Muu päätös 2316/2016

Asia Osayleiskaavaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. B

3. C ja D, E ja F, G, H, I, J, K, R, S, L, M, N ja O

4. P ja Q

Päätös, jota valitukset koskevat

Turun hallinto-oikeus 12.2.2015 nro 15/0038/1

Asian aikaisempi käsittely

Salon kaupunginvaltuusto on päätöksellään 7.10.2013 (§ 124) hyväksynyt Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta C:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen muun ohella D:n, E:n ja F:n, G:n, H:n, I:n, J:n ja K:n, L:n ja M:n sekä N:n ja O:n tekemänä. Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta myös A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta B:n esittämät valitusperusteet, jotka liittyvät YVA-menettelyyn tai sen arviointiselostuksen sisältöön. Hallinto-oikeus on hylännyt B:n vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä EU-tuomioistuimelta ja hylännyt myös hänen katselmuksen toimittamista koskevan vaatimuksensa. Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella C:n, P:n ja Q:n sekä B:n valitukset ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan, asemakaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.

Kuntalain 92 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

Lain 4 §:n mukaan kunnan jäsen on:

1) henkilö, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on (kunnan asukas);

2) yhteisö, laitos ja säätiö, jonka kotipaikka on kunnassa; sekä

3) se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa.

Lainhuutotodistuksen mukaan C:lla on yksin lainhuuto Salon kaupungissa sijaitsevaan Rantalan kiinteistöön 627-1-32. Asiassa ei ole ilmennyt, että Espoon kaupungista olevalla D:lla olisi kiinteistöjä Salossa. Vantaan kaupungista olevat F ja E ovat valitusoikeutensa perusteeksi esittäneet, että heillä on hallintaoikeus samaan Rantalan kiinteistöön. Kauniaisten ja Espoon kaupungeista olevat G, H, I, J, K, L, N, O, R ja S ja M ovat esittäneet, että heidän omistamansa loma-asunto sijaitsee Raaseporin kaupungin alueella, noin 2,5 kilometrin etäisyydellä tuulivoimala-alueesta. (= = =) A on valitusoikeutensa perusteeksi esittänyt, että hän omistaa Raaseporin kaupungin puolella vapaa-ajankiinteistön, joka sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä tuulivoimala-alueesta.

Valittajat ovat valitusoikeutensa perusteeksi vedonneet tuulivoimapuiston merkittäviin maisemallisesti haitallisiin vaikutuksiin, meluun sekä häiritseviin lentoestevaloihin. He ovat myös esittäneet, että tuulivoimalapuiston vaikutus tulee kiistatta vaikuttamaan lähistöllä olevien kiinteistöjen arvoihin alentavasti.

E:n ja F:n hallintaoikeus Rantalan kiinteistöön ei ilmene kiinteistörekisteristä, eikä kysymyksessä siten ole sellainen kuntalaissa tarkoitettu kiinteän omaisuuden hallinta, jonka perusteella kunnan jäsenyys syntyy. C:tä lukuun ottamatta muut edellä mainituista henkilöistä eivät siten esitetyn selvityksen nojalla ole kuntalaissa tarkoitettuja Salon kaupungin jäseniä. Kun otetaan huomioon esitetty selvitys asuin- ja lomarakennusten etäisyydestä kysymyksessä olevasta kaava-alueesta, päätöksellä hyväksyä tuulivoimala-aluetta koskeva yleiskaava ei ole sellaisia välittömiä vaikutuksia näiden valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun, että heitä olisi pidettävä tässä asiassa myöskään kuntalaissa tarkoitettuina asianosaisina. Heidän valituksensa Salon kaupunginvaltuuston päätöksestä on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

YVA-menettelyyn liittyvät valitusperusteet ja ennakkoratkaisupyyntö

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta

Hallinto-oikeuslain mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.

Tässä asiassa on kysymys yleiskaavan hyväksymisestä. Kysymys ei siten ole ympäristövaikutusten arviointimenettelystä eikä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta lupa-asiasta eikä myöskään hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä. Tästä syystä YVA-menettelyyn liittyvät valitusperusteet jätetään tämän asian yhteydessä tutkimatta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella, oikeastaan unionin tuomioistuimella, on toimivalta antaa ennakkoratkaisu unionioikeuden tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esiin jäsenvaltion tuomioistuimessa, kansallinen tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen asiassa, pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

B on vaatinut ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta. Ennakkoratkaisun pyytämiseksi esitetyt perusteet liittyvät pääasiassa YVA-direktiivin tulkintaan tuulivoimahankkeissa. Kun otetaan huomioon, että hallinto-oikeus jättää YVA-menettelyyn liittyvät valitusperusteet tässä yhteydessä edellä mainituilla perusteilla tutkimatta, ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole tässä maankäyttö- ja rakennuslain perusteella laaditun yleiskaavan hyväksymistä koskevassa asiassa tarpeen. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei tässä asiassa ole yleiskaavan laatimisen osalta muutoinkaan esitetty kansallisen lain ja yhteisöoikeuden välistä tulkintaristiriitaa. Asiassa ei siten ole syytä pyytää unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Katselmuspyyntö

Hallintolainkäyttölain mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus.

Asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat käyvät ilmi kaavaselostuksesta, asiakirjoissa olevista lausunnoista, maisemaselvityksistä, kartoista ja havainnekuvista. Katselmuksen toimittaminen asian selvittämiseksi ei siten ole tarpeen.

Menettely ja vuorovaikutus

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Vireilletulosta tiedottamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus).

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet.

Yleiskaavaehdotus on pidettävä kunnassa julkisesti nähtävänä vähintään 30 päivän ajan. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta. Muistutus on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä.

Jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Uudelleen nähtäville asettaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos muutokset koskevat vain yksityistä etua ja niitä osallisia, joita muutokset koskevat, kuullaan erikseen.

Toteutunut vuorovaikutus

Kaavaselostuksen mukaan kaavoitus on käynnistetty Salon kaupunginhallituksen päätöksellä 7.6.2010. Ilmoitus kaavoituksen vireille tulosta sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtävillä olosta on julkaistu 5.11.2010. Osallistu³mis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä koko kaavoitusprosessin ajan. Hankkeesta on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta, joissa on esitelty samaan aikaan laadittua ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa, osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa, ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia sekä kaavan valmisteluvaiheen kuulemisen aineistoja. Valmisteluvaiheen kuulemisen aineisto on ollut nähtävillä 1.2.–16.3.2012. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä 17.1.–18.2.2013. Ehdotuksesta on tehty muistutuksia, joihin kaavan laatija on antanut vastineet.

Johtopäätökset

Kunta päättää itsehallintonsa nojalla kaavan sisällöstä kuultuaan asiassa ensin osallisia. Kaavan laatimiseen liittyy usein erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Tämän vuoksi vuorovaikutus ei aina voi johtaa kaikkien esitettyjen mielipiteiden huomioon ottamiseen. Kaavoitusmenettelyn laillisuutta ja menettelyssä toteutunutta vuorovaikutusta arvioitaessa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen säännöksiä. Näin ollen, kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys kaavan laatimisen vaiheista, kaavan laatimisen yhteydessä toteutuneista vuorovaikutusmahdollisuuksista sekä tiedottamisesta, kaavavalmistelulta edellytetty vuorovaikutus on toteutunut maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen mukaisesti.

Kaavaehdotusta on nähtävillä olon jälkeen muutettu muun ohella siten, että kaava-aluetta on olennaisesti pienennetty ja samalla tuulivoimaloiden määrää on laskettu 12:sta seitsemään. Tuulivoimala 11 on siirretty kauemmaksi kantatiestä ja Raaseporin kunnan rajasta. Kaavaehdotuksessa esillä olleisiin kaavamääräyksiin on lisäksi tehty muutamia muita tarkennuksia, jotka johtuvat kaava-alueen muutoksesta. Muutoksesta on erikseen kuultu maanomistajaa. Kun otetaan huomioon, että mainitut kaavaan tehdyt muutokset ovat välittömästi koskeneet ainoastaan maanomistajan etua ja ne ovat lisäksi olleet muistutuksissa esitettyjen mielipiteiden suuntaisia, kaavaehdotusta ei ole ollut tarpeen laittaa uudelleen nähtäville.

Kaava-alueen olosuhteet ja kaavan tarkoitus

Noin 286 hehtaarin kokoinen kaava-alue sijaitsee Näsenkartanon alueella, noin 30 kilometriä Salon keskustasta etelään ja noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä Perniön keskustaajamasta. Alue rajautuu itä- ja eteläosastaan Raaseporin kaupungin rajaan. Alue on yksityisen maanomistajan omistuksessa ja metsätalouskäytössä. Alueella ei ole vakituisia eikä vapaa-ajanrakennuksia. Alueen itäosissa kulkee Perniöntie ja alueen halki kulkee Tenhola-Kemiö 110 kV:n voimajohto. Kaavaselostuksen mukaan alueen pohjoispuolella on vakituista ja vapaa-ajanasutusta Kuustontien ja Puontilantien varressa sekä Kiskonjoen Pruukissa. Alueen eteläpuolella sijaitseva vakituinen ja vapaa-ajanasutus on keskittynyt Puontpyölin eli Frankböleträsketin rannoille tai sen tuntumaan. Kaikki valittajien vakituisessa tai loma-asuntokäytössä olevat kiinteistöt sijaitsevat tuolla alueella. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan P:n ja Q:n rakennuksen etäisyys lähimpään tuulivoimalaan on 950 metriä, C:n 2 100 metriä ja B:n 1 980 metriä. B omistaa kaava-alueeseen rajautuvan Raaseporin kunnan alueella sijaitsevan maapinta-alaltaan noin 273 hehtaarin kokoisen Frankbölen kiinteistön. Kiinteistö on pääasiassa rakentamaton ja maa- ja metsätalouskäytössä. Kiinteistöllä on rantaa Puontpyölin ranta-alueella noin kaksi kilometriä, ja asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan ranta-asemakaavan laatiminen kiinteistön ranta-alueille on vireillä.

Kaavaselostuksen mukaan tavoitteena on ollut laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvän sähkönsiirtoverkoston ja sähköaseman rakentamisen suunnittelualueelle. Kaava on laadittu niin, että sen perusteella voidaan myöntää rakennusluvat. Kaava on valmisteltu alun perin siten, että se mahdollistaa enintään 12 tuulivoimalayksikön rakentamisen. Kaavaehdotuksesta saadun Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lausunnon johdosta kaava-alue on sittemmin päätetty jakaa kahteen osaan. Esillä ollutta kaavaehdotusta on siksi muutettu siten, että se käsittää voimalinjan itäpuolella olevat seitsemän tuulivoimalaa. Tuulivoimala 11 on siirretty kauemmaksi kantatiestä ja kunnan rajasta.

Kaava mahdollistaa seitsemän tuulivoimalaa käsittävän tuulivoimapuiston rakentamisen. Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimaloiden napakorkeus on enintään 140 metriä eikä kokonaiskorkeus saa ylittää 210 metriä maanpinnasta. Tuulivoimaloiden rakentamis-, ylläpito- ja huoltotehtäviä varten rakennetaan rakennus- ja huoltoteitä. Kulkuyhteyksien lisäksi jokaisen tuulivoimalan yhteyteen rakennetaan kokoamis- ja työskentelyalue, joka raivataan kasvillisuudesta ja tasoitetaan. Rakentamistoimien jälkeen kenttäalue maisemoidaan lukuun ottamatta toiminnanaikaisiin huoltotoimenpiteisiin varattavaa aluetta. Tuulivoimalat yhdistetään toisiinsa maakaapelilla. Hanke ei edellytä uuden liityntävoimajohdon rakentamista. Uusi muuntoasema rakennetaan alueen keskiosassa sijaitsevan Tenhola-Kemiö 110 kV:n voimajohdon yhteyteen.

