Muu päätös 4594/2016

Avustus yhtiölle (Pyhäjärvi)

Antopäivä: 1.11.2016
Taltionumero: 4594
Diaarinumero: 1314/3/16

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittaja B, Pyhäjärvi

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.3.2016 nro 16/0085/1

Asian aikaisempi käsittely

Pyhäjärven kaupunginhallitus on 28.8.2014 (§ 294) päättänyt, että kaupungin varoista määrätään maksettavaksi 68 498,58 euroa A Oy:lle.

Päätöksen mukaan maksettavaan summaan sisältyy 49 348,52 euroa palautusta vuosien 2011–2013 kiinteistöveroista. Palautuksen määrä on kiinteistöveron ylimenevä osuus siitä, jos A Oy:tä käsiteltäisiin verotuksellisesti yleishyödyllisenä yhtiönä. Maksettavaan summaan sisältyy lisäksi 19 150,06 euroa, joka on palautusta vuoden 2014 kiinteistöverosta, koska kaupungin ja yhtiön välistä kiinteistökauppaa ei ole voitu suorittaa loppuun asti hallinto-oikeudessa olevan valituksen käsittelyn johdosta.

Kaupunginhallitus on 20.10.2014 (§ 368) hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen mainitusta kaupunginhallituksen päätöksestä. Oikaisuvaatimuksessaan B on todennut, että päätös on laiton, kaupunginhallitus on ylittänyt toimivaltansa sekä että päätös on piilotukea A Oy:lle.

Päätöstä hylätä oikaisuvaatimus perusteettomana on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Toimivalta kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamisessa siirtyi Verohallinnolle 1.6.2013 alkaen. Veronkantolakia on muutettu 1.1.2013 voimaan tulleella lailla (882/2012). Verosta vapauttamista koskevat säännökset ovat lakiin lisätyssä 7 a luvussa. Lainmuutoksen yhteydessä myös termistöä on muutettu siten, että verohuojennuksen sijasta käytetään termiä verosta vapauttaminen.

Mikäli kunta halusi pidättää ratkaisuvallan itsellään, kunnan oli tehtävä ilmoitus Verohallinnolle 31.3.2013 mennessä. Ratkaisuvalta koskee tällöin kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamishakemuksia, jotka tulevat vireille aikavälillä 1.6.2013–31.12.2015. Kunta voi halutessaan pidättää ratkaisuvallan vain toisessa asiaryhmässä. Ennen 1.6.2013 vireille tulleisiin verosta vapauttamishakemuksiin sovelletaan hakemusajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Pyhäjärven kaupunginvaltuusto päätti 25.3.2013 § 71:ssä pidättää ratkaisuvallan kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamisessa Pyhäjärven kaupungilla koskien kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamishakemuksia, jotka tulevat vireille aikavälillä 1.6.2013–31.12.2015.

Verosta vapauttamisella tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä, jossa vero- ja maksuvelvollinen vapautetaan osittain tai kokonaan suoritettavasta tai jo suoritetusta verosta.

Verosta vapauttamista koskevat hakemukset ratkaistaan soveltaen veronkantolain 38 a §:ää, jossa muun muassa säädetään vapautuksen myöntämisperusteista ja valituskiellosta. Oikeuskäytännön mukaan kunnan viranomaisen verosta vapauttamishakemukseen antamaan päätökseen voi kuitenkin hakea muutosta kuntalain oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen liitetään valituskielto.

Kaupunginhallituksen päätös maksaa kaupungin varoista 68 498,52 euroa A Oy:lle turvaa yhtiön maksuvalmiuden tilanteessa, jossa kiinteistönkauppaa ei ole voitu suorittaa loppuun asti hallinto-oikeudessa olevan valituksen käsittelyn johdosta. A Oy on Pyhäjärven kaupungin kanssa tehdyn esisopimusluonnoksen mukaisesti alentanut jäävuorojen hintoja, mikä on aiheuttanut vajausta kassavirtoihin.

