Muu päätös 605/2017

Tavaramerkin rekisteröintiä koskeva valitus

Antopäivä: 15.2.2017
Taltionumero: 605
Diaarinumero: 2574/2/14

Asia Tavaramerkin rekisteröintiä koskeva valitus

Valittaja VAASAN Group Oy

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 27.6.2014 nro 471/14

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on 28.5.2012 tekemällään päätöksellä siltä osin kuin täällä on kysymys hylännyt VAASAN Group Oy:n 15.12.2011 tekemän hakemuksen nro T201103727 tavaramerkin BONJOUR (kuvio) rekisteröinnistä seuraaville tavaroille:

Luokka 30 Tee, kaakao, riisi, tapioka, saago; jauhot ja viljavalmisteet, leipä, leivonnaiset.

Kuva

Rekisteröitäväksi haettu merkki on Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perustelujen mukaan sekoitettavissa kaikkien tavaroiden osalta samankaltaisia tavaroita varten rekisteröityyn yhteisön tavaramerkkiin nro 7036726 BONJOUR. Estemerkki ja haetun merkin ainoa sana ovat identtiset. Haetun merkin kuviollisuus ei poista sekoitettavuutta.

Yhtiö on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Yhtiö on supistanut tavaraluetteloa poistamalla siitä teen ja kaakaon. Asia on Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain (1130/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on hylännyt valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa on kysymys siitä, onko haettu merkki BONJOUR (kuvio) sekoitettavissa aikaisempaan yhteisön tavaramerkkiin numero 7036726 BONJOUR.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin (996/1983) 9 kohdan (56/2000) mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa 57 §:ssä (1715/1995) tarkoitettuun yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella. Tunnusmerkkien katsotaan tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin (996/1983) mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Tavaramerkkilain 1 §:n (39/1993) 3 momentin mukaan, mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.

Palvelujen tai tavaroiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, kilpailevatko ne keskenään tai täydentävätkö ne toisiaan.

Haettu merkki BONJOUR (kuvio) kattaa tavarat riisi, tapioka, saago; jauhot ja viljavalmisteet, leipä ja leivonnaiset luokassa 30, ja estemerkki numero 7036726 BONJOUR kattaa tavarat dried milk based preparations for beverages luokassa 29 ja tavarat coffee and coffee extracts; coffee substitutes and extracts of coffee substitutes, mixtures containing coffee or coffee substitutes; sugar luokassa 30.

Vertailtavat tavarat ovat samankaltaisia ensinnäkin siinä, että ne ovat elintarvikkeita ja osa tavaroista kuuluu samaan tavaraluokkaan 30. Tavaroilla on sama kohderyhmä eli elintarvikkeiden keskivertokuluttajat ja tavaroita myydään samoissa päivittäistavarakaupoissa. Usein kyseessä olevia tuotteita, erityisesti leivonnaisia ja kahvituotteita myös tarjoillaan samassa yhteydessä. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että tavaroissa on samankaltaisuutta.

Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottavat ja hallitsevat osat.

Estemerkki koostuu yksinomaan sanasta BONJOUR. Koska asiassa ei ole ilmennyt perusteita arvioida asiaa toisin, on merkin lähtökohtaisesti katsottava olevan erottamiskykyinen.

Haettu merkki on kuviomerkki, jossa on sana bonjour. Sanan yläpuolella on viljantähkää muistuttava kuvio, joka muodostaa huomattavan osan merkin kokonaispinta-alasta. Markkinaoikeus katsoo, että haetun merkin hallitsevana osana on sana bonjour, kun otetaan huomioon, että se on merkin ainoa sana ja siten myös merkin ainoa lausuttavissa oleva osa. Sana bonjour on myös merkin selvästi erottamiskykyinen osa. Kuvio-osan erottamiskykyä vähentää sen osaan valituksessa tarkoitettuja tavaroita viittaava mielikuva.

Aikaisempi sanamerkki sisältyy kokonaisuudessaan haettuun merkkiin ja muodostaa siinä itsenäisen ja hallitsevan osan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisessa tilanteessa merkkien on lähtökohtaisesti katsottu olevan toisiinsa sekoitettavissa. Yhteisestä sanaosasta johtuen merkit ovat lausuntatavoiltaan samanlaisia ja ulkoasultaankin samankaltaisia. Haetun merkin kuvio-osuus ei tee merkkejä merkityssisällöltään erilaisiksi eikä merkittävästi vähennä merkkien samankaltaisuutta.

