Muu päätös 3696/2016

Asia Moottorikelkkailureitin reittisuunnitelman hyväksymistä koskeva valitus

Valittajat 1. A ja B

2. C, D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M

Päätös, jota valitukset koskevat

Itä-Suomen hallinto-oikeus 2.10.2015 nro 15/0273/3

Asian aikaisempi käsittely

Tuusniemen ympäristölautakunta oli 14.6.2011 (28 §) hyväksynyt moottorikelkkareittisuunnitelman välille Soittu–Juojärvi–Heinäveden raja ja reitinpitäjäksi Tuusniemen kunnan.

Ympäristölautakunnan päätöksestä oli tehty seitsemän oikaisuvaatimusta. Tuusniemen kunnan ympäristölautakunta oli lakkautettu 1.1.2013 alkaen. Ympäristölautakunnan viranomaistehtävät olivat siirtyneet tekniselle lautakunnalle.

Tuusniemen tekninen lautakunta on 19.12.2013 (§ 92–98) osin hylännyt Tuusniemen ympäristölautakunnan moottorikelkkareittisuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset ja osin muuttanut reitin sijaintia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen eräiden asiakumppaneiden osalta sekä siltä osin kuin valituksen perusteena on käytetty päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauden loukkaamiseen liittyviä seikkoja. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt Tuusniemen teknisen lautakunnan päätöksestä tehdyt valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

(---)

Maastoliikennelaissa ei ole säännöksiä muutoksenhausta moottorikelkkarei³tin reittisuunnitelman hyväksymispäätökseen, joten muutoksenhakuun so³velletaan kuntalain säännöksiä.

Valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan voimassa olleen kuntalain 90 §:n (1375/2007) 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen. Pykälän 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan voimassa olleen kuntalain 92 §:n (365/1995) 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta kunnallisvalituksin vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Mikäli päätös on oikaisuvaatimuksen johdosta muuttunut, saa päätökseen hakea muutosta kunnallisvalituksin myös se, jolla on 1 tai 2 momentin nojalla oikeus tehdä kunnallisvalitus.

(---)

A:n ja hänen asiakumppaniensa valitusperusteet, jotka liittyvät päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauteen

A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole esittäneet päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauden loukkaamiseen liittyviä valitusperusteitaan edellä selostetun kuntalain 90 §:n 3 momentissa säädetyssä määräajassa. Hallinto-oikeus jättää valituksen näillä perusteilla tehtynä tutkimatta.

Metsäyhtymä

Asiakirjoista ilmenee, että nimellä Metsäyhtymä E ja G, I, J, K ja L ja M on tehty oikaisuvaatimus siten, että oikeusvaatimuksen tekijäksi on ilmoitettu metsäyhtymä itse sekä erikseen tietyt metsäyhtymään kuuluvat henkilöt. Hallinto-oikeus toteaa, että metsäyhtymä ei ole sellainen oikeushenkilö, jolla olisi itsenäinen valitusoikeus. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että kaikkia metsäyhtymään kuuluvia henkilöitä olisi erikseen selvitetty kunnassa. Tämän vuoksi ja kun kaikki hallinto-oikeudessa metsäyhtymään kuuluvaksi ilmoitetut valittajat omistavat osuuden Tuusniemellä sijaitsevista kiinteistöistä, hallinto-oikeus on tutkinut metsäyhtymän valituksen kaikkien metsäyhtymään kuuluvaksi ilmoitettujen henkilöiden tekemänä.

Valitukset

Sovellettavat säännökset

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Maastoliikennelain 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta.

Maastoliikennelain 15 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Säännöksen 2 momentin mukaan reittisuunnitelmassa on osoitettava reitin kulku ja reittiin kuuluvat levähdys- ja huoltoalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden kautta reitti tulisi kulkemaan.

Maastoliikennelain 16 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Pykälän 2 momentin mukaan moottorikelkkailureittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa. Pykälän 3 momentin mukaan moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa. Pykälän 4 momentin mukaan moottorikelkkailureitistä kiinteistölle, maa-alueen omistajalle tai haltijalle, poronhoidolle tai ammattimaiselle kalastukselle aiheutuva vahinko ja haitta on reitin pitäjän korvattava.

Maastoliikennelain 17 §:n mukaan reitin pitäjän on haettava reittitoimitusta Maanmittauslaitokselta vuoden kuluessa siitä, kun reittisuunnitelma on hyväksytty ja päätös on saanut lainvoiman. Pykälän 2 momentin mukaan moottorikelkkailureitin perustamiseksi pidettävässä reittitoimituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain (606/73) 5-8 §:ssä säädetään ulkoilureittitoimituksen hakemisesta, kustannuksista, toimitusmiehistä, toimituksen kulusta sekä korvauksista, jollei tämän lainsäännöksistä muuta johdu. Pykälän 3 momentin mukaan muusta menettelystä reittitoimituksessa, muutoksenhausta toimituksessa annettuun päätökseen tai suoritettuun toimenpiteeseen sekä kiinteistörekisteriin merkitsemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä näistä seikoista säädetään yksityisistä teistä annetun lain (358/62) säännöksissä tietoimituksesta, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Maastoliikennelain 19 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen mukaan reitin pitäjällä on oikeus poistaa reitiltä ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita vähäisiä luonnonesteitä.

Maastoliikenneasetuksen 8 §:n mukaan reittisuunnitelmasta on ennen sen hyväksymistä pyydettävä tarpeelliset lausunnot ja varattava niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 ja 3 §:ssä säädetään.

Maastoliikenneasetuksen 2 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pyydettävä esityksestä asianomaisen kunnan lausunto, jollei kysymyksessä ole kunnan oma esitys. Asianomaiselle maan omistajalle tai haltijalle, asianomaiselle paliskunnalle ja valvontaviranomaisille sekä muille, joita asia koskee, on varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä.

Maastoliikenneasetuksen 3 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai, jos kunta on esityksen tekijänä, kunnan on tiedotettava esityksestä kuuluttamalla vähintään 14 päivän ajan kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/25) säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettava riittävän ajoissa vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Esitystä koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan.

