. Vaihemaakuntakaavassa on tältä osin riittävästi otettu huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Vaihemaakuntakaava täyttää myös muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset sekä 71 b ja 71 c §:n mukaiset vähittäiskauppaa koskevien erityisten säännösten mukaiset vaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen. Vaihemaakuntakaavasta ei tältä osin voida katsoa myöskään aiheutuvan valittajille maanomistajina tai muina oikeudenhaltijoina kohtuutonta haittaa.

Lentoradan linjaus

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toimiva yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuus toteuttaa uusi rautatieyhteys Helsingistä Pietarin suuntaan.

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on osoitettu uusi ratayhteys Helsingin Pasilasta Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Keravan kautta Porvooseen. Tuusulassa merkintä on osoitettu liikennetunnelin ohjeellisena linjauksena. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan tunnelimerkintä osoittaa liikenneväylän tunneliosuuden ohjeellisen sijainnin. Tunnelin tarkka sijainti määritellään yksityiskohtaisessa suunnittelussa.

Liikennevirasto on laatinut kyseessä olevaa itäradan linjausta varten Nopea ratayhteys Helsingistä itään -selvityksen vuonna 2011 ja Nopea ratayhteys Helsingistä itään -selvityksen vuonna 2012. Vaihemaakuntakaavassa osoitettu itäradan linjaus on perustunut edellä mainittuihin selvityksiin, joissa on vertailtu eri vaihtoehtojen vaikutuksia. Itäradan linjaus on tarkoitettu ensisijaisesti kaukoliikenteen nopeaksi ratayhteydeksi. Sen toteuttaminen parantaa lähi- ja taajamaliikenteen edellytyksiä vapauttamalla Helsingistä Tampereelle johtavan pääradan kapasiteettia lähiliikenteen käyttöön. Liikenne- ja viestintäministeriö on vaihemaakuntakaavasta antamassaan lausunnossa todennut, että lentoradan tarkempi linjaus ei tässä vaiheessa olisi tarkoituksenmukaista sen pitkän ja epävarman toteuttamisaikataulun huomioon ottaen.

Ratalinjaus on osoitettu ohjeellisena ja se sisältää liikkumavaraa yksityiskohtaisempaa suunnittelua varten. Kaavassa ei ole otettu kantaa ratalinjaukseen liittyvien asemien sijainteihin, jotka täsmentyvät yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaava tältä osin edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista, täyttää muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n valitus

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaisesti alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Porvoon Seudun Lintuyhdistys on laatinut vuonna 2009 Porvoon seudun maakunnallisesti arvokkaat lintukohteet -selvityksen, joka kattaa itäisen Uudenmaan Sipoota lukuun ottamatta. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on laatinut Sipoon ja sen länsipuolisen Uudenmaan alueelle selvityksen maakunnallisesti arvokkaista alueista Uudellamaalla. Selvitysten tarkoituksena on ollut tunnistaa jo aiemmin selvitettyjen Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) ja Suomen kansallisesti tärkeiden lintualueiden (FINIBA) lisäksi maakunnallisesti tärkeät lintualueet.

Edellä mainituissa selvityksissä todetut maakunnallisesti tärkeät lintualueet menevät osittain päällekkäin Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa osoitetun muun maankäytön, kuten taajamatoimintojen alueiden ja työpaikka- ja virkistysalueiden, tiivistettävien alueiden, reservialueiden sekä raideliikenteeseen tukeutuvan asemanseudun kehittämisalueen kanssa. Valituksessa kansainvälisesti arvokkaaksi katsotun Espoon Suomenojan lintualueen länsipuolinen taajamatoimintojen alue on osoitettu vaihemaakuntakaavassa tiivistettäväksi alueeksi.

Taajamatoimintojen aluetta ja työpaikka-aluetta koskevien suunnittelumääräysten mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot. Rakentamattomat rannat on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa varattava yleiseen virkistykseen, jollei erityinen tarve edellytä alueen osoittamista muuhun käyttöön. Taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden reservialueen kehittämisperiaatemerkintä ohjaa taajamatoimintojen ja työpaikka-alueiden toteuttamisen ajoitusta. Tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkinnällä on osoitettu tiivistettävät taajama- ja keskustatoimintojen alueet, jotka tukeutuvat kestävään liikennejärjestelmään. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan aluetta on suunniteltava joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn tukeutuvana kyseisen taajaman muuta aluetta tehokkaammin rakennettavan alueena. Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti alueen ominaispiirteisiin ja kulttuuriympäristöön, elinympäristön laatuun, ekologisen verkoston toimivuuteen sekä lähivirkistysalueiden riittävyyteen. Virkistysaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on turvattava ympäristöarvot. Virkistysalueiden suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota alueiden ominaisuuksiin ekologisen verkoston osana sekä merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Kaavassa osoitetut tiivistettävät alueet, taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden reservialueet ja raideliikenteeseen tukeutuvan asemanseudun kehittämisalueet ovat kaavoissa käytettävistä merkinnöistä annetun ympäristöministeriön asetuksen (31.3.2000) mukaisia kehittämisperiaatemerkintöjä. Niiden sijaintiin ja toteuttamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta, joten niiden toteutustapa tullaan ratkaisemaan yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Kehittämisperiaatemerkinnät voivat olla kaavan muiden merkintöjen, kuten taajamatoimintojen alueiden ja työpaikka-alueiden kanssa päällekkäisiä. Kyseisillä alueilla ovat voimassa myös muita merkintöjä koskevat määräykset. Taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden reservialue ohjaa ainoastaan sen alueella sijaitsevien taajamatoimintojen ja työpaikka-alueiden toteutuksen ajoitusta. Kaavassa osoitetuilla kehittämisperiaatemerkinnöillä ei ole muutettu voimassa olevassa maakuntakaavassa alueelle osoitettua pääkäyttötarkoituksen mukaista maankäyttöä.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa osoitettuja taajamatoimintojen alueiden ja työpaikka-alueiden rajauksia ja muita merkintöjä on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulkittava yleispiirteisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä määriteltyjen maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaisesti maakuntakaavan tehtävänä on valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen ohella myös maakunnallisesti arvokkaiden luonnonarvojen vaaliminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 2 momentin mukaan maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain. Maakunnan liitto on voinut siten harkintavaltansa puitteissa rajata nyt vahvistettavana olevan vaihemaakuntakaavan sisällöltään tietyt alueidenkäyttömuodot käsittäväksi kokonaisuudeksi.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Tässä yhteydessä tehdään myös tarkempien selvitysten perusteella merkintöjä koskevat yksityiskohtaiset ratkaisut. Tältä osin ympäristöministeriö viittaa taajamatoimintojen alueita ja työpaikka-alueita koskeviin suunnittelumääräyksiin, joiden mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot. Kyseisten lintualueiden luontoarvot ja mahdollisesti tarvittavat suojavyöhykkeet on mahdollista ottaa huomioon yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Suunnittelumääräykset turvaavat myös maakunnallisesti merkittävien luontoarvojen säilymisen.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee voimaan kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tehdä tällaisen rajauspäätöksen alueella mahdollisesti esiintyvän erityisesti suojeltavan lajin suojelemiseksi.

Ympäristöministeriö on katsonut, että maakuntakaava tältä osin riittävästi ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitus

Asiaan liittyvät maankäyttö- ja rakennuslain säännökset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin, maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaisesti alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seutua koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan. Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuus toteuttaa uudet rautatieyhteydet Helsingistä Turun ja Pietarin suuntiin. Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet.

Kaavan sisältö

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on tarkistettu voimassa olevien maakuntakaavojen ratkaisuja muun muassa alue- ja yhdyskuntarakenteen, liikenteen, energiaverkostojen, vähittäiskaupan sekä haja-asutuksen aihepiirien osalta. Lisäksi voimassa olevien maakuntakaavojen merkintätapoja on yhdenmukaistettu. Merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset on osoitettu 15.4.2011 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (319/2011) edellyttämällä tavalla. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta tärkeät alueet on osoitettu Museoviraston laatiman inventoinnin (RKY 2009) mukaisesti. Lisäksi kaavassa on osoitettu puolustusvoimien ampumaharjoitusalueiden melualueet.

Viherjärjestelmän suunnittelun pohjana ovat olleet voimassa olevien Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavojen viherjärjestelmä. Viherjärjestelmään on tehty muutoksia vain niiltä osin kuin taajamatoimintojen alueisiin, muihin merkintöihin tai suunnittelumääräyksiin tehdyt muutokset ovat edellyttäneet.

(---)

Taajamatoimintojen alue ja taajamatoimintojen reservialue Sipoon Eriksnäsissä

Sipoon Eriksnäsin alue on osoitettu voimassa olevassa Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa työpaikka-alueeksi, taajamatoimintojen alueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Osalle alueesta ei ole osoitettu Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa maankäyttöä. Sipoonlahti ja sen rantavyöhyke on osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Vaihemaakuntakaavassa taajamatoimintojen aluetta on laajennettu Eriksnäsin keski- ja eteläosaan. Taajamatoimintojen alue sijoittuu osin Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetulle maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Eteläisin osa taajamatoimintojen alueesta on osoitettu vaihemaakuntakaavassa taajamatoimintojen alueen reservialueeksi. Alueen eteläosaan on lisäksi osoitettu viheryhteystarvemerkintä merenrannan suuntaisesti.

Taajamatoimintojen alueen merkinnällä on siihen liittyvän kuvauksen mukaan osoitettu yksityiskohtaista suunnittelua edellyttäviä asumiseen, palvelu- ja työpaikka- sekä muihin taajamatoimintoihin varattavia rakentamisalueita. Merkintä sisältää taajamien sisäiset liikenneväylät sekä liikenteen tarvitsemat satama-, huolto-, varikko-, terminaali-, ratapiha- ja muut vastaavat alueet, ulkoilureitit, pyöräily- ja jalankulkureitit, paikalliskeskukset, yhdyskuntateknisen huollon alueet, muut erityisalueet, paikalliset suojelualueet sekä virkistys- ja puistoalueet. Taajamatoimintojen aluetta ja työpaikka-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot sekä ottaa huomioon alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset ominaispiirteet. Rakentamattomat rannat on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa varattava yleiseen virkistykseen, jollei erityinen tarve edellytä alueen osoittamista muuhun käyttöön.

Viheryhteystarvemerkinnällä on merkinnän kuvauksen mukaan osoitettu virkistysalueverkostoon ja ekologiseen verkostoon kuuluvat viheryhteydet ja alueet. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on huolehdittava siitä, että merkinnällä osoitettu yhteys säilyy tai toteutuu tavalla, joka turvaa virkistys- ja ulkoilumahdollisuudet, alueen maisema-arvot, arvokkaiden luontokohteiden säilymisen sekä lajiston liikkumismahdollisuudet. Viheryhteyksien mitoituksessa on kiinnitettävä huomiota yhteyden merkitykseen ekologisen verkoston osana sekä seudullisten ja paikallisten virkistystarpeiden yhteensovittamiseen siten, että olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön.

Maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden selvityksessä (MALU-selvitys, Itä-Uudenmaan liitto 2010) Sipoonlahden itärannalla Eriksnäsin alue on todettu maakunnallisesti arvokkaaksi luonnonympäristöksi. Selvityksessä on rajattu tarkemmin useita luonnonympäristöltään arvokkaita osa-alueita, jotka sijaitsevat lähinnä Sipoonlahden ja Eriksnäsin eteläpuolisen merialueen rannoilla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä määriteltyjen maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaisesti maakuntakaavan tehtävänä on valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen ohella myös maakunnallisesti arvokkaiden luonnonarvojen vaaliminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 2 momentin mukaan maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain. Maakunnan liitto on voinut siten harkintavaltansa puitteissa rajata nyt vahvistettavana olevan vaihemaakuntakaavan sisällöltään tietyt alueidenkäyttömuodot käsittäväksi kokonaisuudeksi.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Tässä yhteydessä tehdään myös maakuntakaavassa osoitettuja merkintöjä koskevat yksityiskohtaiset ratkaisut. Taajamatoimintojen aluetta ja viheryhteystarvemerkintää koskevissa suunnittelumääräyksissä on edellytetty ympäristö- ja luontoarvojen sekä virkistystarpeiden ottamista huomioon yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Lisäksi kyseisten merkintöjen suunnittelumääräyksissä on edellytetty virkistykseen soveltuvien rakentamattomien alueiden ja rantojen varaamista yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön. Maakuntakaavassa osoitettu taajamatoimintojen alue voi sisältää merkitykseltään paikallisia suojelualueita, ulkoilureittejä sekä virkistys- ja puistoalueita merkinnän kuvauksessa todetulla tavalla.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa osoitettuja taajamatoimintojen alueiden ja niihin liittyvien taajamatoimintojen reservialueiden rajauksia on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulkittava yleispiirteisesti. Ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin Sipoon Eriksnäsiin osoitettujen taajamatoimintojen alueen ja taajamatoimintojen reservialueen osalta ottaen huomioon maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa Eriksnäsin länsi- ja itäpuoliset alueet on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta tai erityisiä ympäristöarvoja. Kyseiset merkinnät jäävät edelleen voimaan. Viheryhteystarvemerkinnällä on turvattu seudullisesti merkittävän viheryhteyden jatkuvuus kyseisten alueiden välillä. Tällä on erityistä merkitystä virkistyskäytön ja viheralueverkoston jatkuvuuden kannalta.

