Muu päätös 2314/2016

Asiakirjajulkisuutta koskevat valitukset (poliisilaitoksen tositeaineisto)

Antopäivä: 25.5.2016
Taltionumero: 2314
Diaarinumero: 3343/1/14 ja 3466/1/14

Asia Asiakirjajulkisuutta koskevat valitukset

Valittajat

1) Susanna Reinboth ja Minna Passi

2) Helsingin poliisilaitos

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 3.10.2014 nro 14/0735/5

Asian aikaisempi käsittely

Toimittajat Susanna Reinboth ja Minna Passi ovat tutustuttuaan 10.12.2013 Helsingin poliisilaitoksen kirjanpitoon huumerikosyksikköä ja paljastavan rikostutkinnan toimintayksikköä koskevilta osin pyytäneet saada käyttöönsä kirjanpidosta ilmeneviin tapahtumiin liittyvän pyyntöön liitetyssä taulukossa tarkemmin yksilöidyn tositeaineiston.

Helsingin poliisilaitos on päätöksellään 10.1.2014 ratkaissut pyynnön vuosia 2007–2012 koskevien tositteiden osalta. Poliisilaitos on luovuttanut viisi tositetta, mutta hylännyt pyynnön muutoin. Päätöksen mukaan tämä tositeaineisto on salassa pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohtien nojalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on Susanna Reinbothin ja Minna Passin Helsingin poliisilaitoksen vuosien 2007–2012 tositteiden osalta antamasta päätöksestä tekemän valituksen johdosta antamallaan valituksenalaisella päätöksellä velvoittanut poliisilaitoksen luovuttamaan valittajille tiedon tositteista numerot 4248, 10427, 4679, 6107, 10428, 10430, 10429, 10431, 10432, 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen poliisilaitoksen päätöksestä muilta osin. Hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Poliisilaitoksen päätöksen 10.1.2014 perusteleminen

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Valituksenalaiseen päätökseen on kirjattu ainoastaan lainkohdat, joihin tiedon antamatta jättäminen kustakin asiakirjasta on perustunut. Tämä ei täytä hallintolain mukaista päätöksen perustelemisvelvollisuutta. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valittajat ovat pyyntönsä mukaisesti saaneet tutustua kysymyksessä olevaan kirjanpitoon ja kun sen lisäksi otetaan huomioon myös poliisilaitoksen lausunnossa esitetty perustelu asiakirjojen salaamiselle ja se, että valittajat ovat saaneet vastata lausunnossa esitettyyn, asiaa ei ole syytä palauttaa poliisilaitokselle asianmukaisten perustelujen esittämistä varten.

Sovellettuja oikeusohjeita

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.

Julkisuuslain 17 §:n 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, 3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan; (13.5.2011/458) sekä 5) poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä.

Asian oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Reinboth ja Passi ovat pyytäneet Helsingin poliisilaitokselta käyttöönsä huumerikosyksikköä ja paljastavan rikostutkinnan toimintayksikköä koskevia kirjanpidosta ilmeneviin tapahtumiin liittyviä yksilöityjä tositteita. Poliisilaitos on kieltäytynyt luovuttamasta pyydettyjä tietoja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohtien nojalla.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki) koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 30/1998 vp) todetaan lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta muun ohella, että lainkohta koskee poliisille, tullille ja muille esitutkintaviranomaisille ja viralliselle syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehtyjä ilmoituksia rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saatuja ja laadittuja asiakirjoja sekä haastehakemusta, haastetta ja siihen annettua vastausta rikosasiassa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa esitutkinnan onnistuminen, estää esitutkintatietojen ennenaikaisesta julkiseksi tulosta rikoksesta epäillylle aiheutuvat vahingot sekä turvata tuomioistuimelle mahdollisuus käyttää sille kuuluvaa oikeutta määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaisesti.

Säännöksessä käytetyn vahinkoedellytyslausekkeen mukaan olettamana olisi esitutkinta-asiakirjojen salaisuus. Asiakirjojen salassapitovelvollisuus ei olisi kuitenkaan ehdoton. Esitutkintaviranomaiset, syyttäjä ja tuomioistuin voisivat siten antaa tietoja kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, jos on ilmeistä, etteivät esitutkinnan tavoitteet tai tuomioistuimen mahdollisuudet määrätä oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi taikka rikoksesta epäillyn edut vaarannu.

