Muu päätös 4621/2016

Asia Valitus ympäristölupa-asiassa

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.11.2015 nro 15/0324/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 3.10.2014 viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä päätöksellä nro 190/2014/1 myöntänyt Nordkalk Oy Ab:lle ympäristöluvan Ihalaisen kaivoksen toimintojen muutoksille Lappeenrannassa. Muutoshakemus on koskenut olemassa olevan läjitysalueen korottamista ja laajentamista, uuden läjitysalueen perustamista sekä uuden kivenkäsittelylinjan rakentamista. Aluehallintovirastoon päätökseen on liitetty Ihalaisen kaivoksen toimintaa koskevat lupamääräykset 1–17 kokonaisuudessaan.

Päätöksen lupamääräys 5 kuuluu seuraavasti:

5. Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen

Toiminta on siten järjestettävä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Hyötykäyttökelpoiset jätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen tai käyttökohteeseen, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen. Vain hyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet voidaan toimittaa kaatopaikalle.

Toiminnassa muodostuvat jätteet on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään ja niitä on käsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu epäsiisteyttä, roskaantumista, pölyämistä, hajuhaittaa, pilaantumisvaaraa maaperälle tai pinta- tai pohjavesille eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Räjähdysainejäämiä sisältävien jätteiden käsittelyssä on muutoin noudatettava räjähdysaineita koskevia säädöksiä.

Poistettavat pintamaat ja louhinnasta muodostuva sivukivi on ensisijaisesti hyödynnettävä esimerkiksi tierakenteissa, muussa maarakentamisessa toiminta-alueella tai sen ulkopuolella, louhoksien täytössä ja maisemoinnissa sekä murskaamossa erilaisten murskeiden tuottamiseksi.

Vaaralliset jätteet on varastoitava asianmukaisesti merkityissä astioissa tai säiliöissä katettuna tai muuten vesitiiviisti. Erilaiset vaaralliset jätteet on pidettävä erillään toisistaan ja ryhmiteltävä ja merkittävä ominaisuuksiensa mukaan. Öljyjätteeseen ei saa varastoinnin aikana sekoittaa muuta jätettä tai ainetta eikä eri öljyjätelaatuja saa tarpeettomasti sekoittaa keskenään. Nestemäiset vaaralliset jätteet on varastoitava tiiviillä, reunakorokkein varustetulla alustalla tai muulla ympäristönsuojelun kannalta yhtä tehokkaalla tavalla siten, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Vaarallisten jätteiden pääsy maaperään, pohja- tai pintavesiin on estettävä.

Vaaralliset jätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen vaarallisen jätteen käsittely. Hyödyntämiskelpoiset jäteöljyt ja öljyä sisältävät jätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen vaarallisen jätteen hyödyntäminen. Vaarallista jätettä luovutettaessa on jätteen siirrosta laadittava siirtoasiakirja, josta ilmenevät valtioneuvoston päätöksen 659/1996 mukaiset tiedot.

Luvan saajan on noudatettava hakemukseen sisältyvää kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on arvioitava ja tarkistettava viimeistään 1.12.2018.

Rikastushiekka, sivukivi ja maanpoistomassa luokitellaan pysyväksi kaivannaisjätteeksi.

Rikastushiekan läjitysalueelle saa läjittää rikastamojen nykyisessä toiminnassa syntyvää rikastushiekkaa (VNA 179/2012; jäteluokka 01 04 12). Rikastustoiminnassa ja rikastuskemikaalien käytössä tapahtuvista rikastushiekan koostumukseen olennaisesti vaikuttavista muutoksista on ennalta ilmoitettava Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Muutosten vaikutus rikastushiekan koostumukseen ja jäteluokitukseen on tällaisen muutoksen tapahtuessa selvitettävä ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Rikastushiekasta tulee analysoida vuosittain ainakin rikki- (S), arseeni- (As), kad³mium- (Cd), kromi- (Cr), kupari- (Cu), nikkeli- (Ni), lyijy- (Pb) ja sinkkipitoisuudet (Zn) sekä niiden liukoisuus. Mikäli raskasmetallien pitoisuudet ja liukoisuudet ovat peräkkäisten analyysien perusteella riittävän vakiot, voidaan analysointiväliä muuttaa ELY-keskuksen erillisellä hyväksynnällä. Analyysitulokset tulee toimittaa Kaakkois-Suomen ELY-keskukseen ja Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään laitoksen vuosiraportoinnin yhteydessä.