(---)

A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Omaisuuden suoja

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan tuoneet esiin, että valituksenalainen päätös on perustusoikeuksiin kuuluvan omistusoikeuden vastainen, koska moottorikelkkareitti kiinteistöllä rajoittaa kiinteistön omistajan mahdollisuuksia kiinteistönsä käyttöön. Moottorikelkkareittien rakentamiseksi Tuusniemen alueelle ei ole omistusoikeuden loukkauksen mahdollistavaa painavaa yhteiskunnallista tarvetta. Omaisuuden käyttöoikeus on oikeusjärjestyksen perusteella odotettu oikeus, jota hallintoviranomaisten tulisi suojata hallintolain 6 §:n perusteella. Valittajat ovat tähän valitusperusteeseen liittyen vastineessaan viitanneet korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun 2014:65. Heidän tulkintansa mukaan tämä päätös tarkoittaa, että reittisuunnitelmalla ei voida rajoittaa maanomistajan käyttöoikeutta sen paremmin kesällä kuin talvellakaan. Reitinpitäjällä ei ole oikeutta rakentaa reittiä väylänä maastoon, vaan reitin hyväksyminen tarkoittaa vain kulkuoikeutta kelkalle kyseisellä alueella. Lisäksi valittajat ovat viitanneet valituksessa perustuslakiin yleisemminkin todeten, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja ettei lainvastaisten reittisuunnitelmien mukaisia reittejä saa rakentaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että maastoliikennelain 15 ja 16 §:istä ilmenee, että maastoliikennelain mukaisen moottorikelkkailureitin perustaminen on kaksivaiheinen siten, että reittisuunnitelman hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, minkä jälkeen reitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko maastoliikennelain 17 §:n mukaisessa reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Hallinto-oikeus arvioi, että kun otetaan huomioon maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momenttiin sisältyvät säännökset reitin hyväksymisen edellytyksistä ja 4 momentin säännökset kiinteistön omistajien ja haltijoiden mahdollisuudesta saada korvausta reittitoimituksessa reittilinjauksen kiinteistölle aiheuttamasta haitasta ja vahingosta, reittisuunnitelman hyväksymispäätös ei loukkaa perustuslain 15 §:n 1 momentissa säädettyä omaisuuden suojaa tai hallintolain 6 §:n velvoitetta oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettujen odotusten suojaamisesta. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valituksessa mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei voi vetää valituksessa mainittua johtopäätöstä. Maastoliikennelain 15 §:n 2 momentin mukaan reittisuunnitelmassa on osoitettava reitin kulku. Hallinto-oikeuden arvion mukaan käsitteeseen "reitin kulku" sisältyy reittilinjauksen lisäksi tieto siitä, minkä levyinen reitti on. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu yleinen kulkuoikeus tarkoittaa hallinto-oikeuden arvion mukaan nimenomaan maanomistajan oikeuksien rajoittamista siten, että maanomistaja ei voi käyttää kiinteistöään reittialueella niin, että moottorikelkkareitillä oleva kulkuoikeus estyy. Reitin pitäjä voi reitin perustamisen jälkeen myös tehdä reittialueella maastoliikennelain 19 §:n 2 momentin ensimmäisessä lauseessa tarkoitettuja toimia.

Maastoliikennelain vastaisuus

Suunnitelmat ja päätöksen perusteena olevat tiedot

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan tuoneet esiin, että päätöksen perusteena olevat suunnitelmat ja tiedot perusteluineen ovat vanhentuneita ja harhaanjohtavia. Valituksesta käy ilmi, että he ovat tässä yhteydessä tarkoittaneet sitä, että reittisuunnitelmassa esitetty hanke ei vastaa todellista tilannetta hankkeeseen osallistuvien kuntien ja rahoituksen suhteen ja että vaikka suunnitelmassa reitin tarvetta on perusteltu moottorikelkkailun lisääntymisellä, moottorikelkkaliikenne ei tosiasiassa ole kasvussa. Näin ollen tiedot olisivat virheellisiä. Valittajien mukaan Juankosken kunnassa on päätetty, ettei moottorikelkkareittejä perusteta kunnan alueella ja Kaavin kunnassa, että reitit perustetaan vain sopimalla niistä maanomistajien kanssa. Suunnitelmassa esitetty rahoitus ei ole varmaa, vaan reitin kustannukset voivat nousta merkittävästi aikaisemmin arvioidusta. Liikennekäyttöön rekisteröityjen moottorikelkkojen määrä on laskenut vuodesta 2007 lähtien. Näihin seikkoihin liittyen valituksessa on lisäksi viitattu hallintolain 50 §:ään, jossa käsitellään viranomaisen mahdollisuutta poistaa päätöksensä ja ratkaista asia uudelleen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Maastoliikennelain 15 §:n 2 momentista käyvät ilmi ne seikat, jotka muodostavat reittisuunnitelman keskeisen sisällön. Käytännössä reittisuunnitelmaksi nimettyyn asiakirjaan sisällytetään tavanomaisesti myös muuta sisältöä, kuten esimerkiksi reittisuunnitelmaa koskevia tavoitteita ja perusteluja reitin suunnitteluun ryhtymiselle tai muita lisätietoja. Tällaista tavoitteiden kuvausta ja lisätietojen antamista on kysymyksessä olevan reitin kohdalla muun muassa se tieto, että moottorikelkkareittejä koskevia suunnitelmia on aloitettu laatimaan samoihin aikoihin viidessä eri Koillis-Savon kunnassa ja että tavoitteena on ollut luoda useamman kunnan moottorikelkkareitit yhdistävä reitistö. Jokaisessa kunnassa päätetään kuitenkin itsenäisesti reittisuunnitelman hyväksymisestä oman kunnan alueella sekä siitä, mihin reitti siinä kunnassa sijoitetaan. Muiden kuntien päätösten huomioon ottaminen liittyy reitin hyväksymistä koskevaan tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Se seikka, että jonkin toisen kunnan alueella reittisuunnitelmaa koskeva valmistelu keskeytyy tai reittisuunnitelmaa ei hyväksytä, ei näin ollen automaattisesti tarkoita sitä, että toisen kunnan ympäristösuojeluviranomainen ei voisi hyväksyä oman kunnan alueelle suunniteltua reittisuunnitelmaa siitäkään huolimatta, että moottorikelkkareitti tulisi alkuperäisestä tavoitteesta poiketen tosiasiassa päättymään suunnitelman hyväksyneen kunnan rajalle. Myöskään rahoitusta koskevien suunnitelmien muuttuminen tai moottorikelkkailun tai moottorikelkkojen määrien vähentyminen suunnittelun alkamisen aikaisesta tasosta eivät ole sellaisia seikkoja, joita koskevien tietojen muuttuminen valmistelun aikana suoraan tarkoittaisi, että valituksenalainen päätös on tästä johtuen maastoliikennelain tai muunkaan lain vastainen. Valittajat eivät ole esittäneet sellaista selvitystä, jonka perusteella valituksenalainen päätös tulisi kumota vuonna 2010 reittisuunnitelmassa esitettyjä osallistujakuntia, rahoitusta ja moottorikelkkailun määrää koskevien lähtötietojen mahdolliseen muuttumiseen liittyvien valitusperusteiden nojalla tehtynä.