Esitutkinnan tavoitteena on rikoksen selvittäminen, joka saattaa vaarantua esitutkintaa koskevien tietojen tullessa julkisiksi liian varhaisessa vaiheessa. Tutkittavan asian yhteydessä esille tulleiden seikkojen paljastuminen voi vaikeuttaa esimerkiksi muiden rikokseen osallisten syyllisyyden selvittämistä taikka asiaan liittyvien muiden rikosten tutkintaa. Rikoksesta epäillylle voi esitutkintatietojen julkiseksi tuleminen ennenaikaisesti aiheuttaa vahinkoa ennen kaikkea leimaamalla hänet syylliseksi, vaikka esitutkinta on kesken eikä syytteen nostamisesta ole vielä tehty päätöstä. Leimautuminen voi aiheuttaa epäillylle sekä hänen perheelleen monenlaista haittaa niin yksityiselämässä kuin sen ulkopuolellakin.

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan osalta muun ohella, että poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevat tiedot olisivat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen turvallisuuden ylläpitämistä. Vahinkoedellytyslauseke merkitsee olettamaa asiakirjojen julkisuudesta. Poliisi ei voi hoitaa yleisen turvallisuuden varmistamiseen ja rikollisuuden estämiseen liittyviä tehtäviään, jos sen suunnitelmat varautumisesta erilaisiin tilanteisiin sekä toiminnassa noudatettavat tekniset ja taktiset menetelmät olisivat yksityiskohtiaan myöten julkisuuden piirissä. Julkisuus mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ammattirikolliset voisivat selvittää ennakolta keinot vaikeuttaa tai estää poliisin toimintaa.

Hallinto-oikeus on tutustunut tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin.

Valittajat ovat saaneet tutustua Helsingin poliisilaitoksen kirjanpitoon. Kirjanpidosta ilmenee valituksessa eriteltyjen tositteiden 4248, 10427, 4679, 6107, 10428, 10430, 10429, 10431, 10432, 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 osalta, kenelle kirjanpitoa vastaavan tositteen mukainen meno- tai hyvityslasku on maksettu, mikä on maksun aihe ja kuinka suuresta maksusta on kysymys. Vastaavat tiedot ilmenevät valituksenalaisella päätöksellä salatuista tositteina kirjanpitoon liitetyistä laskuista. Näiden tietojen lisäksi laskuissa on ainoastaan laskuille tyypillisiä eräpäivä- ja viitenumerotietoja. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoo, että on ilmeistä, ettei tiedon antaminen varsinaisista tositteista vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista eikä asiakirjojen antaminen myöskään vaaranna poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus katsoo muilta osin, että tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua esitutkinta-aineistoa ja ettei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta. Esitutkintaan sisältyvien asiakirjojen salassapito ei ole edellyttänyt esitutkinnan yksilöintiä vastaselityksessä esitetyllä tavalla. Hallinto-oikeus katsoo, että tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat edellä mainituilta osin sisältävät myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja ja että tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Aihetta poliisilaitoksen päätöksen muuttamiseen ei siten tältä osin ole.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Riikka Valli-Jaakola, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Susanna Reinboth ja Minna Passi ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan niiltä osin kuin heidän valituksensa Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä on hylätty ja poliisilaitos velvoitetaan antamaan pyydetyt tositteet vuosilta 2007–2012 Reinbothin ja Passin nähtäväksi ja kopioitavaksi.

Reinboth ja Passi ovat lisäksi vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan myös siltä osin kuin heidän oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa on hylätty ja että Helsingin poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on hyväksynyt valituksen niiltä osin kuin se on koskenut Trevoc Oy:lle meneviä maksuja. Muilta osin valitus on hylätty.

Hylkäämistä on perusteltu ensinnäkin julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdalla. Hallinto-oikeuden mukaan tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat ovat esitutkinta-aineistoa, eikä ole tarpeen sen enempää määritellä, mitä esitutkintaa ne koskevat.

