Muu päätös 894/2017

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus (Karjosuo, Multia)

Antopäivä: 2.3.2017
Taltionumero: 894
Diaarinumero: 265/1/16

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat Keuruun kalastusalue, Multian kalastuskunta, Isojärven kalastuskunta ja Tarhapään osakaskunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 29.12.2015 nro 15/0655/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 5.9.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 164/2014/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Karjosuon turvetuotantoon Multian kunnassa Kokemäenjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 38 hehtaaria.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin se koskee turvetuotantoa 21,1 hehtaarin lohkolla L1 ja noin 3 hehtaarin aluetta lohkolla L4.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–19, joista lupamääräykset 1–7 ja 15–16 kuuluvat seuraavasti:

1. Tuotantoalueen vedet on johdettava 27.8.2013 toimitetun vastineen liitteenä 5 olevan 8.7.2013 päivätyn piirustuksen mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Pirttipuroon.

2. Tuotantoalueen vedet on johdettava 27.8.2013 toimitetun vastineen liitteenä 5 olevan 8.7.2013 päivätyn piirustuksen mukaisesti sarkaoja­rakenteiden ja laskeutusaltaan kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kentän kaltevuuden perusteella.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaassa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia, kuitenkin siten, että pintavalutuskentän pinta-ala on vähintään 3,3 ha.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava liete­syvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

Päätöksen mukainen tuotantosuunnitelmapiirros on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Multian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos käsitellyn veden kokonaisfosforipitoisuus on alle 25 μg/l, kokonaistyppipitoisuus alle 700 μg/l tai kiintoainepitoisuus alle 2 mg/l, kyseisen parametrin puhdistusteho voidaan jättää pois puhdistustehon keski­arvoa laskettaessa.

5. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

6. Laskeutusallas ja sen jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi kunnan ympäristönsuojelu­viranomaiselle. Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

7. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusallas, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaasta, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

(---)

Tarkkailut

15. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

16. Vesistötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaisesti vuosittain Pirttipurosta ja Laajalammesta. Tarkkailuun on sisällytettävä Mustiaisen, Kurkilammen ja Iso Karjolammen vedenpinnan tason tarkkailu. Lampien veden pinnan korkeus on selvitettävä ainakin ennen kuntoonpanotöiden aloittamista ja kahtena vuotena kuntoonpanotöiden päättymisen jälkeen sekä ennen lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämistä. Täsmennetty tarkkailusuunnitelma on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Kalataloustarkkailu on tehtävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistö- ja kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Multian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun raportit on lisäksi toimitettava Keuruun kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan luvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten osalta muun ohella seuraavasti:

Karjosuo on uusi tuotantoalue, josta suuri osa on ojitettu. (---)

(---)

Kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Pintavalutuskenttä sijaitsee ojitetulla alueella ja sen turvepaksuus on osalla aluetta alle mitoitusohjeen. Tuotantoalueen rajaamisen jälkeen pintavalutuskentän pinta-ala on yli 6 prosenttia sen valuma-alueen pinta-alasta ja kun lisäksi otetaan huomioon, että pintavalutuskentälle on asetettu puhdistustehon raja-arvot, on vesien käsittely parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukainen Karjosuon tuotantoalueen olosuhteissa. Tuotantoalueen päästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumisen vaaraa.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Vahvistettavana olevassa 3. vaihemaakuntakaavassa on turvetuotantoalue merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi. Toiminta ei, ojitukset mukaan lukien, sijoitu Multian rantayleiskaava-alueelle.

(---)

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Pintavalutuskentän pinta-ala on mitoitusohjetta suurempi. Luvan mukaisesti toteutettuna turvetuotanto ei vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Kun otetaan huomioon Karjosuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–7.

(---)

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 15 ja 16 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus.

Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin sisällytetään selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Mustiaisen, Kurkilammen ja Iso Karjolammen veden pinnan tason selvittäminen on tarpeen sen varmistamiseksi, ettei laskuojan perkaaminen tai kuivatusvesien johtaminen lampien välisen uoman ali putkella tai eristys- ja reunaojitus vaikuta lampien veden pinnan korkeuteen.