Reitin tarpeellisuus, haitat ja liikenneturvallisuuteen liittyvät seikat

A ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet valitustaan sillä, että kysymyksessä olevan moottorikelkkareitin rakentamiselle ei ole maastoliikennelain mukaista tarvetta. Reitin rakentamista eivät tue mitkään pitävät tutkimustulokset niin, että reitti voitaisiin perustaa vastoin maanomistajien tahtoa. Yleisemminkin moottorikelkkareitit tuovat moottorikelkkailua alueille, jossa sitä ei aikaisemmin ole ollut. Näin reittien teko lisää maastoliikennettä ja samalla sen haittoja, vaikka maastoliikennelain tarkoitus on vähentää maastoliikenteestä aiheutuvia haittoja. Pitkällä tähtäyksellä reitti lisää päästöjä luontoon, koska reittien rakentaminen lisää moottorikelkkailua. Valituksenalaisen päätöksen tarkoittama reitti on sijoitettu osittain jäälle, vaikka yli puolet moottorikelkkaonnettomuuksista tapahtuu vesialueilla. Reitin myötä syntyy kelkkareittien ja muiden teiden risteyksiä. Näin ollen reitti on liikenneturvallisuuden ja yleisen edun vastainen.

Tuusniemen tekninen lautakunta on lausunnossaan tuonut muun muassa esiin, että moottorikelkkareittejä tarvitaan mahdollistamaan paikoin melko hajanaisten sopimuksiin perustuvien kelkkaurastojen sekä laittoman kelkkailun saaminen ylläpidetylle ja viralliselle kelkkareitille. Hoidetuilla reiteillä ajo-olosuhteet paranevat, jolloin kelkkojen hyötysuhde paranee ja päästöjen määrä vähenee. Kelkkailun lisääntymisen haittoja tasaavat uusien kelkkojen päästövaatimusten tiukentuminen. Virallistetut reitit ovat oleellisesti turvallisempia kuin kelkkailu epävirallisilla urilla. Reitin suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota moottorikelkkareitin sekä muiden ulkoilureittien ja teiden risteysten turvallisuuteen. Teillä risteyksistä varoitetaan liikennemerkein.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Arvioitaessa kunnan toimivaltaisen viranomaisen harkintavaltaa maastoliikennelain moottorikelkkareitin perustamiseksi on otettava huomion lain 15 §:n 2 momentin ja 16 §:n 2 momentin lisäksi lain 1 §:stä ilmenevät monet eri tarkoitukset. Reittisuunnitelmaa koskevilla ratkaisuilla ja valinnoilla on läheinen yhteys kunnan maankäyttöä koskeviin ratkaisuihin. Kunnan toimivaltaisen viranomaisen harkintavalta on suhteellisen laaja reittien tarpeen osalta. Jo se seikka, että viranomainen on halunnut muodostaa virallisen reitin kelkkaurien yhdistämiseksi ja pyrkii kokoamaan maastossa tapahtuvaa, osin luvatonta kelkkailua, on näin ollen riittävä peruste kysymyksessä olevan reitin perustamiselle yleisen virkistyskäytön näkökulmasta. Maastoliikennelaki lähtee siitä, että maastoon voidaan perustaa laissa säädetyt edellytykset huomioon ottaen moottorikelkkareittejä, joten valituksessa esitetty ajatus siitä, että moottorikelkkareitin perustaminen tuo kelkkailua alueille, joissa sitä ei ennen ole ollut, on lakia säätäessä lähtökohtana otettu jo huomioon. Kysymyksessä olevan moottorikelkkareitin tarkoituksena on myös vähentää kelkkailua muualla kuin reitillä. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että valituksenalaisen päätöksen tarkoittamaa kelkkareittiä koskevan suunnitelman hyväksyminen johtaisi maastoliikennelain 16 §:ssä tarkoitettuun, reitin perustamisen estävään huomattavaan haittaan. Se seikka, että moottorikelkkareitti kulkee jäällä, ei sellaisenaan aiheuta onnettomuuksia, vaan kuten valittajien valituksensa oheen liittämästä selvityksestä ilmenee, onnettomuuksien syntyyn vaikuttavat erityisesti monet kelkkailijan omalla vastuulla olevat seikat (alkoholinkäyttö, puutteelliset suojavarusteet, puutteellinen ajotaito yms). Moottorikelkkareitti on harvoin suunniteltavissa niin, ettei se risteä muun ulkoilureitin tai tien kanssa. Asiassa ei ole sellaista selvitystä, etteivätkö risteyspaikat kysymyksessä olevalla reitillä olisi suunniteltu niin, että tavanomaisella huolellisuudella tapahtuva ajo reiteillä on myös risteyksissä turvallista. Reittisuunnitelmaa koskevaa päätöstä ei ole pidettävä lainvastaisena A:n ja hänen asiakumppaniensa esittämillä reitin tarpeellisuuteen, haittoihin ja liikenneturvallisuuteen liittyvillä valitusperusteilla tehtynä.

Reittipohjan leveys ja ominaisuudet

A ja hänen asiakumppaninsa ovat tuoneet esiin, että reittisuunnitelman mukaan reitiltä poistetaan puusto ja reitin pohja tasataan sellaiseksi, että 20 cm:n lumikerros mahdollistaa reitillä ajamisen. Suunnitelmassa on asetettu ehtoja reitin leveydelle sekä sivu- ja pituuskaltevuuksille (leveys 6 metriä, sivukaltevuudet korkeintaan 4–5 prosenttia ja pituuskaltevuus korkeintaan 10 prosenttia). Muotoiltaessa tällaisia leveitä ja tasaisia väyliä maastoon kysymys on raskaasta rakentamisesta luontoon. Reitti ei kuitenkaan saisi aiheuttaa haittaa kiinteistön tarkoituksenmukaiselle käytölle. Valittajien mukaan reittisuunnitelma on näistä syistä maastoliikennelain ja ympäristöministeriön ohjeistuksen vastainen. Maastoliikennelain mukaan reitin pitäjällä on oikeus poistaa reitiltä vain ajoa haittaavia vähäisiä luonnonesteitä. Ympäristöministeriön ohjeen 1.10.1991 2/401/91 mukaan reitillä olevien puiden kaatamista tulisi välttää sekä kasvipeite olisi saatava säilymään ja säilyttää näin reitin alue mahdollisimman luonnonmukaisena.

