Muu päätös 4396/2017

Asia Valitus palkkaa vastaavaa korvausta koskevassa hallintoriita-asiassa

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.10.2015 nro 15/0810/3

Asian aikaisempi käsittely

A on hallinto-oikeudelle saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan suorittamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut selityksen ja vaatinut A:n hakemuksen ja oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen hylkäämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasia

Valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta taikka ilman 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään 6 ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus.

Palkkaa vastaavan korvauksen määrääminen edellyttää valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan muun ohella sitä, että korvausta vaativan henkilön virkasuhde virastoon on päättynyt sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi. Oikeuskäytännössä tämän edellytyksen on katsottu jäävän täyttymättä muun muassa silloin, kun virkamies on kieltäytynyt hänelle tarjotusta määräaikaisesta virkasuhteesta.

A:n viimeinen virkasuhde elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on päättynyt 31.12.2013. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 6.11.2013 ilmoittanut viraston sisäisessä haussa haettavaksi ajaksi 1.1.2014–28.2.2015 nimitettävän rakennerahastoasiantuntijan tehtävän. A ei hakenut virkasuhdetta, eikä hän tästä syystä voinut tulla siihen nimitetyksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen selityksen mukaan rakennerahastoasiantuntijan tehtävä on pitänyt sisällään samoja työtehtäviä, joita A oli 31.12.2013 päättyneessä virkasuhteessaan hoitanut. A on vastaselityksessään maininnut, että hänen päätökseensä olla hakematta tehtävää olisivat vaikuttaneet hänen työnantajalle epäasiallisesta kohtelusta tekemäänsä ilmoitukseen liittyneet seikat. A ei ole tarkemmin eritellyt päätöksensä syitä eikä kertonut lähemmin, mistä syystä hän oli mainitsemansa ilmoituksen tehnyt. A ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella virkasuhteen jatkumisen olisi katsottava estyneen työnantajan menettelyn vuoksi. A:n kertomuksesta ilmenee, että hän on itsekin halunnut palvelussuhteensa virastoon päättyvän vuoden 2013 lopussa.

Hallinto-oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:n virkasuhde elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen ei ole päättynyt valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sen vuoksi, ettei häntä ole nimitetty kyseisen viraston virkamieheksi, vaan sen vuoksi, ettei hän ole hakenut virkasuhdetta, johon nimittäminen olisi mahdollistanut hänen palvelussuhteensa jatkamisen 31.12.2013 jälkeen.

A:lla ei näin ollen ole oikeutta hakemaansa korvaukseen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 56 §:n 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Jokioinen, Marja Tuominen ja Jussi-Pekka Lajunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen hakemuksensa hyväksytään. Lisäksi A on vaatinut, että X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

A on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa sekä esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisussa todetaan, että oikeuskäytännössä korvausvaatimuksen edellytyksen on katsottu jäävän täyttymättä muun muassa silloin, kun virkamies on kieltäytynyt hänelle tarjotusta määräaikaisesta virkasuhteesta. A ei ole kieltäytynyt hänelle tarjotusta virkasuhteesta. A:lle ei ole tarjottu mitään (määräaikaista) virkasuhdetta. Se seikka, että ELY-keskus laittoi sisäiseen hakuun tehtävän, johon oli yhdistetty kahden rahoitusesittelijän tehtävät, ei tarkoita, että tehtävää olisi tarjottu A:lle. Vaikka A olisi hakenut tätä tehtävää, hän ei välttämättä olisi tullut nimitetyksi tehtävään. Tehtävä ei myöskään ollut sisällöltään sama tehtävä, jota A oli aikaisemmin hoitanut.

A oli saanut kirjallisen huomautuksen 9.12.2013. Hän koki tulleensa epäasiallisesti kohdelluksi ja teki asiasta ilmoituksen. A oli syksyn aikana useaan kertaan yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun. Sisäisessä haussa ollut tehtävä oli avoinna juuri samaan aikaan huomautuksen antamiseen johtaneen menettelyn kanssa.

A koki tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja katsoi, ettei työnantajalla todellisuudessa ollut aikomustakaan valita häntä avoinna olleeseen tehtävään. Jälkikäteen A:n toimintaa voi arvostella, mutta tapahtumahetkellä A oli hyvin ahdistunut, stressaantunut ja uupunut.

Edellä selostetuilla perusteilla A:n virkasuhteen jatkuminen oli estynyt työnantajan menettelyn vuoksi.

X:n elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Mikäli valitusta ei hylätä kokonaisuudessaan, on korvausvaatimus joka tapauksessa ylimitoitettu.

ELY-keskus on todennut selityksessään muun ohella seuraavaa:

A:n virkasuhdetta ei vakinaistettu keväällä 2013, koska hänen määräaikaiset virkasuhteensa liittyivät vain yhden rakennerahastokauden eli ohjelmakauden 2007–2013 tehtävien hoitamiseen. ELY-keskuksessa arviointiin syksyllä 2013, että ohjelmakauden päättämisen edellyttämät tehtävät tammikuusta 2014 lähtien työllistävät vain yhden henkilön. A ei hakenut määräaikaista rakennerahastoasiantuntijan virkasuhdetta 1.1.2014–28.2.2015. Tehtävään valittiin ainoa hakija.

ELY-keskus katsoo tarjonneensa tehtävää kaikille palveluksessa oleville vapaasti haettavaksi.

A:lle annetulla huomautuksella ei ole merkitystä asiassa. Huomautus on annettu sillä perusteella, että A:n on katsottu virkatehtäviä hoitaessaan laiminlyöneen noudattaa hyvää hallintotapaa sekä saamiaan ohjeita ja määräyksiä. Huomautuksen tarkoituksena on ollut puuttua havaittuihin epäkohtiin ja ohjata A:ta työyhteisön sääntöjen noudattamiseen, ei estää A:ta hakeutumasta sisäisessä ilmoittautumismenettelyssä tehtävään. ELY-keskus on toiminut A:n ilmoittaman häirinnän selvittelyssä työturvallisuuslain vaatimusten mukaisesti.

A on antanut vastaselityksen.

Huomautuksessa listatut epäkohdat olivat tapahtuneet useita vuosia ennen huomautuksen antamista, eikä niitä ollut aikaisemmin otettu esille A:n kanssa. Tästä syystä A koki tulleensa epäasiallisesti kohdelluksi ja teki asiasta ilmoituksen joulukuussa 2013.

A katsoo, että hänen virkasuhteensa ELY-keskukseen ei ole päättynyt hänen oman toimintansa seurauksena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Taina Pyysaari ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.