Aluehallintovirasto on vastannut muistutuksiin, siltä osin kuin ne koskivat nyt käsiteltävänä olevaa valitusta, seuraavasti:

Keuruun kalastusalueen, Multian kalastuskunnan ja Isojärven kalastuskunnan muistutuksesta on todettu, että hakemus on hylätty noin 24 hehtaarin alueelta, mikä tarpeellisessa määrin vähentää toiminnan päästöjä vesistön merkittävän pilaantumisen estämiseksi. Huomioon ottaen hakemuksen tuotantoalueen osittaisen hylkäämisen, ovat vesienkäsittelyrakenteet parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia. Selvityksiä on pidetty riittävinä asian ratkaisemiseksi.

Hakemuksen osittaisen hylkäämisen myötä toiminta ei vaaranna lampien säilymistä luonnontilaisena. Häiriö- ja poikkeustilanteita varten on annettu lupamääräykset 13 ja 14. Ylivirtaama- ja rankkasadeaikaisia päästöjä tarkkaillaan liitteestä 3 ilmenevällä tavalla. Luvan saaja on velvoitettu lupamääräyksen 18 mukaisesti suorittamaan kalatalousmaksua vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen. Luontoselvityksissä tai asiasta annetuissa lausunnoissa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella Kurkilammen ja Mustiaisen välinen puro olisi luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen eikä vesienjohtaminen puron ali aluehallintoviraston arvion mukaan edellytä vesilain mukaista lupaa.

Mustiaisen ja Kurkilammen veden pinnantasoa on määrätty seurattavaksi. Lampiin ei tulla johtamaan tuotantoalueen vesiä. Muiden muistutuksessa esitettyjen seikkojen johdosta aluehallintovirasto viittaa ratkaisuun ja sen perusteluihin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, hylännyt Keuruun kalastusalueen, Multian kalastuskunnan, Tarhapään osakaskunnan ja Isojärven kalastuskunnan valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun ohella annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys

Karjosuo on uusi turvetuotantoalue, joka sijaitsee Multian kunnassa ja Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin valuma-alueella. Hakemuksen mukaan tuotantoalueen pinta-ala oli 62 ha. Aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvan noin 38 ha:n kokoiselle alueelle. Hankealue on lähes kokonaan ojitettu ja vallitsevat suotyypit alueella ovat erityyppiset rämemuuttumat ja turvekankaat.

Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut ja sarkaoja­pidättimet, laskeutusallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pinta­valutuskentälle ympärivuotisesti luontaisella laskulla lukuun ottamatta lohkoa 3 (7,4 ha), jonka vedet johdetaan pumppaamalla. Pintavalutuskenttä rakennetaan ojitetulle alueelle. Kentän pinta-ala on 3,3 ha, mikä on hakemuksen mukaan 4,6 prosenttia sen valuma-alueesta (71,5 ha). Kentällä suoritetaan tarpeelliset tukkimiset toimintakyvyn varmistamiseksi. Turpeen paksuus on pääosin yli 0,5 m. Turpeen pintakerros (0–50 cm) on valtaosin heikosti maatunutta rahkasaraturvetta.

Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentältä osin rakennettavalla, osin olemassa olevalla laskuojalla Pirttipuroon. Mustiaisen ja Kurkilammen välinen uoma alitetaan muoviputkella.

Kuivatusvedet johdetaan reittiä laskuoja–Pirttipuro–Sainsyrjänpuro–Laajalampi–Rympsylänpuro–Pietilänjoki–Sinervä. Hankealueelta on vesiteitse matkaa Laajalampeen noin 4,6 km ja Sinervään noin 7,6 km.

Pirttipuron vedenlaatua on selvitetty touko-, heinä- ja syyskuussa 2011, jolloin kokonaisfosforin pitoisuudet ovat olleet 16–89 μg/l, kokonaistyppi 590–1 200 μg/l) ja kemiallinen hapenkulutus (CODMn) 32–68 mg O2/l.

Laajalammen veden laadusta on ainoastaan yksi havainto, 30.8.2012, jolloin pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli 32 μg/l, kemiallisen hapenkulutuksen arvo 45 mg O2/l ja värin arvo 250 mg Pt/l sekä klorofylli-a-pitoisuus 8,4 μg/l. Alusveden happitilanne oli heikentynyt jo 4 metrin syvyydessä ollen 0,1 mg O2/l.

Pietilänjoessa fosforipitoisuudet ovat hieman pienempiä kuin Pirttipurossa ja Laajalammessa. Vuosina 2005–2012 Sinervän pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 10–17 μg/l (n=5) ja klorofylli-a-pitoisuus 4,9–6,6 μg/l.

