Muu päätös 1705/2017

Luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa koskeva asia (Tampereen raitiotiehanke)

Antopäivä: 12.4.2017
Taltionumero: 1705
Diaarinumero: 2195/1/16

Asia Luonnonsuojeluasiaa koskeva valitus

Valittaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.6.2016 nro 16/0254/2

Asian aikaisempi käsittely

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on päätöksellään 18.12.2015 (PIRELY/4004/2015) myöntänyt Tampereen kaupungille luvan poiketa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta kiellosta Kauhakorvenkadun varikkoalueella seuraavilla ehdoilla:

1. Hävittämislupa koskee Kauhakorvenkadun varikkoalueen vaihtoehdon 1 alueella sijaitsevia kahtatoista puuta, jotka soveltuvat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sekä liito-oravan kulkuyhteyksiä varikkoalueelta Senaattikiinteistön tontin liito-orava-alueelle. Mikäli varikkoalueella havaitaan ennen puuston kaatamista tähän poikkeuslupaan sisältymättömiä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tulee niille hakea erikseen poikkeuslupa.

2. Varikkoalueen puuston poisto voidaan toteuttaa vasta, kun varikon ja raitiotien rakentaminen on varmistunut.

3. Varikkoalueen puuston poisto voidaan toteuttaa vain liito-oravan lisääntymiskauden (1.3.–31.8) ulkopuolella.

4. Hakijan tulee asettaa liito-oravalle sopivia pönttöjä Kauhakorvenkadun eteläpuoleiseen metsikköön, joka on todettu liito-oravalle soveltuvaksi elinympäristöksi, mutta jossa ei ole tarjolla luontaisia pesäpaikkoja. Pönttöjä tulee asettaa myös Kytömaanpuiston itäosaan, jossa ei ole luontaisia pesäpaikkoja. Pönttöjä tulee laittaa vähintään 12 kpl. Pöntötys tulee toteuttaa ennen poikkeusluvan mukaisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä.

5. Liito-oravalle soveltuvia puustoisia kulkuyhteysalueita tulee ylläpitää ja tarvittaessa kehittää istutuksin Kauhakorvenkadun pohjoisreunalle Senaattikiinteistöjen tontin ja Kytömaanpuiston välille, varikkoalueen eteläpuolelle Senaattikiinteistön tontin ja Etuhaanpuiston välille sekä Etuhaanpuiston liito-orava-alueelta Kauhakorvenkadun eteläpuoleiseen metsikköön. Kauhakorvenkadun ja Hervannantien varteen tulee lisäksi tehdä puurivi-istutuksia. Puuston istutuksissa tulee huomioida erityisesti sopivan olemassa olevan puuston säilyttäminen, liito-oravan suosimien puulajien ja mahdollisimman kookkaiden puuyksilöiden käyttö istutuksissa sekä riittävän tiheät istutusvälit. Puiden istutukset tulee toteuttaa ennen poikkeusluvan mukaisten kulkuyhteyksien hävittämistä ELY-keskuksen hyväksymän yksityiskohtaisen suunnitelman mukaisesti.

6. Etuhaanpuiston ja Kytömaanpuiston liito-orava-alueiden sekä Kauhakorvenkadun eteläpuoleisen metsikön säilyminen tulee turvata alueen asemakaavassa.

7. Hakijan tulee raportoida ELY-keskukselle poikkeusluvan mukaisten toimien toteutuksesta, kun ne on tehty.

8. Päätös on voimassa 31.12.2020 saakka. Mikäli varikkoalueen toteutus siirtyy tätä myöhemmäksi tulee ELY-keskukselle toimittaa uusi poikkeuslupahakemus, jossa on mukana ajantasainen tieto liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valituksen ELY-keskuksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden tulkintaperiaatteet

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Pykälän 2, oikeastaan 3, momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n, 42 §:n 2 momentin sekä 47 §:n 2 ja 5 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji sekä luonnonsuojelulain mukainen rauhoitettu laji.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY eli luontodirektiivin 16 artiklan (1) c kohdan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, poikkeus voidaan myöntää kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Luontodirektiivissä lajin suojelun tasolla tarkoitetaan direktiivin 1 ja 2 artiklan mukaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja kun lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja kun lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.

