Muu päätös 2339/2017

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat

1. A, B, C, D ja E

2. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 15.4.2016 nro 16/0158/3

Asian aikaisempi käsittely

Hyvinkään ympäristölautakunta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on 4.2.2010 antamallaan päätöksellä (28.1.2010 § 2) myöntänyt Lemminkäinen Infra Oy:lle ympäristöluvan kalliokiviainesten louhintaan, murskaukseen sekä asfaltin valmistukseen Hyvinkään kaupungin Arolammin kylässä sijaitsevalla Heikkilän kiinteistöllä 4:71.

Vaasan hallinto-oikeus on 2.9.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/0368/3 kumonnut Hyvinkään ympäristölautakunnan päätöksen puutteellisten selvitysten vuoksi ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hyvinkään ympäristölautakunta on 1.10.2013 antamallaan päätöksellä (26.9.2013 § 77) myöntänyt Lemminkäinen Infra Oy:lle ympäristöluvan kalliokiviainesten louhintaan ja murskaukseen Hyvinkään kaupungin Arolammin kylässä sijaitsevalla Heikkilän kiinteistöllä 4:71.

Luvan hakija on velvoitettu siirtämään nykyinen ulkoilureitti (Seitsemän veljeksen vaellusreitti) louhinta-alueelta riittävän etäälle, turvalliseen paikkaan. Ulkoilureittitoimituksella tai kirjallisella sopimuksella hyväksytty ulkoilureitin muutossuunnitelma on toimitettava valvontaviranomaiselle ennen aloituskokousta.

Päätökseen on liitetty seuraavat lupamääräykset:

Toiminnan rajoittaminen, kehittäminen ja tiedon välittäminen

1. Laitoksella saa louhia ja murskata kiviaineksia enintään 400 000 tonnia vuodessa.

Murskattavaa ainesta ei saa tuoda muualta.

2. Louhinta-alueen rajauksessa sekä varsinaisessa räjäytys- ja louhintatyössä on varmistettava, että etäisyys asuinrakennuksiin ja niiden piha-alueisiin on vähintään 300 metriä.

3. Louhinnan ja murskauksen toiminta-ajat ovat seuraavat:

- Murskaus arkisin maanantaista torstaihin klo 7.00–22.00 ja perjantaina klo 7.00–16.00.

- Kallion poraaminen ja kiven rikottaminen arkisin maanantaista torstaihin klo 8.00–18.00 ja perjantaina klo 8.00–16.00.

- Räjäytykset arkisin maanantaista torstaihin klo 10.00–18.00 ja perjantaina klo 10.00–16.00, kuitenkin mahdollisimman samaan aikaan joka päivä.

- Kiviaineksen kuormaukset ja kuljetukset arkisin maanantaista torstaihin klo 7.00–22.00 ja perjantaina klo 7.00–16.00.

Em. toiminnot ovat kiellettyjä arkipyhinä ja sellaisina päivinä, jotka ovat yleisesti vapaapäiviä.

4. Räjäytysajankohdista on tiedotettava vähintään viikkoa ennen toiminnan vaikutusalueen asuin- ja lomakiinteistöjen omistajille/haltijoille.

5. Toiminnanharjoittajan on nimettävä murskauslaitoksen vastaava hoitaja, jonka yhteystiedot on ilmoitettava ennen toiminnan aloittamista Hyvinkään ympäristökeskukseen ja louhinta-alueen vaikutusalueella oleville kiinteistön omistajille/haltijoille. Muutokset vastaavasta henkilöstä on ilmoitettava samoin.

6. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimialansa parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ympäristönsuojelutoimenpiteenä ja varauduttava sen käyttöönottoon erikseen sovittavien siirtymäaikojen kuluessa.

7. Ympäristöhaittojen ehkäisyyn tarkoitetut laitteistot on pidettävä toiminnassa ja hyvässä kunnossa ja niiden kunto on tarkistettava toiminnan aikana päivittäin.

Meluntorjunta

8. Kalliolouhinnan ja murskauslaitoksen toiminnoista, liikenne mukaan lukien, yhdessä ja erikseen, aiheutuva melu ei saa laskennallisesti ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä klo 7.00–22.00 keskiäänitasoa 55 dB (L_Aeq).

Koska melu on lähtökohtaisesti luonteeltaan iskumaista, mittaus- tai laskentatulosta tulee korottaa ennen sen vertaamista edellä mainittuihin melun raja-arvoihin, jos häiriintyvän kohteen mittauspisteessä melun luonne todetaan taustamelusta huolimatta iskumaiseksi.

9. Pintamaa- ja tuotevarastokasat on pidettävä riittävän korkeina ja sijoitettava ne siten, että ne estävät melun leviämistä melulle alttiiden kohteiden suuntaan.

Murskauslaitos on sijoitettava ympäröivään maastoon nähden mahdollisimman alhaiselle tasolle ja mahdollisimman lähelle meluesteitä siten, että voimakkain ääni ei etene lähimpien asuinkiinteistöjen suuntaan.

10. Louhinnan ja murskauksen aiheuttamaa melua on torjuttava koteloimalla, kivenmurskaamon esimurskaimen kumituksella, kumisilla seulaverkoilla tai muilla vastaavilla parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisilla meluntorjuntatoimilla.

Pölyn vähentäminen

11. Toiminnot on suunniteltava ja toteutettava sekä alueet on hoidettava siten, että haitallinen pölyäminen, mukaan lukien liikenteen aiheuttama pölyäminen voidaan tehokkaasti estää.

12. Pölyävät toiminnat tulee keskeyttää, kun tuulen nopeus ylittää yli 7 m/s ja tuulen suunta on koilliseen tai itään.

13. Porausvaunuissa ja murskauslaitteistossa on oltava koteloinnit ja pölynkeräyslaitteet tai muu vastaava tekniikka. Murskattavan ja käsiteltävän kiviaineksen on oltava kosteaa. Kiviaineksen pölyämistä on ehkäistävä kastelulla ja säätämällä kiviaineksen putoamiskorkeutta.

14. Pintamaa- ja tuotevarastokasat on sijoitettava siten, että ne osaltaan estävät pölyn leviämistä häiriintyvien kohteiden suuntiin. Varastokasat, laitoksilta lähtevien ajoneuvojen kuormat ja työmaatiet on tarvittaessa kasteltava tai varastokasat ja kuormat peitettävä.

Tärinävaikutusten hallinta

15. Ennen toiminnan aloittamista on tehtävä koeräjäytysten, tärinämittausten ja katselmusten perusteella selvitys, jolla määritetään mm. sopivat räjäytysainemäärät, tärinän heilahdusnopeuksien raja-arvot sekä asuinkiinteistöt ja muut rakennelmat, joihin räjäytyksillä voi olla vaikutuksia. Tarvittaessa on tehtävä rakennuskohtainen perustilaselvitys. Selvitys on toimitettava tiedoksi Hyvinkään ympäristökeskukseen ja lähimpien kiinteistöjen omistajille ennen ensimmäistä louhintajaksoa.

16. Jokaisesta räjäytyskerrasta on ensimmäisen toimintavuoden aikana toimitettava viikkoa ennen turvallisuus- ja räjäytyssuunnitelma Hyvinkään kaupungin ympäristöpalveluun. Lupaviranomaisella on oikeus tarvittaessa antaa tarpeellisia määräyksiä tärinähaittojen edelleen rajoittamiseksi ja tärinävaikutusten seuraamiseksi.

Maaperän, pohjaveden ja pintavesien suojelu

17. Toiminta on järjestettävä siten, että siitä ei aiheudu maaperän, pintavesien, pohjavesien tai talousvesikaivojen pilaantumista eikä haittaa terveydelle. Lähialueen talousvesikaivojen perustila tulee selvittää ennen toiminnan aloittamista.

18. Louhoksen ja murskausalueen hulevedet on kerättävä yhteen ja johdettava laskeutusaltaaseen ennen maastoon johtamista. Hulevesien käsittelyssä on noudatettava hakijan esittämää, 29.11.2011 päivättyä hulevesien hallintasuunnitelmaa.

