Muu päätös 2392/2017

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Ylöjärvi)

Antopäivä: 19.5.2017
Taltionumero: 2392
Diaarinumero: 2250/1/16

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, E ja F

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 2.6.2016 nro 16/0247/2

Asian aikaisempi käsittely

Ylöjärven ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on 2.4.2015 antamallaan päätöksellä (24.3.2015 § 50) myöntänyt G:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan soran ottamiseen Ylöjärven kaupungissa sijaitsevalta tilalta Kaura-aho RN:o 9:89. Lupa on voimassa 30.4.2025 asti.

Sallittu ottamisalue on rajattu päätöksen liitteenä olevaan karttaan. Lupa on myönnetty muun muassa seuraavin lupaehdoin ja määräyksin ja muutoin ottamissuunnitelman 19.9.2014 mukaisesti:

1. Maa-ainesten ottoa ja siihen liittyvää maa-ainesten kuljetusta saa suorittaa maanantaista perjantaihin klo 7.00–21.00 välisenä aikana. Kesäaikana 1.5.–30.9 toiminta on sallittu maanantaista perjantaihin klo 8.00–18.00. Heinäkuussa ottotoimintaa ja maa-ainesten kuljettamista ei sallita lainkaan. Maa-ainesten ottoon liittyvä mahdollinen kiviaineksen murskaus edellyttää erillistä meluilmoitusta tai yli 50 työpäivän murskaus erillistä ympäristölupaa.

Kapealla pohjoisosalla sallitaan vain pohjoispään vanhan ottoalueen muotoilu pyöreäksi ja luiskakaltevuudeksi 1:2 tai loivempi. Vanhalla soranottoalueella alueen keskivaiheella sallitaan sinne jätettyjen maa-aineskasojen poistaminen ja tasoittaminen syvimmillään tasoon +160,80. Eteläisellä harjuosalla maa-aineksia voidaan ottaa vain alueen pohjoisrajalla oheismateriaalin liitteen mukaisesti. Siten luoteiskulmalla sallitaan vain vanhan ottoalueen maisemointi kaltevuuteen 1:2 tai loivemmaksi.

Alueen koilliskulmassa sallitaan otto oheismateriaalissa esitetyn rajauksen mukaisesti. Otto tulee pyöristää harjuun soveltuvaksi ja luiskakaltevuudeksi sallitaan 1:2 tai loivempi.

4. Alin sallittu ottotaso on +161,50 uudella ottoalueella ja +160,80 vanhalla alueella.

5. Hakijan tulee estää ottotoiminnasta ja siihen liittyvästä liikenteestä aiheutuvat pölyhaitat asutukselle tarvittaessa kastelemalla liikennealueet. Toimintojen melutaso ei saa ylittää loma-asumiseen käytettävillä alueilla melun keskiäänitason (LAeq) päiväohjearvoa 45 dB.

8. Öljy- ja polttoaineita ei saa varastoida kaivualueelle. Kaivutoimintaan välttämättömästi liittyvät poltto- ja voiteluaineet tulee varastoida tukitoiminta-alueella siten, että niistä ei aiheudu maaperän pilaantumisvaaraa. Varasto- ja tankkauspaikka tulee olla tiiviiksi pinnoitettu. Polttoainesäiliöiden tulee olla kaksoisvaippasäiliöitä tai vastaavasti suojattu ja ne on varustettava ylitäytönestimellä, laponestolla ja lukittavalla täyttöpistoolilla. Kuorma-autoja ja työkoneita ei saa säilyttää, huoltaa eikä tankata kaivualueella. Kaivualuetta ei saa käyttää myöskään muiden pohjaveden ja pintavedelle vaarallisten aineiden varastopaikkana.

9. Reunaluiskat tulee oton jälkeen loiventaa vähintään kaltevuuteen 1:2 ja pyöristettävä ympäristön maastoon sopivaksi. Pintamaakerros tulee levittää alueelle välittömästi oton päätyttyä.

11. Pohjaveden pinnan tasoa tulee tarkkailla keväällä huhti-toukokuussa ja syksyisin syys-lokakuussa ja tulokset tulee toimittaa valvontaviranomaiselle vuosiyhteenvedon tai vuositarkastuksen yhteydessä. Velvoitetarkkailua voidaan muuttaa tulosten perusteella.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja tämän asiakumppaneiden ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen ja vaatimuksen katselmuksen suorittamisesta. Hallinto-oikeus on myös hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Katselmus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan valitusviranomainen voi asian selvittämiseksi toimittaa paikan taikka muun kohteen katselmuksen.

