Muu päätös 4110/2017

Osayleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset (Nurmijärvi, Klaukkala)

Antopäivä: 28.8.2017
Taltionumero: 4110
Diaarinumero: 4456/1/16, 4464/1/16 ja 4466/1/16

Asia Osayleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja B

2. C

3. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 16.11.2016 nro 16/0956/5

Asian aikaisempi käsittely

Nurmijärven kunnanvaltuusto on 27.1.2016 (§ 6) tekemällään päätöksellä hyväksynyt Klaukkalan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, osin jättänyt tutkimatta ja osin hylännyt A:n ja B:n ja C:n valitukset sekä hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Tutkimatta jätetyiltä osin

(---)

Hallinto-oikeus ei kaavavalituksen yhteydessä tutki maanvaihtoa ja kiinteistöjen lunastamista koskevia vaatimuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain 103 §:ssä tarkoitettuihin lunastuksiin ja korvauksiin sovelletaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia.

Asiassa on kyse osayleiskaavan hyväksymisestä. Hallinto-oikeus ei tämän asian yhteydessä voi käsitellä alueen asemakaavan hyväksymispäätökseen kohdistuvia väitteitä.

Osayleiskaava-alue ja osayleiskaavan kuvaus

Osayleiskaava-alue käsittää Klaukkalan alueen Nurmijärven kunnan eteläosassa. Klaukkalassa sijaitsee Nurmijärven merkittävin kaupallinen keskittymä sekä julkisia palveluita ja erilaisia urheilupaikkoja. Klaukkalan nauhamainen taajamarakenne tukeutuu alueen läpi kulkevaan Klaukkalantiehen. Klaukkalan osayleiskaava-alueen pinta-ala on noin 43 km².

Osayleiskaavalla vastataan alueen väestönkasvuun osoittamalla uusia asuinalueita ja tiivistämällä olemassa olevia sekä parantamalla alueen tieverkkoa. Osayleiskaavassa osoitetaan Klaukkalan ohikulkutien ja rautatien linjaukset. Osayleiskaavassa on esitetty alueiden pääkäyttötarkoitukset ja kaava sisältää aluekohtaiset suunnitteluohjeet. Aluevarausmerkinnän mukaisen pääkäyttötarkoituksen ohella alueelle voidaan sijoittaa muita kuin pääkäyttötarkoituksen mukaisia toimintoja, mikäli ne on tarkoitettu pääasiassa alueen omiin tarpeisiin, sopivat alueen luonteeseen eikä niistä aiheudu haittaa pääkäyttötarkoituksen mukaiselle käytölle. Osayleiskaava ei ole tarkkarajainen aluevarauskaava, vaan rajaukset mahdollistavat joustoa asemakaavoja laadittaessa osayleiskaavan tavoitteita ja kaavaratkaisun periaatteita vaarantamatta.

Alueella on voimassa vuonna 2006 voimaan tullut Uudenmaan maakuntakaava, vuonna 2010 voimaan tullut Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava ja vuonna 2014 vahvistettu Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava.

Alueella on voimassa koko Nurmijärven kunnan oikeusvaikutukseton yleiskaava, joka on hyväksytty vuonna 1989. Suunnittelualueesta noin 17 km²:llä on voimassa asemakaava.

Oikeudellinen arvio

1. Vuorovaikutusmenettelyä koskevat valitusperusteet (B:n ja A:n, (---) sekä C:n valitukset)

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Pykälän 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Kaavoitusmenettelyyn liittyvän vuorovaikutuksen pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa asiaan osallisten mielipiteiden saattaminen kaavoittajan tietoon ja turvata maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n tavoite osallistumismahdollisuudesta kaavan valmisteluun. Osallistumista ja vuorovaikutusta koskevalla sääntelyllä ei rajoiteta valtuuston toimivaltaa päättää kaavan sisällöstä maankäyttö- ja rakennuslain ja muiden lakien asettamissa rajoissa. Vuorovaikutusmenettelyllä ei myöskään sidota kaavan sisältöä kuulemisten yhteydessä tai lausunnoissa esitettyihin mielipiteisiin. Se, ettei annettu muistutus tai lausunto ole johtanut kaavaehdotuksen muuttamiseen, ei tee menettelyä lainvastaiseksi.