Kaavan selvityksiä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan edellä mainittuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä maisemaan ja kulttuuriperintöön.

Melun mallintamiseen ja arvioimiseen liittyvät säännökset ja viranomaisohjeet

Melutason ohjearvoista annetun valtionneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksessä esitetyt melutasoja koskevat ohjearvot eivät ole sitovia, vaan enimmäisarvot ovat ohjeellisia. Ohjearvoja on kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty yleisesti jokapäiväisessä elinympäristössä suurimpina hyväksyttävinä melutasoina.

Asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB.

Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimalarakentamisen suunnittelu" edellä mainittuun valtioneuvoston melutason ohjearvoista antamaan päätökseen viitaten todennut, että se ei suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Ohjeen mukaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjearvot ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla voidaan tunnistaa tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Suosituksen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB.

Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB.

Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 desibeliä ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ulkomelutason suunnitteluohjearvojen lisäksi asuntojen sisätiloissa käytetään terveydensuojelulain (763/1994) sisältövaatimuksiin pohjautuen asumisterveysohjeen mukaisia taajuuspainottamattomia tunnin keskiäänitasoon Leq,1h perustuvia suunnitteluohjearvoja koskien pienitaajuista melua. Sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on Näsenkartanon osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla ja se on tullut voimaan 28.2.2014. Se on voimassa toistaiseksi. Tuulivoimaloiden melun mallinnusohje on tarkoitettu ohjeeksi suunnittelussa arvioitaessa tuulivoimaloiden tuottamaa melukuormitusta ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa ja soveltamisessa, sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa menettelyissä.

Kaavaan liittyvä selvitysaineisto

Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava

Kaava-alue kuuluu osana Varsinais-Suomen maakuntavaltuustossa 10.6.2013 hyväksyttyyn Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavaan, joka on sittemmin vahvistunut 9.9.2014. Vaihekaavalla on osoitettu tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat alueet sisämaassa ja rannikolla. Tuulivoimavaihemaakunta kaava ei ole ollut voimassa Näsenkartanon osayleiskaavaa hyväksyttäessä, mutta sen aineistoa on käytetty ja on voitukin käyttää osayleiskaavaa laadittaessa.

Vaihemaakuntakaavan tausta-aineistona on ollut muun muassa maakuntaliiton tekemä Varsinais-Suomen tuulivoimaselvitys 2010-2011. Tämän lisäksi maakuntakaavaa varten on laadittu erillinen linnustoselvitys, kulttuuriympäristöä koskevat selvitykset, hiljaisten alueiden kartoitus sekä ekologisten alueiden ja yhteyksien kartoitus.

Vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksesta ilmenee, että aluerajaukset perustuvat Varsinais-Suomen tuulivoimaselvityksen tuloksiin, jonka mukaisia aluerajauksia on tarkennettu kaavatyön yhteydessä. Selvityksessä tehdyt näkyvyys- ja maisema-analyysit on tehty huomioiden noin 100–150 metriä napakorkeudeltaan olevat voimalat. Tuulivoimala-alueiden sijoittelussa on otettu huomioon tuulivoimaloiden aiheuttama melu-, välke-, varjostus- ja vilkkumishaitta soveltamalla 650–700 metriä leveää puskurialuetta lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Asutuksesta ja loma-asutuksesta riittävän etäällä olevista niin sanotuista tyhjistä alueista on myös poistettu luonnonsuojelu- ja luonnonsuojeluohjelmien (ei harjujensuojelu) mukaiset aluerajaukset, Natura-alueet, IBA- ja FINIBA-alueet sekä maisema- ja kulttuuriympäristön alueet. Näiden rajausten jälkeen vaihemaakuntakaavassa osoitetut tuulivoima-alueiden aluerajaukset osoittavat alueita, joilla tuulivoimatuotanto voidaan järjestää suurissa, vähintään kymmenen voimalaa käsittävissä kokonaisuuksissa. Merkinnöillä ei ole osoitettu yksittäisten voimaloiden sijaintipaikkoja eikä ole määritetty alueille sijoitettavien voimaloiden suurinta sallittua korkeutta tai voimalatehoa. Alueiden rajausten tarkennuksessa on kiinnitetty huomiota erityisesti lähialueen asutukseen siten, ettei alueelle sijoitettavien voimaloiden yhteisvaikutus aiheuta kohtuutonta haittaa yksittäiselle kiinteistölle.

Nyt kysymyksessä oleva Näsenkartanon osayleiskaava-alue sijoittuu Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle (tv-101). Kysymyksessä on maakunnallisesti merkittävään tuulivoimatuotantoon soveltuva alue, jolle voidaan selvitysten mukaan sijoittaa yli 10 tuulivoimalayksikköä. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen säilyminen tuulivoimatuotannolle tulee turvata kuntakaavoituksella. Kuntakaavoituksen ja alueen muun yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä tulee huomioiduksi vaikutukset elinympäristöön, linnustoon sekä kulttuuriympäristön ja maiseman arvoihin. Lisäksi tulee ottaa huomioon lentoliikenteen ja puolustusvoimien toiminnasta aiheutuvat rajoitteet.

Näsenkartanon tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointi

Varsinais-Suomen ELY-keskus on 25.1.2010 päättänyt, että TuuliWatti Oy:n Salon kaupungin eteläosaan Näsenkartanon noin 650 hehtaarin suuruiselle alueelle suunnittelema tuulivoimapuistohanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointia koskevan, oikeastaan arviointimenettelystä annetun lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia. Päätöksen perusteluissa on todettu, että hanke sijoittuu alueelle, jolla on huomattavia luonto- ja maisema-arvoja. Tuulivoimapuiston toteuttaminen aiheuttaisi maisemassa merkittävää rakentamista. Mahdollinen vaikutus Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen erityisesti linnuston vuoksi edellyttää luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin tarpeen selvittämistä. Hankkeella on myös vaikutuksia alueen melutasoon ja liikenteeseen varsinkin rakentamisaikana. Alueella ei päätöksen tekoaikana ole ollut voimassa sellaista maakuntakaavaa, jossa olisi osoitettu tuulivoimapuiston sijainti, eikä myöskään yleiskaavaa. Päätöksessä on edellytetty, että YVA-menettely ja alueelle laadittava osayleiskaavoitus sovitetaan yhteen siten, että vaikutusten arviointimenettely palvelee sekä kaavoitusta että YVA-menettelyä.

Laaditussa arviointiselostuksessa on tutkittu hankkeen vaikutukset ilmastoon, maa- ja kallioperään, vesistöolosuhteisiin, luonnonympäristöön ja linnustoon, vaikutukset luonnonsuojeluun, luonnonsuojelualueisiin ja uhanalaisiin lajeihin, vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen, vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön, melu- ja varjostusvaikutukset sekä vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyisyyteen.

Ympäristövaikutusten arviointi on perustunut vaihtoehtotarkastelulle, jossa vaihtoehdossa 0 (VE0) Näsenkartanon tuulivoimapuistoa ja siihen liittyvää sähköasemaa ei toteuteta. Vaihtoehdossa 1 (VE1) Näsenkartanon alueelle rakennetaan 12 tuulivoimalan laajuinen tuulivoimapuisto. Tuulivoimaloiden teho on 3-5 MW ja koko tuulivoimapuiston teho siten enimmillään 60 MW. Arvioidut tuulivoimaloiden napakorkeudet ovat 120 ja 140 metriä.

YVA-menettelyssä tehdyt selvitykset, jotka liittyvät valitusperusteisiin

Maisema ja kulttuuriperintö

YVA-menettelyn yhteydessä on arvioitu hankkeen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Vaikutukset, oikeastaan vaikutusselvitykset on laadittu asiantuntija-arviona. Olennainen osa arviointia on ollut selvittää, missä ja miten alueen maisema- ja kulttuuriympäristöarvot ilmenevät. Maisemavaikutuksia on arvioitu laatimalla karttatarkasteluja ja -analyysejä, ympäristöleikkauksia, näkymäsektoritarkasteluja sekä tekemällä maastokäyntejä ja laatimalla havainnekuvia.

Maisemaselvityksessä on todettu, että hankealueen lakialueet kohoavat yli 60 metriä pohjoispuolella avautuvaa Perniönjokilaaksoa korkeammalle. Myös hankealueen sisällä korkeussuhteet vaihtelevat voimakkaasti. Jokilaakson eteläosassa sijaitseva Latokartano lukeutuu valtakunnallisesti arvokkaisiin rakennetun kulttuuriympäristön alueisiin (RKY 2009). Useiden kilometrien etäisyydellä hankealueen kaakkoispuolella sijaitsee Svenskbyn-Finbyn kylien maakunnallisesti arvokas maisema-alue.

Tuulivoimaloiden sijoittaminen korkealle maaston selännealueelle on hyvien tuulisuusolosuhteiden tavoittamisen ja rakentamisen kannalta luontevaa, eikä se muuta alueen maisemarakenteen luonnonelementtejä. Tuulivoimarakenteet sijaitsevat vähintään 200 metrin etäisyydellä alueella aiemmin tunnetusta ja arvioinnin aikana tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa havaituista kiinteistä muinaisjäännöksistä. Tuulivoimaloiden suuren koon vuoksi niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka eroavat materiaaleiltaan ja luonteeltaan ympäristöstä ja luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa. Vaikutusten arvioinnissa näkyvyyden osalta on arvioitu vaikutukset korkeampien (napakorkeus 140 metriä) tuulivoimaloiden mukaan. Hanke aiheuttaa näkyvimmät maisemakuvalliset muutokset hankealueen pohjoispuolella sijaitsevalle Latokartanon avoimelle viljelyalueelle ja sen asuinrakennuksilta avautuviin näkymiin. Pihojen ja kumpareiden puusto katkaisee kuitenkin osittain näkymiä. Puontpyölin järven vapaa-ajan asunnoilta avautuvat maisemat länteen, joten muutos maisemassa ei ole vapaa-ajan asunnoilta merkittävä. Rannan tuntumasta syntyy kuitenkin paikoitellen näkymiä hankealueelle. Puusto toimii useimmiten näkösuojana pihoilta tuulivoimaloille päin, jolloin vaikutukset jäävät vähäisiksi. Tuulivoimalat näkyvät selvästi Puontpyölin järvellä veneiltäessä. Tuulivoimalat aiheuttavat lievää haittaa myös pimeällä, kun tuulivoimaloiden valaistus näkyy puiden yllä ympäröiviin asuinrakennuksiin kaikilla edellä mainituilla alueilla. Virkistyskäytön kannalta merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat tuulivoimaloiden välittömään ympäristöön (Ryssäntorninmäellä) sekä Puontpyölinjärven veneilymaisemiin. Hankealueella sijaitseva tie on lähialueen asukkaiden virkistyskäytössä, muuten hankealueella ei ole merkittävää virkistyskäyttöä. Tuulivoimaloiden ympärille muodostuu avoin alue, jossa maasto raivataan, tasataan ja jälkihoidetaan.

Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa on todettu, että maisemavaikutuksia on visualisoitu hyvin maisemavaikutusta selvittävin havainnekuvin. Tarkastelu on asianmukainen ja edellä mainittu johtopäätös perusteltu. On kuitenkin huomattava, että tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista, minkä vuoksi vaikutusten merkittävyyden ja vaikutustavan arvioiminen on haastavaa, kuten arviointiselostuksessa todetaan. Arvioinnissa on riittävän kattavasti otettu huomioon arvokkaaksi luokitellut alueet ja kohteet Salossa ja Raaseporissa sekä tuulivoimapuiston alueen muinaisjäännökset.

