Muu päätös 3930/2017

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus (Kaitasuo, Humppila)

Antopäivä: 17.8.2017
Taltionumero: 3930
Diaarinumero: 1612/1/16

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.4.2016 nro 16/0172/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 26.2.2015 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 24/2015/2 myöntänyt Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle luvan Kaitasuon turvetuotantoon Humppilan kunnassa Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennyksen mukaisesti lukuun ottamatta turvetuotantoa lohkon 3 läntisellä noin 5 hehtaarin alueella, jonka osalta aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen. Lupa koskee noin 85 hehtaarin aluetta, josta tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 41 hehtaaria.

Aluehallintovirasto on hylännyt luvan saajan pyynnön saada aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–16, joista lupamääräykset 1–6 ja 13–14 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä olevan 25.9.2014 päivätyn pääpiirustuksen mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Kontionojaan.

2. Tuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä olevan 25.9.2014 päivätyn pääpiirustuksen nro 1449 mukaisesti, ottaen huomioon lohkoa 3 koskeva muutos, sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutus-/selkeytysaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Pintavalutuskenttä on rakennettava siten, että töiden haitalliset vaikutukset vesistöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Pintavalutuskenttää rakennettaessa ei saa tarpeettomasti vahingoittaa alueen kasvillisuutta. Oikovirtaukset on estettävä patoamalla ojat riittävän tiheästi soveltuvalla pintavalutuskentän ulkopuolelta tuodulla materiaalilla. Tarvittaessa on tehtävä virtausohjaimia. Vesi on jaettava pintavalutuskentälle tasaisesti.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutus- /selkeytysaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Altaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaiset.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista kemikaloinnilla koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Laskeutusaltaiden ja niiden jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

6. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

(---)

Tarkkailut

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

14. Vesistötarkkailu on toteutettava kahdesta vesistötarkkailupisteestä Kontionojasta, yhdestä tuotantoalueen kuivatusvesien laskukohdan yläpuolelta ja yhdestä pisteestä alapuolelta. Näytteet otetaan kolme kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohdat ovat maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuu sekä syys-lokakuu. Näytteistä tehtävät analyysit: lämpötila, kiintoaine, sameus, pH, väri, CODMn, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori (elokuu), kokonaistyppi, rauta ja sähkönjohtokyky. Lisäksi virtaama määritetään näytteenoton yhteydessä aina kun se on mahdollista.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Humppilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry:n ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry:n valituksen muutoin hyläten muuttanut lupamääräystä 13. Lupamääräys 13 kuuluu muutettuna seuraavasti (muutokset kursiivilla):

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminnanharjoittajan on esitettävä Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma vedenlaadun ja virtaaman seurannasta ylivirtaamatilanteissa niin, että kuormitus voidaan luotettavasti arvioida. Suunnitelma on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7 - 9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista. Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan lisäksi määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esitykseen 120/2004 vp sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaisesti vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisinaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 luvun säännöksiä eliölajien suojelusta sovelletaan Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä taloudellisesti hyödynnettäviä kalalajeja. Tästä poiketen 44 ja 49 §:n soveltamisalasta säädetään mainituissa pykälissä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty.

Selvitysten riittävyys

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemus täydennyksineen sisältää riittävällä tarkkuudella esitetyt, ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksessa edellytetyt lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot alueen luonnonarvoista ja tuotannon ennalta arvioiduista vesistövaikutuksista.

Maakunta- ym. kaavat, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta sekä soidensuojeluohjelma

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon alueella ovat voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava ja Kanta-Hämeen maakuntakaava, joissa ei ole Kaitasuon aluetta koskevia varauksia. Se, että maakuntakaavoissa ei ole Kaitasuon osalta turvetuotantovarausta, ei ole sellaisenaan esteenä turvetuotantotoiminnan sijoittamiselle tuolle alueelle. Tältä osin ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon, että maakuntakaavassa ei ole osoitettu muuta käyttötarkoitusta kyseiselle alueelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Tällä ohjausvaikutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon.

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia. Lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa periaatepäätös voidaan ottaa selvityksenä huomioon.