Kaavaselostuksen mukaan kaavan laatimisen vireilletulosta on ilmoitettu kunnan virallisessa ilmoituslehdessä 19.3.2000. Kaavaa koskevista yleisötilaisuuksista on ilmoitettu samoin kunnan virallisessa ilmoituslehdessä. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä 10.1.–8.2.2013 ja kaavaehdotus on ollut nähtävillä 12.3.–17.4.2015. Maanomistajille on jaettu julkinen tiedote yleisötilaisuuksista postilaatikkoon.

(---)

Kaavapäätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä myöskään sillä C:n valituksessaan esittämällä perusteella, ettei kaikkea kaava-aineistoa ollut mahdollista tulostaa kaupungin internetsivuilta.

Noudatettu kaavoitusmenettely täyttää maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämät vuorovaikutusta koskevat vaatimukset.

2. Osayleiskaavan sisällön lainmukaisuus

2.1 Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristö- vaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestönryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 2 momentin mukaan jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan yleiskaava korvaa samaa aluetta koskevan aikaisemmin hyväksytyn yleiskaavan, jollei kaavassa toisin määrätä. Yleiskaava ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

2.2 B:n ja A:n valitus

A ja B ovat vaatineet, että osayleiskaavassa osoitetaan Viirinlaakson asemakaava-alueella sijaitsevan Luhtajoentien jatke valittajien kiinteistön rajalle saakka. A ja B ovat tehneet kaavaehdotuksesta muistutuksen ja kunta on antanut siihen vastineen. Kunnanhallituksen lausunnon mukaan Luhtajoentien jatkamiselle ei ole tarvetta. Hallinto-oikeus toteaa, että kaavaratkaisu täyttää yleiskaavan liikenteen järjestämistä koskevan sisältövaatimuksen valituksenalaisilta osin. Kaavaratkaisu ei ole A:n ja B:n esittämillä perusteilla lainvastainen.

2.3 Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitus

Osayleiskaavassa on suunnittelualueen itäosaan maakuntakaavassa esitetyn mukaisesti osoitettu kaksi risteävää maakunnallisesti tärkeää ekologista käytävää (viheryhteystarve). Lintumäen alueelle on osoitettu työpaikka-alue/energiahuollon alue, jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja varastoivan laitoksen (TP/EN-1/kem) sekä luonnonsuojelullisesti arvokas alue (sl-6/6). Merkinnällä osoitetaan selvityksessä havaitut liito-oravan käyttämät alueet. Kaavamääräyksen mukaan alue on luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen eläinlajin (liito-orava) elinalue, jossa ei ole todettu lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkaa. Aluetta tulee hoitaa niin, että liito-oravan liikkumisen kannalta riittävä puusto säilytetään. Alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus, joka koskee kaivamis-, louhimis-, tasoittamis- ja täyttämistöitä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä. Viheryhteystarve on osoitettu vain vähäisessä määrin TP/EN-1/kem-alueelle, sen kulmaan. Muilta osin viheryhteystarve on alueella osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M-4).

Klaukkalan osayleiskaavan luontoselvitys 2012:n (Enviro, päivitetty 5.11.2014) mukaan valituksen kohteena olevalla alueella ei ole muita arvokkaita luontokohteita. Klaukkalan osayleiskaavan maisemaselvityksen mukaan alueella ei ole maisemallisesti arvokkaita alueita eikä kallioita.

Kun otetaan huomioon maakuntakaavan osoittaman viheryhteystarpeen osoittaminen yleiskaavassa, alueelle osoitettua sl 6/6-aluetta koskevat kaavamääräykset ja se, ettei alueella ole maisemallisesti arvokkaita alueita tai kallioita sekä yleiskaavan yleispiirteisyys, hallinto-oikeus katsoo, että maakuntakaava on viheryhteystarpeen osalta riittävästi otettu ohjeena huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Kaavaratkaisu ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla myöskään turvallisen ja terveellisen asuinympäristön mahdollistamista eikä maiseman ja luonnonarvojen vaalimista koskevien yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen.

