Muu päätös 1713/2017

Yleiskaavaa koskeva asia (Pihtipudas)

Antopäivä: 13.4.2017
Taltionumero: 1713
Diaarinumero: 2705/1/16

Asia Yleiskaavaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen 50 asiakumppaniaan

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.7.2016 nro 16/0305/2

Asian aikaisempi käsittely

Pihtiputaan kunnanvaltuusto on 26.10.2015 tekemällään päätöksellä (§ 71) hyväksynyt Ilosjoen tuulivoimapuiston osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään täällä kysymyksessä olevalta osin seuraavasti:

3. Kaavan sisällöllinen lainmukaisuus

3.1. Sovellettavat säännökset, esityöt ja viranomaisohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön;

6) elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan lain 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 141/2010 vp) mukaan edellytyksenä 77 a §:ssä tarkoitetun määräyksen sisällyttämiselle yleiskaavaan olisi, että yleiskaavan voidaan arvioida olevan riittävä suunnitteluväline ohjaamaan rakentamista alueella. Riittävyyttä arvioitaessa otettaisiin huomioon kohteena olevan alueen olosuhteet sekä suunnitellun rakentamisen määrä ja tehokkuus. Tästä seuraa, että yleiskaava tulisi ehdotetulla tavoin kyseeseen tilanteissa, joissa yleiskaava on mittakaavaltaan ja esitystavaltaan soveltuva kaavamuoto tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Yleiskaava soveltuisi tuulivoimarakentamisen ohjaukseen lähinnä vesialueilla ja tietyissä tilanteissa myös maa-alueilla, jotka sijaitsevat riittävän etäällä asutuksesta ja muusta siihen rinnasteisesta tai muita erityispiirteitä omaavasta maankäytöstä. Edellytyksenä olisi myös, ettei alueella ole muuta maankäyttöä, jonka yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa vaatisi yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Siten esimerkiksi taajamien läheisyydessä tai alueilla, joihin kohdistuu rakentamispaineita, ei yleiskaavan käyttäminen esityksessä tarkoitetulla tavalla tuulivoimalan rakennusluvan myöntämisperusteena olisi yleensä mahdollista. Keskeistä on myös, että tuulivoimarakentamisen vaikutukset on ylipäänsä mahdollista arvioida yleiskaavoituksen yhteydessä lain 9 §:n edellyttämällä tavalla.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvi­valenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvo (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla on 2 §:n 2 momentin mukaan ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimarakentamisen suunnittelu" todennut, ettei edellä mainittu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antama päätös suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Ohjeen mukaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjearvot ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla voidaan tunnistaa tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Ohjeessa 4/2012 esitettyjen suunnitteluohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB. Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohje­arvoon vertaamista. Ohjeen mukaan sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on tullut voimaan 28.2.2014 ja on voimassa toistaiseksi. Ohjetta voidaan hyödyntää meluvaikutusten ja melulle altistumisen arvioinnissa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, rakennuslupaharkinnassa ja ympäristölupamenettelyssä.

Ohjeen 2/2014 mukaan melumallinnuksen epävarmuus sisällytetään laskennan lähtöarvoina käytettyyn tuulivoimaloiden melupäästön lukuarvoon. Ohjeen kohdassa, joka koskee melumallinnusta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, todetaan, että tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400–14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön (äänitehotaso) takuuarvoja. Äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin, eikä niiden tarkastelua tässä yhteydessä edellytetä. Sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Kapeakaistaisuus/tonaalisuus arvioidaan ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melupäästön mittausohjeen mukaan. Muussa tapauksessa sanktiota ei sovelleta melun mallinnuksessa. Laskennan vaakaresoluutiona käytetään lukuarvoa 1,0 m ja pystyresoluutiona lukuarvoa 2,5 m. Maaston topografia tulee perustua ensisijaisesti laserkeilattuun aineostoon. Mikäli maastosta ei ole saatavissa kartta-aineistoa edellä mainitulla tarkkuudella, mallinnuksessa käytetään tarkinta mahdollista maaston vaaka- ja pystyresoluutiota.

Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista antaman, 15.5.2015 voimaan tulleen asetuksen 545/2015 1 §:n mukaan asetusta sovelletaan terveydensuojelulain nojalla tehtävään asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden valvontaan. Asetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan asunnon tai muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden todentamiseen sisämelun päivä- ja yöajan keskiäänitasoon sovelletaan liitteen 2 taulukon 1 toimenpiderajoja. Asetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan yöaikainen (klo 22–7) musiikkimelu tai muu vastaava mahdollisesti unihäiriötä aiheuttava melu, joka erottuu selvästi taustamelusta, ei saa ylittää 25 dB yhden tunnin keskiäänitasona LAeq, 1 h , (klo 22–7) mitattuna niissä tiloissa, jotka on tarkoitettu nukkumiseen. Asetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan teknisten laitteiden aiheuttama melu asuinhuoneissa ei saa ylittää liitteen 2 taulukoiden 1 ja 2 arvoja. Teknisten laitteiden yöaikaisen melun enimmäis-taso LAFmax (klo 22–7) ei saa ylittää 33 dB. Jos melua esiintyy yöaikaan satunnaisesti tai harvoin, arvot saavat olla tätä suurempia kuitenkin siten, että yli 45 dB tasoja ei esiinny lainkaan.

Mainitun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteen 2 taulukon 1 mukaiset toimenpiderajat ovat asuinhuoneistossa (asuinhuoneet ja oleskelutilat) päiväajalla (klo 7–22) 35 dB ja yöajalla (klo 22–7) 30 dB.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.4. erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina.

3.2. Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva yleisselvitys

Ilosjoen tuulivoimapuiston kaava-alue sijaitsee noin 10 kilometrin etäisyydellä Pihtiputaan keskustasta etelään. Kaava-alueen koko on noin 800 hehtaaria. Lähimmät asutuskeskittymät sijaitsevat suunnittelualueen luoteispuolella Linnaperän alueella, pohjoispuolella Niemenkylän alueella sekä koillispuolella Ilosjoen kyläalueella. Suunnittelun tavoitteena on toteuttaa tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen sekä lieventää rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 19.12.2014 päättänyt, että Tuulipuisto Pihtipudas Oy:n osalta ei sovelleta ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaista arviointimenettelyä.

Keski-Suomen maakuntakaavassa suunnittelualueelle on osoitettu kalliokiviainesten ottovyöhyke eo/2/3 sekä ulkoilureitti. Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavassa osoitettu arvokas kallioalue (ge/1) sijoittuu osittain suunnittelualueelle. Kaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja -esiintymien säilyminen. Suunnittelualue sijoittuu suurimmaksi osaksi Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimapuiston alueelle (tv). Merkinnällä on osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuva alue. Alueen välittömään läheisyyteen on osoitettu turvetuotantoon soveltuva alue (tu).

Ilosjoen tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue on osoitettu suurimmaksi osaksi maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi M-1. Alueelle on osoitettu kahdeksan tuulivoimalan aluetta tv-1, joille saa sijoittaa kullekin yhden tuulivoimalan. Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimalan kokonaiskorkeus saa olla enintään 215 metriä. Kaavassa on lisäksi osoitettu muun muassa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita luo, arvokas harjualue tai muu geologinen muodostelma ge sekä maa-ainesten ottoalueita EO. Kaavan yleismääräysten mukaan yleiskaavaa saa käyttää osayleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77 a §). Rakennuslupa voidaan myöntää suoraan yleiskaavan perusteella voimalatyypille, joka on kaavoitusprosessin aikana tarkastelussa ollut voimalavaihtoehto tai vaikutuksiltaan kyseistä voimalatyyppiä vastaava tai vaikutukseltaan vähäisempi sekä tuulivoimalapuistokokonaisuudelle, jonka tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset melun ja muiden vaikutusten osalta eivät ylitä kaavaratkaisun perusteena olevien mallinnusten ja selvitysten raja-arvoja. Meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi alueen suunnittelussa ja toteuttamisessa on noudatettava valtioneuvoston päätöstä melutasojen ohjearvoista sekä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamista koskevia ulkomelutason suositusohjearvoja sekä sosiaali- ja terveysministeriön asettamia sisämelun ohjearvoja.

