Muu päätös 2511/2016

Asia Rakennusvalvontaa koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, E, F, G, H, I, J

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 26.1.2015 nro 15/0014/1

Asian aikaisempi käsittely

Naantalin rakennuslautakunta on 12.6.2014 tekemällään päätöksellä (§ 18) velvoittanut:

1) korttelin 14 tontin 1 omistajat C:n ja D:n,

2) korttelin 15 tontin 1 omistajat E:n ja F:n,

3) korttelin 14 tontin 2 omistajat G:n ja H:n,

4) korttelin 15 tontin 2 omistajat I:n ja J:n sekä

5) korttelin 15 tontin 3 omistajat A:n ja B:n

poistamaan tonttinsa kohdalta Haperokujan katualueelta piharakenteet ja istutukset 31.7.2014 mennessä. Velvoitteen noudattamisen tehostamiseksi on asetettu kunkin tontin omistajille uhkasakko, jonka kiinteä peruserä on 1 000 euroa ja lisäerä 100 euroa jokaiselta alkavalta kalenteriviikolta, jonka kuluessa velvoitetta ei ole noudatettu.

Lautakunta on päätöksensä perusteluina viitannut maankäyttö- ja rakennuslain 89 §:ään.

Valitus hallinto-oikeudessa

A ja B, C ja D, E ja F, G ja H sekä I ja J ovat valituksissaan hallinto-oikeudessa vaatineet, että lautakunnan päätös on kumottava. Katualueen ja tontin väliin jäävien piennaralueiden käytöstä on tehty suullinen sopimus kaupungin rakennustarkastajan kanssa 30 vuotta sitten. Vastaava käytäntö on hyväksytty muualla Naantalin kaupungin pientaloalueilla. Haperokujan ajoradan puolelle sijoitetut istutukset ja reunakivetykset eivät estä kaupungin huolto- ja kunnossapitotöitä eikä myöskään muiden liikkumista ajoradalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on vielä kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen. Hallinto-oikeus on kuitenkin muuttanut asetettua velvoitetta siten, että uhkasakko jaetaan puoliksi puolisoiden kesken. Näin kullekin asetetaan erikseen uhkasakko, jonka kiinteä peruserä on 500 euroa ja lisäerä 50 euroa. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa 31.5.2015 saakka.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kadunpito käsittää muun ohella kadun suunnittelemisen, rakentamisen ja sen kunnossa- ja puhtaanapidon. Kadunpidon järjestäminen kuuluu kunnalle. Katu rakennetaan kunnan hyväksymän suunnitelman mukaisesti.

Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin. Viranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Uhkasakkoa ja teettämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa säädetään.

Uhkasakkolain mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Jos uhkasakko kohdistetaan useisiin asianosaisiin, kullekin on asetettava eri uhkasakko.

Alueella on voimassa vuonna 1978 vahvistettu asemakaava. Asemakaavassa korttelien 14 ja 15 väliin on osoitettu kahdeksan metriä leveä Haperokuja-niminen katualue, joka jatkuu eteläosastaan jalankululle varattuna katuna. Haperokujan molemmille puolille on osoitettu omakotirakennusten ja muiden enintään kahden perheen talojen korttelialuetta (AO). Haperokujalla on voimassa 27.8.1979 päivätty katusuunnitelma, jossa Haperokujan katualue koostuu viisi meriä leveästä ajoradasta ja sen molemmin puolin olevasta 1,5 metriä leveästä pientareesta. Pientareelle ei ole osoitettu istutuksia eikä sitä ole erottu kiveyksellä ajoradasta.

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan korttelin 14 tonttien 1 ja 2 sekä korttelin 15 tonttien 1, 2 ja 3 asuinrakennusten edustalle on rakennettu eri kokoisia osittain kiveyksellä reunustettuja istutusalueita, jotka ulottuvat asemakaavan mukaiselle katualueelle. Lautakunta on kuultuaan ensin asianosaisia velvoittanut heidät poistamaan katualueelta piharakenteet ja istutukset juoksevan sakon uhalla viimeistään 31.7.2014 mennessä.