Kaupunginhallitus toteaa, että oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös on pantu täytäntöön siten, että on maksettu vuosien 2011, 2012 ja 2013 kiinteistöverosta vapauttamista tarkoittavat erät ja tehty sopimus niiden palauttamisesta, mikäli mahdollinen jatkovalitus menestyy.

Kaupunginhallituksen päätökseen on liitetty kunnallisvalituksen valitusosoitus, jossa on todettu muun ohella, että päätös on lähetetty kirjeellä (kuntalaki 95 §) 27.10.2014 B:lle, joka on merkitty valitusosoitukseen asianosaiseksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on poistanut kaupunginhallituksen päätökseen 20.10.2014 (§ 368) liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt B:n valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeus on hylännyt valittajan ja kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Veronkantolain 38 a §:n 1 momentin mukaan veronkantoviranomainen voi hakemuksesta myöntää vapautuksen tämän lain nojalla kannettavasta verosta ja maksusta sekä niiden viivästysseuraamuksista ja muista seuraamuksista. Vapautus voi olla osittainen tai täydellinen.

Saman pykälän 8 momentin mukaan tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Veronkantolain 38 b §:n 1 momentin mukaan kunta voi tehdä veronkantoviranomaiselle kunnallisveron sekä kiinteistöveron ratkaisuvaltaa koskevan ilmoituksen, jolloin ilmoituksensa mukaisesti kunta ratkaisee kunnallisverosta tai kiinteistöverosta taikka kummastakin verosta vapauttamista koskevat asiat noudattaen, mitä lain 38 a §:ssä säädetään.

Tosiseikasto ja oikeudellinen arviointi

Asiakirjoista ilmenee, että A Oy on tehnyt kaupungille hakemukset kiinteistöverojen palauttamisesta vuosilta 2011–2014. Hakemuksien mukaan yhtiö on maksanut/maksaa kiinteistöveroa yleisen kiinteistöveroprosentin mukaisesti. Yhtiö on pyytänyt, että Pyhäjärven kaupunki maksuunpanee kiinteistöverot vuosilta 2011–2013 yleishyödyllisille yhteisöille määrätyn veroprosentin mukaisesti ja palauttaa yhtiölle mainituilta vuosilta yleisen kiinteistöveron ja yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveron erotuksen. Palautettava määrä mainituilta vuosilta on yhteensä 49 348,52 euroa. Vuoden 2014 osalta yhtiö on pyytänyt, että kaupunki palauttaa sille sen maksettavaksi määrätyn kiinteistöveron kokonaisuudessaan eli 19 150,06 euroa. Edellä mainittujen määrien yhteismäärän 68 498,58 kaupunginhallitus on päätöksellään 28.8.2014 § 294 määrännyt maksettavaksi kaupungin varoista yhtiölle. Kaupunginhallituksen lausunnosta ilmenee, että kiinteistöveronpalautus yhtiölle on vuoden 2014 osalta maksettu vasta esitettyjä maksukuitteja vastaan.

Kaupunginhallituksen päätöksessä 28.8.2014 § 294 on edellä todettuun nähden tosiasiallisesti kysymys kiinteistöveroista vapauttamista koskevasta päätöksestä, joka on toteutettu palauttamalla A Oy:lle osittain sen vuosilta 2011–2013 maksamat kiinteistöverot ja kokonaan sen vuodelta 2014 maksama kiinteistövero. Veronkantolain 38 a §:n 8 momentti huomioon ottaen kiinteistöverosta vapauttamista koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen valituksenalaiseen päätökseen ei olisi tullut liittää valitusosoitusta eikä hallinto-oikeus tutki valitusta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos sekä asian laatu, ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Oikeudenkäynnin hallinto-oikeudessa voidaan ainakin osaltaan katsoa johtuneen siitä, että kaupunginhallituksen päätökseen 20.10.2014 § 368 ei ole liitetty ilmoitusta valituskiellosta, vaan siihen on liitetty virheellisesti valitusosoitus hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi ja kun valitusta sinänsä ei ole pidettävä ilmeisen perusteettomana, valituksen tutkimatta jättämisestä huolimatta ei ole kohtuutonta, että kaupunki joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Renne Pulkkinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus tutkii hänen valituksensa tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle valituksen tutkimista varten.