Maanparannusaineet, jotka valmistetaan rikastushiekasta lisäämällä siihen dolomiittikalkkikiveä, PCC-kalkin saostusjäämää tai muuta vastaavaa kemikaalia ja jotka täyttävät lannoitevalmisteista annetun asetuksen mukaiset vaatimukset, ovat tuotteita.

Nordkalk Kalsiitti 2 LV, joka täyttää lannoitevalmisteista annetun asetuksen mukaiset vaatimukset ja jota käytetään maanparannusaineena, on sivutuote.

Maarakennuksessa käytettävä suodatinhiekka Nordkalk FS on sivutuote, kun seuraavat materiaalin ominaisuuden täyttyvät:

– Materiaalin rikkipitoisuus alittaa pitoisuuden 0,1 % tai rikkipitoisuuden ollessa yli 0,1 % mutta alle 1,0 % materiaali ei omaa haponmuodostuspotentiaalia eli NP/AP-suhde on yli 4.

– Pitoisuudet alittavat PIMA-asetuksessa mainittujen yhdisteiden pitoisuuksien kynnysarvot.

Edellä kuvatut ominaisuudet täyttävää rikastushiekkaa voidaan käyttää maarakentamisessa alueilla, jotka eivät sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesi³alueella.

Sivukiven ja maanpoistomassojen läjitysalueelle saa sijoittaa pysyvää maa- ja kiviainesta kuten maanpoistomassoja ja sivukiveä (jäteluokka 01 01 02) sekä toiminnassa syntyviä muita kiviainesjätteitä (01 04 08, 01 04 09 ja 01 04 10).

Laskeutusaltaista poistettavat lietteet ja muut toiminnassa muodostuvat lietteet on käsiteltävä ja sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vesien pilaantumista.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräystä 5 seuraavasti:

Määräys 5. Jätteitä ja jätehuoltoa koskevassa päätöksen ratkaisuosassa on (aikaisemman luvan) termi "ongelmajäte" korvattu termillä "vaarallinen jäte", termi "käsittely" termillä "loppukäsittely" ja termi "hyödyntäminen ja loppukäsittely" termillä "käsittely", jotka vastaavat 1.5.2012 voimaan tulleessa uudessa jätelaissa (646/2011) käytettäviä termejä.

Toiminnasta muodostuu jätteitä, jotka varastoidaan jätejakeittain erillisiin varastopaikkoihin jätteen keräilyä ja kuljetusta varten. Jätelain 15 §:n mukaan jätteet on kerättävä ja pidettävä toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa siinä laajuudessa kuin se on muun muassa jätehuollon asianmukaisen järjestämisen kannalta tarpeellista sekä teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Määräykset jätteiden loppukäsittelystä annetaan ympäristönsuojelulain 45 §:n 1 momentin nojalla. Jätelain 8 §:n mukaan jätteen syntyä on ehkäistävä. Jätteen haltijaa koskevat jätelain 2 luvun mukaiset yleiset huolehtimisvelvollisuudet jätehuollon järjestämisessä, muun muassa velvoite hyödyntää jäte, jos se on teknisesti mahdollista ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Toiminnassa syntyvistä jätteistä merkittävä osa on hyödyntämiskelpoista. Valtakunnallinen ja alueellinen jätesuunnitelma edellyttävät jätteiden synnyn ehkäisemistä, jätteiden määrän vähentämistä sekä toiminnan keskittämistä ja tehostamista. Louhinnassa muodostuva sivukivi on ensisijaisesti määrätty hyödynnettäväksi esimerkiksi tierakenteissa ja muussa maarakentamisessa sekä murskaamossa erilaisten murskeiden tuottamiseksi.

Toiminnassa käytettävien räjähteiden puhdistamattomat tyhjät päällykset luokitellaan räjähdysaineiksi ja niistä tehdyiksi esineiksi räjähdystarvikkeista annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 130/1980 mukaisesti. Jätelakia ei sovelleta räjähdystarvikkeen jätteeseen. Räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista annetussa valtioneuvoston päätöksessä 410/1986 annetaan ohjeet räjähdystarvikkeiden hävittämisestä. Näissä ohjataan tuhoamaan rähähdysaineet polttamalla avoimella paikalla, kasaamatta tai peittämättä.

Jätteen haltijan on oltava selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, lajista, laadusta, alkuperästä ja jätehuollon kannalta merkityksellisistä ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Jätteitä ei myöskään saa käsitellä ja säilyttää hallitsemattomasti. Vaarallisten jätteiden merkitsemistä ja siirtoasiakirjaa koskeva määräys perustuu jätelain 121 §:ään ja valtioneuvoston asetuksen jätteistä 9 ja 24 §:ään.