Alueella mahdollisesti esiintyvän kalasääsken pesäpuu on luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan suojeltu, mikä on otettava huomioon yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Taajamatoimintojen alueen suunnittelumääräyksissä on edellytetty, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa toimintojen sijoittelulla ja alueiden käytön riittävällä tehokkuudella edistetään pyöräilyä, jalankulkua ja joukkoliikennettä tukevaa yhdyskuntarakennetta. Ympäristöministeriö on todennut, että alueen joukkoliikenne on mahdollista järjestää myös muuten kuin raideliikenteeseen tukeutuen. Joukkoliikenteen järjestäminen alueelle on mahdollista tutkia yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

(---)

Taajamatoimintojen alueet ja viheryhteydet Kirkkonummen Veikkolan ja Espoon Histan välisellä alueella, Helsingin Meri-Rastilan ulkoilupuiston alueella sekä Helsingin ja Espoon Talin alueella

Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa Kirkkonummen Veikkolan pohjoispuolelle osoitettu virkistysalue on osoitettu vaihemaakuntakaavassa korvattavaksi viheryhteystarvemerkinnällä. Histan alueelle Uudenmaan maakuntakaavassa osoitettujen viheryhteystarvemerkintöjen sijaintia on tarkistettu. Uudenmaan maakuntakaavassa virkistysalueina osoitetut Helsingin Meri-Rastilan ulkoilupuisto sekä Espoon ja Helsingin Talin alue on osoitettu taajamatoimintojen alueina vaihemaakuntakaavassa. Alueille on lisäksi osoitettu viheryhteystarvemerkinnät.

Kirkkonummen Veikkolan pohjoispuolisen alueen, Espoon ja Helsingin Talin alueen sekä Helsingin Meri-Rastilan ulkoilupuiston alueen merkitys maakunnallisessa viherjärjestelmässä on otettu huomioon viheryhteystarvemerkinnöin siten, että luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden muodostama seudullinen kokonaisuus säilyy.

Kun otetaan huomioon taajamatoimintojen aluetta ja viheryhteystarvemerkintää koskevien suunnittelumääräysten velvoitteet ympäristö- ja luontoarvojen sekä virkistystarpeiden huomioon ottamisesta ja rakentamattomien rantojen osoittamisesta yleiseen virkistykseen, vaihemaakuntakaavassa osoitetuilla viheryhteystarvemerkinnöillä on riittävällä tavalla turvattu mahdollisuus seudullisesti merkittävien viheryhteyksien jatkuvuuteen kyseisillä alueilla.

(---)

Merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö Espoon Lommilassa

Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa Espoon Lommilaan on osoitettu merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö, jota koskevan suunnittelumääräyksen mukaan sille saadaan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa osoittaa uusia merkitykseltään seudullisia päivittäistavarakaupan suuryksiköitä. Päivittäistavarakaupan suuryksiköiden sijoittaminen Espoon Lommilan alueelle on siten mahdollista jo voimassa olevan maakuntakaavan perusteella. Vaihemaakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia suunnittelumääräyksiä on täsmennetty ja suuryksiköille on osoitettu enimmäismitoitukset maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n edellyttämällä tavalla. Päivittäistavarakaupan osalta enimmäismitoitus on Lommilan osalta 10 000 kerrosneliömetriä.

Lommilan vähittäiskaupan suuryksikkö sijaitsee Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetulla taajamatoimintojen alueella. Taajamatoimintojen aluetta koskevien suunnittelumääräysten mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on muun muassa sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot sekä ottaa huomioon alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset ominaispiirteet. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota hulevesien hallintaan ja varauduttava sään ääri-ilmiöihin.

Kaavaselostuksen mukaan päivittäistavarakaupan määrää on Espoon Lommilaan osoitetun merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön alueella tarkoituksenmukaista toteuttaa sitä mukaa kun ympäröivä yhdyskuntarakenne kehittyy. Kaavaselostukseen liittyvän vaikutusten arvioinnin mukaan Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön palvelut ovat saavutettavissa joukkoliikenteellä, eikä Lommilan enimmäismitoituksen mukaisella päivittäistavarakaupalla ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Espoon keskuksen, Kauklahden tai Veikkolan päivittäistavarakaupalle.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset perustuvat Kaupan palveluverkon mitoittaminen ja vaikutusten arviointi -selvitykseen. Selvityksen mukaan kaavaratkaisulla ei ole merkittävästi haitallisia vaikutuksia Espoon keskuksessa tai muilla alueilla päivittäistavarakaupan tarjontaan. Lommilaan sijoittuvan päivittäistavarakaupan on lisäksi katsottu lyhentävän ostosmatkoja. Selvityksen mukaan Lommilan vaikutusalueella sijaitsevat Veikkola ja Kauklahti ovat väestöltään niin pieniä, ettei niihin synny omaa hypermarket-kokoluokan päivittäistavarakaupan tarjontaa. Lisäksi molemmat ovat asukasluvultaan voimakkaasti kasvavia, joten kysyntää omille päivittäistavarakaupoille riittää hyvin. Lommilan alueelle on laadittu lisäksi vähittäiskaupan toimijoiden toimeksi annosta kaupallinen selvitys (Tuomas Santasalo Ky, 2009). Kyseisessä selvityksessä on tutkittu muun muassa yhteensä 9 000 kerrosneliömetrin kokoisten päivittäistavarakauppojen sijoittumista alueelle. Suunnitellulla kauppakeskuksella ei ole arvioitu olevan päivittäistavarakaupan verkkoon merkittäviä vaikutuksia sen päämarkkina-alueella Pohjois-Espoossa, Kauklahdessa ja Veikkolassa. Lommilan lähialueiden Suvelan, Mikkelän, Järvenperän, Viherlaakson ja Niipperin lähipalveluiden on arvioitu säilyvän. Selvitysten johtopäätökset ovat päivittäistavarakaupan osalta yhdensuuntaisia Kaupan palveluverkko ja vaikutusten arviointi -selvityksen kanssa.

Maakuntakaavan toteutumisen tavoitevuosi on 2035, joten kaavassa varaudutaan pitkän aikavälin alueidenkäyttötarpeisiin. Vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus täsmentyy yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Maakuntakaavassa on tullut maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin mukaisesti osoittaa Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus.

Ympäristöministeriö on viitannut lisäksi asiasta edellä Ruokakesko Oy:n ja sen asiakumppanien ja muiden samassa yhteydessä tutkittujen valitusten johdosta lausumaansa ja katsonut, että Espoon Lommilaan osoitettu vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin. Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus on voitu kaavassa osoittaa siten, että se on yhteensä 200 000 kerrosneliömetriä, josta päivittäistavarakaupan osuus on 10 000 kerrosneliömetriä. Enimmäismitoituksen lisäksi myös vähittäiskaupan suuryksikön sijainti tarkentuu yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Ympäristöministeriö on katsonut, että maakunnan liitto on voinut arvioida ja osoittaa kyseisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksen edellä todetun selvityksen perusteella. Ympäristöministeriö on katsonut myös, että kyseisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus on osoitettu maakuntakaavassa maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin edellyttämällä riittävällä tarkkuudella.

(---)

Johtopäätös

Ympäristöministeriö on katsonut, että Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava tältä osin riittävästi ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja täyttää muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaan asianomaisen ministeriön on jätettävä kaava kokonaan tai osittain vahvistamatta, jollei kaava täytä sille 28 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia tai jos päätös muutoin on lainvastainen. Muussa tapauksessa päätös on vahvistettava. Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin mukaan maakuntakaavaan voidaan sitä vahvistettaessa tehdä oikaisunluonteisia korjauksia ja maakunnan liiton suostumuksella vähäisiä muutoksia. Valituksessa vaadittu merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoituksen muutos olisi vähäistä suurempi eikä sitä voida tehdä maakuntakaavan vahvistamiskäsittelyn yhteydessä. Kaavan lainmukaisuuden arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, olisiko jokin toinen kaavaratkaisu täyttänyt laillisuuden vaatimukset.

C:n sekä B:n asiakumppaneineen valitukset

Maakuntakaavan laatiminen vaiheittain

Maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 2 momentin mukaan maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain. Maakunnan liitto on voinut siten harkintavaltansa puitteissa rajata nyt vahvistettavana olevan vaihemaakuntakaavan sisällöltään tietyt alueidenkäyttömuodot käsittäväksi kokonaisuudeksi.

Vaihemaakuntakaavassa on tarkistettu voimassa olevien maakuntakaavojen ratkaisuja alue- ja yhdyskuntarakenteen, liikenteen, energiaverkostojen, vähittäiskaupan sekä haja-asutuksen aihepiirien osalta. Lisäksi voimassa olevien maakuntakaavojen merkintätapoja on yhdenmukaistettu. Merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset on osoitettu 15.4.2011 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (319/2011) edellyttämällä tavalla. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta tärkeät alueet on osoitettu Museoviraston laatiman inventoinnin (RKY 2009) mukaisesti. Kaavassa on osoitettu puolustusvoimien ampumaharjoitusalueiden melualueet.

Vaihemaakuntakaavassa viherjärjestelmän suunnittelun pohjana ovat olleet voimassa olevien Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavojen viherjärjestelmä. Viherjärjestelmään on tehty muutoksia vain niiltä osin kuin taajamatoimintojen alueisiin, muihin merkintöihin tai suunnittelumääräyksiin tehdyt muutokset ovat edellyttäneet.

Taajamatoimintojen alueet Helsingin Meri-Rastilassa (---)

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaisesti alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seutua koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan. Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus.

Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista kuten biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta (SopS 78/1994) tulee myös alueiden käyttöä koskevia velvoitteita. Nämä velvoitteet on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.

Muiden viranomaisten strategiat ja ohjelmat voivat palvella osana selvitysaineistoa, mutta maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma, jossa yhteen sovitetaan maakunnan erilaiset alueidenkäyttötarpeet. Vaihemaakuntakaavan valmistelussa on käytetty luonto- ja virkistysalueita koskevana aineistoja muun muassa ympäristöhallinnon paikkatietoja ja kuntien teettämiä luontoselvityksiä. Lisäksi kriteeristöä maakunnallisten luontoarvojen tunnistamiseksi (LAKU) on kehitetty edelleen kaavatyön yhteydessä.

Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö toteuttaa osaltaan myös perustuslain 20 §:n velvoitteita, jotka koskevat ympäristövastuuta ja jokaiselle kuuluvaa oikeutta terveelliseen ympäristöön.

Ympäristöministeriö on katsonut, että vaihemaakuntakaava tältä osin perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Muilta osin ympäristöministeriö viittaa Helsingin Meri-Rastilan sekä Espoon ja Helsingin Talin taajamatoimintojen aluevarausmerkinnän osalta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valituksen johdosta lausumaansa.

Metron kapasiteetti Itä-Helsingissä

Maakuntakaavassa ei ratkaista yksityiskohtaisesti taajamatoimintojen alueiden mitoitusta. Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Tässä yhteydessä tehdään myös maakuntakaavassa osoitettujen merkintöjen yksityiskohtaiset ratkaisut muun muassa alueen toteutukseen ja asumisen mitoitukseen liittyen. Joukkoliikenteen kapasiteettiin liittyvät kysymykset eivät kuulu maakuntakaavan yhteydessä selvitettäviin asioihin. Maakuntakaavalla luodaan kuitenkin edellytyksiä joukkoliikenteen kehittämiselle. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa voidaan tarkemmin ottaa huomioon metron kapasiteettiin liittyvät kysymykset. Maakuntakaavan taajamatoimintojen aluetta koskevissa suunnittelumääräyksissä on edellytetty, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa toimintojen sijoittelulla ja alueiden käytön riittävällä tehokkuudella edistetään pyöräilyä, jalankulkua ja joukkoliikennettä tukevaa yhdyskuntarakennetta.

Ympäristöministeriö on katsonut, että maakuntakaava tältä osin ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja muut maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Maakuntakaavan vahvistaminen

Ympäristöministeriö on katsonut, että maakuntakaava muilta kuin vahvistamatta jätetyiltä osin täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetetut sisältövaatimukset. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle muilta osin ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö on vahvistanut maakuntakaavan. Samalla ympäristöministeriö on vahvistanut myös voimassa olevien Uudenmaan maakuntakaavan, Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan, Itä-Uudenmaan maakuntakaavan sekä Itä-Uudenmaan 2. ja 4. vaiheen seutukaavojen merkintöjen kumoamisen kaavakartan liitteenä olevan erillisen kartan mukaisesti.

Maakuntakaavan voimaantulo

Maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n 1 momentin nojalla ympäristöministeriö voi kaavan vahvistuspäätöksessä määrätä maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon joko valittajan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on tarkistettu voimassa olevien maakuntakaavojen ratkaisuja alue- ja yhdyskuntarakenteen, liikenteen, energiaverkostojen, vähittäiskaupan sekä haja-asutuksen aihepiirien osalta. Lisäksi voimassa olevien maakuntakaavojen merkintätapoja on yhdenmukaistettu. Merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset on osoitettu 15.4.2011 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (319/2011) edellyttämällä tavalla. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta tärkeät alueet on osoitettu Museoviraston laatiman inventoinnin (RKY 2009) perusteella. Lisäksi kaavassa on osoitettu puolustusvoimien ampumaharjoitusalueiden melualueet.

