Muu päätös 2048/2017

Asia Reittiliikennelupaa koskeva valitus

Valittaja Väinö Paunu Oy

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.5.2016 nro 16/0527/3

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 8.1.2015 nro 904876 myöntänyt OnniBus.com Oy:lle reittiliikenneluvan ajalle 5.1.2015‒31.12.2024 reitilleTampere (Kaleva) ‒ Helsinki (Postitalo). Lupatunnus REITTI-571869.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella Väinö Paunu Oy:n ELY-keskuksen reittiliikennelupaa koskevasta päätöksestä tekemän valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasiaan sovellettavat oikeusohjeet

Joukkoliikennelain 22 §:n (869/2009) 1 momentin mukaan reittiliikennelupa myönnetään hakijalle, jolla on joukkoliikennelupa ja joka sitoutuu harjoittamaan liikennettä 48 §:ssä tarkoitetun laatulupauksensa mukaisesti vähintään kahden vuoden ajan. Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen, jos luvan myöntävä viranomainen päättää tai on päättänyt järjestää alueensa tai sen osan joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti ja haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa hait-taa palvelusopimusasetuksen mukaan harjoitetulle tai harjoitettavalle liikenteelle, ja 2 kohdan mukaan, jos haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa liikenteelle, jota harjoitetaan toisen toimivaltaisen viranomaisen tai kunnan taikka kuntayhtymän kanssa tehdyn, palvelusopimusasetuksessa tarkoitetun julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaan. Pykälän 3 momentin mukaan reittiliikenneluvan myöntävä viranomainen voi hylätä hakemuksen myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi 4 §:n perusteella määritellyn joukkoliikenteen palvelutason.

Joukkoliikennelain 62 §:n 2 momentin mukaan ennen 3 päivää joulukuuta 2009 myönnetyt linjaliikenneluvat katsotaan palvelusopimusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi, joiden soveltamista voidaan mainitun asetuksen mukaisesti jatkaa enintään 2 päivään joulukuuta 2019 edellyttäen, että 14 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja liikenteenharjoittaja ovat tehneet 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen viimeistään 2 päivänä joulukuuta 2009. Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen tekee 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa jokaisen linjaliikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan kanssa sopimuksen (siirtymäajan liikennöintisopimus). Pykälän 11 momentin mukaan siirtymäajan liikennöintisopimukset rinnastetaan julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sovellettaessa 22 §:n 2 momentin 1–3 kohtaa.

Joukkoliikennelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2009 vp) 3.3. kohdan mukaan markkinaehtoista liikennettä koskevan hakemuksen hylkääminen olisi perusteltu vaihtoehto silloin, kun haettu liikenne aiheuttaisi jatkuvaa ja vakavaa haittaa palvelusopimusasetuksen mukaan harjoitetulle tai harjoitettavalle liikenteelle ja kun sopimuksen mukaan liikennettä harjoittaville yrityksille on annettu yksinoikeus. Viranomainen voisi myös hyväksyä hakemuksen silloin, kun haettu markkinaehtoinen liikenne täydentää sopimusperusteista liikennettä. Edelleen hakemus voitaisiin hylätä myös silloin, kun markkinaehtoinen liikenne ajaa vain osittain sellaisella alueella, jossa viranomainen soveltaa tai ryhtyy soveltamaan palvelusopimusasetusta. Hakemus voitaisiin hylätä kokonaan tai osittain myös, jos hakemuksen hyväksyminen vakavasti vaarantaisi luotettavien liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi selvästi joukkoliikenteen palvelutason määrittelyn. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa kilpailua. Pääsääntönä on, että hakemukset hyväksytään. Normaalisti reitin tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan etu. Tarveharkinnan soveltaminen markkinaehtoisessa liikenteessä ei olisi enää mahdollista.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään 18/2009 todennut, että markkinaehtoisessa liikenteessä mahdollisuus käyttää 22 §:n 3 momentissa ehdotettua reittiliikenteen oikeusperustaista ennakkoharkintaa on periaatteellisesti tärkeä erityisesti palveluiden saatavuuden, palvelujen laadun ja alan vakaiden toimintaedellytysten kannalta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen saattaa joissain tilanteissa edellyttää ehdotetun 22 §:n 3 momentin soveltamista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännös on kuitenkin tarkoitettu vain tilanteisiin, joissa luvan myöntämisen epääminen on välttämätöntä säännöksessä esille tuotujen vakavien kielteisten vaikutusten vuoksi. Valiokunnan käsityksen mukaan luotettavien liikennepalveluiden saatavuus liittyy yleisemmin alan vakaiden toimintaedellytysten turvaamiseen, joka luo edellytyksiä pitkäjänteiseen ja kannattavaan yritystoimintaan ja sitä kautta palvelujen saatavuuden ja laadun takaamiseen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi ennakkoharkinta voisi tulla kysymykseen esimerkiksi sen kaltaisissa tilanteissa, joissa reitin tarjonta voisi ylittää selvästi määritellyn palvelutason, mutta luotettavien ja vakaiden palvelujen saatavuus vaarantuu johtuen siitä, että reittiliikennehakemus olisi aikatauluiltaan täysin päällekkäinen tai selkeästi liian lähekkäin reitille jo myönnetyn liikenteen kanssa. Muita mahdollisia säännöksen soveltamistilanteita voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa tietylle reitille selkeästi muodostuisi hakemuksen hyväksymisen johdosta niin selkeä ylitarjonta, että yhden tai useamman liikenteenharjoittajan toiminta uhkaisi tämän vuoksi loppua reitillä kokonaan. Tämän kaltaiset tilanteet voisivat tosiasiallisesti johtaa palvelujen saatavuuden ja palvelutason heikkenemiseen ja matkustajien kannalta epävakaaseen palvelutarjontaan. Ennakkoharkintasäännöksen perusteella viranomaisella olisi mahdollisuus arvioida hakemuksen hyväksymisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia etukäteen. Valiokunta on edelleen mietinnössään korostanut, että reittiliikennelupa voidaan kuitenkin evätä ehdotetun 22 §:n 3 momentin perusteella vain ilmeisen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa edellä mainittuihin tavoitteisiin ei voida päästä muilla, vähemmän kilpailua rajoittavilla keinoilla.

Liikenne- ja viestintäministeriön päätös palvelutasosta

Liikenne- ja viestintäministeriö on päätöksellään 20.12.2011 (LVM/1960/08/2011) määrittänyt valtakunnallisen joukkoliikenteen palvelutason joukkoliikennelain 4 §:n nojalla. Päätöksen mukaan yhteysväli Helsinki-Tampere on sijoitettu valtakunnalliseen huipputasoon, jolla lento-, juna- ja pikavuoroliikenteen muodostaman kokonaistarjonnan tavoiteltava vuorotiheys on vähintään 30 minuuttia ja ruuhka-aikoina 15 minuuttia. Tavoiteltava liikennöintiaika on varhaisaamusta myöhäisyöhön.

Asiassa saatu selvitys

ELY-keskus on valituksenalaisella päätöksellä myöntänyt OnniBus.com Oy:lle reittiliikenneluvan ajalle 5.1.2015 - 31.12.2024 reitille Tampere (Kaleva) - Helsinki (Postitalo). Lupa koskee yhtä maanantaista sunnuntaihin ajettavaa erikoispikavuoroa, jonka lähtöaika Tampereelta on klo 21.00 ja saapumisaika Helsinkiin klo 23.30. Vuoron pysähtymispaikat ovat Hervanta-keskus, Sääksjärven tienhaara, Keimola ja Ruskeasuo.

Vuoroa ajallisesti lähimpänä oleva valittajan liikennöimä vuoro Tampereelta Helsinkiin lähtee klo 20.15 Tampereen linja-autoasemalta. Vuoro kulkee Valkeakosken ja Hämeenlinnan linja-autoasemien sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta ja saapuu Helsingin linja-autoasemalle klo 22.55.

ELY-keskus on kesällä 2014 myöntänyt OnniBus.com Oy:lle samaa reittiä koskevan reittiliikenneluvan ajalle 1.7.2014 - 30.6.2024. Lupa oli myönnetty seitsemälle maanantaista sunnuntaihin ajettavalle vuoroparille ja yhdelle maanantaista lauantaihin ajettavalle vuoroparille. Tätä lupaa koskevassa päätöksessään 8.5.2015 nro 15/0573/3 Helsingin hallinto-oikeus on todennut, että kyseisen reittiliikenneluvan mukaisten vuorojen liikenteen voidaan arvioida aiheuttavan haittaa valittajan siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaan harjoitettavalle liikenteelle. Hallinto-oikeus piti haittaa myös luonteeltaan jatkuvana. Hallinto-oikeus kuitenkin tarkemmin päätöksestä ilmenevin perustein katsoi, ettei haittaa voitu pitää joukkoliikennelain 22 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vakavana, myönnetty lupa ei vakavasti vaarantanut luotettavien liikennepalveluiden saatavuutta, eikä reitin tarjonnan voitu katsoa ylittävän selvästi joukkoliikennelain 4 §:n perusteella määriteltyä joukkoliikenteen palvelutasoa. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

