Muu päätös 5205/2016

Valitus palkkaa vastaavaa korvausta koskevassa hallintoriita-asiassa

Antopäivä: 8.12.2016
Taltionumero: 5205
Diaarinumero: 1877/3/15

Asia Valitus palkkaa vastaavaa korvausta koskevassa hallintoriita-asiassa

Valittaja A, Turku

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 29.5.2015 nro 15/0169/4

Asian aikaisempi käsittely

A on Itä-Suomen hallinto-oikeudelle osoittamassaan 25.8.2014 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä Etelä-Savon ELY-keskus) velvoitetaan valtion virkamieslain 56 §:n nojalla maksamaan hänelle korvauksena määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi Etelä-Savon ELY-keskus on velvoitettava korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

A on työskennellyt määräaikaisissa virkasuhteissa Etelä-Savon ELY-keskuksen AHTi-yksikössä ajalla 1.1.2010–28.2.2014 yhteensä seitsemässä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa IT-lähitukiasiantuntijan tehtävissä. Hän on jatkanut samoissa tehtävissä siirryttyään Valtorin palvelukseen 1.3.2014. Etelä-Savon ELY-keskuksella ei ajalla 1.10.2010–28.2.2014 ole ollut virkamieslaissa säädettyä perustetta nimittää A:ta toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt A:n hakemuksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslain (jäljempänä virkamieslaki) 9 §:ssä säädetään virkamiehen ottamisesta määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta taikka ilman 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään 6 ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Tällaista korvausta koskevat vaatimukset käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.

Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) 17 §:n mukaan valtion virastojen ja laitosten perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluihin liittyvät tehtävät ja toiminnot on siirrettävä 5 §:ssä tarkoitettuun palvelukeskukseen kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Valtioneuvosto päättää niistä valtion virastoista ja laitoksista sekä niiden alaisista yksiköistä, joista tehtäviä ja toimintoja siirretään ja siirtojen ajankohdista.

Saman lain 19 §:n 1 momentin mukaan valtion virastojen ja laitosten tehtävien siirtyessä palvelukeskukselle näissä tehtävissä olevat otetaan palvelukeskukseen työsopimussuhteisiin. Siirtyviä tehtäviä vastaavat virat lakkaavat.

Asiassa saatu selvitys

Hakijan mukaan hänet on otettu toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin ilman virkamieslaissa säädettyä perustetta ajalla 1.10.2010–28.2.2014, minkä vuoksi hänellä on oikeus virkamieslain mukaiseen korvaukseen.

Vastaajan mukaan hakijalla ei ole oikeutta virkamieslain mukaiseen korvaukseen, koska hakijan palvelussuhde ei ole päättynyt. Hakijan palvelussuhde on siirtynyt ELY-keskuksen organisaatioon kuuluneesta Aluehallinnon tietopalveluyksikkö AHTista Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtoriin 1.3.2014. Syynä tähän oli valtion toimialariippumattomien tietotekniikkapalveluiden keskittäminen, mistä on säädetty laissa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä (1226/2013).

Hakijan mukaan hänen virkasuhteensa ELY-keskukseen on päättynyt 28.2.2014 ja hänellä on oikeus korvaukseen. Kysymys ei ole virkasuhteen siirtämisestä, koska hakijan palvelussuhteen laji on muuttunut virkasuhteesta työsopimussuhteeksi. Hakija on vielä viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO 2012:4.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on kysymys hakijan oikeudesta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Asiassa on aluksi selvitettävä, onko hakijan virkasuhde päättynyt virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2012:4 on ollut kysymys tuolloisen virkamieslautakunnan toimivallasta ratkaista virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva hakemus tilanteessa, jossa hakijan palvelussuhteen laji oli yliopistolain muutoksen johdosta muuttunut kesken palvelussuhteen. Hakijan palvelussuhde oli sittemmin päättynyt. Hallinto-oikeus toteaa, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole kysymys virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetusta virkasuhteen päättymisestä. Mainittu ratkaisu ei siten sovellu tapaukseen.

Hakija on valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaisesti otettu Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin palvelukseen 1.3.2014 lukien työsopimussuhteeseen. Samalla hänen aikaisemmin hoitamansa virka on lakkautettu. Hakijan virkasuhde ELY-keskukseen on siten päättynyt, mutta hänen palvelussuhteensa on valtion toimintojen uudelleenjärjestelyistä huolimatta jatkunut ja hänen työtehtävänsä ovat säilyneet entisellään. Voimassa oleva lainsäädäntö huomioiden myöskään virkasuhteen muuttuminen työsopimussuhteeksi ei tässä tapauksessa merkitse niin olennaista muutosta hakijan asemaan, että hänen palvelussuhteensa olisi sen johdosta arvioitava muuttuneen luonteeltaan ja sisällöltään kokonaan toisenlaiseksi. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan hakijan virkasuhde ei ole virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla päättynyt, vaan hänen palvelussuhteensa on jatkunut katkeamattomana ilman, että hänen olisi tarvinnut hakeutua uusiin tehtäviin Valtorissa. Työnantajaorganisaation muuttumisella ei ole oikeudellista merkitystä asiassa. Koska hakijan virkasuhde ei ollut korvausta haettaessa päättynyt, hakijalla ei ole oikeutta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Hakemus on siten hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Hartikainen, Mirjami Paso ja Anu Koivuluoma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan valtion virkamieslain 56 §:n nojalla maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi Etelä-Savon ELY-keskus on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

