Muu päätös 3644/2017

Yrityksen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen takaisinperintää koskeva valitus

Antopäivä: 21.7.2017
Taltionumero: 3644
Diaarinumero: 2282/2/15

Asia Yrityksen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen takaisinperintää koskeva valitus

Valittaja X Oy, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.6.2015 nro 15/0484/2

Asian tausta

Tekes – teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (nykyisin Innovaatiorahoituskeskus Tekes, jäljempänä myös Tekes) on yritysten tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta 4.3.2010 tekemällään rahoituspäätöksellä 222/10 myöntänyt X Oy:lle avustusta E!5244 SuperSPM – Development of Super sharp and long life conductive SPM-probes for electrical measurements projektiin enintään 173 030 euroa. Avustus on kuitenkin voinut olla enintään 65 prosenttia hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Projektille hyväksytty kokonaiskustannusarvio on ollut 266 200 euroa. Projektin kestoaika on ollut 1.2.2010–31.1.2012. Rahoituspäätöksen mukaan siihen sovelletaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen yleisiä ehtoja. Rahoituspäätös on sisältänyt myös muita siinä mainittuja ehtoja sekä ollut ehdollinen ja tullut voimaan siinä mainittujen edellytysten täyttyessä.

Tekes on 8.9.2010 päättänyt yleisestä projektimuutoksesta (erityisehdon aikataulu), 19.10.2010 projektin vastuuhenkilön muutoksesta, 7.2.2011 aikataulun muutoksesta (projektin kestoaika 1.4.2010–31.3.2012), 16.5.2011 kustannusmuutosesityksestä, jota ei ole hyväksytty, 19.6.2011 yleisestä projektimuutoksesta (hankkeen maksatuksen keskeytys) ja 18.11.2011 yleisestä projektimuutoksesta (maksamisen keskeytys purettu).

Tekes on 3.11.2011 päättänyt kustannusmuutoksesta ja tukimuutoksesta. Projektin uusi kustannusarvio on hyväksytty päätöksen liitteen mukaisena. Liitteen mukainen kokonaiskustannusarvio on ollut 156 300 euroa. Projektille myönnetystä avustuksesta on peruutettu 71 495 euroa. Projektille myönnetty avustus on kuitenkin enintään 101 535 euroa ja 65 prosenttia hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista.

Tekes on 7.9.2012 päättänyt aikataulun muutoksesta. Projektin uusi kestoaika on 1.4.2010–1.5.2012.

Asian aikaisempi käsittely

Tekes on 15.11.2013 päättänyt, että se perii takaisin kokonaisuudessaan kysymyksessä olevalle projektille maksetun rahoituksen 59 838,35 euroa ja sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä rahoituksen maksupäivästä lähtien.

Päätöksessä on todettu, että kysymyksessä olevalle projektille on tehty tarkastus 5.3.2013, ja päätöstä on perusteltu seuraavasti:

Tekes perii maksetun rahoituksen takaisin valtionavustuslain (688/2001) 21 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla, koska rahoituksen saaja on antanut Tekesille harhaanjohtavaa tietoa. Tarkastuksessa todettiin, että rahoituksen saajalla on ollut liikevaihtoa projektiaikana. Rahoituksen saajan kustannukset on liitetty lähes yksinomaan Tekesin rahoittamaan projektiin. Esimerkiksi kaikki rahoituksen saajan palkat on tilitetty projektille. Tekes on pyytänyt rahoituksen saajalta selvitystä kustannusten jakautumisesta projektin ja yrityksen liiketoiminnan kesken. Tekes katsoo, että rahoituksen saajan antamat selvitykset ovat epäjohdonmukaisia ja keskenään ristiriitaisia, eikä niitä tästä syystä voida pitää uskottavina.

Tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että rahoituksen saajan tekemään lopputilitykseen sisältyi 56 500 euroa aine- ja tarvikekustannuksia, jotka eivät kuulu Tekesin rahoittamalle projektille. Rahoituksen saajan mukaan kyseessä on virhe, joka on seurausta kirjanpitäjän huolimattomuudesta lopputilitystä laadittaessa. Virheen suuruus on olennainen, sillä se on 71 prosenttia kaikista projektille tilitetyistä aine- ja tarvikekustannuksista. Rahoituksen saaja vastaa kustannustilitysten oikeellisuudesta. Rahoituksen saaja on toimittanut Tekesiin loppuraportoinnin yhteydessä myös projektia koskevan tilintarkastajan lausunnon, johon virheelliset kustannukset sisältyvät. Tekes katsoo, että rahoituksen saajan olisi tullut varmistaa tietojen oikeellisuus ennen loppuraportoinnin toimittamista.

Tekes ei ole maksanut loppuraportointia vastaan rahoitusta, sillä loppuraportoinnin käsittely on Tekesissä kesken.

Tekes on päätöksellään 17.4.2014 hylännyt X Oy:n edellä mainitusta päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Päätöstä on perusteltu seuraavasti:

Tekes on päättänyt periä yritykselle maksetun rahoituksen takaisin kokonaisuudessaan valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Momentin mukaan viranomaisen on perittävä myöntämänsä tuki takaisin, jos tuensaaja on antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan. Asianomaisen momentin perustelujen (HE 63/2001 vp) mukaan momenttia on sovellettava valtionavustuksen saajan olennaisesti virheelliseen tai vilpilliseen menettelyyn. Olennaisiksi on luettava virheet, joiden johdosta valtionavustusta ei olisi myönnetty valtionavustuspäätöksen suuruisena. Koko myönnetty valtionavustus voidaan kuitenkin periä takaisin, jos avustusta ei olisi vastaavissa olosuhteissa lainkaan myönnetty tai jos virheen seurauksena avustusta ei voida käyttää oleellisilta osin valtionavustuspäätöksen mukaisella tavalla.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan 3 kohdassa tarkoitetulla väärällä tiedolla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä. Harhaanjohtavalla tiedolla puolestaan tarkoitetaan tietoja ja esittämistapaa, jonka johdosta valtionapuviranomainen ei saa olennaisilta osilta oikeaa ja riittävää kuvaa valtionavustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja valtionavustuksen käyttötarkoituksesta.

