Muu päätös 5265/2016

Turun lentoaseman ympäristölupaa koskevat valitukset

Antopäivä: 13.12.2016
Taltionumero: 5265
Diaarinumero: 2559/1/15 ja 2571/1/15

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Ruskon kunta

2) Finavia Oyj

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 6.7.2015 nro 15/0191/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 3.6.2013 Nro 107/2013/1 myöntänyt Finavia Oyj:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Turun lentoaseman toimintaan.

Lupa käsittää lentoaseman lentoliikenteen järjestämiseen liittyvät toiminnat, kuten lentoaseman kenttäalueen liikenne (ilma-alukset sekä maaliikenne), asematasojen, rullausteiden ja kiitoteiden kunnossapidon, kunnossapitokaluston käyttö- ja huoltotoiminnan, ilma-alusten jääneston ja jäänpoiston, kenttäalueiden palo- ja pelastuspalvelun, paloharjoitusalueen ja sen käytön, Finavia Oyj:n käyttämien kemikaalien ja poltto­aineiden varastoinnin ja käytön, Finavia Oyj:n tilojen energiankäytön ja vedenhankinnan sekä toiminnan jätteet ja jätehuollon.

Lupa käsittää lisäksi lentoaseman yhteydessä toimivan Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen vakinaisen toiminnan ja Satakunnan Lennoston harjoittaman sotilasilmailun kuitenkin siten, etteivät niitä koskevat lupamääräykset estä tai rajoita puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:n kohtien 1–3, mukaisten tehtävien suorittamista.

Lupa ei koske Rajavartiolaitoksen lentopetrolin polttoainevarastointia Finavia Oyj:lta vuokraamalla alueella lentoaseman kiinteistöllä. Poltto­ainevarastoinnilla tulee olla oma ympäristölupansa tai muu hyväksyntä. Varastoinnin ympäristöluvanmukaisuutta valvoo Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Lupapäätökseen on sisältynyt 30 lupamääräystä, joista määräykset 5, 6, 13, 14, 20, 21 ja 24 ovat kuuluneet seuraavasti:

5. Lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue Lden > 55 dB ei laajene siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä asuinalueita, jotka eivät sisälly lupapäätöksen liitteenä 2. olevaan melun leviämismallilaskentaan perustuvaan Lden > 55 dB melualueeseen. Lentoreittien suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon asutuskeskukset ja taajamat lähialueella. Lentoasemalla tapahtuvaa ilta- (kello 19–22) ja yöaikaista (kello 22–7) harjoitus-, harraste- ja koulutuslentotoimintaa tulee välttää ja tällaisesta toiminnasta on raportoitava jäljempänä määräyksessä 26. velvoitetun mukaisesti.

6. Yleisilmailua koskeva melunhallintasuunnitelma on päivitettävä kolmen vuoden välein. Päivitetty melunhallintasuunnitelma tulee toimittaa 31.12.2015 mennessä tiedoksi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Turun ja Raision kaupunkien sekä Ruskon ja Liedon kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Melunhallintasuunnitelma on pidettävä yleisön saatavilla ja siitä on lisäksi tiedotettava yleisölle vähintään luvan hakijan sähköisillä sivuilla kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta.

13. Liukkaudentorjunta-aineiden sekä jäänesto- ja jäänpoistoaineiden varasto- ja jakelualueilla on oltava tiivis alusta, säiliöt on varustettava törmäyssuojilla ja tankkausletkut tipattomilla liittimillä 1.6.2016 mennessä. Luvan saajan on esitettävä kuntoselvitys alueiden tiiveydestä sekä esitys välittömistä ja myöhemmin tehtävistä korjaustoimenpiteistä aikatauluineen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.12.2013 mennessä.

Mikäli varasto- tai jakelualueiden maaperän epäillään pilaantuneen, on alueiden saneeraustöiden tai toiminnan lopettamisen yhteydessä maaperän mahdollinen pilaantuneisuus selvitettävä ja selvitys toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tarvittaessa alueen maaperä on kunnostettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen määräysten mukaisesti. Tärkeällä pohjavesialueella sijaitseva maaperän pilaantuminen on selvitettävä ja maa­perä on kunnostettava välittömästi.

Varasto- ja jakelualueiden päällysteen, säiliöiden, putkien, liittimien ja säiliöiden valuma-altaiden kunto on tarkastettava säännöllisesti ja mahdolliset vauriot ja puutteet on korjattava viipymättä. Tehdyistä toimen­piteistä on pidettävä kirjaa jäljempänä määräyksessä 27. velvoitetun mukaisesti.

14. Öljynerottimesta jätevesiviemäriin tai umpikaivoon johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l. Sadevesiviemäriin pohjavesialueen ulkopuolelle johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l.

20. Turun lentoaseman käyttö- ja päästötarkkailu on tehtävä ympäristölupahakemuksessa esitetyn ja tämän päätöksen määräysten mukaisesti. Tarkkailusuunnitelma on päivitettävä tämän päätöksen mukaiseksi 30.10.2013 mennessä. Tarkkailutulokset on toimitettava valvovalle viranomaiselle niiden valmistuttua. Päivitetty tarkkailusuunnitelma ja tarkkailutulokset on toimitettava tarkastettavaksi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja tiedoksi Turun kaupungin ja Ruskon kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Käyttö- ja päästötarkkailun tuloksista on koottava vuosittain yhteenveto, joka on liitettävä jäljempänä määräyksessä 26. velvoitettuun vuosiraporttiin.

21. Pintavesiä on tarkkailtava neljä kertaa vuodessa ainakin kolmesta näytteenottopisteestä. Pintavesinäytteenottopisteisiin on järjestettävä jatkuvatoiminen virtaamamittaus 30.9.2014 mennessä. Vaihtoehtoisesti virtaama on selvitettävä laskennallisesti sadannasta.

Pintavesinäytteistä on määritettävä ainakin seuraavat ominaisuudet ja aineiden pitoisuudet: happi, kiintoaine, pH, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus (CODCr), biologinen hapenkulutus (BOD7), kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori sekä kalium.

Paloharjoitusalueelta johdettavia hulevesiä on tarkkailtava neljä kertaa vuodessa ainakin yhdestä pisteestä. Tarkkailu on aloitettava paloharjoitusalueen käyttöönottoa seuraavana näytteenottokuukautena. Vesinäytteistä on määritettävä samat ominaisuudet ja aineiden pitoisuudet kuin edellä pintavesinäytteistä sekä lisäksi fluori- ja TOC-pitoisuudet.

Pohjaveden pinnan korkeutta ja veden laatua on tarkkailtava pohjavesipisteiden 1C, 2C ja 3C lisäksi myös Lentokentän pohjavesialueella vedenottamon läheisyydessä ainakin kolmesta pohjavesipisteestä. Uudet pohjavesiputket on asennettava ja ensimmäiset vesinäytteet on otettava 30.4.2014 mennessä. Suunnitelma pohjavesiputkien asentamisesta sijaintitietoineen on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 30.10.2013 mennessä.

Pohjavesinäytteistä on määritettävä neljä kertaa vuodessa ainakin seuraavat ominaisuudet ja aineiden pitoisuudet: happi, pH, alkaliteetti, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), kokonaistyppi, nitraattityppi ja nitriittityppi, kalium, natrium, rauta, kovuus, sameus, sulfaatti ja kloridi sekä vähintään kerran vuodessa glykoli-, VOC- ja mineraaliöljymääritykset.

Pinta- ja pohjavesitarkkailun tulokset on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Turun ja Raision kaupunkien sekä Ruskon ja Liedon kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden valmistuttua.

24. Turun lentoaseman liikenteen aiheuttaman melun leviämismallilaskelma tulee päivittää vähintään kymmenen vuoden välein. Melualueet on esitettävä kartalla, josta käy ilmi asuinalueiden väestötiheys.

Melualueet on kuvattava seuraavilla melun tunnusluvuilla ja melutasoilla koskien koko vuoden keskimääräistä liikenneaineistoa:

Lden 70, 65, 60, 55, 50 dB

LAeq klo 22.00–07.00 55, 50 dB

LAeq klo 07.00–22.00 60, 55, 50 dB

Lisäksi on esitettävä tyypilliset alueet, joilla yleisin siviililentokone aiheuttaa lentoonlähtö- ja laskeutumisreittien alapuolella enimmäismelu­tason LASmax 80 dB ja 75 dB.

Lentoaseman meluselvitys on päivitettävä seuraavan kerran 31.12.2019 mennessä. Selvitykseen tulee sisältyä ennuste melutilanteesta 10 vuoden kuluttua. Selvityksessä tulee esittää kokonaislentoliikenteen lisäksi siviili- ja sotilasliikenteen aiheuttama melun leviäminen. Meluselvityksen tulokset on toimitettava tiedoksi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Turun ja Raision kaupunkien sekä Ruskon ja Liedon kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille niiden valmistuttua. Selvitys tulee liittää jäljempänä määrättyyn viimeistään 31.12.2022 mennessä jätettävään lupamääräysten tarkistamishakemukseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Finavia Oyj:n valituksesta muuttanut muun ohella lupamääräyksen 5 toista kappaletta, lupamääräyksen 13 ensimmäistä kappaletta ja lupamääräystä 14 sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen valituksesta lupamääräyksen 5 ensimmäistä kappaletta siten, että ne kuuluvat muutettuina seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"5. Lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että hakemuksessa tarkoitetun lentotoiminnan aiheuttama melualue Lden > 55 dB ei laajene ympäristölupapäätöksen liitteessä 2 esitetystä siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä melualueita. (Poistettu tekstiä.) Lento­reittien suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon asutuskeskukset ja taajamat lähialueella.

Lentoasemalla tapahtuvaa ilta- (kello 19–22) ja yöaikaista (kello 22–7) harjoitus- ja (poistettu tekstiä) harrastelentotoimintaa tulee välttää (poistettu tekstiä). Siviili-ilmailun koulutuslentotoiminta on järjestettävä päivällä klo 07.00–22.00 välisenä aikana. Tämän ajan ulkopuolella pimeälentokoulutusta voidaan järjestää maanantaista torstaihin klo 22.00–01.00. Määräys ei koske yön aikana tehtäviä matkalennon lentoonlähtöjä ja laskeutumisia. Pimeälentokoulutukseen liittyvät lennot on tallennettava lentoaseman liikennetietoihin. Tässä kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta on raportoitava lupamääräyksessä 26 velvoitetun mukaisesti."

"13. Liukkaudentorjunta-aineiden sekä jäänesto- ja jäänpoistoaineiden varasto- ja jakelualueilla on oltava tiivis alusta, säiliöt on varustettava törmäyssuojilla ja tankkausletkut tipattomilla liittimillä 1.6.2016 mennessä, ellei Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sille tehdyn selvityksen perusteella toisin määrää. Selvityksen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot siitä, minkä vuoksi velvoitteen toteuttaminen ei teknisesti ole mahdollista ja siitä, millaisia kustannuksia velvoitteen toteuttaminen aiheuttaisi. Luvan saajan on esitettävä kuntoselvitys alueiden tiiveydestä sekä esitys välittömistä ja myöhemmin tehtävistä korjaustoimenpiteistä aikatauluineen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.12.2013 mennessä. - - -"

"14. Öljynerottimesta jätevesiviemäriin tai umpikaivoon johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l. Sellaisilta alueilta, joilla käsitellään öljyjä, polttoaineita tai muita vastaavia aineita, sadevesiviemäriin johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l. Öljynerottimien on oltava standardin mukaisia 31.12.2016 mennessä."

Hallinto-oikeus on hylännyt Finavia Oyj:n valituksen muilta osin.

Hallinto-oikeus on hylännyt Ruskon kunnanhallituksen valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 2 §:n 3 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää poikkeuksia tämän lain soveltamisesta, jos se on tarpeen valtakunnan turvallisuuden, huoltovarmuuden tai puolustusvoimien toiminnan erityisluonteen vuoksi.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Saman momentin 5 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa tai joka tosiasiallisesti määrää toiminnasta.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan muun ohella, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavana toimintana pidettäisiin erilaista tuotantotoimintaa ja laitoksen sekä rakennelman käyttämistä siten, että toiminnasta aiheutuisi päästöjä. Myös alueen käyttäminen voisi olla laissa tarkoitettua toimintaa. Esimerkiksi turpeen ottamisesta aiheutuvat pölyhaitat ja alueen kuivatusvesien johtaminen kuuluisivat alueen käyttöön. Alueen käyttöä voisi olla myös pysäköintialueen pitäminen. Toiminnan järjestäminen rinnastuisi myös toimintaan. Toiminnan järjestämisenä pidettäisiin liikennealueiden pitämistä, kuten tieliikennealueen, rautatiealueiden, lentopaikkojen ja satamien pitämistä.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 25 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan meluselvitys ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma on laadittava siviili-ilmailuun käytettävistä lentoasemista, joilla ilma-alusten lentoonlähtöjen ja laskujen määrä, lukuun ottamatta kevyiden ilma-alusten lentoonlähtöjä ja laskuja koulutustarkoituksessa, yhdessä ylittää 50 000 vuodessa.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

(= = =)

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 2 momentin mukaan toiminnan vesiin tai mereen kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 4 momentin mukaan luvassa voidaan toiminnanharjoittaja velvoittaa esittämään suunnitelma 1 tai 3 momentissa tarkoitetun seurannan ja tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi niin ajoissa, että seuranta ja tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Seuranta- ja tarkkailumääräyksiä sekä hyväksyttyä seuranta- ja tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan luvassa voidaan erityisestä syystä määrätä, että lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 b §:n 2 momentin mukaan, jos ympäristölupa-asia koskee lentopaikkaa, jota käytetään merkittävässä määrin sotilas- ja siviili-ilmailuun, lupaharkinnassa on tarkasteltava erikseen siviili- ja sotilastoimintaa ja kohdistettava lupamääräykset erikseen puolustusvoimiin ja lentoaseman pitäjään tai muuhun lentopaikan pitäjään. Jos sotilasilmailuun käytetyn lentopaikan ympäristöluvan myöntämiselle ei ole melun vuoksi ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan edellytyksiä, luvan myöntämisen edellytyksistä on poikettava tarpeellisessa määrin, jos sotilasilmailun erityisluonne sitä edellyttää ja lentopaikan käyttö on valtakunnan turvallisuuden kannalta perusteltua. Toiminnan haittoja arvioitaessa ei oteta huomioon puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:n 1 momentin 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisten tehtävien suorittamisesta aiheutuvaa haittaa.

Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista annetun valtioneuvoston asetuksen (801/2004, meluntorjunta-asetus) 1 §:n mukaan mainittua asetusta sovelletaan ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY täytäntöön panemiseksi ympäristönsuojelulain (86/2000) 25 a §:ssä tarkoitettuihin meluselvityksiin ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmiin.

(= = =)

Asiassa saatu selvitys

Yleiskuvaus lentoaseman toiminnasta ja sijainnista

Finavia Oyj:n Turun lentoasema sijaitsee 7 kilometriä Turun kaupungin keskustasta pohjoiseen ja noin 2,5 kilometriä Ruskon kuntakeskuksesta kaakkoon. Raision kaupungin raja on noin 750 metriä kiitoradan rullaustiestä etelään ja Raision kaupungin keskusta sijaitsee noin 4,5 kilometriä lentoasemasta lounaaseen. Lähimmät yksittäiset asuinrakennukset sijaitsevat 500 metrin etäisyydellä lentoasemasta. Lähin taajamaluonteinen asutus sijaitsee 500 metrin päässä Lähteenmäen alueella lentoasemasta länteen. Lähimmät asuinalueet sijaitsevat noin 500–900 metrin päässä lentoaseman kiitotien päästä koillisessa, idässä, lounaassa ja luoteessa.

Lentoaseman toiminta nykyisellä paikalla on alkanut vuonna 1955 kiitotiellä, jonka pituus oli 1 600 metriä. Kiitotietä on jatkettu myöhemmin ensin 2 000 metriin ja vuonna 1989 sitä jatkettiin 2 500 metriin. Nykyinen kiitotie on leveydeltään 60 metriä. Terminaali sijaitsee kiitotien eteläpuolella noin 700 metriä kiitotien päästä. Terminaalista on rullaustiet kiitotien molempiin päihin ja neljä muuta liittymää kiitotielle. Terminaalirakennuksia on laajennettu 1970- ja 1980-luvuilla, rahtiterminaali valmistui vuonna 1991. Terminaalin uusin laajennus valmistui vuonna 1999. Lentoaseman runkosuunnitelmassa on kiitotien siirtovaraus, jossa kiitotietä siirrettäisiin noin 260 metriä pohjoisemmaksi kiito- ja yhdystiejärjestelmän kapasiteetin turvaamiseksi, jolloin nykyinen kiitotie jäisi palvelemaan rullaustienä ja osin seisontapaikkoina. Kiitotien siirtäminen ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa.