Karkeasta rikastushiekkajakeesta, joka on tarkoituksellisesti hiukkaskoon perusteella lajitettua, valmistetaan lisäämällä esimerkiksi dolomiittikalkkia tai PCC-kalkin saostusjäämää tuotenimikkeillä Nordkalk Kalsiitti LV tai Nordkalk Mg-5 LV käytettäviä maanparannusaineita, jotka täyttävät lannoitevalmisteista annetun asetuksen mukaiset vaatimukset ja jotka eivät ole tuotteeksi valmistamisen jälkeen enää jätettä. Tuotteet, jotka rikastushiekasta valmistetaan, täyttävät edellä kuvatun mukaisesti lannoitevalmisteista annetun asetuksen mukaiset vaatimukset ja ovat siten rinnastettavissa tavanomaisiin kaupallisiin lannoitevalmisteisiin. Rikastushiekasta valmistettuihin tuotteisiin sovelletaan lisäksi laadunvarmistus- ja -seurantamenettelyjä.

Sitä osaa rikastushiekasta, joka markkinoidaan ja käytetään kauppanimikkeillä Nordkalk Kalsiitti 2 LV ja Nordkalk FS on pidettävä jäännöstuotteena, joka ei ole jätettä. Tämä on perusteltua, koska näiden jakeiden jatkokäyttö on varmaa eikä vain mahdollista, jatkokäyttö tapahtuu ilman ennen uudelleen käyttöä tapahtuvaa jatkojalostusta ja ne muodostuvat osana jatkuvaa tuotantoprosessia. Hyödynnettävät jakeet rikastushiekasta, Nordkalk Kalsiitti 2 LV ja Nordkalk FS, sisältävät liiketaloudellista, ympäristötaloudellista ja ympäristönsuojelullista arvoa. Nordkalk Kalsiitti 2 LV korvaa kaupallisia maanparannustuotteita, joiden valmistamiseen käytetään maaperästä saatavia raaka-aineita ja energiaa. Nordkalk FS korvaa puolestaan maaperästä saatavaa hiekkaa. Kummankaan tuotteen käyttöön ei liity sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka poikkeaisivat normaalien kaupallisten tuotteiden käyttämisestä. Hyödynnettäväksi tarkoitettu rikastushiekka on lisäksi tarkoituksellisesti hiukkaskoon perusteella lajiteltua. Nämä maarakentamiseen tai maanparantamiseen käytettävät tuotteet nostetaan rikastushiekka-altaalta kuivumaan tai niitä toimitetaan kohteisiin suoraan rikastushiekka-altaalta. Ympäristöhaittojen ennalta ehkäiseminen on varmistettu lähinnä valvonnallisesta syystä asetetulla lupamääräyksellä, jonka mukaisesti Nordkalk FS ei saa sisältää haponmuodostuspotentiaalia ja lisäksi PIMA-asetuksessa mainittujen yhdisteiden osalta on kynnysarvo alitettava. Mikäli edellä mainitut kriteerit hyödynnettävän materiaalin osalta ylittyvät, on tähän lupapäätökseen haettava muutosta, jos rikastushiekan hyödyntämistä aiotaan jatkaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja vaatimuksen aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Nordkalk Oy Ab on hakenut ympäristölupaa Ihalaisen kaivoksen ja rikastamoiden toiminnan muutokselle. Muutokset koskevat olemassa olevan läjitysalueen korottamista ja laajentamista, uuden läjitysalueen perustamista sekä uuden kivenkäsittelylinjan rakentamista.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 8 §:n 2 momentin mukaan lupahakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- ja arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat. Hakemuksen laatijalla tulee olla riittävä asiantuntemus. Asetuksen 9-13 §:ssä säädetään lupahakemukseen sisällytettävistä tarkemmista tiedoista.