Karjosuon alapuoliset vesistöt kuuluvat Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Sinervän ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi. Hankealueen ja Sinervän välisille vesille ei ole tehty ekologista luokitusta. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman mukaan tavoitteena on, että kaikilla turvetuotantoalueilla on vuonna 2015 vesiensuojelun perusrakenteita tehokkaampi vesiensuojelumenetelmä käytössä.

Muita turvetuotantoalueita Multianjoen valuma-alueella ovat Kurjussuon, Pihtisuon ja Lauttasuon turvetuotantoalueet, joiden pinta-alat vuonna 2011 olivat 38 ha, 18 ha ja 5 ha. Pihtisuon tuotannon on arvioitu päättyvän vuonna 2014 ja Lauttasuolla tuotanto on päättynyt vuonna 2011.

Kaavat

(---)

Karjosuo sijaitsee ympäristöministeriön 14.4.2009 vahvistaman Keski- Suomen maakuntakaavan alueella. Hankealueella maakuntakaavassa ei ole voimalinjamerkintää lukuun ottamatta kaavamerkintöjä. Kaavamääräysten mukaan turvetuotanto on voimakkaasti vaiheistettava ja vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokonaistuotanto on suunniteltava ja mitoitettava siten, että se ei vaikuta vesien tilaan heikentävästi.

Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaava, jonka tavoitteena on muun muassa osoittaa alueita turvetuotannolle ja suojella samalla arvokkaita suoluonnon kohteita, on hyväksytty maakuntavaltuustossa 14.11.2012. Ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan 5.12.2014.

Karjosuon lohkojen 2–4 alue on merkitty 3. vaihemaakuntakaavaan turvetuotantoalueeksi (tu1, turvetuotantoon soveltuva alue). Suunnittelumääräyksen mukaan tuotantoalueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon asutus, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta ja tuotantopinta-alan poistumat sekä rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää. Lisäksi tu1-alueiden maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että turvevarojen hyödyntäminen on mahdollista luontoarvot turvaten. Lohkon 1 alue oli vielä 3. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa merkitty turvetuotantoalueeksi, mutta merkintä on poistettu maakuntavaltuuston hyväksymästä vaihemaakuntakaavasta.

Hankealueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavaa. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevien Pirttilammen, Kurkilammen ja Mustiaisen sekä kuivatusvesien purkureitin Laajalammen, Uitamonjärven ja Sinervän rannoilla on voimassa Multian kunnanvaltuuston 19.1.2004 hyväksymä rantayleiskaava.

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston ympäristöluparatkaisussa turvetuotannon sijoituspaikan soveltuvuuden harkinnassa on otettu huomioon maakuntakaavan ja Multian kunnan rantayleiskaavan aluevaraukset ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Hallinto-oikeus hylkää väitteet siitä, että kaavat ja niiden määräykset olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Kuivatusvesien käsittely ja vaikutukset

Karjosuon kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Pintavalutuskenttä sijaitsee ojitetulla alueella ja sen turvepaksuus on osalla aluetta alle mitoitusohjeen. Tuotantoalueen rajaamisen jälkeen pintavalutuskentän pinta-ala on kuitenkin yli 6 prosenttia turvetuotantoalueen pinta-alasta ja kun lisäksi otetaan huomioon, että pintavalutuskentälle on asetettu puhdistustehon raja-arvoja, hallinto-oikeus arvioi aluehallintoviraston tavoin, että vesien käsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukainen Karjosuon tuotantoalueen olosuhteissa.

Luvan hakija on hakemuksessa esittänyt tavanomaisen, hakijayhtiön muiden tuotantoalueiden tarkkailutuloksiin perustuvan kuormitusarvion. Valituksissaan (---) Keuruun kalastusalue asiakumppaneineen ovat esittäneet, että hakijan arvio on virheellinen muun muassa, koska arvion perustana olevassa tarkkailuaineistossa ei ole ylivirtaamatilanteiden mittauksia, jolloin kiintoainepitoisuudet ja kuormitus ovat erityisen suuria. Turvetuotantoalueelta vesistöön joutuva kuormitus olisi tämän takia valittajien mukaan moninkertainen hakijan arvioon verrattuna. Hallinto-oikeus on tietoinen siitä, että hakijan esittämä kuormitusarvio on epävarma eikä Karjosuon suunnitellun turvetuotantoalueen kuormitus ole varmuudella tiedossa. Tämän lisäksi kuormituksen vesistövaikutus riippuu muistakin seikoista kuin kuormituksen määrästä.