19. Louhinta-alueen pintavesien purkusuuntaan on tehtävä laskeutusallas esitetyn suunnitelman mukaan ensimmäisen louhinta- ja murskausjakson aikana. Laskeutusallas on tyhjennettävä lietteestä säännöllisesti ja riittävän usein, vähintään kerran vuodessa. Lietettä ei saa varastoida alueella. Lietteen haitattomuus tulee tarvittaessa selvittää käyttötarkoituksen ja -paikan mukaan ensimmäisen tyhjennyskerran yhteydessä.

20. Tukitoiminta-alueen; polttonesteiden, kemikaalien varasto- ja tankkaus- sekä työkoneiden säilytyspaikan alustan tulee olla tiivis; vettä ja öljyä läpäisemätön.

Polttoainesäiliöiden on oltava rakenteeltaan tiiviitä ja kestettävä mekaanista ja kemiallista rasitusta. Polttoainesäiliön edusta on varustettava törmäysesteellä.

Polttonesteiden jakelun on tapahduttava kiinteällä pumpulla ja ylivuodon estolaitteilla varustetusta kaksoisvaipallisesta säiliöstä. Polttoainesäiliöiden kunto on tarkastettava säännöllisesti ja säiliöiden täyttöä on valvottava koko ajan.

21. Tukitoiminta-alueen hulevedet on johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivojen (I-luokka) kautta. Ennen vesien johtamista ojaan on rakennettava myös sulkuventtiili ja näytteenottokaivo.

22. Öljytuotteiden ja muiden ympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden käsittely ja varastointi alueella on järjestettävä siten, että aineiden pääsy maaperään on estetty. Varastointitila on oltava lukittu ja tiivispohjainen. Alueella saa varastoida öljytuotteita ainoastaan siellä käytettäviä koneita varten. Alueella työskenneltäessä on öljytuotteiden käsittelyssä noudatettava erityistä varovaisuutta.

Liikenne

23. Liikenne työmaa-alueelle on järjestettävä turvallisesti ja siten, että Vantaanjoen pilaantumisriski liikenteen aiheuttamien päästöjen tai onnettomuusriskin johdosta on mahdollisimman vähäinen.

Toiminnassa syntyvät jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen

24. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava alueen yleisestä siisteydestä. Jätteiden polttaminen ja maahan hautaaminen on kielletty. Jätteet on toimitettava yleiselle jätteiden käsittelypaikalle.

25. Kaivannaisjätteenä syntyvä pintamaa on läjitettävä maa-aineshakemuksen päivitetyssä suunnitelmapiirustuksessa (11.1.2013) esitetylle ottamisalueelle ja käytettävä alueen jälkihoitoon ja maisemointiin. Alueelta poistettavat kannot ja juurakot on kerättävä ja toimitettava muualle hyödynnettäväksi. Kaivannaisjätteiden käsittelyssä on noudatettava kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaa.

26. Luvan haltijan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava, jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi. Selkeytysaltaan liete ja sen käsittely tulee sisällyttää seuraavaan kaivannaisjätesuunnitelmaan.

27. Laitoksen toiminnasta mahdollisesti muodostuvat talous- ja saniteettijätevedet on johdettava tiiviiseen säiliöön ja toimitettava jätevedenpuhdistamolle. Umpikaivolietteiden siirrosta on laadittava siirtoasiakirja.

28. Vaaralliset jätteet on varastoitava laitosalueella lukittavassa tilassa merkityissä astioissa tai säiliöissä. Nestemäisessä muodossa varastoitavat jätteet on säilytettävä tiiviillä ja reunakorokkein varustetulla alustalla siten, ettei niistä aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle ja terveydelle.

Vaaralliset jätteet on toimitettava vähintään kerran vuodessa vaarallisen jätteen käsittelyluvan saaneeseen laitokseen tai laitokseen, jossa tällaisen jätteen vastaanotto on hyväksytty. Vaarallista jätettä luovutettaessa on jätteiden siirrosta laadittava siirtoasiakirja, josta ilmenevät tiedot ongelmajätteistä valtioneuvoston asetuksen 179/2012 mukaisesti.

29. Hyötykäyttökelpoiset jätteet on kerättävä erilleen ja toimitettava hyödynnettäviksi asianmukaiseen käsittelyyn.

Poikkeukselliset tilanteet

30. Öljyvahingon torjuntaan on varauduttava. Alueella on oltava käyttövalmiina riittävästi sopivaa imeytysmateriaalia. Vuotoina ympäristöön päässeet polttonesteet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen. Mahdollisesta öljyvahingosta tai muusta ympäristövahingosta on välittömästi ilmoitettava öljyntorjuntaviranomaiselle (Keski-Uudenmaan pelastuslaitos) ja Hyvinkään kaupungin ympäristökeskukselle.

31. Louhimon ja murskaamon melu- ja pölyämishaittoja ehkäisevien laitteistojen rikkoutuessa tai jonkin muun päästöjä olennaisesti lisäävän häiriön sattuessa on laitosten päästöjä aiheuttavat toiminnat keskeytettävä, kunnes laitteistot on korjattu tai häiriöt poistettu.

Seuranta ja tarkkailu

32. Toiminnan vaikutuksia Vantaanjokeen johtaviin ojiin on tarkkailtava. Näytteenottoajankohta on aina ilmoitettava etukäteen ympäristöpalveluun. Tarkkailu tulee aloittaa ennen toiminnan aloittamista. Laadun tarkkailu tulee toteuttaa keväisin ja syksyisin 30.8.2013 päivitetyn tarkkailuohjelman mukaan. Poisjohdettavien hulevesien laatua on tutkittava myös ennen ojiin johtamista. Tukitoiminta-alueen hulevesiä tulee seurata tarkkailukaivosta ja louhinta-alueen hulevesiä selkeytysaltaasta aistinvaraisesti joka päivä. Tarvittaessa on otettava näytteet ympäristövahinkojen torjumiseksi.

Tutkimustulosten raporttiin on liitettävä analyysi, jossa tuloksia verrataan toiminnan aloitustilanteeseen ja aiempien vuosien tuloksiin. Lisäksi tulee esittää arvio laskeutusaltaan sekä hiekan- ja öljynerotuskaivojen toimivuudesta ja toiminnan vaikutuksista Vantaanjokeen.

33. Toiminnan pohjavesivaikutusten tarkkailu voidaan yhdistää maa-ainesluvan mukaiseen tarkkailuun, johon kuuluu pohjaveden pinnan korkeuden ja laadun seuranta pohjavesiputkesta. Tarkkailussa voidaan noudattaa päivitettyä pinta- ja pohjaveden tarkkailuohjelmaa 30.8.2013 ja maa-ainesluvan määräystä öljyhiilivetyjen tutkimisesta.

34. Lähimmissä häiriintyvissä kohteissa on vähintään kerran vuodessa mitattava louhinnasta ja murskauksesta aiheutuva melutaso, mukaan lukien toiminnan aiheuttama liikenne. Mittausajankohta on ilmoitettava etukäteen ympäristöpalveluun.

Mittaus voidaan toteuttaa 17.1.2013 esitetyn melumittaussuunnitelman mukaisesti kolmesta karttaan merkitystä asuinrakennuksen pihapiiristä. Mittausohjelmaa tulee täydentää ulkoilualueella tehtävillä mittauksilla. Mittauspisteet valitaan ulkoilureitin uuden linjauksen mukaan. Mittaussuunnitelman täydennys tulee toimittaa ympäristökeskukseen kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista.

Mittaukset tulee suorittaa ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti.

Mittausraportit tulee toimittaa Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa mittauksesta. Tarvittaessa lupaviranomainen voi antaa lisämääräyksiä melun vähentämistoimenpiteistä ja melutason uusintamittauksista, mittauspisteistä sekä vuorokautisen toiminta-ajan pituudesta.

35. Toiminnanharjoittajan on seurattava vuosittain toiminnan aiheuttamia pölyvaikutuksia mittauksilla. Mittausajankohta on ilmoitettava etukäteen ympäristöpalveluun.