Ympäristöministeriö on katsonut, että alueelle on maakuntakaavan ohjaavuuden sekä yksityiskohtaisemman suunnittelun etenemisen kannalta perusteltua saada voimaan ajantasainen maakuntakaava.

Tämän vuoksi ympäristöministeriö on valitukset tältä osin hyläten määrännyt Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Sovelletut oikeusohjeet asianomaisilta osin

Perustuslaki 6 §, 20 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 § 3 momentti, 9 §, 17 §, 24 § 2 momentti, 25 §, 27 §, 28 §, 29 §, 30 §, 31 §, 33 § 1 momentti, 71 a §, 71 b §, 71 c §, 188 § 3 momentti, 197 § ja 201 §

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 §, 9 §, 10 §, 93 § ja 95 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §, 92 §, 93 § ja 100 §

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 7 §, 65 § ja 66 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitukset

1. A on valituksessaan vaatinut, että ympäristöministeriön päätös kumotaan ja hänen ympäristöministeriölle tekemänsä valitus tutkitaan.

Uudenmaan liiton päätökseen liitetyssä valitusosoituksessa ilmoitettiin, että valitus on toimitettava ympäristöministeriön kirjaamoon viimeistään 3.6.2014. Valitusosoituksessa tai päätöksen saatekirjeessä ei tuotu esille, että sähköpostitse osoitettu valitus täytyy toimittaa kello 16.15 mennessä. Sähköpostitse lähetetty valitus on saapunut ympäristöministeriöön 3.6.2014 eli ajoissa. Valitusosoitus on ollut puutteellinen. Valitus on tehty Uudenmaan liiton kirjallisen valitusohjeistuksen mukaisesti.

A on viitannut ympäristöministeriölle tekemäänsä valitukseen ja vaatinut, että Alhonpään alueelta poistetaan seudullisen vähittäiskaupan yksikkömerkintä ja maakunnallisesti merkittävän työpaikka-alueen merkintä. Luontoarvot on otettava huomioon, eikä niiden kanssa ristiriitaisia maakuntakaavamerkintöjä saa vahvistaa.

2. Tuusulan kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että ympäristöministeriön päätös tulee kumota siltä osin kuin päätös koskee Tuusulan kunnassa Rykmentinpuiston alueen taajamatoimintojen merkinnän vahvistamatta jättämistä, kaupan ratkaisua sekä lentoradan linjauksen esitystapaa ja suunnittelumääräystä.

Rykmentinpuiston vahvistamatta jätetyllä alueella on voimassa olevassa maakuntakaavassa puolustusvoimien alueen merkintä. Suunnittelumääräyksen mukaan taajamatoimintojen alueisiin kiinteästi liittyvät puolustusvoimien alueet varataan taajamatoimintojen alueiksi, mikäli ne vapautuvat puolustusvoimien käytöstä. Alueen osoittaminen 2. vaihemaakuntakaavassa taajamatoimintojen alueeksi oli jo tehtyjen päätösten ja alueella tapahtuneen käyttötarkoituksen muutoksen mukaista. Kunta on maanhankinnassa ja alueen kaavoittamisessa tukeutunut voimassa olevaan maakuntakaavaan.

Finavia Oyj:n ympäristölupa ei ole lainvoimainen eikä se ole suoraan kaavoitusta ohjaava asiakirja. Ympäristöluvan selvitykset ovat kaavoituksessa käytettävissä olevaa tietoa, mutta tällä hetkellä on vielä epäselvää, minkälaiseksi lentomelualue viimein laajenee, kun ympäristöluvan ehtojen mukaiset lentomelun verhokäyrät muodostetaan.

Vahvistamatta jättämistä on perusteltu sillä, että Rykmentinpuistoon osoitettu taajamatoimintojen alue mahdollistaisi alueen osoittamisen melulle herkille toiminnoille varmistamatta riittävän meluntorjunnan toteuttamista esimerkiksi suunnittelumääräyksellä. Maakuntakaavan taajamatoimintojen alueella tulee kuitenkin yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ottaa aina huomioon terveellisen ympäristön edellytykset, vaikka niitä ei ole erikseen maakuntakaavassa todettukaan.

Olisi johdonmukaista kumota vahvistamatta jättämispäätös Rykmentinpuiston osalta ja osoittaa alue taajamatoiminnoille siten kuin se on hyväksytyssä 2. vaihemaakuntakaavassa. Tällöin ei ole ristiriitaa tiivistettävän taajama- ja keskustatoimintojen alueen merkinnän ja puolustusvoimien alueen merkinnän välillä. Taajamatoimintojen merkintä myötäilee myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä Rykmentinpuiston osayleiskaavasta, jossa kuitenkin valtaosa 2. vaihemaakuntakaavassa vahvistamatta jääneestä taajamatoimintojen alueesta on asuin- ja työpaikka-aluetta.

Kaupan ratkaisu ei perustu vähittäiskaupan suuryksikköjen mitoituksen osalta riittäviin selvityksiin olemassa olevan kaupan tilanteen osalta. Hyrylän eteläosan seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäiskokoluokka on 2. vaihemaakuntakaavassa 100 000 k‑m2. Tarkistetussa taulukossa todetaan nykytilan olevan 72 000 k-m2 ja uuden liiketilatarpeen olevan 21 000 k-m2. Merkittävää osaa olemassa olevista liiketiloista ei ole sisällytetty maakuntakaavan kaupan lähtötietoihin. Ulkopuolelle jääneet liiketilat ovat osa Sulassa olevaa seudullista autokaupan keskittymää, jota kunta tahtoo vahvistaa.

Nykytilalaskelmissa ei ole myöskään otettu huomioon voimassa olevaa asemakaavaa. Sulan alueen asemakaavoissa KTY-kortteleissa ei kaupallisten palvelujen pinta-alaa ole rajoitettu, joten pelkästään asemakaavan mukainen kaupallisten palveluiden määrä on yli 200 000 k-m2, mikä ylittää 2. vaihemaakuntakaavassa olevan 100 000 k-m2:n enimmäiskokoluokan.

Vielä rakentamattoman Focus-alueen seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön enimmäiskokoluokassa tulee olla riittävä väljyys tulevaisuuden tarpeita varten. Focus-alueen vähittäiskaupan suuryksikkö tulee sijoittaa 100 000 k-m2:n enimmäismitoitusluokkaan. Focus-alueelle on hyväksytty osayleiskaava, jota on laadittu voimassa olevan maakuntakaavan määräysten mukaisesti. Focus-alueen osayleiskaavoituksen yhteydessä laadittiin Etelä-Tuusulan kaupallinen selvitys, jossa Focuksen suuryksikön asiakaskunnan arvioitiin tulevan paitsi Tuusulasta myös Järvenpään, Keravan, Nurmijärven ja Vantaan muodostamalta vaikutusalueelta sekä pieneltä osin myös laajemmalta vaikutusalueelta. Selvityksen tekohetkellä tiedossa olleet kaupan hankkeet vaikutusalueilla mukaan lukien arvioitiin, että 100 000-150 000 k-m2:n kokoisella suuryksiköllä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia kaupan toimintaedellytyksiin lähikunnissa.

Valituksenalaisen 2. vaihemaakuntakaavan väestöennusteen kasvuprosenttina on käytetty 1,1 % vuoteen 2035 saakka, joka on kunnan omaa ennustetta pienempi. Väestöennuste vaikuttaa lisäliiketilan tarpeeseen. Vähittäiskaupan suuryksikön mitoituksen pienentäminen saattaa vaikuttaa koko hankkeen jäämiseen toteuttamatta, mikä heikentää koko Focus-alueen toteuttamismahdollisuuksia ja työpaikkakehitystä.

Ottaen huomioon maakuntakaavan yleispiirteisyyden, tulisi kaupan ratkaisussa ja erityisesti seudullisten vähittäiskaupan suuryksikköjen enimmäiskokoluokan määrittelyssä olla enemmän väljyyttä. Kaikkien olemassa olevien liiketilojen löytäminen lienee mahdotonta, mikä tekee laskelmat epäluotettaviksi. Koko kaupan ratkaisu 2. vaihemaakuntakaavassa perustuu kuitenkin yksinomaan näihin laskelmiin eikä kaavaa olisi pitänyt vahvistaa esitetyssä muodossaan.

Ympäristöministeriö totesi päätöksessään muun muassa, että toteutumattomat asemakaavat, kaupan hankkeet ja niitä koskevat selvitykset eivät sellaisenaan voi olla perusteena maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksen osoittamiselle. Tuusulan Sulan kohdalla on kuitenkin ollut kysymys olemassa olevasta rakennuskannasta ja lainvoimaisista asemakaavoista, jotka ovat toteutuneet ennen kaupan kaavoitusta koskevan lainsäädännön muuttumista.

Lentorata ja siihen liittyvä itärata on osoitettu Tuusulan kohdalla liikennetunnelina. Lentorata on tarkoitettu kulkevaksi lentoaseman ja Hyrylän kautta. Toisen vaihemaakuntakaavan kartassa esitetty linjaus ohittaa kuitenkin kunnan ydinkeskustan kaukana keskustatoimintojen alueesta. Tämä on vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joiden mukaan uusi merkittävä asuminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen yhteyteen. Tuusulan ydinkeskustaan sijoittuvasta Rykmentinpuistosta on suunniteltu 10 000 - 15 000 asukkaan asuinaluetta, joka voidaan kytkeä asemalla lentorataan, mikäli se kulkee Tuusulan ydinkeskustan kautta. Liikennetunnelin linjaus tulee siis osoittaa kaavakartalla kulkemaan selvästi Tuusulan keskustan Hyrylän kautta. Kaavamerkinnöissä ja -määräyksissä tulee lisäksi liikennetunnelin suunnittelumääräyksissä todeta, että tunnelin reitti lentoaseman ja Keravan välillä kulkee sitovasti Tuusulan ydinkeskustan kautta.

Vaatimus lentoradan liikennetunnelin linjauksen osoittamisesta kulkemaan Tuusulan keskustan Hyrylän kautta on entistäkin tärkeämpää, mikäli ympäristöministeriön päätös jää pysyväksi siltä osin kuin se jätti vahvistamatta Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta Rykmentinpuiston taajamatoimintojen alueen, mutta vahvisti kuntakeskuksen keskustatoimintojen alueen kohdemerkinnän ja sitä ympäröivän tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkinnän. Tällöinhän Rykmentinpuiston asutuksen painopiste tulee sekä suhteellisesti että tosiasiallisesti siirtymään entistäkin enemmän länteen vanhan Hyrylän kuntakeskuksen suuntaan. Lentoradan linjauksen tulisi kulkea mahdollisimman lähellä paikkaa, johon sen pysäkkiä jo lainvoiman saaneessa Rykmentinpuiston osayleiskaavassa on suunniteltu.

3. B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön päätös on kumottava Meri-Rastilan alueen osalta. Ympäristöministeriön päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä Meri-Rastilan ulkoilupuistoon liittyvän kaavamuutoksen osalta.

Kaavan pohjaksi olisi tarvittu riittävät selvitykset metron kapasiteetin, uuden asumisen sijoittumisen ja viheralueiden muodostamasta kokonaisuudesta. Riittävät selvitykset puuttuvat eikä maakuntakaava toteuta tehtäväänsä alemman kaavoituksen ohjaamisessa. Olisi lisäksi perusteltua rytmittää suunnittelu ajallisesti metron kehittämisestä lähivuosina saatavissa olevan lisätiedon avulla.

Viheryhteysmerkinnät eivät riitä turvaamaan luontaisia alueita pirstoutumiselta. Esimerkkinä tästä toimii Meri-Rastilan ulkoilupuistoon kohdennettu Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaa ennakoiva osayleiskaavoitusta koskeva päätös, joka toteutuessaan pienentäisi metsäistä kokonaisuutta, vähentäisi virkistykseen soveltuvaa aluetta ja heikentäisi viherverkoston kytkeytyneisyyttä. Osayleiskaavapäätökseen on haettu muutosta hallinto-oikeudesta.

Lähiluonnon merkitys terveyserojen tasaajana sosioekonomisten ryhmien välillä liittyy olennaisesti virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden arviointiin. Viheraluemerkintöjen muuttaminen taajamatoimintojen alueiksi ja viheryhteystarvemerkinnöiksi muuttaisi viherjärjestelmän rakennetta ja lisäisi luontaisten alueiden pirstoutuneisuutta. Pirstoutuneisuus puolestaan on tutkitusti riski luonnon säilymiselle monimuotoisena. Siten alueiden käytön ekologinen kestävyys heikentyisi samalla kun virkistykseen soveltuvien alueiden määrä vähenisi.

Kun samaan kokonaisuuteen yhdistyy selvästi tunnistettavissa oleva riski metron kapasiteetin riittävyydessä verrattuna lisääntyvään asutukseen ja se, että asumista on sijoitettavissa metroasemien lähelle paljon ilman levittämistä merkittäville luontoalueille, on Meri-Rastilan ulkoilupuistoon liittyvä maakuntakaavan muutos sisältövaatimuksista johdettavan kokonaisuuden kannalta kestämätön. Ratkaisu heikentäisi osaltaan Itä-Helsingin toimivuutta eikä olisi tarkoituksenmukainen maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta.

