Muu päätös 3344/2017

Asia Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 24.2.2016 n:o 16/0070/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 12.11.2014 tehdyllä päätöksellään n:o 223/2014/1 hylännyt Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen, joka koskee turvetuotantoa Uuraisten kunnassa, Multian ja Saarijärven rajan tuntumassa sijaitsevalla Kuitulan Isosuon 49,9 hehtaarin uudella turvetuotantoalueella.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Kuitulan Isosuon kuivatusvedet olisi johdettu noin kilometrin pituista metsäojaa pitkin Pieni Jokijärven rantavyöhykkeelle, jonka läpi vedet virtaavat Pieni Jokijärveen, ja tästä edelleen noin 800 m:n pituista metsäojaa pitkin Kotajoen Harjujoen osa-alueen rantavyöhykkeelle, jonka läpi vedet virtaavat Harjujokeen Jokijärven yläpuolella.

Pieni Jokijärvi on kalataloudelliselta arvoltaan vähäinen, hapan ja humuspitoinen metsälampi, jonka ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Pieni Jokijärvi ja Jokijärvi on merkitty Multian rantayleiskaavassa vesialueiksi, joilla on erityisiä arvoja vesimaiseman, -kasvillisuuden tai -eläimistön kannalta. Lampien ranta-alueet on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on vesimaiseman, luonnonympäristön tai kulttuuriympäristön erityisiä arvoja tai ulkoilun ohjaamistarvetta.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on määrittänyt Kotajoen kalastusasetuksen 51 b §:n mukaiseksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Joessa esiintyy luontaisesti lisääntyvää taimenta, myös Päistärkosken padon yläpuolisella osalla, jonne Kuitulan Isosuon kuivatusvedet laskevat. Joen yläosan taimenkanta on erityisen herkkä ympäristömuutoksille, sillä harvalukuisena se ei välttämättä kestä lisäkuormitusta ja kannan vahvistuminen joen alaosalta nousevalla taimenella ei ole Päistärkosken padon takia mahdollista. Kotajoen lisääntymisalueet ovat taimenen kannalta tärkeitä, sillä napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaiseksi luokitellun sisävesien taimenen kannat ovat Keski-Suomessa varsin heikkoja. Kotajoen kalataloudellista arvoa nostavat tehdyt lohikalaistutukset, sen tärkeys virkistyskalastuskohteena ja soveltuvuus ravun lisääntymisalueeksi.

Kotajoki on arvioitu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 tavoitteeksi on asetettu veden pH-arvon nostaminen sekä joen hydrologismorfologisen tilan kohentaminen. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan Kotajoen tilaluokitus pysyy tyydyttävänä vesienhoidon toisella suunnittelukaudella (v. 2016–2021). Veden laadun osalta erityisenä ongelmana on edelleen mainittu ajoittain alhainen pH-arvo.

Myös veden kiintoaine- ja COD_Mn -pitoisuudet ovat ajoittain olleet korkeita. Kotajoen hyvä ekologinen tila arvioidaan saavutettavan vuonna 2027. Tavoitteen saavuttamiseksi tulee muun ohella kiinnittää huomiota kuormituksen vähentämiseen ja rehevöitymishaittojen torjuntaan.

Kuitulan Isosuon kuivatusvedet olisi käsitelty pintavalutuskentällä, joka sijaitsee ojitetulla alueella. Hakijan ilmoittaman mukaan pintavalutuskentän tehollinen pinta-ala on noin 5,1 % valuma-alueestaan ja siten se vastaisi myös hakemuksen vireille tulon jälkeen 17.6.2013 annettua uutta turvetuotannon ympäristönsuojeluohjetta. Kentän länsireunalla on kuitenkin matalaturpeinen (< 30 cm) alue, jossa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen vähimmäissuositus 50 cm:n turvepaksuudesta ei täyty.

Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman mukaan alueille, joiden vesistöt eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä tai joiden tila uhkaa huonontua hyvästä tai erinomaisesta, ei pääsääntöisesti tulisi ohjata uutta turvetuotantoa, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia.