Noin 4,6 km tuotantoalueen alapuolella olevan Laajalammen vesi on rehevää ja humuspitoista ja siinä on esiintynyt happikatoa pohjan läheisissä vesikerroksissa. Lammen rannalla on asutusta ja sillä on merkittävä virkistyskäyttö. Kun otetaan huomioon Laajalammen tila ja edellä mainitut turvetuotannon kuormituksen ja sen vaikutusten arvioimiseen liittyvä epävarmuus, hallinto-oikeus katsoo, että Karjosuon turvetuotanto hakemuksessa esitetyssä laajuudessa olisi voinut aiheuttaa Laajalammen pilaantumista tai sen vaaraa. Näin ollen aluehallintovirasto on voinut hylätä hakemuksen Karjosuon tuotantolohkon 1 osalta.

Edellä mainittu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa aluehallintoviraston ratkaisua ympäristöluvan myöntämisen edellytysten osalta.

Elohopeapäästöjen arvioiminen

Kun otetaan huomioon Karjosuon turvetuotantoalueen suhteellisen pieni pinta-ala, ympäristölupa on voitu myöntää, vaikka toiminnan vesistöissä aiheuttamaa elohopeakuormitusta ei ole arvioitu.

Vesipäästöjen rajoittaminen

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin perusteluissa (HE 84/1999) mainitaan, että lainkohdassa tarkoitettu päästöjen ehkäisy tai muu rajoittaminen määräyksellä voisi koskea vähentämisvelvoitetta, puhdistuslaitteita, puhdistuslaitteiden tehokkuusvaatimuksia ja vastaavia päästöjen rajoittamiskeinoja. Päästömääräys voitaisiin antaa aineen enimmäispitoisuusmääräyksenä tai kokonaismääränä määriteltyä aikayksikköä kohden tai määritellä muutoin esimerkiksi ominaiskuormituksena tai kokonaiskuormituksena. Päästöjen ehkäisy tai muu rajoittaminen määräyksellä voisi koskea vähentämisvelvoitetta, puhdistuslaitteita, puhdistuslaitteiden tehokkuusvaatimuksia ja vastaavia päästöjen rajoittamiskeinoja, kuten jätevesipäästöissä purkuputken sijaintia.

Aluehallintoviraston päätöksessä pintavalutuskentän toimivuuden varmistukseksi annetut prosentuaaliset puhdistustehovaatimukset ovat vakiintuneen käytännön mukaiset ja edustavat sitä puhdistustehoa, joka on vesien pintavalutuskäsittelyn avulla teknisesti saavutettavissa. (---) Tästä johtuen hallinto-oikeus ei myöskään katso, että olisi syytä muuttaa lupamääräystä 4.

Päästöjen tarkkailu

On yleisesti tiedossa, että turvetuotantoalueiden vesistöpäästöt vaihtelevat voimakkaasti, muun muassa sateiden johdosta. Aluehallintoviraston päätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tavoitteena on varmistaa, että pintavalutuskentälle asetettu puhdistustehovaatimus toteutuu. Tarkkailutulosten perusteella voidaan lisäksi arvioida päästöjen suuruutta ja vaikutuksia siten, että toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus toteutuu ja valvontaviranomaisilla on käytettävissään tarpeellisia tietoja toiminnasta. Valumavesien ainepitoisuuksien vaihtelun johdosta tarkkailun luotettavuus riippuu näytteenottojen lukumäärästä. Aluehallintoviraston päätöksen liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaan näytteet otetaan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta turvetuotannon tuotantovaiheessa noin 12 kertaa vuodessa sekä sen lisäksi 2–8 näytettä kesä­aikaisten rankkasateiden aikana. Hallinto-oikeus katsoo, että tämä tarkkailu antaa Karjosuon olosuhteissa riittävän luotettavat tiedot pintavalutuskentän toimivuudesta ja vesistöpäästöistä.

(---)

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon aluehal­lintoviraston päätöksen perustelut ja siinä mainitut säännökset sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei perusteita päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen ole esitetty.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Keuruun kalastusalue, Multian kalastuskunta, Isojärven kalastuskunta ja Tarhapään osakaskunta ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristölupa­hakemus hylätään.