2.6 Suojelualueita koskevat valitusperusteet ((---) sekä C)

(---)

Suojelumerkintä SL-1, Palomäen pähkinästön luonnonsuojelualue (C:n valitus)

Palomäen alueelle on osoitettu luonnonsuojelualue (SL-1). Merkinnällä on osoitettu luonnonsuojelualueet tai alueet, jotka on tarkoitus perustaa luonnonsuojelualueiksi. Alue on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla.

Kaavaa valmisteltaessa on tehty Klaukkalan osayleiskaavan luontoselvitys 2012 (Enviro, päivitetty 5.11.2014). Selvityksen mukaan kysymyksessä olevalle alueelle on 23.9.2009 perustettu Palomäen pähkinästön luonnonsuojelualue (YSA204070), jonka pinta-ala on 1,4 hehtaaria. Alueeseen kuuluu luonnontilaisen puron läheisyydessä kostean ja keskiravinteisen maaperän saniaislehtoa ja ylempänä rinteessä kuivemman ja keskiravinteisen maaperän käenkaali-oravanmarja-tyypin lehtoa. Lähinnä alueen itäosassa on säilynyt luonnontilaista varttunutta kuusikkoa. Alue on paikallisesti arvokas.

Kyse on siten jo perustetusta luonnonsuojelualueesta, jonka arvot on todettu myös luontoselvityksessä. Kaava ei SL-alueen osalta ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Suojelumerkintä sl-7/10, Palomäen kaakkoisrinne ((---) sekä C:n valitukset)

Kaavamerkinnällä sl-7/10 on osoitettu alueen osa, joka on luonnonsuojelullisesti erityisen arvokas. Kaavamerkinnän selityksen mukaan merkinnällä osoitetaan selityksissä havaitut kasvillisuudeltaan paikallisesti arvokkaat alueet tai alueet, joilla on arvokkaita luonnonesiintymiä. Kaavamääräyksen mukaan aluetta pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan käytettäessä ja hoidettaessa on turvattava luonnon erityispiirteiden säilyminen. Alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 43 §:n 2 momentin mukainen rakentamisrajoitus. Alueella on voimassa MRL:n 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus, joka koskee kaivamis-, louhimis-, tasoittamis- ja täyttämistöitä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavia toimenpiteitä. MRL:n 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus ei koske johtoalueita.

Edellä mainitussa luontoselvityksessä on Palomäen kaakkoisrinteen osalta todettu, että rinteellä kasvaa varttunutta tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaista sekametsää. Rinteen yläosissa on kalliopaljastumia, joilla kasvaa muun muassa kalliohatikkaa, isomaksaruohoa, haisukurjenpolvea ja kalliokieloa. Metsäautotien itäpuolella on kapealti varttuvaa kuusivaltaista sekametsää ja pohjoisempana hakkuita. Tien eteläpuolella olevan puron varrella on useita pähkinäpensaita. Puro on osittain luonnontilaisessa uomassa. Alueen eteläosassa on ruohoista saranevaa, jolla kasvaa muun muassa pullosaraa, raatetta, järvikortetta, luhtavillaa ja kurjenjalkaa. Suolla on pari avovesiallikkoa, joissa oli keväällä runsaasti vettä, mutta kesällä ne olivat lähes umpeenkasvaneita. Suon pohjoisosasta lähtee oja koilliseen. Suon eteläpuolella on lehtomaisen kankaan varttunutta sekametsää, muun muassa useita nuoria lehmuksia, mustakonnanmarjaa ja kuusamaa.

