Muu päätös 4978/2016

Asia Maantielain mukaista tiesuunnitelmaa koskeva valitus

Valittaja Liikennevirasto

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 7.4.2016 nro 16/0143/3

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 18.6.2015 päätöksellään LIVI/1710/04.01.01/2015 hyväksynyt Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lähettämän 31.10.2014 päivätyn ja 27.3.2015 muutetun tiesuunnitelman, joka koskee valtateiden 3 ja 18 parantamista Laihian kohdalla.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A, B, C, D, E ja F ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet Liikenneviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että tiesuunnitelmaan tehdään heidän valituksessaan esittämät muutokset. Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet asian suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa heidän kuulemisekseen. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hallinto-oikeus keskeyttää Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon, kunnes valitusasia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Tien tarpeellisuudesta ei ole esitetty maantielain 19 §:n edellyttämää selvitystä. Maantielain 19 §:n mukaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi ei myöskään ole riittävästi selvitetty ja otettu huomioon. Kiinteistöjen omistajia ja asukkaita ei ole riittävästi otettu huomioon eikä heitä ole kohdeltu saman³arvoisesti. Tiesuunnitelman valmistelun aikana saadut tiedot ovat olleet puutteellisia ja ristiriitaisia. Tien rakentamisen melu-, saaste- ja pohjavesivaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty ja otettu huomioon. Kiinteistöjä on meluhaittojen osalta kohdeltu epätasapuolisesti. Tärinävaikutuksia ei ole otettu riittävästi huomioon ja ne on arvioitu liian vähäisiksi. Tärinävaikutukset tulee selvittää jo suunnitelmavaiheessa eikä vasta rakentamisen jälkeen. Riittävän asiantuntevan puolueettoman tahon tulee suorittaa tutkimukset. Laihian keskustaan on suunniteltu alituksia ja ylityksiä liian ahtaisiin paikkoihin. Liikenne keskustassa tulee hankaloitumaan. Liikenneviraston päätöksen perustelut ovat puutteelliset. Niistä ei ilmene, miksi muistutukset eivät ole aiheuttaneet muutoksia suunnitelmaan.

Suunnitelman mukainen tie aiheuttaa A:n kiinteistölle huomattavaa haittaa ja alentaa sen asumiskelpoisuutta. Ratikyläntien linjaus tulee suunnitella uudelleen. Suunnitelman mukainen tie nousee A:n kiinteistön kohdalla muutaman metrin maantason yläpuolelle ja tulee huomattavan lähelle asuinrakennusta. Valtatien 18 linjaus tulee siirtää A:n kiinteistön kohdalla pohjoisemmaksi, jolloin peltoliittymä tilalle 2:199 mahtuu A:n kiinteistön pohjoisimman ulkorakennuksen ja tiealueen väliin. Tällöin vältetään suunnitelman mukainen ulkorakennuksen purkaminen ja piha-alueen silpominen. Kiinteistöä ei myöskään ole riittävästi suojattu melulta. Suunnitelman mukaisen uuden peltotieyhteyden järjestäminen aiheuttaa kiinteistölle ja sillä harjoitettavalle toiminnalle kohtuuttomia seurauksia ja haittaa.

Suunnitelman mukaiset tiet ovat liian massiivisia ja ne tulevat liian lähelle n asuinrakennusta. Tie on suunniteltu noin 10–15 metrin etäisyydelle rakennuksen seinästä. B:n kiinteistö jää teiden ja alikulkuväylän väliin, mikä aiheuttaa kiinteistölle huomattavaa arvon alentumista. Alikulun rakentaminen aiheuttaa pohjaveden korkeuden muuttumista, mikä puolestaan saattaa aiheuttaa vahinkoa rakennuksen perustuksille. Rakennusta ei ole paalutettu. Valtatie 3 nousee kiinteistön kohdalla noin 2–3 metriä vanhan tien pinnasta, mistä aiheutuu maisemallista ja ympäristöllistä haittaa. Lisäksi pakokaasujen määrä tulee kasvamaan merkittävästi. Melusta ja tärinästä aiheutuu kohtuuttomia haittoja. B:n kiinteistön kohdalle ei ole suunnitelmassa osoitettu meluntorjuntatoimenpiteitä. Suunnitelman mukaisesta Kauppatien liikenneympyrästä tulee liian ahdas ja ruuhkainen.

C:n ja D:n kiinteistöt jäävät liian lähelle suunniteltua tietä. Kiinteistöjä ei ole kohdeltu suunnitelmassa saman³arvoisesti tien toisella puolella olevaan kiinteistöön nähden. Muutoksenhakijoille aiheutuu kohtuutonta haittaa melusta ja pakokaasuista. Lii³kenteen aiheuttamaa jatkuvaa tärinää ei ole riittävästi otettu huomioon suunnitelmassa. Ramppijärjestelyt on suunniteltu liian lähelle asutuskeskusta. Tie pirstoo Maunulan kylän moneen osaan ja alueen kulttuurimaisema sekä viihtyisyys kärsivät suunnitelman mukaisten teiden linjauksista.

Valtatien 3 alitus Kauppatieltä, valtatien korottaminen ja Kauppatien liikenneympyrä ovat virheellisiä ratkaisuja ja aiheuttavat kohtuuttomia haittoja ja vahinkoja. Alueen paineellista pohjavettä ei ole riittävästi otettu huomioon suunnitelmassa. Rakennusten perustukset ovat vaarassa liikkua ja halkeilla. Valtatien 3 korottaminen muodostaa näköesteen, josta aiheutuu E:lle ja F:lle/Kiinteistö Oy Tampereentie 93:n kiinteistölle ja sillä harjoitettavalle liiketoiminnalle kohtuutonta haittaa. Kulkuyhteydet huononevat ja pysäköintialueet pienenevät kohtuuttomasti. Suunnitelman mukainen liikenneympyrä tulee entisestään ruuhkauttamaan Kauppatien liikennettä. Kiinteistö Oy Tampereentie 93:n kiinteistön kohdalle ei ole osoitettu meluntorjuntatoimenpiteitä.

Liikennevirasto on hallinto-oikeudelle valituksen johdosta antamassaan lausunnossa muun muassa todennut, että valtatien 18 linjaus on ratkaistu kunnan laatimissa kaavoissa. Hankkeen vaikutukset on selvitetty ja maantie sekä siihen liittyvät yksityistiet on suunniteltu maantielain ja suunnittelua koskevan ohjeistuksen mukaisesti noudattaen laadittuja osayleis- ja asemakaavoja. Maanomistajille mahdollisesti aiheutuvat haitat ja lunastettavien alueiden korvaukset määritellään maantietoimituksissa maantielain mukaisesti. Suunnitelman mukainen toteutus ei tuota kenellekään asianosaiselle enempää haittaa tai vahinkoa kuin yleinen etu ja tarve vaatii. Hankkeen toteuttaminen suunnitelman mukaisesti on tarkoituksenmukaisin ja kustannustehokkain ratkaisu, eikä se johda valituksessa esitetyllä tavalla kohtuuttomiin ratkaisuihin maanomistajien osalta. Näin ollen tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä ei tule kumota valituksessa esitetyillä perusteilla, eikä myöskään suunnitelman täytäntöönpanokiellolle ole olemassa perusteita.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen ja toimittaneet lisäselvitystä hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta kumonnut tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen ja palauttanut asian Liikennevirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon siihen saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman tai sitä ennen toisin määrätään.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja säännöksiä

Maantielain 13 §:n 2 momentin mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Rakentamisessa on otettava erityisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Alueella, jolla on laadittavana tai muutettavana oikeusvaikutteinen kaava, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin kaavan tavoitteisiin perustuvan yleis- tai tiesuunnitelman laatimiseksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 18 §:n mukaan yleissuunnitelma on laadittava, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset taikka maantien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Yleissuunnitelma on aina laadittava sellaisissa hankkeissa, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 luvun mukaista arviointimenettelyä.

Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä selvitys maantien tarpeellisuudesta ja tutkituista vaihtoehdoista, tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti sekä tien arvioidut vaikutukset, kuten vaikutukset tie- ja liikenneoloihin, liikenneturvallisuuteen, maankäyttöön, kiinteistörakenteeseen ja ympäristöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Suunnitelmassa tulee esittää myös mahdollisuudet haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi sekä alustava kustannusarvio.

Maantielain 21 §:n mukaan ennen maantien rakentamista on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma. Kun on kysymys sellaisesta maantien parantamisesta, jonka vaikutukset ovat vähäiset, tiesuunnitelman laatiminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanketta varten ei oteta lisäaluetta taikka jos kiinteistön omistaja tai omistajaan verrattava haltija on antanut kirjallisen suostumuksen lisäalueen ottamiseen.

Maantielain 22 §:n 1 momentin mukaan maantien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan merkitä maastoon. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi. Suunnitelmassa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon maanomistusolot. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi tien suoja- ja näkemäalueet sekä se, varataanko aluetta tien myöhempää leventämistä varten. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien rakentamisen kustannuksista.

Maantielain 27 §:n 1 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiassa.

Maanteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan maantielain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiassa voidaan varata ilmoittamalla valmistelutyöstä vuorovaikuttamiseen oikeutetuille henkilökohtaisesti, erityisessä tiedotustilaisuudessa, asettamalla valmisteluaineisto nähtäville taikka muulla tiedoksisaannin kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Hallituksen esityksessä maantielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 17/2004 vp) on 19 §:n osalta esitetty, että yleissuunnitelmasta tulisi käydä ilmi luotettavalla tavalla ja tarvittaessa tutkimuksiin perustuen kaikki tiestä arvioidut vaikutukset. Esimerkkeinä vaikutuksista ovat pykälässä mainitut vaikutukset tie- ja liikenneoloihin, liikenneturvallisuuteen, maankäyttöön ja ympäristöön. Samoin vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen tulee selvittää. Esityksessä on 22 §:n osalta lausuttu, että tiesuunnitelmaan olisi liitettävä selvitys tien arvioiduista vaikutuksista sen mukaan kuin edellä yleissuunnitelman osalta on esitetty.

Alueen kaavoitustilanne

Tiesuunnitelmaselostuksen mukaan tiesuunnitelma on osa laajempaa valtatien 3 parantamiskokonaisuutta. Suunnittelualue sijaitsee Laihialla valtateiden 3 ja 18 yhtymäkohdassa. Valtatiellä 3 suunnitelmaraja sijaitsee Hulmin liittymän itäpuolella (maantie 17651) jatkuen Laihian keskustan kohdalle. Valtatiellä 18 suunnittelualue alkaa Maunulasta ja päättyy Ratikylän kohdalle. Suunnittelualueeseen sisältyy Laihian keskustan ja keskustan pohjoisosat yhdistävä ensimmäisen vaiheen Ratikyläntie ja siihen liittyvien muiden katujen katusuunnitelmat.

