Muu päätös 2458/2016

Kalatalousmaksua koskeva valitus (ankeriaskouru, Myllykoski, Kymijoki)

Antopäivä: 1.6.2016
Taltionumero: 2458
Diaarinumero: 1357/1/15

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 1.4.2015 nro 15/0084/2

Asian aikaisempi käsittely

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue on aluehallintovirastoon 2.11.2010 toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt aluehallintovirastoa muuttamaan Viipurin läänin maaherran Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiölle 21.12.1927 myöntämän Myllykosken vesivoimalaitoksen rakentamista koskevan luvan nro 10607 lupaehdossa 3:0 määrätyn ankeriaskourun rakentamis- ja ylläpitovelvoitteen vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin nojalla kalatalousmaksuksi seuraavasti:

"Myllykosken voimalaitoksen omistajan on vuosittain maksettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 15 633,25 euron suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisytoimiin voimalaitoksen vaikutusalueella. Maksu on suoritettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä."

Muut voimalaitosluvassa määrätyt kalataloudelliset velvoitteet säilytetään ennallaan. Myllykosken vesivoimalaitoksen nykyinen omistaja on Pato Osakeyhtiö.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä, 27.12.2012 antamallaan päätöksellä nro 285/2012/2 muuttanut Kymijoen Myllykosken vesivoimalaitoksen rakentamista koskevan Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 antaman päätöksen nro 10607 lupaehdon 3:0 ankeriaskourun rakentamista ja ylläpitämistä koskevan ensimmäisen lauseen kuulumaan seuraavasti:

Luvan haltijan on maksettava vuosittain Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 17 000 euron suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi ankeriaskannalle ja ankeriaan kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tehtäviin toimenpiteisiin voimalaitoksen vaikutusalueella. Maksu on suoritettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Ensimmäisen kerran maksu on suoritettava kuukauden kuluessa aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Kalatalousmaksulla tehtäviä toimenpiteitä voivat olla ankeriasistutukset tai muut toimenpiteet tai näiden yhdistelmät. Mikäli ankeriasistutuksia ei voida toteuttaa tai niillä saatava hyöty on vähäinen, ne voidaan korvata osittain tai kokonaan muiden vaelluskalojen istutuksilla siten, että hoitotoimenpiteiden kalataloudellinen tuloksellisuus on mahdollisimman hyvä. Ennen kalatalousmaksun käyttöä koskevan suunnitelman hyväksymistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on kuultava vaikutusalueella toimivia kalastusalueita.

Muilta osin lupaehto 3:0 jää voimaan.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään kalatalousmaksun määrän osalta muun ohella seuraavasti:

Kalatalousmaksun määrän arvioinnissa lähtökohtana on vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaisesti ankeriaskouruvelvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava kalatalousmaksu. Oikeuskäytännön (korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 23.11.2004 taltionumero 2983 ja 29.6.2012 taltionumero 1818) mukaan epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneita kalateiden rakentamisvelvoitteita voidaan muuttaa kalatalousmaksuksi ja kalatalousmaksun määrää arvioitaessa voidaan lähtökohtaisesti hyväksyttävänä kustannustasona pitää aiemmin määrätyn velvoitteen mukaisten toimenpiteiden hintaa nykyhetkellä.

Aluehallintovirasto on hyväksynyt hakijan ulkopuolisella asiantuntijalla teettämän ankeriaskouruvelvoitteen rakentamis- ja ylläpitokustannuksia koskevan laskelman perustelut ja lopputuloksen suuruusluokan. Laskelman mukaan ankeriaskouruvelvoitteen vuotuinen kustannus on 16 934,25 euroa. Laskennallisen kustannusarvion perusteella aluehallintovirasto on määrännyt vuotuisen kalatalousmaksun suuruudeksi 17 000 euroa, joka vastaa velvoitteesta tällä hetkellä aiheutuvia kohtuullisia kustannuksia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Pato Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä enemmälti hyläten alentanut vuotuisen kalatalousmaksun määrän 9 800 euroon.

Hallinto-oikeus on lisäksi määrännyt, että kalatalousmaksu 9 800 euroa on maksettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikön sijaan vuoden 2015 alusta tulleelle Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Ensimmäisen kerran maksu on suoritettava kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

= = =

2. Pääasia

Sovelletut lainkohdat

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa sanotun lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei kyseisessä luvussa muuta säädetä. Asiaan on siten sovellettava vanhan vesilain (264/1961) kalatalousvelvoitteita koskevia säännöksiä, kuten aluehallintovirasto on tehnyt.

Vanhan vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vanhan vesilain 2 luvun 22 c §:n mukaan edellä 22 §:n 4 momentissa säädetty koskee myös ennen mainitun lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä.