Aluehallintovirasto on katsonut Kuitulan Isosuon kuormitusvaikutuksen kohdistuvan purkureitillä olevista, kuormitusta mahdollisesti pidättävistä rantavyöhykkeistä huolimatta Pieni Jokijärven lisäksi myös Kotajokeen erityisesti ylivirtaamakausina. Ylivirtaamien aikana voi tapahtua myös rantavyöhykkeisiin aikaisemmin pidättyneiden päästöjen huuhtoutumista. Joen kalataloudellinen arvo, ekologinen tila ja tilatavoite huomioiden tuotantoalueen vesienkäsittelyn tehokkuuteen ja toimintavarmuuteen on siten kiinnitettävä erityistä huomiota. Ojitetun pintavalutuskentän toimintaan liittyy useita epävarmuustekijöitä. Vaikka pintavalutuskenttä toimisi ennakoidusti, lisäisi turvetuotanto silti Kotajoen kuormitusta tilanteessa, jossa kuormituksen vähentäminen on vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi ja kalastolle suotuisien elinolosuhteiden säilyttämiseksi tarpeen.

Suunnitelman mukaisen turvetuotannon aloittaminen Kuitulan Isosuolla aiheuttaisi ympäristöluvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää alapuolisen vesistön pilaantumisen vaaraa.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6, 41, 42 ja 50 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Vapo Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Asiassa on ratkaistava, täyttyvätkö ympäristönsuojelulain luvan myöntämisedellytykset. Lain 42 §:n mukaan luvan edellytyksenä on muun muassa, ettei toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Kuitulan Isosuon turvetuotannon kuivatusvedet johdettaisiin käsittelyn jälkeen metsäojaan, joka laskee Pieni Jokijärven rantavyöhykkeelle ja järvestä edelleen metsäojassa Jokijärven rantavyöhykkeellä Kotajokeen. Kotajoki on virkistyskalastuskohde, jossa on lisääntyvä taimenkanta ja jonka Keski-Suomen ELY-keskus on määritellyt kalastusasetuksen 51 b §:n nojalla lohi- ja siikapitoiseksi.

Joen ekologinen tila on vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu tyydyttäväksi ja hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2027 mennessä. Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen muun muassa, koska turvetuotantoalueen vesienkäsittelyn puhdistusteho on epävarma ja koska kuivatusvesien johtaminen Pieni Jokijärveen ja Kotajokeen joka tapauksessa lisäävät kalataloudellisesti arvokkaan vesistön kuormitusta. Kotajoen kuormituksen vähentäminen on tarpeen vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi ja kalastolle suotuisten elinolosuhteiden säilyttämiseksi.

Hakija on hakemuksessa arvioinut turvetuotannosta aiheutuvan vuosittaisen kuormituksen. Arvio perustuu hakijan eri turvetuotantoalueiden tarkkailutuloksiin ja niistä laskettuihin keskimääräisiin ominaiskuormituksiin. Valituksessa hakija on esittänyt lisäävänsä pintavalutuskentän pinta-alaa ja on arvioinut kuormitukset uudestaan tuotantoalueen muuttuneen pinta-alan perusteella. Laskentaperuste on molemmissa arvioissa sama.

Lupakäsittelyn aikana aluehallintovirastossa useat asianosaiset ovat huomauttaneet kuormituslaskelman virheistä tai puutteista. Vastapuolet esittävät muun muassa, että kuormituslaskelmassa ei ole otettu huomioon rankkasateiden ja sulamisvesien aiheuttamia virtaama- ja kuormitushuippuja. Laskelmassa ei ole myöskään otettu huomioon, että tuotantoalueen valunta on suurempi kuin kasvipeitteisen suon. Näiden ja muiden laskelman virheellisyyksien takia turvetuotannon aiheuttama todellinen kuormitus olisi huomattavasti suurempi kuin hakija arvioi.

Aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen on ilmestynyt Bioenergia ry:n tilaama selvitys turvetuotantoalueiden kuormituksesta ylivirtaamatilanteissa (Turvetuotannon ylivirtaamaselvitys 17.2.2015). Luvan hakija on toimittanut lisäselvitystä Isosuon turvetuotantoalueen kuormituslaskelmasta ja siinä vastannut vastapuoltensa väitteisiin laskelman virheistä ja epävarmuuksista.