Suunnittelualueella on voimassa ympäristöministeriön 21.12.2010 vahvistama Pohjanmaan maakuntakaava sekä 4.10.2013 ja 12.5.2014 vahvistetut vaihemaakuntakaavat 1 ja 2. Laihian kunnassa on voimassa Laihian Kirkonseudun osayleiskaava 2017. Kirkonseudun osayleiskaavan päivitys on hyväksytty Laihian kunnanvaltuustossa 16.2.2015. Hyväksymispäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Asemakaava-alueita on Laihian kunnassa Kirkonseudun, Asemanseudun, Jakkulan, Isokylän, Kupparlan ja Hulmin alueilla. Kunta on valmistellut samanaikaisesti tiesuunnitelman kanssa suunnittelualueen asemakaavan muutosta ja laajennusta. Laihian kunnanvaltuusto on 15.12.2014 hyväksynyt VT 18 asemakaavan muutoksen ja laajennuksen. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Meluntorjuntatoimenpiteiden ja selvitysten riittävyys

Tiesuunnitelman valmisteluaineistossa olevan meluselvityksen mukaan melulaskennat on laadittu Liikenneviraston maanteiden meluselvityksen maastomallin pohjalta. Maastomallissa on otettu huomioon maaston muodot, tiealueet, rakennukset, akustisesti kovat alueet ja meluesteet. Ennustetilanteessa on otettu huomioon tiesuunnitelman mukaiset uudet tieratkaisut. Melulähteinä huomioon on otettu valtatiet 3 ja 18, suunnitellut eritasoliittymät ramppeineen sekä Ratikyläntie valtateiden välillä. Suunnittelualueen melutasot on selvitetty laskennallisesti SoundPlan 7.1 melulaskentaohjelmalla, joka perustuu ympäristöministeriön suositusten mukaiseen tieliikennemelun laskentamalliin. Laskentamallin tarkkuus on tyypillisesti noin ±2 desibeliä. Melulaskenta perustuu melulähteen aiheuttamiin lähtömelutasoihin ja äänen leviämiseen maastossa maastomallin pohjalta. Melutason ohjearvoina on käytetty valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukaisia melun ohjearvoja. Melulaskennat antavat tulokset keskiäänitasoina, jolloin niitä voidaan verrata suoraan valtioneuvoston antamiin melun ohjearvoihin. Melutasot on laskettu nykytilanteessa nykyisillä tieratkaisuilla ja meluntorjunnalla, ennustetilanteessa 2040 tiesuunnitelman tieratkaisulla ja nykyisellä meluntorjunnalla sekä ennustetilanteessa 2040 tiesuunnitelman tieratkaisulla ja meluntorjunnalla. Meluvyöhykkeet kaikissa edellä mainituissa tilanteissa on esitetty A3-kokoisilla meluvyöhykekartoilla.

Melutasoja ennustetilanteessa 2040 kuvaavalla kartalla, jossa on otettu huomioon tiesuunnitelman mukainen meluntorjunta, B:n kiinteistön 4:145 kohdalle ei ole osoitettu meluntorjuntaa. Kartan mukaan B:n asuinrakennus sijaitsee 60–65 desibelin meluvyöhykkeellä rajautuen 65–70 desibelin meluvyöhykkeeseen. A:n kiinteistöllä 2:201 sijaitseva asuinrakennus jää ennustetilanteessa 50–55 desibelin meluvyöhykkeelle. Osa kiinteistön piha-alueesta ja sillä sijaitsevat rakennukset jäävät yli 55 desibelin meluvyöhykkeelle. Kiinteistön kohdalle ei ole osoitettu meluntorjuntaa. D:n ja C:n kiinteistö 5:73 sijaitsee ennustetilanteessa suunnitelman mukaisilla melutorjuntatoimenpiteillä osittain 55 desibelin melutason alittavalla meluvyöhykkeellä ja osittain 45–50 desibelin tason vyöhykkeellä. D:n kiinteistö 5:63 on suurimmilta osin 55 desibelin melutason alittavalla vyöhykkeellä. Kiinteistöllä sijaitseva asuinrakennus rajautuu 55–60 desibelin meluvyöhykkeeseen. Kiinteistön kohdalle on tiesuunnitelmassa osoitettu 1,4 metriä korkea melukaide.

Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä on ilmanlaadusta muun muassa C:n ja D:n kiinteistöjen osalta todettu, että liikenteestä aiheutuvien päästöjen vaikutukset lisääntyvät heidän kiinteistöjensä alueella verrattuna nykytilanteeseen. Päätöksessä on asuinrakennusten ja tien välisen etäisyyden sekä liikenne-ennusteen perusteella arvioitu päästöille altistumisen olevan etäisyydestä riippuen pääosin kohtalaista tai vähäistä. B:n muistutuksen johdosta on päätöksessä todettu ilmanlaadun osalta, että liikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt vähenevät liikenteen sujuvuuden seurauksena. Lisäksi suuri osa liikenteestä ohjautuu valtatien 18 kautta vähentäen nykyistä liikennemäärää B:n kiinteistön kohdalla. Tiesuunnitelmaselostuksessa on arvioitu tiesuunnitelman ennustetilanteen 2040 pakokaasupäästöjen vähenevän noin 50 prosenttia. Arvio perustuu selostuksen mukaan autokannan uudistumiseen ja moottori- ja ajoneuvotekniikan kehitykseen.

Tärinän osalta on tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä viitattu uusien maanteiden perustamistapaan, jonka johdosta tärinähaitat tulevat pienenemään nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B:n kiinteistö 4:145 on asuinkäytössä. Meluntorjunta tulisi mitoittaa kiinteistön käytön mukaan. Meluselvityksen mukaan valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukainen melun ohjearvo ylittyy B:n asuinrakennuksen kohdalla eikä kiinteistön kohdalle ole tiesuunnitelmassa osoitettu meluntorjuntatoimenpiteitä. Mainitun päätöksen mukaiset melun ohjearvot ylittyvät myös A:n kiinteistön 2:201 piha-alueella eikä kiinteistön kohdalle ole tiesuunnitelmassa osoitettu meluntorjuntatoimenpiteitä. Lisäksi melun ohjearvot ylittyvät D:n kiinteistön 5:63 asuinrakennuksen kohdalla siitä huolimatta, että kiinteistön kohdalle on tiesuunnitelmassa osoitettu melua vähentävä melukaide. Valtioneuvoston päätöksen ohjearvot ovat ohjeellisia. Tässä yhteydessä lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää päätöksen 993/1992 mukaisten melutason ohjearvojen saavuttamista, mikä on ollut lähtökohtana myös tehdyssä tiesuunnitelmassa. Tiesuunnitelman ei edellä mainituilta osin voida katsoa sisältävän riittäviä toimenpiteitä tien haitallisten vaikutusten torjumiseksi.

Tiesuunnitelman asiakirjoista ei ilmene, mikä on nykytilanne liikenteen aiheuttamien epäpuhtauksien ja ilmanlaadun osalta. Ilmanlaadun mittauksia ja laskelmia tiesuunnitelman vaikutuksista nykytilanteen arvoihin ei sisälly suunnittelumateriaaliin. Epäselväksi jää siten, kuinka tiesuunnitelma tulee vaikuttamaan suunnittelualueen ja sen lähialueiden ilmanlaatuun. Ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten selvittämistä suunnitelman yhteydessä on pidettävä tarpeellisena, jotta tiesuunnitelman vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen voitaisiin arvioida. Myöskään tärinän osalta asiakirjoista ei käy ilmi, mikä nykytilanne on, eikä näin ollen miten hyväksymispäätöksen johtopäätökseen tärinähaittojen pienenemisestä on päädytty. Mainituilta osin tiesuunnitelman perusteella ei ole mahdollista arvioida suunnitelman vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Edellä todetun selvitysten puutteellisuuden johdosta kiinteistön omistajilla ja muilla asianosaisilla ei ole ollut vuorovaikutusmenettelyn aikana mahdollisuutta arvioida tiesuunnitelman vaikutuksia näiltä osin. Näin ollen tiesuunnitelman vuorovaikutusmenettely on ollut tältä osin virheellinen.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei selvityksiä ole tarpeen tehdä siltä osin kuin kyseiset seikat on selvitetty tiesuunnitelmaa edeltäneen sellaisen kaavoituksen yhteydessä, jossa tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Valtatietä 18 koskevan asemakaavan muuttamisen ja laajentamisen tai Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivityksen yhteydessä ei ole selvitetty uusien tie- ja liikennejärjestelyiden vaikutuksia ilmanlaadun tai tärinän osalta. Tiesuunnitelman sisältämä arvio teiden vaikutuksista on edellä esitetyn perusteella puutteellinen.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että edellä mainittu valtatietä 18 koskeva asemakaava on kumottu ja ettei päivitetty osayleiskaava vielä ole lainvoimainen, ei tiesuunnitelma myöskään perustu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön olisi selvitetty. Alueella voimassa olevan osayleiskaavan ohjeelliset väylät eivät kata koko tiehanketta. Tämän lisäksi kunnan edellä mainittuihin kaavaratkaisuihin johtaneista kaavoitustoimenpiteistä on myös pääteltävissä, ettei teiden sijaintia ja suhdetta muuhun alueiden käyttöön ole voimassa olevassa osayleiskaavassa selvitetty maantielain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Asian näin päättyessä raukeaa lausuminen muiden vaatimusten tueksi esitettyjen perustelujen osalta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Maantielaki 13 § 2 momentti, 17 § 1 ja 2 momentti, 18 §, 19 §, 21 §, 22 § 1 momentti, 27 § 1 momentti ja 107 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus maanteistä 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Johan Hagman, Päivi Jokela ja Reeta-Kaisa Eriksson. Esittelijä Hanna-Lena Fallenius-Tuurihalme.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Liikennevirasto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Liikenneviraston tiesuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös saatetaan voimaan. Liikennevirasto on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi käsiteltäväkseen asian myös hallinto-oikeuteen valittaneiden tahojen esittämien sellaisten perusteiden osalta, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut kumoamis- ja palautuspäätöksessään kantaa.

Lisäksi Liikennevirasto on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus antaa välipäätöksen täytäntöönpanokieltoa koskevassa asiassa kiireellisesti. Hallinto-oikeuden täytäntöönpanokieltoa koskeva päätös tulee kumota.

Liikennevirasto on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus kumosi 7.4.2016 antamilla päätöksillään Laihian kunnanvaltuuston asemakaavojen muuttamista ja laajentamista koskeneet päätökset. Laihian kunta suunnittelee ja hyväksyy tiesuunnitelmaan liittyvät asemakaava-alueella olevat katuosuudet katusuunnitelmina ja tekee niistä kadunpitopäätökset. Tämän vuoksi asemakaavojen kumoutuminen ei vaikuta tiesuunnitelmassa esitettyihin maanteihin.

Maantielain 17 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys 17/2004 vp) todetaan, että "kaavan on oltava hyväksytty tai vahvistettu, kun kaavassa osoitettua tien sijaintia vastaava yleissuunnitelma tai tiesuunnitelma hyväksytään". Näin ollen tiesuunnitelman hyväksymispäätös voidaan maantielain nojalla tehdä myös ennen oikeusvaikutteisen kaavan lainvoimaiseksi tulemista. Kirkonseudun osayleiskaavan päivitys on hyväksytty kunnanvaltuustossa 16.2.2015 ja Liikennevirasto on hyväksynyt tiesuunnitelman päätöksellään 18.6.2015. Osayleiskaavan päivitystä valmisteltiin Laihian kunnassa samanaikaisesti tiesuunnittelun kanssa, joten tiesuunnitelman mukaiset tielinjaukset ja niiden suhde muuhun alueiden käyttöön on huomioitu hyväksytyssä yleiskaavassa maantielain edellyttämällä tavalla.

Tiesuunnitelmaa ei ole hyväksytty vastoin oikeusvaikutteisia kaavoja, eikä tiesuunnitelma ole myöskään lainvoimaisen asemakaavan vastainen miltään osin.

Liikennehankkeiden meluntorjuntatoimenpiteet toteutetaan kaavoissa esitettyjen alueiden käyttötarkoitusten mukaiseen tasoon. B:n kiinteistön osalta tiesuunnitelmassa ei ole esitetty meluntorjuntaa, koska kiinteistö on voimassa olevassa asemakaavassa liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta (K), ja hankkeen vuoksi muutetussa, tosin 7.4.2016 kumotussa, kaavassa liikerakennuksille varattua aluetta (KL). Lisäksi liikennemäärä on ennustetilanteessa nykyistä pienempi valtatien 18 liittymän sijainnin muutoksen vuoksi, ja suunnitelman mukainen ratkaisu täyttää kuitenkin valtioneuvoston periaatepäätöksen (2006) tavoitteellisen päivämelutasoarvon 60 dB. Kiinteistönomistaja on muistutuksessaan tiesuunnitelmasta tuonut esille, että suunnitelman mukainen valtatien 3 korottaminen aiheuttaa maisemallisen haitan kiinteistölle. Meluesteiden rakentaminen liikerakennuksille varatun alueen kohdalle vaikuttaisi myös maisemallista haittaa lisäävästi.