Natura-tarvearvionti

Tuulivoimahankkeen vaikutuksista hankealueen pohjoispuolella sijaitsevan Kiskonjoen vesistön Natura-alueeseen (FI0200083, SCI/SPA) on laadittu Natura-tarveharkinta. Hanke sijoittuu selännealueelle, eikä sillä ole vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin tai vedenlaatuun. Selvityksen mukaan tuulivoimahanke ei aiheuta muutoksia Natura-alueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Tuulivoimahankkeella ei ole myöskään vaikutuksia Natura-alueella tai sen läheisyydessä pesivien tai levähtävien lintulajien elinympäristöihin. Tuulivoimaloiden toiminta ei myöskään merkittävästi heikennä lintudirektiivin liitteeseen kuuluvien lajien mahdollisuutta pesiä, levähtää ja muuttaa alueella. Tuulivoimalat eivät merkittävästi lisää lintujen kuolleisuutta alueella. Hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden perusteella Kiskonjoen vesistö on sisällytetty osaksi Natura-verkostoa. Tuulivoimahankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia Näsenkartanon alueen läheisyydessä sijaitseviin muihin Natura-alueisiin eikä muihin luonnonsuojelualueisiin ja -ohjelmiin kuuluviin alueisiin niiden etäisyydestä johtuen.

Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa on todettu, että Natura-tarvearviointi on asianmukaisesti tehty ja se osoittaa riittävällä tavalla, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura-alueiden luontoarvoja, eikä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi siten ole tarpeen.

Melu

YVA-menettelyssä tuulivoimalaitosten melua on tarkasteltu alkuperäisen suunnitelman mukaisessa tilanteessa, jossa kaava-alueen koko oli 650 hehtaaria ja suunniteltuja tuulivoimaloita 12. Tuulivoimalaitosten meluvaikutuksia on arvioitu melun laskentamallin avulla. Laskentaohjelmana on käytetty SoundPlan 7.1 -melulaskentaohjelmaa ja siihen sisältyvää Nord2000-melulaskentastandardia. Malli toimii 3D-ympäristössä ja se huomioi 3-ulotteisessa laskennassa muun muassa rakennukset, maastonmuodot, heijastukset ja vaimenemiset, melulähteiden käyntiajat ja suuntaavuudet sekä säätiedot. Meluvyöhykkeet on laskettu kahden metrin korkeudelle maanpinnasta. Laskennassa tuulennopeudeksi on määritelty 8 m/s 10 metrin korkeudella maanpinnasta, koska tämä on tuulivoimalaitosten melusta tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella melutasoltaan usein häiritsevin tilanne. Tätä voimakkaammalla tuulella taustakohina ja siitä aiheutuva peittovaikutus lisääntyvät voimakkaasti ja toisaalta tuulivoimalaitoksen käyntiääni ei kaikilla voimalaitostyypeillä lisäänny vaan saattaa jopa pienentyä. Tuulennopeus voimalaitosten napakorkeudella on laskettu logaritmisen tuulennopeusprofiilin mukaisesti. Mallinnuksen lähtötietoina on käytetty Maanmittauslaitokselta saatua alueen numeerista kartta-aineistoa, joka sisältää muun muassa maanpinnan korkeustiedot, rakennukset ja vesialueet. Tuulivoimalaitosten osalta lähtötietoina on käytetty voimalaitosten suunnittelutietoja (laitosten napakorkeus ja laitosten suunnitellut sijainnit). Melutarkasteluissa on käytetty kahta eri tuulivoimalaitostyyppiä, joilla on eri napakorkeus ja eri äänitehotaso: hh = 140 m LWA 105,4 dB ja hh = 119 m LWA 106,5 dB. Mallinnuksen mukaiset melutasot eivät esiinny hankealueen ympäristössä joka puolella samanaikaisesti, vaan laskentakuvat esittävät tuulivoimalaitosten aiheuttamia melutasoja myötätuulitilanteessa tuulivoimalaitokselta tarkastelupistettä kohti.

Selvityksen mukaan hankkeen melun vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin. Laskennallinen melutaso lähimpien asuinalueiden kohdalla on noin 37-39 dB ja yksittäisten lähempänä sijaitsevien asuintalojen kohdalla laskennalliset melutasot ovat 40-43 dB. Melutaso lähimpien vapaa-ajan asuntojen kohdalla on laskentaepävarmuus huomioiden valtionneuvoston päätöksen (993/92) mukaisen yöajan ohjearvojen tasalla, mutta vakituisten asuintalojen kohdalla melutaso alittaa ohjearvon. Lasketut melutasot asuinalueilla ovat sitä luokkaa, ettei tuulivoimaloiden aiheuttamaa melua pysty erottamaan kaikissa sääoloissa, sillä tuulen aiheuttama ääni peittää tuulivoimalan äänen alleen suuren osan ajasta. Tietyissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimaloiden ääni on kuitenkin kuultavissa.

Meluvaikutusten haitallisten vaikutusten lieventämistä koskevassa osioissa on todettu, että tuulivoimaloista aiheutuvat meluvaikutukset riippuvat voimaloiden äänitasosta ja suojaetäisyydestä voimaloiden ja häiriintyvien kohteiden välillä. Melun kuuluminen, kokeminen ja häiritsevyys riippuvat muista melulähteistä, taustamelusta ja ympäristön laatua koskevista odotuksista. Tuulivoimaloiden melutasoon voidaan vaikuttaa muun muassa voimalatyypin valinnalla ja voimalan käyttöasetuksilla. Tietyillä voimalatyypeillä on mahdollista vaikuttaa voimalan tuottamaan melutasoon lapakulmaa säätämällä. Lapakulman säätäminen vaikuttaa melutason lisäksi tuotettuun sähkötehoon pienentävästi. Tuulivoimapuiston haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää kaavamääräyksin ja -merkinnöin. Kaavoituksessa voidaan antaa määräyksiä, joiden keinoin on pyrittävä vähentämään tuulivoimaloiden haittavaikutuksia ympäristöön. Yksittäisten tuulivoimaloiden vaikutukset tarkentuvat, kun lopullinen laitteiston valinta ja sijoituspaikka on päätetty. Tällöin mahdollisena haittojen lieventämiskeinona on olosuhteiden ja tarpeen mukaan tapahtuva käytön ohjaus muun ohella meluhaittojen estämiseksi tai lieventämiseksi, esimerkiksi voimalan pysäyttäminen melun kannalta häiritsevimpien olosuhteiden ajaksi. Käytönohjaustarpeet eri voimaloilla voivat olla erilaiset ja ne esitetään tarpeen mukaan kunkin tuulivoimalaitoksen rakennuslupahakemuksen yhteydessä. Tällöin on tarpeen tarkastella mahdollisten vaikutusten kohdistumista yksittäisille kiinteistöille, jolloin otetaan huomioon muun muassa pihojen avautumissuunta, ympäröivät rakennukset ja puusto.

Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa on todettu, että Suomessa ei tällä hetkellä ole erillistä ohjearvoa tuulivoimalamelulle, eikä valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) ole suoraan sovellettavissa tuulivoimalamelulle melun erityispiirteiden vuoksi. Amplitudimodulaatio ja pientaajuinen melu eivät juurikaan näy melun häiritsevyyden arviointiin yleisesti käytetyssä A-äänenpainotetussa kokonaisäänitasossa. Siksi eräänä "korjausmahdollisuutena" on pidetty sitä, että lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Johtopäätöksenä on todettu, että melua on arviointiselostuksessa käsitelty YVA-menettelyn kannalta riittävällä tavalla.

Osayleiskaavaa varten tehty täydentävä meluselvitys

Kaavoitusta varten on 13.11.2012 laadittu uusi melumallinnus, jossa YVA-menettelyssä laaditun meluselvityksen tuloksia on verrattu ympäristöministeriön ohjeessa 4/2012 mainittuihin arvoihin. Myös tämä täydentävä melumallinnus on tehty ajankohtana, jolloin kaavasuunnittelussa oli nyt kysymyksessä olevan kaava-alueen lisäksi mukana vielä viisi läntisintä tuulivoimalaa, jotka sittemmin rajattiin pois hyväksyttävästä kaava-alueesta. Melumallinnuksessa on käytetty kahta eri tuulivoimalaitostyyppiä, joilla on eri napakorkeus ja eri äänitehotaso: hh = 140 m LWA 105,4 dB ja hh = 119 m LWA 106,5 dB. Laskentamallina on käytetty Nord2000 -menetelmää. Äänen mahdollista kapeakaistaisuutta ja pienitaajuisten komponenttien osuutta ei ole selvitetty. Laskentatulokseen ei myöskään ole tehty ympäristöministeriön oppaassa 4/2012 esitettyä 5 desibelin lisäystä mahdollisen erityisen häiritsevän äänen varalta ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista.

Meluselvityksen johtopäätöksenä on todettu, että tuulivoimaloista aiheutuvat laskennalliset melutasot ovat vakituiselle asutukselle osoitetun valtioneuvoston päätöksen mukaisen päivä- ja yöajan ohjearvojen alapuolella ja vapaa-ajan asutukselle osoitetun yöajan ohjearvon (LAeq 40 dB) tasolla. Tuulivoimalaitosten melutaso ylittää ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisen yöajan suunnitteluohjearvon (LAeq 35 dB). Lasketut melutasot ovat kuitenkin sitä luokkaa, ettei tuulivoimaloiden aiheuttamaa melua pysty erottamaan kaikissa sääoloissa, sillä tuulen aiheuttama ääni peittää tuulivoimalan äänen alleen suuren osan ajasta. Tietyissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimaloiden ääni on kuitenkin kuultavissa.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset selvitysten riittävyyden osalta

Melu

Alueelle samaan aikaan laaditussa ja vastikään vahvistetussa tuulivoimavaihemaakuntakaavassa on laaja-alaisesti selvitetty alueiden soveltuvuutta tuulivoimala-alueen rakentamiseen. Nyt kysymyksessä oleva kaava-alue sijaitsee tuon vaihemaakuntakaavan tuulivoimala-alueella. Samanaikaisesti osayleiskaavoituksen kanssa on suoritettu myös ympäristövaikutusten arviointimenettely muun ohella hankkeen meluvaikutusten osalta. Vaikutusarviointi on suoritettu yleisesti sovellettavien tuulivoimalamelun mallintamista koskevien menetelmien avulla (Nord2000) ja melutason lähtöarvoina on käytetty kahta napakorkeudeltaan eri pituista ja melutasoltaan erilaista tuulivoimalaa. Melutasot vastaavat keskimääräistä, tutkittavana olleen kokoluokan tuulivoimalaa. Saatuja tuloksia on analysoitu suhteessa melumallinnuksen tekohetkellä yleisesti sovellettuihin valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin melutason ohjearvoihin. Yhteysviranomainen on antamassaan lausunnossa pitänyt tehtyä melumallinnusta riittävänä.

Samaan aikaan kaavoitusmenettelyn kanssa ympäristöministeriö on antanut uutta ohjeistusta tuulivoimala-alueiden suunnitteluun (4/2012). Ohjeessa on tuulivoimalamelun osalta todettu, että valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (993/1992) ei pidetä riittävänä tuulivoimalamelun arvioinnissa melun erityispiirteiden vuoksi ja tästä syystä ohjeessa on suositeltu käytettäväksi matalampia melutason suunnitteluohjearvoja. Lisäksi on suositeltu, että laskenta- tai mittaustulokseen lisätään 5 desibeliä mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää, kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää.