ELY-keskuksen lausunnon mukaan valittaja liikennöi arkisin 30, lauantaisin 25/26 ja sunnuntaisin 24 edestakaista vuoroa Helsingistä Tampereelle ja että sen liikennöimät vuorot vastaavat noin 70 prosenttia välin vuorotarjonnasta.

OnniBus.com Oy:n Helsingin ja Tampereen Kalevan välisten reittien päätepysäkki Helsingissä on ELY-keskuksen päätöksillä siirretty Postitalolta Kampin kaukoliikenneterminaaliin 1.4.2015 alkaen. Hallinto-oikeus on tänään antamillaan päätöksillä dnrot 02284/15/7503 ja 02285/15/7503 hylännyt Väinö Paunu Oy:n valitukset ELY-keskuksen päätepysäkin siirtoa koskevista päätöksistä.

Johtopäätökset

OnniBus.com Oy:lle myönnetty lisävuoro lähtee Tampereelta 45 minuuttia illan viimeisen valittajan liikennöimän vuoron jälkeen. Vuorojen lähtöpaikat Tampereella ovat noin kolmen kilometrin päässä toisistaan. Valittajan liikennöimä vuoro pysähtyy OnniBus.com Oy:n vuorosta poiketen muun muassa Valkeakosken ja Hämeenlinnan linja-autoasemilla ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Yhteisiä pysäkkejä päätepysäkkien välillä reiteillä ovat vain Sääksjärven tienhaara Lempäälässä, Keimola Vantaalla ja Ruskeasuo Helsingissä. Vuorot poikkeavat näin ollen merkittävästi toisistaan niin aikataulullisesti kuin reitiltäänkin, ja palvelevat siten osin eri matkustajia, vaikka Helsingissä päätepysäkit ovat sijainneet lähellä toisiaan ja sittemmin samassa paikassa.

Asiassa on otettava huomioon, että Helsingin ja Tampereen yhteysväli on liikenne- ja viestintäministeriön päätöksessä valtakunnallisen joukkoliikenteen palvelutasosta sijoitettu valtakunnalliseen huipputasoon. Vuoroväli voi tällaisella yhteysvälillä olla hyvinkin tiheä, ja liikennöintiaika jatkua myöhäiseen yöhön. Valituksenalaisella päätöksellä myönnetty uusi illalla liikennöitävä vuoro palvelee sanottuja tavoitteita.

Asiakirjoista ilmenee, että Pirkanmaan ELY-keskus on toimittanut kaikki asiassa hankkimansa lausunnot Uudenmaan ELY-keskukselle. Valittajaa on siten kuultu hallintolain 34 §:n mukaisesti. ELY-keskuksella on myös ollut riittävät mahdollisuudet arvioida myönnettyjen reittiliikennelupien kokonaisvaikutuksia.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, hallinto-oikeus katsoo, että kyseisen reittiliikenneluvan mukaisen yhden lisävuoron ei voida arvioida aiheuttavan joukkoliikennelaissa tarkoitettua jatkuvaa ja vakavaa haittaa valittajan siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaan harjoitettavalle liikenteelle. Myönnetty lupa ei myöskään vakavasti vaaranna luotettavien liikennepalveluiden saatavuutta eikä reitin tarjonnan voi katsoa ylittävän selvästi joukkoliikennelain 4 §:n perusteella määriteltyä joukkoliikenteen palvelutasoa. Kun otetaan huomioon, että reittiliikennelupaa voidaan hakemuksesta muuttaa, lupa on voitu myöntää kymmeneksi vuodeksi siitä huolimatta, että linjan päätepysäkki Helsingin Postitalolla on ollut käytettävissä vain 31.5.2015 saakka. ELY-keskuksen päätöstä ei ole siten syytä muuttaa.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1370/2007 rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (palvelusopimusasetus)