A:n kiinteistön asuinrakennus jää melulaskelmien mukaisessa ennustetilanteessa 50–55 dB:n vyöhykkeelle, mutta osa kiinteistön piha-alueesta ja talousrakennuksista jää yli 55 dB:n alueelle. Valittajan kiinteistön käyttö voidaan eritellä muuhun toimintaan ja asumiseen. Melusuojauksen tarvetta ja tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tuleekin kiinnittää huomioita kiinteistön käytön jakautumiseen erilaisiin toimintoihin, joissa meluntorjunnan tarve korostuu asuinrakennuksen ja sen läheisyydessä olevan pihapiirin osalta. Meluntorjunta on suunnitteluvaiheessa mitoitettu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen (993/1992) mukaisesti siten, että asumiseen käytettävillä alueilla ja taajamien välittömässä läheisyydessä melutaso ei ylitä ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB. Hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisessa ratkaisussa valittajan kiinteistön asumiseen käytettävällä osalla melutasot jäävät selvästi alle ohjearvon 55 dB, vaikka melutaso ennustetilanteessa hieman nykytasosta nouseekin. Kun koko kiinteistön alueen osalta ei ole ollut mahdollista päästä alle ohjearvojen, tulee riittävänä pitää sitä, että kiinteistön asumiseen käytettävä osa pihan oleskelualueineen jää selvästi alle ohjearvon 55 dB. Kokonaisten, mahdollisesti laajojenkin, kiinteistöjen suojaaminen alle ohjearvojen muutoin kuin asuinrakennusten ja asumiseen käytettävien oleskelualueiden osalta voisi johtaa useissa tilanteissa tienpitäjän kustannusten kannalta kohtuuttomiin ratkaisuihin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tulee sallia vähäinen poikkeama ohjearvotasosta osalla piha-aluetta, kun asumiseen käytettävä rakennus sekä kyseisen rakennuksen piha-alue jäävät selvästi alle ohjearvon 55 dB.

D:n ja C:n kiinteistöt sijaitsevat ennustetilanteessa suunnitelman mukaisilla meluntorjuntatoimenpiteillä osittain 55 dB:n alittavalla vyöhykkeellä ja osittain 45–50 dB:n vyöhykkeellä. D:n kiinteistö Rn:o 5:63 on suurimmilta osiltaan 55 dB alittavalla vyöhykkeellä.

Kiinteistöllä sijaitseva rakennus rajautuu kuitenkin 55–60 dB:n vyöhykkeeseen. Kiinteistön kohdalle on osoitettu suunnitelmassa 1,4 metriä korkea melukaide.

Ohjearvojen tulkinnassa on liikennehankkeiden osalta tapauskohtaisesti huomioitava myös valtioneuvoston meluntorjunnasta 31.5.2006 antama periaatepäätös, jonka mukaan oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla tulisi päästä valtioneuvoston melutason ohjearvojen mukaisiin melutasoihin. Jos tämä ei ole jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olosuhteiden takia mahdollista, tavoitteena on, ettei päivämelutaso ylitä 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä. Hallinto-oikeus on kuitenkin valituksenalaisessa päätöksessään tulkinnut melutason ohjearvoja velvoittavina määräyksinä ilman, että tulkinnassa olisi otettu huomioon tai mitenkään arvioitu tapauskohtaisia olosuhteita, meluntorjunnan mitoitusta kaavamerkintöjen mukaiseen alueiden käyttötarkoitukseen tai melutason ohjearvojen vaihteluita kiinteistöjen eri käytössä olevilla osilla.

Nykytilanteessa suunnittelualueella on meluntorjuntaa vain yhdessä paikassa (meluvalli valtatien 18 eteläpuolella), ja tietä lähimmät asuintontit ovat ainakin osittain ohjearvot ylittävällä meluvyöhykkeellä. Lähtökohtana on ollut suojata kaikki asukkaat ohjearvot ylittävältä melulta. Joidenkin kiinteistöjen, kuten A:n ja D:n osalta, melutaso nousee tielinjauksen vuoksi nykytasosta, mutta suunnitelmaratkaisulla saavutetaan kuitenkin kiinteistöjen oleskelualueilla ohjearvotaso 55 dB.

Valtion talousarviossa vuodelle 2015 on osoitettu 27 miljoonan euron valtuus valituksenalaiselle tiehankkeelle. B:n, A:n ja D:n kiinteistöillä meluntorjunnan lisäkustannus olisi yhteensä noin 945 000 euroa, jos näiden kiinteistöjen kaikki piha-alueet suojattaisiin ohjearvotasoon 55 dB.

A:n kiinteistön osalta ohjearvotason saavuttaminen koko kiinteistön piha-alueella edellyttäisi Ratikylän eritasoliittymän kaakkoispuolella huomattavasti uutta meluntorjuntaa. Ratikyläntien varressa esteiden kaidekorkeuden tulisi olla 1,4 metriä paalulta 520 pohjoiseen päin siltaan asti. Laskelmassa on huomioitu aukko ajoradalle. Valtatien 18 varressa tarvittaisiin este ylikulusta tiesuunnitelman melukaiteeseen, huomioiden bussipysäkin kohdalla oleva limitystarve kulun mahdollistamiseksi. Suojauksen korkeuden tulisi olla neljä metriä, koska tätä matalammalla esteellä ei tontin pohjoisosaa saataisi kokonaan suojattua ohjearvotasoon. Toimenpiteiden kustannusarvio on 586 500 euroa.

Mikäli B:n koko kiinteistö suojattaisiin asuinkäyttötarkoituksen mukaiseen ohjearvotasoon, edellyttäisi se valtatien 3 varressa meluesteen korkeudeksi neljä metriä. Lisäksi esteen tulisi olla käännetty kulkemaan kadun vartta pitkin, jotta vältettäisiin meluesteen laittaminen sillalle. Kadun varressa esteen korkeus olisi kolme metriä ja se madaltuisi kahteen metriin, kun mennään kauemmas valtatiestä. Kadun varren esteen korkeus on esitetty suhteessa maanpintaan, ei tasausviivaan (kun katu menee betonikaukalossa valtatien ali, se on huomattavasti alempana). Näin kääntyvällä esteellä suojataan tonttia sekä kadun että valtatien aiheuttamalta melulta. Melueste kadun varressa päättyisi siten, että tontille kulku pysyy suunnitelman mukaisella paikalla. Kustannusarvio toimenpiteistä on 312 000 euroa.

D:n koko kiinteistön suojaaminen melulta ohjearvotasoon 55 dB edellyttäisi muun muassa melukaiteen korottamista osittain kahteen metriin sekä kaiteen jatkamista nykyisestä itään noin 20 metrin matkalta, mistä aiheutuva kustannus olisi noin 47 000 euroa.

Tiesuunnitelma on sisältänyt meluntorjunnan kannalta riittävät toimen³piteet. Tiesuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntatoimenpiteet parantavat ihmisten elinolosuhteita, ja kokonaisuutena arvioiden suunnitelman mukainen meluntorjunta vähentää melua suunnittelualueella nykytilanteeseen verrattuna. Mikäli hankkeesta aiheutuu asianosaisille haittaa tai vahinkoa, ne korvataan täysimääräisesti maantietoimituksessa. Lisämeluntorjuntatoimenpiteitä koskeviin laskelmiin perustuen kiinteistöjen koko piha-alueiden suojaamista ohjearvotasoon voidaan kustannussyistä pitää kohtuuttomana. B:n ja A:n kiinteistöjen osalta meluntorjunnan lisäkustannukset ylittäisivät myös kiinteistöjen käypään arvoon perustuvat lunastuskustannukset. Maantielain 30 § mahdollistaa kuitenkin rakentamisen yhteydessä tehtäviä vähäisiä muutoksia ilman, että tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa. Vähäisenä ja rakentamisen aikaisena muutoksena voitaisiin toteuttaa esimerkiksi melukaiteiden vähäinen korotus (1,4 metristä 2 metriin) tai jatkaminen. Toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset huomioiden tällainen ratkaisu voisi tulla kyseeseen vain D:n kiinteistön osalta.

Liikennevirasto on kiinnittänyt huomiota koko hankkeen vuorovaikutusmenettelyn sisältöön. Menettelyn maantielain mukaisuutta ei tule arvioida pelkästään tiesuunnitelmapäätöksen tai suunnitelman perusteella.

Arvioitaessa selvitysten ja tutkimusten riittävyyttä tulee huomiota kiinnittää erityisesti suunniteltavan hankkeen kokoon ja asiantuntija-arvioiden perusteella todennäköisinä tai edes mahdollisina pidettäviin vaikutuksiin. Näin ollen esimerkiksi kustannuksiltaan kalliiden ilmanlaatu- ja tärinätutkimusten tai laajojen yksityiskohtaisten mittausten tekemistä ei voida suunnittelun sisältöä koskevan maantielain tai hallituksen esityksen sanamuodonkaan perusteella pääsääntöisesti edellyttää kaikissa tiehankkeissa. Suunnittelua koskevan sääntelyn valossa onkin pidettävä riittävänä sitä, että tiestä arvioidut vaikutukset käyvät ilmi vuorovaikutusmenettelyssä ja suunnitelmasta luotettavalla tavalla. Tässä tapauksessa tiesuunnittelussa on asiantuntija-arvioiden perusteella päädytty haitallisten vaikutusten selvittämiseen ja estämiseen suunnitellun tien luonteen ja liikennemäärän perusteella tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Maantielain mukaisesti käsitellään erikseen maantietoimituksessa myös sellaiset haitat, joita ei ole mahdollisesti suunnittelun keinoin voitu ehkäistä. Kaikki menetykset, haitat ja vahingot arvioidaan toimituksessa, jonka päätökseen on asianosaisilla myös valitusmahdollisuus.

Tiesuunnitelmavaiheessa järjestettiin kaksi yleisötilaisuutta (26.9.2013 ja 13.3.2014), joiden lisäksi on pidetty yksi työpajatilaisuus 3.12.2013. Lisäksi suunnittelun edetessä on laadittu mediatiedotteet 22.9.2013 ja 6.3.2014 sekä asukastiedotteet Ampujantien alueen asukkaille ja koko alueen asukkaille samana päivänä 28.4.2015. Lisäksi on laadittu tiedote suunnitelmien valmistumisesta 17.6.2014. Yleisötilaisuuksissa ja tiedotteissa on esitelty ja käsitelty tiehankkeen tärinä-, ilmanlaatu- ja meluvaikutuksia. Esimerkiksi 3.12.2013 pidetyssä työpajassa olivat yhtenä käsittelyaiheena nimenomaisesti melu- ja tärinävaikutukset, minkä jälkeen 6.3.2014 mediatiedotteessa on kerrottu, miten saadun palautteen perusteella liikenteen tärinävaikutusten hallinnasta kerrotaan ratkaisuperiaatteet yleisötilaisuudessa 13.3.2014. Kyseisessä yleisötilaisuudessa suunnittelijakonsultin tärinäasiantuntija selvitti tärinän hallintaa tiehankkeilla.

Tärinän osalta on tiesuunnitelmaselostuksen tiivistelmässä todettu, että hankkeen geotekniset ratkaisut ovat mittavia sisältäen muun muassa paalulaattoja ja stabilointeja. Tiesuunnitelmaselostuksessa on lisäksi kuvailtu suunnitelman laatimisen yhteydessä tehtyjä pohjatutkimuksia, joiden nojalla suunnitelmassa on päädytty muun muassa kattaviin paalulaattaperustuksiin ja syvästabilointeihin, jotka molemmat pienentävät tieliikenteen tärinän leviämistä verrattuna nykyiseen maanvaraiseen tierakenteeseen. Syvästabiloinnilla ja paalutuksella tiepenger perustetaan pehmeän maakerroksen alapuolella olevan kovan maakerroksen varaan pehmeikön sijaan, joten tierakenteesta pehmeään maapohjaan välittyvä dynaaminen kuormitus vähenee merkittävästi. Liikennetärinä ei ole ongelma kovaan pohjaan perustettavilla kohteilla. Edellä esitetyt pohjavahvistustavat varmistavat, että päällysrakenteen muodonmuutokset ovat tien käytön aikana vähäisiä, eikä tierakenteeseen synny esimerkiksi tärinää aiheuttavaa tien epätasaisuutta. Pohjarakenteita koskeva pohjanvahvistustaulukko on esitetty tiesuunnitelmaselostuksessa. Tärinähaittojen ja niiden arvioimista koskevien mittausten tarpeellisuuden osalta on huomioitu myös teiden ja katujen mitoitusnopeudet, jotka käyvät ilmi suunnitelmaselostuksesta.