Toiminnalla ei ole aikaisempaa ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 30.4.2003 antamallaan päätöksellä nro VPL 09 velvoittanut Ilmailulaitoksen (sittemmin Finavia Oyj) hakemaan Turun lentoaseman toiminnalle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista ympäristölupaa viimeistään 31.12.2003. Päätöksen perusteluissa todetaan, että lentoaseman toimintaa säätelevää ympäristölupaa tai sijoituspaikkalupaa ei ole.

Turun lentoasema on laskeutumismäärissä Suomen neljänneksi vilkkain lentoasema. Laskeutumiset vuonna 2001 ja 2009 jakaantuivat seuraavasti:

Taulukko

Siviili-ilmailu koostuu säännöllisestä reittiliikenteestä kotimaan kohteisiin sekä kohteisiin Ruotsissa, Tanskassa ja Baltian maissa. Yleisilmailuun kuuluvaa toimintaa on mm. laskuvarjotoiminta ja koulutuslentotoiminta, jota on mm. lentokerhon järjestämänä. Yleisilmailuun kuuluu myös Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueen toiminta, jota harjoitetaan 3 helikopterilla ja 2 potkurikoneella. Vartiolentolaivueen toimintaan kuuluu rajavalvonnan lisäksi meri- ja muu pelastustoiminta, ympäristön valvonta (esim. öljyntorjunnan apuna), virka-apu poliisille ja pelastuslaitokselle, valtion johdon kuljetus sekä lentokoulutus. Sotilasilmailu Turun lentoasemalla liittyy puolustusvoimien ilmavalvontatehtävien toteuttamiseen ja koulutustoimintaan. Toiminnassa käytettävät koneet ovat pääosin Hornet- ja Hawk-koneita. Lisäksi tukilentotoiminnassa on muita konetyyppejä.

Vuosina 1999–2008 vuotuinen operaatioiden määrä on vaihdellut 30 000–36 000 välillä. Yleisilmailun osuus on ollut noin kolmanneksen operaatioista. Helikopterilla tehtyjä operaatioita on ollut 10–12 % kaikista lentoonlähdöistä ja laskeutumisista. Rahtiliikennettä on ollut vuonna 2007 noin kymmenen viikkovuoroa. Ilmavoimien toiminta Turun lentoasemalla on lähinnä kuljetus- ja yhteyskoneoperaatioita sekä hävittäjäoperaatioita.

Lentoliikenne-ennuste 2027 on tehty vertaamalla liikennetietoja aiempaan vuonna 1996 laadittuun ennusteeseen, joka ulottui vuoteen 2010. Ennusteessa on tarkasteltu lentoaseman reitti- ja charterliikenteen sekä rahtiliikenteen operaatiomääriä. Rajavartiolaitoksen ja ilmavoimien toiminnan kehitysnäkymiä on arvioitu nykyisen toiminnan perusteella. Ennusteessa ei ole huomioitu yleisilmailun eikä helikopteriliikenteen operaatiomääriä. Siviililiikenteen osalta matkustajasuihkukone- ja potkurikoneoperaatioiden määrät vähenevät vuoden 2027 ennusteessa vuoden 2010 ennusteeseen verrattuna. Matkustajaliikenteen konekalusto on muuttunut hiljaisemmaksi. Sotilaslentotoiminta jatkuu nykyisellään eikä merkittäviä operaatiolisäyksiä ole odotettavissa. Myös rajavartiolaitoksen Turun vartiolentolaivueen toiminta jatkuu nykytilanteen mukaisena. Lentorahtiliikenteen arvioidaan kolminkertaistuvan nykyisestä määrästä kolmeenkymmeneen viikkovuoroon.

Lentoasemalla lentoonlähdöt itään tehdään kiitotieltä 08 ja länteen kiitotieltä 26. Vastaavasti laskeutumiset idän suunnasta tehdään kiitotielle 26 ja lännen suunnasta kiitotielle 08.

Lentoasema sijaitsee kolmeksi I luokan pohjavesialueeksi (Antintalo 0270451, 0285351 Munittula ja 0285302 Lentokenttä) jakaantuvalla luode-kaakko-suuntaisella pitkittäisharjujaksolla. Kiitotie sijaitsee Munittulan pohjavesialueella virtaussuuntaan nähden poikittain. Kiitoradan pohjoispuolella 500 metrin päässä sijaitsee Härjänruopan pohjavedenottamo, jonne päävirtaussuunta on kiitotien keskiosasta. Lentoaseman eteläpuolella sijaitsee lentokentän vedenottamo, jonka pohjaveden muodostumisalue ei ulotu kiitorataan kallioharjanteen jakaessa nämä kaksi pohjavesialuetta (Munittula ja Lentokenttä).

Kiitotien pohjois- ja eteläpuolta ympäröivät laajat suoalueet. Välittömästi lentoaseman eteläpuolella sijaitsee 135 hehtaarin laajuinen Pomponrahkan Natura-alue (FI0200061), joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon luontotyyppikohteena ns. SCI-alueena (yhteisön tärkeänä pitämät alueet, Sites of Community Importance). Osa Natura-alueesta sijaitsee lentoaseman kiinteistöllä.

Lentokenttäalueelta länteen virtaavat vedet päätyvät Kuninkojaan, joka laskee Saaristomereen Turun kaupungin kohdalla. Oja virtaa paikoin ilmeisen vanhassa, mutkittelevassa uomassa, paikoin oja on asutus- ja teollisuusalueiden kohdilla ohjattu putkeen. Vesien kulkumatka lentokentältä mereen on runsaat 11 kilometriä. Ojan valuma-alueesta pääosa (59 %) on kangasmaita. Peltojen osuus on 14 % ja rakennettua maata on 17 %. Lentokenttäalueelta itään virtaavat vedet päätyvät Paattistenjoen vesistöalueeseen kuuluvan Piipanojan latvoille. Piipanoja kulkee yläjuoksultaan kaivetuissa pelto-ojissa, mutta mutkittelee alajuoksultaan todennäköisesti pitkän ajan kuluessa syntyneessä uomassaan noin neljän kilometrin matkan ennen yhtymistään Vähäjokeen, jonka niminen Paattistenjoen alajuoksu on maastokartoissa. Paattistenjoen koko valuma-alueella peltojen osuus on 36 % ja peltojen väliset metsäalueet ovat pääosin kangasmaita. Aurajoki, jonka alajuoksulle Vähäjoki laskee, päätyy edelleen Saaristomereen. Kuninkojan valuma-alue on laajuudeltaan noin 42 km2 ja Paattistenjoen valuma-alue noin 106 km2. Aurajoen valuma-alue on 874 km2. Kuninkojan, Piipanojan ja Vähäjoen virtaamia ei ole mitattu.

Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 23.8.2004) lentoaseman alue on merkitty lentoliikenteen alueeksi (LL). Alueelle on merkitty tärkeä pohjavesialue (S), jonka suojelumääräyksen mukaan suunnitelmissa ja toimenpiteissä alueella on huomioitava pohjaveden suojelu siten, että käyttömahdollisuuksia, laatua ja riittävyyttä ei vaaranneta. Vesiensuojeluviranomaisille on suunnittelu- ja rakentamistoimenpiteiden yhteydessä varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. Kaavaan on merkitty kiitotien suuntainen lentomelualue (Lden 55 dB), johon suunnittelumääräyksen mukaan ei saa sijoittaa uutta asutusta. Rajoitus ei estä olemassa olevien rakennusten säilyttämisen kannalta välttämättömiä korjaus- ja rakentamistoimenpiteitä. Idässä ja pohjoisessa lentoaseman alue rajoittuu teollisuustoimintojen alueeseen (T). Etelässä lentoaseman alue rajoittuu Natura-alueeseen, jonka suojelumääräyksen mukaan suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla luonnonarvoja turvaavia ja edistäviä. Lentoaseman ympäristö pohjoisessa, lännessä ja kaakossa on kaavassa merkitty työpaikka-alueeksi (TP). Lentoaseman LL-alueeseen ja sen eteläpuolisiin Vahdontien, Ohitustien, Tampereen valtatien, Lentoasemantien ja LL-alueen rajaaman alueen sisäpuolisilla TP-alueilla on suunnittelumääräys, jonka mukaan rakentaminen tulee suunnitella niin, että se ei yksin tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa merkittävästi muuta Natura 2000 -alueen Pomponrahka (FI0200061) vesitaloutta. Pomponrahkan alueen läpi on osoitettu ulkoilureitti.

Lentoaseman alueella ei ole yleiskaavaa eikä asemakaavaa.

(= = =)

Melua koskevat selvitykset

Ympäristölupahakemukseen on liitetty Turun lentoasema – Lentomelualueet vuosina 1994 ja 2010 -selvitys (Ilmailulaitos A3/96). Meluselvityksen liikennetiedot ovat perustuneet Turun lentoaseman tallentamiin vuoden 1994 lennonjohdon liikennepäiväkirjoihin. Meluselvityksen havaintojaksoksi on valittu kolmen vilkkaimman liikennekuukauden liikenne. Alkuperäisaineistosta on jätetty pois helikopterit, purjekoneet ja ultrakevyet lentokoneet. Hävittäjäkoneiden lukumäärä oli yliedustettu pitkän ajan keskiarvoon verrattuna, joten koko vuoden sotilasliikenneaineistoa tarkastelemalla muodostettiin operaatiomäärä kahden konetyypin osalta kymmenen ei-vilkkaimman kuukauden keskiarvona ja Hawk-suihkuharjoituskoneiden osalta alkuperäisten tarkastelukuukausien mukaan. Liikennearvio ennustetilanteessa on perustunut Turun lentoaseman omiin arvioihin kysynnästä ja sen mukaisesta kaupallisesta liikenteestä. Lden-melualueet sekä LAeq(07-22) 55 dB ja LAeq(22-07) 50 dB melualueet vuoden 1994 siviililiikenteelle ja vuoden 2010 ennustetulle liikenteelle sekä koko liikenteelle on esitetty selvityksen liitteissä.

Hakemukseen liitettyä selvitystä toiminnasta aiheutuvasta melusta on täydennetty 29.9.2004 päivätyllä muistiolla Turun lentoaseman vuoden 1996 meluselvityksen tarkastelu, siviililiikenne. Muistiossa on tarkasteltu vuonna 1996 laaditun meluselvityksen ennustetilanteen 2010 tuloksia suhteessa vuoden 2003 toteutuneisiin liikennemääriin siviililiikenteen osalta. Muistion johtopäätöksissä todetaan vuoden 1996 selvitykseen viitaten, että lentoasemalla, jossa reittiliikenteessä on sekä potkuriturbiini- että suihkukonekalustoa, voi suihkukoneiden osuuden muuttuminen hyvin herkästi vaikuttaa melualueen laajuuteen. Suihkukoneiden määrän pienentyminen, niiden laadun muuttuminen vähämeluisammaksi sekä meluaineiston uudistaminen aiheuttavat teoreettisen kokonaisäänialtistustason vähentymisen. Edelleen muistiossa todetaan, että vuoden 1996 selvityksen mukaan vähäinenkin määrä operaatioita hävittäjä- ja suihkuharjoituskoneilla vaikuttaa Turussa hyvin merkittävästi melualueen laajuuteen. Vasta sotilaskoneita koskevan tarkastelun ja sen yhdistämisen siviilikoneiden tuloksiin jälkeen voidaan arvioida kokonaisuutena vuoden 2003 melutilannetta ennusteeseen 2010 nähden. Muistion liitteessä on esitetty liikenneilmailun, yleisilmailun ja sotilasilmailun laskeutumismäärät vuosina 1990–2003.

Hakemukseen liitettyä selvitystä toiminnasta aiheutuvasta melusta on lisäksi täydennetty 9.11.2004 päivätyllä selvityksellä, joka on koskenut sotilasilmailua ja kokonaisliikennettä. Muistiossa on tarkasteltu vuonna 1996 laaditun meluselvityksen ennustetilanteen 2010 tuloksia suhteessa F18-koneen uuteen meluaineistoon, sillä melualueselvityksissä käytettävät hävittäjä- ja suihkuharjoituskoneiden meluaineistot on kokonaan uusittu vuonna 1997. Lisäksi on arvioitu kokonaisliikenteen melun teoreettista muutosta. Operaatiomäärien osalta on todettu, että vuonna 2003 kymmenen ei-vilkkaimman F18-koneen operointikuukauden operaatiomäärä oli noin kolmasosa vuoden 1996 selvityksessä käytettyyn hävittäjien operaatiomäärään nähden. Vuoden keskimääräinen Hawk-koneiden operaatiomäärä oli samaa suuruusluokkaa kuin vuoden 1996 selvityksessä. Johtopäätöksissä on todettu muun ohella, että vuoden 1996 meluselvityksen ennustetilanteen ja vuoden 2003 toteutuman vertailun kannalta voidaan karkeasti arvioida, että idän suunnassa kiitotien jatkeella vuoden 2003 kokonaisliikenteen melukäyrä ulottunee lievästi (alle 1 km) pidemmälle kuin on ennuste ja vastaavasti lännessä kokonaisliikenteen melukäyrä vetäytynee pari kolme kilometriä lähemmäs kiitotietä verrattuna ennusteeseen. Sotilasilmailun määrän on todettu vaihtelevan voimakkaasti ja toisaalta sen merkitys kokonaismelutasoon Turun lentoaseman ympäristössä on merkittävä.

Edelleen hakemukseen liitettyä selvitystä on täydennetty 28.5.2009 päivätyllä muistiolla Lentoliikenteen ennuste 2027 – Karkean tason tarkastelu. Ennusteessa on tarkasteltu lentoaseman reitti- ja charterliikenteen sekä rahtiliikenteen operaatiomääriä. Rajavartiolaitoksen ja ilmavoimien toiminnan kehitysnäkymiä on arvioitu nykyisen toiminnan perusteella. Ennusteessa ei ole huomioitu yleisilmailun eikä helikopteriliikenteen operaatiomääriä. Selvityksessä on laskettu ennustetilanne 2027 koko vuoden siviililiikenteen keskiarvona melun alueellista leviämistä esittävät vuorokaudenaikapainotetut melukäyrät Lden yli 55 dB melualueelta. Vuosien 2010 ja 2027 siviililiikenteen määrien perusteella sotilasliikenteen lentokonemelun on arvioitu olevan määräävä myös päivitetyssä ennustetilanteessa. Vuoden 2027 ennusteliikenteellä Lden 55 dB ylittävä alue laajenee itään kiitotien suuntaisesti noin 600 metriä ulottuen noin 4,2 km etäisyydelle kiitotien päästä. Muilta osin vuoden 2027 siviililiikenteen laskettu melualue ei ylitä vuoden 2010 kokonaisliikenteen melualuetta. Selvityksessä todetaan, että vuoden 2010 kokonaisliikenteen ja vuoden 2027 laajentuvan rahtilentotoiminnan yhdistäminen samaan melualueeseen osoittaa, että rahtilentoliikenteen lisääntyminen ei merkittävästi muuta aiemmin esitetyn melualueen laajuutta eikä alueen maankäyttöä.

