Muu päätös 3406/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen asiakumppaninsa

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 13.4.2016 nro 16/0079/2

Asian aikaisempi käsittely

Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan ympäristöjaosto kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on 17.12.2014 antamallaan päätöksellä (9.12.2014 § 58) myöntänyt Oy Zonetcom Ab Ltd:lle ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitetun ympäristöluvan jäälle aurattavalle ajoharjoitteluradalle Kuusamoon Oivanginjärvelle. Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti, ellei lupamääräyksissä ole toisin määrätty. Yhtiö on tehnyt vesialueen osakaskunnan kanssa sopimuksen vesialueen jääkannen käyttöoikeudesta.

Ympäristöjaosto on lisäksi myöntänyt Oy Zonetcom Ab Ltd:lle luvan aloittaa toiminta ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta, minkä johdosta yhtiön tulee asettaa 1 000 euron suuruinen vakuus ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalle. Asetettava vakuus voi olla lajiltaan pankkitakaus tai talletustodistus.

Lupapäätöksen on sisältynyt seuraavat lupamääräykset:

1. Ajoharjoittelurata-alue on sijoitettava luvan liitteenä olevan kartan mukaisesti siten, että rata-alueen pohjoispuolisen rantaviivan väliin jää 200 metrin ja eteläpuolisen Paskaniemen väliin 150 metrin käsittelemätön vyöhyke.

2. Rata-alue tulee merkitä selkeästi ja sinne tulee asettaa varoitusmerkkejä moottorikelkkailijoille ja jäällä liikkujille.

3. Jäärataa saa käyttää ja kunnostaa silloin, kun Oivanginjärven jään paksuus sen mahdollistaa, kuutena päivänä viikossa. Toimintaa ei sallita 1.5.–31.12. välisenä aikana eikä pääsiäisen aikana (pitkäperjantai–toinen pääsiäispäivä). Ajoharjoittelurataa saa käyttää varsinaiseen opetus- ja harjoittelutoimintaan sekä tehdä kunnostustoimenpiteitä 1.1.–31.3. välisenä aikana ja radalla saa tehdä jälkihoitotoimenpiteitä 1.4.–30.4. välisenä aikana korkeintaan neljänäkymmenenä (40) päivänä vuodessa.

Maanantaista perjantaihin toiminta-aika on klo 9:00–17:00 ja lauantaina klo 10:00–17:00. Radan kunnostus- ja hoitotyötä voidaan tehdä maanantaista perjantaihin klo 7:00–17:00 ja lauantaisin klo 8:00–17:00.

4. Toiminta-aikojen rajoissa radalla saadaan ajaa hakemuksen mukaisella ajokalustolla, jonka melupäästöt vastaavat moottoriltaan ja pakoputkistoltaan muuttamattomia tehdasvalmisteisia henkilöautoja. Rata-alueella saa varsinaisessa ajoharjoittelussa olla kerrallaan enintään kahdeksan autoa. Ajoharjoittelussa olevien autojen lukumäärään ei lasketa rata-alueelle pysäköityjä sammutettuja autoja, radalle tai sieltä siirtyviä autoja tai huoltoajoa.

5. Jääalueella ei saa huoltaa autoja eikä tankata niitä. Alueella ei myöskään saa varastoida öljytuotteita eikä polttoaineita. Käytettävien autojen mahdollisia öljyvuotoja tulee tarkkailla käytön aikana. Mikäli öljy-, polttoaine- tai muita vuotoja havaitaan, tulee kyseinen ajoneuvo siirtää välittömästi korjattavaksi. Samoin tulee välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin vuodon tyrehdyttämiseksi ja jo vuotaneen nesteen pois keräämiseksi.

6. Ajoharjoitteluradalla toimittaessa tulee aina olla nimettynä riittävän ammattitaidon omaava toiminnan ympäristövaikutuksista ja toiminnasta yleensä vastaava henkilö ns. ratavalvoja sekä hänelle varahenkilö. Ratavalvojina toimivien ja heidän varahenkilöidensä nimet ja yhteystiedot on ilmoitettava vuosittain ennen kauden alkua Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vastuuhenkilön tai varahenkilön tulee aurausta lukuun ottamatta olla paikalla kun radalla on toimintaa.

7. Ajoharjoitteluradan toiminnan aiheuttaman melun päiväajan keskimääräinen äänenpainetaso ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla tasoa 55 dB (L_Aeq, klo 7–22) eikä loma-asumiseen käytettävillä alueilla 45 dB (L_Aeq, klo 7–22). Ajoharjoittelusta ja aurauksesta aiheutuva enimmäis³melutaso (L_AFmax) ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla 60 dB:n (L_AFmax) ja loma-asutus- sekä ulkoilu- ja virkistysalueilla 55 dB:n (L_AFmax) melu³tasoa.

8. Lupamääräyksen seurannan mahdollistamiseksi hakijan tulee suorittaa kerran lupakaudessa mittaus toiminnasta aiheutuvasta melusta, etenkin rata-aluetta lähimpänä sijaitsevien loma-asuntojen osalta. Mittaus tulee suorittaa viimeistään toisena toimintatalvena, jolloin rata-alue on käytössä. Melun osalta tulee erikseen selvittää tehdasvalmisteisten autojen sekä aurauksen aiheuttama melu. Mittaustulokset tulee toimittaa tiedoksi Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen seuraavan kauden alkua.

9. Meluntorjunnan parantamiseksi ajoharjoitteluradan ympärille tulee pyrkiä muotoilemaan vähintään 60 cm korkea meluvalli auratusta lumesta häiriintyvien kohteiden suuntaan.

10. Ajoharjoittelurata-alueen ulkopuolinen luvaton käyttö on estettävä puomilla tai muilla riittävillä teknisillä esteillä, jotka on pystytettävä hyvissä ajoin ennen radan valmistumista.

11. Radan jätehuolto on järjestettävä siten, ettei jätteistä aiheudu epä³siisteyttä, roskaantumista eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Jätteille on järjestettävä asianmukaiset keräilyastiat ja ne on toimitettava asianmukaiseen käsittelypaikkaan.

12. Rataa käytettäessä tulee aina olla nopeasti saatavilla riittävästi öljyn ja nesteen imeyttämiseen sopivaa ainetta ja öljyn keräämiseen soveltuvia työkaluja ja astioita.