= = =

Kalatalousmaksu

Hakemuksessa ja aluehallintoviraston päätöksessä lähtökohtana on ollut määrätä vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaisesti kumottavan ankeriaskourun rakentamisvelvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava kalatalousmaksu. Myös oikeuskäytännössä kalateiden rakentamisvelvoitteita on voitu muuttaa kalatalousmaksuksi ja kalatalousmaksun määrää arvioitaessa on voitu hyväksyttävänä kustannustasona pitää aiemmin määrätyn velvoitteen mukaisten toimenpiteiden hintaa nykyhetkellä. Pato Oy on valituksensa perusteluissa muun muassa esittänyt, että kalatalousmaksun määrä on kohtuuton.

Kalatalousmaksua on haettu määrättäväksi 15 633,25 euron suuruisena, perustuen hakemuksen liitteenä olleeseen 165 000 euron kustannusarvioon. Kustannus on jaettu 30 vuoden pitoajalle viiden prosentin korolla ja lisäämällä vuotuiset käyttö- ja hoitokulut, noin 4 900 euroa vuodessa. Aluehallintovirasto on määrännyt kuitenkin kalatalousmaksuksi 17 000 euroa, ankeriaskourun yleissuunnitelmassa toisaalla olleen virheellisen kustannusarvion 185 000 euroa perusteella.

Hakemuksessa esitetty Suomen Salaojakeskus Oy:n laatima kustannusarvio on laskettu olettaen, että työ teetetään vieraana työnä, jolloin kustannuksiin sisältyvät muun muassa urakoitsijan työnjohto ja yleiskulut. Kustannusarvioon laskettu ankeriaskourun toiminnallinen seuranta taas sisältyy pääosin vuotuisiin käyttökuluihin. Hallinto-oikeus arvioi, että padon omistajan omana työnä tehtynä ankeriaskourun kohtuullinen rakentamiskustannus on noin 105 000 euroa. Myllykosken voimalaitosta koskevassa hakemussuunnitelmassa esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että ankeriaskourun kohtuullisia rakentamiskustannuksia vastaava kalatalousmaksu on 6 800 euroa, johon on lisättävä vuotuiset käyttö- ja hoitokulut 3 000 euroa, jolloin kalatalousmaksuksi on määrättävä 9 800 euroa.

Hallinto-oikeus on arvioinut kalatalousmaksun määrän yhtäläisin perustein yhdessä samanaikaisesti hallinto-oikeudessa vireillä olleiden valitusasioiden kanssa, jotka ovat koskeneet Kymijoessa sijaitsevien Keltin voimalaitoksen ja Kuusankosken voimalaitoksen ankeriaskouruvelvoitteiden muuttamista kalatalousmaksuksi.

3. Päätöksen täytäntöönpano

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on 5.4.2013 päivätyssä vastineessaan esittänyt vaatimuksen siitä, että valittajan tulee maksaa kalatalousmaksu jo vuodesta 2013 lähtien. Aluehallintovirasto on määrännyt päätöstään noudatettavaksi lainvoimasta.

Vaasan hallinto-oikeudella ei ole asiassa, jossa on kysymys olemassa olevan toiminnan jatkamisesta, mahdollisuutta määrätä vesilain nojalla, että hallinto-oikeuden päätöstä tulee mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta noudattaa, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Hallinto-oikeus hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 ja 2 momentin nojalla hylkää ELY-keskuksen vaatimuksen täytäntöönpanomääräyksen antamisesta.

Johtopäätökset

= = =

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole valituksessa esitetyistä perusteista johtuen syytä kumota tai enemmälti muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Yrjänä Honkavaara, Jan Eklund ja Mauri Kerätär. Esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut (jäljempänä myös ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan. Kalatalousmaksu on määrättävä maksettavaksi vuodesta 2013 lähtien.

ELY-keskus on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Rakentamiskustannuksia ei voida arvioida omaan työhön perustuvina etenkään, kun ei ole esitetty konkreettista kustannusarvioita. Hakemuksessa esitetty, Suomen Salaojakeskus Oy:n laatima 165 000 euron kustannusarvio on paras käytettävissä oleva arvio ankeriaskourun todellista rakentamiskustannuksista.

Velvoitetta ei voida pitää kohtuuttomana, sillä kysymyksessä oleva vesivoimalaitos tuottaa vuosittain sähköä miljoonien eurojen arvosta. Tällä hetkellä Myllykosken vesivoimalaitos ei millään tavalla kompensoi aiheuttamiaan kalataloushaittoja.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei sillä ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut lausunnon.

Viialan osakaskunta ja Ummeljoen osakaskunta ovat valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta antamassaan vastineessa vaatineet, että ankeriaskourun rakentamattomuudesta aiheutunut kalakannan vähentyminen korvataan.

Vähä-Selänpään vesialueen osakaskunta on vastineessaan vaatinut, että valitus hylätään.