Maaperän tutkiminen ja oikean rakennustavan valinta kuhunkin maastoon on tärkeä osa maantien suunnittelua. Lopulliset rakennustekniset ratkaisut tehdään kuitenkin aina rakentamisen aikana. Valtatiellä 3 Tampereen puoleisessa osassa on tehty myös tärinämittauksia toukokuussa 2014 (raportti 16.6.2014). Tällä mittausalueella maaperä on savista ja liejuista silttiä ja pintaosassa on noin metrin paksuinen jäykkä kuivakuorisavikerros. Nykyinen valtatie 3 on kyseisellä kohdalla perustettu maanvaraisesti ja pehmeikön paksuus vaihtelee 6–8 metriin. Tärinämittausten tulosten perusteella on voitu tehdä suunnittelun yhteydessä seuraavat johtopäätökset hallinto-oikeuteen valittaneiden tiettyjen tahojen kiinteistöjen osalta myös valituksenalaisella suunnitelmaosuudella:

Kiinteistö 399-411-5-63, valtatie 18, D:

Maaperä on koko alueella savista ja liejuista silttiä, pintaosassa noin 2 metriä paksu jäykkä kuivakuorisavikerros. Pehmeikön paksuus on 7 metriä. Valtatie 18 ja rampit on perustettu kiinteistön kohdalla kovaan pohjaan ulottuvalla syvästabiloinnilla (pilaristabilointi).

Pohjaolosuhteiltaan tämä kohde on parempi kuin tärinämittauskohteissa, koska alueella on paksumpi ja jäykempi kuivakuorikerros ja jäykempi maaperä pienentää tärinän leviämistä. Lisäksi tie on perustettu kiinteistön kohdalla syvästabiloinnille, joka merkittävästi jäykistää maaperää tärinälähteen (tien) alla ja siten pienentää tärinän leviämistä.

Kiinteistö 399-416-4-145, valtatie 3, B:

Maaperä on koko alueella savista ja liejuista silttiä, pintaosassa noin 2 metriä paksu jäykkä kuivakuorisavikerros. Pehmeikön paksuus on 7 metriä. Valtatie 3 on perustettu kiinteistön kohdalla paalulaatalle ja kovaan pohjaan ulottuvalla syvästabiloinnilla (pilaristabilointi). Ratikyläntie on kiinteistön kohdalla paaluperusteisessa kaukalossa.

Pohjaolosuhteiltaan tämä kohde on parempi kuin tärinämittauskohteissa, koska alueella on paksumpi ja jäykempi kuivakuorikerros ja jäykempi maaperä pienentää tärinän leviämistä. Tie on perustettu kiinteistön kohdalla paalulaatalla, joka käytännössä estää tärinän siirtymisen maaperään. Tie on perustettu paalulaatan ulkopuolella syvästabiloinnille.

Kiinteistö 399-416-2-201, valtatie 18, A:

Maaperä on koko alueella savista ja liejuista silttiä, pintaosassa noin 1,5 metriä paksu jäykkä kuivakuorisavikerros. Pehmeikön paksuus on 7–8 metriä. Asuinrakennus sijaitsee valtatien 18 keskilinjasta 85 metrin etäisyydellä ja Ratikyläntien keskilinjasta 93 metrin etäisyydellä. Valtatie 18 on perustettu kiinteistön kohdalla maanvaraisesti leikkaukseen tien tasauksen ollessa noin 1,5 metriä maanpinnan alapuolella. Ratikyläntie on kiinteistön kohdalla perustettu paalulaatalle ja kovaan pohjaan ulottuvalle syvästabiloinnille.

Pohjaolosuhteiltaan tämä kohde on parempi kuin tärinämittauskohteissa, koska maaperäolosuhteiltaan kohde vastaa tärinämittauskohdetta ja Ratikyläntien osalta tie on perustettu kiinteistön kohdalla syvästabiloinnille. Kiinteistö on myös kauempana tiestä ja tärinälähteestä kuin mittauskohteissa tutkitut kiinteistöt. Myös valtatien 18 osalta kiinteistö on kauempana tiestä ja tärinälähteestä kuin mittauskohteissa ja tärinävaikutus pienenee merkittävästi etäisyyden kasvaessa tärinälähteestä.

Ilmanlaatua koskevia tavoitteita on annettu valtioneuvoston päätöksellä ilmanlaadun ohjearvoista (480/1996). Päätöksen mukaiset ohjearvot on otettava huomioon ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi muun muassa liikenteen suunnittelussa. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta.

Ilmanlaatuvyöhykkeet ovat keino arvioida teiden tai katujen lähialueiden soveltuvuutta asumiseen sekä muiden toimintojen sijoittamiseen avoimessa ympäristössä. Suositusetäisyyksiä ilmanlaadun huomioimiseksi suunnittelussa on esitetty Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymän (HSY) 3.6.2014 päivittämässä julkaisussa "Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa". Ilmanlaatuvyöhykkeiden minimietäisyydellä altistuminen liikenteen päästöille ja altistumisen vähentämistarve ovat suuria. Mikäli suunnittelukohde on suositusetäisyydellä tai sitä kauempana kadusta tai tiestä, liikenteen päästöistä ei todennäköisesti aiheudu ilmanlaatuongelmia. Yleisesti ilmanlaadun ohjearvojen on katsottu alittuvan, kun ilmanlaatuvyöhykkeiden määrittelemä suositusetäisyys asunnoille täyttyy. Liikenteen ja maankäytön suunnittelussa ei siten ole yleensä tarpeen kiinnittää erikseen huomiota ilmanlaatukysymyksiin, mikäli suositusetäisyydet täyttyvät ja siten myös ohjearvot alittuvat.

Ilmanlaatukysymystä on käsitelty tiesuunnitelmaselostuksessa. Sen mukaan pakokaasupäästöjen on muun muassa arvioitu vähentyvän noin 50 prosenttia nykyisestä vuoteen 2040 mennessä (ennustetilanne). Ilmanlaatukysymykseen on otettu kantaa myös suunnitelmasta tehtyjen muistutusten johdosta annetuissa vastauksissa.

A:n kiinteistön asuinrakennus sijaitsee noin 80 metrin etäisyydellä tiestä, ja kiinteistön kohdalla valtatien 18 liikennemäärä on noin 8 600 ajoneuvoa vuorokaudessa. HSY:n laatiman mallin mukainen suojausetäisyys valtatien 18 liikennemäärillä olisi noin 20–30 metriä tien reunasta, eli asuinrakennus sijaitsee jopa 40–50 metriä suositusetäisyyttä kauempana tiestä.

B:n kiinteistön kohdalla liikennemäärä on ennustetilanteessa nykyistä pienempi valtatien 18 liittymän sijainnin muutoksen vuoksi. Valtatien 3 liikenne kulkee pysähtymättä ohitse valo-ohjatun liittymän poistuessa, joten tällöin myös liikenteen päästöistä mahdollisesti aiheutuvat haitat vähenevät.

C:n ja D:n kiinteistöillä liikenteestä aiheutuvien päästöjen vaikutukset lisääntyvät suunnitellusta tien linjauksesta johtuen. Lähin asuinrakennus sijaitsee kuitenkin tässäkin tapauksessa päästöjen kannalta vähintäänkin suositusetäisyydellä väylän reunasta. Kiinteistöjen kohdalla tiesuunnitelmassa esitetyt liikennemäärät ennustetilanteessa ovat 7 200–8 900 kvl (keskimääräinen vuorokausiliikenne). HSY:n mallin mukaisesti esimerkiksi valituksenalaisen tiesuunnitelman liikennemääräennusteet ylittävällä liikennemäärällä 10 000 (kvl) asuinrakennusten suositusetäisyys on 20 metriä, joka sekin ylittyy kaikkien valittajien kiinteistöjen kohdalla. Minimietäisyytenä 10 000 kvl -määrän mukaisessa tilanteessa pidetään ilmanlaatumallin mukaisesti 7 metriä.

Suunnittelua ohjaavista ohjearvoista tiukin on typpidioksidin vuorokausiohjearvo (70 µg/m³). Ohjearvo ylittyy vuosittain esimerkiksi pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla, kuten suurten väylien läheisyydessä ja katukuiluissa. Olosuhteet, joissa ohjearvojen ylityksiä on havaittu, poikkeavat kuitenkin valituksenalaisen suunnitelma-alueen olosuhteista huomattavasti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla näissä haastavissa kohteissa liikennemäärät ylittävät yleisesti ottaen 40 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, kun valituksenalaisessa suunnitelmassa ollaan ennustetilanteissakin huomattavasti alle 10 000 ajoneuvon kvl -määrissä, minkä lisäksi tiesuunnitelmaratkaisussa täyttyvät myös ilmanlaatumallin suojaetäisyydet.

Tiesuunnittelussa on ilmanlaadun osalta noudatettu vakiintunutta tulkintaa, jonka mukaan ilmalaatukysymyksiin tulee kiinnittää suunnittelussa erityistä huomiota silloin, kun ilmanlaadun ohjearvot ylittyvät. Käytännössä ohjearvot ylittyisivät suositusetäisyyksiä lyhyemmillä etäisyyksillä suunnitellusta maantiestä, mikä ei suunnitelman mukaan ole tilanne. Ilmanlaadun ja terveyden näkökulmasta suunnitellun hankkeen kaltainen avoin tieympäristö, jossa liikenteen päästöt pääsevät esteettä laimentumaan, on kuilumaista tieympäristöä parempi vaihtoehto. Tiesuunnitelma ei myöskään sisällä ilmanlaadun kannalta niin sanottuja haastavia kohteita, kuten huonosti tuulettuvia alueita tai tunnelien suuaukkoja, joiden vuoksi ilmanlaatua tulisi paikallisesti tarkastella erityisellä tarkkuudella. Lisäksi ilmansaastepitoisuudet laimenevat nopeasti tiestä etäännyttäessä ja näin ollen minimi- ja suositusetäisyyksien käyttö toimintoja suunniteltaessa suojaa jo itsessään tehokkaasti liikenteen päästöistä aiheutuvilta terveyshaitoilta. Sen sijaan tarkempia ja kustannuksiltaan kalliita leviämismalleja, joiden avulla voidaan arvioida ilmanlaatua erilaisissa suunnittelukohteissa ja vaihtoehdoissa, tarvitaan yleensä vain kaikkein haastavimmissa kaupunki- tai väyläsuunnittelukohteissa.

Hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa on otettu kantaa tiesuunnitelman mukaisen hankkeen pohjavesivaikutuksiin. Liikennevirasto on viitannut hallinto-oikeudessa lausumaansa ja todennut, että tiesuunnitelma on laadittu siten, ettei pohjavesipintoja alenneta edes rakennustyön aikana, joten suunnitelman mukaisella hankkeella ei ole valituksissa kuvattuja pohjavesivaikutuksia.

E:n ja F:n kiinteistön osalta pohjaveden aleneminen siltakohteessa on estetty suunnitelmassa olevalla vesitiiviillä betonisella pohjavesikaukalolla. Rakennettava pohjavesikaukalo pitää pohjaveden pinnan tasossa +12,0. Suunnittelun aikana tehtyjen pohjavesimittausten mukaan ympäristön pohjavedenpinnan taso on vaihdellut tasovälillä +10,3...+11,8. Nykyisen purettavan alikulun kuivatustaso on noin +11 m, joka on noin metrin alempana kuin tuleva taso. Työnaikaisesti ympäristön pohjavedenpintaa ja kaivantojen vakavuutta hallitaan työn³aikaisilla vettä pidättävillä tukiseinillä. Näillä tukiseinillä varmistetaan, että kaivantojen ulkopuolella pohjaveden pinta ei laske haitallisesti eikä maaperä pääse liikkumaan tai painumaan haitallisesti.

