Muu päätös 2338/2017

Maa-aineslupaa koskevat valitukset (Hyvinkää)

Antopäivä: 17.5.2017
Taltionumero: 2338
Diaarinumero: 2062/1/15, 2086/1/15 ja 2112/1/15

Asia Maa-ainesasiaa koskevat valitukset

Valittajat

1. A, B, C, D ja E

2. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry

3. Lemminkäinen Infra Oy

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 29.5.2015 nro 15/0402/5

Asian aikaisempi käsittely

Hyvinkään ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on päätöksellään 19.11.2009 § 107 hylännyt Lemminkäinen Infra Oy:n hakemuksen luvan myöntämisestä kalliokiven ottamiseen Hyvinkään kaupungin Arolammin kylän Vantaanniemen alueella sijaitsevalta kiinteistöltä Heikkilä 4:71. Suunnitellun ottamisalueen pinta-ala oli 8,6 hehtaaria ja hakemuksen mukainen ottomäärä 900 000 m3­ktr 10 vuoden aikana.

Päätöksen mukaan hanke on maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 3 §:n 2 momentin vastainen. Hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen ja sen järjestely ei täytä maa-aineslain 6 ja 3 §:ssä mainittuja luvan myöntämisen edellytyksiä. Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että toteutuessaan hanke muuttaisi merkittävästi arvokkaaksi ja luonnontilaiseksi todettua Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta. Ottaminen sijoittuisi luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaalle kallioalueelle, jolla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty lupamääräyksinkään, koska ottoalue sijaitsisi kokonaisuudessaan arvokkaalla alueella.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellä 19.4.2011 (11/0339/5) Lemminkäinen Infra Oy:n valituksesta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, ettei maa-ainesten ottamisesta hakemuksen mukaisella tavalla etukäteen arvioiden aiheudu sellaisia maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja pykälän 2 momentissa tarkoitettuja seurauksia, jotka muodostaisivat esteen maa-ainesluvan myöntämiselle. Retkeilyreitin siirtäminen on mahdollista turvata maa-aineslupaan otettavalla lupamääräyksellä.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellä 1.6.2012 taltio 1470 hylännyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Hyvinkään ympäristölautakunnan valitukset hallinto-oikeuden päätöksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, että ottamissuunnitelma-asiakirjojen mukaan ottotoiminta tehdään kahdessa vaiheessa siten, että vaihe I aloitetaan alueen koillisosasta etenemällä etelän suuntaan ottamisalueen etelärajaan saakka. Seuraavassa vaiheessa II louhittaisiin alueen länsiosa etenemällä pohjoisesta etelän suuntaan. Kun otetaan huomioon lupaviranomaisen mahdollisuus antaa maa-aineslain 11 §:n nojalla toimintaa koskevia maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun erikoisen luonnonesiintymän säilymisen turvaavia lupamääräyksiä, hallinto-oikeuden päätöksen perustelut muutoin ja niissä sovelletut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta ei ole perusteita.

Ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on päätöksellään 26.9.2013 § 76 myöntänyt Lemminkäinen Infra Oy:lle 30.9.2023 saakka voimassaolevan luvan maa-ainesten ottamiseen Hyvinkään kaupungin Arolammin kylän Vantaanniemen alueella sijaitsevalta kiinteistöltä Heikkilä 4:71. Otettavan maa-aineksen louheen kokonaismäärä 8,6 hehtaarin suuruiselta louhinta-alueelta on enintään 900 000 m3­ktr.

Luvanhakija on velvoitettu siirtämään nykyinen ulkoilureitti (Seitsemän veljeksen vaellusreitti) louhinta-alueelta riittävän etäälle, turvalliseen paikkaan.

Päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että hakija on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman eikä ottaminen ja sen järjestely ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen ainesten ottamisen rajoitusten kanssa. Kiviainesten ottamis- ja jalostustoiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseksi on annettu määräyksiä myös hankkeen ympäristöluvassa.

Lupapäätökseen on sisältynyt seuraavat lupamääräykset:

Maa-ainesten ottamisluvan voimassaoloaika ja laajuus

1. Lupa on voimassa 30.9.2023 asti. Maa-aineslupa voidaan siirtää kolmannelle henkilölle ainoastaan lupaviranomaisen suostumuksella.

2. Lupa koskee 4.6.2008 päivättyä lupahakemusta ja sen ottamissuunnitelmaa (26.5.2008). Toiminnassa tulee noudattaa 11.1.2013 päivättyä nykytilanne/suunnitelmapiirustusta. Lupa koskee karttaan piirrettyä ottamisaluetta, joka on noin 17 ha, johon sisältyy 8,6 ha suuruinen louhinta-alue (ns. ottoalue). Lisäksi ottamisalueen ympärillä on säilytettävä 30 metrin levyinen suojavyöhyke, jonka puusto säilytetään.

3. Otettavan maa-aineksen louheen kokonaismäärä on enintään 900 000 m3ktr.

4. Vuotuiselle ottomäärälle ei aseteta rajoituksia.

Maa-ainesten ottamistoiminnan valvonta ja ympäristövaikutusten tarkkailu

5. Hakijan koolle kutsumana aloituskatselmus on pidettävä ennen maa-ainesten ottotoiminnan aloittamista. Katselmuksessa on oltava läsnä luvan hakija tai hänen valtuuttamansa edustaja sekä kunnan maa-aineslain valvonnasta vastaava henkilö.

6. Ennen aloituskatselmuksen suorittamista päätöksen mukainen ottamisalue ja koko toiminnan suunnittelualue on merkittävä maastoon. Paaluilla osoitetaan myös ottamisalueen viimeistelyraja luiskamalleineen ja louhintatason korkeus. Paalut on sidottava valtakunnalliseen koordinaatti- ja korkeusjärjestelmään siten, että rajat on uudelleen merkittävissä. Hakijan tulee pitää edellä mainitut merkinnät kunnossa lopputarkastukseen asti.

7. Lähimmistä talousvesikaivoista on tehtävä perustilaselvitys ja käynnistettävä pohjaveden tarkkailu ennen toiminnan aloitusta. Pohjaveden pinnan korkeutta on tarkkailtava kolmen kuukauden välein. Pohjaveden laatua on seurattava pohjavesiputkesta vähintään kerran vuodessa esitetyn tarkkailuohjelman (30.8.2013) mukaisesti lisättynä öljyhiilivetyjen analysointi. Pohjavesiputki on pidettävä lukittuna ja säilytettävä tutkimuskunnossa myös luvan päättymisen jälkeen.

8. Selvitys edellisen kalenterivuoden aikana otetuista maa-aineksista ja niiden laadusta on toimitettava ympäristöhallinnon asianhallintatietojärjestelmän NOTTO-tietokantaan sekä kiviainestilinpitojärjestelmään vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Selvitys tehdään sähköisesti lomakkeella. Uudenmaan ELY-keskukselle toimitetaan erikseen pohjaveden tarkkailun tulokset.