Pato Oy on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään. Vaatimus kalatalousmaksun määräämisestä maksettavaksi vuodesta 2013 lähtien on jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti hylättävä. Selityksen liitteenä on ÅF-Consult Oy:n 24.8.2015 päivätty lausunto.

Valkealan kalastusalueelle, Iitin-Jaalan kalastusalueelle ja Kymijoen kalastusalueelle on varattu tilaisuus antaa vastine valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut on antanut aluehallintoviraston lausunnon ja UPM-Kymmene Oyj:n selityksen johdosta vastaselityksen. Vastaselityksen liitteenä on Maveplan Oy:n 30.9.2015 päivätty lausunto.

Merkitään, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1392/2014) 5 §:n 2 momentin mukaan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1.1.2015 lukien hoitaa muun muassa vesilaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät myös Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan kahdella muulla päätöksellä ratkaissut Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelujen vesitalousasiassa tekemät valitukset Vaasan hallinto-oikeuden 1.4.2015 antamista päätöksistä nro 15/0084/2 (Keltinkosken vesivoimalaitos) ja nro 15/0086/2 (Kuusankosken vesivoimalaitos).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Viialan osakaskunnan ja Ummeljoen osakaskunnan vaatimusta, että ankeriaskourun rakentamattomuudesta aiheutunut kalakannan vähentyminen korvataan, ei tutkita.

2. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimusta kalatalousmaksun määräämisestä maksettavaksi vuodesta 2013 lähtien ei tutkita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

3. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Osakaskuntien vaatimus

Osakaskunnat eivät ole valittaneet hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeus ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä niiden vahingoksi. Näillä perusteilla osakaskuntien valitusajan jälkeen antamassaan vastineessa esittämä vaatimus, että ankeriaskourun rakentamattomuudesta aiheutunut kalakannan vähentyminen korvataan, on jätettävä tutkimatta.

2. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimus

Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 antaman päätöksen lupamääräyksen 3:0 mukaan Myllykosken voimalaitoksen omistajan on rakennettava ankeriaskouru ja ylläpidettävä se. Aluehallintovirasto on päätöksellään muuttanut lupamääräystä siten, että mainitun ankeriaskourua koskevan velvoitteen sijasta luvan haltijan on maksettava kalatalousmaksu vuosittain, ensimmäisen kerran kuukauden kuluessa aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Kalatalousviranomainen on esittänyt vaatimuksen maksun määräämisestä suoritettavaksi vuodesta 2013 lähtien ensimmäisen kerran valitusajan jälkeen vastineessa hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.

3. Pääasia

Lähtökohta ja ratkaistava kysymys

Aluehallintovirasto on Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hakemuksesta muuttanut Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 myöntämässä Myllykosken voimalaitoksen rakentamista koskevassa luvassa asetetun ankeriaskourun rakentamis- ja ylläpitovelvoitteen kalatalousmaksuksi, jonka suuruus on 17 000 euroa vuodessa. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pato Oy:n valituksesta alentanut kalatalousmaksun määrän 9 800 euroon vuodessa. Asiassa on Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksesta ratkaistava, onko hallinto-oikeuden päätös kumottava ja aluehallintoviraston päätös saatettava voimaan.

Sovelletut säännökset

Asiassa vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 1 momentin perusteella sovellettavan vanhan vesilain (264/1961, jäljempänä vesilaki) 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan, jos pykälän 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vesilain 2 luvun 22 c §:n mukaan luvun 22 §:n 4 momentissa säädetty koskee myös ennen mainitun lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä.

Saatu selvitys

Viipurin läänin maaherra on 21.12.1927 antamallaan päätöksellä myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtölle luvan rakentaa vesilaitos Kymijoen Myllykoskeen. Laitoksen nykyinen omistaja on Pato Oy. Maaherran päätöstä annettaessa ankeriaat nousivat Kymijokeen ja ennen voimalaitosten rakentamista Kymijoen kautta kasvualueilleen. Kutuvaellukselle lähtiessään ankeriaat laskeutuivat Kymijoen kautta mereen. Ankeriaita on kalastettu varsinkin Kymijoen alajuoksulla.

Maaherran päätöksen lupamääräyksen 3:0 mukaan vesilaitoksen omistaja rakentaa ja ylläpitää ankeriaskourun sekä, jos se vastaisuudessa katsotaan tarpeelliseksi, kalaportaat tai kalanviljelylaitoksen. Ankeriaskourua ei ole rakennettu.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hakenut velvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi, koska ankeriaskourun rakentaminen ei Suomen rannikolle nousevien ankeriaiden vähäisen määrän ja alempana Kymijoessa olevien voimalaitospatojen ankeriaiden nousun estävän vaikutuksen vuoksi ole enää tarkoituksenmukaista. Hakemuksen mukainen vuotuisen kalatalousmaksun määrä 16 934,25 euroa on laskettu ankeriaskourujen rakentamisen ja ylläpidon arvioitujen kustannusten perusteella.

