Muu päätös 2047/2017

Asia Reittiliikennelupaa ja sen muuttamista koskeva valitus

Valittaja Väinö Paunu Oy

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.2.2016 nro 16/0060/1

Asian aikaisempi käsittely

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on 10.12.2014 tekemällään päätöksellä PIRELY/2257/2014. myöntänyt OnniBus.com Oy:lle reittiliikenneluvan REITTI-570899 reiteille Helsinki-Tampere/Hervanta-Tampere/Kaleva-Seinäjoki-Vaasa ja takaisin ajalle 5.1.2015-31.12.2024 päätöksen liitteenä olevista reittikartasta ja aikataulusta tarkemmin ilmenevällä tavalla. ELY-keskus katsoi haetun liikenteen poikkeavan niin aikataulullisesti kuin reitillisesti siinä määrin jo olevasta liikenteestä, että se ei aiheuttanut joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettua jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaiselle liikenteelle. Uudella liikenteellä parannetaan linja-autoyhteyksiä Helsingistä Seinäjoelle ja Vaasaan, koska liikennöintiin käytetään ensisijaisesti esteetöntä kalustoa. Päätöksen perusteluissa mainitaan myös, että Helsingin Postitalon pysäkki on käytettävissä maaliskuun 2015 loppuun saakka.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 19.3.2015 tekemällään päätöksellä diaarinumero PIRELY/687/2015 hyväksynyt OnniBus.com Oy:n reittiä REITTI-570899 koskevan muutoshakemuksen siten, että Helsingin päätepysäkki on siirretty 1.4.2015 Postitalolta Kampin kaukoliikenneterminaaliin.

Yhtiö oli sopinut asiasta Oy Matkahuolto Ab:n kanssa ja Postitalon pysäkin käyttöoikeus päättyi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päätöksellä 31.3.2015. ELY-keskus katsoi OnniBus.com Oy:n hakemuksen täyttävän joukkoliikennelaissa säädetyt reittiliikenneluvan muuttamisen edellytykset.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella Väinö Paunu Oy:n ELY-keskuksen reittiliikennelupaa ja sen muuttamista koskevasta päätöksestä tekemän valituksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Asian tultua ratkaistuksi lausuminen ELY-keskuksen 19.3.2015 tekemän päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä on rauennut.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Joukkoliikennelain 3 §:n mukaan lain tavoitteena on joukkoliikenteen kehittäminen siten, että ihmisten käytettävissä on välttämättömiä jokapäiväisiä liikkumistarpeita vastaavat joukkoliikenteen palvelut koko maassa. Tavoitteena on lisäksi, että runsasväkisillä kaupunkiseuduilla ja niiden välisessä liikenteessä palvelutaso on niin korkea, että joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvaa.

Saman lain 4 §:n mukaan lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetut viranomaiset ovat velvollisia määrittämään toimivalta-alueensa joukkoliikenteen palvelutason. Valtakunnallisen liikenteen palvelutason määrittelee liikenne- ja viestintäministeriö. Eri väestöryhmien tarpeet on otettava palvelutason määrittelyssä huomioon.

Joukkoliikennelain 22 §:n (869/2009) mukaan reittiliikennelupa myönnetään hakijalle, jolla on joukkoliikennelupa ja joka sitoutuu harjoittamaan liikennettä 48 §:ssä tarkoitetun laatulupauksensa mukaisesti vähintään kahden vuoden ajan.

Saman pykälän 2 momentin mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen, jos:

1) luvan myöntävä viranomainen päättää tai on päättänyt järjestää alueensa tai sen osan joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti ja haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa palvelusopimusasetuksen mukaan harjoitetulle tai harjoitettavalle liikenteelle;

2) haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa liikenteelle, jota harjoitetaan toisen toimivaltaisen viranomaisen tai kunnan taikka kuntayhtymän kanssa tehdyn, palvelusopimusasetuksessa tarkoitetun julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaan;

3) haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa liikenteelle, jota on tarkoitus harjoittaa 2 kohdassa mainitun sopimuksen mukaisesti edellyttäen, että liikennettä koskeva palvelusopimusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettu Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaksi;

4) haetut reitit tai pysäkit eivät ole liikennöintiin käytettävissä.

Joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentin, joka on kumottu 15.3.2015 voimaan tulleella joukkoliikennelain muuttamisesta annetulla lailla 177/2015, mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi 4 §:n perusteella määritellyn joukkoliikenteen palvelutason.

Joukkoliikennelain 62 §:n 2 momentin mukaan ennen 3 päivää joulukuuta 2009 myönnetyt linjaliikenneluvat katsotaan palvelusopimusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi, joiden soveltamista voidaan mainitun asetuksen mukaisesti jatkaa enintään 2 päivään joulukuuta 2019 edellyttäen, että 14 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja liikenteenharjoittaja ovat tehneet 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen viimeistään 2 päivänä joulukuuta 2009.

Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen tekee 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa jokaisen linjaliikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan kanssa sopimuksen (siirtymäajan liikennöintisopimus).

Pykälän 11 momentin mukaan siirtymäajan liikennöintisopimukset rinnastetaan julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sovellettaessa 22 §:n 2 momentin 1–3 kohtaa sekä 3 ja 4 momenttia.

Lain esityöt

Joukkoliikennelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2009 vp) 3.3. kohdan mukaan markkinaehtoista liikennettä koskevan hakemuksen hylkääminen olisi perusteltu vaihtoehto silloin, kun haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa palvelusopimusasetuksen mukaan harjoitetulle tai harjoitettavalle liikenteelle ja kun sopimuksen mukaan liikennettä harjoittaville yrityksille on annettu yksinoikeus. Viranomainen voisi myös hyväksyä hakemuksen silloin, kun haettu markkinaehtoinen liikenne täydentää sopimusperusteista liikennettä. Edelleen hakemus voitaisiin hylätä myös silloin, kun markkinaehtoinen liikenne ajaa vain osittain sellaisella alueella, jossa viranomainen soveltaa tai ryhtyy soveltamaan palvelusopimusasetusta. Hallituksen esityksen mukaan hakemus voitaisiin hylätä myös osittain esimerkiksi rajoittamalla käytettäviä reittejä ja pysäkkejä. Tämä voi olla perusteltua muun ohella palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen suojaamiseksi.