9. Lisäksi kunnan maa-aineslain valvontaviranomaiselle on tammikuun loppuun mennessä toimitettava edellisen vuoden yhteenvetoraportti, joka sisältää seuraavat tiedot:

- kartallinen esitys louhittujen alueiden rajojen ja korkeustasojen muutoksista

- tiedot otetusta aineksen määrästä, laadusta ja käyttökohteesta

- pohjaveden korkeuden ja laadun tarkkailutulokset ja uusien tuloksien vertailu aiempiin tuloksiin ja talousveden laatuvaatimuksiin

- selvitys kallion laadussa havaituista muutoksista (rikkonaisuus, ruhjeet)

- selvitys öljyvuodoista ja muista onnettomuustilanteista

- selvitys mahdollisesta poikkeamisesta lupamääräyksissä, esim. ottamisalueen rajan ja pohjatason ylitykset/alitukset

- selvitys tehdyistä jälkihoitotoimenpiteistä ja niiden toteuttamiseksi tuotujen pintamaiden määrästä ja alkuperästä.

10. Maa-aineslain valvontaviranomaisella on oikeus suorittaa ottamisalueella tarvittaessa valvontakatselmuksia. Valvontaviranomaiselle on annettava kaikki tiedot, jotka ovat valvonnan kannalta tarpeellisia.

11. Vuotta ennen luvan voimassaolon päättymistä luvan haltijan on kutsuttava kokoon katselmus, jossa täsmennetään viimeistelytoimenpiteet ja niiden suorittaminen riittävän ajoissa ennen luvan päättymistä.

12. Kun maa-ainesten ottaminen on päättynyt tai viimeistään ennen kuin luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, luvan haltijan on pyydettävä alueella toimitettavaa loppukatselmusta, joka suoritetaan valvontaviranomaisen määräämällä tavalla.

Maa-ainesten ottaminen ja varastointi

13. Pintamaat tulee varastoida suunnittelualueella. Pintamaat tulee käyttää ottamisalueen jälkihoidossa mahdollisimman pian.

14. Maa-ainesten ottamistoiminta, murskatun ja lajitellun maa-aineksen varastointi tai muu toiminta ei saa ulottua suunnitelmassa esitetyn suunnittelualueen ulkopuolelle.

15. Ainesten irrottamisessa noudatetaan 17.1.2013 päivättyä suunnitelmapiirustusta. Suunnitelmassa esitettyä ottotasoa +107 (luoteessa) - +113 metriä (kaakossa) ei saa alittaa. Jos louhinta on vahingossa ulotettu edellä mainittujen tasojen alapuolelle, on asiasta ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja täytettävä syvennys ottamisalueen puhtailla samanlaisilla maa-aineksilla.

16. Pintamaa- ja tuotevarastokasat on pidettävä korkeina ja sijoitettava siten, että ne estävät melun ja pölyn leviämistä. Loppuvaiheessa varastokasat tulee sijoittaa mahdollisimman pienelle alueelle ja sellaiseen paikkaan, etteivät ne tarpeettomasti estä jälkihoitotoimenpiteiden suorittamista.

Haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen ja varotoimenpiteet

17. Ottamisalueen jyrkät rinteet on aidattava tai muulla riittävän selvällä tavalla merkittävä maastoon vahinkojen estämiseksi.

18. Asiaton kulku alueelle tulee estää puomilla. Muuta liikennettä ja jalankulkijoita kuljetusreitin varrella on varoitettava maa-aineksenajosta.

19. Louhinnan ja murskauksen toiminta-ajoista annetaan rajoittavia määräyksiä ympäristölupapäätöksessä. Muu ottamiseen liittyvä hiljaisempi toiminta (kuormaus ja kuljetus) on sallittu klo 7.00–22.00 välisenä aikana arkipäivinä maanantaista torstaihin ja perjantaina klo 7.00–16.00.

20. Ympäristölle haitallisten aineiden johtaminen maaperään, pinta- tai pohjaveteen tulee estää. Polttoaine tulee säilyttää kaksoisvaippasäiliössä, jonka edessä on törmäyseste. Tankkauslaitteisto tulee varustaa sulkuventtiilillä ja sen on oltava lukittuna, kun sitä ei valvota. Polttoaineita saa varastoida alueella määrän, joka on suhteessa työkoneiden tarpeeseen.

21. Koneiden ja öljytuotteiden säilytys- ja tankkauspaikan, ns. tukitoiminta-alueen päällysteen tulee olla vettä ja polttoaineita läpäisemätön. Kaikki polttoainekäyttöiset koneet ja laitteet (mm. seulontalaite, murskauslaite) tulee sijoittaa alustalle, joka on tiivis ja estää öljypitoisten aineiden valumisen ympäristöön. Muut öljytuotteet on säilytettävä lukittavassa tiivispohjaisessa tilassa.

22. Koneita ei saa huoltaa alueella ja niiden korjaamista alueella tulee välttää.

23. Öljyvahingon torjuntaan on varauduttava mm. varmistamalla imeytysaineen ja keräilyvälineiden saatavuus. Mahdollisesta vahingosta on välittömästi ilmoitettava Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle ja kunnan valvontaviranomaiselle.

24. Luvanhaltijan on huolehdittava alueen siisteydestä. Ottamisalueella ei saa säilyttää jätteitä eikä toimintaan kuulumattomia tavaroita tai materiaaleja.

25. Alueelle ei saa tuoda, eikä siellä saa varastoida tai käsitellä muualta kuljetettuja maa-aineksia, ylijäämämaita, turvetta tai lietettä.

Jälkihoito

26. Luiskat on loivennettava, vähintään 1:2 kaltevuuteen siten, ettei pintamaa liiku. Louhinta-alue tulee liittää luontevasti ympäristöön. Alueelle voidaan jättää myös jyrkempiä reunoja luonnon monimuotoisuuden tai virkistyskäytön tarpeisiin. Tämä edellyttää valvontaviranomaisen hyväksymää suunnitelmaa.

27. Luiskat ja pohja on peitettävä pintamaa/humuskerroksella, joka sekoitetaan hienorakeiseen kivennäismaahan. Kerroksen paksuus tulee olla vähintään 30–50 cm. Jos jälkihoitoon tarvitaan muualta tuotuja maa-aineksia, tulee niiden alkuperästä tehdä selvitys etukäteen kunnan valvontaviranomaiselle.

28. Alue on metsitettävä maaperään ja maisemakuvaan soveltuvilla puulajeilla.

29. Ottamisalue tulee jälkihoitaa mahdollisuuksien mukaan maa-ainesten oton edetessä.

30. Ottamisalue on lupakauden aikana kokonaan jälkihoidettava määräysten mukaisesti riippumatta siitä, onko kaikki otettavaksi suunniteltu aines ehditty ottamaan. Alueella ei saa varastoida irrotettuja maa-aineksia luvan päättymisen jälkeen.