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että hankkeen vaikutukset on riittävästi selvitetty, jotta voidaan arvioida sitä, ovatko alueelle osoitetut ja sen ympäristössä jo olevat maankäyttötarpeet sovitettavissa yhteen siten, että kaava täyttää siltä edellytetyt sisältövaatimukset. Ympäristöministeriön ohje on annettu tuulivoimala-alueiden suunnittelun yhtenäistämiseksi ja se on tarkoitettu yleisesti sovellettavaksi. Ohjeessa esitetyt suositukset eivät kuitenkaan ole sellaisia välittömästi velvoittavia oikeusohjeita, joiden noudattamatta jättäminen voisi välittömästi johtaa siihen, että laadittuja meluselvityksiä tulisi suoraan pitää lainvastaisina ja riittämättöminä.

Näsenkartanon tuulivoimala-alue sijaitsee tuulivoimavaihemaakuntakaavassa nimenomaan tuulivoimaloille osoitetulla alueella. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hanketta koskeva meluselvitys on YVA-menettelyssä katsottu riittäväksi ja mainittua meluselvitystä on täydennetty vertaamalla tulosta uudempiin tuulivoimalamelusta annettuihin tiukempiin suunnitteluohjearvoihin ja kun kaava-aluetta on sittemmin pienennetty ja sille osoitettujen tuulivoimaloiden lukumäärää pienennetty viidellä, hankkeen meluvaikutukset on kaavoituksen osalta riittävällä tavalla selvitetty. Ympäristöministeriön oppaan 4/2012 mukaan sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys. Näin ollen, kun on selvitetty summaarisesti melun leviämisalueella olevien piha-alueiden melutasot sekä toisaalta se, että rakennuksen vaippa vaimentaa melua, sisämelumittauksia ei ole ollut tarpeen kaavoituksen yhteydessä tehdä.

Hallinto-oikeus on todennut, että yleisen tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskevan ohjeistuksen lisäksi ympäristöministeriö on antanut tuulivoimamelun mallintamiseen ja mittaamiseen liittyviä teknisluonteisia ohjeita (2–4/2014). Ohjeissa todetaan muun ohella, että melumallinnuksen lähtöarvona käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön takuuarvoja. Tällaisten takuuarvojen puuttumiseen on viitattu useassa valituksessa. Kun otetaan huomioon, että mainitut ohjeet ovat tulleet voimaan vasta 28.2.2014 eli osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen, ei niillä ole kaavan selvitysten riittävyyttä arvioitaessa merkitystä. Uudet ohjeet tulevat kuitenkin huomioon otettaviksi kaavan toteuttamisvaiheessa.

Kun arvioidaan laadittujen selvitysten riittävyyttä kaavoitusmenettelyssä, voidaan lisäksi ottaa huomioon se, että YVA-menettelyssä hyväksytyn seurantaohjelman mukaan kaavan laatimisen aikana tehty tuulivoimaloiden melumallinnus päivitetään rakennuslupahakemuksia varten tarkennettavien voimaloiden sijoituspaikkatietojen ja käytettävän voimalatyypin mukaan. Tässä yhteydessä on myös mahdollista selvittää äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä sekä huomioida edellä mainitut ympäristöministeriön antamat uusimmat tuulivoimalamelun mallintamiseen ja mittaamiseen liittyvät ohjeet.

Maisema

YVA-menettelyssä on laaja-alaisesti kuvattu alueen ja sen ympäristön maisemallisesti arvokkaat alueet sekä esitetty havainnekuvia hankkeen vaikutuksesta kauko- ja lähimaisemassa. Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa on todettu, että arvioinnissa on riittävän kattavasti otettu huomioon arvokkaaksi luokitellut alueet ja kohteet Salossa ja Raaseporissa sekä tuulivoimapuiston alueen muinaisjäännökset. Maisemavaikutuksia on visualisoitu hyvin havainnekuvin ja tarkastelu on asianmukainen. Hallinto-oikeus on katsonut, samoin kuin yhteysviranomainen, että hankkeen maisemavaikutuksia on riittävästi selvitetty. Selvitykset eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla puutteellisia sillä perusteella, että havainnekuvia ei ole erikseen laadittu yksittäisten tuulivoimaloiden rakennuspaikoilla. Hanke ei edellytä uuden liityntävoimajohdon rakentamista, vaan uusi muuntoasema rakennetaan alueen keskiosassa sijaitsevan Tenhola-Kemiö 110 kV voimajohdon yhteyteen. Tuulivoimalat yhdistetään toisiinsa maakaapelilla. Hankkeen maisemavaikutuksia ei tältä osin ole ollut tarpeen enempää selvittää.

Natura

YVA-menettelyssä on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alueen pohjoispuolella sijaitsevan Kiskonjoen vesistön Natura-alueeseen (FI0200083, SCI/SPA). Hankkeesta on laadittu Natura-tarveharkinta ja todettu, että hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden perusteella Kiskonjoen vesistö on sisällytetty osaksi Natura-verkostoa. Tuulivoimahankkeella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia myöskään muihin Näsenkartanon alueen läheisyydessä sijaitseviin Natura-alueisiin, koska ne sijaitsevat etäämpänä. Yhteysviranomainen on ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa todennut, että Natura-tarvearviointi on asianmukaisesti tehty ja se osoittaa riittävällä tavalla, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura-alueiden luontoarvoja, eikä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi siten ole tarpeen. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella hallinto-oikeuden tulisi arvioida Natura-tarvearvioinnin lopputulosta toisin kuin YVA-menettelyssä on tehty. Kaava ei ole lainvastainen sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että Natura-arviointia ei ole suoritettu.

Muut selvitykset

Ympäristövaikutusten arviointi on perustunut vaihtoehtotarkastelulle, jossa on tutkittu tuulivoimala-alueen sijoittamista Näsenkartanon alueelle sekä vaihtoehtoa, että sitä ei toteuteta lainkaan. Kun otetaan huomioon, että tuulivoimalarakentamiseen soveltuvien alueiden sijoittumista maakunnallisesti on laaja-alaisemmin tutkittu vastikään lainvoimaiseksi tulleessa tuulivoimavaihemaakuntakaavassa, sijoittamisvaihtoehtoja ei ole ollut tarpeen tämän osayleiskaavan yhteydessä laajemmin selvittää.

Johtopäätös

Tuulivoimayleiskaavoituksen yhteydessä on tarpeellisessa määrin hyödynnetty aikaisemmin tehtyjä selvityksiä sekä samanaikaisesti toteutettua YVA-menettelyä varten laadittuja ympäristövaikutusselvityksiä. Lisäksi niitä on osin täydennetty kaavoitusta varten. Hallinto-oikeus on katsonut, että hyväksytty Näsenkartanon tuulivoimayleiskaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuihin riittäviin selvityksiin.

Kaavan sisältöä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella mahdollisuudet energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Edellä tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Laadittaessa tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, jota voidaan käyttää tuulivoimalan rakennusluvan perusteena, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtioneuvoston vahvistamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevan erityistavoitteen mukaan alueidenkäytössä tulee muun ohella edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. Kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomion alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana. Tällainen inventointi on muun ohella Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä koskeva inventointi, RKY 2009)

Maakuntakaavoitus ja valtakunnalliset inventoinnit

Osayleiskaavan hyväksymisen aikaan alueella on ollut voimassa Salon seudun maakuntakaava, joka on vahvistettu vuonna 2008. Kaava-alue sijoittuu maakuntakaavassa pääosin maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Alueen halki on osoitettu jo olemassa olevan suurjännitelinjan sijainti (z). Alueella on osoitettu muinaisjäännöskohteina Ryssäntorninmäki (sm 103) ja Vähäkuuston yks. vanha kylätontti (sm 117). Suojelumääräyksen mukaan muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Noin 300 metriä kaava-alueen pohjoispuolella kulkeva Kiskonjoen vesistö on osoitettu suojelukohteeksi (sl293a). Kaava-alue rajautuu pohjoisessa myös Latokartanon kulttuurimaisemaan (sra130), joka on merkittävää rakennetun ympäristön aluetta. Sitä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan suunnittelun ja rakentamistoimenpiteiden tulee olla kokonaisuuden säilyttämistä turvaavia ja edistäviä.

Kaava-alue rajautuu kaakkoisosastaan Uudenmaan maakunnan alueeseen. Alueella on voimassa Uudenmaan maakuntakaava, jossa on osoitettu myös Näsenkartanon kaava-alueelle jatkuva kulttuuriympäristön kannalta tärkeä tielinjaus, Suuri rantatie – Kuninkaantie. Noin kahden kilometrin etäisyydellä Näsenkartanon kaava-alueesta kaakkoon on kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, Svenskbyån-Olsbölen kulttuurimaisema ja kaava-alueen koillispuolella, vajaan kahden kilometrin etäisyydellä sijaitseva Saarenjärvi on luonnonsuojelualuetta. Kaava-alueen eteläpuolella oleva Puontpyölinjärven ympäristö on ranta-alueita lukuun ottamatta osoitettu metsätalousvaltaiseksi alueeksi, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY).

Kaava-alue rajautuu pohjoisosastaan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön aluekokonaisuuteen (Latokartanon historiallinen ympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY 2009). Perniönjoen ja Kiskonjoen välisessä viljavassa laaksossa sijaitsevan Latokartanon historiallinen ympäristö muodostaa monipuolisen kohteen, jonka ajallinen syvyys on suuri ja jonka kerrostuneisuus on poikkeuksellisen rikas.

Kaavan sisältö valitusten tarkoittamin osin

Pääosa osayleiskaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Kaavan mukaan alueella sallitaan maa- ja metsätalouden harjoittamista palveleva rakentaminen sekä ulkoilu. Alueelle saa erikseen varatuille tuulivoimaloiden alueelle (tv) rakentaa tuulivoimaloita. Alueelle on osoitettu lisäksi kolme maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityisiä ympäristöarvoja MY-1 (kallio), MY-2 (hiidenkirnu) ja MY-3 (muinaisranta). Merkinnällä on osoitettu maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joilla sijaitsee luonnonhistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kaavamääräyksen mukaan alueella tehtävät maisemaan, kasvillisuuteen ja maaperään vaikuttavat toimenpiteet vaativat maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitetun maisematyöluvan. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouden harjoittamista palveleva rakentaminen ja ulkoilu. Alueella on erikseen osoitettu muinaismuistokohteet SM 1 (Ryssäntorninmäki), SM 2 (Ryssäntorninmäki 2), SM 3 (Kalkutinjärvi 1) sekä SM 4 (Kalkutinjärvi 2).

Alueelle on osoitettu seitsemän tuulivoimalan aluetta (tv-1 ja tv-2). Niitä koskevan kaavamääräyksen mukaan tuulivoimalan tornin korkeus saa olla enintään 140 metriä eikä kokonaiskorkeus saa ylittää 210 metriä maanpinnasta. Voimaloiden tulee olla säädettävissä niin, että melu- ja välkehäiriö ei ole kohtuuton loma-asuntojen käytön aikana. Tuulivoimalan kokoamis- ja pystytysalueiden on sijoituttava kokonaisuudessaan alueen sisäpuolelle. Tuulivoimaloiden kokoamis- ja pystytysalueet on huoltoalueita lukuun ottamatta maisemoitava rakentamisen jälkeen. Tv-2-aluetta koskee lisäksi kaavamääräys, jonka mukaan tuulivoimaloiden tulee sijaita Liikenneviraston hyväksymällä etäisyydellä kantatiestä. Roottorin lavat saavat ulottua luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaalle alueelle luo-2, jonka olosuhteet muutoin säilytetään. Tv-1- ja tv-2-alueille on lisäksi osoitettu ohjeellinen tuulivoimalan sijainti ja alue, jolle tuulivoimalan lavat voivat yltää. Olemassa olevien tieyhteyksien lisäksi alueelle on osoitettu ohjeellisena uusien tai merkittävästi parannettavien tieyhteyksien ja maakaapelien sijainnit. Niitä koskevan kaavamääräyksen mukaan niiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon vaikutukset luonnonarvoihin. Kaava-alueen itäosassa tuulivoimalan nro 9 sivuitse on osoitettu historiallisen tielinjan sijainti.