Kadunpito kuuluu kunnan vastuulle ja katu rakennetaan kunnan hyväksymän katusuunnitelman mukaan. Koska kysymyksessä olevia istutusalueita ei ole osoitettu asemakaavassa eikä sitä tarkentavassa katusuunnitelmassa, lautakunta on voinut velvoittaa valittajat sakon uhalla poistamaan rakenteet ja istutukset siltä osin kuin ne ulottuvat katualueelle. Kadun rakentamisesta päätetään katusuunnitelmassa, eikä mahdollisella rakennustarkastajan antamalla suostumuksella siten ole asiassa merkitystä.

Lautakunnan päätöksen lopputulos on lainmukainen. Uhkasakko on kuitenkin virheellisesti kohdistettu aviopuolisoihin yhteisesti. Hallinto-oikeus lautakunnan päätöstä tällä perusteella kumoamatta muuttaa sitä siten, että asetettu uhkasakko jaetaan puoliksi puolisoiden kesken. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa on syytä pidentää.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 84 § 1 momentti, 85 § 1 momentti ja 182 §

Uhkasakkolaki 6 § ja 7 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ritva Isomoisio, Hannamaija Falck ja Heikki Toivanen. Asian esittelijä Veronica Storträsk.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Turun hallinto-oikeuden päätöksen.

Valittajat ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Haperokujan kiinteistöjä rakennettaessa käytössä on ollut asemapiirros ja pituusleikkaus 27.7.1979, joka ei anna mitään ohjeita tai vaatimuksia pientareista. Lisäksi käytössä on ollut katusuunnitelma 27.8.1979, joka ei myöskään selventänyt asiaa. Tästä johtuen rakentamisvaiheessa käännyttiin kaupungin rakennustarkastajan puoleen, joka ohjeisti ja hyväksyi kiinteistöjen piennarsuunnitelmat ja toteutukset 30 vuotta sitten.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksessään huomioon Haperokujan piennaralueiden maisemoinnista kaupungin virkamiehen kanssa tehtyjä suullisia sopimuksia. Suulliset sopimukset olivat yleinen käytäntö 1980-luvun alussa Suomessa. Hallinto-oikeus ei ole myöskään ottanut huomioon kahta todistajanlausuntoa kyseiseen asiaan liittyen.

Valittajat eivät ole toimineet maankäyttö- ja rakennuslain tai sen nojalla annettujen säännöksien vastaisesti tai lyöneet laimin niihin perustuvia velvollisuuksiaan. Naantalin kaupungin 1980- ja 1990-luvuilla rakennetuilla ja vanhemmillakin asuntoalueilla on vastaava käytäntö kuin Haperokujalla.

Kaupungin asukkaiden yhdenvertaisuuden vuoksi kaikkien saman aikakauden kiinteistöjen piennar- ja katualueet tulee myös mitata ja tehdä yhdenmukainen päätös korjaustoimenpiteistä. Valittajat kokevat olevansa ainoita, joilta kaupunki yhtäkkiä vaatii toimenpiteitä 30 vuotta sitten tehdyistä ratkaisuista, jotka kaupunki on itse ohjeistanut ja hyväksynyt.

Naantalin kaupungin rakennuslautakunta on antanut selityksen, jossa se on pyytänyt valituksen hylkäämistä. Rakennuslautakunta on selityksessään viitannut hallinto-oikeudessa esittämäänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Katualueesta vastaavan viraston päällikkö on ilmoittanut, että rakenteet on poistettava katualueelta. Valittajien väittämille sopimuksille ei ole löydetty näyttöä. Asia on ollut jo aiemmin vireillä vuonna 2005 silloisen kaupungininsinöörin esitettyä valittajille vaatimuksen katualueelle ulottuvien rakenteiden ja kasvillisuuden poistamiseksi. Tuntemattomasta syystä asia ei ole tuolloin edennyt.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he lausuvat muun ohella seuraavaa:

Katualueen asiat ratkaistiin vuonna 2005 kaupungininsinöörin toimenpidepyyntöön perustuen. Kaupungin katurakennusmestari kävi tarkastamassa ja hyväksymässä tehdyt toimenpiteet. Katuasia on ollut loppuunkäsitelty vuodesta 2005 lähtien.

