Muu päätös 3456/2016

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Ikaalinen)

Antopäivä: 22.8.2016
Taltionumero: 3456
Diaarinumero: 3943/1/15

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.11.2015 n:o 15/0455/2

Asian aikaisempi käsittely

Ikaalisten ympäristölautakunta on 30.9.2014 (§ 89) tekemällään ja 8.10.2014 julkipanon jälkeen annetulla päätöksellään myöntänyt A:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan soran ja hiekan ottamiseen Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevalta tilalta Näkkä RN:o 2:27. Otettavan aineksen määrä on 130 000 m3 ja ottamisaika 9 vuotta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut Ikaalisten ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Alueselvitykset

Valituksenalainen maa-aineslupa on myönnetty soran ja hiekan ottamiseen noin 15 000 m2:n suuruiselta ottamisalueelta Ikaalisten kaupungin Vatulan kylässä sijaitsevasta tilasta Näkkä RN:o 2:27. Ottamisalue rajoittuu tiehen numero 2594. Otettavan aineksen määrä on 130 000 m3. Kohteesta ei ole aikaisemmin otettu maa-aineksia.

Ottamisalue sijaitsee vedenhankintaan soveltuvalla Vatulanharju B -pohjavesialueella pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Noin 500 metriä ottamisalueesta itään sijaitsee Vatulanharjun-Ulvaanharjun Natura 2000 -alue (FI0309001).

Pirkanmaan 29.3.2007 vahvistetussa 1. maakuntakaavassa ottamisalue sijoittuu vedenhankinnan kannalta tärkeälle pohjavesialueelle sekä maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Ikaalisten kaupunginvaltuuston 3.4.1986 hyväksymässä Hämeenkankaan oikeusvaikutuksettomassa osayleiskaavassa alue kuuluu maa- ja metsätalousvaltaiseen alueeseen, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Kaavamääräyksen mukaan alue on geologisesti ja maisemallisesti arvokas. Alueelle ei tulisi rakentaa muuta kuin maa- ja metsätaloutta varten. Soraa ei tulisi ottaa. Kaavamääräyksen perustelun mukaan alueet muodostavat yhdessä valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman mukaisen alueen kanssa Vatulanharjun yhtenäisen ydinalueen.

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeessa (POSKI 2001) alue on luokiteltu rajoitetun maa-ainestenoton kohteeksi. Alue ei ole kuulunut arvokkaan harjualueen rajaukseen, joka on kattanut suunnilleen saman alueen kuin valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman rajaus. Pirkanmaan liiton julkaiseman Pirkanmaan arvokkaat harjualueet -selvityksen (2008) rajauksen mukaan ottamisalue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla Vatulanharju-Ulvaanharju harjualueella kokonaisuuden kannalta arvokkaalla harjunosalla. Valmisteltavana olevan Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 taustaselvityksenä on uusi Pirkanmaan POSKI-hanke 2012–2015. Hankkeessa on suoritettu Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus (2014), jonka tulosten mukaisessa rajauksessa ottamisalue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaalle harjualueelle. Perusteena vuoden 2001 selvitystä laajempaan rajaukseen on alueen geologinen kokonaisuus.

Pirkanmaan arvokkaat harjualueet -selvityksen (2008) mukaan Vatulanharju-Ulvaanharju on geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä harjualue, joka kuuluu geologisesti erittäin merkittävään Hämeenkankaan saumamuodostumaan ja on sen arvokkaimpia osia. Alueen luoteispään muodostava Vatulanharju on erikoinen, jään kielekevirtojen väliin kerrostunut niin sanottu kulmamuodostuma.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Vatulanharjun alueella on vanhoja ja metsittyneitä maa-ainesten ottamisalueita sekä kotitarvekuoppia. Koko harjualue on kuitenkin säilynyt muodostuman kokoon nähden poikkeuksellisen luonnontilaisena.

