Muu päätös 2344/2017

Louhinnan ja murskauksen ympäristölupaa koskeva valitus (Kangasala)

Antopäivä: 17.5.2017
Taltionumero: 2344
Diaarinumero: 60/1/16

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja NCC Roads Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 9.12.2015 nro 15/0342/2

Asian aikaisempi käsittely

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on päätöksellään 14.5.2014 (29.4.2014 § 35) myöntänyt NCC Roads Oy:lle ympäristöluvan kivenlouhinnalle ja siirrettävälle kivenmurskaamolle Kangasalan kunnassa oleville kiinteistöille 211-441-3-25, 211-441-1-50, 211-441-1-48, 211-441-878-2 ja 211-463-1-61. Lupaan on liitetty siitä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–19.

Hakemuksen mukainen toiminta voidaan aloittaa lupapäätöksen mukaisesti muutoksenhausta huolimatta, koska täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta noudattaen lupapäätöstä on tarpeen määrätä toiminnanharjoittajan esittämä 20.000 euron vakuus asetettavaksi lupapäätöksen kumoamisen tai muuttamisen varalta.

Ympäristölupa on voimassa 10 vuotta.

Hallinto-oikeuden välipäätös

Vaasan hallinto-oikeus on 20.8.2014 välipäätöksellään numero 14/0451/3 kieltänyt rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpanon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksesta kumonnut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt NCC Roads Oy:n ympäristölupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita ja lain esityöt

Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) on tullut voimaan 1.9.2014. Tämän lain 229 §:n mukaan tällöin vireillä ollut asia käsitellään ja ratkaistaan kun uuden lain voimaantulo- ja siirtymäsäännöksistä ei muuta johdu, vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) säännösten mukaisesti.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate) ja että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin osalta hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi 84/1999 vp) on todettu muun muassa, että sijoituspaikan hyväksyttävyyteen vaikuttaisi mahdollinen toimintaan liittyvä onnettomuusriski.

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua, 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on muun muassa mainittu, että ympäristönsuojelulain 8 §:ssä oleva pohjaveden pilaamiskieltosäännös vastaisi entistä vesilain 1 luvun 22 §:ää. Pohjaveden pilaamiskiellon vastaiselta toiminnalta ei edellytettäisi konkreettisen pilaantumisen aiheutumista.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Saatu selvitys

Hakemus tarkoittaa kiviainesten louhintaa ja murskausta valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla kiinteistöillä. Alueella on otettu maa-ainesta 1980-luvulta lähtien. Kalliota otetaan vuosittain 30 000 k-m3. Kiviaineksesta valmistetaan kalliomurskeita. Arvioitu vuosituotanto on 30 000 k-m3. Vuosituotannon maksimimääräksi arvioidaan 50 000 k-m3. Hakemuksen mukaista toimintaa tullaan harjoittamaan korkeintaan 105 päivää vuodessa ajalla 1.9.–15.4.

Alueella käytetään liikkuvaa murskauslaitosta. Murskauslaitoksen tarvitsema virta tuotetaan murskaimen kiinteällä aggregaatilla. Aggregaatissa on kaksivaippainen polttoainesäiliö, jonka tilavuus on noin 1 000 litraa. Murskaimen tankkaus suoritetaan murskausjakson aikana murskauspaikalla noin kerran päivässä säiliöautosta, joka on varustettu ylivuodonestolla sekä tarvittavilla suojavarusteilla. Muut työkoneet tankataan ottamisalueen ulkopuolella sijaitsevan varikkoalueen katetussa hallissa. Alue on asfaltoitu ja varustettu hiekanerotuskaivolla, josta nesteet johdetaan öljynerotuskaivon kautta umpisäiliöön. Hallissa on tankkausta varten 10 m3:n suuruinen kaksoisvaippasäiliö. Alueella pyritään kuitenkin säilyttämään vain 2–3 m3:n suuruista säiliötä. Hallissa säilytetään myös hydrauli- ja voiteluöljytynnyreitä. Ainoastaan murskaimen kiinteä polttoainesäiliö sijaitsee varikkoalueen ulkopuolella.

