Muu päätös 4729/2016
Asia Rantayleiskaavaa koskeva valitus
Valittajat A, B, C, D, E, F ja G
Päätös, jota valitus koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.11.2015 nro 15/0409/1
Asian aikaisempi käsittely
Pudasjärven kaupunginvaltuusto on 5.9.2013 tekemällään päätöksellä (§ 41) hyväksynyt Iijokivarren oikeusvaikutteisen rantayleiskaavan (jäljempänä yleiskaava), joka on jaettu läntiseen ja itäiseen osa-alueeseen. Läntisellä osalla sijaitsevat Riepulan, Kipinän, Kollajan, Petäjäkankaan ja Hilturannan kylät ja itäisellä osalla Pirinrannan, Sotkajärven, Ervastin, Kurjen ja Yli-Kurjen kylät. Yleiskaavamääräyksen 1. mukaan yleiskaavaa voidaan käyttää ranta-alueilla sijaitsevilla P-, A-, AT, ATY-, AM-, RM- ja RA-alueilla rakennusluvan myöntämisen perusteena (maankäyttö- ja rakennuslaki 72 §).
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä. Lisäksi hallinto-oikeus on hylännyt valittajien vaatimukset katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä heidän oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Katselmus ja suullinen käsittely
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, lain 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.
Lain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.
Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos suullista käsittelyä pyytäneen asianosaisasema perustuu kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen.
Lain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Katselmuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään suullisesta käsittelystä.
Suullista käsittelyä on pyydetty valittajien näkemyksen mukaan epäselviksi jäävien seikkojen selvittämiseksi muun muassa käytetyn korkeusjärjestelmän osalta ja ainakin diplomi-insinööri Peter Reiterin kuulemiseksi. Kun otetaan huomioon asiakirjoista ilmi käyvä kattava selvitys korkeusjärjestelmistä ja tulva-alueista ja niiden vaikutuksesta rakennusoikeuden määräytymiseen, hallinto-oikeus katsoo, että aihetta katselmuksen tai suullisen käsittelyn toimittamiseen ei ole valittajien mainitsemilla perusteilla.
Menettelyä koskevat valitusperusteet
Kaavaehdotuksen muuttaminen nähtävillä pidon jälkeen, hyväksytyn kaavan asettaminen nähtäville ja asian käsittely valtuustossa
Sovellettavat säännökset
Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan, asemakaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.
Kuntalain (365/1995) 90 §:n 1 momentin mukaan valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä muun muassa sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaan, jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Uudelleen nähtäville asettaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos muutokset koskevat vain yksityistä etua ja niitä osallisia, joita muutokset koskevat, kuullaan erikseen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 3 momentin mukaan yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain.
Asiassa saatu selvitys
Kaavan laatijan vastineesta käy ilmi, että Haapokari-Kurjen ympäristöön on tarkemman kartta-aineiston perusteella pystytty tekemään tarkempi tulvakartan rajaus. Yleiskaavaa on nähtävillä pidon jälkeen muutettu siten, että kaavassa on uuteen tulvarajaukseen perustuen osoitettu kuusi uutta rakennuspaikkaa Haapokarin alueelle ja yksi Kurjen alueelle. Kaavakarttaan on lisäksi korjattu Kollajassa venevalkaman paikka sen nykyiselle sijaintipaikalle, Hilturannalla on vaihdettu yhden asuintontin paikkaa sekä lisätty suojelutie (vanha kylätie) ja kulttuurimaisema-alue (sk-3) seurakunnan maalle. Muutoksista on sovittu maanomistajien kanssa. Kaavakarttaan on lisäksi tehty maanomistajien toiveiden mukaisesti lukuisia pieniä tarkistuksia muun muassa tonttien rajoihin ja sijaintiin palstalla tai ohjeellisten tonttien siirtoja niiden nykyisille rasitteen mukaisille paikoille. Tehdyt muutokset on esitelty valtuustolle 5.9.2013 kaavan hyväksymismenettelyssä.
Korjattu kaavakartta on ollut Internetissä nähtävillä valtuuston kokousta seuraavana päivänä ennen päätöksen kuuluttamista. Kaavakartoille ja selostukseen on lisätty yleiskaavan hyväksymispäivä ja näin täydennetty aineisto on viety Internettiin 12.9.2013.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Siltä osin kuin valittajat ovat vedonneet siihen, että he eivät ole onnistuneet saamaan valtuuston 5.9.2013 hyväksymää kaavakarttaa käyttöönsä Internetin kautta, hallinto-oikeus toteaa, että mainitulla seikalla ei ole merkitystä yleiskaavan lainmukaisuutta arvioitaessa.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukainen vaatimus kaavaehdotuksen uudelleen nähtäville asettamisesta koskee vain olennaisia muutoksia. Epäolennaisia muutoksia ovat muun muassa muodolliset korjaukset sekä tekniset tarkistukset ja lisäykset. Myöskään pienehköt asialliset muutokset eivät yleensä ole olennaisia. Arvioitaessa tehtyjen muutosten olennaisuutta on otettava huomioon muun muassa suunnittelualueen olosuhteet, vaikutukset ympäristöön ja maanomistajien asemaan, muutosten laatu sekä suhteellinen ja absoluuttinen koko.
