Muu päätös 1786/2017

Asia Valitus valitusoikeutta ja asianosaisuutta koskevassa kilpailuoikeudellisessa asiassa

Valittajat Oy Pohjolan Liikenne Ab

VR-Yhtymä Oy

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 14.11.2016 nro 666/16

Asian aikaisempi käsittely

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös KKV) on päätöksellään 25.1.2016 (dnro 192/14.00.00/2011) määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n (jäljempänä myös Matkahuolto) lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn, jossa uusien vuorojen pääsy Oy Matkahuolto Ab:n paketinkuljetusjärjestelmään tosiasiassa estetään ilman syrjimättömiä ja objektiivisia valintakriteerejä (jäljempänä KKV:n päätös).

KKV on edellä mainitun päätöksen kanssa samaan asiakirjaan sisältyneessä seuraamusmaksuesityksessään esittänyt, että markkinaoikeus määrää seuraamusmaksun elinkeinonharjoittajien välisestä kielletystä kilpailunrajoituksesta muun ohella Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle ja VR‑Yhtymä Oy:lle.

Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (jäljempänä yhdessä myös Pohjolan Liikenne) ovat markkinaoikeudessa vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa KKV:n päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan Pohjolan Liikenteen osallisuus ja vastuu kilpailurikkomukseen sekä velvoittaa KKV:n korvaamaan niiden asianosais- ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n valituksen tutkimatta ja hylännyt niiden vaatimuksen asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Markkinaoikeus on lausunut ratkaisunsa perusteluina päätöksensä kohdissa 46–69 seuraavaa:

1 Valituksen tutkiminen

1.1 Tarkastelun lähtökohdat

46. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on 25.1.2016 tekemällään päätöksellä määrännyt Matkahuollon lopettamaan sanotussa päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn, jossa uusien vuorojen pääsy Matkahuollon paketinkuljetusjärjestelmään on tosiasiassa estetty ilman syrjimättömiä ja objektiivisia valintakriteerejä.

47. KKV on kysymyksessä olevan päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perusteluja koskevassa luvussa 10.7 arvioinut yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastuuta rikkomuksesta. Virasto on todennut muun ohella Pohjolan Liikenteen toiminnallaan ja Linja-autoliiton hallitustyöskentelyyn osallistumisen kautta osallistuneen useaan kartellin osatekijöistä ja tätä kautta myös tienneen tai vähintäänkin pitäneen tietää osallistuvansa kartellin kokonaissuunnitelman toteuttamiseen ja olevan täten vastuussa kilpailurikkomuksesta. KKV on lisäksi päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perustelujen rikkomuksen kestoa koskevassa luvussa 10.9 todennut muun ohella, että Pohjolan Liikenteen vastuu kilpailurikkomuksesta on päättynyt 17.9.2012.

48. Pohjolan Liikenne on edellä mainittua päätöstä koskevassa valituksessaan katsonut viraston päätöksen vaikuttavan välittömästi sen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun tavalla, joka perustaa sille valitusoikeuden asiassa.

49. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on markkinaoikeudessa esittänyt, että Pohjolan Liikenteellä ei ole valitusoikeutta sanotusta päätöksestä, joka on kohdistettu ainoastaan Matkahuoltoon.

50. Asiassa on siten ensin arvioitava, onko Pohjolan Liikenteellä valitusoikeus KKV:n kieltopäätöksestä.

1.2 Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

51. Kilpailulain 44 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston mainitun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

52. Kilpailulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 88/2010 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 44 §:n kohdalla tuotu esiin, että pykälä vastaa sisällöltään pääosin tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 21 §:ää.

53. Kilpailunrajoituslain 21 §:ään otettiin muutoksenhakusäännös lailla 303/1998. Lainmuutosta koskevista esitöistä (HE 243/1997 vp) ilmenee, että hallintolainkäyttölain mukaisen valitusoikeuden katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Esitöissä on edelleen tuotu esiin, että kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että viraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan.

54. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

55. Viimeksi mainitun lainkohdan esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan valitusoikeus on ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus on siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Toiseksi valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voida johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen. Valitusoikeus määräytyy ehdotetun säännöksen mukaisesti, jollei subjektiivisesta valitusoikeudesta ole tarkempia erityissäännöksiä. Säännös olisi väljän yleislausekkeen muodossa, jotta oikeuskäytännön kehittäminen olisi mahdollista.