A on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valtion virkamieslain 56 §:n sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan virkamiehellä on oikeus korvaukseen silloin, kun virkasuhde virastoon päättyy ja virkamiestä ei enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi. Sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella virkamiehellä on oikeus korvaukseen silloinkin, kun virkasuhde työnantajaan eli valtioon jatkuu katkeamatta toisen viraston tekemän nimityksen johdosta. Valtion virkamieslain esitöissä ei ole mainittu eikä myöskään oikeuskäytännössä ole katsottu, että palvelussuhteen jatkuessa työsuhteessa oikeutta korvaukseen ei olisi tai että virkasuhde ei katkeaisi valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Oikeuskäytännön mukaan oikeutta korvaukseen ei sen sijaan ole katsottu olevan, kun virkasuhde on päättynyt virkamiehestä johtuvasta syystä tai virkamies on esimerkiksi yliopistouudistuksen tultua voimaan otettu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Virkamiehen oikeussuojan tehokas toteutuminen sekä valtion virkamieslaissa säädetyn palkkaa vastaavan korvauksen tarkoitus ja tavoite edellyttävät, että A:n virkasuhteen katsotaan katkenneen valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun virkasuhde Etelä-Savon ELY-keskukseen on 28.2.2014 päättynyt. Sillä, että hän on siirtynyt Valtorin palvelukseen valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain 19 §:n perusteella määräaikaiseen työsuhteeseen entisiin tai entisenkaltaisiin töihin, ei voida perustella sitä, etteikö virkasuhde olisi katkennut valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Virkasuhteen muuttumisesta työsopimussuhteeksi on seurannut olennainen muutos A:n asemaan. Palvelussuhdelaji on muuttunut kokonaan toiseksi, toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut.

Hallinto-oikeuden kanta on perustuslain 21 §:n vastainen ja johtaisi siihen, ettei oikeus valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyyn palkkaa vastaavaan korvaukseen lainkaan toteutuisi, koska yleiset alioikeudet eivät tutki määräaikaisten virkasuhteiden laillisuutta. Hallinto-oikeuden päätös ei vastaa korkeimman hallinto-oikeuden linjausta edellä tarkoitetussa vuosikirjaratkaisussa (KHO 2012:4).

Etelä-Savon ELY-keskus on antanut selityksen ja vaatinut, että valitus oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen hylätään perusteettomana.

Siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus hyväksyisi valituksen perusteiltaan, ELY-keskus on vaatinut, että korvauksen määräksi vaatimus enemmälti hyläten vahvistetaan enintään kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A on työskennellyt Etelä-Savon ELY-keskuksessa aluehallinnon tietohallintoyksikössä (jäljempänä AHTi-yksikkö) määräaikaisessa virkasuhteessa IT-lähitukiasiantuntijan nimikkeellä työllisyysvaroin palkattuna ajalla 2.4.–31.10.2010.

A on lisäksi työskennellyt AHTi-yksikössä määräaikaisessa virkasuhteessa ajalla 1.11.2010–30.6.2011 IT-lähitukiasiantuntijana. A on lisäksi työskennellyt määräaikaisessa virkasuhteessa ajalla 1.7.–31.12.2011 ja ajalla 1.1.–30.6.2012 IT-asiantuntijan nimikkeellä kahdella eri nimittämiskirjalla. Lisäksi A on työskennellyt AHTi-yksikössä määräaikaisessa virkasuhteessa ajalla 1.7.–31.12.2012, 1.1.–31.12.2013 ja ajalla 1.1.–28.2.2014 IT-asiantuntijan nimikkeellä kolmella eri nimittämiskirjalla.

Viimeisin nimittämiskirja koski A:n nimittämistä AHTi-yksikköön ajalle 1.1.–30.6.2014, mutta A on 1.3.2014 alkaen siirtynyt työsuhteeseen Valtion tieto- ja viestintäkeskus Valtoriin valtion yhteisen tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisestä annetun lain 19 §:n nojalla.

A:n määräaikaiset palvelussuhteet ovat johtuneet valtion tietohallintotehtäviä koskeneista järjestelyistä ja niiden valmisteluista, organisaatiomuutoksista sekä niihin liittyvistä tehostamisvaatimuksista, jotka sittemmin ovat toteutuneet alkuvuodesta 2014 Valtorin käynnistyessä ja tieto- ja viestintäteknisten tehtävien ja henkilöstön siirtyessä Valtoriin. A:n määräaikaisille virkasuhteille ajalla 1.11.2010–28.2.2014 on ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste. Valtion virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen määräämiselle ei siten ole perusteita.