Mittaus voidaan toteuttaa 17.1.2013 esitetyn pölyn mittaussuunnitelman mukaisesti kahdesta karttaan merkitystä kohteesta. Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuusmittaus on tehtävä standardin ISO 10473:2000 mukaisella tai muulla sitä vastaavalla mittausmenetelmällä, jonka tarkkuus on em. standardia vastaava. Mittausjakson pituuden tulee olla riittävä, jotta pitoisuusmittauksen tuloksia voidaan verrata ilmanlaadusta annettuun valtioneuvoston asetukseen (38/2011).

Raportti mittausten tuloksista on toimitettava kuukauden kuluessa mittausten valmistumisesta Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarvittaessa lupaviranomainen voi antaa lisämääräyksiä pölyn vähentämistoimenpiteistä ja pölyn uusintamittauksista tai mittauspisteistä.

36. Edellä määrättyjä tarkkailuohjelmia voidaan tarvittaessa muuttaa Hyvinkään ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla.

Raportointi ja kirjanpito

37. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa seuraavista toiminnoista ja koottava niistä vuosittain yhteenvetoraportti:

- suoritetut räjäytykset (ajankohdat ja käytetyt räjähdysaineet ja niiden määrät)

- louhinta- ja murskauspäivien lukumäärä

- louhitun ja murskatun aineksen määrä

- varastoidut maa-ainesten jalosteet ja niiden määrät vuoden lopussa

- polttoaineen kulutustiedot

- varastoitujen öljyjen ja muiden kemikaalien määrät

- syntyneet jätteet, niiden kokonaismäärät ja tyhjennysten suorittajat ja toimituspaikat

- syntyneet vaaralliset jätteet, määrät, kuljetuksen suorittajat, jätteen toimituspaikat

- kasteluun käytetyn veden määrä

- tiedot muusta pölynsidonnasta

- tiedot pohjaveden ja hulevesien tarkkailusta

- tiedot melu-, pöly- ja tärinämittauksista

- selvitys öljyvuodoista ja muista onnettomuustilanteista

- selvitys merkittävistä koneiden korjaus- ja huoltotoimenpiteistä

- toiminnassa vuoden aikana tapahtuneet muutokset

38. Toiminnanharjoittajan on pidettävä valvontaviranomaisten saatavilla olevaa käyttöpäiväkirjaa, johon kirjataan em. raportointia varten tarvittavat tiedot.

39. Edellistä toimintavuotta koskeva ympäristönsuojelun vuosiyhteenvetoraportti on toimitettava vuosittain kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 1.3. mennessä.

Toiminnan lopettaminen

40. Toiminnan pysyvästä tai pitkäaikaisesta lopettamisesta tai toiminnan olennaisesta muuttamisesta tai toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on ilmoitettava viipymättä Hyvinkään ympäristökeskukseen. Toiminnanharjoittajan on hyvissä ajoin, vähintään kolme kuukautta, ennen toiminnan lopettamista esitettävä Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle suunnitelma toiminnan lopettamiseen liittyvistä ympäristönsuojelua koskevista toimista ja lopettamisen jälkeisestä ympäristön tilan tarkkailusta. Pohja- ja pintavesien tilaa on tarkkailtava vähintään vuosi toiminnan lopettamisen jälkeen.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupapäätös on voimassa toistaiseksi, mutta enintään niin kauan kuin alueella on voimassa oleva maa-aineslupa. Luvan haltijan tulee toimittaa hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 30.9.2023 mennessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin nyt on kysymys A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitukset muutoin hyläten lisännyt lupamääräykseen 9 uuden ensimmäisen kappaleen ja muuttanut lupamääräyksen 34 toista kappaletta. Muutettuna kyseiset lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

9. Meluntorjunta tulee toteuttaa ennen toiminnan aloittamista meluselvityksen (Ramboll, Louhinta ja murskaus, Vantaanniemi, Hyvinkää, 2.12.2011) liitteessä 1 esitettyjen meluesteiden mukaisesti.

Pintamaa- ja tuotevarastokasat on pidettävä riittävän korkeina ja sijoitettava ne siten, että ne estävät melun leviämistä melulle alttiiden kohteiden suuntaan. Murskauslaitos on sijoitettava ympäröivään maastoon nähden mahdollisimman alhaiselle tasolle ja mahdollisimman lähelle meluesteitä siten, että voimakkain ääni ei etene lähimpien asuinkiinteistöjen suuntaan.

34.

= = = = = =

Mittaus voidaan toteuttaa 17.1.2013 esitetyn melumittaussuunnitelman mukaisesti kolmesta karttaan merkitystä asuinrakennuksen pihapiiristä. Mittauspisteiden lähtömelutasot on mitattava ennen toiminnan aloittamista. Mittausohjelmaa tulee täydentää ulkoilualueella tehtävillä mittauksilla. Mittauspisteet valitaan ulkoilureitin uuden linjauksen mukaan. Mittaussuunnitelman täydennys tulee toimittaa ympäristökeskukseen kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista. Mittaukset tulee suorittaa ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti.

= = = = = =

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita ja lain esityöt

Ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin jäljempänä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen 3 luvussa säädetään lupahakemuksesta ja sen liitteistä.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 § 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitaan muun muassa liito-orava ja kirjoverkkoperhonen.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 84/1999) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainituilla erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saisi sijoittaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen asemakaavan vastaisesti. Asemakaavan lisäksi lupaviranomaisen tulisi ottaa huomioon myös oikeusvaikutteinen maakunta- ja yleiskaava, joiden merkitys riippuisi erityisesti kaavan maankäyttövarauksen erityisyydestä ja maankäyttöratkaisujen kokonaisuudesta. Esimerkiksi yleiskaavan maa- ja metsätaloutta koskeva aluevaraus ei sellaisenaan olisi luvan myöntämiseste teollisuuslaitokselle.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L_Aeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei kuitenkaan sovelleta yöohjearvoja. Pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.

Valtioneuvoston kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta antaman asetuksen (800/2010) 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Mainitun asetuksen 7 §:n mukaan toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä säädettyjä ulkomelun ohjearvoja.

Mainitun asetuksen 8 §:n 1 momentissa säädetään toiminta-ajoista, jos toiminnan etäisyys melulle alttiista kohteista on alle 500 metriä. Pykälän 3 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ympäristöluvassa voidaan erityisestä syystä antaa toiminta-ajoista 1 ja 2 momentissa säädettyä ankarampia määräyksiä.

Hankkeen sijainti ja laatu

Alue sijaitsee Helsinki–Tampere -moottoritien länsipuolella Hyvinkään Arolammin kylän Vantaanniemen alueella Heikkilän kiinteistöllä 4:71, noin 4,5 kilometrin päässä Hyvinkään keskustasta ja noin 150 metrin etäisyydellä Riihimäen kaupungin rajasta. Kiinteistön kokonaispinta-ala on 103,53 hehtaaria, josta ottamisalueen pinta-ala on 8,6 hehtaaria. Lemminkäinen Infra Oy:n ympäristölupahakemus tarkoittaa kallion louhintaa ja murskausta. Louhintatyö koostuu porauksesta, räjäytyksestä ja louheen rikotuksesta. Rikotuksen jälkeen louhe murskataan. Murskauksen jälkeen kiviaines seulotaan. Louhintaa ja murskausta tehdään vuosittain noin 2–4 kuukautta yhdessä tai kahdessa jaksossa. Räjäytyksiä tehdään louhinta-aikana 1–2 kertaa viikossa. Louhinnan ja murskauslaitoksen arvioitu vuosituotanto on keskimäärin 200 000 tonnia ja enintään 400 000 tonnia kiviainesta. Koko toiminta-aikana tuotantomäärä on noin 2,5 miljoonaa tonnia.

Alueella on voimassa vuonna 1995 vahvistettu oikeusvaikutteinen Kytäjän osayleiskaava, jossa alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja (MU). Kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä haja-asutusluonteiseen rakentamiseen. Alueelle saa sijoittaa ulkoilureittejä. Uudenmaan maakuntakaavassa alue sijaitsee arvokkaalla harjualueella tai muulla geologisella muodostumalla. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa, joka täydentää maakuntakaavaa, alue on osoitettu metsätalousvaltaiseksi alueeksi, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY). Alueella ei ole asemakaavaa.

