Muu päätös 3753/2016

Tuloverotusta koskeva valitus

Antopäivä: 7.9.2016
Taltionumero: 3753
Diaarinumero: 183/2/15

Asia Tuloverotusta koskeva valitus

Muutoksenhakija A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 17.11.2014 nro 14/1686/3

Asian aikaisempi käsittely

Pääkaupunkiseudun verotoimisto on 7.12.2009 lisännyt jälkiverotuspäätöksillä A:n veronalaiseen tuloon B Oy:ltä saatuna peiteltynä osinkona 34 944,92 euroa verovuodelle 2003, 165 932,15 euroa verovuodelle 2004 ja 68 959,99 euroa verovuodelle 2005. A:lle on määrätty veronkorotusta 800 euroa verovuodelle 2003, 7 000 euroa verovuodelle 2004 ja 2 100 euroa verovuodelle 2005. Jälkiverotukset ovat perustuneet B Oy:n verotarkastuskertomukseen numero UUSVVTY2008T292 ja verotusta varten annettuun ilmoitukseen UUSVVTY2009L257.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että jälkiverotukset on kumottava. A:n oikeudenkäyntikulut on korvattava laillisine korkoineen ja häntä on kuultava suullisesti.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen. A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on tutkinut asian verovuosien 2003–2005 osalta perustevalituksena. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta, valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Suullinen käsittely

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn hylkäämisestä seuraavasti:

Valituksessa on pyydetty suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa siinä tarkoituksessa, että B Oy:n ainoaa osakasta A:ta kuultaisiin suullisesti asian kaikkien riitaisten seikkojen selvittämiseksi. Hallinto-oikeus toteaa, että liiketoiminnan tapahtumien ja varojen ohjautumisen todentaminen ja niiden verotuksellinen arviointi perustuu jo lähtökohdiltaan kirjalliseen aineistoon. B Oy tai A eivät ole heille varatusta tilaisuudesta huolimatta asian käsittelyvaiheiden aikana esittäneet sellaista asiakirjaselvitystä, joka puhuisi tehtyjä verotarkastushavaintoja ja niihin perustuvia verotustoimia vastaan. Toisaalta B Oy:n kerrotut liikekumppanit ovat laiminlyöneet kirjanpitonsa laatimisen ja ilmoitusvelvollisuutensa verotarkastuskertomuksesta ilmenevin tavoin, minkä lisäksi tarkastuskertomuksessa esille nostetut henkilökuulemiset puhuvat monilta osin valitusta vastaan. A:n kuulemisen lisäksi muuta henkilötodistelua ei ole asiassa hallinto-oikeudelle esitetty. Tässä tilanteessa yritystoiminnan tosiasiallisten liiketapahtumien tarkemmasta selvittämisestä, josta asiassa on pääasiallisesti kysymys, ei ole suullisen käsittelyn keinoin yhtiön ainoaa osakasta kuulemalla saatavissa asian ratkaisuun vaikuttavaa lisäselvitystä. Näin ollen, ja kun yhtiö ja A ovat muutoin saaneet esteettä lausua asiassa eikä veronkorotusten määräämiseen liittyvien syiden voida katsoa tässä tapauksessa sellaisenaan edellyttävän valituksessa esitettyä suullista kuulemista, on suullisen käsittelyn järjestäminen hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Asia voidaan siten ottaa ratkaistavaksi kirjallisen aineiston perusteella ilman, että A:n oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tämän vuoksi vaarantuisi.

Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n 1 momentin mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

VML 28 §:n 2 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

VML 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.

VML 57 §:n 1 momentin (1558/1995) mukaan, jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen määrättävä se vero, joka mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, sekä säädetty veronlisäys ja veronkorotus (jälkiverotus).

VML 32 §:n 3 momentin (907/2001), sellaisena kuin se on ollut verovuosilta 2003–2004 sovellettavassa muodossaan, mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi 5-30 prosenttia lisätystä tulosta, kuitenkin vähintään 800 euroa, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

VML 32 §:n 3 momentin (1079/2005), sellaisena kuin se on ollut verovuodelta 2005 sovellettavassa muodossaan, mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta.

Tosiseikat ja asiassa saatu selvitys

B Oy:n, jonka osakekannan on kokonaisuudessaan omistanut A, alihankintalaskut C Oy:ltä, D Oy:ltä, E Oy:ltä ja F Oy:ltä eivät verotarkastushavaintojen mukaan ole perustuneet todelliseen liiketoimintaan. Yhtiöiden välisiä liikesuhteita ei ole pidetty verotuksessa todellisina vaan järjestelyn on katsottu olleen keinotekoinen.