Alue on paikallisesti arvokas. Alue on pääkäyttötarkoitukseltaan osoitettu virkistysalueeksi (V-1). Kun otetaan huomioon maisematyöluvan myöntämisedellytykset, maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä säädetty muuhun kuin yksityiseen rakennustoimintaan osoitettuja alueita koskeva kunnan lunastusvelvollisuus ja kiinteistöille kaavassa osoitettu muu maankäyttö, osayleiskaavasta ei aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa. Päätös ei valituksissa esitetyillä perusteilla ole lainvastainen.

2.7 C:n valitus muilta osin

Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen ole kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita.

Hallinto-oikeus toteaa, että maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaate ei edellytä, että kaavoituksessa eri maanomistajien alueille olisi osoitettava samanlaista maankäyttöä. Periaate edellyttää kuitenkin, ettei alueiden omistajia aseteta asemakaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan ilman, että siihen on kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen maankäytöllisiä perusteita.

Kaavaselostuksen mukaan Klaukkalan rakennetta kehitetään yhdyskuntarakenteen osalta eheyttämällä ja laajentamalla nykyistä taajamaa Haikalan, Mäntysalon ja Vanhan Hämeenlinnantien väliselle alueelle. C:n omistama kiinteistö sijaitsee suunnittelualueen kaakkoisosassa Klaukkalan taajaman ja sen laajenemissuunnan ulkopuolella. Kaavaratkaisulle, jossa C:n omistaman Takametsän kiinteistön alueelle ei ole osoitettu asumista, on siten ollut hyväksyttävä maankäytöllinen peruste. Kiinteistö on kaavassa osittain maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M-4), virkistysaluetta (V-1) ja pieneltä osin luonnonsuojelualuetta (SL-1). Kun otetaan huomioon yleiskaavan yleispiirteisyys ja C:n kiinteistölle osoitettu maankäyttö kokonaisuudessaan, osayleiskaavan ei voida katsoa aiheuttavan C:lle kohtuutonta haittaa eikä maaomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta ole syrjäytetty.

Kaavaa laadittaessa on tehty Klaukkalan osayleiskaavan luontoselvitys 2012 (Enviro, päivitetty 5.11.2014) ja Nurmijärven Klaukkalan OYK-alueen lepakkoselvitys 2010 ja 2012 (BatHouse 2.10.2012). Selityksen mukaan alueen aiemmat luontotiedot on tarkistettu Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Nurmijärven kunnasta. Suomen ympäristökeskuksesta on saatu Hertta-tietojärjestelmään merkityt tiedot uhanalaisista ja suojeltavista lajeista. ELY-keskukselta on lisäksi saatu tiedot muun muassa alueen liito-oravista. Lepakkoselvitys puolestaan on koskenut kattavasti koko osayleiskaava-aluetta, viljelysmaita, avohakkuualueita tai rakennettuja alueita lukuun ottamatta. Hallinto-oikeus toteaa, että suunnittelualueen luontokohteiden selvittämisessä ei ole loukattu maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(---)

Lopputulos

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentin perusteella valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Kunnanvaltuustolla on kunnan itsehallinnon perusteella ja maankäyttö- ja rakennuslain asettamissa rajoissa oikeus päättää siitä, minkälainen kaava suunnittelualueelle laaditaan. Koska kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella, osayleiskaava ei ole lainvastainen sillä perusteella, että alueen maankäyttö olisi valittajien käsityksen mukaan ollut tarkoituksenmukaisempaa suunnitella toisin. Tästä syystä myöskään valituksessa esitettyjä muita mahdollisia suunnitteluvaihtoehtoja ei hallinto-oikeuden päätöksessä arvioida, vaan hallinto-oikeus ottaa kantaa vain siihen, onko päätös edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Osayleiskaava on perustunut valituksenalaisilta osin riittäviin selvityksiin. Osayleiskaava ei siltä osin, kuin valitukset on hylätty, ole valituksissa esitetyillä perusteilla vastoin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjä yleiskaavan sisältövaatimuksia eikä se aiheuta maanomistajille tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Maanomistajia ei ole asetettu osayleiskaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan ilman, että siihen on ollut kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen maankäytölliset perusteet. Ei ole ilmennyt, että osayleiskaavan hyväksymistä koskeva kunnanvaltuuston päätös olisi syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai päätös olisi muuten lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 19 § 1 ja 2 momentti ja 30 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Riikka Valli-Jaakola, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan siltä osin kuin osayleiskaavassa on jätetty osoittamatta noin 30 metrin pituinen tie Luhtajoentien liikenneympyrästä tilan 543-403-6-207 länsi-eteläkulmaan. Kaava on palautettava Viirinlaakson osalta uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Luhtajoentien liikenneympyrästä on osoitettava noin 30 metrin pituinen tie tilan 543-403-6-207 länsi-eteläkulmaan. Valittajat voivat rakentaa tien itse. Kaavasuunnitelmassa Luhtajoentie ja sen liikenneympyrä sekä Viirinpolku rakennetaan ensi vaiheena niin sanottuna kokoojakatuna. Mainitun tieosuuden toteuttaminen vasta myöhemmässä vaiheessa on vastoin valittajien oikeuksia.