Aluehallintovirasto on päätöksellään hyväksynyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Suomen Salaojakeskus Oy:llä teettämän, ankeriaskourun rakentamis- ja ylläpitokustannuksia koskevan laskelman perustelut ja lopputuloksen suuruusluokan. Aluehallintovirasto on laskennallisen kustannusarvion perusteella määrännyt vuotuisen kalatalousmaksun suuruudeksi 17 000 euroa, joka aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan vastaa velvoitteesta tällä hetkellä aiheutuvia kohtuullisia kustannuksia.

Hallinto-oikeus on Pato Oy:n valituksesta alentanut kalatalousmaksun määrän 9 800 euroon vuodessa. Hallinto-oikeus on arvioinut, että ra­kennettaessa ankeriaskouru padon omistajan omana työnä kohtuullinen rakentamiskustannus on 105 000 euroa. Kustannusta vastaava vuotuinen kalatalousmaksu on 6 800 euroa, johon on lisätty vuotuiset käyttö- ja hoitokulut 3 000 euroa. Hallinto-oikeuden kalatalousmaksun määrää arvioidessaan soveltamat perusteet ovat yhtäläiset sen Keltin voimalaitosta ja Kuusankosken voimalaitosta koskevissa, hallinto-oikeudessa samaan aikaan vireillä olleissa asioissa soveltamien arviointiperusteiden kanssa.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Asiassa on kysymys vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta kalatalousvelvoitteen muuttamiseksi.

Myllykosken voimalaitoksen rakentamista koskevan, Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 antaman päätöksen lupamääräyksen 3:0 mukaan laitoksen omistajan on rakennettava ankeriaskouru ja ylläpidettävä se. Lupamääräyksestä huolimatta ankeriaskourua ei ole rakennettu. Koska ankeriaskourun rakentaminen ei ankeriaiden vähenemisen ja Kymijoessa olevien muiden voimalaitosten vuoksi ole enää tarkoituksenmukaista, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hakenut velvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. Aluehallintovirasto on toteuttanut maksuksi muuttamisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esittämää ankeriaskourun rakentamis- ja käyttökustannuksia koskevaa laskelmaa lähtökohtana pitäen.

Pato Oy:n kiistettyä aluehallintoviraston päätöksen oikeellisuuden hallinto-oikeus on padon omistajan oman työn huomioon ottaen alentanut maksun määrää.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin perusteella muutetun velvoitteen on siitä riippumatta, onko velvoitteen sisältönä maksun suorittaminen vai muu toimenpide, oltava sellainen, että kalataloudelle aiheutuvaa vahinkoa saadaan sen avulla ehkäistyksi tai vähennetyksi ainakin yhtä tehokkaasti kuin alkuperäisen velvoitteen avulla olisi ollut mahdollista. Maksun suuruus ei siten perustu kustannukseen, joka maksulla korvattavasta toimenpiteestä luvan saajalle aiheutuisi, vaan peruste on maksulla rahoitettavilla toimenpiteillä kalastolle ja kalastukselle saavutettava hyöty. Toimenpidevelvoitteen muuttaminen maksuksi tai muuksi toimenpidevelvoitteeksi ei saa johtaa tuon hyödyn vähenemiseen.

Myllykosken voimalaitoksen rakentamisesta kuluneen pitkän ajan ja ankeriaan Kymijoessa esiintymistä koskevan puutteellisen dokumentoinnin vuoksi joen merkityksestä ankeriaalle ja sen pyynnille ei ole saatavissa tarkkaa selvitystä. Tällaisessa tilanteessa kalatalousvelvoitetta vastaavan maksun suuruutta määriteltäessä vertailuarvoksi voidaan ottaa kustannus, joka kalatalousvelvoitteen mukaisista toimenpiteistä, tässä tapauksessa ankeriaskourun rakentamisesta ja ylläpidosta, maksun määrittelyhetkellä aiheutuisi. Kun kysymyksessä on kokonaisarvio, on lähtökohtana pidettävä arvioitua kustannusta, josta ei ole vähennetty yhtiön itsensä mahdollisesti tekemän työn osuutta. Kustannuksen kuoletusaikana on voitu pitää 30 vuotta ja korkokantana 5 prosenttia, kuten aluehallintovirasto on tehnyt. Kokonaisarviossa on lisäksi otettava huomioon se etu, jonka voimalaitoksen omistaja on ankeriaskourua koskevan velvoitteen vuosia jatkuneen laiminlyönnin johdosta saanut.

Edellä lausutun perusteella kalatalousmaksun määrää ei ole alennettava siitä, mikä se aluehallintoviraston päätöksen mukaan on. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja aluehallintoviraston päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Harri Koivusalo. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 1.6.2016