Hallinto-oikeus toteaa, että suunnitellun turvetuotantoalueen vesistökuormituksen arviointiin liittyy epävarmuutta. Hakijan toimittaman lisäselvityksen ja edellä mainitun Pöyry Finland Oy:n laatiman selvityksen perusteella hallinto-oikeus kuitenkin arvioi, että hakemuksessa esitetty arvio kuormituksesta on suuruusluokaltaan oikea.

Aluehallintovirasto on hakemuksessa arvioitujen kuormituksen ja sen aiheuttamien vesistövaikutusten perusteella tullut siihen tulokseen, että hankkeesta aiheutuisi vesistön pilaantumisen vaaraa, joka estää luvan myöntämisen. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston ratkaisu on ollut oikea. Koska asiassa saatu lisäselvitys vahvistaa kuormitusarvion oikeaksi, ei ole syytä arvioida asiaa toisin kuin aluehallintovirasto. Vapo Oy:n valitus on tämän takia hylättävä.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 § 1 momentti 2 kohta ja 42 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Jan Eklund, Sinikka Kangasmaa ja Susanna Airiola. Esittelijä Anneli Järvenpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vapo Oy on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kotajoen vesienhoidollisen tilaluokituksen perusteina olevista fysikaaliskemiallisista tekijöistä kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet osoittavat niin suurimarginaalisesti hyvää tilaa, etteivät toiminnasta aiheutuvat hyvin vähäiset pitoisuuslisäykset alenna pitoisuuksia lähellekään hyvän ja tyydyttävän tilan rajaa. Vesienhoidon tavoitteisiin liittyvää ravinnekuormituksen vähentämistarvetta ei ole. Jokiveden luontaiseen pH-tasoon, joka lienee osaltaan perusteena luokitukselle tyydyttävä tila, kuivatusvesillä ei voi olla vaikutusta. Koska hyvin vähäinen ravinnepitoisuuksien lisäys ei sanottavasti muuta joen tämänhetkistä fysikaaliskemiallista tilaa ja alenna luokitusta ja koska vähäinen vedenlaadullinen muutos huonompaan ei muutoinkaan ole vesienhoidon tavoitteiden vastainen vaikutus, merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa ei voi aiheutua.

Kiintoainepitoisuus ei ole Kotajoen kohdalla vesienhoidon tavoitteisiin liittyvä peruste. Laskennallinen lisäys jokiveden kiintoainepitoisuuden pitkänajan keskiarvoon 3,3 mg/l on hyvin vähäiset 0,1 mg/l. Purkumatkalla ennen Kotajokea pintavalutuskentältä lähtevän kiintoaineen pitoisuusvaikutuksen purkukohdassa Kotajokeen voidaan arvioida puolittuvan 0,1 mg/l:sta, jolloin se olisi korkeintaan noin 0,05 mg/l. Haitallista muutosta ei siten tapahtuisi. Kiintoaineen pidättymistä purkumatkalla ennen Kotajokea on selvitetty muun muassa aluehallintovirastolle 8.10.2014 toimitetussa liettymäselvityksessä. Pöyry Finland Oy on laatinut aikaisempaa tarkemman arvion Kuitulan Isosuon päästöistä eri vuodenaikojen keskimääräisillä ominaiskuormituksilla ja niiden vaihteluväleillä sekä niiden mukaiset vesistövaikutukset alapuoliseen vesistöön. Sen mukaan purkukohdassa Kotajokeen kiintoainepitoisuuslisäys ei voi ylittää vesistövesien analyysien määritysrajaa 1 mg/l edes arvioiduilla maksimikuormituksilla.