A:n kiinteistön kohdalla pohjaveden pinta on tasolla noin +12,2 ja valtatien 18 pinta samalla tasolla. Tiesuunnitelmassa on kiinteistön kohdalle esitetty bentoniittikalvoeristystä, jolla pohjavesi pidetään alkuperäisellä tasollaan tieleikkauksen ulkopuolella. Näin ollen pohjavesi ei alene kiinteistön kohdalla.

B:n kiinteistön osalta pohjavesivaikutuksiin on myös kiinnitetty suunnitelmassa erityistä huomiota. Kiinteistön viereinen alikulku on suunniteltu tehtäväksi vesitiiviiseen bentoniittikaukalorakenteeseen. Näin ollen kaukalorakenteen ulkopuolella pohjavedenpinta ei alene, eikä haitallista pohjaveden alenemasta johtuvaksi esitettyä painumaa tapahdu. Nykyisen alikulun kuivatustaso on tasolla noin +11. Tulevan alikulun kohdalla suunniteltu alin pohjavedenpinnan taso on +12. Alikulku rakennetaan vesitiiviin työnaikaisen tukiseinän suojassa, joten ympäristön pohjavesi ei alene työnkään aikana. Työnaikainen tukiseinä estää myös maaperän liikkumisen ympäristössä.

C:n ja D:n kiinteistön osalta pohjaveden pinnan korkeusasemaa on seurattu suunnittelun aikana. Maunulan eritasoliittymässä pohjaveden pinta on tehtyjen havaintojen mukaan +9,1...+11,8 maanpinnan ollessa tasolla +11,6...+11,9. Kiinteistöjen kohdalla tie on penkereellä tai enintään yhden metrin leikkauksessa, joten vallitseva pohjavedenpinta ei alene tien kuivatusrakenteiden johdosta. Pohjaveden pintaa alentavaa rakennetta ei suunnitelmassa sijoitu Maunulantien tuntumaan, ja niissä suunnitelman kohteissa, joissa riski pohjaveden alenemisesta on todettu, on esitetty tekniset ratkaisut joko vesitiiviinä pohjavesikaukalona tai suojakalvorakenteena.

A:n kiinteistön osalta hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa on ollut kysymys myös uuden peltotieyhteyden järjestämisestä. Liikennevirasto on katsonut, että lunastusvaihtoehto on yleisen edun ja hankkeen tarkoituksenmukaisen toteutuksen kannalta perusteltu ratkaisu. Tiesuunnitelmasta tehtyihin muistutuksiin vastaamisen yhteydessä uuden peltotieyhteyden rakentamiskustannuksiksi on arvioitu noin 200 000–500 000 euroa, mitä on pidettävä kohtuuttomana suhteessa suunnitelman mukaiseen ratkaisuun.

B on vedonnut hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa myös suunnitelman mukaisen hankkeen maisemahaittoihin. Maisemahaittaa on valittajan kiinteistön kohdalla tutkittu muun muassa valokuvasovituksilla ja kaavan toteutuessa maisemahaittaa voidaan edelleen lieventää. Liikennevirasto on katsonut, ettei maisemahaittaa voida pitää kiinteistön kannalta kohtuuttomana. Mikäli B:n kiinteistölle tulisi toteuttaa meluntorjuntaa vastoin kiinteistön kaavanmukaista (K/KL) käyttötarkoitusta, lisääntyisi myös kiinteistölle aiheutuva maisemallinen haitta (esimerkiksi meluseinän vuoksi).

Hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa on myös esitetty, että Kauppatien liikenneympyrä ei mahdu asianmukaisesti suunnitelmaan ja liikenneympyrästä tulee liian ruuhkainen ja sumputtava. B:n kiinteistön kohdalla liikennemäärä ennustetilanteessa on nykyistä pienempi valtatien 18 liittymän sijainnin muutoksen vuoksi. Valtatien 3 liikenne kulkee pysähtymättä ohitse valo-ohjatun liittymän poistuessa, joten tällöin myös liikenteen päästöistä mahdollisesti aiheutuvat haitat vähenevät. Kauppatien liikenneympyrän liikenteellinen toimivuus vuoden 2040 liikenne-ennusteella on todettu erittäin hyväksi.

C:n ja D:n kiinteistöjen osalta hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa on kiinnitetty huomioita erityisesti siihen, että tielinjaus sijoittuu liian lähelle kiinteistöjä. Valtatien 18 linjauksen suunnittelu on perustunut Laihian kunnan maankäyttösuunnitelmiin, tässä tapauksessa hyväksyttyyn osayleiskaavaan. Kyseessä on kahden valtatien eritasoliittymä, joka väylien liikennemäärät, mitoitusnopeus ja liikenneturvallisuus huomioiden on suunniteltu mahdollisimman tilaa säästäväksi. Maankäyttöä ja tielinjausta suunniteltaessa on pyritty siihen, että molemmille puolille saadaan muotoiltua tarkoituksenmukaiset alueet yksityistie-/katuvarauksineen.

A, B, C, D; E ja F ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat vaatineet valituksen hylkäämistä. Toissijaisesti he ovat vaatineet asian palauttamista hallinto-oikeudelle heidän sinne tekemissään valituksissa esittämien muutosten tekemiseksi suunnitelmaan. Vastineeseen on liitetty kiinteistönomistajien selvitys vuorovaikutusmenettelystä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet lisäksi, että korkein hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn sekä suorittaa katselmuksen tiesuunnitelma-alueella, erityisesti vastineen antajien kiinteistöjen alueella. Jos suullista käsittelyä ja katselmusta ei järjestetä, vastineen antajat ovat pyytäneet, että heille varataan erikseen tilaisuus vastineen täydentämiseen.

Vastineessa on uudistettu aiemmin lausuttu ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Maantielain 13 §:n ja hallituksen esityksen sanamuodon mukaan ei ole tulkittavissa, että tiesuunnitelma voitaisiin hyväksyä ennen kaavan lainvoimaisuutta. Osayleiskaava ei ole lainvoimainen eikä riittävä maantielain mukaiseen suunnitteluun ja selvitykseen.

Alueelle laadittavalla asemakaavamuutoksella on olennainen merkitys alueen maankäytöllisten, liikenteellisten ja ympäristöllisten seikkojen osalta. Tiesuunnitelmaa ei voida laatia saati hyväksyä ennen kuin kumottu asemakaava on laadittu uudelleen lain mukaisesti. Jo pelkästään asemakaavan kumoaminen on riittävä peruste sille, ettei tiesuunnitelmaa voida hyväksyä, koska alueella ei ole riittävän yksityiskohtaista oikeusvaikutteista hyväksyttyä kaavaa ja koska tarvittavan kaavan valmistelu ja laatiminen selvityksineen on kesken.

B:n kiinteistön osalta tiesuunnitelmassa ei ole esitetty meluntorjuntaa lainkaan. Liikennevirasto vetoaa valituksessaan virheellisesti siihen, että B:n kiinteistö on voimassa olevassa asemakaavassa liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta. Olennainen ja ratkaiseva merkitys on kuitenkin sillä, että B:n kiinteistö on asuinkäytössä ja kyseinen asuinrakennus sijaitsee ennustemallien mukaisella 60–65 desibelin meluvyöhykkeellä rajautuen 65–70 desibelin meluvyöhykkeeseen. Liikennevirasto on esittänyt virheellisesti, että liikennemäärä olisi ennustetilanteessa nykyistä pienempi. Arvio ei perustu todellisiin liikennemääriin. Joka tapauksessa liikenteestä aiheutuva melu lisääntyisi merkittävästi.

A:n kiinteistön osalta tiesuunnitelmassa ei myöskään ole osoitettu minkäänlaista meluntorjuntaa. Ennustemalleissakin A:n kiinteistö ja sen rakennukset jäävät yli 55 desibelin meluvyöhykkeelle. Todellisuudessa melutasot tulisivat olemaan ennustemalleja merkittävästi korkeampia. Liikenneviraston valituksessa jaotellaan virheellisesti A:n kiinteistön osia asumisen ja muun toiminnan alueisiin. Kiinteistöllä sijaitsee asuinrakennus, joten koko asuinympäristö piha-alueineen ja muine ympäristöineen on katsottava asumiseen liittyväksi alueeksi.

Mitkään kustannukset, joilla vältetään ihmisille aiheutuvat meluhaitat ja niistä aiheutuvat yleisesti tiedossa olevat vakavat sekä terveydelliset että muut seuraukset, eivät voi olla kohtuuttomia. Valituksessa väitetään, että hyväksytty tiesuunnitelma olisi sisältänyt meluntorjunnan kannalta riittävät toimenpiteet. Todellisuudessa B:n ja A:n kiinteistöjen osalta ei ole esitetty minkäänlaisia toimenpiteitä ja D:n ja C:n kiinteistöjen osalta hyvin puutteellisiksi ja riittämättömiksi todettuja vähäisiä toimenpiteitä. Kiinteistöjen koko piha-alueen suojaamista ei voida pitää kustannussyistä kohtuuttomana. B ja A ovat kiistäneet, että melutorjunnan kustannukset ylittäisivät kiinteistöjen käyvät arvot ja niihin perustuvat lunastuskustannukset.

Liikennevirastolla on virheellinen näkemys, että melutasot tulisivat ainoastaan hieman nousemaan nykytasosta. Ensinnäkään nykytasojakaan ei ole asiassa selvitetty. Kun otetaan huomioon liikenteen kehitys ja erityisesti raskaan liikenteen siirtyminen yhä suurempiin ja raskaampiin ajoneuvoyhdistelmiin, melutasot tulevat merkittävästi nousemaan nykyisestä.

Tiesuunnitelman asiakirjoista ei ilmene, mikä on nykytilanne liikenteen aiheuttamien epäpuhtauksien ja ilmanlaadun osalta. Suunnittelumateriaaliin ei sisälly ilmanlaadun mittauksia ja laskelmia. Myöskään tärinän osalta asiakirjoista ei käy ilmi nykytilanne ja miten tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen johtopäätökseen tärinähaittojen pienentymisestä olisi päädytty. Todellisuudessa kaikkien vastineen antajien kiinteistöille liikenteestä aiheutuvat päästöt lisääntyvät merkittävästi.

Ilmapäästöjen määrään ja laatuun vaikuttavat myös paikalliset olosuhteet, jotka eivät tule huomioiduksi sovellettaessa pelkästään Helsingin seudulle laadittuja suunnitteluohjeita. Liikenneviraston valituksessa oletetaan virheellisesti pakokaasupäästöjen vähentyvän 50 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Todellisuudessa liikenne on muuttumassa yhä raskaammaksi ja toisaalta liikennemäärät ja nopeudet kasvavat. Toisaalta myös tällä hetkellä Suomen autokannan uudistuminen on merkittävästi hidastunut.

Valtatien 3 kohdalla toukokuussa 2014 tehdyllä tärinämittauksella ei ole merkitystä arvioitaessa nyt kysymyksessä olevan alueen tiestä aiheutuvia tärinävaikutuksia. Alueella ei ole tehty mitään tärinämittauksia. Liikennevirasto perustelee muun muassa tärinämittausten tekemättömyyttä niistä aiheutuvilla kustannuksilla. Tärinämittauksia suorittavalta yhtiöltä saadun tiedon mukaan viiden rakennuksen tärinämittauksen kustannukset olisivat enintään 3 000 euroa. Kustannukset ovat mitättömiä verrattuna koko tiehankkeen kustannuksiin.

Vastineen antajat eivät yhdy Liikenneviraston valituksessaan esittämiin johtopäätöksiin heidän kiinteistöjensä maaperästä ja rakennustavoista. Asiantuntijoiden mukaan paalulaattaperustuksien rakentamisesta ja syvästabiloinnista ja niiden vaikutuksista liikenteen aiheuttamaan tärinään ei ole vielä tehty riittävästi tutkimuksia. Tärinän syntymiseen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten tien pinta, sen kunto, päällysteiden vaurioitumiskohdat, ajoneuvot ja niiden nopeudet sekä raskaiden ajoneuvojen määrä.

Selvitysten puutteellisuuksien vuoksi kiinteistönomistajilla ja muilla asianosaisilla ei ole ollut vuorovaikutusmenettelyn aikana mahdollisuutta arvioida tiesuunnitelman vaikutuksia.

Tiesuunnitelmassa ei ole riittävästi selvitetty eikä otettu huomioon hankkeen pohjavesivaikutuksia. Vaarana on, että pohjaveden pinta alenee.

Laihian keskustaan on suunniteltu alituksia ja ylityksiä liian ahtaisiin paikkoihin. Keskustan liikenne hankaloituu merkittävästi.

Suunnitelman mukaisesta rakentamisesta aiheutuu kiinteistöille, rakennuksille ja asukkaille kohtuuttomia haittoja ja kiinteistöjen arvonalentumisia. Tie aiheuttaa A:n kiinteistölle huomattavaa haittaa ja alentaa asumiskelpoisuutta. Ratikyläntien linjaus tulee suunnitella uudelleen. Suunnitelman mukaisena tie tulee nousemaan valittajan kiinteistön kohdalla muutaman metrin peltotason yläpuolelle ja tie tulee huomattavan lähelle kiinteistön asuinrakennusta. Valtatien 18 linjaus tulee siirtää A:n kiinteistön kohdalla pohjoisemmaksi eli rautatiehen päin. Tällöin vältetään suunnitelman mukainen ulkorakennuksen purkaminen ja piha-alueen silpominen.

B:n kiinteistön kohdalla tiestö on suunniteltu liian lähelle, ainoastaan noin 10–15 metrin etäisyydelle rakennuksen seinästä. Rakennusta ei ole paalutettu. Alikulun rakentaminen aiheuttaa pohjaveden korkeuden muuttumista, mikä saattaa aiheuttaa rakennuksen perustuksille vahinkoa. Valtatie 3 nousee liian korkealle, koska se on kiinteistön kohdalla noin 2–3 metriä korkeammalla kuin vanha tien pinta. Tämä aiheuttaa maisemallisia ja ympäristöllisiä haittoja. Lisäksi pakokaasujen määrä lisääntyy merkittävästi ja melusta ja tärinästä aiheutuu kohtuuttomia haittoja. B:n kiinteistö jää teiden ja alikulkujen väliin pussiin, mikä aiheuttaa tontin ja kiinteistön arvon huomattavaa alentumista.

C:n ja D:n kiinteistöt jäävät liian lähelle suunniteltua tietä. Kiinteistöjä ei ole kohdeltu suunnitelmassa samanarvoisesti tien toisella puolella osoitteessa Maunulantie 6 olevaan kiinteistöön nähden. Kiinteistöihin kohdistuu kohtuuton meluhaitta suunnitellusta tiestä. Kiinteistön kohdalla tie nousisi noin kolmen metrin korkeudelle. Lisäksi terveydelle vaarallisista pakokaasuista aiheutuu kiinteistön asukkaille merkittävää haittaa ja vahinkoa. Liikenteen aiheuttamaa jatkuvaa tärinää ei ole riittävästi huomioitu suunnitelmassa. Tien raskas liikenne ja tienpohjan savipitoinen maa-aines sekä pohjaveden muutokset aiheuttavat kiinteistölle kohtuuttomia vahinkoja. Mittavat ramppijärjestelmät on suunniteltu liian lähelle asutuskeskusta. Suunniteltu tie pirstoo Maunulan kylän moneen osaan. Alueen kulttuurimaisema ja viihtyisyys kärsivät suunnitelman mukaisista teistä ja niiden linjauksista.

Kiinteistö Oy Tampereentie 93:n kiinteistön osalta suunnitelmassa esitetyt valtatien 3 alitus Kauppatieltä, valtatien korottaminen ja Kauppatien liikenneympyrä ovat virheellisiä ja aiheuttavat kohtuuttomia haittoja ja vahinkoja. ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen 14.11.2014 päivätyssä lausunnossa on todettu alueella olevan paineellista pohjavettä, jonka alentumista oli aiheutunut rakennettaessa vuonna 1975 alikulkusilta valtatielle 3. Tällöin pohjaveden alentumisesta aiheutui painumaa lähikiinteistöillä. Suunnitelmassa esitetty alikulku Kauppatieltä on aiempaa syvempi, mistä kiinteistöille aiheutuu merkittävää vahinkoa. Rakennusten perustukset ovat vaarassa liikkua ja halkeilla. Valtatien 3 korottaminen muodostaa näköesteen, mistä aiheutuu kiinteistölle ja siinä harjoitettavalle liiketoiminnalle kohtuutonta haittaa. Suunnitellusta vallista aiheutuu ahtautta. Lisäksi tie aiheuttaa melua, tärinää ja päästöjä.

Tiesuunnitelma ruuhkauttaa Kauppatien. Kiinteistöjen kulkuyhteydet huononevat merkittävästi ja parkkialueet pienenevät kohtuuttomasti, mistä aiheutuu merkittävää haittaa liikeyrityksille. Suunniteltu liikenneympyrä ruuhkauttaa entisestään Kauppatien liikennettä.

Liikennevirasto on antanut vastineen johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Ilmanlaatua koskevat ohjeet on laadittu myös valtakunnalliseen tarpeeseen, ei pelkästään pääkaupunkiseutua ajatellen. Liikenneviraston valituksessa viitattujen ohjeiden mukaisia suositusetäisyyksiä noudatetaan yleisesti hankkeissa kautta maan ja ilmanlaadun suojaetäisyyksiä on käytetty yleisesti myös YVA-lain mukaisesti arvioiduissa tiehankkeissa.

Tutkimusten teettämisen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti asiantuntija-arvioiden perusteella. Ilmanlaatu- ja tärinätutkimusten tai laajojen mittausten tekemistä ei voida edellyttää maantielain tai hallituksen esityksen sanamuodon perusteella kaikissa tiehankkeissa. Tilanteessa, jossa mittausten tekemiseen päädyttäisiin, ne tehtäisiin laajemmalta alueelta kuin viiden kiinteistön kohdalta, ja siten yhteiskunnalle syntyvät kustannukset olisivat huomattavasti vastineen antajien esittämää summaa suuremmat.

Valtatien 3 kohdalla on tehty tärinämittaukset, koska kyseisen alueen maaperä on savista ja liejuista silttiä ja pintaosassa on noin yhden metrin paksuinen jäykkä kuivakuorisavikerros. Kyseisellä kohdalla mittausten tekeminen on ollut alueen pohjaolosuhteiden vuoksi tarpeen. Vastineen antajien kiinteistön osalta pohjaolosuhteet ovat paremmat siten, että hankkeen geoteknisillä ratkaisuilla voidaan saavuttaa tärinän osalta nykyiseen tierakenteeseen verrattuna parempi tilanne.

Nyt käsiteltävänä olevassa hankkeessa on toteutettu vuoropuhelua suunnittelualueen maanomistajien, asukkaiden ja sidosryhmien kanssa. Pidetyt yleisötilaisuudet ovat myös olleet yleisen käytännön mukaiset.

Tiesuunnitelma on laadittu siten, ettei pohjavesipintoja alenneta edes rakennustyön aikana.

Liikennevirasto on toimittanut 12.8.2016 lisäselvitystä valitukseensa liittyen.

Liikenneviraston vastaselitys ja lisäselvitys on toimitettu tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 7.4.2016 nro 16/0141/3 Laihian Kirkonseudun osayleiskaavaa koskeneessa asiassa (Dn:o 1279/1/16). Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös on mainitulla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tullut lainvoimaiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimukset suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hallinto-oikeudelle tehty valitus otetaan välittömästi tutkittaviksi siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt lausumatta valituksessa esitetyistä valitusperusteista. Valitus hylätään. Liikenneviraston päätös jää siten voimaan.

3. Lausuminen hallinto-oikeuden päätökseen sisältyneen täytäntöön³panokiellon kumoamista koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Käsittelyratkaisu

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Sanotun lain 41 §:n (799/2015) mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus.

Suullista käsittelyä ja katselmusta on pyydetty vuorovaikutusmenettelyn ja tiesuunnitelman puutteellisuuksien, tiehankkeen haittavaikutuksien ja kiinteistöjen todellisen sijainnin selvittämiseksi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn tai katselmuksen toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset ja tulkinta-aineisto

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Alueella, jolla on laadittavana tai muutettavana oikeusvaikutteinen kaava, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin kaavan tavoitteisiin perustuvan yleis- tai tiesuunnitelman laatimiseksi. Saman pykälän 2 momentin (1242/2009) mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Hallituksen esityksessä maantielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 17/2004 vp) on maantielain 18 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että yleissuunnitelman laatimisvelvollisuus riippuisi suunnitellun hankkeen arvioiduista vaikutuksista. Kysymys olisi ensinnäkin vaikutusten arvioinnista ensimmäisen kerran, kun tienpitoviranomainen suunnittelutyön alkuvaiheissa joutuu ratkaisemaan, ovatko hankkeen vaikutukset vähäiset vaiko eivät. Toisena pykälän harkinnanvaraisuutta osoittavana tapauksena on sen arviointi, onko maantievarausta asemakaavaan tai oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan otettaessa tien sijainti ja sen vaikutukset jo riittävässä määrin ratkaistu.

Maanteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (924/2005) 3 §:n mukaan maantielain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiassa voidaan varata ilmoittamalla valmistelutyöstä vuorovaikuttamiseen oikeutetuille henkilökohtaisesti, erityisessä tiedotustilaisuudessa, asettamalla valmisteluaineisto nähtäville taikka muulla tiedoksisaannin kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Mainitun valtioneuvoston päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L_Aeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 desibeliä eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 desibeliä.

Saatu selvitys

Liikennevirasto on hyväksynyt valtateiden 3 ja 18 parantamista Laihian kohdalla koskevan tiesuunnitelman 18.6.2015. Päätöksen mukaan hankkeesta ei ole tehty yleissuunnitelmaa, koska teiden sijainti on riittävässä määrin ratkaistu kaavoituksella.

Suunnittelualueella on voimassa ympäristöministeriön 21.12.2010 vahvistama Pohjanmaan maakuntakaava sekä 4.10.2013 ja 12.5.2014 vahvistetut vaihemaakuntakaavat 1 ja 2. Kirkonseudun osayleiskaavan päivitys on hyväksytty Laihian kunnanvaltuustossa 16.2.2015, ja päätös on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden tänään antamalla päätöksellä.

Kirkonseudun osayleiskaavan päivityksessä on esitetty ohjeellisia uusia väyliä koskevalla kaavamerkinnällä valtateiden 3 ja 18 uudet linjaukset tiesuunnitelman alueella. Lisäksi osayleiskaavan päivityksessä on muun ohella meluntorjuntatarvetta osoittava kaavamerkintä valtateiden varrella tiettyjen kiinteistöjen kohdalla.

Laihian kunta on valmistellut samanaikaisesti tiesuunnitelman kanssa suunnittelualueen asemakaavan muutosta ja laajennusta. Laihian kunnanvaltuusto on 15.12.2014 hyväksynyt VT 18 asemakaavan muutoksen ja laajennuksen ja 16.2.2015 VT 3 asemakaavan muutoksen. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksillään 7.4.2016 kumonnut kunnanvaltuuston asemakaavojen hyväksymistä koskeneet päätökset. Hallinto-oikeuden päätöksistä ei ole valitettu.

Tiesuunnitelmassa suurimmiksi puutteiksi valtatiellä 3 on todettu liikenneturvallisuus, liikenteen sujuvuus ja alhainen nopeustaso lukuisten yksityisteiden ja valo-ohjattujen maanteiden liittymien vuoksi. Valtatien 18 ongelmina ovat liikennevalo-ohjattu valtatien 3 liittymä sekä paikallisen maankäytön tiheä liittymäväli. Tieverkko ei mahdollista Laihian kunnan maankäyttösuunnitelmien toteutumista. Lisäksi jo nykyisen liikenteen on todettu aiheuttavan meluhaittoja tien varren asutukselle.

Tiesuunnitelman mukaan valtatietä 3 parannetaan lähes nykyisellä paikallaan. Valtatietä 18 parannetaan uudessa maastokäytävässä välillä Maunula–Ratikylä. Laihian keskustan pohjoisosat liitetään keskustaajamaan rakentamalla uudeksi yhteydeksi Ratikyläntien katu. Valtatielle 3 rakennetaan Maunulan ja Asematien eritasoliittymät ja valtatielle 18 Ratikylän eritasoliittymä.

Tiesuunnitelmaselostuksen mukaan liikennemäärä kasvaa ennusteiden mukaan suunnittelualueen valtateillä noin 1,3–1,4-kertaiseksi vuoteen 2040 mennessä. Melua torjutaan meluseinin ja melukaitein. Tiesuunnitelmaselostuksessa ja sen liitteenä olleessa meluselvityksessä on todettu, että nykytilanteessa valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset ohjearvot ylittävälle liikennemelulle altistuu 57 asukasta. Meluntorjuntaa suunniteltaessa on lähtökohtana ollut yrittää suojata kaikki asukkaat ohjearvot ylittävältä melulta. Uusilla tieratkaisuilla ilman meluntorjuntaa ohjearvot ylittävälle melulle altistuisi liikennemäärien kasvu huomioon ottaen 50 asukasta. Suunnitellulla meluntorjunnalla ohjearvot ylittävälle melulle altistuu 23 asukasta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kaavatilanne ja sen merkitys

Valtateiden 3 ja 18 parantamista koskevasta hankkeesta ei ole Liikenneviraston päätöksen mukaan tehty yleissuunnitelmaa, koska teiden sijainti on riittävässä määrin ratkaistu kaavoituksella.

Maantielain 18 §:n ja sitä koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan maantien sijainnin lisäksi myös sen vaikutukset ja liittyminen ympäristöön on tullut ratkaista kaavoituksessa, jotta yleissuunnitelman laatimisesta voidaan tällä perusteella luopua. Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivityksessä on kyseessä olevan tiesuunnitelman kattaman suunnittelualueen osalta osoitettu valtateiden 3 ja 18 sijainti ohjeellista uutta väylää koskevalla merkinnällä. Lisäksi osayleiskaavaan sisältyy meluntorjuntatarvetta koskevia merkintöjä. Maantien sijainti tiesuunnitelman kattamalla alueella perustuu Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivitykseen. Osayleiskaavassa on voitu jättää meluntorjuntatoimenpiteiden tarkempi suunnittelu tehtäväksi yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ja tiesuunnittelussa, ja myös maantien vaikutukset on näin ollen riittävässä määrin ratkaistu osayleiskaavassa.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, että päivitetty osayleiskaava ei vielä ole lainvoimainen eikä tiesuunnitelma näin ollen perustu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön olisi selvitetty. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Laihian kunnanvaltuusto on hyväksynyt Kirkonseudun osayleiskaavan päivityksen ennen kuin tiesuunnitelma on hyväksytty. Osayleiskaavassa on riittävästi selvitetty valtateiden 3 ja 18 sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön. Maantielain 17 §:n 1 momentti ei edellytä, että oikeusvaikutteisen kaavan, johon tiesuunnitelma perustuu, olisi oltava lainvoimainen silloin, kun tiesuunnitelma hyväksytään. Kun lisäksi otetaan huomioon, että osayleiskaavan hyväksymispäätös on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tullut lainvoimaiseksi, tiesuunnitelma on perustunut maantielain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun oikeusvaikutteiseen kaavaan.

Meluntorjuntatoimenpiteet

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, että tiesuunnitelman ei kiinteistöjen Aulin tyä 399-416-2-201, Aarola 399-416-4-145 ja Kaijanpelto 399-411-5-63 osalta voida katsoa sisältävän riittäviä toimenpiteitä tien haitallisten vaikutusten torjumiseksi. Lähtökohtana meluntorjuntatoimenpiteiden riittävyyttä arvioitaessa on hallinto-oikeuden mukaan pidettävä valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisten melu³tason ohjearvojen saavuttamista.

Meluntorjuntatoimenpiteet ja niillä saavutettava suojauksen taso ovat osa tiesuunnitelmaa. Maantielain mukainen tienpitäjän velvollisuus korvauskynnyksen ylittävän meluhaitan rahalla korvaamiseen ei poista maantielain 13 §:n 2 momenttiin perustuvaa velvollisuutta vähentää meluhaittaa sellaiselle tasolle, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin tarve vaatii ja että tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi (ks. yleisistä teistä annetun lain osalta KHO 2003:99).

Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Valtioneuvoston päätös perustuu kuitenkin tutkimuksiin ja selvityksiin melutasoista, jotka yleensä alentavat ympäristön viihtyisyyttä ja saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Selvitykset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa tiesuunnitelmaan sisältyvien meluntorjuntatoimenpiteiden riittävyyttä. Mainittua valtioneuvoston päätöstä sovelletaan sen 1 §:n mukaan yleisesti liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa.

Maantielain mukainen tiesuunnitelma voi koskea uuden maantien rakentamista tai olemassa olevan maantien parantamista. Lähtökohtana tiesuunnitelmaa laadittaessa voidaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetulla tavoin pitää valtioneuvoston päätöksen mukaisten ohjearvojen saavuttamista, mikä on ollut tavoitteena myös valtateiden 3 ja 18 parantamista Laihian kohdalla koskevassa tiesuunnitelmassa. Asumiseen käytettävillä alueilla melutason päiväohjearvona on siten (L_Aeq) 55 desibeliä. Ohjearvojen soveltamista ei tältä osin voida rajata ainoastaan yleis- tai asemakaavan mukaisiin asumistarkoitukseen varattuihin alueisiin, vaan huomioon on tiesuunnitelmaa laadittaessa otettava kaikki luvallisesti asumiskäytössä olevat kiinteistöt.

Olemassa olevaa maantietä parannettaessa vallitsevaa melutilannetta arvioidaan suhteessa valtioneuvoston päätöksen mukaisiin ohjearvoihin. Jos meluntorjuntatoimenpiteiden kustannukset paikallisista olosuhteista johtuen olisivat kohtuuttoman suuria suhteessa niillä saavutettavaan hyötyyn, ei meluntorjuntatoimenpiteitä voida kuitenkaan edellyttää suunniteltavan ja toteutettavan siten, että valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot koko suunnittelualueella saavutetaan. Tällöin merkitystä voidaan antaa sille, että melutason ohjearvot ylittyvät monin paikoin jo nykytilanteessa. Kustannusten kohtuullisuutta voidaan arvioida erikseen yhtäältä asuinrakennusten ja niiden välittömässä läheisyydessä olevan oleskelualueen ja toisaalta muussa käytössä olevien alueiden osalta. Melutason ohjearvojen ylittyminen voi siten olla mahdollista vain osalla kiinteistöä, jos tämän alueen lisäksi voidaan turvata kiinteistöllä kohtuullinen ulko-oleskelualue, jolla melutaso ei ylity. Melutason ohjearvojen ylittyessä tulee liikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa maantielain 13 §:n 2 momentin mukaisesti pyrkiä kaikissa tilanteissa vähentämään niin, että se jää mahdollisimman vähäiseksi.

Tiesuunnitelman liitteenä olleessa, riittävänä pidettävässä meluselvityksessä on kuvattu suunniteltujen meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutuksia suhteessa nykytilanteeseen. Selvityksessä on myös viitattu muun muassa siihen, että kaikkien asukkaiden suojaaminen ohjearvot ylittävältä melulta ei tilanpuutteen ja kustannusten puolesta ole mahdollista. Hallinto-oikeuteen valittaneiden kiinteistönomistajien kiinteistöillä liikennemelun taso ja meluntorjuntatoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat. Kunkin kiinteistön osalta on erikseen arvioitava, voidaanko tiesuunnitelmassa esitettyjä meluntorjuntatoimenpiteitä pitää riittävinä. Tässä arvioinnissa voidaan edellä esitetyn mukaisesti muun ohella ottaa huomioon myös ne kustannukset, jotka aiheutuisivat valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisten melutason ohjearvojen saavuttamisesta kiinteistöllä.

Kiinteistöt Oja 399-411-5-73 ja Kaijanpelto 399-411-5-63 sijaitsevat tiesuunnitelmaan sisältyvän Maunulan eritasoliittymän pohjoispuolella. Meluselvityksen perusteella kiinteistöllä Oja melutaso on tiesuunnitelman mukaisessa tilanteessa välillä 45–55 desibeliä eli ohjearvojen mukaisella tasolla.

Kiinteistöllä Kaijanpelto melutason ohjearvo saavutetaan tiesuunnitelman mukaisilla meluntorjuntatoimenpiteillä pääosalla kiinteistöä; vain vähäinen osa kiinteistön eteläosassa sijaitsevan asuinrakennuksen ja maantien välistä aluetta sijoittuisi 55–60 desibelin melualueelle. Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivityksessä kiinteistön kohdalla on meluntorjuntatarvetta koskeva merkintä. Kiinteistön kohdalle on tiesuunnitelmassa esitetty melua vähentävä melukaide. Liikenneviraston mukaan koko kiinteistön suojaaminen melulta ohjearvojen mukaiseen melutasoon edellyttäisi melukaiteen korottamista osittain ja jatkamista noin 20 metrin matkalta, mistä aiheutuva kustannus olisi noin 47 000 euroa. Liikennevirasto on katsonut, että melukaiteen korottaminen tai jatkaminen olisi toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset huomioon ottaen mahdollista toteuttaa maantielain 30 §:ssä tarkoitettuna vähäisenä rakentamisen aikaisena muutoksena. Kun otetaan huomioon kiinteistöllä Kaijanpelto ohjearvojen mukaisen melutason ylittävälle melulle altistuvan kiinteistön osan vähäisyys ja mahdollisuus pienentää sitä vielä entisestään maantien rakentamisen yhteydessä, voidaan tiesuunnitelmassa esitettyä meluntorjuntatoimenpidettä pitää kiinteistön osalta riittävänä.

Kiinteistö Aulin tyä 399-416-2-201 sijaitsee tiesuunnitelmaan sisältyvän Ratikylän eritasoliittymän kaakkoispuolella. Kahden hehtaarin suuruisella kiinteistöllä sijaitseva asuinrakennus ja pääosa piha-alueesta ovat meluselvityksen mukaan ohjearvojen mukaisella alle 55 desibelin melualueella, mutta kiinteistön pohjoisosassa melutaso on 55–65 desibeliä. Kiinteistön kohdalle ei ole tiesuunnitelmassa osoitettu meluntorjuntatoimenpiteitä. Liikenneviraston mukaan kiinteistön pohjoisosan suojaaminen ohjearvojen mukaiseen melutasoon maksaisi jopa 586 500 euroa. Kun otetaan huomioon, että melutaso asuinrakennuksen kohdalla ja sen läheisyydessä olevalla kohtuullisella ulko-oleskelualueella on tiesuunnitelmassa esitetyssä tilanteessa ohjearvojen mukaisella tasolla, voidaan meluntorjuntatoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia pitää siten kohtuuttomina, että koko kiinteistön suojaamista ohjearvojen mukaiseen melu³tasoon ei voida edellyttää.

Kiinteistö Aarola 399-416-4-145 muodostuu viidestä palstasta, joista yksi sijaitsee valtateiden 3 ja 18 nykyisen risteyksen ja tiesuunnitelmaan sisältyvän Asematien eritasoliittymän eteläpuolella. Kyseisellä palstalla melutaso on meluselvityksen mukaan jo nykytilanteessa 55–60 desibeliä asuinrakennuksen ympärillä. Tiesuunnitelman mukaisessa tilanteessa kiinteistön Aarola kyseisen palstan pinta-alasta arviolta noin puolet mukaan lukien asuinrakennuksen välitön ympäristö sijaitsisi melutason ohjearvot ylittävällä melualueella. Kiinteistölle ei ole osoitettu meluntorjuntaa, ja tätä on osin perusteltu kiinteistön kaavan mukaisella käyttötarkoituksella. Kuten edellä on todettu, ei valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisten melutason ohjearvojen soveltamista voida rajata ainoastaan yleis- tai asemakaavan mukaisiin asuinalueisiin, vaan huomioon on tiesuunnitelmaa laadittaessa otettava kaikki luvallisesti asumiskäytössä olevat alueet. Lähtökohtana kiinteistön Aarola meluntorjunnan osalta olisi siten tullut valtioneuvoston päätöksen mukaisten melutason ohjearvojen soveltaminen vastaavasti kuin muillakin asumiskäytössä olevilla alueilla.

Liikenneviraston mukaan kiinteistön Aarola koko kyseisen palstan suojaaminen ohjearvojen mukaiseen melutasoon maksaisi 312 000 euroa. Kun otetaan huomioon, että kiinteistön melutilanteessa ei meluselvityksen mukaan tapahtuisi olennaista heikentymistä, voidaan meluntorjuntatoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia pitää siten kohtuuttomina, että koko palstan suojaamista ohjearvojen mukaiseen melutasoon ei voida edellyttää.

Kiinteistö Kaijama 399-416-7-48 sijaitsee maantien suunnittelualueen itärajalla. Vain vähäinen osa kiinteistöstä kuuluu tiesuunnitelman suunnittelualueeseen. Kiinteistö on tänne toimitetun selvityksen mukaan asumiskäytössä, joten vastaavasti kuin kiinteistöllä Aarola tulee lähtökohtana kiinteistön meluntorjunnan osalta olla valtioneuvoston päätöksen 993/1992 asumiseen käytettäviä alueita koskevien melutason ohjearvojen saavuttaminen. Melutaso kiinteistöllä ei tiesuunnitelman seurauksena muutu olennaisesti, ja se ylittää jo nykytilanteessa ohjearvojen mukaisen melutason. Kiinteistön kohdalle ei tiesuunnitelmassa ole esitetty meluntorjuntatoimenpiteitä. Kun otetaan huomioon, että tiesuunnitelman vaikutukset kiinteistöön ovat vähäiset, ei meluntorjuntatoimenpiteiden esittäminen suunnitelmassa ole ollut tarpeen.

Tiesuunnitelman liitteenä olevan meluselvityksen perusteella kokonais³tilanne meluntorjunnan osalta paranee nykytilanteeseen verrattuna. Tiesuunnitelman mukaisilla tieratkaisuilla ja esitetyillä meluntorjuntatoimenpiteillä valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset ohjearvot ylittävälle melulle altistuvien asukkaiden kokonaismäärä vähenee tiesuunnitelman mukaan 57 asukkaasta 23 asukkaaseen. Esitetyn selvityksen perusteella tiesuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntatoimenpiteet ovat kokonaisuutena arvioituna riittäviä. Liikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa on myös kunkin yksittäisen kiinteistön osalta arvioituna maantielain 13 §:n 2 momentin mukaisesti pyritty vähentämään niin, että maantie voidaan rakentaa tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii.

Selvitysten riittävyys ja vuorovaikutusmenettely

Hallinto-oikeus on katsonut, että tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä ei ole riittävästi selvitetty sen vaikutuksia ilmanlaadun tai tärinän osalta. Selvitysten puutteellisuuden johdosta tiesuunnitelman perusteella ei ole mahdollista arvioida suunnitelman vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Kiinteistön omistajilla ja muilla asianosaisilla ei ole ollut vuorovaikutusmenettelyn aikana mahdollisuutta arvioida tiesuunnitelman vaikutuksia näiltä osin, mistä syystä myös vuorovaikutusmenettely on hallinto-oikeuden mukaan ollut virheellinen.

Tiesuunnitelman sisältöä koskevan maantielain 22 §:n 1 momentin mukaan tiesuunnitelmaan on muun ohella liitettävä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi. Tiesuunnitelman laatimiseen liittyvästä vuorovaikutusmenettelystä säädetään maantielain 27 §:ssä.

Valtateiden 3 ja 18 parantamista koskevan tiesuunnitelman suunnittelualue sijoittuu pääosin Laihian keskustaajaman melko taajaan asutulle alueelle. Suunnitelman mukaan rakennettavaksi tulisi useita uusia eritasoliittymiä, joiden ympäristössä liikennejärjestelyt ja siten myös liikenteestä aiheutuvat vaikutukset muuttuisivat nykytilanteeseen nähden. Toisaalta valtateiden 3 ja 18 risteys siirtyy tiesuunnitelman mukaan kauemmas Laihian keskustasta. Valtateiden parantaminen nykyisillä paikoillaan merkitsee myös, että tiesuunnitelman vaikutukset esimerkiksi ilmanlaatuun koko suunnittelualueella eivät ole erityisen merkittäviä. Tiesuunnitelman perusteella valtateiden parantamisen lähtökohtana ovat olleet ongelmat liikenneturvallisuudessa, liikenteen sujuvuudessa ja alhaisessa nopeustasossa. Myös nykyisen liikenteen aiheuttamat meluhaitat on tuotu esiin.

Tiehankkeen tärinävaikutuksia ja vaikutuksia ilmanlaatuun on tiesuunnitelmassa kuvattu pääosin yleisesti. Kuvattaessa tiesuunnitelman vaikutuksia esimerkiksi ilmanlaatuun voidaan käyttää hyväksi yleisiä ilmanlaadun huomioon ottamista koskevia selvityksiä ja niihin sisältyviä ilmanlaatuvyöhykkeitä tai suositusetäisyyksiä. Näiden selvitysten perusteella maantien etäisyys asuinrakennuksiin olisi riittävä myös niillä tiesuunnitelman alueilla, joilla ilmanlaatu nykytilaan nähden saattaa huonontua.

Tärinän osalta tiesuunnitelmasta käy ilmi, että tehtyjen pohjatutkimusten perusteella on päädytty muun muassa kattaviin paalulaattaperustuksiin ja syvästabilointeihin, jotka pienentävät tieliikenteen tärinän leviämistä verrattuna nykyiseen maanvaraiseen tierakenteeseen. Tiesuunnitelman mukaan tierakenteen nykytilaa on selvitetty tierekisteritietojen perusteella, mutta mahdollisten tärinähaittojen osalta nykytilasta ei ole mainintaa. Tiesuunnitelmaselostukseen sisältyvässä pohjanvahvistustaulukossa on kuvattu pohjarakenteisiin liittyviä teknisiä ratkaisuja eri tieosuuksilla.

Kun otetaan huomioon edellä valtateiden 3 ja 18 parantamista koskevan tiesuunnitelman suunnittelualueesta ja vaikutuksista todettu, ovat tiesuunnitelmaan sisältyvät arviot tien vaikutuksista ilmanlaatuun ja tieliikenteen tärinän leviämiseen sekä toimenpiteet haitallisten vaikutusten poistamiseksi olleet riittäviä. Tiesuunnitelma on täyttänyt tältä osin sen sisällölle maantielain 22 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset, eikä hallinto-oikeuden olisi tullut kumota tiesuunnitelman hyväksymistä koskevaa päätöstä ilmanlaatua ja tärinää koskevien selvitysten puutteellisuuden vuoksi.

Maantielain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun vaikutusarvion ja siihen liittyvien selvitysten riittävyyttä ja maantielain 27 §:n 1 momentissa säädetyn vuorovaikutusmenettelyn toteutumista arvioidaan lähtökohtaisesti erikseen. Tiesuunnitelman sisällön ja siihen liitettävien selvitysten puutteellisuudesta ei siten suoraan seuraa, että tiesuunnitelmaa laadittaessa ei olisi noudatettu säännöksiä vuorovaikutusmenettelystä. Kun asiassa ei muutoinkaan esitetty, että vuorovaikutusmenettelyssä ei olisi noudatettu maantielain tai maanteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n säännöksiä, ei hallinto-oikeuden olisi tälläkään perusteella tullut kumota tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä.

Hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen tutkiminen välittömästi

Edellä selostetuilla perusteilla hallinto-oikeuden ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä ja palauttaa asiaa Liikennevirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi Liikenneviraston valituksesta kumottava.

Korkein hallinto-oikeus on viivytyksen välttämiseksi tutkinut hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen välittömästi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole lausunut sille tehdyssä valituksessa esitetyistä muista valitusperusteista. Nämä muut valitusperusteet ovat liittyneet tiesuunnitelman mahdollisiin pohjavesivaikutuksiin ja maisemahaittoihin sekä valittajien kiinteistöjen liikenneyhteyksien heikentymiseen. Lisäksi valituksessa on tietyiltä osin viitattu mahdollisiin vaihtoehtoisiin tielinjauksiin. Tiesuunnitelmassa esitetty tien sijainti perustuu kuitenkin edellä kuvatulla tavoin tänään lainvoiman saaneeseen Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivitykseen.

Maantielain 22 §:n 1 momentin tiesuunnitelman sisältöä koskeva vaatimus kattaa myös pohjavesiin, maisemaan ja kulkuyhteyksien muutoksiin liittyvät vaikutukset. Valtateiden 3 ja 18 parantamista koskevassa tiesuunnitelmaselostuksessa on käsitelty tiesuunnitelman vaikutuksia myös näiltä osin yleisellä tasolla vastaavasti kuin ilmanlaadun ja tärinän osalta.

Tiesuunnitelmassa ja Liikenneviraston valituksessa on tuotu esiin, että pohjavesipintoja ei alenneta edes rakennustyön aikana. Tämä varmistetaan muun muassa työnaikaisilla vettä pidättävillä tukiseinillä. Pohjaveden pinnan korkeus on mitattu useasta eri pohjavesiputkesta suunnittelualueen eri osista myös hallinto-oikeuteen valittaneiden kiinteistön omistajien kiinteistöjen läheisyydestä. Liikennevirasto on esittänyt tekniset ratkaisut, joilla estetään pohjaveden pinnan haitallinen aleneminen viereisillä kiinteistöillä.

Maisemavaikutusten osalta tiesuunnitelmaselostuksessa on todettu, että Maunulan ja Ratikylän eritasoliittymien lähiympäristö muuttuu voimakkaasti, kun liittymät ramppeineen rakennetaan. Meluntorjuntajärjestelyt rajoittavat osaltaan näkymiä ympäröivään maisemaan ja korostavat tien estevaikutusta. Maisemallisia haittoja on suunnitelmassa esitetty lievennettäväksi istutuksin ja maastonmuotoiluin sekä kiinnittämällä huomiota meluesteiden ulkonäköön. Maakuntakaavassa kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti arvokkaaksi osoitetun alueen rajauksen laajuus huomioon ottaen se ei ole ollut esteenä valtateiden parantamista koskevan tiesuunnitelman hyväksymiselle. Tiesuunnitelman suunnittelualue ei sijoitu Laihian Kirkonseudun osayleiskaavan päivitykseen sisältyvien maisemallisesti arvokkaiden peltoalueiden läheisyyteen.

Kulkuyhteyksien heikentymisen osalta hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa on vedottu erityisesti kiinteistön Aulin tyä 399-416-2-201 peltoyhteyksien osittaiseen katkeamiseen ja kiinteistön Kaijama 399-416-7-48 kulkuyhteyksien huonontumiseen kiinteistöllä toimivien yritysten kannalta. Liikennevirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa tuonut esiin, että vaihtoehtoisia yksityistiejärjestelyjä on kiinteistön Aulin tyä osalta selvitetty, mutta uuden peltotieyhteyden rakentaminen on katsottu kustannuksiltaan kohtuuttomaksi. Liikennetilanne kiinteistön Kaijama kohdalla ei tämän tiesuunnitelman johdosta muutu.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, ovat tiesuunnitelmaan sisältyvät arviot tien vaikutuksista pohjavesiin, maisemaan ja kulkuyhteyksiin sekä toimenpiteet haitallisten vaikutusten poistamiseksi olleet riittäviä. Tiesuunnitelma täyttää myös tältä osin sen sisällölle maantielain 22 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Liikenneviraston päätös ei ole näillä hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen eikä sitä ole perusteita kumota.

Lopputulos

Edellä lausutuin perustein ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja hallinto-oikeudelle tehty valitus on hylättävä. Liikenneviraston päätös jää siten voimaan.

3. Täytäntöönpanokiellon kumoamista koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanokiellon kumoamista koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Tuire Taina.