Muu päätös 4566/2017

Asia Maantieasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2016 nro 16/0287/5

Asian aikaisempi käsittely

A on hakenut maantielain 52 §:n mukaista poikkeuslupaa tienvarsimainoksille valtatien 1 varrelle Lohjalla. Mainostettavana kohteena on eri kohteita.

Uudenmaan ELY-keskus on lähettänyt 6.5.2014 A:lle mainosten poistokehotuksen, dnro 609/2014/UUD/1, koskien tieosoitteissa: 1/11/2950/vasen, 1/11/2880/oikea, 1/11/2920/oikea ja 1/11/2940/oikea sijaitsevia mainoksia. A ei ole määräaikaan 13.6.2014 mennessä poistanut luvattomia tienvarsimainoksia eikä osoittanut niiden luvallisuutta.

Tienvarsimainosten luvallisuuden selvittelyn yhteydessä kävi ilmi, että A on vuonna 2006 toimittanut Uudenmaan tiepiirille hakemuksen ulkomainosten sijoittamisesta Lohja-Lohjanharju moottoritien (E18) varteen Lohjan kaupungissa.

Uudenmaan tiepiiri on 7.11.2006 päivätyllä kirjeellä pyytänyt A:ta toimittamaan selvityksen alueelleen sijoitettujen mainostaulujen sisällöstä, jotta Uudenmaan tiepiiri voi tehdä asiassa poikkeamislupapäätöksen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on päätöksellään 8.6.2015 nro PIRELY/1963/2015 hylännyt A:n hakemuksen tienvarsimainosten sijoittamiselle valtatielle 1.

Maantienlain 52 §:n mukainen harkinta tienvarsimainonnan poikkeuslupamenettelyssä lähtee mainoksen sisällöstä. Jollei kuvia mainoksista ole käytettävissä, ei tienpitoviranomainen voi tehdä lain edellyttämää harkintaa. Koska ELY-keskuksen arkistosta ei löydy edellä mainittuun täydennyspyyntöön 7.11.2006 mahdollisesti toimitettua täydennystä, Pirkanmaan ELY-keskus on hallintolain mukaisesti pyytänyt 8.4.2015 ja 5.5.2015 päivätyillä täydennyspyynnöillä A:ta toimittamaan määräaikaan mennessä kuvat tienvarsimainoksista, joiden poikkeuslupa-asian käsittely on vireillä. A ei ole toimittanut pyydettyjä kuvia. Koska maantielain 52 §:n mukaista harkintaa ei ole voitu tehdä, ei hakemuksen kohteena oleville tienvarsimainoksille ole voitu myöntää poikkeuslupaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen ELY-keskuksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Maantielain 52 §:n 1 momentin mukaan asemakaava-alueen ulkopuolella sekä asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentin mukaisella liikennealueella on kielletty maantien käyttäjille tarkoitettujen ulkomainosten asettaminen. Tienpitoviranomainen voi myöntää poikkeuksen tästä kiellosta, jos sitä on pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tai muusta sellaisesta syystä tarpeellisena. Saman pykälän 2 momentin mukaan mainos ja ilmoitus on laadittava ja sijoitettava siten, että se sopeutuu mahdollisimman hyvin ympäristöön.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 22 §:n mukaan jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Saman pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Hallituksen maantielakia koskevan esityksen (HE 17/2004 vp) mukaan poikkeamisvaltaa käyttäessään tienpitoviranomainen harkitsee poikkeuksen tarpeellisuutta suhteessa liikenneturvallisuuteen. Tienpitoviranomainen voisi myöntää poikkeusluvan, jos lupaa on pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tarpeellisena. Liikenteen opastuksen tarve arvioidaan tiellä liikkujan kannalta kohteen löydettävyytenä. Poikkeusluvan myöntämisen kokonaisharkintaa korostaa, että liikenteen opastuksen ja matkailun lisäksi voitaisiin tarpeellisuusharkinnassa ottaa huomioon muita perusteita.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Pirkanmaan ELY-keskus on päätöksessään todennut, että maantienlain 52 §:n mukainen harkinta tienvarsimainonnan poikkeuslupamenettelyssä lähtee mainoksen sisällöstä. Jollei kuvia mainoksista ole käytettävissä, ei tienpitoviranomainen voi tehdä lain edellyttämää harkintaa. Hallinto-oikeus toteaa, että poikkeuslupa myönnetään kokonaisharkinnan perusteella erityisesti liikenneturvallisuus huomioon ottaen. Mainosten kuvilla ja koolla on merkitystä kokonaisharkinnassa. Näin ollen ELY-keskus on voinut edellyttää valittajan täydentävän hakemustaan (oikeastaan lausuntopyyntö 6.10.2004) täydennyspyynnöissä mainituin tavoin. Koska A ei ole täydentänyt hakemustaan ELY-keskuksen varattua siihen tilaisuuden täydennyspyynnöillään vuonna 2015, Pirkanmaan ELY-keskus on voinut hylätä A:n hakemuksen.