Kadun asfaltoitu ajoalue on leveydeltään sama kuin muuallakin, joten kadun talvikunnossapitoa eivät reunaratkaisut vaikeuta tai haittaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeuden ja Naantalin rakennuslautakunnan päätökset kumotaan.

Perustelut

Asiassa ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on valittajien vaatimuksen johdosta ratkaistava, onko Naantalin rakennuslautakunta voinut sakon uhalla määrätä valittajat poistamaan omistamiensa tonttien kohdalta Haperokujan katualueelle ulottuvat piharakenteet ja istutukset.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 1 momentin mukaan yleisellä alueella tarkoitetaan mainitussa laissa asemakaavassa katualueeksi, toriksi, liikennealueeksi, virkistysalueeksi tai näihin verrattavaksi alueeksi osoitettua kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön toteutettavaksi tarkoitettua aluetta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n 1 momentin mukaan katu rakennetaan kunnan hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 89 §:n 1 momentin mukaan, jos yleisellä alueella sijaitseva johto, laite tai rakennelma vaikeuttaa asemakaavan toteuttamista tai kadunpitoa taikka on maisemaan tai kaupunkikuvaan soveltumaton, johdon, laitteen tai rakennelman omistaja tai haltija on velvollinen siirtämään sen kunnan hyväksymään paikkaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin (132/1999) mukaan, jos joku ryhtyy toimiin mainitun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Tosiseikat

Alueella on voimassa vuonna 1978 vahvistettu asemakaava. Korttelien 14 ja 15 väliin on asemakaavassa osoitettu kahdeksan metriä leveä Haperokuja-niminen katualue, joka jatkuu eteläosastaan jalankululle varattuna katuna. Haperokujan molemmille puolille on osoitettu omakotirakennusten ja muiden enintään kahden perheen talojen korttelialuetta (AO). Haperokujan katualue koostuu 27.8.1979 päivätyn katusuunnitelman mukaan viisi metriä leveästä ajoradasta ja sen molemmin puolin olevasta 1,5 metriä leveästä pientareesta. Pientareelle ei ole osoitettu istutuksia eikä sitä ole erottu kiveyksellä ajoradasta.

Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan korttelin 14 tonttien 1 ja 2 sekä korttelin 15 tonttien 1, 2 ja 3 asuinrakennusten edustalle on rakennettu eri kokoisia osittain kiveyksellä reunustettuja istutusalueita, jotka ulottuvat asemakaavan mukaiselle katualueelle vähimmillään 0,17 metriä ja enimmillään 2,59 metriä.

Kirjallisia sopimuksia tai muuta vastaavaa kirjallista selvitystä, jonka perusteella kaupunki olisi antanut suostumuksensa istutusalueiden ulottamiselle katualueen puolelle, ei ole esitetty. Valittajien mukaan istutusalueiden ulottamiselle katualueelle on saatu rakentamisvaiheessa kaupungin edustajien suullinen lupa, mutta kaupungilla on asiasta toinen käsitys.

Valittajien asian eri käsittelyvaiheissa antamien kirjallisten selitysten ja lausumien perusteella kyseessä olevat istutusalueet on pääosin toteutettu kiinteistöjen rakentamisen yhteydessä 1980-luvun alussa.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Kiinteistön omistajan oikeus ulottaa piharakenteita tai istutuksia katualueelle voi lähtökohtaisesti perustua ainoastaan kaupungin kadunpitäjänä ja katualueen haltijana antamaan suostumukseen tai osapuolten väliseen sopimukseen. Maankäyttö- ja rakennuslain 89 § koskee tilanteita, joissa rakennelman omistaja on velvollinen poistamaan katualueelle ulottuvat rakenteet kaupungin antamasta suostumuksesta huolimatta.