Kaavaratkaisun mukaan maanomistajilla on emätilakohtaisen mitoituksen rajoissa mahdollisuus myös myöhemmin käyttää ranta-aluetta rakentamiseen, mikäli rakennuspaikka myöhemmin saatavien tulvaa koskevien tietojen perusteella osoittautuu rakentamiskelpoiseksi. Kaavassa osoitettujen rakennuspaikkojen lisäksi kaava-alueelle voi siten myöhemmin muodostua muitakin rakennuspaikkoja. Kun otetaan lisäksi huomioon edellä kuvattujen muutosten laatu ja määrä verrattuna kaava-alueen suureen yli 8 000 hehtaarin pinta-alaan ja se seikka, että tehtyjen muutosten ei ole edes väitettykään aiheuttavan valittajille kohtuutonta haittaa tai vaikuttavan muutoin merkittävästi heidän asemaansa, hallinto-oikeus katsoo, että yleiskaavaa ei ole sen nähtävillä pidon jälkeen muutettu maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti.
Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 3 momentin mukaan yleiskaava voidaan laatia myös osa-alueittain. Yleiskaava on siten voitu jakaa useampaan osa-alueeseen ja käsitellä ne kahdessa omassa menettelyssään valtuustossa.
Ottaessaan kaavan hyväksymistä koskevan esityksen käsiteltäväkseen valtuutetut ovat katsoneet saamansa kaavan valmisteluaineiston ja tiedot sekä asian perehtymiseen käytettävissä olleen ajan riittäviksi. Valtuuston päätös kaavan hyväksymisestä on ollut yksimielinen. Valittajien esittämän yleisluontoisen väittämän perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että valtuustoa olisi johdettu harhaan tai että asiassa olisi annettu valtuustolle virheellistä tai puutteellista tietoa.
Edellä lausuttu huomioon ottaen syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen nyt kysymyksessä olevilla perusteilla ei ole.
Kaavan sisältöä koskevat valitusperusteet
Kaava-alue ja kaavaratkaisu keskeisiltä osin
Yleiskaava käsittää Pudasjärven kaupungin alueelle sijoittuvan osan Iijoen ranta-alueesta. Suunnittelualue jakautuu läntiseen ja itäiseen osaan. Läntinen osa ulottuu Yli-Iin (1.1.2013 alkaen Oulu) rajalta Kurenalan asemakaavan rajalle ja itäinen osa siitä Taivalkosken kunnan rajalle asti. Läntisessä osassa on jokivartta noin 38 kilometriä ja kaava-alue on noin 3 800 hehtaaria. Läntisellä alueella sijaitsee viisi kylää eli Riepula, Kipinä, Kollaja, Petäjäkangas ja Hilturanta. Itäisessä osassa on jokivartta noin 54 kilometriä, ja alueen pinta-ala on noin 4 300 hehtaaria. Myös itäisessä osassa sijaitsee viisi kylää eli taajama-Pirinranta, Sotkajärvi, Ervasti, Kurki ja Yli-Kurki sekä vaikutusalueella Hirvaskoski.
Alueella on voimassa vuonna 2005 vahvistettu Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jota ollaan uudistamassa. Iijokivarsi on maakuntakaavassa osoitettu Pudasjärven kaupungin alueella maaseudun kehittämisen kohdealueeksi (mk-1), jonka suunnittelussa on erityistä huomiota kiinnitettävä luonnon ja ympäristön kestävään käyttöön ja muun muassa ulkoilureitistön kehittämiseen. Alueelle on lisäksi osoitettu muun muassa virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia (luonnon monikäyttöalue) sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeitä alueita. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisessa kaavoituksessa tulee määritellä tulvan aiheuttamat rajaukset rakentamiselle.
Kurenalan oikeusvaikutukseton osayleiskaava ja valmisteilla oleva Törrökankaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava rajautuvat yleiskaava-alueeseen. Viimeksi mainitun kaavan laatiminen on aloitettu vuonna 2002 ja Kurealan yleiskaavan ajantasaistaminen vuonna 2005. Vireillä olevien osayleiskaavojen rajauksia on tarkistettu ja sovitettu yhteen Iijokivarren yleiskaavan rajauksen kanssa Iijokivarren kaavan valmistelun yhteydessä. Alueella ei ole voimassa rantayleiskaavoja. Iijokivarren yleiskaavan alue rajautuu Kurenalan asemakaavan alueeseen.