Katselmusta on pyydetty harjualueen kauneusarvojen selvittämiseksi. Asiakirja-aineistoon sisältyvistä viranomaisselvityksistä ja valokuvista ilmenee harjualueen arvot ja harjun sijoittuminen maisemaan. Katselmuksen toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

Maa-aineslupaan sovellettavat keskeiset säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Pykälän 3 momentin mukaan maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Kuvaus ottamisalueesta ja hankkeesta

Asiassa on kysymys soran ottamisesta Ylöjärven kaupungissa sijaitsevalta tilalta Kaura-aho RN:o 9:89, joka sijaitsee Matinharju-nimisen harjun alueella. Lupahakemuksessa ottamisalueen pinta-alaksi on ilmoitettu noin 2,8 hehtaaria ja otettavien maa-ainesten määräksi noin 183 000 m. Lupahakemukseen liitetyn karttaselvityksen perusteella ottamisalue rajautuu etelässä Ainesjärveen ja pohjoisessa harjualueen läpi kulkevaan Matinharjuntieltä erkanevaan yksityistiehen. Lupapäätöksellä ottamisaluetta on rajattu muun muassa siten, että pääasialliseksi ottamisalueeksi on osoitettu harjualueen keskiosa ja että ottamisalueen etäisyys Ainesjärven on vähintään 100 metriä.

Alueella on voimassa vuonna 2003 hyväksytty Kurun oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava. Ottamisalue sijoittuu maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Kaavamerkinnän mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n mukaan määrätään, että alueella on 200 metrin syvyisellä rantavyöhykkeellä rakentaminen kielletty lukuun ottamatta maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyviä talousrakennuksia.

Ympäristölupa

Tässä asiassa on kysymys maa-aineslain mukaisesta luvasta. Valituksenalaisella päätöksellä ei ole ratkaistu, tarvitaanko hankkeelle vielä ympäristölupa, eikä ympäristölupa ole edellytys maa-ainesluvan myöntämiselle. Hallinto-oikeus ei maa-aineslupa-asian ratkaisemisen yhteydessä ota kantaa siihen, edellyttääkö hanke ympäristöluvan hakemista ja saamista.

Kaava

Kun otetaan huomioon ottamisalueen pinta-ala ja ottamiselle asetettu määräaika, maa-ainesten ottaminen ei laissa tarkoitetulla tavalla vaikeuta alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen. Se, ettei aluetta ole yleiskaavassa nimenomaisesti osoitettu maa-ainesten ottoalueeksi, ei ole este luvan myöntämiselle.

Rantavyöhyke

Rantavyöhykkeen leveyttä ei ole määritelty laissa. Myöskään kaavamääräyksellä ei voida määrittää koko kaava-aluetta koskevaa yleistä rantavyöhykkeen leveyttä.

Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) mukaan ranta-alueen luonto ja maisema voivat edellyttää maa-ainesten ottamiselta 200 metrin suojaetäisyyttä ja poikkeustapauksissa suojaetäisyys voi olla 50 metriä. Pääsääntö on, että ottamisalue ei näy rantamaisemassa.

Maa-aineslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 195/1999 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rantavyöhykkeellä tarkoitettaisiin suhteellisen kapeaa rannan osaa, samaa käsitettä kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa oleva rantavyöhyke. Luonnonsuojelulain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 79/1996 vp) yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla todetaan muun muassa, että rantavyöhykkeen käsitettä on tulkittava lähtien säännöksen tarkoitusperästä. Se on maankäytön muutosten suunnitelmallisuuden varmistaminen sillä rannan läheisyydessä olevalla vyöhykkeellä, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita. Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee maaston muodoista, kasvillisuudesta ja muista olosuhteista riippuen. Maisemallisen vaikutuksen osalta ratkaisevia ovat maaston muodot ja rannan kasvillisuus. Rannan rajautuessa avoimeen pelto- tai niittymaisemaan, rantavyöhyke on yleensä merkittävästi leveämpi kuin metsäisellä rannalla. Edellä sanotun perusteella voidaan rantavyöhykkeen katsoa ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pitemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta.