3.3. Kaavan vaikutusten arviointiin liittyviä selvityksiä

FCG on laatinut Ilosjoen tuulivoimahankkeesta melu- ja varjostusmallinnukset. Siinä on todettu, että tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO-laskentaohjelmalla ISO 9613-2 standardin mukaisesti. Äänenpainetasot on mallinnettu käyttäen napakorkeuksiltaan 147 metriä korkeita voimaloita. Lähtötietoina on käytetty tuulivoimalaitosvalmistaja Vestas A126 voimalaa. Laskelmissa tuulivoimalan äänitehotaso LWA on 106,0 dB. Voimalan numero 6 äänitehotasoon on lisätty + 2 dB voimalan sijaitessa yli 60 metriä korkeammalla suhteessa melulle altistuvan kohteen maanpinnan korkeuteen. Lähtötietoina on ilmoitettu, että kyseinen voimalatyyppi ei tuota kapeakaistaista tai impulssimaista melua eikä merkityksellistä sykintää (amplitudimodulaatio). Matalataajuisen melun tarkastelu arvioitiin huomioiden asuinrakennusten ääneneristävyys. Varjostusvaikutuksia mallinnettiin sekä ilman puuston vaikutusta että puuston vaikutus huomioiden. Mallinnusten tulosten perusteella lähimpien asuinrakennusten pihapiirissä melutasot ovat laskelmien mukaan alle 40 dB(A). Kahden (kaavaselostuksen mukaan kolmen) lähimmän lomarakennuksen kohdalla melutasot ylittävät laskelmien mukaan 35 dB(A). Äänitasot jäävät matalilla taajuuksilla kaikissa tarkastelluissa rakennuksissa sisällä alle ohjearvon kun huomioidaan rakenteiden ääneneristävyys. Tuulivoimaloiden läheisyydessä sijaitsevien asuinrakennusten kohdalla varjostustunnit ovat "real case, no forest"-laskentatulosten perusteella alle 8 tuntia vuodessa kaikissa tarkastelukohteissa.

Kunnanvaltuuston hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on todettu, että ympäristöministeriön melun mallintamisohjeen 2/2014 mukainen laskentakaava perustuu ihanneolosuhteisiin, joissa ympäristö on tasainen. Maan pinnan muodot voivat ilmetä ainoastaan äänen kulkeutumista rajoittavana esteenä.

(= = =)

Kaavaselostuksessa on todettu, että voimalan 7 tv-alueelle sijoittuu metsä- ja vesilain mukainen lähde ja sen lähiympäristö.

Kunnanvaltuuston hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on todettu, että tuulivoimalan 7 alueelle tv sijoittuu lähde, jonka ympäristö on ojitettu. Voimalan pystytyskenttä sijoittuu ojikon puolelle, joten se ei vaikuta lähteen vesioloihin. Lisäksi on todettu, että Ilosjoen tuulivoima-alueen melualueet eivät ulotu valittajien hevostilan alueelle.

(= = =)

3.4. Hallinto-oikeuden johtopäätökset

3.4.1. Selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaavan vaikutukset on riittävästi selvitetty muun muassa alueelle osoitettujen ja ympäristössä jo olevien maankäyttötarpeiden yhteen sovittamisen arvioimiseksi. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Kun kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:ssä tarkoitettu tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava, on selvitysten riittävyyden arvioinnissa otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaiset tuulivoimakaavan sisältövaatimukset.

Melun vaikutusarviointi on Ilosjoen tuulivoimapuiston alueella suoritettu yleisesti sovellettavan melun mallintamista koskevan menetelmän ISO 9613-2 avulla. Menetelmä on ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukainen keino arvioida voimaloiden melupäästöjä. Melutason lähtö­arvoina on käytetty valmistajan ilmoittamaa äänitehotasoa. Äänitehotaso ei ole sama kuin tuulivoimamelun mallintamisesta annetuissa ohjeissa mainittu takuuarvo. Lähtöarvona on ohjeen mukaan mahdollista käyttää myös ympäristöministeriön mittausohjeen (Tuulivoimaloiden melupäästön todentaminen mittaamalla. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2014) mukaisesti mitattuja arvoja, joten varsinaisen takuuarvon käyttäminen lähtöarvona ei ole ehdotonta, vaikkakin ensisijainen vaihtoehto.

Saatuja tuloksia on verrattu ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskevassa ohjeessa 4/2012 esitettyihin melun suunnitteluohjearvoihin. Ohjeen 4/2012 mukaan mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli tonaalista, kapeakaistaista, impulssimaista tai amplitudimoduloitunutta, lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Melumallinnuksessa ei ole tehty 5 dB:n lisäystä.

Ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukaan melun impulssimaisuuden ja amplitudimodulaation vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan häiritsevyyskorjaus voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Melumallinnuksen mukaan lähtötietona ei ole todettavissa näitä erityispiirteitä. Häiritsevyyskorjausta ei automaattisesti lisätä mallinnettuun melutasoon, sillä tuulivoimaloiden melun häiritsevyys on huomioitu jo suunnitteluohjearvoja määriteltäessä.

Kunnanhallituksen lausunnon mukaan melumallinnus on laadittu ympäristöhallinnon ohjeen 2/2014 ja voimassa olevien standardien mukaisesti myös maaston huomioon ottamisen osalta. Valittajat ovat esittäneet melumallinnusten osalta kaksi Denis Siposen asiantuntijalausuntoa. Lausunnoissa on todettu muun muassa, että melumallinnuksessa ei ole voinut takuuarvona käyttää laitevalmistajan ilmoittamaa äänitehotasoa LWA. Takuuarvo LWAd määritellään standardin IEC 61400-14 mukaisesti, eikä sitä missään nimessä muuteta suoraan valmistajan toimittamasta äänitehotasosta. Takuuarvo on mahdollista laatia ainoastaan usean tuulivoimalayksilön mittauksista. Valmistajan omassakin asiakirjassa todetaan, että ilmoitettuja äänitehotasoja ei voida käyttää takuuarvoina. Valittajien esittämän asiantuntijalausunnon mukaan maaston muotojen huomioimisessa on myös puutteita, jotka vääristävät mallinnustuloksia.

Hallinto-oikeus toteaa, että kaavamääräyksissä on myös rakennuslupavaiheessa edellytetty meluselvityksen tekemistä valitulla voimalatyypillä ja sen varmistamista, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua. Tähän nähden meluselvitystä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla ja kaavan laillisuuden arvioimiseksi riittämättömänä, vaikka kaavan laatijan asiantuntijoilla ja valittajien asiantuntijalla on ollut eri käsitys meluselvityksen lähtöarvoista ja käytetyistä arviointimenetelmistä.

Edellä mainituilla perusteilla tehtyjen selvitysten perusteella saadaan riittävän luotettavaa tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden käytönaikaisista asuinalueilla vallitsevista melutasoista.

(= = =)

3.4.2. Melu ja välke

Tuulivoimaloiden sijoittamista koskevissa säännöksissä tai viranomaisten antamissa ohjeissa ja määräyksissä ei ole mainintaa valituksessa mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä tai muistakaan metrimääräisistä suojaetäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan tapauskohtaisesti erikseen laadittujen selvitysten ja kaavassa annettujen kaavamääräysten perusteella.

Suoritettujen melumallinnusten perusteella ohjearvot ylittyvät kaavan vaikutusalueella vain yksittäisten rakennusten kohdalla. Mallinnukset ovat kuitenkin aina suuntaa-antavia ja ne voivat olla myös sillä tavoin puutteellisia, ettei suoritettu mallinnus täysin vastaa hankkeen toteuttamisen jälkeen suoritettavien melumittausten mukaisia melutasoja. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukainen melutason ohjearvon ylittyminenkään ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa siten, että asumisen ja tuulivoimalarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että melutason ohjearvot ovat ainoastaan suositusluonteisia.

Tuulivoimayleiskaavaan liitetyn kaavamääräyksen mukaan ennen rakennusluvan myöntämistä tulee varmistaa, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua, jolloin lähtökohtaisesti melun aiheuttama haittavaikutus minimoituu. Tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset melun ja muiden vaikutusten osalta eivät myöskään voi ylittää kaavaratkaisun perusteena olevien mallinnusten ja selvitysten raja-arvoja. Nämä kaavamääräykset on mahdollista ottaa huomioon arvioitaessa kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Välkemallinnuksen mukaan vuotuinen välkemäärä jää vähäiseksi.

(= = =)

3.4.4. Muut valitusperusteet

Tuulivoimayleiskaavan alue on pääasiassa metsätalouskäytössä eikä melusta annettujen suunnitteluohjearvojen ylityksiä tapahdu olemassa olevilla yhtenäisemmillä asuinalueilla. Tähän nähden hankkeen meluvaikutusten seurauksena oleva mahdollinen rakentamisrajoitus ei ole kohtuuton.