Keuruun kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat viitanneet asiassa aikaisemmin lausumaansa ja perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vaikka hakemuksen mukaista turpeenottoalaa on pienennetty noin 62 hehtaarista noin 38 hehtaariin, lupapäätöksen mukaiset vesienkäsittelyratkaisut eivät kuitenkaan kykenisi toimimaan siten, että alapuoliset vesistöt eivät tulisi kuormittumaan merkittävästi tulevien vuosikymmenten kuluessa Karjosuon turpeennostosta johtuen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole myöskään otettu riittävästi huomioon ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaisesti alapuolisten vesien ja vesistöjen pilaantumisen merkittävyyttä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen, toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvien seikkojen valossa.

Valitukseen on liitetty diplomi-insinööri Jaakko Koppisen 11.1.2016 päivätty analyysi Karjosuon turvetuotantoalueen kiintoaine- ja CODMn-päästöistä. Analyysin yhteenvedon mukaan hetkellisten ylivalumien vaikutus kiintoainepäästöön on jäänyt luotettavasti selvittämättä. Tästäkin syystä ominaiskuormien perusteella arvioidut vuosittaiset päästöt saattavat olla suuruusluokaltaan virheelliset. Todelliset kiintoainepäästöt saattavat olla moninkertaiset eli 5,7–7,6 tonnia vuodessa (15–20 g/m² a).

Turvetuotantoalueen päästöjen vaikutus alapuoliseen vesistöön tulee analysoida myös käyttäen kiintoainepäästön osalta maksimiarviota 20 g/m² a (bruttopäästönä), ja CODMn-päästön osalta käyttäen valuntaa 600 mm/a ja todellista Karjosuolta virtaavan veden pitoisuutta (bruttopäästönä).

Mikäli ympäristölupa myönnetään, tulee vesienkäsittelyrakenteet mitoittaa kerran 40 vuodessa tapahtuvan rankkasateen/tulvan mukaisesti, jotta ohijuoksutuksia ei tapahdu. Lisäksi tulee edellyttää jatkuvatoimista virtaaman mittausta.

Vapon lupahakemuksen liitteenä numero 11 oli raportti Karjosuon alapuolisten virtavesien sähkökoekalastuksista vuonna 2012. Tässä raportissa todetaan, että Laajalammen ja Pietilänjoen alaosan vedenlaatutietojen perusteella tutkittujen virtavesien pH saattaa olla ainakin ajoittain liian alhainen, jotta hyviä rapukantoja voisi ylipäänsä syntyä. Raportin mukaan happamuusarvot olivat Laajalammessa 2000-luvulla samalla tasolla kuin Pietilänjoessa, eli useimmilla mittauskerroilla vesi on ollut selvästi hapanta. Raportti kertoo sen, että Laajalampi, Pietilänjoki ja Sinervä eivät kestä enää yhtään lisää turpeenoton kuormitusta. Päinvastoin nykyistäkin kuormitusta tulee vähentää.

Hallinto-oikeuden perusteluiden mukaan ympäristölupa on voitu myöntää, vaikka toiminnan vesistöissä aiheuttamaa elohopeakuormitusta ei ole arvioitu, kun otetaan huomioon Karjosuon turvetuotantoalueen suhteellisen pieni pinta-ala. Hallinto-oikeus on tehnyt hakijaa suosivan ja muutenkin väärän päätöksen, kun otetaan huomioon kaikki edellä mainittu ja Laajalammen nykyinen veden tila sekä pyrkimykset saavuttaa vesistöissä vähintään hyvä tila. Pinta-alana 38 hehtaaria ei myöskään ole "suhteellisen pieni".

Keuruun kalastusalue, Multian kalastuskunta ja Isojärven kalastuskunta suorittivat kuhien elohopeatutkimuksen muun muassa Laajalammessa ja Sinervässä syyskuussa 2015. Laajalammesta kalastettiin kuusi kuhaa ja Sinervästä viisi kuhaa. Tutkimustulosten mukaan Laajalammen 45–48 cm mittaisten kuhien elohopeapitoisuus on noin 0,31–0,35 mg/kg. Noin 52 cm pitkät kuhat ylittävät ravinnoksi kelpaavan raja-arvon (= 0,50 mg/kg), eli elohopeapitoisuus oli 0,53–0,58 mg/kg.