Hallinto-oikeus toteaa, että luvan hakijan on esitettävä ympäristölupahakemuksessaan lupaharkintaa varten tarvittavat laissa säädetyt tiedot ja selvitykset, joiden tulee perustua riittävään asiantuntemukseen. Nordkalk Oy Ab:n ympäristölupahakemuksen on laatinut ympäristöasioissa toimiva konsultointiyhtiö. Se valituksessa esitetty seikka, että sama yhtiö oli laatinut Nordkalk Oy Ab:n toimintaa koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan arviointiselostuksen, ei ole ollut esteenä ympäristölupaharkinnassa. Lupahakemuksessa on esitetty ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:ssä säädetyt tiedot jätteistä ja jätehuollosta ja muutoinkin hakemuksen tiedot ovat ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaisesti olleet riittävät lupaharkinnan kannalta.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaisesti ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Toiminnan muutoksen seurauksena, erityisesti sivukiven ja maanpoistomassojen läjitysalueiden laajennuksen ja uuden läjitysalueen rakentamisen seurauksena toiminnasta aiheutuvat päästöt jonkin verran lisääntyvät. Toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten minimoimiseksi päätöksessä on annettu ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla tarvittavat lupamääräykset. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukaisesta toiminnasta, lupamääräykset huomioon ottaen, ei voi katsoa aiheutuvan merkittävää ympäristön pilantumista tai sen vaaraa taikka muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n vastaista seurausta, kuten aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa todennut.

Päätöksen lupamääräys 5 velvoittaa luvan hakijan ensisijaisesti hyödyntämään poistettavat pintamaat ja louhinnasta muodostuvan sivukiven. Päätöksessä on muutoinkin annettu ympäristönsuojelulain 45 ja 45 a §:n sekä jätelain säännösten edellyttämällä tavalla riittävät määräykset jätteistä ja jätehuollosta sekä kaivannaisjätteistä. Asiassa ei ole tarpeen antaa valituksessa tarkoitettuja yksityiskohtaisempia rajoituksia maa-ainesten läjittämisestä.

Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain 66 §:ssä säädetyn mukaisesti ympäristölupa-asian käsittelyn yhteydessä tutkitaan vain vesistön pilaantumisesta johtuvien vahinkojen korvaaminen. Muilta osin toiminnasta mahdollisesti johtuvien ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia, ja vaatimukset tältä osin käsitellään kanteella käräjäoikeudessa.

Aluehallintoviraston päätöksen kumoamiselle tai sen muuttamiselle ei siten ole edellä lausutun perusteella syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Kirsi Stark, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Nordkalk Oy Ab:lle myönnetyn ympäristöluvan poistettavien pintamaiden ja louhinnasta muodostuvan sivukiven hyödyntämistä koskevan lupamääräyksen 5 kolmas kappale muutetaan siten, että siitä poistetaan sana "ensisijaisesti".

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Valitus koskee uusia läjitysalueita, niiden tarpeellisuutta, kokoa ja läjityksen aikataulutusta suhteutettuna ensisijaisuuskäsitteeseen. Erityisesti poistettavien pintamaiden ja sivukiven ensisijaista hyödyntämistä koskevaa määräystä tulee tarkentaa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään tulkinnut lakien velvoitteita osittain virheellisesti. Esimerkiksi sivun 6 perusteluissa tarkoitettaneen, että ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n edellyttämiä hyötykäyttö- ja loppusijoitusmääriä ei tarvitse hakijan esittää. Kyseisen 12 §:n mukaan, jos toiminta koskee jätteen hyödyntämistä tai loppukäsittelyä, hakemuksessa on oltava sen lisäksi, mitä 9–11 §:ssä säädetään, selvitys: 1) hyödynnettäväksi tai loppukäsiteltäväksi aiotun jätteen laadusta ja määrästä: 5) hyödyntämisen tai loppukäsittelyn tuottaman jätteen lajista, laadusta ja määrästä sekä siinä syntyvän jätteen hyödyntämistä tai loppukäsittelystä.

Saman kappaleen perusteluissa esitetään, että hakemuksessa esitetyt tiedot ovat ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaisesti riittävät. Ympäristösuojelulain (527/2014) 35 §:ssä on kuitenkin vain yksi momentti. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut eivät ole uskottavia.

Lupamääräys 5 velvoittaa luvan hakijan ensisijaisesti hyödyntämään poistettavat pintamaat ja louhinnasta muodostuvan sivukiven. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan kuitenkin, että asiassa ei ole tarpeen antaa valituksessa tarkoitettuja yksityiskohtaisempia rajoituksia maa-ainesten läjittämisestä. Perustelut ovat ristiriitaisia ja ne mahdollistavat, että yhtiö määrittelee milloin hyödyntäminen on ensisijaista.

Yhtiö tulee velvoittaa hyödyntämään poistettavat pintamaat ja louhinnasta muodostuva sivukivi tai hyväksyä niiden uudet loppusijoitusläjitykset. Massat tulee määritellä kuutioina, prosentteina tai muilla määreillä.

