Muu päätös 1711/2017

Vesitalouslupaa koskevat valitukset (Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamot, Karvia)

Antopäivä: 13.4.2017
Taltionumero: 1711
Diaarinumero: 538/1/16, 548/1/16, 550/1/16, 551/1/16, 552/1/16 ja 553/1/16

Asia Vesitalouslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Pro Pohjankangas ry

2. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

3. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kala­talouspalvelut -yksikkö

4. Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry, Kankaanpään seudun luonnonystävät ry ja Karvianjoen kalastusalue

5. Karvian kunta ja sen asiakirjoista ilmenevät asiakumppanit

6. Lakeuden Vesi Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 25.1.2016 nro 16/0010/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 23.4.2014 viraston ympäristölupavastuualueella vesilain (264/1961) nojalla tehdyillä päätöksillään nrot 54/2014/2, 55/2014/2 ja 56/2014/2 jättänyt Elliharjun vedenottamoa koskevan Lakeuden Vesi Oy:n hakemuksen käsittelyn sikseen ja myöntänyt yhtiölle luvan Kantinkankaan ja Kauraharjun pohjavedenottamoiden rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen niistä seuraavasti:

Kantinkankaan vedenottamo ja sitä koskevat lupamääräykset

Aluehallintovirasto on myöntänyt Lakeuden Vesi Oy:lle luvan Kantinkankaan pohjavedenottamon rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen siitä lupamääräyksessä 1 sanotun määrän hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Karvian kunnassa. Aluehallintovirasto on myöntänyt päätöksestä ilmenevät käyttöoikeudet ja määrännyt korvauksista.

Päätökseen sisältyy 20 lupamääräystä, joista määräykset 1–11 ja 20 kuuluvat seuraavasti:

Veden ottaminen

1. Pohjavettä saa ottaa Kantinkankaan vedenottamosta kuukausikeski­arvona laskettuna enintään 2 000 m3/d siten, että vedenottoalueelta PK1 saa ottaa vettä enintään 400 m3/d ja vedenottoalueelta PK3 enintään 1 600 m3/d kuukausikeskiarvoina laskettuna.

2. Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei vedenotosta aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä.

3. Vedenottamo on varustettava näytteenottohanoilla ja luotettavilla kaivokohtaisilla vesimäärän mittauslaitteilla.

4. Otetuista vuorokausittaisista vesimääristä (m3/d) on pidettävä kirjaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Vedenottamoalueet

5. Vedenottamoalueet on aidattava ja varustettava selvästi näkyvillä tauluilla, joista käy ilmi ottamon omistaja ja tarpeelliset yhteystiedot. Vedenottamoalueilla ei saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon liittyvää toimintaa.

Tarkkailu

6. Pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta sekä veden ottamisen vaikutuksia kaivoihin, luontoarvoihin ja taimenkantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava viimeistään kolme kuukautta ennen vedenoton aloittamista.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen veden oton aloittamista.

7. Tarkkailutulokset ja tiedot otetuista vesimääristä ja niistä laaditut vuosiyhteenvedot on toimitettava vuosittain Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Karvian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä pyydettäessä annettava tiedoksi niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea.

Haittojen estäminen ja kompensointi

8. Ennen toiminnan aloittamista Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tulee tehdä suunnitelma aikatauluineen suunnitelmassa mainittujen ottamon lähialueella sijaitsevien kiinteistöjen liittämisestä vesijohtoverkostoon kaivoveden loppumisesta tai laadun heikkenemisestä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.

9. Mikäli lupamääräyksissä 6 tarkoitetussa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että pohjaveden ottamisesta aiheutuu kaivoveden määrän olennaista vähenemistä tai laadun heikkenemistä kiinteistöillä, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon, on luvan saajan ilmoitettava asiasta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Karvian kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille ja ryhdyttävä toimenpiteisiin kiinteistöjen talousveden saannin turvaamiseksi.

10. Luvan saaja vastaa lupamääräyksessä 8 tarkoitetusta suunnitelmasta ja vesijohtoverkkoon liittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Kiinteistön omistajat vastaavat kiinteistöllä sijaitsevan vesijohdon kunnossapidosta aiheutuvista kustannuksista. Johdettavasta vesimäärästä saa kiinteistön aikaisempaa kulutusta vastaavan vesimäärän osalta periä enintään hinnan, joka vastaa annettavan veden osuutta ottamon käyttökustannuksista.

11. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä 3 000 euroa kalatalousmaksua Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi hankkeen vaikutusalueen taimenkannoille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

(---)

Kunnossapito

20. Pohjaveden ottamoon, pohjavesien tarkkailuun ja vedenottamoalueeseen kuuluvat rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa sekä alue muiltakin osin on pidettävä mahdollisimman puhtaana. Kaikki pohjavedenottamoa varten tarpeelliset aineet ja tarvikkeet on sijoitettava ja varastoitava niin, etteivät ne aiheuta vaaraa pohjavedelle.

Kauraharjun vedenottamo

Aluehallintovirasto on myöntänyt Lakeuden Vesi Oy:lle luvan Kauraharjun pohjavedenottamon rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen siitä lupamääräyksessä 1 sanotun määrän hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Karvian kunnassa. Aluehallintovirasto on myöntänyt päätöksestä ilmenevät käyttöoikeudet ja määrännyt korvauksista.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Lakeuden Vesi Oy:lle luvan poiketa vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesta, Karvianjoen etelärannalla kiinteistöllä 230-410-9-227, oikeastaan 230-401-9-227, sijaitsevan lähteen muuttamiskiellosta.

Päätökseen sisältyy 19 lupamääräystä, joista määräykset 1–11 ja 19 kuuluvat seuraavasti:

Veden ottaminen

1. Pohjavettä saa ottaa Kauraharjun vedenottamosta kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 2 500 m3/d.

2. Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei vedenotosta aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä

3. Vedenottamo on varustettava näytteenottohanoilla ja vesimäärän mittauslaitteilla.

4. Otetuista vuorokausittaisista vesimääristä (m3­/d) on pidettävä kirjaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Vedenottamoalue

5. Vedenottamo on aidattava ja varustettava selvästi näkyvillä tauluilla, joista käy ilmi ottamon omistaja ja tarpeelliset yhteystiedot. Vedenottamoalueella ei saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon liittyvää toimintaa.

Tarkkailu

6. Pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta sekä veden ottamisen vaikutuksia alueen kaivoihin, luontoarvoihin, taimenkantoihin ja Karvianjoen etelärannalla kiinteistöllä 230-410-9-227, oikeastaan 230-401-9-227, sijaitsevaan lähteeseen on tarkkailtava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava kolme kuukautta ennen vedenoton aloittamista.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen vedenoton aloittamista.

7. Tarkkailutulokset ja tiedot otetuista vesimääristä ja niistä laaditut vuosiyhteenvedot on toimitettava vuosittain Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Karvian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä pyydettäessä annettava tiedoksi niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea.

Haittojen estäminen ja kompensointi

8. Ennen toiminnan aloittamista Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tulee tehdä suunnitelma aikatauluineen suunnitelmassa mainittujen ottamon lähialueella sijaitsevien kiinteistöjen liittämisestä vesijohtoverkostoon kaivoveden loppumisesta tai laadun heikkenemisestä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.

9. Mikäli lupamääräyksissä 6 tarkoitetussa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että pohjaveden ottamisesta aiheutuu kaivoveden määrän olennaista vähenemistä tai laadun heikkenemistä kiinteistöillä, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon, on luvan saajan ilmoitettava asiasta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Karvian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin kiinteistöjen talousveden saannin turvaamiseksi.

10. Luvan saaja vastaa lupamääräyksessä 8 tarkoitetusta suunnitelmasta ja vesijohtoverkkoon liittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Kiinteistön omistajat vastaavat kiinteistöllä sijaitsevan vesijohtoverkon kunnossapidosta aiheutuvista kustannuksista. Johdettavasta vesimäärästä saa kiinteistön aikaisempaa kulutusta vastaavan vesimäärän osalta periä enintään hinnan, joka vastaa annettavan veden osuutta ottamon käyttökustannuksista.

11. Luvansaajan on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä 3 000 euroa kalatalousmaksua Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi hankkeen vaikutusalueen taimenkannoille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen.

Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

(---)

Kunnossapito

19. Pohjaveden ottamoon, pohjavesien tarkkailuun ja vedenottamoalueeseen kuuluvat rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa sekä alue muiltakin osin on pidettävä mahdollisimman puhtaana. Kaikki pohjavedenottamoa varten tarpeelliset aineet ja tarvikkeet on sijoitettava ja varastoitava niin, etteivät ne aiheuta vaaraa pohjavedelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta muun ohella Karvian kunnan valituksen sen 25 asiakumppanin osalta.

Hallinto-oikeus on aluehallintoviraston päätöksestä tehdyt valitukset muutoin hyläten muuttanut myönnetyt luvat määräaikaisiksi lisäämällä Kantinkankaan vedenottamoa koskeviin lupamääräyksiin uuden lupamääräyksen 21 ja Kauraharjun vedenottamoa koskeviin lupamääräyksiin uuden lupamääräyksen 20. Lisäksi lupamääräyksiä 6 on muutettu molempien vedenottamoiden osalta.

Muutetut lupamääräykset 6 ja uudet lupamääräykset 20 ja 21 kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Kantinkankaan vedenottamo ja sitä koskevat lupamääräykset

6. Pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta sekä veden ottamisen vaikutuksia kaivoihin, luontoarvoihin, erityisesti vedenottamon todennäköisellä vaikutusalueella olevien lähteiden virtaamaan ja luonnontilaan, sekä taimenkantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava viimeistään kolme kuukautta ennen vedenoton aloittamista.

Luvan saajan on lisäksi tarkkailtava jatkuvatoimisesti vedenoton vaikutusta Karvianjoen pääuoman virtaamiin Vahokosken kohdalla. Tarkkailussa on kiinnitettävä erityistä huomiota alivirtaamakausiin sekä niiden keston ja toistuvuuden seurantaan. Virtaamatarkkailu on aloitettava viimeistään kaksi vuotta ennen vedenoton aloittamista.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen veden oton aloittamista.

21. Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli vedenottoa halutaan tämän jälkeen jatkaa, on uuteen lupahakemukseen liitettävä yhteenveto lupamääräyksessä 6 mainituista tarkkailutuloksista.

Kauraharjun vedenottamo ja sitä koskevat lupamääräykset

6. Pohjaveden määrää, laatua ja korkeutta sekä veden ottamisen vaikutuksia alueen kaivoihin, luontoarvoihin, taimenkantoihin ja Karvianjoen etelärannalla kiinteistöllä 230-401-9-227 sijaitsevaan lähteeseen sekä muiden vedenottamon todennäköisellä vaikutusalueella olevien lähteiden virtaamaan ja niiden luonnontilaan on tarkkailtava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava kolme kuukautta ennen vedenoton aloittamista.

Luvan saajan on lisäksi tarkkailtava jatkuvatoimisesti vedenoton vaikutusta Karvianjoen pääuoman virtaamiin Vahokosken kohdalla. Tarkkailussa on kiinnitettävä erityistä huomiota alivirtaamakausiin sekä niiden keston ja toistuvuuden seurantaan. Virtaamatarkkailu on aloitettava viimeistään kaksi vuotta ennen vedenoton aloittamista.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen veden oton aloittamista.

20. Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli vedenottoa halutaan tämän jälkeen jatkaa, on uuteen lupahakemukseen liitettävä yhteenveto lupamääräyksessä 6 mainituista tarkkailutuloksista.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään valitusten tutkimatta jättämisen osalta seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (264/1961) 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan muutosta aluehallintoviraston vesilain nojalla antamaan päätökseen saa hakea: 1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea; 2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät; 3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät; 4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen; ja 5) muu 16 luvun 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleistä etua valvova viranomainen.

(---)

Hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin mukaan asiamiehen on esitettävä valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut häntä suullisesti valitusviranomaisessa. Valtakirjan puuttuessa sen esittämiseen on tarvittaessa varattava tilaisuus, mikä ei kuitenkaan estä käsittelyn jatkamista tänä aikana.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

(---)

Karvian kunnan asiakumppaneiden valitusoikeus

Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden valituksessa on haettu muutosta Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen koskien pohjaveden ottamista Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoista. Valituksen ovat allekirjoittaneet kunnanjohtaja ja kunnansihteeri Karvian kunnan puolesta sekä valtakirjalla valituksessa lueteltujen vesiosuuskuntien ja kaivon- tai maanomistajien puolesta.

Hallinto-oikeus on 9.12.2014 päivätyllä kirjelmällä kehottanut Karvian kuntaa valituskirjelmän ainoana allekirjoittajana täydentämään valitusta muiden muutoksenhakijoiden allekirjoittamilla valtakirjoilla sekä selvityksellä muutoksen hakijoiden valitusoikeudesta, eli yksityishenkilöiden osalta esimerkiksi kiinteistörekisteriotteella ja vesihuoltolaitosten osalta säännöillä ja selvityksellä nimenkirjoitusoikeudesta tai muulla vastaavalla asiakirjalla. Hallinto-oikeus on todennut, että mikäli pyydettyjä selvityksiä ei toimiteta, valitus voidaan jättää tutkimatta muiden kuin valituksen allekirjoittaneen osalta.

Karvian kunta on toimittanut hallinto-oikeuteen 16.1.2015 pyydettyä lisäselvitystä. Joentaustan vesiosuuskunnan ja Jokimaan vesiosuuskunnan valtakirjaa ei kuitenkaan ole toimitettu, eikä kyseisten vesiosuuskuntien antamaa valtakirjaa ole muutoinkaan liitetty asiakirjoihin. Tämän vuoksi valitus on mainittujen vesiosuuskuntien tekemänä jätettävä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Karvian kunnan toimittamasta lisäselvityksestä ja aluehallintovirastoon toimitetuista asiakirjoista ilmenevät seikat huomioon ottaen ei ole ilmennyt, että asia saattaisi kiinteistöomistukset, kiinteistöjen sijainti ja etäisyys vedenottamoista sekä kysymyksessä olevasta hankkeesta aiheutuvat vaikutukset huomioon ottaen koskea päätöksessä mainittujen yksityishenkilöiden, Saunaluoman vesiyhtymän, Nummenperän vesiosuuskunnan ja Suomijärven alueen vesiosuuskunnan oikeutta tai etua vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun edelleen otetaan huomioon erityisesti se seikka, että Elliharjun vedenottamoa koskeva hakemus on jätetty sillensä aluehallintoviraston valituksenalaisella päätöksellä, ei asia Kantinkankaan ja Kauraharjun suunnitellut vedenottomäärät sekä ottamoiden sijainti ja muutoksenhakijoiden kiinteistöomistuksista saadut tiedot huomioon ottaen myöskään saata koskea päätöksessä mainittujen yksityishenkilöiden, Mattilankylän vesiosuuskunnan, Kauhaluoman vesiosuuskunnan, Sarvelan vesiosuuskunnan, Sarvelan Ylisenpään vesiosuuskunnan, Ämmälän vesiosuuskunnan tai Urhon vesiosuuskunnan oikeutta tai etua vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi valitus on myös mainittujen tahojen tekemänä jätettävä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet, niiden perustelut ja oikeuskäytäntö

Vesilaki (264/1961) ja vesiasetus (282/1962)

Vesilain 1 luvun 2 §:n mukaan vesistönä tai sen osana ei pidetä: 1) ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua tai uiton toimittamista varten ja jota kalakaan ei voi sanottavassa määrässä kulkea; eikä 2) lähdettä sekä kaivoa ja muuta vedenottamoa, vesisäiliötä ja tekolammikkoa.

Vesilain 1 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan veden vapaata juoksua sellaisessa uomassa, joka tämän luvun 2 §:n mukaan ei ole vesistö, ei saa alapuolella asuvan vahingoksi ilman asianomaisen suostumusta muuttaa tai estää, ellei uoman tai sen yläpuolisen altaan omistajan oma käyttötarve sitä vaadi.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos edellä 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

Vesilain 1 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus.

Vesilain 1 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan, jos pohjaveden ottamisesta tai muusta 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä voi aiheutua vesistössä tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide tältä osin katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään. Jos toimenpide aiheuttaisi tämän luvun 15 a tai 17 a §:ssä tarkoitetun seurauksen, on lisäksi voimassa, mitä sanotuissa pykälissä säädetään.

Vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimen­pidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/1963) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) sekä niiden nojalla säädetään.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Edunmenetyksinä pidetään 2 luvun 6 §:n mukaista vertailua suoritettaessa myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on yrityksen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianomaisen kanssa, samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korotusta vastaavaa osuutta, jos sanottua pykälää olisi ilman sopimusta sovellettava.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan, milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tai meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 2 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan luvanhaltijan on tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia (tarkkailuvelvoite). Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä on otettava huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu seurantaohjelma ja hankkeen vaikutusaluetta koskevat muut seurantavelvoitteet.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu.

Vesilain 9 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, mikäli talousvedeksi sopivaa vettä ei kohtuuttomitta kustannuksitta muutoin ole riittävästi saatavissa, aluehallintovirasto voi hakemuksesta oikeuttaa veden tarvitsijan ottamaan toisen maalta pohjavettä talousvedeksi sekä ryhtymään siellä sitä varten tarpeellisiin toimiin, sikäli kuin vettä edelleen riittää myös omistajan, hänen maallaan asuvien samoin kuin sinne odotettavissa olevan asutuksen sekä siellä sijaitsevien yritysten tarpeisiin eikä toimen­piteestä aiheudu näille kohtuutonta häiriötä tai haittaa. Edellä mainituin edellytyksin voidaan myös myöntää oikeus johtaa toisen alueelta pohjavettä käytettäväksi sellaisessa teollisessa tai muussa taloudellisessa toiminnassa, jolle pohjaveden saaminen on erityisen tärkeätä.

Vesilain 9 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan, milloin kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon tarvetta palvelevan, pääasiallisesti talousveden saantia tarkoittavan yrityksen, taikka muun yleiseen tarpeeseen tapahtuvan vedenhankinnan järjestäminen teknillisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää toisen alueelta saatavan pohjaveden käyttöön ottamista, aluehallintovirasto voi siitä riippumatta, mitä 1 momentissa sanotaan, hakemuksesta myöntää siihen ja sitä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin luvan. Tällaista lupaa älköön kuitenkaan myönnettäkö veden johtamiseksi paikkakunnan ulkopuolelle, mikäli vastaavanlaista tarvetta asianomaisella paikkakunnalla ei kohtuullisessa määrin voida tyydyttää.

Vesilain 9 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan, milloin pohjaveden ottamista toisen alueelta tarkoittava toimenpide on sellainen, että sitä varten on muusta kuin tässä pykälässä mainitusta syystä hankittava aluehallinto­viraston lupa, on edellä olevien säännösten ohella noudatettava, mitä tällaisesta luvasta jäljempänä säädetään.

Vesilain 9 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamo on siten tehtävä ja ottamoa niin käytettävä ja hoidettava, ettei kenellekään aiheuteta enempää vahinkoa ja haittaa, kuin veden saamista tarkoittavan yrityksen toteuttamiseksi ilman kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia on välttämätöntä.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Vesilain 9 luvun 9 §:n mukaan, milloin useat hakevat lupaa tietyn pohjavesiesiintymän hyväksikäyttöä tarkoittavaan toimenpiteeseen eikä vettä hakemuksissa tarkoitetussa määrässä riitä kaikille, lupaa myönnettäessä on etusija annettava talousveden yleisen tarpeen tyydyttämistä asianomaisessa kunnassa tarkoittavalle hankkeelle. Seuraavana etusijajärjestyksessä on muu yhdyskunnan vedenhankinnan turvaamista tarkoittava hanke ja sen jälkeen sellaisen hakijan hanke, jolle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista ja jonka toiminta on katsottava yleiseltä kannalta tärkeäksi. Jos useat hakevat lupaa samanarvoisiksi katsottaviin hankkeisiin, on vastaavasti noudatettava, mitä tämän luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään.

Vesilain 9 luvun 10 §:n mukaan edellä 9 luvussa tarkoitetun toimen­piteen hyötyä sekä siitä johtuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa ja toisiinsa verrattaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 luvun 11 §:ssä on säädetty.

Vesilain 9 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemisestä ja käyttämisestä sekä muusta pohjaveteen kohdistuvasta toimenpiteestä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, huomioon ottaen mitä 2 momentissa säädetään, korvattava noudattaen 11 luvun säännöksiä.

Vesilain 9 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan edellä 9 luvussa tarkoitetun luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

Vesilain 11 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan, jos toimenpiteestä, johon tämän lain säännösten mukaan on haettava lupa, on seurauksena, että veden saanti joltakin alueelta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, on aluehallintoviraston, jos asianomainen sitä vaatii, määrättävä, että näin syntyvä vahinko on alueen omistajalle tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavalle rahalla korvaamisen sijasta hyvitettävä rakentamalla korvaukseen oikeutetulle uusi kaivo tai syventämällä entistä tahi jatkamalla vedenjohtoa taikka asettamalla hänen käytettäväkseen kohtuulliset vaatimukset täyttävä muu vedenottamo siihen kuuluvine laitteineen sekä johto, joka on tarpeen veden johtamiseksi asianomaisen tontille tai rakennuspaikalle. Tehtyjen laitteiden ja rakennelmien kunnossapito kuuluu, jollei aluehallintovirasto olosuhteet huomioon ottaen toisin määrää, korvaukseen oikeutetulle.

Vesilain 11 luvun 14 b §:n mukaan korvauksen maksajalla on oikeus vaatia perusteetta tai liikaa maksetun korvauksen palauttamista hakemuksella aluehallintovirastossa. Takaisinmaksua ei tarvitse suorittaa, jos aluehallintovirasto tai, jos asia on muutoksenhakuasteessa käsiteltävänä, muutoksenhakuviranomainen maksetun määrän vähäisyyden ja olosuhteet muutoin huomioon ottaen niin määrää. Vastaava säännös sisältyy uuden vesilain (587/2011) 13 luvun 18 §:ään.

Vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vesilain 16 luvun 23 a §:n mukaan, jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua hanketta, aluehallintoviraston päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon. Lupapäätöksestä on lisäksi käytävä ilmi miten vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen vesienhoitosuunnitelma ja merenhoitosuunnitelma ja tulvariskien hallinnasta annetun lain mukainen tulvariskien hallintasuunnitelma on otettu huomioon.

Vesiasetuksen (282/1962) 68 §:n mukaan veden johtamista vesistöstä nesteenä käytettäväksi tarkoittavaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava:

(---)

3) tiedot virtaamista ja niiden pysyvyydestä sekä vallitsevista vedenkorkeuksista;

(---)

7) laskelmat veden johtamisen vaikutuksesta vedenkorkeuteen ja virtaamiin;

Vesiasetuksen 69 §:n vesilain 9 luvun 4 ja 7 §:ssä tarkoitettuun, pohjaveden ottamista koskevaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava: 1) selostus pohjavesioloista ja veden saannin mahdollisuuksista sillä paikkakunnalla, jonne pohjavettä on suunniteltu johdettavaksi; 2) selostus pohjaveden ottamisen tarkoituksesta ja tarvittavan pohjaveden määrästä; 3) selostus niistä vedenottamoista, joiden veden saantiin suunniteltu pohjaveden ottaminen saattaa vaikuttaa; 4) yrityksen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot; sekä 5) muu tarpeellinen selvitys asian vaatimassa laajuudessa soveltuvin osin noudattaen, mitä 68 §:ssä on sanottu.

Luonnonsuojelulaki ja -asetus

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n, 42 §:n 2 momentin sekä 47 §:n 2 ja 5 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

(---)

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) ja sen soveltaminen

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa luontodirektiivin 6 artiklan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön johdosta lausunut muun ohella, että artiklan 3 kohdan nojalla suunnitelmasta tai hankkeesta kyseessä olevalle alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskevat parhaat tutkimustulokset huomioon ottaen on yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki sellaiset näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettynä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä suunnitelman tai hankkeen vain varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta haitallisesti

alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon tämän toiminnan vaikutusten asianmukaista arviointia koskevat päätelmät. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä.

Laki ympäristövaikutusten arviointinmenettelystä (YVA-laki)

YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

YVA-lain 4 §:n 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-asetus)

YVA-asetuksen 6 §:n 10 kohdan a alakohdan mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin nojalla ovat pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostaminen, jos sen vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä.

YVA-asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun ohella seuraavia seikkoja:

1) hankkeen ominaisuuksia, kuten a) hankkeen koko; b) yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa; c) luonnonvarojen käyttö; (---) e) pilaantuminen ja muut haitat;

2) hankkeen sijaintia, kuten a) nykyinen maankäyttö; b) alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky; c) luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon kosteikot, (---) luonnon- ja maisemansuojelualueet, lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet, (---)

3) vaikutusten luonnetta, kuten a) vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä; (---) c) vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus; d) vaikutuksen todennäköisyys; e) vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (vesipuitedirektiivi) kansallinen täytäntöönpano ja soveltaminen

Vesipuitedirektiivin 2 artiklan 10 kohdan mukaan mainitussa direktiivissä pintavesimuodostumalla tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkovesien osaa. Mainitun artiklan 21 kohdan mukaan ekologisella tilalla tarkoitetaan pintavesiekosysteemien rakenteen ja toiminnan kuvaamista liitteen V mukaisesti.

Vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan vesipiirien hoitosuunnitelmissa esitettyjä toimenpideohjelmia käytäntöön saatettaessa pintavesien osalta:

i) jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään kaikkien pintavesimuodostumien tilan huononeminen, ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa 6 ja 7 kohtaa ja rajoittamatta kuitenkaan 8 kohdan soveltamista;

ii) jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pintavesimuodostumia ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia koskevaa iii alakohtaa, tavoitteena saavuttaa viimeistään 15 vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta pintaveden hyvä tila liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa 4 kohdan mukaista määräaikojen pidentämistä sekä 5, 6 ja 7 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista;

iii) jäsenvaltioiden on suojeltava ja parannettava kaikkia keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia, tavoitteena saavuttaa hyvä ekologinen potentiaali ja pintaveden hyvä kemiallinen tila viimeistään 15 vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa 4 kohdan mukaista määräaikojen pidentämistä sekä 5, 6 ja 7 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista;

iv) jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön 16 artiklan 1 ja 8 kohdan mukaiset tarvittavat toimenpiteet, tavoitteena vähentää asteittain prioriteettiaineista aiheutuvaa pilaantumista sekä lopettaa kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta osapuolia koskevien, 1 artiklassa tarkoitettujen kansainvälisten sopimusten soveltamista.