Vantaanniemen kallio on osa noin 278 hehtaarin suuruista luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokasta Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta (KAO010088). Suurin osa suunnitellusta ottamisalueesta sijoittuu sen koillisreunalle, vähäinen osa jää mainitun kallioalueen rajauksen ulkopuolelle. Kallioalue on Suomen ympäristökeskuksen laatimassa selvityksessä Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla (Alueelliset ympäristöjulkaisut 350, Suomen ympäristökeskus, 2004) arvioitu asteikolla 1–7 arvoluokkaan 4. Mainitun selvityksen mukaan arvoluokkiin 1–4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Usminkallio-Paalijoen kalliot ovat kaakkois-luodesuuntaista ruhjetta reunustava lähes kolme kilometriä pitkä Paalijokiuomaa reunustava jyrkänteisten kallioselänteiden rotkomainen jakso. Julkaisussa on todettu muun ohella, että Usminkallio-Paalijoen kallioalueen massiivisin jyrkänne, 30–40 metriä korkea kallioseinämä, sijaitsee alueen eteläpäässä Usminkallion lounaissivulla ja näkyy korkeana seinämänä lounaispuolen pelloille. Muuten kallioselännejakso sulautuu osaksi korkeaa ja laajaa kalliometsien aluetta eikä hahmotu itsenäisenä muotona kaukomaisemassa.

Lähin Natura 2000 -alue, Kytäjän-Usmin metsäalue, sijaitsee noin 1,2 kilometrin etäisyydellä ja Sveitsin puiston luonnonsuojelualue ja Sveitsinharjun harjualue noin 1,5 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta toiminta-alueesta.

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin I luokan pohjavesialue sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä ottamisalueen itäpuolella. Vantaanjoki virtaa suunnittelualueen kaakkoispuolella ja on lähimmillään ottoaluetta, kun se alittaa moottoritien noin 500 metrin etäisyydellä. Paalijoki virtaa alueen länsipuolella alle 500 metrin etäisyydellä. Alueen eteläosassa kulkeva ulkoilureitti on osa maakunnallista Seitsemän veljeksen vaellusreittiä.

Lähin häiriintyvä kohde on moottoritien itäpuolella sijaitseva F:n ja G:n asuinrakennus Tuomelan kiinteistöllä 4:81 noin 300 metrin etäisyydellä louhinta-alueesta. Lupamääräyksen 2 mukaan louhinta-alueen rajauksessa sekä varsinaisessa räjäytys- ja louhintatyössä on varmistettava, että etäisyys asuinrakennuksiin ja niiden piha-alueisiin on vähintään 300 metriä. A:n ja B:n sekä H:n asuinrakennukset sijaitsevat noin 700 metrin sekä 800 metrin etäisyydellä ottamisalueen reunasta etelään. C:n ja D:n vapaa-ajan rakennus sijaitsee yli 900 metrin etäisyydellä ottamisalueen eteläpuolella. F:n ja G:n, yhdistyksen, H:n sekä A:n ja asiakumppaneiden valituskirjelmien mukaan hankkeen lähialueella sijaitsee useita talousvesikaivoja.

Oikeudellinen arvio

Kaavoitus

Toiminta-alue sijoittuu oikeusvaikutteisen osayleiskaavan mukaiselle maa- ja metsätalousvaltaiselle alueella, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja (MU). Asiassa esitetyn selvityksen perusteella toiminta-alue ei ulotu MU-alueen eteläpuoliselle metsätalousalueelle, jolla on luonnonsuojelullisia arvoja (M-2). Maakuntakaava ohjaa maakunnan alueiden yleispiirteistä suunnittelua ja käyttöä eikä sillä ole ratkaisevaa merkitystä ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa. Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukaiselle sijoittamiselle ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua kaavoituksellista estettä.

Melu

Melua aiheutuu louhintaan liittyvistä räjäytyksistä, porauksesta ja rikotuksesta, murskauksesta, seulonnasta, kuormauksesta ja alueen raskaasta liikenteestä. Hakemuksen mukaan melua vähennetään sijoittamalla toiminnot siten, että melun suora eteneminen asutukseen estyy. Laitos sijoitetaan mahdollisimman alas ympäristöön nähden, jotta louhoksen seinämät toimivat meluesteenä. Ottoalueen pohjois- ja itäpuolelle sijoitettavat yli 5 metriä korkeat tuotevarastot toimivat myös melu- ja pölyesteinä. Myös varastoitavat pintamaakasat muodostavat meluvalleja. Länsi- ja eteläpuolella maasto on korkeammalla kuin ottoalueella, joten siltä osin luonnolliset meluesteet vähentävät melun kantautumista.

Toiminnasta aiheutuvaa melua on arvioitu Ramboll Finland Oy:n 2.12.2011 laatimassa meluselvityksessä. Meluselvityksessä on arvioitu ympäristön melutasot kahdessa louhintavaiheessa, joista molemmista vaiheista on mallinnettu kaksi tilannetta (alku ja puoliväli). Meluselvityksen yhteenvedon ja johtopäätösten mukaan murskauksesta ja louhinnasta aiheutuvat päiväajan melutasot ovat moottoritien vastakkaisella puolella sijaitsevien lähimpien vakituisten asuintalojen kohdalla 46–55 dB (L_{Aeq 7–22}). Valtatie 3:n tieliikenteestä aiheutuva päiväajan keskiäänitaso vastaavissa pisteissä on 60–63 dB. Suunnitellun louhinta-alueen eteläpuolella sijaitsevien lähimpien vakituisten asuintalojen kohdalla murskauksesta ja louhinnasta aiheutuvat päiväajan melutasot ovat 14–25 dB (L_{Aeq 7–22}). Samalla alueella sijaitsee yksi loma-asunto, jonka kohdalla vastaavat päiväajan melutasot ovat louhinnan eri vaiheissa 28–40 dB (L_{Aeq 7–22}). Valtatie 3:n tieliikenteestä aiheutuva päiväajan keskiäänitaso näiden asuintalojen kohdalla on 37–40 dB (L_{Aeq 7–22}). Loma-asunnon kohdalla valtatien 3:n tieliikenteestä aiheutuva päiväajan keskiäänitaso 40 dB (L_{Aeq 7–22}). Louhinta ja murskaus vaikuttavat nykyisiin päiväajan melutasoihin ympäristön asuintalojen kohdalla noin 0,2–1,3 dB. Loma-asunnon kohdalla vaikutus on noin 0,1–3,3 dB. Moottoritien vastakkaisella puolella olevien lähimpien asuintalojen kohdalla louhinnan meluvaikutus on 0,2–0,6 dB.

Edelleen meluselvityksen mukaan louhinnassa syntyvä melu on useimmiten impulssimaista. Impulssimaisuus pienenee etäisyyden kasvaessa tai mikäli näköyhteys kohteen ja äänilähteen välillä katkeaa. Sekä rikotus että murskaus sijaitsevat idän ja etelän suunnassa olevaan vakituiseen ja loma-asutukseen nähden meluvallien tai rintauksen takana, mikä vähentää niiden aiheuttaman melun leviämistä kyseisiin suuntiin. Rikotuksen melun kuuluminen ympäristöön riippuu voimakkaasti sen sijainnista louhoksessa. Tieliikenteen melu vähentää louhinnan aiheuttaman melun erottuvuutta moottoritien vastakkaisella puolella olevien lähimpien asuintalojen kohdalla. Näin myös melun impulssimainen luonne tarkastelupisteessä vähenee ja jopa häviää. Näillä perusteilla on arvioitu, ettei louhinnan melu ole impulssimaista lähiseudun asuintalojen tai loma-asunnon kohdalla.