Tekninen lautakunta on viitannut reitin ominaisuuksien osalta muun muassa valituksessa mainittujen ohjeiden jälkeen julkaistuun ympäristöministeriön raporttiin 3/2009 Moottorikelkkaväylien tavoiteverkko.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus arvioi, että reittisuunnitelmassa esitettyjen seikkojen reittiväylän leveydestä sekä sivu- ja pituuskaltevuuksien rajoista voidaan katsoa kuuluvan reitin kulkua määrittäviksi seikoiksi. Hallinto-oikeus toteaa, että maastoliikennelaissa ei säädetä maaston muokkaamisesta reittien rakentamisessa muuten kuin lausumalla maastoliikennelain 19 §:n 2 momentissa, että reitin pitäjällä on oikeus poistaa reitiltä ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita vähäisiä luonnonesteitä. Reitin leveydestä tai sivu- ja pituuskaltevuuksista ei siis säädetä maastoliikennelaissa eikä niistä ole velvoittavaa sääntelyä muuallakaan. Valituksessa mainittu ympäristöministeriön ohje 1.10.1991 2/401/91 on annettu nykyisellä maastoliikennelailla kumotun maastoliikennelain 670/91 aikana. Voimassa olevan lain aikana julkaistussa, lausunnossa mainitussa ympäristöministeriön raportissa 3/2009 on otettu kantaa kelkkareittien rakenteellisiin ja geometrisiin tavoitteisiin. Valtakunnallisten moottorikelkkareittien osalta julkaisusta ilmenee, että käytännössä hyväksi nähty reittiväylän leveys on 3–6 metriä. Väylän maksimipituuskaltevuuden osalta on lausuttu 60 kilometrin tuntinopeusmitoitus huomioon ottaen, ettei se saa ylittää 10 prosenttia eikä sivuttaiskaltevuus 4–5 prosenttia (kohta 3 Suunnitteluperiaatteet, alakohta 3.1). Reittipohjan rakentamisessa ja muussa muotoilussa on otettava huomioon myös ajoturvallisuuteen liittyvät seikat. Edellä mainitut ministeriön ohjeet eivät ole luonteeltaan velvoittavia, vaan nimensä mukaisesti ohjeellisia. Reittisuunnitelmaa koskevaa päätöstä ei ole pidettävä lainvastaisena A:n ja hänen asiakumppaniensa esittämillä reitin rakenteeseen ja raivaamiseen liittyvillä valitusperusteilla tehtynä.

Lunastuslain vastaisuus

A ja hänen asiakumppaninsa ovat viitanneet lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännökseen, jonka mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Valituksen mukaan lunastuksen tarkoitus voidaan saavuttaa muutenkin, koska moottorikelkkareitit voidaan perustaa myös sopimuksin. Reiteistä maanomistajille aiheutuva haitta on huomattavasti suurempi kuin niistä yhteiskunnalle saatava hyöty, koska reittialueen alle jäävän metsätalouden tuotto on tyypillisesti noin 300 euroa vuodessa kilometriä kohden ja koska reiteistä aiheutuu maanomistajien taloudellisen menetyksen vuoksi vielä muita suoria tai välillisiä haittoja.

Maastoliikennelain nojalla perustetun reitin osalta maapohjan omistusoikeus ei siirry pois kiinteistön omistajalta. Moottorikelkkailureitin pitäjälle siirtyy yleinen oikeus käyttää lain 13 §:n 1 momentin mukaisesti merkitsemällä erotettua maapohjaa moottorikelkkailuun maastoliikennelaissa säädetyin tavoin. Moottorikelkkareitin hyväksymisessä ei ole kysymys pakkolunastuksesta, joten valitustakaan ei voi perustaa lunastuslain vastaisuuteen.

Yhteenveto

Valituksenalainen päätös ei ole valituksessa esitetyin tavoin syntynyt miltään osin virheellisessä järjestyksessä tai ole muutenkaan lainvastainen. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on näin ollen hylättävä.

C:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Kuuleminen

C:n ja hänen asiakumppaniensa mukaan heille ei ollut ennen ympäristölautakunnan päätöksen tekemistä varattu hallintolaissa säädetyssä järjestyksessä tilaisuutta tulla kuulluksi viimeisimmästä reittiehdotuksesta.

Teknisen lautakunnan lausunnon mukaan maanomistajien kanssa on oltu yhteydessä kirjeitse, puhelimitse ja sähköpostitse. Maanomistajille on lähetetty tiedote sekä kartta suunnitellusta linjauksesta. Viimeisin kuuleminen on lähetetty syksyllä 2013, mihin metsäyhtymä on vastannut kirjeellä.

Hallinto-oikeus toteaa, että moottorikelkkareitin hyväksymistä koskevassa asiassa on kysymys kunnallisasiasta, johon kuulemisen osalta sovelletaan maastoliikenneasetuksen 8 §:stä ilmenevää menettelyä. Moottorikelkkareittisuunnitelman nähtävillä olosta on ennen ympäristölautakunnan päätöksen tekemistä ilmoitettu Tuusniemen kunnan ilmoitustaululla 29.12.2010–30.1.2011 olleella kuulutuksella. Kuulutus on julkaistu myös Koillis-Savo -lehdessä 29.12.2010. Maanomistajille on erikseen varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Menettely on ollut maastoliikenneasetuksen 8 §:n mukainen. Arvioitaessa kuulemismenettelyä kokonaisuutena metsäyhtymän osakkaat ovat voineet lausua käsityksensä reittiesityksestä. Asiassa ei ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