Vesipuitedirektiivin liitteessä V on esitetty muun ohella pintavesien ekologisen tilan luokittelua koskevat laadulliset tekijät ja tilan luokittelun normatiiviset määritelmät, ekologisen tilan luokittelua ja esittämistä koskevat vaatimukset, pohjaveden määrällistä tilaa ja määrällisen tilan seurantaa, kemiallista tilaa ja sen seurantaa sekä pohjaveden tilan esittämistä koskevat vaatimukset.

Vesipuitedirektiivin liitteessä V on mainittu ekologisen tilan luokittelua koskevina laadullisina tekijöinä jokien osalta biologiset tekijät, joita ovat vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet, pohjaeläimistön koostumus ja runsaussuhteet sekä kalaston koostumus ja runsaussuhteet, biologisia tekijöitä tukevat hydrologis-morfologiset tekijät, joita ovat joen esteettömyyden lisäksi hydrologiseen järjestelmään liittyen virtauksen määrä ja dynamiikka sekä yhteys pohjavesimuodostumiin ja morfologisiin tekijöihin liittyen joen syvyyden ja leveyden vaihtelu, pohjan rakenne ja laatu sekä rantavyöhykkeen rakenne, biologisia tekijöitä tukevat kemialliset ja fysikaalis-kemialliset tekijät, joita ovat yleisinä tekijöinä lämpöolot, happitilanne, suolaisuus, happamoitumistilanne ja ravinneolot, sekä erityiset pilaavat aineet.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on tuomiossaan C-461/13 Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland eV v. Saksan valtio esittänyt vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön asiassa, jossa oli asiallisesti kysymys Pohjois-Saksassa sijaitsevan Weser-joen eri osien syventämishankkeesta, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa suurimpien konttialusten pääsy Saksassa sijaitseviin Bremerhavenin, Braken ja Bremenin satamiin. Vastauksena sille esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön EUT totesi, että vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä direktiivissä säädettynä ajankohtana. Unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman "tilan huononeminen" on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Jos tämä kyseisessä liitteessä tarkoitettu laadullinen tekijä kuuluu jo alimpaan luokkaan, kaikenlainen kyseisen tekijän huononeminen merkitsee kuitenkin mainitun 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostuman "tilan huononemista".

Vesipuitedirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (vesienhoitolaki, 1299/2004) sekä muun ohella ympäristönsuojelulailla ja vesilailla.

Vesilain 2 luvun 11 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 120/2004 vp) on todettu, että säännös tarkoittaisi, että vesienhoitosuunnitelman tiedot hankkeen kohteena olevasta vesistöstä vaikuttaisivat hankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin. Säännös ei siten merkitsisi, että vesienhoitosuunnitelma vaikuttaisi sellaisenaan suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin tai että suunnitelma syrjäyttäisi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen intressivertailun.

Vesienhoitolain 2 §:n 4 kohdan mukaan mainitussa laissa pintavesimuodostumalla tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkoveden osaa.

Vesienhoitolain 8 §:n 1 momentin mukaan pinta- ja pohjavedet luokitellaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Pintaveden luokka perustuu ekologiseen ja kemialliseen tilaan sen mukaan, kumpi niistä on huonompi.

Vesienhoitolain 8 §:n 2 momentin mukaan pintaveden ekologinen tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Luokitus tehdään suhteutettuna vertailuoloihin. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina ne vastaavasti luokitellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan.

Vesienhoitolain 8 §:n 3 momentin mukaan pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos se täyttää asetuksella erikseen säädettyjen yhteisölainsäädännössä määriteltyjen haitallisten aineiden ympäristölaatunormit.

Vesienhoitolain 8 §:n 4 momentin mukaan pohjavedet luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perusteella hyvään ja huonoon tilaan.

Vesienhoitolain 10 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin: 1) pintavesityyppien maantieteellisiin ja luonnontieteellisiin ominaisuuksiin perustuvasta jaottelusta, keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen pintavesien tarkastelusta sekä pintavesityypille ominaisten vertailuolojen määrittämisestä ja vertailualueiden valinnasta; 2) pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelusta; 3) vesien tilan ja käytön selvitysten sekä vesipalvelujen taloudellisen selvityksen tarkemmasta sisällöstä ja niiden laatimisesta; 4) vesien seurannasta ja seuranta­ohjelmasta; 5) pintavesien ja pohjavesien luokittelun perusteista.

Vesienhoitolain 10 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää tarkemmin 1 momentissa tarkoitettuja asioita vastaavista seikoista, jos se on tarpeen yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY täytäntöön panemiseksi.

Vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006, vesienhoitoasetus) 3 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan mainitussa luvussa tarkoitetaan pintaveden ekologisen tilan luokittelussa:

1) biologisilla tekijöillä kasviplanktonia, päällysleviä, makroleviä, muuta vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa;

2) hydrologis-morfologisilla tekijöillä virtausoloja, viipymää, veden korkeutta, syvyyssuhteita, pohjan ja rantavyöhykkeen rakennetta sekä yhteyttä pohjaveteen;

3) fysikaalis-kemiallisilla tekijöillä näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita;

4) vertailuoloilla 1–3 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvoja, jotka vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä ekologisia oloja;

5) ekologisella laatusuhteella ekologista tilaa osoittavien biologisten tekijöiden poikkeamaa vertailuoloista.

Vesienhoitoasetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan kohdassa 1–3 tarkoitetut tekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä on esitetty tarkemmin liitteessä 1 sekä vesipuitedirektiivin liitteessä V.

Vesienhoitoasetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan pintaveden ekologinen tila luokitellaan erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi vertaamalla veden tilaa vertailuoloihin ja käyttäen liitteessä 1 esitettyjä määritelmiä. Keinotekoisen ja voimakkaasti muutetun pinta­veden tila luokitellaan vastaavasti hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan.

Vesienhoitoasetuksen 12 §:n 2 momentin mukaan luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla ottaen huomioon niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Luokittelu erinomaisesta huonoon ilmaistaan ekologisena laatusuhteena asteikolla 1–0.

Vesienhoitoasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan pintaveden ekologinen tila luokitellaan enintään tyydyttäväksi, jos vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 D kohdassa tarkoitetun aineen ympäristönlaatunormi on ylittynyt.

Vesienhoitoasetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan pintaveden ekologisen tilan luokitteluun ja tulosten esittämiseen sovelletaan lisäksi, mitä vesipuitedirektiivin liitteessä V säädetään.

Vesipuitedirektiivin liitteen V perusteella vesienhoitoasetuksen liitteessä 1 on esitetty pintaveden ekologisen tilan luokittelussa käytettävät määritelmät liitteestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Liitteessä on määritelty biologisten tekijöiden, hydrologis-morfologisten tekijöiden ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta asetuksen 9 §:ssä mainittujen osatekijöiden osalta, millä edellytyksillä tila on erinomainen, hyvä tai tyydyttävä. Välttäviksi luokitellaan vedet, joissa ilmenee suurehkoja muutoksia biologisten tekijöiden arvoissa ja joissa eliöyhteisöt eroavat merkittävästi niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesityypin häiriintymättömiin olosuhteisiin. Huonoiksi luokitellaan vedet, joissa ilmenee vakavia muutoksia biologisten tekijöiden arvoissa ja joista puuttuu suuri osa eliö­yhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesityypin häiriintymättömiin olosuhteisiin.

Asiassa saatu selvitys

Yleistä

Lakeuden Vesi Oy on Kurikan ja Seinäjoen kaupunkien, Ilmajoen ja Jalasjärven kuntien sekä Valio Oy:n ja Altia Oyj:n omistama yhtiö, jonka tarkoituksena on tuottaa osakkailleen pohjavettä. Suurin yksittäinen vedenostaja on Seinäjoen Vesi Oy, joka hoitaa Seinäjoen kaupungin vesihuollon. Seinäjoen kulutus on ollut vuonna 2010 yli puolet koko Lakeuden Vesi Oy:n tuottamasta vesimäärästä. Osakkaiden lisäksi Lakeuden Vesi Oy myy vettä neljälle vesiosuuskunnalle sekä Kauhajoen Vesihuolto Oy:lle ja Lappavesi Oy:lle.

Lakeuden Vesi Oy toimittaa talousvettä kulutukseen kahdeksasta pohjavedenottamosta. Verkostoon johdettu kokonaisvesimäärä vuosina 2009 ja 2010 on ollut 13 300 m3/d ja 14 100 m3/d. Pääottamona toimii Pahalähteen ottamo. Sen lisäksi merkittäviä ottamoita ovat Koskuuslähde, Autionmaa ja Nummikangas A. Hakijan seitsemästä pohjavedenottamosta ja Koskuuslähteen vuokralla olevasta ottamosta saa vedenottolupien mukaan ottaa vettä yhteensä 20 400 m3/d. Hakemuksen mukaan käytännön kokemusten, tehtyjen asiantuntijaselvitysten ja lupamääräysten perusteella mainittua määrää ei saada tai voida ottaa pohjaveden laadun heikkenemättä.

Lakeuden Vesi Oy on hakenut lupaa Pohjankankaaseen kuuluville kolmelle pohjavesialueelle sijaitseville vedenottamoille. Pohjankankaaseen kuuluu Karvian kunnan alueella kolme pohjavesialuetta, jotka ovat pohjoisesta etelään siirryttäessä Nummikankaan eteläpuolella oleva Elliharju, Kantinkangas ja Karvianjoen eteläpuolella oleva Kauraharjunkangas. Hakija on jo aluehallintovirastossa peruuttanut Elliharjulle suunniteltujen pohjavedenottamoiden lupahakemuksen.

Hakemuksessa on todettu, että Lakeuden Vesi Oy:n vedentoimitusvarmuus lähestyy kriittistä tasoa. Nykyisellään kyetään vastaamaan vuorokautiseen keskikulutukseen (yli 14 000 m3/d) välttävästi, toimitusvarmuuden ollessa 30–40 %. Huippukulutustilanteissa (yli 18 000 m3/d) toimitusvarmuus on laskennallisesti noin 10 %, mutta todellisuudessa tähän ei pystytä vastaamaan kuin hetkellisesti, johtuen vedenottolupiin asetetuista Kauhajoen ja Halmeenojan virtaamien rajoituksista. Yhtiön toiminta-alueen vedentarpeen on vuonna 2013 arvioitu saavuttavan pisteen, jolloin eletään niin sanotusti kädestä suuhun. Muutamaa vuotta myöhemmin vedenkäyttöä nykyisin ottamoin jouduttaisiin todennäköisesti rajoittamaan. Hakijan vuosittain toimittama vesimäärä on kasvanut vuosien 1995–2010 aikana noin 5 100 m3/d:llä. Ennustettu vedenkulutus vuonna 2020 on noin 18 000 m3/d ja vuonna 2030 noin 20 800 m3/d. Vesimäärän kasvuun vaikuttavat merkittävästi alueella sijaitsevat suuret elintarviketeollisuuden yksiköt. Lisäksi Seinäjoen seutu on yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista kaupunkiseuduista.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt Lakeuden Vesi Oy:lle luvan kolmen vedenottamon rakentamiseen. Kauraharjun vedenottamon (kaivo PK2) suurin sallittu ottomäärä kuukausikeskiarvona laskettuna on 2 500 m3/d. Kauraharjun ottamosta noin kolme kilometriä pohjoiskoilliseen sijaitsee Kantinkankaan vedenottamon kaivo PK1 ja siitä noin 2,5 kilometriä pohjoiseen Kantinkankaan vedenottamon kaivo PK3. Suurin sallittu ottomäärä Kantinkankaan vedenottamosta on kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 2 000 m3/d siten, että kaivosta PK1 saa ottaa vettä enintään 400 m3/d ja kaivosta PK3 enintään 1 600 m3/d. Pohjoisimpana mainituista kolmesta kaivosta sijaitsevan kaivon PK3 pohjoispuolella yli kymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsee vedenottamo Nummikangas A.

Tutkimukset ja selvitykset

Alueen tutkiminen aloitettiin geofysikaalisilla tutkimuksilla. Painovoimatutkimuksilla selvitettiin kallioperän sijaintia ja maatutkalla muodostuman rakennetta ja pohja-/orsivedenpinnan tasoa. Painovoimamittauksen tulkinnan apuna tehtiin referenssikairauksia kalliopinnan tason määrittämiseksi. Seuraavassa vaiheessa täydennettiin havaintoputkiverkostoa ja aloitettiin varsinaiset kaivonpaikkatutkimukset. Maaperän rakennekuvausta tarkennettiin tekemällä tarvittavilta osin lisää maatutkaluotauksia. Tutkimusalueelle on asennettu noin 80 havaintoputkea. Pohja- ja orsi­veden purkautumispaikkoihin on rakennettu seitsemän virtaamamittauspistettä.

Koepumppauksia alueella on tehty neljässä kohteessa, joista nyt kysymyksessä olevissa kohteissa kolme, yksi Kauraharjulla (PK2) ja kaksi Kantinkankaalla (PK1 ja PK3 erillisinä). Koepumppaukset ovat kestäneet kaksi–kolme kuukautta. Niiden yhteydessä pohjaveden laatua on analysoitu pumppauskaivoista ja yksityiskaivoista.

Maaperän vedenjohtavuutta on mitattu K-testeri-laitteistolla viidestätoista havaintoputkesta ja arvioitu myös kairauksien yhteydessä otetuista maaperänäytteistä sekä laskettu koepumppausten tuloksista. Harjumuodostuman kulkua Kauraharjulla sekä pohjaveden purkautumisalueiden sijaintia kartoitettiin vuonna 2010 helikopterista lämpökameran avulla.

Lähdealueilla on tehty kasvillisuuskartoitus ja lisäksi on laadittu luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen vaikutusten arviointi Karvian pohjavesihankkeen vaikutuksista Natura 2000 -verkostoon sisällytettyihin alueisiin.

Arviot vedenoton vaikutuksista pohja- ja pintavesiin sekä virtaamiin

Kauraharjun vedenottamolta PK2 tehdyn noin neljä kuukautta kestäneen koepumppauksen aikana pohjaveden pinnat laskivat ottamolla noin metrin ja ottamon lähialueella noin 0,6 m. Koepumppauksen tuotto oli koko ajan yli 3 000 m3/d. Alenemat olivat pumppaustehoon nähden melko pieniä, tasapainotilaa ei koepumppauksen aikana saavutettu. Veden laatu pysyi koko ajan hyvänä.

Kantinkankaan pohjavesialueella on tehty koepumppauksia koekaivolla PK1 keväällä 2008 reilun kahden kuukauden ajan sekä koekaivolla PK3 loppuvuodesta 2009 kolmen kuukauden ajan.

Koekaivon PK1 koepumppauksen teho oli 1 400–2 000 m3/d, jolloin pohjaveden pinta laski pumppauksen aikana ottamolla 2,0–2,5 m. Kaivon lähialueilla lasku oli noin 1,0 m, tasapainotilaa ei saavutettu. Muodostuman itäosassa on tällä alueella laaja orsivesivyöhyke, jossa koepumppaus ei vaikuttanut alueen kaivojen ja vedenottamoiden pinnankorkeuksiin eikä lähteiden ja lähdepurojen virtaamiin. Vedenlaatu pysyi koko koepumppauksen aikana pääosin hyvänä, mutta raudan ja mangaanin pitoisuudet hieman kasvoivat.

Koekaivon PK3 koepumppauksen teho oli 1 500–2 000 m3/d. Koepumppauksen aiheuttama alenema kaivoalueella oli noin 1,5 m ja kaivon lähialueella noin 0,5 m. Koepumppauksen tehon ollessa 1 500 m3/d pohja­veden pinnat asettuivat tasapainotilaan. Veden laatu pysyi hyvänä koko koepumppauksen ajan. Koepumppauksen vaikutusalue oli laajempi kuin kaivon PK1 koepumppauksessa, mutta pohjavedenpinnan alenemat olivat pienemmät.

Karvianjoen virtaama-arvot on arvioitu Vahokosken kohdalla, johon hankkeeseen kuuluvien pohjavedenottamoiden vaikutukset ulottuvat. Vahokoski sijaitsee Suomen vesistöaluejaottelussa Karvianjoen yläosan alueen (nro 36.04) ja Jouhikylän alueen (36.041) alarajoilla. Sen valuma-alueen pinta on 642 km2. Vahokosken virtaamat arvioitiin Vatajankosken virtaama-arvojen ja valuma-alueiden pinta-alojen suhteen avulla sekä ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän antamien simuloitujen arvojen perusteella. Vatajankosken valuma-alueen suuruus on 998 km2. Vatajankosken yläpuolella sijaitsee Jyllinkosken vesivoimalaitos.

Pohjavedenottamisella ei ole katsottu olevan merkittävää vaikutusta Karvianjoen virtaamiin keskivirtaaman (MQ) ja ylivirtaamien (HQ ja MHQ) vallitessa, jolloin pohjaveden ottamisen kautta poistuvan vesimäärän (noin 0,075 m3/s) osuus on noin 1 % Karvianjoen keskivirtaamasta Vahokosken kohdalla. Alivirtaamatilanteissa otettavan pohjaveden osuus on 8,6 % keskialivirtaamasta (MNQ) ja 38 % alivirtaamasta (NQ) simuloitujen arvojen perusteella laskettuna.

Hakemukseen liitetyssä Karvian virtausmallinnusraportissa (Pöyry Finland Oy, 15.12.2010) on tarkasteltu pohjavesimallin avulla hankkeen vaikutuksia valuma-alueiden osa-alueisiin tilanteessa, jossa pohjavesilaitoksen käyttötilanteen aikainen vedenotto on 6 500 m3/d, eli myös Elliharjun suunnitellut kaivot ovat käytössä. Virtausmallilla on tehty laaja tarkastelu siitä, kuinka pohjavedenotto ja sadanta vaikuttavat alueen lähteiden ja lähdepurojen virtaamiin.

Virtausmalliraportissa tarkasteltu valuma-alueen osa-alue A4 sijaitsee sekä harjualueen itäpuolella että länsipuolella A1 ja A5-alueiden eteläpuolella. Virtaamat kerääntyvät alueella muun muassa Vehkaluomaan, Hautaluomaan, Halmesojaan, Partakylänpuroon, Lähdekorvenpuroon, Kalalaitoksenpuroon sekä Karvianjokeen. Pohjavesimallin perusteella harjualueelta purkautuu pohjavettä A4-alueelle luonnontilassa keskimäärin 9 605 m3/d (111 l/s). Tuotantovaiheessa purkautuvan veden määrä vähenee noin 1 770 m3/d (20 l/s) eli noin 18 % kokonaispurkaumasta. Vähäsateisina vuosina 2002–2003 virtausmäärät olisivat vähentyneet noin 1 750 m3/d (20 l/s) eli noin 18 %. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) alueen A4 alarajalla vuosina 1990–2009 on ollut noin 580 600 m3/d (6,72 m3/s) ja keskialivirtaama noin 75 600 m3/d (0,88 m3/s). Pohjavesi- virtaamien väheneminen vedenoton myötä alueilla A1–A4 vähentää Karvianjoen keskivirtaamaa osavaluma-alueen A4 alarajalla noin 0,6 % ja keskialivirtaamaa (MNQ) noin 5 %.

Valuma-alueen osa-alue A5 sijaitsee harjualueen länsipuolella. Virtaamat kerääntyvät alueella muun muassa Latikanojaan, Lähdeluomaan ja Mustakeitaanlähteeseen. Pohjavesimallin perusteella harjualueelta purkautuu pohjavettä A5-alueelle luonnontilassa keskimäärin 3 960 m3/d (45 l/s). Tuotantovaiheessa purkautuvan veden määrä vähenee noin 890 m3/d (10 l/s) eli noin 22 % kokonaispurkaumasta. Vähäsateisina vuosina 2002–2003 virtausmäärät olisivat vähentyneet noin 1 320 m3/d (15 l/s) eli noin 33 %. Keskivirtaama (MQ) alueen A5 alarajalla vuosina 1990–2009 on ollut noin 74 100 m3/d (0,86 m3/s) ja keskialivirtaama (MNQ) noin 10 000 m3/d (0,12 m3/s). Pohjavesivirtaamien väheneminen vedenoton myötä alueella A5 vähentää keskivirtaamaa osavaluma-alueen A5 alarajalla noin 1 % ja keskialivirtaamaa (MNQ) noin 9 %.

Valuma-alueen osa-alue A6 sijaitsee Kauraharjun itäpuolella. Pohjavesimallin perusteella harjualueelta purkautuu pohjavettä A6-alueelle luonnontilassa keskimäärin 1 300 m3/d (15 l/s). Tuotantovaiheessa purkautuvan veden määrä vähenee noin 140 m3/d (1,6 l/s) eli noin 11 % kokonaispurkaumasta. Vähäsateisina vuosina 2002–2003 virtausmäärät olisivat vähentyneet noin 500 m3/d (5,8 l/s) eli noin 38 % kokonaispurkaumasta. Alueen A6 alarajalla eli Riihiluoman suulla keskivirtaama (MQ) vuosina 1990–2009 on ollut noin 15 300 m3/d (0,18 m3/s) ja keskialivirtaama (MNQ) noin 120 m3/d (0,0014 m3/s). Pohjavesivirtaamien väheneminen vedenoton myötä alueella A6 vähentää Riihiluoman suun keskivirtaamaa noin 0,9 % ja keskialivirtaamaa (MNQ) noin 100 %.

Mustakeitaan lähdealue sijaitsee A5-alueen keskivaiheilla harjumuodostuman kupeessa. Mustakeitaan lähdealue koostuu monista eri pohjaveden purkautumispaikoista. Mustakeitaanlähteen vedet virtaavat Lähdeluomaan ja sitä kautta Karvianjokeen. Mustakeitaan lähdealueelle purkautuu luonnontilassa keskimäärin 1 075 m3/d (12 l/s). Tuotantovaiheessa purkautuvan veden määrä vähenee noin 435 m/d (5,0 l/s), joka vastaa noin 40 % kokonaispurkaumasta. Vähäsateisina vuosina 2002–2003 virtausmäärät olisivat vähentyneet noin 470 m3­/d (5,4 l/s) eli noin 44 %. Mustakeitaan lähdealueen virtaamien muutoksia on tarkasteltu purkautumistarkastelun lisäksi lineaarisen regressioanalyysin avulla. Sen perusteella vedenoton vaikutus lähteeseen olisi vähäisempi (34 %) kuin virtausmallitarkastelussa.

Karhusaaren lähde sijaitsee A4-alueen keskivaiheilla. Karhusaaren lähde on pistekohtainen orsivesilähde, jolla ei koepumppauksen perusteella ole yhteyttä pohjavesivyöhykkeeseen. Lähteen vedet virtaavat Hautaluomaan, jota pitkin ne päätyvät Karvianjokeen. Karhusaaren lähteestä purkautuu luonnontilassa keskimäärin 455 m3­/d (5,3 l/s). Tuotantovaiheessa purkautuvan pohjaveden määrä Karhusaaren alueella vähenee noin 90 m3­/d (1,0 l/s). Vähenevä pohjaveden määrä ei vaikuta Karhusaaren lähteen virtaamiin, mutta vähentää pohjaveden kokonaispurkaumaa alueella. Vähäsateisina vuosina 2002–2003 virtausmäärät olisivat vähentyneet noin 80 m3/d (0,93 l/s).

Arviot vaikutuksista vedenottoon

Vedenoton vaikutusta tutkimusalueen vesiosuuskuntien kaivoihin sekä yksityiskaivoihin on tutkittu koepumppauksien sekä virtausmallinnuksen avulla. Koepumppausten lyhyen keston vuoksi arviot pitkäaikaisista vaikutuksista sisältävät osittaista epävarmuutta.

Kaikki Kantinkankaan vedenottamon vaikutusalueella sijaitsevat vedenottamot ovat painetasojen ja koepumppauksien perusteella orsivesivyöhykkeessä. Koepumppausten perusteella vedenotolla ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia alueen kaivoihin. Mahdollisia vaikutuksia voi ilmetä alueilla, joilla pohjaveden ja orsiveden erottava silttikerros puuttuu. Hakemuksen mukaan Kantinkankaan vedenotosta ei ennalta arvioituna aiheudu vedensaannin estymistä tai huomattavaa vaikeutumista.

Painetasojen ja koepumppauksen perusteella myös Kauraharjun veden­ottamon vaikutusalueen kaivot sijaitsevat orsivesivyöhykkeessä. Hakemuksessa on todettu yhden vapaa-ajan asunnon kaivon olevan ainoa, johon jatkuva vedenotto Kauraharjulla voi vaikuttaa.

Vaikutukset vesivoimaan

Hakemuksessa on todettu, että pohjaveden ottamisen on arvioitu vähentävän Karvianjoen virtaamaa vedenottoa vastaavalla määrällä. Rakennetun vesivoiman menetyksistä on määrätty maksettavaksi korvaukset lupamääräyksistä 12 ilmenevällä tavalla.

Lähdealueita koskeva selvitys

Hakemusasiakirjoihin on liitetty Karvian pohjavesihankkeen lähdealueiden kasvillisuusselvitykset (Suomen Luontotieto Oy, 62/2008). Selvityksessä todetaan, että vaikka kysymyksessä oli lähdealueisiin ja pohjavesipurkaumiin kohdistunut kasvillisuuskartoitus, selvitettiin laajemmalta inventointialueelta myös luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit, metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ja vesilain tarkoittamat suojeltavat pienvedet. Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Kasvillisuusselvitys tehtiin usealla maastokäynnillä kesän 2008 aikana. Maastopäiviä kertyi yhteensä 13. Kesällä 2010 tehtiin lisäselvitykset Patamannevan, Mustakeitaan ja Joentaustan tutkimusalueille.

Mainitussa selvityksessä todetaan, että inventoitavat kohteet sijaitsevat Pohjankankaan harjualueella, joka on osa Länsi-Suomen harjujaksoa.

Inventointialueen pohjoisosa ulottuu Kauhajoen kaupungin rajalle ja eteläisin kohde sijaitsee Kauraharjun alueella, lähellä Honkajoen rajaa. Tutkimusalue on jaettu 12 erilliseen kohteeseen. Inventointialueet olivat pinta-alaltaan keskimäärin yli 100 hehtaaria ja niiltä haettiin systemaattisesti kaikki mahdolliset lähteet ja pohjavesipurkaumat. Selvityksessä löydetyt pohjavesipurkaumat sekä lähteet kuvattiin mahdollisimman tarkasti ja niiden sijainti esitettiin gps-koordinaatein. Lähteet arvotettiin ja niiden luonnontilaisuus arvioitiin sekä topografian että kasvillisuuden perusteella.