Myös Trevoc Oy:tä koskevat tositteet ovat varmuudella esitutkinnan aineistoa, mutta hallinto-oikeus on tästä huolimatta määrännyt Helsingin poliisilaitoksen luovuttamaan ne. Reinboth ja Passi viittaavat esitutkintaan, joka koskee Helsingin poliisilaitoksen virasta pidätettyä rikosylikomisariota Jari Aarniota. Yksi tutkintalinjoista on se, että Aarnio olisi saanut lahjuksia Trevoc Oy:ltä.

On erittäin epäuskottavaa, että kaikki muut tositteet olisivat jonkin esitutkinnan kohteena. Tällä seikalla ei edes ole merkitystä.

Tositteet eivät voi olla minkään Helsingin poliisilaitoksen oman rikostutkinnan kohteena, koska sillä ei voi olla vireillä omaa toimintaansa koskevia esitutkintoja.

Jos puheena olevat tositteet on otettu jonkin muun viranomaisen tekemän esitutkinnan aineistoksi, tutkinnasta vastuussa oleva viranomainen voi kyllä salata nämä asiakirjat sekä tiedon siitä, että ne ovat esitutkinnan aineistoa. Sitä vastoin Helsingin poliisilaitos ei tällä perusteella voi tietoa salata. Viranomaisen julkinen asiakirja ei muutu salaiseksi sillä perusteella, että se kuuluu muussa viranomaisessa vireillä olevan esitutkinnan aineistoon.

Oudoksuttava hallinto-oikeuden perustelu on erityisesti siltä osin kuin siinä todetaan, ettei kyseessä olevaa esitutkintaa tarvitse yksilöitä. Edellä mainitun lainkohdan perusteella salatut asiakirjat tulevat julkisiksi, kun asia on ollut esillä oikeudessa tai jätetty sillensä. Tämänkin vuoksi on olennaista tietää, mihin esitutkintaan asiakirjat liittyvät, jotta voidaan selvittää, milloin niiden salassapito päättyy.

Hallinto-oikeus on perustellut salassapitoa myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdalla. Sen mukaan tositteiden julkisuus paljastaisi siis poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä. Lainkohdassa on julkisuusolettama.

Puheena olevat asiakirjat sisältävät muun muassa eri suuruisia Eurocard-laskuja sekä esimerkiksi ravitsemuspalveluita koskevia laskuja. On epäuskottavaa, että näiden tietojen julkisuus voisi vaarantaa poliisin taktisia tai teknisiä menetelmiä millään tavalla.

On jokseenkin mahdotonta, että tiedot liittyisivät esimerkiksi salassa pidettävään tietolähdetoimintaan. Vahvistettujen tietojen mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei kyseisenä ajankohtana ole ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä. Säännösten mukaan säännölliset tietolähteet on rekisteröitävä.

Asiassa on aihetta ottaa huomioon se konteksti, johon tietopyyntö liittyy. Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikköön on kohdistunut Suomen oloissa ennennäkemättömän laaja ja vakava rikostutkinta, joka on siirtynyt syyteharkintaan. Yksikön päällikön Jari Aarnion lisäksi epäiltynä on viisi hänen alaistaan.

Tämän lisäksi esitutkinnassa ovat edelleen Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoimintaan liittyvät epäselvyydet. Harkinnassa on myös esitutkinnan aloittaminen siitä, että Helsingin huumepoliisit ovat ainakin kahdessa tapauksessa ilmoittaneet käräjäoikeudelle vääriä tietoja hankkiessaan lupia telepakkokeinoihin. Tietolähdetoimintaa ja telepakkokeinoja koskevat epäselvyydet on otettu viranomaisten selvitettäväksi Helsingin Sanomien hankkimien ja julkaisemien tietojen perusteella.