Yleiskaavan tavoitteena on Pudasjärven kuntasuunnitelman mukaisesti kehittää jokivartta ja lisätä matkailua. Iijoen keskijuoksu on maakunnallisesti tärkeimpiä kalastusalueita. Jokivarsi on osittain rakennettu, ja maanomistajille on pyritty osoittamaan uusia rakennuspaikkoja, mitä rajoittaa kuitenkin alavat tulva-alueet. Suunnitteluperiaatteena on ollut kylien ja maaseudun perinteisten elinkeinojen vahvistaminen ja kylien säilyttäminen elinvoimaisina.
Yleiskaava on laadittu oikeusvaikutteisena. Kaava perustuu emätilakohtaiseen mitoitukseen, ja rantaviivan pituus on muunnettu Etelä-Savon liiton ohjeen mukaisesti ottaen huomioon vesistön ja maa-alueiden leveys. Myös tulvavaara-alueille on laskettu mitoituksen mukaiset rakennusoikeudet, jotka on pyritty siirtämään emätilan sisällä toisille rakentamiskelpoisille palstoille. Kylien tukemiseksi rakennusoikeudet on pyritty ensisijaisesti siirtämään kyläalueille ja viimeisenä mahdollisuutena maaseutu- tai erämaa-alueille. Tulva-alueille ja upottaville suoalueille ei ole osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Tulva-alueilla jo olevat, aiemmin myönnettyjen rakennuslupien perusteella rakennetut loma-asunnot on kuitenkin osoitettu yleiskaavassa rakennuspaikoiksi (RA-3). Aluevarausta koskevan kaavamääräyksen mukaan rakennettaessa näille rakennuspaikoille tulee ottaa huomioon uudet alinta rakennuskorkeutta koskevat vaatimukset.
Vaikutusten selvittäminen ja kaavan sisällöllinen lainmukaisuus
Keskeiset sovelletut oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.
Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella.
Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.
Yleiskaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä mainitussa laissa säädetään. Saman lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena muun ohella laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:
1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7) ympäristöhaittojen vähentäminen
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Mainitun pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.
Ranta-alueiden loma-asutusta koskevista yleis- ja asemakaavan erityisistä sisältövaatimuksista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:
1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;
2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä
3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.
Tulva-alueen rajaus ja sen perusteena olevat selvitykset
Tulvia koskevat selvitykset ja arviot
Alhaisesta järvisyydestä johtuen virtaaman vaihtelut sekä kevättulvien korkeuden vaihtelut ovat Iijoella suuret. Huomattavan suuria tulvia on ollut vuosina 2012, 1993, 1989, 1982 ja 1977. Tulvat ovat keväällä yleisiä Iijoen keskiosalla, Pudasjärven ja Jongunjärven alueella. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu etenkin silloin, kun Irnin ja Koston säännöstelyaltaat ovat jo täynnä tulvan alkaessa. Joen ylemmillä osilla tulvia aiheuttavat suppapadot vesistön jäätymisaikoina.
Yleiskaavan laadinnassa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen edellyttämää vuoden 1982 tulva-aineistoa, jota myös ELY-keskus on käyttänyt käsittelemissään poikkeamislupa-asioissa. Tämän niin sanotun huipputulvan on katsottu olleen keskimäärin kerran viidessäkymmenessä vuodessa toistuvan tulvan taso, mikä on katsottu sopivan kaavatyön pohja-aineistoksi. Vuoden 1982 tulva-aineisto (tulvakorkeuslukemat) on kerätty hankkeessa, jossa ovat olleet mukana silloiset ympäristöviranomaiset (nykyinen ELY-keskus).
Tulvatietoja on täydennetty kaavoitustyön yhteydessä. Muun muassa maaston korkeuksia ja asukkaiden maastoon ja rakennuksiin tekemien tulvamerkintöjen korkeustasoja on mitattu syksyllä 2012 yhteensä yli sadassa kohteessa. Mittaustulokset vastasivat ELY-keskuksen aineiston korkeuslukemia lukuun ottamatta väliä Kipinä–Kollaja, jossa maanomistajien merkitsemät korkeudet saattoivat poiketa metrin ELY-keskuksen tulva-aineiston korkeuksista. Lisäksi tulvakorkeudet on mitattu veneestä käsin toukokuussa 2013 välillä Pudasjärvi–Kipinä. Kipinän sillankorvassa tehdyn mittauksen mukaan tulva oli noin 50 senttimetriä alempana kuin vuoden 1982 mittauksessa, mutta siitä ylävirtaan päin mentäessä ero kasvoi siten, että Vuormakosken niskalla ero oli 1,5 metriä ja siitä ylöspäin 1,6–1,8 metriä (vuoden 2012 mittaustulokset/laskennalliset arviot). Vuoden 2013 tulva oli kuitenkin vuoden 1982 tulvasta poiketen tavanomainen eikä huipputulva.
Saadun selvityksen mukaan tulva-aineisto ja siinä käytetyt korkeuslukemat perustuvat kaavan länsiosalla (Sarvela-Pudasjärvi) pääosin Iijoen pituusleikkauskarttaan, vuosien 1982 ja 1989 tulvakeväiden havaintoihin sekä Kipinän ja Tuulisalmen virallisten mittauspisteiden havaintoihin. Kaavan itäosalta (Haapokari-Haapua) ei ole ollut saatavilla aivan yhtä tarkkaa tietoa tulvakorkeusluvuista kuin kaavan länsiosalla.