Maanomistajalle ja hänen harjoittamalleen metsätaloudelle aiheutuvat haitat

C:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen mukaan päätös on lainvastainen, koska moottorikelkkareitistä aiheutuu heidän harjoittamalleen metsätaloudelle ja heidän yksityiselle edulleen maastoliikennelain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua huomattavaa haittaa. Metsätalouden harjoittaminen vaikeutuu kohtuuttomasti, koska maanomistaja on määrätty ilmoittamaan kiinteistölle tehtävistä metsätöistä etukäteen reitin pitäjälle. Ilmoitusvelvollisuudesta johtuva metsätalouden harjoittamisen vaikeutuminen loukkaa myös valittajien perusoikeuksiin kuuluvaa elinkeinovapautta. Metsätalousmaan käyttö heikkenee myös, koska ainakin reittipohjan kohdalla puiden juuristo vahingoittuu ja maa routaantuu keskimääräisesti syvemmältä aiheuttaen kasveille ja puille kylmävaurioita. Meluhaitta korostuu hiljaisessa ympäristössä. Päästöt saastuttavat metsämaata. Melu ja päästöt eivät rajoitu reittialueelle. Perustettu reitti tulee olemaan voimassa toistaiseksi, mikä jo sellaisenaan vaikeuttaa metsätalouden harjoittamista. Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena arvioiden metsätaloudelle, metsätalousmaan omistajille ja yksityiselle edulle aiheutuu edellä selostetun vuoksi huomattavaa haittaa. Maksettavat korvaukset, jotka valittajat ovat katsoneet perustuvan pakkolunastukseen, eivät poista eivätkä täysimääräisesti korvaa näitä huomattavia haittoja.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Reittisuunnitelma-asiakirjan kohdassa 6.1.5. on lausuttu, että maanomistajan on ilmoitettava hakkuista reitin pitäjälle viimeistään viikkoa ennen hakkuiden aloittamista, jotta reitin pitäjä osaa varautua tilanteeseen ja ehtii viedä tarvittavat varoitus- ja ennakkomerkit kohteeseen. Tämä koskee myös muita toimia, joista voi aiheutua selkeitä vaaratilanteita kuten ojan kaivut, uusien siltojen rakentaminen jne. Hallinto-oikeus arvioi, ettei tällaisen ilmoituksen tekemisen edellyttäminen tai sen tekeminen vaikeuta huomattavasti metsätalouden harjoittamista eikä myöskään rajoita oikeutta metsätalouselinkeinon harjoittamiseen niin, että valituksenalainen päätös loukkaisi elinkeinovapautta. Myöskään reittipohjan muokkauksesta, muokkauksen vaikutuksesta puiden juurille, routiintumisen lisääntymistä ja siitä kasveille ja puille mahdollisesti aiheutuvista vaurioista tai moottorikelkkailun melusta ja päästöistä tai reitin olemassaoloajan määrittelemättömyydestä kysymyksessä olevalla reitillä ei ole ennalta arvioiden odotettavissa sellaisia haittoja ja vaikutuksia kiinteistöille, että näitä vaikutuksia voitaisiin pitää huomattavana haittana. Moottorikelkkailu virallisilla reiteilläkin aiheuttaa asian luonteen vuoksi väistämättä jossain määrin tämänkaltaisia haittoja ja vaikutuksia. Jo se seikka, että moottorikelkkareittien perustaminen on sallittua, ilmentää sitä, että tällaiset vaikutukset on katsottava johonkin rajaan saakka mahdollisiksi. Asiassa ei ole selvitystä, jonka perusteella valittajien tässä yhteydessä esittämiä, reittiin liittyviä haittoja tai vaikutuksia tulisi ennalta arvioiden pitää tavanomaisesta poikkeavina tai muuten sellaisina, että niiden vuoksi kysymyksessä olevan moottorikelkkareitin perustaminen estyisi maastoliikennelain 16 §:n 2 momentin nojalla. Moottorikelkkareitti merkitsee yleistä oikeutta käyttää maastoliikennelain 13 §:n 1 momentin mukaisesti merkitsemällä erotettua maapohjaa moottorikelkkailuun maastoliikennelaissa säädetyin tavoin. Kysymys ei ole pakkolunastuksesta. Korvausten suuruutta ei ratkaista reittisuunnitelman hyväksymisen yhteydessä vaan maastoliikennelain 17 §:n 2 momentin osoittamassa järjestyksessä, joten korvauskysymyksiin kohdistettu kritiikki ei osoita valituksenalaista päätöstä lainvastaiseksi. Reittisuunnitelmaa koskevaa päätöstä ei ole pidettävä lainvastaisena C:n ja hänen asiakumppaniensa esittämillä metsätalouden harjoittamiseen, omistajien oikeuksiin ja korvauksiin liittyvillä valitusperusteilla tehtynä.

Maanomistajien tasavertainen kohtelu ja vaihtoehtoinen reitti

C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan tuoneet esiin, että moottorikelkkareitti olisi sijoitettavissa Luostaritien varteen, jonne se valituksessa tarkemmin esitetyillä perusteilla valittajien käsityksen mukaan myös soveltuisi paremmin. Reitin osoittaminen osin muualle kuin Luostaritien varteen on maanomistajien tasa-arvoisen kohtelun vastaista, koska nyt reitti kiertää yhden maanomistajan maat, mutta kulkee valittajan maiden läpi. Teknisen lautakunnan oikaisuvaatimukseen antaman päätöksen perustelut ovat tähän perusteeseen liittyen ontuvia. Lautakunta on perustellut reitin sijoittumista maastoon kelkkojen valojen tieliikenteelle aiheuttamalla häiriöllä, vaikka häiriö jää olemaan siltä osin kuin reitti kulkee Luostaritien vieressä. ELY-keskuksen vastustavaa kantaa ei ole osoitettu. Sitä, että Luostaritien varressa kulkeva vesijohto jäätyisi, ei ole selvitetty kuten ei myöskään, miksi vesijohdon eristäminen ei olisi mahdollista.

Tekninen lautakunnan lausunnon mukaan kelkkareittiä ei muun muassa ole sijoitettu kokonaan Luostaritien varteen sen vuoksi, että reitti on pyritty sijoittamaan korkeintaan 150 metrin päähän vakituisista asunnoista.