Meri-Rastilan ulkoilupuisto on osa maakunnallista viherjärjestelmää. On selvää, etteivät viheryhteystarvemerkinnät estä riittävästi pirstoutumista. Toisinaan maakuntakaavan sisältövaatimuksia voidaan painottaa eri tavoin suhteessa toisiinsa. Osaa maakuntakaavan sisältövaatimuksista ei kuitenkaan voi sulkea pois maakuntakaavaa tehtäessä. Meri-Rastilan ulkoilupuiston osalta ratkaisu ei tältä osin täytä vaatimuksia.

4. Lemminkäinen Oyj on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että korkein hallinto-oikeus vahvistaa, ettei Uudenmaan 2. vaiheen maakuntakaavaa sovelleta Focus-alueen osalta Tuusulan kunnanvaltuuston 1.9.2014 hyväksymään Focus-alueen osayleiskaavaan. Yhtiö on toissijaisesti vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen Focus-alueen osalta lainvastaisena siltä osin kuin se koskee seudullisen vähittäiskaupan suuryksikölle määritellyn rakennusoikeuden enimmäismäärän muuttamista 100 000 k-m2:ksi ja erikoistavarakaupan ohjeistusta. Ympäristöministeriön päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä Focus-alueen osalta kunnes osayleiskaava on saanut lainvoiman.

Focus-alueella tavoitteena on ollut luoda noin 1 000 000 k-m2:n yhtenäinen alue, jonka yhtenä osana olisi seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö. Lemminkäinen Oyj lähti mukaan alueen kehittämiseen, koska tavoitteeksi asetettiin riittävän ison, 100 000 – 150 000 k-m2:n suuruisen vähittäiskaupan suuryksikön saaminen alueelle. Yhtiö on muun muassa ryhtynyt ohjaamaan investointejaan pois alueelta, luopunut omistamillaan kiinteistöillä sijainneesta rakennustuoteteollisuudesta ja hankkinut omistukseensa alueella sijaitsevia maa-alueita, jotta hanke pystyttäisiin toteuttamaan.

FCG Planeko Oy:n 9.6.2009 laatima Etelä-Tuusulan kaupallinen selvitys Focus-alueesta osoittaa, että alueelle olisi mahdollista toteuttaa jopa 150 000 k-m2:n kokoinen suuryksikkö. Maakuntakaavan valmisteluvaiheessa Focus-aluetta on tarkasteltu paljon suppeammin kuin edellä mainitussa kaupallisessa selvityksessä. Maakuntakaavaa laadittaessa ei voi jättää huomioimatta kyseisestä alueesta laadittuja yksityiskohtaisia selvityksiä. Kun Focus-alueen enimmäismitoitusluokka on laskenut 75 000 k-m2:iin, on ratkaisun perusteena ollut laskennallinen liiketilan tarve. Laskelmat ovat virheellisiä ja perustuvat muun muassa väestönkasvuennusteisiin, jotka poikkeavat Tuusulan kunnan tekemistä ennusteista.

Kaavoituksen tulisi olla vuorovaikutteinen prosessi, jossa hyvin pitkälle edennyt yleiskaavoitus ohjaa myös ylemmän asteen kaavoituksen valmistelua, jollei pakottavia syitä tästä poikkeamiseen ole. Alueelle on laadittu yksityiskohtaisempi osayleiskaava, jossa Focuksen alueella suurkaupan yksikölle on osoitettu rakennusoikeutta 100 000 k-m2. Täsmentynyt rakennusoikeuden määrä on vähimmäismäärä, jolla suurkaupan yksikön toteuttamisen taloudelliset ja kaupalliset edellytykset voidaan saavuttaa.

Tuusulan kunnan tilaamassa selvityksessä Focus-alueelle olisi rakennettavissa jopa 150 000 k-m2 suuryksikkö. Selvityksessä on tutkittu ja johtopäätökset perustettu nimenomaisesti muun muassa kyseisen alueen väestökehityksen ja ostovoimaan kehitykseen. Ympäristöministeriön päätös, joka rajoittaa kaupan suuryksikön rakentamisen määrän 75 000 k-m2:iin, on perusteltu yleisen tason selvityksellä, viittaamalla käytännössä vain Kaupan palveluverkon mitoittaminen ja vaikutusten arviointi -selvitykseen. Mikäli vähittäiskaupan suuryksikön rakennusoikeuden enimmäismäärä jää kaavassa määriteltyyn 75 000 k-m2:iin, maakuntakaavassa osoitettua suurkaupan yksikköä on käytännössä vaikea toteuttaa taloudellisten ja kaupallisten edellytysten rauetessa. Tämä merkitsee konkreettista riskiä siitä, että kaavan mukainen rakentaminen ei ole käytännössä toteutettavissa.

Focus-alueen rakentaminen vaatii suuria investointeja alueen infrastruktuuriin sekä olemassa olevan rakennuskannan purkamista. Vähintään 100 000 k-m2:iä pienemmän vähittäiskaupan suuryksikön vetovoima ei ole riittävä, koska sen tarjonnasta ei saada muodostettua riittävän laajaa ja monipuolista. Lemminkäinen Oyj:n jo tekemät toimenpiteet ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat merkittäviä taloudellisia kustannuksia, jotka jäävät kohtuuttomiksi taloudellisiksi menetyksiksi, jos hanke jää toteutumatta.

Tuusulan kunnan 1.9.2014 hyväksymässä osayleiskaavassa kaupallisten palvelujen alue, jolle saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikön, on määritelty KM-1-merkinnällä seuraavasti: "Alueelle voidaan asemakaavassa osoittaa keskusta-alueiden ulkopuolelle soveltuvaa, pääosin seudullista tilaa vaativaa erikoistavaran kauppaa, joka muodostaa seudullisen vähittäiskaupan suuryksikköön verrattavissa olevan myymäläkeskittymän. Alueella kaupallisten palvelujen rakennusoikeuden enimmäismäärä on 100 000 k-m2. Päivittäistavarakaupan yksikön koko saa olla enintään 2 000 k-m2 ."

Maakuntakaavassa seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö on määritelty seuraavasti: "Merkitykseltään seudullisella vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan myös useasta myymälästä koostuvaa vähittäiskaupan aluetta, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa merkitykseltään seudulliseen vähittäiskaupan suuryksikköön". Kaavassa esitetty kaavamääräys on epäselvä. Määritelmä "vähittäiskaupan aluetta", joka sinänsä vastaa maankäyttö- ja rakennuslain voimaan tulevaa säännöstä, jättää vähittäiskaupan sisällön epäselväksi. Koska ympäristöministeriön päätöksen mukaan maakuntakaava on tullut voimaan valituksista huolimatta, on epäselvää, kuinka Focus-alueen suunnittelua tulisi jatkaa, kun otetaan huomioon, että osayleiskaavan määritelmää tilaa vaativan erityistavaran kaupasta ei ole maakuntakaavassa.

Erikoistavaran kauppa on keskeinen vähittäiskaupan toimiala, jota on suunniteltu Focus-alueelle ja jonka toimintaa alue palvelisi. Mikäli maakuntakaava tulisi sovellettavaksi, olisi epävarmaa, hyväksyttäisiinkö kyseinen toimiala ja missä laajuudessa Focus-alueelle. Tämä epävarmuus vie pohjan alueen kaupalliselta kehittämiseltä ja tällä tavoin aiheuttaa yhtiölle olennaisen riskin taloudellisista menetyksistä. Ympäristöministeriön päätös johtaa epäselvään maankäytön ohjaukseen sekä estää kaavan toteutumisen ja on näillä perusteilla lainvastainen.

5. Ruokakesko Oy, Helsingin Osuuskauppa Elanto, Kiinteistö Oy Lommilan Kauppakeskus ja Kiinteistö Oy Voisalmen Liiketalo ovat valituksessaan vaatineet, että maakuntavaltuuston ja ympäristöministeriön päätökset kumotaan siltä osin kuin päätöksellä on muutettu Espoon Lommilaan osoitettua vähittäiskaupan suuryksikköä koskevaa suunnittelumääräystä. Vaihemaakuntakaavan täytäntöönpano on kiellettävä Lommilaa koskevalta osalta.

Päätös ei perustu riittävään selvitykseen ja on muutoksenhakijoiden kannalta kohtuuton. Muutoksenhakijat ovat pitkäjänteisesti kehittäneet Espoon Lommilaan päivittäistavaran ja erikoistavaran kauppaa yhdistävää kauppakeskusta, jollaisen vuonna 2004 hyväksytty maakuntakaava mahdollistaa.

Vaihemaakuntakaavalla on muutettu muun muassa Uudenmaan maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksikköjä koskevaa kaavamääräystä siten, että vähittäiskaupan suuryksikköä koskevan merkinnän osoittamalle alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa sellaista merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa, joka kaupan laatu huomioon ottaen voi perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueiden ulkopuolelle, kuten auto-, rauta-, huonekalu-, puutarha- ja maatalouskauppaa. Kaavamääräyksen mukaan Lommilaan saa edellä mainitun tilaa vaativan kaupan lisäksi sijoittaa 10 000 k-m2 päivittäistavarakauppaa.

Lommilaan on edellä mainitun mukaisesti mahdollista sijoittaa päivittäistavarakauppaa ja tilaa vievää kauppaa yhdistävä kauppakeskus. Nämä kaupan lajit eivät tarkoituksenmukaisella tavalla tue toisiaan, mikä käytännössä tekee muutoksenhakijoiden Lommilaan kohdistuneet investoinnit ja suunnittelukustannukset hyödyttömiksi. Tämän vuoksi vaihekaava on Lommilan osalta kohtuuton. Kaavaratkaisussa ei ole myöskään otettu huomioon kaavan taustaselvityksistä selkeästi ilmenevää Lommilan asemaa kiinteänä osana Espoon keskuksen yhdyskuntarakennetta. Tältä osin kaava ei perustu riittäviin selvityksiin.

Kaava estää tarkoituksenmukaisen kauppakeskushankkeen toteuttamisen Lommilan alueelle, joten ratkaisu on kohtuuton. Investointien arvo alenee olennaisesti. Ympäristöministeriön mukaan maakuntakaavalla ei ole suoraan maanomistajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia, mikä on virheellinen kanta. Maakuntakaavalla on suoria vaikutuksia maanomistajan mahdollisuuksiin hyödyntää omaisuuttaan. Maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat kaavamerkinnät ja -määräykset ohjaavat kuntatason kaavoitusta varsin yksityiskohtaisesti. Valituksenalaisessa kaavassa on vähittäiskaupan suuryksiköiden osalta määrätty paitsi enimmäismitoituksesta myös siitä, mitkä kaupan lajit ovat mahdollisia.

Muutoksenhakijoiden suunnittelu- ja maanhankintakustannukset Lommilan osalta ovat tähän mennessä noin 38 miljoonaa euroa. Kaavaratkaisu tekee nämä kustannukset hyödyttömiksi. Vaikutukset kohdistuvat siis muutoksenhakijoihin, vaikka kyseessä onkin yleispiirteinen kaava. Kaavaratkaisu on kohtuuton erityisesti sen vuoksi, että päivittäistavarakaupan ja erikoistavarakaupan yhdistävä ratkaisukin olisi täyttänyt maakuntakaavan sisältövaatimukset ja ollut sopusoinnussa myös vähittäiskauppaa koskevien säännösten kanssa. Lommilaa koskevan suunnittelumääräyksen muuttamiseen ei ollut erityistä syytä. Päätös on luottamuksensuojaperiaatteen vastainen ja siten erityisen kohtuuton.

Kaavaratkaisussa tulee ottaa huomioon tehtyjen selvitysten tulokset ja selvitysten tulee vaikuttaa kaavan sisältöön. Kaupan sijoittumista koskevassa selvityksessä lähdetään siitä, että keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle osoitettaviin vähittäiskaupan suuryksiköihin sijoitetaan ensisijaisesti tilaa vaativaa kauppaa. Selvityksen mukaan muutakin seudullista kauppaa voidaan sijoittaa vähittäiskaupan suuryksiköiden alueelle, jos vaikutusten arvioinnin perusteella kaupan sijoittumisedellytykset täyttyvät. Uudenmaan kaupan palveluverkon mitoittamista koskevasta selvityksestä ilmenee, että Lommila poikkeaa luonteeltaan muista keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle sijoitetuista vähittäiskaupan suuryksiköistä. Vaikutusten arvioinnissa todetaan muun muassa, että Lommilan palvelut ovat saavutettavissa joukkoliikenteellä, eikä Lommilan enimmäismitoituksen mukaisella päivittäistavarakaupalla ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Espoon keskuksen, Kauklahden tai Veikkolan päivittäistavarakaupalle. Selvityksen mukaan Lommilan kauppakeskuksen toteuttaminen lyhentäisi asiointimatkoja, koska tällä hetkellä ostovoima valuu Espoon keskuksen alueelta muualle. Tämän vuoksi Lommilaan olisi siis voitu osoittaa vähittäiskaupan suuryksikkö, johon saa päivittäistavarakaupan ohella sijoittaa myös muuta kuin tilaa vaativaa erikoistavaran kauppaa.