Viirinlaakson kaava on palautettava uudelleen valmisteltavaksi, koska asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirheitä. Asukkaiden mielipiteitä ei ole selvitetty asianmukaisesti ennen päätöksentekoa, eikä valittajille ole varattu asianmukaista mahdollisuutta osallistua kaavan valmisteluun. Nurmijärven kunnanjohtajalla on lisäksi kielteinen asenne valittajia kohtaan, eikä hän voi toimia esittelijänä valittajia koskevissa asioissa.

A ja B kieltävät rakentamisen ja maanmuokkauksen Viirinlaakson kaava-alueella, kunnes 30 metriä pitkä tieosuus on lisätty kaavasuunnitelmaan.

Hallinto-oikeus on soveltanut päätöksessään kuntalain (410/2015) 147 §:ää, vaikka se ei ole ollut päätöstä tehtäessä vielä voimassa.

2. C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Asia on toissijaisesti palautettava uuteen valmisteluun. Kaava-aluetta sl-7/10 koskeva merkintä on poistettava tai alueella on määrättävä suoritettavaksi uusi katselmus. Mikäli suojelualueiden osoittaminen katsotaan lainmukaiseksi, Nurmijärven kunta on velvoitettava lunastamaan tai korvaamaan virkistystoimintaan varattu alue kokonaisuudessaan maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n perusteella.

Vaatimustensa tueksi C on selostanut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Osayleiskaavaa laadittaessa ei ole huomioitu maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa säädettyjä sisältövaatimuksia sillä tavoin kuin yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät.

Määritellyistä suojelualueista ei ole tiedotettu kaavaa laadittaessa niille maanomistajille, joiden omistamille tiloille suojelu kohdistuu. Yleisessä jaossa ollut kaavamateriaali on ollut puutteellista. Kaavan laatimismenettely on kokonaisuutena arvioiden ollut maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:n vastainen ja estänyt aidon osallistumisen ja vuorovaikutuksen. C teki muistutuksen sekä kaavaluonnoksesta vuonna 2013 että kaavaehdotuksesta vuonna 2015, mutta hän ei saanut kunnalta mitään vastinetta. Kunta antoi vastineensa vasta kaavan hyväksymisen jälkeen.

Kaavan valmistelu on pohjautunut sl-alueiden osalta (sl-7/10) vanhentuneisiin selvityksiin. Selvitykset on hyväksytty kaavan valmistelun perustaksi, vaikka C on esittänyt selvitystä alueen vuoden 2016 muuttuneesta tilanteesta. Alueelle on tehty syksyllä ja talvella 2012 avohakkuita myrskytuhojen korjaamiseksi ja kirjanpainajien leviämisen estämiseksi. Alue on täysin muuttunut vuodesta 2009, eikä se ole luonnonsuojelullisesti arvokasta.