13. Toiminnan mahdollisia vaikutuksia tulee tarkkailla vuosittain radan käytön päätyttyä suoritettavalla katselmuksella.

14. Ajoharjoitteluradan käytöstä tulee pitää käyttöpäiväkirjaa, johon tulee merkitä seuraavat asiat:

- radan auraukseen ja varsinaiseen toimintaan käytetty aikaväli kultakin toimintapäivältä

- käytetty kalusto

- ratavalvojana toiminut henkilö

- sää toimintapäivinä

- mahdolliset erityistilanteet kuten vuodot, kaadot ja kaluston rikkoontumiset

- tiedot vuosittain järjestettävistä katselmuksista toimintakauden jälkeen

- melumittaukset ja niiden tulokset.

Vuosiyhteenveto toiminnasta tulee toimittaa Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä tai pyydettäessä useamminkin.

15. Poikkeuksellisista tilanteista, vahingoista ja onnettomuuksista on ilmoitettava pelastuslaitokselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisävahingon syntymisen estämiseksi on ryhdyttävä välittömästi riittäviin toimenpiteisiin.

16. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä alansa parhaan mahdollisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöön³ottoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:

a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaan³tumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaan myöntäessään ympäristöluvan on lupaviranomaisen samalla, jollei 68 §:stä muuta johdu, viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattavaksi. Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 9 §:ää ei tällöin sovelleta.

Ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9 §:n 1 momentin mukaan lupahakemuksen tulee sisältää muun ohella tiedot toiminnan sijaintipaikasta ja sen ympäristöolosuhteista, tiedot toiminnan päästöjen laadusta ja määrästä veteen, ilmaan ja maaperään sekä toiminnan aiheuttamasta melusta ja tärinästä, tiedot syntyvistä jätteistä sekä niiden ominaisuuksista ja määrästä ja arvio toiminnan eri vaikutuksista ympäristöön.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksen tulee lisäksi sisältää, ottaen huomioon toiminnan luonne ja sen vaikutukset, muun ohella lupaharkinnan kannalta tarpeelliset seuraavat seikat: arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä toimista häiriötilanteissa, yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden päästöistä sekä melutasosta, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa sekä selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista.

Valtioneuvoston asetuksen ympäristönsuojelusta (713/2014) 12 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on pyydettävä hakemuksesta lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, jos ympäristölupa-asia koskee toiminnan sijoittumista tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n 1 momentin mukaan päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L_Aeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB.

Saman pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen 4 §:n mukaan, jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen sen vertaamista edellä 2 tai 3 §:ssä mainittuun ohjearvoon.

Asiassa saatu selvitys

Hanke ja sen sijainti

Oy Zonetcom Ab Ltd:n ympäristölupahakemus koskee jäälle aurattavan ajoharjoitteluradan toimintaa Kuusamon kaupungissa Oivanginjärvellä noin 11 kilometriä luoteeseen Kuusamon keskustaajamasta. Ajoharjoittelurata-alueen pinta-ala on noin 35 hehtaaria. Radalla harjoitetaan liukkaan kelin ajon koulutus- ja harjoittelutoimintaa moottoriltaan ja pakoputkistoltaan muuttamattomilla tehdasvalmisteisilla henkilöautoilla. Harjoitteluajossa käytettävät autot ovat rekisteröityjä ja katsastettuja ja täyttävät tieliikenteelle asetetut vaatimukset.

Alueelle ei rakenneta kiinteitä rakenteita. Rata-alueella ei suoriteta tankkauksia, öljynvaihtoa eikä autojen korjaustoimenpiteitä eikä varastoida poltto- tai voiteluaineita.

Oivanginjärven pinta-ala Kotilahdesta Murhiniemeen rajoittuvalla alueella, pois lukien Kylmäperä, on noin 148 hehtaaria. Kokonaisuudessaan Oivanginjärven pinta-ala on 338,5 hehtaaria. Jäälle kuljetaan Autiovaarantietä pitkin Autiolahden kohdalta järven länsipuolelta. Rata-alueen ja pohjoispuolisen rantaviivan väliin jää 200 metrin ja eteläpuolisen Paskaniemen rantaviivan väliin 150 metrin käsittelemätön vyöhyke.

Pohjavesialue

Ajoharjoittelurata-alueen eteläkärki sijoittuu Kirkonkylän (11305101) vedenhankintaa varten tärkeälle I luokan pohjavesialueelle, muodostumisalueen ulkopuolelle. Muilta osin rata-alue ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin vedenottamo on Kylmänperän ottamo noin yhden kilometrin päässä ajoharjoittelualueesta lounaaseen.

Kaavoitus

Hakemuksen mukaisella alueella ei ole asemakaavaa. Ajoharjoittelurata-alue sijoittuu Oivangin rantayleiskaavassa osoitetulle Oivanginjärven vesialueelle (W), jolle ei ole osoitettu rantayleiskaavassa käyttöä eikä annettu rajoituksia tai ohjeita. Autioniemeen on osoitettu rakennuspaikkoja, joita ei ole toteutettu Oivanginjärven rannalla. Kylmäperän puolella yksi rakennuspaikka on toteutettu. Vastarannalle on rantayleiskaavassa osoitettu omarantaisia lomarakennuspaikkoja, joista lähes kaikki on toteutettu. Rata-alue rajoittuu Junganharjun ranta-asemakaavaan, johon vesialue ei kuulu. Ranta-asemakaavassa rannalle on osoitettu ei-omarantaisia rakennuspaikkoja. Esitetty kulku jäälle tapahtuu kaavakatua pitkin. Autiolahden perukkaan on osoitettu yhteiseen käyttöön varattu venevalkama.

Lähimmillään noin 500 metrin etäisyydelle rata-alueesta on valmisteilla Jokoslahden ranta-asemakaavan osittainen muutos ja laajennus. Kyseinen kaavaluonnos on asetettu nähtäville. Kaavaluonnoksessa rantarakennuspaikat säilyvät lähes ennallaan ja uusia rakennuspaikkoja esitetään lähinnä sisämaahan. Kaavaluonnoksessa esitetään lomarakennuspaikkoja ja vakituisen asumisen paikkoja.