Hankealue sijaitsee 27.4.1983 vahvistetussa Vehoniemen harjualueen osayleiskaavassa EO-alueella, jolla maa-ainesten otto on luvanvaraista. Ottamisalueen lähellä sen länsipuolella on Natura 2000 -alueen raja. Hankealue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä Vehoniemenharjun I luokan pohjavesialueella. Kyse on pohjaveden muodostumisalueesta. Raikun vedenottamo sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä hankealueesta luoteeseen. Vedenottamolla on vesilain mukainen lupa ottaa pohjavettä 4 500 m3/d. Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 2008 ja vuonna 2011 on pohjavettä otettu 2 500 m3/d. Lisäksi Tavase Oy:llä on vireillä lähialuetta koskeva tekopohjavesilaitoshanke. NCC Roads Oy:n ympäristölupahakemuksen ja 21.11.2013 päivätyn lisäselvityksen mukaan pohjavesi virtaa hankealueelta luoteeseen kohti vedenottamoa. Lisäksi mainitun lisäselvityksen mukaan alueen maaperä vaihtelee sorasta hiekkaan ja silttisiä välikerrostumia esiintyy paikoin.

Oikeudellinen arviointi

Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ratkaistaan tapauskohtaisen lupaharkinnan perusteella. Toiminnan sijoituspaikkaa tarkasteltaessa on toiminnan luonteen ja pilaantumisen todennäköisyyden lisäksi otettava huomioon myös onnettomuusriski.

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus on aina ympäristöluvan myöntämisen ehdoton este. Pohjaveden pilaamiskielto koskee kaikkea maaperässä olevaa, ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentissa suojattua pohjavettä. Näin ollen pohjavesialueen pilaantumisvaara on otettava huomioon harkittaessa ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä kysymyksessä olevalla alueella. Pohjaveden pilaamiskielto sisältää vaaran aiheuttamisen kiellon eikä toiminnan tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista.

Ympäristönsuojelulaki ei ehdottomasti kiellä polttonesteitä käyttävän laitoksen sijoittamista pohjavesialueelle. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin 27.6.2013 antamassaan ratkaisussa KHO 2013:116 katsonut, että ympäristöluvassa voitiin edellyttää, että murskaukseen käytetään sähköverkosta energian saavaa laitteistoa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella polttoöljykäyttöisen laitteiston sijoittaminen pohjavesialueelle on ratkaistava tapauskohtaisesti.

Hallinto-oikeus toteaa, että hanke sijoittuu I luokan pohjaveden muodostumisalueelle lähelle vedenottamoa alueella, jonka maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja johtavaa hiekkaa sekä soraa. Pohjaveden virtaussuunta hankealueelta on kohti vedenottamoa. Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että vuosittaisesta toiminta-ajasta, murskattavan kiviaineksen määrästä, luvan voimassaoloajasta, pohjavesialueesta, vedenottamon läheisyydestä, maaperän vedenjohtavuudesta sekä pohjaveden virtaussuunnasta esitetty selvitys huomioon ottaen ympäristönsuojeluoikeudellinen varovaisuusperiaate edellyttää, että hankealueella ei käytetä öljykäyttöistä laitteistoa. Suunniteltuun toimintaan liittyy merkittävä laiterikkojen ja niistä aiheutuvien nestevuotojen riski. Luvan hakija on ilmoittanut, että energian ottaminen sähköverkosta aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia ja että pohjavesialueen ulkopuolelle sijoitettavan aggregaatin käyttäminen ei ole mahdollista.

Näissä oloissa ympäristöluvan myöntämisen edellytykset hakemuksen mukaiselle toiminnalle eivät täyty. Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on siten kumottava ja yhtiön ympäristölupahakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Juha Väisänen ja Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

NCC Roads Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan. Yhtiö on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

NCC:n Kangasalan Saaren suunnitelma-alue sijaitsee lainvoimaisen Vehoniemen harjualueen osayleiskaavan EO -alueella, jolla maa-ainesotto on rakennuslain 124 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla luvanvaraista. Maa-ainesoton tulee tapahtua noudattaen kaivupaikkakohtaista aa-ainesotto- ja siistimissuunnitelmaa joka hyväksytään luvan yhteydessä. NCC:n hakema ympäristölupa on kaavanmukaista toimintaa.

Suunnitelma-alue sijoittuu Vehoniemenharjun l-luokan pohjavesialueelle. Vehoniemenharjun alueella on harjoitettu jo vuosikymmenten ajan maa-ainesten ottoa useilla eri kiinteistöillä. Vehoniemenharjun alueella on useampi toimija sekä erilaista toimintoa, joista yksi on Raikun vedenottamo.