Kotajoen kalataloudellisesti merkittävistä koskialueista Päistärkoski sijaitsee noin 6,7 km, Jäniskoski noin 11 km ja Konttijoen yhtymäkohdassa oleva noin 14,5 km alavirtaan purkukohdasta Kotajokeen. Silmäkoski on yhtymäkohdan alapuolella, muut pääosin Konttijoen sivuhaarassa. Hakemusasiakirjoihin sisältyvien Silmäkosken, Jäniskosken ja Päistärkosken sähkökoekalastustulosten perusteella joen alaosan ekologinen tila on hyvä. Kuitulan Isosuon pitoisuusvaikutukset Kotajoen ja Konttijoen yhtymäkohtaan ja sen yläpuolellekin ovat määritettävissä yksinomaan laskennallisesti, käytännössä eivät osoitettavissa analyysituloksin. Näin ollen kalastolle suotuisat elinolosuhteet eivät voisi heikentyä, eivätkä vesienhoidollisten tavoitteiden saavuttaminen kalastoon liittyen vaikeutua.

Laskuojalla Pieni Jokijärveen ja järvestä Kotajokeen olevalla uomalla, jotka päättyvät ennen soisia rantavyöhykkeitä, ei ole kalataloudellista tai muuta merkitystä. Syrjäisellä pienellä Pieni Jokijärvellä ei myöskään ole kalataloudellista tai muuta merkitystä. Hakemuksessa on arvioitu pitoisuusvaikutukset Pieni Jokijärveen, koska se on kuivatusvesien vaikutukset ensimmäiseksi vastaanottava vesistökohde. Arviointia on vaikeuttanut se, että kuivatusvedet suotautuvat järveen ojittamattoman soisen rantavyöhykkeen lävitse. Suotautuminen lieventää laskennallisesti arvioituja vaikutuksia kaikilta osin. Kiintoaineen liettymisvaikutusta on arvioitu aluehallintovirastolle 8.10.2014 toimitetulla selvityksellä. Mallinnus ja arviointi eivät osoita vaikutuksia, jotka edellyttäisivät hakemuksen hylkäämistä. Vapo Oy:n käsityksen mukaan luvan myöntämisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät.

Kuormitusarvio perustuu vuonna 2012 valmistuneeseen Pöyry Finland Oy:n turvetuotannon ominaiskuormitusselvitykseen, jossa arvioinnin perusteina ovat edustavien eri tuotantoalueiden tarkkailutulokset vuosilta 2003–2011 eli yhteensä yhdeksän vuoden ajalta.

Kuormitusarviossa tuotantoalueen mittapadolta lähtevä päästö on siirretty sellaisenaan suoraan noin 2,4 km:n päässä Kotajoessa olevaan purkukohtaan ottamatta huomioon purkureitin ja sillä olevien luontaisten rakenteiden merkitystä eri vedenlaatutekijöiden kiinniotossa sekä sedimentoitumista uomiin ja Pieni Jokijärveen.

Purkukohdassa Kotajokeen laskennalliset tuotannonaikaiset pitoisuuslisäykset (netto) ja laskennallinen veden laadun muutos ovat kaikkien tekijöiden osalta määrällisesti ja suhteellisesti hyvin vähäisiä. Ravinnepitoisuuksien suhteellisen muutoksen merkitystä vähentää laadullisen muutoksen vähäisyys. Koska kiintoainepitoisuus pysyisi nykyisessä keskiarvopitoisuudessa 3,3 mg/l, haitallista muutosta ei siltäkään osin tapahdu. Merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eivät näin pienet pitoisuuslisäykset voi aiheuttaa.

Kotajoki on jo nykyisin hyvässä tilassa fysikaalis-kemiallisesti kokonaisfosforin ja -typen osalta ja niiden osalta vedenlaatu täyttäisi hyvän tilaluokan vaatimustason turvallisella marginaalilla hankkeen toteutuessakin. Vesistön ekologisen luokituksen säilyessä fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta hyvänä tavanomaista käyttöä haittaavia tekijöitä ei pitäisi ilmetä.