31. Hakija vastaa yksin kaikista näissä lupamääräyksissä edellytetyistä töistä ja niiden suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista sekä varotoimenpiteistä ympäristöön nähden, kuten kaikista mahdollisista haitan- ja vahingonkorvauksista, mahdollisista siirtokustannuksista, jotka aiheutuvat linjojen, tiealueiden, rajamerkkien, laitteiden, laitosten tai vastaavien siirroista sekä mahdollisista muista maa-ainesten ottotoimesta aiheutuneista korvauksista ja kustannuksista.

Muuta

32. Mikäli hakija luovuttaa lupapäätöksen kohteena olevan tilan tai osan tilasta, on hänen otettava luovutuskirjaan maininta siitä, että luovutuksen saajaa koskevat myös nämä lupamääräykset.

33. Näitä määräyksiä voidaan muuttaa, täydentää tai täsmentää maa-aineslain 16 pykälän tarkoittamalla erillisellä päätöksellä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt F:n ja G:n, A:n, B:n, D:n ja C:n sekä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitukset osittain ja kumonnut maa-aineslupapäätöksen päätöksen liitekarttaan merkityn leikkauslinjan E-E eteläpuoliselta osalta.

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt F:n ja G:n, B:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut asiaa nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on mainitun lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja ainek­sia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumis­ta;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltu­van pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämis­tä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottami­nen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maise­makuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyö­dynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa hait­taa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myön­nettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa har­kittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta. Pykälän 2 momentin mukaan lupa­määräykset on annettava 1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista, 2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen sekä 3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen.

Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa 1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi 2) alueen siistimisestä ja 3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Pykälän 4 momentin mukaan määräykset eivät saa aiheuttaa luvan saajalle sellaista vahinkoa ja haittaa, jota on pidettävä hankkeen laajuuteen ja hänen saamaansa hyötyyn nähden kohtuuttomana.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla luontodirektiivin (Euroopan neuvoston direktiivi 92/43/ETY) liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden, kuten liito-oravan, ilveksen ja karhun lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Ottamisaluetta koskeva selvitys

Alue sijaitsee Helsinki-Tampere -moottoritien länsipuolella Hyvinkään Arolammin kylän Vantaanniemen alueella kiinteistöllä Heikkilä 4:71, noin 4,5 kilometrin päässä Hyvinkään keskustasta ja noin 150 metrin etäisyydellä Riihimäen kaupungin rajasta. Suunnittelualueen koko on noin 17 hehtaaria ja louhittava alue eli ottoalue on 8,6 hehtaaria.

Alueella on voimassa oikeusvaikutteisena Kytäjän osayleiskaava (Hyvinkään yleiskaava 1995, Kytäjän osa-alue), jossa ottamisalue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja (MU). Kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä haja-asutusluonteiseen rakentamiseen. Alueelle saa sijoittaa ulkoilureittejä. Ottamisalue ei ulotu MU-alueen eteläpuoliselle metsätalousalueelle, jolla on luonnonsuojelullisia arvoja (M-2). Uudenmaan maakuntakaavassa alue sijaitsee arvokkaalla harjualueella tai muulla geologisella muodostumalla. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa, joka täydentää maakuntakaavaa, alue on osoitettu metsätalousvaltaiseksi alueeksi, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY). Suunnittelumääräysten mukaan alueen säilyminen yhtenäisenä on turvattava välttämällä alueen pirstomista muulla maankäytöllä siten, että syntyy alueen kokoon nähden vaikutuksiltaan laaja-alaisia, pysyviä tai pitkäkestoisia liikkumisesteitä. Kaavaselostuksen mukaan maa-ainesten ottaminen on mahdollista, mikäli maa-aineslain mukaiset ottamisedellytykset ovat olemassa.

Vantaanniemen kallio on osa noin 278 hehtaarin suuruista luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokasta Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta (KAO010088). Suurin osa suunnitellusta ottamisalueesta sijoittuu sen koillisreunalle, vähäinen osa jää mainitun kallioalueen rajauksen ulkopuolelle. Kallioalue on Suomen ympäristökeskuksen laatimassa selvityksessä Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla (Alueelliset ympäristöjulkaisut 350, Suomen ympäristökeskus, 2004) arvioitu asteikolla 1–7 arvokkaaksi kallioalueeksi arvoluokkaan 4. Mainitun selvityksen mukaan arvoluokkiin 1–4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Usminkallio-Paalijoen kalliot ovat kaakkois-luodesuuntaista ruhjetta reunustava lähes kolme kilometriä pitkä Paalijokiuomaa reunustava jyrkänteisten kallioselänteiden rotkomainen jakso. Kallioalue sijaitsee geologisesti laajan niin sanotun Hyvinkään gabron alueella. Julkaisussa on todettu muun ohella, että Usminkallio-Paalijoen kallioalueen massiivisin jyrkänne, 30–40 metriä korkea kallioseinämä, sijaitsee alueen eteläpäässä Usminkallion lounaissivulla ja näkyy korkeana seinämänä lounaispuolen pelloille. Muuten kallioselännejakso sulautuu osaksi korkeaa ja laajaa kalliometsien aluetta eikä hahmotu itsenäisenä muotona kaukomaisemassa.

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Vantaanjoki virtaa suunnittelualueen kaakkoispuolella ja on lähimmillään ottoaluetta, kun se alittaa moottoritien noin 500 metrin etäisyydellä. Paalijoki virtaa alueen länsipuolella alle 500 metrin etäisyydellä. Alueen eteläosassa kulkee ulkoilureitti, joka on osa maakunnallista Seitsemän veljeksen vaellusreittiä. Ympäristönsuojeluyhdistyksen valituksessaan mainitsema Riihimäen puolelle sijoittuva luonnonsuojelualue ei sisälly oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan.

Lähin asuinrakennus sijaitsee moottoritien itäpuolella noin 300 metrin etäisyydellä louhinta-alueesta. Alueen eteläpuolella lähimpään asuinrakennukseen on noin 700 metriä.

Ottamissuunnitelmaa koskeva selvitys

Suunniteltu kalliokiviaineksen ottomäärä on 900 000 mktr 10 vuoden aikana. Suunnitellun louhosalueen metsä on avohakattu noin 10 vuotta sitten, jolloin alueelle on jätetty joitakin siemenpuita. Pintamaapeite on pääosin ohut ja avokalliota esiintyy yleisesti. Nykytilassa alueen maanpinta vaihtelee tasovälillä +105...+135 siten, että alavimmillaan maasto on alueen pohjoisosassa ja ottoalueen reunoilla. Mäkialueen reunoilla, varsinkin ottoalueen länsiosassa maastonmuodot ovat paikoin hyvin jyrkät. Lähiympäristössä lännessä maanpinta vaihtelee pääosin tasovälillä +120...+130. Noin 500 metrin etäisyydellä ottoalueesta länteen maanpinta laskee jyrkästi tasoon noin +90 Paalijoen laaksossa. Paikalliset korkeuserot ovat huomattavia ja alueella on useita paikallisia mäkialueita. Suunniteltu louhintataso on +107...+113. Louhoksen lopullinen pohjataso tulisi olemaan 0...19 metriä ympäröivää maata alempana. Louhinta jaetaan kahteen vaiheeseen aloittaen koillisosasta/itäreunalta ja edeten etelään. Toisessa vaiheessa louhitaan alueen länsiosa edeten pohjoisesta etelään. Ottamisalueen reunoille on jätetty 30 metrin levyinen suoja-alue, jolta puustoa ei poisteta. Ottotoiminnan jälkeen alue palautuu metsätalouskäyttöön.