Asiassa saatu selvitys

Hankkeen kuvaus ja vaihtoehtoiset ratkaisut

Tampereen kaupungin hakemuksen mukaan raitiotie sisältyy keskeisenä Tampereen kantakaupungin yleiskaavan 2040 ja maakuntakaavan 2040 tavoitteisiin. Liikennevirasto, Pirkanmaan ELY-keskus ja Tampereen kaupunki ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen raitiotien toteutuksesta. Toteutusta varten varataan valtion rahoitusta vuosien 2016–2022 talousarvioihin. Nyt kysymyksessä olevan raitiotievarikon kokonaiskustannusarvio on lähes 50 miljoonaa euroa. Varikon toiminnoilla varmistetaan, että raitiovaunut ovat päivittäin liikennöitävässä kunnossa. Toiminnan luonteen vuoksi varikon tulee sijaita teollisuusalueella. Vilkkain toiminta varikolla tapahtuu silloin, kun raitiovaunut eivät ole liikenteessä. Tampereen kaupunginvaltuusto on päättänyt 15.6.2015, että raitiotielinja Etelä-Hervannassa linjataan Hervantajärven asemakaava-alueelle, jonne sijoittuu linjan päätepysäkki. Raitiotiehankkeen kolmesta keskustasta suuntautuvasta ratahaarasta varikon ainoa sijoitusmahdollisuus on Hervannassa. Varikkoalueen tilantarve on vähintään 5 hehtaaria. Varikko liittyy raitiotien runkolinjaan Hermiankatua pitkin kulkevalla ratahaaralla. Hermiankadulle on suunniteltu alueen työ- ja opiskelupaikkoja palvelevaa pysäkkiä. Arvioiden mukaan pysäkin saavutettavuusalueella on 2 000 työpaikkaa vuonna 2020. Varikkohaaran pituuskaltevuuden tulee olla mahdollisimman pieni, liian epätasaiseen tai jyrkkään maastoon varikkohaaraa ei voida rakentaa.

Hakemuksen ja sijoittamisvaihtoehdoista laaditun selvityksen mukaan varikolle ei ole löydetty toteuttamiskelpoista sijoituspaikkaa, joka ei aiheuttaisi häiriötä liito-oravalle. Hervannasta on tutkittu seitsemän vaihtoehtoa. Vaihtoehdot 1 ja 2 eivät sovellu varikkoalueeksi erityisesti viherverkon, maiseman ja lähiympäristössä olevan asumisen vuoksi. Vaihtoehdot 3–4 ovat Hervannan kehittämisen kannalta huonoja ja koska oppilaitosten ja yritysten toimintaedellytyksiä ei haluta heikentää. Hepolamminkadulla varikolle potentiaalisen alueen pinta-ala jää liian pieneksi. Alueella olevien pilaantuneiden maiden puhdistus ja voimajohtojen siirto lisäisi merkittävästi varikon rakentamiskustannuksia. Vaajakadulla on myös pilaantuneita maita, mikä lisää merkittävästi varikon rakentamiskustannuksia. Vaihtoehdot 6 ja 7 todettiin mahdottomiksi virkistys- ja luontoarvojen, teknisen toteutettavuuden ja kustannusten perusteella. Tarkemmin on tarkasteltu Kauhakorvenkadun eri vaihtoehtoja sekä myöhemmin erikseen vielä vertailtu Kauhakorvenkadun länsipään ja Huppionmäen sijoitusvaihtoehtoja. Ruskonkehän pohjoispuolisen vaihtoehdon osalta selvityksessä 7.9.2015 on todettu, että raitiotien varikkolinjauksen tulisi sijoittua tiealueen ulkopuolelle, Ramppipuistoon. Ruskonkehän ajoradan pohjoispuolella on nykyisin yhdistetty kevyen liikenteen väylä ja noin 4 metriä korkea meluvalli. Varikkoyhteyden toteutuessa tulisi melusuojaus siirtää varikkoraiteen pohjoispuolelle ja kevyen liikenteen väylä pitäisi siirtää pohjoisemmaksi ja nykyiset Hervannan valtaväylän ja Ruskonkehän alittavat kevyen liikenteen alikulut pitäisi rakentaa uusille paikoille.

Vaihtoehtojen vertailun mukaan Huppionmäen varikon vaihtoehdon rakentamiskustannukset ovat 15,5 miljoonaa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka häviää Tohtorinpuiston itäosassa. Hervannantien itäpuoleinen kehitettävä liito-oravareitti menetetään. Hermiankadun pysäkin rakentaminen aiheuttaa 3,7 miljoonan euron lisäkustannuksen. Vaihtoehto pienentää merkittävästi Ramppipuiston ja Tohtorinpuiston itäosan asemakaavoitettuja lähivirkistysalueita, heikentää asumisviihtyisyyttä ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Tontin tasauksen kustannusarvio on noin 1,4 miljoonaa euroa. Vaihtoehto huonontaa kevyen liikenteen järjestelyjä ja turvallisuutta merkittävästi Ruskonkehän ja Hervannan valtaväylän tuntumassa. Lisäksi varikon tarpeisiin tarvitaan 6 teollisuustonttia, mikä on 1,2 miljoonan euron lisäkustannus. Teollisuustonttien varanto vähenee ja yritykset hakeutuvat naapurikuntiin.

Vastaavasti Kauhakorvenkadun varikon vaihtoehdossa rakentamiskustannukset ovat 6,7 miljoonaa euroa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka häviää varikon tontilla. Kompensaatiotoimina on esitetty, että muut liito-oravan pesintäpaikat ja kulkuyhteydet kaava-alueella suojellaan kaavamääräyksin. Teollisuusaluetta muutetaan puistoksi. Varikon viereinen metsikkö pöntötetään. Hermiankadun pysäkki pystytään toteuttamaan varikkohaaran yhteyteen. Asumiselle ei ole vaikutusta. Tontin nykyisten johtojen ja ojien siirron sekä tontin tasauksen kustannusarvio on noin 2,8 miljoonaa euroa. Hervannan valtaväylän ja Ruskonkehän ympäristössä kävelyn ja pyöräilyn olosuhteet pysyvät hyvinä ja reitit jatkuvina. Kauhakorvenkadun tontti on hankittu varikkoa varten. Tontti jää käyttämättä, jos varikkoa ei sijoiteta sinne.