Reittisuunnitelmakartasta käy ilmi, että moottorikelkkareitin on tarkoitus kulkea valittajien naapuritilan 857-408-3-55 ja valittajien tilan 857-408-3-53 koillis-lounaissuuntaista rajaa noin 150 metrin matka, jonka jälkeen se kääntyy kulkemaan valittajien tilojen 857-408-3-35 ja 857-408-3-53 välisen reilun 200 metrin pituisen rajan jatkaen tästä eteenpäin valittajien tilan 857-408-3-35 ja valittajien naapuritilan 857-408-3-49 välistä rajaa pitkin noin 100 metrin matkan. Tämän jälkeen reitti siirtyy kokonaan pois valittajien kiinteistöiltä. Lausunnon liitteenä olevasta valittajille oikaisuvaatimusvaiheessa lähetetystä ehdotuksesta käy ilmi, että reitin suunnittelija oli oikaisuvaatimuksen tekemisen johdosta ehdottanut reittiä muutettavaksi siten, että reitti kulkisi valittajien tilojen välisen rajan sijasta ensin valittajien naapuritilan 857-408-3-55 ja valittajien tilan 857-408-3-35 rajalla olevan metsäautotien reunaa noin 100 metrin matkan, jonka jälkeen se siirtyisi metsäautotien reunaa seuraten koilliseen noin 100 metrin matkan valittajien tilan 857-408-3-35 ja naapuritilan 857-408-11-6 rajalle. Tämän jälkeen reitti kääntyisi kulkemaan tilojen 857-408-3-35 ja 857-408-11-6 välistä rajaa pitkin noin 150 metrin matkan, kunnes valittajien tilan 857-408-3-35 koilliskulmassa reitti kääntyisi valittajien tilan 857-408-3-35 ja naapuritilan 857-408-3-33 rajaa pitkin lounaaseen kulkien rajalinjaa noin 100 metrin matkan. Tämän jälkeen reitti poistuisi valittajien omistamilta kiinteistöiltä. Valittajat ovat ilmoittaneet muutosehdotuksen johdosta, etteivät he hyväksy tätä eivätkä mitään muutakaan reittivaihtoehtoa, joka on sijoitettu heidän kiinteistöilleen.

Kuten edellä on (---) todettu, kunnallisvalitus on luonteeltaan kassatorinen muutoksenhakukeino. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että kunnallisvalituksen kohteena oleva päätös ei voi olla lainvastainen sillä perusteella, että myös jokin toinen ratkaisu olisi mahdollinen. Tämän vuoksi asiassa hallinto-oikeudessa ei ole aihetta arvioida enemmälti valittajien Luostaritien varteen sijoitettavan reitin puolesta esittämiä perusteluja. Mitä tulee maanomistajien tasavertaiseen kohteluun, reittisuunnitelmakartoista käy ilmi, että suunniteltu reitti sijoittuu Luostaritien varteen kahden eri kiinteistön alueella kuitenkin niin, että myös näiden kiinteistöjen kohdalla reitti kulkee lisäksi myös kiinteistön rajaa pitkin muualla kuin tien varressa. Kun otetaan huomioon tämä seikka sekä lautakunnan asutuksen kiertämisestä esittämä samoin kuin valittajille esitetty, edellä selostettu mahdollisuus reitin muuttamiseen, jota myöskään valittajat eivät ole hyväksyneet, valituksenalaista päätöstä ei voida pitää maanomistajien tasavertaisen kohtelun vastaisena. Reittisuunnitelmaa koskevaa päätöstä ei ole pidettävä lainvastaisena tällä C:n ja hänen asiakumppaniensa esittämällä perusteella tehtynä.

Yleisen kulkuyhteyden tai virkistyskäytön tarve

C:n ja hänen asiakumppaniensa mukaan reitti ei ole tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön vuoksi. Joka tapauksessa reitti aiheuttaa maanomistajille huomattavaa haittaa.

Yhteenveto

Valituksenalainen päätös ei ole valituksessa esitetyin tavoin syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai muutenkaan lainvastainen. C:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on näin ollen hylättävä.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että Tuusniemen kunnan moottorikelkkareitin hyväksymispäätös kumotaan, tai toissijaisesti, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi tai moottorikelkkailureittisuunnitelma palautetaan ympäristöviranomaiselle uudelleen valmisteltavaksi.

2. C, D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Tuusniemen teknisen lautakunnan päätökset kumotaan ja Tuusniemen kunta velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tuusniemen kunnan ympäristölautakunnan tekemä päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätös on lainvastainen ja loukkaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta.

Asiassa on tapahtunut kuulemisvirhe. On riidatonta, että metsäyhtymän jäseniä ei kuultu viimeisimmän reittiehdotuksen johdosta.

Asianosaisten kuulemista ei ole suoritettu hallintolain tai maastoliikenneasetuksen edellyttämällä tavalla. Ennen kuin hallintomenettelyssä päätetään asianosaisten edusta, oikeudesta ja velvollisuudesta, tälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Maastoliikenneasetuksenkin mukaan maan omistajalle on varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä. Metsäyhtymältä on pyydetty kantaa yhden kerran suunnitelmaan, mutta ei viimeisimmästä reittiehdotuksesta. Viimeisimpään reittiehdotukseen on tullut muutoksia juuri metsäyhtymän maihin liittyen. Metsäyhtymä on pyrkinyt saamaan tietoa ja ollut itse aktiivinen asiassa. Asiassa on annettava painoarvoa sille, että hallinto-oikeudessa annetun selvityksen mukaan asiaan liittyviä tietoja ei ole annettu metsäyhtymälle automaattisesti eikä usein pyynnöistä huolimatta. Metsäyhtymään kuuluvia henkilöitä ei ole edes erikseen selvitetty kunnassa.

Kokonaisuutena arvioiden metsäyhtymän jäsenet eivät ole voineet vaikuttaa asian käsittelyyn käsittelyn alkuvaiheessa eivätkä kertoa mielipidettään asian käsittelyn loppuvaiheessa. Metsäyhtymän jäseniä ei kuultu asianmukaisesti viimeisimmän reittiehdotuksen johdosta.

Valittajat ovat hallinto-oikeudessa kuvanneet haittoja ja vaikutuksia, joita reitin perustamisella heidän maalleen on. Kiinteistöille aiheutuu huomattavaa haittaa ja vaikutukset ovat tavanomaisista poikkeavia. Valittajien kiinteistöillä ei ole ollut luvatonta kelkkailua. Reitti on suunniteltu siten, että valittajien tilakokonaisuus halkaistaan kahtia. Valittajien elinkeinonharjoittamista vaikeutetaan kohtuuttomissa määrin elinkeinonvapautta loukkaavasti ja kiinteistöille aiheutuu tavanomaisesta poikkeavia ja suhteettomia haittoja ja vaikutuksia.