Liikenne ottamisalueelle on suunniteltu tapahtuvaksi olemassa olevaa, alueen itäreunan ja moottoritien suuntaisesti kulkevaa hiekkatietä, joka alittaa etelässä moottoritien ja Hämeenlinnantien (tie 130) ja yhtyy Pöölintiehen, jolta pääsee edelleen Hämeenlinnantielle ja siltä moottoritielle.

Hyvinkään ympäristölautakunta on päätöksellä 26.9.2013 § 77 myöntänyt hankkeelle ympäristöluvan kalliokiviaineksen louhintaan ja murskaukseen. Päätöksessä on muun muassa melua, pölyä, tärinää sekä maaperän, pohjaveden ja pintavesien suojelua koskevia lupamääräyksiä. Päätös ei ole lainvoimainen.

Alueen luontoarvoja koskeva selvitys

Ottamissuunnitelmaan on liitetty 12.5.2008 päivätty luontoselvitys (Ramboll), joka perustuu olemassa olevan tiedon lisäksi huhtikuussa 2008 tehtyyn maastokäyntiin. Luontoselvitystä on täydennetty maastokäynnillä 6.8.2013 ja raportilla 30.8.2013.

Vuoden 2008 luontoselvityksen mukaan suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa olevia uhanalaisten eliölajien esiintymiä. Suunnittelualue on hakattu aukoksi ja alueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Alueella ei ole tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista tai luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista. Alueella ei ole myöskään edellä mainituille eliölajeille soveltuvia elinympäristöjä.

Vuonna 2013 maastokäynnillä on arvioitu hankealueen soveltuvuutta eri lajeille. Raportissa 30.8.2013 todetaan, että maastokäynnin ajankohta ei ollut paras mahdollinen lintujen kartoittamiseen. Käynnin yhteydessä kuitenkin todettiin, että alueen yksipuolisen ja vielä taimikkovaiheessa olevan puuston vuoksi se ei ole soveliasta elinympäristöä millekään uhanalaiselle tai huomionarvoiselle lintulajille, lintudirektiivin liitteen I lajeille tai Suomen erityisvastuulajeille.

Hankealueen läheisyydessä on tehty havaintoja liito-oravista. Nykyinen aukoksi hakattu hankealue on todennäköisesti aikaisemmin ollut liito-oravan elinympäristöä, sillä hankealueen ulkopuolelle rajattujen neljän haavan tyveltä on tehty havaintoja liito-oravien papanoista. Hankealueen ulkopuolelle jätetyt neljä haapaa ovat liian suojattomia liito-oravan elinympäristöksi ja todennäköisesti liito-oravat käyttävät haapoja satunnaiseen ruokailuun varsinaisten reviirien ja ydinalueiden sijaitessa läheisessä suojaa tarjoavassa metsässä. Uudenmaan ympäristökeskus oli lausunnossaan 14.9.2009 todennut muun muassa, että yksittäiset haavat kaukana liito-oravalle sopivasta elinympäristöstä eivät muodosta luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan alueella ei ole liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.

Meluselvitys

Hakemusasiakirjoihin sisältyy 2.12.2011 päivätty meluselvitys (Ramboll), jossa on arvioitu ympäristön melutasot kahdessa louhintavaiheessa. Meluselvityksen yhteenvedon ja johtopäätösten mukaan murskauksesta ja louhinnasta aiheutuvat päiväajan melutasot ovat moottoritien vastakkaisella puolella sijaitsevien lähimpien vakituisten asuintalojen kohdalla 46–55 dB (LAeq 7-22). Valtatie 3:n tieliikenteestä aiheutuva päiväajan keskiäänitaso vastaavissa pisteissä on 60–63 dB. Louhinta ja murskaus vaikuttavat nykyisiin päiväajan melutasoihin ympäristön asuintalojen kohdalla noin 0,2...1,3 dB. Meluselvityksessä on arvioitu, että louhinnan melu ei ole impulssimaista lähiseudun asuintalojen tai loma-asunnon kohdalla.

Hankkeelle myönnetyn ympäristöluvan lupamääräyksen 8 mukaan kalliolouhinnan ja murskauslaitoksen toiminnoista, liikenne mukaan lukien, yhdessä ja erikseen, aiheutuva melu ei saa laskennallisesti ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä klo 7.00–22.00 keskiäänitasoa 55 dB (LAeq). Lupapäätös ei ole lainvoimainen.

Katselmuksella tehdyt havainnot

Katselmuksella havaittiin, että suunnitellun ottoalueen pohjoisosa on maisemaltaan tavanomaista lehtipuuvaltaista metsämaastoa, joka maastonmuodoiltaan nousee eteläosan suuntaan. Alueen lounaisosassa on jyrkkä kallionseinämä. Eteläosassa on korkeita kalliotasanteita ja niiden välillä vastaavasti notkoja. Alueella on pääosin männyntaimikkoa. Eteläosan korkeilta kalliotasanteilta avautuvat avarat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Tieltä käsin moottoritien läheisyydessä oleva alue ei juurikaan erotu maisemassa ohikulkijoille.

Oikeudellinen arviointi

Alueella tehdyn katselmuksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, että vaikka kyseinen kallioalue on sinänsä kaunis ja sieltä avautuu esteetön näkymä ympäristöön, se ei ole niin merkittävä, että kyseessä olisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavoin kaunis maisemakuva.

Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta on kuitenkin pidettävä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna erikoisena luonnonesiintymänä. Suunniteltu ottoalue on sijoitettu tämän kallioalueen reunaan ja se on kooltaan vähäinen osa koko kallioalueesta. Ottoalueen etelä- ja lounaisosan kallion jyrkkäreunaisten piirteiden ja korkeimpien kohtien louhiminen kuitenkin tuhoaisi kallionpiirteitä, jotka ovat kyseisellä paikalla keskeinen ja erottuvin osa kallioaluetta, ja jotka sijoittuvat kalliokokonaisuudessa merkittävän, ottoalueen etelä-lounaispuolella sijaitsevan Usminkallion suuntaan.