Ympäristölupahakemuksen täydennyksessä 12.11.2012 Finavia Oyj on todennut yleisilmailun melunhallintatoimenpiteistä, että lentoasemalla on rajoitettu yleisilmailun laskukierroslentämistä siten, että maksimissaan laskukierroksessa saa lentää kolme ilma-alusta yhtä aikaa. Laskukierroslentäminen on kielletty klo 22.00–05.00 UTC (kesäaikana 21.00–04.00). Laskukierroslentämisen rajoitukset eivät koske matkalennoilta saapuvia tai lähteviä koneita ja lentoja, jotka lentoonlähdön jälkeen suuntautuvat suoraan lentoaseman lähialueen ulkopuolelle. Näistä rajoituksista voidaan poiketa ainoastaan lennonjohdon luvalla. Yleisilmailuliikenteen melua hallitaan käyttämällä vakiolähtö- ja tuloreittejä aina kun mahdollista. Nämä reitit on suunniteltu melunvaimennuskriteerit huomioon ottaen siten, että ne suuntautuvat mahdollisimman vähänasutuille alueille tai jo liikennemelua tuottavien teiden varsille. Kartat lentoaseman CTR-alueesta ja lentokonemelualueesta Lden 55 dB on toimitettu täydennyksen liitteinä. Lisäksi liitteessä on esitetty lentoaseman laskeutumismäärät vuonna 2011 eriteltynä liikenne-, sotilas- ja yleisilmailuun. Liikenneilmailun osuus laskeutumismäärästä on 40,55 %, sotilasilmailun 2,09 % ja yleisilmailun 57,36 %.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Finavia Oyj:n valitus

(= = =)

Lupamääräyksen 5 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on edeltä tästä päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla vaatinut lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muuttamista siten, että koulutuslentotoimintaa voidaan järjestää kello 07.00–22.00 välisen ajan lisäksi maanantaista torstaihin kello 22.00–01.00. Vaatimusta on perusteltu erityisesti sillä, että muutos on pimeälentokoulutuksen järjestämiseksi tarpeen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan yleisilmailun, johon hakemuksen mukaan kuuluvat muun muassa laskuvarjotoiminta ja koulutuslentotoiminta, määrä kaikesta lentotoiminnasta on Turun lentoasemalla suhteellisen suuri. Esimerkiksi vuonna 2011 yleisilmailun laskeutumisten määrä on ollut 7 921, eli 57,36 % kaikista lentoaseman laskeutumisista. Vaikka yleisilmailu ei merkittävällä tavalla vaikuta lentoaseman melualueen (Lden 55 dB) laajuuteen, voidaan myös yleisilmailusta aiheutuva melu kokea häiritsevänä johtuen sen suhteellisen suuresta määrästä. Tämän vuoksi yleisilmailusta aiheutuvan melun rajoittamista koskevia määräyksiä on ollut tarpeen antaa sen varmistamiseksi, että ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Lupamääräyksen 5 toista kappaletta ei ole kirjoitettu ehdottomasti kieltävään muotoon. Lupamääräyksen 5 mukaan ilta- ja yöaikaista (kello 19.00–07.00) harjoitus-, harraste- ja koulutuslentotoimintaa tulee välttää ja tällaisesta toiminnasta on raportoitava. Määräyksellä siten ohjataan harjoitus-, harraste- ja koulutuslentotoiminta mahdollisuuksien mukaan järjestettäväksi muulloin kuin kello 19.00–07.00. Toimintaa tuona aikana ei kuitenkaan ole kielletty. Finavia Oyj:n esittämä vaatimus lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muuttamisesta koskee koulutuslentotoimintaa. Kun otetaan huomioon Finavia Oyj:n esittämät seikat koulutuslentotoiminnan ja erityisesti pimeälentokoulutuksen järjestämisestä, voidaan yhtiön vaatimusta lähtökohtaisesti pitää toiminnan järjestämisen kannalta ymmärrettävänä. Lisäksi yhtiön esittämä lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muotoilu rajoittaa tosiasiassa yöaikaista melua ympäristöluvan mukaista lupamääräystä tehokkaammin siksi, että koulutuslentotoiminnan järjestäminen öisin kello 01.00–07.00 ei ole lainkaan mahdollista. Näin ollen ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa mainitut seikat ja se, että koulutuslentotoimintaa ei yleisilmailun sinänsä merkittävästi osuudesta huolimatta voida pitää lentoliikenteestä aiheutuvan häiriön kannalta merkittävänä osatekijänä, on lupamääräyksen 5 toista kappaletta muutettava ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Lupamääräyksen 13 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on vaatinut lupamääräyksen 13 muuttamista siten, että vaatimus tankkausletkujen varustamisesta tipattomilla liittimillä muutetaan ehdolliseksi siten, että ne on varustettava tipattomilla liittimillä toiminnallisuus huomioon ottaen. Yhtiön valituksessa esitettyjen perusteiden mukaan lupamääräyksessä esitetty vaatimus voisi pahimmassa tapauksessa johtaa liukkaudentorjunta-aineiden levitysauton tai jäänpoistoauton uusimiseen.

Kysymys on I luokan pohjavesialueella sijaitsevasta lentoasemasta. Toiminnalle ei ole aiemmin myönnetty ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Lupaharkinnassa on siten tullut ottaa huomioon muun ohella ympäristönsuojelulain 7 ja 8 §. Lupamääräyksin on tullut pyrkiä varmistumaan siitä, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

Valituksessa ei ole esitetty täsmällisiä tietoja tai arviota siitä, millaisia kustannuksia tipattomien liittimien toteuttaminen tosiasiassa aiheuttaa tai kuinka monessa tapauksessa tankkausletkun tipattoman liittimen toteuttaminen olisi käytännössä mahdotonta. Näin ollen ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 7 §:ään sisältyvän maaperän pilaamiskiellon ja 8 §:ään sisältyvän pohjaveden pilaamiskiellon ehdottomuus ja ympäristönsuojelulain 4 §:stä ilmenevä varovaisuusperiaate, on ympäristöluvan lupamääräyksessä 13 voitu asettaa aluehallintoviraston päätöksen mukainen lupamääräys. Lupamääräyksen 13 ensimmäistä kappaletta kuitenkin muutetaan siten, että toiminnanharjoittaja voi erillisen ELY-keskukselle tehtävän selvityksen perusteella vapautua määräajaksi lupamääräyksessä asetetusta velvoitteesta tietyn tankkausletkun osalta.

Lupamääräyksen 14 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on vaatinut lupamääräyksen 14 muuttamista siten, että kaikkia sadevesiviemäriin johdettavia vesiä ei tulisi käsitellä öljynerottimessa. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että sille öljynerottimien standardinmukaisuutta koskevan vaatimuksen toteuttamiselle myönnetään lisäaikaa 31.12.2016 saakka.

Yhtiö on valituksessaan tuonut esille muun ohella, että lentokoneiden tankkaukset tapahtuvat asematasoilla, joilta vedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Yhtiö on pitänyt kaikkien sadevesiviemäriin johdettavien vesien johtamista öljynerottimien kautta ylimitoitettuna ja todennut, että kiito- ja rullausteiltä tulevat vedet eivät normaalitilanteessa sisällä hiilivetyjä. Yhtiön mukaan yhdentoista hehtaarin alueelta kertyvän vesimäärän käsitteleminen öljynerottimilla on mahdollista vain mittavien viemäröintien uudelleenjärjestelyjen avulla. Varsinais-Suomen ELY-keskus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa pitänyt tarpeellisena, että vedet on tarpeen johtaa öljynerottimien kautta alueilla, joilla käsitellään öljyjä, polttoaineita tai vastaavia.

Kun otetaan huomioon muun ohella se valituksessa esitetty seikka, että lentokoneiden tankkaukset tapahtuvat asematasoilla, joilta vedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle, on lupamääräyksessä 14 asetettua velvoitetta vesien johtamisesta öljynerottimen kautta pidettävä lähtökohtaisesti ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentti ja 43 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen tarpeellisena. Öljynerottimella erotettavissa olevan aineen joutuminen sadeveden mukana ympäristöön muualta kuin sellaisilta alueilta, joilla nimenomaisesti käsitellään öljyä, polttoainetta tai muuta vastaavaa, on kuitenkin normaalitilanteessa erittäin epätodennäköistä. Tämän vuoksi kaikkien, esimerkiksi kiitorata-alueelta tulevien sadevesien johtaminen öljynerottimen kautta ei ole ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeen. Näin ollen ja kun otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti, lupamääräystä 14 on muutettava ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

(= = =)

Lupamääräyksen 21 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on vaatinut lupamääräyksen 21 viidennen kappaleen muuttamista siten, että pohjavesinäytteistä on määritettävä mainitussa kappaleessa tarkoitetut aineet kaksi kertaa vuodessa määrätyn neljän kerran sijaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että kerran vuodessa määritettävistä aineista poistetaan glykoli.

Lentokoneiden jäänestoon ja -poistoon käytetään propyleeniglykolia. Hakemuksessa (AVI:n päätöksen sivu 18) on todettu muun ohella, että lentoasemalla kaikki päällystetyt alueet on viemäröity ja hulevedet johdetaan ympäröiviin ojiin. Osa kuormituksesta kulkeutuu auratun ja lingotun lumen mukana päällystettyjen alueiden ulkopuolelle nurmialueille ja suotautuu maaperään. Siitä huolimatta, että lentokoneiden jäänpoistossa käytettävät aineet ovat biologisesti hajoavia, ei voida pitää poissuljettuna, että glykolia päätyy pohjaveteen. Kerran vuodessa tehtävää glykolipitoisuuden määritystä ei näin ollen voida pitää lähtökohtaisesti tarpeettomana siitäkään huolimatta, että lupamääräyksessä 23 on erikseen määrätty kertaluontoisesta glykolipitoisuuden selvityksestä. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentti ja 3 momentti sekä 46 § huomioon ottaen voinut määrätä lähtökohdaksi sen, että pohjavesinäytteistä tehdään määritykset neljä kertaa vuodessa ja että kerran vuodessa tehdään myös glykolipitoisuuden määritys. Lupamääräys 22 huomioon ottaen ELY-keskus voi muuttaa tarkkailua koskevia määräyksiä esimerkiksi tarkkailutulosten perusteella.

(= = =)

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen valitus

(= = =)

Lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muuttaminen

Valituksessaan ELY-keskus on viitannut muun ohella siihen, että melua koskeva lupamääräys 5 on epätarkka ja puutteellinen, eikä täytä ympäristönsuojelulain vaatimuksia. Valituksessa on kuitenkin esitetty vain aluehallintoviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi koskeva vaatimus, eikä täsmällistä vaatimusta lupamääräyksen 5 tai muidenkaan lupamääräysten muotoilemiseksi ympäristöluvasta poikkeavalla tavalla. Vaikka ELY-keskus ei ole vaatinut lupamääräysten muuttamista, voi hallinto-oikeus esitetyn vaatimuksen johdosta lähtökohtaisesti muuttaa lupamääräyksiä valituksessa esitettyjen seikkojen johdosta sen sijaan, että asia palautettaisiin kokonaisuudessaan tai osittainkaan uudelleen käsiteltäväksi lupamääräykseen liittyvän valituksessa esitetyn seikan vuoksi.

Lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen mukaan lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue Lden > 55 dB ei laajene siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä asuinalueita, jotka eivät sisälly lupapäätöksen liitteenä 2. olevaan melun leviämismallilaskentaan perustuvaan Lden > 55 dB melualueeseen.

Lupapäätöksen liitteenä 2 on lentokonemeluennusteeseen vuodelle 2027 perustuva kuvaus koko vuoden keskimääräisen vuorokausiliikenteen aiheuttaman päivä-, ilta- ja yömelutason Lden 55 dB melualueesta. Edeltä tästä päätöksestä ilmenevällä tavalla mainitussa lentoliikenteen ennusteessa on tarkasteltu lentoaseman reitti- ja charterliikenteen sekä rahtiliikenteen operaatiomääriä. Rajavartiolaitoksen ja ilmavoimien toiminnan kehitysnäkymiä on arvioitu nykyisen toiminnan perusteella. Ennusteen laskennassa on siten otettu huomioon myös muu kuin siviili-ilma-alusten aiheuttama melu. Näin syntyvän lentomelualueen kokoa määrittelee merkittävästi sotilasilmailu.

Ennusteen perusteena olevista seikoista huolimatta lupamääräyksen 5 ensimmäisessä kappaleessa on kuitenkin määrätty, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue ei saa laajentua lupamääräyksestä 5 tarkemmin ilmenevällä tavalla. Näin ollen lupamääräyksen 5 ensimmäinen kappale on paitsi vaikeasti valvottavissa, myös lupahakemuksessa esitettyyn selvitykseen perustumaton. Sotilasliikenteen suhteellisesti merkittävä osuus melualueen muodostumisesta huomioon ottaen lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muotoilu mahdollistaa sen, että siviili-ilma-alusten liikennemäärä lentoasemalla lisääntyy huomattavastikin enemmän kuin on ennustettu. Toisin sanoen lupamääräyksen muotoilu on sellainen, että se ei perustu hakemukseen liitettyyn selvitykseen eikä hakemuksessa esitettyihin arvioihin lentoliikenteen kasvusta. Lisäksi lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muotoilu on epäselvä ja tulkinnanvarainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon ELY-keskuksen valituksessa esitetyt lupamääräyksen 5 epätarkkuuteen liittyvät seikat ja ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentti, 43 §:n 1 ja 3 momentti, on lupamääräyksen 5 ensimmäistä kappaletta muutettava ELY-keskuksen valituksessa esitetyn johdosta.

(= = =)

Ruskon kunnanhallituksen valitus

Ruskon kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut ympäristölupapäätöksen muuttamista siten, että lentomelualuetta pienennetään olennaisesti. Lisäksi kunta on vaatinut lupamääräysten 5, 6 ja 24 tarkentamista, melumittauksen suorittamista ja melualueiden määrittämistä uudelleen.

Ruskon kunnanhallituksen valituksensa perusteluissa esittämään viitaten hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on kysymys ympäristönsuojelulain mukaisesta lupa-asiasta, jonka yhteydessä ei käsitellä vaatimusta ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisesta rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemisesta. Ympäristöluvassa toiminnanharjoittajalle kuitenkin voidaan ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla antaa tarpeelliseksi katsottavia määräyksiä.

Edellä tässä päätöksessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen valitusta tarkasteltaessa todetulla tavalla hakemukseen liitetyt meluselvitykset ovat olleet ympäristölupaharkinnan kannalta riittävät ja täyttävät osaltaan ne vaatimukset, joita ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentissa ja ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:ssä on ympäristölupahakemuksen sisällölle asetettu. Asiassa ei ole ratkaistavana eikä ympäristölupapäätöksellä ole ratkaistu sitä, kuinka hakemukseen liitetyt selvitykset tai ympäristölupapäätös mahdollisesti vaikuttavat kaavoitukseen. Hakemukseen liitettyjen selvitysten voidaan arvioida varsin hyvin kuvaavan lentoaseman toiminnasta aiheutuvan melun häiritsevyyttä. Meluselvitysten lainmukaisuuden arvioinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko Helsinki-Vantaan lentoaseman meluselvityksessä tarkasteltu sotilaslentoliikenteestä aiheutuvaa melua. Finavia Oyj:n antamassa vastineessa todetulla tavalla sotilasilmailun suhteellinen osuus kentän kokonaisliikenteestä vaihtelee lentoasemakohtaisesti. Esitettyjen meluselvitysten voidaan katsoa varsin hyvin kuvaavan Turun lentoaseman lentoliikenteestä aiheutuvaa melua. Sillä seikalla, että toiminnanharjoittaja on velvoitettu lupamääräyksessä 24 esittämään meluselvityksessä kokonaislentoliikenteen lisäksi siviili- ja sotilasliikenteen aiheuttama melun leviäminen, ei ole lupamääräyksen lainmukaisuuden kannalta merkitystä Ruskon kunnanhallituksen valituksessa esitetystä näkökulmasta.

Lupamääräyksessä 5, sellaisena kuin se on tällä päätöksellä muutettuna todetaan, että lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että hakemuksessa tarkoitetun lentotoiminnan aiheuttama melualue Lden > 55 dB ei laajene siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä alueita. Lupamääräyksen tarkoituksena on estää melualueen laajeneminen hakemuksessa esitetystä ennusteesta. Toiminnanharjoittaja on hakemuksessaan todennut toiminnan päästöjen ja ympäristövaikutusten osalta seuraavansa lentoasemillaan merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyviä seikkoja muun ohella laatimalla meluselvityksiä ja suorittamalla melumittauksia. Toiminnanharjoittaja on näiden hakemuksen perusteella suoritettavien toimien lisäksi velvoitettu yhtäältä laatimaan lupamääräyksen 6 mukainen yleisilmailua koskeva melunhallintasuunnitelma ja toisaalta lupamääräyksessä 24 päivittämään melun leviämismallilaskelma. Melusta aiheutuvaa muutosta melualueessa voidaan osaltaan tarkkailla näiden selvitysten sekä lupamääräyksen 26 perusteella suoritettavan raportoinnin avulla. Toiminta on lähtökohtaisesti suhteellisen vakiintunutta.

Lupamääräyksessä 6 tarkoitetun yleisilmailun melunhallintasuunnitelman laatiminen ja päivittäminen tiheästi kolmen vuoden välein on tarpeen erityisesti siksi, että vaikka yleisilmailu ei melulaskelmissa merkityksellisellä tavalla vaikuta melualueeseen, voi tuosta melusta aiheutua häiritseväksi koettavaa melua. Lupamääräyksessä 5 asetettu määräys ja toiminnan vakiintuneisuus huomioon ottaen lupamääräyksessä 6 tarkoitetussa melunhallintasuunnitelmassa ei ole tarpeen tarkastella muuta ilmailua kuin yleisilmailua.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Ruskon kunnanhallituksen valitus on ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentti ja 43 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen hylättävä.