Lähimmät häiriintyvät kohteet

Hakemuksen mukaan vesistön rannalla on noin kilometrin etäisyydellä 30 rantakiinteistöä ja pysyvää asutusta noin 700 metrin etäisyydellä. Kuusamon kaupungin paikkatietojärjestelmän perusteella ajoharjoitteluradasta 500 metrin säteellä sijaitsee 17 rantaan rajoittuvaa kiinteistöä, joissa on vapaa-ajan asutusta. Näillä kiinteistöillä on 20 loma-asuntoa. Radasta 500 metrin säteellä on yksi asuintalo, joka on nykyään vapaa-ajan käytössä.

Ympäristöjaoston valituksenalaisen päätöksen perusteena olevissa asiakirjoissa on kooste muistuttajien kiinteistöistä ja niiden sekä haetun rata-alueen välisistä etäisyyksistä. (= = =) kiinteistön Riemula, 305-411-98-65, vakituisesta asunnosta lyhin etäisyys jäärataan on noin 870 metriä, A:n, B:n ja C:n kiinteistön Haaparinne, 305-411-108-29, vapaa-ajan asunnosta noin 640 metriä, H:n ja I:n kiinteistön Putikka, 305-411-94-8, vapaa-ajan asunnosta noin 410 metriä, J:n, K:n ja L:n kiinteistön Järvitörmä, 305-411-108-31, vapaa-ajan asunnoista noin 380 metriä, E:n, F:n ja G:n kiinteistön Kotakaarre, 305-411-108-14, vapaa-ajan asunnoista noin 360 metriä, D:n kiinteistön Harjunranta, 305-411-333-4, vapaa-ajan asunnosta noin 280 metriä sekä N:n ja M:n kiinteistön Hiekkaranta, 305-411-108-15, vapaa-ajan asunnosta noin 380 metriä.

Melu

Hakija on toimittanut lupaviranomaiselle selvityksenä toiminnan meluvaikutuksista muun ohella Insinööritoimisto Matti Jokisen laatiman 8.9.2014 päivätyn melumallinnuksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Melun leviämisen laskentamallina käytettiin pohjoismaista tieliikenteen melun laskentamallia. Laskennassa käytetyt muuttujat on kuvattu raportissa ja sen liitteissä. Laskennan lähtömelutasot laskettiin Pikku-Nissinjärven radalla mitattujen äänitasojen perusteella (Akukon Oy, 19.4.2013). Äänitasot laskettiin keskiäänitasoiksi (L_Aeq, 7–22) todellisen harjoittelutoiminnan keston mukaan. Selvityksessä käytettiin apuna myös muita alan selvityksiä ja viranomaisohjeita sekä Pikku-Nissinjärven ympäristölupapäätöstä (Dnro 505/2011). Lisäksi selvityksessä hyödynnettiin laatijan tekemiä melun leviämismallinnuksia ja äänitasomittauksia vastaavissa kohteissa sekä laitevalmistajien ilmoittamia koneiden ja laitteiden melupäästöjä.

Äänen leviämiseen vaikuttavat käytettävä kalusto, melun geometrinen etäisyysvaimennus, sääolot, maaston muodot ja laatu, rakenteelliset esteet ja muun muassa kasvillisuus. Melu vaimenee etäisyyden funktiona. Pistemäisen äänilähteen (esimerkiksi poravaunun) äänitason geometrinen etäisyysvaimennus on -6 dB havainnointietäisyyden kaksinkertaistuessa. Viivamaisen lähteen (esimerkiksi tien) vastaava vaimentuminen on -3 dB. Etäisyysvaimennus lasketaan geometrisesti tasaisella pinnalla ilman muita äänen vaimentumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Äänen geometristä etäisyysvaimennusta voidaan käyttää apuna arvioitaessa leviämisselvityksen tarvetta ja sen laajuutta. Äänen vaimentumiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin geometrinen etäisyysvaimennus, etenkin yli 100 metrin etäisyyksillä.

Maanpinta voidaan jakaa akustisesti kovaksi ja pehmeäksi. Rata-alue (jää) voidaan tulkita akustisesti kovaksi ja alueen ympäristö (lumipeite) akustisesti pehmeäksi, jolla on myös ääntä vaimentava vaikutus. Samoin puusto ja muu kasvillisuus vaimentavat osaltaan melua.

Mallinnus perustuu tilanteeseen, jossa sää on otollisin äänen leviämiselle lämpötilan, tuulen suunnan ja nopeuden, ilmankosteuden sekä ilman lämpötilagradientin perusteella. Laskentamalleissa tätä kutsutaan äänen leviämisen kannalta pahimmaksi mahdolliseksi tilanteeksi. Laskentamalli ei ota talviolosuhteita (pakkanen, pieni ilmankosteus) kovin hyvin huomioon, joten laskennassa käytettiin melun leviämisen kannalta otollisimpia olosuhteita.

Karttatulosteissa on kuvattu tiivistetysti toiminnan aiheuttamat melutasot kyseisessä tilanteessa ja ottovaiheessa. Tulosteissa ääni leviää jokaiseen ilmansuuntaan tasaisesti ja siten, että olosuhteet äänen leviämiselle ovat otollisimmat (mm. 360º myötätuuli melulähteestä). Todellisuudessa sääolot eivät siten vastaa karttatulosteiden tilannetta, mikä tulee ottaa huomioon karttatulosteita tarkasteltaessa.

Esteen vaikutusta äänen vaimentumiseen on arvioitu mm. ISO 9613-2 standardissa, jonka myös pohjoismaiset melumallit huomioivat. Esteen voi muodostaa luonnollinen maanpinta, lumipenkka tai muu rakennettu este. Esteen vaikutukset on otettu huomioon laskennan lähtötiedoissa ja olosuhteet (lumivallit, lumen syvyys) vastaavat Akukon Oy:n mittauksilla toteamia vaimennusolosuhteita.

Vaimentumiseen voivat vaikuttaa myös muut tekijät, etenkin melupäästön energia. Melupäästöön vaikuttavat käytetty kalusto ja sen rakenteellinen meluntorjuntatekniikka. Alueella käytetään vakioautoja, joiden moottori- sekä melunvaimennustekniikkaa sekä rengasmelua ohjataan erillisillä säädöksillä.