Hallituksen esityksen saman kohdan mukaan hakemus voitaisiin hylätä kokonaan tai osittain myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi joukkoliikenteen palvelutason määrittelyn. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa kilpailua. Pääsääntönä on, että hakemukset hyväksytään. Normaalisti reitin tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan etu. Mikäli reitille muodostuisi hakemuksen hyväksymisen johdosta niin selkeä ylitarjonta, että yhden tai useamman liikenteenharjoittajan toiminta uhkaisi tämän vuoksi loppua reitillä, viranomaisella olisi mahdollisuus hylätä hakemus kokonaan tai osittain. Hylkäävä päätös rajoittaisi yritysten tuotannon määrää ja puuttuisi niiden väliseen kilpailuun. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi selvittää mahdollisuudet hakemusten keskinäiseen sovittamiseen liikenteenharjoittajien välisellä yhteistyöllä. Tarveharkinnan soveltaminen markkinaehtoisessa liikenteessä ei olisi enää mahdollista.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen 62 §:n kohdalla todetaan, että sopimuksista käytettäisiin nimitystä siirtymäajan liikennöintisopimus. Nämä sopimukset eroaisivat myöhemmin tehtävistä sopimuksista, koska niiden tarkoituksena olisi vain säilyttää linjaliikennelupiin sekä seutu-, kaupunki ja työmatkalippuihin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet, ellei palvelusopimusasetuksesta muuta johdu. Ennen 3.12.2009 myönnettyihin linjaliikennelupiin liittyvät kuntien tai kuntayhtymien ja liikenteenharjoittajien väliset seutu-, kunta- ja työmatkalippusopimukset voitaisiin liittää kaikkien sopimusosapuolten ja toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella siirtymäajan liikennöintisopimuksiin. Silloin kun linjaliikenteessä ei käytetä mainittuja lippuja tai jos alueelle annetaan yleinen sääntö, sopimus koskisi vain linjaliikennelupiin sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksessa määriteltäisiin velvollisuus harjoittaa liikennettä ja ne matkalippujen hinnat, joihin maksetaan lipputukea. Liikenteenharjoittajalle voitaisiin myöntää luonteeltaan linjaliikennelupaa vastaava yksinoikeus.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on hallituksen esityksestä joukkoliikennelaiksi sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 110/2009 vp) antamassaan mietinnössä (LiVM 18/2009 vp) korostanut sitä, että reittiliikennelupa voidaan evätä ehdotetun 22 §:n 3 momentin perusteella vain ilmeisen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa liikennepalveluiden saatavuutta ja laatua sekä alan vakaita toimintaedellytyksiä koskeviin tavoitteisiin ei voida päästä muilla, vähemmän kilpailua rajoittavilla keinoilla. Lisäksi säännöksen soveltamista harkitessaan viranomaisen on pyrittävä varmistumaan siitä, ettei harkittu päätös ole myöskään ristiriidassa palvelusopimusasetuksen kanssa. Olennaista on siten, että ehdotettua säännöstä tulee soveltaa EU-oikeuden kanssa sopusoinnussa olevalla tavalla.

Väinö Paunu Oy:n siirtymäajan liikennöintisopimus ja sen oikeudellinen luonne

Kumotun aikaisemmin voimassaolleen luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 a §:n (662/1994) mukaan liikennelupaa myönnettäessä on otettava huomioon ennen kaikkea liikennepalvelujen kysyntä sekä olemassa olevat liikennepalvelut, myös ostoliikenne, kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koskevat tarpeet ja sen liikenteen taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus, jonka harjoittamiseen lupaa haetaan.

Siirtymäajan liikennöintisopimuksiin siirrettiin soveltuvin osin aikaisemman liikennelupajärjestelmän mukaiset liikennöitsijän liikenneluvat oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Aikaisempi järjestelmä oli tarveharkintainen, velvoitti viranomaista suojaamaan liikennöitsijöitä kilpailulta ja rajoitti lupaviranomaisen harkintavaltaa. Toisaalta silloinkin lupaviranomaisen tuli lupaharkinnassaan ottaa ensisijaisesti huomioon liikennepalvelujen kysyntä ja sopeuttaa tarjonta määriteltyyn liikennetarpeeseen.

Siirtymäajan sopimusten keskeisenä tarkoituksena on ollut mahdollistaa julkisen tuen maksaminen liikennöitsijöille ja samalla antaa aikaa sopeutua uuteen säätelyjärjestelmään.

Joukkoliikennelain 62 §:n 11 momentin ja saman lain 22 §:n 2 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen voi suojata kilpailulta siirtymäajan liikennöintisopimuksen mukaista liikennettä ja siirtymäajan liikennöintisopimuksen perusteella sillä voi olla myös siihen velvollisuus. Sopimus edellyttää toimivaltaisen viranomaisen käyttävän harkintavaltaansa sovitulla tavalla mitä tulee sopimuksen mukaisen liikenteen suojaamiseen ja julkisista varoista maksettavan korvauksen maksamiseen. Toisaalta siirtymäajan liikennöintisopimus ja siihen sisältyvä yksinoikeus ei anna laa-jempaa suojaa kilpailulta kuin aikaisempi tarveharkintainen järjestelmä. Mikäli osoitettavissa olevaa liikennetarvetta haetun luvan mukaiselle liikenteelle on, reittiliikennelupa on siirtymäajan liikennöintisopimusten estämättä myönnettävä.