Kauhakorvenkadun vaihtoehdossa liito-oravalle rakennetaan tai parannetaan kulkuyhteyksiä varikkoalueen eteläpuoliselta alueelta Senaattikiinteistön tontille ja Kytömaanpuistoa pitkin sekä Etuhaanpuistoon. Liito-oravat voivat suunnitelman mukaan kiertää koko varikkoalueen.

Selvityksen johtopäätöksenä on todettu, että molemmat vaihtoehdot vaikuttavat liito-oravan elinympäristöihin. Varikko mahtuisi molemmille paikoille. Huppionmäen vaihtoehdossa kustannukset olisivat kuitenkin niin suuret, että ne vaarantaisivat koko raitiotiehankkeen toteutumisen. Varikkohaaran rakentaminen Huppionmäkeen ja pysäkin edellyttämä lisähaara Hermiankadulle maksaisivat noin 8,8 miljoonaa euroa enemmän kuin varikkohaaran toteuttaminen Hermiankadun päähän yleissuunnitelman mukaisesti. Raitiotien rakentaminen TTY:n ja Hermian kautta on erityisen tärkeää joukkoliikennejärjestelmän näkökulmasta. Huppionmäkeen tutkittu vaihtoehto vaatisi myös luonnonsuojelulain mukaista poikkeamislupaa. Varikkohaaran rakentaminen Huppionmäkeen todettiin teknisesti erittäin haastavaksi. Huppionmäen varikkohaaran ongelmia ovat mm. kevyen liikenteen järjestelyjen ja liikenneturvallisuuden huonontuminen sekä negatiiviset vaikutukset Näyttelijänkadun ja Tohtorinkadun pientaloalueiden asumiselle.

ELY-keskus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut muun muassa, että Huppionmäen vaihtoehto hävittäisi Tohtorinpuistosta kaksi liito-oravan käytössä olevaa lisääntymis- ja levähdyspaikkaa sekä liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Lisäksi se todennäköisesti hävittäisi tai ainakin heikentäisi hyvin merkittävästi liito-oravan etelä-pohjoissuuntaista kulkuyhteyttä Ruskontien yli. Raitiotielinjan sijoittaminen Ruskonkehän eteläpuolelle ei liito-oravan kannalta ole parempi vaihtoehto etenkään Ruskonkehän yli suuntautuvan etelä-pohjoissuuntaisen kulkuyhteyden säilymisen kannalta. Huppionmäen vaihtoehdossa raitiotielinja täytyy viedä Hervannan valtaväylän ali ja raitiotien kääntäminen vaatii teknisiä ratkaisuja, jotka tarvitsevat tilaa Tohtorinpuistosta. Huppionmäen vaihtoehdossa kevyen liikenteen väylä tarvitaan Hervantajärvellä raitiotielinjan länsipuolella, jotta kevyen liikenteen ylitys Ruskonkehän alitse olisi mahdollinen. ELY-keskus ei katso pöntötyksiä Huppionmäen vaihtoehdossa riittäviksi kompensaatiotoimiksi, koska Huppionmäen vaihtoehto tuhoaisi liito-oravan käytössä olevien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös liito-oravalle tärkeitä kulkuyhteyksiä.

Liito-oravan esiintyminen

Hakemuksen kohteena on asemakaavamuutoksen nro 8600 mukainen tontti ja asemakaavoittamatonta metsäaluetta, yhteensä 6,5 ha, josta poikkeusluvan kohteena on 1,8 hehtaaria. Varikkoalueelta on löydetty kahdeksan kolopuuta ja kolme pönttöä. Varikkotontin eteläpuolelta on löydetty neljä kolopuuta ja yksi risupesä, jotka ovat rakentamisen reunavaikutusalueella.

Alueella on havainnoitu liito-oravien esiintymistä useiden vuosien aikana. Tehtyjen havaintojen perusteella liito-oravien liikkuminen ja pesintä varikkoalueella ei ole ollut jatkuvaa. Vuosien mittaan saatujen havaintojen perusteella Kauhakorvenkadun eteläpuolella pesintä keskittyy aivan tontin 6203-3 liepeille, Etuhaanpuistoon sekä tontin 6203-3 pohjois-, länsi- ja etelärajan tuntumaan. Lähialueella pesintää esiintyy myös Hervannantien länsipuolella. Yhden naaraan elinpiiri on noin neljän hehtaarin suuruinen. Alue kuuluu aina pohjoisessa olevalle voimalinjalle asti biotooppi- ja elinympäristökokonaisuuteen, jossa pesinee tavallisesti ehkä neljä, parhaimpina vuosina jopa kuusi naarasta. Ruskon alueella kaakossa on yhden naaraan elinympäristö. Seuraavat esiintymät ovat pohjoisen suunnalla Selkämäellä ja etelässä Hervantajärven metsissä.

Raitiotielinjauksen ensimmäisen vaiheen liito-oravaselvityksen 24.11.2015 mukaan koko Itä-Tampereen liito-oravakanta vaihtelee välillä 30–50 ja Kaakkois-Tampereen kanta arviolta kymmenen ja kahdenkymmenen välillä.