Kaavaa koskevan yleismääräyksen mukaan tätä yleiskaavaa saa käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan perusteena. Tuulivoimaloiden alueiden ja tiestön suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti maisema. Voimaloiden ja tiestön sijoituksen suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia.

Kaavan sisällön lainmukaisuus

Terveellisyys, turvallisuus, viihtyisyys

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säännöksiä valituksissa mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, vaan kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan laadittujen selvitysten ja kaavassa annettujen kaavamääräysten nojalla.

Laadittu melumallinnus osoittaa, että joidenkin loma-asuntojen kohdalla on mahdollista, että tietyissä olosuhteissa ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukainen loma-asuntojen 35 dB:n yöajan melutason ohjearvo ylittyy. Mainitun ohjearvon ylittyminen ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella suoraan lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa siten, että asumisen ja tuulivoimalarakentamiseen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että viitattu 35 dB:n yöajan melutason ohjearvo on ainoastaan suositusluonteinen, eikä sillä toistaiseksi ole samanlaista oikeuskäytännössä syntynyttä sitovuutta kuin valtioneuvoston päätöksellä melutason ohjearvoista (Vnp 993/1992).

Suomessa ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle välkkeelle eli vilkkuvalle varjostukselle. Yleisesti välkevaikutuksen rajana käytetään kuitenkin vuositasolla 8–10 tuntia. Tuulivoimaloiden aiheuttamaa välkettä koskeva selvitys osoittaa, että vähintään kahdeksan tunnin välkevaikutusalueella sijaitsee vain muutamia rakennuksia. Mallinnus ei kuitenkaan ota huomioon puuston peittävää vaikutusta ja todellinen välkevaikutus riippuu siten rakennuksia ympäröivästä puustosta ja metsän peitteisyydestä.

YVA-menettelyssä on selvitetty, että yksittäisen tuulivoimalan aiheuttamaan melu- ja välkehäiriöön on mahdollista vaikuttaa lapakulmaa säätämällä ja tarvittaessa jopa pysäyttämällä voimala. Käytönohjaustarpeet eri voimalatyypeillä on erilaiset ja ne esitetään tarpeen mukaan kunkin tuulivoimalaitoksen rakennuslupahakemuksen yhteydessä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kaavamääräys, joka edellyttää tuulivoimaloiden olevan säädettävissä siten, ettei melu- tai välkehäiriö saa olla kohtuutonta loma-asuntojen käytön aikana, hallinto-oikeus on katsonut, että kaava on toteutettavissa siten, että se täyttää siltä edellytetyn terveellisen elinympäristön sisältövaatimuksen.

YVA:n arviointiselostuksesta ilmenee, että tuulivoimalasta irtoava lumi ja jää voivat aiheuttaa riskin tuulivoimalan lähistöllä liikkuvalle, koska jää voi kovalla tuulella lentää jopa muutaman sadan metrin päähän voimalasta. Todennäköisyys tälle on kuitenkin varsin pieni. Tuulivoimaloiden rakennusluvissa voidaan antaa tarvittavia määräyksiä varustaa tuulivoimalat lapojen jäänestojärjestelmällä tai jäätunnistimella tai sijoittaa tuulivoimalan alueelle putoilevasta jäästä varoittavia kylttejä. Tuulivoimala-alueet on kaavassa sijoitettu parin sadan metrin etäisyydelle naapurikiinteistöjen rajoista ja tv-2-alueilla tuulivoimalan lopullinen etäisyys kantatiestä edellyttää myös Liikenneviraston hyväksyntää. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys vaaratilanteiden vähäisestä todennäköisyydestä sekä mahdollisuudesta antaa tarkentavia määräyksiä rakennusluvassa, kaava täyttää myös siltä edellytetyn turvallisen elinympäristön sisältövaatimuksen.

Tehdyn selvityksen mukaan tuulivoimaloiden lentoestevalot näkyvät puiden yllä aluetta ympäröiviin asuinrakennuksiin, mutta niiden vaikutusta viihtyisyyteen ei voida pitää merkittävänä. Kaava ei tällä perusteella ole lainvastainen.

Kaava on maankäytön suunnitelma, jonka lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä, että kaavassa olisi määräyksiä kaavan toteuttamisesta aiheutuvan toiminnan ympäristöhäiriöiden seurannasta. Toiminnasta mahdollisesti aiheutuvan haitan valvomisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä säädetään eräistä naapuruussuhteista annetusta laissa, terveydensuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa. Myös valituksissa mainittu mahdollinen ympäristöluvan tarve ratkaistaan eri menettelyssä ympäristönsuojelulain nojalla.

Virkistys ja luonnonarvot

Noin 286 hehtaarin kokoiselle kaava-alueelle on osoitettu seitsemän tuulivoimalaa ja muutoin alue on pääasiassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. M- ja MY-alueita koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella sallitaan muun ohella ulkoilu. Kaava-alueen kokoon nähden kaavan toteuttaminen ei näin ollen merkittävästi vähennä virkistykseen soveltuvien alueiden määrää alueella. Alueen luontoarvoja on selvitetty YVA-menettelyssä ja siinä laadittua vaikutusarviointia on täydennetty kaavaselostuksessa. Alueella oleva luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue sekä maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja, on osoitettu kaavakartalla, eikä niille ole osoitettu tuulivoimalarakentamista. Kaava täyttää luonnonarvojen vaalimista ja virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen.

Maisema ja kulttuurihistorialliset arvot

Maisemaselvityksestä ilmenee, että hankealueen lakialueet kohoavat yli 60 metriä pohjoispuolella avautuvaa Perniönjokilaaksoa korkeammalle. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka poikkeavat selvästi luonnonmaisemasta ja suuren kokonsa vuoksi niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle. Maisemaselvityksen mukaan näkyvimmät maisemakuvalliset muutokset muodostuvat hankealueen pohjoispuolella sijaitsevalle Perniönjokilaakson avoimelle viljelysalueelle ja sen asuinrakennuksille. Kaava-alue ei kuitenkaan miltään osin ulotu valtakunnallisesti arvokkaan Näsenkartanon rakennetun kulttuuriympäristön alueelle. Svenskbyn-Finbyyn miljöö on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi ja selvityksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttama muutos kyläalueeseen maisemassa on kohtalainen. Tehdyn selvityksen mukaan tuulivoimalat näkyvät selvästi myös Puontpyölin järven selälle, mutta sen maisemalliset vaikutukset jäävät rannan vapaa-ajanasunnoilta vähäisiksi pihapiirejä ympäröivän puuston vuoksi. Kaava-alueen eteläpuolella olevaa Puontpyölin ympäristön maisemaa ei myöskään ole laadituissa inventoinneissa arvioitu maisemallisesti erityisen arvokkaaksi. Kulttuuriympäristöön liittyvät, alueella tunnetut muinaisjäännökset sekä historiallisen tien linjaus on osoitettu kaavakartalla, eikä niille ole osoitettu tuulivoimalarakentamista.

Kun otetaan huomioon tuulivoimaloiden sijainti ja koko, hanketta ei ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muutoksia ympäristössä ja maisemakuvassa. Kaavan laatiminen edellyttää usein erilaisten ja keskenään ristiriitaistenkin sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhteensovittamista. Tähän nähden ja edellä mainitut maisemavaikutukset ja kaavan ratkaisut huomioon ottaen kaava täyttää riittävästi rakennetun ympäristön ja maiseman vaalimista koskevan sisältövaatimuksen ja suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön lain edellyttämällä tavalla. Kun arvioidaan kaavan ratkaisuja kokonaisuutena, kaava edistää myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden saavuttamista.

Kohtuuttomuus

B:n valituksessa on esitetty kaavan olevan maanomistajalle kohtuuton, koska se haittaa maapinta-alaltaan noin 273 hehtaarin kokoisen Frankbölen kiinteistön hyödyntämismahdollisuuksia. Kiinteistö on tällä hetkellä pääasiassa maa- ja metsätalouskäytössä. Frankbölen kiinteistö on Uudenmaan maakuntakaavassa Puontpyölin ranta-alueita lukuun ottamatta MLY-aluetta. Puontpuolin ranta-alueilla ei ole maakuntakaavassa aluevarauksia. Alueella ei ole muita kaavoja. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan ranta-asemakaavan laatiminen Frankbölen kiinteistön ranta-alueille on vireillä. Puontpyölin alueen rantaviiva on lähimmillään noin 1 400 metrin ja enimmillään noin 2 800 metrin etäisyydellä lähimmän tuulivoimalan alueesta. Kun otetaan huomioon Frankbölen kiinteistöä koskevat aluevaraukset sekä toisaalta se, että ranta-asemakaava voi koskea ainoastaan ranta-alueita ja nuo ranta-alueet sijaitsevat suhteellisen etäällä tuulivoimala-alueista, kaava ei valituksessa mainituilla tavoilla estä ranta-asemakaavan laatimista alueelle. Kaava ei myöskään estä Frankbölen kiinteistön käyttämistä nykykäyttöä vastaavasti edelleen maa- ja metsätalousalueena. Kaava ei siten tällä perusteella ole maanomistajan kannalta kohtuuton eikä se loukkaa hänen perustuslaissa turvattua oikeuttaan omaisuuden suojaan ja elinkeinon harjoittamisen vapauteen.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaavan toteuttamisesta aiheutuva muutos maisemakuvassa ja sen mahdollinen vaikutus kiinteistön arvoon ei ole sellainen maanomistajan kannalta kohtuuton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan.

Tarkoituksenmukaisuus

Hallinto-oikeus voi tutkia valitusten perusteella ainoastaan tehdyn päätöksen lainmukaisuuden. Hallinto-oikeus ei voi kumota tai muuttaa päätöstä sillä perusteella, että jokin toinen ratkaisu olisi ollut valittajien kannalta tarkoituksenmukaisempi tai parempi.

