Muu päätös 2498/2017

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, E, F, G; H ja I

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.3.2016 nro 16/0066/3

Asian aikaisempi käsittely

Liperin teknisen lautakunnan lupajaos on päätöksellään 9.12.2014 (§ 96) myöntänyt X:lle ja Y:lle luvan ottaa 330 000 kiintokuutiometriä kiviaineksia Liperin kunnan Liperin kylässä sijaitsevan tilan Hiekkala RN:o 71:17 alueelta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Ottamissuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Pykälän 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/94) tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentissa säädetään muun muassa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Päätös on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on saanut hankkeesta riittävät tiedot.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (YVA-asetus) 6 §:n 2 kohdan mukaan luonnonvarojen ottoa ja käsittelyä koskevia hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat muun muassa: b) kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

Saman asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun muassa hankkeen ominaisuuksia, hankkeen sijaintia ja vaikutusten luonnetta.

Asiassa saatu selvitys

Suunniteltu ottamisalue sijaitsee noin 5,5 kilometrin etäisyydellä Liperin Ylämyllyn keskustasta Polvijärvi-Joensuu maantien länsipuolella. Alue on metsätalouskäytössä. Suunnitellun ottamisalueen luoteispuolella on toiminnassa oleva ottamisalue. Lähin asuinrakennus sijaitsee yli 300 metrin etäisyydellä alueen lounaispuolella.

Pohjois-Karjalan 10.6.2010 vahvistetussa 2. vaiheen maakuntakaavassa alue on osoitettu soranottoalueeksi (EO1-p, nro 42 Hiililammit). Kaavamääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan vähintään seudullista merkitystä omaavia soranottoalueita, joista on selvitetty luonnonsuojelun tavoitteiden, pohjaveden hankinnan ja maa-ainesten ottotoiminnan yhteensopivuus. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon ympäröivän harjualueen maisemalliset arvot ja harjumuodostuman luonteenomaiset piirteet, ympäröivä vesi- ja kulttuurimaisema sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet. Lisämerkinnällä -p osoitetuilla alueilla on otettava huomioon pohjavesien suojelu ja huolehdittava maaperäolosuhteista riippuen riittävän suojakerroksen jättämisestä ainestenoton alarajan ja pohjaveden pinnan ylärajan väliin.

Alueella voimassa olevassa 20.6.2000 vahvistetussa Ylämyllyn osayleiskaavassa alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Alue on tarkoitettu pääsääntöisesti maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Alueella sallitaan maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen, haja-asutusluontoinen asuinrakentaminen sekä ulkoilua ja virkistystä palveleva rakentaminen.

Ottamisalue sijaitsee Konivaaran pohjavesialueella (Konivaara A). Alue on luokiteltu veden hankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi. Konivaara A -pohjavesialueen pinta-ala on 12,8 neliökilometriä. Pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma. Ylämyllyn lisävedenottamo sijaitsee noin 1,5 kilometriä ottoalueesta lounaan suuntaan.

Polvijärvi-Joensuu maantien itäpuolella ja Välikylän alueella sijaitsee Konivaara B -pohjavesialue, joka on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi. Alue on selvityskohde.

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista koskevassa selvityksessä (Joensuu 2002) Hiililampien alue, jonka pinta-ala on 68,66 hehtaaria, on arvioitu ensisijaiseksi hiekan ja soran ottoalueeksi.

Oikeudellinen arviointi

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Valituksessa on katsottu, että hanke edellyttäisi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koska ottamisalue yhdessä kahden muun ottamisalueen kanssa muodostaa YVA-menettelyä edellyttävän hankkeen. Lisäksi ympäristövaikutuksia aiheuttavat muun muassa lentokenttä, läheinen teollisuusalue ja moottoriurheilurata.

Hallinto-oikeudelle toimitetusta selvityksestä alueelle myönnetyistä maa-ainesten ottamisluvista ilmenee, että nyt kysymyksessä olevan alueen välittömään läheisyyteen on myönnetty ottamislupa Pohjois-Karjalan KTK Oy:lle vuonna 2008. Kysymyksessä oleva alue on ollut maa-ainesten ottamistoiminnan kohteena jo 1980-luvulla. Alueen kokonaispinta-ala on noin 24,3 hehtaaria. Ottamislupa on myönnetty 250 000 kiintokuutiometrin ottamiseksi.

