Muu päätös 2879/2017

Asia Terveyshaitta-avustusta koskeva valitus

Valittaja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.5.2015 nro 15/0154/4

Asian aikaisempi käsittely

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (jäljempänä myös ARA) on 30.4.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja B:n hakemuksen terveyshaitta-avustuksesta asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 10 §:n nojalla.

ARA on 4.6.2014 tekemällään päätöksellä nro 16228/761/2014 hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimuksen edellä mainittujen säännösten nojalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on toimitettuaan suullisen käsittelyn valituksenalaisella päätöksellään kumonnut ARAn 30.4.2014 ja 4.6.2014 tekemät päätökset ja palauttanut asian ARAlle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut ARAn korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut asianosaiskulut mukaan lukien hallinto-oikeudessa 2 378,80 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian tausta ja hallinto-oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset

Valittajat ovat ostaneet 7.10.2010 (oikeastaan 7.5.2010) omakotitalon 245 000 euron kauppahinnalla. Talo on rakennettu 1960-luvulla. Talossa on ilmennyt kosteusvaurioita vuonna 2011. Valittajat ovat nostaneet myyjiä vastaan kanteen vuonna 2012. Käräjäoikeus on tuominnut ostajat (oikeastaan myyjät) maksamaan valittajille 15 000 euroa hinnanalennuksena. Valittajat ovat hakeneet tuomioon muutosta hovioikeudesta. Hovioikeuden valmisteluistunnossa on tehty sovinto, jonka perusteella ostajat (oikeastaan myyjät) ovat sitoutuneet korvaamaan valittajille yhteensä 35 000 euroa hinnanalennuksena ja selvittelykuluina. Hovioikeuden vahvistamassa sovinnossa ei ole eritelty, miten korvaus jakautuu hinnanalennuksen ja selvittelykulujen välillä. ARA on antanut valituksenalaisen päätöksensä ennen kuin hovioikeus on vahvistanut asiassa sovinnon.

ARA on hylännyt valittajien hakemuksen ja oikaisuvaatimuksen kahdella eri perusteella. Valittajat olivat ARAn mukaan ensinnäkin ottaneet tietoisen riskin ostaessaan vanhan omakotitalon, jossa on vielä ilmoitettu olevan riskirakenteita. Valittajat eivät olleet siten joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin ilman omaa syytään kuten korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää. Valittajilla on ollut myös oikeus ja mahdollisuus hakea maakaaren perusteella korvausta myyjiltä. Korvausta ei tule näin ollen myöntää myöskään korjausavustuslain 10 §:n vuoksi eli sen vuoksi, että terveyshaitta-avustus on viimesijainen suhteessa muuhun korvaukseen.

Hallinto-oikeus tarkastelee ensin, onko hakemus voitu hylätä korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Sen jälkeen hallinto-oikeus arvioi, onko hakemus voitu hylätä korjausavustuslain 10 §:n perusteella.

Ovatko valittajat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin ilman omaa syytään?

ARAn kannan mukaan valittajat ovat ostaneet vanhan talon, jossa on ollut riskirakenteita. ARAn kannan mukaan valittajat ovat näin toimiessaan ottaneet tietoisen riskin, joka merkitsee sitä, että terveyshaitta ja taloudelliset vaikeudet ovat johtuneet heidän omasta syystään.

Korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan terveyshaitta-avustuksella voidaan tukea asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ilman omaa syytään taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asunnon korjaamista tai, jos asunto on käynyt asumis- tai korjauskelvottomaksi, asunnon rakentamista tai hankkimista.

Lain säätämiseen johtaneiden esitöiden (HE 134/2005 vp) mukaan terveyshaitta tai taloudellinen vahinko ei saa olla aiheutettu omalla toiminnalla. Näin ollen se ei saisi johtua esimerkiksi asunnon virheellisestä käytöstä taikka huolimattomuudesta asunnonhankinnassa.

ARAn kantaa asiassa puoltaa se, että kysymyksessä on 1960-luvulla rakennettu talo. Tämän ikäisen talon ostamiseen liittyy yleisesti riski siitä, että taloon joudutaan tekemään erilaisia korjauksia. Talon ostajat ovat ottaneet vastuun siitä, että taloon todennäköisesti tulee korjauksia ja talon arvoa nostavia perusparannustöitä. Kauppakirjan liitteenä olleeseen RS3-kuntotarkastuksen pöytäkirjaan (sivun kaksi kuudes täysi kappale) on lisäksi merkitty, että "talossa on havaittu rakennusajalle tyypillisiä alapohjan sekä ulko- ja väliseinien rakenneratkaisuja, joita nykyisin luokitellaan riskirakenteiksi". Talon ikään liittyvään riskiin on siis kiinnitetty huomiota myös kauppakirjan liitteenä olevissa asiakirjoissa.