Yhteenveto

Kaavoitusmenettely ja vuorovaikutus on toteutunut maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaisesti ja yleiskaavan laatiminen on perustunut riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaava täyttää sitä koskevat sisältövaatimukset ja edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden saavuttamista. Yleiskaava ei myöskään aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole lainvastainen.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

B:n valitus on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että hän joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kuntalaki (365/1995) 4 §, 90 §, 92 § 1 momentti ja 100 §

Hallintolainkäyttölaki 41 §, 51 § 2 momentti, 74 §

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Euroopan yhteisöjen perustamissopimus (Rooman sopimus) 234 artikla, oikeastaan Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 267 artikla

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 24 § 2 momentti, 32 § 1 momentti,

39 §, 41 §, 62 §, 63 §, 65 § 77 a §, 77 b § ja 188 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 §, 19 §, 30 § ja 32 §

Valtionneuvoston 13.11.2008 hyväksymät tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannu Renvall, Tuire Nurmio ja Kari Hartzell. Esittelijä Veronica Storträsk.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen valituksensa palautetaan tutkittavaksi hallinto-oikeuteen. Vaatimuksensa tueksi A on lausunut muun ohella seuraavaa:

A on asianosainen, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hän omistaa Raaseporin kunnan Västankärrin kylässä Nytorp-nimisen tilan RN:o 1:2. Tila, jolla on oikeus yhteiseen vesialueeseen Puontpyölinjärvessä, on lähimmillään noin 1 400 metrin etäisyydellä Raaseporin ja Salon kuntien välisestä rajasta. Toisin kuin valituksenalaisessa päätöksessä mainitaan, tilan asuinrakennus on ympärivuotiseen, vakituiseen asumiseen tarkoitettu ja oikeutettu. Tilalta ja rakennuksesta avautuu maisema pohjoisen suuntaan peltoalueiden yli erämaaksi katsottavaan metsään. Suunnitellut seitsemän napakorkeudeltaan 140 metrin ja pyyhkäisykorkeudeltaan 210 metrin tuulivoimalaa sijaitsisivat juuri tällä alueella siten, että tilaa lähin voimala olisi noin 2,4 kilometrin etäisyydellä. Kun voimalat on suunniteltu rakennettaviksi osin lähes 70 metrin korkeudella merenpinnasta oleville kukkuloille, ne olisivat tilaan nähden noin 260 metrin kokonaiskorkeudella ja hallitsisivat hyvin massiivisesti tilalta pohjoisen suuntaan olevaa maisemaa. A:n omaisuuden arvo laskisi oleellisesti, jos tuulivoimalat rakennetaan.

2. B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja Salon kaupunki määrätään korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Lisäksi on vaadittu, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi hankealueella katselmuksen erityisesti hankkeen maisemallisten vaikutusten havainnoimiseksi. Vaatimustensa tueksi B on lausunut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksessä on hahmotettu puutteellisesti Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavan todelliset vaikutukset ja vaikutusalueen laajuus. Tuulivoima-alue sijoittuu sekä kunta- että maakuntarajalle, mutta vaikutustarkastelu rajoittuu kaava-alueelle Salon kaupungin puolelle. Kaavan vaikutusalueella on muuta maankäyttöä, jonka yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa vaatisi yksityiskohtaisempaa suunnittelua, eikä tuulivoimarakentamisen vaikutuksia ole voitu kaava-alueen suppeudesta johtuen arvioida maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:ssä edellytetyllä tavalla.

Kaava-alueen pienuuden vuoksi myöskään melun torjuntaa ei ole voitu perustaa riittävin suojaetäisyyksin tai puskurivyöhykkein muuhun maankäyttöön nähden. Kaavan puskurivyöhykemitoitusta ei voida perustaa maakuntakaavaan, jonka taustaselvitykset nojautuvat Varsinais-Suomen tuulivoimaselvityksen aikaiseen vanhentuneeseen näkemykseen tuulivoimaloiden kokoluokasta ja puutteelliseen ymmärrykseen meluvaikutusten ulottuvuudesta.

Kaava aiheuttaisi B:lle kiinteistönomistajana ja elinkeinonharjoittajana kohtuutonta haittaa, joka loukkaisi samalla perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua omaisuuden ja elinkeinovapauden suojaa.

Näsenkartanon yleiskaavan vaikutusten selvitykset perustuvat keskeisesti hankkeen YVA-selvitykseen. Vaikutuksia ei kuitenkaan ole maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamalla tavalla riittävästi selvitetty YVA-menettelyssä. YVA-menettelyn riittävyyttä on perusteltua tarkastella myös kaavan oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa, koska rakennuslupamenettelyn yhteydessä osallisten valitusoikeus on rajatumpi. YVA-selvitys ei täytä YVA-lain ja YVA-direktiivin vaatimuksia.

Maakuntakaava ei ole ohjannut yleiskaavan laatimista. Tuulivoimapuiston YVA-selostuksessa ei mainita, että vaihtoehtotarkastelu olisi perustunut tuulivoimavaihekaavan selvityksiin eikä valituksenalaisen yleiskaavan kaavaselostuksessa viitata tuulivoimavaihekaavaan ja siihen liittyviin selvityksiin. Tuulivoimaselvityksessä ei ole Näsenkartanon osalta tehty erillistä maisemaselvitystä, eikä vaikutuksia muutenkaan tutkittu maakuntarajan yli. Vaihemaakuntakaavassa viitataan maisemaselvitysten osalta osayleiskaavan YVA-selvityksiin. Tämä riittänee osoittamaan, että maakuntakaavoitus ei ole ohjannut suunnittelua. Tuulivoimavaihemaakuntakaava ei ole lainvoimainen.

Kaava-alue ei ole riittävän suuri suhteessa tuulivoimaloiden ympäristövaikutusten laajuuteen. Vaikka kaavaa varten on suoritettu YVA-menettely, nyt hyväksytty yleiskaava ei ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä eikä suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu sen edellyttämä maankäyttö sopeudu maisemaan ja ympäristöön. Syynä puutteisiin on keskeisesti se, että hankkeen vaikutuksia varsinkaan ympäristön erityispiirteisiin ja maisemaan, ympäröivään maankäyttöön ja elinkeinoihin ei ole selvitetty riittävästi.

YVA-lain 10 §:n mukaan hankkeesta vastaavan on selvitettävä hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset. Vaihtoehtotarkastelu voidaan katsoa YVA-menettelyn ydinelementiksi. Tässä tapauksessa vaihtoehtotarkastelun lähtökohtana eivät ole olleet maakunnan tasolla selvitetyt vaihtoehtoiset tuulituotantoalueiden sijaintipaikat. Mikäli YVA-lain tarkoittaman vaihtoehtovertailun vaatimukset voidaan täyttää pelkästään vertailuin 0-vaihtoehtoon, menettää säännös käytännössä merkityksensä. Se myös johtaa viime kädessä tarpeeseen selvittää unionin tuomioistuimelle osoitettavin ennakkoratkaisupyynnöin vaihtoehtovertailun sisällölliset vähimmäisvaatimukset sekä sen, edellyttävätkö tuulivoimalahankkeiden erityispiirteet toimialakohtaista erityistä ohjausta koskien vaihtoehtovertailun sisältöä ja millä edellytyksin eri maankäyttömuotojen ja elinkeinojen tasavertaisuus ja kilpailuedellytykset voidaan turvata.

Melumallinnukset eivät voi perustua markkinoilla olevien voimaloiden keskimääräiseen tasoon. Melutarkasteluissa käytetyt melun lähtötason arvot ja voimaloiden korkeus ovat säilyneet samana koko YVA-menettelyn ja yleiskaavoituksen ajan eivätkä vastaa voimaloiden kokoluokan ja vaikutusten kasvukehitystä. Uusi 13.11.2012 päivätty melumallinnus ei ole uusi mallinnus, vaan siinä on lähinnä verrattu ainoastaan meluselvityksen arvoja ympäristöministeriön ohjeeseen 4/2012. Tässäkään tarkennuksessa ei ole perusteltu nykytehoisiin tuulivoimaloihin verraten alhaisia lähtömelutasoja eikä melun kapeakaistaisuuden tai sykkeellisyyden edellyttämää häiritsevyyskorjausten tekemättä jättämistä. Valituksessa on tältä osin viitattu oikeuskäytäntöön.

Valituksessa on viitattu siihen liitettyihin filosofian maisteri Pekka Matilaisen ja filosofian maisteri Vesa Viljasen lausuntoihin. Matilainen on arvioinut lausunnossaan Näsenkartanon tuulivoimapuiston meluselvitystä ja todennut muun ohella, että arviointiselostuksessa on käytetty vain A-painotettua tehotasoarvoa. A-painotus suodattaa voimakkaasti pientaajuista ääntä. Koska tuulivoimalan melu painottuu voimakkaasti pienempiin taajuuksiin, A-painotuksella tehdyt laskelmat aliarvioivat äänenpainetasoa. Pienillä taajuuksilla ilman absorptio jää huomattavan vähäiseksi. Melulaskelmat tulisi tehdä vähintäänkin oktaavikaistoittain. Tähän tapaukseen soveltuvilla kirjallisuudesta saatavilla arvoilla laskettuna ero A-painotetusta tehotasosta ja oktaavikaistoittain lasketun keskiäänitason välillä vaihtelee laskentaetäisyyden mukaan. Molemmille voimalavaihtoehdoille A-painotetusta tehotasosta laskettu keskiäänitaso on 700–2 000 metrin välillä noin 1,1–4,5 dB alempi kuin oktaavikaistoittain laskettu. Meluselvityksessä ei ole myöskään otettu huomioon myötätuuliolosuhteita eikä sitä, että alue on taustamelultaan hiljainen. Myös Viljanen on korostanut lausunnossaan, että mallinnuksessa käytettyjen laskenta-arvojen tulee perustua määritettyihin tyyppikohtaisiin tuulivoimaloiden melun päästöarvoihin.

Kun meluarviointiin tehdään ympäristöhallinnon ohjeissa edellytetyt korjaukset, melu käytännössä ylittäisi 45 dB koko kaava-alueella ja laajalti sen ulkopuolella myös yli kunta- ja maakuntarajan. Myöskään voimaloiden melun niin sanottua summavaikutusta ei ole huomioitu mallinnuksessa. Sisämelutasoa koskevat arviot on jätetty kokonaan huomioimatta vastoin ohjeistusta. Myöskään perusteluita sille, miksi mallinnuksessa lähtömeluarvoa on alennettu 1,1 dB korkeamman tornivaihtoehdon kohdalla, ei ole esitetty. Kuitenkin näin melualuetta on supistettu jopa 400 metriä. Tuulivoimaloiden vaikutuksia on arvioitava kaavan salliman suurimman tehon (5 MW) ja korkeuden (140 metriä) mukaisesti ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon häiritsevyyskorjaus (5 dB).

Meluhaittojen lieventämistä koskevan kaavamääräyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi epäselväksi jää, mitä loma-asuntojen käyttökaudella tarkoitetaan. Epäselväksi jää myös, miksi rajoitus rajataan vain loma-asumiseen. Asiassa ei ilmene myöskään, millä tavoin teknisen rajoittamisen mukainen seuranta ja melun hallinta on tosiasiallisesti järjestettävissä. Mikäli kaavan rakenne pohjautuu näkemykseen melurasituksen tekni³sistä hallintakeinoista, niiden toimivuus tulee selvittää maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisella tavalla. Melun torjunnan tulee perustua selkeään kaavamääräykseen melun raja-arvoista, esimerkiksi enimmäismääräyksiin 40 dB päivällä ja 35 dB yöllä. Meluntorjunnan merkittävä puute on myös, että sisämelua ei mainita lainkaan.

Koska osayleiskaava on hyväksytty ennen tuulivoimavaihemaakuntakaavan vahvistamista, sen oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, kuten muun ohella hiljaisten alueiden säilymiseen. Uudenmaan liiton selvitysten ja Varsinais-Suomen liiton oman selvityskartan mukaan tuulivoimaloiden vaikutusalue on pääosin luonnonhiljaista aluetta. Meluselvitykset osoittavat, että kaava-alueen sisälle muodostuu satojen hehtaarien suuruisia yhtenäisiä alueita, missä melutaso ylittää 45 dB voimaloiden toimiessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät ole riittävästi välittyneet suunnitteluun kaavahierarkian edellyttämällä tavalla.