Pituusleikkauskartta on laadittu korkeusjärjestelmään N43 ja sen tiedot on muutettu suunnittelukartan pohjakartan eli Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeusjärjestelmään N60 lisäämällä korkeustietoihin järjestelmien välinen ero 13 senttimetriä. Nämä luvut on kirjattu kaavakartalle ylimpinä tulvakorkeuksina. Länsiosalla Kurenalan keskustan alapuolisten alueiden osalta on ollut käytössä tarkka maaston laserkeilausaineisto, jonka avulla tulva-alueen rajaus on voitu tehdä tarkemmin. Tulva-alueen rajaustyötä varten pituusleikkauskartan lukemat on muunnettu korkeusjärjestelmään N2000, jonka lukuarvoja on käytetty ainoastaan rajaustyön apuna eikä niitä ole kirjattu kaavakartalle. Mittauspisteiden korkeusasemien tarkkuus on maastossa tehtyjen tarkistusmittausten perusteella noin +/- 0,15 metriä. Itäosalla tulva-alueiden laajuuden laskenta perustuu 10x10 metrin pisteverkon korkotietoihin (tarkkuus noin +/- 1,4 metriä), mistä johtuen tulva-alueen rajaus kaavan itäosalla on epätarkka. Kaavoittajan vastineen mukaan sittemmin myös Kurenalan itäpuolella olevalle osalle Iijoen ympäristöä Pirinrantaan asti oli keväällä 2013 saatavissa laserkeilausaineistoa.
Tulva-alueen raja on määritelty laaditun kolmiulotteisen maastomallin ja luodun tulvapintamallin tietokoneohjelmalla laskettuun leikkauskohtaan.
Tulvarajan määrittelyssä on käytetty apuna kerran 50 vuodessa tapahtuvaksi arvioitua tulvaa (1982), jonka korkeus on kaavoituksessa yleisesti käytettyä kerran 100 vuodessa tapahtuvaa tulvaa alempi. Reiter Oy:n laatimia suurimpia mahdollisia laskennallisia tulvahuippuja, jotka ovat noin 1–2 metriä korkeampia kuin kaavakarttaan merkityt arviot, ei ole sellaisenaan otettu tulvarajauksen lähtöoletuksiksi.
Yleiskaavan yleismääräyksen 9 mukaan rakennuspaikka ei saa olla tulvauhanalainen. Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kosteudelle alttiit rakennusosat on sijoitettava jokialueella vähintään 1 metriä ja järvialueilla 0,7 metriä ylemmäksi kuin kerran 50 vuodessa laskettu kaavakartalla osoitettu korkein tulvakorkeus (HW 1/50), elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Mikäli edellä mainittu rakennuskorkeus on joskus ylitetty (jääpatotulva), on tämä korkeampi korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuksia määritettäessä. Niillä alueilla, joilla HW 1/50 laskentaa ei ole tehty, alimmat rakentamiskorkeudet määritetään tapauskohtaisesti suurimpien havaittujen tulvakorkeuksien perusteella.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Yleiskaavan alue on laaja, yli 8 000 hehtaaria, ja siihen sisältyy noin 92 kilometriä Iijoen vartta. Kun lisäksi otetaan huomioon Iijoen vesistön erityispiirteet kuten se, että Iijoen vesistössä on vain vähän tulvannousua rajoittavia järviä, sekä tulvien suuri vaihtelu, yhtenäisen tulvarajauksen määrittäminen koko kaava-alueen käsittävälle ranta-alueelle on haasteellista. Koko kaava-alueen kattavan tulvamallin laatiminen ei ole mahdollista pelkästään yksittäisten maanomistajien tulvaa koskevien havaintojen perusteella. 1980- ja 1990-luvuilla ei ole ollut käytettävissä yhtä tarkkoja mittaus- ja arviointimenetelmiä kuin nykyisin, mutta selvitykset on tehty tuolloin käytettävissä olleita parhaita menetelmiä ja aineistoja hyväksi käyttäen. Tulvia koskevia tietoja on kaavoitustyön edetessä täydennetty edellä kerrotuin tavoin.
Eri korkeusjärjestelmien välinen ero on otettu huomioon tulvaa koskevia tietoja käsiteltäessä. Korkeusjärjestelmien väliset erot eivät muutoinkaan ole niin merkittäviä, että kaava-alueen eri osa-alueiden maanomistajat olisivat joutuneet tästä syystä perusteettomasti eriarvoiseen asemaan, etenkin kun maanomistajakohtainen rakennusoikeus on arvioitu emätilaselvityksen perusteella. Tältä osin hallinto-oikeus vielä toteaa, että riippumatta käytetystä korkeusjärjestelmästä huomattava osa Iijokivarren rantayleiskaavan ranta-alueista sijaitsee tulvavaara-alueella.