Tehdyn takaisinperintäpäätöksen perusteena olivat rahoituksen saajan antamat väärät ja harhaanjohtavat tiedot useassa eri tilanteessa – palkkakustannukset, aine- ja tarvikekustannukset, tilintarkastajan lausunto, muut epäselvyydet – ja kohdistuen merkittävään osaan projektin kustannuksia, minkä vuoksi koko maksettu rahoitus päätettiin periä takaisin. Ratkaisua voidaan pykälän perustelujen nojalla pitää perusteltuna.

Yritykselle on varattu mahdollisuus antaa lisäselvitystä useaan otteeseen. Lisäselvityskään ei ole korjannut yrityksen antamien tietojen epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Oikaisuvaatimuksessaan yritys on esittänyt, ettei se ole saanut eikä olisi voinut saada virheellisten tietojen perusteella ylimääräistä rahoitusta, koska kustannusten enimmäismäärä oli rajoitettu ja koska se ei ole nostanut kaikkea rahoitusta. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä yrityksen antamien tietojen harhaanjohtavuuden kannalta.

Oikaisuvaatimuksen käsittelyssä ei ole näin ollen ilmennyt perusteita, joilla Tekesin takaisinperintäpäätöstä pitäisi muuttaa.

Yritys on vaatinut takaisinperinnän kohtuullistamista valtionavustuslain 26 §:n nojalla. Pykälän 1 momentin mukaan valtionapuviranomainen voi jättää perimättä takaisin osan valtionavustuksesta ja sille laskettavasta korosta tai viivästyskorosta. Perusteena kohtuullistamiselle voi pykälän mukaan olla takaisinperinnän kohtuuttomuus valtionavustuksen saajan taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin tai takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn nähden. Momenttia sovellettaessa lähtökohtana on takaisinperinnän kohtuuton ankaruus ja epäoikeudenmukaisuus tilanteessa. Suoritusvelvollisuudesta kokonaan vapauttaminen voi pykälän toisen momentin mukaan tulla kyseeseen vain silloin kun siihen on erityisen painavia syitä. Pykälän perustelujen mukaan kohtuullistamista harkittaessa on otettava huomioon se, missä määrin valtionavustuksen saajan virheellinen menettely on takaisinperinnän perusteena.

Takaisinperintäpäätöksen perusteena on ollut yrityksen oma vilpillinen toiminta. Perusteita takaisinperittävän määrän kohtuullistamiselle ei näin ollen ole.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt X Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä yhtiön valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittaminen

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Valittaja on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista A:n kuulemiseksi todistelutarkoituksessa projektin etenemisestä, työntekijöiden työsopimuksista, työtehtävistä, tilityksistä, Tekesin toiminnasta sekä tilintarkastajien tarkastuksista ja selvityksistä.

Kun otetaan huomioon seikat, joiden selvittämiseksi suullista käsittelyä on pyydetty, asiakirjoista tältä osin saatava selvitys ja jäljempää ilmenevät hallinto-oikeuden perustelut, valittajan vaatiman suullisen käsittelyn toimittaminen on asian ratkaisemiseksi ilmeisen tarpeetonta.

2. Valtionavustuksen takaisinperintä

Sovellettavat keskeiset oikeusohjeet

Valtionavustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä mainitussa laissa tai sen 8 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään, valtionavustuksen saajan on noudatettava avustettavassa hankkeessa tai toiminnassa valtionavustuspäätökseen otettuja ehtoja ja rajoituksia.

Valtionavustuslain 12 §:n 4 momentin mukaan valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuksen maksamiseksi oikeat ja riittävät tiedot ja saman lain 14 §:n 1 momentin mukaan valtionavustuspäätöksen ehtojen noudattamisen valvomiseksi oikeat ja riittävät tiedot.

Valtionavustuslain 12 §:n 4 momenttia koskevien lain esitöiden (HE 63/2001 vp) mukaan momentissa asetetaan valtionavustuksen saajan velvoitteeksi huolehtia valtionavustuksen maksamista varten tarvittavien tietojen riittävyydestä ja oikeellisuudesta. Momentin mukaan valtionavustuksen saaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että mahdollisesti asetettuja maksamisen edellytyksiä koskevat tiedot annetaan riittävän laajoina ja oikean sisältöisinä niin, että valtionapuviranomainen voi yksinomaan valtionavustuksen saajan antamien tietojen perusteella saada oikean kuvan maksamisen edellytysten täyttymisestä. Vastaavasti valtionavustuslain 14 §:n 1 momentin osalta edellä mainituissa lain esitöissä on todettu, että valtionavustuksen saajan velvoitteena on antaa tarpeelliset tiedot valtionavustuksen valvontaa varten ja huolehtia näiden tietojen oikeellisuudesta ja riittävyydestä. Momenttia sovellettaessa oikeilla ja riittävillä tiedoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, jotka ovat sisällöllisesti paikkansa pitäviä ja jotka antavat oikean ja riittävän kuvan valtionavustuksen käytöstä ja valtionavustuspäätöksen ehtojen ja rajoitusten noudattamisesta sekä näihin liittyvistä taloudellisista seikoista.

Valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdan mukaan valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja on antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan.

Valtionavustuslain 21 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 63/2001 vp) on muun ohella todettu, että pykälässä säädetään valtionavustuksen pakollisesta takaisinperinnästä. Pykälässä säädetyissä tilanteissa valtionapuviranomaisella ei ole takaisinperintään ryhtymisen suhteen harkintavaltaa, vaan viranomaisen on määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi ja jo maksettu valtionavustus perittäväksi takaisin. Maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän perusteina ovat valtionavustuksen saajan olennaisesti virheellinen tai vilpillinen menettely. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti takaisinperintäperusteissa edellytetään virheen tai väärinkäytöksen olennaisuutta. Olennaisiksi virheiksi on luettava virheet, joiden johdosta valtionavustusta ei olisi myönnetty valtionavustuspäätöksen suuruisena. Vastaavasti valtionavustuksen käyttäminen tarkoitukseen, johon sitä ei olisi lainkaan myönnetty tai johon sitä olisi myönnetty merkittävästi vähemmän, on pykälän tarkoittama olennainen virhe. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti pykälää sovellettaessa on maksamisen määrääminen lopetettavaksi ja maksetun valtionavustuksen takaisinperintä rajoitettava virhettä tai väärinkäytöstä vastaavaan määrään. Toimenpide voi kuitenkin kohdistua koko myönnettyyn valtionavustukseen, jos avustusta ei olisi ilmenneen tilanteen mukaisissa olosuhteissa lainkaan myönnetty tai jos virheen seurauksena valtionavustusta ei oleellisilta osin voida käyttää valtionavustuspäätöksen mukaisella tavalla. Pykälän 3 kohtaa koskevien lain esitöiden mukaan väärällä tiedolla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä, ja harhaanjohtavalla tiedolla tarkoitetaan tietoja ja esittämistapaa, jonka johdosta valtionapuviranomainen ei saa olennaisilta osin oikeaa ja riittävää kuvaa valtionavustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja valtionavustuksen käyttötarkoituksesta. Taloudellisessa raportoinnissa olennaisesti virheellisinä on pykälän mukaan lähtökohtaisesti pidettävä kaikkia sellaisia tietoja, joiden esittämisen johdosta tilintarkastuslain mukaisessa tilintarkastuksessa tilintarkastaja ei voisi tilintarkastuskertomuksessa varauksetta puoltaa tilinpäätöksen vahvistamista.