Valituksessa tarkoitettujen mainostaulujen asettaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. Hallinto-oikeus toteaa, että A:lle ei ole koskaan myönnetty poikkeuslupaa mainosten pystyttämiseen. A:n mahdollisesti saamilla suullisilla viesteillä ei ole oikeudellisesti sitovaa merkitystä, koska menettely poikkeuslupakäsittelyssä on kirjallista. Tämän vuoksi ja koska hallintolain 6 §:n perusteella suojataan vain oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia, A:lle ei ole voinut syntyä perusteltua aihetta olettaa, että hänellä olisi tienpitoviranomaisten lupa mainostaulujen sijoittamiseen. Sillä, että mainokset ovat ilman tarvittavaa lupaa olleet 10 vuotta maastossa nähtävissä ja alueella on tehty katselmuksia, ei ole asiassa sellaista merkitystä, että haettu lupa tämän johdosta tulisi myöntää.

Asiassa ei ole ilmennyt, että päätös loukkaisi valittajien yhdenvertaisuutta tai että päätös olisi muutoin lainvastainen. Pirkanmaan ELY-keskus ei ole ylittänyt harkintavaltaansa eikä sen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolaki 19 §

Muutoksenhaku

Maantielain 105 §:n 3 momentin mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusosoitus on liitteenä (HLL valituslupa).

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Ilkka Hartikainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi ja poikkeuslupa myönnettäväksi. Lisäksi ELY-keskus/valtio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimustensa tueksi A ja Bovat vedonneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Hakemuksen hylkääminen on ollut virheellinen sillä perusteella, että selvitystä ei ole annettu. Mainosten koosta ja sisällöstä on annettu jo vuonna 2006 kirjallinen selvitys tieviranomaisille. Tällöin asiasta on myös keskusteltu puhelimen välityksellä. Lisäksi Uudenmaan ELY-keskuksen mainoksen poistokehotuksessa 5.6.2014 on ollut kuvat mainostauluista, tiedot niiden koosta, sisällöstä ja sijoituspaikasta.

Mainostaulut ovat saaneet olla paikoillaan noin 10 vuotta ennen kuin niiden poistokehotus on annettu. A on hakenut lupaa mainostauluille ensimmäisen kerran lokakuussa 2004 ja saanut hakemukseen vastauksen tienpitäjältä joulukuussa 2004. Vastauksessa on esitetty asioita, jotka vaikuttavat taulujen sijoittamiseen.

Mainostaulut sijoittuvat molemmin puolin valtatietä meluvallien päälle yksityistien ylikulkusillan viereen. Valtatieltä ei siten ole mitään maisemaa, johon mainosten pitäisi sopeutua. Alueella ei ole asemakaavaa, mutta se on rakennettu hyvin tiiviiksi taaja-asutusalueeksi.

Vastaavanlaisia mainostauluja on valta- ja maanteiden varsilla lukuisia myös Lohjalla.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt, että valitus hylätään.

A ja B ovat antaneet asiassa vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus oikaisee hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus tutkii asian A:n ja B:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemänä valituksena.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Maantielain 105 §:n 3 momentin (999/2015) mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Maantielain 105 §:ää on muutettu maantielain muuttamisesta annetulla lailla (999/2015), joka on tullut voimaan 1.1.2016. Lain 999/2015 siirtymäsäännöksen mukaan muutoksenhaussa ennen viimeksi mainitun lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Koska Pirkanmaan ELY-keskuksen päätös asiassa on tehty 8.6.2015, on asiassa tullut muutoksenhaun osalta soveltaa maantielain (505/2005) 105 §:n 1 momenttia sen alkuperäisessä muodossa. Sen mukaan maantielain nojalla tehtyyn päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei maantielain 87 §:stä muuta johdu. Tienpitoviranomaisen päätöksestä maantielain 37 §:ssä, 38 §:n 2 momentissa, 40 §:n 2 momentissa, 47 §:ssä, 48 §:n 2 momentissa ja 52 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa valitetaan siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä päätöksessä tarkoitettu liittymä, ylityskohta, kiinteistö taikka mainos tai ilmoitus sijaitsee.

Hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhaussa ei tarvita valituslupaa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätökseen liitetty virheellinen valitusosoitus on poistettava ja valittajan valituslupahakemus ja valituskirjelmä tutkittava korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksena.

2. Maantielain (505/2005) 52 §:ää on muutettu lailla maantielain muuttamisesta (566/2016), joka on tullut voimaan 15.8.2016. Valituksenalaisella hallinto-oikeuden päätöksellä on ratkaistu A:n ja B:n valitus, joka on koskenut Pirkanmaan ELY-keskuksen 8.6.2015 tekemää päätöstä. Pirkanmaan ELY-keskuksen päätös on annettu ennen maantielain 52 §:n muutoksen voimaantuloa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on arvioitavana Pirkanmaan ELY-keskuksen edellä mainitun päätöksen lainmukaisuus. Lainmukaisuutta arvioidaan ELY-keskuksen päätöksentekohetkellä voimassa olleen lain, eli maantielain 52 §:n (503/2005) kannalta. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei siten sovelleta uutta maantielain 52 §:ää (566/2016). Mikäli hakijat haluavat asian uudelleen arvioitavaksi muuttuneen maantielain 52 §:n mukaisesti, asiasta on tehtävä pykälän mukaiset ilmoitukset Pirkanmaan ELY-keskukselle.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.