Kotajoen tyydyttävä luokka johtunee pH-tasosta (minimi 5,0) ja ilmeisesti myös joen usealla padolla rakennetusta sekä joen yläosan alaosaa heikommasta kalataloudellisesta tilasta. Yläosan kalataloudellista tilaa merkittävästi rajoittava tekijä on veden vähyys, ei sen laatu. Viimeksi mainittuun ja pH-tasoon kuivatusvesien johtamisella ei voi olla vaikutusta suuntaan taikka toiseen. Koska Kuitulan Isosuo sijaitsee noin 190 metriä merenpinnan yläpuolella, se ei voi sijoittua litorina-vyöhykkeelle eikä sen pohja olla sulfidista eli niin sanottua alunamaata. Alle 50 kilometrin säteellä hankealueesta ei sijaitse happamuutta aiheuttavia mustaliuskealueita. Hyvän ekologisen tilan saavuttamista veden laadun ja osaksi kalastonkin osalta edesauttaisi pH:n nostaminen tasolle 5,6 ja pato- ja ynnä muiden rakenteiden poistaminen uomasta.

Kalataloudellinen haitta Kotajoen virtaavissa olosuhteissa voisi teoreettisesti liittyä kiintoainekuormituksen merkittävään lisääntymiseen ja sen kulkeutumiseen haitallisessa määrin sekä kutupohjia liettäviin vaikutuksiin arvokalan lisääntymisalueilla. Tällainen haitallinen vaikutus ei ole mahdollinen Kuitulan Isosuon turvetuotannon seurauksena.

Kuitulan Isosuon kuivatusvesiä ei johdeta suoraan joen kalataloudellisesti merkittävälle ala- ja keskiosalle eikä myöskään pintavalutuskentältä lähtevällä laskuojalla suoraan joen yläosalle, jolta kuivatusvesien mukana tuleva kiintoaines voisi virtauksen mukana kulkeutua alaosan suuntaan. Lisäksi mallintaen on osoitettu, että kiintoainepitoisuuden vaikutus kuivatusvedet suoraan Kotajokeen johdettaessakin olisi niin vähäinen, ettei sillä voisi olla edellä tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia purkukohdan välittömällä alapuolisella osuudellakaan. Tuotantoalueen (49,9 hehtaaria) osuus Kotajoen kolmannen jaotuksen alueesta 14.624 (209,39 km²) on hyvin vähäinen, noin 0,2 %.

Kuivatusvesien puhdistus suoritetaan ympärivuotisesti ojitetulle suoalueelle suunnitellulla pintavalutuskentällä. Ojittamattomien ja ojitettujen pintavalutuskenttien tuotannonaikaisessa kiintoaineen pidättämiskyvyssä ei ole merkittävää eroa. Länsi-Suomen alueella ojitetuilta pintavalutuskentiltä vuosina 2008–2012 lähteneen veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 7,1 mg/l ja ojittamattomien 5,8 mg/l. Ojittamattomat kentät ovat pidättäneet käsiteltävän kuivatusveden kiintoaineesta keskimäärin 54 % brutto (58 % netto) ja ojittamattomat kentät keskimäärin 62 % brutto (69 % netto). Kiintoainepäästön puolittuminen ja laimentumisen purkukohdassa Kotajokeen selittävät alhaisen laskennallisen 1 mg/l pitoisuuslisän. Osaltaan sitä selittää tuotantoalueen pienehkö kuormittava tuotantoala.

Todellisuudessa vaikutus Kotajoen kiintoainepitoisuuksiin jää laskennallista pienemmäksi, koska pintavalutuskentältä lähtevää kiintoainetta pidättyy Pieni Jokijärven soiseen rantavyöhykkeeseen, Pieni Jokijärveen ja noin 1,5 hehtaarin suuruiselle suoalueelle ennen Kotajokea sekä Pieni Jokijärven ylä- ja alapuolisiin, pääosin soisilla alueilla kulkeviin uomiin. Soistuneet rantavyöhykkeet toimivat pintavalutuksen tavoin. Voidaan arvioida, että pitoisuuslisäys on noin puolet laskennallisesta 1 mg/l. Samat tekijät pienentävät myös ravinne- ja humuskuormitusta laskennallisista pitoisuuksista.

Valituksessa on lisäksi esitetty laskennalliset tuotannonaikaiset pitoisuuslisäykset (netto) ja aiheutuva vedenlaadullinen muutos Kotajoen ja Konttijoen yhtymäkohdassa.

Päistärkosken alue on noin 6,7 km ylävirtaan jokien yhtymäkohdasta. Päistärkosken yläpuolisella osalla taimenen lisääntymistä rajoittaa veden vähyys. Kotajoen virtaamat lisääntyvät noin 1,5 km ylempänä, jossa jokeen laskevat sivu-uomien Hetonjoki ja Sääkspuro vedet. Joen alaosalla ja ylempänäkin, jossa taimenen lisääntymistä on kalastoselvityksessä todettu olevan, vedenlaadulliset muutokset kiintoaineen osalta ovat vain laskennallisesti, eivät analyysituloksin osoitettavissa. Siten kalastolle suotuisat elinolosuhteet eivät voi heikentyä. Kuivatusvesien johtaminen ei vaikuta haitallisesti Kotajoen lohi- ja siikapitoiseksi vedeksi luokittelun perusteisiin. Luokitus ei sinällään voi olla perusteena evätä haettu lupa.

Kuitulan Isosuon tuotantovaiheen kuormitus ja vaikutukset Pieni Jokijärveen on arvioitu hakemuksessa mallintaen eli laskennallisesti ottamatta huomioon purkumatkan ja soisen rantavyöhykkeen kuormitusta pidättävää vaikutusta. Pieni Jokijärven kiintoainepitoisuus sen suhteellisen suuresta noususta huolimatta jäisi edelleenkin alhaiseksi. Ravinnepitoisuudet suurentuisivat nykyisistä. Erikseen on arvioitu Pieni Jokijärven sedimentin paksuuskasvuksi noin 40 vuoden toiminta-ajalle noin 0,8 cm (liettymäselvitys), joka ei ole merkittävä.

Pieni Jokijärvi on noin 1,7 hehtaarin suuruinen kauttaaltaan suorantainen suolampi, johon kohdistuu metsäojituksen kuormitusta. Sen vesi on luontaisesti humuspitoista ja tummaa. Lammelle ei ole kulkuyhteyttä, eikä sillä ole merkittävää virkistyskäyttöä. Lammella ei kalasteta, eikä sille ole kaavassa osoitettu lomarakentamista. Suunniteltu tuotantoalue sijoittuu noin kilometrin etäisyydelle lammesta, eikä hankkeen toteuttaminen edellytä kaivutöitä lampeen tai sen ympäristössä. Kuivatusvesien johtaminen ei aiheuta Pieni Jokijärvessä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eikä muutakaan haitallista vaikutusta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on valituksen johdosta lausuntonaan ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa uutta lausuttavaa.

Saarijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä. Vuoden 2016 alusta luontaisesti lisääntyvä taimen on rauhoitettu leveyspiirin 64 eteläpuolella. Kotajoessa luontaisesti lisääntyvä taimenkanta on todettu geneettisesti omaksi kannakseen, jonka elinympäristön ja elinolosuhteiden vaarantaminen on kielletty.

Multian kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Vastineessa on esitetty muun ohella, että Kotajoessa esiintyy luontaisesti lisääntyvää taimenta myös Päistärkosken padon yläpuolisella osalla, jonne Kuitulan Isosuon kuivatusvedet laskevat. Tämä taimenkanta on erityisen herkkä ympäristönmuutoksille, sillä Päistärkoskessa on vaelluseste, eikä alapuolinen kanta pääse sekoittumaan kosken yläpuoliseen kantaan. Kuitulan Isosuon kuivatusvesien johtaminen Kotajokeen aiheuttaa riskin järvitaimenen lisääntymiselle Kotajoessa etenkin Päistärkosken padon yläpuolisella osalla.