Ottoaluetta on erikoisen luonnonesiintymän säilymiseksi rajattava. Rajaaminen on tehtävä siten, ettei ottamista saa ulottaa ottamissuunnitelman liitteenä olevasta suunnitelmapiirustuksesta ilmenevän leikkauslinjan E-E eteläpuolelle. Myös linjan E-E läheisyydessä ottaminen on sopeutettava maastonmuotoihin siten, että louhinta-alue sulautuu luontevasti jäljelle jääviin kallioihin. Meluvalli ja suojavyöhyke on sijoitettava jäljelle jäävän alueen ympärille siten, että ne vastaavat niille valituksenalaisessa päätöksessä annettua tarkoitustaan.

Edellä selostetulla tavalla rajattuna hanke ei ulotu erikoisen luonnonesiintymän arvojen kannalta merkittäville alueille. Edellä mainitun leikkauslinjan E-E pohjoispuolella ottamislupa on maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin estämättä voitu myöntää.

Alueen koko ja sen soveltuvuudesta eri lajien elinympäristöksi saatu selvitys huomioon ottaen luontoselvityksiä on pidettävä riittävinä. Koska ottoalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole selvitysten mukaan liito-oravia lukuun ottamatta tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista tai luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista, ja ottaen huomioon, että ottoalueen ulkopuolella olevia haapoja ei ole pidetty luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettuna liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkana, hankkeen toteuttamiselle ei ole luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä. Kysymyksessä olevaa aluetta ei ole ilmoitettu lintudirektiivissä tarkoitetuksi erityiseksi suojelualueeksi (SPA). Valituksissa mainittujen, yksittäisten lintudirektiivissä tarkoitettujen lintulajien yksilöiden havaitseminen alueella ei tämän vuoksi ole esteenä hankkeen toteuttamiselle.

Maa-ainesten ottotoiminnasta aiheutuva melu, pöly ja tärinä ovat ympäristönsuojelulain tarkoittamia päästöjä, joita koskevat yksityiskohtaiset edellytykset ja tarvittavat lupamääräykset ratkaistaan hankkeen ympäristöluvassa. Hakemusasiakirjoissa esitetty meluselvitys on tähän nähden ollut maa-ainesluvan edellytysten arvioimiseksi riittävä. Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottami­nen järjestettävä niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa hait­taa. Näiden edellytysten arvioinnissa on oikeuskäytännössä viitattu ympäristöministeriön julkaisuun Ympäristöopas numero 85, Maa-ainesten ottaminen ja jälkihoito. Oppaan mukaan ottamisalueen ympärille tarvittava suoja-alue on asuttuun rakennukseen nähden kalliokiven ottamisalueilla vähintään 300–600 metriä. Tämä suoja-aluetta koskeva ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen perusteella on mahdollista arvioida suoja-alueen riittävyyttä kussakin yksittäisessä tapauksessa. Ottamisaluetta lähin asutus on jo altistunut melulle moottoritien vuoksi, eikä asukkaiden melualtistuksen lisäämistä voida lähtökohtaisesti pitää kohtuullisena. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että lähin asutus sijaitsee yleisesti hyväksyttävänä etäisyytenä pidetyn noin 300 metrin päässä alueesta sekä asutuksen ja muiden häiriintyvien kohteiden osalta myös hankkeen ympäristölupaan liittyvät lupamääräykset, alueen sijainti täyttää sille maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa asetetut edellytykset. Meluhaitan tarkempi arviointi jää hankkeen ympäristöluvassa päätettäväksi.

Ottotoiminnalla ei ennalta arvioiden ole vaikutusta pintavesiin tai kaivovesien muodostumiseen, joten hankkeesta ei tältä osin aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa eikä 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa asutukselle tai ympäristölle. Alueen koko huomioon ottaen siitä ei aiheudu mainittuja vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa myöskään ekologisten yhteyksien katkeamisen vuoksi. Hankkeelle ei myöskään ole yleiskaavasta johtuvaa estettä.

Liikenneturvallisuuden osalta hallinto-oikeus toteaa, että tienpitäjä vastaa yleisten teiden liikenneturvallisuudesta. Kuljetusreitti Hämeenlinnantielle ja edelleen moottoritielle on suhteellisen lyhyt. Tähän nähden liikennöinnistä ei ennalta arvioiden aiheudu sellaista vaaraa, jota maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitetaan.

Lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä todetut seikat ottoalueen eteläosan kallionpiirteistä osana erikoista luonnonesiintymäkokonaisuutta, hakemusta ei ole voitu hyväksyä sellaisenaan. Päätös on sen vuoksi ottoalueen eteläosan osalta kumottava edellä ratkaisuosasta ja tämän päätöksen liitekartasta ilmenevältä osalta. Hanke täyttää muilta osin maa-ainesluvan edellytykset ja hakemus on tullut näiltä osin hyväksyä.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Luonnonsuojeluasetus 23 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Tuula Pääkkönen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin maa-aineslupa on myönnetty. Mikäli louhintamurskaamo kuitenkin aloittaa toimintansa, valittajat ovat vaatineet myös muutoksia lupamääräyksiin. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Suunnitellun louhosmurskaamon sijoituspaikka on haittoihin nähden sopimaton. Lupahakemuksessa ei ole otettu huomioon lähialueella asuviin, sekä läheisellä ulkoilu- ja luonnonsuojelualueella oleskeleviin ihmisiin kohdistuvia vakavia terveysvaaroja, maa-aineslain 3 §:n vaatimuksia eikä valtioneuvoston päätöksen 993/1992 sallittujen meluarvojen ylityksiä.

Luvanhakijan melumallinnukset, lupahakemuksen melun määritysarvot ja annetut melua koskevat lausunnot ovat päätöksenteon kannalta monelta osin virheellisiä. Kun melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen on lisättävä 5 dB kokonaismeluvaikutuksen saamiseksi määriteltyä. Hakija ei ole hakemuspapereissaan ja vastineissaan noudattanut mainittua ohjetta, vaan on esittänyt epämääräisiä lausuntoja iskevän impulsiivisen melun katoamisesta. Iskumaisen impulsiivisen melun fysikaaliset melupiikkien vaikutukset eivät häviä, vaikka ovatkin yleismelun seassa. Mikäli louhinta aloitettaisiin, syntyisi siitä matalataajuinen, iskumainen, impulsiivinen melukomponentti, joka kuuluu kauas moottoritien kohinan läpi asuinkiinteistöille. Kokonaismeluvaikutus asuinkiinteistöille muodostuisi 60–65 dB tasolle, joka ylittäisi 55 dB ohjemeluarvon.

Luvanhakijan hakemuksessa väitetään valtakunnallisen Seitsemän veljeksen retkeilyreitin melutason ylittävän nykyisellään selvästi ulkoilualueille vahvistetun 45 dB:n tason. Väite on ylimalkainen, eikä pidä paikkaansa nykyisellään kuin vain reitin vähäisellä alkuosalla moottoritien alituksella ja liikuttaessa välittömästi moottoritien varressa. Moottoritien sillalta länteen Usminkallion jokikanjoniin kiemurtelevan Seitsemän veljeksen reitin osuuden pituus on noin kaksi kilometriä. Melutaso laskee nykyisellään nopeasti parin sadan metrin jälkeen alle 45 dB lukemiin noustaessa moottoritien varresta kallioalueen reunalle suunnitellun louhosmurskaamon alueelle.