Selvityksen yhteenvedossa on todettu, että Karhusaaren lähde on kasvillisuudeltaan alueen edustavin lähde, jonka lajistoon kuuluvat uhanalaiset röyhysara ja pussikämmekkä. Huolimatta lähteen yläpuolelle rakennetusta kaivosta kohde on edelleen luonnontilainen. Toinen tutkimusalueen edustavista lähteistä on Mustakeitaan lähde. Edelleen selvityksen yhteenvedossa on muun ohella todettu, että Joentaustan tutkimusalueella lohkolla 3 on selvästi havaittavissa kaksi pohjavesipurkaumaa joen itäreunalla. Myös lohkolla 2 on joenrannassa pohjavesipurkaumia. Selvityksessä todetaan, että pohjavesipurkaumat ovat Karvianjoen reunoilla varsin tavanomaisia ottaen huomioon alueen pohjavesivarannot. Selvityksen mukaan alueelle suunniteltu vedenotto ei uhkaa alueella sijaitsevia lähteitä tai pohjavesipurkaumia.

Vaikutukset Natura 2000 -alueiden luonnonarvoihin

Hakemukseen on liitetty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-vaikutusten arvio koskien Karvian pohjavesihankkeen vaikutuksia Kauhaneva–Pohjankangas -nimiseen Natura-alueeseen (Suomen Luontotieto Oy, 8/2011). Mainittua arviointia on saatujen lausuntojen jälkeen täydennetty luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisella Natura-vaikutusten arvioinnilla koskien Karvian pohjavesihankkeen vaikutuksia neljään alueella sijaitsevaan Natura 2000 -suojelualueeseen (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012). Viimeksi mainittuun selvitykseen on liitetty seuraavat selvitykset: Tarkastelu vedenoton vaikutuksista lähdealueiden ja purojen virtaamiin ja pinnankorkeuksiin Natura-arviointia varten, Kanttikankaan lähdealueiden vedenoton aikaisista virtaama- ja pinnankorkeusmuutoksista Natura-arviointia varten, Karvianjoen taimenen esiintyminen vedenoton vaikutusalueella ja arvio vedenoton vaikutuksista kannan elinvoimaisuuteen, Karvian, Ellinharjun, Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoiden liito-oravaselvitys 2012 ja viitasammakkoselvitys.

Natura-arvioinnin täydennyksessä todetaan, että arvio perustuu kohteiden Natura-tietolomakkeen tietoihin luontotyyppien ja direktiivilajien esiintymisestä alueella. Natura-arviota varten on tehty erilliset luonto- selvitykset koskien alueen lähteitä ja pohjavesipurkaumia. Selvitykset koskivat myös Natura-alueiden ulkopuolisia kohteita ja niihin kuuluvia, monimuotoisuuden kannalta mahdollisesti merkittäviä kohteita. Alueelta on hankkeeseen liittyen tehty myös muita lajistoselvityksiä. Alueelta tehdyt maastoselvitykset toteutettiin kesällä 2008, 2009 ja 2012. Selvityksessä huomioitiin myös Metsähallituksen alueelta viime vuosina tekemät lajistoselvitykset sekä juuri julkaistu Kauhaneva–Pohjankankaan käyttö- ja hoitosuunnitelma, mutta varsinaisessa Natura-arviossa niitä ei Natura-lainsäädännön mukaisesti käsitelty. Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-luontotyypit on kartoitettu tarkasti Metsähallituksen toimesta ja tämä aineisto oli Natura-arvion laatijan käytössä. Metsähallituksen aineiston luontotyyppimääritykset eroavat huomattavasti virallisen Natura-tieto­lomakkeen tiedoista. Hankkeen vaikutusten kannalta merkittävin asia on pohjavedenoton vaikutukset Natura-alueiden lähteiden ja muiden pohjavesipurkaumien vesitaseeseen. Tämän selvittämiseksi Mustakeitaan, Karhusaaren ja Kantinkankaan lähteiltä sekä alueen purojen virtaamien mahdollisten muutosten osalta tehtiin seurantatietoihin ja pohjaveden virtausmallinnukseen perustuvat erilliset selvitykset. Selvitykset ja virtausmalli perustuvat alueen pohjaveden koepumppauksiin ja muodostuman rakenteen geologiseen tulkintaan. Kesällä 2012 selvitettiin lisäksi alueen purojen taimenkanta. Lisäksi suunnitelluilta vedenottamoiden alueilta tehtiin erillisselvitykset liito-oravasta ja viitasammakoista.

Kauhaneva–Pohjankangas (FI0800002)

Kauhaneva–Pohjankangas (FI0800002; 6 865 ha) on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI) ja lintudirektiivin mukaisena alueena (SPA). Alue sijoittuu Karvian, Honkajoen ja Kauhajoen kuntien alueelle. Kauhaneva–Pohjankankaan alue kuuluu karuun Suomenselän lounaisosaan, jolle ovat ominaisia kuivat ja karut mäntyvaltaiset metsät ja laajat keidassuot. Kallioperä on osa Keski-Suomen syväkivialuetta ja muodostuu porfyyrisestä graniitista. Suurin osa puiston maaperästä on turvetta, vallitsevia ovat rahkavaltaiset turpeet. Kivennäismaista huomattava osa kuuluu Pohjankankaan suureen harjumuodostumaan. Ylivoimaisesti yleisin metsätyyppi on kanervatyypin kuiva kangas. Kauhaneva koostuu kolmesta keitaasta, jotka liittyvät tasaisiin, paikoin aapasuoluonteisiin neva-alueisiin. Keidasosat ovat tyypillisiä Etelä-Pohjanmaan konsentrisiä kermikeitaita. Kermiverkoston välissä on kymmenittäin suuria avovesiallikoita. Suoalueet ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Paikoin niillä kasvaa komeata puustoa, mutta pääasiassa suot ovat aukeita. Keidassuokasvillisuuden ohella Kauhanevalla on minerotrofista suokasvillisuutta. Vedet ovat pääasiassa humuspitoisia suolampareita ja pieniä puroja, luomia. Pohjankankaan kupeilla ovat luonteenomaisia myös lähteet, joiden äärellä on pieniä kasvillisuudeltaan reheviä laikkuja, korpipuskia ja lähdelettoja.

Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Raununculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta (0 %), Keidassuot* (75 %), Letot (0 %), Aapasuot* (5 %), Boreaaliset luonnonmetsät* (3 %), Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (15 %)ja Fennoskandian lähteet ja lähdesuot (0 %). Lisäksi alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajeja ja liitteessä mainitsemattomia säännöllisesti esiintyviä muuttolintulajeja.

Selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) on todettu, että suun­niteltu pohjavesihanke sijoittuu kokonaan Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueen ulkopuolelle, joten pumppaamoiden rakentaminen ja niihin liittyvä muu maankäyttö ei uhkaa Natura-alueen luontotyyppejä. Selvityksen mukaan erillisselvitysten perusteella pohjavedenoton vaikutukset Mustakeitaan lähteen ja Karhusaaren lähteen virtaamiin ja pohjaveden tasoon jäävät hyvin vähäisiksi. Lähteiden vesipinnan taso alenisi korkeintaan muutamia senttejä. Vedenpinnan tason säilyminen lähes nykyisenkaltaisena varmistaa sen, että jäätymiselle herkkien lähdelajien juurakot eivät jäädy talvella, eivätkä kasvupaikaltaan herkät sammallajit kärsi elinympäristön laadun heikkenemisestä. Useat lähdelajit vaativat aina jäätöntä maaperää kasvupaikakseen ja useimmat lajeista ovat täysin riippuvaisia pohjavesipurkaumista. Karhusaaren lähdesara on tyyppiesimerkki tämänkaltaiset elinympäristövaatimukset omaavasta lajista. Suon kokonaisvesitasapainoon pohjavesihankkeella on todennäköisesti hyvin vähän vaikutusta, koska sadanta on keidassoiden vesitasapainon merkittävin säätelijä.

Mainitussa selvityksessä on edelleen arvioitu, että hankkeella ei ole vaikutusta Vuorten alapuoliset tasankojoet -luontotyypin säilymiseen tai ominaispiirteisiin Natura-alueella. Selvityksen mukaan hanke ei todennäköisesti merkittävästi vaikuta Keidassuot-luontotyypin säilymiseen tai ominaispiirteisiin Natura-alueella. Mahdolliset vähäisen sadannan ja pohjavedenoton yhdessä aiheuttamat haitat ovat lyhytaikaisia ja korjautuvia. Selvityksen mukaan hanke ei vaikuta Aapasuot-luontotyypin ominaispiirteisiin tai säilymiseen Natura-alueella, eikä todennäköisesti vaikuta Boreaaliset luonnonmetsät eikä Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit -luontotyyppien säilymiseen tai ominaispiirteisiin. Letot ja Fennoskandian lähteet ja lähdesuot -luontotyyppien osalta selvityksessä on todettu, ettei hanke todennäköisesti merkittävästi vaikuta luontotyyppien säilymiseen tai ominaispiirteisiin Natura-alueella. Karhusaaren lähteen putkilokasvi- ja sammallajisto kykenevät sopeutumaan noin yhden senttimetrin vedenpinnan tason pysyvään alenemiseen. Lähteen alapuolelle on jo kymmenisen vuotta sitten rakennettu vedenjuoksua hidastava pato, joka varmistaa sen, ettei lähteikkö kuivu niukkasateisina kesinä.

Karvian luomat (FI0200091)

Karvian luomat (FI0200091; ei pinta-alatietoja) on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Karvian ja Kauhajoen kunnissa sijaitseva alue on Natura-verkostossa niin sanottuna viivamaisena kohteena, jonka vuoksi sen pinta-alaa ei ole eritelty. Karvian luomat edustavat paikoin täysin luonnontilaisia puronvarsia. Nummijoki ja Rumpuluoma yhtyvät kohdealueella. Jokien yhtymäkohdassa on luonnontilainen ja kuusikkoinen puronvarsi ja siihen liittyvä ojittamaton kangaskorpi. Rumpuluoma on noin 1,5–2 metriä leveä, mutta paikoin vain 10 cm. Vesi virtaa syvälle uurtuneessa uomassa, joka on hyvin kiemurainen ja paikoin suvantokohdiksi levennyt. Puronvarsi on kuusivaltaista kangaskorpea, jossa sekapuuna on koivua, harmaaleppää, pajuja ja katajaa. Puusto on ryteikköistä ja alueella on runsaasti kuollutta puu­ainesta. Kenttäkerroksen kasvillisuus on monilajista mutta tavanomaista kuten suo-orvokki, metsäkorte, maariankämmekkä, metsäimarre, oravanmarja, metsätähti ja mesimarja. Kasvillisuus on aukkoista ja paikoin maanpinta on kasvitonta ja paljasta. Sammalista puron varrella vallitsevat korpikarhunsammal, korpirahkasammal sekä erityisesti lehväsammalet. Alueella tavataan säännöllisesti koskikara (Cinclus cinclus), joka on alueella säännöllisesti esiintyvä muuttolintu. Luomissa elää myös purotaimen (Salmo trutta m. fario) sekä uhanalainen saukko (Lutra lutra), joka on luontodirektiivin liitteen II laji.

Hakemukseen liitetyssä selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) on todettu, että suunniteltu (myös Ellinharjun ottamot sisältävä) pohja­vesihanke sijoittuu lähes kokonaan Natura-alueen ulkopuolelle, mutta alueen länsipuolisten uomien valuma-alue ulottuu hankealueen pohjoisosaan. Hanke ei aiheuta suoria vaikutuksia Natura-alueen ympäristölle tai eliölajistolle. Selvityksessä on todettu alkuperäisen hakemuksen mukaiseen vedenottomäärään (6 500 m3/d) viitaten, että hanke saattaa pienentää Karvian Luomien Natura-alueen puroihin kertyvää pohjavettä purojen yläjuoksuilla jonkin verran (todennäköisesti muutamia prosentteja), mutta vaikutus tasaantuu todennäköisesti nopeasti alajuoksulle päin mentäessä.

Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (60 %) ja Pikkujoet ja purot (40 %).

Selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) on todettu, että hankkeella ei ole suoria vaikutuksia Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiin, ja hankkeen aiheuttama epäsuora virtaamien väheneminen on niin pientä, ettei sillä ole todennäköisesti merkittävää vaikutusta luontotyyppiin. Edelleen selvityksessä on todettu, että hanke saattaa jonkin verran heikentää Pikkujoet ja purot -luontotyypin ominaispiirteitä erityisesti purojen latvaosissa, mutta todennäköisesti haitta ei ole merkittävä. Heikennys tapahtuu vedenlaadun heikkenemisen kautta. Selvityksessä todetaan vielä, että hanke ei vaikuta alueen saukkokannan elinolosuhteisiin heikentävästi. Virtaaman mahdollinen pieni vähenemä ei todennäköisesti vaikuta alueen kalakantoihin millään tavoin, joten saukkoon ei kohdistu vaikutuksia ravintoverkon kautta. Selvityksessä on todettu, että alueen luontainen purotaimenpopulaatio on todennäköisesti hävinnyt, eikä hankkeella siten ole vaikutusta lajin elinmahdollisuuksiin alueella.

Karvianjoen kosket (FI0200130; 80 ha)

Karvianjoen kosket on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Alue sijoittuu Honkajoen ja Kauhajoen kuntien alueelle. Karvianjoki on maalaismaisemassa virtaava joki, joka Kynäsjoen yläpuoliselta osaltaan on säilynyt melko luonnontilaisena Vatajan ja Jyllin voimalaitosten vaikutusalueita lukuun ottamatta. Honkajoen alueella on joessa useita luonnontilaisia koskia, komeita rantapuustoja, rantalehtoja ja kolvemuodostumia. Kokonaisuuteen kuuluu myös luonnontilaisia puroja, kuten Juurakonluoma ja Leppäluoma. Juurakonluoma on lähes kahden kilometrin pituinen luonnontilainen perkaamaton puronuoma edustaen pohjoissatakuntalaisen luomaluonnon perustyyppiä. Alajuoksulla puronvarsi on melko rehevä mutta kasvilajisto on tavanomaista, muun muassa hiirenporras, isoalvejuuri, metsäkorte, maariankämmekkä, korpi-imarre ja metsäalvejuuri. Puusto on kuusivaltaista ja joukossa on niukasti lehtipuita lähinnä nuorta harmaaleppää, hies­koivua ja pihlajaa. Ylempänä puroa reunustaa nuori koivikko ja paikoin mäntytaimikko. Purossa kasvaa näkinsammalta. Pääosiltaan se on melko luonnontilainen ja rannoiltaan hakkaamaton, joskin paikoin on havaittavissa pieniä uomanoikaisuja. Puronvarsi on harvapuustoista. Koivun ja harmaalepän lisäksi kasvaa ojanvarressa kituliasta kuusta. Paikoin puronvarsi on puutonta ja heinävaltaista rantaluhtaa. Kenttäkerroksessa vallitsee korkeaksi kasvava kastikka sekä runsaana esiintyvä suo-orvokki ja rönsyleinikki. Uomaa reunustavat siellä täällä tirisevät lähteiden silmät, jolloin kasvillisuus on korpimaista. Kasvistossa on muun muassa lähdetähtimö, helpi, viitakastikka, hentosara, metsätähtimö ja maariankämmekkä. Osassa koskia on luonnonvarainen purotaimenkanta.

Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (70 %), Pikkujoet ja purot (5 %), Lähteet ja lähdesuot (<1 %), Lehdot (5 %) ja Puustoiset suot* (5 %). Hakemukseen liitetyssä selvityksessä on todettu, että alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen II lajeista jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera).

Hakemukseen liitetyssä selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) on todettu, että hankkeella ei ole suoria vaikutuksia Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja Pikkujoet ja purot -luontotyyppeihin. Hankkeen aiheuttama epäsuora virtaamien väheneminen on niin pientä, ettei sillä ole merkittävää vaikutusta luontotyyppiin. Luontotyyppien Lähteet ja lähdesuot, Lehdot ja Puustoiset suot osalta selvityksessä on todettu, että hanke ei vaikuta luontotyyppeihin millään tavoin. Luontotyypit sijaitsevat kaukana hankkeen vaikutusalueesta. Selvityksessä on todettu, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi vaikuta alueen jokihelmisimpukoiden nykytilaan. Virtaaman mahdollinen pieni vähenemä ei todennäköisesti aiheuta vesiympäristössä sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät merkittävästi lajin elinolosuhteita. Edelleen on todettu, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi vaikuta Natura-alueen purotaimenpopulaation nykytilaan. Virtaaman mahdollinen pieni vähenemä ei todennäköisesti aiheuta vesiympäristössä sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät merkittävästi purotaimenen elinolosuhteita Karvianjoessa.

Pohjankangas (FI0200022; 3 837 ha)

Pohjankankaan alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Alue sijoittuu Kankaanpään ja Karvian kuntien alueelle. Pohjankangas on laaja pitkittäisharjua muistuttava reunamuodostuma ja siihen liittyy lisäksi useita keidassoita ja lähteitä. Pohjankankaan alueen pohjoisosassa oleva Kauraharju on paikoin lähes 30 metriä ympäristöään korkeammalla. Kasvillisuudessa on monipuolisia karuja ja kuivia metsätyyppejä. Itäreunalla olevan Kaurakeitaan länsiosat ovat erittäin pitkälle kehittynyttä korkeakermistä keidasta, jossa nevapinta on pääasiassa ruopparimpeä ja rämetaso nummimaista kangasrämettä. Suon länsilaidalla harjun tuntumassa on pieni suolampi, joka ilmeisesti on lähteinen. Linnusto on tavanomaista, muun muassa kurki, liro, kapustarinta ja riekko. Varsinaisesta Pohjankankaan pääalueesta noin kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsevat Kantin lähteet. Harjussa on täällä useita suuria lähteitä, joista useat ovat pieniä vedenottamoita. Veden ottaminen ei ole kuitenkaan vaikuttanut haitallisesti lähdekasvillisuuteen. Alueella on yksi täysin luonnontilainen lähde ja puronvarsi, jossa on erityisen komea ympäristö ja kasvisto. Lähteen silmä on piilossa, mutta maaperä tihkuu kauttaaltaan ravinnerikasta kylmää vettä. Tyypillisiä lähteikkökasveja on alueella runsaasti. Alueelle luonteenomainen on poikkeuksellisen runsaana kasvava maariankämmekkä sekä vaateliaat sammalet. Pohjankangas on suurimmaksi osaksi puolustusvoimien harjoitusalueena.

Hakemukseen liitetyssä selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) on todettu, että Pohjankankaan Natura-alue sijoittuu hankealueen eteläpuolelle. Kantin lähteikön erillisalue sijaitsee noin yhden kilometrin etäisyydellä Kantinkankaan suunnitellusta vedenottamosta. Kauraharjun suunniteltu vedenottamo sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Pohjankankaan Natura-alueen rajasta. Pohjankankaan pohjavedestä riippuvaiset arvokkaimmat luontotyypit, kuten Kulttaanharjun lähde sekä Yskänlähde sijaitsevat varsinaisen Pohjankankaan Natura-alueen keski- ja eteläosassa lähes 20 kilometrin päässä suunnitellusta Kauraharjun vedenottamosta. Hankkeen vaikutuksesta Kantin lähteikön vesitasapainoon on tehty erillinen selvitys.

Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit Humuspitoiset järvet ja lammet (1 %), Pikkujoet ja purot (1 %), Keidassuot* (30 %), Lähteet ja lähdesuot (1 %) ja Harjumetsät (5 %).

Hakemukseen liitetyssä selvityksessä Kanttikankaan lähdealueiden vedenoton aikaisista virtaama- ja pinnankorkeusmuutoksista Natura-arviointia varten (Pöyry Finland Oy, 27.8.2012) on todettu, että tehtyjen koepumppausten ja rakennetulkintojen perusteella Natura-alueilla olevien lähteiden keskimääräinen virtaama ei pienene, eikä vedenpinta laske jatkuvassa 2 000 m3/d vedenotossa. Virtaamat vaihtelevat pääasiassa sadannan vaihtelujen perusteella. Virtaamiin vaikuttaa sadannan lisäksi yksityinen vedenotto.

Hankkeen vaikutukset lähdealueisiin

Hankkeen Natura-arviointiin on liitetty tarkastelu vedenoton vaikutuksista lähdealueiden ja purojen virtaamiin ja pinnankorkeuksiin. Selvityksessä on tarkasteltu Elliharjun kaivoista (PK4 ja PK5) tapahtuvan vedenoton vaikutuksia Mustakeitaan lähdealueeseen. Hakemus veden ottamiseksi mainituista kaivoista peruutettiin aluehallintovirastossa.

Selvityksessä on tarkasteltu myös Kantinkankaan ottamon kaivosta PK3 tapahtuvan koepumppauksen vaikutusta Karhusaaren lähdealueeseen. Selvityksessä todetaan, että virtaamiin koepumppaus ei vaikuttanut. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että lähdealueen vedet ovat orsivesiä. Viereinen havaintoputki on reagoinut selvästi koepumppauksen aikaiseen vedenottoon. Vastaavana aikana lähteen virtaamissa eikä vesiosuuskunnan kaivon vesipinnassa ole havaittu mitään vedenottoon viittaavaa.

Edelleen selvityksessä on todettu, että Natura-arvioinnin pohjalla on pohjaveden virtausmallin optimoitu tilanne, jossa pohjavettä otettaisiin siten, että ottomäärä on 1 600 m3/d kaivosta PK3 ja 400 m3/d kaivosta PK1. Tämän lisäksi pohjoisen kaivoista PK4 ja PK5 otettaisiin myös 2 000 m3/d pohjavettä, jolla on hyvin pieni vaikutus Karhusaaren alueella purkautuviin pohjavesiin. Varsinaisen lähteen virtaamiin vedenotto ei tutkimusten perusteella vaikuta. Tehtyjen simulointien mukaan Karhusaaren alueen keskimääräinen pohjavesipurkauma ja -virtaama pienenisivät jatkuvassa 2 000 m3/d vedenotossa noin 100 m­3/d. Lähdealueen orsi- vedenpinnan korkeuteen tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta. Tarkastelut perustuvat pitkälti tehtyihin koepumppauksiin, jotka olivat kestoltaan keskimäärin kolme kuukautta. Tästä syystä arviot pitkäaikaisista vaikutuksista sisältävät osittaista epävarmuutta. Jos vedenotto tutkimustuloksista huolimatta vaikuttaisi Karhusaaren lähteen virtaamiin valuma-alueen osa-alueen arvioin 20 %, vedenpinnan korkeus alenisi lähdealueella noin 0,7 cm.

Natura-arviointiin on lisäksi liitetty selvitys Kantinkankaan lähdealueiden vedenoton aikaisista virtaama- ja pinnankorkeusmuutoksista (arvioinnin liite 2, Pöyry Finland Oy, 27.8.2012). Selvityksessä todetaan, että Kantinkankaan Natura-alueet koostuvat kolmesta eri osa-alueesta, joista itäisimmät osa-alueet sijaitsevat noin 800 metrin päässä varsinaisen harjualueen ydinvyöhykkeestä ja eteläisin osa-alue noin 200 metrin päässä. Natura-alueet sijaitsevat pohjavesialueen reunamilla, johon alueen orsivedet purkautuvat. Selvityksessä todetaan, että koepumppauksen sekä geologisen rakenteen perusteella alueen lähteet ovat orsivesilähteitä. Lähteiden virtaamaa on seurattu usean vuoden ajan mittapatojen avulla Partakylän, Lähdekorven, Pelimannin ja Kalalaitoksen alueilla. Vertaamalla pitkän ajan virtaamatietoja ja koepumppausajankohtia voidaan havaita, että varsinainen pumppaus ei ole vaikuttanut lähteiden virtaamiin. Pumppauksesta johtuvaa virtaaman vähenemistä ei voida pumppausaikoina havaita. Edelleen selvityksessä on todettu, että tehtyjen koepumppausten ja rakennetulkintojen perusteella Natura-alueilla olevien lähteiden keskimääräinen virtaama ei pienene, eikä vedenpinta laske jatkuvassa 2 000 m3/d vedenotossa, joka tapahtuu Kantinkankaan ottamosta (PK3 ottomäärä 1 600 m3/d ja PK1 400 m3/d).

Taimenen esiintyminen vedenoton vaikutusalueella ja arvio vaikutuksista kannan elinvoimaisuuteen

Hankkeen Natura-arviointiin on liitetty selvitys Karvianjoen taimenen esiintyminen vedenoton vaikutusalueella ja arvio vedenoton vaikutuksista kannan elinvoimaisuuteen (arvioinnin liite 3, Pöyry Finland Oy, 26.9.2012). Hakemuksen ja siihen liitetyn ensin laaditun Natura-arvioinnin perusteella saaduissa lausunnoissa esille tuotujen tietojen perusteella taimenen esiintymistä ja taimenkantojen tilaa selvitettiin olemassa olevien selvitysten, haastattelujen ja kyselyjen avulla sekä sähkökoekalastuksin ja maastohavainnoin. Selvitysalueen luomien ja ojien kalastoa selvitettiin sähkökoekalastuksin ja pienissä vähävetisissä ojissa suorilla havainnoilla. Sähkökoekalastukset ja maastohavainnot tehtiin 13.–15.8.2012. Karvianjoen Vatajankosken virtaamat olivat selvitysajankohtana korkeampia kuin ajankohdan pitkän ajan keskivirtaamat. Suurimmissa luomissa virtaamat olivat tavanomaista suuremmat, mutta pienemmissä virtaamat arvioitiin normaaleiksi.

Selvityksessä todetaan, että Karvianjoen valuma-alueen yläosan luomien ja purojen kalataloudellisessa kartoituksessa koekalastettiin kaikki lupahakemuksessa olevien pohjavesialueiden vaikutuspiirissä olevat merkittävimmät uomat. Lisäksi kartoitettiin alueelta useita muita puroja ja noroja. Koekalastuskohteita oli kaikkiaan 38. Lisäksi tehtiin silmämääräistä havainnointia. Pääosin purojen ja luomien luonnontila on voimakkaasti muuttunut tai habitaatti ei muutoin ole sopiva taimenpoikastuotantoon nykytilassa. Koekalastuksissa saaliiksi saatiin vain 11 taimenta ja niistä lisäksi tehtiin muutamia silmämääräisiä havaintoja. Osaltaan heikkoihin saalismääriin voi selvityksen mukaan vaikuttaa kalastusta edeltänyt tulvatilanne, samoin kuin se, että kalastus oli "inventointityyppistä". Näilläkin varauksilla saalismääriä voidaan pitää erittäin heikkoina. Selvityksen mukaan kalataloudellisesti merkityksellisiä kohteita olivat Aunesluoma ja Latikanoja, joissa esiintyi purotaimenta. Lähdeluoma on kunnostettu, mutta sen merkitys purotaimenen esiintymisalueena oli yllättävän heikko. Muilla tutkituilla ojilla ei ole kalataloudellista merkitystä vähävetisinä uomina, vaikka niiden pohjan laatu olikin useissa tapauksissa lohikalojen lisääntymiseen sopivaa. Kalataloudellisesti merkityksellisistä luomista selkeästi pohjavesivaikutteisia ovat Lähdeluoma ja Aunesluoma, joskin molempiin tulee myös runsaasti suovesiä. Aunesluomaan laskeva Latikanoja oli alueen paras taimenpuro, vaikka sen vesi oli vahvasti suovesivaikutteista.