Liperin kunnan selvityksen mukaan maa-aineksia on otettu 192 698 kiintokuutiometriä. Luvan mukaisesta ottamismäärästä on selvityksen mukaan vähennetty edelliseen lupaan liittynyt ottamismäärän ylitys, joten luvan mukaista ottomäärää on jäljellä noin 5 000 kiintokuutiometriä. Ottamistoiminta on ollut selvityksen mukaan vuosina 2012–2014 varsin vähäistä.

Edellä mainittuun Pohjois-Karjalan KTK Oy:n ottamisalueeseen rajoittuu Savo-Karjalan tiepiirin maa-ainesten ottoalue. Maa-aineslupa on myönnetty 25.11.2008. Ottamislupa on myönnetty 350 000 kiintokuutiometrin ottamiseksi. Ottamisalueen pinta-ala on noin 8,33 hehtaaria. Maa-ainesluvan mukaan aluetta on käytetty jo aikaisemmin maa-ainesten ottoon.

Nyt kysymyksessä olevan hankkeen ottamisalueen pinta-ala on 6,5 hehtaaria. Kokonaisottomäärä on 330 000 kiintokuutiometriä. Vuotuiseksi ottomääräksi on lupahakemuksessa, jossa kokonaisottomääräksi oli haettu 500 000 kuutiometriä, arvioitu 50 000 kiintokuutiometriä. Hankkeessa ei siten ole kysymys YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa edellyttää edellä selostetun YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan, että hanke aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, pykälän 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Arvioinnissa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet, sijainti sekä vaikutusten luonne.

Edellä mainittujen hankkeiden ottoalueiden pinta-alat yhteen laskettuna muodostaisivat yhdessä edellä selostetun YVA-asetuksen 6 §:n 2 b kohdassa tarkoitetun hankkeen kokoluokan. Soranotto aiheuttaa tyypillisesti lähialueille pöly- ja meluhaittaa. Lähimmät rakennukset sijaitsevat nyt kysymyksessä olevasta ottoalueesta yli 300 metrin etäisyydellä ja Savo-Karjalan tiepiirin ottoalueesta noin 200 metrin etäisyydellä. Soranotosta voi seurata myös pohjavesivaikutuksia.

Hankkeiden vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon, että Pohjois- Karjalan KTK Oy:lle myönnetty maa-aineslupa on jo loppuvaiheessaan, kun luvan perusteella otettavaa maa-ainesta on enää vähäinen määrä jäljellä. Karttatarkastelun perusteella voidaan todeta, että kyseinen alue on jo aikaisemmin laajalta alueelta otettu alimpaan luvissa määrättyyn tasoon. Aikaisemmassa luvassa on edellytetty, että alueelle muodostetaan riittävä suojakerros pohjaveden ylimpään tasoon nähden. Kaikissa kolmessa maa-ainesluvassa pohjaveden pinnan tason ja alimman ottotason väliseksi suojamaakerrokseksi on määrätty viisi metriä. Aikaisemman ottotoiminnan seurauksena suojakerros ei kuitenkaan koko alueella ole viittä metriä. Hallinto-oikeus on arvioinut, että pinta-alaltaan laajimman ottoalueen toiminnan ollessa jo loppuvaiheessa hankkeesta ei näissä olosuhteissa myöskään yhdessä muiden hankkeiden kanssa aiheudu YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Asiaa ei ole tämän hankkeen osalta aihetta arvioida toisin myöskään lähialueiden luonnonolosuhteiden, kuten Natura-alueen, perusteella.