Metsätalouden harjoittaminen vaikeutuu määräämättömäksi ajaksi, koska moottorikelkkailureitti perustetaan kiinteistön rasitteeksi toistaiseksi voimassa olevana. Reitin perustamisesta maksettava korvaus ei kompensoi maanomistajalle aiheutuvia menetyksiä kuten metsätaloudesta aiheutuvien tulojen, tienhoitomaksujen nousua tai kiinteistön arvon laskua, varsinkaan kun elinkeinotoiminta muutoinkin hankaloituu suuressa määrin.

Perustettu reitti loukkaa maanomistajan perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta käyttää omistusoikeutensa nojalla maata haluamallaan tavalla. Metsätalousmaan omistajille ja metsätaloudelle aiheutuu kokonaisuudessaan huomattavaa haittaa ja taloudellista vahinkoa. Huomattavaa haittaa aiheutuu myös yksityiselle edulle, koska kiinteistöä ei voida käyttää enää samalla tavalla metsästykseen tai virkistäytymiseen. Maastoliikennelain esitöissä mainitaan, että reitin perustamisesta ei saa aiheutua yksityiselle edulle huomattavaa haittaa, koska moottorikelkkareitit palvelevat lähinnä vapaa-ajankäyttöä (HE 163/1995 vp). Päätös on siten maastoliikennelain 16 §:n 2 momentin vastainen.

Viranomainen on käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Ei ole selvitetty, että luvatonta kelkkailua on alueella ollut tai että olisi tarvetta virkistyskäytön kannalta yhdistää kelkkauria. Arvioitaessa viranomaisen harkintavallan rajoja on myös otettava huomioon valittajan hallinto-oikeudessa esittämät seikat liittyen vaihtoehtoiseen kelkkareittiin ja maanomistajien tasavertaiseen kohteluun.

Moottorikelkkareitin sijoittamisen perustelu kunnan kaavailemalla tavalla tukee myös reitin sijoittamista maanomistajan ehdottamaan kohtaan, esimerkiksi siltä osin, että reitin sijoittelussa pyritään huomioimaan maanomistajien edut ja olemassa oleva infrastruktuuri. Oikeuskäytännön nojalla moottorikelkkailureitti on sijoitettava sinne, missä se aiheuttaa vähiten merkityksellistä haittaa kiinteistölle (KHO 2008:17).

Reittiehdotusta ei ole tehty niitä tavoitteita ja periaatteita silmälläpitäen, joita päätöksentekijä on itselleen ilmoittanut asettaneensa. Esimerkiksi päätöksentekijä on ilmoittanut, että "Reittilinjauksen suunnittelussa on pyritty hyödyntämään pääasiassa rajalinjoja" (päätös 14.6.2011, s.2). Kuitenkin valittajien tilakokonaisuus halkaistaan. Lisäksi Tuusniemen kunnan tekninen lautakunta on reittihakemuksen vuoksi antamassaan lausunnossa 10.2.2011 § 12, todennut, että maanomistajien kanssa tulee neuvotella reitin sijainnista ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon heidän ehdotuksensa. Tätäkään ei ole tehty.

Päätös asettaa maanomistajat eriarvoiseen asemaan, sillä toisen maanomistajan osalta reitti on suunniteltu kulkemaan Luostarintien varressa kiertäen maanomistajan maat, mutta valittajan osalta ehdotusta ei ole hyväksytty, vaan reitti kulkee juuri valittajan maiden läpi.

Toisen omistajan osalta reittisuunnitelmassa reitti kulkee vain pienen matkan kiinteistön rajaa pitkin reitin kiertäessä pääsääntöisesti kyseisen omistajan maat kokonaan. Päätös ei kohtele maanomistajia tasavertaisesti.

Tekninen lautakunta toteaa päätöksessään 19.12.2013, että reitin sijoittaminen Luostarintien varteen ei olisi perusteltua, koska reitti olisi sijoitettava maantien ja vesijohdon väliin raviojan viereen, jolloin kelkkojen valot häiritsisivät maantiellä tapahtuvaa liikennöintiä. Perustelu ontuu ja on tasa-arvoisen kohtelun vastainen, sillä reitti on joka tapauksessa suunniteltu sijoittuvan Luostarintien varteen. Väite, että ELY-keskus vastustaa tällaista reitin sijoittamista, on perustelematon. Joka tapauksessa reitti on suunniteltu ja päätetty sijoittaa tien varteen ELY-keskuksen kannanotosta huolimatta. Suunniteltu kelkkareitti Luostarintien varressa ylittää tienliittymiä ja kulkee talojen läheisyydestä. On todennäköistä, että kelkkareitti ylittää myös niiltä osin vesijohdon. Asiassa ei ole selvitetty, aiheutuuko vesijohdolle todellisuudessa jäätymisvaaraa. Asiassa ei ole selvitetty miksei vesijohdon eristäminen olisi mahdollista kelkkareitin rakentamisen yhteydessä. Alueella ei ole yhtymän maiden kohdalla asutusta, mikä estäisi reitin sijoittamisen Luostarintien varteen.

Moottorikelkkailureitin perustamiselle ei ole perusteltua tarvetta yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön vuoksi. Kyseisellä alueella on hyvä liikenneverkosto, joten tarvetta virkistyskäytölle on arvioitava erikseen. Asiassa ei ole selvitetty, että alueella olisi luvatonta kelkkailua. Ainakaan valittajien maiden alueella tai läheisyydessä luvatonta kelkkailua ei ole esiintynyt. Alueella ei ole juurikaan asutusta. Viranomaisen harkintavalta on ylitetty. Kelkkailuharrastuksen suosio on laskenut eikä päätös ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Vaikka virkistyskäytölle katsottaisiin olevan tarve, aiheuttaa moottorikelkkailureitti esitetyn sijainnin mukaisena maanomistajille huomattavaa haittaa.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä ja olisi kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Viranomainen on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Tuusniemen tekninen lautakunta on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että kunnan moottorikelkkailureitin hyväksymispäätös ja hallinto-oikeuden päätös tulee pitää voimassa. Moottorikelkkailureittisuunnitelmaa ei ole tarpeen palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Kuntaa ei tule velvoittaa maksamaan valittajien oikeudenkäyntikuluja.