Selvityksessä on siitä tarkemmin ilmenevällä tavalla tarkasteltu vedenoton vaikutuksia ottoalueen purojen ja Karvianjoen virtaamiin, vaikutusmekanismeja ja esitetty vaikutusarvio. Selvityksessä on todettu, että Karvianjoen pääuoman veden yleislaatu on välttävää ja sen laatuluokkaa huonontavat muun muassa rehevyys ja happivaje. Vesi on melko hapanta, ravinteikasta, vähäelektrolyyttistä ja väriltään tummaa humusvettä. Haja-asutus ja karjatalous aiheuttavat veden hygieenisen laadun heikkenemistä. Sivu-uomien ja luomien vedenlaadussa on selvästi havaittavissa hajakuormituksen vaikutus. Koko alueen kannalta hankkeen seurauksena aiheutuva veden keskimääräinen laadun heikentyminen on vähäistä. Sen sijaan hetkellisesti ja paikallisesti alueilla, missä pohjavesipurkaumat ovat merkittäviä vaikutus voi olla suurempaa. Vaikutus on suurinta ottoalueen lähellä olevien purojen latvoilla, ja vaikutus heikkenee alavirtaan mentäessä valuma-alueen ja pintavirtaamien kasvaessa. Selvityksessä todetaan, että vedenoton vaikutus tuntuu erityisesti alueella A5, missä selvimmät vaikutukset kohdistuvat Mustakeitaan kautta vetensä saavaan Lähdeluomaan. Kenttähavaintojenkin perusteella selkeää pohjavesivaikutusta oli todettavissa juuri Lähdeluoman ja Aunesluoman alueilla, joskin molempiin tulee myös runsaasti suovesiä.

Edelleen selvityksessä todetaan, että Karvianjoen pääuoma toimii pääosin varttuvien kalojen syönnösalueena ja sivu-uomat puolestaan paljolti poikastuotantoalueina. Vedenoton vaikutus taimenkannan elinvoimaisuuteen ja elinkiertoon kohdistuu pääasiassa ottamoiden lähialueiden purojen poikastuotantoon. Karvianjoen pääuomaan vaikutukset jäävät vähäiseksi, tuskin analyyttisesti/mittauksin havaittaviksi. Vedenotto vähentää vähäisessä määrin vaikutusalueen purojen kokonaisvirtaamia. Tasaisen pohjavesipurkauman pienentyessä virtaamat voivat myös paikallisesti hieman äärevöityä. Veden korkeuden nopeatkaan vaihtelut eivät kuitenkaan vie totaalisesti poikasten elinmahdollisuuksia. Taimenen poikasten habitaattivaatimus virrannopeuden ja syvyyden suhteen on havaintojen perusteella kohtuullisen "väljä", joten vedenoton aiheuttamista muutoksista huolimatta puroihin jää pienpoikasille sopivia habitaatteja, joskin niiden määrä voi vähetä uomien märkäpiirin pienentyessä. Kuitenkin on todennäköistä, että virran nopeudeltaan ja pohjanlaadultaan sopivia alueita jää jäljelle. Paikallinen taimenkanta on myös jossain määrin sopeutunut vedenlaadun vaihteluihin. Kuitenkin muutokset elinympäristössä, kuten mm. ravinnon saannin heikentyminen ja lisääntyvä stressi, heikentävät taimenen poikasten elinmahdollisuuksia erityisesti Aunesluoman ja Latikanojan alueilla. Ottaen huomioon geneettisesti arvokkaan ja voimakkaan suojelustatuksen sekä arvon omaavan kannan potentiaaliset tuotantomahdollisuudet syntyy hankkeesta haittaa, joka pitää kompensoida lajin elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Arvion mukaan tuotantoedellytykset eivät heikentyne siinä laajuudessa, että kompensointi ei olisi mahdollista.

Hakemuksen muutos ja lisäselvitykset

Lakeuden Vesi Oy on aluehallintovirastoon 2.9.2013 saapuneessa kirjelmässä ilmoittanut peruuttavansa hakemuksen Elliharjun vedenottamon osalta sekä Nummikangas A -vedenottamon luvan muuttamisen osalta. Kaivot PK4 ja PK5 jäävät siten pois hakemuksesta ja peruutuksen johdosta haettavan vedenoton kokonaismäärä pienenee 6 500 m3/d:ssa 4 500 m3/d:een. Hakija on todennut, että valtaosa lausunnoissa ja muistutuksissa esiin tuoduista haitallisista vaikutuksista kohdistuu Elliharjun vedenottamon vaikutusalueeseen.

Hakija on todennut, että esitetyistä negatiivisista vaikutuksista jäljelle jäävät vaikutukset Karhusaaren lähteikköön ja virtaamaan sekä Karvianjoen virtaamaan (jokihelmisimpukoiden elinolot). Karhusaaren lähteikön pohjavesiolosuhteiden selvittämiseksi hakija teetti lisätutkimuksia, joita koskeva selvitys (Pöyry Finland Oy, 30.8.2013) on liitetty asiakirjoihin. Tutkimusten perusteella Karhusaaren lähteikkö on pohjavedestä erillisen orsiveden ilmentymä. Karvianjoen virtaaman osalta hakija on todennut koko vedenoton näkyvän Karvianjoen Vahokoskessa, jonka alapuolisella alueella sijaitsee Natura-alue Karvianjoen kosket. Hakemuksen mukainen maksimiotto pienentää Vahokosken keskivirtaamaa enintään 0,77 %, keskiylivirtaamaa enintään 0,12 % ja keskialivirtaamaa enintään 5,9 %. Vahokosken alapuolisella joen osalla vaikutukset ovat vielä näitä pienempiä. Hakija on todennut, että kun jokihelmisimpukan elinolot ovat säilyneet Karvianjoen nykyisillä virtaamilla ja nollavirtaamakausilla, on selvää, ettei mainittu pienentynyt virtaama ole uhkana niiden elinolosuhteille.

Hakija on edelleen täydentänyt hakemusta 23.12.2013 päivätyllä kirjelmällä, jossa on tarkasteltu muun ohella purojen orsivesipohjaisuutta sekä luonnontilaisia lähteitä. Hakemuksen täydennyksessä on todettu muun ohella, että pohjavedenoton vaikutusalueelle sijoittuvat Joentaustan lähteet. Suurin osa purkautuvasta pohjavedestä on etelästä, Kauraharjun suunnasta. Pienemmät lähteet ovat peräisin joen pohjoispuolella muodostuvista vesistä. Joentaustan lähteet sijaitsevat Karvianjoen varressa Kauraharjun kohdalla paikassa, jossa joki tekee silmukkamaisen mutkan pohjoiseen kiertäen Pellavaniemen. Lämpökamerakuvauksessa niemen tyveltä löytyi kaksi suurempaa pohjaveden purkautumisaluetta. Hanketta varten tehdyn Pohjankankaan lähdealueiden kasvillisuusselvityksen mukaan molemmin puolin Pellavaniemeä on havaittavissa jokivarressa muutamia erillisiä pohjavesipurkaumia.

Läntisellä alueella selvästi havaittavia pohjavesipurkaumia on kaksi. Niistä eteläisemmän ympäristössä kasvilajistoon kuuluvat muun muassa korpi-imarre, lehtotähtimö, ojakellukka, isoaho-orvokki, lehtokorte, rantayrtti, lehtovirmajuuri, rönsyleinikki, rentukka, viiltosara, suokorte, korpikaisla, järviruoko, ranta-alpi, riippasara sekä harmaasara. Vesirajassa esiintyy purolähdesammalta. Pohjoisempi on pienialainen ja sen ympäristössä kasvaa viiltosaraa, tupassaraa, ojakellukkaa, luhtarölliä, rönsyleinikkiä, mesiangervoa, lehtovirmajuurta, rantamataraa, luhtalemmikkiä sekä ojaleinikkiä. Puusto muodostuu pihlajasta, tuomesta, harmaalepästä ja kiiltopajusta. Itäisellä alueella on jokivarressa rehevä kuusivaltainen reunus. Pohjavettä purkautuu jokeen tihkumalla 0–5 metrin etäisyydellä joenpenkasta.

Pohjaveden purkautumiskohdista ei niiden hajanaisuuden ja suuren määrän vuoksi ole tehty virtaamamittauksia. Pohjavesimallin mukaan jokeen purkautuu tällä alueella pohjavettä keskimäärin 4 700 m3/d (54 l/s). Osa purkaumasta tulee maanpinnan purkaumakohtien kautta suuren osan purkautuessa suoraan jokeen. Maksimivedenottotilanteessa pohjavettä purkautuisi pohjavesimallin mukaan keskimäärin 3 012 m/d (=35 l/s). Purkauman pienennys on siten enintään 36 %. Puheena olevien pohja­vesialueiden lähdepurkaumista tehtyjen virtaamaseurantojen mukaan lähteiden minimivirtaamat ovat keskimäärin 36 % keskivirtaamaa pienempiä jo luonnontilassakin.

Purkaumakohdat sijoittuvat lähelle jokea, jokitörmään ja osa aivan vesirajaan, osa joen pohjaan. Pienimmät purkaumakohdat eivät erotu kasvillisuudeltaan ympäristöstään. Kasvillisuusselvityksessä mainitut kohteet eivät ole lähdekohteina erityisen arvokkaita tai edustavia, eikä niiden kasvilajistossa ole uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. Purkaumakohdat voidaan luokitella mesotrofisiksi lähteiksi tai tihkupinnoiksi, jotka ovat luonnontilaisia. Purkauman pienentyminen ei todennäköisesti vaikuta yksittäisten purkaumakohtien ympäristön kasvillisuuteen ja virtaaman vähenemisestä huolimatta purkaumakohdat säilyvät. Purkaumiin sidoksissa oleva kasvilajisto ja mahdollinen muu lajisto kuten hyönteiset eivät häviä. Lisäksi kasvillisuus on muutenkin jokivarressa rehevää ja mainittu kasvilajisto on vain osittain lähteistä riippuvaista.

Koska purkautuvan veden määrä tulee vedenoton seurauksena pienentymään ja koska purkauman pienentymisen jakautumista laajoille purkauma-alueille ei voida tarkasti esittää, on hakija hakenut vesilain 1 luvun 17 a §:n tarkoittamaa lupaa poiketa lähteen luonnontilan vaarantumisesta. Kohteet ovat Karvianjoen Kauraharjun puoleisella penkalla lämpö­kuvauksissa hyvin näkyvät itäinen ja läntinen purkauma kummatkin noin 50 m:n matkalla ja noin 5 m jokipenkasta. Lähdealueet sijaitsevat tilan 230-401-9-227 alueella. Hakija on todennut, että lähialueella sijaitsee useita kasvillisuudeltaan selkeästi edustavampia lähteikköjä kuten Pohjankankaan Natura-alueen Kantin lähteiköt, Karhusaaren lähde, Mustakeitaan ja Pimiäkorven lähteet.

Hakija on todennut täydennyksessä, että Karvianjoen keskivirtaama pienenee vedenoton seurauksena keskimäärin enintään 0,8 % (Vahokoski). Keskialivirtaamaan vaikutuksen on laskettu olevan keskimäärin enintään noin 3,6 %. Vahokosken alavirran puolella vaikutus virtaamaan edelleen pienenee.

Lausunnot ja selvitykset hakemuksen täydennyksen johdosta

Hakemus on kuulutettu uudelleen sen muuttamisen ja täydentämisen jälkeen.

Muiden ohella Karvian kunta asiakumppaneineen on esittänyt muistutuksen, johon on liitetty muun ohella tutkimusraportti Kantin lähteikköjen semiakvaattisista sääskistä (Lokakuu 2010). Raportin mukaan Kantin lähteikköjä voidaan pitää lajistollisesti hyvin edustavina, koska kohteilla esiintyy useita lähdelajeja ja monet näistä hyvin runsaina. Muistutukseen on liitetty myös Suomen luonnonsuojeluliiton projektiraportti Puroista syntyy virta -pienvesihankkeesta, jossa yhtenä kohdealueena olivat Karvianjoen latvaosat.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Kalatalouspalvelut-ryhmä on lausunnossaan todennut, että vedenotto on edelleenkin sitä suuruusluokkaa, että se vaikuttaisi merkittävästi Karvianjokeen laskevien pienien uomien virtaamiin sekä itse Karvianjoen uoman virtaamiin.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan 23.2.2014 todennut muun ohella, että hakemusta käsiteltäessä on otettava huomioon hankkeen yhteisvaikutukset Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa käsiteltävänä olevan Siniharjun pohjavedenottamoa koskevan hankeen kanssa. Lausunnon mukaan Natura-arviointi ei ole asianmukainen.

Vesienhoidon suunnitteluun liittyvät seikat

Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymän Kokemäenjoen–Saaristo­meren–Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan hyvä tila. Erinomaisessa tilassa olevien vesien tilatavoite on erinomainen ja hyvässä tilassa olevien osalta tavoite on hyvä tila. Hyvää huonommassa tilassa olevien muodostumien osalta tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen. Vesiensuojelullisesti tai taloudellisesti ongelmallisemmissa tapauksissa on tilatavoitteiden toteutumisen arvioitu tapahtuvan vasta seuraavalla vesienhoitokaudella 2021 tai poikkeuksellisen ongelmallisissa tapauksissa vasta kolmannen vesienhoitokauden aikana vuoteen 2027 mennessä.

Muun muassa Karvianjoen osa-alueen käsittävässä Satakunnan pintavesien vuoteen 2015 ulottuvassa toimenpideohjelmassa (Varsinais-Suomen ELY-keskuksen julkaisuja 7/2010) Karvianjoen yläosa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi, kemialliselta tilaltaan hyväksi, fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osalta välttäväksi ja kaloja koskevan laatutekijän osalta tyydyttäväksi. Samassa toimenpideohjelmassa Karvianjoen alaosa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi, kemialliselta tilaltaan hyväksi, fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osalta välttäväksi ja kaloja koskevan laatutekijän osalta hyväksi. Toimenpideohjelmassa on todettu, että Karvianjoen yläosa edustaa Vatajankoskelle asti keskisuuria turvemaiden jokia ja siitä alaspäin suuria turvemaiden jokia.

Mainitussa toimenpideohjelmassa on todettu vesienhoidon tavoitteista suojelualueilla, että Natura-alueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja.

Vesien tilan parantamistarpeista on toimenpideohjelmassa todettu Karvianjoen osa-alueen osalta, että Karvianjoen vesistöalueelta tulevaa kuormitusta tulee vähentää fosforin osalta 26 % ja typen osalta 18 %, jolloin ekologisen tila tavoitteet rehevyydelle voidaan saavuttaa Karvianjoen vesistössä. Kuormituksen vähentämistarpeet vaihtelevat jokiosuuksien osalta merkittävästi toisistaan. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon ja metsätalouden valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Rehevyyden vähentämisen lisäksi Karvianjoen vesistössä tilatavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä laajoja habitaattikunnostuksia, joissa pohjaeläinten, vesikasvien ja kalaston elinolosuhteet paranevat huomattavasti nykyisestä ja vesistörakentamisen haitat vähenevät merkittävästi. Karvianjoen pääuoman alueella ravinnekuormituksen vähennystavoitteeksi on asetettu fosforin osalta 40 % ja typen osalta 23 %.

Edelleen toimenpideohjelmassa on tilatavoitteen saavuttamiseksi asetettu yksilöllisenä tavoitteena sekä Karvianjoen alaosan että yläosan tavoitetilaksi hyvä nykyisen tyydyttävän sijaan. Rehevyyden osalta on asetettu tavoitteeksi fosforipitoisuuden laskeminen alle 40 μg/l ja typpipitoisuuden osalta alle 900 μg/l. Yksilöllisenä tavoitteena tilatavoitteen saavuttamiseksi on mainittu vesirakentamisen osalta vesieliöstön vapaa liikkuminen ja lisääntymismahdollisuudet.

Toimenpideohjelmassa on kuvattu Satakunnan pintavesien toimenpideohjelma-alueella vireillä olevia, suunnittelukauteen 2010–2015 ajoittuvia vesien rakenteelliseen tilaan ja hydrologiaan vaikuttavia hankkeita. Karvianjoen vesistön säännöstelyn kehittämishankkeen osalta on todettu, että vesistön vuosina 2008–2010 toteutettavan säännöstelyn kehittämishankkeen tavoitteena on parantaa vesistön käytettävyyttä ja sen tilaa sekä selkiinnyttää vallitsevaa säännöstelyjen lupatilannetta. Lisäksi ilmastonmuutos ja sen vaikutukset hydrologiaan sekä vesistön käyttöön ja tilaan liittyvät haasteet edellyttävät voimassa olevien säännöstelylupien läpikäymistä ja tarvittaessa tarkistamista. Vuodesta 2011 alkavan toimenpidevaiheen aikana haetaan luvat ja toteutetaan aiemmassa vaiheessa suunnitellut toimenpiteet. Karvianjoen kalataloudellisten kunnostustoimenpiteiden osalta on todettu, että Karvianjoen vesistöalueella on toteutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia useassa kohteessa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen suunnitelmissa on jatkaa kalataloudellisia kunnostuksia Karvianjoella ja parhaillaan on lupakäsittelyssä tai suunnittelun loppuvaiheessa seuraavat kohteet: Karvianjoen alaosa Vatajankoskelta Kynäsjärveen, Kynäsjoki, Pomarkunjoki ja Etelä- ja Noormarkunjoki. Työt sisältävät sekä koskialueiden ennallistamistöitä että kalateiden rakentamista.

Toimenpideohjelmassa on todettu, että Karvianjokea on perattu paljon, yli puolet jokiuoman pituudesta. Viimeksi suuria perkauksia on toteutettu 1950–1960-luvulla. Padotuksen määrä on alle puolet luontaisesta putouskorkeudesta. Lyhytaikaissäännöstelyä käytetään vähäisessä määrin. Muuttuneisuus: padotuksen aiheuttamat muutokset 3 pistettä, rakennettu putouskorkeus 1 piste, rakennettu osuus 4 pistettä, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus 1 piste, muutos kevään ylivirtaamassa 1 piste, yhteensä 10 pistettä. Karvianjoki voitaisiin nimetä voimakkaasti muutetuksi vesistöksi suoran nimeämiskriteerin (rakennettu osuus) perusteella sekä kahden tekijän (rakennettu osuus, padotuksen aiheuttamat muutokset) yhteisvaikutuksen perusteella.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva valitusperuste

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että hankkeeseen olisi tullut soveltaa YVA-menettelyä. Valituksessa on todettu, että hankkeeseen liittyy erityisesti yhdessä Kauhajoen Siniharjun pohjavedenottohankkeen kanssa sellaisia merkittäviä haitallisia vaikutuksia, joiden perusteella myös nyt kysymyksessä olevan hankkeen osalta olisi tullut suorittaa YVA-menettely.

Kauraharjun vedenoton suurin sallittu ottomäärä 2 500 m3/d tarkoittaa, että vuotuinen ottomäärä voi olla enintään 912 500 m3. Kantinkankaan vedenoton suurin sallittu määrä on 2 000 m3/d ja vuotuinen ottomäärä voi olla siten enintään 730 000 m3­. Nämä ottomäärät ovat yhteenlaskettuna 1 642 500 m3­. Määrä alittaa huomattavasti YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kolmen miljoonan kuutiometrin vuotuisen rajan, jonka ylittyessä hankkeeseen olisi sovellettava YVA-lain 4 §:n 1 momentin perusteella YVA-menettelyä. Näin ollen hankkeeseen ei ole sovellettava YVA-menettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin nojalla.

Esitetyn valitusperusteen johdosta on edelleen harkittava, onko hankkeeseen sovellettava YVA-menettelyä YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla. Valituksessa on viitattu siihen, että hankkeeseen liittyy erityisesti Kauhajoen Siniharjun pohjavedenottohankkeen kanssa merkittäviä haitallisia vaikutuksia, joiden vuoksi YVA-menettely olisi tullut suorittaa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksessa todetaan, että Siniharjun vedenottamoa koskevan hakemuksen mukainen vedenotto on 3 000 m3/d. Lakeuden Vesi Oy:n vastineen mukaan mainittu Siniharjun vedenottamoa koskeva hakemus on pantu vireille vuonna 2013, kun nyt kysymyksessä oleva hakemusasia on pantu vireille vuonna 2011. Kun otetaan huomioon, että nyt kysymyksessä oleva hakemus on pantu vireille noin kaksi vuotta ennen Siniharjun vedenottamon hakemusta, ei nyt kysymyksessä olevaa hakemusta tehtäessä ole voitu tietää tai ennakoida Siniharjun vedenottamon lupahakemuksen vireilletuloa tai kyseisen hankkeen vaikutuksia.

Kun otetaan huomioon erityisesti nyt kysymyksessä olevan hankkeen koko selvästi YVA-asetuksen 6 §:ssä tarkoitettua vedenottohanketta pienempänä hankkeena, hankkeen muut ominaisuudet, sijainti sekä ennakoitavissa olevien vaikutusten luonne ja mahdolliset muiden hankkeiden kanssa aiheutuvat yhteisvaikutukset, ei hanke todennäköisesti aiheuta laadultaan ja laajuudeltaan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tämän vuoksi hankkeeseen ei ole tullut soveltaa YVA-menettelyä myöskään YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla.

Luonnonsuojelulain mukaisen poikkeamisluvan tarve ja jokihelmisimpukan esiintyminen

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan todennut, että jokihelmisimpukkaa (Margaritifera margaritifera) ei ole käsitelty lainkaan osana Natura-alueen luonnon­arvoja. ELY-keskus on todennut, että on viitteitä siitä, että hankkeella voi olla vaikutuksia jokihelmisimpukan elinympäristöön, jonka vuoksi luvan myöntäminen olisi edellyttänyt luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa.

Edellä tästä päätöksestä ilmenevällä tavalla jokihelmisimpukka on mainittu hakemukseen liitetyssä selvityksessä (Suomen Luontotieto Oy, 32/2012) Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen Karvianjoen kosket osalta luontodirektiivin liitteessä II tarkoitettuna lajina. Selvityksessä on todettu, että virtaaman mahdollinen pieni vähenemä ei todennäköisesti aiheuta vesiympäristössä sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät merkittävästi lajin elinolosuhteita.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksesta poikkeavalla tavalla jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) ei ole luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu laji, eikä hankkeesta siten voi aiheutua luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua seurausta. Tämän vuoksi vesilain mukaisen luvan myöntäminen ei ole jokihelmisimpukalle aiheutuvien mahdollisten seurauksien vuoksi voinut edellyttää myöskään luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa saada poiketa 1 momentin kiellosta.

Hankkeen vaikutusten selvittämistä ja Natura-alueiden huomioon ottamista koskevat valitusperusteet

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan todennut, että vaikutuksia Natura-alueiden luonnonarvoihin ei ole arvioitu eikä otettu huomioon säädöksissä edellytetyllä tavalla. Nyt kysymyksessä olevan hankkeen ja Siniharjun vedenottohankkeen yhteisvaikutuksia muun ohella Natura-alueisiin ei ole käsitelty luonnonsuojelulaissa tarkoitetulla tavalla. Hankkeen vaikutuksia Natura-alueen luonnonarvoille ei ole riittävästi arvioitu eikä lupaa näin ollen olisi tullut myöntää. Valituksen mukaan poikkeuslupa luonnontilaisen lähteen muuttamiseen heikentää luontotyypin lähteet ja lähdesuot suojelu­tilannetta ja heikentää Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisen lähdeluontotyypin suojelutasoa.

Myös Pro Pohjankangas ry on valituksessaan viitannut siihen, että asiassa ei ole otettu huomioon Kauhajoen Siniharjun vedenottolupahakemusta ja todennut, että lupapäätöstä tehtäessä ei ole otettu huomioon Natura-alueiden erityistä merkitystä.

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan viitanneet siihen, että hakemusasiakirjojen puutteiden vuoksi ne eivät täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Intressivertailua ei voida suorittaa eikä hankkeen haitallisia vaikutuksia muuhun vedenottoon, lähteisiin, pienvesistöihin ja suojelukohteisiin ole voitu arvioida. Hakijan olisi tullut selvittää vaikutusalueen kaikkien pienvesistöjen tila ja alueen luonnonarvot. Hakemuksissa ei ole esitetty riittäviä perusselvityksiä. Edelleen Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat todenneet, että hakija on velvoitettava korjaamaan vedenoton vaikutusten arvioinnissa käytetyn pohjavesivirtausmallin virheet ja puutteet. Myös Karvianjoen kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat esittäneet, että Natura-arvioinnit ja luontoselvitykset ovat erittäin puutteelliset.

Valituksissa esitetyn johdosta on ensin otettava kantaa siihen, onko hankkeen vaikutuksia luonnonarvoihin yleisesti ja erityisesti Natura-alueiden luonnonarvoihin arvioitu riittävällä tavalla. Toiseksi on otettava kantaa siihen, aiheutuisiko hankkeesta sellainen luontodirektiivissä ja luonnonsuojelulaissa tarkoitettu seuraus, että aluehallintovirasto ei olisi voinut myöntää hankkeelle vesilain mukaista lupaa.

Hakemukseen on liitetty varsin paljon selvitystä alueen luonnonarvoista sekä hankkeen vaikutuksista esimerkiksi Karvianjoen virtaamaan. Hankkeen vaikutuksia Natura-alueisiin on arvioitu kahdessa erillisessä selvityksessä, joista ensin laadittu (Suomen Luontotieto Oy 8/2011) käsittelee vaikutuksia Kauhaneva–Pohjankangas -nimiseen Natura-alueeseen. Mainitun selvityksen osalta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on 6.3.2012 päivätyssä lausunnossaan todennut, että selvitystä ei voida pitää luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianmukaisena arviona, jonka vuoksi sitä on täydennettävä. Tämän jälkeen on laadittu Natura-vaikutusten arvioinnin täydennys (Suomen Luontotieto Oy 32/2012), joka on toimitettu aluehallintovirastolle 10.10.2012. Jälkimmäiseen arviointiin on liitetty varsin yksityiskohtaiset selvitykset niistä mahdollisista vaikutuksista, joita voidaan pitää ennalta arvioiden todennäköisimpinä ja merkittävimpinä myös hankkeen Natura-alueiden luonnonarvojen kannalta.