B on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

A Oy:n hallinto ei ole pyytänyt kiinteistöverojen palauttamista vuosilta 2011–2013. Edellä mainittuihin vuosiin liitetyt "hakuasiakirjat" on otettu kaupungin kirjanpidosta. Niitä ei ole esitetty kaupunginhallituksen kokouksessa eikä kaupunginhallitus ole 20.10.2014 §:n 368 kohdalla maininnut, että asiaa käsiteltäisiin veronkantolain mukaisesti.

Yhtiön esittämä perustelu kiinteistöveron palautuksista ei täytä veronkantolain 38 a §:n vaatimuksia, vaan kysymys on laittomasta yhtiön rahoittamisesta ja toiminnan tukemisesta. Verottaja ei ole myöntänyt A Oy:lle yleishyödyllisen yhteisön asemaa. Tämän on myös kaupunginhallitus todennut.

A Oy on yksityisten osakkeenomistajien omistama. Pyhäjärvellä vapautusta kiinteistöverosta eivät ole saaneet edes kylätoimikunnat, joilla on kiinteistö omistuksessaan, vaikka kylätalot ovat kaikkien käytössä olevia tiloja.

Lisäksi kiinteistöverosta vapauttamisen myöntää kuntalain mukaan valtuusto. Esillä olevassa asiassa päätöksen on tehnyt kaupunginhallitus.

Jos kysymys on verotuspäätöksestä, päätös ei ole koskaan ehdollinen vaan lopullinen. Kaupunginhallituksen päätös on ehdollinen. Jollei monitoimihallin kauppa toteudu, rahat on maksettava takaisin.

B on valituksensa täydennyksessä vielä todennut, että kaupunginhallituksen valituksenalaisesta päätöksestä 28.8.2014 (§ 294) käy ilmi, että kaupungin varoista maksetaan laittomasti avustusta A Oy:lle. Kysymys on yksityisten osakkeenomistajien omistamasta kiinteistöstä. Kiinteistöveron maksu kuuluu sille, jonka omistuksessa kiinteistö on 1.1. kunakin vuonna.

Jo pelkästään kyseisen §:n 294 otsikointi "A Oy:n kanssa tehtävän esisopimuksen joidenkin ehtojen ehdollinen täyttäminen" on harhaanjohtava. Kyseinen otsikko ei edellytä varojen palauttamista A Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Asiakirjoista saatu selvitys

A Oy on tehnyt kaupungille hakemukset kiinteistöverojen palauttamisesta vuosilta 2011–2014. Hakemusten mukaan yhtiö on maksanut/maksaa kiinteistöveroa yleisen kiinteistöveroprosentin mukaisesti. Yhtiö on pyytänyt, että Pyhäjärven kaupunki maksuunpanee kiinteistöverot vuosilta 2011–2013 yleishyödyllisille yhteisöille määrätyn veroprosentin mukaisesti ja palauttaa yhtiölle mainituilta vuosilta yleisen kiinteistöveron ja yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveron erotuksen. Palautettava määrä mainituilta vuosilta on yhteensä 49 348,52 euroa. Vuoden 2014 osalta yhtiö on pyytänyt, että kaupunki palauttaa sille sen maksettavaksi määrätyn kiinteistöveron kokonaisuudessaan eli 19 150,06 euroa. Edellä mainittujen määrien yhteismäärä on ollut 68 498,58 euroa.

Oulun ja Kainuun verotuksen oikaisulautakunta ei 10.5.2007 ole myöntänyt A Oy:lle yleishyödyllisen yhteisön asemaa.