Väinö Paunu Oy ja Etelä-Suomen lääninhallitus ovat 30.11.2009 solmineet edelleen voimassa olevan siirtymäajan liikennöintisopimuksen, joka kattaa nyt puheena olevat yhtiön valituksensa perusteena mainitsemat vuorot.

Sopimuksen kohdan 4. mukaan sopimuksen tarkoituksena on pitää voimassa siihen liittyvien linjaliikennelupien mukaiset liikennöintioikeudet ja velvollisuudet. Lisäksi tarkoituksena on säilyttää käytössä olevat seutu-, kaupunki ja työmatkaliput. Sopimuksen yksinoikeutta koskevan kohdan 9. mukaan sopimuksen nojalla harjoitettu liikenne rinnastetaan joukkoliikennelain 62 §:n mukaisesti PSA-liikenteeseen sovellettaessa 22 §:n 2 momentin 1-3 kohtia sekä 3 ja 4 momenttia.

Asiassa saatu selvitys ja sen arviointi

ELY-keskus myönsi OnniBus.com Oy:lle reittiliikenneluvan REITTI-570899 reiteille Helsinki-Tampere/Hervanta-Tampere/Kaleva-Seinäjoki-Vaasa ja takaisin ajalle 5.1.2015-31.12.2024. Luvan mukaiset vuorot lähtivät 31.3.2015 saakka Helsingistä Postitalon pysäkiltä ja tämän jälkeen Kampin liikennekeskuksesta kello 16.20 ja 23.00. Luvan mukaan Vaasan matkakeskuksesta lähtee vuoro Helsinkiin kello 23.59. Muita reittejä tai vuoroja lupaan ei sisälly. Väinö Paunu Oy:n siirtymäajan liikennöintisopimukseen kuuluvat vuorot Helsingistä Tampereelle lähtevät kello 16.10, 16.25 ja 22.45. Väinö Paunu Oy:n vuoro Vaasasta lähtee kello 14.00. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on myöntänyt välille Vaasa-Tampere luvat, mistä nyt ei ole kysymys, myös lähtöajoille 6.00 ja 16.00.

Helsinki-Tampere välillä OnniBus.com Oy:n vuorot eivät pysähdy Hämeenlinnassa. Vuorot ajavat suoraan Helsingistä Tampereelle ja päinvastoin. Väinö Paunu Oy:n valituksessa mainitut 16.25 ja 22.45 lähtevät vuorot pysähtyvät sekä Hämeenlinnassa että Valkeakoskella ja ajavat siten osan matkasta eri reittiä ja palvelevat eri liikennetarvetta kuin valituksenalaiset reitit.

Pirkanmaan ELY-keskus on valituksenalaista päätöstä tehdessään ollut tietoinen siitä, että Helsingin Postitalon pysäkki on ollut liikenteeseen käytettävissä vain maaliskuun 2015 loppuun. Toisaalta sillä ei ole ollut syytä epäillä, että Helsingistä ei löydy luvanhakijan käyttöön muuta pysäkkiä. Hakemusta ei ole tullut tällä perusteella hylätä. Kampin liikenne-keskuksen ja Postitalon välinen etäisyys Helsingissä on noin 200 metriä. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan pysäkin sijainnilla ei ole valittajayhtiön ja luvan saaneen liikennöitsijän erilaisten palvelujen ja liikennöintitavan vuoksi myönnetyn liikenteen aiheuttaman haitan arvioinnissa itsenäistä merkitystä.