(= = =)

Täydentävät perustelut

Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu Finavia Oyj:n, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Ruskon kunnanhallituksen ja (= = =) valituksista, ei Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen muuttamiseen ole syytä muutoin kuin ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla Finavia Oyj:n ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen valituksista. Muutoin valitukset on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Pirjo-Liisa Saloranta, Juha Väisänen ja Arto Hietaniemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Ruskon kunta on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksiä tarkennetaan. Luvan hakija on velvoitettava suorittamaan melumittauksia, ja melualueet on määritettävä uudelleen siten, että niitä pienennetään olennaisesti. Toissijaisesti kunta on vaatinut, että melun osalta lupa annetaan lyhyeksi määräajaksi ja luvan saaja velvoitetaan hakemaan uutta lupaa melun osalta vuoden kuluessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä.

Vaatimustensa tueksi kunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen. Hallinto-oikeuden käsitys siitä, että annettu selvitys antaa hyvän kuvan toiminnasta aiheutuvan melun häiritsevyydestä, on Ruskon kunnan käsityksen mukaan virheellinen ja vanhentunut. Sama koskee johtopäätöstä toiminnan vakiintuneisuudesta.

Lupapäätös tehty ympäristönsuojelulain vastaisesti, kun lentomelualue on määrätty tarpeettoman suureksi.

Melualueen määrittelyn osalta ympäristölupa ei ole perustunut riittäviin ja ajantasaisiin selvityksiin ja tutkimuksiin. Tämän vuoksi melualue on muodostettu selvästi liian suureksi. Eri toimipaikkojen lupien ehtojen ja selvitysten perusteet tulisi pohjautua samankaltaiseen tarkasteluun.

Luvan myöntämisen edellytyksissä on todettu, että Turun lentoaseman toiminta ei aiheuta yksinään tai yhdessä alueen muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta. Näin ollen lentomelualuetta (Lden > 55 dB) ei katsota terveyshaittaa aiheuttavaksi tekijäksi, vaikka maakuntakaavan mukaisesti se hankaloittaa kunnan kaavoitusta ja vaikuttaa alueelle sallittavaan rakentamiseen.

Maakuntakaavan melualue, jota kaavoituksessa on hyödynnetty, perustuu vuonna 1994 tehtyyn selvitykseen, jolloin on tarkasteltu sen hetkisiä melualueita sekä laadittu meluennuste vuodelle 2010. Maakuntakaavan selostuksessa on esitetty seuraavaa: "huomattava on, että maakuntakaavassa ei esitetä varsinaista liikennealuetta, vaan alueiden käyttö ja hallintarajat sekä lentoliikenne- että siihen liit­tyvät alueet ratkaistaan kuntakaavoituksella".

Ympäristöluvan yleisissä perusteluissa on virheellisesti todettu, että Ruskon kunnan alueella olisi Ruskon eteläosan osayleiskaava. Kyseessä on vain osayleiskaavan luonnos. Ruskon kunnassa on käynnissä lentoaseman alueen osayleiskaavan laatiminen. Osayleiskaavan perustiedot ja tavoitteet -raportissa on todettu, että Ilmailulaitoksen vuonna 1996 laatima raportti "Turun lentoaseman lentomelualueet vuosina 1994 ja 2010" on suurelta osin vanhentunut lentokaluston uusiutumisesta johtuen.

Turun lentokentän melualue ei ole pienentynyt, vaikka lento-operaatioiden määrä on laskenut vuodesta 1991 (56 604 operaatiota) vuoteen 2008 (31 136 operaatiota) ja ilma-aluskalusto on muuttunut vähämeluisammaksi. Ilmailulaitoksen vuoden 2004 ympäristöraportissa todetaan, että "lentokoneiden melupäästöjen pienentäminen sekä liikenteen ohjaaminen ottamalla huomioon melun leviäminen on ilmailussa jatkuva tehtävä. Ilmailulaitoksen melunhallinnan tavoitteena on suunnata lentoliikennettä siten, että Lden >55 dB lentokonemelun alueella asuvien lukumäärä olisi mahdollisimman pieni. Lentoyhtiöiden käyttämien ilma-alusten tekninen kehittyminen, ilmatilan suunnittelu ja liikenteen ohjaaminen vaikuttavat tähän tavoitteeseen pääsemiseen".

Helsinki-Vantaan lentoaseman meluselvityksen mukaan melualue on pienentynyt vuodesta 1990 (165 km²) vuoteen 2007 (54 km²). Helsinki-Vantaan meluselvityksessä on todettu, että helikopterit ja ilmavoimien Hornet- ja Hawk-operaatiot on jätetty laskelmien ulkopuolelle (1 700 operaatiota sotilasilmailussa). Finavian vuoden 2011 ympäristöraportissa on Turun lentoaseman sotilasilmailussa laskeutumisia 289 kpl (n. 578 operaatiota).

Ympäristöluvan lupamääräyksen 5 mukaan lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue ei laajene siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä asuinalueita. Kuitenkaan luvassa ei ole velvoitettu selvittämään liikenteestä johtuvaa melua sekä sille altistuvaa aluetta. Lupamääräyksestä 5 ei ilmene, kohdistuuko se uusiin rakennettaviin alueisiin vai melualueen leviämiseen jo rakennetuille alueille.

Lupamääräyksen 6 mukaan yleisilmailua koskeva melunhallintasuunnitelma on päivitettävä. Liikenneilmailua (5 600 laskeutumista vuonna 2011) ei kuitenkaan oteta huomioon, vaikka se on Turun kentällä merkittävä verrattuna yleisilmailuun (7 921 laskeutumista vuonna 2011). Lupamääräyksen 24 mukaan meluselvitys on päivitettävä seuraavan kerran 31.12.2019 mennessä ja selvityksessä tulee esittää myös sotilasliikenteen aiheuttama melun leviäminen. Näin ollen vaadituissa selvityksissä korostetaan sotilasilmailun aiheuttamaa haittaa ja väheksytään liikenneilmailun selvittämistarvetta.

Vuoden 2003 jälkeen lentokoneiden aiheuttamaa melua on entisestään vähentänyt se, että lentoyhtiöt ovat korvanneet konekalustoaan uusilla vähämeluisammilla konetyypeillä. Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöraportin mukaan edelleen vuonna 2007 on vähämeluisampien suihkukoneiden osuus kasvanut ja samalla meluisamman kaluston määrä on vähentynyt. Finavian lentokoneliikenteen ennuste 2027 -muistiossa (28.5.2009) todetaan, että Turun lentoaseman siviililiikenteen matkustajasuihkukoneoperaatioiden ja potkurikoneoperaatioiden määrät vähenevät vuoden 2027 ennusteessa vuoden 2010 ennusteeseen verrattuna. Lisäksi matkustajaliikenteen konekalusto on muuttunut hiljaisemmaksi erityisesti MD80-koneiden poistumisen myötä. Vuoden 2027 ennusteessa rahtiliikenteen arvioidaan kolminkertaistuvan, mutta silti se muodostaa vain 12 % Turun lentoaseman lento-operaatioiden kokonaismäärästä. Muistion ennusteessa on yhä käytetty maakuntakaavan vuonna 1996 laaditun raportin vuoden 2010 ennustettua melualuetta ja esitetty, että ennuste on vanhentunut sekä ilma-aluskaluston uudistuttua että lentoasemalle kaavailtujen uusien toimintojen myötä.

Nykyinen Turun lentoaseman Lden 55 dB(A) lentomelualue ei vaikuta todenmukaiselta. Melutilanteen muutoksen vaikutus muun ohella Lähteenmäen asuinalueelle tulee ottaa huomioon.

Hallinto-oikeuden mukaan hakemukseen liitettyjen selvitysten voidaan arvioida kuvaavan hyvin lentoaseman toiminnasta aiheutuvan melun häiritsevyyttä. Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan toiminta on suhteellisen vakiintunutta. Kyseiset johtopäätökset ovat virheellisiä, kun otetaan huomioon meluselvityksen ikä ja edellä selostettu Helsinki-Vantaan lentoasemalla tapahtunut melun väheneminen.

Ympäristöluvan myöntäminen ilmeisen vanhentuneen ja puutteellisen meluselvityksen perusteella johtaa siihen, että ympäristöluvan hakijana olevan toiminnanharjoittajan ei kannata toimittaa ajantasaista meluselvitystä, koska vanhentuneella meluselvityksellä se saa lievemmät lupamääräykset kuin asianmukaisen meluselvityksen perusteella.

Koska melualue sijoittuu myös Lähteenmäen asemakaava-alueelle, johtaa hallinto-oikeuden päätös ympäristönsuojelulain vastaiseen lopputulemaan ja kestämättömään lopputulokseen niiden asemakaava-alueen asukkaiden kannalta, joihin melu kohdistuu.

Päätöksessä on nimenomaisesti todettu, että ennustemallin mukaan vuonna 2027 asuu 55 dB:n melualueella 529 asukasta ja 60 dB:n alueella 235 asukasta. Siten lentoaseman aiheuttaman melun haitalliset vaikutukset ovat ilmeiset.

Vaikka Turun lentoasema ei täytä ympäristösuojelulain (86/2000) 25 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia kriteerejä, tulisi lupahakemuksessa esittää ympäristönsuojelulain 35 §:n perusteella ajantasainen ja asianmukainen meluselvitys, kun otetaan huomioon Lähteenmäen asemakaava-alueen sijainti ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetut luvan myöntämisen kriteerit. Lupaa ei voida myöntää vanhentuneisiin ja puutteellisin selvityksiin perustuen, kun otetaan huomioon toiminnan kiistattomasti aiheuttamat haittavaikutukset asemakaava-alueelle ja sen asukkaille. Lupamääräyksin tulisi huolehtia siitä, ettei meluhaittaa aiheudu tarpeettomasti nykyisille asumiseen käytetyille alueille.

2) Finavia Oyj on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuja lupamääräyksiä 5, 13 ja 14 sekä lupamääräyksen 21 viidettä kappaletta muutetaan jäljempänä esitettävällä tavalla.

Hallinto-oikeuden päätös lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muuttamisesta on kumottava. Kappale on muutettava kuulumaan alkuperäisen lupapäätöksen mukaisesti seuraavasti (muutokset kursiivilla):

5. Lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue Lden > 55 dB ei laajene siten, että melualueelle jää uusia asumiseen käytettäviä asuinalueita, jotka eivät sisälly lupapäätöksen liitteenä 2 olevaan melun leviämismallilaskentaan perustuvaan Lden > 55 dB melualueeseen. Lentoreittien suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon asutuskeskukset ja taajamat lähialueella.

Hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston lupamääräystä, joka koski ainoastaan siviili-ilma-aluksia. Hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa "hakemuksessa tarkoitetun lentotoiminnan" voidaan tulkita tarkoittavan siviili-ilmailun lisäksi myös sotilasilmailua sekä muuta valtion ilmailua. Lupamääräyksessä ei tältä osin ole otettu huomioon sotilasilmailun ja valtion ilmailun erityistarpeita ja lainsäädännön mahdollistamia poikkeusmahdollisuuksia eikä Finavian vaikutusmahdollisuuksia sotilasilmailun ja valtion ilmailun suhteen.

Ilmailulain (864/2014) 2 §:n mukaan sotilasilmailulla tarkoitetaan sotilaallisessa tarkoituksessa harjoitettavaa ilmailua tai ilmailua sotilasilma-aluksella; sotilasilma-aluksella tarkoitetaan ilma-alusta, joka on merkitty sotilasilma-alusrekisteriin. Valtion ilmailulla tarkoitetaan ilmailua valtion ilma-aluksella; valtion ilma-aluksella tarkoitetaan ilma-alusta, jota käytetään Tullin, poliisin, rajavartiolaitoksen tai pelastustoimen tehtävien suorittamiseen.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 b § mahdollistaa poikkeamisen luvan myöntämisen edellytyksistä tietyissä tilanteissa sotilasilmailua koskien. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) 50 §:ään, jossa säännös on ulotettu koskemaan myös rajavartiolaitoksen toimintaa.

Turun lentoasemalla suoritetaan puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin liittyviä lentoja. Osa näistä lennoista kuuluu ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 b §:ssä sekä ympäristönsuojelulain (527/2014) 50 §:ssä viitattuihin tehtäviin, joiden haittoja ei tulisi ottaa huomioon ympäristölupa-asiassa.

Lupamääräys on sisällöllisesti ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa eikä siinä mitä ilmeisimmin ole otettu huomioon puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä johtuvia tarpeita. Ilmailulain 6 §:n mukaan puolustusvoimat voi antaa puolustusvoimille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi omaa sotilasilmailutoimintaansa koskevia määräyksiä. Ilmailulain 7 §:n 17 kohdan mukaan sotilasilmailun aiheuttaman melun ja muiden päästöjen tulee olla niin vähäisiä kuin sotilasilma-alusten käyttötarkoitus ja toiminta huomioon ottaen on mahdollista. Kyseisen pykälän esitöiden mukaan kohdassa on tarkoitettu säätää sotilasilma-aluksia koskeva poikkeus ilma-alusten päästöjä koskevaan ilmailulain 44 §:ään.

Finavia ei lentoaseman pitäjänä voi vaikuttaa sotilasilmailun määrään lentoasemilla eikä vastaa sotilasilmailun ympäristövaikutuksista. Finavialle ei ympäristöluvassa voida tämän vuoksi antaa sotilasilmailun ympäristövaikutuksia koskevia määräyksiä, joiden toteuttamiseen Finavialla ei ole ympäristösuojelulain (86/2000) 43 §:n 3 momentin mukaisia teknisiä tai käytännön mahdollisuuksia.

Hallinto-oikeuden muuttaman lupamääräyksen vuoksi Finavia voi lentoaseman pitäjänä joutua tilanteeseen, jossa sotilasilmailun kasvamisen vuoksi ympäristöluvan määräystä ei noudateta, vaikka siviili-ilmailu toimisi normaalilla tasollaan. Tilanne olisi kohtuuton lentoaseman pitäjälle sekä muille ilmailun toimijoille, kuten lentoyhtiöille, mikäli se johtaisi ympäristönsuojelulain 84 §:n tai 86 §:n mukaisiin viranomaistoimiin, tai tutkintaan siitä, täyttyvätkö rikoslain 48 luvun mukaisten rikosten tunnusmerkistöt.

Turun lentoaseman ympäristölupaa ei ole haettu yhdessä puolustusvoimien kanssa samalla tavoin kuin sotilas- tai yhteistoimintalentoasemien kohdalla (Utti, Halli, Jyväskylä, Kuopio, Rovaniemi) tai Oulun lentoasemalla. Näillä lentoasemilla on puolustusvoimien kiinteät rakenteet ja henkilöstö sekä säännöllistä tai leirimäistä sotilasilmailua. Näillä ympäristölupa on myönnetty sekä Finavialle että puolustusvoimille ja lupamääräykset on kohdennettu molemmille toimijoille. Turussa yhteishakemusta ei ole tehty, sillä sotilasilmailu Turussa on epäsäännöllisempää kuin yllä mainituilla lentoasemilla. Turun ympäristölupahakemus oli myös ensimmäisiä lentoasemien ympäristölupahakemuksia, ja tuli vireille 31.12.2003. Tällöin julkaisussa "Sotilas- ja siviili-ilmailun yhteiskäytössä olevien lentoasemien ilmoitus- ja lupamenettelyjen selventäminen"

(Liikenne- ja viestintä ministeriön mietintöjä ja muistiota B4/2002, 11.1.2002) suositeltuja käytäntöjä ei vielä oltu vakiintuneesti sovellettu käytäntöön.

Lupapäätöksessä on otettu huomioon sotilasilmailu Turun lentoasemalla. Päätöksessä ei ole katsottu olevan tarpeellista eritellä puolustusvoimien toimintaa siten kuin ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 b §:ssä säädetään. Sotilasilmailulla on merkittävä vaikutus laskennallisen melualueen laajuuteen. Vaikutus vaihtelee riippuen siitä, millaista lentotoimintaa ja missä laajuudessa puolustusvoimilla Turussa on. Ympäristölupapäätöksessä tämä on otettu huomioon, ja asetettu melualuetta koskeva määräys vain siviili-ilmailua koskien.