Yleiskaavaa laadittaessa on tullut ottaa huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Mainittujen tavoitteiden kohdassa 4.3. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu on erityistavoitteissa todettu muun muassa, että alueidenkäytössä on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaara-alueet ja pyrittävä ehkäisemään tulviin liittyvät riskit. Alueidenkäytön suunnittelussa uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvavaara-alueille. Tästä voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen osoitetaan, että tulvariskit pystytään hallitsemaan ja että rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista.
Yleiskaavassa osoitettu tulva-alueen rajaus on ohjeellinen, eikä kaavan tarkoituksena siten ole ratkaista ranta-alueiden rakentamista lopullisesti tulvauhan alaiseksi arvioitujen ranta-alueiden osalta. Noiden alueiden mahdollinen myöhempi rakentaminen on turvattu kaavaratkaisussa ottamalla yleisestä kaavoituskäytännöstä poiketen huomioon mitoituksessa myös tulva-alueella sijaitseva rantaviiva. Tulvauhanalaisten alueiden rakennusoikeudet on merkitty emätilaselvitykseen, ja rakentaminen on mahdollista poikkeamisluvalla, mikäli myöhemmät selvitykset osoittavat rakennuspaikan rakentamiskelpoiseksi. Koska tulva-alueiden rajaus on osoitettu kaavassa vain ohjeellisena, yksittäisen rakennuspaikan rakentamiskelpoisuutta poikkeamis- ja rakennuslupamenettelyssä arvioitaessa on mahdollista ottaa huomioon myös kyseistä rakennuspaikkaa koskevat aikaisempien tulvien korkeutta koskevat tosiasialliset havainnot ja mittaustulokset. Toisaalta, mikäli yleiskaavassa osoitettu rakennuspaikka osoittautuu myöhempien selvitysten perusteella tulvauhan alaiseksi, myös tämä on otettava huomioon.
Ylimmän arvioidun tulvakorkeuden lisäksi alimpia sallittuja rakennuskorkeuksia määriteltäessä kaavoituksessa otetaan yleisen käytännön mukaisesti huomioon niin sanottu lisäkorkeus, jonka määrä vaihtelee vesistön laadun mukaan. Vesistöt käyttäytyvät eri tavalla tulva-aikaan, minkä vuoksi joki- ja järvialueiden osalta on siten yleensä käytetty eri lisäkorkeutta. Myös samassa vesistössä voi olla olosuhteiltaan erilaisia alueita, minkä vuoksi lisäkorkeus voi vaihdella myös saman vesistön eri osissa.
Kaavaratkaisulle, jossa kosteudelle alttiit rakennusosat on pääsääntöisesti määrätty sijoitettavaksi jokialueilla vähintään yhden metrin ja järvialueilla 0,70 metriä ylemmäksi kaavassa osoitettua ohjeellista tulvakorkeutta, on siten ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet, eikä sen voida katsoa olevan vastoin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Kaavoitustyön pohjana olevan kerran viidessäkymmenessä vuodessa tapahtuvan huipputulvan ja tulevaisuudessa tapahtuvien tulvien osalta ei ole mahdollista saada ehdotonta tarkkaa tietoa, vaan tulvakorkeudet ovat aina arvioita, joiden tarkkuus vaihtelee muun muassa vesistön luonteesta johtuen. Kuten edellä on todettu, Iijoen virtaaman vaihtelut sekä kevättulvien korkeuden vaihtelut ovat suuria, mikä vaikuttaa olennaisesti ylintä tulvakorkeutta koskevan arvion tarkkuuteen. Tämä on kuitenkin otettu huomioon kaavaratkaisussa edellä todetuin tavoin rakentamisen mitoituksessa tulvavaara-alueiden osalta. Kun otetaan huomioon edellä kuvatut olosuhteet, tulva-aluerajauksen perusteena olevista tiedoista saatu selvitys ja se seikka, että yleiskaava on luonteeltaan yleispiirteinen suunnitelma alueen maankäytön ohjaamiseksi, hallinto-oikeus katsoo, että tulva-aluetta koskeva rajaus perustuu riittäviin asianmukaisiin selvityksiin ja tutkimuksiin. Kaavaratkaisu täyttää siten nyt kysymyksessä olevalta osin yleiskaavalle asetetut sisältövaatimukset.