Valituksessa on katsottu, että hankkeen johdosta tulisi tehdä YVA-arviointi myös sen vuoksi, että lähialueilla on muutakin melua aiheuttavaa ja pohjavesiä vaarantavaa toimintaa, kuten moottorirata, lentokenttä ja teollisuusalue. Valituksessa on tuotu esiin, että moottoriratatoiminta edellyttää ympäristölupaa. Myös lentoasemalla on oltava ympäristölupa. Näiden toimintojen vaikutukset tulevat siten arvioitaviksi ympäristöluvissa. Nyt kysymyksessä oleva hanke ei ole laajuudeltaan tai laadultaan sellainen, että siitä aiheutuisi yhdessä edellä mainittujen muiden hankkeiden kanssa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Pohjaveteen liittyvät valitusperusteet

Edellä selostetun maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-ainesten ottaminen ei saa vaarantaa vedenhankintaan soveltuvan pohjavesialueen pohjaveden laatua tai sen antoisuutta. Maa-ainesten ottamistoiminta altistaa pohjaveden ilman kautta tuleville epäpuhtauksille ja heikentää maaperässä tapahtuvia puhdistusprosesseja. Riskitekijä pohjaveden kannalta on myös itse ottamistoiminta ja siihen liittyvät mahdolliset vahinkotapaukset.

Arvioitaessa maa-ainesten ottamisluvan edellytyksiä ja erityisesti sitä, vaarantaako ottaminen pohjaveden laatua tai antoisuutta, on otettava huomioon alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Lisäksi on otettava huomioon se, miten ottaminen on suunniteltu järjestettäväksi sekä se, onko pohjaveden suojaamistavoite huomioon ottaen tehty riittävät selvitykset ja annettu tarpeelliset lupaehdot. Ottamisalueen sijaitseminen vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ei yksin muodosta estettä ottamisluvan myöntämiselle.

Konivaara A -pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa on todettu, että pohjavesialueella ottamismäärältä suurimmat maa-ainesten ottoalueet sijoittuvat pohjavesialueen reunaosaan ja toisaalta POSKI-projektissa merkitylle maa-ainestenottoon varatulle alueelle. Maa-ainesten ottamisesta ei arvioida aiheutuvan merkittävää riskiä pohjaveden laadulle toimittaessa maa-ainesluvissa annettujen lupaehtojen ja murskaustoimintaa koskevissa ympäristöluvissa annettujen lupamääräysten mukaisesti. Luonnontilaisille alueille tulisi myöntää uusia maa-aineslupia vain, jos alue on todettu maa-ainestenottoon sopivaksi.

Ottamissuunnitelmasta ilmenee, että suunnitellulle maa-ainesalueelle on asennettu pohjavesiputki, josta mitattu pohjaveden pinnan korkeus on +105,33. Pohjaveden pinnan ylimmäksi korkeudeksi on edellä mainitun havainnon sekä läheisten vesialueiden pinnan korkeuden perusteella arvioitu 105,5. Pohjaveden virtaussuunnan on päätelty olevan lounaan suuntaan. Ottamissuunnitelman mukaan lähialueella ei ole talousvesikaivoja. Ottamissuunnitelman mukaan alue on loivapiirteistä maastoa, jonka korkeudet vaihtelevat noin 113–118 metriin.

Lupajaoksen päätöksen perustelujen mukaan ottotoiminnasta ei aiheudu pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista, kun pohjaveteen jätetään riittävä suojakerros ja polttoaineiden ja koneiden käsittelyssä toimitaan lupamääräysten mukaisesti. Päätöksessä on annettu lupamääräykset viiden metrin suojamaakerroksesta pohjaveden ylimpään pintaan nähden sekä konekaluston ja polttoaineiden käsittelystä. Lisäksi lupamääräys velvoittaa luvanhakijan tarkkailemaan pohjaveden pinnan tasoa.

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupahakemuksen johdosta antaman lausunnon mukaan luokitelluilla pohjavesialueilla voidaan harjoittaa maa-ainesten ottoa yleensä vain silloin, kun niin on jonkin inventoinnin tai oikeusvaikutteisen kaavan yhteydessä alueelle osoitettu. Suunniteltu maa-ainesalue liittyy Poski-hankkeessa tutkittuun ja Pohjois-Karjalan maakuntakaavassa osoitettuun suureen maa-ainesalueeseen (Hiililammet). ELY-keskus pitää tarkoituksenmukaisena maa-ainesten oton keskittämistä tällaisille alueille. ELY-keskuksen lausunnossa on edellytetty alueen rajaamista Hiililampien sora-alueeseen rajoittuvaan osaan ja enintään 200 000 kuutiometrin ottamismäärään.