Merkkien kanssa tekemisiin joutuvat päivittäistavaroiden keskivertokuluttajat eivät pysty pitämään merkkejä toisistaan erillisinä eli eri kaupallisiin alkulähteisiin viittaavina, kun otetaan huomioon merkkien identtinen lausuntatapa ja ulkoasun samankaltaisuus sekä se, että merkkien rekisteröintien kattamissa tavaroissa on samankaltaisuutta. Edellä lausutun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että estemerkki ja haettu merkki ovat kokonaisvaikutelmiltaan toisiinsa sekoitettavissa.

Lopuksi markkinaoikeus toteaa, että valittajan viittaus saman konserniyhtiön omistuksessa olevaan tavaramerkkiin numero 214693 BONJOUR ei poista edellä mainittua tavaramerkkien sekoitettavuutta. Tästä eri oikeudenomistajalle rekisteröidystä aikaisemmasta tavaramerkkirekisteröinnistä ei sellaisenaan seuraa, että valittajalla olisi oikeus ottaa sana bonjour rekisteröitäväksi haetun merkin osaksi esteeksi asetetusta yhteisön tavaramerkistä numero 7036726 BONJOUR huolimatta.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Maarit Lindroos, Teija Kotro ja Christer Brännkärr.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen T201103727 mukaisen tavaramerkin BONJOUR (kuvio) rekisteröintiä varten.

Yhtiö on vaatimustensa tueksi viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Tavaramerkkien erilaisuus

Markkinaoikeus on päätöksessään sivuuttanut nyt kysymyksessä olevien tavaramerkkien antamat kokonaisvaikutelmat ja niiden merkittävät eroavaisuudet. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa arvioitaessa olennaista on merkkien synnyttämä kokonaisvaikutelma, jossa on erityisesti otettava huomioon tavaramerkkien erottamiskykyiset ja dominantit osat.

Unionin tason oikeuskäytännössä on lisäksi vahvistettu, että kahden tavaramerkin välillä ei välttämättä ole sekaannusvaaraa, vaikka merkkeihin sisältyisikin sama elementti. Haetussa merkissä on sanaelementin BONJOUR lisäksi erottamiskykyinen ulkoasu. Tämä lisää merkin erottuvuutta ja vähentää merkkien välistä sekoitettavuutta.

Sekaannusvaaraa arvioitaessa tulee määrittää tavaramerkkien visuaalinen, foneettinen ja käsitteellinen samankaltaisuuden aste. Kun harkitaan, mikä painoarvo kullekin tekijälle on annettava, tulee ottaa huomioon kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden tyyppi ja niiden markkinointiin liittyvät olosuhteet (tuomio C‑342/97, Lloyd).

Merkkejä vertailtaessa tulee tehdä kokonaisarvio niiden visuaalisesta, foneettisesta ja käsitteellisestä samankaltaisuudesta. Samankaltaisuusarviointi ei voi rajoittua ainoastaan johonkin näistä seikoista. Voimakas erilaisuus yhden osatekijän osalta, vaikka muut osatekijät olisivat samankaltaisia, voi johtaa siihen, että sekaannusvaaraa ei synny.

Käsiteltävänä olevassa asiassa merkkien visuaalinen eroavaisuus on silmiinpistävää. Haettu merkki koostuu sanaelementin BONJOUR lisäksi erottamiskykyisestä tähkää muistuttavasta kuvio-osasta. Estemerkissä ei ole kuvioelementtiä. Näin ollen merkit ovat visuaalisesti erilaisia.

Myös käsitteellisesti merkit eroavat toisistaan. Estemerkki viittaa käsitteellisesti pelkästään ranskankieliseen tervehdykseen "Hyvää päivää!" tai "Huomenta!". Haetun merkin merkityssisältö sen sijaan viittaa kuvioelementtinsä vuoksi viljantähkään.