Osayleiskaavasta aiheutuu C:lle maanomistajana kohtuutonta haittaa. SL-1-alue ja sl-alue rajoittavat C:n omistaman kiinteistön käyttöä ja hyödyntämistä merkittävästi. Tilasta on käyttökelpoista maata ja metsää noin 17 hehtaaria. Suojelualue kattaa siitä noin 14 hehtaaria.

Lepakkotutkimus on todettu Takametsän osalta virheelliseksi ja suojelualue sl-8/10 on hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu. Kaikki muut Klaukkalan alueella olevat alueet on kuitenkin jätetty voimaan, vaikka tutkimuksen johtopäätökset on osoitettu vääriksi. Kaava perustuu siten tältäkin osin puutteelliseen selvitykseen. Laadittu lepakkoselvitys ei voi olla kymmenien hehtaarien suojelun perusteena, vaan koko Klaukkalan alueen lepakkotilanne on tutkittava uudelleen.

3. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan Klaukkalan pohjoisen ohitustien eteläpuolelle ja Vanhan Hämeenlinnantien länsipuolelle osoitetun työpaikka/energiahuollon alueen (TP/EN-1/ kem) osalta siltä osin kuin alue sijoittuu Uudenmaan maakuntakaavassa viheryhteydeksi osoitetulle alueelle. Toissijaisesti päätökset on kumottava mainituille alueille sijoittuvan sähkölinjan (Z-1) eteläpuolelle sijoittuvilta osin siltä osin kuin alue ulottuu Uudenmaan 4. vaihekaavan kaavayhdistelmässä viheryhteydeksi osoitetulle alueelle.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maakunnallisesti merkittävän metsäekologisen yhteyden päälle on osayleiskaavassa osoitettu vaarallisten kemikaalien varastoinnin salliva työpaikka- ja energiahuollon aluevaraus (TP/EN-1/kem). Tätä aluevarausta on supistettava, jotta ekologisen yhteyden toiminta voidaan turvata maakuntakaavan edellyttämällä tavalla. Mainitun aluevarauksen ja sen eteläpuolisen maa- ja metsätalousvaltaisen alueen (M-4) kautta osoitettu viheryhteystarpeen merkintä ei kykene turvaamaan ekologisen yhteyden toimintaa.

Osayleiskaavassa esitetty maa- ja metsätalousalueen (M-4) merkintä on virheellinen, koska huomattava osa alueesta koostuu asuin- ja varastorakennusten pihamaista. Nämä pihamaa-alueet eivät voi toimia metsäekologisen yhteyden osina.

Osayleiskaavassa viheryhteys kulkisi myös pitkin teollisuusaluevarauksen kanssa päällekkäistä sl 6/6-varausta, jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen kaivamis-, louhimis-, tasoittamis- ja täyttämistöitä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä koskeva toimenpiderajoitus. Kyseinen sl 6/6-varaus on kuitenkin vain noin 40 metriä leveä, eikä se kapeutensa vuoksi täysin koskemattomanakaan kykene turvaamaan ekologisen yhteyden riittävää toimivuutta.

Klaukkalan osayleiskaavan pohjoisosaan suunniteltu Klaukkalan ohikulkutie on suorassa yhteydessä maakunnalliseen ekologiseen yhteyteen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tämä yhteys säilyy toimivana osana Uudenmaan ekologista verkostoa.

Klaukkalan osayleiskaavan maisemaselvitys on luonnonmaiseman osalta hyvin suurpiirteinen. Siinä on systemaattisesti jätetty huomiotta rakentamiseen kaavaillut jyrkkäpiirteiset selänne- ja kallioalueet laajalta alueelta Hämeenlinnanväylän ja suunnitellun Klaukkalan ohikulkutien risteysalueen ympäristöstä, vaikka vastaavat kohteet on huomioitu muualla osayleiskaava-alueella.