Selvityksessä rata-aluetoiminnan (vakioautot) melutasona käytettiin 52 dB (L_Aeq, 7–22, 10 m). Lähtömelutaso laskettiin Akukon Oy:n mittaamista todellisista äänitasoista vastaavalla radalla. Radan toiminta vastaa muutenkin Pikku-Nissinjärven ratatoimintaa, kuten se on kuvattu Akukon Oy:n raportissa 19.4.2013 (133021-1).

Mallinnuksessa käytetty CadnaA-ohjelmisto määritti maanpinnan ja melulähteiden korkeusaseman digitaalisesta pintamallista.

Laskennan oletussääolot olivat:

- ilman lämpötila 0 ºC

- suhteellinen ilmankosteus 30 %

- tuulen nopeus 3 m/s (360º myötätuuli)

Melun leviäminen mallinnettiin keskiäänitasona (L_Aeq, 7–22). Laskenta tehtiin taajuudella 500 Hz. Heijastusten lukumääräksi rajattiin yksi heijastus ja heijastuksen vaimentumisena käytettiin -20 dB:iä. Melun leviäminen laskettiin 20 * 20 metrin 3D-maastomalliruudukkoon. Sekä alue- että pistelaskenta tehtiin kahden metrin korkeudelle (kuulijapiste).

Tehollisella toiminta-ajalla tarkoitetaan sitä aikaa minuuteissa, jolloin rata on käytössä (tunnit) ja aiheuttaa myös melua. Teholliseen toiminta-aikaan vaikuttavat mm. toiminnan katkokset, siirrot ja tauot. Tehollinen toiminta-aika on huomioitu laskennassa, jotta laskenta kuvaisi mahdollisimman hyvin toiminnan aikaista, todellista melukuormitusta (L_Aeq, 7–22). Tehollisena toiminta-aikana käytettiin 4 h päivässä (240 minuuttia/ päivä). Kaikki raportissa ja liitteissä mainitut melutasot on ilmoitettu A-taajuuspainotettuna keskiäänitasona, L_Aeq, 7–22, dB.

Melun leviäminen laskettiin kahdella ratavaihtoehdolla, lupahakemuksen mukaisella ja vaihtoehdolla, jossa rataa on siirretty kauemmaksi lähimmän vapaa-ajan asunnon pihapiiristä. Laskennan tulokset on kuvattu melualuekartoissa 1 ja 2.

Tulosten mukaan rata-alueen ollessa ympäristölupahakemuksessa esitetyssä kohdassa melutaso voi pahimmassa tilanteessa olla lähikiinteistöllä L_Aeq, 7–22 46 dB. Jos rata-alueen pohjoisosaa siirretään kauemmaksi lähimmästä pihapiiristä, pahimmassa tilanteessa melutaso voi lähikiinteistöllä olla LAeq, 7–22 41 dB.

Johtopäätöksenä melumallinnuksessa on todettu, että kun rataa siirretään pohjoisosaltaan 10–20 metriä rannasta järvelle päin, melutaso laskee alle L_Aeq, 7–22 45 dB:n, mistä ei voi katsoa aiheutuvan lähialueen asukkaille terveys- ja viihtyvyyshaittaa tai merkittävää virkistysmahdollisuuksien heikentymistä.

Muu toiminnasta aiheutuva ympäristökuormitus

Autoja ei tankata jääalueella. Öljyvahinkojen torjumiseksi paikalla on tarvittavaa öljyntorjuntavälineistöä.

Ajoharjoittelurata-alueen eteläkärki sijoittuu Kirkonkylän vedenhankintaa varten tärkeälle I luokan pohjavesialueelle, muodostumisalueen ulkopuolelle. Ajoharjoitteluradan toiminnasta ei ole arvioitu olevan vaikutuksia pohjaveden laatuun.

Toiminnasta ei synny suoria vesistöpäästöjä pintavesiin. Mahdollisia öljy-, polttoaine- ja muita nestepäästöjä voi aiheutua auton rikkoontumisen tai ulosajon vuoksi. Autoista mahdollisesta aiheutuvat öljy-, polttoaine- ja muut nestepäästöt ehkäistään autojen säännöllisellä huollolla ja toimintaan sopivalla öljyntorjuntavälineistöllä.

Autojen ja aurauskaluston pakokaasupäästöistä syntyy kaasumaisia päästöjä sekä hiukkaspäästöjä, jotka osittain laskeutuvat jäälle. Hiukkaspäästöillä ei ole arvioitu olevan vaikutusta pintaveden laatuun. Hakijan mukaan ajoratatoiminnasta saatujen aiempien kokemusten perusteella ei ole aiheutunut vesistöalueen pilaantumista. Jäärata-ajosta aiheutuvat ilmapäästöt ovat tyypillisiä henkilöautojen aiheuttamia päästöjä. Lisäksi jääradan auraus ja kunnossapito aiheuttavat ilmapäästöjä. Auraus ja kunnossapito suoritetaan nykyaikaisella kalustolla, jolloin pakokaasupäästöt on arvioitu mahdollisimman vähäisiksi. Ajoratatoiminnasta aiheutuvien ilmapäästöjen vaikutukset on arvioitu vähäisiksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Väitetty menettelyvirhe

A asiakumppaneineen on todennut, että lupaviranomainen ei ole pyytänyt alueelliselta ELY-keskukselta lausuntoa asiassa. Lupaviranomaisen olisi tullut voimassa olleen ympäristönsuojeluasetuksen 17 §:n nojalla pyytää ELY-keskuksen lausunto. Valituksenalainen päätös tulee kumota tapahtuneen menettelyvirheen nojalla.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valitusten johdosta antamassaan vastineessa todennut, että rata-alue sijoittuu osittain Kirkonkylän (11305101) vedenhankintaa varten rajatulle tärkeälle pohjavesialueelle. Suomessa osa luokitelluista pohjavesialueista rajoittuu läheiseen vesistöön kuten nyt tässä tapauksessa. Kun pohjavesialueita rajattiin 1990-luvun alkupuolella, ulompaa rajaa (pohjavesialueen raja) ei piirretty rantaviivan mukaisesti, vaan hieman vesistöön sijoittuen ja suoraviivaisesti rantaviivaa noudattaen. Näin on rajattu myös edellä mainittu pohjavesialue vesistön puolelta. Rata-alueen käyttö kohdistuu talviaikaan vesistöalueelle eikä siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa tai uhkaa vedenottamon vedenlaadulle, vaikka rata-alue sijoittuu osittain pohjavesialuerajauksen sisäpuolelle. Kyseessä ei ole ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2014) 12 §:n tarkoittama tilanne, jossa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen olisi tullut pyytää lausunto hakemuksesta, kun toiminta sijoittuu tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Hallinto-oikeus katsoo Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksen johdosta antamassa vastineessa esitettyyn viitaten, että päätöstä ei ole valituksen johdosta syytä kumota menettelyvirheen perusteella.