Hallinto-oikeus päätyy kuitenkin omassa arvioinnissaan siihen, että terveyshaittaan liittyneet taloudelliset vaikeudet eivät ole johtuneet valittajien omasta syystä. Hallinto-oikeus esittää oman arviointinsa perusteeksi seuraavat perusteet. Valittajien hallinto-oikeudessa esittämän kiinteistönvälittäjän myyntiesitteen (päivätty 21.4.2010) perusteella kysymys on ollut hyväkuntoisesta talosta. Hallinto-oikeuden paikallistuntemusperusteella voidaan todeta, että myös kauppahinta 245 000 euroa on suuruusluokaltaan viitannut siihen, että kysymys on hyväkuntoisesta talosta. Kiinteistönvälittäjän laatimassa kauppakirjassa on mainittu sen liitteenä olevat kuntoselvitykset, mutta kauppakirjassa ei ole erityistä mainintaa kaupan kohteeseen liittyvästä riskitekijästä. ARA ei ole vedonnutkaan siihen, että valittajat olisivat laiminlyöneet velvollisuuttaan tutustua kaupan kohteeseen "paikanpäällä" ennen kaupantekoa. Myös käräjäoikeuden tuomiosta (s. 28 ostajien tarkastusvelvollisuudesta) ilmenee, ettei ostajilla ole ollut velvollisuuttakaan tutkia talon rakenteita tarkemmin säilyttääkseen oikeutensa saada hinnanalennusta. Lisäksi ARAn esille tuoman niin sanotun riskirakenteen osalta edellä mainitusta RS3-kuntotarkastuksen pöytäkirjan kohdasta ilmenee, että kuntotarkastuksen yhteydessä kysymyksessä olevia riskirakenteita oli avattu eikä avatuilta kohdin ollut havaittu viitteitä vauriosta eikä rakenteissa todettu poikkeavia kosteuksia. A ja B ovat suullisessa käsittelyssä yhtenevästi kertoneet, että he uskoivat kauppakirjan ja muun kaupanteon perusteella ostaneensa hyväkuntoisen talon. Kauppaan ei pitänyt sisältyä mitään ylimääräistä riskiä.

Hallinto-oikeus arvioi, että kysymyksessä oleva riskirakenne on ollut tavallinen kaupan kohteen ikään nähden ja sitä on tutkittu myös alan ammattilaisen tekemässä kuntotarkastuksessa. Kuntotarkastuksessa ei ole havaittu, että kysymyksessä olevasta riskirakenteesta olisi aiheutunut talolle vaurioita. Valittajat eivät ole edellisessä kappaleessa selostettu huomioon ottaen toimineet taloa ostaessaan huolimattomasti. Varsin pian kaupan jälkeen tulleiden välttämättömien ja välittömien korjauskustannusten määrä on ollut jäljempänä ilmenevin tavoin huomattava ja yllättävä. Osa niistä on ollut peruskorjauksen luonteisia ja ennakoitavia pidemmällä ajalla, mutta ne kaikki ovat tulleet ennakoimattoman pian välttämättömiksi. Tämä huomioiden hallinto-oikeus arvioi, että ARA ei ole voinut hylätä hakemusta korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Onko maakaaren mukainen oikeus saada korvausta myyjiltä avustuksen saamisen esteenä?

ARAn kannan mukaan korjausavustuslain 10 § estää suoraan korjausavustuksen myöntämisen tässä tapauksessa. ARAn kannan mukaan valittajien olisi tullut jatkaa asian ajamista hovioikeudessa, jos salainen virhe oli toteutunutta sovintosummaa (35 000 euroa) suurempi. Koska valittajat ovat sopineet asian, ARAn kannan mukaan valittajille tosiasiassa aiheutuneita korjauskustannuksia ei voida kattaa terveyshaitta-avustuksella. Edelleen, ARAn kannan mukaan avustuksella ei saada puuttua sopimusosapuolten asemaan. Korvausta on aina ensisijaisesti haettava sopimuksen ja maakaaren säännösten perusteella tarvittaessa aina ylimmästä tuomioistuimesta saakka.

Hallinto-oikeus toteaa, että korjausavustuslain 10 §:n mukaan avustusta myönnetään vain sellaisiin toimenpiteisiin, joiden rahoittamiseksi hakijalla ei ole oikeutta saada muuta julkista tukea. Siltä osin kuin avustuksenhakijalla on oikeus saada tässä laissa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista hyvitystä vakuutussopimuksen tai muun sopimuksen perusteella, lain nojalla tai muulla vastaavalla perusteella taikka kustannukset tai osa niistä kuuluvat asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) tai yhtiöjärjestyksen nojalla asunto-osakeyhtiön maksettaviksi, ei tämän lain mukaista avustusta myönnetä.

Korjausavustuslain säätämiseen johtaneiden lain esitöiden (HE 134/2005 vp) yleisperusteluissa on tuotu esille, että sopimussuhteisiin liittyvät vastuu- ja muut kysymykset ovat varsin monimutkaisia ja usein riitaisia. Yleisperustelujen mukaan esityksen tarkoituksena on helpottaa asuntonsa terveyshaittojen vuoksi vaikeuksiin joutuneiden perheiden taloudellista asemaa. Samalla tavoitteena on kuitenkin, etteivät valtion varoista maksettavat avustukset vaikuttaisi heikentävästi rakentamisen laatuun tai eri osapuolien huolellisuuteen sopimuksia tehtäessä. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan myöskään sellaisia kustannuksia ei avusteta, joista hakija voi saada hyvityksen muulta vastuulliselta taholta kuten asunnon myyjältä, asunto-osakeyhtiöltä, vakuutusyhtiöltä tai muulta sopimuskumppanilta. Tällöin hanketta voidaan kuitenkin kustannusten muilta osin avustaa, jos avustuksen myöntämisperusteet täyttyvät.