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Tommi Toijonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Väinö Paunu Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja Onnibus.com Oy:n päätöksessä mainitut reittiliikenneluvat kumotaan ja Uudenmaan ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulut sekä Helsingin hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Väinö Paunu Oy on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

OnniBus.com Oy on lyhyessä ajassa hakenut samalle reitille perättäisillä hakemuksilla lisää liikennöintioikeuksia ilmeisenä tavoitteena se, että viranomainen lupaa myöntäessään harkitsee syntyvän haitan määrän vain kulloinkin ratkaistavana olevan haitan osalta. Tässä hakija on onnistunut ja siten vasta korkein hallinto-oikeus on ensimmäinen, joka voi harkita sen, muodostavatko lyhyessä ajassa myönnetyt reittiliikenneluvat yhdessä siirtymäajan sopimusliikenteeseen nähden jatkuvan ja vakavan haitan, jonka johdosta niitä ei olisi tullut myöntää. Osa luvista on lisäksi myönnetty siten, että päätepysäkki on Helsingissä ollut Kiasman edessä, vaikka on ollut tiedossa, että pysäkkiä ei voinut käyttää enää 31.3.2015 jälkeen. Päätepysäkki on sittemmin siirretty Kampin matkakeskukseen. Reittiliikennelupaa ei olisi saanut alunperin myöntää, kun ei ollut tiedossa, missä päätepysäkki voisi olla.

Lisätietona Väinö Paunu Oy ilmoittaa, että maaliskuussa 2016 Uudenmaan ELY-keskus on myöntänyt Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle reittiliikenneluvan seitsemälle vuorolle kumpaankin suuntaan Tampere-Helsinki ja alkaen 6.6.2016 luvan matkustajien ottamiseen ja jättämiseen Hämeenlinnassa. Sama oikeus myönnettiin OnniBus.com Oy:lle Tampereen Kalevan ja Helsingin Kampin kaukoliikenneterminaalin välisille vuoroille. Siten edelleen toistuvat Väinö Paunu Oy:n siirtymäajan sopimusvuoroja haittaavat Uudenmaan ELY-keskuksen lupapäätökset ja vakava haitta vain pahenee.

Hallinto-oikeuden päätös rakentuu sille ajatukselle, että koska Väinö Paunu Oy:n reitti poikkeaa reittiliikenneluvan reitistä sen poiketessa Valkeakoskella, Hämeenlinnassa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla, ne palvelevat siten eri matkustajaryhmiä ja sen johdosta haittaa ei syntyisi. Hallinto-oikeuden perustelu on ristiriidassa hallinto-oikeuden aikaisemman päätöksen kanssa. Aikaisemmin hallinto-oikeus on todennut, että Helsingissä Kiasman ja Kampin liikennekeskuksen pysäkit ovat niin lähellä toisiaan, että niiden on katsottava palvelevan samoja matkustajia. On kuitenkin huomattava, että mainitut reittien poikkeamat palvelevat vain pientä matkustajamäärää ja pääosa matkustaa välillä Helsinki - Tampere. Tämän pääkäyttäjäryhmän kannalta poikkeamat tarkoittavat matka-ajan lisääntymistä ja siksi suora reitti on heille sopivampi. Tämä on johtanut siihen, että siirtymäajansopimuksen käyntejä on Valkeakoskella vähennetty ja Riihimäellä jouduttu rajoittamaan ainoastaan yhteen vuoroon suuntaansa. Siten siirtymäajan vuorojen poikkeamiset välipaikkakunnilla eivät vähennä syntyvää haittaa, vaan lisäävät sitä. Samalla syntynyt joukkoliikennelain vastainen tilanne, kun reittiliikenne aiheuttaa siirtymäajan sopimuksen nojalla liikennöivän liikenteen palvelutason supistumisen välipaikkakuntien joukkoliikennepalvelun heiketessä.

Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteellinen palvelutasomäärittely ei voi muuttaa joukkoliikennelain siirtymäajan sopimuksella takaavaa suojaa. Toisekseen junaliikenne ja lentoliikenne huomioon ottaen palveluntarjonta ylittää jo määritellyn palvelutason.