Melu

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 ja 2 momentin nojalla ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys muun ohella toiminnasta ja sen vaikutuksista.

Luvan hakija on selvittänyt toiminnasta aiheutuvaa melua 8.9.2014 päivätyn melumallinnuksen avulla (Insinööritoimisto Matti Jokinen). Hallinto-oikeus katsoo, että koska toiminta, jolle on haettu lupaa, on uutta kysymyksessä olevalla alueella, toiminnan meluvaikutuksia on voitu selvittää melumallinnuksen avulla.

Muutoksenhakijat ovat tuoneet esiin käsityksensä laaditun melumallinnuksen puutteista. (= = =) ovat todenneet muun ohella, että meluhuiput on tasattu keskitasoon, jolloin todelliset häiriötilanteet on teoreettisesti poistettu. Mittaukset on suoritettu keskipäivällä, jolloin ääni yleensä nousee ylös. Laskennassa oletuslämpötila oli 0 astetta ja tuulen nopeus kolme metriä sekunnissa. A asiakumppaneineen on todennut, että melumittauksissa ei ole otettu huomioon kylmän ilman ja järvialueen vaikutusta meluhaittaa lisäävinä tekijöinä. Mikäli melutasomittaukset perustuvat laskentamalliin, jota käytetään tieliikenteen melun laskennassa nolla-asteisessa ilmassa, saavutetut tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Meluhaittaa arvioitaessa on otettava huomioon, että kyse on erämaisesta ja hiljaisesta järvialueesta, jossa toiminnasta aiheutuva melu saa korostuneen merkityksen.

Hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainitun melumallinnuksen avulla on riittävästi ja asianmukaisesti selvitetty toiminnasta aiheutuvaa meluhaittaa. Säätilan vaikutuksesta äänen vaimentumiseen mallinnuksessa on todettu, että mallinnus perustuu tilanteeseen, jossa sää on otollisin äänen leviämiselle lämpötilan, tuulen suunnan ja nopeuden, ilmankosteuden sekä ilman lämpötilagradientin perusteella. Laskentamalli ei ota talviolosuhteita (pakkanen, pieni ilmankosteus) kovin hyvin huomioon, joten laskennassa käytettiin melun leviämisen kannalta otollisimpia olosuhteita. Näin ollen sääolosuhteita, erityisesti lämpötilaa, koskevat puutteet laskentamallissa on otettu huomioon mallinnuksessa. Hallinto-oikeus katsoo, että melun leviämisen laskentamallina on tässä tapauksessa voitu käyttää pohjoismaista tieliikenteen melun laskentamallia, koska Oy Zonetcom Ab Ltd:n hakemassa toiminnassa on kysymys jäälle aurattavasta ajoharjoitteluradasta, jolla harjoitetaan liukkaan kelin ajon koulutus- ja harjoittelutoimintaa moottoriltaan ja pakoputkistoltaan muuttamattomilla tehdasvalmisteisilla henkilöautoilla. Harjoitteluajossa käytettävät autot ovat rekisteröityjä ja katsastettuja ja ne täyttävät tieliikenteelle asetetut vaatimukset.

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista ei ole oikeudellisesti sitova ympäristölupaharkinnassa. Mainitun päätöksen melutasojen ohje³arvoja on kuitenkin vakiintuneesti sovellettu ympäristölupamenettelyssä arvioitaessa toiminnan lähialueelle aiheuttaman melurasituksen sallittavuutta.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L_Aeq) päiväohje³arvoa (klo 7–22) 55 dB. Saman pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB.

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksessä 7 on annettu toiminnalle melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen ohjearvojen mukaiset raja-arvot sekä oikeuskäytännössä sovelletun mukaiset enimmäismelun raja-arvot.

Melumallinnuksen liitteenä olevissa kartoissa on esitetty toiminnasta aiheutuvat meluvyöhykkeet. Muutoksenhakijoiden kiinteistöt vapaa-ajan ja vakituisine asuntoineen sijaitsevat Oivanginjärven rannalla nyt kysymyksessä olevan rata-alueen pohjois- ja itäpuolella. Asiassa saadun selvityksen mukaan rata-alueesta kiinteistöillä sijaitseville vapaa-ajan asunnoille ja vakituiselle asunnolle on matkaa noin 280–870 metriä. Melumallinnuksen liitteenä olevissa kartoissa merkitty melualue 40–45 dB ei ulotu Oivanginjärven pohjois- ja itäpuolen rannoille saakka.

Vaikka otetaan huomioon melumallinnuksen lähtöarvoihin mahdollisesti liittyvät epävarmuustekijät, hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijoiden kiinteistöjen ja rata-alueen välinen etäisyys huomioon ottaen toiminnan meluvaikutuksista ei voi ennalta arvioiden aiheutua ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin vastaisia seurauksia muutoksenhakijoille.

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 8 mukaan toiminnanharjoittajan tulee suorittaa kerran lupakaudessa mittaus toiminnasta aiheutuvasta melusta, etenkin rata-aluetta lähimpänä sijaitsevien loma-asuntojen osalta. Mittaus tulee suorittaa viimeistään toisena toimintatalvena, jolloin rata-alue on käytössä.

Melun osalta tulee erikseen selvittää tehdasvalmisteisten autojen sekä aurauksen aiheuttama melu. Mittaustulokset tulee toimittaa tiedoksi Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen seuraavan kauden alkua.

Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä on annettu ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen toiminnan meluvaikutusten tarkkailemiseksi ja melumallinnuksen tulosten varmistamiseksi riittävä määräys.