Sinervän pienin näytekuha painoi 760 grammaa, sen pituus oli 46 cm ja elohopeapitoisuus oli 0,50 mg/kg. Kaikki sitä suuremmat eli 50–54 cm mittaiset kuhat ylittivät sallitun rajan eli pitoisuus oli 0,54–0,82 mg/kg. Sinervän kuhien osalta saatu tulos on huolestuttava, minkä vuoksi nyt tulisi arvioida, mikä on ollut Pihtisuon, Kurjussuon ja Lauttasuon turpeennoston vaikutus Uitamonjärveen ja Sinervään. Elohopeapitoisuuden osalta tilanne näissä järvissä näyttää jo nyt olevan pahempi kuin Laajalammessa.

Keski-Suomen pinta- ja pohjavesien toimenpideohjelma vuoteen 2021 on otettava huomioon Karjosuon lupa-asiaa käsiteltäessä. Toimenpide­ohjelmassa todetaan, että kansallisista aineista yhdenkin ympäristönormin pitoisuusylitys rajaa vesistön ekologisen tilan korkeintaan tyydyttävään tilaan. Elohopea on juuri tällainen aine. Sinervän ja Laajalammen yläpuolisilla valuma-alueilla ei tule aloittaa enää yhtään turvekaivantoa, koska jokainen turvesuo aiheuttaa kiistatonta ja merkittävää petokalojen elohopeapitoisuuden nousua eli täten myös alapuolisen vesistön ekologisen tilan merkittävää heikentymistä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu, että valituksessa ei ole esitetty uusia asian ratkaisuun vaikuttavia seikkoja.

Multian kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on tukenut valitusta ja katsonut, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota. Lausunnossa todetaan lisäksi muun ohella seuraavaa:

Lähin kuivatusvesiä vastaanottava vesistö on Laajalampi, jonka rannalla on yksi vakituinen asunto ja kymmenen rakennettua loma-asuntoa. Lisäksi Multian vesistöjen rantayleiskaavassa Laajalammen rannalle on osoitettu kaksi vakituisen asunnon rakennuspaikkaa ja seitsemän loma-asunnon rakennuspaikkaa. Lammen käyttöaste on suuri. Lampi sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Multian keskustaajamasta.

Jo nyt, ennen turvetuotannon aloittamista, Laajalammessa on esiintynyt hapenpuutetta. Järven sietokyky ravinteiden lisäkuormitukselle on heikko.

Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon vuoden 2014 päästötarkkailun mukaan Multian kunnan alueella olevat seitsemän pintavalutuskenttää pidättivät kiintoainesta kohtuullisen hyvin ja pintavalutuskenttien keskimääräiset reduktiot vaihtelivat 37–83 prosentin välillä. Kokonais­typen ja kokonaisfosforin osalta puhdistustehot olivat heikommat keskimääräisen reduktion vaihdellessa kokonaistypen osalta -9–37 prosenttiin ja kokonaisfosforin osalta -127–39 prosenttiin. Humusta kuvaava CODMn-reduktio oli pääsääntöisesti negatiivinen eli pintavalutuskentän kuivatusvesien CODMn-pitoisuus kasvoi vaihtelun ollessa -59–6 prosenttiin. Tämän tarkastelun perusteella voidaan olettaa, että Karjosuon ojitettu pintavalutuskenttä ei tule pidättämään ravinteita niin, että Laajalammen sietokyky sen kestäisi. Tarkastelun perusteella pintavalutuskenttä ei pidätä humusta juuri lainkaan.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kalatalousviranomaisena on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Vapo Oy on antanut valituksen, lausunnon ja vastineen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Lisäksi yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hakemusasiakirjoihin sisältyvän selvityksen mukaan luvan mukainen kuivatusvesien johtaminen ei vaikeuta tai vaaranna vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista. Sinervän erinomaiseksi luokiteltu tila säilyy hanke toteutettaessakin.

Tarkkailua koskevat lupamääräykset ovat asianmukaiset. Purkuvesistöjen kalojen jo entuudestaan jokseenkin korkeisiin elohopeapitoisuuksiin Karjosuon kuivatusvesien johtamisella ei ole kohottavaa vaikutusta.