Hallinto-oikeus on perustellut hylkäävää päätöstään myös sillä, että ajallisesti lähinnä oleva siirtymäajan vuoro ajoi Helsinkiin lentoaseman kautta. Tosiasiassa vuoron lentoaseman kautta ajo jouduttiin lopettamaan heti samana keväänä 2015, jotta pääkäyttäjäryhmää eli Tampereelta Helsinkiin matkaavia ei kokonaan menetettäisi uudelle reittiliikennevuorolle. Uusi vuoro siten aiheutti Tampereen ja Vantaan lentoaseman välisten yhteyksien heikkenemisen, kun illan viimeinen yhteys jouduttiin lopettamaan. Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelu ei perustu vallitsevaan tilanteeseen ja tosiasioihin.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään myös sillä, että lupapäätös koski vain yhtä Tampere-Helsinki -vuoroa ja siksi se ei aiheuttaisi haittaa. Vuoro oli kuitenkin alkujaan osa monen vuoron sisältävää hakemusta, joka jaettiin käsiteltäväksi kolmessa eri ELY-keskuksessa ja vain yksi vuoro päätyi Uudenmaan ELY-keskuksen ratkaistavaksi.

Luvan myöntämisen jälkeinen matkustajamäärä ja lipputulojen aleneva kehitys, mikä ilmenee esimerkiksi sillä, että siirtymäajan sopimusvuorojen poikkeamisia välipaikkakunnilla on jouduttu vähentämään, osoittavat, että myönnetty lupa aiheuttaa pysyvää ja vakavaa haittaa siirtymäajan sopimuksen liikenteelle. OnniBus.com Oy:lle tulee peruuttaa jo aiemmin aiheutuneen jatkuvan ja vakavan haitan lisääntymisen johdosta.

ELY-keskus on lausunnossaan vaatinut, että Väinö Paunu Oy:n valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

ELY-keskus on esittänyt lausunnossaan muun ohella, että OnniBus.com Oy:n hakemuksilla on ollut usein jokin ulkopuolinen hakijasta riippumaton syy, johon yhtiö on reagoinut uudella hakemuksella. Päätöstä tehdessään ELY-keskuksella on aina ratkaisuissaan mukana myös kokonaisuustarkastelut.

Tampere-Helsinki liikennekäytävä on valtakunnan liikenteellinen valtasuoni. Välillä liikkuu huomattava määrä matkustajia. Henkilöautojen käyttäjistä olisi saatavissa myös lisää matkustajia joukkoliikenteeseen. Liikenneviraston uudessa ehdotuksessa pitkämatkaisten liikkumisen palveluiden valtakunnallisiksi tavoitteellisiksi palvelutasotavoitteiksi (Liikennevirasto 34/2016) todetaan, että matkaketjuihin ja tiedottamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi palvelutasoehdotuksessa todetaan, että suurten kaupunkiseutujen välillä olisi oltava kattavat, ennakoitavat ja luotettavat yhteydet useammilla joukkoliikennemuodoilla päivittäin. Suurten kaupunkiseutujen ja maakuntakeskusten välillä olisi oltava tarjolla henkilöautoon verrattuna yksittäiselle liikkujalle sekä edullisempi vaihtoehto että sen kanssa lähes yhtä nopea vaihtoehto. Tarjolla olisi oltava päivittäiset työntekijöiden ja opiskelijoiden tarvitsemat liikkumisen palvelut varhaisaamusta myöhäisiltaan sekä matkailijoiden tarvitsemat liikkumisen palvelut matkakeskuksiin. Palvelutasomäärittely asettaa siis melko kattavia vaatimuksia sekä suurten kaupunkiseutujen että maakuntakeskusten välisiin yhteyksiin.

Lupapäätöstä tehdessään ELY-keskus tutki reittien ja pysähtymispaikkojen yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä aikataulujen porrastusta, jotta jatkuvaa ja vakavaa haittaa ei lupapäätöksen myötä pääse syntymään. ELY-keskus ei tarkastelussaan keskittynyt ainoastaan Helsingin pään pysäkkeihin, vaan tarkastelu oli kokonaisvaltaista. Päätöksentekohetkellä kaikki anotut pysäkit olivat käytettävissä, joten joukkoliikennelain edellytykset täyttyivät tältä osin.

Tarjonnan lisääminen aikaansaa kysynnän kasvamista. Liikenteitten tulotasojen vertailu ei anna oikeaa kuvaa tehtyjen lupapäätösten vaikutuksista.

OnniBus.com Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.

Väinö Paunu Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta.

2. Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Väinö Paunu Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Kari Nieminen.