6. D, Kiinteistö Oy Meripetikko, Kiinteistö Oy Petikontie 1, Kiinteistö Oy Vantaan Porttisuontie 11, Petikko-Varisto kauppiasyhdistys ry ja Unikulma Oy ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön ja maakuntavaltuuston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden suunnittelumääräystä ja enimmäismitoitusta tai joka tapauksessa siltä osin kuin kyse on Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueiden merkitykseltään seudullisista vähittäiskaupan suuryksiköistä ja niiden enimmäismitoituksista. Vaihemaakuntakaava on jätettävä näiltä osin vahvistamatta ja asia on palautettava maakuntavaltuustolle uudelleen käsiteltäväksi. Kaavan täytäntöönpano on valituksessa mainituilta osin kiellettävä.

Valituksensa tueksi D ja hänen asiakumppaninsa ovat vedonneet asiassa aiemmin esittämäänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Ympäristöministeriö on päätöksessään kehottanut maakunnan liittoa osoittamaan tulevassa maakuntakaavoituksessa vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset kuntakeskusten osalta maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoittaminen koko maakunnan alueelle tulisi suunnitella kokonaisuutena ja tällöin lain edellyttämissä riittävissä tutkimuksissa ja selvityksissä arvioida myös muut kuin mitoittamatta jätettyjen kuntakeskusten alueet. Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat maakuntakaavan suunnittelumääräys ja enimmäismitoitukset pitäisi tämän vuoksi kumota ja palauttaa jatkosuunnitteluun.

Maakuntakaava ei perustu riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin eikä täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n ja 71 b §:n mukaisia sisältövaatimuksia. Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukseksi on määrätty Vantaan Varisto-Petikon alueella 175 000 k-m2 ja Vantaan Porttipuiston alueella 125 000 k-m2. Päätös on maankäyttö- ja rakennuslain vastainen.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitusta on laskettu maakuntakaavan käsittelyn aikana. Suurin virhe tehdyssä arvioinnissa ja kaavan määräyksissä on kaikenlaisen kaupan yleistäminen samanarvoiseksi, lähinnä päivittäistavarakaupaksi, ilman paljon tilaa vaativan kaupan erityispiirteiden huomioon ottamista. Muun muassa asiointimatkoja koskevia eroja ei ole otettu huomioon. Paljon tilaa vaativan erikoiskaupan liiketilat on sisällytetty enimmäismitoituksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a § tulee sovellettavaksi vasta huhtikuusta 2015 ja voimassa olevien säännösten nojalla paljon tilaa vaativa erikoistavaran kauppa olisi tullut jättää enimmäismitoitusten ulkopuolelle.

Kaavapäätöksessä ja sen perustana olevissa selvityksissä ei ole lainkaan otettu huomioon jo toteutuneita yleis- ja asemakaavoja ja niiden nojalla toteutettuja ja vireillä olevia rakennushankkeita. Tämän vuoksi jo olemassa olevat kaavoitetut hankkeet ovat ristiriidassa maakuntakaavan kanssa ja alueiden kehittäminen estetään perusteettomasti. Kielteinen päätös olemassa olevien kaupan alueiden kehittämiseen on tarkoitussidonnaisuuden, suhteellisuuden ja objektiviteettiperiaatteen vastainen ja heikentää olemassa olevan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Vaikutusten arviointi perustuu kaupankäyntiraportteihin, jotka huomioivat lähinnä ainoastaan S- ja K-ryhmän päivittäistavarakaupat ja sisältävät muutoinkin ristiriitaisia ja ilmeisen virheellisiä tietoja. Arvioinnissa on käytetty Google Maps -palvelun karttatietoja. Palvelun tiedot muun muassa kaupan volyymeistä ja kerrosluvusta ja sen mukaisesta kerrosalasta ovat puutteelliset. Selvityksessä ei ole huomioitu asemakaavoituksen tarjoamia mahdollisuuksia, rakenteilla olevia tai suunniteltuja hankkeita. Selvityksen perusteella ei voi lainkaan arvioida, toteutuuko maakuntakaavan tavoitteena mainittu tarpeellinen väljyys ja alueiden kehittämisen mahdollisuus vai ei. Selvityksen mukainen Varisto-Petikon nykytila 124 000 k-m2 ei esimerkiksi pidä lainkaan paikkaansa.

Maakuntakaavan määräysten tulisi olla yleispiirteisiä ja mahdollistaa yksittäisten alueiden kulloistenkin olosuhteiden ja tarpeiden huomioiminen yksityiskohtaisemmassa yleis- ja asemakaavoituksessa. Kaavassa asetetuilla enimmäismitoitusluvuilla on estetty tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen yleis- ja asemakaavoitus. Väite maakuntakaavan yleispiirteisyyden tuomasta väljyydestä on perusteeton. Käytännössä jo valittajien yksilöimät hankkeet Varisto-Petikon ja Porttipuiston alueilla käyttävät todetun väljyyden, eikä maakuntakaavan enimmäismitoitus näin ollen mahdollista suuryksiköiden yksityiskohtaisempaa kaavoittamista.

Varisto-Petikon ja Porttipuiston osalta maakuntakaavan määräykset ja virheelliset enimmäismitoitukset estävät alueiden jatkokaavoittamisen ja toiminnallisten kokonaisuuksien kehittämisen. Vain yhdelle alueelle eli Espoon Lommilaan on määritelty mahdollisuus sijoittaa seudullisia päivittäistavarakaupan suuryksiköitä, mikä asettaa eri alueiden maanomistajat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.

Väestönkehitysarvio perustuu maakuntasuunnitelmiin vuosilta 2009 ja 2010, vaikka alueellisesti sijoittuvia vähittäiskaupan suuryksiköitä pitäisi arvioida kyseisen alueen läheisyyteen muodostuvien asuinalueiden perusteella ja huomioida se suunnittelun tavoite, että asiointimatkat muodostuisivat lyhyiksi ja liikenteen tarve vähenisi.

Päätöksen perusteluissa käsitellään keskustojen ulkopuolisten alueiden laskennallista liiketilan tarvetta. Selvityksen mukaan maakuntakaavassa osoitettu mitoitus olisi Varisto-Petikossa 11 % ja Porttipuistossa 10 % laskennallista mitoitusta suurempi. Laskennallinen mitoitus ei ole kuitenkaan olennainen, kun arvioidaan eri keskustojen ulkopuolisten alueiden kehitysmahdollisuutta, jos yksityiskohtaiset kaavat ja toteutumassa olevat rakennushankkeet sivuutetaan selvitystyössä. Aitoa uutta kerrosalaa ei voi olla selvityksen osoittamaa määrää, minkä vuoksi esitetyt luvut, joiden pitäisi osoittaa alueiden kehitykseen jäävät mahdollisuudet, ovat harhaanjohtavia.

Merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksessa olisi pitänyt ottaa huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:n siirtymäsäännös siten, että maakuntakaavoituksen enimmäismitoituksessa jätetään huomioon ottamatta paljon tilaa vaativa erikoistavaran kauppa ja tämä otetaan huomioon myös enimmäismitoituksia koskevassa taulukossa tai maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä. Koska näin ei ole tehty, kaava on mainitun siirtymäsäännöksen vastainen.

Päätöksen mukaan Varisto-Petikon alueelle voisi sijoittaa uutta liiketilaa 51 000 k-m2 ja Porttipuiston alueelle 53 000 k-m2. Ratkaisussa on virheellisesti sivuutettu se seikka, että vain vähäinen osa tästä on uutta liiketilaa. Esitetyn uuden liiketilan sijoittuminen ei voi toteutua maakuntakaavan enimmäismitoituksen vuoksi, kun enimmäismitoitukset perustuvat virheellisiin tietoihin.

Selvityksessä ja maakuntakaavassa erityisen suuri Varisto-Petikon alue on rinnastettu yhteen suuryksikön alueeseen, vaikka se koostuu kymmenistä erillisistä kauppakeskuksista ja isoista kaupan erillisistä rakennuksista. Alueiden käytön taloudellisuuden kannalta ja ottaen huomioon palveluiden saavutettavuus ja asiointimatkojen pituus, olisi perusteltua olla rajoittamatta enimmäismitoituksella jo olemassa olevan vähittäiskaupan suuryksikön kehitysmahdollisuuksia. Maakuntakaava on yleispiirteisyydestään huolimatta ohjeena yksityiskohtaisia kaavoja laadittaessa, eikä maakuntakaavan mukaisista enimmäismitoituksista voida yksityiskohtaisemmassa kaavassa poiketa. Maakuntakaavalla on suoraan maanomistajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia, kun se estää kiinteistön tarkoituksenmukaisen käytön.

Kaavasta aiheutuu Varisto-Petikon maanomistajille vähintään 51 miljoonan euron vahinko ja Porttipuiston maanomistajille 53 miljoonan euron vahinko. Mainittujen alueiden maanomistajat on asetettu eriarvoiseen asemaan muiden vähittäiskaupan suuryksiköiden alueiden omistajien kanssa, koska muut ovat saaneet tarvittavaa väljyyttä ja mahdollisuuden liiketoiminnan kehittämiseen. Maakuntakaavalla on tärkeä merkitys luotaessa terveen kilpailun edellytyksiä. Maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat kaavamääräykset ja enimmäismitoitukset suosivat suuria keskusliikkeitä ja rajoittavat näiden ulkopuolisten yksittäisten liikkeiden toimintamahdollisuuksia.

7. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry – Helsingfors-traktens Ornitologiska Förening Tringa rf (jäljempänä Tringa ry) on valituksessaan vaatinut, että Uudenmaan maakuntavaltuuston ja ympäristöministeriön päätökset kumotaan ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti jäljempänä lueteltujen lintualueiden sekä niihin välittömästi liittyvän maankäytön osalta.

Tringa ry ja Porvoon Seudun Lintuyhdistys ovat toimittaneet Uudenmaan liitolle ja entiselle Itä-Uudenmaan liitolle selvitykset maakunnallisesti tärkeistä lintualueista (MAALI) toimialueidensa osalta. Molemmissa MAALI-raporteissa on esitetty linnuille tärkeimmät ja/tai linnustoltaan edustavimmat kohteet maakunnan alueelta. Maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden selvityksen tarkoituksena on tunnistaa lintujen elinkierron kannalta maakunnan tärkeimmät kohteet, jotta ne olisi mahdollista säästää muulta maankäytöltä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.

Maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden luonne ei mahdollista alueille muuta maankäyttöä ilman, että niiden merkitys lintualueina kärsisi. Lintualueet on rajattu biologisin perustein niin, että mukana on kunkin kohteen kriteerilajeille tärkeät elinympäristöt. Aluerajaukset on tehty ilman suojavyöhykkeitä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että joissakin tapauksissa lintualueen luonne ja luonnon monimuotoisuusarvot voivat heiketä merkittävästi myös sellaisessa tapauksessa, vaikka itse rajausalueen maankäyttö ei muuttuisikaan. Tästä huolimatta Uudenmaan liitto on osoittanut osalle yhdistysten selvittämistä lintualueista muuta maankäyttöä Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa.

Alla on esitetty alueet, joiden luonnontieteellistä merkitystä linnustolle 2. vaihemaakuntakaavassa esitetty maankäyttö uhkaa.

Hanko, Hangon etelälahdet (MAALI- ja FINIBA-alue): Taajamatoimintojen tai työpaikka-alueiden reservialueen varaus ulottuu aivan lintualueen reunaan, tai jopa sen päälle. Hangon etelälahdet ovat tärkeä levähdysalue vesi- ja kahlaajalajistolle. Liian lähelle MAALI-aluetta sijoittuva taajama- tai työpaikka-alue heikentäisi alueen linnustoarvoja.

Karkkila, Karjaanjokilaakso (MAALI- ja FINIBA-alue): Tiivistettävä taajamatoimintojen alue sijoittuu tärkeän lintualueen päälle. Maakunnallisesti arvokkaan lintualueen lisäksi alue on kansallisesti tärkeä FINIBA-lintualue. Arvokkaan lintualueen rajauksen sisäpuolelle osoitettu rakentaminen heikentäisi suoraan koskikaran menestymistä alueella ja vaarantaa siten alueen linnustoarvot.

Siuntio, Kirkkonummi, Meiko-Lappträskin (MAALI- ja FINIBA-alue): Meiko-Lappträskin lintualueen eteläpuoleinen "Raideliikenteeseen tukeutuva asemanseudun kehittämisalue"-merkintä ulottuu tärkeälle lintualueelle. Meiko-Lappträskin MAALI-alue on erityisen arvokas metsälinnustolle, mutta myös vähäravinteisten metsäjärvien lajisto on alueella edustava.

Kirkkonummi, Vitträsk: Taajamatoimintojen reservialue on osoitettu kiinni tärkeään lintualueeseen. Vitträskin alue on luokiteltu arvoiltaan lähes maakunnallisesti merkittäväksi lintualueeksi.

Vantaa, Seutulan pellot (MAALI-alue): Tärkeän lintualueen itäreunan päälle sijoittuva työpaikka-alueen varaus vaarantaa merkittävästi alueen linnustoarvoja.

Helsinki, Espoo Iso-Huopalahti (MAALI- ja FINIBA-alue): Taajamatoimintojen alue ulottuu maakunnallisesti ja kansallisesti arvokkaan lintualueen rajausten sisään. Alue kuuluu Laajalahden-Viikin FINIBA-alueeseen. Alueelle kohdistuva rakentaminen vaikuttaisi kielteisesti lajiston elinolosuhteisiin alueella ja vaarantaisi siten alueen linnustoarvot.