Valittajien mukaan talon korjaaminen oli jatkunut myös käräjäoikeuden oikeudenkäynnin jälkeen. Rakenteita avatessa talosta oli löytynyt uusia vaurioita ja välttämättömiä korjaustarpeita kuten yläpohjassa olleet virherakenteet ja keittiön alla olleen maakellarin poistaminen. Hovioikeus oli hyväksynyt sen, että korjaustöiden kautta tullut uusi selvitys ja todistelu voidaan esittää samassa oikeudenkäynnissä. Hovioikeudesta oli kuitenkin tuotu esille, että asia ehkä palautettaisiin uuden selvityksen vuoksi käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus voisi tällöin ensimmäisenä asteena arvioida uuden näytön. Valittajat ovat suullisessa käsittelyssä kertoneet, että "heidän rahansa olivat jo lopussa". Valittajilla ei ollut varoja jatkaa uudelleen asian käsittelemistä käräjäoikeudessa. Valittajat olivat suunnanneet varansa ja voimansa talon korjaamiseen. Suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella valittajat ovat korjauttaneet taloaan noin 90 000 euron edestä ja korjausten kokonaissumma tulee mahdollisesti nousemaan noin 150 000 euroon. Todistaja C:n mukaan tehdyt korjaukset olivat olleet välttämättömiä, jotta talo täytti normaalit asumisvaatimukset. Suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella hinnanalennuksen osuus hovioikeudessa sovituksi tulleesta 35 000 euron määrästä on ollut 10 000–15 000 euroa.

Asiassa saadun selvityksen perusteella on selvää, että valittajille on aiheutunut terveyshaitan korjaamisesta huomattavasti suuremmat kustannukset kuin mitä he ovat saaneet hinnanalennuksena hovioikeudessa solmitun sovinnon perusteella. Asiassa on kysymys siitä, onko heillä korjausavustuslain 10 §:n estämättä mahdollisuus saada terveyshaitta-avustusta näihin 10 000–15 000 euroa ylittäviin välttämättömiin kustannuksiin.

Hallinto-oikeus toteaa, että korjausavustuslain lähtökohta on tässä suhteessa selvä. Henkilön tulee ensisijaisesti vaatia korvauksia yksityisoikeudellisella perusteella. Lähtökohtaisesti tämä yksityisoikeudellinen korvaus mahdollistaa terveyshaitan korvaamiseen, jolloin terveyshaitta-avustus viimesijaisena julkisoikeudellisena korvauksena ei tule kysymykseen. ARA on tulkinnut korjausavustuslain 10 §:ää sen sanamuodon perusteella ja katsonut, että mahdollisuus hinnanalennukseen poistaa suoraan mahdollisuuden saada korjausavustusta. Hallinto-oikeus tulkitsee korjausavustuslain 10 §:ää seuraavalla tavalla. Korjausavustuslain esitöiden perusteella henkilön tulee säilyttääkseen mahdollisuuden terveyshaitta-avustuksen saamiseen toimia yksityisoikeudellisissa sopimussuhteissaan normaalin huolellisen henkilön tavoin ikään kuin mahdollisuutta terveyshaitta-avustuksen saamiseen ei olisi lainkaan. Tämä sama pätee huolellisuuteen kaupanteossa ja myös hinnanalennuksen ja muiden korvausten hakemisessa terveyshaitan syntymisen jälkeen. Henkilön ei tule esimerkiksi luopua hinnanalennuskanteen ajamisesta sillä perusteella, että hän saa helpommin vastaavan korvauksen terveyshaitta-avustuksena.

ARA on vedonnut suullisessa käsittelyssä siihen, että valittajat olisivat voittaneet riitansa yleisessä tuomioistuimessa, jos asiassa olisi esitetty riittävä näyttö siitä, että he ovat ostajina toimineet huolellisesti. Valittajat ovat hallinto-oikeudessa henkilökohtaisesti kertoneet, että heidän rahansa olivat loppuneet, joten heillä ei ollut enää varaa jatkaa oikeudenkäyntiä yleisessä tuomioistuimessa yksityisoikeudellisella perusteella. Terveyshaittahakemuksen liitteenä oleva selvitys tukee valittajien kertomaa. Korkeintaan keskituloisilla valittajilla on ollut yli 200 000 euroa asuntolainaa ja taloon on ollut tulossa vielä uusia korjauksia. Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ovat olleet sekä kantajalla että vastaajalla noin 20 000 euroa. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan riita-asian edelleen ajaminen olisi mahdollisesti merkinnyt uutta oikeudenkäyntiä käräjäoikeudessa ja jopa hovioikeudessa. On yleisesti tunnettua, että monet tekijät vaikuttavat sovinnon tekemiseen riita-asiassa. Tällaisia ovat muun muassa oikeudenkäyntikulut, osapuolten taloudellinen asema ja oikeudenkäynneissä aina oleva ainakin jonkinasteinen epävarmuus oikeudenkäynnin lopputuloksesta. Lisäksi on huomioitava, että maakaaren mukaisella hinnanalennusjärjestelmällä ja korjausavustuslain mukaisella avustusjärjestelmällä on myös erilaiset tarkoitukset ja tavoitteet. Näin ollen se, miten prosessi päättyy yleisessä tuomioistuimessa, ei voi olla sellaisenaan määräävä korjausavustuslakia hallinto-oikeudessa tulkittaessa.

Valittajien ostamassa talossa on ollut vaurioita, jotka on ollut välttämätöntä korjata heti. On yleisesti tunnettua, että mittavien korjausten tarpeessa olevaa taloa ei ole mahdollista myydä kohtuulliseen hintaan. Oikeudenkäynnin jatkaminen olisi saattanut johtaa siihen, että valittajien varat olisivat loppuneet ja heille olisi jäänyt asumiskelvoton tai ainakin järkevään hintaan myytäväksi kelpaamaton talo. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajat ovat osoittaneet toimineensa ainakin tavallista huolellisuutta noudattaen, kun he ovat tehneet asiassa sovinnon hovioikeudessa.