Valtionavustuslain 24 §:n mukaan valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisin perittävälle määrälle valtionavustuksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

Valtionavustuslain 37 §:n mukaan valtionapuviranomainen voi antaa tarkempia ohjeita teknisluonteisista yksityiskohdista, jotka koskevat valtionavustuksen hakemista, valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuutta, valtionavustuksen saajan kirjanpitovelvollisuutta, valtionavustuksen maksamista sekä valtionavustuksen käyttöä ja valvonnan toteuttamista.

Asiassa saatu keskeinen selvitys, oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asian tarkastelun lähtökohdat

Tekes on yritysten tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta 4.3.2010 tekemällään rahoituspäätöksellä 222/10 myöntänyt X Oy:lle avustusta päätöksessä tarkemmin yksilöityyn projektiin. Tekes on sittemmin usealla päätöksellään muuttanut rahoituspäätöstä ja muun muassa 3.11.2011 tekemällään päätöksellä hyväksynyt projektin uudeksi kokonaiskustannusarvioksi 156 300 euroa, peruuttanut projektille myönnetystä avustuksesta 71 495 euroa ja päättänyt, että projektille myönnetty avustus on kuitenkin enintään 101 535 euroa ja 65 prosenttia hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista, sekä 7.9.2012 tekemällään päätöksellä päättänyt projektin uudeksi kestoajaksi 1.4.2010–1.5.2012.

Tekes on 15.11.2013 päättänyt periä takaisin kokonaisuudessaan päätöksessä mainitulle projektille maksetun rahoituksen 59 838,35 euroa ja sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä rahoituksen maksupäivästä lähtien. Tekes on valituksenalaisella päätöksellään 17.4.2014 hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan takaisinperintäpäätöksen perusteena olivat olleet rahoituksen saajan antamat väärät ja harhaanjohtavat tiedot useassa eri tilanteessa – palkkakustannukset, aine- ja tarvikekustannukset, tilintarkastajan lausunto, muut epäselvyydet – ja kohdistuen merkittävään osaan projektin kustannuksia, minkä vuoksi koko maksettu rahoitus oli päätetty periä takaisin. Valituksenalaisen päätöksen mukaan perusteita takaisinperittävän määrän kohtuullistamiselle ei ole ollut, koska takaisinperintäpäätöksen perusteena oli ollut yrityksen oma vilpillinen toiminta.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko valittajan Tekesille projektille tilittämistään palkkakustannuksista sekä aine- ja tarvikekustannuksista antamat tiedot olleet valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden vuoksi Tekesin on tullut periä projektille maksettu rahoitus takaisin, ja onko Tekes voinut päättää periä maksetun valtionavustuksen takaisin kokonaisuudessaan. Mikäli Tekesin on tullut periä maksettu valtionavustus tai osa siitä takaisin, on vielä ratkaistava, onko Tekes voinut hylätä valittajan vaatimuksen takaisinperittävän valtionavustuksen määrän kohtuullistamisesta.

Palkkakustannuksia koskevat tiedot

Rahoituspäätökseen 4.3.2010 sovellettavissa yritysten tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoituksen yleisissä ehdoissa 1.1.2009 on hyväksyttävien kustannuslajien osalta todettu kohdan 5.2.1 Rahapalkat alakohdassa ”Työajan seuranta ja varmennus”, että hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeen toteuttamiseen osallistuneiden henkilöiden tehollisen työajan (enintään 11 kuukautta vuodessa henkilöä kohden) ennakonpidätyksenalaiset rahapalkat. Yritys saa tilittää henkilön kokonaispalkasta ainoastaan hankkeelle kohdistuvan työajan palkan. Palkansaajan kokonaistyöajasta on pyydettäessä esitettävä selvitys. Tilitettävien palkkojen tulee perustua tuntitasoiseen työajanseurantaan. Tunnit tulee kirjata vähintään viikoittain päiväkohtaisesti ja varmentaa systemaattisella tavalla vähintään kerran kuukaudessa, ellei Tekes ole hyväksynyt muuta vastaavaa työajanseurantaa.

Tekes on lausunnossaan todennut, että valittaja on kohdistanut tilikausilla 2011–2012 syntyneet palkkakulunsa 53 046 euroa kokonaisuudessaan Tekes-projektille. Tekesin mukaan valittajalle on kuitenkin kaupparekisteriin toimitettujen tilinpäätösten mukaisesti syntynyt liikevaihtoa vuonna 2011 yhteensä 112 450 euroa ja vuonna 2012 yhteensä 126 250 euroa, mistä on päätelty, että Tekesille on tilitetty palkkakustannuksia, jotka eivät kohdistu Tekesin rahoittamaan projektiin vaan valittajan muuhun liiketoimintaan. Ei ole pidetty yleisten liiketoiminnan periaatteiden mukaisesti uskottavana, että valittajalle syntyy tuloja mutta ei tuloja vastaavia kustannuksia.