Viimeksi mainitusta arvioinnista on pyydetty lausunnot Metsähallitukselta, Varsinais-Suomen ELY-keskukselta ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta. Metsähallitus on todennut, että selvitykset jättävät edelleen monia kysymyksiä avoimiksi. Natura-arvioinnista puuttuu hankkeen vaikutusten seuranta kokonaan. Metsähallituksen lausunnon mukaan näyttää selvältä, että hanke todennäköisesti heikentää merkittävästi niitä suojeluarvoja, joiden perusteella Kauhaneva–Pohjankangas on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan todennut yhteenvetona, että Natura-arvioinnin täydennys perustuu edelleen riittämättömiin luontoselvityksiin ja arvioihin, joiden perusteella ei voi tehdä päteviä johtopäätöksiä hankkeen vaikutuksista Natura 2000 -alueiden luontotyyppeihin ja lajeihin sekä uhanalaisten eliölajien kantoihin. Lausunnon mukaan Natura-arvion puutteista huolimatta selvitykset osoittavat, että hanke yhdessä muiden suunniteltujen ja toteutettujen hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää luontotyyppejä Keidassuot, Lähteet ja lähdesuot ja Pikkujoet ja purot. Hankkeelle ei siten tulisi myöntää lupaa ilman luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista valtioneuvoston päätöstä. Lausunnon mukaan arvio on kokonaisuutena tehty riittämättömästi ja puutteellisesti, mikä epäselvien karttaesitysten ohella lisää arvion täydennyksen vaikealukuisuutta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto on asialliselta sisällöltään pääosin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausuntoa vastaava. Puutteista huolimatta selvitykset osoittavat, että hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää ainakin luontotyyppejä Lähteet ja lähdesuot sekä Pikkujoet ja purot.

Arviointien laatimisen ja lausuntojen antamisen jälkeen hakija on edellä kuvatulla tavalla muuttanut hakemusta siten, että Elliharjun vedenottamosta (kaivot PK4 ja PK5) on luovuttu. Haettu vedenottomäärä on siten pienentynyt 6 500 m3/d:ssa 4 500 m3/d:een.

Ympäristöoppaassa 109 Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Suomen ympäristökeskus, 2003) on pyritty kuvaamaan, mitä hyvä luontovaikutusten arviointi sisältää. Kyse ei ole oikeudellisesti sitovasta säädöksestä tai ohjeesta, mutta oppaassa on esitetty sellaisia hyviä menettelytapoja, joita voidaan käyttää vertailukohtana arvioitaessa, onko Natura-arviointi suoritettu asianmukaisesti.

Ympäristöoppaassa on todettu, että Natura-arvioinnin tulee sisältää seuraavat osat: arviointiperusteiden tarkastelu, aineisto, menetelmät ja epävarmuustekijät, hankkeen tai suunnitelman kuvaus, kuvaus muista hankkeista ja suunnitelmista, joilla saattaa olla yhteisvaikutuksia Natura-alueeseen tarkasteltavan hankkeen tai suunnitelman kanssa, Natura-alueen luonnonolojen kuvaus, kuvaus hankkeen tai suunnitelman vaikutusalueesta ja yhteisvaikutuksia aiheuttavien hankkeiden vaikutusalueista ja suhteesta Natura-alueeseen, vaikutusten kuvaus luontotyyppeihin ja lajeihin sekä Natura-alueeseen kokonaisuutena sisältäen myös yhteisvaikutusten arvioinnin, vaikutusten merkittävyyden arviointi, vaikutuksia lieventävien toimenpiteiden tarkastelu, vaihtoehtoisten ratkaisujen tarkastelu, jos tarpeen, korvaavien toimenpiteiden tarkastelu, jos tarpeen ja seurannan tarkastelu.

Edellä tässä päätöksessä mainitulla tavalla unionin tuomioistuin on tuomiossa C-127/02 todennut, että asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskevat parhaat tutkimustulokset huomioon ottaen on yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki sellaiset näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin. On sinänsä selvää, että nyt kysymyksessä olevaa hanketta koskevassa Natura-arvioinnissa on voitu edellyttää otettavaksi huomioon vain ne mahdollisesti toteutetut tai samaan aikaan suunnitellut hankkeet, joilla voi olla yhdessä vaikutuksia Natura-alueiden suojelutavoitteisiin. Kohtuudella ei voida edellyttää, että nyt kysymyksessä olevan, vuonna 2011 hakemuksella vireille pannun hankkeen Natura-arvioinnissa olisi tarkasteltu yhteisvaikutuksia myös myöhemmin suunniteltujen ja mahdollisesti toteutettavien hankkeiden, kuten vuonna 2013 aluehallintovirastossa vireille pannun Siniharjun veden­ottohankkeen kanssa.

Hakemukseen liitetyssä Natura-arvioinnissa on arvioitu Kantinkankaan, Kauraharjun ja Elliharjun hakemuksen mukaisen vedenoton vaikutuksia Natura-alueiden niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Hakijan peruutettua lupahakemuksen Elliharjun osalta, on Natura-arvioinnista osittain vaikeasti erotettavissa, mitkä alueisiin kohdistuvat vaikutukset olisivat johtuneet yksin Elliharjun vedenotosta ja mitkä Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenotosta sekä mitkä koko hankkeen mahdollisista yhteisvaikutuksista. Kun kuitenkin otetaan huomioon hakemuksessa sekä Natura-arvioinnissa esitetyt arviot vedenoton vaikutuksista pohja- ja pintavesiin sekä virtaamiin, Natura-alueiden ja vedenottamoiden sijainti sekä niiden mahdolliset ajateltavissa olevat vaikutukset, arviointia ei voida pitää puutteellisena sen vuoksi, ettei siinä ole arvioitu vain Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoiden vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin.

Kun otetaan huomioon Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä esitetyt tiedot hankkeen ennalta arvioitavissa olevista vaikutuksista Natura-alueeseen Kauhaneva–Pohjankangas, mainitun Natura-alueen laajuus ja sijainti suhteessa Elliharjun vedenottamoita koskevan lupahakemuksen peruuttamisen jälkeen jäljelle jääneeseen hankkeeseen, on Natura-arvioinnissa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoite­tulla tavalla asianmukaisesti arvioitu hankkeen vaikutuksia Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueen suojeluarvoihin. Arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä on tunnistettu ja arvioitu hankkeen todennäköisesti merkittävimmät vaikutukset Natura-alueen suojeluarvoihin. Kun otetaan huomioon Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä esitetyt päätelmät kysymyksessä olevan hankkeen mahdollisista vaikutuksista Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueeseen, ei myöskään varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että hanke vaikuttaisi haitallisesti alueen koskemattomuuteen.

Natura-alue Karvian luomat sijoittuu Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoiden välittömän vaikutusalueen ulkopuolelle. Hakemukseen liitetyssä Natura-arvioinnissa on otettu huomioon myös Elliharjun vedenottamon mahdolliset vaikutukset, joita ei tuota vedenottamoa koskevan lupahakemuksen peruuttamisen jälkeen voida olettaa aiheutuvan. Arviointiin on liitetty edellä kuvattua selvitystä arvioiduista virtaamamuutoksista valuma-alueittain. Lisäksi arviointiin on liitetty selvitys taimenen esiintymisestä vedenoton vaikutusalueella ja arvio hankkeen vaikutuksista kannan elinvoimaisuuteen. Kun otetaan huomioon hankkeen sijainti suhteessa mainittuun Natura-alueeseen sekä esitetty selvitys ja ne luonnonarvot, joiden vuoksi Karvian luomat -alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon, on Natura-arvioinnissa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti arvioitu hankkeen vaikutuksia Karvian luomat Natura-alueen suojeluarvoihin. Arvioinnissa ja siihen liitetyssä selvityksessä on kiinnitetty erityistä huomiota hankkeen todennäköisesti merkittävimpiin vaikutuksiin Natura-alueen suojeluarvoille. Kun otetaan huomioon Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä esitetyt arviot sekä arviointi- ja lausuntomenettelyssä ilmi tulleet seikat kysymyksessä olevan hankkeen mahdollisista vaikutuksista Karvian luomat Natura-alueeseen, ei myöskään varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että hanke vaikuttaisi haitallisesti alueen koskemattomuuteen.

Varsin laaja Pohjankankaan Natura-alue sijaitsee pääosin Kauraharjun ja Kantinkankaan vedenottamoiden välittömän vaikutusalueen ulkopuolella. Kantin lähteikön erillisaluetta koskien hankkeen vaikutuksia on selvitetty erillisellä selvityksellä, joka on liitetty Natura-arviointiin. Tuossa selvityksessä esitetyt seikat sekä muutoin Pohjankankaan Natura-alueen laajuus ja alueella esiintyvät Natura-verkostoon sisällyttämisen perusteena olevat luonnonarvot huomioon ottaen Natura-arvioinnissa on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti arvioitu hankkeen vaikutuksia Karvian luomat Natura-alueen suojelu­arvoihin. Arvioinnissa ja siihen liitetyissä erillisselvityksissä on kiinnitetty erityistä huomiota hankkeen todennäköisesti merkittävimpiin vaikutuksiin Natura-alueen suojeluarvoille. Kun otetaan huomioon Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä esitetyt arviot sekä arviointi- ja lausuntomenettelyssä ilmi tulleet seikat kysymyksessä olevan hankkeen mahdollisista vaikutuksista Pohjankankaan Natura-alueeseen, ei myöskään varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että hanke vaikuttaisi haitallisesti alueen koskemattomuuteen.

Karvianjokeen purkautuvan pohjaveden vähentymisestä aiheutuvat Kauraharjun ja Kantinkankaan vedenottamoiden mahdolliset vaikutukset kohdistuvat siihen osaan Karvianjoen kosket Natura-aluetta, joka sijaitsee Paholuoman ja Karvianjoen yhtymäkohdasta alavirtaan. Mainittu alue sijaitsee Jyllinkosken voimalaitoksesta alavirtaan, kun taas vedenottamoiden vaikutukset joen virtaamaan ovat lähtökohtaisesti havaittavissa Jyllinkosken voimalaitoksesta ylävirtaan. Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia Karvianjoen virtaamaan sekä mainitun Natura-alueen suojeluarvoihin. Virtaaman vähenemät on arvioitu pieneksi, samoin vaikutukset alueen suojeluarvoihin. Kun otetaan huomioon, että Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä on otettu huomioon myös sittemmin peruutettujen Elliharjun vedenottamoiden mahdollinen vaikutus alueen luonnonarvoihin,

Natura-arvioinnissa on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti arvioitu hankkeen vaikutuksia Karvianjoen kosket Natura-alueen suojeluarvoihin. Kun otetaan huomioon Natura-arvioinnissa ja siihen liitetyissä selvityksissä esitetyt arviot sekä arviointi- ja lausuntomenettelyssä ilmi tulleet seikat kysymyksessä olevan hankkeen mahdollisista vaikutuksista Karvianjoen kosket Natura-alueeseen, ei myöskään varovaisuusperiaate huomioon ottaen ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että hanke vaikuttaisi haitallisesti alueen koskemattomuuteen.

Edellä mainitut seikat ja valituksissa esitetty huomioon ottaen Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä kumota sen vuoksi, että hankkeen vaikutuksia Natura-alueisiin ja niiden luonnonarvoihin ei olisi asianmukaisesti arvioitu tai että hankkeesta aiheutuisi sellainen luonnonsuojelulain 65 §:ssä ja luontodirektiivissä tarkoitettu seuraus, jonka vuoksi aluehallintovirasto ei olisi voinut myöntää lupaa.

Kun otetaan huomioon edellä tässä päätöksessä osin kuvatut selvitykset sekä asiakirjoissa muutoinkin esitetty selvitys hankealueesta, sen ympäristöstä ja hankkeen ennalta arvioitavissa olevista vaikutuksista, on hakemukseen muutoinkin liitetty vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentti ja vesiasetuksen 69 § huomioon ottaen tarpeellinen selvitys hankkeen vaikutuksista alueen luonnonarvoihin, eikä aluehallintoviraston päätöstä ole syytä kumota sillä perusteella, että selvitykset olisivat valituksissa esitetyltä osin olleet riittämättömät asian ratkaisemiseksi.

Vesilain mukaisen poikkeusluvan myöntämisen edellytykset

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan todennut, että poikkeuslupa luonnontilaisen lähteen muuttamiseen paitsi vaikuttaa luontotyypin lähteet ja lähdesuot suojelutilanteeseen, myös heikentää Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisen lähdeluontotyypin suojelutasoa. Myös Karvian kalastusalue asiakumppaneineen ja luonnonsuojeluyhdistykset ovat valituksissaan todenneet, että jos hakija saa luvan ottaa pohjavettä Kauraharjusta, alueen lähteiden muuttamislupaa ei saa myöntää.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt Lakeuden Vesi Oy:lle luvan poiketa vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesta Karvianjoen etelärannalla kiinteistöllä 230-410-9-227 sijaitsevan lähteen muuttamiskiellosta.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään mainitulta osin toteamalla muun ohella, että Kauraharjun vedenottamon toiminta pienentää maksimivedenottotilanteessa purkautuvan pohjaveden määrää noin 1 700 m3/d eli enintään 36 % pohjavesimallin mukaan jokeen alueelta purkautuvasta keskimääräisestä vesimäärästä. Aluehallintovirasto on todennut, että lähialueella sijaitsee useita kasvillisuudeltaan edustavia lähteikköjä, eikä mainittu muutos vaaranna lähteiden suojelutavoitteita alueellisesti eikä laajemminkaan.

Hallinto-oikeudelle tehdyssä ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksessa on todettu, ettei hakija ole esittänyt alueen luonnontilaisiin lähteisiin liittyen selvitystä, josta voisi päätellä, ettei luvan kohteena olevalla lähteellä olisi alueellista tai seudullista merkitystä. Hakijan esittämässä selvityksessä on tarkasteltu kahtatoista eri lähdekohdetta kysymyksessä olevalla hankealueella. Joentaustan lähdettä ei ole selvityksessä mainittu alueen edustavimpana kasvillisuudeltaan tai muutoinkaan. Kysymyksessä on selvityksen mukaan pohjavesipurkauma, jollaiset ovat Karvianjoen reunoilla varsin tavanomaisia ottaen huomioon alueen pohjavesivarannot.

Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 79/1996 vp) käy ilmi, että vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua vaarantumista olisi tulkittava samoin kuin luonnonsuojelulakiehdotuksen 31 §:ssä. Tietty toimenpide voitaisiin siten sallia, kunhan kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet kokonaisuutena tarkastellen eivät ratkaisun kautta huomattavasti vaarannu.

Kun otetaan huomion selvityksessä esitetyt seikat alueella muutoin sijaitsevista lähteistä ja niiden edustavuudesta sekä toisaalta alueen pohjavesivarannot ja luonne huomioon ottaen luotettavana pidettävä arvio siitä, että Joentaustan lähde on alueelle tyypillinen pohjavesipurkauma, poikkeuksen myöntämisen seurauksena lähteiden suojelutavoitteet eivät vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla huomattavasti vaarannu, joten aluehallintovirasto on voinut myöntää mainitussa momentissa tarkoitetun poikkeuksen. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole mainitulta osin syytä muuttaa valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta.

Hankkeen tarpeellisuuteen liittyvät valitusperusteet

Pro Pohjankangas ry, Karvian kunta ja sen asiakumppanit, Karvianjoen kalastusalue ja sen asiakumppanit sekä luonnonsuojeluyhdistykset ovat valituksissaan viitanneet siihen, että Lakeuden Vesi Oy:n esittämät seikat veden tarpeesta ja vedenkulutuksen kehittymisestä ovat virheellisiä ja että luvanhakijalla on jo riittävästi lupia toiminta-alueellaan. Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat esittäneet, että luvan mukaisen vedenoton myötä alueelta ei ole otettavissa lisää vettä Karvian kuntalaisten tarpeisiin.

Lakeuden Vesi Oy on Kurikan ja Seinäjoen kaupunkien sekä Ilmajoen ja Jalasjärven kuntien sekä Valio Oy:n ja Altia Oyj:n omistama yhtiö, jonka tarkoituksena on tuottaa osakkailleen pohjavettä. Hakija on esittänyt hakemuksessaan selvitystä siitä, että sen seitsemästä pohjavedenottamosta ja yhdestä vuokralla olevasta ottamosta saa ottaa vettä yhteensä 20 400 m3/d. Yhtiö on kuitenkin todennut, että käytännön kokemusten, tehtyjen selvitysten ja lupamääräysten perusteella mainittua määrää ei kuitenkaan saada tai voida ottaa pohjaveden laadun heikkenemättä.

Yhtiö on ilmoittanut, että vuorokautinen keskikulutus on ollut noin 14 000 m3/d ja huippukulutus yli 18 000 m3/d. Yhtiö on esittänyt, että ennustettu vedenkulutus vuonna 2020 olisi noin 18 000 m3/d ja vuonna 2030 20 800 m3/d.

Kun otetaan huomioon hakemuksessa esitetyt tiedot jo nykyisestä huippukulutuksesta sekä ennusteet vedenkulutuksen kasvusta, on hanketta lähtökohtaisesti pidettävä vettä lähialueen kuntien tarpeisiin toimittavan Lakeuden Vesi Oy:n vedenhankinnan kannalta tarpeellisena.

Vedenoton vaikutukset luontoon ja Karvianjoen taimenkantaan

Kaikissa aluehallintoviraston päätöksestä tehdyissä valituksissa on esitetty päätöksen kumoamista tai muuttamista koskevien vaatimusten tueksi seikkoja, jotka liittyvät pohjaveden purkautumisen vähentymisen seurauksena Karvianjokeen ja sen sivu-uomiin sekä siihen liittyvään luontoympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin. Valituksissa on muun ohella todettu, että vedenotto vaikuttaisi sammaleisten tihkupintojen laajuuteen, aiheuttaisi merkittäviä haittavaikutuksia Karvianjoessa elävälle taimenkannalle elinolosuhteiden muuttumisen vuoksi ja johtaisi veden laadun heikentymiseen sekä joessa elävien eliölajien, kuten jokihelmisimpukan, harjuksen ja jokiravun, kantojen muuttumiseen tai tuhoutumiseen.

Edeltä tästä päätöksestä ja asiakirjoista tarkemmin ilmenevällä tavalla hankkeen vaikutuksia Karvianjokeen ja sen sivu-uomiin sekä niihin liittyvään luontoympäristöön on selvitetty varsin laajasti. Hankkeella voi olla vaikutuksia valituksissa mainittuihin seikkoihin. Valituksissa esitetyillä seikoilla ei kuitenkaan, osin tästä päätöksestä jo edeltä ilmenevin tavoin, ole sellaisia vaikutuksia, että vesilain mukaista lupaa ei olisi voitu luonnonsuojelulaista aiheutuvan esteen vuoksi myöntää. Hankkeen haitalliset vaikutukset luontoympäristöön on otettava huomioon arvioitaessa vesilain 9 luvun 8 §:n perusteella, voidaanko lupa myöntää sen vuoksi, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi sekä arvioitaessa sitä, millaisia lupamääräyksiä luvassa on annettava.

Vesipolitiikan puitedirektiiviin liittyvät valitusperusteet

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan todennut, että hankkeen toteuttaminen heikentää vesienhoidon tavoitteiden toteutumista. ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-ryhmä on valituksessaan todennut, että hanke on vesipolitiikan puitedirektiivin vastainen, sillä se heikentää vesien tilaa. Myös Karvianjoen kalastusalue asiakumppaneineen ja luonnonsuojeluyhdistykset ovat valituksissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että hanke voi vaikeuttaa vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista.

Aluehallintovirasto on päätöksen perusteluissa todennut, että hanke ei vaikuta haitallisesti vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen pohjavettä ja vesistöaluetta koskevien tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksiin. Vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on ylläpitää vähintään hyvässä tilassa olevien pinta- ja pohjavesien tilaa ja parantaa muiden vesien tilaa.

Yllä tässä päätöksessä mainittu EUT:n tuomio asiassa C-461/13 on annettu vasta aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen. Vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt seikat on otettava intressivertailussa huomioon. Lainkohdalla on osaltaan pantu kansallisesti täytäntöön vesipuitedirektiivi, joten lainkohtaa tulkittaessa on otettava huomioon mainitussa EUT:n tuomiossa esitetyt seikat ja toisaalta myös ne lähtökohdat, joissa tuo tuomio on annettu. Vesilain mukaisen intressivertailun asianmukaisen suorittamisen vuoksi on arvioitava, voiko hankkeella olla sellaisia vaikutuksia, että jollei vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitolain 23 §:ssä tarkoitettua poikkeamista sovelleta, seuraa EUT:n tuomiossa tarkoitettu velvollisuus evätä hankkeelta lupa. Lupa hankkeelta voidaan kansallinen lainsäädäntö huomioon ottaen evätä vain, jos vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä luvan myöntämiseen ei ole.

Vesipuitedirektiivissä ja vesienhoitoasetuksessa on määritelty, millä edellytyksillä vesistön tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Edeltä ilmenevällä tavalla Satakunnan pintavesien vuoteen 2015 ulottuvassa toimenpideohjelmassa Karvianjoen yläosa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi, kemialliselta tilaltaan hyväksi, fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osalta välttäväksi ja kaloja koskevan, eli biologisen laatutekijän osalta tyydyttäväksi. Samassa toimenpideohjelmassa Karvianjoen alaosa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi, kemialliselta tilaltaan hyväksi, fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osalta välttäväksi ja kaloja koskevan, eli biologisen laatutekijän osalta hyväksi.

Miltään osin Karvianjoen ylä- tai alaosan tilaa ei ole luokiteltu mainitussa toimenpideohjelmassa huonoksi, eli alimpaan luokkaan. Näin ollen tilanne ei ole se, että kaikenlainen minkä tahansa tekijän huononeminen merkitsee EUT:n tuomiossa tarkoitettua tilan huononemista. Asiassa on siten tarkasteltava, johtaako hanke siihen, että jonkun vesipuitedirektiivin liitteessä V ja vesienhoitoasetuksessa tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla.

Karvianjoen yläosa on luokiteltu fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osalta välttäväksi. Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen mukaan välttäviksi luokitellaan vedet, joissa ilmenee suurehkoja muutoksia biologisten tekijöiden arvoissa ja joissa eliöyhteisöt eroavat merkittävästi niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesityypin häiriintymättömiin olosuhteisiin. Huonoksi puolestaan luokitellaan vedet, joissa ilmenee vakavia muutoksia biologisten tekijöiden arvoissa ja joista puuttuu suuri osa eliöyhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesityypin häiriintymättömiin olosuhteisiin. Kun otetaan huomioon hankkeen ennalta arvioitavissa olevat vaikutukset ja fysikaalis-kemiallisen laatutekijän osatekijät, ei Karvianjoen yläosan fysikaalis-kemiallisen laatutekijän voida arvioida hankkeen seurauksena huononevan yhdellä luokalla.

Karvianjoen yläosa on luokiteltu biologisen laatutekijän osalta tyydyttäväksi ja alaosa hyväksi. Kun otetaan huomioon hankkeen ennalta arvioitavissa olevat vaikutukset ja biologisen laatutekijän osatekijät, ei Karvianjoen yläosan tai alaosan biologisen laatutekijän voida arvioida hankkeen seurauksena huononevan yhdellä luokalla.

Hydrologisten ja morfologisten muutosten osalta Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmassa on todettu, että hydrologisten ja morfologisten muutosten osalta tehdään "Hydrologisten ja morfologisten muutosten ennallistamismahdollisuus ja ennallistamisen vaikutus muuttuneisuuteen" -lisäselvitys muun muassa Karvianjokeen. Lisäselvitystä tarvitsevien vesistöjen nimeäminen voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi arvioidaan selvitysten perusteella uudestaan seuraavalla vesienhoitokierroksella. Hankkeesta ennalta arvioiden aiheutuvien varsin pienten hydrologisten muutosten ei voida arvioida vaikuttavan Karvianjoen ylä- tai alaosan tilaan sillä tavalla, että se johtaisi seuraukseen, jonka nojalla hakemus olisi ollut hylättävä.

Oikeudellinen arviointi luvan myöntämisen edellytysten osalta

Asiassa on edellä mainitut seikat huomioon ottaen vesilain 9 luvun 8 §:n nojalla ratkaistava, onko aluehallintovirasto voinut myöntää luvan hankkeelle, vai olisiko hakemus tullut hylätä kokonaan tai osittain.

Hankkeesta aiheutuu haittoja lähinnä luontoympäristölle. Haitat ovat osittain vaikeasti ennalta arvioitavissa ja hakemusasiakirjoihin liitetty arviointi sisältää jossain määrin epävarmuutta. Hakemukseen ei ole liitetty mittauksiin perustuvaa selvitystä Karvianjoen pääuoman virtaamista Jyllinkosken voimalaitoksen yläpuolisella hankkeen vaikutusalueella. Hakemuksessa on kuitenkin esitetty arvioita Vahokosken virtaamasta. Virtaamat on arvioitu Vatajankosken huomattavasti suuremman valuma-alueen perusteella. Varsinais-Suomen ELY-keskus on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että sillä on joitakin virtaamamittaustietoja Vahokoskesta vuosilta 2007–2008. Esitettyjen arvioiden sekä ELY-keskuksen mainitsemien virtaamamittaustietojen perusteella ei kuitenkaan voida arvioida hankkeen vaikutuksia alueen kalakannan, erityisesti taimenen, elinolosuhteiden kannalta merkityksellisten alivirtaamakausien pysyvyyteen ja toistuvuuteen. Hakemukseen liitetyistä sinänsä sen ratkaisemiseksi riittävänä pidettävistä selvityksistä käy muutoinkin ilmi, että erityisesti hankkeen pitkäaikaiset vaikutukset ovat jossain määrin epävarmoja muun ohella sen vuoksi, että suoritetuissa koepumppauksissa ei saavutettu tasapainotilaa. Hankkeen pitkällä aikavälillä ilmenevät haittavaikutukset ovat arvioitavissa varmuudella vasta sen jälkeen, kun hankkeeseen on ryhdytty.