Väinö Paunu Oy:n esittämien liikennelaskentatulosten mukaan linjan 3206 eli tarkkailujakson maanantai-perjantai välillä Vaasasta nousijoiden määrä on vähentynyt yhdellä mutta toisaalta Tampereelta jatkavien määrä on lisääntynyt kahdeksalla syksyyn 2014 nähden. Matkustajien määrä on vähentynyt lähinnä välillä Vaasa-Ikaalinen. Tampereella poisjäävien määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Tampereelta eteenpäin jatkavien matkustajien määrässäkään ei ole tapahtunut sanottavaa muutosta ja Valkeakosken ja Hämeenlinnan matkustajien palvelutarve on selvästi havaittavissa. Vastaavan suuntaiset havainnot ja johtopäätökset on tehtävissä myös lauantain ja sunnuntain linjojen 3226 ja 3246 kohdalla.

Laskennan tuloksista voidaan tehdä myös se johtopäätös, että Vaasan ja Tampereen välinen olemassa oleva liikennetarve on todennäköisesti kohdistunut aikataulullisesti puutteellisen tarjonnan vuoksi ainakin osittain myös muuhun kuin valittajayhtiön kello 14.00 lähtevään väliä ainoana liikennöivään vuoroon siten, että ratkaisematonta liikennetarvetta on ollut. Tampereen ja Helsingin välisen liikenteen osalta voidaan tehdä se johtopäätös, että liikennöitsijöiden reitit poikkeavat olennaisesti toisistaan ja palvelevat suurelta osaltaan eri matkustajaryhmiä. Liikennetarpeen määrittelyssä ja haitan arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se seikka, että valittajayhtiön linjat palvelevat matkustajaliikenteen lisäksi myös tavarankuljetuksen tarpeita ja luvan saaneen yhtiön linjat palvelevat, toisin kuin valittajayhtiö, myös liikuntaesteisten matkustajien tarpeita. Vastaavat johtopäätökset voidaan tehdä myös Helsingistä lähtevien vuorojen kohdalla. Väinö Paunu Oy:llä on 16.10 lähtevä nokkavuoro Tampereelle ja sen 16.25 lähtevä vuoro palvelee suurelta osaltaan Hämeenlinnaan ja Valkeakoskelle meneviä matkustajia. OnniBus.com Oy:n 16.20 lähtevän linjan voidaan katsoa palvelevan pääasiassa suoraan Tampereen kautta Vaasan suuntaan matkustavia asiakkaita. Tampereen pysäkkien sijainnilla ei ole sanottavaa merkitystä asiassa.

Lausunnon antajista Parkanon kaupunki, Jalasjärven kunta ja Seinäjoen kaupunki ovat puoltaneet OnniBus.com Oy:n hakemusta. Liikennöitsijöiden yhdistykset ovat pääsääntöisesti vastustaneet hakemusta ja katsoneet sen haittaavan olemassa olevaa liikennettä. Seinäjoen kaupungin ja Parkanon kaupungin lausunnoissa pidettiin luvan myöntämistä tarpeellisena riittävän joukkoliikenteen palvelutason turvaamiseksi. Seinäjoen kaupunki katsoi lisäksi haettavien reittien sekä reiteillä käytettävän es-teettömän kaluston helpottavan erityisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkumistarpeita. Lausunnoista voidaan päätellä, että Vaasan ja Tampereen välillä on ollut tarvetta parantaa linja-autoliikenteen palveluja.

Liikenne- ja viestintäministeriön 20.11.2011 tehdystä joukkoliikenteen valtakunnallisen palvelutason määrittelyä koskevasta päätöksestä ilmenee, että joukkoliikennelain 4 §:ssä tarkoitettu joukkoliikenteen valtakunnallinen palvelutaso vuosina 2012-2015 on ollut ELY-keskuksen lausunnossaan mainitseman kaltainen. ELY-keskuksen myöntämä liikenne, vaikka otettaisiin huomioon muukin kuin välittömästi valituksen kohteena oleva valittajayhtiön valituksessaan mainitsema liikenne, ei ylitä valtakunnallista tavoitepalvelutasoa, joten myönnetyille vuoroille on tälläkin perusteella ollut liikennetarve. Väinö Paunu Oy:llä on ollut vuodesta 2009 lähtien aikaa sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Johtopäätökset