Maakunnallisesti merkittävän ekologisen yhteyden alueelle sijoittuva ja osayleiskaavassa työpaikka-alueeksi kaavoitettu jyrkkäpiirteinen Lintumäki nousee 50 metriä viereistä Luhtajoenlaaksoa korkeammalle. Se sijaitsee näkyvällä paikalla sekä jokilaakson kaukomaisemassa että Metsäkyläntien lähimaisemassa. Lintumäkeä ei ole mainittu maisemaselvityksessä kalliokohteena, joten kaava on tältä osin perustunut puutteelliseen ja virheelliseen selvitykseen. Vuonna 2012 laadittu Klaukkalan osayleiskaavan luontoselvitys on myös puutteellinen siltä osin kuin se ei huomioi arvokkaina luontokohteina lainkaan vähäpuustoisia, luonnontilaisen kaltaisia kalliometsiä, jollainen Lintumäen kalliolaki on.

Massiivisia louhintoja edellyttävän ja vaarallisten kemikaalien säilyttämisen mahdollistavan teollisuusalueen kaavoittaminen rajoittumaan suoraan useisiin asuinkiinteistöihin tai niiden välittömään läheisyyteen on maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n 1 momentin ja 39 §:n 2 momentin 5 kohdan vastaista.

Nurmijärven kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa se on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon sekä esittänyt valitusten hylkäämistä.

A:n ja B:n valituksen osalta selityksessä on todettu muun ohella, että osayleiskaavassa on osoitettu maantiet ja katuverkko ainoastaan kokoojakatujen osalta. Osayleiskaava mahdollistaa A:n ja B:n vaatiman tien osoittamisen asemakaavassa, mikäli kunta katsoo sen myöhemmin tarpeelliseksi. Viirinlaakson alueen rakentaminen perustuu lainvoimaiseen asemakaavaan.

C:n valituksen osalta selityksessä on todettu muun ohella, että kaavaprosessin aikana kunnan kotisivuilla on ollut tietoa suunnittelun etenemisestä sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Kaavaluonnoksen ja kaavaehdotuksen nähtävilläolosta on tiedotettu kuulutuksella kunnan ilmoitustaululla ja virallisessa ilmoituslehdessä sekä kirjeellä suunnittelualueen ulkopuolella asuville maanomistajille. Suunnittelualueen asukkaille on jaettu postitse julkinen tiedote.

Maanomistaja voi käyttää tilaansa maa- ja metsätalouden harjoittamiseen osayleiskaavan sitä estämättä. Merkinnällä sl-7/10 osoitetun alueen osalta edellytetään maisematyölupaa ennen metsänhoitotoimenpiteitä. Se, että valittajan tilasta osa on osoitettu virkistysalueeksi ja alueeksi, jolla on luontoarvoja, ei aiheuta valittajalle kohtuutonta haittaa. Lunastukseen liittyviä seikkoja ei arvioida yleiskaavan hyväksymispäätöksestä tehtyjen valitusten käsittelyn yhteydessä.

Luontoselvitykset on tehty vuosina 2009 ja 2012. Selvitykset ovat antaneet yleiskaavatasolla riittävät tiedot alueen luonnonoloista. Luonnonoloissa tapahtuu muutoksia, mutta selvityksiä ei ole tarkoituksenmukaista päivittää kaavan jokaisessa vaiheessa. Lepakoiden osalta kaikilla kaavassa osoitetuilla sl-8-alueilla on tehty havaintoja lepakoista, joten alueiden osoittaminen on ollut perusteltua. Koska kysymys ei ole suojelualueista, vaan kaavamääräys edellyttää maisematyöluvan hakemista, lupaharkinnassa voidaan ottaa huomioon mahdollisesti muuttuneet olosuhteet. Luontoarvoiltaan arvokkaat alueet on osoitettu selvitysten mukaisesti kaikkien maanomistajien alueilla samoilla perusteilla.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valituksen osalta selityksessä on todettu muun ohella, että viheryhteystarve-merkintä on osoitettu osayleiskaavassa maakuntakaavan mukaisesti tarkentaen sen sijaintia ja sisältöä yleiskaavatasolle. Aluevarausten rajat ja ekologisen yhteyden leveys tarkentuvat asemakaavasuunnittelun yhteydessä.