Verotarkastuskertomuksen mukaan ensimmäinen C Oy:n lasku B Oy:n kirjanpidossa on päivätty 20.10.2003. C Oyn perustamiskirja on tehty vasta 10.11.2003 ja tuolloin yhtiön nimeksi on ilmoitettu G. G Oy:n nimen muuttaminen C Oy:ksi on ilmoitettu 27.11.2003 ja yhtiö on merkitty kaupparekisteriin osakeyhtiönä 3.12.2003. Tarkastuskertomuksen mukaan B Oy:n kirjanpidossa on ulkopuoliset palvelut -tilille kirjattuja C Oy:n laskuja aikavälillä 20.10.2003–26.1.2005 yhteensä 134 067,96 euroa. B Oy:n pankkitililtä suorituksia on maksettu 76 803,94 euroa ja käteiskuitteja on kirjanpidossa 57 264,02 euron osalta. B Oy:n suoritukset, jotka on tehty C Oy:n pankkitilille, on nostettu tililtä käteisnostoina samana tai seuraavana päivänä, kun suoritukset ovat tulleet tilille. C Oy:n arvonlisäveron valvontailmoitusten mukainen myynti tilikaudelta 3.12.2003–31.12.2004 on ollut 31 361 euroa. Yhtiö ei ole antanut ollenkaan arvonlisäveron valvontailmoituksia tilikauden 2005 valvontakausilta. Yhtiö ei ole palauttanut tuloveroilmoituksia verovuosilta 2004–2005. C Oy:n hallituksen varsinaisina jäseninä olleet H ja myöhemmin I ovat kertoneet, että elinkeinotoiminnasta ei ole pidetty varsinaista kirjanpitoa. H on poliisikuulusteluissa kertonut, että hänen käytännön toimenkuvanaan on ollut olla nimi paperissa.

Verotarkastuskertomuksen mukaan B Oy:n ulkopuoliset palvelut -tilille kirjaamia D Oy:n laskuja on aikavälillä 29.8.2005–15.6.2006 yhteensä 224 726,55 euroa. Aliurakointilaskuista 186 990,73 euroa on kohdistunut vuoteen 2005. B Oy:n suoritukset, jotka on tehty D Oy:n pankkitilille, on nostettu tililtä automaattinostoina samana ja seuraavana päivänä. D Oy:n pankkitililtä ei ole tarkastuskertomuksen mukaan maksettu yritystoimintaan liittyviä kuluja. D Oy:n kausilta 09/2005–06/2006 antamien arvonlisäveron valvontailmoitusten mukainen myynnin vero vastaisi noin 25 730 euron laskutusta. D Oy ei ole antanut tuloveroilmoitusta vuonna 2006 päättyneeltä tilikaudelta. Vuosi-ilmoituksen mukaan vuodelta 2006 yhtiö on maksanut palkkoja neljälle eri henkilölle yhteensä 3 480 euroa. Palkansaajina ovat olleet muun muassa C Oy:n hallituksen jäsenet H ja I. Yhtiö ei toimittanut kirjanpitomateriaalia Uudenmaan yritysverotoimistolle lupauksista huolimatta. Verotarkastuskertomuksen mukaan voidaan olettaa, että kirjanpitoa ei ole pidetty. Yhtiön hallituksen jäsen J on rikoksesta epäiltynä kertonut poliisikuulustelussa, että hän on ollut pelkkä nimi yhtiön kaupparekisteriasiakirjoissa, eikä hänellä ole ollut käytännössä mitään tekemistä yhtiön tai sen liiketoiminnan kanssa. J:n mukaan H on käytännössä hoitanut kaikki yhtiön asiat.

B Oy:llä on ollut myös vuosiin 2006–2008 kohdistuvia ulkopuoliset palvelut -tilille kirjattuja laskuja E Oy:ltä ja F Oy:ltä. Verotarkastuskertomuksen mukaan vuosiin 2006–2008 liittyvien yhtiöiden toimintaan on liittynyt samankaltaisia piirteitä kuin C Oy:n ja D Oy:n toimintaan. Yhtiöiden pankkitileille maksetut suoritukset on nostettu automaatti- tai käteisnostoina hyvin lyhyen ajan sisällä maksuista, eikä tileiltä ole juurikaan maksettu tavanomaisia liiketoimintaan viittaavia kuluja. Yhtiöt eivät ole pitäneet kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa eivätkä ne ole palauttaneet veroilmoituksia Verohallinnolle. Yhtiöiden arvonlisäveron valvontailmoitusten mukaiset myynnin verot ovat huomattavan pienet verrattuna laskutukseen B Oy:ltä siltä osin, kun niitä on annettu. C Oy:n hallituksen jäseninä olleet H ja I ovat olleet aliurakointiyhtiötä koskevien poliisikuulustelujen ja muun selvityksen perusteella vaikuttamassa myös F Oy:ssä.