Pilaamiskiellot ovat voimassa myönnetystä ympäristöluvasta huolimatta. NCC:llä on käytössä ISO 14001 ympäristösertifikaatin, joka osoittaa yhtiön järjestelmällisyyden eli huolellisuusperiaatteen noudattamisen.

NCC on esittänyt hakemuksessaan ennaltaehkäiseviä ja haittojen riskin minimoivia toimia, joiden avulla haitallisten päästöjen pääsyn mahdollisuus maaperän ja pohjaveteen estetään. Murskaustoiminta on BAT:n mukaista, suunnitelma-alueelle on rakennettu öljynerotuskaivollinen suojattu katos koneiden säilytykselle, alueella toimijalla on 2-vaipalliset säiliöt ja ylitäytönetsimet sekä torjuntavälineistö alueella.

Sateesta aiheutuva hulevesi virtaa suunnitelma-alueella maanpinnalla ja murskauslaitoksen sijoitusalueen sadanta ei ole merkittävä hulevesien määrän kannalta. Kesä-aikana tulevien rankkasateiden aikana, jolloin murskaaminen on kiellettyä, voi muodostua pintavesialtaita tai vesilätäköitä. Pintavedet eivät kuitenkaan virtaa alueella oleellisesti sorapohjan vuoksi. Ottamisalueella pintavesi imeytyy murskekerrokseen, joka on kalliopinnan päällä, jotta alueella voidaan liikkua työkonein. Tällä alueella ei ole Vaasan hallinto-oikeuden tarkoittamaa "hyvin vettä läpäisevää ja johtavaa hiekkaa ja soraa". Kalliopinnallisella alueella mahdollinen sadevesi imeytyy tiiviiseen murskepohjaan. Murskauslaitos sijaitsee tällä kalliopinnallisen murskekerroksen sekä murskauspedin päällä. Murskauspeti sisältää suojausrakenteena öljytiiviin muovikalvon, jolla varmistetaan, ettei mahdollisten 2-vaipallisen polttoainesäiliön öljyvuotojen myötä aiheudu maaperän pilaantumista.

Pirkanmaan ELY-keskus on Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä tuonut esille, että luvanhakijan esittämien suojausten päälle voisi päästä pintavettä, jota ei saisi johtaa maaperään. Murskauslaitos sijoitetaan kuitenkin jopa yleisesti 0,5–1 metriä muuta pohjantasoa korkeammalle murskauspedille suojauksen rakennekerroksien vuoksi, jolloin ELY-keskuksen esittämän pintaveden ei ole mahdollista päästä suojauskerroksen päälle virtaamalla. Polttoainesäiliö sijaitsee siten säältä suojassa murskauslaitoksen rakenteessa murskauspedin päällä. Suojausrakenteen tehtävä on varautua mahdolliseen öljyvuotoon viimeisenä torjuntakeinona. Toiminnan aikana, jolloin murskauslaitos sijaitsee murskauspaikalla, laitos on valvotussa tilassa. Laitokselle pidetään aloitustarkastus, viikkotarkastukset, huoltotarkastukset sekä vuoron vaihdon luovutus.

Murskauslaitosta ei ole mahdollista sijoittaa suunnitelma-alueella muualle ilman merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tai siirtymistä Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle.

ELY-keskus on valituksessaan esittänyt, että toiminnanharjoittajan tulisi käyttää ELY-keskuksen määrittelemiä ratkaisukokonaisuuksia. Eri ratkaisujen välillä ei ole keskeisiä ympäristöriskien eroja ympäristövahinkoriskien osalta, mikä on todettu Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Ympäristöasioiden hallinta kiviainestuotannossa". Suojausrakentein polttoainekäyttöinen murskauslaitos ei vaikutuksiltaan tai riskeiltään eroa oleellisesti verkkovirralla toimivasta murskauslaitoksesta. Yksityiskohtainen vaatimus ilman perusteellista perustelua on toiminnanharjoittajalle kohtuuton.

ELY-keskuksen mukaan asiassa ei ole riittävästi huomioitu hulevesien aiheuttamia riskejä. Murskauslaitoksen rakenne, murskauspedin rakenne, 2-vaipallisen öljysäiliön ominaisuudet, säännölliset tarkastukset ja huollettu kalusto ehkäisevät öljyvahinkojen riskin.

Kiviainestuotannon pohjavesivaikutuksia on tarkasteltu toteutuneista kalliokiviaineksen ottokohteista saatujen seurantatulosten perusteella Edellä mainitun selvityksen mukaan merkittäviä laadullisia vaikutuksia ei tarkastelluilla kallioalueilla ole havaittu.