Lisäksi lupamääräyksen voidaan hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa tulkita sisältävän myös valtion ilmailun, kuten rajavartiolaitoksen lentotoiminnan. Ilmailulain 8 §:n mukaan alueellista valvontatehtävää suorittava tai muulta ilmailulta kielletyllä tai valtion ilmailua varten tilapäisesti erotetulla alueella tehtävää suorittava valtion ilma-alus voi tietyin ehdoin poiketa lentosäännöistä ja Liikenteen turvallisuusviraston antamista muista ilmailumääräyksistä.

Ilmailulain esitöiden mukaan valtion lentotoimintaa on kyettävä suorittamaan kaikissa olosuhteissa kaikkina vuoden ja vuorokauden aikoina. Finavia ei lentoaseman pitäjänä voi vaikuttaa valtion ilmailun määrään lentoasemilla eikä vastaa valtion ilmailun ympäristövaikutuksista. Myöskään tältä osin Finavialle ei ympäristöluvassa voida tämän vuoksi antaa valtion ilmailun ympäristövaikutuksia koskevia määräyksiä, joiden toteuttamiseen Finavialla ei ole mahdollisuuksia.

Hallinto-oikeus on lisäksi tehnyt muutoksen lupamääräyksen 5 ensimmäiseen kappaleeseen siltä osin kuin siinä on viitattu lupapäätöksen liitteeseen 2. Muutos on Finavian näkemyksen mukaan puhtaan kirjoitustekninen, eikä sen muuttaminen selkeyden vuoksi alkuperäisen lupapäätöksen mukaiseksi vaikuta lupamääräyksen sisältöön.

Hallinto-oikeuden päätös lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muutta­misesta on kumottava ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 5 toista kappaletta on muutettava siten, että se kuuluu seuraavasti (muutokset kursiivilla):

(Poistettu tekstiä) Siviili-ilmailun koulutuslentotoiminta on järjestettävä päivällä klo 07.00–22.00 välisenä aikana. Tämän ajan ulkopuolella pimeälentokoulutusta voidaan järjestää maanantaista torstaihin klo 22.00–01.00. Määräys ei koske yön aikana tehtäviä matkalennon lentoonlähtöjä ja laskeutumisia. Pimeälentokoulutukseen liittyvät lennot on tallennettava lentoaseman liikennetietoihin. Tässä kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta on raportoitava lupamääräyksessä 26 velvoitetun mukaisesti.

Ilta- ja yöaikaisen harjoitus- ja harrastelentotoiminnan välttämistä koskeva kohta tulee kumota kokonaisuudessaan. Hallinto-oikeus muutti kohtaa Finavian valituksen johdosta vähäisessä määrin poistamatta sitä kuitenkaan kokonaan. Hallinto-oikeus samalla lisäsi lupamääräykseen Finavian vaatiman koulutuslentojen rajoittamiskohdan.

Hallinto-oikeuden muuttama lupamääräyksen 5 toinen kappale on epäselvä ja tulkinnanvarainen sekä mitä ilmeisimmin sisältää kaksi keskenään ristiriitaista määräystä samaa toimintaa koskien. Termit "harjoituslentotoiminta" ja "harrastelentotoiminta" eivät perustu ilmailulakiin, ilmailumääräyksiin tai alan vakiintuneeseen terminologiaan ja ne ovat sisällöllisesti epäselviä ja tulkinnanvaraisia.

Mikäli harjoituslentotoiminnalla tarkoitetaan samaa kuin lupamääräyksessä viitatulla koulutuslentotoiminnalla, määräys on päällekkäinen ja ristiriitainen koulutuslentotoimintaa koskevan lupamääräyksen sekä pimeälentokoulutusta koskevan lupamääräyksen kanssa. Suomen siviili-ilmailun lentokoulutustoiminta on keskittynyt Etelä-Suomeen. Koulutustoiminnan mahdollistamiseksi on varmistettava, että lentoasemakohtaisissa ympäristöluvissa on Etelä-Suomessa riittävässä määrin sallittu myös pimeälentokoulutus, joka on olennainen osa lentokoulutusta.

Alalla käytetään harrastelentotoiminnan sijaan termiä "harrasteilmailu", jolla ilmailuviranomaisen mukaan tarkoitetaan purje-, moottoripurje-, ultrakevyt-, autogiro- ja kuumailmapallolentämistä, riippu- ja varjoliitämistä sekä laskuvarjourheilua. Määräykselle välttää harjoitus- ja harrastelentotoimintaa klo 19 alkaen ei ole ympäristönsuojelullisia perusteita, eikä vastaavaa rajoitusta ole nähty tarpeelliseksi millään muulla lentoasemalla Suomessa. Lentojen määriä Turun lentoasemalla voidaan verrata eräisiin muihin lentoasemiin: Turussa yleisilmailun, koulutuslentojen sekä lentotyölentojen (sisältäen ambulanssilennot) operaatiomäärä vuonna 2014 oli 12 000. Vastaavien lentojen määrä Helsinki-Malmilla oli 69 000, Porissa 20 000 ja Tampere-Pirkkalassa 15 000. Edellä tarkoitetun kaluston ja yleisilmailussa käytettävän kaluston melu on vähäistä verrattuna muuhun lentoasemalla operoivaan kalustoon. Lupahakemuksesta annetuissa asukkaiden muistutuksissa ei myöskään ole merkittävästi kiinnitetty huomiota yleisilmailun meluun. Esimerkiksi vuonna 2014 koulutuslennoista 21 % tapahtui klo 19–22 välisenä aikana ja 4 % klo 22–07 välisenä sekä yleisilmailusta 32 % klo 19–22 välisenä aikana ja 4 % klo 22–07 välisenä aikana.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, määräys on ohjaavan luonteinen, eikä siinä tarkoitettua lentotoimintaa ole sen nojalla kielletty. Määräys jättää näin ollen täysin auki sen, mihin toimintaan Finavia on sen nojalla velvoitettu. Edellä esitetty huomioiden, ilta- ja yöaikaisen harjoitus- ja harrastelentotoiminnan välttämistä koskeva määräys ei Finavian näkemyksen mukaan täytä hallintopäätökseltä edellytettäviä vaatimuksia.

Finavia ylläpitää Suomessa 24 lentoaseman verkostoa ja haluaa kiinnittää huomiota Etelä-Suomen lentoasemien palvelukyvyn turvaamiseen erityyppiselle liikenteelle. Kansainvälisten lentoliikennepalveluiden tasa-arvoista tarjoamista koskevien periaatteiden mukaan Finavia ei voi ilman selkeitä perusteita rajoittaa jotain osaa lentoaseman normaaliin liikenteeseen kuuluvasta toiminnasta.

On lisäksi otettava huomioon, että Turun lentoasemalla on jo käytössä Finavian oma määräys laskukierroslentämisen rajoittamisesta enintään kolmelle ilma-alukselle yhtä aikaa. Määräys on annettu lennonvarmistuspalvelujen laadun ja lentoturvallisuuden turvaamiseksi. Etukäteen tehdystä hakemuksesta Finavia voi myöntää siihen poikkeuksia lentokoulutusjaksojen ajaksi.

Hallinto-oikeuden päätös lupamääräyksen 13 muuttamisesta on kumottava. Liukkaudentorjunta-aineiden sekä jäänesto- ja jäänpoistoaineiden varastointia ja tankkausta koskeva osa on muutettava seuraavaan muotoon (muutokset kursiivilla):

Liukkaudentorjunta-aineiden sekä jäänesto- ja jäänpoistoaineiden varasto- ja jakelualueilla on oltava tiivis alusta, säiliöt on varustettava törmäyssuojilla ja tankkausletkut toiminnallisuus huomioon ottaen tipattomilla liittimillä 1.6.2016 mennessä. (Tekstiä poistettu) Luvan saajan on esitettävä kuntoselvitys alueiden tiiveydestä sekä esitys välittömistä ja myöhemmin tehtävistä korjaustoimenpiteistä aikatauluineen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.12.2013 mennessä.

Finavian liukkaudentorjunta-aineiden levitysautot, maahuolintayritysten lentoasemilla käyttämät jäänpoistoautot ja liukkaudentorjunta- sekä jäänpoistoaineiden varastosäiliöt ovat eri-ikäisiä ja erilaisilla tankkausjärjestelmillä varustettuja. Ehdoton vaatimus tipattomien liittimien asentamisesta autojen tankkausjärjestelmiin ja kemikaalien varastosäiliöihin johtaisi kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa pahimmassa tapauksessa levitysautot, jäänpoistoautot tai varastosäiliöt olisi uusittava. Finavian kaluston käyttöikä lentoasemilla on keskimäärin 20 vuotta. Finavia ottaa uutta kalustoa hankittaessa huomioon vaatimuksen tipattomista liittimistä, mutta kaluston uusimisen ajankohdasta ei tule määrätä ympäristöluvassa. Määräyksen on oltava ehdollinen ja siinä on otettava huomioon erilaisten tankkausjärjestelmien toiminnallisuuksien aiheuttamat rajoitteet eli onko tipatonta liitintä käytännössä mahdollista asentaa ja käyttää.

Hallinto-oikeuden päätös lupamääräyksen 14 muuttamisesta on kumottava ja lupamääräys on muutettava seuraavaan muotoon (muutokset kursiivilla):

Öljynerottimesta jätevesiviemäriin tai umpikaivoon johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l. Öljynerottimesta sadevesiviemäriin johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l. Öljynerottimien on oltava standardin mukaisia 31.12.2017 mennessä.

Hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa lupamääräys tarkoittaa sen perustelun mukaan asematasovesien johtamista öljynerottimien kautta. Kiito- ja rullausteiden vesiä ei päätöksen mukaan tarvitse johtaa öljynerottimiin.

Lentokoneiden tankkaukset tapahtuvat asematasoilla, joilta vedet lupamääräyksen 1.1 mukaisesti on johdettava pohjavesialueen ulkopuolelle. Asematasot ovat laajuudeltaan yhteensä noin 11 hehtaaria ja alueelta vuosittain kertyvä vesimäärä on keskimäärin 73 000 m3, jota on mahdotonta käsitellä öljynerottimilla ilman erittäin mittavia viemäröintien uudelleenjärjestelyjä. Työt edellyttävät juuri kesällä 2014 peruskorjattujen ja uudelleen päällystettyjen asematasojen avaamista. Viemärijärjestelmien rakentaminen ja asematasojen päällystäminen on mahdollista tehdä vain kesäkauden aikana, joten työt olisi todennäköisesti tehtävä useamman vuoden aikana. Rakennustöiden vuoksi lentoliikenne olisi mahdollisesti keskeytettävä, mistä aiheutuisi suuria vaikeuksia lentoaseman toimintaan, muun ohella rahti- ja matkustajaliikenteen lentoyhtiöille, maahuolintayrityksille sekä palveluja käyttäville yrityksille ja matkustajille.

Lentoasemilla olevat sekä ilma-alusten että maakaluston polttoaineiden varastointi- ja maakaluston osalta myös tankkauspaikat on jo varustettu määräysten mukaisesti; muun muassa kaksoisvaippasäiliöin, valuma-altain sekä öljynerottimin. Ilma-alusten tankkauskalusto, jolla toimitaan asematasoilla, on varustettu järjestelmillä, jotka minimoivat vahingon mahdollisuuden; muun muassa tipattomin liittimin, ajonestojärjestelmin (estää tankkausajoneuvon liikuttamisen ennen siirtovalmiuteen asettamista) ja määritellyin suoja-aluein tankkaustoimenpiteen ympärillä.

Lentoasemat ovat varautuneet öljyvahinkojen torjuntaan. Kaikilla lentoasemilla on öljyntorjuntakalustoa mahdollisten öljyvahinkojen varalta ja lentoaseman kunnossapidon henkilöstö on saanut onnettomuus- ja vahinkotilanteiden varalta pelastuskoulutuksen, johon kuuluu myös öljyntorjuntakaluston käyttöön perehdyttäminen.

Öljynerotusta koskevan vaatimuksen ei tule koskea lentoaseman asematasoja. Olemassa olevien öljynerottimien vaatimuksen mukaisuuden täyttämiseen tulee antaa riittävä siirtymäaika. Vuonna 2013 tekemässään valituksessa ympäristölupapäätöksestä Finavia esitti määräajaksi 31.12.2016, mutta esittää, että pitkään kestäneen lupaprosessin vuoksi siirtymäaikaa myönnetään 31.12.2017 saakka. Finavia huomauttaa, että polttoaineen jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevassa asetuksessa 444/2010 siirtymäaikaa olemassa olevien öljynerottimien korvaamiseen standardin mukaisiksi on annettu 1.1.2020 asti.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 21 viides kappale on muutettava seuraavaan muotoon (muutokset kursiivilla):

Pohjavesinäytteistä on määritettävä kaksi kertaa vuodessa ainakin seuraavat ominaisuudet ja aineiden pitoisuudet: happi, pH, alkaliteetti, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), kokonaistyppi, nitraattityppi ja nitriittityppi, kalium, natrium, rauta, kovuus, sameus, sulfaatti ja kloridi sekä vähintään kerran vuodessa (poistettu tekstiä) VOC- ja mineraaliöljymääritykset.

Vaatimus pohjaveden laadun tarkkailusta neljästi vuodessa on tarpeettoman tiheä. Pohjaveden virtausnopeus on pintavesiin verraten hidas ja siksi myös muutokset veden laadussa tapahtuvat hitaasti. Lentoaseman nykyisessä pohjavesitarkkailussa veden laatu on ollut hyvä, eikä ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka puoltaisivat tarkkailun tekemistä neljästi vuodessa. Muilla Finavian lentoasemilla pohjavesinäytteenotto tapahtuu ELY-keskusten hyväksymänä korkeintaan kahdesti vuodessa. Tämä koskee myös pohjavesialueilla sijaitsevia lentoasemia.

Glykolipitoisuuden tarkkailusta ei pidä määrätä ennen kuin määräyksessä 23 edellytetty selvitys pohjaveden glykolipitoisuudesta on tehty. Vasta selvityksen perusteella tiedetään, havaitaanko glykolia ylipäätään lentoaseman pohjavedessä, onko glykolipitoisuuden säännöllinen mittaus tarpeen ja millä taajuudella ja millä tavoin glykolin mahdollista esiintymistä analyysiteknisesti seurataan.

Glykolin tarkkailu erikseen on tarpeetonta, koska glykolin mahdollinen esiintyminen havaitaan kohonneena CODCr-arvona (kemiallinen hapenkulutus). CODCr-määritys vedestä on laboratorion perusanalytiikkaa toisin kuin glykolipitoisuuden määritys. Glykolin analyysikustannukset ovat korkeampia kuin CODCr:n eikä sitä senkään vuoksi ole mielekästä vain varmuuden vuoksi liittää rutiinimäärityksiin. Esimerkiksi Helsinki- Vantaalla pohjaveden tarkkailuohjelmassa glykoliperäisten haitta-aineiden tarkkailu on huomioitu niin, että yhdisteet analysoidaan, kun CODCr-arvo on yli 50 mg/l. Vastaava käytäntö on riittävä myös Turun lentoasemalla, jossa glykolipitoisten jäänpoisto- ja jäänestonesteiden kulutus on vain 3 % Helsinki-Vantaalla käytetystä. Määräyksen 22 mukaisesti ELYkeskus voi myöhemmin tehdä tarkkailuohjelmiin tarkennuksia ja muutoksia selvitysten ja tarkkailutulosten perusteella.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että ympäristölupapäätöksessä on annettu yksityiskohtaiset ja riittävät lupamääräykset lentoaseman toiminnasta aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi, sekä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskus on yhtynyt Ruskon kunnan toissijaiseen vaatimukseen siitä, että ympäristölupa palautetaan uudelleenkäsittelyyn melua koskevien määräysten osalta. ELY-keskus on tältä osin viitannut lupahakemuksesta antamaansa lausuntoon ja valitukseen Vaasan hallinto-oikeudelle ja esittänyt lisäksi seuraavaa:

Ympäristölupapäätöksen liitteessä 2 kuvattu lentomelualue koskee lupahakemuksen mukaisista lentokenttätoiminnoista aiheutuvaa melualuetta. Lentomelualue perustuu ennustetilanteessa vuonna 2027 laadittuun leviämismalliin, johon sisältyy lentokentän merkittävät meluavat toiminnot lukuun ottamatta helikopteri-, purjelento- ja ultrakevytkoneoperaatioita. Lentomelualueen laajuuteen vaikuttaa erityisesti sotilaskoneiden lentotoiminnot. Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 5 vastaamaan lupahakemuksen mukaisia toimintoja. Se on perusteltua silloin, kun arvioidaan ja halutaan rajoittaa pahinta melutilannetta. Kun otetaan huomioon sotilaskoneiden määrä, laatu ja niiden suhteellisen vähäinen toiminta, joka vaihtelee voimakkaasti, melualueen määrittäminen näiden toimintojen osalta ei ole perusteltua.