Pohjaveden pinnankorkeus alueella on selvitetty. Lupamääräys edellyttää, että pohjaveden ylimmän tason ja alimman ottotason väliin jätetään viiden metrin suojakerros. Mainittua suojakerrosta on näissä olosuhteissa pidettävä riittävänä. Maa-ainesten oton soveltuvuutta alueella on selvitetty maakuntakaavoituksen yhteydessä sekä POSKI-hankkeessa. Hallinto-oikeus on arvioinut, huomioon ottaen alueen olosuhteet, ottamisen järjestäminen sekä yli 300 metrin etäisyys lähimpiin talousvesikaivoihin, että pohjaveteen liittyvät seikat on riittävästi selvitetty. Ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu pohjavedelle tai valittajien käyttövedelle sellaista maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista tai 4 momentissa tarkoitettua haittaa tai vaaraa, joka estäisi maa-ainesluvan myöntämisen.

(---)

Lopputulos

Lupajaoksen päätös ei ole valituksessa mainituilla perusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Vanala ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja lupajaoksen päätökset kumotaan.

Maa-ainesten kaivualueen laajentaminen 39,13 hehtaariin edellyttää ympäristövaikutusten arviointia YVA-lain 4 §:n 1 momentin ja 2 momentin perusteella. Arviointimenettelyn soveltamisen edellytyksiä arvioitaessa tulee samalla alueella sijaitsevien eri toiminnanharjoittajien maa-ainesten ottoa tarkastella yhtenä hankkeena eikä yksittäisinä toisistaan erillisinä hankkeina. Hallinto-oikeuden hanketta koskeva suppea tulkinta mahdollistaa maa-ainesten ottohankkeiden pilkkomisen ja YVA-lain säännösten soveltamisen kiertämisen sekä vaarantaa YVA-direktiivin ja sitä kautta EU-oikeuden tehokkaan toteutumisen. Hallinto-oikeus ei ole arvioinut, kuinka todennäköisesti yli 39 hehtaariin laajeneva kaivualue aiheuttaa järjestelmällisesti arvioitavien hankkeiden (yli 25 hehtaaria) vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tältä kannalta näiden hankkeiden yhteisvaikutus on rinnastettavissa YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin.

Lupapäätöksessä ja ottamissuunnitelmassa on ainoastaan todettu mahdollisten ympäristövaikutusten olemassaolo, mutta varsinaisia selvityksiä vaikutuksista ei kuitenkaan ole esitetty. Aikaisemman ottotoiminnan seurauksena koko alueelle on jo syntynyt pysyvä laaja avokaivanto ja pohjavettä suojaava maakerros ei kaikilta osin vastaa lupaehdoissa edellytettyä tasoa. Kaivualuetta on myös alettu käyttää moottoripyörien, mönkijöiden ja moottorikelkkojen harjoittelualueena, mikä lisää pohjaveden pilaantumisen riskiä. Tällöin on perusteltua olettaa, että kaivualueen ja koko avokaivannon pinta-alan suurentuessa yli 39 hehtaariin hankkeesta aiheutuvien haittojen esiintymisen todennäköisyys kasvaa. Tämän lisäksi alueen ympäristöön kohdistuvat merkittävimmät haitat ja riskit eivät häviä, vaikka osalta kaivualuetta aktiivinen maa-ainestenotto loppuu.

Ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta merkitystä on sillä, että suunnitellun ottoalueen lähistöllä sijaitsee myös useita ympäristöä rasittavia toimintoja, kuten moottorirata-alue ja lentokenttä. Muissa lupa³menettelyissä mahdollisesti esitettyjä ympäristövaikutuksia tai -selvityksiä ei ole tuotu esille tai arvioitu kyseessä olevan maa-ainesten ottohankkeen kannalta ottamissuunnitelmassa tai sen perusteella myönnetyssä luvassa. Näin ollen kumulatiivisia vaikutuksia ei ole arvioitu. Kumulatiiviset hankkeiden vaikutukset voivat ylittää ympäristön sietokynnyksen niin, että ympäristö tuhoutuu ennalta arvioimattoman nopeasti. Useiden hankkeiden vaikutukset, esimerkiksi aineyhdisteet, saattavat myös reagoida keskenään ennakoimattomalla tavalla.

Kaivualue rajoittuu Munakukkula-Niinivaaran Natura 2000 -alueeseen ja kahdelta puolen Hiililampiin, jotka ovat pieniä pohjavesilampia ja siten maa-aineslaissa tarkoitettuja erikoisia luonnonesiintymiä. Arviointimenettelyn soveltamista on tarkasteltava myös muiden hankkeiden yhteisvaikutusten kannalta. Päätös on siten perustunut puutteelliseen selvitykseen.

Hankealue sijaitsee Konivaaran I-luokan pohjavesialueella. Ottamissuunnitelmassa ainoana pohjavesitutkimuksena viitataan yksittäiseen pohjaveden korkeuden mittaukseen tammikuulta 2014. Lupapäätöksessä ei ole pohjaveden korkeusmittauksen ja -tasojen lisäksi esitetty pohjaveden antoisuutta tai laatua koskevia tutkimuksia eikä laadun seurantaan liittyviä velvoitteita. POSKI-raportin perusteella ei voida oikeuttaa maa-ainesten ottoa tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella. POSKI-raportti on ristiriitainen, koska sen mukaan Liperin alueella sijaitsevilla I-luokan pohjavesialueilla ei maa-ainesten otto ole mahdollista, mutta Konivaaran pohjavesialueen kohdalle karttaan on kuitenkin merkitty alue, joka olisi maa-ainesten ottoon soveltuvaa. Lisäksi karttamerkintä on niin suurpiirteinen, ettei voida päätellä, ulottuuko se nyt kyseessä olevalle alueelle. Merkintää ei POSKI-raportissa ole lainkaan perusteltu, vaikka se on ristiriidassa edellä mainitun kiellon kanssa. Tämä pohjavesien suojelun vastainen merkintä kartassa tulee tulkita niin, että sillä on oikeutettu ainoastaan alueella jo raportin kirjoittamisen aikaan olemassa ollut maa-ainesten ottotoiminta. Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä on katsottu, että uuden toiminnan aloittaminen alueella ei ole soveliasta tai että se pitää ratkaista lain mukaisessa järjestyksessä.

Hankealue sijaitsee lähellä lähikiinteistöjen talouskaivoja ja Liperin kunnan vedenottamoa. Ottamissuunnitelmassa ei ole kuvattu alueen pohjavesiolosuhteita eikä lupapäätöksessä oton mahdollisia vaikutuksia Liperin kunnan ja lähikiinteistöjen vesihuoltoon. Tältä osin lupa on perustunut puutteelliseen selvitykseen, ja hanke saattaa aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun kielletyn seurauksen. Hanke edellyttää vesilain mukaista lupaa, koska nykyisillä hanketiedoilla ei voida sulkea pois pohjaveden laadun ja antoisuuden heikkenemistä.

F ja G ovat peruuttaneet valituksensa.

Liperin kunnan teknisen lautakunnan lupajaos on antanut vastineen.

X ja Y ovat antaneet vastineen, jossa he ovat vaatineet A:n ja hänen asiakumppaneidensa velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen ja täydentäneet sitä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Lausuminen F:n ja G:n valituksesta raukeaa.

2) Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3) Korkein hallinto-oikeus hylkää X:n ja Y:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelut

1) F ja G ovat tänne 11.4.2016 saapuneessa kirjoituksessaan peruuttaneet valituksensa. Tämän vuoksi ei valituksesta heidän osaltaan ole perusteita lausua.

2) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X:lle ja Y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Elina Nyholm.