Hallinto-oikeus arvioi edelleen, että korjausavustuslain 10 §:n sanamuoto ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että maakaaren perusteella hinnanalennukseen oikeutettu voi saada terveyshaitta-avustusta niihin kustannuksiin, joihin hänellä ei ole oikeutta saada korvausta maakaaren perusteella. ARAn esittämä tulkinta tarkoittaisi sitä, että valittajien olisi tullut jatkaa riita-asian ajamista hovioikeudessa siitä riippumatta, millaisia riskejä oikeudenkäyntikuluihin ja oikeudenkäynnin lopputuloksen epävarmuuteen olisi liittynyt. Valittajilla on kuitenkin ollut välttämättömät tai ainakin hyvin perustellut syyt tehdä asiassa sovinto. Oikeudenkäynnin jatkaminen mitä ilmeisemmin olisi ollut vastoin sitä henkilön normaalia huolellista asian hoitamista yksityisoikeudellisessa oikeussuhteessa, mikä on yhtenä korjausavustuslain 10 §:n tausta-ajatuksena. Perhe on joutunut ennakoimattomien ja yllättävien terveyshaittojen vuoksi suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, eikä perheellä ole ollut enää käytännössä oikeutta saada rahoitusta korjausavustuslain 10 §:ssä mainituilla ensisijaisilla rahoitustavoilla. Hallinto-oikeus arvioi edelleen, että 10 §:n sanamuoto ei anna nykyisellään mahdollisuutta tulkita avustuksen myöntämisen edellytyksiä niin kategorisesti kuin ARA on niitä kysymyksessä olevassa tapauksessa tulkinnut. Jos avustuksen myöntämisen edellytykset halutaan rajata siten, että avustusta ei ole mahdollista hakea sovinnon tai alempien oikeusasteiden ratkaisujen jälkeen, siitä on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan oltava nimenomainen säännös laissa. Edellä esitetystä seuraa, että hallinto-oikeuden arvion mukaan ARA ei ole voinut tällaisessa tilanteessa hylätä valittajien hakemusta korjausavustuslain 10 §:n perusteella.

Lopputulos

ARA ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla hylätä terveyshaitta-avustusta koskenutta hakemusta eikä oikaisuvaatimusta. ARAn päätökset kumotaan. Asia palautetaan ARAlle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asia on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja asiaan on tullut valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen uutta selvitystä. Oikeudenkäynti ei ole johtunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla viranomaisen virheestä. Valittajat ovat kuitenkin voittaneet itselleen merkittävän asian, jossa he ovat perustellusti käyttäneet lainoppinutta asiamiestä. Oikeudenkäyntikulujen jääminen valittajien vahingoksi olisi hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuutonta. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on hyväksyttävä perusteeltaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus 2 318 euroa lisättynä asianosaiskuluilla 60 eurolla on määrältään kohtuullinen. Viranomaisen on korvattava oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti.

Sovellettavat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Hallintolainkäyttölaki 75 § 2 momentti ja oikeudenkäymiskaari 21 luku 8 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mirjami Paso, Jukka Hartikainen ja Jukka Korolainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen on katsottava valituksessaan vaatineen, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

ARA on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A ja B ovat ostaneet 245 000 eurolla vuonna 1960 rakennetun ja vuosina 1970 ja 1980 laajennetun omakotitalon. Kauppakirjan mukaan ostajat ovat huolellisesti tutustuneet kaupan kohteeseen ja ottavat sen vastaan siinä kunnossa kuin se viimeksi esiteltäessä oli. Kauppakirjan perusteella myyjän vastuu kaupan kohteesta on määräytynyt maakaaren mukaan. Kauppakirjan mukaan ostajat ilmoittavat tutustuneensa heille luovutettuihin raportteihin huolellisesti ja he ovat tietoisia, ettei kaupan kohteessa havaittujen virheiden, vaurioiden tai puutteellisuuksien laajuutta ja niiden mahdollisesti aiheuttamia muita vahinkoja ole selvitetty.

A ja B ovat ennen kaupan tekemistä saaneet Raksystems Anticimex Oy:n tarkastusraportin perusteella tietää, että omakotitalossa on lukuisia riskirakenteita kuten valesokkelirakenne, käyttöikänsä päässä olevia rakenteita ja laitteita sekä riskirakenneratkaisujen vaurioitumista edistäviä puutteita kuten sadevesien puutteellinen johtaminen pois rakennuksen viereltä, kosteusvaurio teknisessä tilassa ja että kiinteistönomistajia on kehotettu korjaamaan ja selvittämään talon kuntoa kuntotarkastusraportissa mainitulla tavalla.

A ja B ovat nostaneet kanteen myyjiä vastaan käräjäoikeudessa ja vaatineet kaupan purkua tai kauppahinnan alennusta 220 000 eurolla. Käräjäoikeus on tuomiollaan 29.11.2013 velvoittanut myyjät maksamaan A:lle ja B:lle hinnanalennuksena 15 000 euroa, katsonut A:n ja B:n vaatimukset ylimitoitetuiksi ja velvoittanut heidät korvaamaan myyjien oikeudenkäyntikuluja.

A ja B ovat valittaneet käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaatineet edelleen kaupan purkua tai kauppahinnan alennusta 220 000 euroa. Hovioikeudessa A ja B ovat sopineet myyjien kanssa asian niin, että myyjät maksavat heille hinnanalennuksena ja selvittelykuluina yhteensä 35 000 euroa. Hovioikeus on vahvistanut sovinnon 1.7.2014.