Sotilaskoneoperaatioilla on lakisääteinen peruste ja koneiden käytöstä aiheutuva melu koetaan eri tavalla kuin siviililennoista aiheutuva melu. Näistä toiminnoista aiheutuvien meluhaittojen rajoittamisesta on tarvetta määrätä erikseen.

Lupamääräyksen 5 lentomelualue on tarpeellinen, koska sen avulla voidaan ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaisesti ohjaamalla häiriintyvien kohteiden sijoittumista ja lentokenttätoimintoja, mutta se tulisi määrittää vain kaikkien siviililentojen perusteella. Tämä edellyttää uuden tarkistetun meluselvityksen tekemistä ja lentomelualueen määrittämistä. Leviämismalliselvityksen tulosten tarkistamiseksi on myös tarvetta tehdä häiriytyvissä kohteissa melumittauksia.

Luvan valvonnan kannalta on myös tarpeen tietää, millä lähtötiedoilla leviämismalli on ajettu, koska lentojen määrä ja ajoittuminen eri vuorokaudenaikoihin vaikuttaa olennaisesti Lden-arvoon.

Valituksessa mainittu Ruskon Lähteenmäen alue on maakuntakaavan TP-aluetta, jonka suunnittelumääräyksen mukaan alueelle ei saa sijoittaa uutta asumista, jos sille kohdistuu ympäristöhäiriöitä. Lisäksi Lähteenmäen aluetta koskee maakuntakaavan lentomelualue-merkintä, jonka suunnittelumääräyksen mukaan lentomelualueelle ei saa sijoittaa uutta asutusta. Rajoitus ei estä olevan asutuksen säilymisen kannalta välttämättömiä rakentamis- ja korjaustoimenpiteitä.

Koska Lähteenmäen alueella ei ole yleiskaavaa, ohjaa maakuntakaava nykyisin alueen asemakaavoitusta. Ruskon kunnanvaltuusto on 11.6.2012 § 46 hyväksynyt Lähteenmäen alueen kortteliin 1020 asemakaavan muutoksen, jossa alueelle kaavoitettiin 4 uutta omakotitonttia. Asemakaavamuutos on lainvoimainen.

Lähteenmäen alue sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Ruskon keskustaajamasta. Ruskon kunnan yhdyskuntarakenteen kehitys ei edellytä asutuksen suurta lisäämistä Lähteenmäen alueelle. Toisaalta kaavoitustilanne ja maakuntakaavan mukainen lentomelualue eivät ole olleet esteenä esimerkiksi edellä mainittuun asemakaavamuutokseen, jossa nykyiselle asuinalueelle on lisätty muutama uusi asuintontti. Asemakaavaa koskevien maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n sisältövaatimusten kautta mahdollinen lentoliikenteen melu on otettava huomioon kaavoituksessa.

ELY-keskus on yhtynyt Finavian vaatimukseen lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muuttamiseksi alkuperäiseksi, mutta katsonut, että lupapäätöksen liitteen 2 lentomelualue pitää tarkistaa edellä kuvatulla tavalla.

Lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muutosvaatimus on perusteeton. Lupamääräyksen terminologiaa on kuitenkin selvyyden vuoksi tarvetta tarkistaa Finavian valituksessa kuvatulla tavalla siten, että harrastelentotoiminnoista käytetään nimitystä harrasteilmailu. Lupamääräys ei ole luonteeltaan sitova, mutta se ohjaa harrasteilmailua sellaisiin vuorokaudenaikoihin, jolloin niistä on vähiten viihtyisyyshaittaa, joten määräys on ollut tarvetta antaa ympäristösuojelulain 43 §:n 5 kohdan perusteella. ELY-keskukselle on tehty määrällisesti eniten valituksia juuri ilta- ja yöaikaisesta harrasteilmailusta. Lupamääräys on valvottavissa raportoinnin avulla ja Finavialla on lentokentän käytöstä vastaavana mahdollisuus ohjata harrasteilmailua.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei ole tarvetta muuttaa lupamääräyksen 13 osalta. Hallinto-oikeuden päätöksessä on otettu huomioon mahdollisuus tipattomien liittimien käyttöönoton viivästymiseen teknis-taloudellisista perustelluista syistä valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

Lupamääräystä 14 koskevan vaatimuksen osalta ELY-keskus on todennut, että erityisesti polttoaineiden ja öljyjen varastointipaikkojen ja niihin liittyvien tankkaus- ja täyttöpaikkojen tulee olla öljynerotuskaivolla ja hälytysjärjestelmin varustettuja. Ilma-alusten tankkausten yhteydessä polttoainevuodot ovat mahdollisia ja koko asematasolla tapahtuvana toimintana polttoaineiden huuhtoutuminen sadevesiviemäreitä pitkin ojastoon on mahdollista. Ilma-alusten tankkausten yhteydessä merkittävät öljyvahingot voidaan kuitenkin havaita ja torjua paikan päällä. Toisaalta öljynerottimien ja hälytysjärjestelmien riittävyys olisi tarpeen arvioida myös sellaisten vahinkotapausten kannalta, joita ei viipymättä pystytä havaitsemaan. Esimerkiksi syyskuussa 2014 lentoaseman terminaalirakennuksessa T2 tapahtunut noin 13 600 litran kevyen polttoöljyn vuoto rakennuksen viereisen maaperän kautta läntiseen sadevesiviemäriin havaittiin vasta noin viikon kuluttua vuodon alkamisesta. Sadevesiviemärissä ei ollut öljynerottimia eikä hälytysjärjestelmää, jolloin öljy ehti kulkeutua ojassa noin 2,4 kilometrin päähän vahinkopaikasta ennen vahingon havaitsemista.

Lupamääräyksen 21 muuttamista koskeva vaatimus on perusteeton. Liukkaudentorjunta-aineiden ja jäänestoaineiden käyttö on kausittaista ja käyttömäärät ja -ajankohdat vaihtelevat sääolosuhteiden mukaan. Turun lentoaseman nykyisenkin, lähinnä liukkaudentorjunta-aineiden vaikutuksiin keskittyvän tarkkailuohjelman mukaisesti pohjaveden laatua on seurattu neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tällä hetkellä lentoasemalla on käynnissä myös pohjaveden öljyhiilivetyjen tarkkailu kolmen kuukauden välein syyskuussa 2014 sattuneen öljyvahingon takia. Käytettävissä olevat pohjaveden laatua koskevat tiedot ovat olleet puutteelliset joidenkin haitta-aineiden ja riskikohteiden kattavuuden osalta ja vuodenaikaisvaihtelut huomioiva neljä kertaa vuodessa tehtävä näytteenotto on tarpeen toistaiseksi tarkkailun riittävän kattavuuden varmistamiseksi. Glykoleja on tarpeen tarkkailla toistaiseksi kerran vuodessa, koska glykolin käyttöalueet sijaitsevat tärkeällä pohjavesialueella eikä lentoasemalla ole käytössä glykoleiden talteenottojärjestelmää. Kuten aluehallintoviraston päätöksen määräyksessä 22 ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, tarkkailua voidaan myöhemmin muuttaa ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla muun muassa tarkkailutulosten tai toiminnassa tapahtuvien muutosten perusteella.

Varsinais-Suomen liitto on valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Turun lentokentän toimintaedellytysten ja kehittämismahdollisuuksien edistäminen nyt ja tulevaisuudessa kaikilla lentoliikenteen osa-aloilla on merkittävä maakunnallinen kysymys. Turun lentoaseman nykyisiä toimintaedellytyksiä tai kehittämispotentiaalia tulevaisuudessa rajoittavia päätöksiä ei tule tehdä maakunnan elinvoimaisuuden turvaamisen eikä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden näkökulmasta.

Maakuntatasolla alueidenkäyttöä ja maakuntakaavoitusta ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan alueidenkäytössä on turvattava valtakunnallisesti merkittävien satamien ja lentoasemien sekä rajanylityspaikkojen kehittämismahdollisuudet. Lisäksi lentoasemien ympäristön maankäytössä tulee ottaa huomioon lentoliikenteen turvallisuuteen liittyvät tekijät, erityisesti lentoesteiden korkeusrajoitukset, sekä lentomelun aiheuttamat rajoitukset. Uusia lentoasemia suunniteltaessa ja olemassa olevia kehitettäessä tulee ottaa huomioon asutus ja muut melulle herkät toiminnot. Lisäksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa.

Ruskon Lähteenmäen asutus sijaitsee suurelta osin alueella, jonne kohdistuu lentoliikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa. Voimassa olevassa Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa Lähteenmäen olevan asutuksen säilyminen on turvattu maakuntakaavan työpaikka-alue (TP) -merkinnällä, jonka mukaan alueelle saadaan muiden toimintojen lisäksi sijoittaa pienehköjä asuntoalueita. Suunnittelumääräyksen mukaan alueelle ei kuitenkaan saa sijoittaa uutta asumista, jos sille kohdistuu ympäristöhäiriöitä. Määräysten lähtökohtana on, että uusien asuinalueiden tulee täyttää riittävät, viihtyisälle ympäristölle asetetut tavoitteet. Lähteenmäen asuinalueelta ei ole mahdollista poistaa lentomelun aiheuttamaa haittaa lupamääräyksin etenkään, mikäli lentoliikenne kehittyy suotuisasti yleis-, liikenne- ja sotilasilmaisun osalta. Lentomelualuerajauksen on mahdollistettava lentoaseman toimintojen kehittäminen tulevaisuudessa, eikä melualuemäärittely voi perustua liiaksi lentoliikenteen nykytilan painottamiseen.

Varsinais-Suomen liitto on yhtynyt Vaasan hallinto-oikeuden näkemykseen lentomeluselvitysten riittävyydestä ja lentomelualuerajauksen tarkoituksenmukaisuudesta Ruskon kunnan alueella alueen käyttö, laajuus ja käytön taloudellisuus huomioiden. Lentoliikenteen melualuerajaus on tehty viranomaisten vaatimalla tavalla eikä sen pienentäminen ole mahdollista vain siitä syystä, että alueella on olevaa asutusta ja maankäyttöpaineita. Varsinais-Suomen liitto on katsonut, että Turun lentoaseman toimintaan myönnetyssä ympäristöluvassa vaaditun meluselvityksen uudelleen laatiminen vuoden 2019 loppuun mennessä on riittävää. Parhaillaan käynnissä olevassa taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaavatyössä lentomelualuerajaus tullaan tarkistamaan Finavian teettämän vuoden 2027 lentomeluennusteen mukaiseksi. Ruskon kunnan alueella tämä ei aiheuta muutoksia lentomelualueen laajuuteen voimassa olevan maakuntakaavan tilanteeseen verrattuna.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta on puolustusvoimien puolesta valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta yhtyy Finavian vaatimukseen lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muuttamisesta. Valituksenalaisen päätöksen mukaisen lupamääräyksen voidaan tulkita tarkoittavan siviili-ilmailun lisäksi myös sotilasilmailua sekä muuta valtionilmailua. Lupamääräyksessä ei tältä osin ole otettu huomioon sotilasilmailun erityistarpeita ja luonnetta.

Turun lentoasemalla sotilasilmailua harjoitetaan ilmavoimien kiinteäsiipisillä lentokoneilla ja maavoimien helikopterikalustolla. Turun lentoasemaa käytetään sotilasilmailun lentokoulutustoimintaan, mutta merkittävältä osin myös muihin puolustusvoimista annetun lain 2 §:n mukaisiin tehtäviin. Kansainvälisiin harjoituksiin liittyen Turun lentoasemalla voidaan harjoittaa satunnaisesti sotilasilmailua myös ulkomaisilla sotilasilma-aluksilla.

Sotilasilmailussa käytettävän hävittäjäkaluston melupäästö on merkittävästi suurempaa kuin siviili-ilma-alusten melupäästö. Hävittäjäkaluston suurempi melupäästö johtuu sille asetetuista suorituskykyvaatimuksista. Hävittäjäkaluston kehittymisen osalta ei tulevaisuudessakaan ole todennäköisesti saatavissa nykyistä vähämeluisampia ilmasodankäynnin vaatimukset täyttäviä hävittäjiä.

Hävittäjäkaluston merkittävästi suuremmasta melupäästöstä johtuu että pienetkin operaatiomäärät voivat määrätä lentoasemien kokonaisliikenteen melun leviämisalueiden koon. Tätä vaikutusta korostaa siviili-ilma-alusten melupäästön väheneminen. Sotilasilma-alusten melupäästöä ei rajoiteta millään kansainvälisillä tai kotimaisilla säädöksillä tai normeilla.

Sotilasilma-aluksista kuljetus- ja yhteyskoneiden sekä helikopterikaluston melupäästö puolestaan ei poikkea merkittävästi vastaavista siviili-ilma-aluksista. Useat kuljetus- ja yhteyskonekäytössä olevat sotilasilma-alukset ovat siviili-ilmailussakin käytettäviä konetyyppejä tai pohjautuvat siviili-ilma-aluksissa käytettävään tekniikkaan.

Puolustusvoimien tehtävistä johtuen sotilasilmailu on luonteeltaan vaihtelevampaa kuin siviili-ilmailu. Vaihtelu on havaittavissa päivittäisen lentotoiminnan suuntautumisessa ja lukumäärässä sekä vuosittaisessa vaihtelussa esimerkiksi lentotoimintaharjoituksiin käytettävillä lentoasemilla. Näistä syistä etenkin vähemmän sotilasilmailuun käytettävien lentoasemien vuosittaisten lento-operaatiomäärien arviointi pitkälle tulevaisuuteen on vaikeaa. Liikennemäärien ennusteissa on otettava riittävällä tavalla huomioon edellä mainitut vaihtelut siten, että sotilasilmailun toimintamahdollisuudet lentoasemalla säilyvät myös tulevaisuudessa.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta ja Ilmavoimien esikunta ovat yhteistyössä arvioineet uudelleen Turun lentoaseman sotilasilmailun määrää tulevaisuudessa. Tehdyn arvion mukaan Turun lentoaseman ympäristölupapäätöksen harkinnassa käytetyn meluselvityksen arviot ennustilanteen liikennemääristä ovat edelleen ajantasaisia.

Ympäristönsuojeluasetuksen 50 §:n 2 momentin mukaan sotilasilmailun toiminnan haittoja arvioitaessa ei oteta huomioon puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:n 1 momentin 1 kohdan a ja b alakohdan eikä 2 kohdan mukaisten tehtävien suorittamisesta aiheutuvaa haittaa. Turun lentoasemalla suoritetaan puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin liittyviä lentoja; huomattava osa näistä lennoista kuuluu ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin, joiden haittoja ei tulisi ottaa huomioon ympäristölupa-asiassa.

Finavialla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa sotilasilmailun määrään Turun lentoasemalla, eikä siten myöskään sotilasilmailun aiheuttaman melun määrään. Ympäristölupa ei voi sisältää sellaista lupamääräystä, jonka toteuttaminen ei ole Finavian harkintavallassa. Koska sotilasilmailu Turun lentoasemalla on kokonaisuutena arvioituna vähäistä ja hyvin vaihtelevaa, ei sotilasilmailua koskevia ympäristölupamääräyksiä aluehallinto­viraston päätökseen viitaten ole tarpeen antaa myöskään erikseen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut mainitun lupamääräyksen muuttamista koskevilta osin jäävät epäselviksi. Lisäksi siviili-ilma-alusten liikenteen aiheuttaman melun valvonta on mahdollista toteuttaa erikseen.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta yhtyy Finavian vaatimukseen lupamääräyksen 14 muuttamisesta. Turun lentoasemalla ei ole suurta sotilasilmailun käytössä olevaa asematasoa. Muilla lentoasemilla puolestaan on isoja sotilasilmailun käyttämiä asematasoja, joilta kertyvien suurten hulevesimäärien käsittely öljynerottimin olisi vaikeaa ja saavutettuihin ympäristöhyötyihin nähden kallista. Lentoasemilla tapahtuviin öljyvahinkoihin on varauduttu usein eri tavoin, eikä lentokoneiden tankkauksissa tapahdu käytettävästä teknologiasta johtuen merkittäviä polttoainevuotoja. Finavian mainitsemat toimintatavat ja öljyntorjuntakäytännöt ovat käytössä myös sotilasilmailussa. Mikäli yleiseksi käytännöksi tulisi asematasoalueiden hulevesien käsittely öljynerottimissa, johtaisi se Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan näkemyksen mukaan kohtuuttomiin asematasojen kunnostamiskustannuksiin ja saavutettu ympäristöhyöty jäisi vaatimattomaksi.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta pitää Ruskon kunnan vaatimuksia perusteettomina sotilasilmailun osalta. Puolustusvoimien tehtävistä johtuen sotilasilmailu on luonteeltaan vaihtelevampaa kuin siviili-ilmailu. Etenkin vähemmän sotilasilmailuun käytettävien lentoasemien vuosittaisten lento-operaatiomäärien arviointi pitkälle tulevaisuuteen on vaikeaa. Liikennemäärien ennusteissa on otettava riittävällä tavalla huomioon edellä mainittu vaihtelu siten, että sotilasilmailun toimintamahdollisuudet lentoasemalla säilyvät myös tulevaisuudessa.