Kuormitusarvio perustuu edustavien tuotantoalueiden tarkkailujen tuloksiin ja yleisesti hyväksyttyyn mallintamiseen. Karjosuon kuormitus on arvioitu myönnettyä lupaa suuremman tuotantoalan perusteella.

Keuruun kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat antaneet lausunnon, vastineen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Sinervä, Pietilänjoki ja Sarajoki on määritelty lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi, ja jalokalaistutuksia on tehty vuosikausia runsaasti. Istutukset ovat olleet hyvin merkittäviä ja tuottoisia. Jos Karjosuon turvetuotanto aloitettaisiin, Laajalammen kalakanta tulisi merkittävästi heikkenemään ja tällöin myös kalastaminen ja muu virkistyskäyttö tulisi vähenemään kalakannan heikentymisestä ja petokalojen elohopeapitoisuuden kasvamisesta johtuen.

Vastaselitykseen on liitetty myös DI Jaakko Koppisen 28.4.2016 päivätty täydennetty analyysi Karjosuon turvetuotantoalueen kiintoaine- ja CODMn-päästöistä.

Keuruun kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat toimittaneet täydennystä vastaselitykseensä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 7.6.2016, 1.9.2016 ja 13.2.2017 saapuneilla kirjelmillä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Keski-Suomen 5.12.2014 vahvistetussa 3. vaihemaakuntakaavassa Karjosuo on merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (tu1), jota koskee seuraava suunnittelumääräys: "Turvetuotantoon soveltuvan alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon asutus, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta sekä tuotantopinta-alan poistumat ja rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää. Lisäksi tu1-alueiden maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että turvevarojen hyödyntäminen on mahdollista luontoarvot turvaten." Keuruun reittiä koskee lisäksi maakuntakaavan suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotanto on voimakkaasti vaiheistettava ja vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokonaistuotanto on suunniteltava ja mitoitettava siten, että se ei vaikuta vesien tilaan heikentävästi.

Ympäristöministeriön vaihemaakuntakaavan vahvistamista koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi 9.3.2016 korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä päätöksestä tehdyt valitukset päätöksellään taltionumero 755.

Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti on otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Valtioneuvosto on hyväksynyt 3.12.2015 Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Pietilänjoen ekologinen tila on tyydyttävä. Laajalampi ei sitä vastoin ole vesienhoitosuunnitelmassa esitetyn luokittelun piirissä.

Vesienhoidon järjestämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1040/2006) säädetään pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelusta. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaiset yhteisön tasolla määritellyt vaaralliset ja haitalliset aineet tulee ottaa huomioon pintavesien kemiallisen tilan luokittelussa. Elohopea on tällainen yhteisön tasolla määritelty vaarallinen aine, jonka ympäristönlaatunormi on määritelty pitoisuutena ahvenessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä C.

Pintavesien kemiallisen tilan osalta Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa on todettu, että kemiallisessa hyvässä tilassa on vesienhoitoalueella 464 vesimuodostumaa ja hyvää huonommassa tilassa 728 muodostumaa. Elohopea on keskeisin syy huonoon kemialliseen tilaan. Vesienhoitosuunnitelmassa on turvetuotannon osalta uutena toimenpiteenä esitetty, että turvetuotantoalueilta huuhtoutuvan elohopean kuormitusta selvitetään erillisselvityksin sekä asetetaan tarvittaessa tarkkailuvelvoitteet ja tarpeen mukaan metallien huuhtoutumiselle rajoituksia.

Vapo Oy:n lupahakemuksen mukaisen Karjosuon turvetuotantoalueen pinta-alan osuus Laajalammen valuma-alueen pinta-alasta olisi ollut noin 3,7 prosenttia. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisen tuotantoalueen pinta-alan osuus on noin 2,2 prosenttia. Hankealue on lähes kokonaan ojitettu. Turvetuotantoalueen vesiensuojelurakenteet vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista tasoa, kun otetaan huomioon ojittamattomalle suoalueelle tehtävän pintavalutuskentän koko suhteessa tuotantoalueen pinta-alaan. Lupamääräyksessä 15 ja lupapäätöksen liitteenä 3 olevassa suunnitelmassa on annettu määräyksiä myös ylivirtaamatilanteiden päästöjen mittaamisesta. Lupamääräyksen 16 mukaan kalataloustarkkailua koskeva tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa erikseen kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 2.3.2017