Valittajan mukaan sillä on ollut neljä työntekijää, jotka kaikki ovat olleet palkatut nimenomaan kysymyksessä olevaan Tekesin rahoittamaan projektiin ja jotka ovat tehneet siihen liittyviä työtehtäviä. Valittaja on toimittanut Tekesille työntekijöidensä tuntikirjaukset ja todennut, että tilintarkastajan raportin 27.9.2012 mukaan tuntikirjauksissa tai palkkaerittelyissä ei ole ollut moitittavaa. Tilintarkastajan lausunnon 25.3.2013 mukaan kustannustilityksissä esitetyt palkkakustannukset vastaavat kirjanpitoa ja tilityksissä esitetyt tunnit täsmäävät työajanseurannan yhteenvetotietoihin. Valittajan mukaan työajanseuranta on siten toteutettu Tekesin ohjeiden mukaisesti eivätkä palkkakustannukset ole sisältäneet väärää tai harhaanjohtavaa tietoa.

Valitukseen liitetyn tilintarkastajan raportin 27.9.2012 mukaan tilintarkastaja on suorittanut raportissa luetellut erikseen sovitut toimenpiteet, jotka ovat liittyneet rahoituspäätökseen 4.3.2010 sekä valittajan laatimaan ja allekirjoittamaan kustannustilitykseen yhteensä 221 909 euroa ajalta 1.4.2010–30.4.2012. Raportissa on todettu, että projektin vastuullinen johtaja vastaa kustannustilityksestä sekä siitä, että kustannustilityksessä esitetyt kustannukset ovat projektin aiheuttamia, ne on kohdennettu projektille rahoitusehtojen edellyttämällä tavalla ja ne liittyvät tutkimus-, kehitys- tai innovaatiotoimintaan. Raportin mukaan siinä mainitut erikseen sovitut toimenpiteet on suoritettu yksinomaan siksi, että Tekes voisi niiden perusteella arvioida rahoitusehtojen noudattamista. Jos tilintarkastaja olisi suorittanut lisätoimenpiteitä taikka tilintarkastusstandardien mukaisen tilintarkastuksen tai yleisluonteista tarkastusta koskevien standardien mukaisen yleisluonteisen tarkastuksen, tilintarkastajan tietoon olisi saattanut tulla muita seikkoja, joista tilintarkastaja olisi raportoinut.

Mainitun tilintarkastajan raportin 27.9.2012 kohdan 2. mukaan tilintarkastaja on saanut käyttöönsä yhtiön työajanseurantaa koskevan kuvauksen ja on haastatellut A:ta selvittääkseen työajanseurannan toteutusta ja luotettavuutta sekä onko työajanseuranta rahoitusehtojen mukainen. Raportissa on tältä osin todettu havaintona, että yhtiön työajanseuranta on toteutettu seuraavasti: kaikki työntekijät tekevät vain tälle projektille töitä ja vain projektin keston ajan ja kaikki työntekijät ovat kirjanneet kuukausitasolla työajanseurantaan projektille tekemänsä työmäärät.

Tekesin toimeksiannosta ja valtuuttamana valittajayritykseen 5.3.2013 tehdystä tarkastuksesta laaditun tilintarkastajan lausunnon 25.3.2013 kohdassa 4. ”Kuvaus työajan seurannan järjestämisestä ja sen yhteydestä palkanlaskentaan” on todettu muun ohella, että työajanseurantana oli käytetty Eurostars-projektilta edellytettyä kokonaistuntien seurantaa. Tarkastuksessa tästä oli ollut käytettävissä ainoastaan kuukausitason yhteenvetotiedot kunkin työntekijän osalta. Käytettävissä olevat tiedot eivät olleet sisältäneet työntekijän allekirjoituksia eivätkä tarkastus/hyväksymismerkintöjä. Tarkastuksessa ei ollut voitu varmistua siitä, että yhteenvetotiedot käsittivät ainoastaan tehollisen työajan Tekesin edellytysten mukaisesti. Tilintarkastajan lausunnon allekirjoittaneiden tilintarkastajien käsityksen mukaan projektin työajanseuranta ei ole täysin vastannut Tekesin rahoituspäätöksessään sille asettamia ehtoja.

Saman lausunnon 25.3.2013 kohdassa 6.1 ”Rahapalkat teholliselta työajalta” on todettu, että kustannustilitykset sisältävät työntekijöille maksetun bruttopalkan kokonaisuudessaan. Tarkastuksessa ei ollut tunti- ja päivätasoisen seurannan puuttuessa voitu varmistaa sitä tarkastuksessa kerrottua, että työntekijät olivat työskennelleet vain projektitehtävissä eikä työajanseurantaan ollut sisältynyt lomia tai muita palkallisia poissaoloja. Samassa lausunnon kohdassa on myös todettu, että yhtiölle on kertynyt projektin ajalta myös liikevaihtoa, joka kerrotun mukaisesti ei ole liittynyt projektiin. Tarkastuksen yhteydessä on havaittu, että Tekes-projektin ulkopuolisia ostoja ja muita tuotannontekijöistä syntyneitä kustannuksia oli varsin vähän. Selvityksen mukaisesti työpanos näihin tehtäviin liittyen oli maksettu Y Oü:stä. Tarkastuksessa ei ollut ollut mahdollista tutustua Y Oü:n tai muiden yhteistyöpartnereiden projekti- ja kirjanpitoaineistoon näiden tietojen varmentamiseksi. Samassa lausunnon kohdassa on vielä todettu, että palkkakustannukset ovat vastanneet kirjanpitoa ja tilityksissä esitetyt tunnit ovat täsmänneet työajanseurannan yhteenvetotietoihin. Työajan määrän oikeellisuuden osalta on viitattu lausunnon kohtaan 4.

Samassa tilintarkastajan lausunnossa 25.3.2013 on todettu yhteenvetona tarkastushavainnoista muun ohella, että tarkastuksessa ei ollut voitu varmistua tunti-/päivätasoisen työajanseurannan olemassa olosta ja esitettyjen koontitietojen luotettavuudesta. Lausunnon mukaan työajanseuranta ei ole kaikilta osin vastannut Tekesin sille asettamia vaatimuksia.

Tekes on lausunnossaan todennut, ettei valittajan kaupparekisteriin toimitetuista tilinpäätöksistä käy ilmi järjestelyä, jossa läheisyhtiö Y Oü olisi maksanut osan valittajan työntekijöiden palkoista. Tekes on kesällä 2013 pyytänyt valittajaa toimittamaan tilintarkastajan lausunnon siitä, onko Y Oü maksanut kustannuksia valittajan puolesta. Tekes on todennut, että valittaja on syksyllä 2013 toimittanut Tekesiin allekirjoittamattoman tilintarkastajan lausunnon, jonka mukaan tilintarkastaja on haastatellut valittajan edustajaa ja todennut tällä perusteella, ettei Y Oü ole maksanut kustannuksia valittajan puolesta. Selvitystä on pidetty riittämättömänä.