Asiakirjoista ilmenee, että kaupunginhallitus on vuonna 2006 peritystä kiinteistöverosta alkaen antanut A Oy:lle avustusta kiinteistöveron maksuun talousarviossa olevan avustusselvityksen mukaisesti. Avustusanomusasia oli vuosien 2011 ja 2012 kiinteistöverojen osalta siirretty A Oy:tä koskevan kokonaisselvityksen yhteydessä käsiteltäväksi.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on 28.8.2014 (§ 294) päättänyt, että kaupungin varoista määrätään maksettavaksi 68 498,58 euroa A Oy:lle. Maksettavaan summaan sisältyy 49 348,52 euroa palautusta vuosien 2011–2013 kiinteistöveroista, jos A Oy:tä käsiteltäisiin verotuksellisesti yleishyödyllisenä yhtiönä. Maksettavaan summaan sisältyy lisäksi 19 150,06 euroa, joka on palautusta vuoden 2014 kiinteistöverosta, koska kaupungin ja yhtiön välistä kiinteistökauppaa ei ole voitu suorittaa loppuun asti hallinto-oikeudessa olevan valituksen käsittelyn johdosta.

Kaupunginhallitus on 20.10.2014 (§ 368) hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen, minkä jälkeen B on valittanut mainitusta oikaisuvaatimuspäätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja kunnallisvalitukseksi otsikoidussa kirjelmässään muun ohella uudistanut oikaisuvaatimuksessa lausutun.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on poistanut kaupunginhallituksen päätökseen 20.10.2014 (§ 368) liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt valituksen tutkimatta, koska veronkantolain 38 a §:n 8 momentti huomioon ottaen kiinteistöverosta vapauttamista koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ensin ratkaistava, onko asiassa kysymys kiinteistöverosta vapauttamista koskevasta asiasta vai A Oy:lle annetusta avustuksesta, jota koskeva valitus on käsiteltävä kunnallisvalituksena.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on kokouksessaan 28.8.2014 §:n 294 kohdalla käsitellyt asiaa "A Oy:n kanssa tehtävän esisopimuksen joidenkin ehtojen ehdollinen täyttäminen". Kuten edellä kohdasta "Asiakirjoista saatu selvitys" ilmenee kaupunginhallitus on mainitussa kokouksessa päättänyt kaupungin varoista maksettavaksi 68 498,58 euroa A Oy:lle.

Kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan asiassa ei ole miltään osin sovellettu veronkantolain verosta vapauttamista koskevia säännöksiä. Asiaa on pidetty veronkantolaissa tarkoitettuna verosta vapauttamista koskevana asiana vasta kaupunginhallituksen käsitellessä B:n kaupunginhallituksen aiemmasta päätöksestä tekemää oikaisuvaatimusta. Oikaisuvaatimuksen hylkäävään päätökseen on liitetty kuntalain (365/1995) mukaista kunnallisvalitusta koskeva valitusosoitus. Valitusosoituksesta käy ilmi, että oikaisuvaatimuksen kuntalaisena tehneelle B:lle on toimitettu oikaisuvaatimuspäätös tiedoksi kirjeitse. B on hakenut muutosta Pyhäjärven kaupunginhallituksen päätökseen 20.10.2014 (§ 368) kuntalain mukaisilla laillisuusperusteilla.

Edellä todetun perusteella asiassa ei ole kysymys kiinteistöverosta vapauttamista koskevasta asiasta, vaan avustuksen myöntämisestä kunnan varoista A Oy:lle. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut käsitellä asiaa kiinteistöveroista vapauttamista koskevana asiana eikä näin ollen mainitsemillaan perusteilla poistaa kaupunginhallituksen päätökseen 20.10.2014 (§ 368) liitettyä valitusosoitusta ja jättää tällä perusteella B:n tekemää valitusta tutkimatta.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asian palauttamisen peruste huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus ei ole tässä vaiheessa ratkaissut asian kunnallisvalituksena käsittelyn muita edellytyksiä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Riitta Kreula.

 
Julkaistu 1.11.2016