Mikäli louhintamurskaus aloitettaisiin, laajenisi louhosmontun koneiden aiheuttama 100–120 dB:n melu laajalle länteen Vantaanniemen ylle sekä valtakunnalliselle ulkoilureitille ja nostaisi melutason reilusti yli ohjearvon 45 dB. Kun otetaan lisäksi huomioon iskevän, impulsiivisen melun vaikutus, ulkoilijoihin kohdistuva kokonaismelutaso ylittäisi reilusti ohjearvot 45–50 dB.

Lomakiinteistöjen sallittu ohjemelutaso on 45 dB. Etelän suunnassa sijaitsevilla kolmella vapaa-ajan asuinkiinteistöillä melutasot nykyisellään jäävät alle 45 dB. Vantaanniemen nykymeluarvot on valittajien toimesta mitattu 1.–2.11.2013. Valittajien melumittaustuloksia ei ole otettu huomioon lupakäsittelyissä.

Suunnitellun louhoksen välittömässä läheisyydessä noin 200 metrin päässä Riihimäen kunnan rajalla sijaitsee tällä hetkellä hiljainen SL- alue, jonka sallittu melun ohjearvo on 45 dB. Mikäli louhinta aloitettaisiin, mainittu melutaso ylittyisi. Tätä ei voi sivuuttaa luvanhakijan maininnoilla siitä, että SL-alue ei sijaitse Hyvinkään alueella tai että se ei kuulu oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan.

Luvanhakija ei ole pyynnöistä huolimatta esittänyt hakemusasiakirjoissaan valtakunnallisen ulkoilureitin paikkaa.

Vantaanniemen luontoarvot ovat lähivuosien aikana alkaneet uusiutua voimakkaasti. Vuosia sitten avohakattu metsä on uusiutunut ja tarjoaa ravintoa liito-oravalle, hirvelle ja valkohäntä- ja metsäkauriille. Myös ilves, huuhkaja, kehrääjä ja kangaskiuru esiintyvät alueella. Hakemuksessa esitetty luontoselvitys on puutteellinen.

Hanke pilaisi Vantaanniemen maisema-arvot.

Kahden suuren näköetäisyydellä olevan vanhan yleiskaatopaikan saastevesien tihkuminen pohjavesiin on jo päässyt alkamaan. Räjäytykset voivat lisätä kallion hiushalkeamia.

Lupamääräyksistä puuttuvat riittävän konkreettiset aloitus- ja jatkuvaluonteisia, puolueettomia seurantamittauksia ja tarkastuksia koskevat vaatimukset. Erityisesti melu, tärinä ja vedenlaatu vaativat perusmittaukset ennen ja jälkeen aloituksen. Maa-aineslupaan on lisättävä määräys välittömästi aloitettaessa tapahtuvasta, puolueettomasta, iskevän impulsiivisen melun mittauksesta, sekä sen jälkeen useampia kertoja vuodessa tapahtuvista toistuvista ja jatkuvista mittauksista normaalin ottoprosessin turvallisen toiminnan kontrolloimiseksi.

Lupapäätöksestä puuttuvat sanktiot murskaamon epäasiallisesta toiminnasta ja lähialueen ihmisten terveyden murentamisesta. Esimerkiksi toistuvista ja jatkuvista meluarvojen ylityksistä tai jätevesipäästöistä Vantaan merilohen kutupaikoille on seurattava sakkoja ja liiallisista ohjearvojen ylityksistä laitoksen sulkeminen. Ilman sanktioita epäasiallinen ja vaarallinen toiminta voisi jatkua vuosia ilman, että toimintaa korjattaisiin.

Lupa on myönnetty puutteellisin tiedoin, koska ympäristölautakunnan jäsenet eivät olleet käyneet alueella ennen hallinto-oikeuden katselmusta.

2. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin, kuin hakijalle on myönnetty maa-aineslupa. Vaatimuksensa tueksi yhdistys on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Luvan myöntämisen ehdot eivät täyty, koska hanke vaarantaa niitä arvoja, joiden suojelemiseksi Natura-alue on perustettu, hanke on voimassa olevien kaavojen vastainen, luontoselvitykset ovat selvästi puutteelliset, hanke pilaa valtakunnallisen ulkoilureitin ja tuottaa vaaraa asukkaille ja liikenteelle. Lupapäätöksen kumoaminen maa-aineslupapäätöksen liitekarttaan merkityn leikkauslinjan E-E eteläpuoliselta osalta supistaa hankkeen aluetta, mutta vain noin kolmanneksella. Maa-aineslupaa ei tule myöntää liitekartan E-E-linjan pohjoispuolisellekaan alueelle.

Lupaa ei voi myöntää Usminkallion korvaamattomien arvojen vuoksi. Toiminta aiheuttaa kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista sekä huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Lajiston osalta päätös perustuu riittämättömiin selvityksiin.

Kallioalue on geologisesti ja maisemallisesti arvokas nimenomaan yhtenäisenä kokonaisuutena. Voimassa olevien oikeusvaikutteisten kaavojen (Kytäjän osayleiskaava 1995 ja Uudenmaan 1. maakuntakaava) suunnittelumääräysten mukaan alueen säilyminen yhtenäisenä on turvattava välttämällä alueen pirstoutumista muulla maankäytöllä siten, että syntyy laaja-alaisia ja pysyviä liikkumisesteitä. Kalliokivenotto rikkoo näitä suunnittelumääräyksiä ja estää ulkoilukäytön ottoalueella pysyvästi.

Luonnon ydinalueina MLY-alueet, laajat yhtenäiset metsäalueet ovat ekologisesti tärkeitä. Eläinten tulee voida siirtyä ekologisten yhteyksien kautta metsäalueelta toiselle. Usmin-Vantaanniemen kautta kulkee maakunnallisesti tärkeä länsi-itäsuuntainen ekologinen yhteys ja tärkeä eläinten kulkureitti Usminkallion Vantaanniemestä itään Vantaanlaaksoa seuraten Kerminmäen-Hähäänmäen kautta edelleen Hausjärven metsäalueille Hämeeseen sekä myös Alhostenmäkeen.

Hankkeen luontoselvitykset ovat riittämättömiä ja puutteellisesti laadittuja. Luontoselvityksen maastokäynti oli tehty vain kerran yhtenä päivänä huhtikuussa 2008. Siksi siinä ei havaittu kaikkia alueen luonnonarvoille tärkeitä lajeja. Esimerkiksi lintulaskenta tulee suorittaa riittävän monta kertaa, koska hyönteissyöjien pääjoukko saapuu vasta toukokuussa ja osa vasta kesäkuun alussa. Hallinto-oikeuden katselmus tehtiin huhtikuussa, jolloin monet linnut eivät olleet vielä tulleet. Myöskään yhden päivän käynti elokuussa 2013 ei ole riittävä luontoarvojen arvioinnin kannalta.