1.3 Asian arviointi

56. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemää nyt kysymyksessä olevaa päätöstä ei ole kohdistettu Pohjolan Liikenteeseen, joten yhtiöllä ei tällä perusteella ole valitusoikeutta asiassa. Siten asiassa tulee seuraavaksi arvioitavaksi, vaikuttaako KKV:n päätös hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla välittömästi Pohjolan Liikenteen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

57. Oikeuskirjallisuudessa (Mäenpää, Hallintoprosessioikeus 2007, s. 273 ja Mäenpää, Hallinto-oikeus 2013, s. 848) on esitetty, että päätöksellä on oltava vaikutusta oikeudellisesti määriteltyyn intressiin, joten pelkästään perusteltu tai tosiasiallinen intressi asiassa ei perusta valitusoikeutta, elleivät päätöksen oikeusvaikutukset kohdistu välittömästi ja riittävän konkreettisesti valittajan oikeudellisesti määriteltyyn asemaan. Toisin sanoen valitusoikeutta ei hallintoprosessissa perusta yksinomaan väite siitä, että päätöksellä on tosiasiallisia haitallisia tai kielteisiä vaikutuksia valittajan asemaan.

58. Edelleen oikeuskirjallisuudessa (Mäenpää, Hallintoprosessioikeus 2007, s. 276 ja Mäenpää, Hallinto-oikeus 2013, s. 849) on katsottu, ettei oikeusturvan tarve sellaisenaan perusta valitusoikeutta. Näin ollen valittajan oma arvio oikeusturvan tarpeesta ei perusta hänelle asiavaltuutta. Valitusoikeus perustuu ensisijaisesti sitä määrittelevien säännösten objektiiviseen tulkintaan.

59. Pohjolan Liikenne on kysymyksessä olevassa asiassa esittänyt valitusoikeutensa tueksi, että väitetystä kilpailunrajoituksesta vahinkoa kärsineet tahot voivat vedota viraston päätökseen siviilituomioistuimissa mahdollisesti myöhemmin nostettavissa vahingonkorvauskanteissa.

60. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että riitaprosessissa päätöksen oikeusvoima koskee ainoastaan ratkaistun asian asianosaisia. Oikeusvoimavaikutus ei kohdistu perusteluihin vaan asian ratkaisuun. Siten, toisin kuin valituksessa on väitetty, nyt käsiteltävän, Matkahuoltoon kohdistetun kieltopäätöksen perusteluissa lausutulla ei ole oikeusvoimavaikutusta valittajien mahdollisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä.

61. Edellä mainittu KKV:n päätös on koskenut Matkahuollon toimintaa ja sillä on asetettu velvollisuuksia vain Matkahuollolle. Virasto ei ole päätöksessään asettanut Pohjolan Liikenteen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi vaikuttavia määräyksiä. Välitöntä vaikutusta ei aiheudu siitä, että KKV:n päätöksen perusteluissa on edellä todetusti käsitelty muun ohella Pohjolan Liikenteen vastuuta väitetystä rikkomuksesta ja sen kestoa. Valituksenalaisella päätöksellä ei ole suoraa ja välitöntä vaikutusta Pohjolan Liikenteen oikeusasemaan. Yhtiön mahdollinen erillisessä myöhemmässä siviiliprosessissa ratkaistava vahingonkorvausvastuu ei ole välitön seuraus Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksenalaisesta päätöksestä.

62. Markkinaoikeus toteaa, että Pohjolan Liikenteen mahdollinen osallisuus väitettyyn kilpailurikkomukseen ratkaistaan myöhemmin markkinaoikeudessa seuraamusmaksuesityksen käsittelyn yhteydessä. Koska Pohjolan Liikenne on asianosainen seuraamusmaksuesityksen myöhemmässä käsittelyssä, sillä on tilaisuus lausua kaikista päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perusteluista ilmenevistä seikoista tämän käsittelyn yhteydessä. Pohjolan Liikenteellä ei siten ole KKV:n päätökseen kohdistuvaa oikeusturvan tarvetta saada erikseen ratkaisua kieltopäätöksen perusteella.