Hallinto-oikeus katsoo edellä mainitusta valittajayritykseen tehdystä tarkastuksesta laaditusta tilintarkastajan lausunnosta 25.3.2013 ilmenevän perusteella, ettei valittaja ole palkkakustannusten tilityksen yhteydessä esittänyt tilittämiensä palkkakustannusten rahoituspäätöksen ehtojen mukaisuudesta selvitystä, joka osoittaisi tilityksen oikeellisuuden tältä osin. Tällaisena selvityksenä ei ole pidettävä tilintarkastajan raporttia 27.9.2012, joka on tältä osin perustunut vain työajanseurannasta saatuun kuvaukseen ja valittajan edustajan haastatteluun. Tekesin esittämästä ilmenee, ettei valittaja ollut toimittanut riittävää selvitystä myöhemminkään. Valittaja ei siten ole sille varatuista tilaisuuksista huolimatta esittänyt palkkakustannusten tilityksen oikeellisuuden osoittavaa selvitystä. Se, että tilintarkastajan lausunnossa 25.3.2013 kustannustilityksissä esitettyjen palkkakustannusten on todettu vastaavan kirjanpitoa ja tilityksissä esitettyjen tuntien täsmäävän työajanseurannan yhteenvetotietoihin, ei samassa lausunnossa todettujen työajan seurannasta edellytettyjen yksityiskohtaisten tietojen puuttuessa anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Valittaja on edellä todetun perusteella tilittänyt projektille palkkakustannuksia, joiden rahoituspäätöksen ehtojen mukaisuutta työajan seurannan tai työajan projektille kohdentumisen osalta se ei ole osoittanut, ja on siten palkkakustannusten osalta antanut Tekesille tietoja, joiden perusteella Tekes ei ole olennaisilta osin saanut oikeaa ja riittävää kuvaa valtionavustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja jotka ovat siten olleet valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavia.

Aine- ja tarvikekustannuksia koskevat tiedot

Valittaja on aine- ja tarvikekustannusten osalta myöntänyt antaneensa yhtiön ulkopuolisen ammattikirjanpitäjän inhimillisen erehdyksen johdosta Tekesille virheellistä tietoa sisällyttämällä projektiin 56 500 euroa aine- ja tarvikekustannuksia, jotka eivät ole kuuluneet siihen. Valittaja on kuitenkin katsonut, ettei se ole toiminut tuottamuksellisesti ja ettei se vastaa ulkopuolisen tilintarkastajan toiminnasta.

Tekes on lausunnossaan todennut, että sen näkemyksen mukaan valittaja vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Normaalin huolellisuusvelvoitteen mukaisesti rahoituksen saajan tulee varmistaa kustannustilityksen yksityiskohdat ennen tilityksen toimittamista Tekesiin. Yleisten ehtojen kohdan 7.2 mukaisesti projektin vastuullisen johtajan tulee antaa vakuutus siitä, että kustannustilityksessä esitetyt kustannukset ovat projektin aiheuttamia ja ne on kohdennettu projektille ehdoissa kuvatulla tavalla. Lisäksi rahoituksen saajan tulee toimittaa Tekesiin koko projektiaikaa koskeva tilintarkastuskertomus loppuraportoinnin yhteydessä. Valittaja on lokakuussa 2012 toimittanut Tekesiin auktorisoidun tilintarkastajan lausunnon projektin tilintarkastuksesta. Tilintarkastajan lausunto ei ole sisältänyt huomautuksia. Virheellisesti tilitettyjen aine- ja tarvikekustannusten osuus on ollut 72 prosenttia kaikista projektille tilitetyistä aine- ja tarvikekustannuksista. On pidetty epäuskottavana, että näin olennainen virhe jäisi huomaamatta kustannustilitystä valmisteltaessa. Huomionarvoista on myös pitkä aikajänne, jolla virheellinen tilitys on tullut Tekesin tietoon. Valittaja on toimittanut loppuraporttinsa Tekesiin 3.10.2012, ja Tekes on havainnut virheellisen tilityksen tarkastuskäynnillä 5.3.2013.

Asiassa on riidatonta, että valittaja on lopputilityksessä ajalta 1.1.–30.4.2012 tilittänyt kysymyksessä olevalle projektille 56 500 euroa aine- ja tarvikekustannuksia, jotka eivät ole kuuluneet projektiin. Valittajan projektiin kuuluvista aine- ja tarvikekustannuksista Tekesille antamat tiedot eivät ole vastanneet tosiasioita tietojen antamishetkellä ja ovat siten olleet valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vääriä.

Valtionavustuksen saaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että mahdollisesti asetettuja maksamisen edellytyksiä koskevat tiedot annetaan riittävän laajoina ja oikean sisältöisinä niin, että valtionapuviranomainen voi yksinomaan valtionavustuksen saajan antamien tietojen perusteella saada oikean kuvan maksamisen edellytysten täyttymisestä, sekä antamaan tarpeelliset tiedot valtionavustuksen valvontaa varten ja huolehtimaan näiden tietojen oikeellisuudesta ja riittävyydestä.

Valitukseen liitetystä kirjanpitäjän selvityksestä 12.2.2014 ilmenee, että valittajayrityksen edustaja on toimittanut tilitoimistolle kirjanpitoaineiston, jonka perusteella ja edustajan antamien ohjeiden mukaisesti tilitoimisto on kohdistanut yrityksen kustannuksia Tekes-kustannuspaikalle kirjanpidossa.

Valittaja vastaa Tekesiin nähden sille antamiensa tietojen oikeellisuudesta eikä vapaudu tästä vastuustaan sillä esittämällään perusteella, että kysymyksessä on ollut yhtiön ulkopuolisen ammattikirjanpitäjän inhimillinen erehdys tai ettei yhtiön ulkopuolinen tilintarkastaja ole huomannut virhettä tai esittänyt valittajaa kohtaan vakavia moitteita.