Puolustusvoimat on tehnyt yhteistyössä Finavian kanssa lentokonemelun mittauksia useiden sotilasilmailuun käytettävien lentoasemien lähialueilla. Mittaukset ovat olleet yhtäjaksoisesti useiden viikkojen pituisia. Kaikissa näissä mittauksissa on voitu todeta, että etenkään sotilasilmailun osalta mittaustuloksista ei voida tehdä luotettavia päätelmiä lentokonemelun leviämisestä pidemmillä ajanjaksoilla. Mittauksista saatua melutietoa on siis voitu pitää vain kyseisen mittausajan tuloksena. Melua mittaamalla saatua pistemäistä ja mittausajankohtaan sidottua tietoa ei voida myöskään käyttää kaavoituksen suunnittelun perusteena.

Luotettavin tapa arvioida sotilasilmailun aiheuttaman melun leviämistä lentoasemien ympäristössä on tehdä se laskennallisesti käyttäen menetelmää, jossa sotilasilmailun lentotoiminnan vuosittaista vaihtelua voidaan kuvata tilastollisesti luotettavasti. Turun lentoaseman ympäristölupapäätöksen käsittelyssä käytetty selvitys lentokonemelun leviämisestä perustuu sotilasilmailun osalta riittävän tarkkoihin arvioihin sotilasilmailun määrästä Turun lentoasemalla tulevaisuudessa.

Uusien melumittausten ja meluselvitysten laatiminen sotilasilmailun osalta ei edellä lausuttuun viitaten ole perusteltua.

Ruskon kunnan valituksessa on käytetty esimerkkinä sotilasilmailun huomioimista Helsinki-Vantaan lentoaseman meluselvityksessä. Helsinki-Vantaan lentoasema on liikennemäärältään Suomen vilkkain lentoasema ja sotilasilmailun osuus sen vuosittaisesta liikennemäärästä on vähäinen. Suurin osa Helsinki-Vantaan lentoaseman sotilasilmailusta on ilmavoimien yhteys- ja kuljetuskoneilla tapahtuvaa liikennettä. Yhteys- ja kuljetuskoneet vastaavat melupäästöltään siviili-ilma-aluksia. Turun lentoasemalla merkittävä osa sotilasilmailusta tapahtuu puolestaan hävittäjäkalustolla. Hävittäjäkaluston melupäästö on merkittävästi suurempi kuin siviili-ilma-alusten. Tästä syystä Helsinki-Vantaan meluselvityksen laatimistapa ei sotilasilmailun osalta sovellu verrattavaksi Turun lentoasemaan.

Rajavartiolaitoksen esikunta on valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Rajavartiolaitoksen esikunta yhtyy Finavia Oyj:n vaatimuksiin lupamääräyksen 5 ensimmäisen ja toisen kappaleen muuttamisesta.

Lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen sanamuoto on epäselvä sellaisena kuin se on Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna.

Rajavartiolaitoksen omistamat ilma-alukset on rekisteröity Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään ilma-alusrekisteriin siviili-ilma-aluksiksi. Kyseiset ilma-alukset ovat ilmailulain (864/2014) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 17 kohdan mukaisia valtion ilma-aluksia. Niillä toteutetaan ilmailulain 2 §:n 1 momentin 16 kohdan mukaista valtion ilmailua, joka tapahtuu tarpeellisten viranomaistehtävien suorittamiseksi ja johon Fin­avia Oyj:llä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Rajavartiolaitos on sijoittanut omistamansa ilma-alukset Vartiolentolaivueeseen ja sen kolmeen tukikohtaan, joista yksi sijaitsee Turun lentoasemalla. Turun tukikohtaan on sijoitettu AS332L1-helikoptereita ja Dornier 228 -lentokoneita.

Ilma-aluksilla toteutetaan operatiivisia lentotehtäviä sekä koulutusta ja harjoittelua. Operatiiviset lentotehtävät käsittävät Rajavartiolaitoksen lakisääteisiä tehtäviä sekä muiden viranomaisten tukemista. Vuonna 2014 Turun tukikohdasta käsin toteutettiin noin 700 lentotehtävää, joissa ilma-aluksen moottori on käynnistetty.

Lupamääräyksen 5 toinen kappale on Finavia Oyj:n valituksessa esitetyllä tavalla epäselvä ja tulkinnanvarainen.

Rajavartiolaitoksella on toteuttamaansa valtion ilmailuun liittyen tarve suorittaa omistamillaan ilma-aluksilla koulutuslentotoimintaa Turun lentoasemalta käsin ympäri vuorokauden. Varsinaiset harjoitteet tehdään kuitenkin muualla kuin lentoasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Koulutus- ja ylläpitolentotoimintaan liittyen on tarve nousuille ja laskuille kello 22–07 välisenä aikana. Edellä mainitusta 700 lentotehtävästä noin 10 % on sellaisia, joissa lentoonlähtöaika tai laskeutumisaika tai molemmat olivat vuonna 2014 kello 22–07 välisenä aikana. Näistä kello 22–07 välillä toteutetuista lentotehtävistä 83 % oli hälytyslentotehtäviä. Pimeään aikaan toteutettava ylläpito- ja koulutuslentotoiminta on välttämätön edellytys Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien toteuttamiseksi.

Lupapäätöksen on mahdollistettava Rajavartiolaitoksen lakisääteisten pelastus-, lääkintä- ja sairaankuljetuslentojen miehistöjen lentokelpoisuuden ylläpitäminen. Tämä edellyttää ylläpitolentojen suorittamista ympäri vuorokauden kaikissa olosuhteissa.

Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on valitusten johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt, että lupamääräyksen 5 sanamuotoa tulisi tarkentaa siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melualue ei laajene verrattuna nykyiseen siviili-ilma-alusten aiheuttamaan melualueeseen nähden.

Normaalin käytännön mukaisesti melu- ja muissa leviämismalliselvityksissä noudatetaan periaatetta, että selvitykset edustavat päästöjen leviämisen kannalta pahinta mahdollista tilannetta. Turun lentoaseman alueella sotilasilmailulla on kuitenkin merkittävä vaikutus laskennallisen melualueen laajuuteen. Sotilasilmailun aiheuttama meluhaitta vaihtelee suuresti riippuen puolustusvoimien lentotoiminnan tarpeesta alueella. Sotilasilmailun hävittäjälentokoneiden operointi on satunnaista eikä aiheuta samankaltaista säännöllisesti ja jatkuvana toistuvaa haittaa kuin siviili-ilmailu. Sotilasilmailun ja siviili-ilmailun aiheuttamat melualueet olisi tässä tilanteessa tarpeellista määritellä myös erikseen.

Ruskon kunta on Finavia Oyj:n valituksen sekä valituksista annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Pohjavesinäytteiden ottamisvelvoitetta ei tule muuttaa Finavian vaatimuksen mukaisesti kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaksi. Lentoaseman toiminta ei ole tasaista läpi vuoden, vaan lentoliikenteen kausivaihtelut ja vuodenajat vaikuttavat lentoaseman toimintaan. Riittävän ja oikeanlaisen kuvan saamiseksi näytteet tulee ottaa neljästi vuodessa, jolloin myös mahdollisiin ongelmatilanteisiin pystytään reagoimaan nopeammin. Lentoasema sijaitsee tärkeällä pohjaveden muodostumisalueella ja kyseiselle alueelle on määrätty pohjaveden laadun vaarantamisen kielto. Ruskon Antintalon vesilaitos kuuluu samaan pohjaveden muodostumisalueeseen, mutta eri harjuun kuin missä Turun lentoasema sijaitsee. Pohjavesialue on tärkeä Ruskon vesihuoltolaitokselle. Se on ainoa pohjavedenottoalue Ruskon kunnanosassa ja pohjaveden osittainen tai pitkäaikainen pilaantuminen aiheuttaisi Ruskon kunnalle mittavat vahingot. Näytteenottovelvoitteen merkityksellisyyttä osoittaa myös se, että Varsinais-Suomen ELY-keskus on keväällä 2015 määrännyt Turun lentoasemalle tehostetun näytteenottovelvoitteen vuoden 2016 loppuun asti vuonna 2014 sattuneen laajan ympäristövahingon takia.

Sotilasilmailuun liittyvillä argumenteilla ei voi perustella suurta siviili-ilmailun lentomelualuetta.

Finavia Oyj on Ruskon kunnan valituksen sekä valituksista annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että Ruskon kunnan valitus hylätään, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Finavia laatii kansainväliseen, laajalti käytettyyn laskentamalliin perustuvia meluselvityksiä ennustettujen liikennetietojen perusteella, jotta kaavoittaja voi suunnitella alueen maankäyttöä vuosikymmeniksi eteenpäin ja jotta lentoaseman kehittyminen tulevaisuudessa on mahdollista. Turun lentoaseman lentokoneliikenteen ennuste vuodelle 2027 -selvityksessä esitetty lentokonemelualue täyttää tämän tarpeen toistaiseksi. Laaditut lentokonemeluselvitykset ovat olleet riittäviä lupapäätöksen ratkaisemiseksi.

Melumittauksista on hyvin vähän hyötyä maankäyttöä palvelevan melutilanteen arvioimisessa. Melumittauksen tulos kuvaa mittauspisteen melutasojen vaihtelua mittausajankohtana, mutta sen avulla ei voi määrittää eri melutasojen alueiden laajuutta eikä mallintaa muutoksia erilaisissa tilanteissa. Mitattu melutieto on maankäytön suunnittelukäyttöön riittämätöntä. Ruskon kunnan vaatimus melumittausten suorittamisesta on hyödytön.

Finavia laatii lentokonemeluselvityksiä hallinnoimilleen 24 lentoasemalle Suomessa. Meluselvitykset laaditaan kansainväliseen, laajalti käytettyyn ja tutkittuun laskentamalliin perustuen samoilla periaatteilla kaikille lentoasemille. Laskennat perustuvat toteutuneisiin tai ennustetilanteen arvioituihin liikennemääriin, liikennöiviin konetyyppeihin ja operaatioiden määriin eri vuorokaudenaikoina sekä eri kiitoteiden käyttötavoilla. Nämä tiedot määritetään yleensä yhden vuoden operaatioiden keskiarvona. Tällä tavoin melulaskenta kuvaa tilannetta ajanjaksolliset vaihtelut keskiarvoistaen. Laskentojen lähtötietojen tarkkuutta analysoidaan Helsinki-Vantaan lentoaseman jatkuvatoimisen mittausjärjestelmän avulla, ja näitä samoja lähtötietoja käytetään kaikkien Suomen lentoasemien melutarkasteluissa.

Lupamääräyksessä 24 on edellytetty meluselvityksen laatimista siviililiikenteelle, sotilasliikenteelle ja näiden yhdistelmänä kokonaisliikenteelle. Finavia ei havaitse tässä liikenneilmailun selvittämistarpeen väheksymistä. Finavia laatii meluselvitykset siten, että luvan edellyttämät siviili- ja sotilasliikenne lasketaan ja esitetään tuloksissa sekä erikseen että yhdistettynä.

Turun ja Helsinki-Vantaan lentoasemien liikennemäärien yksipuolinen vertailu ei kuvaa samassa suhteessa lentokonemelualueiden laajuutta tai niiden muutosta tulevaisuudessa. Lentoasemalla operoivan konekaluston koostumus ja konetyyppien keskinäiset osuudet vaikuttavat merkittävästi ilma-alusten melualueiden muodostumiseen. Tämän lisäksi toimintamääriltään vaihtelevien, mutta meluntuotoltaan merkittävien suihkuhävittäjälentojen jättäminen melulaskentojen ulkopuolelle olisi melualueen laajuuden harhaanjohtavaa aliarvioimista.

Ruskon kunnan valitus on vaatimuksien suhteen ristiriitainen. Valituksessaan kunta vaatii lentokonemelualueiden pienentämistä perustuen lentoliikenteen vähenemiseen ja konekannan hiljenemiseen. Kunnan kanssa aiemmin käydyn keskustelun ja lupaprosessin aikana on ilmennyt, että tämän taustalla ovat kunnan maankäytölliset paineet. Toisaalla valituksessaan kunta ilmaisee huolensa melun vaikutuksista muun muassa Lähteenmäen asuinalueella. Kunta on hyväksynyt samalle asuinalueelle asemakaavan muutoksen, jolla alueelle kaavoitettiin tontit neljälle omakotitalolle. Lähteenmäki sijaitsee Turun lentoaseman kiitotien jatkeella kiitotien välittömässä läheisyydessä paikassa, jossa lentokonemelua on väistämättä eikä lentomelun merkittävä lieventäminen ole lennonjohtoteknisesti mahdollista. Pyrkimys asutuksen lisäämiseksi vilkkaan lentoreitin läheisyyteen ja samaan aikaan huoli mahdollisista melun haitoista ovat ristiriidassa.

Ruskon kunnan toissijainen vaatimus on hylättävä perusteettomana. Ympäristölupapäätöksen määräyksessä 24 on määrätty päivittämään lentoaseman meluselvitys vuoden 2019 loppuun mennessä. Kunnan vaatimus uuden ympäristöluvan hakemiseksi melun osalta vuoden kuluessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on kohtuuton. Turun lentoaseman ympäristölupapäätösprosessi oli vireillä lähes vuosikymmenen ja käsittely on edelleen kesken. Uuden lupaprosessin käynnistäminen melun osalta jatkaisi keskeneräistä tilannetta mahdollisesti uuteen hallinto-oikeuskäsittelyn päätökseen asti ja aiheuttaisi merkittävää lisätyötä lupaprosessiin osallistuville eri tahoille. Meluasioiden käsittelyyn erillisessä ympäristölupaprosessissa ei ole perusteita. Finavia laatii Turun lentoaseman meluselvityksen ympäristölupapäätöksen edellyttämässä aikataulussa. Selvityksen tulokset ovat muiden lentoasemien meluselvitysten tavoin hyödynnettävissä maankäytön suunnittelussa.

ELY-keskuksen vaatimus ympäristöluvan palauttamisesta uudelleenkäsittelyyn melua koskevien määräysten osalta on hylättävä perusteettomana.

Öljynerotusjärjestelmän rakentaminen kokonaisuudessaan noin 110 000 m2:n alueelle kertyvän 73 000 m3:n vesimäärän käsittelyä varten on laajuudessaan haastava tehtävä. Alustavan arvion mukaan öljynerotusjärjestelmän rakentaminen olemassa olevalle asematasoalueelle maksaisi vähintään 500 000 euroa.

ELY-keskuksen lausunnossa viitattu öljyvahinko tapahtui syyskuussa 2014 terminaalissa T2 sijaitsevan varavoimakoneen testauksen yhteydessä, jolloin polttoöljyn siirtopumppu oli jäänyt päälle. Öljyvahinko pääsi tapahtumaan, koska muun muassa säiliön täyttö tapahtui käsikäyttöisellä pumpulla, säiliössä ei ollut ylitäytönestintä ja rakennuksen lattian ja seinän välissä oli rako. Kesällä 2015 rakennetulla nykyisellä järjestelmällä kyseisenlainen öljyvahinko ei ole mahdollinen. Nykyinen varavoimajärjestelmä sijaitsee terminaalissa Tl. Säiliö on varustettu valuma-altaalla ja ylitäytönestimellä. Lisäksi huonetilassa on kynnys ja lattia on varustettu vuodonilmaisinhälyttimellä. Säiliön täyttö tapahtuu kuten normaalin omakotitalon lämmitysöljysäiliön täyttö. Sisätiloissa olevien öljyjen varastopaikkojen varustaminen öljynerotuskaivoilla on tarpeetonta.