Soidensuojelun täydentämiseksi laaditun soidensuojelutyöryhmän ehdotuksen (Ympäristöministeriön raportti 26/2015) liitteen 9 mukaan Kaitasuo on valittu suoksi, jonka luonnonarvoilla on valtakunnallista merkitystä. Liitteen mukaan yksityisten, yhteisöjen ja yritysten omistamien soiden maankäyttöön ei esitetä mitään rajoituksia tai velvoitteita vaan niille ehdotetaan vapaaehtoisia suojelukeinoja toteutettavaksi pitkällä aikajänteellä. Soidensuojeluohjelma voidaan ottaa selvityksenä huomioon samoin kuin edellä mainittu periaatepäätöskin.

Urjalan kunnanvaltuuston hyväksymällä Urjalan kunnan alueelle laaditulla, lainvoimaa vailla olevalla oikeusvaikutteisella tuulivoimaosayleiskaavalla ei ole merkitystä arvioitaessa Humppilan kunnan alueelle sijoittuvaa turvetuotantohanketta. Vastaava kaava Humppilan kunnan alueelle on vasta valmisteluvaiheessa.

Luontoarvot ja vesistövaikutukset

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin nojalla, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonto ja sen monimuotoisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat kysymyksessä olevasta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät.

Kaitasuon alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiassa saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle.

Kaitasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella (35.9) sijaitsevalla Kojonjoen (35.96) ja Punkalaitumenjoen (35.94) valuma-alueella tarkemmin Koijoen alaosan (35.963) ja Jalasjoen (35.948) valuma-alueella. Kaitasuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta reittiä Kontionoja-Koijoki/Koenjoki-Kojonjoki-Loimijoki. Ympäristöluvan mukaan vedet on käsiteltävä ympärivuotisesti 4,0 ha:n pintavalutuskentällä. Pintavalutuskenttä on aiemmin ojitettu ja pintavalutuskentän osuus on 5 % hankealueen pinta-alasta.

Kaitasuota lähin Natura 2000 -alue, Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alue sijaitsee lähimmillään noin 1,5–2 kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ei johdeta kysymyksessä olevalle Natura-alueelle. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon ojitus muuttaa laskennallisesti Jalasjoen valuma-aluetta (35.948) siten, että Jalasjoen valuma-alueelta (35.948) siirtyy 30 hehtaarin alue Koijoen alaosan valuma-alueelle (35.963).

Hallinto-oikeus katsoo, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen arviointi ei ole tässä hankkeessa tarpeen. Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -alue (F10348002) sijaitsee lähimmillään noin 1,5 kilometrin päässä Kaitasuon turvetuotantoalueen itäpuolella. Alueen suojeluperuste on suoluonnon osalta Palkkisuon keidassuo. Hallinto-oikeus toteaa, että Natura-alueella ja Kaitasuolla esiintyvällä suolajistolla todennäköisesti on ekologinen yhteys. Koska osa Kaitasuota edelleen säilyy nykytilassaan ja koska turvetuotantoon otettavat osat Kaitasuota ovat osin ojitettuja suomuuttumia, hankkeesta ei ole odotettavissa sellaisia heijastusvaikutuksia Palkkisuon ekologiaan, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Kaitasuon länsipuolella lähimmillään noin 430 metrin etäisyydellä sijaitsee vedenhankintaan soveltuva II luokan pohjavesialue Kangasniemi. Hakemuksen mukaan lyhyestä etäisyydestä johtuen Kaitasuon kuivatus sekä turvetuotanto saattavat alentaa pohjavesialueen veden korkeutta, mutta veden laatuun kuivatuksella tai tuotannolla ei katsota olevan vaikutusta. Hakemuksen mukaan Kaitasuon pintavesien poisjohtaminen Kontionojaan saattaa jopa parantaa pohjaveden laatua. Hämeen ELY-keskuksen lausunnon 17.11.2014 mukaan toiminnalla ei ole vaikutusta alueen pohjaveden laatuun tai määrään.

Hallinto-oikeus katsoo, että Kaitasuon turvetuotantotoiminnan päästöt eivät ennalta arvioiden vaaranna vesienhoidon suunnittelussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Hallinto-oikeus yhtyy Hämeen ELY-keskuksen käsitykseen, että luvanmukainen toiminta ei vaikuta (haitallisesti) pohjaveteen.