OnniBus.com Oy on täyttänyt yleiset luvan myöntämisen edellytykset. Myönnetty liikenne ja pysäkin siirtäminen Helsingissä ei ole aiheuttanut Väinö Paunu Oy:n siirtymäajan liikennöintisopimuksen mukaiselle liikenteelle sellaista joukkoliikennelain 22 §:ssä tarkoitettua jatkuvaa ja vakavaa haittaa, jonka perusteella ELY-keskuksella olisi tehdyn siirtymäajan liikennöintisopimuksen perusteella ollut velvollisuus hylätä Onnibus.com Oy:n hakemukset. Asiassa ei ole tullut esille selvitystä, joka osoittaa ELY-keskuksen käyttäneen harkintavaltaansa väärin tai muuhun kuin mihin se on ollut käytettävissä. Valituksenalaisia päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Väinö Paunu Oy on kokonaan hävinnyt asiansa, joten sille ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Koskinen, Vesa Sirkesalo, joka on myös esitellyt asian, ja Mia Ekman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Väinö Paunu Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja OnniBus.com Oy:n päätöksessä mainitut reittiliikenneluvat kumotaan ja että Uudenmaan ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulut sekä Helsingin hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Väinö Paunu Oy on uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lausunut muun ohella, että sen Helsingistä Tampereelle matkustavien matkustajien määrä on ensin vähentynyt 45 prosenttia ja pysäkin Kamppiin siirron jälkeen vielä tästä lisäksi 20 prosenttia. Tämä matkustajaryhmä on ollut ylivoimaisesti suurin matkustajaryhmä, josta valtaosa on nyt menetetty. Vastaava tilanne on myös Helsingistä 16.10 ja 22.45 lähtevillä vuoroilla. Hallinto-oikeuden päätöksessä tätä ei ole otettu huomioon vakavana haittana lainkaan.

Hämeenlinnan ja Valkeakosken matkustajamäärä on vähäinen verrattuna Helsinki - Tampere väliseen matkustajamäärään, minkä vuoksi eri reiteillä mainituilla kohdilla ei ole merkitystä. Rahtitulojen määrä on noin 15 prosenttia, eikä sillä ole asiassa merkitystä.

Väinö Paunu Oy:n siirtymäajan suojasäännöksiä ei ole sovellettu lainkaan. Reittiliikenneluvan myöntämisen edellytyksenä on liikennetarve. Nyt myönnetyn liikenteen osalta ei ole esitetty mitään selvitystä liikennetarpeesta.

Joukkoliikennelain mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että reitti ja pysäkit ovat käytettävissä. ELY-keskus on myöntänyt luvan, vaikka on ollut tiedossa, että Kampin pysäkki on ollut käytettävissä vain 31.3.2015 asti. Kiasman pysäkin ei ole todettu aiheuttavan pysyvää ja vakavaa haittaa. Nyt pysäkit ovat samassa paikassa Kampissa. Pysyvän ja vakavan haitan aiheutuminen on ilmeistä.

Reittiliikenneluvan myöntämisen edellytyksenä ei ole esteettömyys eikä myöskään kuntien näkemysten huomioon ottaminen. Päätös on näiltä osin rakennettu väärälle perustalle.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Väinö Paunu Oy:llä on ollut vuodesta 2009 alkaen aikaa sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin. Perustelu on yllättävä. Ajatus siitä, että suoja sopimuksen kestäessä heikkenisi, on kestämätön. Joukkoliikennelaki takaa siirtymäajansopimuksella muuttumattoman suojan. Tähän luottaen liikennöitsijä toimintansa sopeuttaa. Mitään muuta sopeuttamista ei voi olla eikä sitä voida edellyttää.