Tuusulanjärvi (MAALI- ja FINIBA-alue): Tiivistyvä taajamatoimintojen alue sijoittuu aivan tärkeän lintualueen reunaan, mahdollisesti jopa lintualueen päälle. Tuusulanjärven MAALI-alueella on kolme kriteerilajia, joihin kaikkiin kohdistuu mahdollista haittaa lisääntyvästä rakentamisesta ja lisääntyneestä virkistyskäytöstä.

Lapinjärvi, Lapinjärvi (MAALI-alue): Lapinjärven kirkonkylän taajamaa ollaan laajentamassa myös maakunnallisesti tärkeän lintualueen lounaispuolelle. Taajaman laajentaminen aivan tärkeään lintualueeseen kiinni aiheuttaa todennäköisesti haittaa alueen linnustolle. Lapinjärvi on tärkeä kerääntymiskohde isoille linnuille.

Porvoo, Fågelmossen (MAALI-alue): Lintualueen koillisosaan ulottuva teollisuusalueen varaus olisi tullut poistaa tärkeältä lintualueelta.

Porvoo, Kodderviken – Tolkkisen ja Hermanninsaaren rantametsät (MAALI-alue): Taajama-alueen varaukset ulottuvat lintualueelle sekä sen itä- että lounaisosissa. Lintualueen lounaisosassa on maakunnan mittakaavassa merkittävä tulviva lahopuumetsä, jossa pesii erittäin uhanalainen laji, jonka Uudenmaan kanta on hyvin pieni. Taajama-alueen rajaus kattaa lähes kokonaan kyseisen metsän. Koddervikenin osalta uusien taajama-alueiden varausta olisi pitänyt siirtää noin 200 metriä rannasta linnuille koituvan haitan estämiseksi.

Espoo, Suomenoja (MAALI-, FINIBA- ja IBA-alue): Tiivistettävä taajamatoimintojen alue ulottuu kiinni kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen. Suomenoja on kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA, Important Bird and Biodiversity Area), jonka luontoarvojen säilyminen on maankäytön suunnittelussa varmistettava. Alue olisi alue pitänyt osoittaa kaavassa sl-merkinnällä ja turvata riittävä suojavyöhyke lintualueen ja uuden maankäytön välille.

Suomenojan MAALI-alueen merkitys perustuu monipuoliseen vesilinnustoon ja suureen naurulokkikoloniaan. Kolonia on olennainen alueen linnustoarvojen säilymisen kannalta, sillä muut lajit hyötyvät suuren lokkikolonian tuomasta turvasta. Liian lähelle sijoittuva rakentaminen ja sen myötä lisääntyvä virkistyskäyttöpaine uhkaavat alueen merkittäviä linnustoarvoja.

Suomenoja täyttää Natura 2000 -verkoston SPA-alueen kriteerit useamman lintulajin osalta. Unionin tuomioistuimen ratkaisujen perusteella SPA-alueen kriteerit täyttävää aluetta koskevat luonto- ja lintudirektiivin Natura-alueelle tarkoitetut määräykset, vaikkei jäsenvaltio olisi ilmoittanut kohdetta Natura-verkostoon. Näin ollen Suomenojan lintualuetta tulee alueen suunnittelussa kohdella samoin kuin Natura 2000 -verkostoon kuuluvia lintualueita, vaikkei Suomi ole ilmoittanut aluetta osaksi verkostoa. Alueen linnustoarvojen säilyminen tulee varmistaa myös maakuntakaavoituksessa.

Maakuntakaava antaa väärän viestin alempien kaavatasojen suunnittelulle, mikäli alueita, joille ei ole mahdollista suunnitella rakentamista tai muuta intensiivistä maankäyttöä, on osoitettu esimerkiksi taajama-merkinnällä. Maakuntakaavan tulee olla yksiselitteinen siten, ettei siinä osoiteta sellaista toimintoa alueelle, jossa toiminnan toteuttaminen on mahdotonta. Koska maakunnallisesti tärkeitä lintualueita ei ole osoitettu maakuntakaavassa tai edes kaavaan liittyvillä liitekartoilla, ei Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava varmista millään lailla näiden alueiden säilymistä linnuille tärkeinä alueina. Maakunnallisesti tärkeiden luontoarvojen säilymisen varmistamisen jättäminen kuntatason tehtäväksi ilman maakuntakaavan ohjausta jopa siten, että kaavamerkinnöillä vaarannetaan alueiden säilyminen, ei täytä maankäyttö- ja rakennuslaissa maakuntakaavalle määrättyjä velvoitteita luonnonarvojen vaalimisesta.

Taajamatoimintojen alueita ja työpaikka-alueita koskevat suunnittelumääräykset eivät riitä turvaamaan maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden arvoja, kun tieto lintualueen sijainnista ei samalla välity kuntien kaavoitukseen. Myöskään maakuntakaavan mittakaava ja yleispiirteisyys eivät ole järkevä peruste osoittaa luonnon monimuotoisuudelle haitallista maankäyttöä sinne, minne sitä ei lain mukaan voi osoittaa.

Tärkeiden lintualueiden huomioimatta jättäminen on ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n kanssa, sillä maakuntakaavan tehtävänä on kansallisten ja maakunnallisten kulttuuri- ja luonnonarvojen vaaliminen. FINIBA-alueet on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaiksi, minkä vuoksi niiden huomioimatta jättämistä ei voi mitenkään lainsäädännöllisesti perustella. Valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden lisäksi maakunnallisesti arvokkaat kohteet pitäisi huomioida kaavassa asianmukaisesti.

8. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että vahvistamispäätös ja maakuntakaava tulee kumota siltä osin kun vahvistetut aluevaraukset ylittävät lainvoimaisissa Sipoon Eriksnäsin yleis- tai asemakaavoissa tai Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa esitetyt taajamavaraukset.

Eriksnäsin alueelle on valmisteilla osayleiskaava, jossa alueen väestötavoitteena on 11 000–13 000 uutta asukasta. Osayleiskaavaa ollaan laatimassa sillä oletuksella, että joukkoliikenne järjestyisi itämetroon tukeutuen siten, että metroasema on Söderkullassa. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa itämetron toteuttaminen on ajoitettu vasta vuoden 2025 jälkeen. Sen on vuonna 2040 kaavailtu ulottuvan vasta Östersundomin alueelle, eikä siis vielä silloinkaan Söderkullaan asti. Tämä tarkoittaa, että joukkoliikenneratkaisu Eriksnäsin alueelle perustuisi tietä 170 kulkeviin linja-autoyhteyksiin Helsinkiin ja Porvooseen. Söderkullan alueelle ei Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa kuitenkaan ole osoitettu tähän tarvittavaa liityntäpysäköintipaikkaa Söderkullan alueelle. Liityntäbussiliikenne Söderkullaan tekisi matka-ajasta Helsinkiin ja Porvooseen niin pitkän, että julkinen liikenne ei pärjää houkuttelevuudessa henkilöautolle.

Ympäristöministeriö on päätöksessään todennut, että alueen joukkoliikenne on mahdollista järjestää myös muuten kuin raideliikenteeseen tukeutuen, tätä kuitenkaan lähemmin perustelematta. Lisäksi on todettu, että joukkoliikenteen järjestäminen alueelle on mahdollista tutkia yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Muita valituksenalaisia kaavaratkaisuja koskien ympäristöministeriö on kuitenkin vahvasti nojautunut maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momenttiin ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin koskien joukkoliikenneratkaisuja.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen ristiriitaisuus korostuu vielä siitä syystä, että ympäristöministeriö on Itä-Uudenmaan maakuntakaavaa koskevassa vahvistamispäätöksessään hylännyt Eriksnäsiin kyseisessä kaavassa osoitettua, Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa esitettyä huomattavasti suppeampaa kaavamerkintää koskeneen taajama-alueen laajentamista vaatineen valituksen, ja todennut Itä-Uudenmaan maakuntakaavan merkinnät laillisiksi. Päätöksen mukaan joukkoliikenteen toteuttamisen ratkaisut eteläisen Sipoon osalta erityisesti raideliikenteen osalta ovat vielä avoinna.

Ympäristöministeriön päätöksessä ei ole kiistetty kysymyksessä olevan alueen luonto-, virkistys- ja viheryhteysarvoja. Päätöksessä on jätetty niiden kohtalo myöhemmän ja yksityiskohtaisemman kaavoituksen varaan. Tämä on maakuntakaavan sisältövaatimusten vastaista, koska se vaarantaa kohteiden säilymisen kuntakaavoituksessa.

Ympäristöministeriön lausunto

Ympäristöministeriö on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa viitannut päätöksensä perusteluihin ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

A:n valitus

Valtion virastojen aukioloa koskevan asetuksen (32/1994) 1 §:n mukaan valtion virastot ovat auki arkipäivinä kello 8.00–16.15. Asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan viraston tai sen osan aukiolo on aina järjestettävä siten, että laissa tai asetuksessa asiakirjojen jättämiselle tai oikeustoimiin ryhtymisille säädettyä määräaikaa voidaan noudattaa asetuksen 1 §:ssä tarkoitettuna aukioloaikana. Valittaja on lähettänyt valituksensa ympäristöministeriölle sähköpostin liitetiedostona 3.6.2013 kello 23.03. Valitus on siten katsottava saapuneeksi 4.6.2013. Valitusaika on päättynyt maanantaina 3.6.2013. Näin ollen valitus on tullut jättää tutkimatta myöhästyneenä.

Tuusulan kunnanhallituksen valitus

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan vahvistamista koskevassa päätöksessä on tarkasteltu ainoastaan vahvistetun kaavan lainmukaisuutta. Ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistaman Uudenmaan maakuntakaavan melualueet ovat perustuneet aiempaan vuonna 2002 laadittuun meluselvitykseen. Sillä, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston Helsinki-Vantaan lentoasemalle 4.8.2011 myöntämä ympäristölupa ei ole lainvoimainen, ei ole asian kannalta merkitystä.

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaa laadittaessa Tuusulan Rykmentinpuistoon osoitetun taajamatoimintojen alueen osalta ei ole otettu maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita siten, että edistettäisiin niiden toteuttamista. Lisäksi kyseiset merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden ja ratalinjauksen merkinnät eivät ole lainvastaisia.

B:n ja C:n valitus

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa osoitettuja merkintöjä on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulkittava yleispiirteisesti. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen maakuntakaavaa laadittaessa ei ole ollut tarpeen selvittää yksityiskohtaisesti valituksessa esiin tuotuja muun muassa metron kapasiteettiin, rakentamisen sijoittumiseen sekä virkistykseen liittyviä näkökohtia.

Kaavan lainmukaisuuden arvioinnin kannalta sillä ei ole merkitystä, olisiko jokin toinen kaavaratkaisu täyttänyt laillisuuden vaatimukset. Maakunnan liitto on voinut harkintavaltansa puitteissa päättää kaavaratkaisun sisällöstä kaavaa varten laadittuihin selvityksiin, vaikutusten arviointeihin sekä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisiin maakuntakaavan sisältövaatimuksiin perustuen.

Lemminkäinen Oyj:n valitus

Maakuntakaavan ohjausvaikutusta koskevalta osalta ympäristöministeriö on todennut, ettei maakuntakaava ole maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 3 momentin mukaisesti oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin säännöksen 1 momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

Ruokakesko Oy:n ja sen asiakumppanien valitus

Ympäristöministeriö on todennut, että kaavan lainmukaisuuden arvioinnin kannalta sillä ei ole merkitystä, olisiko jokin toinen kaavaratkaisu täyttänyt laillisuuden vaatimukset. Maakunnan liitto on voinut harkintavaltansa puitteissa päättää kaavaratkaisun sisällöstä kaavaa varten laadittuihin selvityksiin, vaikutusten arviointeihin sekä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisiin maakuntakaavan sisältövaatimuksiin perustuen.

D:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Ympäristöministeriö on todennut, ettei kaava ole lainvastainen valituksessa tarkoitetulta osin.

Tringa ry:n valitus

Ympäristöministeriö on viitannut päätöksensä perusteluihin.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitus

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa ei ole ratkaistu Sipoon Eriksnäsin osalta joukkoliikenteen järjestämisen toteutustapaa. Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Joukkoliikenteen järjestämisen toteutustapa ratkaistaan alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

Ympäristöministeriö on antanut vielä lausunnon A:n valituksessa ympäristöministeriölle esitetyistä valitusperusteista. Ympäristöministeriö on muun ohella katsonut, että kaavaratkaisulla on turvattu alueen luontoarvot sekä ekologisten yhteyksien jatkuvuus Huhmarissa riittävällä tavalla viheryhteystarvemerkinnöin sekä työpaikka-aluetta koskevin suunnittelumääräyksin. Alueen ympäristö- ja luontoarvojen kuten luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdysalueiden turvaaminen sekä niiden liittyminen maakuntakaavassa osoitettuun etelä-pohjoissuuntaiseen ekologiseen yhteyteen on mahdollista tutkia tarkemmin yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä tarkempien selvitysten perusteella. Alhonpään luonnonsuojelualueen luontoarvojen turvaaminen tulee ottaa huomioon yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä Siuntion vesistön valuma-alueeseen voidaan selvittää vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä kun alueen rakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tarkentuneet. Alueen hulevesistä Siuntionjoen vesistöön ja Kypärijärveen kohdistuvien mahdollisten haitallisten vaikutusten edellyttämät ehkäisemis- ja lieventämistoimenpiteet voidaan ratkaista vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

Maakuntakaavan vahvistamisedellytysten harkinta ei ole riippuvainen alueen yksityiskohtaiseen kaavoitukseen liittyvien selvitysten riittävyydestä ja muista kunnan omaan kaavoitukseen liittyvistä mahdollisista epäkohdista kuten ohjaavan tai valvovan viranomaisen ohjeiden ja huomautusten laiminlyönnistä tai alueeseen liittyvän mahdollisen lainvastaiseksi väitetyn menettelyn johdosta tehdyn kantelun tutkinnasta tai muusta selvityksestä.