Multian kunnanhallitukselle on varattu tilaisuus antaa vastine valituksen johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

Uuraisten kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella, että Vapo Oy:n kuormitusarviossa pH:n muutoksesta ei ole annettu arviota. Kuitenkin pH:lla on suuri merkitys taimenen ja siian kudun ja poikasaikaiselle selviytymiselle. Mainittu kuormituslisäys kohdistuisi arvokkaimmalle Kotajoen ylä- ja keskiosalle. Luontaisesti lisääntyvälle taimenkannalle ei ole tehty puskurikykytutkimuksia siitä, miten kanta sietää kuormituksen lisäyksiä. Olemassa oleva kanta saattaa elää puskurikykynsä äärirajoilla jo nyt ja lisäkuormitus voisi jopa hävittää kannan.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen. Kalatalousviranomainen on uudistanut lausunnossaan hallinto-oikeudelle esitetyn ja katsonut, että turvetuotanto heikentäisi Kotajoen erittäin uhanalaisen järvitaimenen elinolosuhteita.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty seuraavaa:

Vapo Oy on esittänyt valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle arvion Kuitulan Isosuon päästöistä eri vuodenaikojen keskimääräisillä ominaiskuormituksilla ja niiden vaihteluväleillä sekä arvioinut näiden kuormitusten vesistövaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Vapo on käyttänyt ominaiskuormituksina vuosien 2003–2011 pintavalutuskentällisten soiden keskimääräisiä ominaiskuormituksia ja niiden vaihteluvälejä.

ELY-keskus on todennut, että vuonna 2014 on ilmestynyt uudempi ominaiskuormitusselvitys vuosilta 2008–2012 (Pöyry 14.12.2014), jossa pintavalutuskentät on vielä jaettu ojitettuihin ja ojittamattomiin kenttiin. Tässä uudemmassa selvityksessä Länsi-Suomen alueen ojitettujen pintavalutuskenttien ominaiskuormat ovat pääsääntöisesti suuremmat kuin valituksessa esitetyt ominaiskuormitukset kevätkautta lukuun ottamatta. Esimerkiksi kiintoaineen osalta ero maksiminetto-ominaiskuormituksissa on talvella yhdeksänkertainen, kesällä kaksinkertainen ja syksyllä yli nelinkertainen. Vastaava ero keskimääräisissä netto-ominaiskuormituksissa on talvella 2,6 kertainen, kesällä 2,2-kertainen ja syksyllä 1,3-kertainen. ELY-keskuksen käsityksen mukaan näillä uusimmilla ominaiskuormitusluvuilla arvioituna myös hankkeen vaikutukset ovat todennäköisesti suuremmat kuin valituksessa arvioidut.

Valituksessaan Vapo Oy on esittänyt, että veden laadun muutokset kaikkien tekijöiden osalta ovat niin määrällisesti kuin suhteellisestikin arvioituna hyvin vähäiset. Vapo Oy on myös arvioinut vedenlaadun muutoksia vesienhoidon tavoitteiden kannalta. ELY-keskus on todennut, että Kotajoki 2 pisteessä on vuodesta 2000 lähtien otettu yhteensä 17 vesinäytettä (viimeisin joulukuulta 2015). Fosfori- ja typpipitoisuudet ovat 29 % näytteistä olleet tyydyttävän puolella ja pH-arvoista lähes puolet alle hyvän ja tyydyttävän raja-arvon. Niiltä vuosilta, joilta huhtikuulta on vedenlaatutietoja, alin mitattu pH on ollut välttävässä tai jopa huonossa luokassa. Toisella kaudella vesienhoidossa on arvioitu myös riskiä, saavutetaanko vesien hyvä ekologinen tila tai heikkeneekö vesien erinomainen tai hyvä tila kaudella 2016–2021. Kotajoki-Hetonjoen osalta on todettu, että kysymyksessä olevalla muodostumalla on vaarana, ettei hyvää tilaa saavuteta vuoteen 2021 mennessä. Mikäli alueen kuormitus kasvaa nykyisestä, se vaarantaa ELY-keskuksen käsityksen mukaan vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen.

ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa sekä viitannut lisäksi Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen valituksesta antamaan lausuntoon Kotajoen taimen- ja rapukantoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten osalta. Vapo Oy ei ole esittänyt sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella hallinto-oikeuden päätöstä tulisi muuttaa

Kyynämöisten vesienhoitoyhdistys ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

Keuruun kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

Saarijärven ja Hännilän osakaskunnat ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Taimenen elinolosuhteita ei tule heikentää.

A on antanut valituksen johdosta vastineen.