Nyt kyseessä olevalla suunnitelma-alueella ei ole tarkoitus tuottaa asfalttimassaa tai päällystemassaa, joka muodostaisi ympäristön pilaantumisriskiä. Tämä on keskeinen ero verrattuna tapaukseen KHO 2013:116, jossa oli kyse myös päällystemassan valmistuksesta. Mainitun ratkaisun yleistäminen kaikkiin polttoainekäyttöisiin kiviainestuotantoalueisiin vain energialähteen valinnan vuoksi ei ole perusteltua. Polttoainesäiliöitä voidaan varustaa, käyttää sekä suojata siten ettei niistä aiheudu mitään vaaraa tai edes riskiä ympäristölle.

Hallinto-oikeus ei ole perustellut väitettään siitä, että suunniteltuun toimintaan liittyy merkittäviä laiterikon ja niistä aiheutuvien nestevuotojen riski. Hallinto-oikeus ei ole esittänyt, kuinka paljon laiterikkoja todellakin tapahtuu ja kuinka suuresta osasta laiterikoista aiheutuu haitallisia vuotoja. Laiterikkojen varalta rakennetaan murskaimeen ja sen ympärille suojausrakenteet.

Hallinto-oikeuden esittämät perustelut toiminta-ajoista, kiviaineksen määrästä, luvan voimassaoloajasta, pohjavesialueesta, vedenottamosta, maaperän koostumuksesta ja pohjaveden virtaussuunnasta eivät ole perusteita sivuuttaa käytettäviä varotoimenpiteitä tai huolellisuusperiaatteita.

Mikäli kirjallisesti esitetyt perusteet eivät riitä, alueella on järjestettävä katselmus, jolloin havaitaan paikan soveltuvuus maa-aines- ja ympäristöluvan mukaiseen toimintaan sekä vaikutuksettomuuteen.

Pohjaveden pilaantumisen todellinen riski on valtatien 12 sijainti samalla pohjavesialueella lähes 2,5 kilometrin osuudelta. Valtatiellä voidaan kuljettaa merkittävästi suurempia määriä vaarallisia aineita ja merkittävästi myös pohjaveden pilaantumista aiheuttavia aineita sen lisäksi, että valtatietä suolataan talvikunnossapidon aikana.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa aiemmin lausumaansa viitaten esittänyt, että lautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Pirkanmaan ELY-keskus on valituksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunnon johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että valitus hylätään, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston 29.3.2007 vahvistamassa Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa ottamisalueella on seuraavia merkintöjä:

tk 1: Merkinnällä osoitetaan Tampereen kaupunkiseudun ja Valkeakosken seudun vedenhankintaan soveltuva tärkeä pohjaveden muodostumisalue. Merkintään liittyvässä kehittämissuosituksessa todetaan: "Alueen maankäytönsuunnittelussa tulee turvata vedenhankinnalle tärkeiden alueiden säilyminen ja alueelle tai sen lähiympäristöön ei saa sijoittaa sellaista uutta maankäyttöä, joka vaarantaa pohjaveden muodostumi-sen...".

pv019: Vehoniemenharjun vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Suunnitellulla ottamisalueella on voimassa vuonna 1983 vahvistettu Vehoniemen harjualueen osayleiskaava.

Ottamisalue sijoittuu osayleiskaavan EO-alueelle. Kaavaselostuksessa annetaan käyttö- ja suunnitteluohjeet soranottajille muun muassa seuraavasti: "Kaivutoiminta ei saa haitata harjualueen maisemallista yhtenäisyyttä eikä sen käyttöä ulkoilu- virkistystarkoituksiin eikä aiheuttaa haittaa pohjavedelle."

Suojatulla murskausalueella muodostuu sadannasta ja sulamisesta vesiä, jotka jäävät murskausalueen vettä pidättävien suojausten päälle ja voivat joutua ylivuotona suojaamattomaan maaperään. NCC Roads Oy on valituksessa esitetty murskauslaitoksen rakenne ei vaikuta asiaan.