Ympäristöministeriö on viitannut lisäksi asiasta vahvistuspäätöksessään 30.10.2014 E:n valituksen johdosta lausumaansa.

Maakuntahallituksen lausunto

Uudenmaan liiton maakuntahallitus on yhtynyt ympäristöministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaan lausuntoon ja siinä esitettyyn, paitsi koskien Tuusulan kunnan valitusta taajamatoimintojen aluemerkinnän vahvistamatta jättämistä Tuusulan Rykmentinpuiston alueella. Muissa valituksissa ei ole esitetty syytä ympäristöministeriön vahvistamispäätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen.

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan laadinnan yhteydessä ei ole ollut perusteita käsitellä Helsinki-Vantaan lentomelualueita. Taajamatoimintojen alue -merkinnällä osoitetaan yksityiskohtaista suunnittelua edellyttävät rakentamisalueet kuten palvelu- ja työpaikka- sekä muut taajamatoimintoihin varattavat alueet asumisen lisäksi. Tuusulan Rykmentinpuiston alueen tulee olla taajamatoimintojen aluetta Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa esitetyn mukaisesti.

Uudenmaan liiton maakuntahallitus on antanut vielä lausunnon A:n valituksessa ympäristöministeriölle esitetyistä valitusperusteista. Maakuntahallitus on viitannut ympäristöministeriölle 16.9.2013 antamaansa vastineeseen.

Selitykset ja vastaselitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Finavia Oyj on antanut selityksen Tuusulan kunnanhallituksen valituksen sekä ympäristöministeriön ja maakuntahallituksen lausuntojen johdosta. Finavia Oyj on viitannut ympäristöministeriön päätöksen perusteluihin ja todennut, että kaava on tullut jättää vahvistamatta Rykmentinpuiston taajamatoimintojen alueen osalta.

A:lle, Ruokakesko Oy:lle ja sen asiakumppaneille, Tringa ry:lle ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Tuusulan kunnanhallitus, B ja C, Lemminkäinen Oyj ja D ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselitykset. Tuusulan kunnanhallitus on muun ohella vaatinut maakuntakaavan täytäntöönpanon kieltämistä Focus-alueen kaupan ratkaisun osalta.

A on antanut vastaselityksen ympäristöministeriön lausunnosta, joka koskee hänen ympäristöministeriölle esittämiä valitusperusteita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Lemminkäinen Oyj:n vaatimusta, joka koskee Focus-alueen osayleiskaavaa.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. A:n valituksesta ympäristöministeriön päätös, jolla A:n valitus on jätetty tutkimatta, kumotaan. Enemmän viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus ottaa A:n ympäristöministeriölle tekemän valituksen välittömästi tutkittavakseen. Valitus hylätään.

3. Tuusulan kunnanhallituksen, B:n ja C:n, Lemminkäinen Oyj:n, Ruokakesko Oy:n ja sen asiakumppanien, D:n ja hänen asiakumppaniensa, Tringa ry:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitukset hylätään. Ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Lemminkäinen Oyj on vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden tulee vahvistaa, ettei valituksenalaista Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaa sovelleta Tuusulan kunnanvaltuuston 1.9.2014 hyväksymään Focus-alueen osayleiskaavaan. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei tässä maakuntakaavan lainmukaisuuden ratkaisemista koskevassa asiassa kuulu vahvistaa sitä, miten maakuntakaavaa tulee soveltaa toisessa asiassa. Yhtiön vaatimus on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

2. A:n valitus

Valituksen tutkimatta jättäminen ympäristöministeriössä

Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölain 14 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, josta saa valittaa, on liitettävä valitusosoitus.

Pykälän 2 momentin mukaan valitusosoituksessa on mainittava:

1) valitusviranomainen;

2) viranomainen, jolle valituskirjelmä on toimitettava; sekä

3) valitusaika ja mistä se lasketaan.

Pykälän 3 momentin mukaan valitusosoituksessa on selostettava säännökset valituskirjelmän sisällöstä ja liitteistä sekä valituksen perille toimittamisesta.

Hallintolainkäyttölain 30 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puuttuneen tai virheellisen valitusosoituksen vuoksi tehty väärää menettelyä noudattaen, valitusta ei tämän vuoksi jätetä tutkimatta.

Lain sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 7 §:n 2 momentin mukaan, jos oikaisuvaatimus tai valitus voidaan tehdä viranomaiselle myös sähköisesti, tällainen yhteystieto on ilmoitettava oikaisuvaatimus- tai valitusosoituksessa.

Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakemuksen jättäminen on tehtävä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä, virastossa suoritettava toimi ennen viraston aukioloajan päättymistä.

Oikeudellinen arviointi

Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan hyväksymispäätöstä koskeva valitusaika on päättynyt maanantaina 3.6.2013. A on lähettänyt valituksensa ympäristöministeriölle sähköpostin liitetiedostona 3.6.2013 kello 23.03 eli virka-ajan päätyttyä.

Uudenmaan maakuntavaltuuston päätökseen liitetyssä valitusosoituksessa on todettu muun ohella, että valitus on toimitettava ympäristöministeriöön, ja että valituskirjelmä on jätettävä postiin niin ajoissa, että se ehtii perille valitusajan viimeisenä päivänä ennen aukioloajan päättymistä.

Valitusosoituksessa on mainittu ympäristöministeriön sähköpostiosoite, mutta siinä ei ole mainintaa siitä, että valitus voidaan toimittaa ympäristöministeriölle sähköisesti. Valitusosoituksesta voi myös saada sen käsityksen, että vain postitse saapuvien valitusten tulee olla perillä ennen aukioloajan päättymistä. Valitusosoitus on tämän vuoksi ollut epäselvä, minkä vuoksi ympäristöministeriön olisi tullut hallintolainkäyttölain 30 §:n 1 momentin nojalla tutkia A:n valitus siitä huolimatta, että se oli saapunut viimeisenä valituspäivänä vasta viraston aukioloajan päättymisen jälkeen.

Ympäristöministeriö on käsitellyt vaihemaakuntakaavaa koskevan asian vahvistusviranomaisena ja ottanut myös kantaa Vihdin Huhmariin osoitettuihin aluevarauksiin E:n valitukseen vastatessaan. Tämän vuoksi on perusteltua viivytyksen välttämiseksi ottaa A:n ympäristöministeriölle tekemä valitus välittömästi tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valituksen hylkääminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 7 ja 77 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä 32 §:ssä tarkoitettua maisema-aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 1 ja 6 kohtien mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä luonnonarvojen vaalimiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

Vihdin Huhmariin osoitetut valituksenalaiset aluevaraukset

Vihdin Huhmarin alueelle on vaihemaakuntakaavassa osoitettu työpaikka-alueen reservialue sekä merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö. Työpaikka-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot sekä ottaa huomioon alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset ominaispiirteet. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota hulevesien hallintaan ja varauduttava sään ääri-ilmiöihin.

Työpaikka-alueen reservialueen merkinnän kuvauksen mukaan sillä osoitetaan pitkällä aikavälillä toteutettavat taajamatoimintojen alueet ja työpaikka-alueet. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa toteuttaminen on ajoitettava pääsääntöisesti maakuntakaavan suunnittelukauden loppupuolelle. Kunta määrittelee alueen toteuttamisen tarkoituksenmukaisen ajoituksen suhteessa kyseisen taajaman tai kunnan osa-alueen muihin käytettävissä oleviin taajamatoimintojen alueisiin ja työpaikkojen osalta suhteessa kunnan muihin käytettävissä oleviin työpaikkatoimintojen alueisiin.

Oikeudellinen arviointi

Työpaikka-alueen reservialuetta koskeva merkintä on pitkällä aikavälillä toteutettava kehittämisperiaatemerkintä. Kun otetaan huomioon edellä selostetut suunnittelumääräykset, jotka koskevat muun muassa luontoarvojen turvaamista, alueen luontoarvot on kaavaratkaisussa otettu riittävällä tavalla huomioon.

Vihdin Huhmariin osoitetun vähittäiskaupan suuryksikön sijaintia ei ole ratkaistu vaihemaakuntakaavassa, vaan sijainti on osoitettu yleispiirteisesti siten, että vähittäiskaupan suuryksikön tarkempi sijainti ratkeaa alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Alueen ympäristö- ja luontoarvojen, kuten luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdysalueiden turvaaminen, on voitu jättää ratkaistavaksi yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

Vaihemaakuntakaava ei Vihdin Huhmarin osalta ole A:n valituksessa esitetyillä perusteilla maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla maakuntavaltuuston päätös ei ole A:n valituksessa mainituilla perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ympäristöministeriön on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentti (132/1999) huomioon ottaen tullut vahvistaa maakuntakaava näiltä osin. A:n ympäristöministeriölle tekemä valitus on tämän vuoksi hylättävä.

3.1 Tuusulan kunnanhallituksen, Lemminkäinen Oyj:n, Ruokakesko Oy:n ja sen asiakumppanien sekä D:n ja hänen asiakumppaniensa valitukset vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevan kaavaratkaisun osalta

Sovellettavat oikeusohjeet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 4 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvosto voi hyväksyä alueiden käyttöä ja aluerakennetta koskevia valtakunnallisia tavoitteita.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Maakuntakaavan sisältövaatimukset

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten kuin siitä lain 24 §:n 2 momentissa säädetään. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa.

Pykälän 3 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota:

1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen;

2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen;

3) ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin;

4) vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön;

5) maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin;

6) maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä

7) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Pykälän 4 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat.

Pykälän 5 momentin mukaan edellä mainitut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää.

Vähittäiskauppaa koskevat erityiset säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:n mukaan vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan mainitussa laissa yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 1 momentin mukaan osoitettaessa maakunta- tai yleiskaavassa vähittäiskaupan suuryksiköitä on sen lisäksi, mitä maakunta- ja yleiskaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunnitellulla maankäytöllä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen;

2) alueelle sijoittuvat palvelut ovat mahdollisuuksien mukaan saavutettavissa joukkoliikenteellä ja kevyellä liikenteellä; sekä

3) suunniteltu maankäyttö edistää sellaisen palveluverkon kehitystä, jossa asiointimatkojen pituudet ovat kohtuulliset ja liikenteestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset mahdollisimman vähäiset.

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntakaavassa tulee esittää merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja. Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n 1 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu.

Pykälän 2 momentin mukaan merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön sijoittaminen maakuntakaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle edellyttää, että vähittäiskaupan suuryksikön sijoituspaikaksi tarkoitettu alue on maakuntakaavassa erityisesti osoitettu tähän tarkoitukseen.

Edellä mainitut vähittäiskauppaa koskevat erityiset säännökset lisättiin maankäyttö- ja rakennuslakiin maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetulla lailla (319/2011). Voimaantulosäännöksensä mukaan laki tuli voimaan 15.4.2011. Lain 71 a §:ää sovellettiin lain alkuperäisen voimaantulosäännöksen mukaan paljon tilaa vaativaan erikoistavaran kauppaan kuitenkin vasta neljän vuoden kuluttua mainitun lain voimaantulosta.

Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännösten muuttamisesta annetun lain (205/2015) mukaan lain 71 a §:ää sovelletaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaan kuitenkin vasta 15.4.2017 alkaen.

Lain esityöt

Vähittäiskaupan erityisiä säännöksiä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/2010 vp) todetaan lain muutoksen tavoitteiden osalta muun muassa, että seudullisen näkökulman vahvistaminen kaupan palveluverkon kehittämisessä edellyttää, että maakuntakaavoituksen asemaa vahvistetaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjauksessa. Maakuntakaavojen ohjausvaikutuksen parantaminen suhteessa kuntien yleis- ja asemakaavoihin edellyttää, että maakuntakaavoissa osoitetaan merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin osalta hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun muassa, että 2 momentissa asetetaan lisäksi velvoite osoittaa maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksikön mahdollistavan kohde- tai aluemerkinnän osalta kaupan enimmäismitoitus. Mitoitus voitaisiin osoittaa esimerkiksi tietyn kaavassa osoitetun yksikön tai alueen enimmäiskerrosalana. Mitoituksen osoittamisen yhteydessä olisi yleensä tarpeen antaa myös muita kaupan laatua koskevia määräyksiä. Mitoituksen osoittamisen tavoitteena on varmistaa keskusverkon ja kaupan palvelurakenteen tasapainoinen kehitys. Lisäksi mitoituksen osoittaminen mahdollistaa sen, että alueelle sijoittuvien kaupallisten palveluiden vaikutukset voidaan arvioida riittävällä tavalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n osalta yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun muassa, että 1 momentissa tuotaisiin esiin jo voimassa olevaan lakiin sisältyvä periaate keskusta-alueiden ensisijaisuudesta vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikkana. Tämän ohella säännöksessä tuotaisiin kuitenkin esiin se, että on olemassa kaupan toimialoja, jotka ovat laadultaan sellaisia, että ne voivat perustellusta syystä sijoittua myös näiden alueiden ulkopuolelle. Nämä toimialat eivät tyypillisesti kilpaile keskustaan sijoittuvan kaupan kanssa ja niiden sijoittaminen keskustaan on toiminnan luonteen ja ison tonttitilan tarpeen vuoksi vaikeaa. Myös toimialan tyypillinen asiointitiheys ja sitä kautta liikenteen määrä vaikuttaisi arvioon.