ELY-keskus on esittänyt, että Väinö Paunu Oy:n valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

ELY-keskus on esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

OnniBus.com Oy:n Vaasasta kello 23.59 Tampereen Kalevan kautta Helsinkiin maanantaista sunnuntaihin ajettava vuoro ei voi aiheuttaa Väinö Paunu Oy:n kello 14.00 lähtevälle vuorolle Paunun kuvaamaa matkusta-jamuutosta. Kello 16.20 ja kello 23.00 Helsingistä Vaasaan lähtevät vuorot ajavat eri pysähdyksillä kuin Väinö Paunu Oy:n perjantain kello 16.10 ja maanantaista sunnuntaihin kello 16.25 ja 22.45 lähdöt Tampereelle.

Yksiselitteistä ohjetta siitä, kuinka lähelle uusi liikenne voi olemassa olevaa liikennettä tulla, ei ole. Tässä tapauksessa pysähdykset ovat valtaosin eri paikoissa. Helsingistä lähdöt esimerkiksi kello 16.00 jälkeen voivat tapahtua hyvinkin lähekkäin, kun liikennöidään kauempana oleville paikkakunnille. Helsingistä Tampereelle on noin 175 kilometriä, Seinäjoelle 374 kilometriä ja Vaasaan 455 kilometriä. OnniBus.com Oy:n reitti ja pysähdykset poikkeavat huomattavasti Väinö Paunu Oy:n vastaavista ja vuoro jatkaa Seinäjoelle ja Vaasaan. Helsingin ja Tampereen välillä samoja pysähdyspaikkoja Väinö Paunu Oy:n vuoroilla on vain Ruskeasuon, Keimolan ja Lempäälässä Sääksjärven tienhaaran pysäkeillä.

Seinäjoen ja Vaasan suunnasta niin Tampereelle kuin Helsinkiinkin päättyi kesäkuun lopussa 2014 siirtymäajan liikennöintisopimuksella olevia vuoroja, joten osittain tämän liikenteen korvaamiseen, vaikkakin eri aikatauluilla, OnniBus.com Oy:n liikenne tuli. Syksyn 2014 aikana ELY-keskukseen tuli jonkin verran palautetta ja kyselyjä edellä mainittujen liikenteiden loppumisesta.

Helsingissä päätepysäkki siirtyi 1.4.2015 alkaen Postitalolta (Kiasmalta) Kampin kaukoliikenneterminaaliin. Yhtiö oli sopinut asiasta Oy Matkahuolto Ab:n kanssa. Postitalon pysäkin käyttöoikeus päättyi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päätöksellä 31.3.2015. Uudenmaan ELY-keskus oli jo 12.3.2015 tehnyt saman sisältöisen päätöksen. Jatkoyhteyksien ja matkaketjujen toimivuudenkin kannalta tämä on järkevää.

Siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ei ole ollut tarkoituksena vahventaa oikeuksia ja velvollisuuksia eikä estää uusien yrittäjien pääsyä markkinoille. Tarkoituksena on ollut säilyttää linjaliikennelupiin sekä seutu-, kaupunki- ja työmatkalippuihin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet. Liikenteenharjoittajalle on voitu myöntää luonteeltaan linjaliikennelupaa vastaava yksinoikeus.

Esteettömyys liittyy yhdenvertaisuuteen, joka on osa valtakunnallisen palvelutason laadullisia tekijöitä. Kaukoliikenteen linja-autoista puuttui esteetön kalusto ennen kuin OnniBus.com Oy hankki sellaisia linja-autoja. Esteetön kalusto siten parantaa uusien käyttäjäryhmien mahdollisuutta käyttää kaukoliikenteen linja-autoja.

Joukkoliikennelain 22 §:n 3 momentti on 15.3.2015 alkaen poistettu. Tällä muutoksella osaltaan helpotettiin reittiliikennelupien saamista.

Onnibus.com Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.

Väinö Paunu Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen osalta.

2. Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Väinö Paunu Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Kari Nieminen.