Vesistöpäästöjen tarkkailu, lupamääräyksen 13 muutos

Oikeudellisesti sitomattoman, mutta selvitysaineistoa sisältävän Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) mukaan merkittävä osa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä muodostuu ylivirtaamatilanteissa, jolloin liikkeellä ovat suurimmat ainemäärät ja jolloin myös vesienkäsittelyrakenteiden puhdistustehokkuus usein heikkenee.

Turvetuotannosta aiheutuvan kokonaiskuormituksen arvioimiseksi ja erityisesti lupamääräyksessä 3 pintavalutuskentälle asetettujen puhdistustehovaatimusten laskemiseksi vuosikeskiarvona on tärkeää saada tietoa myös ylivirtaamatilanteiden aikana vesistöön pääsevästä kuormituksesta. Lupamääräyksen 3 noudattamisen varmistamiseksi ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti, lupamääräystä 13 on muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevästi.

Tarkkailusuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä on erityisesti otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, joissa virtaama on poikkeuksellisen suuri. Riittävä näytteidenottomäärä esitetään edellä mainitussa suunnitelmassa, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja siinä mainitut säännökset sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei perusteita päätöksen kumoamiseen tai enempään muuttamiseen ole esitetty. Lupa Kaitasuon turvetuotannolle on voitu myöntää.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 5 § 1 momentti, 35 § 2 momentti, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 46 § 1 momentti, 50 § 2 momentti ja 96 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 37 § 1 momentti sekä 65 § 1 ja 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asia ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Jan Eklund ja Pirjo Joutsenlahti. Esittelijä Anneli Järvenpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään.

Yhdistykset ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty. Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Se on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelmassa (Alanen & Aapala 2015). Suo on tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. Kaitasuon kuivatuksesta ja turpeenkaivusta aiheutuvat vesistöpäästöt olisivat vastoin ympäristönsuojelulakia, koska ne aiheuttaisivat merkittävää ympäristön pilaantumista. Päästöt myös estäisivät osaltaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisten, vesien tilaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista ja toteutumista.

Turpeenkaivuu Kaitasuolta vaarantaisi vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen erityisesti Koijoella, jonne suon kuivatusvedet ohjattaisiin pintavalutuskentältä reittiä Kontionoja–Koijoki/Koenjoki–Kojonjoki–Loimijoki. Loimijoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi. Aluehallintovirasto perustelee, että Kaitasuon vaikutus joen tilaan on marginaalinen ja että turpeenotolla ei ole vaikutusta vesistön hyvän tilan saavuttamistavoitteeseen. Nykytiedon perusteella pintavalutuskentät, joita pidetään parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, eivät kuitenkaan pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Jopa 90 prosenttia turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien eli niin sanottujen ylivirtaamatilanteiden aikana. Silti lupapäätöksessä ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja.

Koijoki on pienehkö joki, jonka leveys on reilut 10 metriä kohdassa, jossa Kaitasuon kuivatusvesiä tuova Kontionoja yhtyy jokeen. Myös Koijoen alaosan valuma-alue on myös varsin pieni, noin 33,8 km2. Koijoen ekologinen tila on vain välttävä. Lupapäätöksessä ei ota kantaa Kaitasuon kuivatuksen ja turpeenoton vaikutuksiin Loimijoen yläpuoliseen Koijokeen, eikä mahdollisuuksia saavuttaa vesienhoitolain tavoitteen mukainen hyvä tila arvioida lainkaan.