Valittajien kertoman perusteella on tässä tapauksessa pidettävä selvitettynä, että kyseessä olevat piharakenteet ja istutukset on toteutettu pääasiassa 1980-luvulla. Toteutustapa on ollut kaupungin viranomaisten tiedossa tuosta ajankohdasta lähtien. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella kaupungininsinööri on vuonna 2005 esittänyt valittajille vaatimuksen katualueelle ulottuvien rakenteiden ja kasvillisuuden poistamiseksi, mutta asia ei kuitenkaan tuolloin ole edennyt. Tämän jälkeen kaupunki on ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin vuoden 2013 lopulla ja velvoitepäätös on tehty 12.6.2014.

Ottaen huomioon, että piharakenteet ja istutukset ovat olleet paikoillaan yli 30 vuotta ilman kaupungin viranomaisten puuttumista asiaan, tilanne on ajan kulumisen johdosta vakiintunut ja kaupungin on katsottava ainakin hiljaisesti hyväksyneen piharakenteiden ja istutusten ulottamisen katualueelle. Valittajat ovat siten ilmi tulleiden vaiheiden jälkeen saavuttaneet sellaisen oikeudellisen aseman, johon puuttuminen edellyttää, että piharakenteiden ja istutusten poistamisvelvoitteelle esitetään maankäyttö- ja rakennuslain 89 §:n mukaiset perusteet.

Naantalin rakennuslautakunnan päätöksestä ei ilmene, että piharakenteiden ja istutusten poistamiselle olisi tässä tapauksessa asemakaavan toteuttamiseen tai kadunpitoon liittyviä perusteltuja syitä. Asiakirja-aineiston perusteella ei ole todettavissa myöskään sellaista alueen käytön muuttumista tai muuta olosuhteiden muutosta, joka edellyttäisi piharakenteiden ja istutusten poistamista. Kyse on päättyvästä kadusta, jonka varrella on yhteensä kuusi omakotikiinteistöä.

Edellä todetun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei piharakenteiden ja istutuksien poistamiselle ole esitetty maankäyttö- ja rakennuslain 89 §:n mukaista syytä. Naantalin rakennuslautakunta ei ole näin ollen voinut mainitun säännöksen nojalla asettaa valittajina oleville kiinteistöjen omistajille maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n mukaista velvoitetta piharakenteiden ja istutuksien poistamiseen.

Turun hallinto-oikeuden ja Naantalin rakennuslautakunnan päätökset on näin ollen kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Petri Hellstén.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholmin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Mika Seppälä yhtyi:

"Hylkään A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Ratkaistavana olevan oikeuskysymyksen ja sovellettavien oikeusohjeiden sekä oikeudellisen arvion ja lopputuloksen kahden ensimmäisen kappaleen osalta lausun kuten enemmistö. Tästä eteenpäin lausun seuraavaa:

Asiassa on selvitetty, että kyseessä olevat piharakenteet ja istutukset on toteutettu pääasiassa 1980-luvulla. Kaupungininsinööri on vuonna 2005 esittänyt valittajille vaatimuksen katualueelle ulottuvien rakenteiden ja kasvillisuuden poistamiseksi, mutta niitä ei ole vaatimuksen johdosta poistettu. Vaikka asiaan on tämän jälkeen seuraavan kerran puututtu vasta vuoden 2013 lopulla, valittajille ei ole perustellusti voinut syntyä sellaista käsitystä, että piharakenteiden ja istutusten pitäminen katualueella olisi sallittua.

Kunnan tulee katusuunnitelmassa ottaa huomioon toimivuuden ja turvallisuuden vaatimukset ja kadunpidon järjestäjänä pitää katu liikenteen tarpeen edellyttämässä kunnossa. Tämä tarkoittaa muun muassa hälytysajoneuvojen ja aurauskaluston esteetöntä kulkua. Saadun selvityksen mukaan katualue on katusuunnitelman mukaisessa käytössä, jolloin piharakenteet ja istutukset katualueelle sijoitettuna vaikeuttavat kadunpitoa alueella. Naantalin rakennuslautakunnalla on siten ollut riittävät perusteet velvoittaa valittajat uhkasakon nojalla poistamaan piharakenteet ja istutukset kaupungin katualueelta.

Edellä lausuttuun viitaten ja muutoin ottaen huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa saatu selvitys, katson, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa."