Muu päätös 3385/2016

Turvetuotannon ympäristöluvan tarkistamista koskeva valitus (Kiihansuo, Savitaipale)

Antopäivä: 17.8.2016
Taltionumero: 3385
Diaarinumero: 2231/1/15

Asia Valitus turvetuotannon ympäristölupaa koskevassa asiassa

Valittaja Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 11.6.2015 nro 15/0259/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 10.2.2014 tehdyllä päätöksellään nro 21/2014/2 ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tarkistanut Savitaipaleella sijaitsevan Kiihansuon turvetuotantoalueen toistaiseksi voimassa olevan Itä-Suomen ympäristölupaviraston 20.2.2004 Vapo Oy:lle antaman ympäristölupapäätöksen nro 23/04/2 lupamääräykset. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on 71,8 ha.

Aluehallintoviraston päätös lupamääräykset 1–18, joista määräykset 1–6 ja 13–16 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 10_1 olevan kartan "Veden laadun havaintopaikat" mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Mustaojaan.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 4 olevan piirustuksen "Tuotantosuunnitelma" ja piirustuksen "Vapo Oy Kiihansuon Pintavalutuskenttä" mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän avulla ympärivuotisesti.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on 1.1.2015 alkaen oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 45 %

Kokonaisfosfori 40 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan keskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Uudet vesienkäsittelyrakenteet on tehtävä ja otettava käyttöön 31.8.2014 mennessä. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja saatettava tiedoksi Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

6. Luvan haltijan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Tuotantoalueen lohkolla 3 lähteiden ja kaivojen läheisyydessä ojia ei saa syventää kivennäismaahan.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

(---)

Tarkkailut

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailujen kattavuutta.

14. Vesistötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyn Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitus- ja vesistötarkkailuohjelman mukaisesti. Luvan haltijan on tarkkailtava kiinteistöillä Pajala RN:o 9:45 ja Kauppi RN:o 9:77 sijaitsevien lähteiden sekä kiinteistöillä Orkola RN:o 9:44 olevan talousvesikaivon vedenkorkeutta ja vedenlaatua Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan tarkentaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Kalataloustarkkailu on tehtävä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Lemin kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle ja ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Lemin kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Läntisen Pien-Saimaan kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

15. Luvan haltijan on osallistuttava laskuojien kunnossapitoon.

16. Luvan haltijan on osallistuttava vaikutusosuutensa suhteessa Myllylammen, Lavikanlahden, Otamoinsalmen ja Rakosalmen kunnostuskustannuksiin turvetuotannosta aiheutuneiden haittojen poistamiseksi, jos lupakauden aikana käynnistetään Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukainen kunnostushanke.

(---)

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan haltijan on viimeistään 31.3.2023 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemukseen on liitettävä selvitykset ja yhteenvedot tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämisestä, vesien käsittelyn tehosta ja sen parantamisesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistön tilaan, eliöstöön ja käyttöön. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lupamääräysten tarkistamisen perustelut

Luvan myöntämisen edellytykset toiminnalle on ratkaistu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 20.2.2004 antamassa päätöksessä nro 23/04/2. Pintavalutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi vähentää turvetuotannon päästöjä vesistöön. Toimittaessa hakemuksessa esitetyn ja tarkistettujen määräysten mukaisesti toiminta on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista sijaintipaikan olosuhteissa.

Lupamääräyksiä tarkistettaessa määräyksiä on muutettu siten, että ne vastaavat nykyisiä vaatimuksia.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman Vuoksen vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 mukaan Läntisen Pien-Saimaan, jonka alueella Lavikanlahti sijaitsee, ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelman mukaan tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä myös vanhoilla tuotantoalueilla, joiden toiminta ei ole loppumassa, on käytössä laskeutusaltaiden ja virtaaman säädön lisäksi kyseisiin olosuhteisiin soveltuva tehokkaampi vesienkäsittelymenetelmä kuten kasvillisuuskenttä, maaperäimeytys, salaojitus tai kemikalointi. Menetelmän valinta määräytyy paikallisten olosuhteiden ja jäljellä olevan tuotantoajan mukaan. Vesienkäsittelyn tehostaminen huomioon ottaen Kiihansuon turvetuotannon ei arvioida vaikuttavan haitallisesti vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamiseen purkuvesistössä.

Toimittaessa hakemuksen ja tarkistettujen lupamääräysten mukaisesti turvetuotannosta ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lupamääräysten 1–6 ja 13–16 perustelut

Päästöt vesiin

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, mikä tässä tapauksessa on ympärivuotisesti toimiva pintavalutuskenttä.

(---)

Tarkkailut

Luvan haltijan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesienkäsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin on sisällytettävä selostukset vesienkäsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Kunnossapitovelvoitteet

Lupamääräyksissä 15 ja 16 annetut kunnossapitovelvoitteet ovat tarpeen toiminnan kiintoainepäästöistä aiheutuvien haittojen poistamiseksi. Kiihansuon tuotantoalueen kiintoainepäästöt ovat olleet selvästi alkuperäisessä lupahakemuksessa arvioitua suuremmat.

(---)

Vastaus lausuntoihin ja muistutuksiin

Luvan peruuttamista koskevien vaatimusten osalta aluehallintovirasto viittaa Lupamääräysten tarkistamisen perustelut -kohtaan ja toteaa, ettei luvan peruuttamiseen ole laillisia edellytyksiä.

Aluehallintovirasto ottaa vesienkäsittelyä koskevat vaatimukset huomioon lupamääräyksistä 2−6 ilmenevällä tavalla ja vaatimukset luvan haltijan velvoittamisesta osallistumaan Myllylammen, Lavikanlahden Otamoinsalmen ja Rakosalmen kunnostuskustannuksiin lupamääräyksestä 16 ilmenevällä tavalla.

Aluehallintovirasto ottaa lupamääräysten tiukentamista ja päästöarvojen määräämistä koskevat vaatimukset huomioon määräämällä lupamääräyksessä 3 pintavalutuskentälle puhdistustehovaatimukset. Pintavalutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi vähentää turvetuotannon päästöjä vesistöön, eikä aluehallintovirasto pidä tarpeellisena kuivatusvesien kemiallista käsittelyä. Jos pintavalutus ei toimi arvioidulla tavalla, luvan saajan on tehtävä toimenpiteitä ja esitys vesienkäsittelyn tehostamiseksi.

Aluehallintovirasto ottaa tarkkailua koskevat vaatimukset huomioon lupamääräyksistä 13 ja 14 ilmenevällä tavalla.

(---)

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6, 41, 42, 43, 44, 45, 45 a, 46, 50, 52, 55, 56, 66, 72, 74, 90, 100 ja 103 a §

Jätelaki 8, 13 ja 29 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 1, 3 ja 5 §

Vesilaki 13 luku 17 §

Korkolaki 12 §

Laki velan vanhentumisesta 4 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 55 §:n 2 momentin mukaan toistaiseksi voimassa olevassa luvassa tulee määrätä, mihin mennessä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä ja mitkä selvitykset on tuolloin esitettävä, jollei tällaista määräystä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Tarkistamista koskevaa määräystä tai luvan määräaikaisuutta harkittaessa on otettava huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja merenhoitosuunnitelma sekä niiden toimenpideohjelmat. Luvan myöntäneen viranomaisen on käsiteltävä asia soveltuvin osin kuten lupahakemus.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä;

5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Saatu selvitys

Kiihansuo sijaitsee Savitaipaleen kunnassa ja Vuoksen vesistöalueen Suur-Saimaan valuma-alueella ja Ala-Saimaan lähialueen valuma-alueella (04.112).

Kiihansuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1999 ja tuotanto vuonna 2002. Tuotantoalueen kokonaispinta-ala auma-alueineen on 71,8 ha. Tuotannosta ei ole poistunut vielä merkittäviä alueita. Tuotannon arvioidaan jatkuvan noin 15−20 vuotta. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 20.4.2004 antamallaan päätöksellä nro 23/04/2 myöntänyt ympäristöluvan toiminnalle.

Nykyiseen vesienkäsittelyyn kuuluvat laskeutusaltaat ja sulan maan aikainen pintavalutus sekä erillinen talviaikainen laskeutusallas. Valituksen alaisen päätöksen mukaan vesienkäsittelyä tehostetaan ympärivuotisella pintavalutuksella. Talviaikainen laskeutusallas muutetaan ympärivuotiseksi ja rakennetaan uusi pumppuallas ja pumppaamo. Vesi johdetaan kentälle paineputkella entisen jako-ojan sijaan. Pintavalutuskentän 2,7 ha:n pinta-ala on noin 3,8 % Kiihansuon turvetuotantoalueesta.

Vesienkäsittelyn tehostamisen johdosta Kiihansuon turvetuotannon nettokiintoainepäästöjen arvioidaan laskevan nykyisestään noin 58 %, nettokokonaisfosforipäästöjen noin 57 % ja nettokokonaistyppipäästöjen noin 50 %. Orgaanisen aineksen (CODMn) bruttopäästöjen arvioidaan laskevan noin 12 %.

Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojaan ja edelleen reittiä Musta­oja-Myllylampi-Otamoinsalmi. Mustaojan pituus on noin 3,5 km ja se laskee Lavikanlahden ja Pieni-Paunin väliseen Otamoinsalmeen ja siitä Iso-Pauniin.

Mustaojan vesi on ravinteikasta, kiintoainepitoista, lievästi sameaa, tummaa ja melko runsaasti orgaanista ainetta sisältävää. Mustaojan valuma-alue on pääosin ojitettua metsätalousmaata ja peltoja, joista aiheutuu hajakuormitusta ojaan.

Lavikanlahti on tyypiltään matala humusjärvi, joka on kapean salmen kautta yhteydessä muuhun läntisen Pien-Saimaan vesialueeseen. Lavikanlahden vesi on ravinteikasta, kiintoainepitoista, lievästi sameaa, tummaa sekä melko runsaasti orgaanista ainetta sisältävää. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä. Rehevyydestä johtuen alusvedessä esiintyy erityisesti talvisin happivajetta.

Kalastus Lavikanlahdessa ja Iso-Paunissa on lähinnä paikallisten asukkaiden harjoittamaa vapaa-ajan kalastusta.

Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Läntisen Pien-Saimaan, jonka alueella Lavikanlahti sijaitsee, ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä.

Valumavesien puhdistusteho

Lupamääräysten mukaan Kiihansuon turvetuotantoalueelta johdettavien vesien käsittelyä tehostetaan ottamalla pintavalutuskenttä käyttöön ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän pinta-ala on tuotantoalueen laajuuteen nähden riittävä ja hakemusasiakirjoissa esitettyjen tarkkailutulosten mukaan pintavalutuskenttä on sulan maan aikana toiminut hyvin. Hallinto-oikeus katsoo, että ympärivuotisesti toimiva pintavalutus vastaa Kiihansuon olosuhteissa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia.

Kun otetaan huomioon, että vesienkäsittelyn tehostamistoimenpiteiden myötä vesistökuormitus ennalta arvioiden vähenee, päästöt eivät vaaranna vesistön hyvän tilan tavoitteen saavuttamista vesienhoitosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Toiminnasta ei myöskään käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida katsoa aiheutuvan alapuolisessa vesistössä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista.

Valituksessa vaadittuja puhdistustehorajoja ei ole pintavalutuksella mahdollista saavuttaa ja niiden toteuttaminen edellyttäisi vähintään vesien kemiallista puhdistusta. Ottaen huomioon kemialliseen puhdistustekniikkaan liittyvät tekniset rajoitukset, epävarmuustekijät ja kustannukset hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä määrätyt vesiensuojelutoimenpiteet ja puhdistustehorajat ovat Kiihansuon olosuhteissa riittävät.

Tarkkailutulokset

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 14 on määrätty, että vesistötarkkailun vuosiraportit ja kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava muun muassa Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Lemin kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle. Päätöksen liitteenä olevan käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelman mukaan päästötarkkailun mittausten tulokset toimitetaan niiden valmistuttua muun muassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Käyttö- ja päästötarkkailun yhteenvetoraportti toimitetaan myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkkailuvuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.

Hallinto-oikeus katsoo, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeus on huomioitu aluehallintoviraston päätöksessä.

Johtopäätös

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 43 § 1 ja 3 momentti, 55 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Pirjo Joutsenlahti ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut ympäristölupamääräysten muuttamista siten, että puhdistustehoa koskeviksi vaatimuksiksi asetetaan kiintoaineen osalta 80 %, kokonaisfosforin osalta 90 %, kokonaistypen osalta 50 % ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD) osalta 75%. Mikäli tuloksia ei saavuteta kahden vuoden kuluessa, tulee luvanhaltija velvoittaa tehostamaan edelleen kuivatusvesien käsittelyä.

Ympäristölautakunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lavikanlahti ei ole fyysisesti erillinen vesialue, vaan osa läntistä Pien-Saimaata. Lavikanlahti on Otamoinsalmen ja Rakosalmen kautta yhteydessä Pien-Saimaan vesistöön ja vaikuttaa heikentävästi Pien-Saimaan veden laatuun. Virtaussuunta on Lavikanlahdesta Läntiselle Pien-Saimaalle. Lavikanlahti on nimetty omaksi vesimuodostumaksi ainoastaan vedenlaatuluokitusta varten. Ympäristöhallinnon viimeisimmän vedenlaatuluokittelun 2013 mukaan Lavikanlahti on veden laadultaan välttävä ja Läntinen Pien-Saimaan tyydyttävä. Vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on hyvä veden laatu.

Kiihansuon turvetuotantoalueen kuormitus vaikuttaa heikentävästi alapuolisen Läntisen Pien-Saimaan vesistön veden laatuun lisäämällä orgaanisen aineen ja kiintoaineen määrää sekä veden tummuutta ja vaikeuttaa siten vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista.

Sekä Lavikanlahti että Läntisen Pien-Saimaan länsiosa ovat vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan turvetuotannolle herkkiä vesistöjä. Toimenpideohjelman mukaan turvetuotannon vesiensuojelun toimenpiteinä pienkemikalointi tai kemikalointi muun puhdistuksen yhteydessä kuuluu perustoimenpiteitä täydentäviin toimenpiteisiin.

Vesienhoidon toimenpideohjelmaa vuosille 2016-2021 ei ole mitenkään otettu huomioon päätöksessä. Toimenpideohjelma on ollut luvan valitusprosessin aikana julkisesti nähtävillä ja hyvin saatavilla 1.10.-31.3.2015, kun toimenpideohjelmasta pyydettiin lausuntoja.

Lavikanlahden ulkoista kuormitusta tulee rajoittaa kaikin mahdollisin keinoin. Lupaehdoissa pintavalutuskentän puhdistustehon vaatimukset eivät turvetuotannon laajuisessa kuormituksessa ole riittäviä. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on keskeinen keino vesistön kunnostuksessa ja toipumisessa. Hajakuormituksen vähentämiseksi toimenpiteitä tarvitaan kaikilta tahoilta. Pien-Saimaan kunnostus on käynnistynyt huomattavalla aktiivisuudella, muun muassa rakentamalla erilaisia maa- ja metsätalouden kuormitusta vähentäviä vesiensuojelurakenteita. Pien-Saimaan valuma-alueelle on toteutettu viime vuosien aikana kaikkiaan 30 vesiensuojelurakennetta yksityismaille ja viisi kosteikkoa Lappeenrannan kaupungin alueella. Kiihansuon laskuojan Mustaojan varteen on vanhoille kala-altaille rakennettu vesiensuojelukosteikko. Lisäksi toimenpiteitä on tehty maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen kuormituksen vähentämiseksi, hoitokalastettu pientä kalaa sekä rakennettu pumppaamo Lappeenrannan Kivisalmeen. Maanomistajat ja asukkaat ja yhteisöt ovat osallistuneet aktiivisesti kunnostustoimenpiteisiin.

Laskennallisen niin sanotun luonnonhuuhtouman vähentäminen turvetuotantoalueen kuormituksesta ei ole relevanttia. Jokainen suo ja tuotantoalue on oma ekosysteeminsä ja sen toiminta ja kuormitus täysin aluekohtaista ja yksilöllistä. Laskennallisen luonnonhuuhtouman käyttäminen ei perustu todellisuuteen. Ojitetun ja kasvipeitteettömän tuotantoalueen kuormitusta ei voi peilata luonnontilaisen suon laskennalliseen huuhtoumaan.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että sillä ei ole lisättävää siihen, mitä hallinto-oikeus on ratkaisussaan ja sen perusteluissa esittänyt.

Savitaipaleen kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan valituksen olevan perusteltu. On tarpeellista varmistaa, että Lavikanlahden kuormitusta alennetaan kaikin mahdollisin toimin.

Lemin kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valitus tulee hyväksyä. Pien-Saimaan tilan parantamiseen joudutaan käyttämään huomattavia määriä kuntien varoja ja siksi kaikki mahdollinen on tehtävä vesistön tilan heikkenemisen estämiseksi.

Pien-Saimaan Suojeluyhdistys ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan valituksen olevan perusteltu. Pien-Saimaan ja Lavikanlahden kuormituksen alentaminen on välttämätöntä.

Vapo Oy on antanut valituksen, lausunnon ja vastineiden johdosta selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Vesistön virtaussuunnan ollessa Lavikanlahdelta Läntiselle Pien-Saimaalle Kiihansuon Mustaojassa johtuvat vedet voivat vaikuttaa vain Otamoinsalmessa, joka erottaa Lavikanlahden Koneenselän pohjoisosista, ja salmen itäpuolisilla vesialueilla. Mustaojaa tulevat vedet eivät näin ollen säätelisi Lavikanlahden tilaa.

Kiihansuon tähän saakka sulan ajan käytössä olleelta pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut hyvälaatuista. Koska pintavalutuskenttä on pitkäkestoisesti toiminut hyvin sulalla ajalla, voi sen olettaa toimivan hyvin myös routa-ajalla. Verrattuna esimerkiksi Etelä-Suomen metsäojitetuilta soilta lähteneeseen veteen vedenlaadun voidaan olettaa pysyvän parempana.

Kiihansuolta 13.4.–22.9.2015 lähtenyt vesi on ollut kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta selvästi parempilaatuista kuin Lavikanlahden vesi. Kokoanistypen osalta vesi on ollut jokseenkin samanlaatuista ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Kiihansuolta lähtenyt vesi on ollut selvästi heikompaa kuin Lavikanlahden vesi. Tähän nähden valituksessa esitetyt väitteet Kiihansuon vaikutuksista Lavikanlahteen eivät voi kaikkinensa pitää paikkansa, vaikka Kiihansuon vedet vaikuttaisivat Lavikanlahteen. Kiihansuon päästömääräysten tiukentamiseen ei ole perusteita.

Valituksessa esitetyt pintavalutuksen puhdistustehon tiukentamista tarkoittavat vaatimukset ovat paitsi kohtuuttomat myös saavuttamattomissa olevat. Tiedossa ei ole muutakaan menetelmää, jolla vaatimustaso saavutettaisiin.

Tarkistettu ympäristölupa velvoittaa puhdistamaan Kiihansuon kuivatusvedet myös routa-ajalla pintavalutuksella, minkä vuoksi tuotantoalueen vuotuinen vesistökuormitus pienentyy merkittävästi aikaisemmasta. Määrätty puhdistuksen tehostaminen on purkuvesistön tilan kannalta riittävä ja vallitsevan lupakäytännön mukainen.

Kiintoainepitoisuuden osalta reduktiovaatimus 45 prosenttia tarkoittaisi Kiihansuon aikaisempien vuosien vesistökuormituksen perusteella tarkasteltuna pintavalutuskentältä lähtevän veden puhdistamista pitoisuuteen 2,75 mg/l eli yleisesti hyväksyttyä taustakuormaa 4,0 mg/l pienemmäksi.

Kokonaisfosforin osalta reduktiovaatimus 40 prosenttia tarkoittaisi pintavalutuskentältä lähtevän veden puhdistamista pitoisuuksiin 21,6 µg/l ja 23,4 µg/l eli hyvin lähelle luonnontilaisen suoveden tasoa 20 µg/l ja samalla yleisesti hyväksyttyjä taustakuormia pienemmiksi.

Vuosina 2008–2015 mitattu kokonaisfosforin pitoisuus on vaihdellut välillä 21,3–51,7 µg/l. Viimeksi mainittuun lukuun on vaikuttanut erityisesti 17.7.2012 mitattu lähtevän veden poikkeuksellisen suuri kokonaisfosforipitoisuus. Ilman kyseisen päivän tulosta vaihteluväli olisi vuosina 2008–2015 ollut 21,3–37,6 µg/l ja reduktio 2,2 prosentin sijasta 42,1 prosenttia.

Edellä mainituista syistä näyttää todennäköiseltä, että asetettuihin puhdistustehoihin ei ainakaan kaikkina tulevina vuosina ole mahdollista päästä kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta, vaikka lähtevä vesi olisi hyvälaatuista ja pintavalutuskenttä toimisi täysin aisanmukaisella tavalla. Kun pintavalutuskentälle johdettu vesi on hyvälaatuista, eivät kentän biologiset ja kemialliset prosessit voi leikata siitä suhteessa samaa määrää kuin veden tullessa puhdistukseen likaisempana.

Puhdistustehoa koskevat määräykset eivät sovellu päästömääräyksiksi, kun puhdistusmenetelmänä on pintavalutuskenttä. Lisäksi yksinomaan pintavalutukselle asetetut puhdistustehovaatimukset eivät huomioi yläpuolisten rakenteiden merkitystä, jotka kuitenkin vaikuttavat puhdistuksen kokonaislopputulokseen.