Muu toiminnasta aiheutuva ympäristökuormitus

(= = =) ovat todenneet valituskirjelmässään, että haetusta toiminnasta aiheutuu jäälle päästöjä, jotka jään sulaessa liukenevat veteen. Lisäksi he ovat todenneet, että Oivanginjärvi on pieni, kapea ja hajanainen, ja jää³radalle varattu alue valtaa pääosan kolmenkymmenen mökkiläisen käyttämästä järvenselästä. Tällainen toiminta pienellä järvellä häiritsee kohtuuttomasti luonnon rauhaan hakeutuneita ihmisiä parhaaseen vapaa-ajanviettoaikaan. Lisäksi kiinteistöjen arvot laskevat.

A asiakumppaneineen on todennut valituskirjelmässään, että rata-alue sijoittuu osittain Kuusamon kirkonkylän vedenhankinnan kannalta tärkeälle I luokan pohjavesialueelle. Kysymyksessä oleva toiminta muodostaa riskin pohjavedelle. Lisäksi Oivanginjärvi on matalana ja pienenä järvenä erityisen herkkä pilaantumaan. Rata-alue pidetään aurattuna läpi talven. Vesistö voi jäätyä pohjaan saakka tai toiminta voi muuten heikentää kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Meluhaitan lisäksi toiminnasta aiheutuu maisemahaittaa, valohaittaa, pakokaasupäästöjä ja jääalueen virkistyskäytön olennaista heikentymistä. Ajoharjoittelurata on jäätie, jonka myötä edes avannon tekeminen ei ole sallittua 50 metriä lähemmäksi rataa. Oivanginjärvellä ei talvisin ole muuta liikehdintää kuin satunnaisesti järven jäällä kulkevat moottorikelkkailijat. Päivittäinen ajoharjoitteluratatoiminta kahdeksalla yhtäaikaisella ajoneuvolla meluineen, valoineen ja muine häiriöineen muuttaa alueen luonnonrauhaa olennaisesti. Toiminnasta aiheutuu Oivanginjärven alueella lomarakennuspaikkojen ja rakennusten arvon alentumista sekä vuokrakohteiden kysynnän heikentymisen taloudellista vahinkoa kiinteistönomistajille.

Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon lupapäätöksen mukaan rajoitettu toiminta-aika 1.1.–31.3. ja jälkihoitotoimenpiteille varattu aika 1.4.–30.4., yhteensä korkeintaan neljäkymmentä päivää vuodessa, toiminnan luonne ja lupamääräykset 4 ja 5 sekä edellä selostetussa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastineessa Kirkonkylän vedenhankintaa varten tärkeästä pohjavesialueesta esitetty, toiminnasta ei voida ennalta arvioida aiheutuvan pohjaveden tai vesistön pilaantumista tai toiminnan valoista aiheutuvaa haittaa. Rajattu toiminta-alue ja toiminta-aika huomioon ottaen toiminnan päästöistä ei voida katsoa aiheutuvan myöskään luvan myöntämisen estävää haittaa alueen virkistyskäytölle tai kalakannoille.

Hakemuksessa tarkoitetun toiminnan johdosta toiminta-alueen fyysinen muuttaminen ja rata-alueen rajaaminen tavalla, joka voi rajoittaa virkistyskäytölle soveltuvaa aluetta ja vaikuttaa maisemaan, ei ole seurausta ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta, eivätkä ne siten ole seurausta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Sanottuja vaikutuksia ei näin ollen voida ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai lupamääräyksiä asetettaessa.

Hallinto-oikeus toteaa, että kiinteistöjen arvon aleneminen ei ole ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista, eikä sitä näin ollen oteta huomioon ympäristölupaharkinnassa. Tässä asiassa ei haettava toiminta, valituksenalainen päätös ja valitukset huomioon ottaen ole kysymys ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaisesta tilanteesta.

Sijoituspaikan valinta

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella 1 kohdan mukaan toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä 3 kohdan mukaan muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Hallituksen esityksessä ympäristö- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (84/1999 vp) 6 §:n 2 momentin 3 kohdan osalta on todettu seuraavaa: "Harkintaan vaikuttavana seikkana pidettäisiin myös muiden mahdollisten sijoittumispaikkojen olemassaoloa. Säännöksellä tarkoitettaisiin erityisesti vaihtoehtoisia sijoittumiskohtia samalla kiinteistöllä. Vaihto³ehtoisten sijoituspaikkojen tulisi sijaita kuitenkin niin lähellä ajateltua sijoittumispaikkaa, ettei tästä aiheutuisi toimintaa suunnittelevalle kokonaan uutta hanketta. Lain 42 §:n mukaan lupaharkinnassa vaihtoehtoisten sijoitusmahdollisuuksien huomioon ottaminen tarkoittaisi, että toiminta voitaisiin edellyttää sijoitettavaksi muuhun kohtaan kuin toiminnanharjoittaja on esittänyt. Muiden sijoituspaikkojen olemassaolo saattaisi yhdessä muiden tekijöiden kanssa estää luvan myöntämisen, jos sijoittumispaikan valinnalla voitaisiin kustannustehokkaimmalla tavalla estää ympäristöhaittojen syntyä, eikä kokonaan toisen paikan valinnalle olisi esteitä. Vaihtoehtoinen sijoittumispaikka tulisi olla ensisijaisesti toiminnanharjoittajan hallussa. Muita sijoittumispaikkoja tarkasteltaessa tulisi kiinnittää huomiota toiminnanharjoittajan mahdollisuuksiin saada ne haltuunsa esimerkiksi lunastamalla."

Kysymyksessä olevassa asiassa on ratkaistavana luvan hakijan esittämän sijoituspaikan soveltuvuus hankkeelle. Hallinto-oikeus toteaa, että sillä seikalla, että kysymyksessä olevaa toimintaa olisi mahdollista harjoittaa kokonaan muilla jääalueilla, ei ole edellä selostetut ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 ja 2 momentti ja 6 §:n 2 momentin 3 kohtaa koskevat hallituksen esityksen perustelut sekä luvan myöntämisedellytyksistä muutoin edellä lausuttu huomioon ottaen oikeudellisesti ratkaisevaa merkitystä tässä asiassa. Kuten edellä tarkemmin toiminnasta aiheutuvien melun ja muiden päästöjen osalta on erikseen perusteltu, asiassa saatu selvitys ei osoita, että hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta sijoituspaikan valinnan vuoksi aiheutuisi terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Lupapäätöksen voimassaolo

A asiakumppaneineen on todennut, että lupa on myönnetty toistaiseksi voimassa olevana. Päätöstä ei ole erityisesti perusteltu. Koska todellisia ja mahdollisesti ennalta arvaamattomia ympäristövaikutuksia ei voida tietää ennakolta, päätöstä ei olisi tullut määrätä olemaan voimassa yhtä toimintakautta pidempään. Luvan määräaikaisuudesta ei aiheutuisi haittaa hakijalla käytössä olevien muiden toiminta-alueiden vuoksi.