Johtopäätös takaisinperinnästä

Valittaja on edellä todetun perusteella antanut Tekesille palkkakustannusten osalta tietoja, jotka ovat olleet valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavia, ja aine- ja tarvikekustannuksista tietoja, jotka ovat olleet mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vääriä.

Valtionavustuslain 21 §:ssä säädetyissä tilanteissa Tekesillä valtionapuviranomaisena ei ole takaisinperintään ryhtymisen suhteen harkintavaltaa vaan sen on määrättävä jo maksettu valtionavustus perittäväksi takaisin. Valittaja ei ole esittänyt takaisinperittävän määrän olevan virheellinen. Tekesin on näin ollen ollut määrättävä jo maksettu valtionavustus perittäväksi takaisin.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko valittajan Tekesille antamat tiedot vastanneet tosiasioita tietojen antamishetkellä tai onko Tekes tietojen tai niiden esittämistavan johdosta saanut olennaisilta osin oikean ja riittävän kuvan valtionavustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja valtionavustuksen käyttötarkoituksesta. Asian arvioinnissa ei tältä osin ole merkitystä sillä valittajan esittämällä, että aine- ja tarvikekustannuksiksi virheellisesti merkitty määrä 56 500 euroa ei olisi johtanut ylimääräisen rahoituksen saamiseen, kun hyväksytyssä kustannusarviossa aine- ja tarvikekustannuksia oli hyväksytty enintään 22 500 euroa, eikä sillä, ettei valittaja ole nostanut kaikkea sille 3.11.2011 tehdyssä päätöksessä myönnettyä rahoitusta projektin aikana.

Kun otetaan huomioon 3.11.2011 hyväksytyn kustannusarvion mukaisten kokonaiskustannusten määrä 156 300 euroa, perusteeltaan epäselviksi jääneiden palkkakustannusten määrä 53 046 euroa, projektille virheellisesti tilitettyjen aine- ja tarvikekustannusten määrä 56 500 euroa ja sen merkittävä osuus, yli 70 prosenttia kaikista projektille tilitetyistä aine- ja tarvikekustannuksista, ja ettei valittaja ole sille varatuista tilaisuuksista huolimatta toimittanut yksiselitteisiä lisäselvityksiä tilittämiensä kustannusten oikeellisuudesta, valittajan menettelyä on pidettävä olennaisesti virheellisenä. Projektille maksetun rahoituksen perimistä takaisin kokonaisuudessaan ei näin ollen ole pidettävä suhteellisuusperiaatteen vastaisena ja valtionavustuksen takaisinperintä on voinut kohdistua koko myönnettyyn valtionavustukseen.

Valitus on näin ollen hylättävä siltä osin kuin siinä on vaadittu takaisinperinnästä tehdyn päätöksen kumoamista.

3. Takaisinperinnän kohtuullistaminen

Valtionavustuslain 26 §:n 1 momentin mukaan valtionapuviranomainen voi 20–22 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa päättää, että osa palautettavasta tai takaisin perittävästä määrästä, sille laskettavasta korosta tai viivästyskorosta jätetään perimättä, jos täysimääräinen palauttaminen tai takaisinperintä on kohtuuton valtionavustuksen saajan taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin tai valtionavustuksella hankitun omaisuuden laatuun nähden taikka palauttamisen tai takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn tai olosuhteiden muutokseen nähden. Pykälän 2 momentin mukaan erityisen painavasta syystä valtionapuviranomainen voi päättää, että palautettava tai takaisin perittävä määrä, sille laskettava korko tai viivästyskorko jätetään kokonaan perimättä.

Pykälää koskevissa lain esitöissä (HE 63/2001 vp) on todettu muun ohella, että pykälä antaa valtionapuviranomaiselle harkintavaltaa toteuttaa hallinto-oikeuden suhteellisuusperiaatetta palauttamis- ja takaisinperintätilanteissa. Pykälän 1 momenttia sovellettaessa lähtökohtana on palauttamisen tai takaisinperinnän ja siihen liittyvien koronmaksuvelvoitteiden kohtuuton ankaruus ja epäoikeudenmukaisuus tilanteessa vallitsevissa yksittäisissä olosuhteissa. Takaisinperintä ei saa tarpeettomasti johtaa sillä tavoin vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin tai sellaiseen taloudelliseen asemaan, ettei niitä voida yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen oikeudenmukaisuuskäsitysten mukaan vaatia valtionavustuksen saajan sietävän. Kohtuullistamista harkittaessa on otettava huomioon se, missä määrin valtionavustuksen saajan virheellinen menettely on takaisinperinnän perusteena. Kohtuullistamista puoltaa, jos valtionavustuksen saajan menettely ei ole ollut virheellistä tai kysymyksessä on vain vähäinen virhe taikka jos valtionavustuksen saaja ei ole voinut tavanomaisella huolellisuudella ennakoida kyseistä olosuhteiden muutosta. Pykälän 2 momentilla rajoitetaan valtionapuviranomaisen 1 momentin mukaista oikeutta kohtuullistaa valtionavustuksen saajan suoritusvelvollisuutta. Kohtuusperiaatteeseen kuuluu, että suoritusvelvollisuutta helpotetaan vain osittain ja siltä osin kuin se on kohtuuton. Koska kohtuullistaminen asiallisesti merkitsee tällöin valtionapuviranomaisen harkintavallan nojalla tekemää poikkeusta valtionavustuslain mukaisista velvoitteista, tulee kynnyksen suoritusvelvoitteiden täysimääräiseen poistamiseen olla erittäin korkea.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan perusteita takaisinperittävän määrän kohtuullistamiselle ei ole ollut, koska takaisinperintäpäätöksen perusteena oli ollut yrityksen oma vilpillinen toiminta.

Valittajan mukaan takaisin perittävä määrä tulee valittajan taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin nähden ensisijaisesti jättää kokonaan perimättä ja toissijaisesti takaisin perittävää määrää tulee kohtuullistaa huomattavasti, koska projektiin erehdyksessä sisällytettyjen mutta siihen kuulumattomien aine- ja tarvikekustannusten määrä vastaa noin kolmasosaa projektin rahoituksen perusteeksi ilmoitetuista kokonaiskustannuksista.