Lupamääräykset 2–3 ja 8–10 on annettu toiminnasta aiheutuvien meluhaittojen rajoittamiseksi. Hallinto-oikeus katsoo, että meluntorjunta on toteutettava meluselvityksen liitteessä 1 esitettyjen meluesteiden mukaisesti. Liitteen 1 mukaan ottoalueen itä- ja eteläpuolelle on sijoitettu 5–6 metriä korkeat meluvallit melun leviämisen rajoittamiseksi. Näin ollen hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 9 uuden ensimmäisen kappaleen. Ottaen huomioon alueen muut melunlähteet ja yhdistyksen valituksessa esitetty hallinto-oikeus on häiriintyvien kohteiden lähtömelutason selvittämiseksi muuttanut lupamääräystä 34.

Tehdyn meluselvityksen perusteella pelkästään hakijan toiminnan aiheuttamat melutasot eivät ylitä melutasolle säädettyjä ohjearvoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Hallinto-oikeus katsoo, että toiminta ei lisää olennaisesti alueen kokonaismelutasoa. Toiminnan aiheuttamaa melua voidaan hallita lupamääräyksin hallinto-oikeuden niihin tekemine muutoksineen. Melun iskumaisuus on riittävästi otettu huomioon lupamääräyksissä.

Edellä esitetyn perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon hakemukseen liitetyt meluselvitykset, etäisyydet toiminnan melulähteistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin ja toiminnalle asetettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan sekä toimintojen sijoittamisesta, toiminta-ajoista, melutasoista, meluntorjunnasta ja melumittauksista annetut lupamääräykset sekä hallinto-oikeuden edellä mainitut muutokset lupamääräyksiin, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta voida katsoa aiheutuvan sellaista meluhaittaa, joka estäisi luvan myöntämisen toiminnalle. Ympäristölautakunta on antanut toiminnasta aiheutuvien meluhaittojen ehkäisemiseksi lupamääräyksiä, joita hallinto-oikeus pitää muutoin riittävinä.

Pöly ja tärinä

Pölyä syntyy murskaustoiminnassa kiven rikotuksessa ja pudotessa kuljettimelta seulalle tai varastokasaan. Pölyä aiheutuu myös kuormauksesta ja työmaaliikenteestä. Hakemuksen mukaan toiminnasta aiheutuvaa pölyä vähennetään muuan muassa kastelulla. Lupamääräykset 11–14 on annettu pölyhaittojen rajoittamiseksi ja lupamääräyksessä 35 on määrätty pölyn tarkkailusta. Lisäksi hakemukseen on liitetty muun muassa pölyä koskeva, Ramboll Finland Oy:n 17.1.2013 laatima tarkkailusuunnitelma.

Tärinää syntyy räjäytyksen yhteydessä. Asiakirjojen mukaan lähialueella ei todennäköisesti ole tärinäherkkiä rakennelmia. Tärinäherkät laitteet ja rakennelmat selvitetään louhinnan riskikartoituksen yhteydessä, joka tehdään ennen louhinnan aloittamista. Ilma-aallon ei ole todettu aiheuttavan vahinkoja rakenteille. Tärinän ja ilma-aallon voimakkuutta pienennetään erilaisilla laukaistavan kentän sytytys- ja panostusjärjestelyillä. Lupamääräykset 15–16 koskevat tärinävaikutusten hallintaa.

Yllä esitetyn perusteella ja kun erityisesti otetaan huomioon toiminnasta aiheutuvan pölyn ja tärinän vähentämiseksi ja toiminnan tarkkailemiseksi tehtävät toimenpiteet, hallinto-oikeus katsoo, että päätöstä ei ole syytä kumota pölyyn ja tärinään liittyvien seikkojen vuoksi. Lupamääräyksiä on toiminnasta aiheutuvan pölyn sekä tärinän osalta pidettävä riittävinä.

Pohja- ja pintavesivaikutukset sekä vaikutukset talousvesikaivoihin

Toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Etäisyys toiminta-alueen kaakkoispuolella virtaavaan Vantaanjokeen on lyhimmillään 500 metriä. Hakemusasiakirjojen mukaan louhinta muuttaa pintavesien valuntaa siten, että kaikki ottoalueen hulevedet ohjautuvat olemassa olevaan ojaan ottoalueen koillispuolella ja edelleen Vantaanjokeen. Toiminta-alueella syntyvät pintavedet on tarkoitus johtaa ensin alueen koillis-puolelle rakennettavaan selkeytysaltaaseen. Tukitoiminta-alueen hulevedet johdetaan hiekan- ja I luokan öljynerottimen kautta avo-ojaan. Räjäytysaineiden sisältämiä nitraattiyhdisteitä vapautuu louhinnan yhteydessä ympäristöön jonkin verran.

Lupamääräykset 17–23 on annettu maaperän, pohja- ja pintavesien suojelemiseksi ja lupamääräyksissä 32–33 on määräyksiä pohja- ja pintavesien tarkkailusta. Lupamääräyksen 17 mukaan toiminnasta ei saa aiheutua maaperän, pintavesien, pohjavesien tai talousvesikaivojen pilaantumista eikä haittaa terveydelle. Edelleen lupamääräyksen 17 mukaan lähialueen talousvesikaivojen perustila tulee selvittää ennen toiminnan aloittamista. Lupamääräysten 18 ja 32 mukaan hulevesien käsittelyssä on noudatettava 29.11.2011 päivättyä hulevesien hallintasuunnitelmaa ja tarkkailussa on noudatettava 30.8.2013 päivitettyä pinta- ja pohjaveden tarkkailuohjelmaa.

Kun otetaan huomioon alueen pohjavesiolosuhteista sekä pintavesistä ja niiden johtamisesta esitetty selvitys sekä annetut lupamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta aiheudu pohja- ja pintavesien, kaivojen tai läheisen vesistön pilaantumista tai sen vaaraa, jonka perusteella ympäristölupapäätös olisi kumottava. Hallinto-oikeus pitää pohja- ja pintavesien suojelemisesta ja tarkkailusta annettuja lupamääräyksiä riittävinä.

Maisema, erityiset luonnonolosuhteet sekä hankkeen vaikutukset luontoarvoihin

Ympäristön tilan heikentyminen, joka ei aiheudu päästöjen seurauksena, ei ole ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pilaamista. Ympäristönsuojelulakia ei sovelleta rakentamisen aiheuttamaan ympäristön fyysiseen muuttamiseen ja siitä aiheutuvaan maisemalliseen tai muuhun muutokseen. Toiminnan maisemavaikutukset eivät ole sellaista ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista, joka otetaan huomioon ympäristölupakäsittelyssä. Toiminnan maisemalliset vaikutukset arvioidaan maa-aineslain mukaisen ottamishakemuksen lupaharkinnan yhteydessä.

Hankealueen muuttuminen toiminnan seurauksena kalliomuodostelmasta louhosalueeksi ei kuulu ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa huomioon otettaviin seikkoihin. Hankkeesta aiheutuvista päästöistä johtuva erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen on kuitenkin ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti otettava huomioon. Hallinto-oikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että hankkeesta aiheutuvat päästöt eivät luonnonolosuhteiden kannalta muodosta ympäristöluvan myöntämisen estettä.

Luonto ja sen monimuotoisuus otetaan ympäristölupaharkinnassa huomioon, jos luontoarvot ovat toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena tai jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla. Lisäksi ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaisesti otettava huomioon se, mitä luonnonsuojelulaissa on säädetty.

Hakemusasiakirjoihin on liitetty Ramboll Finland Oy:n 12.5.2008 laatima luontoselvitys, joka perustuu olemassa olevan tiedon lisäksi huhtikuussa 2008 tehtyyn maastokäyntiin. Luontoselvitystä on täydennetty 6.8.2013 tehdyn maastokäynnin jälkeen tehdyllä raportilla.

Vuoden 2008 luontoselvityksen mukaan suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa olevia uhanalaisten eliölajien esiintymiä. Suunnittelualueen puusto on hakattu ja alueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Alueella ei ole tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista tai luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista. Alueella ei ole myöskään edellä mainituille eliölajeille soveltuvia elinympäristöjä.

Vuonna 2013 maastokäynnillä on arvioitu hankealueen soveltuvuutta eri lajeille. Maastokäynnin jälkeen tehdyssä raportissa todetaan, että maastokäynnin ajankohta ei ollut paras mahdollinen lintujen kartoittamiseen. Käynnin yhteydessä kuitenkin todettiin, että alueen yksipuolisen ja vielä taimikkovaiheessa olevan puuston vuoksi se ei ole soveliasta elinympäristöä millekään uhanalaiselle tai huomionarvoiselle lintulajille, lintudirektiivin liitteen I lajeille tai Suomen erityisvastuulajeille.