A ja B ovat hakeneet ARAlta terveyshaitta-avustusta 90 000 euroa käräjäoikeuden päätöksen antamisen jälkeen hovioikeusprosessin aikana. ARAan 11.3.2014 saapuneen hakemuksen vaatimukset ovat perustuneet samaan näyttöön korjaustöiden tekemisestä kuin millä ostajat ovat perustelleet vaatimuksiaan ensin käräjäoikeudessa ja sitten korjaustöiden jo alettua hovioikeudessa. ARAlle ja hallinto-oikeudelle ei ole esitetty korjaussuunnitelmaa, joka olisi tehty sovinnon jälkeen.

A ja B ovat korjanneet taloaan muun muassa poistamalla vanhan osan alapohjarakenteet ja alushiekat, jotta heidän haluamansa lattialämmitys voidaan asentaa. Samalla on uusittu talon vesi-, lämpö- ja viemäriputket. Talossa on tehty myös muita peruskorjaustöitä, joita on suositeltu A:n ja B:n kaupanteon yhteydessä saamassa tarkastusraportissa. A ja B ovat saaneet kiinteistön laatuvirheistä myyjiltä hyvityksen sopimuksen perusteella ja muut heidän tekemänsä korjaukset ovat vanhan talon peruskorjaamista, joka kuuluu kiinteistönomistajina A:n ja B:n vastuulle ja kustannettavaksi.

Jos terveyshaitta-avustusta myönnettäisiin niihin kustannuksiin, jotka avustuksenhakija voi saada kiinteistönmyyjältä maakaaren säännösten perusteella, maakaari olisi tältä osin tarpeeton. ARA on perustellut tekemiään päätöksiä hallinto-oikeudelle viittaamalla kuluttajariitalautakunnan 20.3.2015 antamaan päätökseen dnro 1535/82/2013, jossa oli kysymys tilanteesta, jossa ostajat olivat ennen kaupantekoa tehdyn kuntotarkastuksen myötä tulleet tietoisiksi siitä, että talossa on valesokkelirakenne ja että se on riskirakenne, jonka kunnon varmistaminen vaatii aina lisätutkimuksia. Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut asiassa hyvitystä, koska ostaessaan talon, jonka rakennusratkaisut eivät vastaa nykyisiä suosituksia, ostajien on varauduttava perusparannustarpeeseen ja siihen, että talossa voi ilmetä merkittäviäkin korjaustarpeita.

Korjausavustuslain esitöissä (HE 134/2005 vp) on todettu, että vaikka avustusten tarkoituksena on helpottaa asuntonsa terveyshaittojen vuoksi vaikeuksiin joutuneiden perheiden taloudellista asemaa, tavoitteena on kuitenkin myös samalla, etteivät valtion varoista maksettavat avustukset vaikuttaisi heikentävästi osapuolien huolellisuuteen sopimuksia tehtäessä eikä avustuksilla saisi olla vaikutuksia eri tahojen vastuisiin.

Jos ARA velvoitetaan myöntämään ja maksamaan terveyshaitta-avustuksena ne korjauskustannukset, joita A ja B eivät ole kiinteistökauppaansa liittyvien oikeusprosessien perusteella saaneet kiinteistön myyjiltä, ARA joutuu toimimaan vastoin korjausavustuslain 10 §:ää ja lain esitöitä. Päätöksellä olisi myös negatiivinen vaikutus vanhojen omakotitalojen kauppatapoihin ja kauppojen kiinteistöriitoihin samoin kuin valtion tulo- ja menoarviossa avustusten maksamiseen tarkoitettujen määrärahojen riittävyyteen.

ARA on kiistänyt myös oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja koskevat korvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään.

A ja B ovat valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet, että korkein hallinto-oikeus hylkää ARAn valituksen ja velvoittaa ARAn korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.

A ja B ovat lisäksi pyytäneet, että mikäli ARAn valitusta ei hylätä, korkeimmassa hallinto-oikeudessa järjestetään suullinen käsittely, jossa urakoitsijan edustajat kertovat yksityiskohtaisesti sen, mikä osa korjaustöistä on ollut mahdollisten riskirakenteiden korjaamista, mikä osa A:n ja B:n mahdollisesti perusparannuksena teettämistä lisätöistä aiheutuvaa ja mikä osa sellaisten yllättävien ja ennalta tiedossa olemattomien virheiden, vikojen ja puutteiden korjaamista, joiden korjausvastuuseen A ja B ovat joutuneet ilman omaa syytään, ja jotka ovat aiheuttaneet heille taloudelliset vaikeudet, jotka ARAn tulee avustusten muodossa kattaa.

A ja B ovat esittäneet perusteluinaan vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Asia on selvitetty hallinto-oikeudessa perusteellisesti ja siinä on tullut toteennäytetyksi, että A ja B ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin ilman omaa syytään.

A:n ja B:n kiinteistökaupan kohteena on ollut rakennus ja vuokraoikeus. Kaupan kohteena ollut rakennus on myyty välittäjän laatiman esitteen mukaan ostohetkellä "siistikuntoisena, kuntokartoitettuna talona arvostetulla alueella". Sisätilojen kunnon on mainostettu esitteessä olevan hyvän ja kaikkien sisäpintojen on kerrottu tulleen uusituiksi vuonna 2000. Lisäksi on ilmoitettu, että vesikatto, julkisivut ja ikkunat olisi uusittu vuonna 2002 ja että kosteat tilat olisi uusittu täysin vuonna 2000. Varmemmaksi vakuudeksi on ilmoitettu, että remontin on toteuttanut ammattilainen. Näillä ammattivälittäjän lupauksilla on merkitystä, kun arvioidaan sitä, ovatko A ja B joutunet ilman omaa syytään taloudellisiin vaikeuksiin yllättäen eteen tulleiden kosteusvaurioiden korjaamisen takia.