Vehoniemenharjun pohjavesialue on vesienhoidon suunnittelun yhteydessä määritelty riskialueeksi. Merkittävimmäksi riskitekijäksi on arvioitu maa-ainesten otto. Kalliokiviaineksen tuotanto lisää pohjaveden pilaantumisriskiä huomattavasti, sillä toimintaan liittyy oleellisena öljyjen ja räjähdysaineiden käyttö. Lisäksi alueen pinta- ja hulevedet imeytetään pohjavesialueelle. Kaikissa toimijan pohjaveden tarkkailuputkissa (3 kpl) nitraattipitoisuus on ylittänyt pohjaveden riskialueeksi nimeämisen arviointiperusteena käytettävän pitoisuuden (yli 15 mg/l nitraattia).

Alueella on käytössä kolme pohjaveden tarkkailuputkea. Tarkkailuputkessa P342 pitoisuus on korkea ja ylittää myös talousveden laatuvaatimuksen tason (11 mg/l NO3-N). Etäisyys Kangasalan kunnan Raikun vedenottamosta on noin 300 metriä. Tarkkailuputkessa P341 pitoisuus on ylittänyt vuonna 2013 talousveden laatuvaatimuksen tason ja etäisyys vedenottamosta on noin 200 metriä. Vedenottamolla nitraattipitoisuuden ei ole todettu kohonneen. Toiminnanharjoittajan teettämässä selvityksessä (Vahanen Environment Oy 2015) on pidetty räjähtämätöntä räjähdysainetta todennäköisimpänä syynä nitraattipitoisuuden nousuun kiviainesalueen lähialueella. Muiden aiheuttajien on todettu olevan teoreettisia.

NCC Roads Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin ELY-keskus antaa ymmärtää, pohjaveden riskialueeksi nimeäminen ei perustu jonkin haitta-aineen viitearvon ylittymiseen, vaan vesienhoidon suunnittelun yhteydessä pohjavesialue luokitellaan riskialueeksi muun ohella ihmistoiminnan aiheuttaman riskin perusteella. Riskialueet luokitellaan lisätarkastelujen perusteella edelleen hyvä- ja huonotilaisiin pohjavesialueisiin. Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 Vehoniemenharjun pohjavesialue on luokiteltu määrälliseltä ja kemialliselta tilaltaan hyväksi hieman kohonneista nitraattipitoisuuksista huolimatta.

ELY-keskus on viitannut arvoon 15 mg/l nitraattia ilmoittamatta, mitä viitearvoa tarkoitetaan. Pohjaveden ympäristölaatunormi nitraatille on 50 mg/l ja talousveden laatuvaatimukset nitraatille (NO3-) 50 mg/l ja nitraattitypelle (NO3-N) 11,0 mg/l.

Toiminnanharjoittaja on tehnyt pohjaveden seurantaa kolmesta pohjaveden tarkkailuputkesta, joissa kahdessa on todettu talousveden laatuvaatimuksen ylittävä pitoisuus nitraattityppeä. Putkessa P342 on todettu vuosina 2013–2015 talousveden laatuvaatimukset ylittäviä pitoisuuksia 12–20 mg/l. Putki P342 sijaitsee yli 300 metrin päässä Raikun vedenottamosta. Lähempänä vedenottamoa sijaitsevassa putkessa P341 todettiin elokuussa 2013 nitraattityppeä pitoisuus 15 mg/l. Tämän jälkeen otetuissa näytteissä pitoisuudet ovat olleet pienempiä ja alle talousveden laatuvaatimuksen.

Mikäli Vaasan hallinto-oikeuden päätös hylätään valittajan esityksen mukaisesti, ja alkuperäinen ympäristölupa astuu voimaan, yhtiö sitoutuu annettujen lupamääräysten lisäksi seuraaviin toimiin Pirkanmaan ELY-keskuksen esille tuomien asioiden johdosta:

Kiviaineksen murskauksessa käytetään vain sähkökäyttöistä murskauslaitosta. Murskauslaitoksen tarvitsema sähkö tuotetaan erillisellä aggregaatilla. Polttoainetta ei varastoida murskauslaitoksessa, joten pohjaveden pilaantuminen polttoainevuodon seurauksena ei ole mahdollista. Laitteistossa olevan hydrauliikkaöljyn määrä on myös huomattavasti pienempi öljykäyttöiseen murskauslaitokseen verrattuna. Sähkökäyttöistä murskauslaitosta käytettäessä erillistä murskauspedin suojausta öljytiiviillä muovikalvolla ei tarvita. Sähkökäyttöinen murskauslaitos ei aiheuta ympäristölle riskejä tai haittoja.