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan lain säätämisjärjestystä koskevassa kohdassa, ettei ehdotus sellaisenaan merkitse paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan sijoittumisen rajoittamista, vaan asettaa edellytyksen näiden kaupan yksiköiden sijoittumisen kaavalliselle suunnittelulle. Vaikutuksia elinkeinonharjoittajien toimintaan on pyritty lieventämään ehdotetulla siirtymäsäännöksellä.

Valtioneuvoston valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevat päätökset

Valtioneuvosto on 30.11.2000 tekemällään päätöksellä hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain 4 §:n 4 momentissa tarkoitetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtioneuvosto on 13.11.2008 antamallaan päätöksellä tarkistanut valtioneuvoston 30.11.2000 tekemää päätöstä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista lukujen 4.2–4.7 sekä 8 ja 9 osalta.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.3 eheytyvää yhdyskuntarakennetta koskevien yleistavoitteiden mukaan yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan. Alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina.

Kohdan erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevan kohdan 4.6 yleistavoitteiden mukaan Helsingin seudulla edistetään joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta. Seudun keskuksia vahvistetaan asunto-, työpaikka- ja palvelukeskuksina.

Kohdan erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Alueidenkäytön mitoituksella tulee parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytössä tulee ehkäistä olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta irrallista hajarakentamista. Alueidenkäytön suunnittelulla tuetaan olemassa olevaa kyläverkostoa ohjaamalla rakentamista kylien yhteyteen. Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan.

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat merkinnät ja suunnittelumääräykset Uudenmaan maakuntakaavassa ja 2. vaihemaakuntakaavassa

Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu merkitykseltään seudullinen vähittäiskaupan suuryksikkö muun muassa Espoon Lommilaan, Tuusulan Hyrylään ja Focus-alueelle sekä Vantaalle Varisto-Petikon alueelle ja Porttipuistoon. Merkinnällä on osoitettu merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumiskohteet keskustatoimintojen alueen ulkopuolelle. Uudenmaan maakuntakaavan merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden suunnittelumääräyksen mukaan merkinnän osoittamalle alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa osoittaa yksi tai useampi merkitykseltään seudullinen erikoiskaupan suuryksikkö.

Ympäristöministeriön vahvistamassa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on muutettu kohdemerkinnän kuvausta ja suunnittelumääräystä. Kohdemerkinnällä osoitetaan merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumiskohteet keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella. Niitä kehitetään sellaista kauppaa varten, joka vaatii paljon tilaa, ei kilpaile keskustaan sijoittuvan kaupan kanssa ja jonka tyypillinen asiointitiheys on pieni.

Vaihemaakuntakaavaan sisältyvän suunnittelumääräyksen mukaan merkinnän osoittamalle alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa sellaista merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa, joka kaupan laatu huomioon ottaen voi perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueiden ulkopuolelle, kuten auto-, rauta-, huonekalu-, puutarha- ja maatalouskauppaa. Uusia merkitykseltään seudullisia päivittäistavarakaupan suuryksiköitä saadaan osoittaa ainoastaan Espoon keskuksen pohjoispuolelle, Kehä III:n ja Turunväylän risteykseen (Espoon Lommila), jonne voidaan osoittaa päivittäistavarakauppaa enintään 10 000 k-m², joka sisältyy Lommilan vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitukseen. Vähittäiskaupan suuryksikön enimmäismitoitus on osoitettu taulukossa, joka on suunnittelumääräysten lopussa. Suunnittelumääräyksessä todetaan lisäksi muun muassa, että merkitykseltään seudullisella vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan myös useasta myymälästä koostuvaa vähittäiskaupan aluetta, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa merkitykseltään seudulliseen vähittäiskaupan suuryksikköön.

Oikeudellinen arviointi vähittäiskaupan suuryksiköiden muuttuneiden suunnittelumääräysten osalta

Tuusulan kunnanhallitus, Lemminkäinen Oyj, Ruokakesko Oy ja sen asiakumppanit sekä D ja hänen asiakumppaninsa ovat valittaneet valituksenalaisen 2. vaihemaakuntakaavan vahvistamisesta vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevan ratkaisun osalta muun ohella sillä perusteella, että ratkaisu on kohtuuton, koska se haittaa aiemman Uudenmaan maakuntakaavan suunnittelumääräysten pohjalta suunniteltuja ja jo pitkälle edenneitä hankkeita. Valituksissa on myös katsottu, että maakuntakaavan suunnittelumääräys on paljon tilaa vaativaa erikoistavaran kauppaa koskevan siirtymäsäännöksen vastainen, rajoittaa liikaa elinkeinonharjoittajien toimintaa ja että maakuntakaavan mitoituksen tulisi olla väljempi tai sitä ei tulisi olla lainkaan.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat edellyttäneet, että maakunnan suunnittelussa lähtökohtana on tukeutuminen olemassa oleviin keskuksiin, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja se, että runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot, kuten uudet vähittäiskaupan suuryksiköt, suunnitellaan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Vähittäiskauppaa koskevista maankäyttö- ja rakennuslain erityisistä säännöksistä puolestaan ilmenee, että vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ja muu sijainti on mahdollinen, jos se on kaupan laatu huomioon ottaen perusteltu. Säännökset velvoittavat enimmäismitoituksen osoittamiseen maakuntakaavassa ja mahdollistavat myös kaupan laatua koskevat määräykset. Vähittäiskauppaa koskevien maankäyttö- ja rakennuslain erityisten säännösten esitöistä käy ilmi, että keskusta-alueiden ulkopuolelle pyritään ohjaamaan sellaista kauppaa, jonka toimialat eivät tyypillisesti kilpaile keskustaan sijoittuvan kaupan kanssa ja joiden sijoittaminen keskustaan on toiminnan luonteen ja ison tonttitilan tarpeen vuoksi vaikeaa.

Maakunnan liitolla on harkintavaltansa nojalla ollut mahdollisuus suunnitella vähittäiskaupan sijoittuminen tavalla, joka tehtyjen selvitysten mukaan toteuttaa edellä mainittuja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ja noudattaa maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskauppaa koskevia säännöksiä ja niiden tarkoitusta. Ympäristöministeriön päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että jokin toisenlainen kaavaratkaisu olisi ollut valittajien mielestä heidän alueilleen suunnitteleman toiminnan kannalta parempi. Maakuntakaava on maankäytön yleispiirteinen suunnitelma ja se tarkentuu yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Maakuntakaava ei ole voimassa yleiskaavan eikä asemakaavan alueella muutoin kuin maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentissa mainitun ohjausvaikutuksen osalta. Näillä perusteilla päätös ei ole myöskään maanomistajien kannalta kohtuuton.

Ympäristöministeriön päätöksen jälkeen muutettu maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:n siirtymäsäännös tarkoittaa, että maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskauppaa koskevia säännöksiä sovelletaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaan vasta 15.4.2017 lukien. Vaikka tilaa vaativa erikoistavaran kauppa tulee sijoittumisen ohjauksen piiriin vasta tuosta päivämäärästä lukien, maakuntakaavaa koskevissa selvityksissä on voitu ottaa huomioon olemassa oleva paljon tilaa vaativa erikoistavaran kauppa ja kaavassa on voitu antaa sitä koskevia suunnittelumääräyksiä.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Kun muutoin otetaan huomioon ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet, maakuntavaltuuston päätös ei ole valituksissa mainituilla perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ympäristöministeriön on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentti (132/1999) huomioon ottaen tullut vahvistaa maakuntakaava näiltä osin, eikä päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole perusteita.

3.2 Tuusulan kunnanhallituksen valitus Rykmentinpuiston taajamatoimintojen alueen osalta

Tuusulan Rykmentinpuiston alue on voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitettu puolustusvoimien alueeksi (EP), ja suunnittelumääräyksen mukaan kyseinen alue on varattu taajamatoiminnoille siinä tapauksessa, että se vapautuu puolustusvoimien käytöstä. Maakuntakaavaa laadittaessa on kuitenkin noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä lueteltuja maakuntakaavan sisältövaatimuksia voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräyksistä riippumatta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon ympäristöministeriön päätöksen perustelut, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiasta saatu selvitys, ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole perusteita.

3.3. Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:n valitus

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 6 kohdan mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaisesti alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa.

Asiassa saatu selvitys

Tringa ry on laatinut Sipoon ja sen länsipuolisen Uudenmaan alueelle selvityksen maakunnallisesti tärkeistä lintualueista Uudellamaalla. Selvitysten tarkoituksena on ollut tunnistaa jo aiemmin selvitettyjen Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) ja Suomen kansallisesti tärkeiden lintualueiden (FINIBA) lisäksi maakunnallisesti tärkeät lintualueet.

Helsingin ja Espoon rajalle Iso-Huopalahdelle sijoittuu selvityksen mukaan maakunnallisesti tärkeä lintualue (MAALI), joka on osa valtakunnallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA). Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan kohteella on merkittävää levähtäjäarvoa ja se on tärkeä levähdysalue meriharakalle, suokukolle ja pikkulokille. Pesimälinnuston osalta paikalla on merkitystä puolisukeltajasorsille.

Kyseiselle alueelle on Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa osoitettu taajamatoimintojen alue, joka on rajattu ulottumaan rantaviivaan saakka. Taajamatoimintojen aluetta koskevien suunnittelumääräysten mukaan uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava suunnittelulla ympäristöönsä tavalla, joka turvaa ympäristö- ja luontoarvot. Rakentamattomat rannat on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa varattava yleiseen virkistykseen, jollei erityinen tarve edellytä alueen osoittamista muuhun käyttöön.

Yhdistys on valituksessaan vaatinut muun muassa, että vaihemaakuntakaava kumotaan siltä osin kuin Helsingin ja Espoon rajalle sijoittuvalle Iso-Huopalahden alueelle on osoitettu taajamatoimintojen alue siten, että se ulottuu kansallisesti ja maakunnallisesti arvokkaan lintualueen rajauksen sisään. Yhdistyksen mukaan alueelle kohdistuva rakentaminen vaikuttaisi kielteisesti lajiston elinolosuhteisiin alueella ja vaarantaisi siten alueen linnustoarvot.

Oikeudellinen arviointi

Asiakirjoista saatavan selvityksen ja karttatarkastelun perusteella maakuntakaavassa osoitetut valituksenalaiset uudet aluevaraukset on suurelta osin osoitettu siten, etteivät ne juurikaan sijoitu MAALI-rajausten kanssa päällekkäin. Iso-Huopalahdelle osoitettu tajaamatoimintojen alue kuitenkin käsittää Iso-Huopalahden MAALI-alueen vesialueen ulkopuoliset alueet pääosin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä määriteltyjen maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaisesti maakuntakaavan tehtävänä on valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen ohella myös maakunnallisesti arvokkaiden luonnonarvojen vaaliminen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Iso-Huopalahden alueen luontoarvot ovat vähintään maakunnallisia, joten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaavan sisältövaatimukset edellyttävät lähtökohtaisesti niiden ottamista huomioon maakuntakaavassa.

Maakuntakaava on kuitenkin yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä, minkä vuoksi maakuntakaavassa osoitettuja taajamatoimintojen alueiden rajauksia ja muita merkintöjä on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulkittava yleispiirteisesti. Taajamatoimintojen aluetta koskeva suunnittelumääräys edellyttää lisäksi luontoarvojen säilyttämistä ja turvaa rantojen säilymistä rakentamattomina. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon yleiskaavoja ja asemakaavoja koskevat sisältövaatimukset luontoarvojen huomioon ottamisen osalta, sekä se, että alueen luontoarvot keskittyvät suurelta osin vesialueelle ja rantaviivan tuntumaan, taajamatoimintojen aluevarausta Iso-Huopalahdella ei ole pidettävä lainvastaisena.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Kun muutoin otetaan huomioon ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet, maakuntavaltuuston päätös ei ole valituksissa mainituilla perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ympäristöministeriön on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentti (132/1999) huomioon ottaen tullut vahvistaa maakuntakaava näiltä osin, eikä päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole perusteita.

3.4 B:n ja C:n sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitukset ja Tuusulan kunnanhallituksen valitus lentoradan linjauksen osalta

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet, maankäyttö- ja rakennuslain 31 § (132/1999) ja 188 §:n 3 momentti (132/1999) sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ympäristöministeriön päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Täytäntöönpanon kieltämistä koskevat vaatimukset

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.