Edellä toiminnan ympäristövaikutuksista esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että toiminnalle on voitu myöntää toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen valitusten johdosta ei ole perusteita.

(= = =)

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Muutoksenhakijoiden mukaan luvan hakijan esittämä perustelu päätöksen täytäntöönpanolle muutoksenhausta huolimatta ei ole hyväksyttävä. Hakijalla on Kuusamossa vastaavaan toimintaan myönnettyjä ympäristölupia.

Hallinto-oikeus toteaa, että toiminnan aloittaminen lupapäätöksen mukaisesti ennen päätöksen lainvoimaisuutta on poikkeus pääsäännöstä. Määräyksen antamisen edellytyksenä on perusteltu syy. Perusteltua syytä ei ole määritelty tässä asiassa sovellettavan ympäristönsuojelulain (86/2000) valmisteluaineistossa eikä myöskään uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 199 §:n osalta hallituksen esityksessä (HE 214/2013 vp). Toiminnanharjoittajan liiketoimintaan liittyviä käytännön seikkoja tai taloudellista etua ei kuitenkaan lähtökohtaisesti voitaisi pitää perusteltuna syynä luvalle aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa toiminnan aloittamiselle esitettyä syytä voidaan pitää riittävänä eikä täytäntöönpanon voida katsoa tekevän muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 229 § 1 momentti

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 3 § 1 momentti 1 kohta, 6 §, 35 § 2 momentti, 41 § 1 momentti, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 46 § 1 momentti, 101 § 1 momentti

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 9 § 1 ja 2 momentti

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) 1 § 1 momentti, 2 § ja 4 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Marjatta Korsbäck ja Susanna Airiola. Esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristöjaoston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti asia on palautettava ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Viimesijaisesti ympäristöluvan ehtoja on muutettava siten, että lupa on määräaikainen ja voimassa enintään 30.4.2017 saakka. Päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on sivuuttanut Oivanginjärven erityisluonteen erämaajärvenä. Oivanginjärvi on ominaisuuksiltaan vastaava kuin Junganjärvi, jonka ei ole katsottu soveltuvan ajoharjoittelutoiminnan sijoituspaikaksi. Järvien virkistysarvo on samanlainen, mutta Oivanginjärvellä on enemmän vapaa-ajan asuntoja.

Tieliikenteessä käytettävä melun laskentamalli ei anna riittävän oikeaa kuvaa hiljaisella erämaajärvellä aiheutuvasta meluhaitasta. Melumittauksissa ja -mallinnuksissa ei ole otettu huomioon ajoharjoitteluun liittyviä melun häiritsevyyttä lisääviä erityispiirteitä. Ajoharjoittelussa ajoneuvojen vauhtia kiihdytetään ja jarrutetaan jatkuvasti ja aiheutuva melu on kokonaan toisenlaista kuin tasaista vauhtia ohiajavien autojen melu normaalissa maantieliikenteessä.

Hallinto-oikeuskin on todennut, että melumallinnuksen lähtöarvoihin liittyy mahdollisesti epävarmuustekijöitä. Määritellyt keskiäänitason ja enimmäisäänitason mukaiset mittaustulokset eivät sulje pois mahdollisuutta sille, että meluhaitta olennaisesti poikkeaa ennalta arvioidusta. Mittaustulosten vertailuissa ei ole otettu huomioon 5 dB:n kapeakaistakorjausta ajorata- ja aurausmelua arvioitaessa.

Meluvallia koskeva määräys on riittämätön. Määräys tulisi kirjoittaa yksiselitteiseen tarkastettavissa olevaan muotoon ja vallin tulisi olla huomattavasti korkeampi, jotta sillä olisi tarkoituksensa mukainen torjuntavaikutus. Asiassa ei ole otettu huomioon, että valtioneuvoston meluntorjuntaa koskevassa periaatepäätöksessä annetut ohjearvot eivät ole tavoitetasoja. Tavoitteena tulisi olla ohjearvoja alemmat melutasot. Lupaa ei tule myöntää pelkästään sillä perusteella, että esitetyillä mallinnuksilla meluhaitan arvioidaan jäävän alle normaalien ohjearvojen.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että toiminta-aika keskittyy parhaaseen talvilomailuaikaan helmi-maaliskuussa ja haittaa merkittävästi rantakiinteistöjen talviaikaista virkistyskäyttöä. Asian kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon kiistattomat virkistyskäytölle aiheutuvat haitat kiinteistöjen arvonalennuksineen.

Kalakannoille mahdollisesti aiheutuvien haittojen osalta esille nostettujen varteenotettavien uhkien myötä riittävä perustelu ei ole pelkkä maininta siitä, että luvan estävää haittaa ei voida katsoa aiheutuvan.

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että päätösharkinnassa tulee vain arvioida hakijan esittämän sijoituspaikan soveltuvuus hankkeelle eikä arvioinnissa tule ottaa huomioon muiden mahdollisten sijoituspaikkojen parempaa soveltuvuutta toiminnalle. Hakijalla on ollut mahdollisuus etsiä toiminnalle vähemmän haittoja aiheuttava sijoituspaikka yli 5 000 hehtaarin vesialueelta. Hakijalla on vesialueiden käyttöä koskevat sopimukset vesialueiden omistajan eli Kuusamon kirkonkylän kalastuskunnan kanssa.

Junganjärveä koskevassa asiassa hakijalle ei aiheutunut kielteisestä päätöksestä haittaa, koska hakija etsi ja löysi vesialueen omistajan kanssa korvaavan ja haittoja aiheuttamattoman paikan toiminnalle. On selvää, että Kuusamon kirkonkylän kalastuskunnan vesialueella on lukuisia muita järvialueita, jotka hakija saa halutessaan hallintaansa ja joissa toiminnasta ei aiheudu muille haittaa.