Lisäksi raportin mukaan hankealueen läheisyydessä on tehty havaintoja liito-oravista. Nykyinen aukoksi hakattu hankealue on todennäköisesti aikaisemmin ollut liito-oravan elinympäristöä, sillä hankealueen ulkopuolelle rajattujen neljän haavan tyveltä on tehty havaintoja liito-oravien papanoista. Hankealueen ulkopuolelle jätetyt neljä haapaa ovat liian suojattomia liito-oravan elinympäristöksi ja todennäköisesti liito-oravat käyttävät haapoja satunnaiseen ruokailuun varsinaisten reviirien ja ydinalueiden sijaitessa läheisessä suojaa tarjoavassa metsässä. Liito-oravat eivät ole herkkiä melulle vaan hakeutuvat usein pesimään ihmisten läheisyyteen ja meluisten teiden varsille. Tämän vuoksi hankkeesta aiheutuvan melun tai sen ja valtatiemelun yhdessä ei arvioida merkittävällä tavalla vaikuttavan liito-oravan mahdollisuuksiin elää ja lisääntyä hankealueen etelä- ja länsipuolisella metsäalueella. Myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, että hankealue ei ole liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka.

Huuhkajan osalta raportissa todetaan, että hankealueella kasvava laaja nuori taimikko ei ole huuhkajan suosimaa pesimäympäristöä. Usminkallion länsipuoliset korkeat jyrkänteet ovat potentiaalista huuhkajan pesimäympäristöä. Pesinnästä ei havaittu maastokäynnin yhteydessä merkkejä, mutta koko jyrkänteen tarkastaminen on sen vaikeakulkuisuuden vuoksi hankalaa. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat pienemmät jyrkänteet ovat pääsääntöisesti liian matalia ja loivia ollakseen optimaalisia huuhkajan pesäpaikkoja. Koska Usminkallion lakiosat ja hankealue ovat valtatiemelusta johtuen meluisia ja rauhattomia ilman hankkeen toteuttamistakin, on todennäköistä, että Usminkallion länsipuolisilla jyrkänteillä mahdollisesti pesivä huuhkaja käyttää saalistusympäristönään Usminkallion etelä- ja länsipuolisia yhtenäisiä metsäalueita. Kaiken kaikkiaan huuhkajaan kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi.

Raportissa todetaan myös, että hankealueen merkitys kirjoverkkoperhosen elinympäristönä on vähäinen. Lisäksi raportin mukaan Vantaanjokeen nousee merestä muun muassa meritaimen. Hakemuksen mukaisesta toiminnasta voisi vesienkäsittelyongelmien yhteydessä aiheutua haitallisia vaikutuksia lähinnä tiedossa olevalla taimenen lähimmällä lisääntymisalueella purkuojan ja Vantaanjoen yhtymäkohdassa. Haitan todellinen merkitys alueella kutevien kalojen lisääntymisen onnistumisen kannalta olisi riippuvainen tapahtuman ajankohdasta. Pahimmillaankaan se ei merkittävästi alentaisi Vantaanjoessa ja sen sivuhaaroissa lisääntyvän meritaimenen kokonaispoikastuottoa kyseisenä vuonna. Luvan hakijan esittämillä ratkaisuilla saadaan meritaimeniin kohdistuvat riskit minimoitua.

Kun otetaan huomioon hakemuksen mukaisen toiminnan luonne, toiminnan sijainti sekä esitettyjen selvitysten laajuus ja sisältö, hallinto-oikeus katsoo, että luvan hakija on esittänyt ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen 3 luvussa edellytetyt riittävät luontoselvitykset lupaharkinnan suorittamiseksi.

Edellä lausutun perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon, että ympäristölupa sekä maa-ainesten ottamislupa ovat oikeudellisesti toisistaan riippumattomia lupia, hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölupapäätöstä ei ole syytä kumota tai muuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan tai 41 §:n 3 momentin nojalla. Siihen, mihin ulkoilureitti on käytännössä mahdollista siirtää, ei ole tarvetta ottaa kantaa ympäristöluvan yhteydessä.

Liikenne

Teiden käyttäjien liikenneturvallisuus ei liity toiminnasta aiheutuvaan ympäristön pilaantumiseen. Tämän vuoksi liikenneturvallisuutta ei voida ottaa huomioon ympäristölupaharkinnassa.

Ympäristönsuojelulain 6, 41 ja 42 §:ien mukaan ympäristölupa-asiassa voidaan tutkia, soveltuuko toiminnan sijoituspaikka liikennejärjestelyineen tarkoitukseensa sekä aiheutuuko toiminnasta lähialueen liikenteen lisäys mukaan lukien ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka naapureille kohtuutonta rasitusta esimerkiksi melun tai pölyn muodossa. Arvioinnissa otetaan huomioon vain sellainen onnettomuusriski, joka voi johtaa pilaantumiseen.

Asiakirjoista ilmenee, että louhinta-alueelle on olemassa oleva tieyhteys, joka levennetään tarpeellisin osin. Kuljetuksia arvioidaan olevan keskimäärin noin 50 vuorokaudessa.

Hakemuksen mukaan pölyämistä torjutaan kastelulla. Hallinto-oikeus katsoo erityisesti lupamääräykset 3 ja 23 huomioon otettuina, että toiminnasta johtuvasta liikenteestä ei aiheudu hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti toimittaessa sellaisia pöly- tai muita haittoja, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä. Liikennettä koskevia lupamääräyksiä ei ole myöskään aihetta muuttaa.

Ottoalueen omistus ja hallinta

Ottoalueen omistus tai hallinta eivät ole ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä. Näin ollen vaatimus lautakunnan päätöksen kumoamisesta sillä (= = =) esittämällä perusteella, että luvan hakija ei omista tai hallitse koko ottoaluetta, on hylättävä.

Velvoittaminen sopimuksen tekemiseen tai vakuuden asettamiseen

Ympäristönsuojelulain 43 §:ssä säädetään ympäristöluvassa pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista lupamääräyksistä. Hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölupapäätöksessä ei voida velvoittaa luvan hakijaa tekemään sopimusta mahdollisten tulevien vahinkojen korvaamiseksi.

Ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin mukainen vakuus koskee tilanteita, joissa hakijalle myönnetään lupa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Hallinto-oikeus toteaa, että asiakirjojen mukaan ympäristölautakunta ei ole myöntänyt luvan hakijalle aloittamislupaa. Näin ollen luvan hakijaa ei voida velvoittaa asettamaan vakuutta.

Edellä lausutun perusteella (= = =) vaatimus sopimuksen tekemiseen tai vakuuden asettamiseen velvoittamisesta on hylättävä.

Määräys toiminnasta aiheutuneiden haittojen korvaamisesta

Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yleislaki. Korvausvaatimuksia ei ratkaista ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 43 §, A:n ja asiakumppaneiden vaatimus korvauksia koskevan määräyksen antamisesta on siten hylättävä.

Johtopäätökset

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei suunnitellusta toiminnasta hakemuksen ja lupamääräysten, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, mukaisesti toimittaessa voida katsoa aiheutuvan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, pohjaveden pilaantumista eikä muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa kiellettyä seurausta. Hakemuksen mukaiselle toiminnalle ei ole myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua kaavoituksellista estettä. Ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen edellytykset ovat siten olleet olemassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Juha Väisänen (eri mieltä) ja Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan. Vaatimuksena tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vantaanniemen kallio on osa valtakunnallisesti arvokasta Usminkallio – Paalijoen kallioaluetta. Kallioalueen louhinta huonontaisi erityisiä luonnonolosuhteita ja louhintapäästöt aiheuttaisivat ympäristön merkittävää pilaantumista. Louhintaprosessin pitkäkestoiset vakavat melu- ja tärinäpäästöt aiheuttaisivat kohtuutonta rasitusta hankkeen vaikutusalueella oleville ihmisille.