Vaasan hallinto-oikeus teki 21.5.2015 aivan toisenlaisen päätöksen liittyen vesienhoitolain ja vesienhoidon suunnittelun tavoitteisiin Kihniön Sarvinevan turpeenottoa käsittelevässä ympäristölupapäätöksessään. Korkein hallinto-oikeus vahvisti hallinto-oikeuden päätöksen 11.3.2016. Sarvinevan tapauksessa kuivatusvedet olisi johdettu Kihniönjokeen, jonka ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Sarvinevan turpeenoton hankealue muodostaa 0,7 % Kihniönjoen yläosan valuma-alueesta. Koijoki ei ole yhtä huonossa tilassa kuin Kihniönjoki, mutta kuitenkin vain välttävässä tilassa. Kaitasuon turpeenoton 85 hehtaarin hankealue muodostaa noin 2,5 % Koijoen alaosan valuma-alueesta, mikä on peräti 3,5-kertainen määrä verrattuna Sarvinevan osuuteen Kihniönjoen yläosan valuma-alueesta. Kaitasuo tosin sijaitsee Koijoen alaosan ja Jalasjoen valuma-alueiden rajalla, mutta Koijoki ja sen alaosan valuma-alue ovat tässä yhteydessä oleellisia, koska kuivatusvedet johdettaisiin Koijokeen.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy mainitsee aluehallintovirastolle antamassaan vastineessa muun muassa seuraavasti: "Koijoen virtaamat vaihtelevat suuresti, kuivaan aikaan ei virtausta ole ja rankkasateet voivat nostaa vuorokauden aikana vedenpintaa 3-4 metriä.” Vastineessa kerrotaan myös, että joen vesitaloutta on pyritty parantamaan perkauksin ja pohjapadoin. Suon ojittaminen tulee huonontamaan joen tilannetta myös tältä osin, sillä suon sateita pidättävä vaikutus menetetään. Sadevedet virtaavat nopeasti ojia pitkin jokeen, pintavalutuskenttä ei merkittävästi pysäytä veden virtaamista voimakkaiden sadejaksojen aikaan. Kuivat kaudet tulevat todennäköisesti alkamaan aiemmin, johtuen vesien nopeammasta poistumasta.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös 20.8.2010 antamallaan päätöksellä ympäristölupaa koskeneen hakemuksen Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Maakuntien rajalla sijaitsevana kohteena Kaitasuo päätyi soidensuojelun täydennysohjelmassa Pirkanmaan ELY-keskuksen valmisteltavaksi. Kuten aluehallintoviraston päätöksestä käy ilmi, ELY-keskus teki ohjelmaan liittyvän maastokartoituksen Kaitasuolla 25.7.2013 ja tulosten perusteella asetti Kaitasuon Pirkanmaalla inventoitujen kohteiden parhaaseen luokkaan. Lopulta syksyllä 2015 ympäristöministeriön soidensuojelutyöryhmä päätyi pitämään Kaitasuota valtakunnallisesti arvokkaana eli suojeluohjelmaan kuuluvana kohteena. Kaitasuon valinta ohjelmakohteeksi alleviivaa suon valtakunnallisesti merkittäviä luonnonarvoja. Jos suon valtakunnallisesti merkittävät luonnonarvot ja sisältyminen soidensuojelun täydennysohjelmaan olisivat olleet aluehallintoviraston tiedossa päätöstä tehtäessä, ne olisivat vaikuttaneet päätökseen suoluonnon kannalta edullisesti.

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo kuuluu suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen, jota ei tosin ole merkitty kaavakarttaan. Vyöhykkeet on jätetty kaavan taustamateriaaliksi. Kaavaselostuksen liitteessä 4a kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: "Isosuon–Telkunsuon–Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa."

Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattaisivat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet eliölajit, kuten Kaitasuolla elävät harvinaistuneet suoperhoset, tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä.

Valtioneuvoston vuonna 2008 hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ohjeistetaan turpeenoton sijoittamista: "Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja." Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia, sillä Kaitasuo ei kokonaisuutena ole merkittävästi muuttunut.

Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta 30.8.2012 kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Periaatepäätöksen luonnontilaisuusasteikossa, joka on sittemmin viety myös uudistettuun ympäristönsuojelulakiin (527/2014), suot jaotellaan arvoluokkiin 0-5. Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3, josta periaatepäätöksessä todetaan seuraavaa: "Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas." Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty.

Suot ovat hydrologisia kokonaisuuksia, joissa luonnonarvoja ja luontoa muuttavan toiminnan vaikutuksia tulisi tarkastella koko suomuodostuman ja sen valuma-alueen osalta. Selvä puute Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankkeen lupaharkinnassa on, että alueen luonnonarvoja ei ole tarkasteltu kokonaisuutena, vaan on keskitytty vain lupahakemuksen kohteena olevaan Humppilan puoleiseen osa-alueeseen. Lähes puolet Kaitasuon suomuodostumasta sijaitsee Urjalan puolella, ja Urjalan puoleiseen osaan kohdistuvan Vapo Oy:n turvehankkeen yhteydessä kerätty luontotieto olisi ehdottomasti pitänyt ottaa huomioon lupaharkinnassa.