63. Markkinaoikeus katsoo, ettei KKV:n asiassa tekemällä kieltopäätöksellä ole suoria ja välittömiä vaikutuksia Pohjolan Liikenteen asemaan. Valitus on siten jätettävä tutkimatta.

2 Oikeudenkäyntikulut

64. Kilpailulain 43 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa säädetään muutoin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

65. Viimeksi mainitun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan muutoin siltä osin kuin muun muassa kilpailulaissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

66. Kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole esittänyt asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta, hallintolainkäyttölain 74 §:n säännöksistä tulevat nyt sovellettaviksi 1 ja 2 momentti.

67. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

68. Hallintolainkäyttölain esitöiden (HE 217/1995 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 74 §:n kohdalla tuotu esiin, että arvioitaessa korvausvelvollisuuden jakautumista ratkaisun lopputuloksen lisäksi voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja. Tällaisia muita seikkoja voivat olla muun muassa asian riitaisuus, asian merkittävyys asianosaiselle sekä myös oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan kohteeseen tai henkilön maksukykyyn. Pykälässä ei voida tyhjentävästi määritellä näitä muita seikkoja. Tämä tarkoittaa, että korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tarvitse eikä tulekaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Yleisenä perusteena on sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.

69. Asian lopputulos huomioon ottaen Pohjolan Liikenne saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Pertti Virtanen, Olli Wikberg ja Minna Mattila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (jäljempänä yhdessä myös Pohjolan Liikenne) ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen, vahvistaa Pohjolan Liikenteen asianosaisaseman ja valitusoikeuden asiassa sekä velvoittaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston (jäljempänä myös KKV) korvaamaan Pohjolan Liikenteen oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Pohjolan Liikenne on viitannut markkinaoikeudelle toimittamassaan valituksessa ja vastaselityksessä esitettyyn sekä lisäksi esittänyt vaatimustensa perusteluina muun ohella seuraavaa:

KKV on päätöksessään ja seuraamusmaksuesityksessään todennut Pohjolan Liikenteen osalliseksi väitettyyn kilpailurikkomukseen ja esittänyt sille seuraamusmaksua. Vaikka päätöksen kieltoa ei ole kohdistettu Pohjolan Liikenteeseen, päätöksessä on vahvistettu Pohjolan Liikenteen osallistuminen kiellettyyn kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön. Väitetystä kilpailurikkomuksesta vahinkoa kärsineet tahot voisivat vedota päätökseen Pohjolan Liikenteen vahingonkorvausvastuun vahvistamiseksi siviilituomioistuimissa mahdollisesti nostettavissa vahingonkorvauskanteissa.

Markkinaoikeus on erehtynyt arvioinnissaan siltä osin kuin se on sivuuttanut kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun lain merkityksen oikeustilaan tältä osin. Kyseinen laki on erityislaki, joka luo KKV:n päätökselle mahdollisesti sitovan oikeusvoimavaikutuksen, jota sillä ei prosessuaalisten yleislakien perusteella perinteisesti ole ollut.

KKV:n päätös koskee hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla välittömästi Pohjolan Liikenteen oikeutta ja velvollisuutta sekä luo sille välittömän oikeusturvan tarpeen asiassa. Pohjolan Liikenteen oikeusturvaintressi ja valitusoikeus perustuvat päätöksen mahdolliseen oikeusvoimavaikutukseen mahdollisissa myöhemmissä vahingonkorvausoikeudenkäynneissä siinä tapauksessa, että markkinaoikeus jättäisi seuraamusmaksun määräämättä Pohjolan Liikenteelle.

Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettu laki on tullut voimaan 26.12.2016. Kyseessä on erityislaki, joka menee soveltamisjärjestyksessä yleislakien edelle ja jossa voidaan asettaa yleislakia täydentäviä ja siitä poikkeavia säännöksiä. Muuttuneessa oikeustilassa KKV:n kieltopäätöksen sitova oikeusvoimavaikutus on laaja.

Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun lain 3 §:ssä säädetään, että KKV:n, markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden lopullisilla, rikkomuksen toteavilla päätöksillä on sitova oikeusvoimavaikutus myöhemmissä vahingonkorvausprosesseissa. Vahingonkorvausasiaa käsittelevän siviilituomioistuimen olisi oma-aloitteisesti ja suoraan lain nojalla otettava tällainen päätös käsittelynsä sitovaksi lähtökohdaksi. KKV:n osalta kyseisessä lainkohdassa tarkoitetuilla päätöksillä tarkoitetaan muun muassa kilpailulain 9 §:n mukaisia rikkomuspäätöksiä.

Hallituksen esityksessä laiksi kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (HE 83/2016 vp) on todettu poikkeuksena edellä mainittuun lähtökohtaan, että jos asiassa on määrätty seuraamusmaksu, lainvoimainen päätös on markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Näin ollen vastaavasti silloin, jos seuraamusmaksua ei määrätä, lopulliseksi ja lainvoimaiseksi tulisi sellainen laissa yksilöity KKV:n päätös, josta ei ole valitettu.

Oikeusvoimavaikutuksen on perinteisesti katsottu koskevan päätöksen lopputulosta eli niitä tosiasia- ja oikeuskysymyksiä, jotka päätöksellä on ratkaistu. Pelkästään päätöksen perusteluista ei lähtökohtaisesti saa valittaa, vaan valituksen on kohdistuttava myös asiaratkaisuun.

Hallituksen esityksessä laiksi kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (HE 83/2016 vp) on kuitenkin todettu, että sitova oikeusvoimavaikutus kattaa paitsi rikkomuksen olemassaolon ja osallisuuden siihen, myös rikkomuksen laadun, laajuuden ja kestoajan. Hallituksen esityksestä ei ilmene, että rikkomuksen toteavan päätöksen oikeusvoimavaikutus myöhemmässä vahingonkorvausasiassa rajoittuisi ainoastaan ratkaistun asian asianosaisiin tai tiettyyn ratkaisun osaan tai osioon.

Näin ollen on mahdollista, että sitovan oikeusvoiman saavat edellä mainitut hallituksen esityksessä yksilöidyt seikat. Se, että rikkomuksen olemassaolo, osallisuus siihen tai rikkomuksen laatu, laajuus tai kestoaika ilmenee yksinomaan ratkaisun perusteluosiosta, ei hallituksen esityksen valossa poissulje sitä, että siviilituomioistuin on suoraan lain nojalla velvoitettu ottamaan kyseiset seikat sellaisinaan käsittelynsä perustaksi.

KKV:n päätöksessä Pohjolan Liikenteen osalta esitetyt väitteet koskevat edellä viitattuja hallituksen esityksessä mainittuja seikkoja. Vaikka päätöstä ei ole nimellisesti kohdistettu Pohjolan Liikenteeseen, KKV on päätöksessään todennut väitetyn rikkomuksen olemassaolon Pohjolan Liikenteen osalta ja ottanut siten kantaa Pohjolan Liikenteen väitettyyn osallisuuteen ja sen kestoaikaan.

Pohjolan Liikenne ei ole syyllistynyt väitettyyn rikkomukseen, eikä sille tulisi määrätä seuraamusmaksua. Mikäli markkinaoikeus kuitenkin katsoisi Pohjolan Liikenteen syyllistyneen rikkomukseen, mutta ei esimerkiksi kilpailulain 12 §:n 1 momenttiin perustuen määräisi Pohjolan Liikenteelle seuraamusmaksua, on olemassa konkreettinen riski siitä, että lainvoimaiseksi tulleen KKV:n päätöksen voitaisiin katsoa tulleen Pohjolan Liikenteen suhteen lopulliseksi ja sitovaksi muun muassa väitetyn rikkomuksen olemassaolon, osallisuuden ja keston osalta. Pohjolan Liikenteen vahingonkorvausvelvollisuus voisi tällöin olla välitöntä seurausta KKV:n päätöksestä. Tällaisessa tilanteessa Pohjolan Liikenteellä ei olisi enää käytössään oikeussuojakeinoja, ja KKV:n päätös voisi vaikuttaa sen oikeusasemaan kilpailuoikeudellisessa vahingonkorvausprosessissa. Pohjolan Liikenteen valitusoikeus KKV:n päätöksestä on siten välttämätön Pohjolan Liikenteen oikeusturvan toteutumiseksi asiassa.