Sähkövirran tuottamiseen käytettävä aggregaatti säilytetään erillisessä kontissa, joka on pohjastaan öljy- ja vesitiivis. Aggregaatti tankataan säiliöautosta ja tankkaus suoritetaan kontissa. Kontti voidaan säilyttää ja tankata kohteella, koska mahdollisen öljyvuodon sattuessa öljy kerääntyy tiiviin kontin pohjalle, eikä riskiä polttoaineen kulkeutumiselle maaperään tai pohjaveteen aiheudu. Kontissa aggregaatti on suojassa sateelta, jolloin sadevedet ja sulamisvedet eivät lisää öljyn kulkeutumisriskiä.

Louhinnassa käytetään vain emulsioräjähdysaineita. Jauhemaiset ANFO-tyyppiset räjähdysaineet, joita olemassa olevien tietojen mukaan on käytetty kohteella aikaisemmin, ovat erittäin vesiliukoisia, ja mikäli räjähdysainetta pääsee maastoon esimerkiksi huolimattoman käsittelyn tai epätäydellisen räjähtämisen seurauksena, sen sisältämä typpi liukenee helposti veteen kosteissa olosuhteissa ja päätyy pohja- tai pintaveteen. Emulsioräjähdysaineet ovat erittäin huonosti veteen liukenevia, ja niiden sisältämä typen määrä on myös pienempi ANFO-räjähteisiin verrattuna. Ruotsalaisen räjähdevalmistajan teettämissä kokeissa ANFO-räjähdeaineesta nitraattia liukeni veteen 1 minuutin aikana 190 mg/l, kun taas emulsioräjähdeaineesta nitraattia oli 4 vuorokauden liuotuksen aikana liuennut vain 0,6 mg/l. ANFO-tyyppisiä räjähdysaineita ei käytetä enää kohteella, vaan jatkossa räjäytystyöt tehdään aina emulsioräjähdysaineilla. Emulsioräjähdeaineiden käsittely on turvallisempaa kuin ANFO-räjähdeaineiden, ja niitä käytettäessä räjähdeainetta menee vähemmän hukkaan, joten tarvittavan räjähdeaineen määräkin on vähäisempi.

Panostus- ja räjäytystöissä noudatetaan erityistä huolellisuutta. Syvissä (yli 15 m) louhintarei’issä käytetään sekä pohja- että pintanallitusta (syvä- ja pintasytytys). Räjähteiden käsittelyllä ja panostustyön suorituksella on suuri merkitys siihen, kuinka paljon räjähdeainejäämiä päätyy ympäristöön. Ylimääräisten räjähdeainejäämien kulkeutuminen pohjaveteen voidaan estää huolellisella käsittelyllä. Pintanallituksen käyttö syvässä louhintareiässä mahdollistaa räjähdysaineen mahdollisimman täydellisen räjähtämisen, jolloin räjähtämätöntä räjähdysainetta ei jää kallioon ja louheeseen.

Kivilouhetta varastoidaan kasoilla vain hankealueen kaakkoisosassa vähintään 500 metrin päässä Raikun vedenottamosta.

Edellä mainittujen toimien johdosta pohjaveden pilaantumisriski voidaan pienentää merkityksettömän pieneksi. Huolellisesti suunniteltuna ja toteutettuna hanke ei ole pohjaveden pilaamiskiellon vastainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. NCC Roads Oy:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Valitusviranomainen voi asian selvittämiseksi toimittaa katselmuksen. Katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee sisältää lupaharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnan tuotannosta, prosesseista, laitteistoista, rakenteista ja niiden sijainnista. Saman pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan ympäristölupahakemuksen tulee sisältää, ottaen huomioon toiminnan luonne ja sen vaikutukset, lupaharkinnan kannalta tarpeelliset seikat, muun ohella tiedot käytettävistä polttoaineista ja niiden varastoinnista, säilytyksestä ja kulutuksesta.

Edellä mainitut lain ja asetuksen kohdat huomioon ottaen sillä seikalla, että luvan hakija on korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittamassaan vastaselityksessä esittänyt lisätoimenpiteitä pohjaveden pilaantumisriskin pienentämiseksi, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko hallinto-oikeus voinut kumota rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen ja hylätä lupahakemuksen. Hakijan olisi tullut esittää riittävä selvitys toiminnan järjestämisestä ja pohjaveden suojaamistoimenpiteistä jo lupaa hakiessaan. Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena arvioi, olisivatko hakijan täällä esittämät pohjaveden suojaamistoimenpiteet riittäviä luvan myöntämiseksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Janne Aer, Kari Tornikoski, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 17.5.2017