Ottamisalue sijoittuu harjun länsipäähän, johon valtakunnallisesti arvokkaan harjualueen rajaus on laajentunut vuoden 2008 selvityksen ja vuoden 2014 selvityksen tulosten perusteella. Asiassa saadun selvityksen mukaan läntisimmässä päässä alueen maisemalliset arvot ovat jonkin verran vähäisemmät kuin muodostuman muissa osissa, mutta se on rajattu mukaan geologisten arvojen vuoksi. Alue on samaa geologista ja geomorfologista kokonaisuutta muun alueen kanssa. Geologisilla arvoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa alueen erikoisuutta Pirkanmaan arvokkaimpaan harjujaksoon sijoittuvana saumamuodostumana, jonka luonnontilaisina säilyneiden osien tulisi inventointien mukaan pysyä koskemattomina myös tulevaisuudessa. Alueen länsipäässä on myös muodostumaan liittyviä lohkareikkoja, joiden voidaan katsoa liittyvän muodostuman geologisiin arvoihin.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valmisteilla oleva maakuntakaava tai sen taustaselvitykset eivät voi sellaisenaan muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Harjualueiden inventoinnit voidaan kuitenkin ottaa selvityksenä huomioon arvioitaessa luvanmyöntämisedellytysten täyttymistä. Arvioitaessa ELY-keskuksen valituksen johdosta nyt kysymyksessä olevan maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitavaksi tulee lähinnä se, voiko ottamistoiminta aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) mukaan kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Geologisen kohteen maisemakuvaan ja kauneusarvoihin vaikuttavat myös muodostuman geologiset pienmuodot, kuten esimerkiksi harjujen supat, ja painanteet tai kallioalueiden lohkareikot ja porrastasanteet. Ohjeen mukaan maa-aineslain tarkoittamia erikoisia luonnonesiintymiä voivat olla sekä luonnon geologiset että biologiset luonnonesiintymät. Esiintymän erikoisuutta ilmentävät muun muassa sen harvinaisuus sekä yleensä myös sen uhanalaisuus. Esiintymä voi olla erikoinen, kun se on alueella tavanomaisesta poikkeava esimerkiksi muotonsa, rakenteensa tai syntyhistoriansa vuoksi. Erikoisia geologisia luonnonesiintymiä voivat olla esimerkiksi geologiset avainkohteet, joiden avulla on mahdollista selittää tieteellisesti merkittäviä ajanjaksoja ja tapahtumia. Erikoisia geologisia luonnonesiintymiä voivat olla myös sellaiset edustavimmat muodostumatyypit, joiden avulla on mahdollista selittää muodostumien syntyhistoriaa, muotoa ja rakennetta.

Vatulanharjun-Ulvaanharjun harjualuetta on asiassa esitettyjen uusimpien selvitysten perusteella tarkasteltava maisemallisena ja geologisena kokonaisuutena. Ottamisalue sijoittuu harjualueen läntisimmälle osalle, joka ei asiassa saadun selvityksen mukaan ole maisemallisilta arvoiltaan aivan vastaava kuin muodostuman muut osat tai maisemasta selvästi erottuva. Se on kuitenkin osa geologisesti erittäin merkittävän Hämeenkankaan saumamuodostuman arvokkaimpia osia. Ottamisalueella on myös muodostumaan liittyviä lohkareikkoja, jotka geologisina pienmuotoina vaikuttavat geologisen kohteen kauneusarvoihin. Uuden luonnontilaisen alueen ottaminen ottamistoimintaan heikentäisi koko muodostuman arvoa.

Edellä selostettu huomioon ottaen suunnitellusta ottamistoiminnasta aiheutuu maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luonnon kauneusarvojen ja erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Edes lupamääräyksin ei voida varmistua siitä, ettei hankkeesta aiheutuisi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua seurausta. Tämän vuoksi maa-ainesluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä. Se, että valtakunnallisesti arvokkaaksi harjualueeksi inventoidulle alueelle tai sen läheisyyteen on aikaisemmin, ennen kuin inventoinnin tarkentamat tiedot alueen arvoista ovat olleet käytettävissä, myönnetty maa-aineslupia ei ole peruste arvioida asiaa toisin.

Edellä mainituilla perusteilla Ikaalisten ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja maa-aineslupahakemus hylättävä.

Asian näin päättyessä hallinto-oikeus ei lausu muista valitusperusteista.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tuula Lunden-Laakso ja Paula Pihlava. Esittelijä Hanna-Maria Schiestl.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pirkanmaan ELY-keskuksen valitus Ikaalisten ympäristölautakunnan päätöksestä hylätään.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen lausunnot (4.4.2012 ja 8.5.2015) ovat keskenään ristiriitaisia. Ensimmäisessä lausunnossa todetaan muun muassa, ettei ottoalue erotu ympäristöstään, koska se on matala ympäristöönsä (itäpuoli) verrattuna. Lausunnossa todetaan myös, että kohde on kivisimmältä osaltaan viehättävä, yksinkertainen ja suurpiirteinen harjumaisema. Lausunnossa ELY-keskus on esittänyt lisäksi seitsemän kohdan listan edellytettävistä täydennyksistä. Muun muassa näistä kommenteista saa sen käsityksen, että hankkeella ei ole maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia. ELY-keskus on jälkimmäisessä lausunnossaan todennut, että edellisen lausunnon valmistelun yhteydessä ELY-keskus teki alueelle maastotarkastuksen 29.3.2012. Tällöin katsottiin, että maa-ainesten ottaminen ei aiheuttane maa-aineslain 3 §:n mukaisia vaikutuksia. Lausunnon johtopäätökset ottamisesta ovat samat kuin ensimmäisessä lausunnossa. Samassa lausunnossa todetaan myös, että käynnissä olevan POSKI-hankkeen yhteydessä tehdyssä rajausten päivityksessä suunniteltu ottamisalue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaaksi rajatulle alueelle. Muutosta perustellaan geologisella ja geomorfologisella kokonaisuudella ja 16.7.2013 alueelle tehdyllä maastokäynnillä.