Vaikka alue ei ole Natura 2000 -verkostossa lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena, linnut toimivat alueen luontoarvojen indikaattoreina ja osana luontoympäristöä. Hanke voi vaikuttaa esimerkiksi silmälläpidettävään huuhkajaan, koska Vantaanniemi on osa sen reviiriä. Osittain myös Vantaanniemen alueella Usmin kallioalueella pesii tai on tavattu useita lintudirektiivilajeja: helmipöllö, pyy, kehrääjä, palokärki, varpuspöllö, pikkulepinkäinen, harmaapäätikka, viirupöllö, teeri ja kangaskiuru. Lisäksi UHEX-harvinaisuusarviointien lajeja kallioalueella ovat käenpiika, pikkutikka, tiltaltti ja käki.

Alueella on tehty liito-oravahavaintoja. Liito-oravia, niille sopivia kolopuita ja ekologisia yhteyksiä ei kuitenkaan ole myöhemmin kunnolla selvitetty. Vantaanniemellä liikkuu myös ilves. Ilveksenkään lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.

Noin 150 metrin etäisyydellä ottamisalueesta on Riihimäen puolella Riihimäen yleiskaavaan merkitty luonnonsuojelualue. Maa-aineslupaa ei voi myöntää, koska ohjearvoja ylittävää melua ei pysty vaimentamaan lupamääräyksillä ohjearvojen mukaiseksi.

Koska toiminta-aika on klo 6–22, ihmiset voivat altistua jopa 16 tuntia päivittäin stressaavalle melulle, varsinkin loma-aikaan kesällä ulkona. Annettavilla ympäristömääräyksillä ei voi poistaa fysiologisia ja terveydellisiä haittoja.

Vantaanniemen poikki kulkee tärkeä patikointireitti Usmiin ja maakunnallinen "Seitsemän veljeksen" vaellusreitti. Sitä ei voi siirtää toiseen paikkaan Usminkallion alueella jyrkkien maastomuotojen vuoksi. Rekkaliikenne aiheuttaisi vaaraa samaa tieyhteyttä käyttäville ulkoilijoille. Alikulkua ei voi leventää. Moottoritieltä tai 130-tieltä ei ole mahdollista järjestää tieyhteyttä Vantaanniemen ottamisalueelle. Maa-aineslupaa ei voi myöntää kunnollisen ja turvallisen tieyhteyden puuttumisen vuoksi.

3. Lemminkäinen Infra Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja pysyttää Hyvinkään ympäristölautakunnan päätöksen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että asia palautetaan Hyvinkään ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi luvan myöntämistä varten. Palauttamisen yhteydessä hallinto-oikeuden tulee todeta luvanmyöntämisedellytysten olevan olemassa koko haetun ottoalueen osalta. Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ottoalue ei miltään osin sijoitu kallioalueen luonto- ja maisema-arvojen kannalta merkittäville osa-alueille. Maa-ainesten ottaminen haetulla alueella ja esitetyssä laajuudessa ei aiheuta erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.

Asiaa on käsitelty aiemman Hyvinkään ympäristölautakunnan kielteisen päätöksen 19.11.2009 § 107 valituksen yhteydessä sekä Helsingin hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hyvinkään ympäristölautakunnan myönteinen päätös 26.9.2013 § 76 nojaa korkeimman hallinto-oikeuden asiassa kertaalleen antamaan päätökseen.

Lemminkäinen on asian aiemman käsittelyn jälkeen muuttanut hakemustaan siten, että ottamisalueen reunoille on jätetty 30 metrin suoja-alue, jolta puustoa ei hakata. Alueen rajoja on tarkistettu siten, että kaakkoisreunalla olevat isot haavat säilyvät liito-oravalle sopivana elinympäristönä.

Hallinto-oikeuden aiempi päätös (19.4.2011) ja valituksenalaisen päätös (29.5.2015) ovat ristiriitaisia maisema- ja luontoarvojen arvioiden osalta. Kallioalueella ei ole päätösten välillä tehty uudempia tutkimuksia tai inventointeja, joihin muuttunut käsitys ottoalueen merkittävyydestä voisi perustua. Lemminkäisen suunnitelmissakaan ei ole tapahtunut sellaista muutosta, joka olisi muuttanut ottoalueen sijaintia tai ottamisen laajuutta. Hallinto-oikeus ei valituksenalaisessa päätöksessään perustele, miksi ottoalueen luonto- ja maisema-arvot kallioaluekokonaisuudessa on arvioitu muuttuneen siten, että päätöksessä rajattua ottoalueen etelä- ja lounaisosaa on pidettävä maa-aineslain mukaisena erikoisena luonnonesiintymänä toisin kuin neljä vuotta aiemmin tehdyssä päätöksessä. Sen sijaan hallinto-oikeus on todennut, että maa-aineslain mukaisesta kauniista maisemakuvasta ei ole kyse.

Kallioalueen suojeluarvot säilyisivät ottamisesta huolimatta siten, että alue säilyy kokonaisuutena, koska maa-ainesten ottamisesta ei aiheudu alueen pirstoutumista ja ottamisalue on pieni osa kalliokokonaisuudesta. Luvan mukaisesta ottamistoiminnasta aiheutuvat haitalliset seuraukset eivät muodosta luvanmyöntämisestettä. Ottotoiminnasta aiheutuvat vahingolliset muutokset luonnonolosuhteissa eivät ole laajalle ulottuvia, kun otetaan huomioon ottoalueen pinta-alan pienuus suhteessa Usminkallio-Paalijoen kalliot -kokonaisuuteen.

Valituksenalaisessa päätöksessä tehdystä rajauksesta seuraisi, että otettava kiviainesmäärä vähenisi 55 prosentilla. Ottoalueen pienentäminen 49 prosentilla ja saatavan kiviaineksen määrän pienentäminen 55 prosentilla vähentää merkittävästi itsessään hankkeen laajuutta ja siitä saatavaa hyötyä.

Alue on ottotoiminnan päätyttyä tarkoitus palauttaa metsätalouskäyttöön. Alueen tasaaminen mahdollistaa nykyistä sujuvamman metsänhoidollisten toimien tekemisen, mikä on maanomistajan kannalta yksi ottotoiminnan keskeisimmistä hyödyistä. Alueen länsireunalla on hakkuukypsää puustoa, jonka hakkaamisen jälkeen alueen uudelleenmetsitys on hankalaa notkelmaan kertyvien vesien takia. Ottamissuunnitelman mukaisesti alueen kallistus on etelä-lounaisosasta kohti koillista, jonne kerääntyvät pintavedet ohjautuvat koillisosaan rakennettavan selkeytysaltaan kautta ojaan. Tällä tuetaan alueen tulevaa käyttöä.