Tampereen kaupungin hakemuksen mukaan varikon kaavatyön yhteydessä liito-oravan nykyinen suojelutaso on arvioitu sekä Hervannassa että koko Tampereen kantakaupungin tasolla huonoksi. Vaikka liito-orava on otettu huomioon metsien käsittelyssä ja kaavoituksessa 2000-luvulta alkaen, on Tampereen kantakaupungin liito-oravakanta todennäköisesti laskusuuntainen. Väheneminen johtuu erityisesti metsäisten alueiden pirstoutumisesta ja vähenemisestä sekä kulkuyhteyksien heikentymisestä ja sitä kautta liito-oravapopulaatioiden eristymisestä. Vaikka varikkoalueelta on liito-oravan jätöshavaintoja ja alue on potentiaalinen yhden naaraan elinympäristö, ei kohde ole tämän hetkisen tiedon ja havaintojen perusteella kovin merkittävässä roolissa osana liito-oravan elinympäristöä. Liito-oravan ydinalueet ovat varikkoalueen ulkopuolella. Kaavaluonnoksen mukainen varikko rikkoo myös vähiten elinympäristöjä ja kulkuyhteyksiä vaihtoehtovertailussa tutkituista sijoituspaikoista.

ELY-keskuksen hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on todettu, että kaavoitettava alue on laajempi kuin poikkeuslupahakemuksen varikkoalue. Poikkeuslupa ei anna lupaa Etuhaanpuiston ja Kytömaanpuiston hyväksi havaittujen liito-orava-alueiden pirstomiseen. Ehtojen mukaan istutettavaksi määrättyjen puiden osalta tullaan tarkistamaan, että ne ovat riittävän kookkaita ja riittävän tiheässä, jotta ne ovat toimivia liito-oravan kulkuyhteyspuina.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Poikkeus liito-oravan lajikohtaisesta suojelusta voidaan luontodirektiivin mukaan myöntää muun ohella erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt. Poikkeamisperusteeseen sisältyy poikkeamistarpeen punnintaa suhteessa suojeluintressiin. Kaupungin hakemuksen johdosta on siten ratkaistava, puoltaako kyseessä olevan varikkoalueen rakentamista riittävän suuri ja välitön yleinen tarve niin, että se oikeuttaisi siitä aiheutuvan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen. Tämän lisäksi direktiivi edellyttää, ettei tyydyttävää tulosta ole mahdollista saavuttaa lisääntymis- ja levähdyspaikkaa heikentämättä.

Varikon sijoittamisvaihtoehtoja on arvioitu laajasti. Tampereen kaupungin eri vaihtoehtojen teknisestä toteuttamistavasta ja kustannusten tasosta esittämän selvityksen luotettavuutta ei ole syytä epäillä. Hallinto-oikeuden saaman käsityksen mukaan hankkeen toteutettavuutta ja liito-oravan elinmahdollisuuksia kokonaisuutena arvioiden parempaa vaihtoehtoa kuin valittu Kauhakorvenkadun vaihtoehto, ei ole ollut.

Liito-oravia esiintyy Tampereella ja myös Hervannan alueella useissa eri paikoissa. Tehtyjen selvitysten mukaan ja huomioiden liito-oravien esiintymisen vuosittainenkin vaihtelu alueella, ja kun otetaan erityisesti huomioon lupaehdot ja lisäksi lupaehtojen mukaiset kompensaatiotoimet, poikkeamisluvasta ei aiheudu liito-oravan alueellisen tai Suomen kannan osalta suotuisan suojelutason heikentymistä.

Tampereen raitiotiehanketta on pidettävä luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna erittäin tärkeänä yleisen edun kannalta pakottavana syynä. Asiassa on esitetty riittävä selvitys siitä, että varikon toteuttamiseen ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua, eikä hanke vaaranna liito-oravan suotuisaa suojelutasoa luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

Valituksenalaista poikkeuslupa-asiaa ratkaistaessa ei ole voitu ennakoida mahdollisia tulevia poikkeuslupahakemuksia. Samoin laajemmat liito-oravan suojeluun ja elinympäristöjen säilyttämiseen liittyvät toimen­piteet ja seurantajärjestelmät eivät tule arvioitaviksi tämän yksittäisen poikkeuslupa-asian yhteydessä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Luonnonsuojelulaki 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Mäkelä, Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian, ja Virpi Juujärvi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus jättää päätöksessään niin sanottuun ekologiseen kompensaatioon liittyvät näkökulmat vähäiselle huomiolle. Koska Tampereen raitiotie on maakunnallisesti ja valtakunnallisesti hyvin merkittävä hanke, eikä varikkoalueen liito-oravien esiintymä ole lajin suotuisan suojelutason kannalta alueellisesti tai valtakunnallisesti merkittävä, olisi varikkoalueen rakentaminen saanut poikkeamisluvan mitä ilmeisemmin myös ilman kompensaatioon liittyviä toimenpiteitä. Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan ELY-keskus ovat kuitenkin käyttäneet kompensaatiota perusteluina hakemuksessaan ja päätöksessään, minkä vuoksi tuomioistuimen tulee käsitellä perusteellisemmin myös siihen liittyvät näkökohdat.