Ottamisalue sijaitsee lähimmillään 100 metrin etäisyydellä Ainesjärven rannasta. Puusto Ainesjärven rannasta on hakattu, joten se ei suojaa maisemaa järven suunnasta. Toisaalta pääosa ottamisalueesta jää eteläisen lakialueen taakse. Kun otetaan huomioon ottamisalueen ja rannan välinen harjanne ja että järveltä on vain rajoitettu näkymä ottamisalueelle, rantavyöhykkeen ei voida katsoa ulottuvan 100 metriä leveämmäksi. Ottamisalue ei näin ollen sijoitu maa-aineslain 3 §:n 3 momentin mukaiselle rantavyöhykkeelle.

Maisema

Maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen mukaan kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Geologisen kohteen, kuten harjun kauneuden tärkeimpiä visuaalisia tekijöitä voivat olla muodostuman hahmottuminen ja rajautuminen ympäristössään. Kaunista maisemakuvaa tai luonnon merkittäviä kauneusarvoja voivat maisemassa edustaa esimerkiksi harju, moreenikumpu tai kallio, joka on luonnon- tai kulttuurimaisemassa selvästi erottuva ja jolta on laaja näköala ympäristöön. Geologisen kohteen maisemakuvaan ja kauneusarvoihin vaikuttavat myös muodostuman geologiset pienmuodot, kuten esimerkiksi harjujen supat ja painanteet tai kallioalueiden lohkareikot ja porrastasanteet. Ohjeen mukaan maa-aineslain tarkoittamia erikoisia luonnonesiintymiä voivat olla sekä luonnon geologiset että biologiset luonnonesiintymät. Esiintymän erikoisuutta ilmentävät muun muassa sen harvinaisuus sekä yleensä myös sen uhanalaisuus. Esiintymä voi olla erikoinen, kun se on alueella tavanomaisesta poikkeava esimerkiksi muotonsa, rakenteensa tai syntyhistoriansa vuoksi. Erikoisia geologisia luonnonesiintymiä voivat olla esimerkiksi geologiset avainkohteet, joiden avulla on mahdollista selittää tieteellisesti merkittäviä ajanjaksoja ja tapahtumia. Erikoisia geologisia luonnonesiintymiä voivat olla myös sellaiset edustavimmat muodostumatyypit, joiden avulla on mahdollista selittää muodostumien syntyhistoriaa, muotoa ja rakennetta.

Pirkanmaan harjuluontoa on tutkittu Tampereen seutukaavaliiton julkaisussa valtakunnallinen harjututkimus 44/1990. Julkaisun esipuheen mukaan raportti on seutusuunnittelua ja maa-aineslain mukaisten lupa-asioiden valmistelua palveleva kartoitus maakunnan harjuluonnosta. Matinharju on raportissa osoitettu neliportaisessa arvoluokituksessa arvoluokkaan IV eli paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Tällaisia kohteita on tutkimuksen mukaan ollut 103 ja niiden pinta-ala yhteensä 4 483 hehtaaria.

Matinharjua on kuvattu raportissa muun muassa seuraavasti: Alueella on kaunis maisemakuva ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä erikoisia luonnonesiintymiä. Matinharju on vesimaisemaan, osin suomaisemaan ja maaseudun kulttuurimaisemaan liittyvä ympäristöstään erottuva geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittävä, biologisesti ja monikäytön kannalta jossakin määrin merkittävä harjualue. Harju on eteläkaakko-pohjoisluode suuntaiseen harjujaksoon kuuluva noin 1,5 kilometriä pitkä alue, jonka pinta-ala on 19 hehtaaria. Se käsittää pienehköjä paikoin melko kapealakisia ja jyrkähkörinteisiä selänteitä, sivukumpuja ja -harjanteita, joitakin pieniä harjukuoppia ja tyypillistä harjuselänteiden kasvillisuutta. 10–15 metriä korkea selänne on kapealakinen ja jyrkähkörinteinen etenkin Ainesjärven itärannalla sekä alueen luoteisosassa. Suurin lakikorkeus on noin 170 mpy. Alueen kaakkoispää rajoittuu sorakuoppaan ja alueen läpi menee paikallinen maantie.