B Oy:tä on verotarkastuskertomuksen vastineessa pyydetty selvittämään jokaisen yhtiön osalta niiden toiminnasta vastannut henkilö suhteessa B Oy:öön, hänen kanssaan töistä sopinut henkilö B Oy:ssä, aliurakoitsijan nimissä B Oy:lle työskennelleet henkilöt (henkilötunnus), heidän tekemänsä tuntimäärät ja työskentelyajat (tuntilistat) sekä työkohteet, B Oy:n omilla palkkalistoilla olevat henkilöt, jotka ovat työskennelleet aliurakoitsijoiden työntekijöiden kanssa samoissa kohteissa, sekä mahdollisten toimeksiantajien edustajien tiedot, jotka tietävät B Oy:n heidän työkohteissaan käyttämien aliurakoitsijoiden edustajat sekä työnsuorittajat. B Oy:n / A:n vastineessa on esitetty, että aliurakkalaskut perustuvat todelliseen työhön. Vastineen mukaan A on asioinut D Oy:n osalta K:n kanssa. Verotarkastuskertomuksen mukaan K:n nimeä ei kuitenkaan ole esiintynyt missään verottajan tiedossa olevissa asiakirjoissa tai rekisteritiedoissa. Muilta osin yhtiö ei ole toimittanut pyydetyn sisältöistä selvitystä vastineessaan.

Suoritetun verotarkastuksen perusteella on todettu, että B Oy:n kirjanpitoon on liitetty kulutositteita, jotka eivät pidä paikkaansa. Kirjanpitoon on liitetty alihankintalaskuja, joissa on taustalla tehtyä työtä, mutta sitä ei ole tehnyt laskuttava yhtiö, vaan A itse ja hänen palkkaamansa työntekijät. Toimenpiteillä on pyritty siirtämään työnantajan velvoitteet pois B Oy:ltä vastoin asian todellista luonnetta.

Verotarkastuskertomuksen mukaan B Oy:llä on ollut myös kirjanpidosta puuttuvaa myyntiä. L Oy:n suoritukset C Oy:lle ovat olleet yhteensä 254 099,01 euroa. C Oy:n toimeksiantajana olleen L Oy:n toimitusjohtajaa M:ää on kuultu sekä verotarkastajan toimesta että poliisikuulustelussa. M on kertonut 30.10.2007 puhelimitse verotarkastajille, että C Oy urakoi L Oy:lle B Oy:n nimellä vuonna 2003 ja C Oy:n nimellä vuonna 2004. M on kertonut, että A edusti yhtiötä ja sopi laskutuksesta. M on lisäksi kertonut, että hänen mielestään työntekijät olivat samoja sekä B Oy:n että C Oy:n laskuttamissa kohteissa. Vastineessaan B Oy ja A ovat kiistäneet, että yhtiöllä olisi ollut kirjanpidon ulkopuolista laskutusta. Vastineessa on selvitetty, että koska B Oy ei vuoden 2003 loppupuolella enää ehtinyt tehdä kaikkia kivitöitä, A on kysynyt L Oy:n M:ltä haluaako tämä C Oy:n tekevän heille urakkaa. Vastineen mukaan M oli sanonut tämän käyvän, kunhan yhtiön paperit ovat kunnossa. A oli vastineen mukaan sopinut C Oy:n työntekijänä konsultin nimikkeellä olleen N:n kanssa, että C Oy hoitaa työt ja laskutuksen siitä eteenpäin.

C Oy:n toimeksiantajana olleen O Oy:n toimitusjohtajaa P:tä on kuulusteltu poliisikuulustelussa. O Oy:n suoritukset C Oy:lle ovat vuosina 2004 ja 2005 olleet yhteensä 23 333,64 euroa. P on kertonut todistajana poliisikuulustelussa, että A B Oy:stä on edustanut C Oy:tä urakkaneuvotteluissa. P on tilannut työn B Oy:ltä, mutta lasku tuli C Oy:ltä.

Verotarkastuskertomuksessa on katsottu, että noin puolet perusteettomien alihankintalaskujen ja kirjanpidosta puuttuvan myynnin bruttosummasta on käytetty pimeiden palkkojen maksamiseen. Loppuosan on katsottu jääneen yhtiön osakkaan A:n haltuun ja henkilökohtaiseen käyttöön. Myös menettelyn seurauksena vältetyn arvonlisäveron on katsottu jääneen osakkaalle.