Valtionavustuksen takaisinperinnän perusteena on ollut väärien ja harhaanjohtavien tietojen antamisen johdosta valittajan olennaisesti virheellisenä pidettävä menettely eikä asiassa ole erityisen painavia syitä takaisin perittävän määrän perimättä jättämiselle. Tekes on siten voinut harkintavaltansa rajoissa päättää, että maksettu valtionavustus peritään valtionavustuslain 24 §:ssä määrättyine korkoineen kokonaan takaisin eikä osaakaan takaisin perittävästä määrästä, sille laskettavasta korosta tai viivästyskorosta jätetä perimättä.

Valitus on näin ollen hylättävä siltä osin kuin siinä on vaadittu takaisin perittävän määrän perimättä jättämistä kokonaan tai osittain.

4. Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentista ilmenevät periaatteet huomioon otettuina valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Ismo Räisänen ja Maarit Lindroos, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X Oy (jäljempänä myös valittaja tai yhtiö) on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yhtiölle maksettu valtionavustus jätetään perimättä takaisin tai että asia palautetaan Tekesille uudelleen käsiteltäväksi. Viimesijaisesti valittaja on vaatinut, että takaisinperittävän valtionavustuksen määrää kohtuullistetaan huomattavasti. Valittaja on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus määrää hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kiellettäväksi valituksen käsittelyn ajaksi. Lisäksi valittaja on vaatinut sille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista viivästyskorkoineen.

Valittaja on vielä vaatinut, että asiassa toimitetaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Asiassa on riidatonta se, että yhtiön ulkopuoliselle ammattikirjanpitäjälle on sattunut projektin kustannustilityksessä aine- ja tarvikekustannusten osalta virhe, jota myöskään ulkopuolinen KHT-tilintarkastaja ei ole huomannut. Virhe on välittömästi oikaistu, kun se on huomattu. Virheen syynä on ollut kirjanpitäjän virheellinen kulumerkintä, ja asiaan on vaikuttanut myös kirjanpitäjän vaihtuminen vuoden 2012 aikana kaksi kertaa. Valittaja ei ole toiminut asiassa tahallisesti tai tuottamuksellisesti.

Valittaja on toiminut asiassa valtionapupäätöksen ehtojen mukaisesti ja toimittanut Tekesille loppuraportoinnin yhteydessä tilintarkastuskertomuksen. Tilintarkastajan lausunto ei ole sisältänyt huomautuksia. Valittajalla on ollut täysi syy uskoa ulkopuolisia asiantuntijoita, eikä se vastaa heidän tekemistään virheistä. Jo maksetun valtionavustuksen jälkeisissä kustannustilityksissä tapahtunut virhe ei voi olla sellainen valtionavustuslain 21 §:ssä edellytetty olennainen virhe, jonka vuoksi annetut tiedot eivät ole vastanneet tosiasioita tiedon antamishetkellä tai jonka johdosta Tekes ei ole saanut olennaisilta osin oikeaa ja riittävää kuvaa valtionavustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja käyttötarkoituksesta. Viimeisessä kustannustilityksessä virheellisesti aine- ja tarvikekustannuksiin merkittyä 56 500 euroa ei olisi missään tapauksessa hyväksytty projektin kustannuksiksi sen ylittäessä hyväksytyn budjetin selvästi.

Tekesin ja valittajan väliset sähköpostit osoittavat, että valittaja on alusta alkaen ollut halukas saamaan lisää tietoa eri kulutyypeistä ja niiden raportoinneista ehdottamalla tapaamisia Tekesin edustajien kanssa. Tekes on kuitenkin kieltäytynyt tästä. Tähän nähden on epäselvää, miksi väärin merkityn 56 500 euron johdosta on heti ryhdytty koko myönnetyn tuen takaisinperintään ilman vastaavaa ohjeistusta ja vaikka kyseistä määrää ei olisi missään tapauksessa hyväksytty projektin kustannuksiksi.

Palkkakustannuksia koskevien tietojen osalta tilintarkastajan raportista 27.9.2012 on käynyt selvästi ilmi, että yhtiön kaikki työntekijät ovat tehneet töitä vain kysymyksessä olevalle projektille ja vain projektin keston ajan ja että kaikki työntekijät ovat kirjanneet kuukausitasolla työajanseurantaan projektille tekemänsä työmäärät. Lisäksi raportissa on todettu, että kustannustilitykseen sisältyvän palkkaerittelylomakkeen tiedot täsmäsivät palkkakirjanpitoon ja työajanseurantaan ja että läpikäydyt kokonaisrahapalkat on maksettu. Myös tilintarkastajan lausunnossa 25.3.2013 on todettu, että kustannustilityksissä esitetyt palkkakustannukset vastaavat kirjanpitoa ja tilityksissä esitetyt tunnit täsmäävät työajanseurannan yhteenvetotietoihin. Tekesille on myös toimitettu tehtäväkohtainen tuntierittely projektin ajalta.

Valittajan kaikissa Tekesille lähettämissä raporteissa on mainittu työntekijöiden tekevän työtä vain nyt kysymyksessä olevalle Tekesin rahoittamalle projektille. On kohtuutonta, että Tekes on yllättäen vaatinut yhtiöltä päivittäisiä tuntikirjauksia, vaikka se oli aikaisemmin ilmoittanut vain, että työajan seuranta on järjestettävä riittävällä tavalla. Lisäksi tuntikirjaustenkin laatiminen on ollut yhtiön ulkopuolisen kirjanpitäjän vastuulla. Yhtiö ei vastaa ulkopuolisten asiantuntijoiden mahdollisesti tekemistä virheistä.

Tekesin ohjeistus tuntikirjausten suhteen on ollut puutteellista ja ristiriitaista. Valittajalle ei ole missään vaiheessa täsmällisesti selvinnyt, miten Tekes on halunnut tuntikirjaukset järjestettävän projektissa, jossa työntekijät työskentelevät eri aikavyöhykkeillä, eri valtioissa sekä lisäksi eri kaupungeissa myös saman valtion sisällä. Kirjausten vaatiminen Tekesin edellyttämällä tarkkuudella on ollut kohtuutonta valittajayhtiön kaltaisen startup-yrityksen pieniin resursseihin nähden. Valittaja on myös toimittanut siltä vaaditut työajanseurantaa koskevat raportit Tekesille. On epäselvää, millä tavoin palkkakustannusten kirjaaminen on tässä tapauksessa ollut sillä tavalla olennaisesti virheellistä tai vilpillistä menettelyä, joka oikeuttaa Tekesin perimään takaisin koko maksetun valtionavustuksen määrän.