On selvää, että niin poliisihallinnon sisäisessä valvonnassa kuin laillisuusvalvonnassa on ollut vakavia puutteita. Näitä puutteita Helsingin Sanomat on pyrkinyt paikkaamaan omilla selvityksillään ja tiedonhankinnallaan. Median rooli vallankäytön vahtikoirana kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan sananvapauden ydinalueelle. Oikeuskäytännössään se on alkanut siirtyä yhä enemmän siihen tulkintaan, että myös julkisuus (access to information) on olennainen osa sananvapautta. Esimerkiksi tuomiossa Társaság a Szabadságjogokért vastaan Unkari (13.11.2009, valitusnumero 37374/05) painotetaan, ettei sananvapausartiklan näkökulmasta ole hyväksyttävää rakentaa lakiin keinotekoisia rajoituksia, joilla viranomaiset voivat estää tiedon keräämistä ennakkosensuurinomaisesti. Tiedon kerääminen on olennainen, valmisteleva osa journalismia, ihmisoikeustuomioistuin huomauttaa. Se korostaa edelleen, että jos viranomaiset luovat esteitä tiedon julkisuudelle yleistä merkitystä omaavissa asioissa, se saattaa estää mediaa tekemästä elintärkeää työtään vallankäytön valvojana.

Kysymys on Helsingin poliisilaitoksen tekemästä selkeästä virheestä. Sen soveltamat lainkohdat sisältävät vahinkoedellytyslausekkeet, joista toisessa on julkisuus- ja toisessa salassapito-olettama. Siten pelkkä lainkohdan mainitseminen ei riitä, vaan poikkeaminen julkisuudesta olisi pitänyt perustella avoimesti ja uskottavasti. Poliisilaitos ei ole perustellut päätöstään lainkaan. Päätös on siis lainvastainen. Siten Reinbothin ja Passin valitus on johtunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viranomaisen tekemästä virheestä.

2) Helsingin poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin poliisilaitos on velvoitettu luovuttamaan tieto tositteista 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324.

Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa käsitykseen siitä, että päätöksellä salatuista laskuista ilmenevät vastaavat tiedot kuin siitä kirjanpidosta, johon Reinboth ja Passi ovat saaneet tutustua. He ovat kuitenkin tutustuneet ainoastaan poliisilaitoksen pääkirjaan huumerikosyksikköä koskevilta osin. Pääkirjasta ei ilmene laskuissa yksilöityjä tuotteita.

Kysymyksessä olevista laskutositteissa yksilöidyistä tiedoista ilmenee yksin tai yhdessä muiden tositteiden kanssa tietoja poliisin taktisista tai teknisistä menetelmistä. Asiaan perehtyneelle henkilölle ne paljastavat muun muassa poliisin käyttämien välineiden mallit, määrät, käyttötarkoituksen ja teknologian.

Näin ollen tositteiden antaminen voisi vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiakirjat ovat siten salassa pidettäviä.

Reinboth ja Passi ovat Helsingin poliisilaitoksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä lausuneet muun ohella seuraavaa:

Poliisilaitoksen valituksen ja Trevoc Oy:n toimialan perusteella vaikuttaa siltä, että laitokselle on hankittu erilaisia seurantalaitteita. Jos näin on, kysymys saattaa olla poliisin teknisistä ja taktisista menetelmistä.

Laskut koskevat huumerikosyksikön käyttöön hankittuja laitteita. Nimenomaan tämän yksikön osalta eletään täysin poikkeuksellisia aikoja. Yksikön päällikkö, rikosylikomisario Jari Aarnio on ollut vangittuna epäiltynä törkeistä rikoksista. Häntä vastaan on nostettu syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja rekisterimerkintärikoksesta liittyen juuri Trevoc-yhtiöön. Asiassa tehdyn, toista henkilöä koskevan syyttämättäjättämispäätöksen mukaan viranomaiset ovat asteittain joutuneet luopumaan laitteiden käytöstä rikosepäilyjen takia.

Tässä tapauksessa onkin selvitettävä, ovatko tilatut laitteet todellakin tulleet Helsingin poliisilaitoksen virkakäyttöön. Reinbothin ja Passin tietojen mukaan Aarnio on ainakin kerran tilannut Trevocilta laitteita myös omiin, yksityisiin tarkoituksiinsa.