Suunniteltujen uusien läjitysalueiden ja Hanhijärven välillä oleville peltoalueille olisi sovittaessa mahdollisuus läjittää pintamaita jopa satoja tuhansia kuutioita suoraan hyötykäyttöön. Pelkästään A:n omistamalle Suurniitty-pellolle olisi 50–100 cm kerrospaksuuksilla mahdollisuus sijoittaa 15 000–30 000 m³ läjitysmassoja. A voisi luovuttaa kolmesta peltolohkosta yhden kokonaan hyötykäyttökelpoisten maiden läjitysalueeksi, jolloin läjitysmassat voisivat kaksinkertaistua. Kyseiselle lohkolle on tieyhteys.

Hallinto-oikeuden perustelut ovat ymmärrettävissä siten, että niissä varaudutaan tuleviin vesistöjen ympäristövahinkoihin. Tätä tulkintaa tukee hallinto-oikeuden toteamus, että toiminnan muutoksen seurauksena, erityisesti sivukiven ja maanpoistomassojen läjitysalueiden laajennuksen ja uuden läjitysalueen rakentamisen seurauksena toiminnasta aiheutuvat päästöt jonkin verran lisääntyvät. Teksti on tältä osin ristiriidassa muiden perustelujen kanssa. Lisäksi perustelu on lainvastainen luvan myöntämisen kannalta.

Edellä mainitut päästöt lisääntyvät väistämättä myös Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistössä. Lappeenrannan kaupungin Hyväristönmäelle hakeman jätevesipuhdistamon ympäristöluvan vuoksi päästöjen yhteisvaikutus kasvaa vesistössä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 4.1.2011 yksiselitteisesti todennut, että Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistön veden laadun parantaminen on välttämätöntä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että sillä ei ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut muun ohella seuraavaa:

Valituksenalainen päätös on ympäristösuojelulain (527/2014) siirtymäsäännösten mukaisesti tehty vanhaa ympäristönsuojelulakia (86/2000) soveltaen, jolloin valittajan esittämät viittaukset lain pykäliin eivät pidä paikkaansa. Pintamaiden ja sivukiven hyödyntämiseen liittyvä termi "ensisijaisesti" on lupakäytännössä vakiintunut ja liittyy muun muassa teknis-taloudellisiin hyödyntämismahdollisuuksiin. Lupamääräyksen toteutumista seurataan normaalin laitosvalvonnan yhteydessä. Valittaja on tuonut esille mahdollisuuden sijoittaa pintamaita omistamilleen peltoalueille. Ympäristölupapäätös ei estä kyseistä menettelyä.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että sillä ei ole uutta lausuttavaa asiasta. Lupapäätöksen määräyksessä 1 on otettu huomioon vesistökuormitus ja sen vähentäminen.

Lappeenrannan kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan lausunnon mukaisen vastineen.

Nordkalk Oy Ab on antanut valituksen, lausuntojen ja vastineiden johdosta vastineen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Vastineessa on todettu muun ohella seuraavaa:

Läjitysmääriin sekä läjityksen etenemisen aikatauluun vaikuttavat olennaisesti louhittavan kalkkikiven määrä, maa- ja kiviainesten hyötykäyttömäärät sekä hyötykäyttökohteet, eikä näiden täsmällinen arvioiminen ennalta ole mahdollista. Ihalaisen esiintymästä riittää toimimaan nykytahdilla kalkkikiveä ainakin sadaksi vuodeksi. Kalkkikiven louhinnan määrä ja samalla sivukiven määrä riippuu louhintatyön etenemisestä sekä markkinoiden kysynnästä.

Sivukivelle on moninaisia käyttökohteita. Sitä voidaan esimerkiksi käyttää sepelituotannon raaka-aineena, hyödyntää maanrakentamisessa sekä louhoksen rakentamiskohteissa muun muassa sisäisiin kulkuväyliin sekä patorunkona rikastushiekka-altaiden patojen korotuksessa. Sivukiveä on tarkoitus hyödyntää myös kaivosalueen ulkopuolisessa rakentamisessa. Nordkalk ensisijaisesti ja mahdollisuuksien mukaan hyödyntää sivukiven ja toissijaisesti läjittää sen. Poistettavat pintamaat tullaan täysimääräisesti hyödyntämään kaivoksen ja läjitysalueiden rakenteissa sideaineina sekä näiden maisemointiin. Ympäristölupapäätös ei ole esteenä pintamaiden sijoittamiselle A:n omistamille pelloille.

A on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Taina Nystén. Asian esittelijä Tuire Taina.