A ja B ovat antaneet vastineen johdosta vastaselityksen.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. C:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Maastoliikennelain 3 luvussa säädetään moottorikelkkailureiteistä. Maastoliikennelain 13 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä (moottorikelkkailureitti) lumipeitteen aikaan.

Maastoliikennelain 14 §:n 1 momentin mukaan reitin pitäjänä voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio tai yhteisö taikka elinkeinonharjoittaja. Pykälän 2 momentin mukaan reitin pitäjän hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta.

Lain 15 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Maastoliikennelain lain 16 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Pykälän 3 momentin mukaan moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelain 17 §:n 2 momentin mukaan moottorikelkkailureitin perustamiseksi pidettävässä reittitoimituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain (606/73) 5–8 §:ssä säädetään ulkoilureittitoimituksen hakemisesta, kustannuksista, toimitusmiehistä, toimituksen kulusta sekä korvauksista, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Maastoliikennelain 22 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa luvan tilapäisesti tai vähäisiltä osin siirtää reitin kulkua maastossa, jos maanomistaja tai haltija siihen suostuu.

Ulkoilulain 7 §:n 1 momentin mukaan ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä ulkoilureittisuunnitelman perusteella ja tarvittaessa kunnan osoituksen mukaan alueen rajat, laadittava alueesta kartta ja selitelmä sekä merkittävä niiltä osin, kuin harkitaan tarpeelliseksi, ulkoilureitin kulku ja rajat maastoon.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Tuusniemen ympäristölautakunta on 14.6.2011 (28 §) hyväksynyt moottorikelkkareittisuunnitelman välille Soittu–Juojärvi–Heinäveden raja ja reitinpitäjäksi Tuusniemen kunnan. Reittisuunnitelmassa todetaan reitin perustamismenettelyn osalta reittitoimitusta koskevassa kohdassa 4.3, että reittitoimituksessa reitin talviaikainen käyttöoikeus siirtyy reitin pitäjälle (kunnalle).

Tuusniemen tekninen lautakunta on 19.12.2013 (§ 92) oikaisuvaatimuksen johdosta päättänyt, että reitille voidaan tehdä vähäinen muutos A:n ja hänen asiakumppaninsa omistaman kiinteistön kohdalla, koska maanomistajat eivät hyväksy reittiä tilan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Reitti siirretään kulkemaan tilan rajoja pitkin siten, että reitti kiertää kolmion muotoisen tilan rajoja pitkin aluksi lounaaseen ja sitten kaakkoon.

Tuusniemen tekninen lautakunta on 19.12.2013 (§ 98) Metsäyhtymän E ja G, I, J, K, L ja M oikaisuvaatimuksen johdosta päättänyt, että suunnitelman mukaista reittiä ei tule muuttaa tältä osin.

Maastoliikennelain 3 luvussa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä eli moottorikelkkailureitillä. Tämä reittisuunnitelman perusteella perustettava oikeus on rasitteenluontoinen oikeus, jonka saajaksi reittitoimituksessa merkitään reitin pitäjä. Tämä toimituksessa tehtävä merkintä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että käyttöoikeus kuuluisi vain reitinpitäjälle, vaan se on maastoliikennelaissa säädetyllä tavoin yleinen. Tuusniemen ympäristölautakunnan 14.6.2011 hyväksymä reittisuunnitelma ei siten ole lainvastainen sillä perusteella, mitä siinä on reitin perustamismenettelystä ja reittitoimituksesta todettu.

Maastoliikennelain 16 §:n 3 momentin mukaan edellytyksenä moottorikelkkailureitin perustamiselle riippumatta maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta on muun ohella, että reitistä ei aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle huomattavaa haittaa. Laissa ei kuitenkaan nimenomaisesti säädetä tarkemmin siitä, miten reitti tai sen osa on kiinteistön alueella sijoitettava tai miten erilaisia reittivaihtoehtoja on arvioitava.

Vastaavasti kuin ulkoilureitin osalta on oikeuskäytännössä katsottu (esimerkiksi KHO 2008:17) on myös moottorikelkkailureitin osalta otettava huomioon Suomen perustuslain 15 §:n säännös omaisuudensuojasta, suhteellisuusperiaate sekä yleiset haitan vähentämistä tarkoittavat lunastus- ja rasiteoikeudelliset periaatteet. Näin ollen myöskään moottorikelkkailureitin perustaminen ei saa aiheuttaa rasitettavalle kiinteistölle suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä. Reitti tai sen osa on siten sijoitettava kiinteistölle reitin perustamistarkoitus, reittikokonaisuus ja reitille asetettavat vaatimukset huomioon ottaen sellaiseen kohtaan, jossa merkityksellistä haittaa tai vahinkoa kiinteistölle aiheutuu vähiten.

Saadun selvityksen perusteella Tuusniemen kunnan taholta on esitetty A:n ja hänen asiakumppaninsa sekä C:n ja hänen asiakumppaneidensa kiinteistöjä koskien myös vaihtoehtoisia linjauksia suunnitelman mukaiselle moottorikelkkailureitille maanomistajille aiheutuvan haitan välttämiseksi ja vähentämiseksi. Esitettyjen vaihtoehtojen mukaan reitti olisi kulkenut kaikilta osin metsätalouskäytössä olevien kiinteistöjen rajalinjoja pitkin. Maanomistajat eivät ole kuitenkaan hyväksyneet näitä vaihtoehtoisia linjauksia, vaan ovat vaatineet reitin sijoittamista kokonaan kiinteistöjensä alueen ulkopuolelle. Edellä lunastus- ja rasiteoikeudellisista haitan vähentämistä koskevista periaatteista esitetty liittyy ensisijaisesti reitin sijoittamiseen kiinteistön alueella. Reittisuunnitelman laatimisessa tai hyväksymisessä ei siten voida katsoa menetellyn vastoin rasitetulle kiinteistölle aiheutuvan haitan vähentämistä koskevaa velvoitetta. Reittisuunnitelman mukaisesta reitistä ei muutoinkaan voida katsoa aiheutuvan maastoliikennelain 16 §:n 3 momentissa tarkoitettua huomattavaa haittaa maanomistajille.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, C:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Tuire Taina.