Jo nyt esitettyjen selvitysten perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että hankkeen merkittävimmät haitalliset vaikutukset kohdistuvat Karvianjokeen siihen purkautuvan veden vähentymisenä ja siitä aiheutuvan veden laadun muutoksena. Vaikka vaikutukset tältä osin ovatkin hankkeen merkittävimpiä haitallisia vaikutuksia, on hankkeen vaikutus Karvianjoen virtaamaan myös minimivirtaama-aikoina ennalta arvioiden varsin pieni. Hankkeesta ei siten voida ennalta arvioiden katsoa aiheutuvan lyhyellä aikavälillä merkittäviä haitallisia vaikutuksia Karvianjokeen tai muutoinkaan lähdealueille purkautuvan veden määrän vähentymisen seurauksena aiheutuvana luontotyyppien muuttumisena. Hankkeesta aiheutuvina rahamääräisesti arvioitavissa olevina haittoina on otettava huomioon rakennetun vesivoiman menetyksestä maksettavat kertakaikkiset korvaukset ja vedenottamo- ja huoltotiealueita varten määrätyistä pysyvistä käyttöoikeuksista maksetut korvaukset, kuitenkin huomioon ottamatta niihin sisältyvää vesilain 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korvausta, sekä kalatalousmaksu, jonka määrä sinänsä osoittaa osaltaan myös kalataloudelle aiheutuvan vahingon suuruutta. Edelleen haittoina on otettava huomioon ne mahdolliset ennalta arvioiden hyvin pienet vaikutukset, joita hankkeella saattaa olla vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Hankkeessa on kysymys talousveden ottamisesta yhdyskunnan tarpeisiin. Hankkeessa on siten kyse yleisen edun kannalta merkittävästä hankkeesta. Tämän vuoksi hankkeesta aiheutuvaa hyötyä on jo lähtökohtaisesti pidettävä erittäin merkittävänä. Hanke on omiaan välittömästi parantamaan Lakeuden Vesi Oy:n toimintavarmuutta ja välillisesti muun muassa Seinäjoen kaupungin vesihuollon toimintaedellytyksiä.

Kun otetaan huomioon yhtäältä hankkeesta ennalta arvioitavissa olevat lyhyellä aikavälillä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ja toisaalta hankkeesta aiheutuva hyöty yhdyskuntien vedenhankinnalle, on hankkeesta aiheutuvaa hyötyä pidettävä siitä aiheutuvaan haittaan ja edunmenetykseen nähden vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla huomattavasti suurempana lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Kun hankkeesta pitkällä aikavälillä aiheutuvista haitoista ei voida esitetyn selvityksen perusteella riittävästi varmistua, ei myöskään voida varmistua siitä, että hankkeesta aiheutuva hyöty olisi näihin mahdollisesti aiheutuviin haitallisiin seurauksiin nähden huomattavasti suurempi. Tämän vuoksi lupa on hallinto-oikeudelle tehdyissä valituksissa esitettyjen aluehallintoviraston päätöksen kumoamista koskevien vaatimusten sekä niiden tueksi esitettyjen luvan myöntämisen edellytysten puuttumiseen liittyvien valitusperusteiden johdosta muutettava määräaikaiseksi ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Koska hakijan tarkoituksena on ollut saada toistaiseksi voimassa oleva lupa, on hallinto-oikeus tänne tehtyjen valitusten ja luvan määräaikaiseksi muuttamisen johdosta muuttanut tarkkailua koskevaa lupamääräystä 6 siten, että tarkkailun perusteella kyetään paremmin selvittämään erityisesti niitä vedenoton vaikutuksia, jotka voivat pitkällä aikavälillä johtaa alueen luonnonarvojen kannalta erityisen haitallisiin seurauksiin, kuten vedenoton vaikutusalueella olevien lähteiden luonnontilan muuttumiseen ja alueen kalakannan heikkenemiseen. Samalla Kauraharjun vedenottamoa koskevassa lupamääräyksessä 6 oleva kirjoitusvirhe kiinteistötunnuksessa on oikaistu.

(---)

Toissijaiset vaatimukset

Aluehallintoviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi koskevien vaatimusten sekä edellä mainittujen korvausvaatimusten lisäksi asiassa on esitetty toissijaisia vaatimuksia.

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat vaatineet, että mikäli lupa myönnetään, se on myönnettävä määräaikaisena lisätutkimusten suorittamiseksi. Luvassa on lisäksi määrättävä seurantavelvoitteet vedenoton vaikutusten selvittämiseksi sekä määrättävä velvoite vedenoton vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen liittämisestä vesijohtoverkostoon.

Karvianjoen kalastusalue ja sen asiakumppanit ja luonnonsuojeluyhdistykset ovat valituksissaan vaatineet toissijaisesti luvassa määrättyjen enimmäisottomäärien pienentämistä, biologisten tarkkailupisteiden teettämistä Karvianjokeen, hakijan velvoittamista ostamaan ja ennallistamaan soita sekä kalatalousmaksun korottamista 12 000 euron suuruiseksi.

Edeltä tästä päätöksestä ilmenevällä tavalla hallinto-oikeus on muuttanut luvan määräaikaiseksi ja määrännyt vedenoton tarkkailusta osin aluehallintoviraston päätöksestä poikkeavalla tavalla. Jo luvan kumoamista koskevien vaatimusten perusteella tehdyt muutokset vastaavat osin niihin toissijaisiin vaatimuksiin, joita Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden valituksessa on esitetty. Ennalta arvioiden hankkeesta ei voida arvioida aiheutuvan sellaista vesilain 11 luvun 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua veden saannin estymistä tai vaikeutumista, että hakija olisi velvoitettava ryhtymään mainitun lainkohdan perusteella valituksessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin kiinteistöjen liittämiseksi vesijohtoverkostoon.

Kun otetaan huomioon tällä päätöksellä lupaan tehdyt muutokset ja erityisesti tarkkailusta annetut määräykset, ei lupaa ole vesilain 9 luvun 8 § huomioon ottaen enemmälti muutettava Karvianjoen kalastusalueen ja sen asiakumppaneiden sekä luonnonsuojeluyhdistysten valituksista siten, että enimmäisottomääriä pienennettäisiin tai määrättäisiin biologisten tarkkailupisteiden teettämisestä. Lupaa ei myöskään ole muutettava kalatalousmaksua korottamalla, kun otetaan huomioon luvan määräaikaisuus ja ennalta arvioitavissa olevat kalataloudelle aiheutuvat vahingot sekä vesilain 2 luvun 22 §:n 1 ja 3 momentti. Asiassa on kysymys vesitalouslupahakemuksen ratkaisemisesta eikä sellaisesta vesilain 21 luvun 3 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta asiasta, jossa haitan aiheuttaja voitaisiin määrätä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin. Luvanhakijaa ei siten voida vesilain nojalla velvoittaa ostamaan tai ennallistamaan soita.

Muut kysymykset ja täydentävät perustelut

Tällä päätöksellä myönnettävä oikeus pohjaveden ottamiseen on ajallisesti lyhytkestoisempi ja siten myös suppeampi kuin aluehallintoviraston päätöksen mukainen ottamisoikeus, jonka perusteella korvaukset on määrätty maksettavaksi Kantinkankaan vedenottamon osalta lupamääräyksissä 12–14 ja Kauraharjun vedenottamon osalta lupamääräyksissä 12–13. Hallinto-oikeuden tekemä muutos vaikuttaa siten lähtökohtaisesti korvausvelvollisuutta alentavasti. Kysymys hankkeen vaikutuksista pitkällä aikavälillä on jäänyt epävarmaksi, jonka vuoksi esitetyn selvityksen perusteella ei ole voitu varmistua siitä, että hankkeesta aiheutuva hyöty on siitä pitkällä aikavälillä aiheutuvia haittoja huomattavasti suurempi. Hakemuksen perusteella voidaan olettaa, että hakija haluaa jatkaa toimintaa myös hallinto-oikeuden luvan päättymiselle asetetun määräajan jälkeen ja kysymys on pysyväksi tarkoitetusta hankkeesta. Tämä seikka ja vesilain (264/1961) 11 luvun 14 b § sekä uuden vesilain (527/2011) 13 luvun 18 § huomioon ottaen hallinto-oikeus ei muuta lupaa siltä osin kuin siinä on määrätty korvausvelvollisuudesta sen perusteella, että kyse on toistaiseksi voimassa olevasta luvasta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edeltä ilmenevät perustelut sekä valituksissa esitetyt vaatimukset, ei aluehallintoviraston päätöstä ole syytä muuttaa muutoin kuin ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Jan Eklund, Juha Väisänen ja Arto Hietaniemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Pro Pohjankangas ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Lakeuden Vesi Oy:n pohjaveden ottamislupahakemukset Karvian kunnan alueella hylätään kokonaisuudessaan.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lakeuden Vesi Oy:n vedenoton toteutuminen vähentää Karvianjoen vesimäärää jopa 30 prosenttia ja aiheuttaa riskin joen kuihtumiseen ja sen uhanalaisten eliöstöjen, kalojen, jokihelmisimpukan ja rapujen tuhoutumiseen. Lisäksi pohjaveden ottaminen vaikuttaa Karviassa myös luonnontilaisiin lähteisiin, niiden kasvillisuuteen sekä lähde- ja jokirantaluontoon pysyvästi.

Luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen poikkeuslupa tulee vaatia. Lupapäätöksillä loukataan Karvian ja sen lähialueiden asukkaiden oikeuksia tuhoamalla perusteetta luontoa. Vedenoton vaikutuksia ei ole käsitelty ja otettu huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä, vaikka luonnonsuojelulain 65 § niin edellyttää. Vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä selvitykset, suunnitelmat toimenpiteiden vaikutuksista ja vesiasetuksen 69 §:n mukaan tulee myös huolellisesti selvittää veden ottamisen vaikutukset alueen nykyisen vedenoton muuttumiseen.

Vedenoton tulee perustua tarpeeseen, ei ennakointiin tai yritystoiminnan varausten tekemiseen. Tarvetta veden ottamisen näin merkittävään lisäämiseen ei ole laskennallisesti osoitettu asukastilastoin tai yritystoiminnan osalta. Väestömäärän lisääntyminen Etelä-Pohjanmaan alueella ei edellytä Karvian alueen vedenoton kasvattamista. Esimerkiksi Kurikan alueelle on vuosina 2014–2015 valmistunut uusi pohjavedenottamo, jonka tuottama vesimäärä, arviolta 7 000 m3/vrk, ylittää esimerkiksi Seinäjoen oman vesitarpeen. Lakeuden Vesi Oy:llä on jo nyt käyttöön nähden riittävästi vesilupia toiminta-alueellaan. Yrityksellä ei ole muita parempia perusteita tehdä vedenottoon ennakkovarauksia.

Hankkeella on hakemuksissa esitettyä merkittävämmät yhteisvaikutukset Karvian alueella ja ympäristössä. Luvissa ei ole otettu huomioon nykyistä vedenottoa Pohjankankaan harjualueella ja vireillä olevaa vesilupahakemusta Kauhajoen Siniharjulla. Siniharjun lupahakemus pantiin vireille Ellinharjun lupahakemuksesta luopumisen jälkeen. Kuitenkin Siniharjun vedenotto Nummijoen kautta vaikuttaa Karvianjoen latvavesistöihin. Nummijoki laskee Karvianjärveen vetensä. Näin ollen ennen määrä­aikaistenkaan vedenottolupien myöntämistä alueelle tulisi tehdä ympäristövaikutusten arviointi.

Hakemuksissa mainitut vedenoton vaikutukset kohdistuvat Karvian lisäksi myös Kauhajoen ja ainakin Honkajoen kuntien alueisiin. Lisäksi ottaminen vaikuttaa Karvianjoen pienten vesivoimayritysten toimintaan negatiivisesti. Lupapäätöksien toimeenpanolla muutetaan pysyvästi Karvian alueen luontoa ja kavennetaan karvialaisten mahdollisuutta hankkia elantoaan tai nauttia luonnosta omassa lähiympäristössään. Työttömyydestä kärsivässä Karviassa on käynnistymässä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa Geopark-hanke, jonka tarkoituksena on kansallispuistoalueita ja muuta luontoa hyödyntäen käynnistää luontomatkailua ja yritystoimintaa. Yrittäjyyden kehittäminen edellyttää nykyisten luontoarvojen säilymistä.

Lupia myönnettäessä ei ole otettu huomioon Natura-alueiden erityismerkitystä Kauraharjulla ja Kauhanevan kansallispuiston alueella eikä veden laadun muuttumista näin suuren veden oton vaikutuksesta ja sen vaikutuksista alueen nykyisten vedenkäyttäjien terveyteen. Vedenottoalueella sijaitsevat muun muassa Kantin lähteet ja lähdesuot, Aunesluoma, Hietaluoma, Kauhaneva–Pohjankankaan kansallispuisto, Kaurakeidas ja Vartin koski Kantissa tihkulähteineen. Lisäksi Karvianjoen rantamiin on muodostunut useita lehtomaita, joissa on eläimistönsä ja kasvillisuutensa vuoksi rauhoitettuja alueita.

2. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Kantinkankaan ja Kauraharjun pohjavedenottamoiden rakentamista koskevat lupa-asiat palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lakeuden Vesi Oy:n hankkeen toteuttaminen vähentäisi Karvianjokeen purkautuvan pohjaveden määrää siinä määrin, että vaikutukset Karvianjoen kosket -Natura-alueen luontoarvoihin etenkin minimivirtaamakausina olisivat huomattavia. Vaikutuksia Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueiden luonnonarvoihin ei myöskään ole käsitelty ja otettu huomioon säädösten edellyttämällä tavalla. Lisäksi vesilain poikkeuslupa heikentää luontotyypin lähteet ja lähdesuot suojelutilannetta.

Yhdyskuntien pohjavedenottoa varten pitää olla mahdollisuus myöntää poikkeuslupa vesilain lähteitä koskevasta suojelusta. Poikkeusluvan pitää kussakin tapauksessa perustua riittäviin selvityksiin, jotta voidaan olla varmoja, etteivät suojelutavoitteet kokonaisuuden kannalta tarkastellen vaarannu. Tässä tapauksessa selvitykset eivät ole olleet riittäviä tämän osoittamiseen.

Poikkeuslupa muuttaa luonnontilaista Joentaustan lähdettä ja heikentää Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisen lähdeluontotyypin suojelutasoa. Purkautuvan pohjavesimäärän pieneneminen uhkaa muun muassa lähteessä elävää erittäin uhanalaiseksi luokiteltua lähdesirvikästä.

Hakija on liittänyt hakemukseen Suomen Luontotieto Oy:n laatiman selvityksen (2008) Karvian pohjavesihankkeen lähdealueiden kasvillisuudesta. Selvityksessä mukana olleista kahdestatoista lähdealueesta Joentaustan lähteiden lisäksi vain Mustakeitaan lähde ja osa Kalankasvattamon alueen lähteistä ovat säilyneet luonnontilaisina. Muut selvityksen kohteena olleet ja useat muutkin harjumuodostuman reunoilla esiintyneet lähteet ovat hävinneet tai muuttuneet vedenoton tai ojituksen takia. Hakija ei ole esittänyt alueen luonnontilaisiin lähteisiin liittyen muuta selvitystä, josta voisi päätellä, ettei luvan kohteena olevalla lähteellä olisi alueellista tai seudullista merkitystä. Lähteet ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalainen luontotyyppi. Suomen luontodirektiivin raportointi 2013 kertoo, että lähteiden tilanne on heikentynyt ja heikkenee. Kasvillisuudeltaan edustava lähde on eri asia kuin luonnontilainen lähde. Lähde voi olla kasvillisuudeltaan edustava, vaikka se ei olisi vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittamalla tavalla luonnontilainen. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei näillä tiedoilla ole olemassa.

Myönnetyn luvan mukainen vedenotto pienentäisi laaditun pohjavesimallin mukaan Karvianjokeen purkautuvan pohjaveden määrää Joentaustan lähteiden kohdalla yli kolmanneksella, mikä todennäköisesti tulisi vaikuttamaan sammaleisten tihkupintojen laajuuteen. Juuri vesisammalet ovat uhanalaisten hyönteisten, kuten lähdesirvikkään kaikkein tärkein kasvualue. Pohjavesivirtaaman vähenemisen todelliset pysyvät vaikutukset lähdeluonnolle tulevat näkyviin vasta usean vuoden kuluttua pohjavedenoton aloittamisesta, sillä lähde-eliöstö reagoi muuttuneeseen tilanteeseen viiveellä. Lähteiden eliölajiston luontainen uudistumiskyky on lisäksi lajeille ominaisen dynamiikan mukaisesti erittäin heikkoa ja muutokset voivat olla käytännössä palautumattomia.

Natura 2000 -alueen Karvianjoen kosket osalta ELY-keskus on koko prosessin ajan pitänyt tärkeänä selvittää hankkeen vaikutukset alivirtaamaan. Tällä on merkitystä niin luontotyypin "luonnontilaiset jokireitit" kuin Natura-luontoarvona olevan jokihelmisimpukan ja tämän toukkien isäntäkalan taimenen osalta. Kyse on pohjaveden määrän lisäksi myös pohjaveden pintavettä paremmasta laadusta.

Aluehallintoviraston lupapäätöksessä todetut vedenoton vaikutukset esimerkiksi Vahokosken keskialivirtaamaan ja alivirtaamaan koskevat vain Lakeuden Vesi Oy:n hankkeen vaikutuksia. Hankkeen yhteisvaikutuksia alueella jo nykyisin olevien toimintojen (etenkin vedenotto) sekä suunnitellun Siniharjun pohjavedenottohankkeen kanssa ei ole selvitetty riittävästi. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan hankkeen vaikutusten lisäksi pitää arvioida myös yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa. Kyseeseen tulevat jo toteutuneet tai samaan aikaan vireillä olevat hankkeet. Karvianjoen vesistöalueen yläosalle on haettu aiemmin myönnettyjen lisäksi useita uusia turvetuotantolupia, jotka toteutuessaan lisäävät kevättulvia, mutta pienentävät kesäaikaisia minimivirtauksia Karvianjoen alajuoksulla. Näiden hankkeiden ja nyt suunnitellun vedenoton yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Hankkeessa ei ole selvitetty kumuloituvia vaikutuksia tilanteessa, jossa mikään yksittäinen hanke ei välttämättä yksinään ylittäisi merkittävyyden kynnystä.

Aluehallintoviraston päätöksessä on käsitelty hakijan vastineessa yhteisvaikutuksia Siniharjun vedenottamon osalta. Hakemuksen mukainen vedenotto on 3 000 m3/d. Päätöksessä todetaan, että Lakeuden Vesi Oy:n hakemuksella ja Siniharjun vedenottohankkeilla on Karvianjokeen kohdistuvia yhteisvaikutuksia. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan päätöksessä käsitellä, vaikka luonnonsuojelulain 65 § niin edellyttää. Yhdessä vaikutukset Vahokosken alivirtaamaan ovat noin 40 %. Lupaviranomaisessa on myös ollut käsittelyssä Lakeuden Vesi Oy:n Nummikangas A vedenottamon luvan pienentäminen, joka on jätetty sikseen. Tämän ottamon lupa on 3 500 m3/d. Alueella on muitakin vedenottamoita, mutta pelkästään nämä vaikuttavat yhdessä vähentävästi alivirtaamaan noin 60 %. Keskialivirtaamaan vaikutus samalla tavalla arvioiden on noin 15 %.

Unionin tuomioistuin on päätöksellään C-258/11 todennut, että Irlannin Lough Corribin Natura-alueella pinta-alaltaan vain 1,5 hehtaarin laajuisen alueen pysyvä poistuminen 278 hehtaarin suuruisen luontotyypin pinta-alasta oli merkittävästi haitallista eikä hanketta voinut toteuttaa. Tämä osoittaa, että päätöksessä esitetyillä alivirtaamien muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus eikä niitä voi luokitella merkityksettömiksi ilman tarkempia selvityksiä.

Hakija peruutti hakemuksensa kahden Elliharjulle sijoittuneen ottamon osalta. Perusteena oli näiden vaikutus Kauhaneva–Pohjankangas Natura-alueille. Lupa annettiin kuitenkin kaivolle PK3, joka sijoittuu aivan Natura-alueen viereen ja jonka vaikutuksesta aluehallintoviraston päätöksen mukaan pohjaveden pinta laskee noin 85 hehtaarin osalta Natura-alueella ja harjualueelta purkautuu vähemmän pohjavettä länsipuolella sijaitsevalle Natura-alueelle. Elliharjun ja kaivon PK3 yhteinen vaikutus oli arvioitu olevan länsipuolelle 22 %:n mukainen vähenemä virtaamassa. Elliharjun vähenemä kohdistuu pääosin tämän osa-alueen pohjoiseen osaan, jossa vähenemä olisi ollut noin 40 %.

Aluehallintoviraston päätöksessä on arvioitu kaivon P3 vaikutuksiin liittyen A5-alueelle purkautuvan vesimäärän muutos niin vähäiseksi, ettei sillä ole sanottavaa vaikutusta alueen länsipuolella sijaitseviin puroihin. Hallinto-oikeus ei ole ottanut asiaan tarkemmin kantaa, vaan on vain todennut hankkeen vaikutukset asianmukaisesti arvioiduksi eikä myöskään varovaisuusperiaate huomioiden ole epäilyä siitä, että hanke vaikuttaisi haitallisesti alueen koskemattomuuteen. Tällaisen johtopäätöksen vetäminen ei perustu hankkeen asiakirjoihin eikä myöskään riittävästi arvioituun tietoon.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut luvan määräaikaiseksi muuttamista koskevilta osin ja Natura-alueita koskevilta osiltaan ovat selkeässä ristiriidassa keskenään. Karvianjoen koskien Natura-alueen keskeinen suojeluperuste on jokihelmisimpukka, jonka toukkien isäntänä toimivat juuri joessa elävät taimenet. Taimenen osalta päätöksen perustelujen mukaan ei voida arvioida hankkeen vaikutuksia. Päätöksessä ei ole noudatettu varovaisuusperiaatetta, koska sellaista lupaa, jonka vaikutukset Natura-alueen luonnonarvojen osalta selviävät vasta hankkeen toteuttamisen jälkeen, ei luontodirektiivin ja EU-tuomioistuimen päätöksen nojalla ole mahdollista hyväksyä.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-127/02 antamassaan tuomiossa todennut, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä suunnitelman tai hankkeen vain jos on riittävästi arvioitu, että hanke ei joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien kanssa vaikuta merkittävästi Natura-alueen luonnonarvoihin. Jos riittävä arviointi puuttuu, lupaa ei voida varovaisuusperiaatteen mukaan myöntää. Varovaisuusperiaatteen mukaan biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhatessa varmistettujen tieteellisten todisteiden puuttumista ei tule käyttää perusteena hankkeen toteuttamiselle. Epäselvissä tapauksissa vaikutukset tulee arvioida vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Jos hankkeen merkittäviä vaikutuksia ei ole riittävällä varmuudella voitu sulkea pois, niitä tulee käsitellä merkittävinä. Tässä tapauksessa ei ole edellä esitetyin perustein riittävästi arvioitu hankkeen vaikutuksia kahden Natura-alueen luonnonarvoille eikä lupia näin ollen olisi tullut myöntää.

3. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kala­talouspalvelut -yksikkö on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan eikä lupaa pohjaveden ottamiseen Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoista myönnetä.

ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-yksikkö on viitannut asiassa aikaisemmin antamiinsa lausuntoihin ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Karvianjoen vesistöalue on kalataloudellisesti arvokas, koska siellä esiintyy oma, geneettisesti erilaistunut taimenkanta. Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että pohjavedenotto alentaa pohjavedenkorkeutta, muuttaa pohjaveden virtauksia ja pienentää pintavesien virtaamia, mutta on päättänyt tästä huolimatta myöntää luvan pohjaveden ottoon.

Karvianjoessa ei ole riittävästi vettä kaikissa olosuhteissa kalojen kannalta. Joen alivirtaama on nykyiselläänkin vähäinen, vain 200 l/s, ja se aiheuttaa todennäköisesti ongelmia varsinkin viileässä vedessä viihtyville lajeille. On mahdollista, että kuumimpina ajanjaksoina Karvianjoen veden lämpötila nousee taimenten sietokykyyn nähden liian korkeaksi, jos virtaamat ovat kovin pieniä. Myös veden laatu saattaa tällöin heiketä.

Karvianjoessa vedenoton vaikutukset kohdistuvat joen yläosalle, erityisesti Vahokosken yläpuolisille osuuksille. Päätöksen mukaan alivirtaamiin kohdistuva vaikutus on 16–26 prosenttia. Kun puhutaan jo valmiiksi pienistä alivirtaamista, neljänneksen leikkaaminen siitä on jo merkittävä muutos. Seurauksena on, että Karvianjoen vähävetinen aika pidentyy, alivirtaama pienenee ja veden laatu heikkenee kuivimpina aikoina. Kun ilmastonmuutoksen edetessä säätilojen ääri-ilmiöt – hyvin sateiset ja toisaalta hyvin kuivat kaudet – yleistyvät, on pelättävissä, että Karvianjoen alivirtaamat pienenevät jo yksin ilmastonmuutoksen kautta. Pohjavedenottohanke sopii tähän kokonaisuuteen erittäin huonosti, sillä se johdattaa kehitystä yhä huonompaan suuntaan, heikentää taimenten elinolosuhteita joessa ja vie pohjaa taimenkantojen elvyttämistyöltä.

Lakeuden Vesi Oy:n pohjavedenottohanke vaarantaa merkittävästi Karvianjoen taimenen elinmahdollisuuksia Karvianjoen yläosan alueella. Lisäksi vedenottohanke on vesipuitedirektiivin vastainen, sillä se heikentää vesien tilaa. Myös Karvianjoen pintavesien toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 todetaan, että Lakeuden Vesi Oy:n hankkeella olisi toteutuessaan merkittäviä vaikutuksia Karvianjoen virtaamiin ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen.

4. Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry, Kankaanpään seudun luonnonystävät ry ja Karvianjoen kalastusalue ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan, ja toissijaisesti, että asia palautetaan aluehallinto­virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry ja sen asiakumppanit ovat viitanneet asiassa aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle lausumaansa sekä perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kahden Natura-alueen, Pukanluoman ja Kaurakeitaan, arviot ja selvitykset ovat tekemättä. Molemmat saavat osittain vetensä Pohjankankaan pohjavesialueen Kauraharjun osa-alueelta ja osin muualta Pohjankankaan pohjavesialueelta.

Hakija on aina tarkastellut vain vesistön osa-alueen pohjavesialuetta. Hakija ei ole tarkastellut oton vaikutuksia koko pohjavesialueelle. Kauraharjun vedenoton kaivo sijaitsee tämän osa-alueen lähes pohjoispäässä ja samalla muodostuman matalammassa päässä. Kauraharjun pohjavesiosa-alueen korkein pinta on Kauraharjun maanpinnan korkeimmalla kohdalla, joka on paljon etelämpänä kuin ottokaivo. Tästä kohtaa pohjaveden pinta alkaa laskea etelään päin aina Hämeenkankaalle asti. Vaikka osa-alueet onkin nimetty erikseen, alueella ei ole yhtään koko tätä pohjavesialuetta katkaisevaa kalliota tai maa-ainesta. Kun Kauraharjun osa-alueen alapäästä pumpataan vettä pois, se laskee koko yläpuolisen alueen pohjaveden pintaa. Kun tämä on koko alueen korkein pohjaveden pinta, se laskee myös pohjaveden painetta ja pintaa koko Pohjankankaan pohjavesialueella.