Kaitasuolla esiintyy useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suotyyppejä niin Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankealueella kuin sen ulkopuolella. Kaitasuo on suoyhdistymänä eteläinen mätäsvälipintainen viettokeidas (vaarantunut, VU). Suotyypeistä Kaitasuolla tavataan muun muassa oligomesotrofista sarakorpea (VU), oligotrofista saranevaa (VU), oligotrofista sararämettä (VU), korpirämettä (VU), tupasvillarämettä (silmälläpidettävä, NT), isovarpurämettä (NT) ja ombrotrofista lyhytkorsinevaa (NT). Merkittävä lisä Kaitasuon luonnonarvoihin on se, että suolla on paljon ojittamatonta laidetta Tuomarinsaaren ja Kaitasaaren laidassa ja suon kaakkoisosassa.

Heti Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankealueen kaakkoispuolella, Urjalan puolella, Kaitasuon laidassa on luonnontilainen lähteikkö ja sen alapuolinen lähdevaikutteinen lehtokorpi, jotka luokitellaan erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi. Vaikka Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke ei välttämättä vaikuta suoraan lähteikköön ja lehtokorpeen heikentävästi, ovat ne osoitus Kaitasuon merkittävistä luonnonarvoista ja siitä, että suota olisi tarkasteltava kokonaisuutena. Kaitasuon kaakkoislaidan lähteikössä ja lehtokorvessa kasvaa myös harsosammalta, joka on valtakunnallisesti vaarantunut (VU) ja luonnonsuojelulain 47 §:n mukainen erityisesti suojeltava laji. Lisäksi esimerkiksi suoperhoset, joita Kaitasuolla elää useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, tarvitsevat elääkseen lähekkäisistä soista muodostuvan elinympäristöjen verkoston. Tästä syystä Kaitasuon turpeenotto vaarantaa myös läheisen Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen suojeluarvot.

Aluehallintoviraston päätöksessä mainitaan, että Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n turvehankkeeseen liittyen "Kaitasuon hankealueelta etsittiin perhosia 28.6.-15.9. välisenä aikana". Tämä tarkoittanee vuotta 2014. Vuosi 2014 oli perhosten havainnointiin melko huono, sillä kesäkuussa, jolloin suoperhosia on lennossa eniten, sää oli keskimäärin viileä. Vielä suurempi puute on se, että Kaitasuon perhoshavainnointi on tapahtunut liian myöhään. Kaitasuolla Vapon Urjalan puoleiseen turvehankkeeseen liittyvässä perhosselvityksessä Kaitasuon perhoslajisto todettiin edustavaksi. Selvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Selvityksen aikana suolta löydettiin myös jopa tieteelle kuvaamaton pussikoilaji.

Vapo Oy:n teettämässä selvityksessä valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista Kaitasuolla todettiin elävän luumittari ja kihokkisulkanen, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi (VU), sekä muurainläiskäkoi ja rämevihersiipi, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Aikaisempien havaintojen perusteella Kaitasuolla elää myös esimerkiksi rämekylmänperhonen (NT), joka lentää vain parillisina vuosina, mutta lajia ei havaittu vuoden 2014 selvityksissä.

Aluehallintoviraston päätöksessä ei mainita, että Kaitasuolla elävä liro luokitellaan Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Muuta merkittävää linnustoa Kaitasuon alueella edustavat metso (RT), pyy, niittykirvinen (NT) ja kurki. Liro, metso, pyy ja kurki ovat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja, liroja metso myös Suomen vastuulajeja. Linnuston osalta tarve lähekkäisten soiden muodostamalle elinympäristöjen verkostolle on samantyyppinen kuin suoperhosten osalta.

Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin luontodirektiivin toimeenpanoa koskevassa raportissa vuonna 2007 epäsuotuisaksi-huonoksi. Puustoisten soiden, jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa, suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi-huonoksi. Vuoden 2013 raportissa molempien luontotyyppien tila oli arvioitu muuten samaksi, mutta lisäksi oli todettu kehityssuunnan olevan heikkenevä. Uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon.

Ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettujen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Korkein hallinto-oikeus nosti kuitenkin päätöksessään 21.1.2011 Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiassa esille toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden.

Tällä hetkellä Kaitasuo, suojellut Kaakkosuo-Kivijärvi ja Sammakkolammi sekä lähistön muutamat muut luonnontilaiset kaltaiset suot, kuten Kanta-Hämeen Humppilan puoleiset Tottamussuo ja Kitusuo, muodostavat oletettavasti suoperhosten kannalta erittäin tärkeän lähekkäisten, toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston. Jos verkoston yksi osa häviää, vaikuttaa se todennäköisesti heikentävästi koko kokonaisuuteen, mukaan lukien Natura 2000 -alueeseen.

Kun otetaan huomioon sekä Kaitasuon eteläinen että pohjoinen osa ja Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n ja Vapo Oy:n turvehankkeet, Kaitasuon ojittamattomista osista on säilymässä enää hyvin pieni osa. Lisäksi suoperhoslajiston kannalta Kaitasuon arvokkain osa on juuri eteläosa, josta Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke on tuhoamassa suuren osan. Kaitasuon ojittamattomien osien pinta-ala on tällä hetkellä 65–70 hehtaaria. Kun Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n ja Vapo Oy:n hankealueet vähennetään tästä, Kaitasuon ojittamattomista osista säilyy vain 15—20 ha eli suuruusluokkaa 20–30 prosenttia.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Valituksessa esiin nostettu Sarvineva sijaitsee Kihniönjoen yläosan valuma-alueella, jonka ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Valuma-alueella oli haetun turvetuotantoalueen lisäksi yhteensä noin 470 hehtaaria turvetuotannossa olevaa aluetta eli noin 3,3 % valuma-alueen pinta-alasta. Koijoen valuma-alueella ei puolestaan ole muuta merkittävää turvetuotantoa.

Kaitasuon osalta luvan saaneen turvetuotantoon tulevan alueen pinta-ala on 41 hehtaaria, vaikka hankealueen pinta-ala on 85 hehtaaria. Hankealue sisältää muun muassa alueen keskellä olevan Sälikkösaarten alueen, jolla ei tuoteta turvetta ja joka pienentää toiminnan pöly- ja meluvaikutuksia. Tuotantoalueen pinta-ala on noin 1,2 % Koijoen alaosan valuma-alueesta.

Valituksessa esitetyt toiminnan vaikutukset kohdistuvat luontoarvoihin, jotka ovat pääosin hankealueella, eivät toiminnan päästöjen kohteena. Ympäristönsuojelulain mukaisesti luvituksessa on kyse toiminnan päästöistä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä. Hankealueen luontoarvot otetaan huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Luontoarvojen merkitys voi korostua sijoitusvaihtoehtojen harkinnassa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan turvetuotanto Kaitasuolla ei aiheuta sellaista erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tuotantoalueella tai sen vaikutusalueella, että se estäisi luvan myöntämisen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut, että soidensuojelutyöryhmän ehdotuksessa soidensuojelun täydentämiseksi Kaitasuo valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi suoalueeksi.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut, että Loimijoki on luokiteltu Hämeen ELY-keskuksen puolella ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen puolella välttäväksi. Koenjoen ekologinen tila on arvioitu välttäväksi.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy on antanut valituksen ja lausuntojen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut muun ohella seuraavaa:

Kaitasuon turvetuotantoalue sijoittuu suurelta osin metsäojitetulle ja luonnontilaltaan merkittävästi jo muuttuneelle suon osalle. Metsäojitetun alueen kuivatusvedet laskevat nykyisin puhdistamattomana Kontionojaan ja edelleen Koijokeen. Turvetuotantoalueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet parantaisivat alueen purkuveden laatua ja niillä olisi virtaamahuippuja tasaava vaikutus. Tuotantomenetelmänä on jyrsinturvemenetelmä, jolla suon pinnasta jyrsitty turve kuivatetaan ja kerätään varastoaumaan. Tuotantoaikana turvekerroksen kuivatus tapahtuu suon vettä haihduttamalla, joka osaltaan vähentää vesistökuormitusta. Kaitasuon turve on kasvu- ja viljelyturpeeksi sekä kuivikkeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta, jolla on hyvä vedensitomisominaisuus. Yksi kilo kuivaa turvetta pystyy sitomaan noin 5 kg nestettä.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n suunnitellun Kaitasuon turvetuotantoalueen suoaltaan luontainen vesien purkureitti on Kontionoja–Koijoki -Koenjoki-Kojonjoki–Loimijoki. Maasto-olosuhteista johtuen oikovirtauksia muihin suuntiin ei synny. Suunniteltu pintavalutuskenttä riittäisi mitoitukseltaan suuremmankin tuotantoalueen vesienpuhdistukseen. Ympäristöluvassa mainitaan, että pintavalutuskentän osuus on 5 prosenttia hankealueen pinta-alasta. Yhtiö omistaa 85 hehtaarin alueen, josta alle puolet, eli 41 hehtaaria on turvetuotantoaluetta. Pintavalutuskentän pinta-alan (4 ha) osuus turvetuotantoalueesta (41 ha) on siten 9,8 prosenttia. Muu yhtiön alue (44 ha) on kangasmaastoa ja metsää.

Vesienkäsittelyrakenteet laskeutusaltaineen on suunniteltu niin, että pumppauksen yhteydessä suoveteen on mahdollista ruuviannostelijalla annostella rakeista puhdistuskemikaalia, ferrisulfaattia tai alumiinisulfaattia ja rakeistettua liitukalkkia. Pumppu toimii virtaaman säätäjänä ja sekoittaa tehokkaasti pumppauskaivoon annosteltavan kemikaalin. Vastaavia aineita käytetään juomaveden ja jätevesien puhdistuksessa. Ylivirtaamatilanteiden myötä syntyvät suurpäästöt ovat vanhojen maatuneiden polttoturvekenttien ongelmia, tuotantoalueilla joilla ei ole kunnollisia ja toimivia vesiensuojelurakenteita. Suoturpeen koostumuksella ja maatumisasteella on huomattava vaikutus ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtouman määrään, ja vaalean rahkaturpeen kuormitusvaikutus on vähäisempää. Kemiallisen käsittelyn ja pintavalutuskentän yhdistelmää laskeutusaltaineen sekä virtaamansäädöllä varustettua suovedenpuhdistusjärjestelmää voidaan pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana. Suon kunnostaminen turvetuotantoalueeksi tehdään varovaisuusmenettelytapaa noudattaen lohko kerrallaan. Vesistökuormitusta ja pintavalutuskentän toimivuutta voidaan testata alkuvaiheessa pienemmällä vesimäärällä.

Koijoki on 70 km pitkä ja valuma-alueen pinta-ala 46 600 hehtaaria. Kaitasuon 41 hehtaarin turvetuotantoalueen osuus Koijoen kokonaisvaluma-alueesta on 0,09 prosenttia. Koijoen valuma-alueen kaikki vedet virtaavat yläjuoksulta Koijärveltä alajuoksulle päin, jossa yhtyvät Loimijokeen. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvesillä ei tule olemaa merkitystä Koijoen alapuolisen osan vedenkorkeuden vaihteluun, laatuun tai pilaantumiseen. Vapo Oy:n Kaitasuon Urjalan tuotantoalueelta on puolestaan luontainen veden virtaus ollut alunperin Kivijärveen. Ympäristöluvan mukaan kuivatusvedet pumpataan Punkalaitumen Jalasjoen suuntaan, joten ne eivät kuormita Kivijärveä tai Koijokea.

Turvetuotannon ympäristölupasuunnitelman alkuvaiheessa selvitettiin jo alueen kaavoitustilanne, eikä mitään luonnonsuojelullisista estettä ympäristöluvan saannille ollut. Minkäänlaista keskustelua luonnonsuojelualueen perustamisesta tai suojelualuevarauksesta suunnitellulle tuotantoalueelle ei ole edes ollut. Kaitasuon tuotantoalueesta on puolet metsäojitettua ja muu osa kuivahtanutta, merkittävästi muuttunutta luonnontilaisuusluokan 3 aluetta.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy on teettänyt Kaitasuon Humppilan alueesta ympäristölupahakemusta varten hyvin kattavat luontoselvitykset. Voimamylly Oy:n tuulipuistohankkeen luontoselvitykset ja Vapo Oy:n luontoselvitykset Urjalan alueesta on otettu huomioon. Geologian tutkimuslaitos on tehnyt hankealueella suokasvi- ja turvetutkimuksen kairaamalla ja analysoimalla näytteitä. Hankealueesta valtaosa luokitellaan rahkarämeeksi, joka on Etelä-Suomessa yleisin suotyyppi. Geologianlaitoksen palveluksessa ollut suotutkija teki tarkastuskäynnin ja totesi, että suo on ojituksen vaikutuksesta huomattavasti muuttunut.