Ekologisesta kompensaatiosta ei ole liito-oravaa koskien Suomessa esimerkkitapauksia, joten Tampereen raitiotien varikon rakentaminen on linjaamassa ekologista kompensaatiota valtakunnallisesti. Tampereen raitiotien varikolla on siten merkittävää valtakunnallista tapausarvoa kompensaation näkökulmasta. Merkittävä valtakunnallinen infrahanke ei ole hyvä syy käsitellä asiaa kevyesti ja tuottaa epämääräisiä arviointiperusteita ekologisen kompensaation periaatteisiin Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2003 antamassaan päätöksessä (KHO 2003:99) todennut, että tiesuunnitelman mukaiset liito-oravan suotuisan suojelutason turvaamiseksi tehtävät lieventämistoimenpiteet velvoittivat Tiehallintoa. Päätöksessä ei viitata kompensaatioon, vaan lieventämiseen, mutta jo lieventävätkin toimet on todettu velvoittaviksi. Tämäkin päätös osaltaan perustelee sitä, miksi lieventävien ja kompensoivien toimien suhdetta sekä niiden velvoittavuutta liito-oravan suotuisan suojelutason turvaajana on käsiteltävä poikkeuslupapäätöksissä.

Kompensaationa käytettävien pönttöjen lukumäärän osalta tulee arvioida, montako pönttöä vastaa hävitettyjä alueita. Hävittävien ja kompensoivien toimenpiteiden vaikutusten vertailu ja yhteismitallistaminen on käsitelty päätöksissä hyvin suppeasti, vaikka sen pitäisi olla merkittävää kompensaatiossa. Epävarmuustekijöitä kompensaatiotoimenpiteissä, kuten toimenpiteiden tavoitteiden mahdollista epäonnistumista, ei ole käsitelty.

ELY-keskus ei perustele mitenkään sitä, miten asennettavien pönttöjen lukumäärä on saatu. Kuitenkin ympäristöministeriön julkaisussa Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa esitetään, että liito-oravien käyttämistä pesäpaikoista 61 prosenttia on koloja, 36 prosenttia risupesiä ja vain 3 prosenttia pönttöjä. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä pöntötyksiä, joissa kolopuita ja risupesiä korvataan yksi yhteen pöntöillä.

ELY-keskus ei arvioi myöskään sitä, miten elinympäristön korvaaminen pöntöllä onnistuu käytännössä. Yhdessä kolohaavassa voi esimerkiksi olla useampia koloja, jolloin puun korvaaminen pöntöllä yksi yhteen vähentää liito-oravalle soveltuvien pesäkolojen määrää merkittävästi. Kolot kestävät myös pidempään kuin pöntöt, joille pitäisi määrätä poikkeusluvassa huolto- ja seurantavelvoite. ELY-keskus ei huomioi riittävästi kompensaatioon liittyviä epävarmuuksia ja riskejä, joiden hallitsemiseksi kompensoivien toimenpiteiden pitäisi olla selvästi laajemmat ja vahvemmat. Esimerkkinä ollut suuri haapa tarjoaa myös liito-oravalle ruokaa toisin kuin ravinnoksi kelpaamaton pöntöllä varustettu kuusi.

ELY-keskuksen velvoittama pöntötettävä metsä Kauhakorvenkadun eteläpuolella ei ole liito-oravalle paras mahdollinen, sillä sen puusto on alle 15 metriä korkeaa. Edellä mainitussa ympäristöministeriön julkaisussa todetaan, että kasvava, yli 20 metrinen kuusivaltainen metsä, jossa on kolopuita ja lehtipuita, riittää liito-oravalle. Näin ollen ELY-keskuksen ehdottama kompensaatiometsä ei täytä julkaisun käsitystä liito-oravalle riittävästä metsästä.

ELY-keskus ei esitä tutkimusta tai ulkopuolista arviota siitä, miten kookkaiden kulkuyhteyspuiden korvaaminen puuistutuksilla käytännössä tapahtuu. ELY-keskus ei siis arvioi menetettävien kulkuyhteyksien ja korvaavien kulkuyhteyksien vastaavuutta. Esimerkiksi edellä mainitussa ympäristöministeriön julkaisussa todetaan, että yhdistävinä metsinä voivat toimia vähintään 10 metriä korkeat nuoren metsän kuviot. Poikkeuslupapäätöksessä olisi pitänyt määritellä esimerkiksi istutettavien puiden minimikorkeus ja huomioida lyhyempien taimien kohdalla se aika, jonka istutettavien taimien kasvaminen vie, jotta niistä kasvaa liito-oravalle kelvollisia. Tämä olisi ollut myös kompensaatiotoimiin ryhtyvän Tampereen kaupungin etujen mukaista, jotta kompensaatio saataisiin tehtyä kerralla kunnolla hyvän ohjeistuksen pohjalta.

Kompensaationa istutettavat puut kasvavat hitaasti, eivätkä ne kelpaa liito-oraville istuttamisen ajankohtana, vaan myöhemmin tulevaisuudessa, jopa vasta 20–40 vuoden päästä. Tätä ajallista kuilua ei käsitellä riittävästi päätöksissä. Nuorien taimien hyväksyminen kompensaatioksi esimerkiksi liito-oravien yhteyksien tapauksessa on hyvin epämääräistä. Päätöksiin tulisi sisällyttää istutettujen puiden seuranta- ja hoitovelvoite. Istutetut taimethan saattavat kuolla tai muutoin kasvaa sellaisiksi, että ne eivät muodosta edellytyksiä liito-oraville.