A:n määräaikainen virkasuhde Etelä-Savon ELY-keskuksen AHTi-yksikköön on päättynyt edellä kerrotulla tavalla 28.2.2014. Palvelussuhde ei siten ole päättynyt valtion virkamieslain 56 §:n sanamuodon tarkoittamalla tavalla siitä syystä, ettei hän enää ole tullut nimitetyksi asianomaisen viraston virkamieheksi, vaan suoraan lainsäädännön nojalla.

Etelä-Savon ELY-keskuksen saamien tietojen mukaan A:n työsuhde Valtorissa on jatkunut 1.3.2014 lähtien keskeytymättömänä ja jatkuu edelleen. Kun otetaan huomioon A:n ikä (syntynyt vuonna 1973), hänen palvelussuhteensa kesto Etelä-Savon ELY-keskuksessa, hänen mahdollisuutensa kokeneena lT-asiantuntijana jatkossa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä se, että A:n palvelussuhde Valtoriin edelleen jatkuu, A:lla ei ole sellaista oikeussuojan tarvetta, mikä on ollut muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2012:4 perusteena.

A on antanut vastaselityksen ja todennut, että hänellä on asiassa oikeussuojan tarve ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2012:4 soveltuu hänen tapaukseensa.

A:n virkasuhde on katkennut valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Etelä-Savon ELY-keskuksella ei ole ollut valtion virkamieslaissa säädettyä perustetta nimittää häntä toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 1.11.2010–28.2.2014, koska hän on koko ajan tehnyt samoja pysyviä tehtäviä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Sovellettavat säännökset

Valtion virkamieslain 9 §:ään sisältyvät säännökset virkamiehen ottamisesta määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman saman lain 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta taikka ilman 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty lain 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään 6 ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Tällaista korvausta koskevat vaatimukset käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.

Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) 17 §:n mukaan valtion virastojen ja laitosten perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluihin liittyvät tehtävät ja toiminnot on siirrettävä 5 §:ssä tarkoitettuun palvelukeskukseen kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Valtioneuvosto päättää niistä valtion virastoista ja laitoksista sekä niiden alaisista yksiköistä, joista tehtäviä ja toimintoja siirretään ja siirtojen ajankohdista.

Saman lain 19 §:n 1 momentin mukaan valtion virastojen ja laitosten tehtävien siirtyessä palvelukeskukselle näissä tehtävissä olevat otetaan palvelukeskukseen työsopimussuhteisiin. Siirtyviä tehtäviä vastaavat virat lakkaavat.

1.2 Oikeudellinen arviointi

A:n mukaan hänet on otettu toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin ilman valtion virkamieslaissa säädettyä perustetta ajalla 1.10.2010–28.2.2014, minkä vuoksi hänellä on oikeus valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyyn palkkaa vastaavaan korvaukseen. A on katsonut, että hänen oikeusturvansa edellyttää, että hän saa määräaikaista työsuhdettaan välittömästi edeltäneiden määräaikaisten virkasuhteidensa laillisuuden arvioitavaksi valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä, kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2012:4 ilmenee.

Jotta henkilöllä olisi oikeus valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyyn palkkaa vastaavaan korvaukseen, edellytyksenä on paitsi se, että määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle ei ole ollut perusteita, myös se, että hänen palvelussuhteensa on päättynyt. Esillä olevassa asiassa on siten ensin ratkaistava, onko A:n palvelussuhde päättynyt valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A:n virkasuhteen päättyminen ELY-keskuksessa liittyy asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan valtion toimialariippumattomien ict-toimintojen uudelleen organisoimiseen, jossa ict-toiminnot ELY-keskuksen organisaatioon kuuluneesta Aluehallinnon tietohallintopalveluyksiköstä (AHTi) on siirretty Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin hoidettaviksi. A on kuitenkin viimeisen määräaikaisen virkasuhteensa päätyttyä 28.2.2014 otettu Valtorin palvelukseen työsuhteeseen suoraan lain nojalla 1.3.2014 lukien. A:n palvelussuhde Valtoriin on Etelä-Savon ELY-keskuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman selityksen mukaan edelleen jatkunut, mitä A ei ole kiistänyt.

Toisin kuin A:n viittaamassa ratkaisussa KHO 2012:4, jossa ennen uuden yliopistolain voimaantuloa määräaikaisissa virkasuhteissa olleen henkilön määräaikainen työsuhde uuden yliopiston palveluksessa oli päättynyt samana ajankohtana kuin olisi päättynyt se määräaikainen virkasuhde, johon hänet viimeksi oli yliopistoon nimitetty, A:n palvelussuhde on ict-toimintojen uudelleen organisoimisesta huolimatta siis jatkunut ja hänen työtehtävänsä ovat säilyneet ennallaan. A:lla ei siten ole oikeutta valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyyn palkkaa vastaavaan korvaukseen sen johdosta, että hänen palvelussuhteensa valtioon ei ole tehtävien ja henkilöstön siirtoa koskeneessa järjestelyssä päättynyt.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.

 
Julkaistu 8.12.2016