Suomessa harjoitettava turvetuotanto on pääosin energia- eli polttoturvetuotantoa. Valtioneuvoston periaatepäätös suosii suurten energiaturvetuottajien etua. Pienten kasvuviljely ja kuiviketurvetuottajien toimintaedellytyksiä ei ole otettu huomioon. Viljelyturvetuotantoon soveltuville maatumisasteeltaan H 1-3 rahkaturvesoille myönnetään niukasti lupia ja lupaprosessit kestävät pitkään valituksista johtuen. Kasvu- ja viljelyturve sekä kuivike ja ympäristöturve eivät aiheuta ympäristön pilaantumista, vaan parantavat laajasti ympäristön laatua. Viljelyturpeella on suuri merkitys suomalaisessa elintarviketuotannossa. Turpeesta jatkojalostetaan muun muassa erilaisia ammatti- ja harrastekäyttöön tarkoitettuja kasvualustoja, komposti- ja huussikuiviketta, hevosten sekä koti ja lemmikkieläinten kuivikkeita. Kuiva turve soveltuu myös luonnonmukaiseksi lämmöneristeeksi.

Kaitasuon kasvuturvetuotanto on alueellisesti merkittävä hanke, sillä on työllistävä vaikutus. Hankkeella turvataan edellytykset turpeen jatkojalostukselle. Hanke parantaa raaka-aineen saannin laatua, omavaraisuusastetta sekä kasvualustatuotteiden toimitusvarmuutta osana elintarviketuotannon ketjua.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry ovat antaneet lausuntojen ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Aluehallintovirasto on myöntänyt Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Kaitasuolla Humppilan kunnassa. Kaitasuon turvetuotantoalueen pinta ala auma-alueineen on noin 41 hehtaaria, joista 22 hehtaaria on lupahakemuksen mukaan ojittamatonta suota.

Asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta uudesta luvasta turvetuotantoon. Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin nojalla muun ohella otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuormitus kohdistuu ensisijaisesti Kontionojaan, Koijokeen/Koenjokeen ja Kojonjokeen sekä niiden kautta Loimijokeen. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisen turvetuotantoalueen koko osuus Koijoen valuma-alueesta on noin 1,2 %.

Valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Kojonjoen ekologinen tila on todettu välttäväksi. Loimijoen alaosa on voimakkaasti muutettu vesimuodostuma, jonka ekologinen tila on välttävä. Kojonjoen ja Loimijoen osalta tavoitteena on hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä.

Kaitasuon turvetuotantoalueen kuormitus kohdistuisi ensisijaisesti Kojonjokeen, jonka tilatavoitteiden kannalta turvetuotannon aiheuttamaa lisäkuormitusta ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä. Lupapäätöksessä vesistöpäästöjen rajoittamiseksi annetut määräykset vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Kaitasuon turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen ei voida ennalta arvioiden katsoa vaarantavan vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tilatavoitteiden saavuttamista.

Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaan turvetuotannosta aiheutuva luonnon muuttuminen voidaan korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön (muun muassa KHO 2005:27) mukaan ottaa huomioon vain siltä osin kuin luontoarvot ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja (ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti) tai vaikutukset luontoarvoihin ovat seurausta toiminnasta ja sen päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Vaikutukset luontoarvoihin on lisäksi ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla osaltaan otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Kun otetaan huomioon kuormituksesta ja alueen luontoarvoista saatu selvitys, ei toiminnasta aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista tai 4 kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista eikä turvetuotantoa Kaitasuolla ole perusteita pitää ympäristönsuojelulain 6 §:n ja 42 §:n 2 momentin vastaisena.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Vesa-Pekka Nuotio ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Malve. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 17.8.2017