Kompensaatioksi tarjottu alue on jo nykyisellään liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Tällaista kompensaatioalueen perustamista käyttäen on vaarana, että nykyisillä elinympäristöillä ja suojelualueilla oikeutetaan uhanalaista ja rauhoitettua luontoa hävittäviä infrahankkeita Suomessa. Varikon tapauksessa kompensaatioksi osoitettuja alueita ei edes suojella luonnonsuojelulailla, vaan sitä heikommin kaavalla. Tampereen kantakaupungin alueella on kuitenkin runsaasti toimivia esimerkkejä, joiden mukaan luonnonsuojelulailla perustetut suojelualueet suojelevat tehokkaasti liito-oravia. Kompensaatioalueen perustamista luonnonsuojelualueeksi on käsiteltävä päätöksissä.

Kompensaatio voisi olla myös sitä, että perustetaan ja kehitetään uusia alueita, jotka ovat nykyisellään heikkoja kompensoitavan lajin edellytyksien kannalta. Tampereen kaupunki sijoitti ELY-keskuksen poikkeamislupapäätöksessä edellytettyjä liito-oravien pönttöjä sellaisiin puihin, joissa jo todennäköisesti oli liito-oravan pesä. Missä määrin tämä on kompensaatiota? Pöntöt tulisi ripustaa sellaisiin metsiin, joissa tällä hetkellä ei ole sopivia pesäpuita liito-oraville, jolloin kompensaatiotoimenpiteet tuottaisivat aidosti uusia edellytyksiä liito-oraville. Kompensaation ekologisia perusteita pitäisi käsitellä päätöksissä laajemmin.

Kompensaation epäonnistuminen voi pahimmillaan tarkoittaa Kaakkois-Tampereen liito-oravapopulaation pirstoutumista kahdeksi erilliseksi liito-oravapopulaatioksi. Tällä hetkellä varikon alue on tärkeä kulkuyhteyksien solmukohta Hervannasta Hallilan ja Kaukajärven suuntaan liikkuville liito-oraville. Varikon yhteyden katkeamiselle ei ole haettu korvaavaa kulkuyhteyttä, vaikka se olisi ollut juurikin kompensaatiota parhaimmillaan. Tällä hetkellä varikkoalueen itäpuolelta pohjoiseen suuntautuva yhteys voi olla vaarassa tehdyn Ruskonkehän laajennuksen myötä. Myöskään Hervannan liito-oravien vaihtoehtoista siirtymistä pohjoiseen esimerkiksi Suolijärven kautta ei ole tutkittu riittävästi. Kulkuyhteyksiä pitäisi tutkia ja kompensoida populaatiotasolla, jotta mahdolliset epäonnistumiset kompensaatiossa eivät aiheuttaisi populaatioiden pirstoutumista, joka on eniten heikentänyt liito-oravan olemassa olevia kantoja.

Seurantaa pitäisi edellyttää, jotta kompensaation toimivuus voitaisiin käytännössä todentaa. Kompensaationa toteutettavien toimenpiteiden seuranta puuttuu kokonaan sekä poikkeuslupahakemuksesta että poikkeuslupapäätöksestä. Seuranta pitäisi toteuttaa pöntötyksien ja istutuksien (esim. pönttöjen kunto, istutuksien elinvoimaisuus) osalta sekä selvittämällä niiden vaikutukset liito-oraviin. ELY-keskuksen olisi pitänyt määrätä poikkeamisluvan ehdoksi liito-oravien ja tehtyjen toimenpiteiden seurantavelvoite.

Kompensaatioon kuuluva seuranta pitäisi aloittaa jo ennen kuin poikkeamisluvan mukaista hävittämistä tehdään. Toimenpiteiden vaikutuksia liito-oraviin pitäisi seurata ainakin 5–10 vuotta hävittämisen jälkeen, jotta toimenpiteiden onnistumisesta saadaan varmuus. Koska poikkeusluvalla on valtakunnallista uutuusarvoa, tulisi seuranta toteuttaa erityisen huolellisesti. Kompensaatioon liittyvää seurantaa suositellaan lukuisissa kansallisissa julkaisuissa. Myös Euroopan unionin luontodirektiiviä koskevassa ohjeistuksessa (Environmental Directorate General 2007) korostetaan seurannan merkitystä kompensaation yhteydessä.

Lieventävät ja korvaavat toimenpiteet on käsitelty päätöksissä toisiaan vastaavina, vaikka kansainvälisesti ne erotellaan omanlaisiksi toimenpiteiden luokikseen. Yleensä lieventävät toimenpiteet kohdentuvat hankealueelle ja korvaavat toimenpiteet etäämmälle. Kansainvälisiin käytäntöihin verraten varikon tapauksessa on kyse lieventävistä eikä niinkään kompensoivista toimenpiteistä. Päätöksissä pitäisi jo käsitteellisestikin eritellä asiaa perusteellisemmin, jotta tulevaisuuden mahdollisten käytäntöjen arviointiperusteet muodostuisivat jäsentyneemmin. Lieventävät toimenpiteet tehdään hankealueelle ja korvaavat toimenpiteet esimerkiksi koko populaation alueelle Kaakkois-Tampereella.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on katsonut, että poikkeamislupaa koskevaa päätöstä ei voida pitää lainvastaisena valituksessa esitettyjen kompensaatioon liittyvien näkökohtien perusteella, ja valitus tulee aiheettomana hylätä.

Lausunnossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Komission oppaassa "Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC" on käsitelty kompensoivien toimenpiteiden käyttöä poikkeuslupien yhteydessä. Oppaassa todetaan, että kompensoivien toimien käyttöä ei ole mainittu luontodirektiivin 16 artiklassa, ja ne eivät siten ole pakollisia. Ne eivät myöskään voi sivuuttaa luontodirektiivin 16 artiklan mukaisia poikkeamisedellytyksiä. Kompensoivilla toimilla voidaan kuitenkin varmistaa, että heikentävää vaikutusta lajin suojelutasolle ei aiheudu. ELY-keskus on ottanut päätöksen ehdoiksi hakijan esittämät kompensaatio­toimet, koska niillä voidaan vähentää liito-oravalle aiheutuvia haittoja.

Suurin poikkeusluvasta liito-oravakannalle aiheutuva riski on kulku­yhteyksien häviäminen. Tästä syystä poikkeusluvan ehtoihin on kirjattu puustoisten kulkuyhteysalueiden ylläpitäminen ja tarvittaessa kehittäminen. Päätöksessä on nimenomaisesti edellytetty kulkuyhteyksien yllä­pitämistä ja ELY-keskuksen hyväksyntää puiden istutussuunnitelmalle. Kulkuyhteyksien säilyttäminen on poikkeusluvan ehdoilla varmistettu.

Kompensoiviin toimenpiteisiin liittyy väistämättä epävarmuustekijöitä, ja liito-oravan esiintymiseen alueella vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin nyt käsiteltävänä olevalla päätöksellä myönnetty poikkeuslupa. Päätöksen mukaisten kompensoivien toimenpiteiden tiedetään kuitenkin parantavan liito-oravan menestymisen edellytyksiä. Kun otetaan huomioon poikkeusluvalla hävitettävän alueen suhteellisen vähäinen merkitys liito-oravan elinympäristönä, poikkeusluvan mukaiset kompensoivat toimet ovat oikeasuhtaisia poikkeusluvasta aiheutuviin vaikutuksiin nähden.

Valittaja katsoo, että ELY-keskus ja hallinto-oikeus linjaavat ekologiseen kompensaatioon liittyvää luonnonsuojelupolitiikkaa Suomessa. Poliittisten linjausten tekeminen ei ole ELY-keskuksen tehtävä, eikä yksittäisellä päätöksellä voi katsoa olevan sellaista merkitystä kuin valittaja esittää. ELY-keskus on tehnyt ratkaisunsa asiassa voimassa olevan lainsäädännön ja käytettävissä olevan luonnontieteellisen tiedon perusteella.

Tampereen kaupunki on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa se on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja katsonut, että valitus tulee hylätä.

Vastineessa todetaan muun ohella seuraavaa:

Hervannan kaupunginosan raitiotien varikon tonttia koskevan asemakaavaehdotuksen nro 8600 hyväksymisen yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi toivomusponnen, jonka mukaan liito-oravan suojelua kehitetään yhteistyössä luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelujärjestöjen kanssa. Poikkeuslupaan kirjattujen velvoitteiden lisäksi asemakaava-alueella ollaan toteuttamassa myös muita kompensoivia toimenpiteitä. Tampereen kaupungilla on vakaa aikomus järjestää mm. kompensaation toteutumisen seuranta.

Varikko on keskeinen, erottamaton osa raitiotiejärjestelmän toteuttamista. Raitiotiehankkeella on merkittävä yhteiskunnallinen merkitys Tampereen kaupunkiseudulla. Raitiotiehanke vaikuttaa merkittävästi kuntalaisten arjen sujuvuuteen sekä alueiden ja palveluiden saavutettavuuteen. Raitiotiehankkeen odotetaan omalta osaltaan edistävän kestävän alue- ja yhdyskuntarakenteen toteutumista sekä vahvistavan kaupungin elinvoimaisuutta, vetovoimaisuutta ja imagoa. Hanke on todettu taloudellisesti kannattavaksi. Maan hallitus on kehysriihessä huhtikuussa 2016 luvannut hankkeelle valtion investointituen. Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisiin ilmastosopimuksiin, joiden tavoitteita Tampereen raitiotiehanke konkreettisesti toteuttaa.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön muun ohella luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi). Lain 4 §:n mukaan on sen lisäksi mitä siinä säädetään, voimassa, mitä Suomea velvoittavissa kansainvälisissä luonnon tai siihen kuuluvien luonnonvaraisten eliölajien suojelua koskevissa sopimuksissa on määrätty.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan lain tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Pykälän 3 momentin mukaan eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään.

Lain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin eläinlajeihin kuuluu liito-orava (Pteromys volans).

Saman pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan poikkeus voidaan myöntää, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, muun ohella kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission direktiivin soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007).