Talvella tuulivoimalan lapoihin tarttuu huurretta ja lunta/jäätä, joka irrotessaan voi lentää pitkiäkin matkoja. Myös tulipalon hallintaan liittyy riskejä ja niiden selvitystarpeita. Näin ollen on tarpeen määritellä turvaetäisyys ympäröivään maankäyttöön. Nyt hyväksytyssä kaavassa seitsemän voimalan kokonaisriskialue olisi yli 200 hehtaaria, joka kattaisi 75 prosenttia koko nyt esitetystä alueesta. Kaavaselostuksen väite, jonka mukaan aluetta voitaisiin rakentamisen jälkeen käyttää jokamiehenoikeuden puitteissa niin kuin ennenkin, on harhaanjohtava. Kun lisäksi otetaan huomioon alueelle kohdistuvat merkittävät louhinta- ja rakennustyöt, kaavaselostuksen väite, että kaava ei estä alueen virkistyskäyttöä, ei pidä paikkaansa.

B on viitannut maisemavaikutusten osalta hallinto-oikeudelle toimittamiinsa asiantuntijalausuntoihin. Maisema-arkkitehti Emilia Weckman, professori Maija Rautamäki ja luontomatkailun professori Sinikka Tyrväinen ovat tarkastelleet osayleiskaavaehdotuksen tuulivoimasuunnitelmien vaikutusta ympäröivään maisemaan. Osayleiskaavaehdotuksen pohjaksi tehdyt maisemaselvitykset ovat riittämättömiä kuvaamaan tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia. Vaihtoehtoisia tarkasteluja voimaloiden sijoittamisesta maisemavaikutusten lieventämiseksi ei ole tehty, eikä alueelle suunnitteilla olevia lukuisia tuulivoimalahankkeita ole huomioitu maisemavaikutusten tarkastelussa.

Tuulivoimaloiden rakennusalue sijaitsee maisemallisesti erittäin näkyvällä paikalla. Ympäristöstään 60–75 metriä korkeammalla sijaitsevan selänteen huipulla läheiseen avoimeen maisematilaan kuten Latokartanon peltolakeudelle sekä etelään pienipiirteiselle Puontpyölinjärvelle nähden voimalat tulevat asettumaan hyvin hallitsevasti suhteessa ympäristöönsä. Roottoreiden lapojen kärjet asettuvat korkeimmillaan lähes 285 metriä pellon pintaa korkeammalle. Tuulivoimaloiden merkittävien maisemavaikutusten voidaan arvioida ulottuvan vähintään noin 7–10 kilometrin etäisyydelle rakentamisalueista. Olennaisimmat vaikutukset kohdistuvat erityisesti Latokartanon kulttuurimaisemaan. Asiantuntijalausuntojen mukaan myös Perniönjokilaakson avoimeen maisematilaan kohdistuvat vaikutukset ovat erittäin merkittävät.

Kaavan oikeusvaikutukset rajoittavat muuta maankäyttöä sen vaikutusalueella. Kuten edellä on todettu tuulivoimaloiden melun ohjearvot voivat ylittyä jopa kahden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista, jolloin tuulivoimakaava estää asuntorakentamista huomattavan laajalla alueella, myös kaava-alueen ulkopuolella. Kun kaavan vaikutusalue on määritetty maanomistuksellisin ja hallinnollisin rajoin riittämättömästi, kaavan todelliset vaikutukset ja sen kohtuuttomuus muun muassa maanomistuksen ja muiden elinkeinojen suojan kannalta on jäänyt selvittämättä.

B on käynnistänyt Frankbölen tilalla ranta-asemakaavahankkeen, jonka tarkoituksena on kehittää mökkivuokraukseen ja luontomatkailuun perustuvaa liiketoimintaa. Osayleiskaava estäisi hankkeen toteutumista ja aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja siten kohtuutonta haittaa. Kaava loukkaa sekä omaisuuden suojaa että osallisten mahdollisuutta harjoittaa elinkeinojaan perustuslain tarkoittamalla tavalla. Tuulivoimahankkeen kaavoituksessa ei ole selvitetty, miten tuulivoimalat vaikuttaisivat ranta-asemakaavan toteuttamismahdollisuuksiin. Kohtuuton haitta B:n kannalta muodostuisi rakennusoikeuden menetyksestä, kiinteistöjen arvon alentumisesta ja matkailuelinkeinon toimintaedellytysten tuhoutumisesta.

B on täydentänyt valitustaan.

3. C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hankkeen toteutusmahdollisuudet selvitetään ajantasaisella melumallinnuksella ja uudella kaavoitusmenettelyllä. Valittajat ovat asianosaisia, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja heidän valituksensa on tutkittava. Vaatimusten tueksi C ja hänen asiakumppaninsa ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Kaava vaikuttaa huomattavasti tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja muiden haittavaikutusten vuoksi valittajien omistamien tai hallitsemien kiinteistöjen käyttämiseen, asumiseen ja muihin olosuhteisiin, koska valittajien kiinteistöt sijaitsevat 1 000–2 500 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista, sekä osalla valittajista läntisten viiden tuulivoimaloiden vaikutuspiirissä 800–1 500 metrin etäisyydellä.

Kaavan melumallinnus ei anna totuudenmukaista kuvaa hankkeen meluvaikutuksista, koska melumallinnuksessa on merkittäviä puutteita ja virheitä. Myös hankkeen ympäristöselvityksessä on puutteita ja virheitä, eikä rakennettavia tuulivoimaloita eikä niiden rakennuspaikkoja ole, vedoten rakennuslupavaiheeseen, riittävästi yksilöity. Yhteisvaikutuksia muiden tuulivoima-alueiden kanssa ei ole huomioitu.

Kaavan ei tule nojautua tuulivoimaloiden melumoodin käyttöön. Vaihemaakuntakaavan suunnitteluperuste meluvaikutusten turvaetäisyydelle oli 650 metriä, joka nykytietämyksellä mahdollistaisi noin 1 MW:n tuulivoimaloiden kaavoittamista alueelle suunniteltujen 3–5 MW:n voimaloiden sijaan. Kullekin voimalalle tulee hakea ympäristölupa ja asukkaiden osallistumismahdollisuudet tulee turvata.

Melumallinnus näyttää liian pientä melun kantautumisaluetta. Matalataajuista melua ei ole tutkittu lainkaan. Lähimpien talojen sisämeluarviota ole tehty, vaikka ohjeet niin edellyttävät. Kuulemisissa, kuulutuksissa ja muissa asiaan liittyvissä asiakirjoissa voimaloiden tehon, napakorkeuden, kokonaiskorkeuden, melun, sijoituspaikkojen ja muiden oleellisten seikkojen olisi tullut olla oikein merkittyinä. Meluarvot ylittyvät lähiasuntojen kohdalla, kun tuloksiin lisätään häiritsevyyskorjaus ja virhemarginaalit. Korjaustekijä on lisättävä, kun laitevalmistaja ilmoittaa voimalan tuottavan kapeakaistaista melua. Käytännössä kaikki yli 2 MW:n voimalat tuottavat kyseistä melua.

Tuulivoimaloita ollaan rakentamassa liian lähelle asutusta sekä virkistysalueita ja monenlaisessa käytössä olevia maanomistajien alueita. Kaavaa laadittaessa ei ole otettu huomioon mahdollisuuksia turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön ja erityisesti maiseman ja luonnonarvojen vaalimista. Tuulivoimarakentamisen tulee sopeutua maisemaan ja ympäristöön. VTT:n mukaan kaavoitusvaiheessa on myös aina käytettävä tuulivoimalan tuottamaa ilmoitettua suurinta melupäästöä. Melun kapeakaistaisuus ja pienitaajuisen melun vaikutukset tulee myös mallintaa.

Tuulivoimaloiden vaikutuksista suojeltuihin lepakkoihin on tullut uutta tietoa, joka pitää päätöksissä huomioida.

Asukkaiden kuulemistilaisuuksissa ei ollut havainnekuvia tuulivoimaloiden koosta ja maisemavaikutuksista. Maisemavaikutusselvityksistä puuttuivat muun muassa kuvasovitteet. Myöskään melun mahdollista vaikutusta kiinteistöjen rakennusoikeuteen ja arvoon ei selvitetty asukkaille. Tiestöön kohdistuvia vaikutuksia ei ole selvitetty, ja jäävaaraselvitys on puutteellinen. Sosiaali- ja terveysministeriö on useissa yhteyksissä lausunut kantanaan, että tuulivoima-alueiden suojavyöhyke lähimpään asutukseen tulisi olla vähintään kaksi kilometriä. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuulivoimarakentamista koskevissa kannanotoissaan suositellut riittävän suojaetäisyyden asettamista.

Hankealue on myös osa merkittävää yhtenäisten metsä- ja luontoalueiden MLY-käytävää Uudenmaan ja Salon välillä. Alueella ei ole vielä voimassa olevaa tuulivoimavaihemaakuntakaavaa. Harvinaisia suojeltavia pikkulepakoita käsittävä Kiskonjoen Natura-alue sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta.

Melumallinnuksessa on käytetty lähtöarvoina huomattavasti pienemmän tuulivoimalan äänitasoja kuin alueelle aiotaan rakentaa, eikä niilläkään ole päästy alle säädettyjen ohjearvojen. Melun ohjearvot tulevat todennäköisesti ylittymään merkittävästi ja laajalla alueella. YVA-selvityksen mukaan alle yhden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista on 6 vakituista ja 21 lomarakennusta ja kahden kilometrin sisällä on 60 vakituista asuntoa ja 108 lomarakennusta. Liian lyhyt suojaetäisyys tuulivoimaloihin melun ja välkkeen suhteen voi vaarantaa asukkaiden terveyden. Valitukseen liitettyyn asiantuntijalausuntoon (Promethor Oy, 1.11.2013) viitaten on todettu, että päätös ei pohjaudu todelliseen tietämykseen tuulivoimaloiden aiheuttamasta melusta, vaan kaava on hyväksytty puutteellisiin tietoihin nojautuen.

Erityisesti äänen spektriä koskevien tietojen puuttuminen on tuulivoimamelun arvioinnissa suuri puute, koska nimenomaan tuulivoimamelun matalataajuinen osa melupäästöstä (20–200 Hz) on kokemusten mukaan eniten ympäristöä häiritsevää ja matalataajuinen melu kulkeutuu ilmassa pisimmälle ja myös tunkeutuu rakennuksiin sisälle. Melumallinnuksessa ei ole otettu huomioon 5 dB:n häiritsevyyskorjaustekijää, eikä kaavassa ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että amplitudimodulaatiovaikutusta olisi edes yritetty selvittää vaan lykätty asiaa rakennuslupavaiheeseen. Melumallinnuksessa ei ole esitetty marginaaleja mahdollisen arviointivirheen varalta. Yleisesti melumallinnuksiin sisällytetään 3 dB:n laskennan epävarmuustekijä sekä 2 dB:n lähdekorjaustekijä.

Melumallinnuksessa ei ole noudatettu ympäristöministeriön ohjetta maanpinnan muodon vaikutusta, vaikka tuulivoimalat kiistämättä sijaitsevat korkean vaaran laella. Tuulivoimaloiden korkeuseroja asuntoihin ei ole mitattu tai ilmoitettu. Meluselvityksessä käytettyä Nord2000-melulaskentastandardia pidetään valmistajan taholta tarkkana vain noin 400 metrin etäisyyteen asti. Nyt sen pohjalta on kaavassa tehty tarkkoja arvioita jopa kahden kilometrin päähän huomioimatta edes virherajoja.

Tuulivoimala-alue rajoittaa jokamiehenoikeuksia. Voimalat tarvitsevat ympärilleen 250 metrin suojaetäisyyden. Usean tuulivoimalan toistensa yli menevät suoja-alueet eivät jätä käytännössä lainkaan turvallista aluetta virkistyskäyttöön.

Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimaloiden tulee olla säädettävissä siten, ettei melu- ja välkehäiriö ole kohtuuton loma-aikana. Kaava ei kuitenkaan velvoita mittaamaan melua tai välkettä ja rajoittamaan tuulivoimaloiden toimintaa vastaavasti, eikä määritä koska on ’loma-aika’. Valittajat katsovat oikeudekseen käyttää kiinteistöään haluamanaan aikana ilman tuulivoimaloiden aiheuttamia häiriöitä.

Kaavaa on perusteltu vaihemaakuntakaavalla, joka ei ole vielä lainvoimainen. Yleiskaavoitusta ohjaa voimassa oleva maakuntakaava. Näsenkartanon osayleiskaavan meluvaikutus ulottuu kauas vaihemaakuntarajauksenkin yli, joten se on vaihemaakuntakaavan vastainen, vaikka vaihemaakuntakaava saisikin lainvoiman.

Melun lisäksi muutamiin asuntoihin kohdistuu välkehaitta. Tuulivoimaloiden melu- ja välkehaittojen mallinnus tuleekin tehdä siten, etteivät tuulivoimalat tarvitse käyntirajoituksia. Tuulivoimalat tulee sijoittaa siten, etteivät edes yksittäisten asuntojen osalta välkerajat ylity. Lentoturvallisuuden vuoksi tuulivoimalat tulee varustaa erittäin voimakkailla välkähtelevillä valoilla, joista aiheutuvaa haittaa ei ole selvitetty. Jäävaaraselvitystä ei ole tehty.

Hankkeessa ei ole riittävästi ja asianmukaisesti selvitetty asiaa ennen sen ratkaisemista eikä annettu kuntalaisille riittäviä osallistumismahdollisuuksia. Menettely on hallintolain ja Århusin yleissopimuksen vastaista. Annettuja muistutuksia ei ole päätöksenteon yhteydessä huomioitu. Vaikka tuulivoimaloiden sijainti ja etäisyydet lähimpiin rakennuksiin muuttuvat hankkeen jakamisen myötä, ei naapureita ole kuultu maankäyttö- ja rakennuslain 137 ja 173 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

4. P ja Q ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Vaatimustensa tueksi he ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaava tulee kumota hankkeesta aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten sekä melun ohjearvojen ja suositusten ylittymisen vuoksi. Kaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon sen vaikutuksia naapurikiinteistöille. Suurimpina puutteina ovat meluhaittojen riittämätön arvioiminen sekä kaavan haitalliset vaikutukset naapurikiinteistöjen rakentamisoikeuteen.

Ympäristövaikutusten arviointia tulisi korjata siten, että se ottaa huomioon ajan tasalla olevan ympäristöministeriön ohjeen melumallinnuksessa. Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää myös ympäristölupaa. Kaavaa laadittaessa ei ole otettu huomioon mahdollisuuksia turvalliseen, terveelliseen ympäristöön ja erityisesti maiseman ja luonnonarvojen vaalimista. Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta haittaa.

Kaava-alue on suunniteltu puutteellisesti, koska se ei kata koko sitä aluetta, johon sen ympäristövaikutukset ulottuvat. Suunniteltu kaava rajoittaa omistamamme kiinteistön ja maa-alueen käyttöä jatkorakentamisessa, koska valittajat eivät voi nykyohjeiden mukaan rakentaa sellaiselle alueelle, jossa tuulivoimapuiston vaikutuksesta muun muassa meluarvot ylittyvät.

Kaavaselostuksen melutasojen arvioinnissa ja laskemisessa tulee ottaa huomioon sosiaali- ja terveysministeriön Varsinais-Suomen vaihemaakuntakaavasta antama lausunto ja ympäristöministeriön ohje 4/2012 sitovina. Lisäksi melutasojen arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että teollisen kokoluokan tuulivoimaloiden melu voi olla sykkivää (amplitudimoduloitua), jolloin ohjeen mukaan ohjearvoon on lisättävä 5 dB.

Melulaskelmat on tehty puutteellisesti. Esimerkiksi matalataajuista melua ei ole tutkittu lainkaan, eikä lähimpien talojen sisämeluarviota ole tehty. Kuulemisissa, kuulutuksissa ja muissa asiaan liittyvissä asiakirjoissa prosessin aikana voimaloiden teho, napakorkeus, kokonaiskorkeus ja meluarvot on esitetty erilaisina kuin kaavapäätös mahdollistaa. Meluarvot ylittyvät lähiasuntojen kohdalla, kun tuloksiin lisätään häiritsevyyskorjaustekijä ja virhemarginaalit. Korjaustekijä on lisättävä, kun laitevalmistaja ilmoittaa voimalan tuottavan kapeakaistaista melua. Käytännössä kaikki yli 2 MW:n voimalat tuottavat kyseistä melua.

Tuulivoimaloiden aiheuttamat sisämelutasot ovat osoittautuneet asukkaiden kokemaksi keskeiseksi häiritsevyystekijäksi ja terveydelliseksi uhaksi. Kevytrakenteisten loma-asuntojen ja vanhojen rakennusten ulkovaipan äänieristys pientaajuiselle melulle on heikko. Asuntojen sisätiloihin kantautuva melu on jätetty kaavan tarkastelussa voimassa olevien viranomaisohjeiden vastaisesti ottamatta huomioon. Kaava-alueen ympäristön rakennuskanta on pääosin puurakenteista ja vanhaa. Koska ulkomelunkin ohjearvot ylittyvät, myös sisätiloihin kantautuva melu varmuudella ylittää voimassa olevat ohjearvot monissa asunnoissa.

Melumallinnuksen mukaan tuulivoimalaitosten melutaso ylittää ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisen yöajan suunnitteluohjearvon (Laeq 35 dB). Silti se ei ole vaikuttanut voimaloiden sijoittamiseen alueella. Myöskään tuulivoimaloiden pientaajuista (eli niin sanottua bassomelua) ja amplitudimoduloitua (eli sykkivää) melua ei ole otettu huomioon ohjeen mukaisesti.

Melumallinnuksessa on esitetty voimalan äänitaso ainoastaan dB(A)-asteikon mukaisena, joka jättää kokonaan huomioimatta tuulivoimamelun kaikkein häiritsevimmän matalataajuisimman osan. Matalataajuisen äänen huomioimatta jääminen johtaa liian alhaisiin meluarvioihin, mikä lisää melun häiritsevyyttä sitä enemmän, mitä suuremmasta voimalasta on kysymys. Meluselvitys on tehty suunniteltua pienemmän tuulivoimalan oletusarvoilla ilman rakennettavaksi suunnitellun tuulivoimalan laitetyyppiä, eikä siten meluselvitys vastaa myöskään tuulivoimaloiden todellisia meluvaikutuksia.

Osayleiskaavassa on esitetty käytön rajoituksia ja melumoodin käyttöä. Tällaista määräystä ei voi asettaa yleiskaavassa. Melumoodin käytöstä ja sen vaikutuksista meluhaittoihin ei ole tutkimusta, joka yksiselitteisesti osoittaisi, että meluvaikutukset vähenevät oleellisesti tai kuinka paljon tuulivoimaloiden säädön ansiosta.

Tuulivoimapuisto vaikuttaa valittajien omistamien maa-alueiden rakentamisoikeuteen. Vapaa-ajanasuntoja ei voi rakentaa alueelle, jossa meluarvot ylittyvät. Valittajien kiinteistöt sijaitsevat meluvyöhykkeellä, jossa melun äänitaso on välillä 40–45 dB. Tämä taso on uusien tuulivoimarakentamista koskevien yleisesti tiedossa olevien tietojen mukaan liian korkea.

Näsenkartanon tuulipuiston alue on maastoltaan vaihtelevaa kallioista metsämaastoa. Tuulivoimala-alueet on osoitettu kallioalueille, jotka sijaitsevat 40–60 metriä merenpinnan yläpuolella. Tuulivoimaloiden vaatimat louhinta- ja tasaustyöt alueella eivät ole myöhemmin palautettavissa ennalleen. Tämä edellyttää ympäristöluvan hakemista tapauskohtaisesti. Alueen ympäristö muuttuu pysyvästi maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n vastaisesti.

Salon kaupunginhallitus on antanut selityksen, johon on liitetty TuuliWatti Oy:n laadituttama muistio.

B on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on muun ohella esitetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn liittyviä valitusperusteita. C ja hänen asiakumppaninsa ovat myös täydentäneet valitustaan ja toimittaneet lisäselvitystä.

P:lle ja Q:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki C:n ja hänen asiakumppaniensa valitusta R:n eikä S:n tekemänä.

Korkein hallinto-oikeus ei tutki myöskään C:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa ja vastaselityksessä esitettyjä uusia valitusperusteita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut A:n sekä C:n asiakumppaneiden valitukset ja muiden valittajien valituksista asian.

2. B:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. A:n, B:n, C:n ja hänen asiakumppaniensa sekä P:n ja Q:n valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

R ja S eivät ole valittaneet Salon kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle. Heillä ei tämän vuoksi ole oikeutta tehdä valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi valitus on heidän tekemänään jätettävä tutkimatta.

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää lainkohdan 2 momentissa tarkoitetut valitusperusteet ennen valitusajan päättymistä.

C ja hänen asiakumppaninsa eivät ole hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista sillä perusteella, ettei kaavaan sisälly riittäviä alueen lepakoita koskevia selvityksiä eikä sillä perusteella, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely olisi puutteellinen. Nämä valitusperusteet on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyinä jätettävä tutkimatta.

2. Katselmuksen toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Valitusten hylkääminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 132 §:n mukaan, jos rakentamisesta taikka muusta mainitun lain mukaan luvanvaraisesta tai viranomaishyväksyntää vaativasta toimenpiteestä on laadittava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen arviointiselostus, se tulee liittää maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyyn lupahakemukseen tai ilmoitukseen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan yhteysviranomaisen, kaavaa laativan kunnan tai maakunnan liiton ja hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä hankkeen arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteensovittamiseksi.

Osayleiskaavaan liittyvä kaavamääräys ja sen oikeudellinen arviointi sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevat valitusperusteet

Osayleiskaavan tuulivoimalan alueita (tv-1 ja tv-2) koskevan kaavamääräyksen mukaan voimaloiden tulee olla säädettävissä niin, että melu- ja välkehäiriö ei ole kohtuuton loma-asuntojen käytön aikana. B ja C ovat vaatineet päätöksen kumoamista sillä perusteella, että kaavamääräys on epätasapuolinen ja epäselvä ja sen vuoksi lainvastainen.

Kysymyksessä oleva kaavamääräys edellyttää, että alueelle rakennettavat tuulivoimalat ovat säädettävissä melu- ja välkehäiriön ehkäisemiseksi. Tämänkaltainen määräys on sinänsä voitu antaa maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin nojalla. Kaavamääräyksen tarkoituksena on lisätä muutoksenhakijoiden turvaa lupamenettelyjen yhteydessä verrattuna tilanteeseen, jossa tällaista määräystä ei kaavaan olisi sisällytetty. Kaavamääräys ei miltään osin heikennä muutoksenhakijoiden asemaa suhteessa sellaisiin säännöksiin, joiden tarkoituksena on estää kohtuuttoman haitan aiheutuminen tuulivoimaloiden rakentamisesta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevien valitusperusteiden osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei tässä yleiskaavan hyväksymistä koskevassa asiassa voida tutkia, onko ympäristövaikutusten arviointi ollut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja YVA-direktiivin mukainen. Sen sijaan yleiskaavaa koskevassa asiassa on tullut tutkia, ovatko kaavaa koskevat, YVA-menettelyssä laaditut selvitykset olleet maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n mukaisia.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen