Muu päätös 5136/2016

Päätös Väestörekisterikeskuksen purkuhakemukseen

Antopäivä: 2.12.2016
Taltionumero: 5136
Diaarinumero: 2630/1/15

Asia Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus

Hakija Väestörekisterikeskus

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 27.3.2015 taltionumero 863 (KHO 2015:44)

Asian aikaisempi käsittely

Nya Ålands Tidningsaktiebolag -niminen sanomalehtiyhtiö on pyytänyt Ahvenanmaan valtionvirastolta seuraavia tietoja vastikään kuolleista ahvenanmaalaisista henkilöistä: nimi, asuinpaikkakunta, syntymävuosi sekä kuolinpäivä. Hakemuksen mukaan tarkoitus on julkaista tiedot säännöllisesti, esimerkiksi kerran viikossa, yksinkertaisena nimilistana sanomalehden perhesivulla.

Ahvenanmaan valtionvirasto on päätöksellään 27.7.2012 hylännyt yhtiön hakemuksen. Päätöstä on perusteltu sillä, että kuolintietojen julkaiseminen voi vaarantaa yksityisyyden suojan. Valtionvirasto on viitannut väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (VTJ-laki) 28 §:ään ja henkilötietolain 19 §:ään.

Ahvenanmaan hallintotuomioistuin on päätöksellään 9.1.2013 hylännyt yhtiön valituksen valtionviraston päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus on purettavaksi haetulla päätöksellään kumonnut hallintotuomioistuimen ja valtionviraston päätökset ja palauttanut asian valtionvirastolle pyydettyjen tietojen antamiseksi yhtiölle.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa muun ohella katsonut, että koska tarkoituksena oli ilmaista tietoja yleisölle ja koska toimituksellisten tarkoitusten käsitettä ei unionin tuomioistuimen tietosuoja­direktiivin (95/46/EY) tulkintakäytäntökin huomioon ottaen voitu tulkita suppeasti, pyydettyjen tietojen käsittelyä ilmoitetussa tarkoituksessa oli pidettävä henkilötietolaissa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä toimituksellisia tarkoituksia varten. Koska henkilötietolaki salli tietojen luovuttamisen ilmoitettuun tarkoitukseen, tietojen luovuttamiselle oli edellä tarkoitetut VTJ-laissa tarkoitetut edellytykset.

Tietojen luovuttaminen edellytti lisäksi, että viimeksi mainitussa laissa tarkoitetut yleiset edellytykset täyttyvät. Pyydettyjen tietojen voitiin luonnehtia kuuluvan eräänlaisten väestötietojärjestelmän perustietojen piiriin eivätkä ne yksityiselämän suojaa ajatellen olleet rinnastettavissa esimerkiksi arkaluonteisiin tietoihin. Pyydettyjen tietojen laatu huomioon ottaen niiden luovuttamisen ei voitu epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa taikka etuja tai oikeuksia. Tietojen luovuttamiselle ei ollut muutakaan viimeksi mainitussa laissa tarkoitetuista yleisistä edellytyksistä aiheutuvaa estettä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Väestörekisterikeskus on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 11.8.2015 toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös puretaan, Nya Ålands Tidningsaktiebolag -yhtiön valitus käsitellään uudelleen ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen päätös pysytetään. Väestörekisterikeskus on lisäksi vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Vaatimustensa tueksi Väestörekisterikeskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Päätös on purettava, koska asian käsittelyssä on tapahtunut menettely­virheitä ja korkein hallinto-oikeus on soveltanut lainsäädäntöä ilmeisen väärin. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös loukkaa väestötietojärjestelmään re­kisteröityjen henkilöiden oikeutta yksityisyyteen. Myös julkisen edun on katsottava vaati­van päätöksen purkamista.

Asiassa on tapahtunut menettely­virhe, koska Väestörekisterikeskusta ei ole kuultu. Tämä on olen­naisesti vaikuttanut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen ja ilmeisen väärään lain soveltamiseen.

VTJ-lain 4 §:n mukaan väestötietojärjestelmän päävastuullisia rekisterinpitäjiä ovat maistraatit ja Väestörekisterikeskus. Väestörekisterikeskus vastaa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidetyn valtakunnallisen väestötietojärjestelmän yleisestä toimivuudesta ja tietotekniikasta, tietohallin­nosta sekä rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä. Väestörekisterikeskuksen vastuuseen rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä kuuluu myös vastuu tietojen luovutuskäytäntöjen yhtenäisyydestä. Väestörekisterikeskuksen tehtävänä on muun muassa laatia henkilötietolain 42 §:n mukaiset toimialakohtaiset käy­tännesäännöt ohjaamaan väestötietojärjestelmän tietojen luovutusta, jotta tietojen luovutuskäytännöistä ja tulkintalinjoista saadaan mahdollisimman johdonmukaiset ja yhtenäiset. Väestörekisterikeskuksen tehtäviin kuuluu lisäksi väestötietojärjestelmän tietojen käsittelyn seuranta ja valvonta. Yhtenäiset tietojen luovutuskäytännöt ja tietojen käsittelyn seuranta ja valvonta tukevat parhaiten yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa.

Kyseessä on massamuotoinen tietojen luovutus väestötieto­järjestelmästä yksityiselle yritykselle. Massamuotoiset tietopalvelut kuuluvat pääsääntöisesti Väestörekisterikeskuksen vastuulle, kuten todetaan myös VTJ-lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 89/2008 vp). Hallituksen esityksen mukaan alueellisista tai paikallisista tarpeista läh­tevä pienimuotoinen ja teknisesti yksinkertainen luovutustoiminta kuuluisi maistraateille. Massamuotoisilla tietopalveluilla tarkoitetaan tietopalveluja, joissa luovutetaan muita kuin yksittäisiä väestötietojärjestelmän tietoja.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla on vaikutusta Suomen perustuslain 10 §:n mukaisen yksityiselä­män suojan turvaan ja laajamittaisesti väestötietojärjestelmän tietojen luovutukseen. Päätöstä tehtäessä tuomioistuimilla olisi ollut velvollisuus sel­vittää viran puolesta laajasti asiassa merkitykselliset tosiseikat ja päätöksen vaikutukset.

Asiassa olisi tullut varata Väestörekisterikeskukselle tilaisuus tulla kuulluksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös rajoittaa Väestörekisterikeskuksen oikeutta päättää tietojen luovutuksesta ja vaikuttaa siten välittömästi Väestörekisterikeskuksen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ei ole annettu tiedoksi Väestö­rekisterikeskukselle.

Asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe myös siltä osin, että Ahvenanmaan valtionvirasto ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuin eivät ol­leet ottaneet huomioon VTJ-lain 75 §:ää, jossa säädetään oikaisuvaatimuksesta. Tässä tapauksessa oikaisua olisi tullut hakea Ahvenanmaan valtionvirastolta, jolle kuuluu väestötietoasioiden hoitaminen Ahve­nanmaalla.

Väestötietojärjestelmän tiedot eivät ole julkisia, vaan väestökirjahallinnon viranomaiset käyttävät väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamisessa harkintavaltaa sen suhteen, täyttyvätkö luovuttamisen edellytykset. Vaikka väestötietojärjestelmän tiedolle olisi hyväksyt­tävä käyttötarkoitus, myös tietojen luovuttamisen yleisten edellytyksien tulee täyttyä. Tie­toja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa, hänen etujaan tai oikeuksiaan taikka vaarantavan valtion turvallisuutta. Ehdotonta oikeutta väestötietojärjestelmän tietojen saamiseen ei siten ole.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kyse oli väestötietojärjestelmän perustiedoista, jotka oli mahdollista julkaista sanomalehdessä. Tällä perusteella väestötietojärjestelmästä voitaisiin luovuttaa lehdessä julkaistavaksi henkilöstä kaikki ne tiedot, joita ei ole luokiteltu arkaluonteisiksi tiedoiksi. Näitä tietoja olisi esimerkiksi tieto henkilön sukupuolesta, maahanmuuttopäivästä, kansalaisuu­desta ja siviilisäädystä.

Se, että henkilötietolain mukaan toimituksellisessa käyttötarkoituksessa voidaan käsitellä henkilötietoja, ei tarkoita sitä, että väestötietojärjestelmästä tulee luovuttaa henkilörekisteri julkaistavaksi sellaise­naan sanomalehdessä. On eri asia, luovutetaanko tietoja toimituksellista rekisteriä var­ten, jolloin toimituksellisen rekisterin käsittelyssä noudatetaan henkilötietolain suojaamisvelvoitetta, vai luovutetaanko henkilörekisteri julkaistavaksi sellaisenaan. Vakiintunut oh­jeistus on ollut, että väestötietojärjestelmästä ei voida luovuttaa henkilörekisteriä. Vakiintu­nut käytäntö on myös ollut, että väestötietojärjestelmästä ei voida luovuttaa tietoja julkais­tavaksi vain yleisön uteliaisuuden ja mielenkiinnon tyydyttämiseksi. Lisäksi ei-julkisten tie­tojen julkaisulle yleisölle sellaisenaan tulisi löytää painava yleinen syy, jota nyt käsillä ole­vasta tapauksesta ei löydy.

VTJ-lain 32 §:ssä säädetään, mitä tietoja voidaan luovuttaa asiakkuuden hoitoon ja markkinointiin. Kuolintieto ei ole tällainen tieto. Esimerkiksi hautauspalvelujen markkinointi kuolintiedon perusteella ei ole ollut sallittua väestötietojär­jestelmän tiedoilla. Kuolleiden henkilöiden tietojen julkaiseminen sanoma­lehdessä tai muussa mediassa mahdollistaa sen, että tietojen edelleenluovutus on mah­dollista moniin alkuperäisestä poikkeaviin käyttötarkoituksiin, jolloin tietojen käytön lailli­suuden ja asianmukaisuuden valvonta ei ole enää väestökirjahallinnon viranomaisen hal­linnassa. Tämä vaarantaa kansalaisten yksityisyyden suojan.

Vaikka VTJ-lain mukaan toimituksellista käyttötarkoitusta varten voidaan luovuttaa väestötietojär­jestelmän tietoja, tietojen luovutuksessa tulee huomioida edellä mainitun lain muut sään­nökset ja yksityiselämän suojan toteutuminen. Vaikka tietojen luovuttaminen olisi sallittua jotakin käyttötarkoitusta varten, tulee tietojen käytön tapahtua lain 51 §:n mukaisesti, jolloin tietojen edelleenluovutus on väestökirjahallinnon viranomaisen luvanvaraista. Lisäksi laissa on säädetty, että Väestörekisterikeskus tai maistraatti päättää tietojen luovuttami­sesta. Kyseisillä viranomaisilla on tietojen luovutuksessa oikeus käyttää harkintavaltaa tie­tojen luovuttamisesta, jolloin väestökirjahallinnon viranomainen tekee päätöksen siitä, onko tietojen luovuttaminen kyseisessä tapauksessa hyväksyttyä kyseessä olevaa käyttö­tarkoitusta vasten. Hyväksytty käyttötarkoitus ei automaattisesti tarkoita, että tietoja tulee luovuttaa, vaan että tietoja voidaan luovuttaa.

Väestörekisterikeskuksella on velvollisuus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 18 §:n mukaisesti noudattaa hyvää tiedonhallintatapaa. Hyvään tietojen käsittelytapaan kuuluu myös henkilötietojen suojaamisesta huolehtiminen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että on huolehdittava, ettei asiattomilla ole pääsyä tietoihin ja että tiedot on suojattu vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muut­tamiselta, luovuttamiselta ja siirtämiseltä. Henkilöllä on yleensä oikeus saada tietää henkilötietojensa käsittelystä ja oikeus tarkastaa tietonsa sekä vaatia virheellisen tiedon korjaa­mista.

Jos kuolleiden henkilöiden tiedot julkaistaan yleisölle sanomalehdessä tai muussa joukko­tiedotusvälineessä, ei ole mahdollista tietää, ketkä kyseisiä henkilötietoja ovat käsitelleet. Tällöin henkilötietojen suojaamisvelvollisuutta ei voida toteuttaa. Jos väestötietojärjestel­mästä luovutetaan kuolleiden henkilöiden tietoja, sanomalehdestä tulee rekisterinpitäjä. Kuolleiden henkilöiden tietojen kerääminen ei ole tarpeellista rekisterinpitäjän toiminnan kannalta eikä se ole asiallisesti perusteltua.

Henkilötietolain mukainen henkilötietojen suojaamisvelvollisuus koskee myös toimituksellista käyttötarkoitusta varten toteutettua henkilötietojen käsittelyä. Kuten korkein hallinto-oikeus on todennut ratkaisussaan KHO 2009:82, suojaamisvelvoitteen sisällöllä on looginen yhteys vaatimuksiin, joiden mukaan henkilötie­tojen käsittelyn tulee liittyä yksinomaan toimitustyöhön eivätkä tiedot saa olla muiden käy­tettävissä. Mikäli tiedot julkaistaan yleisölle, ei tämä vaatimus toteudu.

Väestötietojärjestelmän tietojen luovutuksessa toimituksellista käyttö­tarkoitusta varten tu­lee arvioida, onko kyseessä henkilötietolain 3 §:n 2 kohdan mukainen henkilötietojen käsittely, jolloin henkilötietolain 8 §:n yleisten edellytysten tulee täyttyä. Henkilörekisterin julkaisemisen ei ole katsottu ulottuvan henkilötietolain 2 §:n 5 momentin toimituksellisen käyttötarkoituksen piiriin. Henkilörekisterin julkaisemisen oikeutus on ratkaistava muilla pe­rusteilla.

Hakemuksen kohteena olevan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista puuttuu oleellinen arvio siitä, onko kyseessä olevassa tapauksessa ollut välttämättömiä syitä, kuten yleinen etu, joita edellytetään yksityisyyden suojan turvaamisvaatimuksesta poikkeamiseen. Väestö­rekisterikeskuksen näkemyksen mukaan purkuvaatimuksen koh­teena olevassa tapauksessa ei ole sellaisia syitä, joiden vuoksi yksityisyyden suojasta olisi ollut välttämätöntä poiketa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2009:11 on todettu, että väestötieto­järjestelmä ei ole julkinen eikä tietojen saamiseen kysymyksessä olleeseen tarkoitukseen ollut ehdotonta oikeutta. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan tällöin korostanut, että Väestörekisterikeskuksella ei ole velvollisuutta tietojen luovuttamiseen vaan tietojen luo­vuttaminen perustuu väestökirjahallinnon viranomaisen harkintaan.

Korkein hallinto-oikeus ei ole hakemuksen kohteena olevassa päätöksessään ottanut huomioon VTJ-lain 45 §:n säännöstä väestötietojärjestelmän tietojen julkiseksi tulemisesta. Henkilötiedon käsite ei rajoitu pelkästään elossa oleviin luonnollisiin henkilöihin. Yksityiselämän suoja ja henkilötietojen suoja ei lainsäädännön mukaan pääty henkilön kuolemaan. Viranomais­toiminnan kannalta ja hallinnon asiakkaiden etujen vuoksi on tärkeää, että ihmiset voivat luottaa tietojensa salassapitoon senkin jälkeen, kun he ovat kuolleet. Vainajan henkilötietojen käsittelyssä tulee ottaa huomioon vainajan lähipiirin yksityiselämän suoja. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole yksityiselämän suojan kannalta riittävästi otettu huomioon kuolleiden hen­kilöiden tietojen julkaisemisen vaiku­tusta.

Henkilötietolain 2 §:n 5 momentin toimituksellisen käyttötarkoituksen tulee olla muuta kuin henkilötietojen suoraa edelleenluovutusta eli henkilötietojen julkaisemista yleisölle sellai­senaan ilman toimittamista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2009:82 on todettu, että henkilötietojen käsittelynä toimituksellista tarkoitusta varten ei voida pitää tie­tojen sellaista käsittelyä, jossa toimituksellisessa tarkoituksessa muodostettu henkilörekis­teri laajamittaisesti, lähes kokonaisuudessaan ja lähes sellaisenaan julkaistaan luetteloina.

Kuolleiden henkilöiden tietojen julkaiseminen väestötie­tojärjestelmästä sellaisenaan on verrannollista sanomalehden toimituksellisessa tarkoituksessa keräämän taustarekisterin julkaisemiseen. Sitä, että lehti julkaisee henkilörekisterin väestö­tietojärjestelmän tiedoista sellaisenaan, ei voida pitää henkilötietolain tarkoituksen tai henkilötietolain 2 §:n 5 momentin mukaisena.

Demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön, avoin ja yhteiskunnallisesti kiinnostava keskustelu tai kuoleman luonnollinen käsittely eivät edellytä yksittäisiä henkilöitä koskevien yksilöityjen henkilötietojen julkaisemista kyseessä olevassa laajuudessa. Sananvapaus ei edellytä poikkeusta yksityisyyden suojasta tällaisessa tilanteessa.

Korkein hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon vainajan elinaikanaan antaman tai omaisten antaman suostumuksen merkitystä tietojen julkaisemiselle. Sanomalehdissä tai muussa mediassa voidaan julkaista kuolinilmoituksia vainajan omalla tai vainajan omaisten suostumuksella, ja ne, jotka eivät halua kuolinilmoitusta teh­tävän, jättävät sen tekemättä. Tällöin väestötietojärjestelmän käyttämiselle ei ole tarvetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden olisi tullut punnita päätöksessään, mikä painoarvo on sillä, että uutisoinnin kohteena olevat kuolleet henkilöt ovat pääsääntöisesti yksityisiä henkilöitä yksityisessä asemassa. Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään tuonut esille sitä, oliko käsillä olevassa tapauksessa kuolleiden henkilöiden tietojen julkaiseminen väestötietojärjestelmästä tarpeellista joukko­tiedotuksen yhteiskunnallisen tehtävän ja tietojen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Yksityishenkilöiden kuolintiedot eivät ole yhteiskunnalli­sen keskustelun kannalta merkittäviä asioita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu johtaa siihen, että viranomaisen ei-julkisesta rekisteristä saatuja ei-julkisia henkilötietoja voitaisiin saada, kerätä ja myös jul­kaista yleisölle tietoja sen enempää toimittamatta. Väestötietojärjestelmän tietoja ei ole va­kiintuneesti julkaistu yksilöivällä tasolla, joten ratkaisu vaikuttaa merkittävästi Väestörekisterikeskuksen tietojenluovutustoimintaan, rekisteröityjen henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan.

VTJ-lain 34 §:n mukaan henkilö voi tarvittaessa saada tiedon väestötietojärjestelmästä toisen hen­kilön elossa olosta yksityisiä käyttötarkoituksia varten. Se, että kaikkien kuolleiden henki­löiden tiedot tuodaan lehdessä julki, tarkoittaa sitä, että tieto tuodaan rajoittamattoman jou­kon tietoon. Tällöin myöskään vainajalla tai vainajan lähipiirillä ei ole ollut mahdollisuutta kieltää tietojen luovuttamista.

Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut huomioon sellaisten kuolleiden henkilöiden tietojen julkaisua sanomalehdessä, joilla on väestötietojärjestelmään rekisteröity turvakielto. Henkilön kotikunta on turvakiellon alainen tieto, jonka julkaiseminen on lain vastaista. Vaikka henkilö on kuollut, turvakielto säilyy voimassa sille määrätyn määräajan. Tämän tarkoituksena on erityisesti omaisten suojaaminen. Turvakielto haetaan usein koko perheelle, jolloin yhden perheenjäsenen kuolema ei välttämättä poista hengen tai tervey­den uhkaa muiden perheenjäsenten osalta.

Ahvenanmaan valtionvirasto on purkuhakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös on purettava. Lisäksi virasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Tietoja kuolleista ei tule luovuttaa julkaistaviksi. Sanomalehtiyhtiön hakemus koskee massatietopalvelua, joka kuuluu Väestörekisterikeskuksen vastuulle. Massatietopalveluita ovat esimerkiksi päivityspalvelut ja tietyn henkilöjoukon poiminta.

Yhtiö ei ole pyytänyt tietoja vain yksilöidyistä henkilöistä. Yhtiö haluaa ostaa kuolleita henkilöitä koskevan päivityspalvelun. Tällaisen asian käsittely kuuluu Väestörekisterikeskukselle.

Yhtiön tarkoituksena on julkaista tiedot kuolleista sanomalehdessään. Tämä tarkoitus ei vastaa laissa säädettyjä luovuttamisen edellytyksiä.

Väestötietojärjestelmä ei ole julkinen rekisteri. Kuolleen henkilön tietojen julkaisemisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa VTJ-lain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi se voi olla loukkaavaa hänen omaisiaan kohtaan, jotka haluavat surra rauhassa ja päättää itse kuolinilmoituksen julkaisemisesta.

Purettavaksi haetussa päätöksessä ei ole selvästi lausuttu, miksi kuolleiden henkilöiden tiedot ovat sillä tavalla yleisesti kiinnostavia, että sanomalehtiyhtiölle voidaan antaa oikeus julkaista tiedot lehdessä ilman suostumusta.

Nya Ålands Tidningsaktiebolag on purkuhakemuksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lehdessä on huhtikuusta 2015 lähtien julkaistu listaa edesmenneistä ahvenanmaalaisista ja toimitukseen on tullut vain muutama negatiivinen palaute.

Tieto henkilön kuolemasta ei ole salassa pidettävä. Kyse ei ole arkaluonteisista tiedoista eikä tiedon julkaiseminen loukkaa yksityisyyttä. Päätöksenteko ja vastuu siitä, mitä lehdessä julkaistaan, kuuluu toimittajille, ei viranomaiselle.

Luetteloa kuolleista henkilöistä julkaistaan yleisön kiinnostuksen vuoksi. Kuolleen henkilön nimen julkaiseminen voi olla omaisten mielestä hyvä asia ja ehkäistä huhupuheita. Tietoja voidaan myös tapauskohtaisesti jättää julkaisematta.

Kaikkien perheasioiden ei tule olla salassa pidettäviä. Nya Åland haluaa myös edistää keskustelua perheväkivallasta sekä avoimuutta heikoimpien perheenjäsenten suojaamiseksi.

Väestörekisterikeskus on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Väestötietojärjestelmästä ei voida pääsääntöisesti luovuttaa henkilötietoja avoimena datana, vaikka tiedolla voisi olla yhteiskunnallista merkitystä. Väestörekisterikeskuksen vakiintunut tulkinta on myös ollut, että väestötietojärjestelmästä ei voida luovuttaa tietoja joukkotiedotusvälineen julkaistavaksi vain yleisen uteliaisuuden ja mielenkiinnon tyydyttämiseksi. Tiedon luovuttamisella journalistisiin tarkoituksiin on oltava laajempi yhteiskunnallinen merkitys ja tiedot voidaan luovuttaa lähtökohtaisesti vain toimitukselliseksi taustamateriaaliksi.

Yhtiön ilmoittama tavoite edesauttaa tietoisuuden lisäämisestä lapsiin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä perheasioista ei edellytä kuolleiden tietojen julkaisemista väestötietojärjestelmästä. Mainituista asioista voidaan avoimesti keskustella ilman väestötietojärjestelmän yksilötason tietoja. Avoimuutta yhteiskunnassa voidaan edistää ottaen samalla huomioon henkilöiden ja perheiden yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut Väestörekisterikeskuksen hakemuksen. Hakemus hylätään.

2. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Hakemuksen hylkääminen

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Väestörekisterikeskus on hakemuksessaan esittänyt, että asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, koska VTJ-lain 75 §:ssä säädetty oikaisuvaatimusmenettely on sivuutettu, eikä Väestörekisterikeskusta ole kuultu asian käsittelyssä. Väestörekisterikeskus on lisäksi esittänyt, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustuu ilmeisen väärään mainitun lain soveltamiseen. Väestörekisterikeskuksen mukaan päätös loukkaa yksityisyyden suojaa ja julkinen etu vaatii päätöksen purkamista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen on mahdollista vain hallintolainkäyttölain 63 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Kun otetaan huomioon, että asia on ollut Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä ja asianosaisella ja päätöksen tehneellä viranomaisella on ollut mahdollisuus näissä yhteyksissä lausua asiasta, ei sillä seikalla, että VTJ-lain 75 §:ssä säädetty oikaisuvaatimusmenettely on asiassa sivuutettu, ole ollut olennaista vaikutusta korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Päätöstä ei siten ole purettava tällä perusteella.

Asiassa on ollut kyse Ahvenanmaan valtionviraston VTJ-lain 50 §:n nojalla tekemästä päätöksestä. Ahvenanmaan hallintotuomioistuin ja korkein hallinto-oikeus ovat asiaa käsitellessään hallintolainkäyttölain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuulleet päätöksen tehnyttä viranomaista eikä niillä ole ollut laissa säädettyä velvollisuutta kuulla Väestörekisterikeskusta. Päätöstä ei siten ole purettava kuulemisvirheen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan lähtenyt liikkeelle tietosuoja­direktiivistä ja unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ja katsonut, että Nya Ålands Tidningsaktiebolag -nimisen yhtiön hakemuksessa esitetty tietojen käyttötarkoitus on henkilötietolaissa tarkoitettua henkilötietojen toimituksellista käsittelyä. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi katsonut, että tietojen luovuttamisen mainittuun tarkoitukseen ei voida epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa, hänen etujaan tai oikeuksiaan. Luovuttamiselle on siten katsottu olleen VTJ-lain 28 §:ssä ja 34 §:n 2 momentissa (nykyinen 3 momentti) säädetyt edellytykset.

VTJ-lain 28 §:n ja 34 §:n 3 momentin sanamuodosta ilmenevä harkintavalta ("voidaan luovuttaa") ei tarkoita, että väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamisesta päättävä viranomainen voisi vapaasti päättää, luovutetaanko tietoja silloin, jos mainituissa lainkohdissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Mainitun lain esitöiden perusteella harkintavallan on tällaisessa tilanteessa katsottava kohdistuvan lähinnä sen arvioimiseen, aiheutuuko muualla laissa säädetyistä, tietojen käyttöä koskevista rajoituksista esteitä tietojen luovuttamiselle ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.

Koska yhtiön ilmoittama tietojen käyttötarkoitus on ollut tietojen julkaiseminen sanomalehdessä ja koska tietoja voidaan VTJ-lain 51 §:ssä säädetty huomioon ottaen käyttää vain siihen käyttötarkoitukseen, johon ne on luovutettu, ei VTJ-lain 51 §:ssä säädetty lupa tietojen edelleen luovuttamiseen ole erikseen ollut tarpeen. Korkein hallinto-oikeus on siten voinut palauttaa asian valtionvirastolle pyydettyjen tietojen antamiseksi.

Asiassa on edellä ilmenevällä tavalla useita tulkinnanvaraisia lain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Väestörekisterikeskuksen purkuhakemuksessa ei kuitenkaan ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta olisi katsottava korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustuvan hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen.

Edellä esitettyyn nähden Väestörekisterikeskuksen hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

2. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausumiseen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 2.12.2016