(= = =)

3.4.5. Yhteenveto

Hallinto-oikeus ei voi kumota valtuuston hyväksymää lainmukaista kaavaa sillä perusteella, että toisenlainen kaavaratkaisu olisi valittajien käsityksen mukaan tarkoituksenmukaisempi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon meluhaittojen ehkäisemiseksi annetut kaavamääräykset, kaava on toteutettavissa siten, että se valituksenalaisilta osin täyttää terveellistä, turvallista ja viihtyisää elinympäristöä, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä ympäristö-haittojen vähentämistä koskevat sisältövaatimukset. Kaava ei aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kunnanvaltuuston päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

4. Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen valittajille ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 4 §, 90 § (1375/2007) ja 92 §

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 24 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 30.11.2000 ja niiden tarkistamisesta 13.11.2008

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Mäkelä, Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian, ja Virpi Juujärvi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Valittajien oikeudenkäyntikulut on korvattava.

Vaatimuksiensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kunnanvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset perustuvat virheellisiin tietoihin ja selvityksiin. Kaavan laatimisen yhteydessä tehdyt meluselvitykset ja -mallinnukset ovat virheellisiä. Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä pelkästään kaavan laatijan esittämään eikä ole ottanut huomioon valittajien esittämää asiantuntijalausuntoa.

Akustiikan diplomi-insinööri Denis Siposen 24.11.2015, 15.3.2016 ja 29.7.2016 antamissa asiantuntijalausunnoissa on löydetty puutteita kaavaa varten laaditussa melumallinnuksessa. Melumallinnuksessa on käytetty lähtöarvona virheellisesti äänitehotasoa LWA eikä takuuarvotasoa LWAd, mikä johtaa liian alhaiseen mallinnustulokseen. Melumallinnuksessa ei ole käsitelty mallinnettavan tuulivoimalatyypin aiheuttaman melun mahdollista kapeakaistaisuutta. Melumallinnuksessa ei ole myöskään otettu huomioon merkityksellistä sykintää, laskennan epävarmuutta eikä maastonmuotoja.

Sillä, että kaavamääräyksissä on myös edellytetty, että rakennuslupavaiheessa tehdään meluselvitys valituilla voimalatyypeillä ja varmistetaan, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua, ei voida perustella puutteellisen melumallinnuksen hyväksymistä. Koska rakennuslupa voidaan myöntää suoraan kaavan perusteella, on kaavan nimenomaisesti perustuttava laissa säädettyihin riittäviin selvityksiin.

Hallinto-oikeus ei ole antanut mitään merkitystä suojaetäisyyksille. Alle kahden kilometrin etäisyydellä tuulivoimapuistosta sijaitsee 29 vakituista asuntoa ja 14 loma-asuntoa.

Kaavan laatija ei ole esittänyt, miten tuulivoimaloiden tekninen huolto on mahdollista toteuttaa. Selvityksistä ei ilmene, miten tieyhteys tuulivoimapuistoon on tarkoitus toteuttaa.

Voimalan numero 7 lähellä olevaa lähdettä ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon, vaikka se on mainittu luontoselvityksessä. Hankkeen meluvaikutusten seurauksena oleva rakentamisrajoitus alentaa kiinteistöjen arvoja ja aiheuttaa myös tällä perusteella kohtuutonta haittaa maanomistajille.

Pihtiputaan kunnanhallitus on antanut selityksen, jonka liitteenä on FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n vastine. Kunnanhallitus on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä. Valittajat eivät ole vedonneet tekniseen huollon järjestämistä koskevaan seikkaan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. Teknistä huoltoa koskevaan seikkaan on vedottu valittajien hallinto-oikeudelle antamassa vastaselityksessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki voimaloiden tieyhteyden ja teknisen huollon järjestämistä koskevaa valitusperustetta.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian muilta osin.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäynti­kulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat vasta hallinto-oikeudelle valitusajan jälkeen antamassaan vastaselityksessä kunnanhallituksen lausuntoa kommentoidessaan tuoneet esiin myös sen perusteen, ettei tiestön järjestämistä tuulivoimaloille ole selvitetty. Tämä valitusperuste on uudistettu valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja sen tueksi on esitetty uusia näkökohtia. Koska voimaloiden tieyhteyttä ja teknistä huoltoa koskeva valitusperuste on esitetty vasta kunnanvaltuuston päätöstä koskevan valitusajan päättymisen jälkeen, valitus tällä perusteella tehtynä on jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.

 
Julkaistu 13.4.2017