Haettu merkki lausutaan samalla tavalla kuin estemerkki. Foneettinen samankaltaisuus on kuitenkin vain yksi osatekijä merkkien samankaltaisuutta arvioitaessa. Myös oikeuskäytännössä on vahvistettu, että koska sekaannusvaaran olemassaolon toteamisen on perustuttava kyseisten merkkien merkityssisällön, ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuuden kokonaisarviointiin, lausuntatavan mahdollisen samankaltaisuuden arviointi on vain yksi kokonaisarviointiin liittyvistä merkityksellisistä tekijöistä (tuomio C‑206/04 P, Mülhens v. SMHV). Näin ollen markkinaoikeus ei olisi saanut jättää huomioon ottamatta merkkien visuaalisia ja käsitteellisiä eroavaisuuksia tai merkkien luomaa kokonaisvaikutelmaa.

Koska merkkien väliset erot ovat näin voimakkaita, ei sekaannusvaaraa voi syntyä siitä huolimatta, että haettu merkki sisältää saman sanaelementin kuin estemerkki. Vertailtavana olevissa merkeissä on toisistaan riittävän selkeästi erottuvia elementtejä, joiden ansiosta sekaannusvaaraa ei synny. Haetun merkin kuviollinen elementti ja sen synnyttämä mielikuva erottavat merkit selvästi toisistaan ja poistavat sekoitettavuuden.

Tavaroiden erilaisuus

Merkkien kattamat tavarat eivät ole samanlaisia tai samankaltaisia. Tavaroiden samankaltaisuuden arviointi perustuu siihen, ovatko tavarat siinä määrin samanlaisia, että keskiverto kohderyhmän edustaja saattaisi erehtyä luulemaan niiden tulevan samasta taloudellisesta lähteestä. Samankaltaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa tuotteiden luonne, käyttötarkoitus sekä käyttötapa. Kaikkia elintarvikkeita ei voida pitää samankaltaisina tuotteina, eikä merkitystä ole myöskään sillä, että osa tuotteista kuuluu samaan tavaramerkkiluokkaan.

Kyseessä olevien tavaroiden, esimerkiksi kahvin ja leivän, käyttötapa ja käyttötarkoitus ovat erilaisia. Leipää nautitaan nälkään, kahvia ei. Kyseiset tuotteet hankitaan ja käytetään tyydyttämään erilaisia tarpeita. Niihin käytetyt raaka-aineet poikkeavat toisistaan, samoin tuotteiden koostumus on toisistaan poikkeava. Koska tavaroiden käyttötarkoitus on erilainen, ne eivät ole kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Tuotteita voidaan hankkia ja nauttia erikseen, eikä esimerkiksi leipä ole kahvin käytölle välttämätön. Kyse ei siten ole toistensa sivutuotteista.

Kuluttajat eivät voi myöskään vaihtaa tuotetta toiseen, esimerkiksi leipää kahviin, täyttääkseen samanlaisen tarpeen. Tavaramerkkioikeudellista suojaa saadaan lähtökohtaisesti vain kilpailijoita vastaan. Vertailtavat tavarat eivät ole kilpailevia tai toisiaan korvaavia taikka täydentäviä.

Merkitystä ei ole myöskään sillä, että vertailtavia tavaroita voidaan myydä samoissa päivittäistavarakaupoissa. Unionin oikeuskäytännön mukaan se, että tuotteita voidaan myydä samoissa liikkeissä eli esimerkiksi tavarataloissa ja supermarketeissa, ei ole erityisen merkittävää, koska näissä myyntipisteissä voidaan myydä hyvin erityyppisiä tavaroita ilman, että kuluttajat katsoisivat automaattisesti, että niillä on sama alkuperä (ks. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston OHIM:n valituslautakunnan päätös R 18/2001-3).

Nyt vertailtavana olevilla tuotteilla on ainakin osittain eri myyntikanavat. Vaikka joitakin tavaroita voitaisiin periaatteessa myydä samoissa toimipisteissä, esimerkiksi suurissa päivittäistavarataloissa, on ne sielläkin aina selkeästi sijoitettu omille osastoilleen kauaksi toisistaan. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos tavaralajit ovat niin etäällä toisistaan, ettei niitä yleensä pidetä esillä toistensa yhteydessä, tavaroita ei yleensä katsota samankaltaisiksi.