Toiminnan räjäytys-, melu- ja tärinäpäästöt aiheuttaisivat merkittäviä haittoja Vantaanniemen elottomaan ja elolliseen luontoon. Toiminnasta aiheutuisi vakavia haittoja ja kohtuutonta rasitusta lähialueen asukkaille ja ulkoilijoille ja muille eliöille. Hanke aiheuttaisi myös terveyshaittaa ja ympäristön yleisen viihtyvyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä.

Luvanhakijan teettämät melumallinnukset, lupahakemuksen melun määritysarvot ja annetut meluarvolausunnot ovat monelta osin ympäristöministeriön ympäristömelun mittaamisesta antaman ohjeen (1/1995) valossa kyseenalaisesti määriteltyjä. Louhinnassa tyypillisen impulsiivisen iskevän melun 5 dB:n lisäystä ei ole otettu huomioon.

Lähiasukkaiden kiinteistöihin kohdistuisi 55 dB:n melutason ylittävä kokonaismelupäästö, jota ei voi hyväksyä. Meluohjearvot ylittyvät jo nykyisellään ajoittain moottoritiemelun ja 500 metrin päässä olevan Ruduksen louhoksen vaihtelevan ja iskumaisen kokonaismelun vuoksi.

Lähimmän asukkaan pihapiirissä 300 metrin päässä louhoksesta keskiäänitaso nousisi tasolle 55–65 dB, joka pitkävaikutteisena 10 vuoden aikana altistaisi asukkaat varmuudella kuulon menetys- ja meluvaikutussairauksille. Hanke olisi vastoin eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ää.

Vapaa-ajan asuinkiinteistöille aiheutuisi hankkeesta valtioneuvoston päätöksen 993/1992 ohjearvon 45 dB ylittävä melupäästö. Vantaanniemen hiljaiselle kallioalueelle aiheutuisi reilusti ohjearvon 45 dB:n ylittävä kokonaismelupäästö.

Vaasan hallinto-oikeus ei ole tehnyt katselmusta suunnitellulle toimenpidealueelle. Tästä johtuen vaikutuksia paikallisiin olosuhteisiin ei ole osattu ottaa objektiivisesti huomioon. Louhos ei sovi mitenkään Vantaanniemen ympäristöön. Toiminta pilaisi päästöillään pitkävaikutteisesti ja lopullisesti suositun ulkoilualueen.

Ympäristö- ja maa-aineslupien mukaan hakijan on siirrettävä suunnitellun murskaamoalueen läpi nykyisellään kulkeva maakunnallinen Seitsemän veljeksen ulkoilureitti pois suunnitellulta louhosalueelta turvalliseen paikkaan. Hakija ei ole pyynnöistä huolimatta ilmoittanut reitin uutta paikkaa. Viranomaiset eivät näin ollen ole voineet hyväksyä reitin turvallista uutta sijaintia.

Jatkuvat räjäytystyöt lisäävät kallion hiushalkeamia, jolloin kaksi hankealueen itäpuolella sijaitsevaa vanhaa kaatopaikkaa alkavat lisääntyvästi valuttamaan myrkkyvesiään viereiselle pohjavesialueelle.

Luontoselvitykset ovat vanhentuneita, sillä tilanne on muuttunut. Puutteellisten luontoselvitysten ja muuttuneiden olosuhteiden takia myönnetty ympäristölupapäätös ei ole enää ajanmukainen.

Asukkailla on näköhavaintoja liito-oravasta vuosittain sekä jälki- ja näköhavaintoja ilvespoikueesta. Vantaanniemellä vuosia sitten hakatulla metsäalueella ja lähiympäristössä on tällä hetkellä metrejä korkean mäntytaimikon lisäksi paikoin runsaasti nuorta sekametsää, rehevästi kasvaneita haapoja, koivuja ja muuta nuorta pehmytlehtistä lehtometsää, joka tarjoaa ravintoa liito-oravalle, jänikselle ja kauriille. Pesäkoloja liito-oraville löytyy levähdyspaikkojen pöntöistä. Ilvesemon on todettu jälkihavaintojen perusteella saaneen useita jäniksiä ruokalistalle poikasilleen.

Myös huuhkaja, kangaskiuru ja kehrääjä esiintyvät alueella. Meritaimenen kutupaikalle louhosalueelta saostuskuopan jälkeenkin valuvat vedet ovat kivilietteen vuoksi sameita ja siten haitallista lohen kudulle ja poikasille.

Ympäristöluvassa ei ole otettu objektiivisesti huomioon Vantaanniemen luonnon monimuotoisuutta.

2. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään. Vaatimuksensa tueksi yhdistys on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn äänestyslausuntoon sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain 42 pykälän 1 momentin 4 kohdan edellytys, ettei toiminnasta aiheudu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, jää täyttymättä. Lupaprosessissa ei ole tehty 35 pykälän edellyttämää tarpeellista selvitystä, jossa osoitettaisiin, että toimintaa on mahdollista harjoittaa pilaamatta alueen erityisiä luonnonolosuhteita esimerkiksi rajaamalla aluetta pienemmäksi tai noudattamalla riittäviä suojaetäisyyksiä. Ei liioin ole tehty selvitystä siitä, että kyse ei ole erityisistä luonnonolosuhteista. Hankkeesta aiheutuvat päästöt huonontavat alueen erityisiä luonnonolosuhteita. Haitta on merkittävä, koska kyseessä on arvokkaaksi kallioalueeksi luokiteltu kohde.

Vantaanniemen kallio on osa luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokasta Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta, jolla on huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Geologisesti toiminta-alue kuuluu Hyvinkään gabro-massiiviin, joka on tällä alueella rakenteeltaan erittäin monimuotoista. Maisemallisesti Usminkallio erottuu korkeana seinämänä lounaispuolen pelloille. Kallion päältä taas avautuu joka suuntaan komea maisema.

Vantaanniemen kallion louhinta tuhoaa peruuttamattomasti arvokkaan gabromuodostelman reunaosan. Jyrkät reunamuodostumat ovat juuri niitä, jotka maakuntakaavassa on osoitettu arvokkaiksi geologisiksi muodostumiksi. Ympäristölupamääräyksillä tuhoutumista ei voi estää. Täydennetyilläkään melumääräyksillä ei voida estää voimakkaan melun leviämistä Usminkallion ulkoilu- ja retkeilyalueelle sekä Riihimäen puoleiselle luonnonsuojelualueelle.

Luontoselvitys on täydennyksestä huolimatta puutteellinen. Alueella on tavattu esiintymiä useista uhanalaisista eliölajeista ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista. Hakijan väitteistä huolimatta alue on soveliasta elinympäristöä näille lajeille.

Liito-oravien papanoita tavattiin neljän kolohaavan alta ottoalueelta, siis louhinta- ja varastointialueen välistä, ei läheisyydestä. Vantaanniemen alue on myös osa huuhkajan reviiriä, jossa huuhkaja saalistaa. Siitä oli todisteena ottoalueelta löydetyt oksennuspallot. Avointen paikkojen heinikoissahan on paljon myyriä. Huuhkaja on pesinyt alueella ja alueelta on kuulunut huuhkajan ja viirupöllön soidinhuhuilua. Kanahaukka on esittänyt soidinlentoa Vantaanniemen kallion yläpuolella samalla, kun se etsi sopivaa pesäpuuta. Kallioalue on myös ilveksen reviiriä. Vuonna 2015 siellä nähtiin ilves, jolla oli kaksi pentua.

Hyvinkään ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt, että valituksissa ei ole tuotu esiin mitään sellaista uutta, joka antaisi aihetta muuttaa ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätöksiä ja valitukset on hylättävä.

Lemminkäinen Infra Oy on valitusten ja ympäristölautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että valitukset hylätään, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toiminnassa tullaan noudattamaan valtioneuvoston asetusta kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010, muraus-asetus). Lisäksi päätöksessä on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 51 §:n perusteella ympäristön turvaamiseksi asetusta tiukempia määräyksiä pinta- ja pohjaveden suojeluvaatimusten osalta. Päätöksessä on annettu myös tärinää, melua ja pölyn leviämistä koskevia tarkempia määräyksiä. Lemminkäisen hakemuksen mukaisesti määrätyt toiminta-ajat ovat muraus-asetusta tiukempia.