Vaikka laitteet olisivat tulleet virkakäyttöön, on erikseen ratkaistava se, vaarantaako niitä koskevien laskujen julkisuus rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä taikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Julkisuuden puolesta puhuvana intressinä on kansalaisten oikeus tietää, miten viranomainen käyttää yhteisiä rahoja.

Helsingin poliisilaitos on Reinbothin ja Passin valituksen johdosta antamassaan lausunnossa ja heidän selityksensä johdosta antamassaan vastaselityksessä viitannut aikaisemmin esittämäänsä.

Reinbothille ja Passille on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen poliisilaitoksen lausunnon johdosta ja annettu poliisilaitoksen vastaselitys tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätökset kumotaan Susanna Reinbothin ja Minna Passin valituksesta tositteiden 4150, 8969, 12527, 15537, 1189, 9135, 12932, 126, 3794, 6711, 11900, 280, 1166, 5269, 214 (tilinumeroa koskevaa tietoa lukuun ottamatta) ja 11101 (tilinumeroa koskevaa tietoa lukuun ottamatta) kohdalla kirjanpidossa olevien pyynnössä yksilöityjen kuittien osalta, ja asia palautetaan tältä osin poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi asiakirjojen antamiseksi Reinbothille ja Passille.

Muilta eli tositteita 11044, 11088, 12065 ja 12095 koskevalta osin Reinbothin ja Passin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Helsingin poliisilaitoksen päätös saatetaan poliisilaitoksen valituksesta voimaan siltä osin kuin kysymys on tositteiden 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 kohdalla olevista laskuista ilmenevien hankittujen laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevista tiedoista.

Muilta osin eli edellä mainittujen tositteiden muun sisällön osalta poliisilaitoksen valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

2. Reinbothin ja Passin valitus hylätään siltä osin kuin se koskee oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

Reinbothin ja Passin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Ratkaisut valituksiin

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on mainitun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

(- - -)

3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan;

(- - -)

5) poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä;

(- - -)

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohta

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohta on se, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätösten lainmukaisuus tulee ratkaistavaksi niiden olosuhteiden valossa, jotka vallitsivat poliisilaitoksen antaessa päätöksensä Reinbothin ja Passin asiakirjapyyntöön eli 10.1.2014. Arvioitavaksi ei siten tule, onko asiakirjojen julkisuusasema myöhemmin mahdollisesti muuttunut tuon ajankohdan tilanteeseen verrattuna.

Korkein hallinto-oikeus arvioi edellä mainittujen päätösten lainmukaisuutta ainoastaan niiden tositteiden osalta, joihin Reinbothin ja Passin sekä Helsingin poliisilaitoksen valitukset kohdistuvat.

Korkein hallinto-oikeus on tutustunut valituksissa tarkoitettuun tositeaineistoon.

Ratkaisu Reinbothin ja Passin valitukseen pääasian osalta

Hallinto-oikeus ja Helsingin poliisilaitos ovat päätöksissään katsoneet, että Reinbothin ja Passin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tarkoitetut tositteet ovat salassa pidettäviä esitutkinta-aineistoa koskevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Poliisilaitos ei kuitenkaan lausunnossaan hallinto-oikeudelle eikä kirjelmissään korkeimmalle hallinto-oikeudelle ole vedonnut salassapitoperusteena sanottuun lainkohtaan eikä poliisilaitoksen päätöksestä tai asiakirjoista muutoinkaan ilmene, että tositteet olisi hankittu tai laadittu jotakin Helsingin poliisilaitoksen toimittamaa esitutkintaa varten.

Edellä lausutun perusteella Reinbothin ja Passin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tarkoitettujen tositteiden ei voida katsoa olleen asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Hallinto-oikeus ja Helsingin poliisilaitos ovat päätöksissään katsoneet, että Reinbothin ja Passin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tarkoitetut tositteet ovat salassa pidettäviä myös poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältäviä asiakirjoja koskevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

Valituksessa tarkoitettu kirjanpitotositteita sekä niihin liittyviä laskuja, käteisnostokuitteja ja vastaavia asiakirjoja sisältävä tositeaineisto koskee lähinnä eräitä Eurocard Oy:n Helsingin poliisilaitokselle osoittamia laskuja sekä eräitä kuluveloituksia. Aineistosta ilmenee, että tositteet koskevat lähinnä valeosto- ja peitetoiminnasta, tiedottajatoiminnasta sekä eräistä esitutkinnoista aiheutuneita kuluja eli ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja poliisin taktisia menetelmiä koskevia tietoja sisältäviä asiakirjoja.