Myös oikeuskäytännössä on vahvistettu, että vaikka vertailtavia tuotteita molempia myytiin supermarketeissa, ne eivät yleensä olleet myynnissä samalla alueella tai samoissa hyllyissä. Tuotteet myös sisälsivät eri aineksia, niitä käytettiin eri tavoin ja usein ne myös paketoitiin eri tavoin. Tavaroiden ei katsottu olevan samankaltaisia (ks. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston OHIM:n valituslautakunnan päätös R 232/2000-4). Myös nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuotteet on sijoitettu eri osastoille, ne valmistetaan eri aineksista ja pakataan eri tavalla.

Merkitystä ei ole myöskään sillä, että vertailtavia tuotteita, esimerkiksi kahvia ja leivonnaisia, voidaan tarjoilla samassa yhteydessä. Kuluttajat eivät oleta kahvin ja leivonnaisten tulevan samasta kaupallisesta lähteestä, vaan ovat tottuneet siihen, että niiden kaupallinen alkuperä on eri. Kuluttajille on selvää, että esimerkiksi ruokajuomat tulevat eri lähteestä kuin ateriat. Samalla tavoin kuluttajat ovat tottuneet siihen, että kahvi ja mahdolliset kahvin kanssa nautittavat elintarvikkeet tulevat eri lähteistä.

Tavaroiden lajit ovat siinä määrin etäällä toisistaan, että yleisö ei voisi erehtyä luulemaan, että tavaroilla on sama kaupallinen alkuperä. Siten tavarat eivät ole samanlaisia eivätkä edes samankaltaisia.

Vaasan konsernin aikaisemmat Bonjour tavaramerkit

Valittajayhtiön kanssa samaan konserniin kuuluva yhtiö VAASAN Sverige AB omistaa Suomessa ja muualla EU-alueella useita tavaramerkkirekisteröintejä merkille BONJOUR. Näillä tavaramerkeillä on aikaisempi etuoikeus sanaan BONJOUR kuin esteeksi otetulla yhteisön tavaramerkillä. Kyseiset aikaisemmat oikeudet on otettava huomioon sekoitettavuutta vähentävänä tekijänä. Esimerkiksi tavaramerkki numero 214693 BONJOUR käsittää myös haetun merkin tavaraluettelon käsittämät tavarat. Korkein hallinto-oikeus on aikaisemmassa päätöksessään vahvistanut, että sekoitettavuutta vähentävänä tekijänä on otettava huomioon haetun merkin haltijan aikaisempi tavaramerkkioikeus väitetyn sekoitettavuuden perusteena olevaan elementtiin.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä sekä lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Samaan konserniin kuuluvan yhtiön omistuksessa olevat BONJOUR tavaramerkit eivät poista estemerkin ja haetun merkin välistä sekoitettavuutta. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi tavaramerkkihakemuksia DOMUS DECORA ja DOMUS ELEGANTE koskevissa päätöksissään todennut, ettei hakija voi aikaisemman ei-identtisen rekisteröinnin perusteella saada myöhemmin haettua merkkiä rekisteröidyksi vastoin tavaramerkkilain 14 §:n säännöksiä.

Yhtiö on vastaselityksessään supistanut haetun tavaramerkin tavaraluetteloa niin, että se kattaa enää tavarat viljavalmisteet, leipä, leivonnaiset luokassa 30. Yhtiö on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

EU-tason oikeuskäytännössä on johdonmukaisesti vahvistettu, että viljavalmisteet, leipä ja leivonnaiset eivät ole samankaltaisia tavaroita kuin kahvi ja sokeri (ks. esimerkiksi Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston OHIM:n väiteosaston päätökset B 2 224 031, B 2 072 927 ja B 1 832 883).

Haettu merkki on hyväksytty rekisteröitäväksi Virossa yhteisön tavaramerkin BONJOUR rinnalle. Myöskään Ruotsissa yhteisön tavaramerkkiä BONJOUR ei ole katsottu haetun merkin rekisteröinnin esteeksi. Suomessa ei ole perusteita noudattaa toisenlaista tulkintaa kuin mitä vakiintuneesti noudatetaan niin EU-tasolla kuin Ruotsissa ja Virossakin. Myöskään Suomessa kahvi ja sokeri eivät ole leivän ja leivonnaisten kanssa kilpailevia tuotteita. Niillä on eri luonteet ja käyttötarkoitukset, eivätkä ne voi korvata toisiaan.