Mainittu luokittelu sinänsä ei ole ehdoton este maa-ainesluvan myöntämiselle, mutta se tulee ottaa huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa. Matinharjun harjualuetta on tarkasteltava maisemallisena ja geologisena kokonaisuutena. Asian arvioinnissa on otettava huomioon, että alueelta on menneinä vuosikymmeninä otettu maa-aineksia, mikä on heikentänyt alueen arvoa. Pääasiallinen ottamisalue on lupamääräyksin osoitettu alueen keskiosaan, missä sijaitsee vanha ottamisalue. Alueen korkein kohta on tasossa 164 - 165 mpy ja ottaminen on sallittu tasoon 160,8 mpy. Alue jää pääosin eteläisen lakialueen taakse eli Ainesjärveltä on vain rajoitettu näkymä ottamisalueelle. Pohjoisalueen lakikohdassa on sallittu ainoastaan vähäinen maanpinnan muotoiluun tähtäävä ottaminen. Myös eteläosassa ottaminen on rajattu Ainesjärveltä katsottuna eteläisen lakialueen taakse. Edellä kuvatuissa olosuhteissa lupamääräysten mukainen maa-ainesten ottaminen ei aiheuta kauniin maisemakuvan eikä luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista. Kun vielä otetaan huomioon, että vastaavat paikallisesti arvokkaat harjualueet eivät ole Pirkanmaalla kovin harvinaisia, maa-ainesten ottaminen ei myöskään aiheuta erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Luontoarvot

Luvan saaja on esittänyt Pertti Ojasen luontoselvityksen (2014), jossa on todettu muun muassa, että ottamisalue on pääasiassa kuivaa kangasmetsää. Alue on ollut pääosin metsätalouskäytössä ja siellä on kesällä 2014 tehty avohakkuu. Maastokäynti on tehty lokakuussa 2014, joten ajankohdan vuoksi alueella ei tavattu lintuja tai muuta eläimistöä. Alueella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia elinympäristöjä.

Esitetty selvitys alueen luontoarvoista on melko suppea. Kun kuitenkin otetaan huomioon ottamisalueen pinta-ala ja ottamistoiminnan laajuus sekä se seikka, että ottamisalueella sijaitsee talousmetsää, joka on jo avohakattu, alueen luontoarvoja on riittävällä tavalla selvitetty. Edellä kerrotuissa olosuhteissa ottamisalueen yleinen soveltuminen jonkin yksittäisen lintulajin reviiriksi ei ole este maa-ainesluvan myöntämiselle.

Suoalueen ojitus ja vaikutukset vesistöihin

Luvan saajan ilmoitusta siitä, että hänen kiinteistöllään tekemät suoalueiden ojiin liittyvät työt eivät liity maa-ainesten ottamiseen, ei ole aihetta epäillä. Alueen ojittamisella tai ojittamiseen liittyvillä erimielisyyksillä ei ole itsenäistä merkitystä lupaedellytysten kannalta. Ojittamisella voi kuitenkin olla vaikutusta pohjaveden pinnantasoon ja ottamisalueella syntyvien pintavesien laskeutumiseen lähialueen vesistöihin. Ympäristölautakunnan lausunnon mukaan G:n tekemiä ojituksia on käsitelty ELY-keskuksessa valvonta-asiana, eikä ojitusten tekeminen ole aiheuttanut ELY-keskuksessa enempiä toimenpiteitä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että ottamissuunnitelman mukaan pohjaveden yläpuolelle jätetään kahden metrin paksuinen suojakerros ja että lupapäätöksessä on annettu pohjaveden seuraamista ja ajoneuvojen sekä öljy- ja polttoaineiden säilyttämistä koskevat lupamääräykset, toiminnasta ei ottamissuunnitelman mukaisesti toimittaessa ja lupamääräyksiä noudatettaessa ennalta arvioiden aiheudu luvan myöntämisen estäviä pohja- tai pintavesiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. G:n selitykseensä oheistamalla ojitusta koskevalla metsätalousinsinöörin lausunnolla ei ole lupa-asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, joten sen sisältöä tai lausunnonantajan henkilökohtaista kuulemista ei ole tarpeen arvioida enemmälti. Näissä oloissa lupaviranomaisen ei ole myöskään tullut edellyttää vesilain mukaisen luvan hakemista ennen asian ratkaisemista.