A:lla ja B:llä on ollut täysi syy luottaa ammattivälittäjän antamaan informaatioon siististä ja hyväkuntoisesta talosta, koska myös myyjillä ja välittäjillä on ollut käytössään Raksystems Anticimex Oy:n tarkastusraportti. Ostohetkellä ei ole tullut esille, että kohteessa olisi korjaustarpeita tai alkavia kosteusvaurioita.

Mahdollisten riskien toteutuminen ilmenee raportin laatijan mukaan siinä, että maaperäkosteus saattaa vaurioittaa valesokkelirakennetta, josta kosteus saattaa siirtyä ulkoseinän puurakenteisiin ja eristeisiin. Kaksoislaattarakenteissa alapohjassa riskinä ovat myös maaperäkosteus ja putkivuodot. Tarkastuksen yhteydessä ulko- ja väliseinärakenteita tarkasteltiin tarkemmin rakenteita avaamalla, ja lattian pintalaatan alapuolisen eristetilan kosteus mitattiin poranreiästä. Tarkastajan lausunnon mukaan avatuilta kohdilta ei havaittu mitään viitettä vauriosta eikä rakenteissa todettu poikkeavia kosteuksia.

Rakenteita on näin ollen tutkittu ammattihenkilön avustuksella jopa niitä avauttamalla ja näytteitä ottamalla ilman, että mitään poikkeavaa olisi havaittu. A ja B ovat tarkastukseen, sen johdosta annettuun lausuntoon ja muihin tarkastushavaintoihin luottaen ostaneet rakennuksen siinä uskossa, ettei vanhanaikaisista rakenneratkaisusta huolimatta toteutuneita riskejä ole olemassa.

ARAn valituksessaan esittämä viittaus Raksystems Anticimex Oy:n tarkastusraporttiin on ollut virheellinen, sillä yhtiön uudemmassa kohdetta koskevassa tarkastusraportissa on todettu, että rakennuksen huollossa tulee kiinnittää erityistä huomiota pinta- ja sadevesien ohjaukseen sekä salaojien ja perusmuurin vedeneristyksen toimivuuteen. Huollolla on luonnollisesti viitattu tulevaisuuteen, koska juuri suoritetussa tutkimuksessa ei ollut havaittu mitään vaurioita.

Käräjäoikeuden ratkaisulla ei ole asiassa merkitystä, koska asian käsittely on jatkunut hovioikeudessa. A:n ja B:n korvausvaatimukset perustuivat käräjäoikeudessa suppeisiin rakenneavauksiin ja niiden perusteella tehtyihin kustannusarvioihin. Vasta alioikeuden antaman tuomion jälkeen lattioita ja seiniä on avattu laajemmin, jolloin on paljastunut uusia ja yllättäviä vikoja sekä vaurioita. Esimerkiksi keittiön lattian alta on paljastunut soralla täytetty maakellari, jossa oli paineellinen vesiputki ja vain yksinkertainen pintabetoni ilman eristeitä ja roskavalua. Samoin olohuoneesta lattian sisältä on ilmestynyt rikkoutunut ja lattian alle vuotanut patteriputki, jonka vuotamisella ei ole mitään tekemistä riskirakenneratkaisun kanssa.

Vanhan osan alapohjarakenteet ja alushiekat on poistettu, koska on haluttu poistaa todellisuudessa patterivuodon johdosta olohuoneessa kastunut runkorakenteiden alainen maa. Keittiössä puolestaan on ollut maakellari, jossa ei ole ollut alunperinkään suunniteltua kosteussulkua ja kaksoislaattarakennetta.

Hovioikeusvaiheessa korvausvaatimusten tueksi esitetty näyttö on ollut olennaisesti laajempi, ja vaatimukset olisivat prosessia jatkettaessa hyvinkin saattaneet menestyä. A ja B ovat kuitenkin vähävaraisuutensa vuoksi joutuneet lopettamaan oikeuksiensa ajamisen tuomioistuimessa.

Valituksessa viitattu kuluttajariitalautakunnan päätös on yksittäistapaus jossakin muussa kiinteistökaupassa. Päätös ei ole sitonut hallinto-oikeutta.

A:n ja B:n talon terveyshaittaa aiheuttavia vikoja, puutteita ja kosteusvaurioita on korjattu merkittävällä tavalla ja laajasti kokonaan muualta kuin valesokkelirakenteen riskialueelta.

A:n ja B:n ostamassa talossa on ennen kauppaa todettu olleen olemassa riskirakenteita, mutta myöskin ennen kauppaa suoritetussa tarkastuksessa on todettu, etteivät riskit näyttäneet toteutuneen. Taloon muuttamisen jälkeen terveyshaitat ovat alkaneet ja suoritettujen alustavien ja lopulta laajojen rakenneavausten jälkeen on todettu, että rakenteet ovat kosteus- ja mikrobivaurioituneet laajasti.