Hyvinkään ympäristölautakunnalle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

A asiakumppaneineen on Lemminkäinen Infra Oy:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa muun ohella vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry on Lemminkäinen Infra Oy:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa ensisijaisesti vaatinut, että yhtiön valitus hylätään, toissijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös pidetään voimassa.

F:lle ja G:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen Lemminkäinen Infra Oy:n valituksen johdosta.

Lemminkäinen Infra Oy on A:n ja tämän asiakumppaneiden sekä Hyvinkään luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitusten johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitukset hylätään. Kyseessä on maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa, jonka myöntämisedellytykset on määrätty lain 6 §:ssä. A:n ja tämän asiakumppaneiden valituksessa päätöksen kumoamista on perusteltu lähinnä ympäristöluvanvaraisten louhinnan ja murskauksen ympäristövaikutuksilla, jotka eivät ole maa-aineslupa-asian yhteydessä käsiteltäviä asioita.

Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen mukaan maa-ainesten ottaminen metsätalousvaltaisella alueella, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY), on mahdollista, mikäli maa-aineslain mukaiset ottamisedellytykset ovat olemassa. Ottoalueen pinta-ala on 8,6 hehtaaria ja kaavassa MLY-alueeksi on merkitty 4050 hehtaaria. Siten MLY-alueen koilliskulmaan sijoittuva ottoalue on tästä vain 0,2 %, eikä kyse ole alueen kokoon nähden vaikutuksiltaan laaja-alaisista liikkumisesteistä.

Lemminkäisen hankealue ei sijaitse Natura 2000 -alueella. Kytäjän-Usmin luontodirektiivin mukainen Natura 2000 -alue (2266 ha) sijaitsee yli kilometrin päässä ottoalueen rajasta.

Ulkoilureittiä tullaan siirtämään, kuten toiminnalle myönnetyssä ympäristölupapäätöksessä on määrätty. Reitistä tehdään sellainen, että se on turvallinen ja mahdollinen kulkea. Alikulkua käyttävät myös puunkuljetusautot, joten kiviaineskuljetuksetkin onnistuvat sitä kautta, toisin kuin valittaja väittää.

A asiakumppaneineen on vastaselityksessään muun ohella vaatinut, että myös hankkeelle myönnetty ympäristölupa kumotaan.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Lemminkäinen Infra Oy on antanut vastaselityksen.

Merkintä

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antanut päätöksen valituksista, jotka ovat koskeneet nyt kyseessä olevalle hankkeelle myönnettyä ympäristölupaa (diaarinumerot 1523/1/16 ja 1559/1/16).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaneidensa antamassa vastaselityksessä esitettyä vaatimusta hankkeen ympäristölupapäätöksen kumoamisesta. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään tutki A:n ja hänen asiakumppaneidensa esittämiä lupamääräyksiin sisällytettäviä melumittauksia tai sanktioita koskevia valitusperusteita eikä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys ry:n esittämää Natura-alueen luontoarvojen heikentymiseen liittyvää valitusperustetta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Korkein hallinto-oikeus ei voi tutkia ympäristölupapäätöksen lainmukaisuutta maa-aineslain mukaista lupapäätöstä koskevan valitusasian yhteydessä.

Maa-aineslain 20 §:n 1 momentti (sellaisena kuin se on ollut ennen 1.7.2016 voimaan tullutta lainmuutosta 424/2015) ja kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen valittajan tulee esittää valituksensa perusteet jo hallinto-oikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Valittajat eivät ole valittaneet hallinto-oikeudelle melun mittaamisen tai sanktioiden osalta puutteellisia lupamääräyksiä tai Natura-alueen luontoarvojen heikentymistä koskevilla perusteilla. Tämän vuoksi valitukset on jätettävä tutkimatta näiden valitusperusteiden osalta.

2. Alue, jolle hakemuksen mukainen kiviainesten ottamisalue sijoittuu, on Kytäjän osayleiskaavassa merkitty MU-alueeksi. Aluetta koskee seuraava kaavamääräys: "Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja. Alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä haja-asutusluonteiseen rakentamiseen. Alueelle saa sijoittaa ulkoilureittejä." Kaavaselostuksessa on lisäksi todettu MU-merkinnästä seuraavaa: "MU-alueet ovat maa- ja metsätalousalueita, joilla on myös merkittävää ulkoilukäyttöä. Ulkoilukäyttö keskitetään mm. ulkoilureittien avulla siten, että se ei haittaa (tai haittaa mahdollisimman vähän) maa- ja metsätalouden harjoittamista. MU-alueille saa sijoittaa haja-asutusta edullisille paikoille 10 000 m2:n ja syrjäisille paikoille 20 000 m2:n paikoille." Yleiskaavassa on osoitettu ohjeellinen ulkoilureitti, joka osittain kulkee maa-ainesten ottamisalueella.

Kytäjän osayleiskaavassa on osoitettu EO/MU-merkinnällä maa-ainesten ottamisalueet. Kaavaselostuksen mukaan "EO-alueet on osoitettu voimassa olevien maa-ainesten ottolupien mukaisesti. Uusia maa-ainesten ottoalueita ei ole osoitettu. Maa-aineslain mukainen maa-ainesten otto on kuitenkin mahdollista muilla alueilla, joilla ei ole sitä koskevaa toimenpidekieltoa."

Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen maa-ainesten ottaminen ei vaikeuta alueen käyttämistä yleiskaavassa osoitetun mukaisesti ulkoiluun, kun otetaan huomioon alueen sijainti moottoritien vieressä sekä se, että luvansaaja on velvoitettu siirtämään suunnitellun ottamisalueen läpi kulkeva ulkoilureitti riittävälle etäisyydelle ottamisalueesta.

Riihimäen oikeusvaikutuksettomaan yleiskaavaan on noin 150 metrin etäisyydelle ottamisalueesta merkitty SL-alue. Aluetta ei ole perustettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Kyseinen kaavamerkintä ei muodosta estettä maa-aineslain mukaisen luvan myöntämiselle. Ottamisesta ei muutoinkaan aiheudu maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua seurausta.

Maa-aineslain 11 §:n 4 momentin mukaan maa-ainesluvan määräykset eivät saa aiheuttaa luvan saajalle sellaista vahinkoa ja haittaa, jota on pidettävä hankkeen laajuuteen ja hänen saamaansa hyötyyn nähden kohtuuttomana. Hallinto-oikeuden tekemä ottamisalueen rajaus pienentää ottamisaluetta merkittävästi. Koska lupa ei kuitenkaan hallinto-oikeuden esittämin perustein ole myönnettävissä koko alueelle aiheuttamatta maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kiellettyä seurausta, hallinto-oikeus on voinut lain 11 §:n 4 momentissa säädetystä riippumatta rajata ottamisaluetta päätöksestä ilmenevällä tavalla.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Kari Tornikoski, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 17.5.2017