Saatu selvitys

Tampereen kaupunki on 26.6.2015 toimittanut Pirkanmaan ELY-keskukselle hakemuksen poiketa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesta kiellosta hävittää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka-alue raitiotien varikon rakentamiseksi. Hakemus on koskenut asemakaavamuutoksen nro 8600 mukaista raitiotien varikon tonttia. Varikkoalueelta on havaintojen perusteella löydetty kahdeksan liito-oravan kolopuuta ja kolme pönttöpuuta. Nämä häviävät, kun varikko toteutetaan. Lisäksi varikkotontin eteläpuolella on neljä kolopuuta ja yksi risupesäpuu, joiden häviämisen puuston kaataminen varikkoalueella saattaa myös aiheuttaa.

Tampereen kaupunki on 17.11.2015 toimittanut ELY-keskukselle 4.11.2015 päivätyn hakemuksen tarkistuksen. Tarkistetun hakemuksen kohdassa 5.4 on käsitelty kompensaatiota ja hakemuksen liitteenä on ollut muun ohella kompensaatiotoimenpiteitä eli pöntötettävää metsää ja korvaavia liito-oravan kulkuyhteyksiä kuvaava kartta sekä asemakaavaluonnos. Hakemuksen mukaan kaava-alueen rajaus on varikon tonttia laajempi, jotta suunnittelualueelta löydetyt liito-oravan pesintäpaikat sekä liito-oravan kulkuyhteydet varikon ympäristössä saadaan turvattua.

ELY-keskus on päätöksellään 18.12.2015 myöntänyt Tampereen kaupungille luvan poiketa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta Kauhakorvenkadun varikkoalueella. Päätökseen sisältyvän määräyksen 4 mukaan hakijan tulee asettaa liito-oravalle sopivia pönttöjä Kauhakorvenkadun eteläpuoleiseen metsikköön ja Kytömaanpuiston itäosaan. Päätöksen määräys 5 koskee puolestaan liito-oravalle soveltuvien puustoisten kulkuyhteysalueiden ylläpitoa ja kehittämistä istutuksin. Puiden istutukset tulee toteuttaa ELY-keskuksen hyväksymän yksityiskohtaisen suunnitelman mukaisesti.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Luontodirektiivin 16 artiklassa säädetyt perusteet, joiden nojalla muun ohella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, on saatettu kansallisesti voimaan luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin viittaussäännöksellä. Kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä, jotta poikkeus voidaan myöntää. Edellytysten täyttymistä tulee arvioida kunkin edellytyksen osalta erikseen.

Valituksessa ei ole kiistetty poikkeamisen edellytysten täyttymistä sinänsä. Valituksessa on kuitenkin vaadittu hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätösten kumoamista sillä perusteella, että kompensoivia toimen­piteitä koskevia poikkeusluvan määräyksiä on pidetty valituksessa tarkemmin yksilöidyiltä osin puutteellisina ja virheellisinä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on siten kysymys valituksessa tarkoitetuista poikkeusluvan kompensoivia toimenpiteitä koskevista määräyksistä ja niiden merkityksestä puheena olevan poikkeusluvan myöntämisen kannalta.

Komission antamassa luontodirektiiviä koskevassa ohjeessa (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007) on todettu, että luontodirektiivissä ei mainita kompensoivia toimenpiteitä, mutta ne voivat kuitenkin olla osa lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämis- ja heikentämiskiellosta poikkeamista koskevan luvan tarpeen harkintaa. Kompensoivilla toimenpiteillä voidaan turvata lajin suotuisa suojelun taso paikallisesti tai laajemmin lajin levinneisyysalueella. Toimenpiteillä ei voi korvata poikkeamisen edellytyksiä miltään osin.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisen poikkeusluvan hakijan tulee hakemuksessaan esittää asian ratkaisemisen kannalta riittävä selvitys muun muassa hankkeen vaikutuksista ja poikkeamisen edellytysten täyttymisestä. Hakemuksessa esitetyillä kompensoivilla toimen­piteillä eli toimenpiteillä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämisen tai hävittämisen korvaamiseksi voi olla komission ohjeen mukaisesti merkitystä arvioitaessa poikkeusluvan tarvetta ja pyrittäessä turvaamaan, että poikkeamisella ei aiheuteta haittaa lajin suotuisan suojelun tason säilymiselle. ELY-keskuksen on siten tullut ottaa Tampereen kaupungin hakemuksessa kompensaatiosta esitetty poikkeuslupaharkinnassa huomioon.

Kompensoivat toimenpiteet eivät kuitenkaan voi korvata poikkeamisen edellytyksiä miltään osin. Koska kaikkien luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen poikkeamisen edellytysten on Kauhakorvenkadun varikkoaluetta koskevan hakemuksen perusteella voitu katsoa täyttyvän, ei ELY-keskuksen ole enää ollut tarpeen edellyttää hakijalta enempää selvitystä kompensoivista toimenpiteistä tai niiden perusteista taikka asettaa lupapäätöksessä tarkempia määräyksiä kompensoivien toimenpiteiden toteuttamisesta. Poikkeuslupaa koskevaa asiaa ei siten ole valituksessa esitetyllä tavoin syytä palauttaa ELY-keskukselle lupaan sisältyvien kompensoivien toimenpiteiden uudelleen arvioimiseksi ja perustelemiseksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 12.4.2017