Kosteusvaurioita, rakennusvirheitä ja puutteita on ollut nimenomaan sellaisissa paikoissa (olohuoneen ja keittiön lattioissa, rakennuksen seinissä ja yläpohjassa sekä rakennuksen perustuksissa), joilla ei ole mitään tekemistä Raksystems Anticimex Oy:n havaitseman riskirakenteen kanssa. Nämä seikat ovat riidattomasti sellaisia seikkoja, joista A:lla ja B:llä ei ole voinut olla mitään tietoa kauppaa tehdessään eikä sellaista tietoa ole ollut myyjillä, välittäjällä eikä kuntokartoittajillakaan. Vauriot on havaittu vasta rakenteita purettaessa ja niitä korjattaessa ja korjaussuunnitelma on tästä syystä muuttunut ja laajentunut yhä uusien terveyshaittaa aiheuttaneiden virheiden tullessa rakenteista esille.

ARA on antanut asiassa vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

ARA katsoo, etteivät A ja B ole joutuneet korjausavustuslaissa tarkoitettuihin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, kun otetaan huomioon heidän tulonsa ja menonsa, eivätkä he ole niin vähävaraisia kuin he ovat korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan selityksessä ilmoittaneet. A ja B eivät myöskään ole esittäneet näyttöä siitä, että he olisivat niin vähävaraisia, etteivät he olisi pystyneet esimerkiksi oikeusapulain (257/2002) mukaisen julkisen oikeusavun tukemana jatkamaan oikeusprosessia hovioikeuden pääkäsittelyssä.

A:n ja B:n asiassa on kysymys kiinteistön kauppaan liittyvästä riidasta, jossa kiinteistön terveyshaittaa aiheuttavien vaurioiden laajuus ja korjauskustannukset on ratkaistu maakaaren säännösten perusteella käräjäoikeuden tuomiolla ja A:n ja B:n myöhemmin hyväksymällä hovioikeuden vahvistamalla sopimuksella, jonka perusteella A ja B ovat saaneet korjauskustannuksista hyvityksen kiinteistön myyjiltä.

Korjausavustuslain mukaan terveyshaitta-avustusta ei myönnetä terveyshaittaa mahdollisesti tulevaisuudessa aiheuttavien rakenteiden ja laitteiden korjaamiseen, vaan tällainen kiinteistön peruskorjaaminen kuuluu kiinteistön omistajan vastuulle ja kustannettavaksi. Terveyshaitta-avustusta voidaan myöntää terveyshaittaa aiheuttavien jo vaurioituneiden rakenteiden korjaamiseen, jos laissa todetut muut avustuksen myöntämisen edellytykset, kuten hakijan huolellisuus asuntoa hankittaessa ja hakijan suuret taloudelliset vaikeudet ottaen huomioon hakijan tulot, menot ja varallisuus, täyttyvät.

Koska A ja B ovat olleet kauppaa tehdessään tietoisia Raksystems Anticimex Oy:n 31.3.2009 päivätyssä tarkastusraportissa ilmoitetuista rakennuksen riskirakenteista, rakennuksen teknisessä tilassa olleesta kosteusvauriosta, riskirakenneratkaisujen vaurioitumista edistävistä rakennuksen puutteista, käyttöikänsä päässä olevista rakenteista ja laitteista sekä tarkastusraportin laatijan korjaussuosituksista ja suosituksesta selvittää edelleen talon kuntoa tarkastusraportin sivulla 3 ilmoitetuista kohdista, A ja B ovat jo kaupantekohetkellä voineet ennakoida, että he joutuvat korjaamaan rakennusta merkittävin kustannuksin. Tämän vuoksi ja koska heidän taloudestaan ja muista olosuhteistaan saadut tiedot eivät täytä terveyshaitta-avustuksen myöntämisen edellytyksiä, A:lle ja B:lle ei voida myöntää terveyshaitta-avustusta siltäkään osin kuin he ovat korjanneet vanhaa asuinrakennusta laajemmin kuin mitä myyjät ovat maksaneet heille kiinteistön laatuvirheen perusteella hinnanalennusta.

ARA kiistää A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa että hallinto-oikeudessa perusteiltaan ja määriltään ja vaatii, että A ja B velvoitetaan maksamaan ARAlle oikeudenkäyntikulut, jotka ARA on maksanut A:lle ja B:lle hallinto-oikeuden päätöksen perusteella. A ja B ovat itse aiheuttaneet laajan käsittelyn hallintoviranomaisissa, kun he ovat avustushakemuksen ja oikaisuvaatimuksen yhteydessä salanneet sen, että kiinteistökauppaan liittyvien laatuvirheiden oikeuskäsittely ei ollut vielä päättynyt avustusta haettaessa ja oikaisuvaatimusta tehtäessä.

A ja B ovat vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä esittäneet muun ohella, ettei ARA ole kyennyt konkreettisesti osoittamaan A:n ja B:n toimintaa miltään osin huolimattomaksi tai että he olisivat huolimattomuuttaan ja välinpitämättömyyttään tiedossa olleista riskeistä välittämättä ostaneet talon ja tehneet hovioikeudessa sopimuksen tavoitteenaan vain siirtää vastuut ARAlle siltä haettavan avustuksen muodossa.

Kiinteistöriitoja koskevassa oikeuskäytännössä on todettu riidattomaksi se seikka, ettei ostajan tarvitse huolellisena ostotilanteessa toimiessaan ryhtyä repimään ennen kaupan solmimista auki rakenteita mahdollisia vauriota selvittääkseen, vaan huolellinenkin ostaja voi luottaa myyjän ilmoitukseen kohteen hyvästä kunnosta.