Kaikkia samaan luokkaan kuuluvia elintarvikkeita ei voida pitää toistensa kanssa samankaltaisina. Samankaltaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että nyt kysymyksessä olevia tavaroita myydään ruokakaupoissa eri osastoilla. Tavaroita ei tee samankaltaiseksi myöskään se, että niitä voidaan tarjoilla samassa yhteydessä.

Suomessa kuluttajat ovat tietoisia siitä, että kahvia ja sokeria valmistavat täysin eri yhtiöt kuin leipomot. Kuluttajat eivät siten voi erehtyä uskomaan, että BONJOUR kahvi tai sokeri tulisi samasta kaupallisesta lähteestä kuin BONJOUR-kuviomerkillä varustetut leivät tai leivonnaiset.

Tavaramerkit eivät myöskään ole identtisiä, vaan haetun merkin kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa olennaisesti merkissä oleva kuvio-osa, joka on merkissä hallitsevassa asemassa. Aikaisemmassa yhteisön tavaramerkissä ei ole kuvio-osaa, joten visuaalisesti merkeissä on selvä ero. Haetun merkin kuvio-osa esittää viljantähkää, joka luo mielleyhtymän hakemuksen käsittämiin viljasta valmistettuihin tuotteisiin. On selvää, että kuvio-osa synnyttää kohderyhmässä täysin erilaisen mielikuvan kuin pelkkä sana BONJOUR, jota sellaisenaan ei yhdistetä viljasta valmistettuihin tuotteisiin.

Unionin tuomioistuin on asiassa C‑254/09 P, Calvin Klein Trademark Trust v. SMHV, antamassaan tuomiossa (56 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö) vahvistanut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden tavaramerkin samankaltaisuuden arviointi edellyttää, että kumpaakin tavaramerkkiä tarkastellaan kokonaisuudessaan, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen kohdeyleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijä. Kuitenkin ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi, samankaltaisuutta voidaan arvioida ainoastaan hallitsevan osatekijän perusteella. Haetussa merkissä suurimpana elementtinä olevaa viljantähkää esittävää kuvio-osaa ei voida pitää merkityksettömäksi jäävänä osatekijänä. Siten se on otettava huomioon sekoitettavuutta arvioitaessa.

Tulosäännön mukaan, mitä erilaisemmat tavarat ovat, sitä samankaltaisemmat merkit voivat olla ilman, että sekaannusta aiheutuu. Tässä tapauksessa tavarat ovat hyvin erilaiset. Hakemus tulee siten ensisijaisesti hyväksyä jo sillä perusteella, että merkit eivät kata samankaltaisia tavaroita. Vaikka tavaroilla katsottaisiin olevan sen verran samankaltaisuutta, että tavaramerkkien vertailu on suoritettava, tulosäännön mukaan sekoitettavuutta ei voi olla, kun otetaan huomioon sekä tavaroissa että merkeissä olevat selkeät ja olennaiset erot.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden sekä Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi tässä päätöksessä lausuttu huomioon ottaen.

Perustelut

Oikeusohjeet

Asiassa sovellettavien tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin (996/1983) ja 14 §:n 1 momentin (996/1983) 9 kohdan (56/2000) säännösten sisältö ilmenee markkinaoikeuden päätöksen perustelujen selostuksesta edellä.

Mainittuja säännöksiä on 1.9.2016 voimaan tulleella tavaramerkkilain muutoksella (616/2016) muutettu seuraavasti:

Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sanotussa laissa säädetyin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan lain 57 §:ssä tarkoitettua yhteisön tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaramerkkihakemusta aikaisemman hakemuksen perusteella, tai jolla on 57 §:ssä mainitun neuvoston asetuksen 34 tai 35 artiklan mukainen aiemmuus Suomesta.