Pohjavesitarkkailu neljästi vuodessa on tarpeettoman tiheä. Näytteenottoa on tähän asti tehty neljästi vuodessa eikä pohjavesitarkkailun tuloksissa ole havaittavissa pohjaveden laadun nopeita muutoksia. Tiheä tarkkailu ei näiden havaintojen valossa ole perusteltua. Vuonna 2014 sattuneen öljyvahingon jälkitarkkailua tehdään kolmen kuukauden välein viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaan kahden vuoden ajan ja sen jatkamisesta päätetään tulosten perusteella. Luonteeltaan se on siksi erilaista kuin nyt luvassa määrättävä lentoaseman velvoitetarkkailu.

Glykolipitoisuuden tarkkailusta ei tule määrätä ennen kuin lupamääräyksen 23 mukainen kertaluonteinen pohjaveden glykolipitoisuusselvitys on tehty. Vasta silloin voidaan kustannustehokkaasti suunnitella haitta-aineiden tarkkailu sen mukaisesti, onko pitoisuuksia löydettävissä ja millä alueella.

Suomen suurimmalla lentoasemalla Helsinki-Vantaalla on tehty aiemmin vastaavanlainen pohjaveden glykolipitoisuusselvitys. Syksyllä 2015 Uudenmaan ELY-keskus on tehnyt lentoaseman vesitarkkailuohjelmasta päätöksen, jonka mukaisesti glykolit ja niiden hajoamistuotteet analysoidaan pohjavesinäytteistä siinä tapauksessa, että näytepisteessä kemiallisen hapenkulutuksen (CODCr) arvo ylittää 30 mg/l. Menettely on resurssien kohdentamisen kannalta järkevää ottaen huomioon, että glykolien ja niiden hajoamistuotteiden määritys maksaa noin 300 euroa/näyte.

Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen esitys lupamääräyksen 5 tarkentamisesta on hylättävä. Melualueen rajoittaminen nykyiseen laajuuteen pysäyttäisi Turun lentoaseman ja sen liikenteen kehittämisen. Turun lentoasema on suomalaisen talouselämän kannalta kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä. Tämän vuoksi lentoaseman kehittymismahdollisuudet tulee turvata ja kehittyvää liikennettä kuvaavat meluennusteet tulee ottaa huomioon ympäristölupapäätöksessä.

Finavian laatimat lentokonemeluselvitykset laaditaan yleisimmin valitun vuoden toteutuneen tai ennustetun keskimääräisen vuorokauden liikenteen perusteella. Meluselvityksiä ei siis laadita pahimman tilanteen mukaan.

Finavia on yhtynyt Varsinais-Suomen liiton, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan ja Rajavartiolaitoksen esikunnan lausunnoissa esitettyyn.

Ruskon kunta on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Finavia Oyj käyttää vähäistä sotilasilmailua melulaskennan perusteena, koska sen avulla saadaan melualue mahdollisimman suureksi, eikä toiminnan mahdollinen laajentuminen esty melualuerajauksiin eikä yhtiön tarvitse ryhtyä melua rajoittaviin toimenpiteisiin. Ympäristölupaprosessin kuluessa on useassa eri yhteydessä todettu sotilasilmailun vähäisyys, kuten Finavia Oyj on myös vastineessaan todennut, joten se ei voi olla jatkuvan melualuerajauksen peruste. On ristiriitaista, että sotilasilmailun aiheuttamaa melua ei oteta huomioon luvassa, mutta se otetaan huomioon melualueen määrittelyssä.

Yhtiön vastineessa ei ole esitetty sellaista siviili-ilmailuun liittyvää seikkaa, jolla Turkua ja Helsinki-Vantaata tulisi arvioida eri tavoin. Siviili-ilmailun melualuetta tulisi siten pienentää merkittävästi.

Lupaprosessin kesto ei voi olla peruste sille, että lupapäätös voitaisiin perustaa puutteellisiin selvityksiin.

Ruskon kunnan pyrkimyksenä on ollut Lähteenmäen asemakaava-alueen nykyisen asumisen säilyttäminen ja sen suojeleminen. Tarkoituksena ei ole ollut melualueella tapahtuva uusien asuinalueiden kaavoittaminen ja asumisen laajentaminen.

Finavia Oyj on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 5 ensimmäisen ja toisen kappaleen kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

5. Lentoaseman toiminta on järjestettävä siten, että siviili-ilma-alusten aiheuttama melu ei saa aiheuttaa lentoaseman Lden > 55 dB melualueen laajenemista uusille asumiseen käytettäville alueille, jotka eivät sisälly lupapäätöksen liitteenä 2. olevaan melun leviämismallilaskentaan perustuvaan Lden > 55 dB melualueeseen. Lentoreittien suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon asutuskeskukset ja taajamat lähialueella.

Lentoasemalla tapahtuvaa (tekstiä poistettu) yöaikaista (kello 22–7) harrasteilmailua tulee välttää. Siviili-ilmailun koulutuslentotoiminta on järjestettävä päivällä klo 07.00–22.00 välisenä aikana. Tämän ajan ulkopuolella pimeälentokoulutusta voidaan järjestää maanantaista torstaihin klo 22.00–01.00. Määräys ei koske yön aikana tehtäviä matkalennon lentoonlähtöjä ja laskeutumisia. Pimeälentokoulutukseen liittyvät lennot on tallennettava lentoaseman liikennetietoihin. Tässä kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta on raportoitava lupamääräyksessä 26 velvoitetun mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 13 ensimmäisen kappaleen ensimmäisessä virkkeessä asetetun määräajan päättymään 31.12.2017. Muutettuna lupamääräyksen 13 ensimmäinen kappale kuuluu seuraavasti (muutos kursiivilla):

13. Liukkaudentorjunta-aineiden sekä jäänesto- ja jäänpoistoaineiden varasto- ja jakelualueilla on oltava tiivis alusta, säiliöt on varustettava törmäyssuojilla ja tankkausletkut tipattomilla liittimillä 31.12.2017 mennessä, ellei Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sille tehdyn selvityksen perusteella toisin määrää. Selvityksen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot siitä, minkä vuoksi velvoitteen toteuttaminen ei teknisesti ole mahdollista ja siitä, millaisia kustannuksia velvoitteen toteuttaminen aiheuttaisi. Luvan saajan on esitettävä kuntoselvitys alueiden tiiveydestä sekä esitys välittömistä ja myöhemmin tehtävistä korjaustoimenpiteistä aikatauluineen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.12.2013 mennessä.

(= = =)

Korkein hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 14 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

14. Öljynerottimesta jätevesiviemäriin tai umpikaivoon johdettavat vedet on käsiteltävä standardin 5FS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l. Öljynerottimesta sadevesiviemäriin johdettavat vedet on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l. Öljynerottimien on oltava standardin mukaisia 31.12.2017 mennessä.

Muilta osin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

Melualueen pienentämistä koskeva vaatimus

Ruskon kunta on valituksessaan esittänyt, että lupapäätöksen mukainen lentoaseman melualue on määritelty vanhentuneiden selvitysten perusteella liian suureksi, ja vaatinut, että melualuetta tulisi pienentää.

Aluehallintoviraston lupapäätöksen liitteenä 2 on kartta, jossa on esitetty vuoden 2027 ennusteliikenteen perusteella laskettu Lden 55 dB ylittävä melualue. Melun leviämismallilaskelmassa on otettu huomioon siviili- ja rahtiliikenteen sekä sotilasilmailun aiheuttama melu. Melualueen on todettu määräytyvän pääosin sotilasilmailun melun perusteella. Kiitotien itäpäässä olevaa aluetta lukuun ottamatta päätöksen liitteessä 2 esitetty melualue vastaa maakuntakaavan mukaista melualuetta.

Vaikka siviili-ilmailun operaatiomäärissä on tapahtunut muutoksia ja siviili-ilmailun kalusto on muuttunut hiljaisemmaksi, ei Turun lentoaseman vuoden 2027 ennusteliikenteen perusteella lasketun melualueen ole esitetty supistuvan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella tämä johtuu siitä, että melualue määräytyy pääosin sotilasilmailusta aiheutuvan melun perusteella, eikä sotilasilmailun toiminnassa ole ennakoitavissa sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat siitä aiheutuvaan meluun.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupapäätöksen liitteessä 2 esitetty lentoaseman melualue perustuu riittävään ja riittävän ajantasaiseen selvitykseen lentoaseman toiminnasta ja kuvaa todenmukaisesti lentoaseman toiminnan meluvaikutuksia. Sotilasilmailun merkittävä meluvaikutus huomioon ottaen melualueen määrittäminen vain siviili-ilmailun perusteella ei ole perusteltua. Kun lisäksi otetaan huomioon, että luvan saaja on lupamääräyksessä 24 velvoitettu päivittämään melun leviämismallilaskelma kymmenen vuoden välein, seuraavan kerran 31.12.2019 mennessä, ei melualueen pienentäminen Ruskon kunnan valituksessa vaaditulla tavalla ole perusteltua. Ruskon kunnan vaatimus melualueen pienentämisestä on siten hylättävä.

Lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muuttamista koskeva vaatimus

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 5 ensimmäistä kappaletta siten, että siinä asetettu melualueen laajenemisen rajoittamista koskeva vaatimus koskee hakemuksessa tarkoitettua lentotoimintaa. Finavia Oyj on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 5 ensimmäistä kappaletta. Yhtiö on esittänyt, että tällaista määräystä ei voi asettaa muun ohella sen vuoksi, että yhtiöllä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa sotilasilmailusta aiheutuvaan meluun.

Turun lentoasema ei ole ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lentoasema, jonka ympäristöluvassa tulisi asettaa erikseen määräykset siviili- ja sotilasilmailulle. Luvassa asetetut lupamääräykset koskevat siten lähtökohtaisesti sekä siviili- että sotilasilmailua.

Lupaharkinnan lähtökohtana on aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan ollut, ettei lentomelualue olennaisesti laajene nykyisestä ja aiemmin ennustetusta siten, että olemassa olevia asuntoalueita jää uusille melualueille. Finavia Oyj:llä ei kuitenkaan ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa sotilasilmailun tai valtion ilmailun määrään tai siitä aiheutuvaan meluun.

Edellä sanotun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä asetetun lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen tarkoituksena on velvoittaa yhtiö huolehtimaan siitä, että siviili-ilma-alusten toiminnasta aiheutuva melu ei johda lentoaseman melualueen laajentumiseen siten, että alueelle, jossa lentoaseman toiminnasta aiheutuva laskennallinen melutaso ylittää melutason Lden 55 dB, jää uusia asumiseen käytettäviä alueita. Aluehallintoviraston asettaman lupamääräyksen 5 ensimmäisen kappaleen muotoilu on kuitenkin tulkinnanvarainen. Tämän vuoksi sen muotoilua on muutettava edellä ratkaisukohdassa esitetyllä tavalla.

Lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on vaatinut hallinto-oikeuden muuttaman lupamääräyksen 5 toisen kappaleen muuttamista siten, että kappaleen ensimmäinen, ilta- ja yöaikaisen harjoitus- ja harrastelentotoiminnan välttämistä koskeva lause poistetaan. Yhtiön mukaan harjoitus- ja harrastelentotoiminta on käsitteenä epäselvä, eikä määräyksen perusteella ole selvää, mihin yhtiö on velvoitettu. Yhtiön mukaan määräykselle ei ole ympäristönsuojelullista perustetta.

Yhtiöllä on lentoaseman toiminnasta vastaavana mahdollisuus ohjata lentoasemalla tapahtuvaa harrasteilmailua määräyksen mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yleisilmailun ajoittumista ohjaava määräys on tarpeen lähialueen asutukselle melusta aiheutuvan viihtyvyyshaitan ehkäisemiseksi. Ilta-aikaisen harrasteilmailun (klo 19–22) rajoittamiselle ei kuitenkaan ole esitetty perusteita.

Kun lisäksi otetaan huomioon se, että siviili-ilmailun koulutuksesta on määrätty erikseen hallinto-oikeuden muuttamassa lupamääräyksen 5 toisessa kappaleessa, sekä se, että aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden käyttämä termi harrastelentotoiminta ei ole käsitteenä vakiintunut, on lupamääräyksen 5 toisen kappaleen ensimmäistä virkettä muutettava ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Lupamääräyksiä 6 ja 24 koskevat vaatimukset

Ruskon kunta on valituksessaan vaatinut muutoksia lupamääräyksiin 6 ja 24. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät mainittujen lupamääräysten muuttamista koskevien vaatimusten hylkäämistä koskevat hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

Melun mittaamista koskeva vaatimus

Ruskon kunta on valituksessaan vaatinut, että yhtiö velvoitetaan lupapäätöksessä mittaamaan lentoaseman toiminnasta aiheutuvaa melua.

Lupapäätöksessä ei ole asetettu melun raja-arvoja. Lupamääräyksessä 5 ja liitteessä 2 tarkoitettu melualue perustuu melun leviämismallilaskelmiin. Lentokonemelua mittaamalla ei ole mahdollista saada kattavia tuloksia lentoaseman meluvaikutuksista, koska mittaustulokset kuvaavat melutilannetta vain tiettynä hetkenä tietyssä paikassa. Melun mittaaminen ei siten ole luvan noudattamisen valvonnan kannalta perusteltua. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lentoaseman toiminta on lisäksi suhteellisen vakiintunutta, joten melun mittaaminen ei senkään vuoksi ole tarpeen. Vaatimus melumittausvelvollisuuden lisäämisestä Turun lentoaseman ympäristölupaan on siten hylättävä.

Edellä sanotun perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut Ruskon kunnan valituksen osalta ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen Ruskon kunnan valituksen johdosta ei ole perusteita.

Toissijainen vaatimus luvan myöntämisestä melun osalta määräaikaisena

Ruskon kunta on toissijaisesti vaatinut, että lupa myönnetään melun osalta määräaikaisena ja yhtiö velvoitetaan hakemaan uutta lupaa melun osalta vuoden kuluessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että luvan hakija on esittänyt riittävän selvityksen toiminnan melupäästöistä ja lupapäätöksessä, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä muutettuna, on annettu riittävät määräykset toiminnan meluvaikutusten ehkäisemiseksi. Luvan myöntäminen melun osalta määräaikaisena ei siten ole perusteltua ja kunnan valitus on tältä osin hylättävä.

Lupamääräyksen 13 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on valituksessaan uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä vaatimuksen lupamääräyksen 13 muuttamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksessä 13 sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden muuttamana, on riittävällä tavalla otettu huomioon mahdollisuus tipattomien liittimien käyttöönoton viivästymiseen teknisesti ja taloudellisesti perustelluista syistä. Lupamääräyksen ensimmäisessä virkkeessä asetettua määräaikaa on kuitenkin valituksen käsittelyssä kuluneen ajan vuoksi syytä jatkaa ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Lupamääräyksen 14 muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksen 14 toista virkettä muutetaan siten, että se koskee öljynerottimista sadevesiviemäriin johdettavia vesiä siten, ettei lupamääräyksessä määrättäisi siitä, miltä alueilta vedet on johdettava öljynerottimiin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksen ensimmäisen virkkeen muotoilu ja aluehallintoviraston päätöksen perustelut huomioon ottaen lupamääräyksellä 14 on ollut tarkoitus määrätä öljynerottimien tehosta, ei siitä, miltä alueilta vedet on ohjattava öljynerottimien kautta. Tämän vuoksi yhtiön vaatimus lupamääräyksen 14 muuttamisesta voidaan hyväksyä.

Yhtiö on lisäksi vaatinut, että hallinto-oikeuden lupamääräykseen 14 lisäämää määräaikaa jatketaan. Valituksen käsittelyssä kuluneen ajan vuoksi määräaikaa on jatkettava yhtiön vaatimuksen mukaisesti.

Lupamääräyksen 21 viidennen kappaleen muuttamista koskeva vaatimus

Finavia Oyj on korkeimmassa hallinto-oikeudessa uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä vaatimuksen siitä, että lupamääräyksen 21 viidettä kappaletta muutetaan siten, että pohjavesinäytteistä määritetään lupamääräyksessä mainitut ominaisuudet ja aineiden pitoisuudet vain kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että samasta kappaleesta poistetaan velvollisuus pohjaveden glykolimääritysten tekemiseen.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.

Täydentävät perustelut

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta kuin edellä ratkaisuosasta ilmeneviltä osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 13.12.2016