Aineistoon tutustumisen perusteella voidaan arvioida, että tiedon antaminen tositteista 4150, 8969, 12527, 15537, 1189, 9135, 12932, 126, 3794, 6711, 11900, 1166, 5269, 214 ja 11101 ei niiden sisältöön nähden kuitenkaan vaaranna lainkohdan vahinkoedellytyslausekkeessa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Mainittujen tositteiden ei siten asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä voida katsoa olleen salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan tai muullakaan perusteella lukuun ottamatta tositteisiin 214 ja 11101 sisältyviä maksun saajana olevien yksityishenkilöiden tilinumerotietoja. Aineistoon tutustumisen perusteella myöskään kirjanpitotositteen 280 ei voida katsoa olleen julkisuuslain perusteella salassa pidettävä. Reinbothilla ja Passilla on siten oikeus saada tieto edellä mainituista tositteista edellä tarkoitettuja tilinumerotietoja lukuun ottamatta.

Tositteita 11044, 11088, 12065 ja 12095 koskevasta aineistosta sitä vastoin ilmenee niin yksityiskohtaisia tietoja poliisin taktisten menetelmien käyttämisestä, että tiedon antaminen niistä vaarantaisi edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Mainitut tositteet ovat siten olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Reinbothilla ja Passilla ei siten ole oikeutta saada tietoa näistä tositteista.

Edellä lausutun perusteella Reinbothin ja Passin valitus on ratkaistava edeltä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Ratkaisu Helsingin poliisilaitoksen valitukseen

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että Helsingin poliisilaitoksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tarkoitetut tositteet 10517, 16322, 5267, 9396, 14942, 3005 ja 7324 eivät ole salassa pidettäviä. Poliisilaitos on valituksessaan katsonut tositteiden olevan salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

Valituksessa tarkoitettu tositeaineisto eli kirjanpitotositteet ja niihin liittyvät laskut koskevat eräitä Helsingin poliisilaitoksen Trevoc Oy:ltä tekemiä laite- ja tarvikehankintoja. Asiakirjat sisältävät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja poliisin teknisistä menetelmistä.

Aineistoon tutustumisen perusteella voidaan arvioida, että tiedon antaminen tositeaineistosta ilmenevistä laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevista tiedoista vaarantaisi laitteiden ja tarvikkeiden käyttötarkoitus huomioon ottaen edellä mainitun lainkohdan vahinkoedellytyslausekkeessa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että poliisilaitos olisi luopunut Trevoc Oy:ltä hankkimiensa laitteiden ja tarvikkeiden käyttämisestä vielä asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä. Mainitut tiedot ovat siten olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Reinbothilla ja Passilla ei siten ole oikeutta saada tietoa tositteista edellä tarkoitetuilta osin.

Aineistoon tutustumisen perusteella voidaan toisaalta havaita, että tositteet sisältävät muilta osin tavanomaisia ja tyypillisiä laskutus- ja maksutietoja. Tähän nähden tiedon antaminen tositteista ei näiltä osin vaaranna lainkohdan vahinkoedellytyslausekkeessa tarkoitetulla tavalla rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Mainittujen tositteiden ei siten asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä voida katsoa olleen salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella muilta kuin laitteiden ja tarvikkeiden yksilöintiä ja määriä koskevien tietojen osalta. Reinbothilla ja Passilla on oikeus saada tieto tositteista julkisilta osiltaan.

Edellä lausutun perusteella Helsingin poliisilaitoksen valitus on ratkaistava edeltä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat ratkaisut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainittu oikeusohje sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita siltä osin kuin Reinbothin ja Passin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty.

Kun otetaan huomioon pääasiaratkaisun lopputulos sekä hallintolainkäyttölain 74 §, Reinbothille ja Passille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

 
Julkaistu 25.5.2016