Tulvavaara-alueelle sijoittuvat jo olemassa olevat loma-asuntoalueet (RA-3)
Yleiskaavassa on myönnytyksenä maanomistajille poikkeuksellisesti osoitettu rakennuspaikoiksi tulvavaara-alueilla jo olevat aiemmin myönnettyjen rakennuslupien mukaiset loma-asuntojen rakennuspaikat. Myös näillä rakennuspaikoilla tulee uudisrakentamisessa ottaa huomioon kaavassa annetut määräykset muun muassa rakennuspaikan rakennettavuuden selvittämisestä (yleismääräys 5), ympäristöarvojen huomioon ottamisesta (yleismääräys 6) ja kosteudelle alttiiden rakennusosien sijoittamisesta (yleismääräys 9). Lisäksi rakentaminen kysymyksessä oleville rakennuspaikoille edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n 1 momentin mukaisesti lain 116 §:n 2 momentissa ja 117 §:n 1 momentissa rakennuspaikalle ja rakentamiselle säädettyjen yleisten vaatimusten täyttymistä muun muassa tulvavaaran huomioon ottamisen ja rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sopeutumisen sekä kauneuden ja sopusuhtaisuuden osalta.
Yleiskaavaratkaisussa on haluttu antaa tulvavaara-alueilla sijaitsevien loma-asuntojen omistajille mahdollisuus lisärakentamiseen ja tuhoutuneiden rakennusten korjaamiseen tai korvaamiseen uusilla. Maanomistajilla ei kuitenkaan ole ehdotonta oikeutta uudisrakentamiseen, vaan edellytykset rakentamiseen ratkaistaan tapauskohtaisesti rakennuslupamenettelyn yhteydessä ottaen huomioon muun muassa kaavamääräyksissä ja maankäyttö- ja rakennuslaissa rakennuspaikan rakennettavuuden sekä maiseman ja ympäristön huomioon ottamisen osalta asetetut vaatimukset. Yleiskaava täyttää siten nyt kysymyksessä olevalta osin maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa ja 73 §:n 1 momentissa terveellisen ja turvallisen elinympäristön sekä maiseman ja ympäristön osalta asetetut vaatimukset.
Mitoitus
Saatu selvitys
Rakentamisen mitoitus rantavyöhykkeellä perustuu emätilakohtaiseen mitoitukseen. Mitoituksen perusteena rantavyöhykkeellä ei yleisesti kaavoituksessa noudatetun käytännön mukaisesti käytetä todellista rantaviivaa vaan niin sanottua muunnettua rantaviivaa, jonka määrittelyssä otetaan huomioon muun muassa vesistön ja maa-alueiden leveys, maa-alueen rakentamiskelpoisuus ja luonnonolosuhteet. Muunnetun rantaviivan määrittämisen perusteet on valituksenalaisen kaavaratkaisun osalta esitetty kaavaselostuksessa. Lisäksi mitoituksessa on otettu huomioon maakuntakaavan suunnitteluohje vapaaksi jätettävän rantaviivan määrästä.
Mitoitusalueet on rajattu ympäristöselvityksen ja asetettujen tavoitteiden pohjalta. Kaava-alue on jaettu rakentamisen nykytilanteen, luonnonolosuhteiden ja saavutettavuuden perusteella kuuteen eri alueeseen:
- taajama-alue (taajaman lievealue)
- kehittyvät kylät, kymmenen loma-asuntoa kilometriä kohden (Kipinä, Pirinranta ja Ervasti)
- kylät, kahdeksan loma-asuntoa kilometriä kohden (Riepula-Vesala, Kollaja, Haapokari-Lammela, Jaaskamovaara ja Kurki)
- pienkylät, kuusi loma-asuntoa kilometriä kohden (Takakangas-Sarvela, Ollikuiva, Ahosenranta, Petäjäkangas, Keräsenniemi-Hilturanta, Sotkajärvi ja Yli-Kurki–Kellolampi)
- maaseutualueet, neljä loma-asuntoa kilometriä kohden
- erämaa-alueet, kaksi loma-asuntoa kilometriä kohden
Niin sanotuiksi erämaa-alueiksi on määritelty alueet, joilla on paljon rakentamiskelvotonta maata (suo, tulva-alue), vähän tai ei olleenkaan nykyistä rakentamista tai maanomistajien toivomia uusia rakennuspaikkoja ja/tai huonot tieyhteydet. Kaavaratkaisussa erämaa-alueiksi ei siten ole määritelty vain täysin rakentamattomia alueita. Emätilalaskelman mukainen mitoitus erämaaksi määritellyillä alueilla on huomattavasti suurempi kuin maanomistajien näille alueille toivomien rakennuspaikkojen määrä. Huomattava osa emätilamitoituksen mukaisista rakennuspaikoista on jäänyt yleiskaavassa osoittamatta alueen tulvauhan perusteella.
Rakentamisen määrää kaava-alueella rajoittavat laajat tulvavaara-alueet. Rantaan kohdistuu rantavyöhykkeellä ja sen taustalla sijaitsevissa kylissä olevien noin 840 loma-asunnon ja asunnon käyttöpaine sekä mahdollisesti tulevien uusien, noin 200 rakennuspaikan yhteystarve vesistöön.