Pääkaupunkiseudun verotoimisto lisäsi jälkiverotuksin A:n veronalaisiin ansiotuloihin B Oy:n verotarkastuksesta laaditun verotarkastuskertomuksen perusteella ja maksuunpanoesityksen mukaisesti peiteltynä osinkona 34 944,92 euroa verovuodelle 2003, 165 932,15 euroa verovuodelle 2004 ja 68 959,99 euroa verovuodelle 2005. Lisäksi pääkaupunkiseudun verotoimisto määräsi A:lle 800 euron veronkorotuksen verovuodelta 2003, 7 000 euron veronkorotuksen verovuodelta 2004 ja 2 100 euron veronkorotuksen verovuodelta 2005.

Oikeudellinen harkinta ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus toteaa, että näytön arvioinnin perusteet ja näyttökynnys poikkeavat oleellisesti toisistaan rikos- ja vero-oikeuden aloilla. Syyteharkinnassa on päädytty siihen, ettei tutkinnan kohteena olleen A:n esittämää tosiasiakuvausta olisi mahdollista osoittaa vääräksi syyksi lukevaan tuomioon johtavalla todennäköisyydellä. Helsingin syyttäjänviraston päätöksellä syyttämättä jättämisestä 23.6.2011 ei siten ole eikä ole voitukaan ratkaista sitä, miten samaa tapahtumakuvausta on arvioitava verotuksen kannalta.

Verotarkastushavaintojen perusteella B Oy:n aliurakointiyhtiöiden pankkitileille maksetut suoritukset on nostettu automaatti- tai käteisnostoina hyvin lyhyen ajan sisällä maksuista, eikä tileiltä ole juurikaan maksettu liiketoimintaan viittaavia kuluja. Aliurakointiyhtiöt eivät tarkastushavaintojen mukaan ole pitäneet kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa ja ilmoitusvelvollisuus Verohallinnolle on lähes täysin laiminlyöty kaikkien aliurakointiyhtiöiden osalta. Annetut valvontailmoitukset eivät ole vastanneet B Oy:n laskutusta yhtiöiltä.

C Oy:n hallituksen jäseninä olleet H ja I ovat olleet aliurakointiyhtiötä koskevien poliisikuulustelujen ja muun selvityksen perusteella vaikuttamassa myös D Oy:ssä sekä F Oy:ssä. B Oy tai A eivät ole toimittaneet asian käsittelyvaiheiden aikana luotettavaa selvitystä aliurakoinnin ja aliurakoitsijoille maksettujen suoritusten perusteista. Hallinto-oikeus katsoo tarkastushavainnot huomioiden, että B Oy:n kirjanpitoon on liitetty C Oy:n alihankintalaskuja tosiasioita vastaamattomassa tarkoituksessa siten, että laskuttava yhtiö ei ole tehnyt laskutuksen kohteena ollutta työtä.

C Oy:n nimellä tapahtuneesta urakoinnista L Oy:lle ja O Oy:lle on sovittu A:n kanssa. Sekä M L Oy:stä että P O Oy:stä ovat poliisikuulusteluissa kertoneet, että aiemmin A oli laskuttanut urakoinnista ensin B Oy:n nimellä, mutta alkoi myöhemmin laskuttamaan C Oy:n nimellä. B Oy ja A ovat vastineessaan todenneet, ettei yhtiöllä ole ollut kirjanpidon ulkopuolista laskutusta. Annettu vastine ja selvitys on ristiriidassa M:n ja P:n poliisikuulusteluissa kertoman kanssa. Hallinto-oikeus ei pidä valittajan antamaa selitystä asiassa muutoin saatuun selvitykseen nähden luotettavana ja katsoo, että L Oy:n ja O Oy:n laskutuksissa C Oy:n nimellä on ollut kyse B Oy:n kirjanpidon ulkopuolisesta laskutuksesta ja siten tältäkin osin verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaisesta tilanteesta.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei A ole osoittanut, että peiteltynä osinkona verotetut varat eivät ole tulleet hänen käyttöönsä. A:ta on siten yhtiön osakkaana voitu verottaa peitellystä osingosta. Koska A on edellä todetun mukaisesti jäänyt verovuosilta 2003–2005 osasta tulojaan verottamatta, verovirastolla on verotusmenettelystä annetun lain 57 §:n (1558/1995) perusteella ollut oikeus toimittaa jälkiverotukset sekä määrätä valittajan menettelyyn nähden niiden yhteydessä veronkorotukset verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin mukaisina. Tuloon lisättyjä määriä ei ole näytetty liian suuriksi. Veronkorotuksia ei ole pidettävä liian suurina. Kun otetaan huomioon, että A:ta vastaan ei ole samaan tapahtumakuvaukseen perustuen nostettu syytettä rikosasiassa, ei hänelle veroasiassa määrättyjä veronkorotuksia ole aihetta poistaa myöskään kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevan periaatteen perusteella.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä, ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, valittajalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 9 §