Pukanluoman Natura-alue saa lähes kaiken veden tältä alueelta. Kun edellä mainituista syistä veden määrä vähenee, Natura-alueen veden laatu huononee muun muassa lämpötilan nousun takia. Tällöin vesieliöstön elinolosuhteet huononevat ja alueet pienenevät ja tämä huonontaa endeemisen taimenen elinolosuhteita.

Sama tilanne on Kantinkankaan-Elliharjun alueella aina Nummikankaalle asti. Pohjaveden pinta nousee eteläosasta Elliharjun pohjoispäähän asti ja jopa pohjoispuolella olevalle Nummikankaalle asti, joka on tämän pohjavesialueen pinnan korkein kohta. Täälläkään ei ole yhtään poikittaista pohjavedenkatkosta koko alueella, vaan pohjavesi virtaa vapaasti Nummikankaalta Kantinkankaalle asti. Kun Kantinkankaan kaivoista nostetaan vettä, se vaikuttaa koko tämän pohjavesialueen pinnan kor­keuteen. Nummikankaan vedenottamo on jo kuivattanut Kauhanevan Natura-alueen reunaa.

Näitä koko pohjavesialueisiin vaikuttavia seikkoja ei ole huomioitu Natura-arvioissa, vaan on tarkasteltu vain osa-alueiden pumppausten tulosten perusteella saatuja oton vaikutuksia.

Hakija väittää alueen lähteistä suurimman osan olevan orsivesilähteitä, mutta niistä lähtevien purojen virtaamat eivät kuivina aikoina olisi niin suuria kuin ne ovat, jos lähteet olisivat vain orsivesilähteitä. Alueen orsivedet saavat täydennystä pohjavedestä, joko sopivan ohuen vettä kuljettavan maakerroksen kautta tai vastaavaa maa-ainesta sisältävien reikien kautta. Kun pohjaveden pinta alueilla laskee ja paine pienenee, myös lähteiden virtaamat ja sitä kautta purojen virtaamat pienenevät.

Hakijalla on Vahokosken yläpuolisella alueella Kauhajoen Nummikankaalla vedenottamo, jonka luvan mukainen otto on 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Alueella on myös Karvian kunnan ottamo, Kauhajoen Vesihuolto Oy:n siiviläkaivo-otto, monia yksityisiä vesiosuuskuntien ottamoita sekä kymmeniä jollei satoja yksityisiä kiinteistöjä. Niiden otoksi voidaan karkeasti arvioida 1 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Nämä yhteensä tekevät nykyiseksi pohjaveden otoksi alueella 4 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Nyt kyseessä oleva lupa antaa ottaa yhteensä 4 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Jos lupa myönnetään, alueelta poistuvan puhtaan pohjaveden määrä nousee 100 prosenttia. Kauhajoen Vesihuolto Oy hakee Siniharjulle lupaa vedenottoon 3 000 kuutiometrille vuorokaudessa. Jos tämäkin lupa myönnetään täysimääräisenä, alueelta poistuu pohjavettä yhteensä 12 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Tällöin puhtaan pohjaveden poistumisen määrän nousu on jopa 167 prosenttia. Tämä vastaisi koko alueen puhtaasta pohjavedestä jo noin 33 prosenttia.

Yllä mainitun perusteella Karvianjoen veden laatu huononee erittäin paljon aliveden ja alialiveden aikoina. Runsasvetisinä aikoina veden laatu myös heikkenee, mutta ei niin paljon. Vähävetisinä aikoina veden laadun heikkeneminen vaikuttaa aina merelle asti, vaikka suurimmillaan se on lähellä Karvianjoen yläpäätä. Tällä on myös suuri vaikutus lähellä olevaan Karvianjoen kosket -Natura-alueeseen ja erityisesti siellä elävään jokihelmisimpukkaan ja sen toukan väli-isäntään taimeneen.

Yllä esitetyllä pohjaveden ottomäärällä, tai vähemmälläkään otolla, ei tulla koskaan saavuttamaan Karvianjoen yläpäässä vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimaa veden hyvää tilaa.

Luontoselvitykset ovat puutteellisia. Luonnonsuojelujärjestö teetti alueella muutamista lähteistä tutkimuksen, ja tällä pienelläkin otannalla löytyi Satakunnalle uusi laji, joka on myös luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Hakijan tulee selvittää lähteistä ja puroista kaikki hyönteiset, sekä ilmassa lentävät että vedessä elävät. Myös jäkälät ja sammaleet ovat selvittämättä.

Kun lähteiden ja purojen virtaamat pienenevät pohjaveden oton seurauksena, vesieliöstön elinalueet pienenevät ja veden laatu huononee muun muassa lämpötilan nousun vuoksi. Tämä johtaa vesieliöstön määrän pienenemiseen ja pahimmassa tapauksessa jopa häviämiseen. Myös ilmassa lentävien hyönteisten elinolosuhteet huononevat alueiden lämpötilojen noustessa. Endeemisen taimenen lisääntymisalueet myös pienenevät veden vähetessä. Taimenen kudun kehittyminen vähenee veden lämpötilan nousun takia. Kun vesieliöstön ja lentävien hyönteisten määrä vähenee, taimenen kasvu ja määrät pienenevät. Jos vesieliöstö häviää kokonaan, se on myös taimenen loppu. Varovaisuusperiaatetta noudattaen haettua lupaa vedenotolle ei tule myöntää.

Hakijan alkuperäisessä hakemuksessa haettiin lupaa pohjaveden ottoon yhteensä 6 500 kuutiometrille vuorokaudessa ja Nummikankaan ottomäärän vähentämistä 2 500 kuutiometriin vuorokaudessa. Tällöin hakijan pohjaveden ottomäärä olisi ollut yhteensä 9 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Tämä ottomäärä ylittää jo YVA-rajan, ja kun tähän lisätään vielä muu alueella tapahtuva pohjaveden otto, ollaan määrässä 10 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Tämän vuoksi viranomaisten olisi tullut määrätä hakija tekemään ympäristövaikutusten arviointi.

Hakija luopui hakuprosessin aikana Elliharjun ottamisesta ja Nummikankaan oton vähentämisestä. Tämän jälkeen hakijan nykyinen ja luvan mukainen pohjaveden otto on yhteensä 7 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Kun tähän lisätään muu nykyinen pohjaveden otto alueella, ollaan ottomäärässä 9 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Vieläkin ollaan YVA-rajan yläpuolella eli viranomaisten olisi pitänyt vaatia hakijaa tekemään YVA-selvitys. Tällöin olisi pystytty myös ottamaan huomioon kaksi vuotta myöhemmin vireille tullut Kauhajoen kaupungin Siniharjun vedenottoa koskeva lupahakemus. Lakeuden Vesi Oy:ä ja Kauhajoen Vesihuolto Oy:ä on vaadittava tekemään yhdessä YVA-arvio. Arvioon on otettava mukaan myös Kurikan syväpohjavesiesiintymän hyödyntäminen.

5. Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan. Asia tulee palauttaa aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ja hankkeesta tulee toteuttaa YVA-lain tarkoittama ympäristövaikutusten arviointimenettely. Toissijaisesti lupa vedenottoon tulee myöntää kolmen vuoden määräajaksi, jona aikana suoritetaan lisätutkimuksia pitkäaikaisen ottamisluvan hakemista silmällä pitäen. Vedenoton vaikutusten arvioimiseksi tulee määrätä seurantavelvoitteet, joiden avulla voidaan selvittää riittävän luotettavasti vedenpintojen ja virtaamien luonnontilaiset vaihtelut ja hakemuksen mukaisen vedenoton vaikutukset muuhun vedenottoon alueen pienvesistöihin ja luonnonarvoihin. Lisäksi Lakeuden Vesi Oy tulee velvoittaa liittämään vedenoton vaikutusalueella sijaitsevat kiinteistöt vesijohtoverkkoon kaivoveden loppumisesta tai laadun heikkenemisestä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat viitanneet asiassa aikaisemmin lausumaansa ja perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta Karvian kunnan eräiden asiakumppaneiden osalta. Koepumppausten aikana pohjavedenpinnan lasku ei ole tasaantunut Kantinkankaan ja Kauraharjun suunnitelluilla veden­ottamoilla. Vedenottamoiden vaikutukset on arvioitu hakemuksessa puutteellisesti ja perustuen virtausmallinnukseen. Vaikka Lakeuden Vesi Oy on luopunut Elliharjun vedenottamon toteutuksesta, ovat valituksenalaisen päätöksen mukaisen vedenoton vaikutukset yllämainittuihin tahoihin mahdollisia ja jopa todennäköisiä. Siksi heidät on luettava asianosaisiksi ja heitä tulee kuulla asianosaisina vesilain edellyttämällä tavalla.

Ennusteet Lakeuden Vesi Oy:n vedentarpeesta ovat virheelliset, eikä hanke ole hakijalle tarpeellinen. Lakeuden Vesi Oy:n lupahakemusvaiheen kulutustilaston mukaan yhtiön myyntiin toimitettu vesimäärä oli vuonna 2012 keskimäärin 14 825 m3/d ja vuonna 2011 keskimäärin 14 846 m/d. Lakeuden Vesi Oy:n vedentarve ei ole kasvanut hakemuksessa esitetysti vaan kasvu on pysähtynyt.

Lakeuden Vesi Oy:n esitys ottamoilta otetuista vesimääristä on harhaanjohtava. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella nykyiset vedenottoluvat ovat yhteensä 20 400 m3/d ja riittävät turvaamaan hyvin Lakeuden Vesi Oy:n vedenhankinnan myös poikkeustilanteissa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Lakeuden Vesi Oy:n vedenottolupien kokonaismäärä kaksinkertaistuisi nykyiseen kulutukseen nähden. Kun otetaan huomioon, että haettava pohjavesireservi sijaitsee kokonaisuudessaan naapurikunnan alueella, tulisi luvan hakemuksen perusteet arvioida erityisen huolellisesti.

Hakemusasiakirjoista saadun selvityksen perusteella Karvian Kauraharjun ja Kantinkankaan koepumppauksen aikana pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet kohosivat siinä määrin, että alueilla tulee varautua samanlaiseen vedenkäsittelyyn kuin Lakeuden Vesi Oy:n muillakin käytössä olevilla ottamoilla. Siten hanketta ei voida perustella veden laadullisilla syillä.

Kauhajoen Vesihuolto Oy on jättänyt vuonna 2013 samaan harjujaksoon kuuluvasta Siniharjun vedenottamosta 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa suuruisen vedenoton lupahakemuksen. Kantinkankaan ja Kauraharjun ottamoiden sekä Siniharjun ottamoiden yhteisvaikutukset tulisi ottaa lupa-asian käsittelyssä huomioon. Eriaikaisella hakemusten jättämisellä ei voida jättää arvioimatta hankkeiden yhteisvaikutuksia ympäristöön. Tämä on yksi merkittävä peruste YVA-lain mukaisen menettelyn toimeenpanemiseksi.

Kauhajoen Vesihuolto Oy:llä on verkostoyhteys Lakeuden Vesi Oy:n kanssa. Kauhajoen Vesihuolto Oy on tällä hetkellä ostanut vettä Lakeuden Vesi Oy:ltä. Siten Siniharjun vedenottamo tulee vastaavasti laskemaan Lakeuden Vesi Oy:n vedentarvetta Karvian vedenottohankkeiden osalta. Tämäkin olisi tullut ottaa huomioon Karvian hankkeiden tarpeellisuutta arvioitaessa. Lakeuden Vesi Oy:n Kantinkankaan ja Kauraharjun ottamoiden lupa-asiaa ei voida ratkaista ilman, että Siniharjun ottamon ja kaikkien Karvianjoen valuma-alueella sijaitsevien ottamoiden vedenoton yhteisvaikutukset on otettu lupa-asian käsittelyn yhteydessä huomioon.

Pohjaveden oton vaikutukset näkyvät Karvianjoessa suurimmillaan kuivina ajankohtina, jolloin Karvianjoen virtaama on pienimmillään ja pohjaveden osuus olisi suhteellisesti ottaen suurimmillaan Karvianjoen virtaamassa. Lisäksi runsashappisen pohjaveden merkitys on Karvianjoen veden laadun suhteen ratkaisevassa merkityksessä arvioitaessa Karvianjoen eliöstön, kuten jokihelmisimpukan ja purotaimenen, elinmahdollisuuksia kuivina kausina. Jättämällä tässä vaiheessa vedenottamoiden yhteisvaikutukset huomioimatta joudutaan muiden vedenottamoiden vesimääriä tarkistamaan jokaisessa lupakäsittelyssä erikseen. Menettely on säännelty uudessa vesilaissa 4 luvun 5 §:ssä, jota tulisi soveltaa Siniharjun ottamon lupakäsittelyssä.

Hakemusasiakirjojen puutteiden vuoksi ne eivät täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Muun muassa intressivertailua ei voida suorittaa eikä vedenoton haitallisia vaikutuksia muuhun vedenottoon ja erityisesti yhteisvaikutuksia lähteisiin, pienvesistöihin ja Karvianjokeen sekä suojelukohteisiin ole kyetty luotettavasti arvioimaan. Näin ollen valituksen alaisen päätöksen mukaisen vedenoton vaikutuksia ei voitaisi estää päätöksessä esitetyin järjestelyin. Vedenottoluvan myöntäminen määräajaksi ei estä vedenoton merkittäviä haittavaikutuksia.

Hakijan olisi tullut selvittää hakemusasiakirjoissa vedenottonsa vaikutusalueella kaikkien pienvesistöjen tila sekä selvittää kaikki aluetta koskevat luontoarvot (muun muassa uhanalaiset pieneliöt sekä liito-orava- ja majavakannat). Hakija tulee velvoittaa korjaamaan vedenoton vaikutusten arvioinnissa käytetyn pohjavesivirtausmallin virheet ja puutteet ja toimittamaan mallinnuksesta sen toimivuuden arvioinnissa tarvittavat tiedot vesitaselaskelmineen. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida vedenoton vaikutuksia.

Lakeuden Vesi Oy on perustellut useassa kohdassa virtausmallinnuksella vedenottonsa vaikutuksia ympäristöön. Esityksiin sisältyy perusteettomia väitteitä ja lukuisia ristiriitaisuuksia. Karhusaaren lähde olisikin orsivesipohjainen, vaikka mallinnuksen mukaan Karhusaaren lähteen virtaamaa pienentäisi pohjavesikerrokseen kohdistuva vedenotto. Mikäli Karhusaaren lähteiköt olisivat orsivesipurkaumia, tulisi virtausmallinnus korjata ja kalibroida uudestaan sekä vastaavat simulointiajot suorittaa muutettujen reunaehtojen mukaisesti. Mikäli pohjaveden virtausmallin antamia tuloksia käytetään vedenoton vaikutusten arvioimisessa, tulee kunnalle antaa virtausmallin niin sanotut syöttötiedot laskelmien ja johtopäätösten tarkastamiseksi.

Hankkeesta koituvat hyödyt ovat huomattavasti pienemmät kuin hankkeen aiheuttamat haitat, vahingot ja muut edunmenetykset.

Hanke käsittää lähes kaikki Karvian alueella sijaitsevat harjut ja aiheuttaa merkittävää haittaa Karvian kunnan elinoloihin ja elinkeinoelämälle sekä kunnan kehittymiselle. Kunnan kehittämishankkeisiin kuuluu Geopark-matkailuhanke, jossa pyritään lisäämään Karvian ja muiden Pohjankankaan kuntien harjualueiden ainutlaatuisen luonnon käyttöä matkailussa.

Karvian kunnan vedenottamoltaan ottama vesimäärä on vain kolmasosa Karvian vesiosuuskuntien alueelta ottamasta vesimäärästä. Karvian kunnan vedenottolupa on suuruudeltaan 400 m3/d, kun kunnan ja vesiosuuskuntien alueelta ottama pohjavesimäärä oli vuonna 2011 yhteensä 470 m3/d. Lakeuden Vesi Oy:n vedenoton myötä ei alueelta ole otettavissa enää lisää vettä Karvian kuntalaisten tarpeisiin. Vaikka Lakeuden Vesi Oy peruikin Elliharjun vedenottolupahakemuksen, yhtiön hankkeessa pyritään hyödyntämään lähes kaikki Karvian kunnan alueella sijaitsevista hyödyntämiskelpoisista pohjavesivaroista. Hankkeella on merkittävän suuri alueellinen vaikutus Karvian kunnan vedenhankintaan, elinoloihin, infraan ja ennen kaikkea luonnonoloihin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu muuttaa vedenottolupa määräaikaiseksi on oikeansuuntainen, mutta ei riittävä. Jos vedenottolupa myönnetään määräaikaisena, sen tulee olla korkeintaan kolmen vuoden mittainen. Pitkäaikainen esimerkiksi 10 vuoden mittainen vedenotto voi aiheuttaa merkittäviä ja lähes pysyviä haittoja alueen luontoarvoille, joiden korjaantumiseen voi kulua jopa useiden vuosikymmenien mittainen aika. Määräaikaisen vedenoton ajalle tulee määrätä yksityiskohtainen seurantaohjelma, jossa seurataan kaikkia alueen pienvesistöjen virtaamia ja pinnankorkeuksia jo hyvissä ajoin, esimerkiksi kaksi vuotta ennen vedenoton käynnistämistä. Alueella tehdään asianmukaiset ja hyväksyttävän tasoiset luontokartoitukset. Pohjaveden pinnankorkeutta ja lähteiden pien­vesistöjen virtaamia seurataan tehostetusti. Kalastoa ja vesieliöstöä seurataan asiantuntijoiden laatimien ohjelmien mukaisesti.

6. Lakeuden Vesi Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on asetettu uudet lupamääräykset 20 (Kauraharju) ja 21 (Kantinkangas). Molemmat luvat tulee ensisijaisesti määrätä olemaan voimassa toistaiseksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätösten mukaisesti. Toissijaisesti voimassaoloa koskeviin määräyksiin on lisättävä määräaika, johon mennessä uudet lupahakemukset on saatettava vireille aluehallintovirastossa, mikäli vedenottoa halutaan jatkaa kymmenen vuoden määräajan jälkeen sekä määräys, että mikäli hakemukset saatetaan vireille määräajassa, luvat ovat voimassa siihen saakka, kunnes uusien hakemusten perusteella annetut päätökset ovat saaneet lainvoiman.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vedenoton keskeytyminen määräajan jälkeen, uusien lupien hakuprosessien ajaksi aiheuttaa kohtuuttoman suuren riskin seudun vesihuollon järjestämiselle, yhtiön toiminnalle ja taloudelle. Johtolinjan yleissuunnitelman alustavan kustannusarvion mukaan rakentamiskustannukset pelkästään putkilinjan osalta ovat yli 8 miljoonaa euroa.

Nyt käsiteltävänä olevan luvan vireillepanosta aluehallintovirastossa (29.4.2011) tulee lähiaikoina kuluneeksi viisi vuotta käsittelyn yhä jatkuessa. On perusteltua olettaa, että myös uusien lupien hakemista seuraavat käsittelyt eri oikeusasteissa. Vedenoton keskeytyminen on siten todennäköistä.

Aluehallintoviraston päätökset edellyttävät, että vedenotto on aloitettava neljän vuoden kuluessa päätösten lainvoimaisuudesta. Noin 32 km pitkän putkilinjan ja muu rakentaminen vie valituksineen aikaa niin, että määräaika on haasteellinen. Lisäksi hallinto-oikeuden päätöksen lupamääräysten 20 (Kauraharju) ja 21 (Kantinkangas) mukaan uuteen hakemukseen on liitettävä yhteenveto lupamääräysten 6 tarkkailutuloksista. Jotta hakija voisi välttää vedenoton keskeytymisen asetettuun määräaikaan, tulisi uudet lupahakemukset jättää käsittelyyn mahdollisesti jo useita vuosia ennen määräajan umpeutumista. Viranomaisilla saattaa silloin olla käytettävissään vain parin vuoden seurantatieto vedenoton vaikutuksista, joiden perusteella jatkoluvan myöntämisedellytykset päätetään. Vedenoton mahdollisten luontoarvoihin ja taimenkantoihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin tämä on aivan liian lyhyt aika. Hallinto-oikeus on perustellut määräystään luvan määräaikaisuudesta nimenomaan vedenoton pitkäaikaisten vaikutusten suuruuden riittävällä varmistumisella.

Hallinto-oikeus ei ole muuttanut määräyksiä myönnetyistä pysyvistä käyttöoikeuksista vedenottamoalueita ja huoltoteitä koskien eikä määräyksiä niistä ja vesivoiman menetyksistä maksettavista kertakaikkisista korvauksista. Tässä on ristiriita luvan määräaikaisuuden kanssa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Aluehallintovirasto on antamassaan päätöksessä mitoittanut vedenottomäärät siten, että hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristöön eikä pohjaveden käyttöön ja että edellytykset toistaiseksi voimassa oleville luville ovat olemassa. Mikäli ennakoimattomia haitallisia vaikutuksia kuitenkin ilmenee, voi lupaviranomainen uuden vesilain 3 luvun 21 §:n nojalla hakemuksesta tarkistaa lupamääräyksiä ja antaa uusia määräyksiä. Uuden vesilain mahdollistamat keinot ovat riittäviä ennakoimattomien vahinkojen estämiseksi tapauksessa, jossa pohjaveden ottamista koskevat päätökset ovat voimassa toistaiseksi.

Lisäksi luvan määräaikaisuutta harkittaessa tulisi ottaa huomioon, että hankkeen lupaprosessin ja rakennustöiden kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret ja että hallinto-oikeuden päätöksen perusteella uusi lupahakemus tulisi tehdä käytännössä kuuden–seitsemän vuoden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Koska hankkeen rakennustyöt kestävät muutamia vuosia, veden ottamiselle ja tarkkailulle jäävää aikaa voi pitää liian lyhyenä hankkeen todellisten vaikutusten selvittämiseksi.

Toistaiseksi voimassa olevan luvan vaihtoehdoksi voisi tulla kyseeseen menettely, jossa luvan saaja velvoitetaan tekemään tarkkailutulosten perusteella selvitys hankkeen vaikutuksista ja vedenottomäärien muuttamisen tarpeellisuudesta. Selvityksen tekemiselle asetettava määräaika voisi olla kymmenen vuotta hankkeen valmistumisilmoituksen tekemisestä.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on vesilain valvontaviranomaisena antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että ennen uuden lupahakemuksen käsittelyä vedenoton seurannasta tulee olla käytettävissä riittävän pitkä seurantajakso. Putkilinjaston ja muuhun rakentamiseen on arvioitu kuluvan useampi vuosi ennen kuin vedenottoa voidaan aloittaa. Tällöin uuden lupaprosessin aikana käytettävissä oleva seurantatieto vedenoton vaikutuksista voi jäädä vähäiseksi. Luvan voimassaoloon liittyvää määräystä tulee muuttaa niin, että määrätään päivämäärä, johon mennessä uusi lupahakemus tulee laittaa vireille, jotta vedenotto voi jatkua kunnes mahdollinen uusi lupa saa lainvoiman.

Pro Pohjankangas ry:lle on varattu tilaisuus antaa vastine lausuntojen ja Lakeuden Vesi Oy:n valituksen johdosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry, Kankaanpään seudun luonnonystävät ry ja Karvianjoen kalastusalue ovat antaneet lausuntojen ja Lakeuden Vesi Oy:n valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat vaatineet yhtiön valituksen hylkäämistä.

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastineen lausuntojen ja Lakeuden Vesi Oy:n valituksen johdosta.

Lakeuden Vesi Oy on antanut valitusten ja lausuntojen johdosta selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Vedenotto vaikuttaa Karvianjoen virtaamaan. Aiemmissa käsittelyvaiheissa esitetyt Karvianjoen virtaaman vähenemislaskelmat on tehty Vahokosken virtaamalaskentapisteelle. Virtaamavaikutukset on nyt selvyyden vuoksi laskettu Karvianjoen kosket -Natura-alueelle kohtaan, jossa Karvianjoki ja Paholuoma yhdistyvät. Natura-alueella sijaitsevan Rakennuskosken valuma-alue on suurempi kuin Vahokosken virtaamalaskentapisteen. Lisäksi Karvianjoki laskee Natura-alueelle sen puolivälissä, eli puolet Natura-alueesta on kokonaan vedenoton virtaamavaikutusten ulkopuolella.

Vaikutukset virtaamiin Natura-alueella on laskettu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmällä, joka ottaa huomioon Karvianjoen ja Paholuoman virtaamamittaukset vuosilta 1962–2015. Hakijan enimmillään 0,052 m3/s suuruisen vedenoton vaikutus Karvianjoen kosket -Natura-alueen keskivirtaamaan on 0,6 prosenttia ja keskialivirtaamaan 2,3 prosenttia.

Vahokosken laskentapisteessä vedenoton laskennallinen vaikutus keskialivirtaamaan on 2,5-kertainen, eli 5,8 prosenttia, verrattuna Natura-alueen laskentapisteeseen. Vedenoton virtaamavaikutukset Natura-alueeseen ovat siten huomattavasti pienempiä kuin Karvianjoen Vahokosken laskentapisteessä. Virtaamamittausten virhetarkkuus huomioon ottaen näin pienten virtaamavaikutusten erottaminen luonnontilaisista vaihteluista on käytännössä mahdotonta. Laskelmissa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutosta ja siitä seuraavaa luotettaviin ennusteisiin perustuvaa sadannan kasvua.

Yhteisvaikutukset Kauhajoen Vesihuolto Oy:n vedenottohankkeen kanssa ovat edelleen pieniä. Hakijan ja Kauhajoen Vesihuolto Oy:n Siniharjun vedenottohankkeen yhteisvaikutus Karvianjoen kosket -Natura-alueen keskivirtaamaan on laskelmien mukaan 1,0 prosenttia ja keskialivirtaamaan 3,8 prosenttia. Lakeuden Vesi Oy:n hakemus jätettiin alkuvuodesta 2011. Kauhajoen Vesihuolto Oy:n hakemus tuli lupaviran- omaisen käsittelyyn vasta vuonna 2013. Yhteisvaikutukset tulee erityisesti tarkastella käsittelyn aikana esiin nousseen uuden hankkeen käsittelyn yhteydessä.