Ostohetkellä sen paremmin myyjät kuin myyjää edustanut välittäjäkään ei tuonut millään tavalla esille sitä, että kohteessa olisi jotakin korjaustarpeita tai alkavia kosteusvaurioita. Kuntokartoittajahan teki kokeita riskirakenteiden mahdollisen vaurioitumisen toteamiseksi, mutta mitään hälyttävää ei löydetty. Ostajat katsovat tämän menettelyn täyttävän heidän huolellisuusvelvoitteensa.

A ja B eivät ole hakemassa ARAlta kahteen kertaan korvausta samasta asiasta, eivätkä myöskään mistään tulevaisuudessa terveyshaittaa aiheuttavien rakenteiden korjaamisesta, vaan kaupantekohetkellä rakennuksessa olleista ja korjaamista vaativista vaurioista, jotka aiheuttavat terveyshaittaa ja joiden korjaamiseen ARA on lain mukaan velvoitettu avustusta myöntämään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n ja B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian osalta sekä siltä osin kuin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hallinto-oikeudessa.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen 30.4.2014 ja 4.6.2014 tekemät päätökset, joilla terveyshaitta-avustusta koskeva A:n ja B:n hakemus ja oikaisuvaatimus on hylätty, saatetaan voimaan.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n ja B:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja hallinto-oikeudessa.

3. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Suullista käsittelyä koskeva vaatimus

Itä-Suomen hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A ja B ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005 myöhempine muutoksineen, korjausavustuslaki) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan avustuksilla voidaan tukea asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ilman omaa syytään taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asunnon korjaamista tai, jos asunto on käynyt asumis- tai korjauskelvottomaksi, asunnon rakentamista tai hankkimista.

Korjausavustuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 134/2005 vp) 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että terveyshaitta tai taloudellinen vahinko ei saisi olla aiheutettu omalla toiminnalla. Näin ollen se ei saisi johtua esimerkiksi asunnon virheellisestä käytöstä taikka huolimattomuudesta asunnonhankinnassa.

Korjausavustuslain 10 §:n (1611/2009) mukaan avustusta myönnetään vain sellaisiin toimenpiteisiin, joiden rahoittamiseksi hakijalla ei ole oikeutta saada muuta julkista tukea. Siltä osin kuin avustuksenhakijalla on oikeus saada korjausavustuslaissa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista hyvitystä vakuutussopimuksen tai muun sopimuksen perusteella, lain nojalla tai muulla vastaavalla perusteella taikka kustannukset tai osa niistä kuuluvat asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) tai yhtiöjärjestyksen nojalla asunto-osakeyhtiön maksettaviksi, ei korjausavustuslain mukaista avustusta myönnetä.

Korjausavustuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 134/2005 vp) 10 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan sellaisia kustannuksia, joista hakija voi saada hyvityksen muulta vastuulliselta taholta kuten asunnon myyjältä, asunto-osakeyhtiöltä, vakuutusyhtiöltä tai muulta sopimuskumppanilta, ei avusteta. Tällöin hanketta voidaan kuitenkin kustannusten muilta osin avustaa, jos avustuksen myöntämisperusteet täyttyvät.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A ja B ovat ennen ostamaansa omakotitaloa koskevan kauppakirjan allekirjoittamista tulleet rakennuksesta laadittujen kuntotarkastusten perusteella tietoisiksi rakennuksen ostamiseen sisältyvistä riskeistä ja siitä, ettei rakennuksen kuntotarkastuksissa ole voitu poissulkea rakenteiden sisällä piilevien vaurioiden mahdollisuutta. A:n ja B:n allekirjoittamassa kauppakirjassa on myös nimenomaisesti todettu, että "Ostaja ilmoittaa tutustuneensa hänelle luovutettuihin raportteihin huolellisesti ja on tietoinen, ettei kaupan kohteessa havaittujen virheiden, vaurioiden tai puutteellisuuksien laajuutta ja niiden mahdollisesti aiheuttamia muita vahinkoja ole selvitetty".

Kun A ja B ovat olleet jo kaupantekohetkellä tietoisia heidän ostamassaan asunnossa olevista riskitekijöistä, A:n ja B:n ei voida katsoa joutuneen asunnon terveyshaittojen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman omaa syytään.

Koska A ja B ovat voineet saada asuntonsa korjauskustannuksiin korvausta sen myyjiltä, terveyshaitta-avustuksen myöntämisen edellytykset eivät ole täyttyneet myöskään korjausavustuslain 10 §:n osalta. Se seikka, että A ja B ovat sopineet myyjien kanssa kauppahinnan alennusta ja vahinkojen korvaamista koskevan riidan ja siten luopuneet vaatimasta myyjiltä ilmoittamaansa korjauskustannusten koko määrää, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Luopuessaan kanteestaan asunnon myyjiä vastaan enemmälti kuin mitä sovintosopimuksessa on sovittu myyjien korvausvelvollisuudesta A:lle ja B:lle, A ja B ovat omalla ratkaisullaan vaikuttaneet siihen, että myyjiltä ei ole saatu hinnanalennusta A:n ja B:n katsoman koko vahingon määrästä. Kun myyjien korvausvelvollisuus on edellä sanotuin tavoin ensisijainen verrattuna terveyshaitta-avustukseen, eivät terveyshaitta-avustuksen myöntämisen edellytykset siten ole tältäkään osin täyttyneet.

Edellä lausutun perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on voinut hylätä A:n ja B:n terveyshaitta-avustusta koskevan hakemuksen korjausavustuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 10 §:n nojalla.

Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen kumottava sekä pääasian osalta että siltä osin kuin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hallinto-oikeudessa.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Pasi Yli-Ikkelä.