Laki verotusmenettelystä 26 § 4 mom

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla ja 7. lisäpöytäkirjan 4 artikla 1 kappale

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno, Markku Lambert ja Vesa Heikkilä. Esittelijä Jouko Tuomi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja peiteltynä osinkona tuloon lisätyt määrät poistetaan. A on todennut, että hän on tehnyt aikanaan veroviranomaisille täydellisen selvityksen B Oy:n taloudellisesta toiminnasta. Syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätökseen asiassa sillä perusteella, että A ei ole tehnyt asiassa mitään lainvastaista. Siten määrätty verotus on aiheeton ja se on poistettava. Valtio on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. A on vaatinut, että asiassa on toimitettava suullinen käsittely.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa se on vastustanut valitusluvan myöntämistä. Jos valituslupa myönnetään, valitus tulee hylätä kaikilta osiltaan.

A on antanut vastaselityksen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut lisävastineen ja vaatinut, että oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 12.2.2015 taltionumero 391 antanut verojen ulosoton keskeytysmääräyksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä ratkaissut A:n verovuosia 2006 ja 2007 koskevan valituksen Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 17.11.2014 nro 14/1687/3.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. A:n valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös sekä verovuosilta 2003–2005 toimitetut jälkiverotukset kumotaan ja asia palautetaan Verohallinnolle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

3. Korkein hallinto-oikeus ei tämän asian yhteydessä lausu oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Asian laadun vuoksi suullisen käsittelyn toimittamista on pidettävä tarpeettomana, minkä vuoksi A:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa on hylättävä.

2. Pääasia

Toimitetuissa A:n jälkiverotuksissa verovuosilta 2003–2005 A:n tuloon lisättyä peiteltyä osinkoa on perusteltu B Oy:n verotarkastushavainnoilla. Verotarkastuksessa on katsottu, että B Oy:n alihankkijoiden laskutukset B Oy:ltä eivät ole olleet todellisia, vaan kysymys on ollut B Oy:n myynneistä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kysymys B Oy:n verotuksesta. Sen sijaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko A:n katsottava saaneen haltuunsa ja käyttöönsä A:n jälkiverotuksissa peiteltynä osinkona verotetut määrät.

Asiassa on kysymys näytön arvioinnista, johon sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 4 momentin säännöstä. Säännöksen mukaan verovelvollisen täytettyä ilmoittamisvelvollisuutensa tulee veroviranomaisen ja verovelvollisen osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiassa selvitystä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa jälkiverotuspäätöksissä, verotuksen oikaisulautakunnan päätöksissä ja valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä on A:lle asetettu näyttövelvollisuus siitä, ettei hän ole saanut peitellyksi osingoksi katsottuja varoja haltuunsa. Kun sen seikan osoittaminen, että jotain ei ole tapahtunut, on käytännössä usein mahdotonta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 1 momentin edellyttämän tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi Verohallinnon olisi tullut pyrkiä osoittamaan tai ainakin saattamaan todennäköiseksi, että nyt kysymyksessä olevat varat ovat tosiasiassa päätyneet A:n haltuun. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä esimerkiksi vertaamalla A:n verotettavaksi ilmoitettuja tuloja hänen varallisuusasemaansa tai siinä tapahtuneisiin muutoksin. Kun näin ei ole tehty eikä Verohallinnon toimesta ole muutoinkaan saatettu todennäköiseksi, että peiteltynä osinkona verotetut varat olisivat päätyneet A:n haltuun, A:n jälkiverotukselle ei ole ollut riittäviä perusteita.

Edellä esitetyillä perusteilla Verohallinnon toimittamat jälkiverotukset verovuosilta 2003–2005 on kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle tästä aiheutuva toimenpiteitä varten.

3. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä koskien A:n hallinto-oikeuden päätöksestä 17.11.2014 nro 14/1687/3 tekemää valitusta verovuosilta 2006 ja 2007 ratkaissut myös nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ei nyt lausu vaatimuksesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Sari Pennanen.

 
Julkaistu 7.9.2016