Lakeuden Vesi Oy:n Nummikankaan vedenottamon vedenotto on puolestaan alkanut vuonna 1994 eli ennen Karvianjoen kosket -Natura-alueen nimeämistä. Yhteisvaikutuksia nyt puheena olevan Lakeuden Vesi Oy:n hankkeen kanssa ei ole mahdollista tai syytä jälkikäteen esittää tai arvioida. Natura-verkoston perustamisen ajankohta silloisine toimintovaikutuksineen ja luontoarvoineen on se nykytila, johon verrattuna uusia hankkeita ja niiden yhteisvaikutuksia voidaan tarkastella.

Uusimmat luvut vedenkulutuksen kasvusta osoittavat, että vedentarpeen kasvu ei ole kokonaiskuvaa tarkasteltaessa vähentynyt. Esimerkiksi vuodesta 2011 vuoteen 2015 on asiakkaille toimitetun vesimäärän kasvu ollut 8,6 prosenttia. Vuoden 1995 alusta vuoden 2015 loppuun on vedenoton kasvu ollut 70,3 prosenttia. Pumpattu vesimäärä on tuona aikana kasvanut vuosittain keskimäärin 3,3 prosenttia.

Pro Pohjankangas ry on antanut Lakeuden Vesi Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Vaikka Kauhajoen Vesihuolto Oy:n ja Lakeuden Vesi Oy:n lupahakemukset on pantu vireille eri vuosina, molempien vaikutus kohdistuu Ellinharjun ja Nummijoen vesimäärään. Nyt vireillä olevien lupahakemusten yhteyteen olisi alun alkaen tullut laatia ympäristövaikutusten arviointi hankkeiden eriaikaisesta käynnistämisestä huolimatta. Karvianjoen vesimäärä ja virtaama on vuosi vuodelta jo nyt vähentynyt, joten vähäinenkin vedenoton lisäys voi koitua tuhoisaksi.

Väestöennuste antaa paremman ja realistisemman kuvan vedentarpeesta kuin Lakeuden Vesi Oy:n esittämät tiedot vedenkulutuksen kasvusta vuodesta 1995 vuoteen 2015. Kaupallinen kasvaminen ja teollisen toiminnan vedenmyynti ei voi olla oikeutettu tapa tuhota ympäristöä.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut aluehallintoviraston lausunnon ja Lakeuden Vesi Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Vesilain 3 luvun 21 § mahdollistaa reagoinnin lupapäätöksessä ennakoimattomiin tai olosuhteiden muutoksista aiheutuviin haitallisiin vaikutuksiin, mutta ei poista sitä, että lupapäätöksen tulee perustua riittävään selvitykseen hankkeen merkittävistä vaikutuksista Natura-alueiden luonnonarvoille.

Hakija on esittänyt uutta selvitystä vedenoton vaikutuksista virtaamiin Karvianjoen kosket -Natura-alueella. Hakija ei ole käsitellyt selityksessä vaikutusta alivirtaamaan eli Natura-alueen perusteena olevien luontoarvojen, ennen kaikkea jokihelmisimpukan, kannalta olennaiseen tekijään.

Hallinto-oikeus lisäsi päätöksellään tarkkailuvelvoitteen liittyen hankkeen vaikutuksiin alivirtaamiin Vahokosken kohdalla. Hankkeen ja muiden pohjaveden määrään vaikuttavien hankkeiden yhteisvaikutuksia alivirtaamiin on tärkeää selvittää. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti ne olisi tullut selvittää jo ennen päätöksentekoa.

Alivirtaama vaikuttaa jokihelmisimpukkaan ja sen elinympäristöön. Talvella vaikutus tapahtuu pääosin jääpeitteen ja sen mekaanisen vaikutuksen kautta. Kesällä alivirtaamatilanteissa veden laatu, lämpötila ja happipitoisuus ovat olennaisia tekijöitä. Etelä-Suomessa on vain muutamia helmisimpukkapopulaatioita. Karvianjoen populaation säilymisellä on huomattava merkitys lajin suotuisan suojelutason säilymiselle. Alkuvuonna 2016 käynnistyneen Freshabit Life -hankkeen alustavissa selvityksissä on kesäkuussa 2016 löytynyt Karvianjoen Rakennuskoskesta edelleen jokihelmisimpukoita.

Alkuperäisen lupahakemuksen mukaan pohjavedenoton vaikutus pienenee vain hyvin vähän Vahokosken alapuolella Natura-alueella. Karvianjoen valuma-alue sen ja Paholuoman yhtymäkohdassa on noin 738 km2 ja Paholuoman noin 113 km2. Vahokosken kohdalla valuma-alue on noin 642 km2. Selityksessä esitetty 2,5-kertainen muutos vedenoton vaikutuksessa keskialivirtaamaan Vahokosken ja Natura-alueen laskentapisteen välillä ei voi perustua pelkästään Vahokosken alapuolisen Karvianjoen ja Paholuoman tuomaan vesimäärän lisäykseen. Suuremman valuma-alueen tuoma vesimäärän lisäys laskentapisteiden välillä lienee suuruusluokkaa 25 prosenttia. Hakijan tulisi esittää laskelmat selityksessä esitetyn 2,5-kertaisen eron perusteista.

Selityksessä esitetystä yhteisvaikutuksesta Natura-alueen virtaamiin puuttuvat vielä kaikki muut valuma-alueella olevat vedenottamot, kuten Lakeuden Vesi Oy:n Nummikankaan ottamo. Yhteisvaikutukset huomioon ottaen pohjavedenoton vaikutukset Karvianjoen kosket -Natura-alueen alivirtaamiin ovat vähintään 10 prosenttia ja ehkä jopa 50 prosenttia. Näin suurta pysyvää muutosta alivirtaamassa ei voi pitää merkityksettömänä vaikutuksena.

Asiassa on selvitetty vain hankkeen vaikutusta vesimääriin, mutta ei sen vaikutusta luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaisesti luonnon­arvoihin.

Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet Lakeuden Vesi Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Lakeuden Vesi Oy:n hanke pienentää merkittävästi Karvianjoen vesistöön purkautuvia pohjavesimääriä. Vaikutukset ovat kriittisimmät alivirtaamakausina, jolloin hyvälaatuinen pohjavesi on elinehto lohikaloille ja jokihelmisimpukalle. Hakija ei ole esittänyt tietoja hankkeensa vaikutuksista Karvianjoen alivirtaamaan.

Lakeuden Vesi Oy:n vuosikertomuksesta saatavien pumppaustilastojen mukaan veden kulutus on tasaantunut, eikä yhtiön hakemuksessaan ja selityksessään esittämille vedenkulutusennusteille ole perusteita.

Lakeuden Vesi Oy on antanut Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry:n ja sen asiakumppaneiden vastineiden johdosta vastaselityksen.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut -yksikölle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen lausuntojen ja Lakeuden Vesi Oy:n selityksen johdosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry:lle, Kankaanpään seudun luonnonystävät ry:lle ja Karvianjoen kalastusalueelle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Lakeuden Vesi Oy:n selityksen johdosta.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on täydentänyt antamaansa vastaselitystä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 31.8.2016 saapuneella kirjelmällä. Kirjelmän liitteenä on ollut 24.8.2016 päivätty raportti raakkuinventoinneista Karvianjoen Jyllinkoskessa Honkajoella 15.6.2016. Raportin mukaan alueelta löytyi kaksi elävää jokihelmisimpukkaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Lakeuden Vesi Oy:n valituksen johdosta hallinto-oikeuden lisäämiä uusia lupamääräyksiä 20 (Kantinkankaan vedenottamo) ja 21 (Kauraharjun vedenottamo) muutetaan. Yhtiön valitus hylätään muilta osin.

Pro Pohjankangas ry:n, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä kalatalouspalvelut-yksikön, Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry:n, Kankaanpään seudun luonnonystävät ry:n ja Karvianjoen kalastusalueen sekä Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden valitukset hylätään.

Muilta kuin edellä mainituilta osin hallinto-oikeuden päätöksen loppu­tulosta ei muuteta.

Muutetut lupamääräykset 20 ja 21 kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Kantinkankaan vedenottamo ja sitä koskevat lupamääräykset

21. Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli vedenottoa halutaan tämän jälkeen jatkaa, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä lupaviranomaiselle 1.3.2025 mennessä. Toimintaa saadaan nyt myönnetyn vedenottoluvan nojalla jatkaa, kunnes lupaviranomainen on antanut luvan jatkamista koskevasta hakemuksesta päätöksen. Lupahakemukseen on liitettävä yhteenveto lupamääräyksessä 6 mainituista tarkkailutuloksista.

Kauraharjun vedenottamo

20. Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli vedenottoa halutaan tämän jälkeen jatkaa, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä lupaviranomaiselle 1.3.2025 mennessä. Toimintaa saadaan nyt myönnetyn vedenottoluvan nojalla jatkaa, kunnes lupaviranomainen on antanut luvan jatkamista koskevasta hakemuksesta päätöksen. Lupahakemukseen on liitettävä yhteenveto lupamääräyksessä 6 mainituista tarkkailutuloksista.

Perustelut

Luvan määräaikaisuutta koskevien lupamääräysten muuttaminen

Lakeuden Vesi Oy on valituksessaan toissijaisesti vaatinut, että luvan määräaikaisuutta koskevia lupamääräyksiä 21 ja 20 muutetaan siten, että niissä asetetaan määräaika uuden lupahakemuksen tekemiselle. Yhtiö on vaatinut, että samalla tulee määrätä vanha lupa olemaan voimassa kunnes uusi lupa tulee lainvoimaiseksi.

Korkein hallinto-oikeus lisää lupamääräyksiin 21 ja 20 määräyksen jättää uusi lupahakemus lupaviranomaiselle 1.3.2025 mennessä, jos vedenottoa halutaan jatkaa kymmenen vuoden määräajan kuluttua umpeen. Näin varmistetaan, että lupaviranomaiselle jää runsaat kaksi vuotta aikaa käsitellä uutta lupahakemusta ennen kymmenen vuoden määräajan kulumista umpeen. Kun vedenotto on aloitettava viimeistään neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta, on vedenotosta ja sen vaikutuksista uutta lupahakemusta jätettäessä saatavilla tietoja noin neljän vuoden ajalta.

Nyt myönnetty lupa määrätään olemaan voimassa kunnes lupaviranomainen tekee uuden lupahakemuksen johdosta päätöksen. Vasta uuden lupahakemuksen jättämisen jälkeen on mahdollista arvioida, millaisia muutoksia nyt myönnettyyn lupaan ja sen määräyksiin esimerkiksi otettavien vesimäärien osalta on vedenoton vaikutuksista saatujen tietojen perusteella syytä tehdä. Luvan määrääminen olemaan voimassa myös uutta lupaa koskevan muutoksenhaun ajan ei siten ole perusteltua. Lupaviranomainen ja valituksenalaisen lupapäätöksen osalta muutoksenhakutuomioistuin voivat tarvittaessa antaa määräyksiä myös uuden vedenottoluvan voimassaolosta ja lupapäätöksen täytäntöönpanosta vedenoton keskeytymisen välttämiseksi.

Valituksen tutkimatta jättäminen hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeus on jättänyt Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden valituksen tutkimatta yhteensä 20 asiakumppanin osalta. Näistä asiakumppaneista 17 on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja katsonut, että hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia valitus myös heidän osaltaan.

Hallinto-oikeus perusteli tutkimatta jättämistä kahden vesiosuuskunnan osalta sillä, että Karvian kunta ei ollut toimittanut kyseisten vesiosuuskuntien antamaa valtakirjaa. Valtakirjoja ei ollut liitetty asiakirjoihin eikä niitä ole toimitettu myöskään korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Muiden korkeimmassa hallinto-oikeudessa kanssavalittajina olevien 15 yksityisen maanomistajan ja osuuskunnan osalta hallinto-oikeus katsoi, ettei asia saata koskea heidän oikeuttaan tai etuaan vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tältäkään osin Karvian kunnan ja sen asiakumppaneiden valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle ei ole esitetty mitään lisäselvitystä valitusoikeudesta.

Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainittujen lainkohtien nojalla tullut jättää valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen valituksen tutkimatta jättämistä koskevilta osin ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyyn nähden ole perusteita.

Valitusten hylkääminen

YVA-lain mukainen arviointivelvollisuus

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (YVA-asetus) 6 §:n 10 a kohdan mukaan hanke, johon sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, on pohjaveden otto, jos vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä.

YVA-asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti 1) hankkeen ominaisuuksia, kuten muun ohella hankkeen koko, yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa ja luonnonvarojen käyttö; 2) hankkeen sijaintia, kuten muun ohella alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky sekä luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon luonnon- ja maisemansuojelualueet, sekä 3) vaikutusten luonnetta.

Lakeuden Vesi Oy:n alkuperäinen hakemus koski lupaa pohjavedenottoon 6 500 kuutiometrille vuorokaudessa. Hakemuksen osittaisen peruuttamisen jälkeen asiassa on ollut kysymys luvan myöntämisestä pohjavedenottoon 4 500 kuutiometrille vuorokaudessa eli 1 642 500 kuutiometrille vuodessa. Kyseessä oleva lupahakemuksen mukainen hanke on siten otettavan vesimäärän perusteella selvästi pienempi kuin pakollisen arviointivelvollisuuden osalta on säädetty. YVA-lain mukaisena yhteysviranomaisena toimiva Varsinais-Suomen ELY-keskus ei myöskään ole edellyttänyt arviointimenettelyn soveltamista Lakeuden Vesi Oy:n pohjavedenottohankkeeseen YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla.

Pro Pohjankangas ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry ja sen asiakumppanit sekä Karvian kunta ja sen asiakumppanit ovat valituksissaan vaatineet lupa-asian palauttamista uuteen käsittelyyn YVA-lain mukaista arviointimenettelyä varten. Harkittaessa, olisiko hankkeeseen tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 2 momentin ja YVA-asetuksen 7 §:n nojalla, on huomioon otettava muun ohella yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa ja hankkeen sijainti suhteessa luonnonsuojelualueisiin.

Valituksissa on katsottu, että Lakeuden Vesi Oy:n pohjavesihankkeen yhteisvaikutuksia erityisesti Siniharjun vedenottamon kanssa ei ole arvioitu ja otettu huomioon riittävällä tavalla. Kauhajoen Vesihuolto Oy:n Siniharjun vedenottamon vesilain mukaista lupaa koskeva hakemus on tullut vireille Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa 19.3.2013 eli noin puolitoista vuotta Lakeuden Vesi Oy:n lupahakemuksen vireille tulon jälkeen ja noin vuotta ennen valituksen kohteena olevan lupapäätöksen antamista. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 24.11.2014 päätöksellään nro 101/2014/2 myöntänyt Kauhajoen Vesihuolto Oy:lle luvan Siniharjun pohjavedenottamon rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 3 000 m3/d. Lakeuden Vesi Oy:n ja Kauhajoen Vesihuolto Oy:n pohjavedenottohankkeiden yhteenlaskettu vuosittainen ottomääräkään ei siten ylitä arviointivelvollisuutta koskevaa YVA-asetuksen 6 §:n 10 a kohdan kynnysarvoa.

Lakeuden Vesi Oy:n pohjavedenottohanke sijoittuu useiden Natura-alueiden läheisyyteen, ja hankkeen vaikutuksia Natura-alueisiin ja niiden suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin on selvitetty ja arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetussa arviointi- ja lausuntomenettelyssä. Arviointi- ja lausuntomenettelyä on kuvattu tarkemmin jäljempänä. Natura-arvioinnin tulokset voidaan ottaa huomioon harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä YVA-lain 4 §:n 2 momentin kannalta. YVA-laissa tarkoitettu arviointimenettely ei ole tarpeen yksinomaan näiden Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi.

Kun otetaan huomioon, että Lakeuden Vesi Oy:n pohjavedenottohanke on otettavan vesimäärän perusteella selvästi pienempi kuin pakollisen arviointivelvollisuuden osalta on säädetty, sekä edellä hankkeen yhteisvaikutuksista muiden hankkeiden kanssa sekä vaikutuksista lähellä sijaitseviin Natura-alueisiin todettu, ei hanke todennäköisesti aiheuta laadultaan ja laajuudeltaan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pohjavedenottohankkeen ei muutenkaan voida katsoa olevan sellainen, että siihen tulisi soveltaa YVA-lain 4 §:n 2 momentin ja YVA-asetuksen 7 §:n perusteella ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Natura-alueisiin kohdistuvat vaikutukset

Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on, sen lisäksi mitä sanotussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään. Viranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission julkaisema ohje, joka koskee Natura 2000 -alueisiin kohdis-tuvien vaikutusten arviointimenetelmiä (Assessment of plans and pro-jects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC, November 2001). Suomessa ympäristöministeriö on jul-kaissut niin ikään oikeudellisesti sitomattoman, mutta selvitysaineistoa sisältävän oppaan luontoselvityksistä ja luontovaikutusten arvioinnista kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Ympäristö-opas 109/2003).

Lakeuden Vesi Oy:n pohjavedenottohanke sijoittuu Natura-alueiden ulkopuolelle Kantinkankaan ja Kauraharjunkankaan pohjavesialueille. Vedenottamo PK3 sijaitsee kuitenkin lähellä Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueen etelärajaa. Lisäksi alkuperäiseen lupahakemukseen sisältynyt Elliharjun vedenottamo olisi sijainnut osin mainitun Natura-alueen sisällä.

Lakeuden Vesi Oy:n aluehallintovirastolle toimittaman lupahakemuksen liitteenä oli luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi koskien hankkeen vaikutuksia Kauhaneva–Pohjankankaan Natura-alueeseen (FI0800002 ja FI0200003). Aluehallintoviraston kehotuksesta luvan­hakija täydensi Natura-arviointia koskien hankkeen vaikutuksia Natura-alueisiin Pohjankangas (FI0200022), Karvian luomat (FI0200091) ja Karvianjoen kosket (FI0200130).

Aluehallintovirastolle antamassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lausunnossa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut Natura-arvioinnin puutteista huolimatta selvitysten osoittavan, että hanke yhdessä muiden suunniteltujen tai jo toteutettujen hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -luontotyyppejä Keidassuot, Lähteet ja lähdesuot sekä Pikkujoet ja purot. Lisäksi hanke vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi myös jokihelmisimpukkaan sekä sen elinkierrossaan tarvitsemaan purotaimeneen. Näin ollen hankkeelle ei tule myöntää lupaa ilman luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista valtioneuvoston päätöstä.

Natura-arvioinnin täydennyksestä aluehallintovirastolle annettujen lausuntojen jälkeen Lakeuden Vesi Oy peruutti lupahakemuksensa Elliharjun vedenottamoiden osalta. Tämän jälkeen yhtiö täydensi aluehallintoviraston pyynnöstä vielä hakemustaan lisäselvityksellä, jossa muun ohella kuvattiin hakemuksen osittaisen peruuttamisen ja hankkeen vaikutusalueen supistumisen merkitystä Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten kannalta.

Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa katsonut, että vedenotto Kantinkankaan ja Kauraharjun vedenottamoista ei merkittävästi heikennä edellä mainittujen Natura-alueiden niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Natura-arvioinnin tarveharkintaa ja varsinaista Natura-arviointia on käsitelty edellä mainituissa komission oppaassa vuodelta 2001 ja Suomessa julkaistussa ympäristöoppaassa 109/2003. Natura-arviointiin sisältyvää luontotyyppi- ja lajikohtaista arviointia varten tarvitaan oppaiden mukaan muun ohella tiedot hankkeesta ja sen suhteesta Natura-alueeseen, kuten vaikutusalue, etäisyys ja vaikutusten kulkeutumisreitit, tiedot luonnonsuojeluun liittyvistä hankkeista, joilla on vaikutusta alueeseen, Natura-alueen kokonaiskuvaus ja suojeluarvoon vaikuttavat seikat, kuvaus lajeista ja niiden elinympäristöistä sekä niiden säilymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä lajien elinympäristöjen esiintymispaikat ja niiden kuvaus kartalle. Vaikutusalueen rajauksen osalta todetaan, että luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä ei välttämättä ole mielekästä selvittää samalla tarkkuudella koko Natura-alueella.

Lakeuden Vesi Oy:n aluehallintovirastolle toimittamassa Natura-arvioinnissa on kuvattu edellä mainittujen Natura-alueiden suojelun perusteena olleita luontoarvoja, ja arvioitu luontotyyppi- ja lajikohtaisesti vedenoton vaikutuksia luontoarvoihin. Arvioinnissa on myös tuotu esiin sen tuloksiin mahdollisesti liittyvät epävarmuudet siltä osin kuin vaikutusten tarkempi arviointi esimerkiksi koepumppausten ja pohjaveden virtausmallinnusten perusteella ei ole ollut mahdollista. Arvioinnin perusteella pohjavedenotolla on hakemuksen osittaisen peruuttamisen jälkeen vaikutusta pohjaveden tasoon ja sitä kautta virtaamiin lähteissä lähinnä Kauha­neva–Pohjankankaan Natura-alueella. Vaikutukset ovat kuitenkin niin vähäisiä, että ne eivät heikennä suojelun kohteena olevien lajien elinolosuhteita tai luontotyyppien ominaispiirteitä merkittävästi. Vedenotto vaikuttaa myös Karvianjoen virtaamaan, mutta vaikutukset ovat ennalta arvioiden vähäisiä ja kohdistuvat ensisijaisesti Vahokosken yläpuoliseen osaan jokea ja siten Karvianjoen kosket -Natura-alueen ulkopuolelle.

Lakeuden Vesi Oy:n aluehallintovirastolle lupahakemuksen liitteenä ja myöhemmissä täydennyksissä toimittamat selvitykset sisältävät sellaiset tiedot hankkeesta ja sen suhteesta läheisiin Natura-alueisiin, että niitä voidaan pitää luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianmukaisena arviointina. Natura-arvioinnin perusteella vedenottohanke ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alueet on otettu Natura 2000 -verkostoon, kun otetaan muun ohella huomioon lupamääräyksissä asetetut otettavan pohjaveden enimmäismäärät ja hallinto-oikeuden lisäämät lupien määräaikaisuutta koskevat määräykset. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ole esteenä vesitalous­luvan myöntämiselle.

Luvan myöntämisen edellytykset

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin sanotun luvun 11 §:ssä säädetään.

Vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan hankkeesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tai meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä sanotun luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Vesilain 9 luvun 10 §:n mukaan sanotussa luvussa tarkoitetun toimenpiteen hyötyä sekä siitä johtuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa ja toisiinsa verrattaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 luvun 11 §:ssä on säädetty.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt vuosia 2016–2021 koskevan Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman, jonka mukaan Karvianjoen yläosan ekologinen tila on tyydyttävä. Karvianjoen hyvä ekologinen tila on arvioitu voitavan saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Karvianjoen pintavesien toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 todetaan puolestaan, että koko Karvianjoen valuma-alueella hyvän tilan saavuttaminen edellyttää fosfori- ja typpikuormituksen vähentämistä noin 30–50 prosenttia nykyisestä. Lisäksi todetaan Karvianjoen yläosan olevan osin Natura-aluetta, johon kohdistuu erityistavoitteita Karvianjoen purotaimenkannan osalta. Tavoitteena on vesirakentamisen osalta vesieliöstön vapaan liikkumisen ja lisääntymismahdollisuuksien turvaaminen. Toimenpideohjelmassa on tarkasteltu myös nyt kyseessä olevan Lakeuden Vesi Oy:n vedenottohankkeen vaikutuksia pintavesiin ja erityisesti Karvianjoen tilaan.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa viitannut unionin tuomioistuimen vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisten pintavesien tilatavoitteiden tulkintaa koskevaan tuomioon asiassa C-461/13 sekä Satakunnan pintavesien vuoteen 2015 ulottuvassa toimenpideohjelmassa Karvianjoen yläosan ekologisesta ja kemiallisesta tilasta esitettyyn. Hallinto-oikeus on todennut, että Karvianjoen yläosan minkään fysikaalis-kemiallisen tai biologisen laatutekijän ei voida arvioida vedenottohankkeen seurauksena huononevan yhdellä luokalla. Unionin tuomioistuimen edellä mainitun tuomion mukaan vesipuitedirektiivistä seuraa myös, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa hankkeelta, jos se vaarantaa pintavesimuodostumien hyvän tilan saavuttamisen direktiivissä säädettynä ajankohtana. Vesimuodostuman mahdollisen tilan huononemisen lisäksi huomioon tulee siten ottaa tässä tapauksessa myös se, vaarantaako lupahakemuksen mukainen vedenotto vesienhoitosuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun Karvianjoen yläosan hyvän ekologisen tilan saavuttamisen.

Kuten edellä jo Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten osalta on todettu, on vedenotolla vaikutusta Karvianjoen virtaamaan ja sitä kautta myös vedenlaatuun. Vaikutukset kohdistuu erityisesti Vahokosken yläpuoliseen osaan jokea. Karvianjoen virtaamien kannalta myös joen säännöstelykäytännöillä on toisaalta keskeinen merkitys. Karvianjoen purotaimenkannan liikkuvuuden ja lisääntymismahdollisuuksien turvaamisen kannalta vedenoton arvioidut vaikutukset purojen virtaamiin ovat vähäiset ja vaikutukset joen virtaamaan edellä mainittujen säännöstelykäytäntöjen merkitys huomioon ottaen myös varsin vähäiset. Ennalta arvioiden pohjavedenoton ei siten voida katsoa vaarantavan Karvianjoen yläosan hyvän ekologisen tilan saavuttamista vuoteen 2021 mennessä.

Otettaessa vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaisesti vesienhoitosuunnitelmassa hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista esitetty huomioon hankkeesta aiheutuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa tulee edellä esitetty vaikutus Karvianjoen virtaamaan ja vedenlaatuun ottaa huomioon siitä riippumatta, johtaako vaikutus unionin tuomioistuimen tuomiossa C-461/13 tarkoitetulla tavoin velvollisuuteen evätä lupa hankkeelta. Vaikka hakijan esittämää selvitystä alueen pohjavesioloista ja hankkeen vaikutuksista pinta- ja pohjavesiin voidaan pitää asianmukaisena ja riittävänä, liittyy erityisesti vedenoton ja muiden Karvianjoen veden tilaan vaikuttavien toimintojen yhteisvaikutusten arviointiin pitkällä aikavälillä epävarmuutta, jonka vuoksi luvan määrääminen olemaan voimassa kymmenen vuoden määräajan on perusteltua. Kun otetaan huomioon hankkeen merkitys yhdyskunnan vedenhankinnan ja vesihuollon toimintavarmuuden kannalta, on hankkeesta saatava hyöty siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi, ja määräaikainen lupa vedenottoon on voitu vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla myöntää.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Edellä lausutuin perustein ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta kuin lupamääräyksiä 21 ja 20 koskevilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Malve. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 13.4.2017