Hallituksen esityksestä tavaramerkkilain edellä mainituksi muuttamiseksi (HE 24/2016 vp) ilmenee, että muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun pykälien muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tavaramerkkilain uudessa 6 §:ssä säädetään pykälää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rekisteröinnillä tai vakiinnuttamalla saadun yksinoikeuden sisällöstä. Pykälä vastaa tavaramerkkidirektiivin 5 artiklaa sekä sisällöltään että rakenteeltaan. Pykälän 1 momentin mukaan muu kuin tavaramerkin haltija ei saa ilman hänen suostumustaan käyttää elinkeinotoiminnassa tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran mielleyhtymästä. Vaara mielleyhtymästä ei ole vaihtoehto sekaannusvaaran käsitteelle, vaan sillä on tarkoitus täsmentää jälkimmäisen käsitteen ulottuvuutta. Säännöstä ei siis voida soveltaa tilanteessa, jossa yleisön keskuudessa ei ole sekaannusvaaraa (C‑251/95 Sabel, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, I-6297, 18 kohta). Pykälässä käytetään tavaramerkkidirektiivin mukaista käsitettä sekaannusvaara käsitteen sekoitettavuus sijasta. Käsitteen vaihtaminen ei muuta oikeustilaa.

Sanotun hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 14 §:ään on tehty 1 lukuun tehdyistä muutoksista sekä oikeuskäytännöstä johtuvat tarpeelliset muutokset. Lisäksi sen rakennetta on paikoin selkeytetty ja sanamuotoon tehty vähäisiä tarkennuksia. Pykälän 1 momenttiin on lisätty uusi 7 kohta, joka viittaa suojan sisältöä koskevaan pykälään. Säännös vasta uuden 1 luvun säännöksiä suojan sisällöstä ja tavaramerkeille annettavasta eritasoisesta suojasta. Pykälän 2 momentissa 7 kohdan säännöstä on tarkennettu määrittelemällä, mihin oikeuksiin käsitteellä aiempi tavaramerkki viitataan. Pykälän 2 momentti sisällyttää 1 momentin 7 kohtaan muun muassa yhteisön tavaramerkit. Pykälässä viitataan tavaramerkkien sekoitettavuuden sijasta johdonmukaisesti sekaannusvaaraan. Tämä aiheuttaa sanamuodon muutoksia useissa kohdissa, mutta ei muuta vallitsevaa oikeustilaa.

Kuten edellä olevasta tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaantullutta muutosta (616/2016) koskevasta selvityksestä ilmenee, vastaa lainmuutos jo ennen sen voimaantuloa vallinnutta tulkintaa aikaisemman oikeusperusteen ja sekoitettavuuden tai sekaannusvaaran merkityksestä tavaramerkin rekisteröintiedellytysten arvioinnissa.

Asiassa ei tule sovellettavaksi markkinaoikeuden päätöksessä mainittu tavaramerkkilain 1 §:n (39/1993) 3 momentti, koska asiassa ei ole kysymys palveluista.

Oikeudellinen arviointi

Markkinaoikeus on edellä selostetusti katsonut, että yhtiön tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva tavaramerkki BONJOUR (kuvio) on sekoitettavissa aikaisempaan yhteisön tavaramerkkiin BONJOUR.

Yhtiö on esittänyt, että vertailtavat merkit eroavat toisistaan siinä määrin, ettei niiden välille voi syntyä sekaannusvaaraa (puuttuva merkkiyhteys). Lisäksi yhtiö on esittänyt, että merkkien kattamat tavarat eivät ole samoja tai edes samankaltaisia (puuttuva tavarayhteys).

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan haetun tavaramerkin ja estemerkin välisenä sekaannusvaarana on pidettävä vaaraa siitä, että yleisö saattaa uskoa, että kyseiset tavarat ja palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä (esimerkiksi asia C‑334/05 P, SMHV v. Shaker, EU:C:2007:333, tuomion 33 kohta ja asia C‑597/12 P, Isdin v. Bial-Portela, EU:C:2013:672, tuomion 17 kohta).

Sekaannusvaaran arviointi on oikeuskäytännön mukaan kokonaisvaltaista. Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon merkityksellisten tekijöiden tietty keskinäinen riippuvuus ja erityisesti se, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuteen, jota varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu. Oikeuskäytännön mukaan tavaramerkkien suojaamien tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus tai päinvastoin (asia C‑16/06 P, Éditions Albert René v. SMHV, EU:C:2008:73, tuomion 46 kohta).

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten kyseisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys mainitun vaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia (asia C‑597/12 P, Isdin v. Bial-Portela, tuomion 19 kohta).