Vaikutukset asutukselle

Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvien kohteiden väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole suojaetäisyyksistä nimenomaisia säännöksiä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 on esitetty suositus, jonka mukaan soran ottamisalueella etäisyyden naapurikiinteistön rajaan tulisi olla vähintään 10 metriä ja etäisyyden asuttuun rakennukseen 100 metriä. Suositus ei ole oikeudellisesti sitova, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Karttatarkastelun perusteella Ainesjärven rannalla sijaitsee lukuisia asuinrakennuksia, jotka ovat pääasiassa vapaa-ajan käytössä. Lähin kiinteistö sijaitsee ottamisalueen lounais-länsipuolella noin 50 metrin etäisyydellä ottamisalueen rajasta ja kiinteistöllä sijaitsevan asuinrakennuksen etäisyys ottamisalueen rajaan on noin 100 metriä. Pääasialliselle niin sanotulle keskiosan ottamisalueelle etäisyys on pidempi. Kyseisen kiinteistön ja ottamisalueen väliin jää tie.

Kun otetaan huomioon asutuksen etäisyys ottamisalueesta, ottamiselle asetetut toiminta-ajat sekä melua ja pölyhaittojen ehkäisemistä koskevat lupamääräykset, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ympäristölautakunta on selvittänyt suunnitellun ottamistoiminnan vaikutuksia riittävästi. Luvan saaja on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman. Maa-ainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Ottamistoiminnasta ympäristölle ja asutukselle aiheutuvia haittoja ja riskejä on riittävällä tavalla ehkäisty lupapäätöksessä annetuilla lupamääräyksillä. Maa-ainesten kotitarveottoon liittyvä erimielisyys on ratkaistu erillisessä valvontamenettelyssä, eikä sillä ole merkitystä tämän luvan myöntämisedellytysten kannalta.

Ympäristölautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittajille ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 5 § 2 momentti ja 11 §

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti ja 74 §

Kuntalaki 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Eija Mäkelä ja Paula Pihlava. Esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Lautakunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimman hallinto-oikeuden on suoritettava alueella katselmus. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Maa-ainesten ottaminen hakemuksen mukaisella tavalla on maa-aineslain 3 §:n vastaista. Ottotoiminta aiheuttaa erityisen kauniin maisemakuvan turmeltumista sekä erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista. Myös Pirkanmaan ELY-keskus on lausunnossaan 3.11.2014 vastustanut maa-ainesten ottoluvan myöntämistä.

Matinharju on ainutlaatuinen ja erittäin kaunis harju. Sillä kasvavan puuston osittainen hakkuu Ainesjärveä lähinnä olevalla osalla ei ole vähentänyt harjun kauneutta. Myöskään aiemmin tapahtunut ottotoiminta (eteläisen ja pohjoisen osan välissä) ei ole vähentänyt jäljellä olevien harjun osien kauneutta.

Pirkanmaan harjuluonto on inventoitu valtakunnallisessa harjututkimuksessa vuonna 1990. Tämä inventointi on tarkistettu vuonna 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta. Matinharju on arvioitu samalla tavalla paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi vuonna 2014 kuin vuonna 1990. Hallinto-oikeus on tehnyt virheelliset johtopäätökset alueen kauneusarvoista.

Hallinto-oikeuden hyväksymään ottoalueeseen sisältyy harjun eteläosassa sen koillinen kulma (ympäristölautakunnan päätös kohta 2. kolmas kappale). Tämä kohta näkyy Ainesjärvelle. Hallinto-oikeuden perusteluissa ei ole mitenkään huomioitu tätä ottoalueen kohtaa ja sen merkitystä maisemakuvalle sekä jäljelle jääneen harjun kauneudelle. Tämä luonnonkauniin harjun osa on tärkeä Ainesjärven maisemakuva kannalta ja tällä kohdalla rantavyöhykettä tulee suojella. Hallinto-oikeus ja ympäristölautakunta ovat virheellisesti todenneet, että rannan ja ottamisalueen välillä olisi edellä mainitun harjun eteläosan koillisen kulman osalta harjanne.

Ympäristölautakunnan päätöksessä on harhaanjohtavasti mainittu, että ottotoiminta sallittaisiin vain alueen keskiosassa. Eteläisen osan koillinen kulma ei ole alueen keskiosaa.

Rantavyöhyke on sataa metriä leveämpi ulottuen aina harjun eteläisen osan pohjoisimpaan reunaan asti, joka on ilman lupaa tapahtuneen ottotoiminnan takia siirtynyt lähemmäksi järveä.

Edes Pirkanmaan ELY-keskuksen harjuselvityksessä todettuja luontoarvoja ei ole luontoselvityksessä kartoitettu. Kysymys on harvinaislaatuisesta luonnonesiintymästä, jossa hieno harju kohoaa osin keskeltä suota, kuten Matinharjun kohdekuvauksen alussa on todettu, ja harjun eteläinen osa on miltei järvessä kiinni.