Mitoituksen tavoitteena on ollut uuden asutuksen keskittäminen jo olemassa oleviin kyliin. Eniten rakennuspaikkoja on osoitettu kylä-, pienkylä- ja maaseutualueille, sillä kehittyvät kylät ovat jo tiiviisti rakennettuja. Kaavaa laadittaessa suunnittelualueella on ollut noin 190 asuntoa ja 320 loma-asuntoa mitoitettavalla rantavyöhykkeellä. Kaavalla on osoitettu uusia rakennuspaikkoja läntiselle osalle 166 ja itäisellä osalle 139. Rakennuspaikoista 86 on siirretty ja osoitettu rantavyöhykkeen ulkopuolelle ja rantavyöhykkeelle on osoitettu 219 uutta rakennuspaikkaa. Rakennuspaikkojen määrän kasvu rantavyöhykkeellä on noin 42 prosenttia. Lisäksi yleiskaavassa on osoitettu kahdeksan uutta matkailupalveluiden aluetta (RM-2) ja kaksi uutta tulvavaara-alueelle sijoittuvaa ryhmäpuutarha-aluetta/palstanviljelyaluetta (RP-1).
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin mukaisesti kunta huolehtii alueiden käytön suunnittelusta, rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan sekä maapolitiikan harjoittamisesta. Kunnan on alueiden käytön suunnittelussa otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavoille säädetyt sisältövaatimukset ja Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevä yhdenvertaisuusperiaate.
Maanomistajalla ei ole ehdotonta oikeutta saada käyttää maataan rakentamiseen. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole määrätty, miten suunnittelun perusteena olevan rantaviiva on määriteltävä tai kuinka monta rakennuspaikkaa rantaviivakilometriä kohden kaavassa tulee osoittaa. Rakentamisen määrää rajoittavat laissa kaavoille asetetut sisältövaatimukset muun muassa luonnonolosuhteiden huomioon ottamisesta ja rakentamisen ulkopuolelle jätettävän ranta-alueen määrästä. Kaavaratkaisu rakentamisen määrän osalta perustuu siten kunkin suunnittelualueen yksilöllisiin ominaisuuksiin, maanomistajien esittämiin toiveisiin rakentamisen osalta sekä kunnan maankäyttöä ja alueiden kehitystä koskevissa suunnitelmissa asetettuihin tavoitteisiin.
Kun otetaan huomioon käytetyn mitoituksen perusteena olevat Pudasjärven kaupungin maankäyttöä ja kaupungin kehittämistä koskevat tavoitteet, suunnittelualueella ja sen taustalla olevassa maastossa jo tapahtunut rakentaminen, kaavassa osoitettujen uusien rakennuspaikkojen määrä ja maanomistajien niistä esittämät toiveet, rakennusoikeuksien osoittamisessa käytetyt kaavoitusperiaatteet sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa ranta-aluetta koskevalle yleiskaavalle 39 ja 73 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset, kaavaratkaisulle on ollut mitoituksen osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Yleiskaavassa on mitoituksen osalta keskenään samankaltaisia alueita kohdeltu samojen kaavoitusperiaatteiden mukaisesti, eikä kaavaratkaisu siten ole nyt kysymykseltä olevalta osin vastoin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Edellä lausuttu huomioon ottaen valtuusto ei ole ylittänyt sille asiassa maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin mukaan kuuluvaa harkintavaltaa.
Kaavan ohjausvaikutus
Yleiskaavan tarkoituksena on maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n mukaan kunnan maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Yleiskaavojen suunnittelutarkkuus vaihtelee, ja siihen vaikuttavat muun muassa kaavalle asetetut tavoitteet, kaavoituksen lähtökohdaksi otetut suunnitteluperiaatteet ja suunnittelualueen olosuhteet. Kun otetaan huomioon asiakirjoista edellä mainituista seikoista saatu selvitys sekä se, mitä edellä on yleiskaavan osalta lausuttu, valituksenalainen yleiskaava maankäytön yleispiirteisenä suunnitelmana ohjaa alueen ja kaupungin maankäyttöä maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:ssä säädetyllä tavalla.
Yhteenveto
Edellä lausuttu huomioon ottaen Iijokivarren oikeusvaikutteinen rantayleiskaava perustuu tulva-alueen rajauksen osalta maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytetyllä tavalla riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin ja täyttää nyt kysymyksessä olevalta osin maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:ssä, 39 §:n 2 momentissa ja 73 §:ssä yleiskaavalle asetetut sisältövaatimukset. Kaavaratkaisu ei aiheuta mainitun lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa tai ole vastoin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valittajien esittämillä perusteilla ei siten ole.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja
Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Martti Raunio, Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo Jalonen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A asiakumppaneineen on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Pudasjärven kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös oikeudenkäyntikulujen osalta ja oikeudenkäyntikulut on korvattava alkuperäisen vaatimuksen mukaan. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa on korvattava täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Asiassa on järjestettävä katselmus ja suullinen käsittely.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle esittämänsä ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:
Yleiskaavaa on muutettu nähtävilläolon ja hyväksymisen välillä runsaasti laittamatta sitä uudelleen nähtäville. Kaavaan on lisätty muun ohella kuusi uutta rakennuspaikkaa Haapokarin alueelle ja yksi Kurjen alueelle sekä lisätty suojelutie ja kulttuurimaisema-alue seurakunnan maalle. Rakennuspaikkojen maanomistajaa on ilmeisesti kuultu näiltä osin, mutta naapurit ja kuntalaiset ovat jääneet kuulematta. Näitä muutoksia ei olisi voinut lisätä kaavaan ilman, että kaava laitetaan uudelleen nähtäville ja annetaan naapureille ja muille asianosaisille mahdollisuus lausua siitä mielipiteensä.
Mikäli rantayleiskaavan alueella olevia asuntoja korjataan rakennuslupaa edellyttävällä tavalla tai tuhoutunut rakennus korvataan uudella, joudutaan rakennuksia nostamaan jopa 2 metriä nykyisestä tasosta. Tällöin rakentaminen ei täytä niitä esteettisperusteisia vaatimuksia, jotka kaavan tulee lain mukaan täyttää.
Rakennetun rantaviivan laskemisen osalta rantayleiskaavassa on virheitä muun ohella Naisjärven osalta.
Erämaa-alueiksi luokittelu eroaa muualla yleisesti käytetystä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä malleista vähentävään suuntaan. Tätä ei ole kompensoitu otettaessa huomioon valituksenalaisen alueen kokonaismitoitusta. Yleiskaava ei täytä maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.
Tulva-alueella olevien rakennuspaikkojen rakennusten ei pitäisi vähentää kantatilan mitoitusta, mutta näin on kuitenkin käynyt kymmenien rantayleiskaava-alueella olevien rakennusten tapauksissa.
Rantakaavaehdotuksessa länsiosalle Iijokivartta on osoitettu kaavassa niin vähän uusia toteutettavia rakennuspaikkoja, että kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:n rantayleiskaavan sisällölle asettamia vaatimuksia. Edellä mainituille ranta-alueille on luonnonolosuhteet huomioon ottaen osoitettu liian vähän rakentamista ja maanomistajia epätasa-arvoisesti kohdellen. Vesistön ja luonnon ominaispiirteitä ei ole otettu riittävästi huomioon. Kaava ei näiltä osin täytä sen sisällölle ja selkeydelle asetettavia vaatimuksia eikä se siten ohjaa maankäyttöä ja sovita yhteen eri toimintoja maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi kaavaehdotus aiheuttaa mitoituksen osalta alueen maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
Ei ole mahdollista, että korkeusjärjestelmässä N43 olevat korkeudet pituusleikkauskartalla ovat täsmälleen samoja kuin korkeusjärjestelmässä N60 kartalla ja taulukoissa. Reiter Oy:n pituusleikkauskäyrä huipputulvien korkeuksista on Kollajan alueella paikoin yli metrin väärällä korkeudella.
Se, että rantayleiskaava-alue on poikkeuksellisen laaja, ei tarkoita sitä, että kaavoituksen tasosta voitaisiin tinkiä.
Rantayleiskaavaa varten huipputulvan korkeutta ei ole selvitetty riittävästi, ja sen pohjana oleva tulvakartta on selvästi virheellinen. Kaavan pohjana olevien selvitysten perusteella ei ole arvioitavissa, täyttääkö kaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa ja 73 §:n 1 momentissa asetetut vaatimukset rakentamisen ja muun maankäytön sopeutumisesta rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Selvitysten riittävyyden puute aiheuttaa sen, että kaupunginvaltuuston jäseniä on johdettu harhaan asian valmistelussa ja heille on annettu virheellistä taikka puutteellista tietoa.
Pudasjärven kaupunginhallitus on antanut selityksen. Selitykseen sisältyvän kaavoittajan vastineen mukaan seurakunnan maalle kaavan nähtävillä olon jälkeen sijoitetut merkinnät on lisätty maanomistajan toiveesta. Merkintöjen muutokset eivät muuta alueen maanomistajien olosuhteita merkittävästi. Uusi kulttuurimaisema-alue (sk-3) on pienialainen eikä aiheuta lisärajoituksia siihen nähden, mitä paikalla sijaitseva rakennetun kulttuuriympäristön kohde jo aiheuttaisi.
Mitoituslaskelma ei koske koko Naisjärven rantaa, vaan osaa siitä. Erämaa-alueen rajaus on tehty ympäristöselvitysten perusteella.
Tiloille on jaettu rakennusoikeutta tasapuolisesti emätilaselvityksen pohjalta. Ennen suunnittelun käynnistämistä tehtiin osallisille kysely ja yleisötilaisuus, joiden pohjalta kartoitettiin tavoitteita rakentamisen määristä ja paikoista. Kyselystä tehtyyn raporttiin viitataan, kun puhutaan maanomistajien rakentamistoiveista.
A asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimukset suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta.
2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta pääasiaratkaisun eikä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta.
3. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.
Perustelut
1. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A asiakumppaneineen on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota siinä on ilmoitettu esitettäväksi, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.