Vaikka hallinto-oikeus on todennut meluhaitan arviointiin liittyvän epävarmuutta, se ei ole tästä huolimatta muuttanut myönnettyä lupaa määräaikaiseksi todellisten ja mahdollisesti ennalta arvaamattomien ympäristövaikutusten arvioimiseksi uudelleen lähitulevaisuudessa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella Oivanginjärven ekologinen tila luokiteltiin tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi. Vuosina 2006–2012 ekologista tilaa heikensivät sinileväesiintymät sekä ajoittainen hapettomuus pohjan tuntumassa. Viime vuosina Oivanginjärven ekologinen tila näyttäisi kohentuneen Oivangin kosteikon toteutuksen myötä. Levänäytteitä on toimitettu aikaisempia vuosia vähemmän mikroskopoitavaksi. Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterissä viimeisin mikroskopointitulos on 21.7.2011, jolloin tuuli oli kasannut Ala-Oivangin Murhiniemen rannalle 50 m x 3 m kokoisen Anabaena-sinilevälautan. Oivanginjärven Murhiniemi on ollut levähaittaseurannassa kesä-syyskuun ajan vuodesta 2013 lähtien. Kesällä 2013 havaittiin vähäinen määrä levää neljänä viikkona, kesällä 2014 kolmena viikkona ja 2015 yhdellä viikolla. Elokuussa 2014 tehdyn vesikasviseurannan mukaan vesikasvit ilmentävät erinomaista tilaa. Koekalastusrekisterissä ei ole Nordic-verkkokoekalastustuloksia Oivanginjärveltä.

Oivanginjärven ympärillä on runsaasti kalkkivaikutteista kallioperää ja järvi on tyypitelty korkeiden alkaliniteetin arvojen perusteella luontaisilta ominaisuuksiltaan runsaskalkkiseksi järveksi. Oivanginjärvi on keskisyvyydeltään matalahko, mikä vaikuttaa happitilanteen heikentymiseen pienen vesitilavuuden myötä. Vesienhoidon suunnittelussa mataliksi järviksi tyypitellään järvet, joiden keskisyvyys on alle 3 m. Huhtikuussa 1981 tehdyn luotauksen mukaan Oivanginjärven keskisyvyys on 3,18 m ja suurin syvyys 11,4 m. Oivanginjärven pinta-ala on 343 hehtaaria. Ajoharjoittelurata-alueen pinta-ala on noin 35 ha eli kymmenesosa koko järven pinta-alasta. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan Oivanginjärvelle aurattavan ajoharjoitteluradan lupaehtojen mukaisesta toiminnasta ei aiheudu vesistövaikutuksia, jotka heikentäisivät Oivanginjärven ekologista ja kemiallista tilaa kokonaisuutena.

Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan ympäristöjaosto on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitus tulee hylätä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Melun kapeakaistaisuuden tunnistaa ulisevasta tai pärisevästä äänestä ja se on tyypillinen moottoriurheilun aiheuttaman melun ominaisuus. Oivanginjärven jääradalla ajettavien ajoneuvojen aiheuttama melu ei ole lupahakemuksessa annettujen tietojen perusteella luonteeltaan kapea-kaistaista, koska radalla tapahtuvassa liukkaan kelin ajoharjoittelussa käytetään tehdasvalmisteisia, tieliikenteeseen rekisteröityjä autoja, joiden suurin sallittu nopeus on 80 km/h.

Lupamääräyksen 9 mukaisen meluvallin tarkoitus on vaimentaa radan käytöstä aiheutuvaa melua, joka ilman meluvalliakin jää melumallinnusten perusteella alle valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 annettujen ohjearvojen. Lupaviranomaisella ei ole perusteita antaa ehdotonta lupamääräystä meluvallin rakentamisesta.

Mikäli lupamääräyksessä edellytettyjen melumittausten tulokset tai muut valvontatoimet osoittavat toiminnasta aiheutuvan melun tason tai luonteen lupamääräysten ja lupahakemuksessa annettujen tietojen vastaiseksi, on lupaviranomaisella toimivalta antaa toiminnanharjoittajalle määräyksiä, joilla melu rajoitetaan säädösten ja lupamääräysten mukaiseksi.

Kuusamon kirkonkylän kalastuskunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitus tulee hylätä. Kalastuskunta on lisäksi viitannut ELY-keskuksen lausunnossa esitettyyn ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kalastuskunta on luovuttanut aikaisemmilla päätöksillään vastaavaan toimintaan alueet Kuusamojärveltä sekä Pikku-Nissin järveltä. Näiden alueiden muutaman vuoden käyttökokemuksen perusteella mitään haittaa ei ole ilmennyt. Alueen vakituiset asukkaat, lomalaiset ja pienyrittäjät ovat olleet päinvastoin sangen tyytyväisiä kyseiseen toimintaan.

Ympäristöluvan hakijan toiminta perustuu kansainvälisiin asiakasryhmiin ja tästä syystä ympäristöluvan tulee olla toistaiseksi voimassa oleva, jotta vuosien aikajanalla tapahtuva kansainvälinen myynti- ja markkinointi onnistuu.

Kyse ei ole erämaajärvestä. Alueen välittömässä läheisyydessä ja rannalta alkaen sijaitsee Oivangin kylä. Lisäksi järven ympärillä on lukematon määrä lähinnä kesäajan käytössä olevia lomamökkejä.

Valittajien omistamat maa-alueet sijaitsevat lähempänä Kuusamo–Rovaniemi kantatietä kuin kyseistä jäärata-aluetta, joten kantatien liikenteen tuottamaan äänimäärä on suurempi. Jääradan toiminnasta tuleva ääni on yllättävänkin mitätöntä. Valittajien esittämä ajokoulutus/ajoharjoittelun kuvaus on virheellinen.

Väite alueen kiinteistöjen arvon alentumisesta on asiantuntematon ja perätön.

O ja P ovat Oivangin kylätoimikunnan puolesta valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittäneet, että valitus tulee hylätä. Lisäksi vastineen antajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kyse ei ole erämaajärvestä. Kurkijärvellä ja Pikku-Nissinjärvellä vastaavanlaisesta toiminnasta ei ole aiheutunut merkittävää meluhaittaa. Hanke voi tuoda työtä ja toimeentuloa osalle kyläläisistä.

Oy Zonetcom Ab Ltd:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen ja annetun lausunnon ja vastineiden johdosta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.