Yhtiö on tehnyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetyt lisäselvitykset, jotka osoittavat sen, että hakemuksen ja päätöksen mukainen toiminta täyttää ympäristönsuojelulaissa asetetut luvan myöntämisedellytykset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamilla erityisiä luonnonolosuhteita omaavilla alueilla tarkoitetaan sellaisia alueita, joilla on joko valtakunnallisesti tai paikallisesti poikkeuksellisia, muista alueista erottuvia luontoarvoja. Lainkohdan tarkoittamilla erityisillä luonnonolosuhteilla tulee lisäksi olla luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luonnonsuojelullisia arvoja. Oikeuskirjallisuuden mukaan alueen tulee muodostaa "poikkeuksellinen luonnonarvojen kokonaisuus". Lain säätämisen yhteydessä lainkohdalla tarkoitettiin alun perin vesilaista siirretyistä hankkeista aiheutuvia vesistövaikutuksia.

Usminkallion-Paalijoen kallioalueen merkittävimmät geologiset ja luonnonsuojelulliset arvot sijaitsevat kuitenkin Paalijoen rotkolaaksossa, eivätkä hankealueella. Suunnittelualueen ottoalue sijoittuu arvokkaaksi luokitellun kallioalueen itäreunalle. Suunnittelualueen pinta-ala on 17 hehtaaria, josta ottoalue eli louhittava alue on 8,6 ha. Ottoalueen pinta-ala arvokkaaksi luokitellusta kallioalueesta on vain noin 3–4 % prosenttia. Tätä taustaa vasten on ilmeisen selvää, että ottoalueen vaikutus kallioalueeseen, jota tulee arvioida yhtenä laajana kokonaisuutena, on erittäin vähäinen.

Nyt tarkastelun kohteena oleva kallioesiintymä ei ole millään tavalla harvinainen tai poikkeava mainitun lainkohdan tarkoittamalla tavalla, ei etenkään ottoalueella.

Ottoalueen luonto- ja biologiset arvot ovat myös tavanomaiset. Alueella ei ole todettu olevan uhanalaisia eliölajeja tai luontodirektiivin liitteen IV lajeja eikä alueella ole mainituille eliölajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alueelle ei siten ole harvinaisia tai poikkeavia biologisia esiintymiä. Mikäli kyseessä olisi harvinainen tai poikkeava kallioalue, se olisi luokiteltu arvoluokkaan "ainutlaatuinen" (arvoluokka 1) tai "erittäin arvokas" (arvoluokka 2). Kallioalue on luokiteltu "arvokkaaksi" (arvoluokka 4).

Toiminnasta ei aiheudu olennaista maisemallista haittaa eikä toiminnan vuoksi tuhota maisemallisesti arvokkaita kohteita. Lisäksi toiminnan loppumisen jälkeen tehtävän maisemoinnin jälkeen alue ei enää erotu kaukomaisemasta. Toiminta-alue rajoittuu moottoritiehen, jonka viereiset kalliot eivät ole luonnontilaisia. Kyse ei siten ottoalueen osalta ole koskemattomasta alueesta.

Toiminnan vaikutuksia on selvitetty ympäristönsuojelulain 35 §:n mukaisesti. Selvityksiä on tarkasteltu jo moneen otteeseen ja ne on todettu asianmukaisiksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä 15.4.2016 todetaan, että luvan hakija on esittänyt ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen 3 luvussa edellytetyt riittävät luontoselvitykset lupaharkinnan suorittamiseksi.

Toiminnassa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 §:n vaatimuksia ja toiminta täyttää mainitun lain 42 §:n luvan myöntämisedellytykset, joten toiminnalle on mainitun lain 41 §:n 1 momentin nojalla tullut myöntää lupa.

Rambollin meluselvityksessä 2.12.2011 on päivitetty vuonna 2008 tehtyä louhinta- ja murskaustoiminnan meluselvitystä. Tämän lisäksi lupamääräykset koskien meluntorjuntaa ottavat huomioon lähimmät asuinkiinteistöt sekä muut melulle alttiit kohteet. Lisäksi hallinto-oikeus on 15.4.2016 antamallaan päätöksellä kiristänyt meluntorjuntaan liittyviä lupamääräyksiä. Melun torjuntaan liittyvät lupamääräykset ovat riittävät.

Ramboll Finland Oy:n vuonna 2008 laatimaa luontoselvitystä on täydennetty 6.8.2013. Raportin mukaan hankealue on aikaisemmin ollut liito-oravan elinympäristöä. Nykyisin alue on kuitenkin hakattu ja se on liian suojaton liito-oravan elinympäristöksi. Liito-oravat eivät ole herkkiä melulle, joten toiminnasta aiheutuvasta melusta yhdessä valtatiemelun kanssa ei arvioida vaikuttavan merkittävällä tavalla liito-oravaan. Myös ELY-keskus on todennut, että hankealue ei ole liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka.

Huuhkajan osalta luontoselvityksessä todetaan, että huuhkajan tyypillistä pesimäympäristöä ovat kallioiden ja jyrkänteiden kirjomat iäkkäät havumetsät. Hankealueella kasvava laaja nuori taimikko ei ole huuhkajan suosimaa pesimäympäristöä, ja huuhkajan osalta arviointi kohdennettiin hankealueen eteläpuoliseen varttuneeseen metsään ja erityisesti Usminkallioon, jolla on korkeita jyrkänteitä. Koska Usminkallion lakiosat ja hankealue ovat valtatiemelusta johtuen meluisia ja rauhattomia ilman hankkeen toteuttamistakin, on todennäköistä, että Usminkallion länsipuolisilla jyrkänteillä mahdollisesti pesivä huuhkaja käyttää saalistusympäristönään Usminkallion etelä- ja länsipuolisia yhtenäisiä metsäalueita. Kaiken kaikkiaan huuhkajaan kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi.

Hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetyt lisäselvitykset osoittavat sen, että hakemuksen ja päätöksen mukainen toiminta täyttää YSL:ssa asetetut luvan myöntämisedellytykset. Väite luontoselvityksen puutteellisuudesta on perusteeton.

Toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta rasitusta lähialueen asukkaille eikä se estä lähialueen virkistyskäyttöä.

Ulkoilureitin siirtämiselle nykyiseltä reitiltään ei ole estettä. Ulkoilureittien siirtämistä koskeva asia ei kuulu nyt kyseessä olevaan ympäristölupa-asiaan. Ulkoilureiteistä vastaa ulkoilulain mukaisesti kunta.

Toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.

A asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Merkintä

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut valitukset, jotka ovat koskeneet samalle hankkeelle myönnettyä maa-aineslain mukaista lupaa (diaarinumerot 2062/1/15, 2086/1/15 ja 2112/1/15).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Ympäristönsuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) on mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu seuraavaa: "Erityisellä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita."

Nyt kyseessä oleva hankealue on osa valtakunnallisesta arvokkaaksi arvioitua kallioaluetta. Hankealue sijaitsee moottoritien melualueella, alueella on harjoitettu voimakasta metsätaloutta ja hakijan esittämän luontoselvityksen mukaan alueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Hankealueella tai hankkeen vaikutusalueella ei ole sellaisia erityisiä luonnonolosuhteita, joita edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Hankkeesta ei aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua seurausta.

Lähimmillään noin 150 metrin päähän hankealueesta sijoittuu Riihimäen oikeusvaikutuksettomassa yleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL-alue) merkitty Paalijoen kanjonin ja selänteiden alue. Kyseistä aluetta ei ole perustettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Se, että melutason ohjearvoja koskevan valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukainen luonnonsuojelualueita koskeva 45 dB:n päiväaikaisen melutason ohjearvo saattaa hankkeen johdosta ylittyä mainitulla alueella, ei muodosta estettä ympäristöluvan myöntämiselle.

Näin ollen ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Janne Aer, Kari Tornikoski, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.