On hyvin todennäköistä, että yhtiö joutuu hakemaan aluehallintovirastolta muutosta päästömääräyksiin esittämällä lähtevälle vedelle soveltuvat enimmäispitoisuusrajat. Päästörajojen tiukentaminen nykyisestä ei olisi tarkoituksenmukaista.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on antanut selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Pien-Saimaalla veden virtaukset ovat täysin riippuvaisia tuulen suunnasta. Päävirtaussuunta on Lavikanlahdelta itään ja kaakkoon, mutta idänpuoleisilla tuulilla virtaussuunta on Koneenselältä Lavikanlahden suuntaan. Lavikanlahden vedenlaatu on huono ja siksi kaikkea kuormitusta on vähennettävä.

Avoimella turvekentällä olosuhteet ovat täysin erilaiset kuin kasvipeitteisellä metsämaalla. Eroosio ja kuormitus on merkittävästi suurempaa. Kuormitus on myös paikallisista sää- ja ympäristöolosuhteista kuten maaperästä ja kaltevuuksista riippuvaista. Siksi pitoisuuksia ei voi verrata metsäojitettujen soiden valtakunnallisiin keskiarvoihin tai turvetuotannon ominaiskuormituspitoisuuksiin.

Reduktiovaatimukseen tulee laskea mukaan kaikki olosuhteet, myös poikkeukselliset ääriolosuhteet, koska kokonaiskuormituksen kannalta niilläkin on merkitystä. Kuormituksesta valtaosa tulee lumen sulamisen aiheuttaman kevättulvan sekä rankkasateiden ja talviaikaisten valumien aikana. Rankkasateet ja suuret virtaamat aiheuttavat voimakasta eroosiota avoimella turvekentällä. Pintavalutuskenttä ei toimi riittävän hyvin virtaamien ollessa suuria tai talvikaudella kun maa on jäässä. Kuormitusta tulee kuitenkin turvekentältä myös talviaikaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen tuon lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on kuitenkin säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukainen tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Asianomaisella yleistä etua valvovalla viranomaisella on myös mahdollisuus saattaa vireille uuden ympäristönsuojelulain 89 §:ssä (423/2015) tarkoitettu luvan muuttamista koskeva asia.

Aluehallintovirasto on vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 31.3.2023 tekemään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Lupamääräyksessä 4 on lisäksi asetettu luvan saajalle velvollisuus toimittaa aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jos puhdistusteho on tarkkailun perusteella kahtena peräkkäisenä vuotena luvassa asetettuja puhdistustehovaatimuksia pienempi. Suunnitelman perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä. Tällaista lupamääräysten noudattamiseen liittyvää ehdollista luvan muuttamista koskevaa, nyttemmin uuden ympäristönsuojelulain 54 ja 90 §:ssä tarkoitettua määräystä ei ole pidettävä sellaisena lupamääräysten tarkistamista koskevana velvoitteena, joka raukeaisi ympäristönsuojelulainsäädännön muutoksen johdosta.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Lavikanlahden ekologinen tila on välttävä ja Läntisen Pien-Saimaan länsiosan ekologinen tila tyydyttävä. Lavikanlahden ja Läntisen Pien-Saimaan hyvä tila on vesienhoitosuunnitelmassa arvioitu voitavan saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Turvetuotannon osalta vesienhoitosuunnitelmassa todetaan, että vesiensuojelun tehostaminen suunnittelukaudella 2016–2021 tapahtuu pääosin muihin perustoimenpiteisiin lukeutuvilla toimenpiteillä. Kustannustehokkain ja toimivuudeltaan paras vesiensuojelurakenne on ojittamattomalle suoalueelle perustettu pintavalutuskenttä. Täydentävien toimenpiteiden valikoimassa on vain kemikalointiin liittyviä toimenpiteitä, mutta turvetuotannon vesiensuojelua tehostetaan ja tullaan tehostamaan muun muassa pintavalutuksen avulla myös enemmän kuin lupaehdoissa vaaditaan. Uusi Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ei anna aihetta arvioida hakemuksen mukaisen turvetuotannon vaikutuksia Lavikanlahden ja muun Läntisen Pien-Saimaan tilaan toisin kuin hallinto-oikeus on tehnyt.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Tuomas Kuokkanen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Taina Nystén. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 17.8.2016