Vatulanharju-Ulvaanharjun rajausten muutokset kohdistuvat yksinomaan läntiseen osaan ja ne koskettavat pääosin vain yhtä maanomistajaa eli kysymyksessä olevaa luvanhakijaa. POSKI-hanke 2012–2015 on tulevan maakuntakaavan tausta-aineistoa, eikä sitä ole hallinnollisesti käsitelty millään tasolla. Siten sen käyttäminen päätöksen perusteena voidaan kyseenalaistaa. Lausuntojen mukaan Vatulanharju-Ulvaanharjun läntisimmän osan (hakemuskohde) maisemalliset arvot eivät myöskään ole kiistattomia.

Jälkimmäisessä lausunnossaan ELY-keskus on todennut, että hakemusta on täydennetty, mutta ei kaikilta osin ELY-keskuksen edellyttämällä tavalla. Lausunnon mukaan hakemuksesta puuttui pohjaveden tarkkailuohjelma, eikä alueelle ollut asennettu pohjavesiputkea. Hakija oli vastineessaan esittänyt pohjaveden tarkkailua tehtäväksi touko- ja lokakuussa ja pohjavesiputken asentamista viranomaisten kanssa yhteisesti sovittavaan paikkaan. Pohjaveteen liittyvissä asioissa voidaan vaadittavista toimista määrätä lupaehdoissa.

Lisäksi ELY-keskus on katsonut viimeksi mainitussa lausunnossaan, ettei luontoselvitys ole asianmukainen, koska selvityksestä ei ilmene, mitä lajeja (linnut ja kasvit) tutkitulta alueelta on kartoitettu, ja ettei maastokartoitusten ajankohta selviä raportista. Luontoselvityksessä on otettu kantaa juuri niihin lintu- ja kasvilajeihin, joiden kartoittamista ELY-keskus on edellyttänyt ensimmäisessä lausunnossaan (4.4.2012). Lisäksi selvityksessä on kantaa myös nummikeltaliekon esiintymiseen. Tietoja alueen luonnosta kartoitettiin useilla maastokäynneillä kesien 2012 ja 2013 aikana sekä haastattelemalla paikallisia luontoharrastajia. Hakemuksen tarkoittama kohde ei edusta kasvillisuutensa ja maastonsa puolesta sellaista ympäristöä, jossa lausunnossa mainittuja lintuja (kangaskiuru ja kehrääjät) tai kasveista nummikeltaliekoa esiintyy. Tausta-aineistona on käytetty vuodelta 1997 olevaa luonto- ja maisemaselvitystä.

Asiassa on useissa yhteyksissä viitattu Vatulanharju-Ulvaanharjun arvoihin, jopa harjujensuojeluohjelman rajauksen tai Natura 2000 -kohteen mukaisiin arvoihin, joita kysymyksessä oleva kohde ei edusta. Hakemuksen tarkoittama kohde sijoittuu aivan rajauksen reunaan, eikä näin ollen katkaise mitään kokonaisuutta. Lisäksi arvioitaessa alueen luonnontilaisuutta kokonaisvaltaisesti on otettava huomioon hakemuksen tarkoittaman kohteen eteläpuolella oleva vanha ottamisalue, josta jatkuvasti kotitarveoton puitteissa haetaan maa-aineksia.

Ikaalisten ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on todettu, ettei lautakunnalla ole lisättävää hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon, jossa oli esitetty ELY-keskuksen valituksen hylkäämistä.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on antanut valituksen ja ympäristölautakunnan selityksen johdosta lausunnon. ELY-keskus on esittänyt valituksen hylkäämistä ja lisäksi esittänyt seuraavaa:

Valituksessa ei ole esitetty mitään uutta, mitä ei olisi otettu huomioon jo asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa. ELY-keskus on korostanut, että alue on nähty kokonaisuutena ja maa-ainesten ottamiselta säästettävänä alueena jo vuoden 2008 inventoinnissa (Pirkanmaan liitto) sekä Ikaalisten kaupunginvaltuuston 3.4.1986 hyväksymässä oikeusvaikutuksettomassa Hämeenkankaan osayleiskaavassa. Kaavamääräyksen mukaan alue on geologisesti ja maisemallisesti arvokas, eikä soraa tulisi ottaa. Perustelujen mukaan alueet muodostavat yhdessä valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman mukaisen alueen kanssa Vatulanharjun yhtenäisen ydinalueen.