B:lle ja C:lle on varattu tilaisuus antaa vastine valituksen johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

Nikaranperän kalastuskunta on antanut valituksen johdosta vastineen.

Vapo Oy on antanut annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa: Aluehallintoviraston päätös on perustunut yhtiön vuoden 2012 ominaiskuormitusselvityksen perusteella tehtyyn kuormitus- ja vaikutusarvioon. Vastaselitykseen yhtiö on ELY-keskuksen vastineen johdosta liittänyt uuden Pöyry Finland Oy:n 13.6.2016 tekemän vuoden 2014 ominaiskuormitusselvitykseen perustuvan kuormitus- ja vaikutusarvion. Yhtiö on sen johdosta todennut, että kiintoaineen osalta vuoden 2014 ominaiskuormitusselvitys antaa vuositasolla noin 1,4 kertaa suuremman päästön kuin vuoden 2012, eli 414 kg (noin 1,1 kg/vrk). ELY-keskuksen vastineessa mainitsematon kevätkauden kiintoainepäästö on vuoden 2014 selvityksen mukaan 1,6 kertaa pienempi kuin vuoden 2012. Kesän osalta päästö ei ole ELY-keskuksen esittämä 2,2 kertaa suurempi, vaan 1,4-kertaa suurempi. Kiintoaineen tai muidenkaan vedenlaatutekijöiden osalta erot eivät ole merkittävät. COD_Mn:n osalta vuotuinen päästö on vuoden 2014 selvityksen mukaan 350 kg pienempi. Vaikutus purkuvesistön veden laatuun on samaa suuruusluokkaa laskettiinpa pitoisuuslisävaikutus vuoden 2012 tai 2014 ominaiskuormitusselvityksen perusteella. Huomioon ei ole otettu purkureitin poikkeuksellisuudesta johtuvaa kuormituksen purkumatkalle jäämisen pitoisuuslisävaikutuksia vähentävää vaikutusta.

Kuitulan Isosuon vaikutus Kotajoen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksiin on hyvin vähäinen. Vaikutus jää laskennallistakin vähäisemmäksi, koska kuormitusta pidättyy ennen Kotajokea. Pitoisuuslisävaikutus etäisyyksien suurentumisesta sekä laimentumisesta johtuen pienentyy merkityksettömäksi Kotajoen alemmille tarkastelupisteille Kotajoen ja Konttijoen yhtymäkohta ja Kotajoen alaosa (laskussa Mahluun) mentäessä. Kotajoen keski- ja alaosalla sijaitsevat joen kalataloudellisesti merkittävät osuudet. Kotajoen pH-tasoon kuivatusvesien johtamisella ei voi olla vaikutusta, koska suo ei ole muinaisen Litorinameren pohjaa ja mustaliuskealuetta. Kotajoen kiintoainepitoisuuskaan ei muuttuisi sanottavasti ja säilyisi edelleenkin alhaisella tasolla. Kotajoen kuormitus ei hankkeen johdosta kasva nykyisestä siten, että vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen vaarantuisi.

Yhtiö on lisäksi viitannut jo hallinto-oikeudessa esitettyyn Pöyry Finland Oy:n 14.10.2015 laatimaan taimenselvitykseen "Vedenlaatu ja taimenen esiintyminen Vantaanjoessa". Verrattaessa Kotajoen nykyistä ja sen laskennallista Kuitulan lsosuon tuotannonaikaista veden laatua Vantaanjoen ja Kylmäojan veden kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat huomattavasti korkeammat. Kylmäojaa, jossa taimenen luontainen lisääntyminen on kohteista suurinta, lukuun ottamatta COD_Mn -pitoisuudet ovat alhaisemmat kuin Kotajoessa. Kuitulan lsosuon vesien johtaminen ei vaikuta Kotajoen COD_Mn:ää kohottavasti. Kalatalousviranomaisen lausunnossa ei ole perusteltu yhtiön hakemuksen ja valitusten hylkäämisvaatimuksia yksilöidyillä vedenlaadullisilla perusteilla. Vantaanjoesta ja Kylmäojasta tehty taimenselvitys osoittaa, ettei väitetty haitta ole Kotajoessa mahdollinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.