Lintumäen kallion maisemalliset arvot eivät ole niin merkittäviä, ettei aluetta voisi osoittaa työpaikka-alueeksi. Kaikki ympäristöään korkeammat selänne- ja kallioalueet eivät ole itsestään selvästi säilytettäviä.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella esittäneet, että kunnan maankäyttöinsinööri sekä kunnanjohtaja ovat molemmat käyttäytyneet kaava-asioiden käsittelyssä epäasianmukaisesti A:ta ja B:tä kohtaan. Heitä on tästä syystä kiellettävä osallistumasta A:ta ja B:tä koskevien asioiden käsittelyyn. Maankäyttöinsinööri on siirrettävä pois tehtävistään ja kunnanjohtaja on siirrettävä vuodeksi muihin tehtäviin.

C on antanut vastaselityksen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja B:n esittämiä hallintokantelun luonteisia vaatimuksia koskien kaupunginjohtajan ja maankäyttöinsinöörin menettelyä sekä muihin tehtäviin siirtämistä.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. C:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Valitukset hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Hallintokantelun tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2. Vaatimus katselmuksen toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi C on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Valitusten hylkääminen

3.1 A:n ja B:n valitus

Kuntalaki 410/2015 on tullut voimaan 1.5.2015. Mainitun lain 147 §:n mukaan muun ohella kunnallisvalitusta koskevia lain 16 luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin vasta vuonna 2017 valittavan valtuuston toimikauden alusta lukien. Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä ei edellä mainitun johdosta ole pidettävä lainvastaisena sillä A:n ja B:n valituksessa esitetyllä perusteella, että hallinto-oikeus on viitannut sovellettuna oikeusohjeena kuntalain (410/2015) 147 §:ään.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla valitus on osin jätetty tutkimatta ja osin hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3.2 C:n valitus

Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet on osoitettu osayleiskaavassa tehtyihin selvityksiin, erityisesti Klaukkalan osayleiskaavan luontoselvitykseen 2012 (Enviro, päivitetty 5.11.2014) perustuen. C:n omistamalle kiinteistölle Takametsä (543-403-4-349) on selvitysten perusteella osoitettu alueen osa, joka on luonnonsuojelullisesti erityisen arvokas (sl-7/10).

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kiinteistöllä Takametsä on luontoselvityksen laatimisen jälkeen suoritettu merkittäviä hakkuita, jotka ovat ainakin tilapäisesti vähentäneet alueen luontoarvoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kysymyksessä olevan Palomäen kaakkoisrinteen alueen luontoarvot perustuvat luontoselvityksen mukaan keskeisiltä osin alueen arvokkaisiin luonnonesiintymiin ja kasvillisuuteen, joiden ei voida olettaa hakkuiden johdosta tuhoutuneen, rajausmerkinnälle on suoritetuista hakkuista huolimatta ollut kaavaa hyväksyttäessä riittävät perusteet.

Kiinteistön Takametsä pohjoisosa on osoitettu osayleiskaavassa pääkäyttötarkoitukseltaan virkistysalueeksi (V-1) ja eteläosa on osoitettu pääkäyttötarkoitukseltaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-4). Kiinteistön pohjoisosaan on lisäksi osoitettu luonnonsuojelualue (SL-1). M-4-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella sallitaan maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen sekä niin sanottu haja-asutusluonteinen rakentaminen. Kun otetaan huomioon kiinteistön Takametsä sijainti osayleiskaava-alueen kaakkoisosassa Klaukkalan taajaman ja sen laajenemissuunnan ulkopuolella sekä alueella todetut luontoarvot, kaavaratkaisua ei voi pitää maanomistajan kannalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, vaikka kiinteistölle ei olekaan edellä mainittujen virkistys- ja suojelualuevarausten lisäksi osoitettu muuta kuin haja-asutusluonteista asuinrakentamista.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla valitus on osin jätetty tutkimatta ja osin hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3.3 Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitus

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mikko Pikkujämsä, Kari Tornikoski ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Petri Hellstén.

 
Julkaistu 28.8.2017