Kyseessä on hyvin säilyneellä harjualueella uusi ottamisalue, joka tuhoaisi alueella geologisen ja geomorfologisen kokonaisuuden kannalta arvokasta harjunosaa. Vatulanharjun-Ulvaanharjun harjualuetta on tarkasteltava maisemallisena ja geologisena kokonaisuutena. Ottamisalue sijoittuu harjualueen läntisimmälle osalle, joka ei ole maisemallisilta arvoiltaan aivan vastaava kuin harjun ydinosa tai maisemasta selvästi erottuva, mutta on osa geologisesti merkittävää harjumuodostumaa. Ottamisalueella on myös lohkareikkoja, jotka vaikuttavat geologisen kohteen arvoihin ja maisemaan.

Suunnitellusta ottamistoiminnasta aiheutuu maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Tämän vuoksi maa-ainesluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä.

ELY-keskus on uutena asiana tuonut esiin, että Vatulanharjun ja Ulvaanharjun harjuselänne on mukana valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa Pirkanmaan harjumaisemat -alueena. Ympäristöministeriö on kuullut ehdotuksesta 18.1.-19.2.2016.

Inventointitietojen mukaan Vatulanharjun ja Ulvaanharjun harjuselänne on Hämeenkankaan läheisyydessä sijaitseva laakea, noin 60-100 metriä ympäröivän järvi-, viljelys- ja suoalueen yläpuolelle kohoava harjumuodostuma, jonka laki on pysynyt vedenkoskemattomana. Harjujen maastossa on runsaasti rantakivikoita ja -valleja ja jäätikön osakielekevirrat ovat antaneet muodostuman pohjoisreunalle säännöllisesti aaltoilevan muodon. Pirkanmaan harjumaisemien maisemanähtävyys koostuu monesta maisemallisesti edustavasta harjujaksosta, jotka kuvastavat monimuotoisesti harjujen luonnonpiirteitä ja kulttuurihistoriaa. Vatulanharju ja Ulvaanharju ovat kuivaa, laakeaa mäntykangasta, jota ympäröivät etelässä suoluonto ja pohjoisessa viljely- ja järvialueet. Harjuilla on runsaasti luonnonarvoja, jotka kertovat maiseman geomorfologisesta historiasta ja jotka tarjoavat elinolosuhteet harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille.

A on antanut Ikaalisten ympäristölautakunnan selityksen ja Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Geologian ja geomorfologian osalta asiassa ei ole tapahtunut mitään muutoksia ja niitä on tarkasteltu jo muun muassa harjujensuojeluohjelman mukaista ja Natura 2000 -alueen rajausta määritettäessä. Maisemallisia arvoja tarkasteltaessa hakemuskohdetta ei ole aikaisemmin mainittu edes paikallisesti arvokkaana kohteena, mutta nyt siitä on tulossa valtakunnallisesti merkittävä maisema-alueen osa.

ELY-keskus on lausunnossaan tuonut esiin alueen sijainnin Vatulanharjun ja Ulvaanharjun harjuselänteellä 60-100 metriä ympäröivän maaston yläpuolelle kohoavana muodostumana. Suunniteltu ottamisalue sijaitsee tällä tasolla ympäröivään maastoon nähden, joten näillä perusteilla se ei kuulu varsinaiseen harjualueeseen. Inventoinnissa mainittuja luonnonarvoja ja elinolosuhteita harvinaisille eläimille ja kasveille ei kuitenkaan esiinny hakemuksen tarkoittamalla alueella, kuten 2013 laaditussa linnusto- ja kasvillisuusselvityksessä todetaan. Niitä esiintyy selkeästi lähempänä harjujen ydinalueita.

Lausunnon mukainen rajaaminen vaikeuttaa ja osin halvaannuttaa tilan Näkkä RN:o 2:27 alueiden käyttöä merkittävästi ja on kohtuutonta. Saman harjualueen itäpäässä Ulvaanharjun itäpuolella on kuitenkin toteutettu ja toteutetaan jatkuvasti paljon mittavampia maa-ainesten ottamishankkeita kuin nyt kysymyksessä oleva suunnitelma mahdollistaisi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Vatulanharjun-Ulvaanharjun harjualue on geologisilta ominaisuuksiltaan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä. Vaikka nyt suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei ulotu harjun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta aiheuttaisi kuitenkin sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia hyvin säilyneeseen arvokkaaseen geologiseen kokonaisuuteen. Tähän nähden suunnitelman mukaista maa-ainesten ottoa ei ole mahdollista lupamääräyksinkään järjestää siten, ettei maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa kiellettyä seurausta syntyisi.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 22.8.2016