Oikeudellinen epäselvyys on syntynyt siitä, että KKV on tehnyt päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen samalla asiakirjalla ja ottanut päätöksessä kantaa myös Pohjolan Liikenteen väitettyyn osallisuuteen, vaikka hallinto-oikeudellisesti päätös ja seuraamusmaksuesitys ovat toisistaan erillisiä instrumentteja. Tästä on seurannut se, että KKV:n päätöksellä voi olla asiasisältönsä johdosta ja objektiivisesti arvioiden sellaisia välittömiä ja konkreettisia kielteisiä oikeusvaikutuksia Pohjolan Liikenteen oikeudelliseen asemaan, jotka luovat valitusoikeuden asiassa. Asiassa ei ole kysymys tilanteesta, joka rinnastuisi ainoastaan päätöksen perusteluista valittamiseen.

Asiassa olisi kohtuutonta, jos Pohjolan Liikenne joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n valitus on lähetetty tiedoksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy ovat toimittaneet oikeudenkäyntikulujensa määrää koskevan selvityksen, joka on lähetetty tiedoksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on toimittanut lausuman Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta.

Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta toimittaa selitys Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausuman johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys siitä, onko markkinaoikeus voinut jättää Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n Kilpailu- ja kuluttajaviraston 25.1.2016 tekemään päätökseen kohdistuvan valituksen tutkimatta sillä perusteella, ettei niillä ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua valitusoikeutta päätöksestä.

KKV on edellä mainitulla päätöksellään määrännyt Oy Matkahuolto Ab:n kilpailulain 9 §:n nojalla lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun kilpailulain 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn. KKV on samalla asiakirjalla tehnyt markkinaoikeudelle esityksen seuraamusmaksun määräämiseksi useille linja-autoalan toimijoille, muiden ohella Pohjolan Liikenteelle.

KKV:n päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen sisältäneessä asiakirjassa on muun ohella todettu, että KKV:n Matkahuoltoon kohdistetun päätöksen ja kaikkiin asianosaisiin kohdistetun seuraamusmaksuesityksen perustelut ovat asiassa samat.

Matkahuollon valitus KKV:n päätöksestä ja KKV:n seuraamusmaksuesitys ovat tämän päätöksen antamisen hetkellä vireillä markkinaoikeudessa.

Pohjolan Liikenteen mukaan sen valitusoikeus perustuu KKV:n päätöksen mahdolliseen oikeusvoimavaikutukseen mahdollisissa myöhemmissä vahingonkorvausoikeudenkäynneissä erityisesti siinä tilanteessa, että markkinaoikeus katsoisi Pohjolan Liikenteen syyllistyneen kilpailurikkomukseen, mutta ei määräisi sille seuraamusmaksua.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että KKV:n päätöstä kilpailusäännöksissä kielletyn menettelyn lopettamisesta ei ole kohdistettu Pohjolan Liikenteeseen ja että Pohjolan Liikenne on sille esitetyn seuraamusmaksun johdosta asianosainen markkinaoikeudessa vielä vireillä olevassa seuraamusmaksuasiassa. Pohjolan Liikenteellä on markkinaoikeudessa tilaisuus lausua kaikista KKV:n päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perusteluista ilmenevistä seikoista.

Markkinaoikeuden päätöksellä KKV:n seuraamusmaksuesityksen johdosta annetaan ratkaisu Pohjolan Liikenteen osallisuudesta väitettyyn kilpailunrajoitukseen. KKV:n päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perustelujen lausuma Pohjolan Liikenteen osallisuudesta tulee siten markkinaoikeuden arvioitavaksi eikä jää pelkästään KKV:n päätöksen perusteluihin sisältyväksi siinäkään Pohjolan Liikenteen viittaamassa tilanteessa, että markkinaoikeus jättäisi seuraamusmaksun määräämättä Pohjolan Liikenteelle, vaikka katsoisi sen osallistuneen kilpailunrajoitukseen.

Edellä esitetyn huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei KKV:n päätöksellä, jolla KKV on määrännyt Matkahuollon lopettamaan kilpailusäännöksissä kielletyn menettelyn, ole sellaista välitöntä vaikutusta Pohjolan Liikenteen oikeusasemaan, että sillä olisi hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu valitusoikeus kyseisestä päätöksestä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle ja VR-Yhtymä Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Hannamaria Nurminen.