Markkinaoikeuden päätöksessä todetulla tavalla aikaisempi sanamerkki BONJOUR sisältyy kokonaisuudessaan haettuun merkkiin BONJOUR (kuvio) ja muodostaa siinä itsenäisen ja hallitsevan osan. Yhteisestä sanaosasta johtuen merkit ovat lausuntatavoiltaan samanlaisia ja ulkoasultaankin samankaltaisia. Bonjour-sana ei yhdisty abstraktisti tai muutoinkaan haetun merkin viljantähkää esittävään kuvio-osaan, eikä viljantähkä muuta bonjour-sanan merkityssisältöä muuksi. Merkit ovat siten myös merkityssisällöltään samankaltaisia. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että haetun tavaramerkin BONJOUR (kuvio) ja esteeksi asetetun merkin BONJOUR välillä on vahva merkkiyhteys.

Tavaroiden samankaltaisuutta on arvioitava keskivertokuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden tai palvelujen luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia vai toisiaan täydentäviä (asia C‑39/97, Canon Kabushiki Kaisha v. Metro-Goldwyn-Mayer, EU:1998:442, tuomion 23 kohta). Samankaltaisuusarvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös jakelukanavat sekä tavaroiden tai palvelujen tavanomainen alkuperä.

Haettu tavaramerkki BONJOUR (kuvio) koskee yhtiön korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittamassa vastaselityksessä esitetyn tavaraluettelon supistuksen jälkeen tavaroita "viljavalmisteet, leipä, leivonnaiset" luokassa 30.

Esteeksi asetettu yhteisön tavaramerkki BONJOUR kattaa luokassa 29 tavarat "dried milk based preparations for beverages" sekä luokassa 30 tavarat "coffee and coffee extracts; coffee substitutes and extracts of coffee substitutes, mixtures containing coffee or coffee substitutes; sugar".

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pelkästään tavaroiden tai palvelujen kuuluminen samaan Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan ei riitä tavaroiden tai palvelujen yhtenäisyyden toteamiseksi, koska näihin luokkiin kuuluu usein keskenään hyvin erilaisia tavaroita tai palveluja, joiden välillä ei välttämättä ole riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä (ks. asia C‑597/12 P, Isdin v. Bial-Portela, tuomion 27 kohta). Esillä olevassa asiassa ei siten voida todeta tavarayhteyttä pelkästään sen johdosta, että osa merkkien tarkoittamista tavaroista kuuluu samaan tavaraluokkaan 30.

Merkkien kattamat tavarat ovat luonteeltaan erilaisia ja eroavat toisistaan käyttötarkoitukseltaan sekä käyttötavaltaan. Päivittäistavarakaupassa haetun merkin ja esteeksi asetetun merkin tarkoittamia tavaroita myydään eri osastoilla ja ainakin eri hyllyillä, eikä pelkästään siitä, että kysymyksessä olevia tavaroita myydään samoissa päivittäistavarakaupoissa johdu sekaannusvaaran aiheuttavaa tavarayhteyttä. Merkkien kattamat tavarat eivät ole keskenään kilpailevia. Vaikka kysymyksessä olevia tavaroita, esimerkiksi leivonnaisia ja kahvituotteita, tarjoillaan usein samassa yhteydessä, ne eivät ole toistensa käytön kannalta välttämättömiä.

Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on edellä todetulla tavalla otettava huomioon, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden samankaltaisuuteen, jota varten tavaramerkit on tarkoitettu. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vahvasta merkkiyhteydestä huolimatta merkkien kattamia tavaroita ei voida pitää keskenään samankaltaisina siten, että kysymyksessä olevien elintarvikkeiden kuluttajien kohderyhmä saattaisi uskoa, että kyseiset tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä. Kokonaisuutena arvioiden merkkien välillä ei siten ole katsottava olevan sekaannusvaaraa.

Näin ollen markkinaoikeuden sekä Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallituksen on tässä päätöksessä lausuttu huomioon ottaen rekisteröitävä merkki BONJOUR (kuvio) vastaselityksessä supistetun tavaraluettelon mukaisena, jollei sille ilmene muuta estettä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Riikka Innanen.

 
Julkaistu 15.2.2017