Siltä osin kuin asiassa on viitattu valittajan projektin ulkopuolisiin tuloihin voidaan todeta, että yritysten tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoituksen yleisten ehtojen 1.1.2009 kohdan 5.4 mukaan projektin tuloja ei pääsääntöisesti oteta huomioon kustannuksia vähentävänä tekijänä. Valittajan liikevaihto on tullut pääasiallisesti toisesta projektista, jota Tekes ei ole rahoittanut. On luonnollista, että yhtiöllä voi olla projektin ulkopuolista liiketoimintaa, josta voi muodostua yhtiölle myös tuloja. On epäoikeudenmukaista, että Tekes haluaa rangaista valittajaa sen aikoinaan tekemästä liikevaihdosta perimällä takaisin koko myönnetyn valtionavustuksen.

Valittaja on aina vastannut Tekesin tiedusteluihin ja ollut valmis selvittämään asiaa. Tekesin edustaja on pyytänyt valittajalta 10.10.2013 selvitystä viimeisessä kustannustilityksessä virheellisesti merkityn 56 500 euron osalta. Valittaja on vastannut kyselyyn sähköpostilla 14.10.2013, minkä jälkeen yhtiön tilintarkastaja on ilmoittanut 14.10.2013 valittajalle sähköpostilla, ettei Tekes tarvitse enää lisäselvitystä asiassa. Valittajalla on ollut täysi syy uskoa, että sen Tekesille asiassa antama informaatio on ollut riittävää.

Tekesin on valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdan mukaiseen takaisinperintään ryhdyttyään ja vedotessaan avustuksen saajan vilpilliseen menettelyyn pystyttävä näyttämään, että valittaja on toiminut asiassa vilpillisesti. Tällaista näyttöä Tekes ei ole kyennyt asiassa esittämään. Jos taas Tekes olisi jostakin syystä epäillyt, että valittaja ei ole toimittanut sille oikeita tai riittäviä tietoja, sillä olisi ollut käytössään tällaisia tilanteita säätelevä valtionavustuslain 22 §:n mukainen harkinnanvarainen takaisinperintä. Tekes on toiminut asiassa suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

Valittajan toiminta ei ole ollut sillä tavalla olennaisesti vilpillistä tai virheellistä kuin valtionavustuslain 21 § ja sen esityöt edellyttävät, jotta myönnetty avustus voidaan periä kokonaisuudessaan takaisin. Valittaja on pieni yhtiö, jolle takaisinperintä muodostaa olosuhteisiin nähden kohtuuttoman taloudellisen rasituksen. Lisäksi on otettava huomioon, ettei valittaja ole nostanut läheskään kaikkea sille Tekesin rahoituspäätöksessä myönnettyä valtionavustuksen määrää, sekä valittajan aktiiviset toimet asian selvittämisessä, jotka jo sellaisenaan osoittavat, ettei yhtiö ole toiminut asiassa tahallisesti.

Valittaja haluaa esittää asiassa suullista todistelua projektin etenemisestä, työntekijöiden työsopimuksista, työtehtävistä, tilityksistä, Tekesin toiminnasta sekä tilintarkastajien tarkastuksista ja selvityksistä. Suullisen käsittelyn toimittaminen palvelee valittajan oikeusturvaa, sillä ulkomaalaisen on helpompi esittää selvitystä suullisesti.

Innovaatiorahoituskeskus Tekes on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut, että X Oy:n valitus oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen hylätään.

Tekes on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Takaisinperintäpäätöksen perusteena ovat olleet valittajan useassa eri tilanteessa antamat väärät tai harhaanjohtavat tiedot, jotka ovat koskeneet erityisesti rahoitettavaa projektia koskevia yhtiön palkkakuluja sekä aine- ja tarvikekustannuksia. Takaisinperintäpäätös on perustunut ensisijaisesti yrityksessä tehtyyn tarkastukseen, jonka havainnoista on annettu tilintarkastajan lausunto 25.3.2013. Koska epäselvyydet ovat kohdistuneet merkittävään osaan rahoitetun projektin kustannuksia, Tekes on päättänyt periä takaisin valittajalta koko avustuksen. Ratkaisu on ollut valtionavustuslain 21 §:n yksityiskohtaisten perustelujen (HE 63/2001 vp) nojalla perusteltu.

Valittajalle on varattu mahdollisuus antaa lisäselvitystä useaan otteeseen ja yhtiö on myös lisäselvitystä toimittanut. Tekes on kuitenkin katsonut, että annettu lisäselvitys ei ole korjannut yrityksen antamien tietojen epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Se, ettei yhtiö ole saanut eikä olisi voinut saada virheellisten tietojen perustella ylimääräistä rahoitusta, koska kustannusten enimmäismäärää oli rajoitettu ja koska se ei ole nostanut kaikkea rahoitusta, ei ole yrityksen antamien tietojen harhaanjohtavuuden kannalta merkityksellistä.

Asiassa ei ole perusteita kohtuullistaa takaisinperinnän kohteena olevaa euromäärää, kun otetaan huomioon, että takaisinperintäpäätöksen perusteena on ollut valittajan oma olennaisesti virheellinen ja vilpillinen toiminta.

Tekes on toiminut harkintavaltansa puitteissa. Valitus oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen on näin ollen hylättävä. Suullinen käsittely ei ole asiassa tarpeen.

X Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 1.12.2015

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 1.12.2015 taltionumero 3501 antanut keskeytysmääräyksen Innovaatiorahoituskeskus Tekesin valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun takaisinperintäsaatavan osalta, kunnes hallinto-oikeuden päätöksestä tehty valitus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää X Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. X Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

4. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellä 1.12.2015 taltionumero 3501 annettu täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys raukeaa.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi X Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota yhtiö on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, X Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 1.12.2015 taltionumero 3501 antanut keskeytysmääräyksen Innovaatiorahoituskeskus Tekesin valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun takaisinperintäsaatavan osalta, kunnes hallinto-oikeuden päätöksestä tehty valitus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Asian tultua tällä päätöksellä näin ratkaistuksi korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellä annettu täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Pasi Yli-Ikkelä.

 
Julkaistu 21.7.2017