Luontoselvityksestä ei ilmene, onko selvityksen tekijä edes ollut tietoinen harjuselvityksestä, joka on tehty nimenomaan maa-ainesten oton suunnittelua varten. Luontoselvityksessä ei myöskään ole lainkaan arvioitu uuden ojituksen merkitystä harjuluonnolle sekä Ainesjärven veden laadulle, sallittiinpa ottotoiminta tai ei. Luontoselvitys keskittyy vain tarkoin rajatulle alueelle eli harjuun, vaikka luontokokonaisuuteen sekä alueen kauneusarvoihin kuuluvat myös ympäröivät suot sekä Ainesjärvi.

Hakija on selvittänyt virheellisesti, että maisemoinnit ja uusi ottotoiminta parantaisivat harjun tilannetta. Hakija on rakentanut vuosina 2013–2014 pohjoisen osan pohjoispuolelle läpi harjanteen kokonaan uuden yksityistien samoin kuin pohjoisen osan luoteispuolelle. Pelkästään näiden teiden pohjiin on täytynyt ottaa harjusta tuhansia kuutioita soraa. Myös harjun eteläistä osaa on lyhennetty. Suuri osa luvan mukaisesta ottotoiminnasta on jo tapahtunut. Hallinto-oikeus on sivuuttanut tämän asian kokonaan.

Ympäristölautakunnassa on rajattu hakijan hakemaa ottoaluetta. Ottoalueen rajat on merkitty päätökseen virheellisesti, koska rajojen sisälle jää aluetta, josta on ilman maa-aineslupaa jo poistettu maa-ainesta. Jälkikäteen ei voida myöntää lupaa maa-ainesten ottamiseen.

Alueen maisemoinnin yhteydessä tulee selvittää ilman lupaa tapahtuneen ottotoiminnan ennallistamistoimet.

Lautakunta on ilman jo tapahtuneen maa-ainesten ottamisen selvittämistä määrännyt harjun pohjoisen osa pohjoispuolella olevan kohdan maisemoitavaksi ilman, että hakija on tätä esittänyt. Samoin on tapahtunut eteläisen osan luoteisen kulman osalta. Lupaviranomainen ei voi viran puolesta ryhtyä muuttamaan hakijan hakemusta siten, että lupaviranomainen rajaa hakijan hakemusta sekä määrää hienon harjun maisemoitavaksi kohdilta, joissa on tapahtunut luvatonta maa-ainesten ottamista.

Pohjoisosassa ei myöskään ole maisemoitavassa kohdassa vanhaa ottoaluetta, vaan kyse on paikasta, josta G on luvattomasti ottanut soraa muun ohella teidensä rakentamiseen ja kunnostamiseen.

Lupapäätöksessä ja hakemuksessa ei ole tarkemmin selvitetty, minkä selvityksen tai tutkimuksen perusteella hakija on päätynyt esittämään ottoalueen ottosyvyyksiä. Asiassa ei ole selvitetty, miten paljon ojituksella on ehkä laskettu pohjaveden pintaa suoalueella. Ottosuunnitelman tulee sisältää selvitys siitä, miten paljon ottoalueen rajalla oleva ojitus on laskenut pohjaveden pintaa. Muutoin asiaa ratkaistaessa ei voida olla selvillä ottamisen ympäristövaikutuksista.

ELY-keskuksen valvonta-asian yhteydessä ei paikalla ole käynyt kukaan valvontaviranomainen. Koko asia on puutteellisesti ja virheellisesti selvitetty Ylöjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimesta.

Hakija ei ole myöskään ole esittänyt minkäänlaista melusuunnitelmaa. Uudella ottoluvalla ei voi "peittää" G:n ilman lupaa tapahtunutta ottamista. Tästäkin syystä ottosuunnitelma on puutteellinen.

Asiassa tulee tarvittaessa järjestää katselmus kauniin maiseman ja harjun merkittävien luonnonarvojen toteamiseksi.

Ylöjärven ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitus tulee hylätä.

G on valituksen ja ympäristölautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Katselmuksen suorittaminen ei ole tarpeen. A asiakumppaneineen on velvoitettava korvaamaan G:n oikeudenkäyntikulut.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä G:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan valitusviranomainen voi asian selvittämiseksi toimittaa katselmuksen. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi A asiakumppaneineen on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, G:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Kari Tornikoski, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 19.5.2017